perjantai 4. marraskuuta 2011

"Armeijan saappais' ".Suomikirja.

Itko ja vääpelin Mosse
Juhart 2010
                     Spedevisio-Armeijan tupatarkastus


"Kun tyttöset meiltä jäi siviiliin
hurraa ja huhhahhei.
Kengät armeijan saappaisiin vaihdettiin,
hurraa ja huhhahhei..."

Tervetulolaulu alokkaille

Patterin kasarmirakennus oli pitkän maatalon päärakennuksen mallinen yksikonkinen talli,minkä joskus punamullatut seinät näyttivät sateen piekseminä yhtä harmailta kuin alhaalla roikkuva lokakuinen taivas.
Tuvat sijaitsivat keskikäytävän kummallakin puolella kuin hevospilttuut,varusteiden kuivatushuoneen sijaitessa  pitkän kongin päädyssä.
Patterin vääpelin toimisto sijaitsi kasarmia vastapäätä rapatun keittiörakennuksen vieressä ja loput kasarmialueesta käsitti hajasijoitettuja kantaupseerien puutaloasuntoja,joista yksi palveli lääkintäylikersantin vastaanottoasemana.,
Kassun viereisellä kalliolla seisoi  ruostumassa maastonväriseen pressuun käärittynä yksinäinen Madsen IT-konekivääri muistuttamassa uusille alokkaille,että oltiin tykkilinnakesaarella.
Linnakkeen isommat tykit sekä kasematit olivat piilossa rantabunkkereissa kallion sisässä,joihin alokkaat pääsisivät tutustumaan vain kerran annettuaan valansa Suomen armeijalle. 
Vääpelin toimiston edessä nuokkui armeijan viltti kuonollaan harmaa piikkinokka-Mosse,millä patterin "äiti" rallasi Örön  mukulakiviteitä tarkastuksillaan tai sotilaskodissa soropilla käydessään,auton ovien lepsuessa inkasukkanauhojen varassa kuin lentoon lähtevän variksenpojan siivet..
Mosse oli Örögorodin ainoa lepakkoauto.
Toinen saaren moottoriajoneuvo oli armeijanvihreä Valmet 506-traktori,mikä kuului huollolle ja mitä käytettiin köksän ajoissa laiturin ja perunateatterin välisissä ajoissa.
Samanlaisella Valmetilla agronomi Varis .pappilan kesämökin omistaja Suomusjärvellä, pelloillaan kynti 60-luvulla vaihdettuaan piskuisen Valmet kaksikymppisen isompaan.
Jussin ollessa possuassistenttina Ruotsissa vuoden 1965 kesällä Karl Anderssonin tilalla,isäntä kehui suomalaista Valmetia:
--Jaa."Vamlet"..den är en bra traktor!
Isäntä silti käytti isoa kotimaista BM (Bolinder-Munktell) Bison-traktoria maatöissään ja Jussi pantiin yksin  biisonin pukille päiviksi muokkaamaan maatilan laajoja peltoja 


 Valmet 500-mainoskuva
Just samanlainen BM Bison kuin Karl
Anderssonilla
 ja muokkausvispilä perässä
Kasarmimme takana....ei eessä kuten Liisa pien'-laulussa...seisoi  keittiörakennuksen ja vääpelin toimiston välisessä rinteessä punamullattu rättivarastorakennus,jonka pihtaavana kuninkaana puutiskin takana seisoi vanhempi värvätty kersantti,jota sattumoisin kutsuttiin sattumakessuksi ansioistaan,pelastettuaan kerran huoltohevosen uppoamasta Öröfjärdin jäältä.
Tapahtumahetkellä tämä sattui olemaan sattumakorpraali.
Armeijassahan sattuu monenlaista...
Rättikessulta tuoreet alokkaat saivat pesuvehkeensä ,työ-palvelus-sekä suntisvormunsa,kusenväriset alushyvoninsa sekä peltikalsarinsa plus ne kuuluisat armeijan saappaansa.
Pesuvehkeisiin kuului karhea pellavapyyhe sekä alumiinikotelo,minkä kivikovalla "Topilux"-saippualla pestiin kasvot aamuheräysmarssilla kylmässä merivedessä.
Näin pojista karaistiin miehiä.
Saippuaa kutsuttiin Topiluxiksi,mikä ei 10 kuukauden palvelunkaan jälkeen ollut sulanut milliäkään alituisesta pesusta.Alokkaiden ensimmäisenä herätysaamuna kello 6 tuvan seinän kaiuttimesta ei kuulunut vinyylilevyltä Johnny Liebkindin Ihanaa aamua..."Voiko ihanammin aamun elää alkaa"...,vaan rätisevältä 30-lukuiselta bakeliittilevyltä armeijan herätysmusiikkia kuin sota-aikana kannaksella Iitin Tiltun propagandalähetyksissä.
Levy jäi soittamaan staattisesti uralle "Armeijan saappaita" pariksi minuutiksi,kunnes ryhmyrituvassa äkättiin siirtää vanhaa His Master's Voice-grammarin neulaa.,kunnes se taas juuttui uraan...armeijan saappais..armeijan saappais..armeijan saappais....!!!

Koko alkokaskoulutuskuukausi meni täydessä sumussa ja hiessä.
TsT- ja asekoulutuksen lisäksi,armeijan piti opettaa alokkaille disipliiniä paraatikentällä käännöksin ja aseottein.Tuvissa taas ryhmänjohtajat tekivät alokkaiden kiusaksi tarkastuksia kaappeja tyhjennellen,sänkyvaatteita lattialle repien ja villakoiran metsästyksin..eli kaikkea pientä kiusantekoa,mitä vanhempi ikäluokka tai kauluslaatan osoittama arvokulmainen aliupseeri veemäisyydessään keksi.
Vasta valansuorituksen perästä  koko patteri pantiin älykkyystestiin (palikkatesti),missä erotettiin jyvät akanoista eli kuka jäisi tykkimieheksi saarelle 7:ksi kuukaudeksi ja kuka lähetettäisiin aliupseerikouluun sekä jotkut sieltä vielä upseerikouluun 10:ksi kuukaudeksi.
Maastossa paukkupatruunoilla ammuskelu laukaus-sekä sarjahuutojen myötä TsT-harjoituksissa syvässä lumessa kahlaamalla ei ollut Jussille kovinkaan mieleistä sotaleikkiä.
Lyhytjalkaisena hän oli ollut surkea urheilija jo kouluaikoina.Partiossa hän kyllä oli tehnyt hiihtovaelluksia täyspakattuja ahkiota vetämällä kymmeniä kilsoja,mutta suksitta polvenkorkuisessa hangessa kahlaaminen vie jopa tukkisavottahevoselta voimat pois.
Armeijassahan aina ajateltiin sotatilaa,jolloin kukaan ei marssisi santatiellä vihollisen maalina.

Eräissä TsT-harjoituksissa (TsT--taisteluharjoitus) Jussi eksyi omasta ryhmästään uupumuksesta pyörtyen kupsahtamalla vieraan ryhmän perässä laahattuaan täyspakkaus selässä paraatikentän lumiselle soralle.
Siitä oli alkamassa papinpojalle monenmoinen eksyminen väärien johtajien perässä tulevalla työalallakin
Vääriä profeettojakin hän tulisi seuraamaan vaihtamalla lutterilaisen uskonsa maailmankansalaisuuden kanssa ilman välirahaa.
--Souva,souva...eikun huopoo,huopoo!
Sanoi isäkappalainenkin verkon nostossa.


Soutava kenttätykistövääpeli.
Isäpastorin sotakavereita
Sotilasvalalla Jussista tehtiin tykkimies ja palikkatestin pohjalla hänet tultaisiin lähettämään Tarkkasen Penan  kanssa Helsingin Isosaaren reservialiupseerikouluun.
Yhtäkään tykkimiestä Suomen "kuninkaallisen" rannikkotykistön linnakkeella ei koulutettu tykeillä,vaan valikoidut saarelle jääneet pantiin töihin huoltoon,hevosmiehiksi tai traktorikuskeiksi..Osa pääsi viestimies-tai säämieskursseille koulutuksen taikka taitojen mukaan.Vain yhden kerran tykkimiehet vietiin marssien kolmijonossa kierrokselle Örön tykkiasemiin ja tiiraamaan betonisesta asemosta kapean tiirausluukun läpi aavaa Itämerta ja mahdollisia vihollisen sukellusveneiden periskooppeja.
Ihan samalla tavalla myöhemmin Russarön linnakkeen kasarmilla Jussi alikessuna pani uudet alokkaat palleilta katsomaan kasarmin yläkerroksen ikkunasta ilmaiseksi Hangon valoja,kun nämä olivat kyselleet iltalomista kaupungissa.
Kummassakin tapauksessa sai käyttää omaa mielikuvitustaan.

Loput Örön poppoosta pantiin palloilemaan Hangon esikuntapatterin käytäville päiväpalveluksiin.
Työtä kaihtava Elosen Maukka taisi jäädä 7:ksi kuukaudeksi tykkimiehenä Öröseen Töpinän keittiöapulaiseksi ja repimään punkkansa ruutupäiväpeiton päälle aamukammasta piikkejä..
Kun tuntee Maukan viinamäen miehenä,niin uskoisin hänen kimppaantuneen talli-ja hevosmiesten kanssa kiljun taikka pontikan tekoon,jota hevostallista myytiin varusmiehille sekä kanta-aliupseereille sormi suun edessä kuiskaten..."Älä kerro kellekään!!" 
Kaikki luodon elävät kalalokit mukaanluettuna tiesivät paikallisesta hevostallin viinatehtaasta ja vääpeli Lahden piikkinokka-Mossella oli useasti viikonloppuisin vaikeuksia pysyä kiinalaisten junttaamalla mukulakivitien kannella siksakajossa..
Lokitkaan eivät päässeet kunnolla lentoon tallin taakse heitetyn viinamäskin nokkimisesta,vaan tekivät uhkarohkeita piruetteja luodon yllä, putoamalla pää edellä karille kuin iivanan pommisuutarit.
Lähin viinakauppa oli Hangossa.


Piikkinokka-Mosse
Hikipedia kuvaa tykkimiestä seuraavasti:
1.Tykkimies (putkis mortarus)
On suurin nykyisin elävä varusmies,jopa kasvaa 1.5 metrin korkeaksi.
Sillä on lyhyet jalat ja kaula,se on taistekukyvytön,mutta voi juosta 70 kmh lomabussin kadotessa horisonttiin.
Se elää villinä armeijassa,mutta sitä tarhataan kaikkialla maailmassa munien,lihan ja gineslappujen takia. 
Tykkimiesten leiritarhausta harjoitetaan Suomessakin. 
Tykkimiehestä tavattiin nimitystä "vemppakameli" vanhoissa Raamatun käännöksissä.

