Ryöstö Easthamin High Streetillä.Lontoon postilla. Loppuselvittelyä.

Eastham High Street Primark

Korttikuumetta
---------------------------

Seisoessamme siinä WH Smithin kirjakaupan oven edessä plastiikkipoliisien hävittyä katuvilinään,havaitsimme.ettei meillä ollut punnanpenniäkään fikassa,saatika eläkeläisten bussikortteja eli niitä Freedom Passeja,että pääsisimme numero 147-kaksikerrosbussilla Royal Victoria Dock Roadille Custom Houseen,josta olisi 5 minuutin patikkamatka kotiin.
Kukkarossani oli ollut myös.NI-korttini eli National Insurance Card...paikallinen Kelakortti,jota roistot eivät voi onneksi käyttää,koska korttikäyttö ollaan lopetettu.
NI-numero kelpaa vain oikealle käyttäjälle. Lisäksi taloyhtiömme Anchorin vuokranmaksukortti oli mennyt roistoilta lompakossa roskikseen.
Soitin kännykällä vanhimmalle tyttärellemme Johannalle meille kotiin Custom Houseen.jos  hän voisi tulla jelppaamaan meidät kotiin kymmenellä punnalla minicabin taksaan.
Venttasimme Johannaa puolisen tuntia,koska 147-bussi ajoi viikonloppuaikataulussa eli parinkymmenen minuutin välein..
Hannan saavuttua WH Smithin ovelle rouvani halusi mennä vielä Primarkiin vaateostoksille,jolloin tuhahdin,ettei meillä ole liksaa mihinkään ostoksiin..Rouvallani on diabeteksen ja munuaishemodialyysin aiheuttamia muistikatkoja vähän väliä.
Hanna ovelana samoi minulle,että rahan saanti on mahdollista,jos minulla olisi vielä balanssia tilillämme,että siirtäisin onlinella rahaa hänen tilille kännykkä-appsilläni.
Kollasin mobiili-Pinillä saldoni,havaitsemalla,että Barclay oli tilittänyt koko kadotetun ja varastetun summan 400 puntaa takaisin tilille puolessa tunnissa....
Hanna kävi nostamassa Barclayn seinäautomaatista 50 puntaa,jolloin naisväki pääsi taas tuhlaamaan rahojaan kudeostoksiinsa.

Easthamin maanalaisasema

Primarkin jälkeen lykkäsin rouvaa High Streetin ylämäkeä Easthamin maanalaiaseman viereiselle Minicab-asemalle,jossa buukkasin auton Freemason Roadille,
Kerroin perheeni naisväelle taksissa,että jostain sattuneesta traumasta ja itsesuojeluvietistä en koskaan palaa Easthmiin edes pienellekään ostokselle...ja jos joku väkisinkin haluaa minut mukaan reissulle,niin kiinnitän kukkaroni rautaketjulla fikkaani.

Viikon päästä olin venttaamassa uusia Barclayn debitkortteja,joita ei kuitenkaan putkahtanut postiluukusta.
Petosryhmän virkailija oli unohtanut koko uusimisen,joten soitin Barclayn kortinuusintavirkailijalle,joka sattui olemaan Edinburghissa,Skotlannissa erään Barclayn ulkoistetun Call Centren virkailija. Puolisen tunnin turvakysymysten perästä skottimies kertoi,että kortit saapuvat postissa kolmen päivän sisällä...yritti vielä myydä kaiken lisäksi SKY-laajanauhajanavalleni vakuutuksia..joista kieltäydyin paikalla samomalla.."Thanks for the cards..no more deals!"
Olin onnellinen lisäksi siitä.ettei Barclayn korttiosastoa oltu ulkoistettu Mumbaihin Intiaan..
Kortit tipahtivat postiluukusta 2 päivän perästä.
Kävin taloni Anchorin Scheme Managerin Jayne Lewisin konttorissa pyytämässä uutta vuokranmaksukorttia kadotetun tilalle.johon Jayne vastasi etelälontoolaisella ärrättömällä cockneymurteella--"I'll plice the ovdev thvu Anchov..sovvy fov youv tvouvle!"
Sitä ankkurikorttia venttasin viikon..ja kävin ohimennessäni kerran utelemassa Jayneltä siitä,jolloin hän vastasi unohtaneen koko jutun jostain hässäkästä..
Kysäisin Jayneltä oliko hänelläkin diabeteksen aiheuttamia muistihäiriöitä,kuten rouvallani..
Jayne: "Oh,John dahling..not yet..but I'm ovevloaded by so many ovev pvoblems !"
Toisen viikon perästä sekin kortti tipahti postiluukusta.

Finis....

Ryöstö Easthamin High Streetillä.Lontoon postilla.2.osa.

