Sehän ajaa kuin mies! Lisää naisautoilua.

1960.Autoklubinaiset suunnistusajossa

Sehän ajaa kuin mies!
(Jatkoa kirjoitukseen Debutantin oranssinen aksessori.Naisautoilua)

Jussin äiti ensin pastorska,sitten kappalaiska ja lopulta ruustinna oli pappilan pihan poikien paras "puunainen".
Hän veisti liiterissä pojille Sherwoodin metsän veijarien puumiekat sekä inkkari-cowboy-leikkien jouset sekä puupistoolitkin.
Jos seurakunta olisi antanut luvan,niin äiti olisi piilukirveellä honkatukin pätkästä veistänyt pappilan paraatioven kivirappusten viereen vaikka vaivaisukon seisomaan  perheen talousrahojen lisäämiseksi,kun hengenmiehen papinpalkka joskus sattui menemään turkulaisen räätälin tekemään mittapukuun.
Kesämökillä äiti toimi perämoottorimekaanikkona ja ronskeilla voimillaan hänen olalleen lensi melko kevyesti jopa perunasäkkikin vielä 50-luvulla.
Äiti oli kovempi jätkä kuin isä,jolle kovempi työ joskus keskittyi saunaklapien halkaisuun.
Saunomisessa isä olikin haka,mutta se ei ollut työtä.
Autoilun äiti oli aloittanut nuorena jo 30-vuosikymmenen alussa Iisalmen maalaiskunnan Mulannimen tilan T-Ford-feetonilla,joten häntä ei ihan voida laskea mukaan vuosisadan vaihteen naisautoilun pioneereihin,ehkä toiseen naisautoilijasukupolveen.synnyttyään vasta 1917 kapinan jälkimainingeissa.

Mulanniemen T Ford vm. 1926
Juhart fotokoollaasi 2010

Kaisa Mulanniemessä ulkovajan rakennusurakan pääpuunaisena 30-luvulla
Juhart 2010

1900-luvun suomalaisia naisautoilun pioneerejä
-----------------------------------------------------------------------------

Automobiili--aikakautemme kuvajainen
Rainer Stolze.Fiskari.1983

    
Flora Maria (Maija,Maja) Genetz,toimitusjohtaja ja kauppaneuvos
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Eräässä 80-luvulla julkaistusta suomalaisessa autoihistoriaa käsittävässä kirjassa mainittiin suomalaisen naisautoilun uranauurtajaksi kivikasvoisen näköistä Maija Genetziä,josta oltiin kaiverrettu jopa pronssinen Suomen Automobiiliklubin muistolakaattikin.
Genealogisesta turkimuksestä löytyi tietoja,että Maija (Maja) eli Flora Maria Genetz oli syntynyt 10.5.1901 Viipurissa ja kuollut 2.11.1970 Helsingissä .Maija oli myös urallaan saanut v.1954 kauppaneuvoksen tittelin.
Vuonna 1960 toimitusjohtaja ja kauppaneuvos Maija Genetz oltiin valittu vuoden naiseksi.
Internet ei kylläkään paljastanut,minkä yhtiön toimitusjohtajana kauppaneuviksetar Maija Genetz oli,mutta suvusta kyllä löytyy suomenkielen tutkijoita,kirjailijoita ja taidemaalareita.
Valitettavasti Jussin memory bankissä ei tällä hetkellä ole muuta tietoa Maijasta,koska valokuvaaja Rainer Stolzen kirjoittama kirja Automobiili--aikakautemme kuvajainen (julkaistu v.1983) makaa Manilan varastossa lähetettäväksi muun muutaman sadan mobiliaiheisen kirjan kanssa merirahtina Englantiin.
Stolze on Mobilisti-lehden päätoimittaja Kai Lauri Bremerin ikätovereita sekä mobilismin sukulaissieluja.


Helmi Tengren, opettaja ja naisasiananinen
----------------------------------------------------------------------------
Helmi Tengrenin (1.12.1875 Jääski--14.8.1971 Helsinki) kerrotaan olevan ensimmäisen suomalaisen naisen,joka omalla autollaan alkoi ajelemaan Helsingin katuja ja maanteitä. Hän ei ainoastaan ajanut,vaan huolsi autonsa ja korjasi siihen ilmestyneet viat.Vielä yli 90-vuotiaana hän uskaltautui pitkillekin matkoille.
Matkat Hauhon kesämökille olivat hänelle aivan tavallisia

Helmi Tengren veistonopettajana 1900-luvun vaihteessa

91-vuotias Helmi Tengren ja 1957 Austin A55

1930-luku.Helmi Tengren ja ehkä 1927-30-mallinen Buick

Helmi Amanda Charlotta Tengren työskenteli Sortavalan seminaarissa voimistelunopettajana,samoin kuin Mikkelin kuuromykkäkoulussa sekä veistonopettajana Helsingin yläkansakoulussa yli 40 vuotta.
Hän oli myös innokas naisten oikeuksien puoltaja ja v.1928 hän oli kunniajäsen Unioni Naisasialiitto ry:ssä Vuonna 1950 hän sai Unionilta kulltaisen ansiomerkin.
Hän oli kunniajäsen myös Helsingin Kansakoulun NaisopettajainYhdistyksessä,Naisopettajaliitossa,Suomalaisessa Naisliitossa sekä jäsen Helsingin Voimistelijaliitossa sekä SAK:ssa ja myöhemmin AK:ssa ( Suomen Automobiiliklubissa,myöhemmin Autoklubissa).
Helmi syntyi kruununvouti Berndt Fridoff Tengrenin perheeseen 1.12.1875 Ruskealassa. Nuoruutensa hän vietti isänsä kotona Impilahdella Laatokan rannalla,missä hän oppi hiihtämään,luistelemaan,soutamaan ja purjehtimaan.
Hän piti myös ratsastamisesta ja polkupyöräilystä.
Teitä pitkin viiletellessään hevosella tai pyörällä kyläläiset ihmettelivät hänen housupukuaan sekä lyhyeksi leikattua tukkaansa.Helmin isä oli kuitenkin suostunut tyttärensä tahtoon,havaittuaan sekä puvun että luhyen polkkatukan olevan erittäin käytännöllisiä.

(Näistä Helmin ominaisuuksista Jussille tuli oma pastorskaäitinsä mieleen,joka samoin leikkautti tukkansa lyhyeksi,piti ravihevosta Mulanniemen tilan tallissa sekä mielellään pyöräili Iisalmen maalaiskunnan santateillä,vaikakin parisenkymmentä vuotta mnyhöhemmin kuin Helmi Tengren)

Helmi kävi Sortavalassa tyttökoulun auttamalla isäänsä muutaman vuoden,mutta kaivatessaan omaa ammattiaan hänen taipumuksensa vetivät käytännön alalle.
Hän meni ensin opiskelemaan Agda Blomin kuuluisaan veistokouluun Helsinkiin ja suoritti työnäytteet veistonopettajan virkaa varten Sortavalan seminaarissa ja Mikkelin kuuromykkäkoulussa.
Lomillaan hän kävi tutustumassa veiston ja voimistelun opetusta Ruotsissa,Tanskassa,Sveitsissä,Berliinissä sekö Leipzigissä.
Helsingissä tuli avoimeksi veistonopettajan virka,johon hän haki yhdeksän miesopettajan kanssa.
Erinomaisten papereidensa takia hänet valittiin virkaan.
Tarmokkaasti Helmi ryhtyi työhönsä,jota kesti 40 vuotta.
Ensimmäistä palkkaansa hakiessaan häne hämmästyi kovasti,saatuaan tilipussissa naisopettajan palkanviran oltua miesopettajan ja oikeutetusti hän ryhtyi palkkataisteluun ja sai monen vaiheen jälkeen lopulta virkaansa kuuluvan palkan.
Helmi taisteli sisukkaasti samanpalkkaisuuden hyväksi koko elämänsä ajan.
(Kirjoitus on lyhennetty Yrjö Tenkasen artikkelista "Oikeutta sisulla,matkaa autolla"- teoksesta Tenkanen-Tengen-suku 1686-1992.

