sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Matka Gerryn kanssa Baguio Cityyn Philippine Rabbitillä.Filippiiniläismatkakirjeet.1.

Sept. 1.1964 Philippine Rabbit Bus Lines Hino Bus


1988 kesäkuu.

Aluksi suunnittelin matkaa Baguio Cityyn Manilan Molaven talosta uudella käytetyllä Oldsmobile Cutlass Supremellani.Vaimoni Gerry vastusti ideaa sillä,että jenkkiauto on mahdoton bensasyöppö,jonka tankkaamiseen menisivät kaikki Saudissa ansaitut petrorialit. Pääsimme lopulta yksimielisyyteen,että matkaisimme ylös 1,5 kilometrin korkeudelle Filippiinien kesälomakaupunkiin Manilasta Philippine Rabbit Bus Linesin ilmastoidulla Hino-bussilla.
Olimme saapuneet rouvani kanssa Riyadhista lomille Manilaan juuri viikkoa aikaisemmin.Itse oli muuttanut Punaisen Meren rannaltta Jeddasta Riyadhiin vuotta aiemmin LWP:n osto-ja finanssipäälliköksi.Firma oli antanut meille perheasunnon Riyadhin Dammamin tien varrelta LWP:n Betonbau Kochin perhecompoundilta,josta pian muutimme Riyadhin keskustaan firman konttorin lähelle Finncampin compoundille.Koko Saudissa olon aikana olin elänyt matkalaukkuelämää projektien välillä itäprovinssin Jubailista ensiksi Riyadhiin,sitten Riyadhista Punaisen Meren rannalle Yanbuun ja sieltä Jeddaan.
Takana oli kaksi suomalaisarabialaista firmaa,viitisen firman autoa ja kaksi omaa Cadillac Eldoradoa.
Nyt compoundin edessä seisoi kaksi omaa autoa,1985 Citroen BX 16TRS ja 1978 Dodge Magnum XE.
Manilan talon tallissa taas se 1976 Oldsmobile Cutlass Supreme.
Elin silloin eräänlaisessa kiimaisessaa jenkkiautokuumeessa,jonka antidootiksi olin hankkinut BX-Sitikan.
Kaikista muutoista Saudissa firman kaverit kutsuivat minua matalaksi matkaviheltäjäksi,jonka lempinimen sain suomalaisten naisten ihannekruunerilta Erkki Junkkariselta.
Riyadhin King Abdulaziz Airport terminal
Samaan aikaan,kun olimme rouvan kanssa uuden Riyadhin King Abdulaziz-lentokentän terminaalissa odottamassa Saudian lentoa Manilaan,Jeddan satamassa Monty Pythonista tunnettu toinen matkaviheltäjä,tosin pitkänhuiskea Michael Palin oli astumassa arabialaiseen dhow-alukseen matkatavaroinaan vain paperikassi kädessään merimatkalle Jemenin Adeniin.Palinilta saudiviranomaiset olivat evänneet Arabian niemimaan poikkimatkan itäprovinssin Al Khobariin matkallaan maailman ympäri 80 päivässä.
Jules Vernen kirjassa (1873  Phileas Fogg oli lähtenyt Lontoon Reform Clubista maailmanympärimatkalle,jota Michael Palin seurasi samoin v.1988.
Itse olin tehnyt toisenlaisen maailmanympärimatkan kahdessa viikossa Dhahranin lentokentän Diner's Clubin tiskiltä Filippiinien,Japanin,San Fransiscon ja Bostonin kautta Pariisiin sekä Suomeen,josta palasin takaisin Dhahraniin lopen uupuneena matkalaukkuelämästä.
1988 Michael Palinin Around the World in 80 Days DVD-kansi


1937 Benguet Autolines-
terminaali Baguiossa
Baguio Cityn matkaa oltiin suunniteltu siksi,että rouvani oli syntynyt siellä joulunalusviikolla v.1947, kaksi vuotta japanilaisvalloittajien kaupungista lähtemisen jälkeen.Mukaamme otimme Saudissa tehdyn ja Manilassa syntyneen yksivuotiaan esikoistyttäremme Johannan sekä rouvan vanhemman siskon Fhelyn,joka oli saapunut Molaven taloomme v.1987  Cebu Citystä lapsenhoitajaksi  eli filippiiniläisittäin yayaksi. Olin käväissyt Baguio Cityssä aikaisemmin v.1981 entisen bicolilaisen pankkivirkailijatarsiippani kanssa enkä tuntenut oloani kovinkaan turvalliseksi vaimoni piikittelyistä,kerrottuani hänelle jo tietäväni Baguion kuuluisat paikat ,kuten Pines View hotellin,Burnham Parkin,Mansion Housen ja Session Roadin.
Gerry oli ensihätään lausunut:
--Ensiksikään emme tule viettämään öitämme Pines View hotellissa,missä sinä Nancyn kanssa olit kuherruskuukaudella!!
--Session Roadilla Papa Anteron (Gerryn isän) entisen Gabrera-rohdoskaupan lähellä Session Roadilla on paljon hyviä hotelleja..
Naisluonteen mustasukkaisuus oli ponnahtanut rouvani nahanpintaan,vaikka aiemmin olimme avoimesti keskustelleet entisistä suhteistamme.
Hän oli useaan kertaan toistanut minulle:
--I am not a jealous type!!
Olin kysäissyt:
--How about Pines View ..then?
Rouvani vastasi:
--It is too far from the city center!
Lisäsin:
--My dear Geraldina Rosita dela Cruz-Lukkarinen..you could as well open your own answering office!!
Baguiolainen tai oikeastaa ilocosnortelainen Gerryn naisluonne oli karvan verran säyseämpi mustasukkaisuudesta,kun taas bicolilainen ja chilipippuria aamupalaksi nauttiva Nancyn tilinen luonne olisi uhannut kakkuveistä lapaluiteni väliin.

