Terveisiä Per...stä! Eemeleitä Londonistanin ja Sveariikin välillä 2011

Vaalien seuraava päivä

me

To

Anna-Kaisa Benje

18 Apr 2011

TERVEISIÄ PER...STÄ

2015..toistaako historia itseään?

Suomalainen populistipuolue teki vaalivoiton eduskuntavaaleissa.

Eurooppa,EU ja koko maailma kuulema on peloissaan Suomen muuttumisesta äärioikeistolaiseksi
 EU:n reunaliittovaltioksi, persujen paljastaessa takapuolensa kaikille traditionaalisille puolueille .

Persujen eräinä vaalikriteereinä oli mm. kiristettävä maahanmuuttopolitiikka ja itsensä velkakierteeseen
 saattaneiden ja traditionaalisesti korruptoitujen EU-maiden rahallisen pelastamisen lopettaminen sekä
turhien kehitysmaille tarjottujen kehitysapujen kutistaminen..

Persujen kommenteista ovat hypänneet pystyyn odotettavasti kotimaassa kristilliset kukkahattutädit
sekä Tikkurilan värikartan perusvihreät,valtapuolueet kokoomus sekä keskusta.

Itse en ole persujen suuri kannattaja,mutta hyväksyn niiden tiettyjä kriteereitä maahanmuutossa sekä
velkamaiden pelastusyrityksissä.Puoluejohtajan Timo Soinin henkilökohtaisia kaneetteja uuskatolisena
aborttikiellossa kavahdan.Soinin ääni kellossa muistuttaa paavin Pietarin torin pääsiäisjulistuksilta ja
Filippiinien  vanhakatolisten padrejen kondomien vastutuskampanja- saarnoilta Manilan korttelilkirkkojen
saarnastuoleista.

Soini on ristiriitainen mies aatteissaan.

Portugalin lehdistö oli hypännyt takajaloilleen Soinin valtaantulosta,puolustelemalla,että maa oli tukenut
Suomea talvisodassa ryssien hyökkäyksessä.Ihmettelen vain,mihin ne portugalilaiset hiihtopartiot jäivät....
ehkä Lissabonin satamakaijalle.

Brittilehdistö puolestaan vertaa persuja paikalliseen äärioikeistopuolueeseen BNP:hen eli British National
Partyyn sekä UKIPiin,jotka taistelevat maahanmuuttajia sekä pakolaisia että kaupunkien ghettoutumista
vastaan puolirasistisilla kommenteillaan,toistamalla historiaa  sotaa edeltävän uusnatsipuolueen
Mosleyn Hyde Park-julistuksissa sekä sodanaikaisen Deutsches Rundfunkin brittiläisen kommentaattorin
loordi Haw-Hawn radiopuheissa.

Suomalaiset ja brittivaltapolitiikot mielestäni ovat kyllä etääntyneet kansoistaan täysin,käymättä koskaan
pistäytymässä (paitsi vaaleja ennen) kaupunkiensa vaalipiirien kerrostaloalueilla ja ostarien nurkilla
arkipäivinä,jolloin kerjäämiset,katuryöstöt ja jengipuukottamiset ovat osana jokapäiväistä leipää.

Soini on osaltaan oikeassakin EU-tuhlauksissa..

Miljardeja euroja tuhlataan  hämäriin EU:n apuprojekteihin,kuten afrikkalaisiin tanssitunteihin maissa,missä
päivittäinen keskiansio liikkuu  yhden euron kieppeillä .EU:n 13 miljardin euron apupakettibudjetista
kehitysmaihin suuri osa menee korruptuoituneille hallituksille sekä projekteihin,mitä kukaan EU:n sisällä ei
tarkista asianomaisten tilivelvollisuuksista.

Omituisesti myös suhteellisen vauras Turkki EU:n jäsenmaana saa yli 500 miljoonan euron apupaketin
vuosittain.