2.Rannikkotykkimies (Putkio mortalis littoralis)
Rantamaiden alalaji,joka viihtyy kivillä ja luolissa..


jatkuu...


torstai 3. marraskuuta 2011

Punainen raita ja Kiinan tie.Astuminen rantapyssyyn.Suomikirja.


Örön kasarmit

Puolifiktio
Punainen raita eli valkolakkina punakaartiin
-------------------------------------------------------------------------

Barrikaadilaulu
-----------------------------------------
"Auk' auki tehtaan portit
ja sorvin äärest pois.
Kun kaupungilla taiston melske soi.
Voi jumalata meitä ammutaan,
siskot,veljet tulkaa auttamaan.
Me barrikaadin teemme,
sen eestä ammumme.
Ja punalipun salkoon nostamme,perkele?
Sen me punaveljet vannomme...
Saatana,perkele,jumalauta...

Jumalauta veri pulppuaa
lahtareilta suolet puhkotaan.
Joko sortuu pakkovalta
pakon työläisjoukon alta
ja barrikaadeilla hurrataan.Perkele?"

(Pastorskan kehtolaulu lapsilleen)


Yo-lakki
kypärät

Lokakuun 1. päivä 1967

Valkolakista punaraitahousuihin
-----------------------------------
Tammisaarelaisen Degerlundin bussi oli jättänyt hytisevän ja kohmeloisen miesporukan Kasnäsin Andelshandelin eteen.
Harmaassa ja sumeisessa talvi-ilmassa pilvet roikkuivat harmaina sotilasviltteinä ikään kuin aanaamassa jostain tulevasta.
Kaupan Teboilin farmaritankin vieressä näkyi punaisia tupakankekäleitä vilkkuvan kuin Tarvon moottoritiellä jarruvaloja.
Joku tumppasi norttinsa spittarin kanna alle nuoskalumeen ja joku räki pitkiä nikotiinin keltaisia mällejä kinokseen.
Porukassa ei oltu pahemmin paljon puhuttu koko bussimatkan aikana Salosta Kasnäsiin ja nytkin sanat olivat jäätyneet kielenkantoihin.
Jussikin seisoskeli vaisuna punainen mallu suussaan kelaamassa menneitä.
Hän oli päässyt syyskuussa ylioppilaaksi,reputettuaan keväällä reaalissa.
Valkolakki silti tuli päähän cumlauden keskiarvolla ja yhdeksällä puoltoäänellä.
Niitä puoltamisia myöntämisten kanssa tarvittaisiinkin myöhemmin armeijassa roppakaupalla loma-anomusten haussa patterin vääpelin toimistosta.
Jussi oli pyrkinyt Ateneumiin,mutta päässyt vain varalle mainosgraafiselle osastolle katsomalla,että olisi parasta käydä se intti ensiksi ennen kuin ryhtyisi tiiraamaan itselleen sopivaa opinahjoa.
Ammattimaalaria hänestä ei tullut,mutta harrastemaalarina hän ei joutuisi alistumaan kalkkeutuneiden taideproffien eikä partaniekkaisten modernistien väliselle taistelutantereelle.
Armeijassa ei taiteilijoita tarvittu ja monesta elämäntaiteilijastakin yritettiin vängällä tehdä oikeita miehiä.
Myöhemmin Hangon Russarön linnakkeen patterin varapäällikkö luutnantti Laineella tulisi olemaan karikatyyrikollaasi Jussin taiteiluista  rantapyssyläisten elämästä saaristoluodolla .
Taivaanrannan maalarina Jussin silmiin tulivat väreissä pappilan naapurihuoneistossa asuneen Josefina-farmorin sansegalilla maalatut huulet.
Farmor oli jäänyt pojan päähän muistoksi vain ne punahuulet.



                                         1965 Hymyhuulet,Johnny Liebkind

Johnny Liebkind kylläkin lauloi Sävelradiossa hymyhuulista,
Vanharouva oltiin pakolla kannettu vuonna 1963 vanhuudenhöperönä omasta alkoviyksiöstään mielisairaalaan ambulanssilla,missä tämä parin viikon päästä oli kuollut pelkkään näivettymiseen ilman rakkaan Hjalmarinsa kuvia ja käsin väritettyjä postikortteja maailman pääkaupungeista,missä hän oli pitkän elonsa aikana käynyt.
Suku oli lopulta pääsyt nauttimaan perimistään tehtaan osakkeista..
Se ei ollut mikään armokuolema vaan ahneuden pirun aikaansaama tahallinen kuolemantuottamus.
Nyt farmor oli lopulta päässyt tanssimaan taivaallisen societshusetin kullatulle parketille rakkaan Hjalmarinsa ja Lontoon iloisen 20-luvun kenraalikavaljeerinsa Carl Gustafinsa kanssa vitivalkoisessa lottaunivormussaan.

Kasnäsin laiturille johtavan tien soraa potkiessaan mokkalouferinsa kärjillä Jussi oli kuulevinaan farmorin kuiskauksen harmaiden pilvien välistä tulevasta auringonsäteestä:
--Adjö min lilla kavaljer..nu blir du en duktig soldat och officier..och vi ska i fjärra framtiden dansa tillsammans på Societshusets parkett!


 Kasnäs
Örön linnakkeen yhteisaluksen Pukkion harmaiden rautakylkien sisälle kuului jäitten kolinaa.krapulaisen porukan joko nukkuessa tai poltellessa viimeisiä siviilisätkiään.
Moni ajatteli mielessään montako kuukautta palvelu tulisi kestämään.Vuoden 1967 palvelusaikaa oltiin lyhennety seitsemäksi kuukaudeksi tavallisille varussotamiehille ja kymmeneksi kuukaudeksi varusmiesaliupseereille sekä -upseereille.
Rannikkotykistön kauluslaatat samoinkuin pussipöksyjen raidat olivat purppuranpunaisia.
Jokainen rantapyssyläinen ei halunnut ylpeydessään tulla kutsutuksi jalka- eli kinttumieheksi.
Jussilla ja koko porukalla oli edessään kuukauden alokaskoulutus,kunnes suorittaisivat sotilasvalansa.
Alokkaina he tulisivat kuulumaan armeijan hierarkian alimpaan kastiin ns.valansuorittamattomina moukkina.Sotilasvalan suorittaneina he olisivat valansuorittaneita moukkia "vanhojen" eli vanhemman ja poislähtevän ikäluokan silmissä.
Ihmisoikeuksista ei armeijan diktatuurissa olla koskaan kuultu.

Pukkion mahassa eli matkustamossa sattui oleman mukana Jussin yksi kaverikin,Tarkkasen Pena,palopäällikön poika,jota kaupungissa kutsuttiin Pikku-Palosangoksi.
Isä-Tarkkanen taas oli Iso-Palosanko,joka aamuisin paseerasi pappilan ohi arjalaisessa hanhenmarssissa brankkarille.
Punaraitoihin Pena oli jo palopojasta asti tottunut. Tulevat punaraitapussihousut olisivat harmaita tummansinisten sijasta .
Pena oli kevään ylioppilaita puhtailla approbaturin papereilla.


Sketsikollaasi  palopäälliköstä ja pojasta
Juhart 1987
Iltapäivällä neljän kieppeillä Pukkio oli kiinnittymässä Örön linnakkeen laituriin.
Laivan sisälle kuului ankkuriketjun kilinää.,köysien pollareihin vetoa,komennuksia ja armeijan oliivinvihreän Valmet-traktorin päpätystä.
Matkustamon ovelle astui punalaattainen vääpeli punakokarsisessa karvahatussa ja jonka punakasta naamasta aukesi leveä nikotiinin kellastama kessuhymy:
--Noo poejjaatt...tervetulloo vankilasuareen!
--Nyt alakaa marssi kohti tuntematonta!
--Yritettäämpä panna poppoota jonkinlaeseen muotoon tuonne kaijalle!
Jussista tunsi oudolta,että tänne Itämeren keskelle oli evakuoitunut puhdas savolainen aliupseeri.



Örön upseerikasino eli vääpelin toimisto

Örön tykkiasemia ja kasematteja
Örön entinen kasarmi
Marssijonon hänniltä kuului perkeleitä jonkun kaatuessa jäisellä mukulakivitiellä nahkapohjissa spittareissa tienkannelta ojaan..
Eräs muodosta huusi liukastuneelle perään:
--Kuules Maukka...nää jäise mukulakive o kiinalase joskus juntanne tienkamaral!
--Olekssää koskka elämäsäs marssinu kiinalaisel tiäl?
--Asja o yht tosi ku kossupullon nelkytviis rosenttii!
(Maukka sattui olemaan se Jussin tuntema työtävieroksuva itäkauppalan kundi,joka vielä 90-luvulla pyöräili vinetonpunassa kaljabaarista toiseen.Muuten harmiton kaveri,jolle työ oli pahin kirosana)
Maukan kömmittyä lumisena takaisin jonon häntäpäähän ,edessä marssiva alokaskokelas puhui olkansa yli:
--Mitässää puhu pehmossii?
--Kiinalase asuva tuhansije mailie pääss tual Rysvenäjä takan!
--Mist ne kiinalaise osas just tulla Örön luarol jottai kivii junttamma?
Ääni edestä vastasi:
--Mää ole lukenu lainastost historiakirjoist,ett tää Örön saari ol jo Venäjä valla aikkan linnakesaaren.
--Venäläse toiva kiinalaissi sotavankei tän pakkotyähö...ja tääll jossa piräs oleman kiinalaste hautausmaaki.
Maukka vastasi takaisin luistellessaan jälleen mukulakivillä:
--Voissää olla oikkeski,vaikmää kauhhiast ihmettele,ett mill ilveel ne kuskas täll kivell semmose poruka.
..No junal tieteski,mulkku?
Ääni vastasi
--Siperia raral ei iha varman tarjottu kinuskeil joka vihellyspysäkil samovaarist saikka eik rapulounast riisil.  
--Hyvä ett kouralline kinuskei saapus elävän luarol.
--Nälkkä niist suurin osa kual ku suamalase sotavankit Ryssänmaall viime soras..
--Kiinalase kyl ova sellassi vinosilmii,etne näkke tihrusilmilläs kyl nälkkäki huanommi ja ne yleens syäväkin tikuillas riissis ja soppas kulhost.
Maukka lisäsi
--Sellasest tikkuje kans plutramisest mene puale ruast permannol ja harva jyvä ossuu suuhu..puhumattaka sopast,joka roiskku rinnall.
--Mää ole kuulnu ett niire sisäkalukki ova vuastuhanne aikan pirentynne ku niire katukateil,mikkä syävä yht hyvi menyylounaan kun roskapöntö sisällö..
--Josne torellaki siel Mao Kiinas päättäs voitta kylmä sora Venäjää vasttaan..niinne laskis rajalt kymmene miljoona kuttuurivallankumouksellist sotavankeiks...
--Sillo Venäjäl tulis nälähätä kinuskie ruakkimisest..eik yhrellekkä kinuskil tarvinnu amppu eres nippeli otsaan...

