tiistai 13. marraskuuta 2012

Metsäkansa ja kenraali Talvi. Joosepin kirja.

Marsalkka Voroshilov v.1976 4
 kopeekan postimerkissä


"Stalin ja ylin johto aamupuurolla"


Metsäkansa vastaa,kun sille huutaa
----------------------------------------------------------------
Lainaus kirjasta Simon Sebac Montefioren kirjasta Punaisen tsaarin hovi

Voroshilov lauhduttuaan paahtopossutarjottimen paiskaamisesta lisäsi,että Mekhlis oli pitänyt hysteerisen puheen.Tämä oli pitänyt ainutlaatuisen suorapuheisen,vaikkakin koomisen sotilaallisen ylineuvoston kokouspuheenvuoron huhtikuun puolivälissä.
Eräs komentaja oli myöntänyt,että armeija oli yllättynyt löytäessään metsiä Suomesta,johon Stalin oli vastannut ivallisesti:
--Pietarin aikoinakin sieltä löytyi metsiä..sekä Elisabet että Aleksanterikin olivat löytäneet sieltä metsiä!
--Ja nyt!
--Neljännen kerran!(Naurua)
Stalin tuli vielä sarkastisemmaksi Mekhlisin paljastettua valkosuomalaisten usein hyökänneen Puna-armeijan iltapäivänokosten aikaan.
--Iltapäivänokostenko?
Stalin oli sylkäissyt suustaan.
--Tunnin nokosten!
Kulik vahvisti.
--Ihmiset yleensä ottavat iltapäivätirsoja lepokodeissa!
Karjahti Stalin,joka jatkoi itse kampanjansa puolustusta:
--Olisimmeko välttäneet sodan?
--Minusta sota oli väistämätöntä ja muutaman kuukauden viive olisi merkinnyt kahdenkymmenen vuoden viivettä.

Sergei Maljutin.Partisaani
Marsalkka Semion Timoshenko

Stalin voitti lauseellaan enemmän tilaa kuin Pietari Suuri,varoittamalla kuitenkin Amerikan sisällissodan perinnekultista,mikä toi mieleen punanahat,jotka taistelivat nuijilla kiväärejä vastaan..tulemalla tapetuiksi.
Toukokuun 6. päivänä Voroshilov sai potkut puolustuskomissaarin virasta ja hänen tilalleen astui Timoshenko.*

*
Timoshenko muskelimaisena ja maalaismaskuliinisena vertauskuvana sekä Stalinin tyypillisenä ratsuväkimiehenä oli ollut divisioonan komentajana Puolan sodassa 1920. Hän oli yhtä kiehtova kuin  "Kiehtova Savitsky" Isaac Babelin Punaisen ratsuväen kertomuksissa.Babel ihannoi tämän jättiläismäisen kehon kauneutta sekä mitaloidun rinnan voimakkuutta,mikä halkaisee mökinkin kahtia kuin viiri taivaan.Tämän pitkät ratsumiehen jalat muistuttivat tyttöjä kiiltävien saappaiden sisään pistettynä.
Vähemmän runollinen Mikojan oli yksinkertaisesti kutsunut Timoshenkoa urheaksi maalaiseksi.
Babel pidätettiin Stalinin puhdistuksissa keväällä 1939 suhteesta Nikolai Yezhovin,NKVD:n päällikön vaimon kanssa trotskilaisena ja vakoilijana.Kidutuksen alla tunnustettuaan syyllisyytensä Babel teloitettiin ampumalla v.1940.


1920 Puolalaisneuvostoliittolainen propagandajuliste,
missä urhea ratsuväki teloittaa rikkaita maanomistajia.


Shaposnikovkin sai potkut yleisesikunnan päällikkön virasta Stalinin myönnettyä olleensa oikeassa alusta asti,mutta "me vain tiesimme siitä".
Stalin nosti sotilasmoraalia palauttamalla takaisin kenraalin arvonimen sekä komento-oikeuden yksittäisille sotilaille,joidenka tehtävät olivat olleet vertaamattoman vaikeita sekaan puuttuvien poliittisten komissaarien takia.
Hän vapautti 11,178 "puhdistettua" upseeria,jotka virallisesti palasivat "pitkiltä ja vaarallisilta tehtäviltä".
Stalin oli kysäissyt yhdeltä heistä,Konstantin Rokossovskylta havaittuaan tämän puuttuvat sormenkynnet:
--Kidutettiinko teitä vankilassa?
--Kyllä, Toveri Stalin!
Rokossovsky vastasi.
--Tästä maasta löytyy liian paljon "avotmiehiä".
Stalin oli huokaissut.
Mutta moni ei koskaan palannut takaisin.
--Missä on teidän Serdichinne?
Stalin oli udellut Budyonnylta yhdestä yhtenäisestä ystävästään.
--Teloitettu!
Marsalkka raportoi.
--Sääli..olisin halunnut hänet Jugoslavian suurlähettilääksi!
Stalin vastasi.
(Jugoslavialainen prikaatinkomentaja Serdich oli auttanut Venäjän vallankumouksessa Leniniä yhtenä tuhansista kansainvälisistä sosialisteista.Kirjoittajan huomautus)