POIS ALTA HELMI TULEE!
-----------------------------------------------------

Varhainen autoilu oli enimmäkseen yläluokkaisten miesten huvia. Ensimmäinen suomalaisomisteinen auto vm.1900 Benz Velo Comfortable tuli Turkuun kauppaneuvos Viktor Forseliukselle,jota mainostettiin yrityksille,jotka käyttivät kauppamatkustajia.Autoretken luvattiin pehmittävän asiakkaita kuulemaan kauppamatkustajan tarjouksia.
Benz saapui Lübeckistä Pehr Brahe-laivalla Turkuun.
Automobiilissa oli 1-sylinterinen moottori,jonka teho oli 3 hevosvoimaa ja huippunopeutena saavutettiin päätähuimaava 30 kph:n vauhti.
Automobiilissa ratin sijasta oli vain 90-asteeseen väännetty tanko,jota amerikkalaiset kutsuivat "tiller'iksi"

1900  Benz Velo Comfortable

1906 Orient BB "Buckboard"

V.1905 Otto Brandtin perustaman osakeyhtiö toi maahan Turun haaraliikkeeseen v.1914 turkulaiselle tehtailija Yrjö Katrakoskelle amerikkalaisen 1906-mallisen  ja kinnerimäisen (engl. cycle car) Orient BB-automobiilin ja hänen vaimostaan Lempi Mariasta tuli yksi Suomen ensimmäisitä naisautoilijoista.BB-lyhennys tuli Buckboardista eli kevyestä nelipyöräisestä etumoottorisesta vaunusta,jossa jalkojen suojana oli ns.potku-ja roiskelauta.
Buckboard tunnetiin aiemmin hevoskärrynä,missä etulauta suojasi hevosen kavioiden iskuilta ja hevosmunkkien putoamisilta.

Tutkija Teija Försti vuoden 2006 progradututkimuksessaan "Helmi ratissa" suomalaisesta naisautoilusta kertoo seuraavaa:
--Ensimmäiset autot muuttivat äänimaailmaa ja vaativat jalan liikkuvia uudenaikaiseen varovaisuuteen.Kun näiden kauhua ja ihmetystä herättäneiden kulkuneuvojen ratin takana istui nainen,ihmetys oli moninkertainen, Kysyttiin olivatko miehekkäältä näyttävät ja vapaasti autollaan liikuvat naiset "oikeita naisia".

1913.Nebraskalaien leidi kampeamassa automobiilia käyntiin.

Suomen ensimmäinen autoa ajanut nainen oli lääketieteen tohtori--maan ensimmäinen v.1895 tohtoriksi lääketieteestä ja kirurgiasta väitellyt nainen Karolina Eskelin (1867-1936).
Hän myös kirjoitti sairaanhoitajille opaskirjasen "naisten vaivoista" eli gynekologiasta sekä Kotiliesi-lehden lääkärikirjan,josta tehtiin jopa 10 painosta.
Eskelin aluksi työskenteli kauppa-apulaisena ja kirjanpitäjänä rahoittaakseen opiskelujaan.
Virallisen ajoluvan hän sai 1920-luvun alussa,vaikka oli ajanut jo kauan ennen sitä.
Eskelin oli asunut Saksassa ja Yhdysvalloissa ja autoinnostuksen sanotaan olleen peräisin hänen ulkomaavuosilta.Opintonsa hän suoritti Englannissa ja Belgiassa.
Eskelin oli ympäristölleen kova pala.."Herrat olivat niin kohteliaita,että heittivät likaa ja lastuja hänen päälleen".
--"Miehille autoileva nainen oli liian vallankumouksellinen näky,mikä tunkeutui heidän pyhään yksityisalueeseensa."
Muisteli yli  90-vuotias Helmi Tengen Seura-lehden haastattelussa.
Veiston-ja voimisteluopettaja Helmi Tengen  oli toinen varhainen naisautoilija,joskus myös ensimmäiseksi mainittu,mutta hän itse uskoi,että tohtori Eskelin oli päässyt rattiin häntä ennen.

Tohtori Eskelinin vastaanotto 1900.luvun alussa

Eskelinien Opel

Tohtori Karolina Eskelin nuorempana

 Helmi Tengen  ja auto olivat legendaarinen pari,josta ollaan kuultu monia tarinoita.
Hän ajoi autoa vielä erittäin iäkkäänä. Eräs hänen sukulaisensa kertoi Helmin pysäköineen autonsa aina kotitalonsa eteen,vaikkei se ollut sallittua.
Kerran poliisin,jo vanhemman miehen huomautettua asiasta Helmi oli tokaissut:
--Kuules poika,mä oon parkkeerannut tähän jo 30 vuotta ennen sun syntymääs!

Autoilevat naiset yleensä aloittivat harrastuksensa puolisonsa tai sukunsa kautta.
Omaehtoisesti autoilun löytäneent Eskelin ja Tengen olivat poikkeuksia ja oman uransa luoneita virkanaisia.
Karolina Eskelin oli ainoana naisena paikalla Suomen Automobiiliklubin (S.A.K.) perustamiskokouksessa v.1919. Klubin ensimmäisessä vuosikokouksessa kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi kenraali.C.G.Mannerheim,jolle luovutettiin vaunumerkki 1 ja jäsenmerkki.
Marski ajoi omalla Voisinillaan Sveitsissä ja Ranskassa ,mutta tarinat eivät kerro pääsivätkö hänen silloiset jalosukuiset naisystävänsä auton rattiin.

1919.Mannerheim siviilissä Runnilassa

Yläluokkaisen klubin jäseninä oli ministereitä,johtajia,liikemiehiä,tuomareita ja tilanomistajia.
Naisia oli vähän ja useimmiten he olivat edellisten perheenjäseniä,joidenka titteliksi kirjattiin yleensä "rouva".
Esimerkiksi maailmankuuluisana sopraanona tunnettu Aino Akte-Jalanderia  kutsuttiin "kenraalittareksi".Naisten jäsenyys tässä "herraklubissa" oli poikkeuksellista,sillä kansainväliset autoilukerhot useimmiten kielsivät jäsenyyden naisilta.

Ooopperalaulajatarsopraano Aino Akte

Ulkomailla,kuten mm. Englannissa naiset olivat puolestaan perustaneet omia naiskerhojaan naisopiskelijoiden pääsemiseksi lukemaan yliopistoihin kasvatus-ja lääketiedettä jo v.1865 ns. Manchester- ja Kensington-kerhoissa.Nämä naiskerhot olivat pioneerejä tulevalle vuosisadan vaihteen sufragettiliikkeille,jota kuuluisa Mrs.Pamelia Pankhurst johti Lontoossa ja mitä amerikkalaiset sufrageettinaiset seurasivat mielenosoituksissa ja marsseissa useissa liittovaltioiden pääkaupungeissa..
Ilmeisesti Helmi Tengren ja Karolina Eskelinen olivat ulkomailla opiskeltuaan ja matkusteltuaan saaneet vaikutteita kansainvälisestä sufrageettiliikkeestä. eli naisvapautusliikkeestä.

1917..Sufrageettimarssijoita ilkkuvia herroja Washington D.C.ssä

1922.Anna Dial,senaattori
 Dialin tytär
 Washington D.C:ssä.