Pulinat pois sieltä häntäpäästä...myö suavutaan kasarmille!
Savolaisvääpeli huusi muotoon.


                                                 Porilaisten marssin lauluversio

jatkuu....




Juhannustanssit II.Pyhä pyromaani.Suomikirja

Kappalaisen Aldell ja Miele,motoriset hengenvihulaiset
Juhart 2010
Isän istuttua takatuhdolle melanpitäjäksi kurapuvussaan, Jussi mutapohjassa kahlaamalla työnsi paatin järvelle.
Jussin kämmenpohjat olivat saaneet vesikelloja pitkästä soutumatkasta ja hammasta purren hän yritti kiskoa viimeisillä aironvedoilla kuin Nesteen soutaja merihankaista ja raskassoutuista venettä salmen yli mökkisaaren ponttoonilauturin maaliin.

Isä peränpitäjänä katseli poikansa kärsimystä kysäisemällä:
--Noh..mittäesj sinä Jussi näätät niin ärreeltä?
--Emmää tiärä,mutkun toi äidin tuttavaperhe panee mun karvat pysttyy?
Jussi vastasi näreänä.
--Elä sinä niistä piittoo!
--En minäkään niitä oekeen haluaisi katella ja jaksaesi pahemmin kuunnella joetaenj viipurjlaesija ja berniläesijä tyhyjänpolokijoeta .
--Yks puhhuu viisaeta lapsjpsykologiasta ja toenen kukkuu käkenä rantakivillä.
Isä vastasi koppaamalla kourakuppiinsa järvivettä hikiseen niskaansa.
--Kylläpäs muantien pöly männöö ihan jokkaeseen ihohuokoseen!
--Minä kyllä pistän enstoeminanj saanan lämpiimään.


Moottoriveneilyn ihanuutta
-----------------------------------------------
Jussin lopulta kiskottua viimeisillä aironvedoilla veneen mökkisaaren ponttoonilaiturin kylkeen, rannassa kakkosnelosparrun nokassa könötti tervehtimässä mökin Aldell-perämoottori ...taas kerran.
Äiti oli ilmeisesti perheen mekaanikkona vaihtanut siihen potkurin sokkanaulan ,katkottuaan ensin rantakiven päällä hohtimien hampaissa sinkityn puolentoista tuuman rautalaunan originaalisena rantavaraosana.
Vaasalaistekoinen ja ruotsalaislisenssinen Aldell ei lähestulkoonkaan vastannut laadultaan amerikkalaista Johnsonia ja Evinrudea.
Perämoottorin pehmeät messinkimutterit ja- pultit isä sai ympäripyöreiksi teologisena mekaanikkona hengenvihollisten kutsumanimien kaikuessa vastarannoilta .
Teknisesti haasteellisena hän agronomi Variksen "jären" vastaisesti käytti raakaa savolaista voimaa kiinni juuttuneiden pulttien avaamisessa tongeillaan sekä jakoavaimillaan.
Alituisesti pissaavan kaasuttimen ja kastuneen Lodge-tulpan äiti yleensä puhdisti essunkulmaansa jo rannassa ennen reissulle lähtöä.Isän käsissä kaasuttimen huolto ja tulpan puhdistus järvenselällä oli papinpesueelle pahempaa piinaa kuin katkismuksen kuulustelu.
Aldell oli vielä niin vanhanaikainen,ettei siinä ollut edes kahvakaasua,vaan vauhtihirmua piti nopeuttaa sekä hidastaa pallopäisestä liukuhanasta moottorikopan etupaneelista.





Aldell  A2 ja A3 1954.Pappilan
Aldell oli väriltään vaaleanvihreä.
Potkurin sokkanaula yleensä katkesi isän verkkojen ja katiskojen katsastusmatkoilla ,karauttaessaan kölin joko uppotukkiin tai liu'uttuaan ahvenruohoon,mikä kiertyi potkurin ympäri kuin ilmestyskirjan pedon imukuppiset lonkerot.
Lisäksi Enäjärveltä löytyi vaarallisia salakareja,joidenka päälle papillinen kippari yleensä karautti veneen mahalleen.
Vesillä nähtävästi hänellä ei ollut mukanaan taivaallista kakkosperämiestä.
Auton ostettuaan 60-luvun puolen välin jälkeen hän luotti aina taivaalliseen kartanlukijaansa mökkipikataipaleellaan, ajamalla enimmäkseen uudelle mökille mutkaisen Kemiönsaaren santatien vasenta puolta ruotsalaisittain.
Ruotsissa äkättiin kyllä v.1967 siirtymään eurooppalaisittain oikealle,mutta vesillä Suomessakin ohitettiin kansainvälisten meriliikennelakien mukaisesti vastaantuleva paatti vasemmalta.
Lainkuuliaisena papille riitti laki kuin laki.
Papinlapsetkin saivat kuulla äidin ja isän lukemaa lakia,mikä merkitsi pikarangaistuksia taikka -sakkoja pahanteoista.
Isän puolustuksena olikin ollut,ettei järvistä olla koskaan tehty merikarttoja eikä niihin kaikkiin kukaan ole ajatellut panna reimareita,koska järviliikenne käsitti vain vapaa-ajan veneilijöitä.
Isän yleensä rytkiessä kastunutta moottoriaan käyntiin, keskituhdolla istuvat saivat ylimääräisen selkäsaunan vetonarun solmusta,koskei Aldell edes kuivanakaan suostunut käyntiin kuin viidennellä vedolla.
Moottorin käynnistyessä koko vene tärisi kuin tärypora ja tuupparin kipparin ohjainkahvakäsi tuntui turtuvan tunnottomaksi kuin kätensä päällä yön yli nukkujalla.
Pieni 2.5-hevosvoimainen tuuppari ei kyennyt kuljettamaan raskasta merivenettä yhtään kovempaa kuin  pienempitehoinen British Seagull,jota veneilijät kutsuivat brittiläiseksi kahvimyllyksi.(British coffee-grinder)

Aldellista kärsineitä on löytynyt muualtakin maasta.
Eräs jyväskyläläinen Aldellisti oli ennen kuolemaansa määrännyt testamenttinsa klausuulin,että hänen haudalleen olisi pystytettävä parrun päähän perheen Aldell-tuuppari.
Omaisten tulisi käydä käynnistämässä se kerran viikossa.

Jussin nostellessa kauppakasseja ja isän satulalaukkuja ponttonilaiturille, äiti asteli polkua pitkin läskärit lintassa paikalle.Otsalle valahtanutta harmaantunutta hiussuortuvaa kämmensyrjällä pyyhkiessään äiti toivotti miesväelle:
--No--sieltä tulloo se meijän sortinsakki!
--Miesjväkkee kyllä tarvihaankin matontamppaaksessa ja kuopalla käännissä sekä muissa pikkutehtävissä!.("Kuoppa" oli mökin kylmiö,mikä oltiin kaivettu saaren Uudenmaan läänin puolelle yhteen kanervarinteeseen. Saaressa ei ollut sähköjä eikä jääkaapeista pappilassa puhuttu kun v.1967,jolloin perhe muutti uuteen seurakuntatalon papinasuntoon,missä sellainen kuului vakiovarusteisiin).
Jussi tiesi kuuluvansa siihen miesväkeen,joka äidin komentojen mukaan pantiin naisväen muihin tehtäviin.
--No kipaseppas sinä nuorempana siitä ...!--oli se yleisin käsky,mitä ei edes katkismukseen oltu lisätty.
Isän kustannuspaikalle eivät huushollityöt kuuluneet.
Hänelle kuuluivat verkkojen ja katiskojen kokemiset sekä kalanperkaukset että -savustukset,saunan lämmitys sekä yleinen nahkahousuissa ähkiminen mökkiläisen mielipuuhissaan.
--Noh..toitkos sinä ne kahavitarpeet, nisut ja Kallion kaapan tillaakset sekä viikkolehet?
Äiti kysäisi Jussilta.
Poika aukaisi jenkkikassinsa suun ojentamalla äidille Kotilieden,Kotimaan,Suomenkuvalehden ja Uuden Suomen.
Päivälehdistä vain Salon Seudun Sanomat oltiin käännytetty Laidikeen postiin Suomusjärvelle kesäksi ja se piti hakea aamuisin kahdella venereissulla kannaksen toiselta puolelta.
--Joo--tässon postipojan tulijaise ja katos näit kaleeriorjan rakkossii kännyi!
Jussi vastasi nenäkkäänä.
--Ja noi siskot vaa näyttää kummast ruskistannee nahkojas kalliol!
--Sää äiti oles saanu oikke koko joukon nuupialaissi orjii!
Äiti vastasi ainoalle pojalleen tekovihaisena:
--Eläpäs sinä Jussi heiluta hetuloitas liikoja tai panen sinut ulukohuoneen makin tyhyjennykseen!
--Siitä kyllä vetkuilut kattoo kunniin meijän isännän pieru nahkahousun lahkeeseen!
--Ee nuo sinun rakkosj näätä niin pahoelta,ettet voes tehä jottaen kevyempöö kunniin laskiämpärin kiikuttamista ulukohuussin tuakse!
Äiti naurahti.
--Niin ja kun mänet sinne huussille,niin elä revi niitä kirvasija koevunlehtijä Irja-täjille tietarpeiksi..
--Tätisj ol sanonna viime vuojen juhannukselta,että tielehistä sille olj jiänynnä leppäkertun siivet kiinni yläleuvan kruunuun...
Jussi vastasi äidille:
--Kruunuun vaiko klaavaan?
--Eläpäs siinä ennee viisastelj ja miäppäs vaehtammaan vuatteesj,että piästään työpäevässä etteenpäin ja valamistutaan juhannuspyhhään!
Äiti vastasi.

Isä nostettuaan satulalaukkunsa laiturilta rantaan jäi katselemaan parrun päässä nököttävää perämoottoriaan ja kysäisi äidiltä:
--Onkos se sokkanaala tuas männynnä poekki?
--Piäsenkös minä verkoelle ja katiskoelle..ja onkos tankissa benssiiniä?
Äiti vastasi pannessaan lehtinipun rullalle kainaloonsa:
--Uus naala siinä propellissa on ja uon uatellu,että venelakkisj sijasta voesit panna piähäs myös Pelle Pelottoman propellilakin suaren tekniikan tohtorina.
--Ja kuasuttimen uimurin siätelin ettee tuluvi yli..
--Kyllä sillä kelepoo männä järvelle kunnet vuan aja niihin ahvenruohoehin,että koko Varisten ranta kaekoo piruja ja suatanoeta!