Isaac Babel





Kenraali Talvi
-----------------------
Marski rintamalla
Juhart 2012

Suomalaiset puolustusvoimat
------------------------------------------------
Suomen armeija oli heikosti varustautunut Talvisotaan etenkin aseiden suhteen.Puutteesta marsalkka Mannerheim oli taistellut puolustusneuvoston puheenjohtajana eduskunnan kanssa jo ennen sotaa. Jalkaväeltä puuttui automaattiaseita,vaikka tarpeeseen oltiin jaettu Suomi-konepistooleja.Siltä puuttui myös univormuja sekä telttoja.Kaikista eniten sotajohtoa huolestutti kenttätykistö kunkin divisioonan ollessa varustettuna 18 kpl 81mm haupitsilla eikä tilattujen 120mm haupitsien toimitusta saatu tarpeen tullessa.Lisäksi kussakin divisioonassa oli vain 36 kpl vuotta 1918 ennen valmistettua ja lyhytkantoista tykkiä kranaattivarangin oltua 640 kappaletta per tykki. Sodan päätyttyä kotimainen ammustuotanto oli vain 3500 kappaletta päivässä.
Tykistön reserviäkin oli vähän kun tätä kalustomäärää oli vain 9:ssä divisioonassa.
Koko armeijalla oli vain 112 kpl 37mm panssaritorjuntatykkiä eikä yhtään ilmatorjuntatykkiä.
Kotirintaman puolustuksella oli kylläkin 100 ilmantorjuntatykkiä.
Toisena vakavana puutteena ja myöhemmin koettuna vaikeutena olivat motorisointi sekä viestivälineet,armeijan turvautuessa lähetteihin sekä kenttäpuhelimiin.
Ilmavoimilla oli 100 konetta,joista osa ei edes ollut taistelukelpoista. Pienen laivaston lisäksi kylläkin oli hyvin kehitetty rannikkopuolustus,joka oltiin peritty tsaarin Venäjältä vuonna 1917.
Materiaalipulan Suomen puolustusvoimat olivat korvanneet hyvällä moraalilla ja koulutuksella.
Suomen johtajilla oli rohkeutta poiketa mannermaisista sotilasperinteistä kehittämällä oman maansa olosuhteisiin sopivia taktiikoita,minkä koulutuksessa miehet käyttivät hyväksi metsämaastoa,mikä kattoi melkein koko maan.

Marski ja sotilaspoika
(Marskin Chrysler Imperialia vedetään ojasta)
Juhart 2005

Suomalaiset miehet osasivat liikkua korvessa vapaammin ja onnistua iskemään vihollisen selustaan teillä mottitekniikallaan.
Koulutusta oltiin sovellettu sitkeälle ja ulkoilmaelämään tottuneelle väestölle,mistä muokattiin taitavia luonnonolosuhteisiin tottuneita sotilaita.
Kokonaisuudessaan suomalainen kansallisperine koostuu yksilön yritteliäisyydestä sekä aloitekykyvystä,mitä silloisissa olosuhteissa tarvittiin.
Talviolosuhteissa hiihtopartioiden käyttö oli korkealle kehitettyä.
Lisäksi suomalainen sotilas taisteli omaksumansa aatteen ja asian ,kotimaan puolustuksen puolesta sekä vastaan vihollishyökkääjää,mikä oli kokoamassa kommunistista nukkehallintoa hänen alistamisekseen.
Koulutuksessa oli puutteitakin.
Hyvin vähän oltiin panostettu laajaskaalaisempiin hyökkäysoffensiiveihin ja tuloksen näki muutamassa tapauksessa .
Vielä vakavammin upseereilla,etenkin korkeammalla tasolla oli heikonlaisesti kokemusta suurten yksikköjen käsittelemisessä taistelutilanteissa.Armeijalla ei ollut koskaan varoja sotaharjoituksiin isommassa mittakaavassa ja näiden puutteita yritettiin korjata itse vasta taistelutantereella.

