 | |
| Petterit ja kaikki kipit pystyssä -Juhart |
 |
| Tatuoitsija. Norman Rockwell |
Nokan mäen ainoaan tammipuuhun oli pesiytynyt naakka,samanlainen mustanpuhuva ja ruma pahanilman lintu,joita asui alhaalla kauppalassa juna-aseman puiston tammissa peloittelemassa lentävillä mustilla varjoillaan matkustajia.
Tammen alla seisoi haalistuneen vihreä vanha Bedford-kuorma-auto,jonka Petteri oli ajanut siihen pysyvään lepoon.
Kuorma-auton hytistä auki jääneestä ja melkein saranoiltaan romahtaneesta ovesta voi vielä lukea omistajan haalistuneen nimen..A.O.Ronkainen Puh.313.
Itse Nokan Petteri näytti haalistuneelta keski-ikäiseltä miehenköriläältä aukikauluksisessa flanellipaidassaan ja satoja kertoja pesusoikossa nyrkkipestyissä harmaissa diagonaalihousuissaan.
Flanellipaidan ylöskierretyjen hihojen alta paistoi parkkiintuneiden käsivarsien haaleansinipunainen tatuoitu nahka,minkä puoliriettaista kuvista voisi lukea miehen koko elämänkerran.
Petteri muisti ostaneensa kuorma-auton pari vuotta sodan jälkeen kauppalan Auto ja Moottorista,joka kovaan suomalaiseen autopulaan oli tuonut maahan brittiläisiä vaunuja. Hän oli lukenut jostain sanomalehdestä silloin,että Britannian uuden Labour-hallituksen pääministeri Attlee oli kovistanut kauppa- ja teollisuuministeri Cohenia ,että maan jälleenrakennukselle tärkeätä ulkomaan valuuttaa pitäisi saada vain autoteollisuuden viennillä:
--Vie taikka kuole!
Britannian autoteollisuus eli sodanjälkeisessä maailmassa vanhoilla sotaa edeltävillä mallistoilla,jolloin Bedforditkin näyttivät korkeahyttisiltä ja lyhytkuonoisilta dinosauruksilta.
Britit veivät ja toivat sitten Suomeen näitä Bedfordeja eli ammattiautoilijakansan kutsumia Nokka-Pettereitä,joita oli pakko ostaa.kun muitakaan ei saanut kovassa Suomen Pankin valuuttakontrollissa.
Nokan Petteri olisi mieluummin hankkinut vaikka käytetyn amerikkalaisen Hävittäjä-Fordin,mutta nekin olivat menneet melkein käsistä Automyynnin korjaamolta sodasta palanneina veteraaneina.
Kolhon näköiset Nokka-Petterit ja brittiläiset hitaat ja perästä ulisevat Austinit saivat kelvata silloin ammattiajajille.
 |
| 1890-luku.Salonkylä,Uskela. Nokanmäki |
Mäki tunnettiin jo 1700-luvulta kunnan ensimmäisenä asuinpaikkana ja suurehkona maatilana,josta jäljelle oli jäänyt vain hirsirunkoinen ja punamullatu lasiverantainen päärakennus,joka ajan mittaan oli katoltaan rojahtanut notkoselkäiseksi kuin Saaran pitämä punertava ja nutipäinen lypsylehmä.
Petteri tunnettiin kauppalassa myös lyhyesti A.O:na ja jonkun uteliaan kysyessä lyhenteen merkitystä,jos se vaikka tarkoittaisi asianomaista,niin Petteri oli tarjonnut tatuoitua luuvitosta.
Kukaan ulkopuolinen ei koskaan tiennyt hänen oikeata etunimeään,lukuunottamatta seurakunnan kirkkokonttorin kanslisti ja kirkkoherra.
Petterin kumiteräsaappaiden edessä rappusten alaportailla istui hänen Saara-vaimonsa kuorimassa pihan yrttimaasta poimimiaan herneenpalkoja harmaaseen läkkipeltisankoon.