Euroopan Unionin tilintarkastushallintoelin on saanut sapiskaa avun vaikutusten tutkimisten löysyydestä..
Hallintolelimen pitäisi itsenäisenä järjestönä seurata EU:n rahanjakoa ja yllätystarkastaa tilejä avunsaajamaissa,
arvioimalla maan tarpeita ja havaita sitä tosiasiaa,että useat maat hakevat tukea pelkästään ylenpalttiseen
tuhlaukseen hakulomakkeiden täytön vaivanpalkkana.

EU on antanut 9 miljoonaa euroa Malin maahanmuuton neuvontakeskukselle,mikä kertoo ihmisille,miten
haetaan duunia Euroopasta  Keskus on löytänyt viimeisen kolmen vuoden aikana töitä kuudelle hakijalle.

Burkin Fasossa,missä päivittäinen keskansio on yhden euron luokkaa,belgialaiset tanssiekspertit opettavat
ihmisiä tanssimaan
Tanssin siksi,mitä olen-projektissa järjestäjät kertovat,että jos musiikki panee liikkumaan,niin Afrikkakin liikkuu.

Sierra Leoneen pystytettiin EU-varoilla lääkevarastorakennus apteekkien ilmaisjakelulääkkeitä varten.
Tänään rakennus seisoo hylättynä ja sitä käytetään julkisena kusiputkana.

Kovan linjan hallitukset samoin saavat rahallista tukea diktatuuriensa pönkittämiseksi..

Malawi,joka viimeksi kielsi julkisen piereskelyn ja missä homotle tarjotaan 14 vuoden vankeusrangaistuksia,on
saanut viimeisen viiden vuoden aikana lähes 500 miljoonan euron apupaketin..

Malawin presidentti Bingu Mutharika heti stipendin saatuaan osti Gulfstream-suihkarin itselleen EU-tuella..

Uganda samoin viiden vuoden aikana tulee saamaan yli 400 miljoonaa euroa.Presidentti Yoweri Museni,67,
joka vaalikampanjansa aikana vaalijulisteissaan kuvasi itseään Ramboksi,samoin osti uuden Gulfstream G550-
suihkarin itselleen.Lisäksi hän rakennutti itselleen julkean komean yli sata miljoonaa euroa kustantaneen
residenssin.
Suurin osa hänen kansastaan elää kurjuudessa..

Muita EU:n stipendejä ovat muunmuassa byrokratia ja älyköt tohtoroineet..

Brysselin  Tipik-komissio on jaellut lähes 500 miljoonaa euroa sekalaisille apujärjestöille..Listaan kuuluu  lähes
sadan miljoonan euron apupaketti Taistelen köyhyyttä vastaan-musiikkikilpaan,missä osallistujia rohkaistaan
yhtymään taistoon musiikin tahdissa.

Sanotaan,että Euroopan maiden vanhat siirtomaayhteydet eikä köyhyyttä vastaan taisteleminen sanelevat
EU:n avustusten kohdemaat.

Britit kehuvat lopettaneensa jo kauan sitten rahallisen tukensa vanhoille siirtomaille,kuten Intia,Pakistan ja
Bangladesh,jotka syntyivät vanhasta  imperiumin Intian siirtomaavaltuiosta.

Toisaalta Britannian kaupunkien enemmistönä vuoteen 2015 mennessä tulee ennustelujen mukaan olemaan
e.m. maista aikoinaan muuttaneet ja heidän jälkeläisensä.

Britannian maahan muuttoa vastustavan UKIP-puolueen eli perusbrittien tiedottaja onkin sanonut
brittiveronmaksajien tukevan rahallisesti Ranskan syyllisyyden tuntoa peittääkseen siirtomaamenneisyyttään..
Hän oli lisännyt,että EU:n rahatuki keskittyy Ranskan vanhoihin siirtomaihin.

Miten on Soinin Suomen kanta?Missä ovat Suomen vanhat siirtomaat?

Osaltaan Soini tukee brittiläisen UKIP-puolueen kantaa ja omasta mielestäni aivan oikein perusteluin.

EU:n sekä YK:n pitäisi panna ao. avunsaajamaisen valtapolitiikot tilivelvollisiksi ja syytteeseen
kansainvälisten
lakien mukaan apurahojen väärinkäytöstä.