Försti kertoo tutkimuksissaan seuraavaa:
--Myöhäinen autoistuminen ja autoilevan piirin pienuus selittivät sitä,että Suomessa naiset pääsivät alusta asti klubin toimintaan mukaan.
(Konservatiivisessa Britanniassa vasta 1970-luvulla.Kirjoittajan huomautus)
Ensimmäiset autot olivat raskaita kampikäynnisettäviä malleja ja ne saattoivat pysähtyä koska tahansa.
Pian onneksi saatiin ns. käyntiinpanomoottori,jolla auton pystyi käynnistämään kuskinpukilta. 
(Kirjoittajan "Debutantin oranssinen aksessori-artikkelissa" aiemmin mainitsema  jakoavaintiedemies Ketteringin keksimä sähköstartti,jonka patentin herra Leland,Cadillacin perustaja myöhemmin osti)
Autot piti vielä käynnistää veivillä eikä tätä pidetty sopivana asentonsakaan puolesta.
Autolla oli enemmän näyttöarvoa kuin käyttöarvoa.
Autot alkoivat muuttua avomalleista umpimalleihin.Tämä teki autosta femiinisen tilan,johon saattoi kätkeytyä paitsi tuulelta ja sateilta sekä myös katseilta.

1927.Yhden isoäidin 1923-mallinen umpi-Durant Michiganissa

Lucy (Lucile) Christiana Lady Duff-Gordon (13.6.1863-20.4.1935),auton sisustusmuodin pioneeri
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lady Lucy Christiana Duff-Gordon v.1919

Auton naisellistuminen ei poistanut pelkoja autoilun vaarallisesta vapaudesta. Vielä 1960-luvulla naisautoilijat saivat kuulla epäilyjä moraalisen puhtautensa menettämisestä liikkumisen lisääntymisen myötä.
Auton naisellistumisesta puheen ollen autoilun pioneeriaikoina v.1916 Chalmers-autotehdas ensimmäisenä otti naissuunnittelijan uusien malliensa sisustuksen suunnittelemiseen.
Lady Duff-Gordon samoin tulisi myöhemmin tekemään sisustussunnittelua Chrysler-yhtymälle.
Hän uutena autosisustusarkkitehtina mainosti Chalmers Motor Companyn uusia malleja seuraavasti:

Entisöimätön Chalmers Town Car-umpiauto vm.1917 museossa.

--Olen osallistunut näiden Chalmers Motor Companyn uusien umpimallien sisustusten materiaalivalintoihin.
--Itse en ole niinkään kiinnostunut Chalmersin Town Carin ulkomuodosta .
--Jos auton kori kiinnostaa,niin katsokaa myyntibrosyyristä!
--En hitustakaan välitä sen moottorista,onko se 6-sylinterinen tai mallia 22 tai 3408.
--Pikkuasiat saavat minut haukottelemaan!
--Kiinnostukseni kohde on vain sisustus,koska naisen pitää istua auton sisällä.
--Sisustuksen pitää kuvata omaa pyörillä kulkevaa lasiverantaa.
--Jos sisustuksen värit ovat räikeitä tai kangasmateriaali kutittaa ahteriani ja sääriäni samalla ärsyttämällä hermojani ,niin kuinka voisin rakastaa autoani!?
--Mikään ei ole kuvottavampaa kuin huono maku!
--Chalmersin suunnittelukonttorin ottaessa minuun yhteyttä nauvonantajana katettujen automobiilien sisustuskysymyksissä,alussa epäröin.
--Katsoin voisinko tyydyttää potentiaalisen ostajakunnan makutrendejä Chalmersin Sedaneiden,Town Carien sekä Limousinien valinnoissa.

1917 . Chalmers-avoautomainos The Morning Sun News-sanomalehdessä

--Erilaisia makuja on vaikeata tyydyttää.
--Nähdessäni valikoiman upeita kankaita,silkkejä,mattoja ja nyörejä,mieleni kohosi tehtävän tasolle.
--Olen yrittänyt tehdä autot kotoisen tuntuisiksi ja tällaisen ensivaikutelman saa astuessaan Town Cariin sisään,missä sisusta tuntuu ainutlaatuisen kodikkaalta.
--Sisäänupotetut puuosat ovat mahonkia,lattioita peittävät upottavat matot,ikkunoissa roikkuvat silkkiverhot ja istuimilla makaavat makuahivelevinä pehmusteina silkkikankaiset ankanhöyhentyynyt.
--Pehmeät harmooniset värit ovat täydellistä silmänruokaa joko sisältä tai ulkoa kadunreunalta katsottuna.
--Rouvan meikkikaappiakaan ei olla unohdettu,puhumattakaan muista mukavuuksista, kuten sisävälot,kello,shaföörin ja takamatkustajan vlinen "safooni" eli shaföörin sisäpuhelin (Chauffeur Telephone).
--Nappulan painalluksella aukeaa pieni savukeaski sekä pieni puuterirasia.
--Eiköhän tässä ole tarpeeksi detaljeja?
--Värivalinnatkin ovat vaatimuksen mukaisia.
--Mutta lopuksi sanoakseni,miten on turhauttavaa puhua ylivoimaisen laadukkaista väreistä,annan asiakkaiden tehdä valintansa omien vaikutelmiensa pohjalta.
--Voin vakuuttaa,vaikka tämä on ensimmäinen kertani vaatettaa moottorivaunu sisältä,että olen tyytyväinen lopputulokseen ja että Chalmers Town Car tulee myös miellyttämään teitä.
Lady Lucile Duff-Gordon

Edellinen Lady Duff-Gordonin mainosteksti kuvaa vuosisadan alkukymmenien rikkaiden autojen prameita sisustoja,jotka tekivät niistä buduaareja tai Pullman-junavaunun I luokan osastoa,herrasklubien tupakkasalonkeja sekä naisten puuterihuoneita.
Turvakysymyksiin ei vielä osattu puuttua.ja niihin olisi vielä nelisenkymmenen vuoden ajomatka,jolloin nuori Lee Iacocca keksi Fordin- Custom-ja Fairlane-mallistoon pehmustetun kojetaulun,syvennetyn ratinkehyksen ja turvavyöt..
Valitettavasti turvalaitteet eivät myyneet ja isot Chevrolet-,Oldsmobile-,Pontiac-,Buick- ja Chrysler-tuotteet pitkillä ja korkeilla siivillä, jopa kolmivärisinä sekä kromikitseillä veivät voiton myyntiluvuissa.
Chalmers Motor Company kuoli I maailmansodan jälkeiseen pula-aikaan.
Chalmersit olivat kallita autoja.
V.1924 Chalmers sulautui Maxwell-merkkiin,mikä myöhemmin sulautui Chrysleriin Dodgen ja Desoton kanssa.
Chalmers-merkki kyllä muistetaan Allis-Chalmers-traktorimerkkinä Suomessakin.
Isännät kyllä kutsuivat sitä "Kallis Elmeriksi".
V.1985 saksalainen Klockner-Humbolt-Deutz-konserni osti Chalmersin traktorilisenssin,jolloin uutta mallistoa nimitettiin Deutz-Allisiksi
Kuka muistaa 40-lukuisen oranssinpunaisen pikku-Allisin?
Siitä kloonattiin Suomessa Valmet 20-pikkutraktori,jota myös piikkilanka-aidankiristäjäksi haukuttiin.