1954 June 17.Philippine Rabbit
Bus Linesin International
bussi
Philippine Rabbit-bussilinjan terminaali oli Pasay Cityn Epifanio de los Santos Avenuella (EDSA),missä muutkin pitkän matkan bussilinjat ,kuten BLTBCo (Batangas-Lucena-Tayabas Bus Company) pitivät terminaalejaan melkein rintarinnan. Olimme tilanneet Molaven taloomme asuinalueen portinvartijalta keltaisen Toyota Corolla-taksin.Manilan taksit ovat pieniä ja ahtaita,mihin sopii hyvin 5 pienikokoista filippiinoa. Meitä oli vain 3 aikuista ja tyttövauva ja silti takapenkki tuntui ahtaalta,vaikka itse istuin etupenkillä seuraamassa "Metron" eli taksamittarin nopeita kliksahduksia. Tiesin hyvin,ettei taksamittarin blummi merkitse mitään ja että taksikuski oli hyvin voinut fiksata mittaria nopeammmaksi,mutten jaksanut lähteä väittelemään,kun terminaaliin päästyämme ajuri vaati 50 pesoa,kun yleensä tripistä rahastetaan 30 pesoa.

1988 Philippine Rabbit bussi Tarlaciin
ajan elokuvajulisteiden kanssa
Philippine Rabbit-nimen syntyä monet ovat ihmetelleet.Eräs versio oli,että bussilinjan perustaja oli liikerekisteriin kirjoittanut sanan Rapidiksi ,joka oltiin LTFRB:n ( Land Transportation Franchise and Registering Bureau) monissa paperikalkkerikopioissa muuttunut Rabbitiksi. Minusta Rabbit jäniksenä kyllä vastasi bussikuskin  nopeita loikkauksia Manilan North Superhighwayn tulliportista päästyään. Aircon-bussissa matkustaminen oli sopivan viileätä,vaikka matkustajat saivat istua 6 tunnin matkansa Baguioon perää hiostavilla ja muovipäällysteisillä plyyshipenkeillä.Filippiiniläiset bussiyrittäjät päällystivät aina linja-autojensa penkit muovilla pitkän kestoajan vakuudeksi.