Tehtävä on kyllä 50-prosenttia mahdoton,koska isommat pirut pääsevät oikeusprosessin
silmukasta rahan
avulla..
Köyhemmät istuvat samoista syytteestä ikänsä linnassa.

Tukirahojen väärinkäyttöä voidaan verrata dominoefektiin..

Mitä isommat edellä..niin pienemmät perässä.Kehitysmaissa mm. YK:n hätävarojen-ja materiaalien
vastaanotto jakautuu paikallishallinnoille,missä kukoistaa valtiovallalta kopioitu korruptio.Jako perustuu
sukulaisuussuhteisiin ja tuttavapiireihin primäärisesti.Monasti avun päätevastaanottajatkaan eivät
ole syyttömiä.

Muistan kerran 80-luvulla Filippiinien yhdestä luonnonkatastrofista,jolloin maan Cordilleras-
vuoristoprovinssi
kärsi kovien taifuunien aiheuttamista maanvyörymistä.

Omituisella tavalla YK:n: ja kansainvälisen Punaisen Ristin aputarpeita,kuten
purkkiruokia ja vilttejä päätyi
Baguion kaupungin markkinoille myyntiin.
Paikalliset igorot-vuoristoheimolaiset toivat kaupunkiin Punaisen Ristin vilttejä räätäleille,
jotka muokkasivat
niistä lämpimiä jakkuja sekä pöksyjä.   

me

To

Anna-Kaisa Benje

18 Apr 2011

Vennamo oli Timo Soinin ihannekuva ja Timo oli mennyt hurmioon sen yhdestä livepuheesta.
Toinen sen
idoli on paavi.

Ite oon muutamalla linjalla persujen puolella..en kaikissa...enemmiltään EU-tuissa

Kun veronmaksajia on jatkuvasti vähemmän ja eläkeläisiä enemmän,niin liksoja supistetaan
terveydenhoidosta sekä kaikista muista valtion entisistä ilmaispalveluksista.Lihavina vuosina  keksityt
vapaapalvelut kruksataan punaisella kynällä veks.

Täällä Enklannissa maa meni vararikkoon labourin keksimistä lukemattomista tuista ja Cameronin toryt
panivat samoin punakynän skrivaamaan lujalla kädellä annettuja tukia pois.

Nyt parkuvat tukikeplottelijat siitä.että joutuvat joko poseen tai töihin.

Juha EU:n ulkopuolelta Londonistanista.

2011/4/18 Anna-Kaisa Benje

Mä olen hiukka samaa mieltä persujen kanssa näistä EU:n loputtomista tukiohjelmista. 

 Portugali ei ole mikään kehitysmaa ja sinne pitäis taas sulloa satoja miljardeja.  
Jos kerta pojat ei ole osanneet hoitaa peliänsä oikein, pitäiskö kaikkitietävän EU:n taas tulla mukaan. 
Mä kuullostan ihan persulta, koska elon laskuopin mukaan kaikki maat, jotka on vähänkin pinteessä 
rahallisesti, tulevat vinkumaan lisää nappulaa tältä loputtomalta pankilta.Suomihan on aina ollut 
oikeistovaltainen.  
Ståhlberg, Mannerheim, Paasikivi ja Urkkikin kuuluivat
EU:n ajatuksen kannattajiin.  
Ei suinkaan rysvenäläisten. 
Nyt tulee taas uusi oikeistohallitus ja se tekee kutaa kaikille työttömille ja sairaille.  
Onhan ne aina ottaneet mallia Ruotsin lälläripolitiikasta sairaanhoidon ja koulutuksen tapaan. 
Siis kaikista verotuloilla hoidetuista hommista vähennetään resursseja ja määrärahoja! 
Täällä on olemassa semmonen oikeiston keksimä hommeli, että jos sulla on töitä, sun verot alenee 
joka vuosi.  Eläkeläiset maksaa eniten veroa koko maailmassa.  Yhteiskunnan runko eli ennen 
valtiollisesti hoidettu joukkoliikenne, sairaanhoito, posti jne on jatettu kaikkien haluavien
entreprenöörien kesken.

