Lopun alkukirjoitusta uskonpuutteessa..Papinpoika.

Tulipalo pappilassa
Juhart

Lopun alkukirjoitus:

Johdanto kirjoitussarjaani Papinpoika ja pakana: Suomikirja,Saudikirja, filippiiniläiskirjeet ja Lontoon Postilla...jos jollain on aikaa lukea kirjoituksiani,joita aion tiivistää kirjaksi  

lähitulevaisuudessa..

Tämä moniosainen tarinasarja pohjautuu erään sudeettisavolaisen papinpojan kasvuvuosiin pienessä lounaissuomalaisessa kauppalassa 50-70-luvuilla,pappilan vakaassa körttiläisessä ja vastakohtaisesti hilpeässäkin savolaisessa ilmapiirissä sekä ympäristokortteleiden jäykässä ja jopa torjuvassa miljöössä ,missä vierasheimolaisia ja ulkomaaneläviä karsastettiin ja kartettiin kaksikielisesti koti-ja ulkomaisessa ksenofobiassa eli vieraanpelossa.

Papinpoika oli yksi luokkayhteiskunnan väliinputoaja,jota ei avokätisesti aluksi otettu leikkimään työläiskortteleihin eikä töppäämään kahvipullamössöa rikkaitten lukaaleihin.

Nöösipoikavuosien alkuaikojen kyräily kaveriporukassa hiljalleen muuttui rantakauppalalaiseksi pintapuoliseksi ystävyydeksi,jonka kahleista paikkakuntalaisilla ei ollut helppoa irtaantua.
Saudikirja ,filippiiniläiskirjeet ja Lontoon Postilla kuvaavat  pappilan Jussin kohelteluja maailmalla.

..

Pöksytehtaan biilit
Juhart

Pappilan naapurissa asuvat pöksytehtaan johtajan perillispojat olivat Jussin lapsuusajan leikkikavereita,joidenka kotoa hän oppi vaurauden olevan toisille Luojan antama normaalin asian.

Tehtaanjohtajan kodin hifilaitteet ja mersut olivat pappilassa saavuttamattomia asioita 50-luvulla,samoin kuin viimeiset japanilaiset peltilelut.

60-luvulla papinpoika hiljalleen alkoi irtaantua tehtailijan kodin ilmapiiristä,poikien intresseiden erotessa ylioppilakirjoitusten jälkeen eri suuntiin.

Tehtailijan kuollessa hyvästä elämästä infarktiin 80-luvulla ,perijäpojat ottivat neulomon hallintaansa,viemällä isänsä rakentaman yhtiön konkurssiin ilmeisesti kovan kilpailun takia.
Vaateteollisuudesta tunnettu pikkukaupunki oli menettänyt monta teollisuuslaitosta ja neulomoa 80-luvun nurkanvaltauskilvassa.

Pöksytehtaan perillispojat aloittivat uudelleen,vanhempi kiinteistöalalla ja nuorempi vähittäisvaatemyyntialalla.

Peritty vaurauskaan ei ollut siis kestävää.

.

Kuurupiilolla
Pelkosen talon edessä
Juhart

Kotikorttelissaan Jussi oppi arvostamaan työläiskoteja,kuten naapurin Pelkosen mamman ja tämän pojanpojan Sepon pientä hellahuoneasuntoa,missä juokseva vesi kraanasta ei ollut itsestäänselvyys,käyttöveden kerääntyessä  notkoselkäisen lasiverannan ränninalaiseen tynnöriin.

Kuhmutapettinen huoneisto oli vaatimattomuudessaan siisti .

Seppokin pääsi aikuistuessaan poikien Robin Hood-leikeistä ammattikoulun kautta vakiammattiin ammattikoulusta Högforsin sorvariksi.Jussi oli monasti kateellinen Sepolle tämän komeasta Pecos Bill- ja Tex Willer-sarjakuvalehtikokoelmasta,koska pappilassa äitipastorska ei sallinut moisia humpuukilehtiä lasten luettavaksi.

”Tuleeko teille jo vesi sisään ”-kysymys kauppatorin ja jokirannan saaristolaispaattien silakkalaatikoilla aanaili jo vaurautta.

Kotipihassa hänellä oli leikkikavereina pihapiirin työläisperheiden lapsia,joidenka kanssa hän ei yleensä riitautunut.

Nuorisopastori Luikun pojan kanssa hän kyllä tappeli ja viimeiseksi hän riiteli vasemmistolaiseksi kääntyneen ja vasenkätistä lääketiedettä opiskelevan pastorinpojan kanssa 60-luvun lopulla turkulaisen Moselin merimieskapakan punaruutuisen pöytäliinan ääressä. Jussi silloin opiskeli kasvatustieteitä Nummenpakan väliaikaisessa opettajakorkeakoulussa eli kansankynttilävalimossa ja väliaikaiseksi se pedagogian opiskelu päättyikin Jussin riitauduttua rehtorin kanssa Lönnrootin aikaisesta opetustekniikasta.Jussi käänsi selkänsä homehtuneelle kasvatusopille sekä peruskoulun kapulamatikalle eikä ole katunut tekoaa edes tänä päivänä.

Pappilan talon entisen omistajan Fammun alkoviyksiössä ja tämän vinttikomerossa papinpoika viihtyi  imemässä leskirouvan kokemuksia ulkomailta,unohtamalla itsensä haaveilemaan ulkomaista ja Amerikasta vintille tunneiksi antiikkitavaran  ja deguerre-lasinegatiivien keskelle.

Fammulle vauraus ja sosieteettielämä oli ollut itsestäänselvyys tehtaanjohtajan leskenä.

Kaukokaipuinen papinpoika oli leikki-iästä asti uskonut,istuessaan vintin erkkeri-ikkunan ääressä katsomassa torin ylle jokirannan ja  asemapuiston poppeleitten toiselle puolelle,etta siellä jossain sijaitsi Viikko-lehden Juliet Jonesin sydän-sarjakuvan piirtäjän Stan Draken kuvaama Uuden Englannin pikkukaupunki Devon.

Itäkauppalan Muurlan tulliin paseerattuaan tätinsä,osuuskaupan sivulikkeen hoitajan yksiössä vieraillessaan,hän hyvin monesti sai tullin työläisperheen pojilta kuonoonsa,näiden haukkuessa häntä papinpojaksi ja pakanaksi.

Itäkauppalan väki oli väkivaltaisempaa reuna-alueiden tehdastyöväkipioneerien ja työtäpakoilevien sekalaisessa yhteiskuntaryhmässä.

Oudosti yritteliäisyyden ja laiskuuden pahkuraisia sormia pantiin nyrkkiin saman punalipun alla vuokrakasarmikortteleissa.

Yritteliäät nyrkit kiertyivät sorvin säätöruuveihin kun taas laiskojen nyrkit osuivat reviirirajoja rikkovien leukaluihin.

Sanassa oltiin opetettu kääntämään toinenkin poski viholliselle,Jussin saadessa Voiton ja Salmisen pojilta lämäykset molemmille.

Biblian opetus hämmensi papinpoikaa,vihollisen ollessa ovelampi.

Monella poliisinpojalla oli samanlainen kohtalo.

Kauppala oli jakautunut turvallisiin ja vaarallisiin kortteleihin jo ennen sotaa.

Jawapari
Juhart

60-luku toi uudet aallot sekä aatteet,Beatlesit ja Rolling Stonesit,Lennonin Epsanjalaiset Jakovainaat ja Salaman Juhannustanssit kypsymään poikien pitkien hamppulettien sekä tyttöjen tupeerattujen pompadourpäitten alle.

Nuoriso aloitti protestiliikkeitä melkein minkä tahansa auktoriteetin kumoamiseksi oli se katkismus tai kaupungin järjestyssääntö.

Pöksytehtailijan loistolukaalin hifilaitteen Elvikset ja Olavi Virrat laskettiin vanhaan aikaan,puhumattakaan Henry Theelistä..kultakurkkuisesta hesalaisesta portsarista.

Tangot sekä foxit olivat seniorikansalaisten ja maalaisten eli landejen musiikkia ainakin kaupunkilaisten mielestä.

Työläispiireissä kyllä suosittiin grööneja ja virtoja.

Sokerivesitakatukkien ja sifonkihuivisten permanenttien alle ei ulkolainen liverpuulin murre eikä sheikkaus britti-importtibändien edessä yltänyt.

Viinakortin saatuaan papinpojan vapaa-ajanviettomalli muuttui,josta vasta 1990-luvulla hän vängällä alkoi irtautua.

Kouluja hän levottomilla jaloillaan myös vaihtoi kuten tyttöystäviä.Monessa tapauksessa ne tyttöystävät vaihtoivat Jussin pitempään ja komeampaan kaveriin,jolla oli käytettävissään isäpapan Opel taikka Mersu.
Jussilla ei ollut edes omaa Tunturi-mopedia.

Levottomuus oli lopulliseti iskenyt jalkoihin,joita kaverit haukkuivat lyhkäsiksi savolaisiksi kanervantallaajan kintuiksi.

Hän rakastui yleensä melkein laakista,joka melkein aina vei tuhoon.

Naisen sielunelämää hän ei osannut koskaan kartoittaa,vaikka isänsä kanssa eli alinomaisessa akkavallassa.