Venäläisvoimat
----------------------------
Puna-armeijan tilanne ole aivan toisenlainen.
Sen voima pohjautui tavallisesti 180 divisioonaan,mutta itse luvulla ei ole suurempaa merkitystä.
Suomen ja Venäjän väliseen sotaan osallistui noin 45 venäläisdivisioonaa ja heidän armeijansa erosi suurella 1.250.000:n sotilaan vakinaisarmeijalla. Puna-armeijan divisioonakin oli suurempikin kuin suomalaisten,yli 18.000 miestä suomalaisten 15.000 miestä vastaan.
Suuri ero perustui myös varusteluun; venäläisessä divisioonassa oli kaksinkertainen määrä konekiväärejä,kenttätykkejä ja lisäksi runsas määrä tykki-ja tankkiprikaateja.
Sodassa Neuvostoliitto mobilisoi lähes 1.200.000 sotilasta,1500 panssarivaunua ja 3000 lentokonetta suomalaisia vastaan.
Sen lisäksi niillä oli rajaton ammusvaranki ja motorisoitu kalusto sekä parempi viestintäkalusto...siis materiaaliylivoima.
Venäläisten komentoporras odotti nopeata kampanjaa koko Suomen valtaamisessa ja yksiköitä varoitettiinkin mahdollisista neutraalin Ruotsin rajaloukkauksista innokkaassa "uraamentaliteetissa".
Kaikesta innosta huolimatta heidän joukkonsa eivät vastanneetkaan odotuksia,koska pohjimmiltaan
Puna-armeija osoittautui kykenemättömäksi oivallisten sotavarusteidensa tehokkaassa käytössä.
Neuvostoliiton sodankäyntiteoria oli toki edistyksellistä,mutta täysin soveltuvuuskelvotonta suomalaisiin olosuhteisiin suurena venäläisenä heikkoutena.
Heidän vain avoimeen maastoon koulutetut joukkonsa eivät koskaan oppineet operoimaan tehokkaasti metsissä ja olivat siten täysin sitoutuneita tiestön käyttöön.
Kaikista suurimpana Puna-armeijan heikkoutena pidettiin kömpelöä operatiivista jäykkyyttä sekä kykenemättömyyttä yhteistyöhön eri aselajien välillä.
Sodan alkuvaiheessa jalkaväki,panssarivaunut sekä kenttätykistö kukin päätyivät taistelemaan omaa sotaansa vain vähäisellä toistensa tuella. Tämä saattoi myös johtua suurista Stalinin johtamista puhdistuksista,mitkä olivat lisäksi vähentäneet upseerikantaa vuosina 1936 ja 1938.Poliittisten komissaarien sekaantuminen joukko-osastojen toimintaan tehokkuus-ja aloitekykytarkastuksin oli vähentänyt upseeriston päätösvaltaa .
Mikä tahansa oli syynä Puna-armeija v.1939 oli täysin kykenemätön tehokkaasti suorittamaan käytännössä hienoja ja moderneja sodankäynnin teoriadoktriinejä tai komentajiensa oppimia ja kyvykkäitä strategisia suunnitelmia.
Lopussa Puna-armeijan oli tosissaan pyrittävä irroittautumaan taisteluista suomalaisten kanssa uudelleenkouluttaakseen tehokursseilla ja pikavauhdilla joukkonsa uusiin taisteluihin mahdollisen menestyksen saamiseksi.