 Kuva Aldellin parrulta mökille
Sortinsakkia
----------------------------------
Mökin verannan ovi paukkui siskojen juostessa toimissaan sisään ja ulos.
Jussista nämä olivat tytöille oikeita lottasulkeisia.
Pihan lepotuolissa hän näki Irja-tädin istumassa leveälierinen olkihattu päässä ja lukemassa paksua ruotsalaista romaania.
Paul-setä näkyi hyppelevän yhdellä kontillaan mustissa aluskalsareissa keräämässä lasten pieneen marjapärevasuun rannasta mustikoita.
--Ja että mitä sortinsakkia?
Jussi manaili äidin kommentista.

Äidin mentyä edellä Irja-tädin luokse kysäisemään onko palvelu ollut riittävää,voikkamaisteri nappasi tämän kädestä Uuden Suomen,pyytämällä vielä santsit koivunlehtiteekuppiinsa,isän katsellessa kiukkuisena rannasta moista passausta.
Jussi kävellessään tädin ohi verannan ovea kohti pysähtyi pokkaamaan tsaarinnan eteen syvään hovilakeijan kumarruksella,ettei vain saisi alkumetreillä kokkareita käyttäytymisestään.
Kumarassa hän näki Uuden Suomen pääotsikon,että juutalaismurhaaja Aadolf Eichmannin oikeudenkäynti oli alkamassa Israelissa.
Jussin kumarrellessa Irja-täti katsoi poikaa suippokärkisten kilolasiensa takaa murhaavasti siitä,että papinpoika oli taas uhallaankin pilkkaamassa tämän käytännön kultaisen kirjan opetuksia.

Isä ei tullut tervehtimään tätiä pihaan,vaan vaihtoi rannassa kurapukunsa arkkitehdin lahjoittamiin tirolilaisiin
nahkashortseihin,joidenka henkselien alla hän näytti paidatta kuparinruskeata yläkroppaansa.
Perämoottoria tolpan nokasta veneen perään kantaessaan isä näytti kauempaa liikasuuriin henkselihousuihin pukeutuneelta pikkupojalta,joka oli menossa rantaan uittamaan kaarnalaivoja.
Laiturilta alkoi kuulumaan tavanomaista ähkimistä isän ruuvaillessa moottoria perälautaan kiinni.
Kymmenisen minuutin ähkimisen perästä vene suunnisti kokka pystyssä vastarantaa kohti, kappalaisen mustan kiharapään oietessa tuulessa putkeksi.

Kuudelta saunassa Jussi istui isän ja arkkitehdin välissä ylälauteilla älyttömän vastanläiskeen piinassa..
Paul-sedän piti uhallakin kilpailla kirkollisen löylymestarin kanssa helvetin esikamarin tapaisesta nahan polttamisesta..
Peltinen saunamittari näytti sataakahtakymmentä graadia arkkitehdin jalantyngän näyttäesä keitetyltä kinkkupotkalta,isän kipatessa kauhalla lisää vettä maitotonkkakiukaalle.
Veden kiehumisasteessa Jussi oli jo antaututunut kilpakylpemisestä ja hypännyt alas lattiatralleille,juosten ensimmäisenä kalliorantaan pulahtamaan kylmään järviveteen.
Hän ei ollut koskaan mikään innokas uimari ,siskojensakin kutsuessa veljeään vesikauhuiseksi,mutta pieni sukellus kalliorannan vedenalaiselta karitasanteelta auttoi maallisen nahan palossa.
Saunakamariin palatessaan hän kuuli löylyparin keskustelevan saunomisen ihanuudesta.
Paul-setä vielä kehaisi löylyjä monella "Ach so schöneilla" ja "Bitte einmal mehreillä" yritellessään näytellä urheata---kunnes saunan ovi räpsähti auki selälleen ja höyrystä ilmestyi punakroppainen ja valkokasvoinen sveitsiläinen,joka peruutti yhdellä kontillaan ja kahdella västäräkin hypyllä istumaan saunakamarin penkin pellavapyyhkeiden päälle.
Isä kuului saunassa heittävän vielä kipollisen vettä sylkevälle kiukaalle ja minuutin päästä tämä käveli saunapyyhe lantioilla kravunpunaisena rantaan uimaan sammakkoa lähikarille,mihin hän jäi istuskelemaan nakuna kuin pronssista veistetty kööpenhaminalainen vedenurho.
Isä oli taitava omassa ekshibitionismissaan.

Naisväen saunavuorosta pappilan tytöt suoriutuivat melko nopeasti löylyistä sekä pesuista,koska vanhemmilla siskoilla oli edessä juhannusfiiraukset agronomi Variksen teini-ikäisten lasten kanssa tilan rantasaunan laiturilla.
Pienen saunan lauteille ei muutenkaan olisi mahtunut kuutta alastonta naista, kahden ison matruunan vallatessa ylälauteen.
Äiti ja Irja jäivät kahdestaan saunaan nautiskelemaan toistensa selkien pesusta ja keskustelemaan viisaita napatyristä,vyöruusuista,iskiaksista,reumatismista ja painon lisääntymisestä eli kaikista naistenvaivoista ja kolotuksista,mitä vanheneminen oli ajan mittaan alkanut Aatamin kylkiluusta tehtyä naiskroppaa rapistamaan.

Sinne vastarannan niemessä sijaitsevalle saunamökille Variksen Epsa oli isänsä Warrella ajanut matkagrammarin,pinon älppäreitä sekä pari koria Koffin olutta.
Korennon Olavikin kuului jo pärisseen mustalla MZ:llään saunalle ja ilmeisesti nojaili pyöräänsä valkoisessa nailonpaidassaan ja kutistuneissa rippipöksyissään, piikkikärkisten kengänkärkien sojottaessa punaisista froteesukista kuin lehmän sorkat.
Annukka-sisko oli leikkauttanut lettinsä yhtä lyhkäiseksi kuin Anne Seberg Jean-Paul Belmondon vastanäyttelijänä A Bout de Souffle-kuvassa ja näytti Jussista keskitysleiriltä karanneelta.Siskolla oli niskassaan löysä beatnikvillapaita ja jaloissa sivusta kiinnitettävät farkkunappiset pillidongarit sekä mustat matalakantaiset balettitossut.Yhdistelmästä sisko näytti Anne Sebergin ja Audrey Hepburnin mutaatiolta.
Audrey Hepburn


Anne Seberg in  A Bout de Souffle (Breathless) by Jean-Luc Godard 1959


Tiitti,pesueen vanhin oli pukeutunut dorisdaymäiseen punapalloiseen kellohameeseen,minkä hän oli kuristanut vyötäröltään valkoisella ja leveällä kernivyöllä.Juhannusaattoillan viilenemiseksi sisko oli napittanut vaaleanpunaisen villajakun väärinpäin päälleen kuin Harjavallan aluemielisairaalan vapaakävelijällä..
Jalkaansa hän oli pannut valkoiset nahkapiikkarit,joita nuoremmat siskokset pilkkasivat sienestyskengiksi.
Pikkusiskot,Maija ja Henna istuivat saunanpuhtaina ja kammattuina verannan pöydän ääressä lukemassa Aku Ankkaa ja Nakke Nakuttajaa punarusetit kiiltävien polkkatukkien kruunuina.

Isosiskot kuuluivat jo kolistelevan merihankaveneen lykkäämisessä vesille, pikkusiskojen seuratessa ponttoonilaiturilla veneen hiljaista häipymistä niemenkärjen taakse..
Paul-setä oli uinut melkein keskelle salmea,tumman pään vilkkuessa peilityynessä kuin Saimaan norpalla.
Jussi seuraillessaan kalliolta sedän sukelluksia ja pinnalle pulpahteluja mietti,miten syksyllä tuulastusaikana moinen pää voisi vahingossa joutua tuulastusatraimen piikkeihin kiinni.
Myöhemmin saunakamarista kuului donnerwettereitä ja scheisseja sedän pistäessä jalkaproteesia kiinni.
Toinen pappilan harmaista kissanpoikasista lensi karvakeränä verannan lattialle,tehtyään pesänsä proteesionteloon.

Paul-setä saatuaan proteesinsa kiinni kolisteli verannan puulattialla edestakaisin yrittäessään saada jalkatumppiansa istumaan paremmin,jolloin isä kiikustuolista Uuden Suomen takaa tivasi Berliinin saksallaan:
--Warum gehst du wie ein Katze um den heissen Brei?
(Miksi kuljet kuin kissa ympäri kuumaa puuroa?)
--Was sagst du?
Paul-setä kysäisi ymmällään.
Isä vastasi savoksi sanomalehteään ravistamalla:
--Oot kun kissa pistoksissaan?
--Ich ferstehe nichts....was..?
Paul-setä kysäisi suomeksi.
--Sine taida vai pilkka minua?
Jussi kuiskasi pöydässä pikkusiskolleen pullamössökahvia lusikalla suuhunsa pistävälle Hennalle:
--Toi Bernoullin setä näyttä kyl must Pekka Töpöhännä ja Saapajalkakissa risteytykselt..

Äidin ja Irja-tädin istuudututtua kahvipöydän ääreen froteepyyheturbaanit päässään punaisten kasvojen koristeena,Jussin oli vaikeata hillitä itseään näystä, peitellessään naurunpurskahduksia kämmenellään.
Jussista Irja-täti muistutti Bombayn basaarin koobran kesyttäjältä.
Täti suuttui Jussin vetkuilusta sanomalla äidille:
--Katsoppas poikaasi Sanna,kun uskaltaa ilkkua aikuisille!
--Eipä ole poikasi saanut kunnon käytöskoulutusta,vaikka pappilassa otetaan vastaan piispoja ja muita arvohenkilöitä?
--Samalla tavalla poikasi kai pilkkaa niitäkin?!
Äiti ei osannut vastata mitään Irja-ystävättärelleen,tietäen Jussi-poikansa aiemmat konnankoukut piispantarkastuksessa.
Jussin isä oli mielestään saanut tarpeeksi Irjan nalkutuksesta.Hän ruttasi sanomalehden viereensä keinutuolissa ja laukaisi:
--Kuuleppas sinä Irja Vesterä-Bernoulli?
--Jollet lopeta meijän pesuveen solokkaamista hetjpakealla,niin souvan sinut puujalakamiehines tuonne leppärantaan jiähylle koko Juhannukseks!
--Pijä kuule sinä näppisj ja hetulasj irti pappilan katraasta?
--Ee ne sinnuinj kollisj ja tyttäreskään mittään enkeleitä ole?
--Iessäpäen ovat niin höveleitä ja makkeita,mutta miäppäsj kahtomaan niijen pippaloeta,niin naesten alushoosujen piältä poekaesj tappaat..ja tyttäresj biitnikkinä savuttoo sätkää kuppiloessa yljsuuressa villapuserossa mustasilimäesenä kunniin Parriisin bohheemit!