1911 Chalmers-lehtimainos

Pientä taustatietoa Lady Duff-Gordonista:
-------------------------------------------------------
Lucile,miksi Lady Duff-Gordonia kutsuttiin myös ammattinimensä pohjalta.oli johtava muotisuunnittelija 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Ensimmäisenä englantilaisena muotisuunnittelijana hän saavutti kansainvälistä kuuluisuutta ja häntä pidettiin tunnustettuna "couture-tyylien" keksijänä samoin kuin muotimaailman PR:ssä (Public Relations)
Mannekiiniparaatien lisäksi hän aloitti modernit muotinäyttelyt,samalla kouluttamalla ensimmäisiä muotimalleja.
Hän sai markkinoille vapauttavat sivuhalkiohameet ja syvät kaula-aukot ,tekemällä vähemmän  kuristavat korsetit suosituimmiksi ja edistämällä houkuttelevia kaksiosaisia naisten alusasuja.
Hän avasi liikkeen Lontoon talossaan ja Chicagossa sekä New Yorkissa pukemalla muotitietoista kuninkaallisten,siniveristen,sekä teatteri-että filmimaailman asiakaskuntaa.
Lucile muistetaan myös v.1912 uponneen RMS Titanicin pelastuneena miehensä Sir Cosmo Duff-Gordonin kanssa ja samalla hävinneenä osapuolena Wood vs.Lucy,Lady Gordon-Duff-lakihaasteessa,missä tuomari Benjamin N.Cardozo kirjoitti mielipiteensä New Yorkin osavaltion korkeimmalle oikeudelle sekä New Yorkin vetoomusoikeudelle Lucile-merkin markkinoinnin yksinoikeudesta Otis F. Woodsin mainostoimistolle. 
Sopimuksesta puuttui erityinen harkinta Lucyn lupaukselle sopimukseen,mitä ei oltu allekirjoitettu ja tuomari Cardozo huomautti,että lupausta ehkä ei ollut,mutta koko kirjoitus viittaa "velvotteen aikeeseen" ja täten sopimus on voimassa.
Titanicin uppoamistapauksen jälkeen vetvottiin Lucyn puolison Sir Cosmo Duff-Gordonin viiden punnan seteleiden ja shekkien jakamisesta pelastusveneen numero yhden miehistölle.että pariskunta pääsisi uppoavasta laivasta hengissä.
Amerikkalaiset tabloidlehdet levittivät huhuja jopa Lontooseen asti,missä pariskunta joutui 17-5-1912 brittiläisen kauppakomitean kuultavaksi Cosmon ollessa todistajana ,Lucyn astuessa todistajanaitoon kuukauden 20.päivänä.
Todistajat vetivät puoleensa kuulustelujen aikana suuria ihmisjoukkoja 

jatkuu..

Londonistan---öljyarabien uusi Mekka. Saudikirja

Kuningas Abdullah 10 Rialin  setelissä

1980-1990-luvuilla Jussi  havaitsi,että jokaista Ramadanin paastokuukautta ennen rikkaat saudit pakenivat Egyptiin viettämään hyvää elämää.Yleensäkin hän havaitsi jo King Faisal-sairaalan materiaalosastolla kuinka huonosti arabipaastojat kestivät "nälkäkuukautta",kun ei-muslimeille osaston johto päätti rakentaa vanerisen kahvi.ja tupakkahuoneen päivittäiskulutustavaravaraston kylkeen..Erikoisella tavalla kahvikopin ympärille kerääntyi osaston arabeja ja naturalisointuneita sudaneja haistelemaan Marlboron savuja ja Maxwell House-kahvin aromeja.
Lopulta nämä tekivät protestin saudimateriaalijohtaja Mohammad Salomille,että ei-muslimit kahvikopillaan häiritsevät heidän paastoamistaan Saatanan lähettiläinä.
Pian kahvikoppi purettiin ja ei-muslimit, eli filippiinot,eurooppalaiset ja amerikkalaiset työntekijät saivat odottaa ruokatuntiin asti,päästäkseen nauttimaan kupillista kahvia ja polttamaan savukkeitansa sairaalan asuntocompoundien asunnoissaan pois asrabien katseilta ja nenäaisteilta.


2000-luvulla saudien ja Arabian niemimaan muiden öljyarabien pakeneminen Ramadanin aikana oli suuntautunut Lontooseen.Useat kuningashuoneen pikkuprinssit - ja prinsessat olivat ostaneet miljoonien puntien arvoisia taloja Kensingtonista ja West Endistä loma-asunnoikseen Ramadanin viettoonsa.
Toiset upporikkaat asuivat Cityn kalleimpien hotellin sviiteissä nauttimassa hyvästä elämästä.

Bugatti Veyron Supersport

Lontoo toukokuu 2012
---------------------------------
Lontoon viiden tähden Dorchester-hotellin edessä seisoo Bugatti Veyron .
Nämä superautot ovat erittäin harvinaisia parhaimpinakin arabien Lontoon vierailuaikona,mutta tämä 404 kph:n huippunopeuden saavuttava yksilö on ainutlaatuinen,jota tunnetaan nimellä L'Or Blanc eli Valkokulta..
Auton korikin on vahvistettu posliinilla,puhumattakaan moottorista,antamalla täydellisen kuvan kirkkaaksi kiilloitetttuna oikeista turhuuden markkinoista.
Älyttömän korkean polttoainekulutuksensa päälle 1.6-miljoonan puntaa maksava superauto on vähintään yhtä arvokas kuin Cityn  eliittihuutokaupassa huudettu kiinalainen Ming-dynastian aikainen posliininen teekalusto.
Saudiomistajalleen,joka oli lentänyt Lontooseen vierailulle,auto edusti sitä,mitä koko hänen elämänsä sisälsi Riyadhissa
Kevään ensimmäisten pääskysten saapumisen lailla maailman harvinaisimmat superautot lentävät Saudian rahtijumboilla ja privaattirahtikoneilla pääkaupunkiin aloittamaan yleisesti vähemmän tunnettua vuudenaikaa....
Ramadanin ryntäystä.
Tänä vuonna viikkoja ennen muslimien paastokuukautta,mikä alkaa heinäkuun 20. päivä ,saa  miljonääri- ja miljardöörilauman ilmestymään Lontooseen Keski-idästä.
Ne pakenevat vuoden pätsikuuminta vuodenaikaa lepäämään,juhlimaan ja yli kaiken näyttämään rikkauksiaan pääkaupunkiin.
Cityn kalleimmille ravintoloille,kaupoille,yökerhoille ja hotelleille kausi on pelkkää Bonanzaa.
Vierailijoita ei e kiinnosta mitkään Oxford Streetin kesäalet,vaan nämä haluavat vain parasta ja ovat myös valmiita maksamaan siitä.
Bond Streetin jalokiviliikkeet,West Endin disaineriliikkeet,Les Ambassadeursin kaltaiset kasinot,ravintolat kuten Le Caprice sekä Sheraton Park Towerin tapaiset hotellit ovat jo kerinneet  neuvomaan arabiankielitaitoista henkilökuntaansaa avaamaan punaiset matot rullalta.

Arabiherra pokeripöydässä

Tilastot puhuvat puolestaan.
Joidenkin viiden tähden hotelien vieraista 80% oli lähtöisin jostain Keski-idän maasta.
Jussin ollessa töissä Blackfriarissa seitsenkerroksisen nelitähtisen Crowne Plaza-hotellin huoneiden minibaarimiehenä,.kuudennen ja seitsemännen kerroksen sviitit oli jo ennalta buukattu Ramadania ennen arabiherroille.
Rikkauksistaan huolimatta arabiherrat jättivät aamuisin kauhean siivon huoneisiinsa,jonkun jopa yritettyä tehdä beduiinileiritulen kokolattiamatolle,saamalla Blacfriarsin palokunnan paikalle,sprinklerien kasteltua sviitin asuinkelvottomaksi.
Arabisheikit maksoi korvauksen kovalla rahalla.