Molemmat olivat naisanarkian uhreja.
Hänen siskonsakin irvailivat,ettei miehiä tarvita muuhun kuin lasten tekoon..ja nekin päätyivät avioeroon,mutta silti pitivät exmiestensä sukunimiä postiluukuissa..

Häviöissään hän aina vaipui omaan pieneen haavemaailmaansa,mikä kuljetti häntä kapakoitten baaritiskeille ja kabinetteihin,joissa alkoholi avasi värikkään mielikuvituksen patoportit auki kuin Beatleseilla psykedeelisellä Intian reissulla LSD-pieruisella sitramusiikilla.
Hän eli haavemaailmaansa kuin intialainen pitkäpartainen hippi,jolla pienessä pilvessä aina meni hyvin...Whazzup..man..
Viikonloppuiset koheltelut kapakoissa olivat silloin usean nuoren vapaa-ajanviettotapoja.
Maanantaiset kankiaisaamut palauttivat hänet takaisin maanpinnalle mustavalkoiseen arkeen 

Pojan luonteenoikut olivat suoraan kuin jonkun elämän angstisen pensselitaiteilijan tai nobelkirjailijan elämästä.

Hän oli altis kaikille vaikutuksille ja yliherkkänä otti elämän liiankin vakavasti.

Kaupallinen koulutus hänelle oli vain varallinen vaihtoehto,koska sutitaiteilijoilla ei ollut taloudellista tulevaisuutta.

Työpaikoillaan esimiesasemassa hän putosi aina väliin pitäessään tavallisen lattiatason työntekijän aseman puolta enemmän kuin työnantajan,tuntiessaan itsensä vieraaksi tittelien takana.

Tittelitkin ja äkkivauraus tuntuivat oudolta.

Manolito
Juhart manila

Hän eli ja nautti elämästään enemmän pienessä puutteessa,ahmimalla inspiksiä sisäänsä paremmin tyhjällä vatsalla kuin täydellä.
Jussin Manilan talon tallissa seisoi mersu,mutta ruokatarjonta oli heikkoa vaimon siskon Fhelyn pistäessä kleptona ruokabudjettia liiveihinsä.

Hänen Manilan naapurinsa ja mesenaattinsa,vauras Mario Penya kutsuikin häntä taitavaksi,mutta elämässä taistelevaksi artistiksi,sanomalla ostavansa mieluummin tuntemattoman taiteilijan hyvän työn kuin tunnetun taiteilijan huonon bisnesmielessä,ostaessaan Jussin maalauskokoelmia melkein tukussa polkuhintaan...

Mario oli upporikas entinen valtionvirkamies,jolle oma tasku tuli ennen kuin valtion kassa, naituaan lisäksi rikkaasta saksalaisfilippiinosuvusta lisämammonaa..

Kuvataiteelle sillä oli silmää auttaessaan poikaa ylös,kunnes äkisti kuoli pois ilman viimeisen jakun lompsataskua,jättämällä maksamattomia taululaskuja karhuttavaksi.

Rahoja ei koskaan tullut pojan tilille.

Kaikki kirjoitusten eri maailmankolkkien paikat ovat pojan itse koluamia.

Kotikaupungin sekä monet kirjoituksen paikannimet samoinkuin tarinoissa mainittujen ihmisten nimetkin ovat osittain oikeita ja osittain tahallaan keksittyjä.

Jos joku ottaa nokkiinsa,käyköön pilkka omaan nilkkaan.

Filippiineillä,jos kertomukset oltaisi käännetty englanniksi,pojalla olisi ollut tappotuomio edessään,filippiinojen ohuen sipulinahkakulttuurin takia.

Nämä osaavat nauraa itselleen,mutta ulkolaisten irvailu sattuu niille pahasti nilkkaan.

Jutut eivät ole henkilökohtaisia ivailuja,koska monessa kirjoituksessa on vahvasti pojan omia fantasioita seassa.

Tarinakokoelma ei ole mikään omaelämäkerta vaan jonkinlainen itsetunnustus tai –purkaus eletystä elämästä sekä sen haaveista..

Vaikeuksistaan Jussi ei yleensä halunnut toisille kertoa ,paljastamalla silloin omat heikkoutensa.

Omat katkaisunsakin hän kärsi itse ravistuksissaan sisällään,pitämällä oikeat syyt psykiatreilta ulottumattomissa,keksimällä muita verukkeita ja tarinoita,saadakseen sairaaloiden tietäjät tyytyväisiksi.

Oma viimeinen aviokumppani, filippiinilainen Geraldinekaan ei tiennyt pojan ylä-ja alamäkien syitä eikä hänen perheessään filippiinnomaisesti koskaan oltu puhuttu syvällisesti tai analysoitu ongelmista, vaan oleteltiin olettamuksilla.

Kerjäläpspoika
Juhart Manila

Filippiinoperheissä yleensä otetaan elämä sellaisenaan onnen ja tappion väisellä trapetsinarulla keikkumalla. Tämän päivän onni voi muuttua huomisen epäonneksi,tai vastapäin. He katsovat elämää rulettipyörässä pomppivana noppana,mikä numerollaan näyttää,millä mielellä ja motiivilla kukin päivä aloitetaan. Harhautunutta,sairasta sekä köyhtynyttä perheenjäsentä pidetään kotona ruoassa, vaatteissa,viinassa ja huumeissa pelkän lähimmäisenrakkauden takia,vaikka varaa olisi tuskin omaan elämiseen.

He näkevät ja elävät jokapäiväistä koyhyyttä,joka roikkuu  risaisina rätteinä Metro Manilan yllä varakkaiden liikemiesten kerskan alla..

Kolme lämmintä ateriaa päivässä on niille ensimmäinen suurin haave,aukaistessaan silmänsä shanty townin hökkelikylässä.

Yleensä päivä päättyy yhteen laihaan kanankoipeen ja pariin vihreään riiskikanakeiton päällä keinuvaan Malungay-lehteen sekä kupilliseen keitettyä riisiä.

Kuuman ja kostean ilmanalan takia Manilassa synnytään ,eletään ja kuollaan hikisinä.

Silti ne osaavat hymyillä puutteessaan,vaikkei aina kaikilla hampaillaan.

Unelmat ovat sallittua,missä papinpojan haaveunet heittelivät monasti menneisyyteen,jopa ennen syntymäänsä.

Tulevaisuuden Nostradamukseksi hän ei halunnut,koska joka tuleva hetki on Manilassa kuin veitsenterällä tanssimista eikä hänen absolutisminsakaan ole ehdoton,jos elämä tönäisisi mäen päältä alas uuteen persmäkeen.

Sisäänrakennettua tahdonvoimasta huolimatta vastoinkäynnit joskus löivät käynnistysveivillä peukalon sijoiltaan,kun Luoja tuppaili tönimään enemmän vauhtia alamäkeen eli työttömäksi.
Työssä Saudissa ja melko varallisena hän siitä huolimatta etsi elämänsä starttikaapeleita erämaan sannasta.
Saudin aikana hän mittaili elämäänsä kuin lusikalla annostelemalla Maxwell House-kahvia filtterikoneeseensa aamuisin ennen töihin lähtöään.
Kaikella oli oltava mittansa elämässä.
Filippiinomieskin barriossa mittaa matkansa läheiseen kauppaan filtterisavukkeen palamisessa eikä metreissä. 

Calesa-hevoskuskin unisiesta
Juhart manila

Jo pikkupojasta hänellä on ollut käsittämättömiä deja vu-elämyksiä.

Joku tapaus hänen unissaan tai autonikkunasta ohivilahtava paikka aivosoluissa assosioitui johonkin ennen näkemäänsä ja kokemaansa.

Tulevaisuudestakin hän oli nähnyt unia pieninä flash-backeinä,jotka myöhemmin tulivat takaisin hänelle alitajun playbackina silmillä nähtävinä tositilanteina.

Enimmäkseen näyt tulivat 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä,päättymällä II:seen maailmansotaan.

Hän uskossaan voi kuvitella olleensa jonkun Oklahoman Dust Bowlin pientilallisen poika,joka oli kuollut japanilaisesta kuulasta jossain Trukin saarella Tyynenmeren sodassa tai  lounaissuomalainen  jalkaväen korpraali,joka kaatui jossain Kannaksella venäläisen pikakiväärin luodista Jatkosodassa Ihantala-Tali-akselilla.

Reinkarnaatiotakaan hän ei jätä pois laskuista kaiken paremman unelmoinnissa,vaikka pappiskodin pieksujalkainen usko väittää maan matalien matkamiesten joutuvan jollekin viimeiselle tuomiolle,joko siihen pumpuliseen taivaaseen tai tuliseen infernoon.
Reinkarnaatiossa intialaisoppien mukaan kylläkin voi syntyä uudelleen joko torakaksi taikka peipposeksi,riippuen siitä,miten edellisen elämänsä oli elänyt.

Papinpoika omasta mielestään on kokenut taivasta ja helvettiä melko tasapuolisesti koko oman maallisen matkalaukkuelämänsä aikana..

Iankaikkinen elämä häntä on aina mietityttänyt ja joka pienen maalaisjärjen mukaan funtsittuna tuntuisi aika yksitoikkoiselta,kun sillä ikuisella elämällä ei ole mitään rajoja...
Boring!