Jos Petterin omat kasvot olivat ahavoituneet ja rypistyneet parkkinaamioksi kokoikäisistä ulkotöistä,niin Saaran niskaiho näytti kuulaan sipulinkuoren ohuelta ja kuulaalta.
Petteri tutki Fenniapöllitupakan savussa melko tylsäsilmäisesti Saaraa,joka todellakin näytti niin tavalliselta maalaisakalta kuin joku voi näyttää.
Petteristä Saaran siveyden sipuliksi nutturoitu rotanvärinen tukkakuontalo todellakin muistutti sipulia,millaisia roikkui verkkopussissa verannan lautaseinän koukussa.
Saaran harmaita silmiä hän kyllä vältti katsomasta,koska ne katsoisivat heti kysäistessä häntä suoraan terävinä jääpiikkeinä.
Hän oli moneen kertaan pohtinut ja jopa ymmärtänyt,miksi hän oli nainut Saaran,koska hänellä ei ollut muutakaan vaihtoehtoa.
Hänen entisessä merimiehen elämässä oli ollut vain maailman satamien irtonaisia naisia eikä yhtään vakinaista naista.
Siitä huolimatta hän ei tajunnut lainkaan levottomana sieluna,miksi hän oli kestänyt Saaran kanssa näinkin kauan.
Ehkä pelkästä mukavuudenhalusta hän oli jäänyt vanhana merimiehenä alalleen kuvitellen mielessään,että hän oli joillain taikurin tempuilla taikonut naisenkuvan pirttiinsä ja saisi sen pelkällä yhdellä simsalabimillä häviämään eetteriin.koska vain halusi.
Petteri oli kuitenkin samalla jotenkin ymmällä ja häpeissään koko valinnastaan.
Saara oli nyt paksuna eivätkä raskaana olevat naiset eli sellaiset kuorma-autokuskien vitsailevat "Kipit pystyssä olevat vamaanit" olleet oikein hänen suosikkiämmiään.
Sen takia Petterikin oli lopettanut ammattiajonsa KtK:lla ,kauppalan tilauskeskuksessa ja repinyt lavanreunasta keltaisen KtK-kyltin vihoissaan tallinvierustan nokkospensaaseen,kun Saara oli alinomaan nalkuttanut hänen pitkistä ,jopa viikkoisista poissaoloista,etenkin kun uutta Turuntietä oltiin rakentamassa kauppalasta läänin pääkaupunkiin..Nokan Petteri oli ollut Nokka-Petterillään sora- ja monttuajossa aivan Piikkiön suoralla asti eikä palannut kotiin parakkielämän viinanjuonneista ja kortinpeluista kuin lauantai-iltapäivällä kotiin.
KtK-lyhennettä kauppalan muut tilauskeskukseen kuulumattomat autoilijat vitsailivat nimellä "Korkeintaan tunnin kuljetus",mikä Petterin tapauksessa ei pitänyt lainkaan paikkaansa.
Uuden pikatien valmistuttua Petteri oli lopettanut kuorma-auton ajon kokonaan virallisena tulolähteenään,koska KtK:hon oli liittynyt 50-luvun puolivälissä parisenkymmentä uutta ammattiautoilijaa uusilla Amerikan Fordeilla ja Letukoilla,kun tuontilisenssejä oltiin avattu.
Hän katsoi hitaan Nokka-Petterinsä kelpaavan vain muutamiin monttuajoihin kauppalan viemäriurakoissa tai omakotitalojen perustöissä.
Hän päätti mennä päätyökseen maatöihin kauppalan pohjoispuolella sijaitsevaan isoon maataloon,jota piti yksinään talon emäntä,jonka mies oli kaatunut Jatkosodassa.
Päivänsä hän vietti vanhan petrooli-Fordsonin selässä peltotöissä,ajamalla työmatkansa vanhalla kuorma-autollaan,joka jo vanhana alkoi yskimään ylämäissä kuin hengenahdistuksissa.