Verannalle oli laskeutunut hiljaisuus.
Irja-tädin struumaleuka näytti väpättävän kylpytakin rinnuksella kuin metsolla soinnilla.
Äiti oli yhtäkkiä paennut keittiöön kiehauttamaan pulputuspannulla uusia porokahveja.
Paul-setä linkutteli sinisissä verkkareissaan verannan lattiaa ympäri ja kysäisi:
--Was händet hier?
--Mike sota on päällä?
Isä käski tätä pitämään turpansa kiinni ja lisäsi vielä tavallisen papinretoriikkinsä suututtuaan:
--Haesta paska...haesta paska!!
Vaikka äitiä pidettiin pappilan "piällysjmiehenä",kovan paikan tullessa isä lausui viimeisen sanan.
Herran pelkoko oli se viisauden alku?!
Eikä Saarakaan olisi siinä tilanteessa nauranut,kun hänen Herransa koetteli häntä.


Katavasaari
Juhannusaattolilta oli edennyt yli kello yhdeksän,lahden rannoilta kuuluessa saunanovien paukkumista,naisten kikatuksia,veden läiskymistä sekä transistoriradioiden että matkalevareiden soittoa.
Joku kuului vastarannalla murisevan äänekkäästi metsänpeikoille sekä menninkäisille liukastuttuaan tarpeillaan höyryäviin maamiinoihin.
Suomalaisethan ovat tunnettua metsäkansaa?
Kymmenisen kokkoa oli pystytettynä vastarannalle,yhden jopa ollessa kelluvaa mallia,jota helsinkiläiset ratsupoliisit hinasivat pikasliipparilla selälle.
Pappilan mökkisaaren iltarannan poukamaan sulkapallokentän läheisyyteen isä oli kerännyt kuivia puurankoja ja haravoinnin rippeitä,pannen pystyyn kokkoa vasten vanhan ja lahonneen järviruuhenkin.
Arkkitehti ja nokkiinsa ottanut voikkamaikka nyhjöttelivät rantakivien päällä kahvikupit käsissään.
Äiti oli kuparikannu kädessä serveeramassa pariskuntaa murokakulla ja nisupullalla,pujotellen rantakivien välissä kuin Copacabanan kyyppari..
Isä oli heittämässä viimeisiä risuja ja puunrankoja kokkoon.
Jussi ja pikkusiskot joivat sitruunasoodaa pillistä kallion päällä,murennellessaan pikkuleipiä rantalinnuille,jotka yleensä syövät vain hyönteisiä.
Oli kokon sytyttämisen aika.
Isä kaiveli vanhan rispaantuneen tupakkatakkinsa taskusta tikkuaskia.
Vanhana partiolaisena hän osasi sytyttää valkean yhdellä tikulla.
Ensimmäisen tikun raapaisun perästä meni toinen ja jopa kolmaskin....
Tikkuaski oli kastunut takin taskussa läpimärkien verkkojen nostosta.
Kaikkien katseet olivat keskittyneet tulentekijään,äidin poistuttua paikalta.
Pian äiti löntysteli paikalle limonaadipullo kädessään ja kaatoi koko pullollisen kuiville lehdille ja heinille kokon juureen.
--No koetappas panna palamaan!
Äiti kehotti isää.
Isä sai lopulta yhden tikun syttymään ja kontallaan puhalteli lehtiin...kun koko kokko leimahti yhdellä humauksella palamaan..liekkien nuoleskellessa jopa riippakoivujen latvoja.
Isä hyppäsi taaksepäin ja aloitti omituisen vuuduutanssin vastarannalta kuuluvan mambo italianon tahdissa.
Sormillaan hän sammutteli käryyntyneitä kulmakarvojaan,repiessään samalla sulaneita silmälasin raameja kyömynokaltaan.
Kappalaisen kirosanavarasto oli Jussistakin melko laaja ja papinpoika taisi oppia joitain uusia versioita belsepuupeista.
--Mittee sinä Kaesa heitit kokkoon?
Isä huusi naama mustana äidille.
--Noh..se olj sitä Alteenin kakstahtobensoo..enkä sietännä katella moesta sytyttämistä märillä tikuilla!
Äiti vastasi tyynesti.
--Mutta kommeesti sinä näyt tanssivan kuin oekeen piälusifeeri!
--Benssiinij olj kakstahtista,mutta sinä pistit jalakaa toesen etteen satatahtisesti!

Juhannusaamuna kello kuudelta isä oli voidellut nenänsä vaseliinilla,kyömynokan päällä istuessa vaaleanruskea Salve-Kvik-laastari.
Jussi oli lähtemässä soutamaan isää leppärantaan.
Isän piti olla kirkossa kello kymmeneltä pitämässä juhannussaarnaa.
Äiti hyvästeli isää laiturilla:
--Noh--Antti...eläpä pelottele liikoo niitä kohomeloesija siellä suarnastuolin alla niillä pelsepuupeillas!
--Niillä voej olla kattuumus herkässä!
--Jos vertoot suarnassas niistä suven virvoettavista vesistä,niin katujilla tulloo mieleen vissyvesj!


 Kokko..kokoo kokoon koko kokko!

















tiistai 1. marraskuuta 2011

Juhannustanssit II.Souda,souda pullasorsa.Suomikirja

Soutu rantaan
Juhart 2010

Sudeettisavolaiset pullasorsat
----------------------------------------------------------------------
Jussi kuten isänsäkin oli aina pitänyt pullasta,etenkin kahvipullasta,mitä sai tuoreena Kastun leipomosta lettoina eli lengdeinä. Isä kylläkin piti enemmin räämikakuista ja makeista ,jopa viikon vanhoista homeentuneista leivoksista,jotka eivät enää kelvanneet muulle pesueelle.
Jussia kutsuttiin pullapojaksi ja isäkappalainen kutsui itseään seurakunnan pullasorsaksi.
Papinhan oli syötävä pakosta seurakunnan pippaloissa,kastajaisissa,hautajaisissa ja vihkiäisissä ensimmäisenä tarjotut pakkopullat.
--"No--kappalainen ottaa vain nyt ensimmäisenä!"...oli Antille mitä tutuin kehotus.
Jussi sai rippilahjaksi Uskelan kirkon rappusilla äidiltään Kastun rusinapullalengdin,minkä poika oli jo kerinnyt panemaan poskeensa ennen kuin oli päässyt kirkkomäkeä alas Uskelan kunnantalon kulmalle
"Makea ompi maailman tie!"

Uskelan kirkko ja karjalaisten muistomerkki sankarihautojen vieressä
Jussi oli juuriltaan savolainen isän kutsuessa papinperhettä sudeettisavolaisiksi.
He olivat lounaissuomalaisessa kauppalassa senaikaisia maahanmuuttajia evakkokarjalaisten ohella eikä aluksi jäyhien kauppalalaisten silmissä muukalaisten vastaanotto ollut kovinkaan lämmintä.
Aivan 50-luvun alussa pappilan kolme sisarusta Riitta,Annukka ja Jussi istuivat pastorin asunnon kiviportailla Rummunlyöjänkadulla tervehtimässä ohikulkijoita savonkielellä:
--Mistöö kaakaa työ uotta?
Heidän omituista kieltään ei kukaan ohikulkija ymmärtänyt,mutta ajan saatossa parisen vuoden kuluttua sama poppoo kysyi ohikulkijoilta saman lauseen sujuvasti kauppalan pätkäkielellä:
--Mist päite te ole tulos ja mihi te ole menos?


Monikulttuurinen kauppala ja Tobacco Road
-----------------------------------------------------------------------
Kotikauppalaa ei voitu kutsua supisuomalaiseksi,asuinkunnan oltua puhtaasti ruotsinkielinen vuosisatoja.
Kauppala oltiin lohkottu 1800-luvulla Åminne Godsin kartanon maista ja sen keskusta käsitti Salonjoen molemmat rantakaistaleet pieninä puutaloryhminä,joita oltiin jo pystytetty 1700-luvulla.
Silloisista asukkaista valtaosa oli sotamiehiä,korpraaleja,nahkureita,torppareita,hatuntekijöitä ja muita ammatinharjoittajia.Listaan mahtuu myös yksi siltavouti,koska sillan tullimaksut olivat tuloja kauppalan taloudelle.

Salon Isokatu v.1911.Nykyinen Horninkatu.
Oikealla Cavenin kirjakauppa
Silloinen kauppalan sukunimistö koostui mm. Dahleista,Bryckeistä,Tamlandereista,Ringvalleista ja Tandereista,jotka asuttivat ns. Klamtnäsin "pakkaa" (Mököis-Mököinen) eli mäkeä ja Hornin korttelia.
Jussin pappila sijaitsi siinä entisessä Hornin korttelissa,joka myöhemmin ristittiin Hermanniksi.
Talon oli rakennuttanut kauppalan historian mukaan 1890-luvulla insinööri ja sähkö-ja konetehtaan johtaja Johan Fredrik Martelin,vaikka kauppalalaiset puhuivat Selänteen talosta. Insinööri Martelin asui kylläkin 1890-luvulta vuoteen 1905 asti Mathildedalissa,että Selänne olisi voinut hyvinkin ollut talon rakentajana.
Johan Fredrikin naitua kauppalan ensimmäisen naisvalokuvaajan Paulina Axelssonin,nuoripari muutti sanottuun taloon vuonna 1905.
Korjatkoon joku epäilykseni.

Pappilaa vastapäätä Rummunlyöjänkadun ja Torikadun kulmassa oli seissyt vuoteen 1939 asti laivuri Frans Wilhelm Fredrikssonin puutalo.Sen paikalla vuonna 1960 oli vain tyhjä aidattu tontti,jota puhelinlaitos piti kuorma-auto-ja kaapelivarastonaan..Sen vieressä sijainnut entinen leskirouva Martta Grönholmin talo säilyi 60-luvun puoliväliin asti ns. Pelkosen talona.
V.1939 purettua Fredriksonin taloa oltiin myös kutsuttu Kandolinin taloksi,koska siihen muutti paarmamittaaja Gustaf Kandolin.
Pelkosen mamma pojanpoikansa Sepon kanssa asutti päädyssä hellakamariyksiötä,jonka lasiveranta oli ikuisesti notkollaan kuin lehmän selkä.
Talon keskirapun huoneiston oli vuokrannut Salon Uusi Autokoulu 1950-luvulla.