Rajaton  riemu ja kultaisilla teillä talssaaminen sekä vehreillä niityillä loikoileminen turhauttaisi pientä nuppia suuresti,koska pappilan körttikodissa oltiin opetettu vakavuuteen  sekä ahkeruuteen,vaikka hampaat irvessä sitä tehden..
Tyhjänpäiväistä loikoilua katsottiin kotona suurimmaksi synniksi.
Metsäänkin menemistä tyhjinkäsin ilman sieni-tai marjavasua katsottiin ajan tuhlaukseksi ja jos niitä ilman sattui menemään,niin takaisin piti tulla ainakin sylillinen kuivia oksia mukanaan kantaen saunakiukaan tai hellan virikepuiksi. 

Muslimit taas odottavat innolla pääsyä siihen omaan paratiisiinsa,missä niiden elonaikainen askeettinen kieltäytyminensä kaikista maallisista nautinnoista tultaisiin palkitsemaan tuhansilla neitsyillä ja täysillä viiniruukuilla..

Kedoilla naiminen ja jatkuva viinin ryyppääminen  muistuttaisi ikuista suomalaista Juhannusta.
Kokemuksesta sellaisesta pelistä saisi pahat nirhautumat nivuksiinsa ja nuppiin helvetinmoisen kankkusen.

Samoin pikkupoikana hän oli funtsinut itsensä hulluuden rajoille,mietittyään ,mitä oli ennen Luojaa,kun alussa ennen maailman luomista ei ollut olemassa mitään ...ei edes sitä ei mitään.

Hänen 20% aivojen koko käyttökapasiteetista ei pystynyt keksimään maailman synnylle kunnon selitystä.

Syvän mietiskelyn tuloksena hän karisti kaiken mielestään onnellisessa amneesiassaan,ettei olisi astunut alas tarttumaan kiinni makeata mielen kuoleman kulkutautikauppiasta kädestä ja vaipumaan terminaaliseen valiumputkeen.

Holhotussa hulluudessa olisi elämä ollut kyllä hiukan helpompaa!

Myöhemmin päätti jättää uskonasioiden fundeeramiset tietävimmille biblian tulkkaajille,jotka tappelevat keskenään television taivaskanavoilla doktriineistaan.

Pastori Apollo Quibuloy

Jokainen niistä väittää olevansa oman aikansa profeetta.

Eräs saarnamies, Eli Soriano Manilan UNTV-kanavalla selvittikin Jussin tulevaisuuden helpotukseksi,että Jeesus kärsi kuolemansa Golgatan ristillä ihmisten syntien anteeksiannon takia jo pari tuhatta vuotta sitten.

Kaksi tuhatta vuotta kirkot ovat kehoittaneet ihmiskuntaa katumaan syntejään ,että pelastuisivat,monet anekaupalla ja toiset muunlaisella rahankeruulla.

Siis Jeesus kuoli syntiemme takia ristillä yli kaksi tuhatta vuotta sitten!?

Sanassa sanotaan ettei pitäisi käydä kuuntelemassa sitä Jumalan sanaa pelkän kuuntelun takia.

Nyt parin tuhannen vuoden aikana olisi pitänyt näyttää myös joitain tekoja sekä laupeudentöitä,monen lahkosaarnaajan väittäessä Herran uskon vastaanottamisen ja Hallelujan laulamisen riittävän,kun vain maksaa 10%:a tuloista kirkon kassaan.

Jatkuva uskonsa toistaminen tai hallelujan laulaminen kirkossa tai Allah-u-Akbar-hokemat moskeijassa eivät ihmiskuntaa pelasta tapakristittyinä tai –muslimeina.

Uskonasioissa voidaan vetää jopa järjellä ajattelevia insinöörejä höplästä.

Piirustuspöydän sepiakopioilta telakan suunnittelukonttorista tai pankin sokkelivalusta he voivat puikahtaa lahkosaarnaajaan telttaan konttaamaan polvillaan palvomaan jotain uutta antikristuksen kuvaa.

Filppiineillä on putkahtanut vuosikymmenen aikana satoja Born Again-kristittylahkoja,joita monet lehtien kolumnistit ivaavat Born Against-eiksi.

Jeesus sanoikin,etta hän saapuu,kuin varas yössä.

Hänen täytyy on todellinen taivaan hovinarri,pitäessään ihmiskuntaa lopun aikoina pikkaisen ymmällä tulemisistaan ja mnemisistään.

Herttajokerikortista kolmikolkkaisen myssyn alta hän vain naureskelee omasta kunkkusuorastaan:
--Isä,Poika ja Pyhä Henki!.

Davaolainen  Jeesuksen kuningaskunnan pastori Apollo Quibuloy taas uskoo,ettei pyhää kolminaisuutta ole lainkaan olemassa.

Hän itse julistaa olevansa se Jeesuksen uusi tuleminen ja uusi Messias,Davao Cityn ollessa hänen uusi Jerusaleminsa.

Hän ei halua Isää ja Pyhää Henkeä  partnereiksen maallisten siunauksien sekä kymmenysten jakoon.

Apollolla on Henry Fordin ajatuksenjuoksu kaihtaessaan muita osakkeenomistajia,koska nämä ovat kaiken pahan alkuja ja juuria.
Henry Ford tarkoitti sanallaan Dearborn Gazettessa aikoinaan juutalaisia pankkiireja Wall Streetillä.
Jeesuskin ajoi temppelistään kaikki rahanvaihatajat ulos!

Täysien  konserttisalien kuuntelijat maksavat auliisti 10%: palkastaan katuessaan Apollolle syntejään, pastorin luvatessa vastalahjaksi äärettömiä  taloudellisia siunauksia taivaasta.

”God is good!”—nämä laulavat käsikädessä silmät ummessa täydessä transsissa.

Papinpojan mielestä maailmaan on parin viime vuosikymmenen aikana syntynyt liian monta ylhäältä ja rajan takaa parempaa lupaavia "me-olemme-ainoita-oikeita" uskonlahkoja.

Adventistit ovat kauimmin ventanneet sitä Messiaansa tuloa.

Apollo Quibuloy Davao Citystä julistaa olevansa se Isän poika.
Hän Apollo on se kaiken alku ja loppu Alfa ja Omega!

Lupauksissa menee herkkäuskoinenkin sekaisin.

Sanotaan Johanneksen ilmestyskirjan kertovan maailman elävän viimeisiä vuosia ennen sitä Big Bangia eli tuomiopäivää.

Tuleeko se olemaan Isän Pojan come-back-premiääri maapallon suurella Apollo-teatterin näyttämöllä?!.

Kuolemalla ja rankaisulla poikaa on peloteltu saarnapöntöstä pienestä lähtien.

Usko sen terminaalisen tomumajastaan irtautumisen jälkeen pääsemisestä suoraan Herran audienssiin exitviisumi kädessä tuntuu utopistiselta.

Taivaan pääteterminaalin transithalli on jo tupaten täynnä tuomittavia viimeisen koneen pommiuhan takia.

Jussista elämän arkirealismi tarvitsee jonkinlaista fantasiaa,koska kirkot eivät pysty tarjoamaan muuta kuin itsetulkattuja totuuksia.

Hän kyllä kaipaisi tapakristittynä unissaan takaisin Joulukirkkoon sekä suomalaiseen jouluruokapöytään,mitä hän ei ole kokenut yli neljäänkymmeneen vuoteen.

Täydellä vatsalla kun olisi niin paljon helpompaa uskoa!

Siunauksia Mustalta nasaretilaiselta
Juhart Manila

Via Dolorosa by Rafael

RUPATTELUTUOKIO HERRAN KANSSA
-----------------------------------------------

Ensialkuun olisin halunnut syventyä Raamatun myyttiseen tarinaan neitseellisestä synnytyksestä,minkä kautta Jumalan poika syntyi Marian kohdusta vain elääkseen 30 vuotta ja kuollakseen meidän kaikkien syntiemme puolesta ihan etukäteen....ja kaikki tapahtui jossain Beetlehemin tallissa aasin ja härän juottoaltaassa ilman steriilejä instrumentteja ja kätilöitä.
Tarulle on annettu jälkimaailmalle montakin versiota ja monet ovat pohjautuneet historiallisiin tapahtumiin saada hebrealaisille kuningas yhden nuoren miehen syntymän ja kasvamisen myötä.
Jumalan pojasta piti kasvattaa sekä sotapäällikkö että pelastaja samassa juutalaisessa nahassa.

Jeesusta ollaan kuvattu Marian ja Herodeksen vanhimman pojan Antipaterin poikana ja kummatkin olivat piilossa Joosefin kotona yhdestä häpeällisestä teosta.Jeesus kasvoi ja varttui Joosefin luona ja ottoisä koulutti kotiopissa häntä valmistautumaan messiaaksi ja mieheksi,joka kukistaisi roomalaiset Juudean maalta ja johdattaisi hebrelaiset uudelle kultaisella aikakaudelle..
Hebrealaisten uskonnollinen historia on ollut patriarkallista konfliktia juutalaisuuden ja kolminaisen naisjumaluuden välillä..
Ne kolme naisjumalaa olivat olleet 3 erilaista jumalatarta yhtyneenä naishahmoihin...äiti-syntymä-hedelmällisyys ja kuolema-tuhoaja-noita.
Nämä jumalatarhahmot olivat kolme eri Mariaa,Jeesuksen äiti,Jeesuksen serkku (Martan ja Lasaruksen sisko) ja Maria Magdaleena,joilla kaikilla oli osansa Jeesuksen seikkailuissa Juudean maakunnassa.
Jeesuksen äidillä Marialla oli suunnitelmana luoda sotaisa Messias,kun taas hänen serkkunsa Betanian Maria pyysi Jeesusta käyttämään taitojaan ja voimiaan taikurina nostaakseen halvaantuneen Lasarus-veljensä vuoteesta omin jaloin,ettei kuolla kupsahtaisi.
Jeesus hoiti Lasaruksen jaloilleen,mutta vastineeksi sille,että hän tarjoaisi Herralle oman elämänsä Lasaruksen elämän korvaukseksi.
Tilanne pisti Jeesuksen Maria Magdalenan hallinnan ja komennon alle,koska Maria toimi papittarena eli naispappina ja uskonto vaati Jeesuksen elämää uhrialttarille jumalattaren eteen.