Eastham Market Hall

Eastham Market Hall muistuttaa suomalaista vanhaa kauppahallia tiiliseiniltään,mutta sen sisäkaupat myyvät enimmäkseen indopakistaanibengalilaisia tuotteita halal-lihakaupoin ja hijab-liikkein.Jotenkin kauppahalli on muuttunut arabialaiseksi basaariksi.
Toki joitakin aitoja brittikauppojakin mahtuu väliin,kuten pääsisäänkäynnin vieressä toimiva kalakauppa,josta käyn aina ostamassa kilon kilohaileja (sprats) suomalaisen korvikesilakkalaatikon aineiksi.
Cockneykissamme eivät kylläkään tykkää kilohailikalasta,kuten suomalaiset rotukaverinsa torisilakasta totuttuaan kalliiseen gourmet-kissanruokaan lähimarketistamme.
Kauppahallin sisältä löytyy se rouvani suosima filippiinokauppa,mikä muistuttaa aika paljon aitoa manilalaista sarisari-storea,sellaista urbaanin Manilan joka korttelin sekatavarakauppaa,josta saa kaikkea Kotex-tampoonien ja Chicharonin eli käristettyjen possunnahkachipsien väliltä.

Sarisari Store

Mervillessä kotialueellani sarisarikaupasta sai jopa ostaa savukkeetkin irtonaisina eli Por Stick..jollei ollut varaa koko askiin.
Kärräsin vaimoni sarisarikaupalle,jossa hän nousi pyörätuolista omille konteilleen valitsemaan tarpeita viikon köksäykseen.Kauppaan ei pääse pyörätuolilla sisään.koska koko sisäalue on tupaten täynnä filippiinotuotteita Datu Puti-soijakastike- ja etikkapulloista filippiinojen cateringvalmisruokaan,jota saa lämpimänä muovirasioissa kotiinvietäväksi.
Ostoskoriin tulikin karekarelihaa ja possunveressä valmistettua dinuguan-sisäelinkaserollia...rouvani herkkua..
Ostokset maksoin Barclayn debitkortillani,pyörätuolikassin täytyttyä piripintaan asti ja 40 puntaa köyhempänä suuntasimme takaisin High Streetille kohti WH Smithin kirjakauppaa,josta ostan joka kuukausi keräilyautolehteni lisäherkkuina tilaamalleni suomalaiselle Mobilistille ja Mobilisti Seniorille.

Eastham High Street WH Smith

Primarkin vaatekaupan kulmalla pysähdyimme kävelykadulla Chesterfield-savuille..ja katsomaan ihmisvilinää,joka tummana hijabeissaan ja miesmekoissaan talssaili Tescon marketiin sekä Primarkin halpavaateliikkeeseen..Yhden pienen kahvilan edessä ulkopöydista kuului aitoa cockneytä,neljän vanhan ja aidon perusitälontoolaispapan ryypätessä mukeista maitoteetä käsinkierretyn sätkän savussa. He olivat sitä hiljalleen sukupuuttoon kuolevaa aitoa valkoihoista cockneyasujamistoa,joka osimmiltaan oli paennut ulos Essexin maakuntaan pois aasialaisen imigranttivyöryn alta.
Papat ilmeisesti olivat vanhoja Docklandsin ahtaajia jutuista puheenollen..
Docklandsin kaijat ja tiiliset satamavarastot lähellä meidän Victoria Dock Roadia ovat ajan saatossa muuttuneet lontoolaisen eliitin luksuasunnoiksi..eikä Thamesilta ole kuulunut vuosikymmeniin valtamerirahtilaivojen sumutorvien töräytyksiä..
Ainoa pilli.joka huutaa Woolwichin Silver Citystä on Tate et Lylen sokeritehtaan pilli...
Custom Housessa nokkaani tunkeutuu tuttu salolainen sokeritehtaan melassin ja leikkeen tuoksu käyntiaikoina..
Omaan Pauligin-suodatinkahviini pistän pari Tate et Lylen sokeripalaa suomalaisen Sirkku-sokerin sijasta. Pauligin kahvia saan Stratfordin liettualaisesta Lituanica-kaupasta..

Työnsin hiljalleen rouvaani pyörätuolissa kohti WH Smithiä läpi ihmistungosta,josta silmäni havaitsivat vain beessinvärisiä afgaanimyssyjä,valkoisia muslimikissankuppikalotteja,sinisiä New York Yankees-lippiksiä ja harmaita huppareita sekä mustia hijabeja,joidenka silmänaukot muistuttivat postilaatikon luukuilta..
Ja lopulta käänsin käsivinkkarilla pyörätuolin vasemmalle WH Smithin automaattiovesta sisään,vaikka moni mobiilisokea yritti kävellä päin ambulatoorisen tuolin jalkatukia.
Pysähdyin ja panin tuolin paikoitusjarrun päälle autolehtihyllyn eteen ryhtymällä kyykyssä etsimään alahyllyltä Classic Van- sekä Practical Classics-lehtiä,jotka löytyivät hiirenkorvaisten numeroiden alta. Minua aina kuvottaa ase,että moni kirjakaupassa kävijä tulee vain lukemaan lehtiä hyllystä ja ostamatta mitään,joten joudun penkomaan ehjät numerot lehtipinkkojen alta.
Lontoossa en ole vielä tavannut kirjastojen lukusaleja kuten kotikaupungissa Salossa,vaikka kuuluisa skottilainen Rags to Riches-miljonääri Andrew Garnegie oli lahjoittanut itä-Lontoon borougheille kymmeniä komeita ruskeakivisiä kirjastotaloja.