 Kuurupiilolla Pelkosen talon edessä
Juhart 2002
Pappejakin tarvittiin kauppalassa enemmän.Yhdeksi seurakunnaksi oli muotoutunut Uskelan kunnan ja Salon kauppalan seurakuntien amalgaami.Alunperin kauppalan seurakunta oli aloittanut 1900-luvun vaihteessa rukoushuoneyhdistyksestä.Kauppalan kyljessä Uskelan kunnassa korkealla mäellä seisoi 1800-luvun puolessa välissä rakennettu kivikirkko,mikä hallitsi alhaalla leviävää savilaaksoa,aiheuttamalla papinpojalle kylmällä hahmollaan pelonsekaisia tunteita lentävistä enkeleistä ja sorkkajalkaisista piruista.
Isä kutsuikin kivikirkkoaan piruntorjuntabunkkeriksi.
Kirkkokadulle aivan pappilan naapuriin oltiin pykätty soma rukoushuone vuonna 1901,joka 20-luvulla sai ikioman kellotapulinsa.Sitä kutsuttiinkin pikkukirkoksi.
Kirkon sakarstissa pidettiin lähetysyhdistyksen ompeluseuroja,kirkkokuoron harjoituksia,toimimalla myös seurakuntasalina
Jussi siskoineen kävivät siinä pyhäkoulunsakin.

Isosiskojen pyhäkoulukuva 1950-luvun alusta Salon pikkukirkossa.
Hermanni 1960-luvulla. Salon kirkko ja
pappila punaisissa renkaissa
Seurakuntaa alusta alkaen palveli yksi diakonissa.
1950-luvulla niitä oli jo kaksi.
Samoin vuosisadan alusta alkoi kauppalaan muuttamaan väkeä sisä-Suomesta maaltapaossa sekä Venäjältä bolshevismin paossa.
Venäjän ja Ruotsin vallasta vielä 1950-luvulla kertoivat katukilvet,kuten palokuntatalon eli brankkarin Asemakadun kyltti,missä luki kolmella kielellä,venäjänkielellä ylinnä,välissä ruotsiksi ja pohjalla suomeksi:
Aleksandraskaja Ulitsa (Aleksanterinkatu)
Stationsgatan
Asemakatu
Kauppalan väestöön kuului myös saksalaisia kuten von Essenit,Lagerkranzit sekä Langet.
Åminne Godsin eli Joensuun kartanon hallitsijasuku Armfeltien jälkeen oli von Knorringeja.
Venäjän tsaarin sortovallan päätteeksi ja uuden kommunismidiktatuurin saattona kauppalaan muutti mm. Kusnetsovea,Kovalevejä sekä yksi vapaaherra ja tsaarin armeijan luutnantti Smirnov,joka tunnettiin pitkään valokuvaajana.
Monikulttuurismista kieli kipsoissa myydyt Sinebrykoffin juomat,Schmandtin leivokset,Rettigin Klubit ja Sternbergin Fenniat.
50-luvuna rakennusvuosina kauppoihin tulivat Amertupakan Bostonit,Kentit,Menthol Meilit,Lucky Striket,Chesterfieldit,North Statet,Marlborot sekä Camelit.
Kauppalan pääkadut muistuttivat mainoksineen silloin amerikkalaista Tobacco Roadia.
Kulutustavaroiden merkkivalinta oli ruotsalaissaksalaisesta kotimaisuusasteesta hiljalleen muuttunut amerikkalaiseksi.

Piipunlutkuttajatkin polttelivat italialaisten suora-Savinelliensa ja brittiläisten briar-käyräpiippujensa pesissä suomalaisen
Killan sijasta Clania,Erinmorea,Half & Halfia sekä MacBaren'sin Golden Blendiä sekä Mixturea.
Usea Clanin polttaja littaili kadulla kengänkorkonsa alla Dollari-piippunsa vaahtomuovifiltteriä,piipun pesän poristessa kuin tervamiilu.
Näin Jussikin teki 60-luvun puolessa välissä Hornin baarin ikkunapöydässä ladatessaan äkkiväärää briariaan makean imelillä MacBaren'sin Golden Blendin poroilla,sukiessaan samalla miesmäisesti ylähuuleensa kasvaneita viiksenkärkiään.
Tupakoiminen oli siihen aikaan miehekästä.
Amerikkalaisuus ja englanninkieli olivat kaikessa muodossa muotia,suomalaisten pistäessä silti "Osta suomalaista-kampanjassaan" Finn-etulisäkkeitä tuotteidensa sekä firmojensa nimiin.
Suomalaisuutta korostettiin myös ulkolaisten suomalaisista juurista.
Eräs savolainen oli lausahtanut,että Ranskan presidentti Charles de Gaullenkin suku oli kotoisin Savolaxista,koska siellä oli jossain asustellut 1800-luvulla kuuluisa Nenä-Kalle.
Harva kyllä tiesi,että presidentti Franklin Delano Rooseveltin eräs esi-isä oli ollut suomalainen Ruotsin armeijan sotilas Magnusson 1600-luvulta.
Ruotsin kuninkaathan taistelivat ja voittivat sotansa suomalaisten Hakkapeliittojen ansiosta.
Eleanor Roosevelt taas isänsä puolelta oli hollantilaista Rosen Veldt-sukua.
Olikohan tämä sukua sille kuuluisalle patovallin tulppaajapojalle,joka oli pistänyt etusormensa vuotavaan reikään ?
Suomalaisten suuren sankarin marsalkka Mannerheimin sukua väitetään hollantilaiseksi Marnheim-suvuksi.
Jotkut kyllä väittävät suvun Marnheimien olevan vanhaa saksalaista kauppiassukua
Isäkappalainenkin suuresta kauppalan amerikkalaisuuteen muuttumisesta oli lausahtanut saarnapöntöstöön,että olemme hiljalleen päässeet "Agricolan ajasta Coca-Colan aikaan".

Kappalaisen Clinton-syöksymoottori
Juhart 2010


Nesteen soutaja vaiko Volgan lautturi?
------------------------------------------------------------------

                         Volga Boatmen..Red Army Choir 1963



Jussi havahtui ajatuksistaan bussin laskeuduttua mäkeä alas Salmen siltaa kohti.
Edessä olevan sillan vastapäästä alkoi Uudenmaan lääni. Pappilan mökkisaarenkin jakoi keskeltä kivinen rajapyykki kahteen eri lääniin. Saaren asuttamaton puoliska kuului Uudenmaan lääniin.
Isä oli ripustanut keinunkin kahden rajalla seisovan riippakoivun väliin ja papinkakarat saivat kiikkuilla hulvasti kahden läänin välillä.
Tuntui melkein ulkomaan matkalta kiikkulaudan persuspuolen hujahtaessa korkealle Uudenmaan läänin puolelle ja jalat sojossa takaisin korkealle Turun ja Porin lääniin.
Jussi painoi summerista hädissään,ettei joutuisi kävelemään sillan toisesta päästä veneelle ,kuskin jarrutellessa saapasjalallaan Vanajansa seisokkiin Turun ja Porin läänin puoleiseen sillankorvaan.
Jussin astuessa ovesta kasseineen ja loukattu peukalo sojossa ulos, rahastajamimmi moiskautti ilmaan suu marilynimäisessä ympyrässä pojalle lentosuukon.
Seistessään tienreunassa bussin peräimun vetämä pölypilvi verhosi Jussin santaiseen syleilyynsä .
Vasta pilven laskeuduttua salmen ulpukanlehtien päälle Jussi uskalsi lähteä kasseineen tien yli,katselemalla liikennelaulun opista ensin vasemmalle ja sitten oikealle.Vasemmalta mäestä ei näkynyt tulevan liikennettä,mutta oikealta puolelta sillalle kiisi kovaa vauhtia ja valoja vilkuttaen sysimusta Wartburg,kaksitahtikoneen pakoputken siristessä yli sadan desibelin kaikuna tienvarren punamullatun saunarakennuksen hirsiseiniltä.Laineen bussikin oli joutunut väistämään tien keskiharjanteella vihaisesti päälle pärisevää itäsaksalaista ampiaista tienpenkalle.
Jussi oli hypännyt tienvarren heinikkoon kasseineen katsomaan sillan puukannella renkailla ärheästi kopistelevaa Itä-Saksan ihmettä,minkä ritilämaskikin istui ilkeässä virneessä..

1961 Wartburg 311.
Hän tunnisti kuljettajan.
Se oli agronomi Varis,joka oli kehunut ajavansa vain "viipurilaisella järellä". Liikennesäännöt agronomista oli tarkoitettu vain huonoille autoilijoille..
Vielä yli viidenkymmenen vuoden perästä Jussi muistaa tarkasti agronomin naaman pirumaisen virneen ratin takaa, ikäänkuin reservin kapteeni Varis olisi hyökännyt sillan yli ryssävainolaista vastaan ja huutanut suu vääränä "Äl' yli päästä perhanaa!"
Wartburg onneksi paineli vauhdilla ohi ja mäkeen,kääntymällä rinteessä vasemmalle Salitun tienviitalla,jonka Jussi aina disleksikkona oli lukenut Sallituksi ja ihmetellyt, mikä sitten voisi olla kiellettyä kyläpahasessa.

Jussi otti kassinsa pykälään ja laskeutui sillankorvasta poukamaan,missä isä oli jo pesemässä maantiepölyistä Miele-mopoaan.Isä oli jo viittoillut veneestä ottamalla kiuaskauhalla Jussille suoriutua pikaisesti rantaan.
Isäkappalainen oli jo kerinnyt siirtämään mopon satulalaukut merihankaveneen kokkaan Jussin soudettavaksi,että saisi kepeänä päristellä Salitun tietä Varisten tilalle ja sieltä alas kesämökkisaaren vastaiseen leppärantaan.
Istuessaan harallaan haalarihousuissa ja räpsiessään niiden elastisia henkselejä olalleen isä lausui pojalleen:
--Noh...nähhään siellä lepikkorannassa,eläkä anna vuottoo..että puappa aeronlappoo vetteen tihheeseen tahtiin!
Mopon häivyttyä mäkeen sinisessä savussa Jussi huusi äkäisenä perään:
--Laiva on lastattu ja yksi orjakuli airoissa!
Työntäessään raskasta venettä kokasta ulos salmeen mutapohjaisesta rannasta Jussi mumisi Suomen lasten rakastamaa Markus-setää matkimalla:
--Ja pikku-Pekka...missäs sinä asut?
--Puhuppas kovempaa tähän mikrofooniin!
--Ai,että Rantasalmella..!
--Ai,että teillä siellä kotona Rantasalmella vesi ylettyy ihan rantaan asti?
Jussi oli kuullut lasten salaisilta asiamiehiltä,ettei Markus-setä oikeasti rakastanut paljoakaan Suomen lapsia ja tykkäsi enemmän napata kabineteissa snapseja kitaansa ainakin tunnin verran jokaisen yleisradion lastentunnin jälkeen.
Kuulema herra Markus Rautio oli turhautunut tyhmien kakaroiden tenttaamisesta mikrofooniin..
Se mikrofooni toi muitakin kuuluttajien saloja julki yli Suomenmaan.
Yleisradion pääkuuluttaja kreivi Creutz oli kerran uutistenluvun perästä sattumalta jättänyt mikin päälle ja sanonut kaiken kansan kultavaksi:
--Ja nyt tämä poika menee paskalle!