Pulmana on ,ettei kirjoitus ole teologinen ollenkaan,vaan sosiaalipoliittinen draama,missä on paljon subjektiivista spekulointia.
Itseasiassa meitä jokaista on aina kiinnostanut sen Luojan tapaaminen taivaan portilla,niin parempi on spekuloida tulevaisuudesta kuin papyrykseen sulkakynällä kirjoitettuja hieroglyyfejä ja hebrealasia toorakoukeroita,joita aika ja torakat ovat monella sivulla raiskannet vuosituhansia.

Kaikkivaltiaan tuleva tapaaminen kyllä tulisi olemaan sosiaalinen tapahtuma.
Minulla kyllä on oma käsitys,millä viskaisisin kouraan tapaamisen kunniaksi.
En tiedä muista kuolevaisista,kun joukkoon mahtuu proteesikäsiä,kapteenin koukkuja,kanalinnun sulkasiipiä,hylkeen läpysköjä ja jopa elefantin kärsiä.
Kai kaikkivaltias tervehtii Pietarin portilla kaikkia kuolevaisia omilla jäsenillään?
Tervetuliaisiksi aulassa hän kaiketi voisi tarjota tervetuliaissahampanjat ja kanapeeta taikka pikkusia frankfurtin herkkunakkeja hammastikussa hopeavadilta,jolloin itsenikin pitäisi höveliäästi vastata:
'Annan suuret kiitokseni Teille siitä,miten olen niin kauheen ihmeellisesti ja salaperäisin keinoin luotu!.'.
Ja tietysti Hän vastaa minulle takaisin,että... olipa hauska tavata.
Jättämällä kaikki itselleni käsittämättömät luomis-ja evoluutiojutut  sekä sukututkimusseurojen selvitykset minusta,jotka pohjautuvat johonkin partaiseen savolaiseen Lukkarisen Hemminkiin jostain Nilsiästä 1400-luvulta,tiedän että Hän tuntee minut sellaisena,minä itsekin tunnen.
Kysymyksenä vain olisi,miten  me kummatkin seuraisimme jumalallista etikettiä,etten itse töppäilisi jo seistessäni taivaan portin kynnyksellä pokkailemassa.
Mieleeni tulee luokkayhteiskunnasta,että mihin luokkaan Herrani kuuluu.
Onko Hän sellainen kadun kundi,alempaa keskiluokkaa,vanhempi valtion virkamies vaiko työläinen?
Hän ehkä voisi olla marginaalisesti suomalainenkin,kun kaikki suomalaisten DNA-juuret tulevat lähi-idästä kuin hänen ainukainen poikansakin.
Hän ei voi olla mikään saksalainen,koska varmaan oli pistänyt sen  Aadolfinkin helvettiin...enkä usko,että Hän tervehtisisi käsisojossa ja saapaankorkoja yhteen kopsautellen ja helssaisi jollain Achtungeilla ja Heileilla,vaikka monet anglosaksiset roomalaskatoliset tervehtivät Jeesuksen äitiä Mariaa englanniksi Hail Marylla.
Eikä Hän ole luultavasti mikään jamaikalainen pitkäpalmikkoinen rastafaari,joka pyytäisi läpsimään kämmentä...Whazzup man..!?
Hän ehkä ei kättele ollenkaan.
Monet ulkolaiset..pyydän anteeksi viittaustani ulkolaisiin..se voisi loukata vähemmistökansaalisuuksia...halailevat ja syleilevät toisiaan tavatessaan.
Eskimot kahnaavat neniään tavatessaan ja jotkut melaneesialaiset vetävät toisiaan korvannipukoista,venäläiset ja arabit pussaavat molemmille poskille jne.
Hän kaiketi kaikkivaltiaisuudessaan tervehtii kaikkien maailmankansalaisten tavoin.

Silti...miljoonien ihmisten kuollessa päivittäin Hänellä ei varmaan riitä aikaa muuhun kuin muodolliseen tervehdykseen kuin kuninkaat ja kuningattaret audiensseillaan..ehkä kolme henkeä parissa sekunnissa,kun resepsuuni on pullollaan vanhuksia ylitäyttyneiltä sairaaloiden vanhusten osastoilta,mereen uponneista jumbojeteistä,Afganistanin,Irakin,Syyrian ja Krimin sekä Ukrainan sodista ,itsemurhaterroristeista ja uhreista Lähi-Idästä,sumuisilta moottoriteiltä,uponneista autolautoista Filippiinien Sipulimerestä,mielenosoituksista,katukaivannoista,rakennustyömaan tellingeiltä,bandjihyppääjistä ja laskuvarjohyppääjistä ja sotalentokonenäytösten hävittäjäpiloteista kentiltä...jne
Moni tulijoista on vielä jonkinlaisessa shokissa tapahtuneesta eikä kaikkivaltiaan toimenkuvaan kuulu läpsiä niitä kämmensyrjällä poskille,että tokeentuisivat säikähdyksestään.
Ehkä taivaaseen saapuminen on samanlaista kuin matkustaisi Japaniin Euroopasta taskut pullollaan euromatkashekkejä ja Visan kultakortteja?
Tokion Naritan kentällä kun käy vaihtamassa kymmenen euroa jeneihin,niin setelissä on 1000-kertainen summa kirjoitettuna keisarin pärstäkuvan viereen.
Ikuisuus on monimutkainen juttu!
Itse olen funtsinut pitkään missä puvussa minun pitäisi tavata kaikkivaltias...shaketissako vaikko frakissa!?
Kun niin monta sataa uskontojen kriitikkoa ja jumalanpilkkaajaa on jo päässyt taivaan porteista sisään,niin pitäisi varustaututa juhlatapaamiseen kunnollisesti puettuna..ei kai nyt missään haalareissa ja likaisissa lenkkareissa baseballlakki väärinpäin päässä?
Enkä ole ihan varma,kun samaan aikaan kaikki edesmenneet piispat ja paavit tapaavat uusia kirkkojen reformoijia ja naispappeja,agnostikkoja ja ateisteja,virsikirjojen ja testamenttien uusijoita ja rukouksien uudelleen värssyttäjiä,että jälleentapaaminen olisi kovin mieluisaa.Tuntuu mahassa oudolta kuin päästäisi kirkontormin liturgisten pulujen kimppuun ärhäkkään radikaalikollikissan ja mitä siitä seuraa muuta,kuin verentahrimia sulkia ja kissankorvien repaleita.

Minun täytyy kyllä välittömästi osoittaa sormellani,enkä halua kenenkään mahdollisen lukijan ohimosuonien pullistuvan nettikeskustelipalstoilla kirjailujeni mollaamiseksi,etten viis välitä miten ja missä ihmiset palvelevat kaikkivaltiastaan tai vastaehtoisesti eivät palvele ollenkaan.
Koko jutun juuri lähti siitä ajatuksesta,miten rupattelisin kaikkivaltiaan kanssa mitä mieluisammalla tavalla.
Eli miten pitäisi jutella Hänelle.
Tapa ei kai ole pienin kysymys.
En lähtisi niihin vanhoillisiin armollisiin ja liturgisiin kliseisiin,että--Oi kaikkivaltias Sinä Taivaan isä,joka armollasi olet antanut meille ensimmäisen sateen ja tulvan ja tulet antamaan viimeisetkin onnettomuudet maailman päälle,jotta ne toisivat hedelmää ihmiskunnan hyväksi..ja kannamme teille nöyrimmät kiitoksemme sydämmissämme,että olisitte tyytyväisiä....jne..
En osaa ilmaista itseäni tällä tavalla ja minun pitäisi muutenkin olla varuillani ,kuten Hänen muista puheenaiheista,kuin mahdollisesti maailman pörssimarkkinoista tai olinko nähnyt feministiliikkeen valtaaman Playboyn keskiakeamasta,missä joku anoreksinen missi,jolla oli jalkaproteesi,makasi jääkarhun taljalla.
En uskoisi,että tapaaminen tulisi hirviurosten sarvien kolistamiseksi teologisissa kysymyksissä ja kaikkivaltias omalla dipomaattisuudellaan varmasti vaihtaisi puhenaihetta.

Olettaisin,että koko tapahtuma olisi kuin suuri jumalallinen puutarhajuhla,missä Hän kulkisi kaikkien kuolevien ja kuolleitten joukossa nonshalanttisesti liukumalla pöydästä toiseen rupattelemassa kuulumisia...uusien kuolleiden vaeltaessa taivaan portista sisään.
Itse olisin kovin loukkaantunut,jos Hän vain vaihtaisi kanssani pari sanaa kuulumisista pelkän hymähdyksen kera ja sen jälkeen täysin hänen unohtamana..tuhansien muiden tullessa tyrkylle.
Tapausta ei saisi verrata mihinkään taimaalaiseen kansannousuun Bankokissa,missä yhdessä hetkessä väen rynnätessä kadulle minut työnnettäisiin sivuun.