Tämmöset tyytymättömyyspuolueet ei yleensä elä kauan.

 Vennamon pienviljelijäosasto haudattiin aikoinaan ja sen takana oli ainoastaan
Vennamon katkeruus Kekkosta kohtaan, 
kun tämä nätisti syrjäytti ja jäädytti hänet.

Norjassa on Fremskritt ja Tanskassa pahempi versio, jolta persut ovat kiitollisesti omineet 

 valtaosan politiikastaan.

Eihän tää kerro muuta kuin, että suomalaisilla on töppöset sekasin. 

 Samalla oikeisto saa valtavan enemmistön ja sitten tämmönen populistinousukas 
pääsee näin pitkälle.

Semmottii täältä EU:n reunamailta!
Annukka

----- 

Lisävarustelukiimaa.Vanhan roddarin muistelmia.

Jeans and Mercury
Juhart

Auto on ollut nuorisolle paljon muutakin kuin kuljetusväline. Se on ollut eräänlainen oman persoonallisuuden ja sielun peili  ja monessa tapauksessa juuri väkisin ylähuuleensä viiksentapaiset saaneelle nuorelle miehelle jopa jonkinlainen peniksen jatke.Jokaisella nuorella kundilla on aina ollut erittäin vahva himo tehdä autostaan jotain yksilöllistä,joka poikkeaisi täysin harmaasta liukunauhalta tulleesta vakioautosta.
Joskus konversiossa tai ehostuksessa (kustomoinnissa) ollaan onnistuttu ja joskus tulos paistaa mätäpäisenä kuin versova finni nenässä.
Ajat ja tavat ovat muuttuneet minun nuoruudestani.
Lisävarustemarkkinat eivät ole mitään uutta muotia.
Jo auton pioneeriajoista asti automobiileihin on tarjottu joko tehdasaksessoreina tai ulkopuolisten valmistajien tarjoamaa tarpeellista lisävarustetta sekä tarpeetonta blingikamaa.

20-luvun suunnannäyttölaite

1937 Chevroletin
 hyönteissuojaverkko

Tarpeellisiin lisävarusteisiin kuuluivat 20-30-luvulla katettuihin autoihin sellaiset vempeleet kuin lämmityslaite,tuulilasinpyyhkijät ja pissapojat,jotka monissa merkeissä eivät tulleet vakiovarusteina.
Melkein kaikissa vakiomalleissa niitä ei ollut vakiovarusteina.
20-luvulla jopa kromipuskurit kuuluivat ekstravarusteisiin lisähinnoin.
30-luvulla tarjottiin lisävarusteina myös autoradioita,jotka kojetaulun alla ja kardaanitunnelin päällä muistuttivat kooltaan kolhoja kotivastaanottimia.
20-luvulla jopa suunnanvalitsimia ei myöskään ollut vakiovarusteina ja joita joutui ostamaan ulkopuolisilta valmistajilta.
Tavallisesti kääntymissuuntaa näyettiin käsimerkeillä.
Blingikamaan taas kuuluivat jäähdyttimien kromatut hyönteisverkkosuojat,taidevaletut jäähdyttimen korkit sekä tuulilasin ikkunnankarmeihin asennettavat Spot Lightit eli hakuvalot.
50-luvulla roddauskulttuurin pioneerivuosina  Spot Lightit olivat suurta muotia jossain James Deanin Mercuryn tuulilasintolpissa alaskäsin taitettuina ja yleensä koskaan kytkemättöminä auton virtapiiriin.