Markus-sedän lastentunti
Juhart 1989
Radiokooste kesä-heinäkuulta 1960 kreivi Creutzin lukemista uutisista

Markus-sedän läksiäisjuhlat 30.12.1956.Kipparikvartetti..Nöf-nöf---uii..


Jussi oli kerinnyt soutamaan sillan ali kapeaan salmeen,mihin kaislarintaman väliin oli jäänyt tiukasti veneenlevyinen väylä.Noin kilometrin rankan soutelun perästä,missä merihankaimet kiusasivat, lapojen pyöriessä miten sattuivat ja niihin tarttuvia kaisloja kirotessaan Jussi veti airot sisään ja jäi katselemaan suvista maalaismaisemaa.
Jenkkikassin sivuvetoketjun alta hän kaivoi ulos pienen Partner-tupakka-askin, sytyttämällä miesmäisesti Perttelin Inkereen Elomaan maatilan salaojittajilta oppimassa kourakupissa sampotikulla sätkän.
Jussi oli edelliskesänä ollut tilalla maatöissä ja Elomaan täti,joka myös oli agronomi, oli ollut isän oppilaana lyseossa
.Elomaiden tiluksilta Jussi oli oppinut salaojamiesten tavat,miten kahvitauolla sytytettiin sätkät rasvaisen ja diiselikuonan peittämän Fordson Supermajorin isoon tuplapyörään nojaamalla.
Traktorin salaojakoneen kauhat olivat pyörineet tyhjäkäynnillä takanostolaitteessa ylhäällä kuin Chaplinin Nykyaika-filmin konevempeleet,Jussin yskiessä salaojamiehiltä pois kääntyen elämänsä ensimmäisistä Työmies-savuista.
Salaojamiehet olivat sivussa virnuilleet puuholkit suupielissä pojan ottaessa ensiaskeliaan raavaiden diagonaalipöksymiesten maailmassa.

 Fordson heinäpellolla
Juhart 2004
Kauempana sängelle niitetyn hainäpellon rannassa nutipäälehmät paskansivat veteen ahvenruohossa polviaan myöten seisten ja samalla syöden itseään umpimahoiksi kaisla-appeesta.
Jostain kauempaa kuului kosken huminaa ja Jussi muisti kerran koko pappilan poppoon soudelleen kosken postikorttimaiseen lehvämaisemaan.
Valjastetun kosken mädän puurännin laudanrei'istä oli suihkinut ulos satoja vesikaaria kuin Havis Amandan hyljepatsaiden suusta..

Veneen kokan lähellä näytti heiluvan ruosteinen katiska ja sen merkkikapulakin näkyi menevän monasti jopa umpisukkeloon saakka.
Jussi uskoi katiskassa potkivan vähintään kymmenen kilon hauen,joka väkivoimalla yritti päästä nielun sisästä vapaisiin vesiin.Hauen terävähampaisen nokan hän näki hakkaavan kiukussa vankeudestaan pullistumia katiskaverkkoon.
Leijonatiukuansa vilkaistuaann hän päätti jatkaa soutamista omaa Volgaansa pitkin heittämällä partneritumpin ulpukan lehdelle,sinisiipisten päivänkorentojen syöksyessä siivet sulaen kuin Ikaruksella järviveteen.
--Ette te olis päivänkorentoin muuteskaa koko päivää eläneet!
Jussi puheli pistäessään airoja hankaimiin, kääntämäessään veneen kokkaa salmen suuta päin.
Ulpukan lehden vieressä kellui kaksi palanutta sampotikkua ristissä muistona kristillisistä hautajaisista.
Korennoista pojan mieleen tuli Suomusjärven tien varressa punaisessa mummonmökissä asuva Korennon Olavi,joka tiesi kaiken itämoottoripyöristä sekä itäautoista.
Olavilla oli aina kintuissaan lyhkäset uloskasvetut rippiteryleenit ja suunpielessä Killalta haiskahtava dollaripiippu.Tämä oli Variksen Epsan kavereita ja varmaankin nyt juhannusaattona oli kaahaamassa MZ-pyörällään Varisten rantasaunalle litkimään kaljaa.
Olavi puheliaana lausahti yleensä kaksi sanaa tunnissa "Kyl maar"-etusuffikseilla.

Lepikkorannassa isä oli jo heiluttelemassa käsiään vanhan partioviestittäjän signaaleilla Jussin kääntäessä veneen kokan savipohjaista poukamaa kohti.
Isän maastonvihreä mopo nojasi lepänrunkoon ketjutettuna kuin myöhempien aikojen viherpeukalo atomivoimalan porttiin ja rantanurmella seisoi Bernoullien tuskanpunainen vanna-Taunus-farmari tervaleppien suojassa.
--Jaaha...kupparmäkeläise lederpöksyt ovas saapunne kotkanpesästäs ja sivistyksen keskelt sivistämää pappila moukkii!
Poika äksyili,meripaatin kokkakölin juuttuessa matalan rannan mutapohjaan....

Isä soutelulla 30-luvulla

Bernoullien vanna-Taunus Sammatin kirkolla

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Juhannustanssit II.Landella.Suomikirja.

 Bussi landelle-impasto
Juhart 2011

Hyviä ja pahoja henkiä
-----------------------------------
Onnikka päästi matkalaisia valtatie yhden pysäkeillä pois ja vasta Suomusjärven Laperlan tienhaarassa Jussi tajusi olevansa yksin kuljettajan ja rahastajatytön kanssa.
Hän ajatteli bussin ajavan suoraan Kitulaan,mutta kuljettaja käänsikin oikealle sivutielle ja tällä vuorolla tultaisinkin koukkaamaan Aneriojärven lenkki Kitulan osuuskaupalle.
Linjurin kattoluukusta tuppasi sisätiloihin maantien pölyä Jussin köhistäessä kurkkuaan ja sannan narskuessa hampaissa. Lattian alla tavaratilassa pilsneri-ja vichykorit hyppivät ja liukuivat peltipohjalla ja Jussia arvelutti,että tulisiko Arpalahden osuuskaupan sivuliikkeen myymälänhoitaja olemaan onnellinen,kiroillessaan pullolähetystä,joidenka korkeista paine oli poksauttanut sisällöt pihalle.
Bussissa tuoksui vielä laimean väljänä isäntien sarkavaatteiden lantalan haju ja emäntien maitokylmiöstä tarttunut kissankerman tuoksu. Aromeihin sekoittuivat bussin konekopan alta tulevat diiselin ja rasvan hajut sekä tuulahdus rahastajatytön korvantaustakolinasta.
Rahastaja keskusteli väliin kikattelemalla kuskin kanssa ,iskemällä tuon tuosta maskarasilmäänsä Jussille takaosaan..Silmäiskut kai johtuivat Jussin omien silmien tikkiviasta.
Bussin haalistuneen punaiset ikkunaverhot läpsyttelivät viimassa ikkunalaseja vasten läpivedossa,ulkoa sisään lemahtavan lantaloiden hapanimelän tuoksahduksen kutkutellessa papinpojan aistiherkkiä sieraimia. Jotenkin haju muistutti läheltä Kastun leipomon setsuurilta.
Jussista maaseudulla oli ikioma hajunsa..
Kaupungissa syysmarkkinoiden jälkeen haisi sokeritehtaan eli "makjabruukin" melassi,käynyt oksennukselta etova juurikasleike sekä viherleike.Maalaisisännät aina juurikaskuormansa vietyään tehtaalle,veivät maatiloilleen paluukuormassa ällöttävän haisevaa juurikasleikettä lehmänrehuksi ja sitä valui peräkärryjen lavanreunoista vihreänä lietteenä kaduille.

Juurikastraktorisketsi Tehdaskadulta
Juhart 1987
Pappilan naapurissa liesitehdas haisi taas pajakuonalle sekä ruosteiselle raudalle.
Pappilan pihassa pyykkipäivinä tuoksahti pyykkituvasta lipeä , lakanoiden valkaisukloori sekä pyykkäri-Hilkan sipulikainalohiki.
Pesutupa itse ja saunan lauteet tuoksuivat mäntysuovalta ja vanhat pehkautuneet ja mädät lattiatrallit haiskahtivat mutapohjaiselta lehmirannalta,mihin lehmänsorkat olivat puhkoneet jälkensä kaislan syönnissä..
Jussin nokka oli yhtä tarkka kuin vainukoiralla.
Autoillakin oli omat hajunsa.
Kankon papan bensaletukka-kuorma-auto haisi kuivuneelta plinisavelta ja konerasvalta.
Kirkkoherra Savolaisen kansuri haisi iceblueaquaveralta,ruumishuoneelta ja bibliankansilta.
Pöksytehtaan johtajan tummansininen barokkimersu tuoksahti sisältä Pledgellä puunatulta pähkinäpuulta sekä tuoreilta kieloilta,joita rouva vaihtoi viikoittain kojelaudan pieneen posliinivaasiin.
Isäkappalaisen motorisoitua 60-luvun puolessa välissä,hänen laivastonsininen Neckar Jagstinsa tuoksahti Old Spicelta ja hänen työhuoneensa Bostonilta sekä hammaskiveltä haukotellessaan saarnanteossa.
Samoin isä sai papinlapset katselemaan keittiön ikkunanverhoihin puhallellessaan ulos hyväksyntänsä pyhäruokapöydän päässä äidin tekemästä lihamurekkeesta.
Kun pappilan hoviräätäli Uuno Närhi oli kuolla kupsahtanut kotona,Jussin ollessa pöksytehtaan mökillä,poika oli kotiin tullessaan saanut äiditä ilmoituksen Uuno-sedän poismenosta.
Jussin ainoa kommentti Uunon kuolemasta oli:
--Haisseeks se jo?
Pappilan suitten ronklaaja hammaslääkäri Inkeri Linna oli monasti puhunut pahasta hengestä ja siitä ,että halitoosista kärsivät tavallisesti ammattipuhujat sekä näyttelijät.
Kuulema Clark Cablekin haiskahti vastanäyttelijättärensä kiusaksi hammaskivelle suudellessaan Vivian Leighiä Tuulen viemässä.
Tuuli ei vienyt pahaa henkeä.
Cablen myös piti teipata hörökorvansa littanaksi jokaiseen filmausotokseen.
Äitikappalaisen neuvona pahan hengen poistamiseksi oli kurlailu suolavedellä,mutta isä pisti Vademecumia suunsa kirkastamiseksi.
Suuvesimerkki sopikin paremmin latinanopettaja-pastorille,koska Vademecum vastasi suomeksi "Kulje kanssani"-lausetta.
Koneistuneessa maalaismaisemassa oli omat arominsa.
Pappilan Katavassaren mökin omistajan agronomi Variksen riihen edustalla tuoksahti pikku-Valmetin tai kansan suussa "piikkilanka-aidan kiristäjän" ulosottosiivapyörän päästä lotkuttavan rättihihnan palanut haju, tuore koivun mahla ja kuusipuun pihka,isännän halkaistessa polttoklapeja isolla kirveshälläpyörällä.