Olen kerran tehnyt kenraaliharjoituksen tulevaa tapaamista varten.,kun minut kutsuttiin Suomen Manilan suurlähetystön itsenäisysjuhliin vuonna 1998 Forbes Parkin loistoasuinalueella.
Tapasin kättelyiden jälkeen marmorisalin väenpaljoudessa kenraali Fidel Ramosin ja maan entisen presidentin,joka termospullon kokoisessa korkeassa ominaisuudessaan imi polttamatonta Tabacalera-sikaria.
Kättelin häntä ja aioin kertoa,että vaimon setä on kenraali Biazon ja senaattori,kun väki tyrkki minua sivummalle FDR:n edestä ja filippiinotarjoilija astui prikka kadessä eteeni kysymään...Vodka or Whiskey..Sir?.

Cocktailkutsut yleensä ovat jäykkiä ja keskustelu yleensä avataan kysymyksillä....Oletkos muuten huomannut...?..tai...Et kyllä arvaa,että...?
Enkä luule,että kaikkivaltiaan edessä voisi vetää hihasta samanlaisia kommentteja.
Eikä samoin voisi heittää muutamia herjoja,koska ihan varmaan Hän on kuullut ikuisessa elämässään kaiken..etenkin sen jutun hyvästä ja pahasta paimenesta ja pitää muistaa,että hänellä on Sana hallussaan ja voisi kertoa jutun paremmin kuin kukaan muu.

Pitäisi myös olla turvallisilla vesillä mielipiteissä olettamalla,että teologit olivat panneet yhteen konseptin vapaasta tahdosta eivätkä olleet panneet kokoon joitain vanhoja stooreja saadakseen tolkkua kaikkiin elämän vastakohtaisuuksien järjettömyksiin.
Parempi olisi pitää mielipiteet ominaan,joita kaikkivaltias ei vielä ollut päässyt käsittelemään kaikentietävyydessän.
Uusi terve mielipide saa juttuun vauhtia.
Hän voisi olla kyllä kiinnostunut näkemyksestäni,että uusi Volkswagen Golf näyttää espanjalaiselta Seat Toledolta,vihjaamalla myös,että kehätieltä pääsisi Turkuun nopeammin uudella moottoritiellä kuin ajamalla vanhaa ykköstietä Salon kaupungin läpi... ja lopuksi voisi vihjata,että uusi Shrekki on paljon huonommin tehty kuin Toystory Kolmonen.
Saakos sitä taivaassa dvd:nä tai suoraan SKY-kanavalta?.
Jutun juurta voi keksiä,mutta monen asian kohdalla hän on kaikkitietäväinen.
Häneltä ei kannata kysäistä,tietääkö hän,että Elton John on kalju ja naimisissa poikakaverinsa kanssa...ja se meinaa adoptoida mustan pikkupojan Afrikasta kuin Madonna...mutta kirkko ei salli..
Sitten voisin kyllä mainita,että koko talvisota oli kauhea asia,mutta vuonna 1944 jatkosodassa Ilomantsissa Hänen olisi pitänyt olla paikalla,kun pieni suomalainen jalkaväkikomppania työnsi kokonaisen tuhatpiippalakkisen iivanoiden armeijakunnan pitkälle rajan taakse Poventsan tienoille.

Rupattelun päätteeksi suuren taivaallisen tapaamisen kunniaksi voisin ottaa hänen katensä omaani ja voisin veivata sitä tovin aikaa katsomalla hänen myötämielistä pilkettä silmäkulmassa ja lausua psalmin 147 mukaisesti:
--Hän ei saa mielihyvää hevosen voimasta eikä iloitse hän miesten jaloista!?

Letkautus ei pelkästään kuohauttaisi juhlaväkeä puheensorinan keskeltä,vaan saisi hänetkin ymmälle siitä.että kukas pikkusielu se oli,joka juuri häipyi taivaan portista sisään.

AAS-syndroomaa ja Pitkää Vihaa 18 Molave Avenuella.Filippiiniläiskirjeet.

18 Molave Avenue.
Vasen puu on Yucca ja oikea
Molave .Aivan portinpielessä
seisoo  nuori Mahonkipuu.

NUMBER 18 MOLAVE AVENUE

Number 13 Elm Street

Renny Harlinin horrorikuva.

(Molave,tagalog = Elm tree)

2005

-----------

Jussi istui ateljeessansa,jonka hän oli rakentanut lanaista eli katetusta sivuterassista,väistelemässä vesitippojen läiskimistä kaakeloidulle työpöydälle.

--Noita paria reikää katossa ei näe edes peltikaton päältä saatika sisältä---ehkä se on joku kapillaari-ilmiö..!?
Jussi mietti tippojen läiskiessä ohentuvalle päälaelleen.

--Huomisen taifuuni veisi kuitenkin koko katon...mitä sitä korjaamaan,kun tehdään uusi...
Hän mietti puolifilippiinona.

Kumpi puoli oli muuttunut pojan kropassa filippiinoksi---ylä-vai alapuoli,sisä- vai ulkopuoli..oli Jussillekin Hamletimainen kysymysmerkki?

Hannan 18-vuotisdebyykuvat

Siitä on tismalleen yksitoista vuotta kun Hanna-tyttären kanssa palasimme kotiin Saudista..
--Saudin santakaatikossa leikin yhtäjaksoa 15 vuotta..
Hän muisteli,
--ja nyt se täyttää 18 ja aloittaa loman jälkeen viestintälinkan opintojensa toisen vuoden St. Scholastica Collegessa,mikä sijaitsee Manilan Vito Cruzin kaupunginosassa..

--Riitta-kuopus taas täyttää 12 samassa kuussa ja käy läheisen Multinational Subdivisionin katolista sekä nunnien johtamaa Saccred Heartin Junior High Schoolia
--Leveäpyllyiset nunnat ne johtavat sitä St.Schoakin (St.Scholastica) ja vonkuvat joka kouluvuoden alussa lukukausimaksujen korotuksia,kun kaikki vain kuuleman mukaan kallistuu.
--Silti joka oppivuonna koulukirjat ovat pränrätty samanlaiselle sekundamakulatuuripaperille ja kirjaenglanti muistuttaa jonkun pienen barriokansakoulun opettajattaren kapulaenglantia..
--Nunnat vain näyttävät lihoavan vuosi vuodelta..

--Vaimokin on ollut Lontoossa viisi vuotta saatuaan lopulta viimeviikolla Btittein saarten pysyvän residenssiluvan ja ensivuonna sillä on Yhdistyneiden Kuningaskuntien passi käsiveskassaan...samanvärinen kuin oma EU-passini.

Jussi oli saanut Filippiinien residenssiluvan pari viikkoa sitten,mikä oli oikea puolen vuoden jalkatyön urakkavoitto.

Mikään filippiiniläinen virastoprosessi ei suju päivässä kuten länsimaissa eikä ilman rasvarahaa.

Jussi ja Winston Lontoossa

Jussi oli työskennellyt pari vuotta Lontoossa talo-ja koristemaalarina,joutuen selkänsä välilevyvian takia lepuuttamaan Manilassa vuoden selkäruotoaan,samalla treenaten kuopusta läksyissä.

Ensi kuussa hän lähtisi takaisin Lontoon kotiinsa ja uusiin seikkailuihin Itä-Lontoon monikulttuuriseen ympäristöön,ja tietysti korjaamaan filippiinoperheitten rikkomaa viktoriaanista ja yli sata vuotiasta kalkkilastista murenevaa tiilitaloa.

--Ollaan sitten koti-tai ulkomailla filippinot elävät kuin viimeistä päivää venttaavat lahtauspossut.

--Lontoossa niillä on kyllä ihan pohjoismainen talonmies..eli minä,joka korjaan niiden rikkomat keittiönkaapit ja vetolaatikot ja joka lisäksi siivoaa keittiön rosterisen tiskipöydän altaineen batangaslaisesta possunrasvasta sekä paistoöljyn tukkiman hajulukonkin..aivan ilmaiseksi...
Batangenjot,kuten Manolo Serrano tykkää köksätä isossa kattilassa kaasuhellalla halkaistua possunpäätä,mikä kolestroliarvoltaan ja rasvamäärältään on niin korkeata,että jossain tulevaisuudessa häntä odottaa infarkti kaiken marlboroiden tupruttamisten ja Jack Danielsin ryyppäämisten päälle.
Sitten hän kaataa rasvaisen possuveden kattilasta suoraan kaatoaltaaseen,jolloin pakkasyönä koko viemäriputki jumiutuu paatuneesta possunrasvasta.
Filippiinomiehet yleensä elävät lyhkäsen,mutta onnellisen elämän näistä nautinnoista..
--Olin kerran ehdottanutkin manololle,jos perheeseen syntyisi tyttölapsi,niin nimeksi tulisi kaikka Daniela...

1986 Gerry King Faisal-
sairaalan kardiologiahoiturina

Gerry-vaimo on työskennellyt viisi vuotta Ítä-Lontoon  sydäntautisairaalassa Bethnal Greenissä sydänteholla,mika eroaa paljon hänen edellisestä työpaikastaan Riyadhin King Faisal-sairaalan sydänteho-osastosta eli kardiotorasisesta tehosta työn puolesta .
Hoitosysteemit ovat täysin erilaisia saudien omaksumassa amerikkalaisessa ja brittiläisessä NHS-terveyshuollossa.