1942 Huurteenpoistolasi

Jopa isäpappamme 40-50-luvuilla komistivat ja varustelivat kiesejään.
Osaa näistä keksinnöistä pidettiin turvavarusteina ja osaa täydellisenä humpuukina.
Pohjolan ankarissa talviolosuhteissa ja jopa Britanniassa sekä Ameriikassa autoihin tarjottiin tuulilasien kuskinpuolelle taka- ja sivuikkunoihin kumimuovisia huurteenpoistoräppänöitä,joidenka pienistä ruuduista ajomies sai kurkistelle tielle.En tiedä olivatko ne tehokkaita,mutta pikkukundina minua ihmetytti moiset opaalinsameat muovilituskat,joidenka sameilta sivuilta kuskien piti seurata liikennettä.1920-30-luvuilta maskien itikkaverkoista puheenollen 50-luvun  automies ei myöskään pitänyt kesäisin itikoista,jotka tekivät kamikatzeitsemurhia tuulilaseihin.

Itikka-aura

Niiden estämiseksi joku oli keksinyt plastiikkisen konepeiton päälle ja kromikeihään tilalle asennettavan hyönteisauran,jonka piti ohjata itikkavirtaa ajaessa tuulilasin ohi.Niiden myös kerrottiin ohjaavan lumituiskunkinpois näkökentästä.
Kokemus kyllä osoitti niiden olleen täysin tehottomia,mutta näyttivät todellakin kirkkaanvärisinä ja läpinäkyvinä komeilta.
Auton peräpäähänkin piti asentaa perässäkulkevien ihailtavaksi kromattuja pakoputkenjatkeita eli sekään ideanpoikanen ei ole mitään uutta.Kotikauppalani moni varakas automies piti sellaista kromista Leijonantassu-pakoputken jatketta yhtälaisella ylpeydellä kuin kullattua leijona-aiheista Suomen Autoklubin merkkiä jäähdyttäjän kromimaskissa.

Leijonantassu-pakoputkenjatke 1957 Chevroletiin

Nykyajan pakoputken
jatkeet

Nykynuorimies tykkää läskisimmistä renkaista ja leveimmistä vanteista,naurettavan isoreikäisistä pakoputkista ikään kuin ne oltaisiin lainattu naapuritalon vesiränniputkesta, erilaisista sinne tänne asennetuista spoilereista sekä tummennetuista ikkunoista.
Konepuolelle ei olla kylläkään koskettu,koska nykyautojen moottoreista on otettu jo tehtaalla tarpeeksi tehoa ulos korttelinvälisen varttimailin kiihdytyskokeen voittamiseksi.
Jos moottoriviritysten tarvetta olisi,niin silloin auto ajetaan läheiseen virityspajaan ja pyydetään ECU-kortin (Emission Control Unit) uudelleen ohjelmoimista rivakkaampaan menoon.

Omassa autoilunuoruudessani 1960-luvulla autotarvikekaupasta ei saatu mitään erikoisvanteita,pakoputkisysteemejä eikä muitakaan äänitehosteita. Lukiokaverini Mäkilän Kari oli jostain saanut ostettua isänsä Fiat 1500:n pakoputkenjatkeeksi oikean kromatun Abarthin tuplatorven,mikä pörhötti komeasti baritoonilla kuin ralliautossa.Lisävauhtia Fiat sai peräpeiliin liimatusta keltaisesta Abarthin skorpionitarrasta ja Karin muodinmukaisista autoilijan nahkasormikkaista.

1957 Salon Auto-Osan
 henkilökuntaa
ja tarvikehyllyjä

Paikallisista autotarvikekaupoista kylläkin sai ostaa Boschin,Marchallin,Hellan ja Cibien lisävaloja etupuskuriin.pultattavaksi,valkosivurengasmaaleja,etuselkänojiin pistettäviä irtoniskasuojia,karvaisia ja keinonahkaisia ratinsuojuksia. (Piti olla superrikas jos pystyi ostamaan oikeat nahkaiset ratinsuojat).