Suomalainen konekiväärimies
ja venäläinen hiihtopartio
Juhart 2011
On yllättävää todeta,että venäläiset olivat huonosti varustautuneet talvisodankäyntiin.
Heillä ei ollut yhtään tehokkaita hiihtojoukkoja ja yritykset improvisoida sellaisia johtivat tuhoon valkoisten lumipukujen puutteesta. Heidän ajoneuvonsa sekä aseensa usein riittämättömästi suojattuina ankaria pakkasia vastaan lisäsi tuhoja.
Muutamaa ensimmäistä viikkoa lukuunottamatta koko kampanja pidettiin poikkeuksellisen ankarissa talviolosuhteissa kaikkien Puna-armeijan puutteiden päälle.
Puna-armeijan ilmavoimien toiminta samoin oli surkeata.
Täydellisestä ilmaherruudesta huolimatta punatähtisillä ilmavoimilla ei ollut päättävää vaikutusta sodan tulokseen.On totta,että sääolosuhteet sekä pitkät tunnit pimeydessä rajoittivat ilmavoimien toimintaa.
Lisäksi oli totta,että suomalaisilla joukoilla oli myös suuria vaikeuksia liikkua päiväsaikaan venäläiskoneiden hyökkäyksissä,mutta venäläiset eivät kyenneet ilmasta vaikuttamaan päättäväisesti itse taistelun kulkuun eikä aiheuttamaan suurempaa vahinkoa suomalaisten kotirintamalla.
Mukaan voidaan laskea vaatimattoman suomalaisen ilmatorjunnan sekä hävittäjälentäjien puolustustaistelun korkea laatu venäläisten menetettyä yli 800 lentokonetta.
Sellainen kielii siitä,että venäläisten lentokoneiden sekä niiden miehistöjen laatu myös oli viallista.
Näistä heikkouksista huolimatta näytti pintapuolisesti,että pelkkä materiaalinen ylivoima olisi tuonut pikaisen voiton venäläisille kotiin.

Suomalaisten joukkojen asemat
Karjalan kannaksella 1939


Kartalla 800 kilometriä pitkä Suomen ja Neuvostoliiton raja näyttää täysin puolustamattomalta sellaista armeijoiden epätasapainoa vasten,mutta kartta voi  pettääkin.
Vuoden 1939 rajamaastot olivat modernille armeijalle läpipääsemätöntä metsäkorpea,suota sekä järveä eikä suomalaisten siten tarvinnut pitää sillä jatkuvaa rintamaa muualla kuin Karjalan kannaksella.
Muualla muutamia teitä ainoina pisteinä kartalla piti vartioida ja miehittää järvien ja metsien helmoissa,jolloin maanteillä eteneville vihollisjoukoille oli hyvin vähän tilaa minkäänlaiseen operatioon.
Vihollisen eteneminen voitiin tukkia tehokkaasti suhteelllisen pienillä joukoilla viestiyhteyksien rajan kummallakin puolella ollessa niin vähissä,etteivät ne olisi tukeneet muita kuin hyvin rajoitettuja sotilasmuodostelmia.
Suomen sodanjohto oli laskenut,että koko 800 kilometrin pituisen rajan tuntumassa venäläiset voisivat käyttää 12 divisioonaa yhtaikaisesti,7 kannaksella sekä 5 pitkällä itärajalla.
Ei näyttänyt mahdottomalta tehtävältä yhdeksälle suomalaisdivisioonalle operoida puolustusta suosivissa olosuhteissa ja estää sellaisen hyökkäys.Itseasiassa venäläiset saivat kasvoilleen epämiellyttävän yllätyksen käyttäessään offensiivissa 26 divisioonaa yhtaikaisesti,koska niitä kaikkia ei voitu pistää yhdeksi rintamaksi.
Tällaisessa tilanteessa Suomella oli suhteellisen hyvä tilaisuus pakottaa Puna-armeija pitkään ja kalliiseen väsytyssotaan.
Pitkällä tähtäimellä Venäjä tulisi voittamaan sellaisen sodan,suomalaisten oltua jo paljon ennen tätä tapahtumaa laskeneen hankkivansa ulkopuolista apua.
He eivät koskaan olleet ajatelleet taistelevansa venäläisiä vastaan liian pitkään.


Lähteet:

History of Second World War
Purnell
London
6-osainen keräilylehtökansio numero 1
.
Mukailtu englantilaisen sotahistorioitsijan Anthony F. Uptonin kirjoituksesta Talvisota.
V.1929 syntynyt Upton kävi Queen's Collegen Oxfordissa saamalla oppiarvon nykyajan historiasta v.1951.
Hänet nimitettiin nykyajan historian apulaisluennoitsijaksi Leedsissä v.1953 ja luennoitsijaksi St. Andrewsissa v.1956. Hän meni naimisiin suomalaisen naisen kanssa,mistä johtuu hänen kiinnostuksensa Suomen historiaan. Hänen kirjansa Finland in Crisis julkaistiin v.1964.
Suomalainen käännös Välirauha julkaistiin v.1965 ja kirja teki suuren vaikutuksen Suomessa.


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Vodkapaukkuja ja Molotovin cocktaileja.Joosepin kirja Suomesta.