Cityn liikkeissä kekivertobrittiostaja pistää 120 puntaa West Endin kauppareissuun ja amerikkalaiset 550 puntaa.
Keskivertosaudiostaja panee 1900 puntaa leviäksi päivässä.
Ramadania edeltävänä kuukautena Keski-idän vierailijoiden ostospanos yleensä tuplaantuu,verrattuna muihin kuukausiin eikä näille ylikuluttajille vierailu pääkaupungissa ole ensimmäinen kerta.
Tänä kesänä odotetaan visiittilukujen nousevan entisestään.
Saudivieraiden lukumäärä yleensä nousee vuosittain 22%:lla,kun taas Yhdistyneiden Arabiemiriittukuntien vieraiden lukumäärä on noussut 120.000:een huivipäähän eli noin 10%:lla.
Arabinaisten burkahuivien mentyä pannaan sakon uhalla Ranskassa,monien arabivieraiden perinteellisesti vierailtua Pariisissa,keski-itämainen turismi kuivui melkein kokonaan.
Lisäksi viimeisen "arabikevään" mielenosoitukset,diktaatorien paot ja teloitukset  shokkiaaltoineen kannustivat monen hallitsevan eliitin katsomaan omien rantojensa toiselta puolelta potentiaalisia turvapaikkkoja .
Lopputuloksena asuntojen hintojen kohotessa Britannian muissa kolkissa ja elinkeinoelämän jämähtäessä laskukauteen,.keski-itämaiset ostajat olivat keränneet kiinteistöjä 5:stä miljoonan punnan hinnasta ylöspäin,saamalla aikaan kiinteistöjen hintojen äkillisen rakettimaisen kohoamisen.

2.5 miljardin punnan katu.Kensington Palace Gardens.
Dubain ja Saudin kuningashuoneen kesämökkejä

Ramadanin ryntäys on totaalinen ilmiö New West End Companyn Jack Tyrellin kertoman mukaan.
Firma palvelee Oxford Streetin,Regent Streetin ja Bond Streetin vähittäiskauppojen management-yhtiönä.
--Ramadan-ryntäys tuo meille miljoonia puntia.
Tyrell lisää.
--Viime vuonna kuukautta ennen Ramadania keski-itämaiset vieraat kuluttivat noin 120 miljoonaa puntaa ja summa nousee vuosi vuodelta.
--Tänä vuonna odotamme 10%:n nousua
Keski-Lontoossa kaikkialla näkyy jo arabirahanvirtausta liikkeiden yrittäessä saalistaa sitä haaviinsa.
--"Arabiankielitaitoisia,kokeneita ja kyvykkkäitä meikkiartisteja ja kosmetologeja tarvitaan jännittäville vakansseille:"
Ilmoittaa eräs West Endin ensiluokan tavaratalo yhdessä muutamasta tusinasta online-ilmoituksesta.
--"Tämä huumaava kansainvälinen muotimerkki etsii kokenutta arabiankielistä myyntineuvojaa liittymään laatumerkkiosastolle Harrodsin tavaratalossa,"
Lukee yhdesää avoimien työpikkojen ilmoituksessa.

Harrods

Keski-Idän ostajakunta ei ole kiinnostunut perinteisistä ja tavallisista laatumerkkien kesäaleista monissa Lontoon merkkiliikkeissä.
Yhden saudikuluttajan päiväostosten keskihinta heiluu 600:n punnan tienoilla.
Lopputuloksena perinteiset kesäalet oltiin monissa laatumerkkiliikeeissä vedetty aikaisempaan ajankohtaan toukokuulle ,jolloin ne päättyivätkin aikaisemmin.
Alesesongin oli tullut korvaamaan mm. Savile Roadin räätälöimät disaineripukukokoelmat,mitkä mukailevat liikkeisiin sisäänastuvien ostajien makumieltymyksiä.
--Ne (arabiostajat) eivät uhallakaan halua mitään kesalennuksia.
--Ne haluavat uuden sesongin tuotteita.
Oxford Streetin Selfridgen muotitavaratalon tiedottaja sanoo.
--Ne ovat erittäin kiinnostuneita hienoista kultakoruista ja kengistä sekä tunnetuista laatumerkeistä kuten Chanel.
--Ne ovat erittäin valikoivia ostajia,jotka haluavat viimeisimpiä,muodinmukaisimpia ja pienissä sarjoissa valmistettuja tuotteita.
--Eräänä esimerkkinä brändiien markkinoinnissa löytyy Oud-merkki,erittäin erikoinen hajuste-ja  kasvojenhoitotuotemerkki.
--Oud on erittäin suosittu hajuste keski-itämaisten ostajien keskuudessa .
--Hyvin pienissä erissä valmistettua Oud-parfyymejä halutaan enemmän kuin Armania,Jo Malonea tai Tom Fordia.
Oud on halal-pohjainen hajuvesi- ja  ihoöljymerkki.
Oudin myskihajuvesiöljy tukkutilauksena intialaiselta Alibaba-agentilta maksaa yhdeltä kilolta Fob-hintana noin 3200 puntaa..

Halal-Oud-hajuvesiä Makesiasta

Myös muut laatumerkit ovat suosittuja arabiostajakunnassa;
Luis Vuittonin käsilaukut,timanttikorut,Cartierin kellot,nahkatavarat,silkkihuivit sekä Hermesin hajuvedet käyvät kaupaksi.
Suurin osa ostoksista tehdään käteisellä.
Atif Nawaz työskentelee kivenheiton päästä Harrodsista Knightsbridgen ulkomaanvaluutanvaihtokonttorissa ja kertoo,että Keski-Idän perheet vaihtavat rahaa 3000:n punnan arvosta kolmen päivän ostoskierrokselle.
Nawaz lisää,että perhe ensimmäiseksi menee Harrodsiin tai Harvey Nicholsiin tuhlaamaan rahaa ja seuraavana päivänä lähettävät autonkuljettajan vaihtamaan lisävaluuttaa.
--Se on sellaista varavaluuttaa näille ihmisille..
Nawaz kertoo.
--Mutta vaikka ne ovat rikkaita,niillä on tapana tinkiä,mutta siiitä huolimatta ne tuhlaavat kasinoissa tai Harrodsissa tuhansia puntia ja päätyvät kinaamaan punnan vaihtokurssista valuutanvaihtokonttorissa.
Kaupat eivät yksin hyödy petrorialeista sekä petrodirhameista;
Firmat, jotka tarjoavat autonkuljettajia ,yksityiskokkeja, henkilökohtaisia turvamiehiä sekä hovinestareita rikkaille ja kuuluisille ,raportoivat bisneksien kohoamisista. Eräs sellainen palvelufirma pitää huolta tätä kirjoittaessa yhdestä saudinaisesta,joka on vierailemassa Lontoossa. Tämä nainen on pyytänyt,että joka viikko hänelle pitää toimittaa käsissä uusi käsilaukku.Saudinainen on jo tähän mennessä saanut niitä Celineltä sekä Isabel Marantilta.

Isabel Marant-Baldwin Bordeaux-käsilaukku.
Hinta yli tuhat puntaa.

Eräs palvelufirma järjesti yhdelle saudiasiakkaan pojalle Damien Hirstin signeeraman kitaran,koska tämä  oli rakastunut taiteilijan näyttelyyn Taten modernin taiteen galleriassa.
Hinta 10.000 puntaa.
Yhdelle saudimiesporukalle oltiin järjestetty erityinen Lontoon nähtävyysajokiertue.mitä ei tehtäisi  missään nimessä keskivertoturistien lailla kaksikerroksisella avobussilla.
Vaatimuksena oli,koska raha ei ollut esteenä,että kiertoalussa käytettäisiin eri autoja.
Palvelufirma toimitti 10 kappaleen superautofliitin noutamaan saudiherrat heidän Mayfairin asunnosta.
Fliittiin kuului yksi Bugatti Veyron,yksi Ferrari Enzo,yksi Lamborghini Gallardo ja yksi Aston Martin DB9. 

Aston Martin DB9

Saudiherrat sitten ajelivat ympäri pääkaupunkia pysähtymällä kymmeneen kuuluisimpaan turistinähtävyyteen,vaihtamalla paikoitusalueella autoja keskenään. Kuljettajat käyttivät langattomia kuulokkeita.mihin nämä kommentoivat nähtävyyksien historiaa autossa istuvan historioitsijan sanoin arabiaksi käännettynä.
Saudiherrojen sight-seeing-ajo voitti varmana avoturistibussin yläkerrassa viluisena värjöttämisen tuulisessa ja sateisessa Lontoon säässä!