Lopulta Nokka-Petteri lopetti kokonaan kulkunsa päätymällä Nokanmäen ainoan tammen alle viimeiselle leposijalleen ja Petteri osti itselleen matka-ajoneuvoksi kauppalasta Venhon Skoda-autoliikkeestä käytetyn kaksijapuolikkaan Jawa-moottoripyörän.
Saara vilkaisi puukkosilmillään sivulleen kuulostelemalla korvat höröllä,kun kaukana sokeritehtaan mutkassa santatiellä yksi taksi oli kiipeämässä Kärkän mäkeen pitkä pölypilvi perässään.
Yhtäkkiä ikään kuin mitään olisi tapahtunut hän kääni päänsä läkkisankoon päin jatkamalla hernepalkojen avaamista ptkällä peukalonkynnellään.
Vain herneiden pomppiminen läkkiämpärin pohjalla katkaisi koko Nokanmäen hiljaisuuden.
Toisena Saaran kääntöpuolena oli se,että hän aina jostain haistoi nurkista jonkinlaisen synnin juuren.
Saara ei polttanut, juonut viinaa, kiroillut eikä maalannut pläsiään ja vain se Taivaan Isäntä tuolla kirkontornin yläilmoissa tietäisi paremmin luotuaan naisen miehen kylkiluusta paremmaksi puolekseen,että pieni lipaus punamultamaalia olisi kohentanut Saarankin näköä..
Oli melko merkittävää,että Saara kaikessa värin pelossaan oli mennyt naimisiin hänen kanssaan ja jonka koko kropan julkisivu oli väritetty kaikilla mahdollisilla puoli-irstailla merimiehen tatuointikuvilla tai ehkä syynä oli ollutkin juuri Petterin pelastamisena kaikista entisen ja nykyisen syntisen elämän pauloista.
Yhtäkkiä Saara käänsi sipulipäätään katsoen Petteriä takanaan.
--Mikset sää voisis olla töissä jollain raavaal miähel eikä jollain naisenkuvall?
Petteri murahtii äkäisenä:
--Piräs sää ny kerranki lärvis kiine!
--Sun aina pitää aukoo päätäs vääräs paikas,jopa tällasen kauniin sunnuntaakihuamenen!
Petteri olisi ollut mielissään,jos Saaran kommentin syynä olisi ollut pieni mustasukkaisuus ja jos lisäksi hänellä ja talon emännällä olisi edes kyteytynyt välilleen pientä säpinää.
Hän oli kertonut Saaralle emännän olleen aikamoinen amatsooni kooltaan,ehkä häntä päätä pidempi ja pullea kuusikymppinen maalaisämmä eikä mikään Valion kahvibaarin blondattu ja punahuulinen kassamimmi.
Emännän ainoana päämääränä oli teettää hänelle niin paljon maatöitä,kun kesäaikaan oli mahdollista.
Pois ei voida laskea,ettei emännällä olisi ollut silmää komeita miehiä kohtaan Petterin omasta mielestä kuuluessa siihen joukkoon..tai ainakin parikymmentä vuotta aikaisemmin,mutta emäntä katseli häntä melko samalla käytännöllisellä silmällä kuin traktoriaan eli maatyökaluna,jota pitää hyödyntää melkein ääripisteeseen asti..ja halvalla.
Ja toiseksi hän oli seudulla ainoa vapaa ja tarjolla ollut miehenkuva,lukuunottamatta tilan perämetsissä asuvia vuokraviljelijöiden puolihulluja poikamiesjuntteja,joista yksikään nelikymppisinä ei ollut kertaakaan käynyt kauppalassa elämänsä aikana.
Hän sentään oli seilannut nuorena ja komeana miehenä merillä kauppalaivastossa Etelä-Amerikassa asti.
Häntä ennen emäntä oli palkannut yhden näistä junteista,joka sai rikottua traktorin heti toisena työpäivänä.