Gerasimov.Josef Stalin ja Klimentin Voroshilov Kremlissä 1938

Käännös englannista Simon Sebag Montefioren kirjasta Punaisen tsaarin hovi
-------------------------------------------------------------------------------------------------

Stalin oli hyvällä tuulella Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen,vaikkakin pysyvästi vaarallisen vainoharhaisena,etenkin ystäviensä vaimojen suhteen.
Vuoden 1939 marraskuussa puhelin soi Kulikin ,Puolan hyökkäystä komentaneen ja töppäilleen varapuolustuskomissaarin dachassa. Hän ja hänen pitkäsäärinen ja vihreäsilmäinen vaimonsa Kira Simonitsh,jota Stalinin piireissä kutsuttiin parhaimman näköisenä Kremlin hovinaisena,olivat juhlimassa komissaarin syntymäpäiviä Kremlin Almanac De Gothan julkkisten (Almanac De Gotha--Euroopan rojaalisten vuosijuorukirja) kanssa,mihin kuuluivat mm. marsalkka Klimentin Voroshilov ja työläismaalaiskirjailijaherttuas Leo Tolstoi,aina paikalle kutsuttu hovilaulaja Kozlovski ja Bolshoi-baletin Joutsenlammen ballerinojen sulkasato.
Kulik vastasi puhelimeen.
--Hiljaa!
Hän kuiskasi.
--Se on Stalin!
Hän kuunteli.
--Mitä olen tekemässä?
--Olen juhlimassa syntymäpäivääni ystävieni kanssa.
--Odota minua!
Stalin vastasi saapumalla melko nopeasti henkilökohtainen turvapäällikkö Nikolai Vlasik ja viinikori mukanaan. Hän tervehti kaikkia istuutumalla pöytään,missä hän joi omaa viiniään (pelätessään myrkytystä) samaan aikaan,kun Kozlovski lauloi Stalinin mielikappaleita,etenkin Herttuan aarian Rigolettosta.
Kira Kulik lähestyi Stalinia rupattelemalla tälle kuin vanhalle ystävälleen. Stalinin piirin kaikista epätodellisin jäsen oli Kira Simonitsh,serbialaisyntyisen kreivin tytär.
Kreivi Simonitsh oli aikoinaan johtanut tsaarin tiedustelupalvelua Suomessa ja päätynyt Chakan ammuttavaksi v.1919. Kira oli vallankumouksen jälkeen mennyt naimisiin juutalaisen kauppiaan kanssa ja paennut tämän kanssa Siperiaan,missä hän oli tavannut Grigory Kulikin,paksun ja aina puolihumalaisen elämän nautiskelijan ,joka oli komentanut Stalinin tykistöä Tsaritsinassa ja jonka tykistöteknologia oli jäätynyt vuoteen 1918.

Neuvostoliiton marsalkka Grigory Kulik
Kreivittärestä tuli Kulikin toinen vaimo ja kummatkin jättivät aiemmat aviopuolisonsa rakastuttuaan,mutta Kira kantoi ikeenään aristrokraatin himmentynyttä kruunua,yhteyksiä tsaarinajan tiedustelupalveluun sekä avioliitosta pidätettyyn juutalaiskauppiaaseen.
--Kira keskusteli aina Stalinin kanssa epämuodollisesti ja loisti Kremlin kutsuissa.
Yksi naispuolinen kutsuvieras,joka samoin tavattiin usein Kremlissä,oli muistellut.
--Kira oli erittäin kaunis ja Tukhatsevski,Voroshilov,Zhdanov,Yagoda,Yetshov sekä Beria kaikki liehustelivat tätä.
--Tietenkin ilmassa lenteli juoruja,että Stalinkin oli  pitänyt Kiraa yhtenä rakastajattarenaan.
Nyt pianon ääressä kutsuilla Kira Kulik ja muut naiset ympäröivät Stalinin:
--Juomme terveydellenne Josef Vissarionovitsh!
Yksi kuuluisa ballerina toivotti.
--Ja saanen suudella Teitä kaikkien muiden naisten nimissä!
Stalin vuorostaan suuteli takaisin ballerinaa nostamalla maljan tälle.
Mutta Kira teki etikettivirheen.
Ollessaan yksin Stalinin kanssa pianon ääressä hän pyysi tätä vapauttamaan veljensä,entisen tsaarin upseerin yhdeltä Stalinin vankileiriltä.
Stalin kuunteli ystävällisesti panemalla gramofoniin soimaan yhden mielikappaleensa.
Kaikki Stalinia lukuunottamatta tanssivat.
Stalin antoi Kira Kulikille kirjan,jonka etusivulle hän oli kirjoittanut "Vanhalle ystävälleni J. Stalin",mutta Kiran lähestymisen tuttavana ja nättinä oli Stalinin epäilevä mieli katsonut miesansaksi.