Toimittaja Karen Jones, Citywealth-,julkaisusta,joka tähtää nettoarvoltaan huippukorkeisiin yksilöihin (ihmisiin ,joilla on yli 100 miljoonaan puntaa investointeihin),kertoo,että hänen arabiasiakaskunnallaan Lontoossa on tärkeintä hauskanpito ,kunnes palaavat kotiin Ramadanin viettoon:
--"Arabit rakastavat Lontoota shoppailun ja hauskanpidon takia. 
--Ne eivät tule tekemään bisnestä,vaan pitämään Lontoota leikkikenttänään,kuten me tekisimme Cannesissa tai Monacosaa."
Eräs hänen asiakkaansa Saudia Arabiasta kertoi,että kuukauden aikana Lontoossa hän odottaa kuluttavansa 100.000:ta puntaa.Päiväsaikaan hän shoppailisi Hermesin liikkeessä ja söisi Scott'sin,La Petite Maisonin,Le Capricen ja Nobun  ravintoloiissa.
Iltaisin hän kävisi läpi kaikki Lontoon kasinot.

La Petite Maison Oxford Streetillä.
Provencial-perusmenyy 58 puntaa.,viini 28 puntaa. per pullo ilman LVV:tä

--"Saudiherrasmies kertoi minulle,että eräs hänen saudiystävänsä oli ostanut 9:llä miljoonalla punnalla asunnon Harrodsia vastapäätä Knightsbridgessä ja satsannut 1 miljoonaa puntaa sen kalustamiseen."
Neiti Jones lisäsi.
--"Vaikeutena oli,ettei hän saanut palvelushenkilökuntaa tai ketään,joka voisi tehdä hänelle kupillista kahvia,joten hän päätyi asumaan hotelliin..
--Hän oli yrittänyt tuoda kotiapulaisia Lontooseen,mutta heti palvelijakunnan saavuttua,ne yhtäkkiä hävisivät ilmaan,ilmeisesti pimeille markkinoille.
--Ei edes Lontoon epävakainen sää ole esteenä,päinvastoin.
--Saudissa harvoin sataa ja  näille Lontoon kaatosateessa juokseminen taksiin on suurinta huvia ja jännitystä.
--Tietenkin oikeita superrikkaita ei näkyisi taksin takapenkillä,vaan nämä olisivat lähettäneet oman autonsa lentorahtina Lontooseen visiitin ajaksi omaan käyttöönsä.."

Eräs toimittaja teki pienen kierroksen Lontoon keskustassa,nähdessään  ja kuullessaan arabiamiden rekistereissä kruisailevia superautoja kaduilla.
Niiden kuljettajat halusivat tulla huomatuiksi ja vielä paremmin nähdyiksi Harrodsin edessä..
Hetkessä hän näki 170.000:ta puntaa maksavan Ferrari 438:n tekevän kolme kierrosta Harrodsin edessä,sen kuljettajan pistäessä kaasujalalla kierroksia ylös joka kerta ohittaessaan Harrodsin kuuliusat vihreät pääovet.
Ferraria seurasi Dubaissa rekisteröity 270.000:n punnan Lamborghini SV.

Ferrari 438

Lamborghini SV 670

Autojen omistajien vaurauden mittapuussa ei ole lainkaan yllättävää ,että nämä vähääkään välittävät brittiläisestä liikennelaista.
Joka kesä Westminsterin kaupunginosan kanslia jää saamatta kymmenien tuhansien puntien pysäköintisakkomaksuja,vierailijoiden hylättyä kauppareissuillaan autonsa keltaisten parkkiviivojen päälle.
Viime vuoden kaikista vilkkaimpia lainrikkojia oli eräs arabi ,300.000:n punnan arvoisen Rolls Roycen omistaja,joka oli velkaa 2000:n puntaa 18:ta  sakkolapusta ja toinen Dubai-rekisterisen ja 200.000:n punnan arvoisen Lamborghini Murcielagon omistaja,joka oli saanut 24 sakkolappua .
Bugatti Veyron L'Edition Centenairen,rekisterinumero 444:n arabiomistaja jätti maksamatta 120:n punnan paikoitussakon, parkkeerattuaan superautonsa keltaisen viivan päälle Selfridgen edessä Oxford Streetillä.(huolimatta siitä,että oli maksanut 1.2 miljoonaa puntaa autostaan).
Runsaan puolentoista kilometrin päässä Harrodsista Sheraton Park Hotelin etupihalla on laillisesti pysäköitynä kaksi ulkomaalaisrekisteristä Maybachia sekä yksi Qatariissa rekisteröity McLaren MP4,mikä maksaa noin 200.000:ta puntaa.
--McLaren MP4 on lennätetty privaattisuihkukoneella ja ajettu kentältä suoraan hotellin pysäköintiruutuun .
Hotellin eräs työntekijä oli kertonut.
--Meillä oli vieraana eräs tyyppi,saudiprinssin poika ja tällä sekä velipojallaan oli kummallakin Bugatti Veyron,jotka oltiin lennätetty Lontooseen vierailun ajaksi.
--Prinssin poika oli kertonut juuri ostaneensa  huvijahdin miehistöineen ja ankkuroinut sen Monacoon..
--Vehje maksoi tälle 30 miljoonaa puntaa eikä tällä ole vielä liiennyt aikaa edes nähdä sitä.

McLaren MP4

Takaisin  Mayfairin Dorchester-.hotellin eteen.
Bugatti Veyron L'Or Blanc vetää puoleensa ihmisiä,jopa silloin,kuin sen korkeatehoinen moottori on sammutettu.
Katsojat keskustelevat auton ominaisuuksista,kuten 8:n litraisesta uunissa poltetusta moottoriblokin posliinikuoresta ja kiihtyvyydestä nollasta sataan karvan verran yli 2.5:ssä sekunnissa.
Mitä polttoainekulutukseen tulee?
Seitsemän mailia gallonalla kaupunkiajossa!
Bensiinin hintojen ollessa yläpiikissä,Bugattin kulutus saa kenenkä tahansa hyvin varakkaankin britin lompakon väpättämään.
Mutta auton saudiomistajalle,kolmikymppiselle nuorelle miehelle tankillista bensiiniä ei voida laskea edes pikkuvaihtorahan arvoiseksi.

Bugatti Veyron L'Or Blanc

  

Ketunleipä..Muunnelma John Senior-kirjoitukseen.

Japanilaisten ilmahylkk'ys Pearl Harboriin 6,12.1941

Tammikuu 1942
Johnin perheen muutto Pohjois-Irlannista siirtyi hamaan tulevaisuuteen,kun joulukuun 6. päivänä Japanin keisarillinen armeja hyökkäsi Zero-hävittäjillä Pearl Harboriin Havaijilla.
John sai Uncle Samiltä kutsukirjeen armeijaan astumiseksi ja ilmottautui Whitehall Streetin kutsuntatoimistossa.
Hän ymmärsi kirjeen pohjalta,että pohjoisirlantilaisamerikkalainenkin kelpuutettaisiin taistelemaan japseja vastaam.
Pearl Harborin hyökkäystä presidentti Franklin Delano Roosevelt kutsui häpeän päiväksi Yhdysvaltojen laivaston alusten ollessa ankkurissa Ford Islandin kyljessä kelluvina ankkoina,muun armeijan henkilökunnan ja Oahun saaren siviilien herätessä aamutoimiin sinä sunnuntaiaamuna..
Ironisena puolena oli,että Japanin Washingtonin suurlähettiläs oli tullut Valkoiseen taloon virallinen sodanjulistusdokumentti salkussaan vasta muutama tunti hyökkäyksen jälkeen..
Syynä oli Japanin ja Amerikan välinen suuri aikaero.
Presidentti Roosevelt välittömästi julisti sodan Japanille pitämällä siitä radiopuheenkin.