Mini Cooperin keulavalot

Ensimmäisiä lisävaloja olivat parilliset puskuriin asennettavat tuikut,mtkä todella näyttivät komeilta,kun yksi niistä oli hakuvalo ja toinen sumuvalo.Hakuvalon kirkkaan lasin keskellä oli sininen ns. Blue Dot lasipallo,jonkalaisia oli jo näkynyt sotaa edeltävien Amerikan Fordien pisaramallisissa takavaloissa.Valoparin asentaminen vaati oikeat tukevat jalustat,etteivät ne räpyttelisi heikosti asennettuina jonkin vanhan Anglian etupuskurissa kuin paikallishintin silmäniskut korttelin kaljabaarin sivupöydässä.Suurimpana vaarana niiden kanssa oli tulevan rallikuskin törmääminen toisen rallikuskikandidaatin peräpuskuriin.
Jotkut taas asensivat autojensa vakiolyhtyihin ranskalaiset sumuvalopolttimot

Teddykarvaistuin-
päälliset Kuplassa

Lisätilpehöörinä,jos varaa oli,sai hyllyltä ostettua kromatun ja avaimella lukittavan bensatankin korkin,liukkaat keinonahkaiset tai karvaiset istuinsuojat,kartanlukuvalon,pari lisämittaria pultattavaksi kojelaudan alle,kuten semmoiset,jotka kertovat veden lämmön ja sekä akun varauksen.
Autonhan piti silloin muistuttaa ralliautoa,jolloin lisätunnelmaa saatiin poistamalla pölykapselit ja maalaamalla spraypurkilla taikka pensselillä Horna-kiuasmaalilla vanteet hopeanharmaiksi.
Lisävauhdiksi kaupan hyllyltä sai mustavalkoruudullista ralliteippiä auton kylkiin,konepeltiin ja katon yli perälautaan asti liimattavaksi.Huoltoasematarrat vielä takasivuikkunoissa korostivat kovaa rallihenkeä.

Teddykarvainen
Romac-ratinpäällinen

1956 VW pyyheliinatanko-
puskurein

Kuplavolkkarin omistajat kustomoivat kärryjään juuri pölykapselien poistolla ja hopealla maalatuilla vanteilla.
Lisäprameiluksi iskettiin katolle iso hakuvalo ja jos liksaa riitti,niin kapeat kromipuskurit vaihdettiin komeiksi "pyyheliinatankopuskureiksi",joissa oli krominen ylätanko ja korkemmat kromikävyt.Konepuolelle ei paljoakaan koskettu ja bluffiksi raoteltiin takaluukkua auki,että kaverit luulivat sinne piilotetun oikean käärmepesäpakosarjan.Näin tekivät monet takamoottorisen Fiat 600:n omistajatkin Abarth-tarroin.

1976 Salora-ralli

Minimiehet kyllä kustomoivat enemmän kärryjään rallihenkisiksi suomalaisia Monte Carlo-rallin voittajakuskeja matkiakseen,jolloin etupuskurit lisävaloineen muistuttivat Manilan Jeepneyjen valomerta.Monet vielä kytkivät taitamattomuuttaan lisävalot suoraan akun napaan ilman sulakkeita,jolloin näille yllätyksenä tuli koko autolle täysi pimennys keskelle valomerta. Komeat kojetaulussa ulostököttävät katkaisinlisäviikset lisäksi äkkijarrutuksissa sattuivat ikävästi polviin. Silloin kukaan ei funtsinut turvallisuudesta eikä ergonomiasta auton sisustassa,vaikka lisäajonautintoa ja viihtyisyyttä saatiin teddykarvaisista istuinpäällisistä sekä itse vuoratuista ovipaneeleista,sisäkatosta.kojelaudasta ja hattuhyllystä.
Sellaiseen kustomointiin meni Palakaupasta ostettu teddykarvapaalillinen.Tunnelma ja viihtyisyys auton sisällä karvaisuudellaan vastasi melkein Muumilaaksossa käyntiä.
Ikävintä niissä teddykarvapäällisissä oli autosta ulos kiipeäminen,jolloin sormet saivat äkäisen staattisen sähköiskun peltiseen ovenkarmiin koskettaessa.

