PYRINTÄÄ LÖNRUUTINKADUN KÖRTTIKODISTA KÄSIN JA JALOIN.Puusepänpoika ja pappi-sarja

PYRINTÄÄ LÖNRUUTINKADUN KÖRTTIKADUSTA KÄSIN.2.
----------------------------------------------------------------------------
Teatteria
---------

Iisalmelaisia neitosia

Seuraavana aamuna Antti käveli Lönnrootimkadulta Mannerheimintielle ja suuntasi askeleensa kohti Kansallisteatteria.Huolimatta siitä,että Kaisan isä Kalle oli pannut ehdoksi tyttärensä kihlaukselle,että Antin pitäisi lukea papiksi,tuore ylioppilas halusi kokeilla pyrintää suoraan Kansallisteatteriin.Näyttelijän ura oli hänelle ollut suurimpana haaveenaan.Siihen aikaan ei oltu vielä perustettu Suomen teatterikoulua ja sen perustamiseen sai odotella vuoteen 1943 asti.

Kultainen kynttilänjalka.
Edvin Laine,Suomen Bob Hope

Antin Sandelsinkadun naapurinpoika,kymmenisen vuotta vanhempi Edvin Lainekin oli saanut työtä Kansallisessa ja päässyt näyttelemään vinkuvalla äänellään jopa elokuviinkin.Edvinillä oli kyllä ollut riippanaan tausta Iisalmen Työväenteatterin näyttelijänä,mutta silti päässyt punataustaisena valkokankaalle,joten Anttikin oli pohdiskellut mielessään mahdollisuuksistaan teatterialalle pääsemiseksi.Hänet tunnettiin myös Iisalmessa hyvänä kuorolaulajana ja lyseossa häntä oli kouluttanut kirkkohistorian tunneilla rovasti Koivulainen lausumaan katekismuksen käskyt luokan edessä niin äänekkäästi,että kaikki sanojen loppuvokaalit ja -konsonantit kuuluivat selvinä eikä nielastuina.

(Myöhemmällä iällään Antti kappalaisena kyllä ihaili Marlon Brandoa näyttelijäntaidoista Quo Vadisissa keisari Neron osassa,muttei kestänyt kuunnella tämän vuorosanojen muminaa,mitä New Yorkin 50-luvun performanssitaiteilijat olivat oppineet Greenwich Villagen pienissä teatterikomppanioissa.Nuorena kuollut James Deankin kuului samoihin greenwichvillagelaisiin mumisijoihin)

1922 Kaisan Anni-isosiskon teatteriystäviä Iisalmessa

Teatterin ulkosivuovella,mikä johtaa näyttämölle ja kulissivarastoon,seisoi puoli yhdeksältä epämääräinen ryhmä hakijoita.

Ovi aukaistaisiin yhdeksältä,joten Juhokin päätti ottaa Gold Leaf-hermosavut. Joukosta kuului vahvaa stadin slangia,lounaissuomalaista pätkäkieltä,lyhyitä hämäläisiä kommentteja sekä savonmaalaisia letkautuksia.Melkein jokainen paikalla seisoja yritti puheillaan peittää jännitystään ,osan seistessä hiljaa kuin mykkäfilmin Juha.

Anttikin tiesi,että Kansallisteatterista oltiin lainattu näyttelijöitä suomalaisiin elokuviin,kuten Kullervoon ja Seitsemään veljekseen ja jännityksellä odotti tapaavansa Suomi-Filmin maisteri T.J. Särkän katsomossa valitsijana..

Hakijoiden joukossa oli paljon naisiakin,joidenka ulkonäkö ja pukeutuminen erosi kahteen sarjaan.Osa näytti kuuluvan vielä svengaaiin 20-luvun lattarintaisiin lamellikottuihin,polviin saakka ylettyvin helmikaulanauhoin ja kielohatuin.Näyttelijätärkandit polttelivat pillitupakkaa pitkissä mustissa holkeissa ja aukoilivat satiinihanskoissa puuterikompaktiensa peilejä mutrustelemalla huuliaan huulipunapuikkojensa piirtelyistä.

Antille tämä naistyyppi näytti äkkiäkasvaneilta rinnattomilta teinitytöiltä salapoltolla.Hän oli nuoren elämänsä kasvanut suuririntaisen ja isoperäisen maalaisnaismiljöön pitkissä hameenhelmoissa eikä missään burleskipikkunäyttämöiden silkkisukkaisten säärien välissä,jotka perverssiyydessään kasvattaisivat poikalapsen ihannoimaan naisten säärien valkoista sisäihoa sammakkoperspektiivistä.