7.12.1941 FDR allekirjoittaa kongressin hyväksymän sodanjulistuksen Japanille

Whitehall Streetin kutsuntatoimiston lääkärit katsoivat Johnin kelpaavan palvelukseen punaisista silmänreunoista ja punakoista irlantilaiskasvoista huolimatta.

John heräsi eräänä aamuna San Fransiscon laivastoaseman alumiinisen Nissen-parakin putkivuoteessa.noin parikymppisen ylimatruusin huutaessa käheäkurkkuisena keskikäytävällä herätystä.
Ulkoa paraatikentältä hän kuuli jo yhden alokasryhmän marssilaulua:

"Olen vain tyttö Jersey Citystä.
Mulla näkyy hampaanjäljet tississä.
Hiljaa muodossa,laskekaa tahtia!
Hiljaa muodossa,laskekaa tahtia!
Vasen--oikea!
Vasen--oikea!
Nosta koipea!
Tyttö Jersey Citystä!"

1940-luvun Santa Fe-juna

 Marraskuu 1944

Vuoden 1944 yhtenä marraskuisena päivänä John istui San Fransiscon päaarautatieasmalla uudessa hopeanvärisessä junanvaunussa.
Pitkää vaunuletkaa veti oranssinvärinen dieselveturi.
Johnin irlantilaisen punakka iho näytti ruskeanlaikulliselta otsanahasta sekä kämmenien päältä ja hänen ennen valkoiset käsivarsi-ihokarvansa olivat vaihtuneen ruskeiksi ihonsiirroista omasta takalistosta.
Vasen kulmakarvakin oli tummenpi kuin oikea.
San Fransiscon laivastotukikohdan sairaalaosastolla hän oli kysäissyt uhdeltä hemaisevalta hoiturilta oliko hän saanut ihonsiirron vierusbunkassa  mahallaan makaavalta pavunruskealta filippiinomatruusilta,jonka perää aina tohtorit osastokierrokseilaan tarkastelevat peitettä nostamalla.
Hoituri Karen Withworth,kansasilainen brunetti oli hymyillyt Johnille viekkaasti ja vastannut,että tämän matruusi Jhun-Jhun Martinezin peräpäästä ei ole aineksia ihonsiirtoon.päinvastoin hän tarvitsi itse ihonsiirtoa,koska tämän kannikat olivat sulaneet lentobensiinitynnyreiden palossa Guadalcanalin lentokentän japanilaispommituksessa.
Filippiinomatruusi oli istunut ruokatauolla yhden bensiinitynnyrin päällä sytyttämässä Camelia,kun Mitsubishi Kate-syöksypommittajat tiputtivat pomminsa bensiinivarastoalueelle räjäyttämällä matruusin tulenaran istuimen alta.
Koko lHendsersonin kentän lentokonevarikko paloi filippiinomatruusin kankkujen mukana.
John oli vastannut ironisesti hoiturille:
--Minulta paloi pärstä sekä kädet ja tuolta Jhun-Jhunilta perse!
--Kumpihan meistä tulisi pärjäämään siviilissä paremmin palaneena?
--Minä olen kuin fosforipäästä palanut tulitikku ja tuo filsu-urho perästä kuin jälkikäyntisen Harley-Davidsonin pakoputki..

1942 elokuu.Guadalcanalin Hendersonin lentokenttä ja kauempana lentotukialus USS Saratoga

Elokuu 1942 .Kuvan tekstin mukaan laivastoon värvätty Lars lähtee junalla Little Fallsiin Michiganiin.,missä sijaitsi laivaston  Great Lakesin alokaskoulustuskeskus.

Koko junamatkan Teksasin ja Uuden Meksikon läpi John nukkui laivaston venelakki silmiensä päällä.
Junan pysähtyessä Topekan rautatieasemalla Kansasissa ,John astui alas junasta ja otti aseman edestä Plymouth-taksin Greyhound-linjan bussiterminaaliin,.missä laitureiden edessä kuhisi siviilejä ja sotilaita kuin jonkinlaisessa kansallisessa exoduksessa.
Bussiterminaalissa hänen kanssaan hopeakylkiseen ja sinivalkoiseen linja-autoon.astui kolmisenkymmenen siviilin ja sotilaan joukossa neljä ilmavoimien mustaa (nykyisessä poliittisessa korrektisuudessa afroamerikkalaista) kersanttia,jotka olivat matkustaneet ilmeisesti Tuskageen ilmavoimien tukikohdasta Alabamasta.
Pilotit kuuluivat niinsanottuun Tuskagee 9th Pursuit Squadron of US Army Air Corpsiin eli yhdeksänteen Yhdysvaltojen Ilmajoukkojen (myohemmin ilmavoimien)  lentolaivueeseen,joka oli taistellut saksalaisia vastaan v.1943 Pohjois-Afrikassa sekä "Battle of Bulgen" taisteluissa Belgiassa vuoden 1944 lopulla.
Mustat lentäjät puhuivat kovaäänisesti ja vilkaseleisesti Harlemin slangilla joistain "Chickseistä" eikä Johnin mielestä yksikään miehistä näyttänyt alabamalaisen kanafarmarin poikia..
John kyllä tiesi vanhana newyorkilaisena taksirenkinä,että Chicks-sanonta viittaa slangissa nuoriin vapaisiin naisiin.

Kaksi mustaa Tuskagee-pilottia

1944 Greyhound-linjan bussiterminaali Mississipissä

1933 New Yorkin Greyhound-bussiterminali 34th Streetillä

Aikansa mielenkiinnolla toisella korvalla kunneltuaan pilottien naisvalloituksista Alabamassa ja sotakokemuksista Euroopan teatterissa John syventyi lukemaan jonkun matkustajan viereiselle istuimelle jättämää Saturday Evening Post-aikakuslehteä,minkä kansikuvana oli Norman Rockwellin maalaus "Homecoming",missä nuori sotamies oli palaamassa kotiin sodasta.
John tunsi rinnassaan jonkinlaista melankoliaa,koska häntä vastassa New Yorkissa ei ollut sitten sieluakaan, puhumattakaan kodista,minkä hänen pitäisi hankkia jostain epäsiististä vuokratalosta tai miesten yhteisasuntolasta.
Mrs. Elliotin kylmävetiseen rotanloukkuun hän ei kyllä muuttaisi,missä italialainen seinänaapuripariskunta aina tappeli yläkerran juutalaispariskunnan kanssa vessavuoroista ja siitä,että kuka taas oli pihistänyt vessapaperipinkan seinäkoukusta.
Toiseksi hänen pitäisi saada töitä ,ehkä Yellow Cabiltä,jotta saisi perheensä muuttamaan Pohjois-Irlannista New Yorkiin.

Homecoming by Norman Rockwell

New Yorkiin saavuttuaan John ensitöikseen etsi lehti-ilmoituksista vuokrahuonetta.
Monen ala-Manhattanin rotanloukun tutkittuaan hän muutti uudehkoon Mrs.Collinsin vuokrataloon,minkä ison alakerran salin jakoi kymmenen työssä käyvää miestä.
Yksinäisyydessään  John tuli saamaan lohtua hehkeän 30-vuotiaan ja punapäisen Jane Collinsin,talon omistajan seurasta.
Tämän mies oli kaatunut Trukin saaren maihnnousussa Tyynellä Merellä.
Jane Collins kutsui komean  ja tummaotsaisen irlantilaismiehen useasti iltakahville ja brandylasilliselle keskustelemaan sotaleskenä olemisestaan.
Vuoden 1944 jouluaattona Jane oli kutsunut Johnin syömään joulukalkkunaa asuntoonsa.
Jouluaterian ja yhden brandypullon nautittuaan aattoiltana,John löysi itsensä Mrs.Collinsin untuvapeiton alta.
Loppuajan Mrs.Collinsin vuokralaisena John maksoi osan vuokrastaan luonnossa.
Alakerran asuntosalin vuokra yhdelle miehelle oli 8 dollaria viikossa.
Suuri osa asukkaista kävi päivätöissä Hudson-joen satamalaitureilla ahtaajina sekä varastoissa.