Kaikki vain 10 punnan tähden!
---------------------------------------

Lehdet käsissäni lähestyin pyörätuolilla itsepalvelukassaa,jolla voin maksaa debitkortin joko PIN-numerolla taikka pelkällä kortin kosketuksella ruutuun (Contactless Barclay Card)...
Päätin kylläkin naputella PIN-numeron peittämällä kukkarollani näppäimistön 9 puntaa ja 50 penniä.kun maksun tehtyäni rouvani lykkäsi kouraani chipsipussin..50 penniä..sanomalla,että tämäkin piti maksaa..
Siinä hätäkässä olin jo silmistynyt kaikesta ekstraduunista,joten maksoin senkin pikaisesti kortilla..peittämättä enää näppäimistöä kukkarollani,josta kolikot rapisivat ulos pöydälle..
Se kävikin kohtalokkaaksi!
Kokosin pyörivät kolikot kukkarooni,panin ostokset kassiin ja suuntasin ovelle,
Ulko-ovelta käännyin oikealle kohti Primarkia,kun parin sekunnin päästä totutulla tavallani kokeilin vasenta takintaskuani,joka tuntui tyhjältä..
Ei kukkaroa!
Hätääntyneenä kärräsin rouvan takaisin sisään kirjakaupan itsepalvelukoneelle,missä ei myöskään kukkaroani näkynyt,jolloin kerroin myyjälle.että minut oltiin putsattu.
Myyjä kuulutti kaupan vartijan paikalle..ja joka oli piilossa yhden kirjahyllyn takana.
Vartija oli vanha harmaatukkainen afrikkalainen eläkeläisukko,joka iPadillä yritti kelata CCTV-kameroista takaisin tapahtumaa,annettuani sille kuitin ostostapahtumasta.
Tulosta ei löytynyt.koska pappa oli pannut sisälle väärän ajan puolta tuntia aiemmin....
Sanoin papalle,että meidän pitää painua äkisti rouvan kanssa Barclayn pankkiin perumaan oman ja rouvani debitkortit--ja tulemme takaisin,kun kortit ollaan mitätöity..

Eastham High Street Barclays

Barclayn pankki oli parin korttelin päässä.
Jouduimme jonottamaan vartin.kunnes asiakaspalveluvirkailija otti meidät vastaan.
Selvitin tilanteen korttien ryöstöstä,jolloin pienessä hetkessä kummatkin kortit oltiin mitätöity....mutta ryövärit olivat kerinneet jo puhdistamaan tililtämme lähes 400 puntaa..ensin parin pankin automaatista kokeeksi 20 punnan nostoilta..100 puntaa Hsbc:stä ja 200 puntaa juuri tämän Barclayn haarakonttorin ulkoautomaatista..
Jouduin pankin sisäpalvelupuhelimesta soittamaan Barclayn petososastolle,jonka neidin kanssa kaikkien turvakysymysten lisäksi loppuselvittely kesti puolisen tuntia..
Pankkiselvittelyn jälkeen palasimme takaisin WH Smithin liikkeeseen,jossa turvamiespappa lopulta oli saanut videokuvat iPadillään tapahtumasta.
Kuvat näyttivät,miten kassalla vasemmalla vieressäni seisoi yksi ,ilmeisesti romanialainen huppupääpoika ikäänkuin ostamassa jotain ja toinen huppupää seisoi rouvani takana tiiraamassa PIN-koodiani...eli  tekonen oli täysin suunniteltu etukäteen.
Ihmettelin samoin miten turvamies edes salli tällaisten luistelijoiden sisäänpääsyn...joiden kohteina ovat juuri itsepalvelukassat ja korttimaksumasiinat.

Plastiikkipoliisit

CCTV-kuvassa kaverit olivat lähteneet meidän perään ulos High Streetille,missä aivan kirjakaupan ovella toinen huppujuppi nykäisi lompakon vasemmasta taskustani,kun käteni olivat kiinni pyörätuolin aisoissa..
Turvamies oli kutsunut poliisikaksikon paikalle..joka ei ollut edes ihka poliisikaksikko,vaan ns, plastiikkipoliisipari,(Police Community Support Officer) joilla ei ole edes pidätysoikeuksia.Nämä..yksi miespuolinen aasialainen ja toinen naispuolinen aasialainen CCTV-kuvan nähtyään yhdestä suusta lausuivat,etteivät voi tehdä asialle mitään.koska ryöstö oli tapahtunut ulkona eikä sisällä,vaikka kuvat osoittivat suoraan epäiltyihin..koska liikkeen ulkopuolella ei ollut kameraa.
--Soittakaa numero 111 ja tehkää rikosilmoitus!
Itse kirosin turpaani ja lähdin puskemaan alas High Streetiä....."Bloody useless plastic jobworthys!!!"

jatkuu...