Muutama päivä myöhemmin Grigory Kulik komensi tykistötulta,mikä aloitti Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen,joka kuului neljäntenä maana Neuvostoliiton intressipiiriin Itämeren maista,jotka olivat olleet osana venäläistä imperiumia vuoteen 1918 saakka.
Suomi oli nyt uhkana Leningradille.
Lokakuun 12. päivänä Suomen delegaatio oli tavannut Stalinin ja Molotovin Kremlissä kuulemaan Neuvostoliiton vaatimuksia Hangon laivastoaseman luovuttamisesta. Suomalaiset kieltäytyivät vaatimuksista Stalinin suureksi hämmästykseksi.
--Tällainen ei voi jatkua pitkään ilman onnettomuusvaaraa!
Stalin oli lausunut.
Suomalaiset vastasivat tarvitsevansa 5/6-osan enemmistön eduskunnassa,jolloin Stalin naurahti:
--Olkaa varmoja 99 prosentin saamiseksi!
Molotovkin vitsaili:
--Ja me pistetään omat äänemme kaupanpäällisiksi!
Heidän viimeinen tapaamisensa suomalaisten kanssa päättyi vähemmän humoristisemmasti ;
--Me siviilit..
Molotov uhkaili.
--Emme voi katsoa enää eteenpäin..ja nyt on armeijan aika puhua!

Vjatsleslav Molotov

Päivällisellä Berian ja Hrustshevin kanssa asunnossaan Stalin lähetti Suomeen ultimatumin,jota Molotov ja Zdanov,joista jälkimmäinen oli vastuussa Baltian asioista,laivastosta sekä Leningradista,tukivat.
Mikoyan oli kertonut yhdelle saksalaiselle diplomaatille varoittaneensa suomalaisia aikaisemmin:
--Pitäisi olla varovainen työntäessään venäläisiä liian lähelle reunaa..
--Niillä (venäläisillä) on syvät tunteet tässä maailmankolkassa ja...voin vain kertoa teille,että me kaukaasialaiset Politburossa katsomme erittäin vaikeaksi pitää venäläisiä aisoissa..

Kun ultimatumi lensi eetteriin Kremlissä vielä juotiin.
--Voisimme aloittaa tänään!
Stalin sanoi lähettämällä Kulikin komentamaan tykistötulta.
Kulikin jokainen läsnäolo missä tahansa sotilaallisessa offensiivissa takasi tuhon.