Avoin Ford-maaseutubussi
Kuumankosteassä helteessä ne muovipenkit panivat matkustajien persustat läpimäriksi etenkin ilmastointilaitteen konkattua matkan aikana. Maaseutubusseissa matkustaminen oli viileämpää avoimin ikkunoin ja puupenkein,joskin reissaaminen tuntui istumiselta puupenkeillä ikkunalasittomassa Santa Rosan maalaisseurakunnan  kirkossa ja missä kuljettaja uhkarohkealla ajotyylillään sai istujat rukoilemaan nopeammin kuin katolisia pitkiä litaniaoitaan saarnastuolista lukeva lihava Padre.
Luksuksena Aircon-busseissa oli Betamax-videolaitteet,joista etuikkunan yläkarmista roikkuvasta väritelevisiosta sai katsoa Hollywoodin ja Manilan Box Officen viimeiset hittifilmit.
Bussimatkan alussa rahastaja oli pistänyt Betamax-kasetin videonauhuriin,josta Bruce Willis kovassa aseenpaukuttelussa Die Hardina selvisi verinaarmuin ja repaleisin teepaidoin ikävistä tilanteista. Itse olin nähnyt kuvan jo Riyadhissa,joskin Saudissa sensuroituna,imaamisensuroijien katkomissa intervalleissa,missä kaikki perversseissä suutelukohtauksissa pari vain näytti eroavan toisistaan.
Muitakin vuoden 1988 hittikuvia olin tiirannut Finncampin asunnossani,kuten Dustin Hoffmanin ja Tom Cruisen Rain Manin,Tom Hanksin Bigin,Alec Baldwinin,Geena Davisin ja Michael Keatonin Beetle Juicen, ja Bob Hoskinsin,Christopher Lloydin ja Joanna Cassidyn Who framed Roger Rabbitin.Bob Hoskinsia sain katsella myös Saudi TV:stä sensuroituna Pennies from Heaven-televisiosarjana.
1988 Who framed
Roger Rabbit
Kävin bussin etuosassa kysymässä mieskonduktööriltä,jos sitä Roger Rabbittiä löytyisi  niinkuin Philippine Rabbitin omana matkakuvana.Konduktööri filippiinomaisesti kulmakarvojaan nostamalla vastasi,että se kasetti oli jo loppuunkulunut,matkustajien aina pyytäessä sitä reissufilmiksi.
Konduktööri kyllä ehdotti,että hänellä olisi tarjolla uusia Manilan Box Office-filmejä,joista parhaimpia olisivat Vilma Santosin Ibulong Mo sa Diyos (Whisper to God),Ramon Bong Revillan Alega Gang,vuoden 1987 Chuck Perezin ja Lito Lapidin Akyat Bahay Gang  (House Robbers) ja Robin (Bad Boy) Padillan ja Maita Santosin Carnap Gang.
Kerroin niistä rouvalleni,joka vastasi,ettei ainakaan haluaisi katsoa noita Gang-elokuvia,koska hänellä tulisi pelko puseroon,että joku jengi olisi juuri meidän Molaven talossa varastamassa Oldsmobile Cutlass Supremea ja uusia Riyadhista ostettuja Onkyo-stereolaitteita.
Filip Salvadorin jonkun action filmin hän haluaisi kyllä nähdä,koska bussi oli saapumassa pian Tarlaciin,nykyisen presidentti Corazon Aquinon kotikaupunkiin,minkä lähistöllä "Cory tädin" rikas Cojuanco-perhe piti mahtavaa Hacienda Lusietan sokeriplantaasia.
1987 Newsweek.
Presidentti Cory
Aquino
Rouvapresidentin nuori Chris- tytär paraikaa kuulema seurusteli Filip Salvadorin kanssa ja on ilmeisesti vielä pieniin päin "Tsismis"-uutisten mukaan (Tsismis-juoru).
Matkan puolessa välissä Hino-bussi pysähtyi ilmajarruja tussauttelemalla Tarlacin kaupungin Philippine Rabbitin terminaaliin..
Koko perhe pääsi pienelle lunssille paikallisen carinderian (ruokailukanttiini) puupenkeille popsimaan paikallista possuadoboa,Fhelyn ruokkiessa pikku-Johannaa mukista Bear Brand-maidolla sekä hopeisella Auntie Patrinin antamalla kummilusikalla Gerberin lastenruokamössöllä..Itse tilasin plus 37 graadin helteessä huurteisen San Miguel Pale Pilsen-olutpullon.Gerry-rouvani ja Fhely imeskelivät pillistä 8 unssin Coca-Colaa vain ylähuulet hikipisaroilla.Minä olin kainaloista ja selästäni hellehiestä läpimärkä,oluenkin tunkeuduttua nahasta ulos .
1910-luku.DeDion-Boutonit
kiipeämässä Kennon Roadia
ylös Baguioon
La Unionista alkoi bussin kiipeäminen ylös Baguio Cityyn kuuluisan vaarallista ja mutkikasta Kennon Roadia pitkin.Ensimmäiset autoturistit olivat jo 1910-luvulla uskaltautuneet kolonnassa ajamaan Manilasta saakka Kennon Roadia ylös ranskalaisilla DeDion-Bouton charabancbusseilla. Itseänikin huippasi Hino-bussin ikkunasta tiiraillessani,miten laaksojen pohjilta pilkisti linja- ja kuorma-autoraatojen mahanaluksia pyörineen.
Tienvarsilla etenkin jyrkissä kaarteissa seisoi muistoristejä kaiteiden edessä vuosilukuineen ja uhri-nimineen muistoina onnettomuuksista,missä yleensä syiksi laskettiin auton ylinopeus sekä jarrujen pettäminen. Työskennellessäni Saudi Arabian Yanbussa jouduin melkein päivittäin ajamaan 360 kilometriä alas Jeddaan paikallisostoksille ja huolinta-asioille projektiostajana kuuluisaa Cemetery Roadia pitkin.Kalmistomaisen nimen tie oli saanut arabiherrojen kuolemaa uhkaavasta ajotyylistä ja toisten takapuskureissa roikkumisesta,jolloin uhkarohkeat ohitukset olivat aikaansaaneet satoja autonromuja tienlaidalle.Muslimimaassa ristien tilalla näkyivät vain hiekkakummut. Yleensä vielä ulkomaalaisten ollessa toisena osapuolena onnettomuuksissa,henkiinjäävät vierastyöläiset päätyivät sairaalahoidon jälkeen vankilaan odottamaan pirkää vankeustuomiota,tai hyvässä tapauksessa lusimaan pitkään verilunnasrahojen saapumista.

1984 Yanbu-Jeddah Cemetery Road.

jatkuu..Baguio City,Mountain Summer Capital.