Variksen klapikone ja Warre
Juhart 2010
Heinäpellolla taas tuoksahti hevosperäkärrystä vanha piinttynyt apulanta,äsken leikattu apila ja timotei sekä International-traktorin mahan alta niittokoneen teräöljy.
Artistimittapuun mukaan Jussin ei tarvinnut olla mikään Ray Charles,Jose Feliciano eikä Stevie Wonder,pystyessään kuvailemaan silmät ummessa ja päätään heiluttamalla aistimuksiaan hajuista sekä äänistä.


Varisten International heinäpellolla
Juhart 2010




















Pikataival Salmensillalle
-------------------------------------------------------
Onnikan kiemurtelusta ja mäen päällä hyppimisistä,että autonalustan mahakalut näkyivät, Jussilla oli melkein oksennus kurkussa,vaikkei yleensä kärsinyt matkapahoinvoinnista.
Bussi oli päässyt tasaisempaan maastoon ohittaessaan Suomusjärven meijerin ,minkä pihasta työnsi maantielle bulldog-kuonoaan vihreä Commer-maitoauto .
Lopulta Laineen Vanaja-bussi pysähtyi Kitulassa Suomusjärven kaksikerroksisen osuuskaupparakennuksen eteen.
Vaikka oli kesäkuun puolta väliä,osuuskaupan edessä Shellin farmaritankin takana yksinäinen rautukoivu jo ravisteli keltaisia lehtiään maahan.Syynä kuivumiseen oli farmaritankista maahan vuotava kaksitahtibensiini,mikä oli tummentanut pihasoran mustan kahvin väriseksi.
Keltaisten koivunlehtien varisemisesta Jussi hyräili Lasse Mårtenssonin sössötyksellä:
--Aina foi bluuf,fykfyllä foi bluuf...kun fykfynlehti maahan ehti..fiinäkin foi bluuf..."

Kaikessa soi blues.Lasse Mårtensson

Bussikuski astui ensimmäisenä onnikasta ulos kädessään Schmandtin leivoslaatikko.
Rahastajatyttö meni tupakalle osuuskaupan päätyyn,missä valkotakkinen kauppa-apulaistyttö oli samoin vetämässä henkosia.
Jussi ajatteli käydä pikaisesti myymälässä ostamassa Valion suklaatikun ja kiirehti kuskin hajuvanassa samalla ovenavauksella sisään.
Bussikuski koputti myymälän konttorin lasiovelle,Jussin kaivellessa jätskiarkusta kylmää suklaapuikkoa vaniljapurkkien alta. Kuljettaja oli jättänyt konttorin oven raolleen pojan kuullessa tämän puhuvan kaupan punatukkaiselle kanslistille:
--Se meitin kuljetuspäällikkö lähettää neiril juhannusterveissii näire makeire leivosten kans!
--Puhelinnummero näkky kortin sisäst!
Jussin odottaessa vaihtorahaa käteensä tiskillä, kuljettaja ohimennessään kopautti sormellaan pojan olkapäätä sanoen:
--Alassää papinpoik kiirehtii bussil,ku mullo kiirus ehttopäiväl ajaa Karjalohjalt takasi kaupunkki talleil ja valmistauttu kuljetusväe mökill !
Astuttuaan myymälästä pihalle sifonkihuivinen kauppa-apulainen pumppasi farmaritankin käsikahvasta kaksitahtibensaa mustan IFA-moottoripyörän tankkiin.
Lippalakkinen pyörämies sivussa katseli neitosen vatkaamista suu pikkuvirneessä,muistellessaan omaa nuoruttaan kun likkakaveri tanssilavan ulkohuusin takana yritti vetää kiinni jumiutunatta rippihousujen vetoketjua.
Astuessaan bussiin Jussi vielä vilkaisi liikkeen naapurin paloaseman pihalle,missä punaraitahousuinen palomies pesi yläkroppa valkoisen paljaana palopruutalla punaista Ford Köln-kalustolava-autoa.
Kaupungissakin liikkui pari samanlaista kuormuria sementtirenkaiden kuljetusautoina.
Salon Sementtivalimo näytti harrastavan mannermaisia Fordeja. Jokirannan sementtisiilon päädyssä,missä myös sijaitsi Fribergin Esson venetankkausmittari,oli vuosia jo seissyt ruostumassa vanhempi Ranskan Fordin bulldog-hytti. Sitä kauppalan rantojen miehet käyttivät tankkauskoppinaan.
Myöhemmin 70-luvulla sama veneasema tuli palvelemaan BP:n jakelupisteenä.
Suomusjärven VPK:n Ford
Köln Salon torilla
Onnikka oli jo kiivennyt Kitulan mäen päälle,mistä olisi vajaan kilometrin matka Lahnajärvelle bussien taukopaikalle.Rakennuskompleksi käsitti ison Matkamanna-nimisen ruokala-kahvilan sekä matkahuollon että kuljettajien lepohuoneen..
Myöhemmin 70-luvulla parkkitontin kyljessä tervehti matkaajia keltainen ja muovinen UFO Futuro-baari.




Lahnajärvi-kortti 70-luvun vaihteesta

Bussi kääntyi Kitulan mäen päältä oikealle laskeutumalla ja nousemalla mäkiä Suomusjärven kirkonkylää kohti.
Tie oli erittäin mutkainen päällystämätön santatie,jonka reunustavien metsiköiden läpi kuulsi pienten lampien ja järvien selkiä.
--Tuol jossain oikeel lammen rannal piräs olla presidentti Kekkosenki huvila ja pääministeri Karjalaise mökki..
Jussi puhui itsekseen.
--Ja tuol vasemmal Enäjärve isommal pualel on Tauno Palon kesähuvila...
--Tauno Palo ja Aino Kallas,kaveri koulus vitsaileva ikäänkus kummakki olisiva alttiit onnettomuuksill..yks poltti ittes ja toine kallas venees..
--Aika kornei huamautukssii!
--Sit kaikk aikuse puhuvas sormi suun eres Kekkose naisist jossan Lapin rakovalkeil sekä Lepikon torpal ja kun mite Karjalaisel on ain santaalit sekasin ulkomaa valtiovierailuil....et sillai maat johreta ja erustetaa...naiste ja viinan peräss..
--Kekkoselt ol joku  savolaisukko kerran kysässy,ett koska silt o tukka lähteny.
--Kekkone ol vastannu,ettei tukka ja järki pysy pitkään samas pääs...
--Savolaisukko kysäs ,ett kumpi lähti ensmäsen?

Pikkupitäjässä monella senaikaisella julkkiksella oli huvilansa.
Salitun kylän puoleisella niemellä oli monen entisen Viipurin Voimistelijan mökit. Agronomi Varis,niemimaan toinen suurtilallinen omisti huvilatontteja omalla kannaksellaan.Hänhän oli myös entisiä Viipurin Voimistelijoita ja kannaksen evakkoja..Hänen arkkitehtiystävänsä Teräsvirta Helsingistä muunmuassa oli yksi mökinrakentajista ja jonka kanssa Erkki Varis rakensi yhdessä timpureina pappilan mökin verannankin.
Leukakiepillä kummatkin kiepsauttivat itsensä verannan kurkihirren päälle eikä yksikään kattohuopanaula pudonnut maahan naularepusta.

Kekkosen  mustan Cadillacin AA-yhden Jussi oli kerran nähnyt Salon sillalla,presidentin mennessä Turkuun Crichton-Vulcan-telakan vihkiäisiin.
Karjalaisen virkapirssiä hän ei ole koskaan nähnyt,mutta ministeri Emil Skogin mustan ja Ruotsissa pidennetyn Chrysler Imperialin hän on kerran bongannut kauppalan läpikulkumatkalla...

1955 Chrysler Imperial
Enäjärven monen huvilan pihalta näkyi jenkkiauton siivet,amerikkalaisuuden istuessa vahvana maalla kuin järvellä.Isot Mercury-,Johnson- ja Evinrude- perämoottorit tuuppasivat järvenselällä toistaan komeampia tuulilasipaatteja.Pappilan Katavasaaren mökiltä yhtenä juhannuksena katseltiin kun, Helsingin poliisien lahden puolelta humalaiset ratsupoliisit yrittivät ajaa pikasliipparilla kapeasta salmesta järvenselälle.

Eivät kännissä osuneet salmeen.
Nämä äkkäsivät vetää porukassa paatiin kapean kannaksen yli tuomari Julinin pottumaan läpi,saamalla tuomarin hätistämään juovikkaat ratsupoliisit kaksipiippuisella haulikolla pois tontilla.
Tauno Palokin ajoi joskus Nummijärven Tukkisen kauppareissulla pikasliipparilla poliisien lahteen ison lahden puolelta.
Kerran Jussi ja kummatkin isosiskot olivat jauhauttamassa Paula-kahvia nollalla Tukkisen kaupassa,kun Tauno tuli ostamaan korillista Lahden pilsneriä.
Isosiskot olivat Taunosta ihan pöllinä ja pyysivät niiaten nimikirjoitusta.
Taukka kirjoitti nimmarit kauppiaan timpurinkynällä puotipaperiin, repäisemällä kulman arkista tyttärille muistoksi.
Siskot olivat ihan onnesta jäykkinä ja uskoivat ihan varmana,miltä Ansa Ikosesta tuntui Taunon pussatessa poskille.

                               Tauno Palo laulaa

jatkuu...