--Ja se lisäksi valittaa brittihoitureitten univormuja...aivankuin baaritarjoilijoilla!
Saudissa hoiturit näyttivät hoitureilta valkoisissa tunikeissa ja housuissaan!
Vaimo ihmetteli brittiläisen sydäntautiosaston vanhanaikaisia laitteita,koska Saudissa ostettiin viimeistä teknologiaa sairaaloihin.London Chest-sairaalaan tulleille potilaille tarjottiin usein vanhan Nokian kännykän kokoisia sydäntahdistajia eli Pacemaakereita,kun Riyadhin King Faisalin sairaalan teholla tikattiin sormenpään kokoisia chipsejä potilaiden rintoihin.
King Faisal-sairaalan materiaali-inventoijana Jussi joutui keräämään varastoista jo vain vuoden vanhaa sairaalateknologiaa huutokaupattavaksi,kun päävaraston vastaanottolaiturilta purettiin rekoista kuormalavoille viimeistä tietokoneohjattua laboratorio- ja klinikkateknologiaa.  
Saudissa silti Jussin omalla alalla eli rakennusalan alaurakoinneissa saudit,etenkin kuningaskunnan Royal Commisionin urakoissa enimmäkseen käyttivät amerikkalaisia speksejä,koska amerikkalaisomistuksessa oleva Saudi Bechtel-konsulttifirmana määräsi jenkkispeksit.
Joissain muissa urakoissa käytettiin brittispeksejä sekä ranskalaista että eurooppalaista SIS-standardia.
Monissa firman vuokraamissa asuinvilloissa tapasi kaikkia Arabian taivaan alla löytyviä sekaspeksejä sähkö- ja putkipuolella.
Ei ollut mahdotonta,että puhelinseinärasiasta tuli ulos 110 voltin isku ja muista sähkörasioista 220-380 volttia.
Arabialaurakoitsijoista köytyi kaikenlaisia eksperttejä!
Kerran hän tapasi turkkilaisia arabialaisen alaurakoitsijan sähköasentajia,jotka asensivat ELÄVÄÄ sähkökaapelia yhteen räppäämällä erisysteippiä liitoksen ympäri..ja sähkötälleistä vain puhaltelivat iskun saaneisiin näppeihinsä..!  

Almd for the Poor.
Juhart 2K3 in Manila

Vuodesta 1997 Jussi alkoi keskittyä latentiksi jääneeseen taiteenharrastamiseensa ja kehityttyään teknisesti hänen onnistui myydä parisataa öljy-sekä akryylitaideteosta mesenaatilleen  Mario Penyalle.
Mario kehui Jussin taidetta Pariisissa 1900-luvun vaihteessa impressionismia oppineiden filippiinotaiteilijoiden Amonsolon ja Lunan tasoiseksi lausumalla kerran hänelle:
--I prefer to buy a good painting of an unknown and struggling artist than a bad painting of a rich and famous artist!
Palkaksi hän sai materiaalikustannukset korvattua ja lupauksen näyttelyn avaamiseen.

Mario vei valitettavasti lupauksensa hautaan vuonna 2003 Jussin ollessa jo Lontoossa.

Lontoossa Jussin automobiliataidetta näkyi Classic Commercials-lehdessä.Ensimmäisen kerran kän oli lahettänyt kuviaan Mobilisti-lehteen vuonna 1998.

Päätoimittajaa,entistä Practical Classics-lehden toimittajaa,Nick Larkinia on asiasta kiittäminen,mahdollisista tulevista komissioista.Nickistä tuli myös Classic Commecials-lehden päätoimittaja ja hänen jälkeen Classic Vanin päätoimittaja Ted Connolly otti lehden ohjat käsiinsä,julkaisemalla samanaikaisesti omaa Classic Vaniaan.

My Story in Classic Vans
July 2012 

Ted julkaisi v.2012 Jussin teoksia stooreineen My Story-palstalla yhdessä Classic Van heinäkuun numerossa.V.2011 Jussi samoin väsäsi suomalaiselle Checker kerho r.y:lle oman kalenterin kuvituksineen (11 kpl) Örnskjöldsvikissä asuvan Mano Forsmanin tehtyä mainion tonttuaiheisen ja Vaasan vanhoja autoja kuvaavan joulukuun kalenterisivun. 

2011 Checker-kalenteri

Ateljeessaan hänellä oli portofoliossaan kolmisensataa työtä,yrittäessään uudelleen onneaan vuoden 2005 kesällä Lontoossa ja Suomessa.
(V.2015 portofoliossa ja tietokoneella on tallennettuna n.700 työtä)

Jussi pitääkin latinankielisen ja teekkareiden tekemän väännöksen ---lars gratis artis---mukaan parempana taiteilijanimenään.Lars Quist,ilmainen artisti!
Töitään kun hän ei koskaan ollut tarkoittanut myyntiin,vaan omaksi ilokseen,

Mervillen kanaali ja Squatter-hökkelit

Paljon vettä ja roskia on juossut Manilan Paranaquen Mervillen asuinalueen ohi virtaavan kanaalisillan alta,joskus sadekautena tulvimalla talojen pohjakerroksiin, reunusalueen shanty townin ikkunoista heitetyn jätteen padottaessa puron umpeen kuin keväinen jäidenlahtö vanhan kotikaupungin läpivirtaavan Salonjoen.

Paljon on nestettä valunut Jussin sisäkalujen läpikin.

Parin katkaisun ja yhden hepatiitin jälkeen Jussi jätti vahvempien nesteitten litkimisen viitisen vuotta sitten,vaikka Manilan halvan Hope-menttoolitupakan polttaminen nousi suhteessa.

Eläkkeelle ei Kela päästänyt häntä kun parin vuoden päästä,eivätkä eurokraatit olleet nostaneet onneksi vielä eläkeikärimaa seitsemäänkymppiin.

Lontoossakin markettien kassoilla pussittaa ostoksia seitsenkymppisiä pappoja ja tavaratalojen myyjinä ja kassoissa puolisokeita mummoja

Jussi reumanäppisenä ja välilevyrikkona sopisi hyvinkin itä-Lontoon B&Q-rautatavaratalon patterivasaraporakonemyyjäksi vapisevin käsin muiden huru-ukkojen sekaan.

Ainoan toivonkipinän Kela oli antanut,kehoittamalla yrittämään työkyvyttömyyseläkkeelle,koska Jussin selkänikamavamma oli kiusannut tunnottomalla takajalalla kymmenisen vuotta.

Puukotusta hän ei halunnut,joka tekee selän jäykäksi kuin miestenpukimon muotinukella

Eläkkeen vaatimuksena ne tietysti vaativat puukkoa,jonka jälkeen Kelan lääkärit voivat kumota oman lääkärin lausunnon,pistämällä kuntoutukseen rehabbirahalla.
Mikä ero siinä sitten on eläkkeen kanssa?
Rahalla ne kuitenkin korvaa eikä oravannahoilla.
Oravannahkoja on kylläkin vaikeampaa pistää tupakka- ja cokisautomaattiinkin.

Mervillen portti 2003
Juhart

Jussi oli myos pitkään kärsinyt toisestakin taudista kroonikkona eli AAS:sta (akuutti autofiliasyndrooma).

Viimeinen auto myytiin vuosi sitten,se 25-vuotta vanha Beirutin taksimersu.

Väliajan Jussi on ajanut maastopyörällä pitkin Mervillen asuinalueen katuja Manhattanilta Las Vegasiin ja joskus Belvederellekin ja Montmatrelle asti..
Mervillen kadunnimet ovat globaalisia,

AAS-taudin kytemisaika on pitkä ja oireiden pulpahtaminen on arvaamatonta,avaamalla hanttimiehen oven tuleville perheriidoille.

Lääkkeeksi vaimo on ostanut ja lähettänyt brittiläisiä autolehtia,taudin tasaannuttua toviksi.

Sitten oireet pulpahtavat taas arvaamattomina jostain ärsykkeestä.

Jeepney Wash
Juhart Manila 2K5

Taudin hoitoa on paranneltu mobiiliataiteen avulla,mutta kaikki muu parafernalia,vanhat autolehdet ja-kirjat, öljykanisterit seka bensapumpun kuupat alkavat täyttää autotallin.

Lontoosta hänen hankkimat alan kirpparikirjatkin tarvitsivat uuden hyllykön ja makuuhuone tietokoneineen näytti kirjastosalilta,missä saa nukkua.

Näin se Jussin inttikaveri,yli kolmekymmentä vuotta vinetolla elänyt sairaseläkeläinen Elosen Maukkakin vietti aikaansa Alkon avattua Hellaringin kirjaston lukusalissa,vapinan laimennettua puolesta potusta.

Vuonna 1999 Jussin käydessä lomilla kotikaupungissaan,hän tapasi Maukan lukemassa kirjaston lukusalissa Kunnanvaivaista, kunnansanomia pyöreän koivupöydän ääressä sinipunaisin sänkikasvoin.

Jussi tervehti Maukkaa,joka vastasi lehden takaa lyhkästen ja kellertävien hampaannysien välistä:
--Moro vaa papinpoik!
--Mist sää siihe putkahri?
--Viimeks mää näji sut Irman paaris vuan yhreksänkymmentviis.