Lokakuun 30. päivänä 5 neuvostoarmeijaa hyökkäsi 800 kilometriä pitkälle Suomen rajalle.
Rintamahyökkäykset Mannerheimin Linjalla nokkelat suomalaiset pysäyttivät pukeutuneina haamuiksi valkoisiin maastopukuihin suolatessaan venäläisiä joukkoja. Metsiä koristi vain jäätyneiden neuvostosotilaiden ruumiskasat.
Suomalaiset käyttivät bensiinillä täytettyjä viinapulloja neuvostotankkien tuhoamiseksi..ensimmäisiä Molotovin cocktaileja...turhamaisen pääministerin persoonakultin ivailuna,mistä Vjatseslav ei varmaankaan pitänyt.
Joulukuun puoleenväliin mennessä Stalin oli menettänyt kartaltaan 25.000 miestä.
Hän oli amatöörimäisesti suunnitellut Talvisodan paikallisena sotaharjoituksena hyljättyään yleisesikuntapäällikön Shaposnikovin ammattimaisen suunnitelman. Kun Kulikin tykistövarakomentaja Voronov ja myöhemmin kuuluisa marsalkka oli kysynyt operaatioon tarvittavasta ajasta,hänelle oltiin vastattu "Kymmenen ja kahdentoista päivän väliltä".
Voronov oli ajatellut sen kestävän  kahdesta kolmeen kuukauteen.
Kulik oli ottanut vastaan Voronovin huomautuksen pilkallisella leukailulla ja käskenyt alaistaan panemaan homman hanskaan kahdessatoista päivässä
Stalin ja Zdanov olivat puolestaan niin varmoja operaation onnistumisesta,että pystyttivät suomalaisista kommunisteista kootun nukkehallituksen.
Joulukuun 9. päivän perästä 9. Armeija oli tuhoutunut Suomussalmen kirkonkylän ympäristöön.
Stalinin sotilaalliset amatöörit saivat niskaansa teloitus- sekä syyteryöppyjä.
Voroshilovkin oli varoittanut 44. Divisioonaa:
--Pidän oleellisena radikaalia puhdistusta!
Tarve puna-armeijan uudistukseen tuli myöhään Euroopan muiden maiden hallitusten jo herättyä reformin tarpeeseen ennen sotaa.
Silti Stalinin ensimmäisenä lääkkeenä oli lähettää "Synkkä Piru" Lev Mekhlis,joka istui nyt valtansa huipulla,suoraan eturintamalle.
(Juutalaissyntyinen Odessassa syntynyt Mekhlis oli koulutukseltaan opettaja ja noussut I maailmansodan aikaisesta tykistöupseerista 1930 Pravdan päätoimittajaksi ja lopulta Stalinin sihteeriksi ja Stalinin puhdistusten pääinkvisiittoriksi.
1939-40 hän vastasi Puna-armeijan poliittisesta hengestä ja v.1941 ylennettiin Stalinin lupauksesta Talvisodan Puna-armeijan upseeriston putsauksesta puolustusministeriön varakomissaariksi kenraalin kaluunoin.)
--Olen niin imeytynyt työhöni,etten tiedä päivien kulusta mitään.
Lev Mikhlis oli  kertonut vaimolleen.
--Nukun vain 2-3 tuntia.
--Eilen oli -33 astetta ....ja voin hyvin....Minulla on vain yksi unelma...Suomen valkokaartin tuhoaminen
--No...tee se!
--Voitto ei ole kaukana!*
*Kumarrellessaan johtajansa imperiaaliselle statukselle Mekhlisillä oli pakkomielteenä tuoda tarjottimella voitto Stalinin syntymäpäivän kunniaksi 21.joulukuuta 1939.
--Haluan juhlia sitä suomalaisen Valkokaartin täydellisellä tuhoamisella!
Suuren päivän tullessa Mekhlis oli kertonut perheelleen:
--Minä tervehdin Sinua 60. syntymäpäivänäsi JV.
--Juhli sitä perheesi kanssa.
Kremlissä sinä iltana Stalin vietti juhlapäiväänsä hovinarriensa kanssa kello kuuteen aamulla.
"Unohtumaton yö!"
Dimitrov oli kirjannut päiväkirjaansa.
(Georgi Dimtrov oli bulgarialainen poliitikko sekä Stalinin v.1934 nimittämä Kominternin pääsihteeri)


Stalin ja Dimitrov 1936

Joulukuun 26. päivänä Stalin lopulta nimitti Timoshenkon komentamaan luoteisrintamaa ja palauttamaan järjestystä harsoutuneisiin joukkoihin,jotka olivat nälkäkuoleman ja jäätymisen partaalla.
Jopa Stalinin pyöveli Beria oli poikkeavan humaanisesti raportoinut Voroshiloville:
--139. Divisioonan vaikeuksia...ei rehuja ollenkaan...ei polttoainetta...joukot hajallaan.
Stalin aavisti armeijan salaavan tuhon koko mittakaavaa luottamalla vain Mekhlisiin kirjoittamalla:
"--Valkosuomalaiset ovat julkaisseet operaatioraporttinsa,missä väitetään 44. Divisioonan täydellisestä tuhoamisesta...1000 Puna-armeijan vangitusta sotilaasta. sekä 102 tykin ja 43 tankin tuhoamisesta.."
--Kertokaa ensiksi onko se totta?
--Toiseksi--missä ovat Sotaneuvosto sekä 44. Divisioonan esikuntapäällikkö?
--Kolmanneksi--miksei Sotaneuvosto eikä 9. Armeija ole informoineet meitä..?
--Odotamme vastausta.Stalin"