Nehän olivat tottuneet vain kuokkaan ja lapioon.
Emäntä oli pistänyt sen torpanpojan vehnäpellolle harventamaan hukkakauraa ja kironnut suupielestään,että ne torpan juntit yleensä jollain omituisella taikakonstilla aina saavat koneet rikki.
--Hevosvetoinen haravakonekin niille on jo liian monimutkainen laite!
Emäntä oli lisäksi käskenyt Petteriä pitämään kesähelteellä paitaa niskassaan,etteivät talon piiat pyörtyilisi hänen yläkroppansa kuvituksista.
Vasta peräpelloilla traktorin selässä hän uskalsi riisua paitansa,kaukana poissa naisten silmistä..
 |
| Petrooli Fordson Major ja Polle heinässä.Juhart |
Nyt Saaran ollessa raskaana rumuus jotenkin oli silottunut leveentyneillä kasvoilla , entisen luuviulumaisen kropan saatua enemmän lihaa ympärilleen.
Petterin kaverit KtK:n tilausajokopilla olivat irvailleet Saaran luumaisesta olemuksesta,ettei tuore sulhaspoika vain ollut loukannut itseään hääyönä vuoteessa Saaran ulospistävistä lonkkaluista ja hoilaneet kuorossa ajan Uskadara-iskelmän pikkukollien suosimaa versiota "Uskadaara..kuka pani Saaraa mammani kellarissa!" ja "Nauroiko Saara, kun Petteri koetteli häntä?"
Petteri kovapintaisena merimiehenä ei ollut moksiskaan vittuilusta,vaan oli laukaissut takaisin pussihousuisille rakkikoirille,että liha se vasta makeinta luun juuressa.
Saaran hän oli tavannut ensimmäisen kerran eräällä syrjäkylällä,kun hänen Nokka-Petterinsä oli streikannut keskellä uutta TVH:n lanaamaa saviasvalttia.Hän oli silloin ajellut kauppalaa ympäröivien maaseutupitäjien santateitä myymässä omenia omasta puutarhastaan.Osan omenasadosta hän kävi puristamassa kauppalan mehupuristamossa ja tehnyt omenaviiniä niistä omaan käyttöön sekä pieneen myyntiinkin.
Saviasvalttitien pientareella hän oli kyyryssä seissyt nokka-Petterin puskurilla avonaisen konepeiton alla etsimässä vikaa moottorista. Ojan takana seisoi maalinsa karistanut pieni kaksikamarinen hirsimökki.
Repiessään juuttunutta ilmanpuhdistinpönttöä kaasuttajan paljastamiseksi hän tunsi niskassaan omituista pistelyä ja läiski rasvaisella kädellään sitä purevista ötököistä.
Joku lisävaisto kuitenkin oli sanonut hänelle,ettei hänen niskaansa ollut mikään purrut,vaan että joku olio tutki häntä selän takana.
Se ei voinut olla mikään niityltä karannut lehmäkään,koska takaa ei kuulunut kantturoille tuttua uteliasta nuuskausta,vaikka niiden perässä aina lensi parvi siniperäisiä paskakärpäsiä .
Petteri käänsi päätään tutkiakseen mökin tyhjää pihaa ja ulkohuussin viereistä villiksi kasvanutta nokkospuskatannerta,mutta ketään ei ollut näkösillä.
Hän uskoi sisuksissaan kyllä kakaroiden tai jonkun naisolion olleen koko haamutempun takana alkamalla maahan hypättyään pomppimaan ylös ja alas kovan kirosanatulvan höystämänä , manaamalla tahallaan käsi ojossa loukkaantunutta kämmentään:
--Perkkel kun men kaasarin pulteist kären paskanahka ryppyyn ja verill..Saatana..Perkkel...Fitunjumalaut ja Kiesusksen perkkel helvetiss..!!