Toinen naisryhmä kuului uuteen amerikkalaismalliseen vetysuperoksiidiseen ja permanentattuun naisihannemalliin,jonka naislehdet reklaameillaan ja artikkeleillaan oli vetänyt ulos äidin rooleistaan aviomiesten suosimiksi seksisymbooleiksi hellojen äärestä muotitalojen mannekiinilavoille.Tässä uudessa naiskuvassa naisten muodot oltiin kuristettu valasluisilla kureliiveillä ampiaisvartaloiksi,joidenka essunhelmoissa suurin osa miehistä olisi halunnut salaisesti kasvaa isoiksi.

Odotteleva miesjoukko puolestaan oli melkein kokonaan pukeutunut ajan alcaponemaisiin kaksirivisiin takkeihin ja leveäupslaakisiin housuin sekä harmaisiin vilttihattuihin.Sakin keskellä yksi poikkeavasti pukeutunut paksu ja pussihousinen klovni shakettijakku repaleisen jussipaidan päällä sai vitsailullaan miesjoukon hirnumaan kommeljanttarin laukomisille.Miehet taputtelivat hirnuen pilliklubit rehvakkasti suupielissä täristen miehelle ja yllyttivät sekoilemiseen..."Hyvä,hyvä Uuno!"

Antti oli kuullut pellen nimen olleen Laakson.

Uuno ei kuulunut hakijoihin,vaan oli saapunut paikalle yönvietosta kaupungin ravitsemusliikkeistä. Pikkunäyttämöharjoitukset alkoivat samoin yhdeksältä.Hän oli tullut kuuluisaksi jo sotilasfarssifilmistä "Meidän poikamme vuonna 1929 ja edellisvuodelta 1933 elokuvasta Voi meitä! Anoppi tulee.Kansallisteatteriin hän oli saanut kiinnityksen v.1930.

                                       

Uuno Laakso Siltalan
 pehtoorina
Juhart

Vihdoin tasaan kello yhdeksältä teatterin portieerikauluksinen vahtimestari avasi oven ja joukko johdettiin yhteen huoneeseen odottamaan kutsua näyttämölle.Huoneen keskellä oli pitkä pöytä irtotuoleineen ja pöydän päällä seisoi lasinen vesikarhavi ja lautasellinen kumoon kaadettuja vesilaseja sekä paksulasinen tuhkakuppi..

Huoneen seinustalla seisoi rivi pukukaappeja,joista hakijat voivat valita
niskaansa rooliesitystään varten sopivia asuja

Puuterirasioiden kannet napsuivat ja vaatteiden kahina pukukaapeilla kasvoi ,naispuolisten pyrkijöiden kasvojen muuttuessa hämärässä huoneessa kalkituiksi haamuiksi.Joku miespuolisista pyrkijöistä meikkasi samoin silmänympärystänsä rudolfvalentinomaisiksi suruadressireunoiksi,mutta muut mieshakijat katsoivat kasvojensa kelpaavan sellaisenaan tuomaristolle.

Teatterin käytävissä kaikui liikehdintä pyrkijöiden vahtimestarin nimenhuudosta juostessa näyttämölle ja takaisin.Pukuhuone täyttyi draamateatteriksi itkunpillahtamisin ja ilosta kaulaan hyppimisin,Antin odotellessa kutsumista lavalle.

Antti kutsuttiin toiseksi viimeisenä aakkoksellisessa järjestyksessä näyttämölle.Noustessaan kierreportaita ylös  kohti näyttämön sivuovea hän kohtasi sen rudolfvalentinomaisen miehen pääkallo kourassaan istumassa tasanteella nyyhkyttämässä.Miehen silmämeikki oli mustannut shakespeareläisen irtoröyhelökauluksen kuin mustepullon räjähdyksestä.Tämä mutisi sekavana falsettiäänen ylärekisterissä kallolle..."Ollako vai eikö olla?..Se vasta oli kysymys,rakasViljoseni!..Tupii oor nottupii tätis a kvestiön...diör Viljam !?"

1939 Seitsemän veljestä,SF

Antti seisoi näyttämöllä lavavalonheittäjien häikäisemämä näkemättä tarkasti ketä istui salin etupenkeissä tuomaristona tulevalle bravuutikappaleelleensa.