Mekhlis oli saapunut Suomussalmelle todistamaan kaoottisia näkymiä,mitä hän tuli vielä pahentamaan .
Hän vahvisti tappiot ammuttamalla koko komentoportaan "Vinogradovin  oikeudessa",missä Volkov ja poliittisen osaston päällikkö marssitettiin eteen aukiolle divisoonan katsellessa,kun teloitus suoritettiin julkisesti.
--Pettureiden ja pelkureiden paljastaminen jatkuu.
Mekhlis julisti.
Joulukuun 10. päivänä Mekhlis oli joutua kuolonuhriksi,kun häntä kuljettaneeseen autoon hyökättiin,kuten hän ylpeänä tilitti Toveri Stalinille. Toisin kuin muut johtajan komissaarit Mekhlis oli henkilökohtaisesti rohkea,jopa melkein itsemurhamaisesti holtiton tulituksenkin aikana,ehkä juutalaisuudestaan,missä kuolema otetaan vastaan kristalliakin kirkkaampana.
Itseasiassa hän oli ottanut komentoonsa pakenevia komppanioita johtamalla niitä vihollista vastaan.
Mekhlis ja Kulik eivät salanneet sekasotkua.
--Me olemme leivän puutteessa armeijassa.
Mekhlis raportoi.
Kulik oli samaa mieltä:
--Jäykkyyttä ja byrokratiaa kaikkialla.
Kulikin kiiruhtaessa yhteen Politburon kokoukseen raportoimaan lisätappioista Stalin oli läksyttänyt tätä:
--Olet vaipumassa paniikkiin...kreikkalaiset pakanapapit olivat älykkäitä...kun ne saivat häiritseviä raportteja,kokoontumalla kylpyhuoneisiin kylpemään ja pesemään toisiaan puhtaaksi..ja vasta sen perästä ryhtyivät arvioimaan tapahtumia sekä tekemään päätöksiä.
Stalinia tappiot tekivät surulliseksi:
--Lumi on syvää ja joukkomme marssivat mielet ylhäällä ..ja sitten yhtäkkiä kuuluu konetuliaseen sarjoja miesten kaaduttua maahan.
Joskus hän näytti avuttoman depressiiviseltä.
Kerran Hrustshev oli tavannut hänet makaamassa sohvalla täysin muusta maailmasta tietämättä.
Hänen luhistumisensa oli henkinen kertausharjoitus natsihyökkäysten alkupäivistä.
Paine teki Stalinin sairaaksi tavallisin streptokokein ja stafylokokein sekä 38-asteen kuumein että kovin kurkkukivuin.

Helmikuun 1. päivänä 1940 hän oli jo paranemassa Timoshenkon koetellessa suomalaisten puolustusasemia,aloittamalla suuren offensiivin 11.päivänä. Neuvostoarmeijan ylivoimaisuus tällä kerralla otti ohranan urheista suomalaisista..
Lääkärien tutkiessa Stalinia,hän näytti niille kartalta:
--Otamme Viipurin tänään!
Suomalaiset pyysivät rauhaa ja 12. päivä Zhdanov allekirjoitti rauhansopimuksen,missä Suomi luovutti Hankoniemen,Karjalan kannaksen sekä Laatokan koillisrannan 35.200 neliökilometriä Leningradin eristämiseksi.
Suomi menetti noin 48.000 sotilasta ja Stalin yli 125.000.

Isaak Brodsky. Stalin

"Puna-armeija ei kelpaa mihinkään!"
Stalin myöhemmin oli kertonut myöhemmin Churchillille ja Rooseveltille Teheranin konferenssin aikana.
Stalin oli nopeaälyinen eikä hän ollut yksin Hrusthevin myöhemmin syyttäessä Voroshilovia rikollisesta laiminlyönnistä ,vinoillessaan siitä,että marsalkka viettää enimmät aikansa Stalinin hovitaiteilijan Gerasimovin ateljeessa kuin puolustuskomissariaatissa.
Stalinin Kuntsevon dachassa Stalinin viha kiehui ylitse alkaessaan huutamaan Voroshiloville,joka sai kasvoilleen kaiken.
Kasvoilta tulipunaisena kuin kalkkunakukolla Voroshilov kiekaisi takaisin Stalinille:
--Saat vain itseäsi syyttää kaikesta tästä!
--Sinä se itse miinustit koko armeijamme vanhan kaartin nollaan,kun ammututit armeijan parhaimmat kenraalit!
Stalin ei ollut moksiskaan kommentista,jolloin Voroshilov nosti pöydältä tarjottimella paahdetun porsaan,lämäyttämällä sen pöydän kanteen.
Nikita Hrustsev myöhemmin myönsi,että se oli ainoa tapaus hänen elonsa aikana,jolloin hän todisti sellaista sanaryöppyä.
Ainoastaan Voroshilov selvisi naarmuitta tapauksesta.


Nikita etsimässä metsää puilta tai päinvastoin
Juhart  2006
jatkuu..