60-luvun Salora
Automatic
autoradio

Sisäviihtyvyyden lisäämiseksi kojetauluun asennettiin ULA-autoradio tai musta
Clarion C-kasettisoitin taikka sen alahyllylle kannettava autoradio-kasettisoitin,jonka voi lisäksi kantaa Juhannusaaattona leirinuotiolle ja keskiyöllä Sopu-telttaan soittamaan Procol Harumin Whiter Shade of Paleä ulkona metsänrajassa oksentavien tiibetiläisten kurkkuäänilaulajien soinnin peittämiseksi.
Yrjö oli juhannuksina yleisin kutsumanimi.

                                         1967 Procol Harum.Whiter Shade of Pale

Kotikaupunkini ensimmäinen näkemäni kustomoitu nuorisoauto oli Sarparannan poikien 1948-mallinen Austin 16,jota nykymaailmassa pidetään harvinaisena keräilyautona.Niitähän saatiin muutama kappale Suomeen aivan sodan jälkeen upouusina brittiautoina,joskin ne olivat lämmitettyjä sotaa edeltäviä malleja. 60-luvulla ne olivat jo kivikauden aikaisia suuria ja hitaita dinosauruksia.
Austin oltiin ristitty Mäystimeksi ja maalattu kirkkaanpunaiseksi.Takaikkunaakin oltiin suurennettu Austin A35-malliseksi leveydeltään ja etulokasuojaan asennettuun autoradioantenniin oltiin pantu liehumaan oravanhäntä.
Mäystin eli yhden kesän päätymällä Eklundin romuttamoon koneen leikattua kiinni.
Silloin ns. kesäautoiksi sai Snellmannilla eli viisikymppisellä muodista pois tipahtaneita 50-luvun erikoismalleja.

Japanilainen poliisiautolelu

Antennit muutenkin tulivat muotiin autoradioiden ja c-kasettisoittimien myötä.Antenneja asenneltiin,vaikkei autossa ollut minkäänlaista soitinta..vaan ihan näön vuoksi.Niitä sai kaupasta piiskamallisina,jotka joko heiluivat etulokasuojassa kuin lasikuituongenvavat kesämökin rannassa tai sitten niiden päät oltiin klipsattu kiinni auton vesiräystäskouruun.Monet katuivat komeiden antenniensa ostoa,kun joku kateellinen oli katkaissut ohimennessään sen virvelivavan kahtia.
Ilmeisesti antenniprameilun syynä oli pieni peloittelu muille,että autossa oli poliisiradio tai sitten jäänne 50-luvun leluttomasta lapsuudesta,jolloin joululahjaksi ei saatu kaukosäädöllä ujeltavajaa japanilaista poliisiautolellua.

1967 Porilaisia
raggareita
Juhart

1960-luvulla jenkkiautoharrastelu kulki vielä lapsentossuissaan.
Raggarikulttuuria oltiin kyllä matkittu jo ruotsalaisilta 50-luvun lopulta,kun vanhoja 50-luvun alun jenkkitakseja sai ostettua halvalla nurkka-autoiksi. Raggarikulttuurrin ei niinkään kuulunut autojen ehostelu,vaan enemmänkin kortteliajo nykyimittapuun Rat Look-pelein.Autoja ei oltu meikattu ruosteisiksi ja kuluneiksi,koska niitä oltiin oikeasti käyttökulutettu satojatuhansia kilometrejä ammattiajossa.
Kotiaupunkini liikenteessä näkyi vielä pari 50-lukuista ja hyväkuntoista vakiojenkkiautoa,kuten Ahon Sementtituotteen sementinharmaa 1952 Ford Customline ja Hiitolan Joukon syvänvihreä 1950 Ford Custom,joka näytti kiiltävänä kuin eilen myymälästä ostettuna.
Asuin silloin todellisessa Ford Countryssa,koska 50-luvulla melkein kaikki kauppalan taksit olivat Fordeja.