Mentyään Yellow Cabin talleille kyselemään töitä,Liamin sijalle lähettäjänä oltiin palkattu miniskuulinen italiano Danny Dellarosa.
Liam oltiin julistettu kadonneeksi Belgian taisteluissa.
Keviniiä hän oli käymyt kerran tapaamassa Atlantic Cityn sotasairaalassa New Jerseyssä,missä tältä oltiin amputoitu oikea jalka,ajettuaan Sherman-tankillaan miinaan Meuse-joen lähistöllä Belgiassa.
Kevinillä oli takanaan pitkä sotareissu ,ensiksi Tunisiassa kenraalimajuri Pattonin panssareissa,sitten Sisilian maihinnousussa,missä Patton esimiehensä kenraaliluutnantti Bradeyn kielloista huolimatta eteni tuhomanaan saksalaisten puolustukset..

Kenraali George Patton v.1944

Pattonin tankit siirrettin Sisilian valloituksen perästä Belgiaan saksalaisten työntämiseksi rajan yli takaisin Saksan puolelle.Pattonin panssarit Liittoutuneiden komentajan kenraali Dwight "Ike" Eisenhowerin tietämättä  nopeassa etenemisessään pääsivät jopa saksalaisjoukkojen selustaan,mistä tankit polttoainepulassaan varastivat bensiiniä vihollisen tietämättä varikoilta.
Amerikkalaisten huolto ei pystynyt toimittamaan ajoissa Pattonin tankeille polttoainetta ja epäiltiin jopa Iken kieltäneen sen toimittamisen itsepäisen panssarikenraalin jarruttamiseksi.
Ike panikin myöhemmin Belgian taisteluiden jälkeen voiton palkaksi Pattonin hyllylle Englantiin ilman mitään virallista sotilasvirkaa,nuhtelemalla kenraali Bradleyä voimattomuudesta hillitä panssarikenraalin omavaltaisia edesottamuksia.

Yellow Cabin talleilla uusi italialaissyntyinen lähettäjä ja alta puolitoistametrinen ja kaljupäinen Danny Dellarosa levitteli lyhyitä käsiään Johnille vakanssien puutteesta sanomalla viiksihuuliaan heiluttamalla:
--No..nada,,njet...nein....Capiche...no jobbe here-e!
Johnin jo poistuessa tallista peltisen rullaoven alta Dellarosa huusi perään:
--Stop...halt...atrache...panes kuule pakkia päälle irkku!
--Täällä konttorissa on sulle kirje irkkukaveriltas Liamilta!
Dellarosa tyrkkäsi lähettäjänkopin ikkunasta armeijan kirjekuoren Johnin tummaläikkäiseen kouraan,tutkimalla tämän ruskepaikkaista otsaakin kysymällä:
--Hei missäs sää irkku poltit ittes...tulenheittäjänäkö?
--Onkos lieskat tulleet silmille vastatuulessa?
John ei viitsinyt vastata typerään kysymykseen ,että hän oli palanut kasvoistaan sekä kämmenistään puolineekeriksi yhden kamikaze-Zeron syöksyttyä USS Saratogan lentotukialuksen kannelle,missä hän kuului kansimiehistöön Mustangi-hävittäjien lähettämisessä vastaiskuun,japanilaisten hyökätessä Guadalcanaliin v.1943.
--Etkös ole edes oppinut kusemisenkaan käskyä,ettei pidä koskaan kusta vastatuuleen---saatika ruiskia tulta?
Dellarosa irvaili.
--Oletkos lisäksi kuullut,että se.joka ei saa tulta tuulessa,ei osaa pimeässä nussia?
John yritti hillitä itseänsä,vaikka olisi mielissään halunnut nuijia pienen italianon nyrkeillä tallin betonilattian sisään,että vain kaljua näkyisi laatasta.
Hän asteli tallin ovesta kadulle Manhattanin hälinään ja auton torvien toitotukseen kirjekuori kädessään poikkeamalla istumaan kahville Mel'sin kulmabaariin ja lukemaan Liamin kirjettä.

Kirjeessä luki:

Heinäkuun 25. päivä 1944
Caen,Normandia.Vapaa Ranska

Terve John,
Olemme vielä hengissä jotenkin,vaikka Omaha Beachin maihinnousu oli suoraa teurastusta.
Tuhansia amerikkalaisia sotilaita kelluu vieläkin rantavesissä päättöminä ja raajattomina ruumiinpuolikkaina.
Koko rantavesi oli punaisena verestä. Laskeuduttuamme maihinnousualuksesta kahlaamaan rintaan ulottuvassa vedessä aseet käsissä pään yläpuolella,edessäni sotamies Halley,nuori iowalainen 19-vuotias maalaispoika sai saksalaiskonekiväärin luotisarjasta päähänsä,että kallon- ja aivonpalaset sekä verimössö lensivät silmilleni.
Fritzit oli hyvin piiloutuneet rantatörmön bunkkereihin ja napsivat meitä kuin sorsajahdissa.
En voinut auttaa mitenkään sotamies Halleyä ja poika jäi kellumaan mahallaan täyspakkaus selässään,kuten ehkä kymmenet muutkin aluksemme kahlaajat.
En tiedä,mikä on tulevan lähtökäskyn osoite..ehkä Pariisi tai Hollanti ja Belgia.
Toivottavasti tavataan ehjinä dodan jälkeen,
Rukoilen Pyhältä Neitsyeltä joka päivä,että näkisin perheeni,vaikka uskoni Jumalan armoon ja pelastukseen on kaikonnut puutuneista aivoistani.
Tällä rintamalla ei ole Jumalaa vaan Tuonelaa ja sen esikamareita,joilla padre O'Hara kerran  peloiteli,jollemme lopeta kiroilua alttaripoikina.
O'Hara käski meitä rangaistukseksi toistamaan sata Hail Maryä,jotta Piru kaikkoaisi meidän mustista irkkusieluistamme...muistatko?
Kirjoitin kirjeen sinulle näin etukäteen tiedgoksi,jollen palaa kuin lyijyaskissa.
Yellow Cab ei värvää enää uusia kuskeja jouduttuaan vähentämään vanhaa kalustoa varaosapulassa eikä autotehtaat valmista muita kuin sotalaivoja,tankkeja,lentokoneita sekä panssarivaunuja.
Fordin Rouge-tehdas Henryn pasifismista huolimatta valmistaa B-luokan pommikoneita.

Sain viestin serkultani Chris Flanaganilta Chicagosta,että siellä olisi paikka avoinna Checker Cabillä hyvälle kuskille sekä mekaanikolle
Chris on siellä korjaamopäällikkönä ja olen suositellut sinua hänelle,jos Yellow Cab tarjoaa kenkää.

Ei..pitää nyt lopetella...kessu O'Neill karjuu kuormakolonnasta,että  pitää nousta kuorma-
autojen lavalle.
Se huutaa,että ajamme sittenkin Calaisiin ja sieltä Belgian rajan yli Antwerpeniin.

Terveisiä kaikille tutuille ja sukulaisille siellä Manhattanilla ja joskus, kun käyt Londonderryssä,niin kuse Fordsonin tehtaan rautaportille minunkin puolesta revanssiksi.
Terv
Liam

Kaksi kuvaa Normandian Omaha Beachin maihinnoususta

jatkuu....


.



.