--Muistaks sää kus sää pyärtysi Ööröö mettäs vuare kuuskytseittemä marraskuus lumel ku palatti kassull TST-harjotuksist?
--Sää kulji väärä ryhmänki peräs ku karonnu koiranpent!

--Mitäs sää eilen teit?
Jussi kysäisi Maukan kysymykseen.

--Jaa,siit mää en muist mittää,ku Koskise Manu kans lähretti Irman paarist pualiltpäivi.
--Muistakssen me erehrytti Halmme Väiski lua Esterikarul,ku se ol ostan lasti kossu ja.Linkrenni kreiviki tul fölis lisalastil ku se ol varastanu yhrest yksiöst matkatereot ja myyny Esson paaris se yhrel isännäl kovast hinnast..
--Sit mult katkes muisti!

Pieni Walis-harjamyyjätär
Juhart manila 2K5

Päästyään Suomen Salosta ja pappilan akkavaltaa pakoon,Jussi astui uuteen filippiiniläiseen harjavaltaan,jota hän alkoi kutsu Broomsvilleksi Mervillen sijasta.

Mentyään syyskuun 13. päivä perjantaina Turun maistraatissa naimisiin filipinahoitajansa kanssa vierustoveriksi, alkoi Mervillen talossa vierailla vaimon vanhemmat siskot. Esikoistyttären synnyttyä vuonna 1987,vaimon vanhapiikasisko Fhely Cebun saarelta astui taloon lapsenlikaksi.

Tänä päivänä sitä ei saa edes kulumalla pois,jätettyään oman likaisuutensa ja formaliinin hajunsa pinttymään talon seinille.

Jussista Fhely ainoa filippiino,joka kärsii vesikauhusta,muitten ottaessa suihkun kolme kertaa päivässä helteestä,jos aika sallii.

Se peseytyy kerran kuussa,tuulettamalla likaisia kuteitaan pyykkäämättä Dirty Kitchenin narulla.

Yhtä likaista ihmistä Jussi ei ole eläissään tavannut kuin kerran.

Se oli Salmisen Veikko , Alhaisten alakoulun IB-luokan pulpettivieruskaveri,jonka flanellipaidan kaulus oli liasta kiiltävä,haisten ihopaskalle kuin viikkoon maattu tuulettamaton tubipotilaan hellakamari.

Jussia Fhely on vihannut melkein 18 vuotta ja  papinpojan itsensä pyykkäämän pyykin roikkuessa takapihalla Fhely pelkää koskettavansa tuulessa heiluvia kalsareita,tulevansa kosketuksesta raskaaksi...67-vuotiaana.

Fhely on uskonut ihmeisiin jo pienestä saakka ,kun Baguion katedraalin verisiä kyyneliä itkevä Mama Mary oli kertonut sille,että hän tulisi saamaann ison perheen.

Se iso perhe taisi olla lopulta Jussin tekemä!

Filippiiniläinen katolinen ja animistinen usko..ei siis kirkko.. oli lisäksi opettanut sille Mama Maryn neitseellisestä synnytyksestä,joka voisi iskeä muihin neitsyisiin pelkällä katedraalin portailla myydyn pullotetun talismaanin lasin kosketuksella.

Jussin  pitkä viha Fhelyä kohtaan on jo laimennut, jaksamatta taistella enää tyhmyyttä ja tietämättömyyttä vastaan.

Välistä hän jopa joutuu puhuttelemaan Fhelyä santsikersantin äänellä,palauttaakseen talon ’majordoman’ eli kotihengettaren takaisin riviin

Jussin rakas vihollinen
Fhely Ternossa
Juhart 2K5 Manila

Felicitas dela Cruz eli Fhely Jussista muistuttaa ruotsalaisittain kutsuttua "rugguglaa" eli huuhkajaa kasvoiltaan, ja joka meikkaa kirkkoon ja kauppaan mennessään uurteisen naamansa pakkelilla ja puuterilla.

Hampaattoman suunsa ryppylangan se punaa rosankirkkaaksi ,suputtamalla suutaan posket lommolla meikkipeilin edessä,muistuttamalla Reeperbahnin elähtänyttä porttoa keittiön ikkunassa.

Läpilaiskakin se on ollut koko 18 vuoden ajan olohuoneen lattialla maattuaan kaikki siestat.
Nyt ei enää löydy sanavarastosta termiä kuvata sen alinomaista verannalla istumista ja puolen päivän siestaa,laiskuuden muututtua elämän pysähtymiseen.

Jussi rakasti Sanan opetuksesta vihollistaan niin paljon,että sai sen menemään lääkärintarkastukseen,Fhelyn makuukamarin viereisen vetämättömän vessan haistessa lietteen lisäksi sokeritehtaan melassisäiliöltä.

Felicitas saapui sairaalasta kotiin todetun sokeritaudin ja tubin kanssa,lopettamalla vähäisenkin tyänteon.... jäämällä lopuksi elämäänsä sairaslomalle makaamaan olohuoneen marmorilattialle.

Fhely ei koskaan ole osannut monien muiden köyhistä oloista lähteneiden lailla nukkua vuoteessa.
Baguion nuoruutensa hän vietti opiskelujaan vältellen John Hayn ja PMAn kadettien tansseissa,baareissa sekä rikkaampien perheiden tyttöporukopissa,nuorempien siskojen luettua itselleen oppiarvot collegeissa ja yliopistoissa.

Fhelyn mennessä Jussin kuopuksen Riitan kanssa syntymäkaupunkiinsa Baguio Cityyn luokkakokoukseen,Jussi lupasi kotihengettärelleen oikean kannettavan ja marmorilaatoista tehdyn taittovuoteen pitkiä siestoja varten.

Silti nöyrtymättä edes sairautensa takia,Fhelyltä puskee otsasta ulos vanha naapurikateus ja ärsyyntyminen pienistäkin asioista sekä se alinomaa kaivava viha "putia" ,talon valkonaamisäntää kohtaan.

1986 Jussi ja Gerry
talonsa edessä muodin-
mukaisissa
 porkkanahousuissa

Fhelyn elämä oli seisahtanut jo 80-luvun puolivälissä,pukeutumalla vielä 2000-luvulla Molaven asuinalueen fiestoihin rakastamiinsa 80-lukuisiin löysiin porkkanapuseroihin terävin olkatoppauksin ja löysiin muslimihousuihin,jotka valuvat kaventuneina lahkeista kultalameisten kenkien päälle.

Olkatoppausten välistä Fhelyn siskoltaan lainaamilla saudikultaketjuilla peitettyä kaulaakan ei pysty näkemään,ikään kuin hän olisi unohtanut vaatehengarin jakun sisään.
Kaikki hänen asunsa ja korunsa olivat salaa lainattuja Gerryltä,Jussin vaimolta,meikkeineen,kynsienhoitovälineineen ,kenkineen jne..joita Jussin rouva ei koskaan tullut saamaan takaisin.
Kleptomaanina Fhely oli varastanut talossa ilmaisen ylläpidon ja palkan päälle kymmeniätuhansia pesoja.
Silti filippiinoperheissä kotona ylläpidetään vanhempien ja sukulaisrakkaudesta suvun pahimpia konnia,narkkareita tai muuten hulluja.
Laitoshoito on kallista.

Manilalainen Cadillac Superior-hauturi

Jussista Fhely ei lähde numerosta 18 Molave Avenue muulla keinolla kuin Maman ja Papan tavalla,La Pazin hautaustoimiston valkoisella Cadillacilla.
Luksuskyytiinhän hän on aina elämässään kaihonnut.

Hän on valmistellut tulevaa lähtöänsä koko Mervillessa asumisen ajan,käymällä ahkerasti lauantaimessussa kuuntelemassa viimeiset naapuruston juorut sekä kutsumalla nuoria eukaristipappiskokelaita  seminaarista Jussin talon verannalle kahvikesteihin.

Hän piti näistä hyveellisistä neitopojista,oman ilkeytensä muuttuessa ylitsevuotavaksi imarteleluksi seminaaripappisalokkaiden seurassa.

Lopun päivää hän murjotti TV:n edessä katsomassa espanjalaisia,kiinalaisia ja korealaisia telenoveloita,imemällä sisäänsä sitä todellista elämää,jota voi myös lukea julkkisten juorupalstoilta.

Hänen elinikäinen valehtelunsa oli aivoissa muuttunut tositodeksi, teeveen juoru-eli tsismis-ohjelmien oletteluiksi sekä kuulopuheiksi Manilan filmitaivaalta..

Jussi ei ole koskaan saanut sitä kiinni todenpuhumisesta!

Unelmamaailma sille on totta ja arkipäivä taas unelmoimista.

                                           Feliz Navidad.Jose Feliciano

Fhely-kälystään Jussi aina muisti erään  Jose Felicianon hitin vuodelta 1970 ajaessaan Torstenin ,eläinlääkärin pojan ohjaamalla valkoisella muna-Favorit-Volvolla kesäisessä Kemiönsaaren maalaisilmassa Taalintehtaalle juomaan pilsnerit,mustan Clarion-kasettisoittimen hattuhyllykaiuttimista:

--Feliz Navidad,Feliz Navidad,Prospero Anio y Felicidad....

Laulun loppusäe toivottaa vaurasta uutta vuotta ja iloa,jota talon oma Felicidas Felisitas ei koskaan tuonut.
Hän laiskuudessaan rikkoi taloa ja ilkeydessään Jussin avioliittoa.