Ilman mitään varoitusta joku luinen kämmenensivu iski takaapäin häntä poskelle Nokka-Petterin konepeiton melkein pudotessa läiskäyksellä kiinni lippalakin rispaantuneen lipan edestä.
Hänen takanaan kirkuva ääni kimitti sadalla desiibelillä:
--Ja meirän nurkis ei kyll kirota!!
Petterin silmät olivat hetkeksi sumentuneet Linnunradan vilkkuvaksi tähtitaivaaksi ja hän melkein tosissaan uskoi jonkun jättimäisen ja haukansilmäisen enkelin ylhäältä kostaneen hänelle kiroilusta terävillä kynsillään.
Hän oli jo pikkukundina pelännyt kivikirkon alttaritaulun isosiipistä enkelinkuvaa,joka monissa painajaisunissa oli laskeutunut seisomaan hänen mahansa päälle läpsimään sulkasiivillä häntä poskille kiroilusta..
--Mää kolhasin kämmenen verill..Mää kolhasin kämmenen verill!
Petteri hoki unohtamalla täysin,ettei hän ollut mitään loukannut
Hänen takaansa astui esiin laiha ja romuluinen tyttö,joka piti kädessään varsiluutaa:
--Annas kun äitee kattoo!
Petteri imi sormiaan,miten pikkupojat yleensä tekevät,kun sormeen oli tullut pipi..tytön lähestyessä tarkastamaan kättä.
Kädessä ei näkynyt mitään avohaavaa eikä ryttääntynyttä paskanahkaa sormirustoissa.
Tytön oma kämmen tuntui luumaiselta,kuivalta ja kuumalta kuin auringon kuumentama rantakallio käännellessään Petterin kouraa käsissään.
Tytön käden kosketuksesta Petteri tunsi omituisen salamaniskun juoksevan sisuksien läi nupista varpaisiin,tuntiessaan elämän virran palaavan takaisin elimistöön kuin Nokka-Petterin kuuden voltin akku tekee pikalatauksessa Turuntien Esson huoltohallissa.
--Ei täss käres ol mittään vikkaa,muut kun teirän päässäs!
Tyttö kimitti terävien silmien tutkiessa ja käännellessä Petterin kättä, tiputtamalla rasvaisen kouran luisista sormistaan.
Petteri pyyhkiessään kädestään rasvaa pussihousun lahkeeseen vastasi:
--Mull kyl on arpii muuall kropassan ,jos neiti haluu kattoo..!?
--Enimmät on Euroopan satamist ja kaukaisimmat Monteviteost Etelä-Ameriikast..
--Ekan mää sain kauppalas kuustoistvuatiaan nyrkkitappelust silmäkulmaan..
Tyttö vastasi:
--Ei teirän tartte kerttoo enempää..ei mua tollaset ruvet ja arvet kiinnosta lainkkan..
Petteri vastasi silmää iskien:
--Mutt teirän piräis nährä niit,mitä te ette nää paljaal silmäl vaateire läpi...
Tytön poskille levisi pieni puna pehmentämään hiukan teräviä ja korkeaposkiluisia kasvoja
Petteri sai siitä lisäintoa eikä hetkeäkään epäillyt etteikö tyttö olisi kiinnostunut hänen tatuoinneista.
Hän ei eläissään ollut tavannut naista,joka ei olisi ollut kiinnostunut.
Petteri oli 13-vuotiaana nähnyt tatuoidun miehen kauppalan Eläintorilla pidetyillä syysmarkkinoilla Illusioni-teltassa.Yleensä markkinoilla oli pikkulapsille suurin ja ilmainen tapahtuma mutaisella markkinakentällä se,kun kauppalan kuuluisa "Pieni suuri mies" Korppu-Vihtori jaloviinapunssissa tanssi kompurajalallaan ryhmysauvaansa nojaten tulista argentiinalaista tangoa.
Mutta se Illuusionin mies oli kropaltaan täyteen tatuoitu päästä varpaisiin.....
jatkuu..