Juhart

Juhart

Vasta 60-luvulla jenkit hävisivät pirssitolpilta uusien diesel-Mersujen täytettyä taksijonot eikä tuoreessa kaupungissa ollut jäljellä kuin kaksi melko tuoretta detroitilaista; Liesitehdas Leinon 1960 Ford Courier ja Salon Neulomon Kivimäkien 1961 Ford Courier.,jotka tulivat Ford-mallisarjan halvimmasta päästä.
Niitä ei tarvinnut ehostella lainkaan autojen oman kromikylläisyytensä puolesta.
Nämä Fordit oltiin luokiteltu piilofarmareiksi,jollaisia löytyi kaupungissa runsaalla mitalla eurooppalaisissa automerkeissä.
Europiilofarmarit olivat yleensä niitä peruspakettimalleista sivuikkunoilla muokattuja  malleja,jotka eivät prameilleet kromiheepeleillä.Ikkunatkin olivat kumitiivisteisiä ja pölykapselit pieniä pillerimallisia kissankuppeja..
Näiden omistajiin iski eräänlainen ehostamiskuume,jotta autot näyttäisivät jollain keinoin kalleimmilta farmarimalliserkuiltaan ja pelastajiksi tulivat kaupungin autotarvikeliikkeet sekä huoltoasemat,jotka myivät kaikenlaista turhuuden markkinoiden lisävarustekrääsää.

Buickin valesierainsarja

Ehostamaton lounaissuomalainen
1959 Opel Delivery
jälkiasennusikkunoin 

Opel Deliveryt ja Ford Taunus 17M Turnierit melko pian alkoivat muistuttaa kaukaa katsomalla rikkaampia serkkujaan,mutta monella omistajalla taiteellinen käsi oli muokannut ne huoltoasemamyymälöiden kromikrääsämannekiineiksi.
Monet niistä saivat ensiksi valkoisen katon kontrastiksi laivaston siniharmaalle alaosalle.Lisäprameiluksi asennettiin vielä alumiinirunkoinen kattoteline mahdollisen seuraavan Juhannuksen campingreissulle Hangon Silversandiin.
Vanteisiin ilmestyivät verkkomalliset snobikoristerinkulat pillerikapselien ympärille. Lisäksi kumpaankin etulokasuojaan ruuvattiin autotarvikekaupasta hankittua 3 kappaletta pyöreätä kromista Buickin valesierainrinkulaa,joita oli nähnyt komistamassa monen 50-lukuisen Ford Consulin ja Zephyrin etulikasiipiä.
Opelit,kuten Englannin sekä Saksan Fordithan olivat muodoiltaan eurooppalaisia pikkujenkkejä.

1957 Studebaker Hawk

50-luvun puolivälissä Ameriikan maassa autojen saatua peräänsä pyrstöt autotarvikevalmistajat tarjosivat vanhoihin vuosikymmenen alun malleihin pultattavia siipiä.Studebaker pisti niitä lasikuituisina myös Hawk-sarjan coupeisiin vuosikymmemen lopulla.Studebaker konkurssikypsän Packardin ostettuaan päätyi rahanpuutteessa näin halvempaan ratkaisuun siipimuotivillityksessä kalliiden korimuottiinvestointien sijasta.
Poikkeavasti 60-luvulla eräs naapurissamme asuva autoasentaja oli kaasuhitsipillillä leikannut omasta1960-mallisesta Dodge Pioneerista takasiivet pois,koska jenkkiautojen peräevät olivat poistuneet muodista.

MoParin Dodgen
tuplailmanottoaukot

Kuten Studebaker-kuvasta näkyy 50-luvulla oli suurta muotia autovalmistajilla koristella mallejaan kromisilla valeilmanottoaukoilla konepellin keskellä.Buick oli ollut uranuurtajana valeilmanottoaukoissa jo vuosikymmenen alussa lokasuojiin asennetuilla sieraimilla,joita oli 3 kappaletta Super-perusmalleissa ja 4 kalliimmissa Roadmastereissa sekä Centuryissä. Näitä vale-Scoopeja näkyi kromisina monen merkin keuloilla ja kyljissä.
60-luvulla näitä ilmestyi ihan aitoinakin muskeliautojen konepeitoille ja nuoret kustomoijat asentelivat jopa eurooppalaisten pikkuautojensa kuonoille ihan vain näön vuoksi. Kotitaloutavarakaupat myivät silloin varmaan aika hyvin muovisia rikkalapioita.


jatkuu...