Iloista naamaa se ei näyttänyt kuin vahingon sattuessa toisille.

1970 Marcosit
Clark Airbasen juhlissa

VALLAN KORRUPTIO

Filippineillä vuonna 1970 Marcos aloitteli toista presidenttikauttaan,katsomalla köyhyyttä silmiin mustan Mercedes-Benz 600-limusiinin tummennettujen ikkunoiden lävitse Manilan slummeissa,samoin kuin vuonna 1965 uutena presidenttinä..Korruptiokin pysyi tiukasti valtion vaalikoneiston rattaissa rasvana,jota vielä vuonna 2005 ei olla saatu hävitettyä.,äänestyssysteemin ollessa viela manuaalisen

Elektronisessa systeemissä selvä raha ei mene niin helpolla taskuun,mutta filippiinot ovat korruption mestareita elektronisessa tietoliikennesiirroissakin..

Nämä sanoivat amerikkalaisten opettaneen lahjonnan  filippiinoille,mutta he paransivat sen omiin tarkoituksiinsa.

Poliittisen  ja taloudellisen  levottomuuden kulissina oli v.1970 80 poliittista sotaloordia yksityisarmeijoineen eri puolilla saaristovaltakuntaa.

The Philippine Free Press-sanomalehden julkilausuman mukaan marraskuun 15. päivänä 1970,sotaloordeista 6 oli senaatin jäseniä,37 kongressin alahuoneen jäseniä,loput maakuntakuvernöörejä,kaupunginjohtajia sekä vaikutusvaltaisia henkilöitä,jotka olivat voimakkaitten politiikkojen sukulaisia.

Kaksi kuukautta myöhemmin lehti raportoi yksityisarmeijoiden luvun laskeneen huomattavasti,mutta luvallisten yksityisten turvamiesfirmojen määrä oli noussut 192:sta 507:ään samassa ajassa.

Kukaan ei halunnut luopua privaattiarmeijastaan.

Niitä tarvittiin eikä kukaan vallan kahvassa valtion pallilla jättäisi käyttämättä vaalikampanjansa aikana armeijaansa ennen sotatilalain aikaa hyväkseen.

Vaaliprosessi halventui sirkustaiteeksi,missä petoksen,murhan ja lahjonnan avulla päästiin maan valtaistuimille.

Aseet ja väkivalta olivat yhtä normaaleja asioita vaaliprosessissa kuin täyteen ympätty vaaliuurna.

1970 Marcos alkoi perustuslakikomitean välityksellä kirjoittaa uudelleen lakia itselleen sopivaksi suoranaisella komitean jäsenten lahjonnalla.

Tapaus tuli julkisuuteen Payola Exposena eli lahjuspaljastuksena,kun Imelda kärytettiin jakamasta rahakuoria komitean jäsenille,jotka voisivat tulla lahjuksilla vakuuttuneiksi Marcosin version kirjoittamisesta.

-----------------------

1997
Jussi maalarimestarina
Molavessa

Pistettyään maalauspensselinsä vesipurkkiin,Jussi alkoi plarailemaan vanhoja lähettämättömiä kirjeitään siskoilleen,löytämällä erään kellastuneen ja lutikoiden perillään pyyhkimän paperiarkin.

Hän ryhtyi uudelleen lukea kirjoittamaansa viestiä:

19.1.97

Hei isosisko,

Olen pääsyt sairaalasta hepatiittihoidosta viime viikolla.

Vielä yritän opettelemaan kävelyä.
Vapinaa on käsisä ja jaloissa,että kelpaisin Paranaquen kiinalaisen palokunnan messinkipumpun ukulelekitarasoittajaksi paikallisiin fiestoihin

Sen Suomen visiitin jälkeen työnhaussa vuonna 1995 ja Kelan asiakkaana elämä on ollut helpompaa,päästyäni Suomi-depiksestäni eroon..

Tämä numero 18 Molave Avenue on toisenlaista pikkuhelvettiä,jossa talon valtiattarena,siis minun omassa talossani,makaa ja haisee Gerryn vanhapiikasisko Fely tai tagaloginkielisesti Fhely,kun ne tykkää panna h-kirjaimia joka väliin.
Minustakin tulisi filippiiniläinen Jhun yhdellä H:lla.
Jenkit eivät koskaan osanneet lausua Juha-nimeäni,vaan kutsuivat minua Yahooksi.

Minullekin on tullut monta kertaa mieleen sellainen oikea H-hetki,koska mieli tekisi vängetä se mummo kadulle pakaaseineen.

Paljaan perseen kanssa se tuli taloon ja paljain persein se saa myos lähteä,jos ei vängällä niin luonnollisella eksitus mortella puupalttoossa.

Nunnat ja nakumalli

Tiedätkös,että jokaisen katolisen nunnan  luvattu poikaystävä on se meidänkin bibliasta tuttu nasaretilainen?

Fhely on myös katsonut katolisena neitsytvanhanapiikana saavansa poikaystävän siitä.

Se käy kaikissa Molaven pikkukappelin seuroissa ja rukouspiireissä,jotta pääsisi sen morsiameksi.
Mervillen puolella on pieni nunnakonventti nimeltään Maidens of Jesus,ja olen udellut meidän talon ohi kulkevalta argentiinalaiselta abbedissalta,jos Fhely voisi kirjoittautua sisään.
Abbedissa oli vain nauraen pudistellut päätään-

Sitten se kantaa mustan nasaretilaisen patsasta mummokolonnan nenässä,vaihtamassa pystin paikkaa huushollista toiseen.

Se kutsuu pappiskokelaita meidän verannalle,jotta saisi puristella niitten neitseellisiä pyllyjä.

Niitten seurassa se esittää madonnaa,mutta muuten sen suu käy kuin hampaattoman kalastajan muijalla juoruissa.

Messun jälkeen kappelin oven suljettua,se muuttuu takaisin siksi vanhaksi piruttareksi.

Se ei ole vielä oppinut soveltamaan kirkon oppeja käytäntöön.

Sanomalehdistä se lukee juorupalstat,pistämällä uutissivut tilapia-kalanperkausjätteiden paketoimiseen.

Naapureiden asiat ja sukulaisuussuhteet se tietää paremmin kuin pesemättömät riisipussinkokoiset rintaliivinsä ja isot pikkuhousunsa,joita se viikkaa ja pinkkaa likaisina kaappiinsa.

Se istuu polvillaan vaatekaappinsa ovien edessä kuin kappelin köyhäinavustuskorilla enttententatessaan,mikä pinkasta olisi puhtain.

Sen huonekin haisee ruumishuoneen balsamointipöydältä ja formaliinilta.
Joku tai jotain mätänee sen immenkalv...eikun  kammiossa.

Sitten se on ollut 65-vuotias viimeiset kymmenen vuotta

Sitten se pelkää  mahdollisen oikean raiskaajan tuloa oikein innolla,pannessaan päiväsiestan aikana kaikki ovet kolmeen reikeliin ja sulkemalla ikkunat säppiin.

Sen hygieenian puolesta teoreettinen raiskaaja pyörtyisi laakista hajuelämyksistä.

Iltaisin se tarvitsee salaisen yksityisvartijan saattamaan sitä rukouspiireihin,toivomalla että vartija tekisi muitakin salaisia palveluksia.
Sen suojelusenkelit ovat niitä nuoria pappisseminaarilaisia,jotka pahan paikan tullessa pötkivät pakoon..

Olen aikeissa antaa sille Molave Parkin Oscarin parhaasta pääosasta,koska se on paras näyttelijä kulmilla,mitä tulee osan älyttömän nopeasta vaihtamisesta kameleonttina estraadilla.

Russarön sotilaskori
 yläoikealla

Muistan silloin 1968 intistä Russarön saarella,kun finninaamaisesta sotilaskotisiskosta tuli pojille Miss Universum Tsekkoslovakian kriisin aikaisessa moniviikkoisessa lomakiellossa.

Toivottavasti näin ei kävisi minulle,että Fhelyn naama puhkeaisi kukkaan Miss Maailman kasvoiksi.

Sen fenolin haju kyllä pitaa minut kauempana,ettei puutteessa tulisi polkaistua pirutarta.

Olen melkein unohtanut omankin rouvani kasvot,koska näen niitä vain kerran vuodessa

Työtä on talossa kylliksi,putki-ja sähkömiehenä,talkkarina,automekaanikkona ja lasten isänä.

Fely taas teeskentelee tyoskentelevänsä likainen essu niskassa sekä harja kädessä portilla,näyttääkseen naapurien rouville puurtavansa ’putin’,sen valkonaaman hyvinvoinnin edestä.

Minäkin teeskentelen maksavinani,kuin valtion hommissa.

Näin täällä vanhaapiikaa kesytetään!

Jos äidin eläessä tallainen Fhely olisi ollut kotihengettarenä,ei se olisi päivääkään kestänyt palveluksessa.

No,tässäpä tuli viimeiset uutiset.

Terveisiä siskoille ja tädille siellä Suomessa

P.S. Onko tädillä vielä huimausta ja sydämentykytyksiä sekä sitä verenpainoa?

Terveisin,

Jussi,Gerry,Hanna ja Riitta sekä Boxer-että Cheapy-koirat

Boxer ja Cheapy juoksussa.
Takana Fhellie-jeepney
Juhart 2K5 Manila