Miesääni etupenkistä kysäisi pyrkijän nimeä ja esitettävää osaa.,Antin nähdessä puolisokeana savukkeiden punaisia kekäleitä ja harmaita savurinkuloita katsomosta.Hän vapisevalla äänellä kertoi esittävänsä Seitsemän veljeksen lukkaria,jota hän oli harjoitellut teinipojasta lähtien Iisalmen lyseon näyttämöllä.Opettajat kyllä olivat verranneet hänen esitystään keskikoulusta aikoinaan koulunsa lopettaneen naapurinpojan Edvin Laineen esitykseen,joka kimittävällä vingunnallaan oli ollut koulunäyttämön paras lukkari.

--No--aloittakaapas sitten osanne veisuuta!

--Ei meillä ole aikaa katsella tuppisuita!

Antti kuuli miehen äänen kehoittavan piipunsavun seasta  ja päästi koko litaniansa kuin konetuliaseen papattamana läpi,kumartamalla ja pokkaamalla päätteeksi kuin koulupoika lukukausitodistusten jaossa.

Vahtimestari oli napsauttanut valonheittimet pois päältä ja Antti erotti tuomaristosta nyt lippalakkisen maisteri T.J. Särkän,joka hieroskeli silmiään ja hinkkasi silmälasejaan samalla nenäliinaansa.Särkän vieressä istuva paksu mamselli punaketunraato kaulassaan hirnui vieressä hysteerisesti.

Särkkä lopulta antoi tuomionsa:

--Oikein hyvä ja vakuuttava esitys lukkari Lukkarinen.

--Nimennekin osuu osaan kuin luoti otsaan!

--Olette ilmiömäisen oikeata Ahon lukkarisainesta!

-- Mielestäni olisitte erittäin hyvä saarnamiehen alku ja puheestanne voin tulkita körttiläisen saarnamiehenkin pontta,mitä vielä korostatte nousemalla kengänkärjillenne kuin arkkiveisuun lopussa.

--Näyttämövaloissa kasvojenne profiili ja tummat kiharanne tuovat mieleen roomalaissotilaan,joka kylläkään Ahon lukkarin osaan ei sovi sellaisenaan.

-Vartenne kyllä on lyhyenlainen sankarin osiin ja savonmurteenne paistaa tekstistä,jota kylläkin voidaan korjata puhekoulutuksella....katsotaan.

--Oikeastaan mielestäni sopisitte parhaiten jonkun maalaisseurakuntakirkon saarnastuoliin ja ponnekkuudellanne saisitte koko seurakunnan pysymään hereillä..ja jopa itkemään.

Näkemiin!..

1934 Antti soutelulla

PYRINTÄÄ LÖNRUUTINKADUN KÖRTTIKODISTA KÄSIN.Puusepänpoika ja pappi-sarja

PYRINTÄÄ LÖNRUUTINKADUN KÖRTTIKODISTA KÄSIN
----------------------------------------------------------------------

"Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren; sinä päivänä viskaat ne pois kuin inhoituksen,sinä sanot niille:Ulos!"
Jesaja 30:22

Antti Körttikodin
tambuurimajurina

Tuore ylioppilas oli saapunut illansuussa Kuopiosta Helsingin rautatieasemalle asemahallin varjojen jo pidennyttyä ratapihan yli.

Hän astui asemahalliin matkalaukku kädessään ja uusi popliinitakki käsivarrellaan,kultaisen ylioppilaslakin lyyran kiiltäessä hallikäytävän myymälöiden reklaamivaloissa.

Antti ei jäänyt sen kauempaa viivyttelemään asemahalliin kiirehtiessään asemaravintolan ohi pääoville päin korvissaan kahvikuppien ,lautasten ja lusikoiden

kilinä,valkoessuisten tarjoilijattarien asetellessa serviisejä tiskille.

Seistessään kadulla pääsisäänkäynnin edessä hän vilkaisi ylös polkkatukkaisiin ja kivikasvoisiin lyhdynkantajiin päin ja ihmetteli,ettei kukaan pääkaupungin katupojista ole osunut kivillä karhulalaseihin.

Hän siirsi siten katseensa katuvilinään seuratessaan ajoneuvoliikennettä,missä vihreä raitiovaunu oli kilkuttelemassa Stockmannin tavaratalon kulmassa,mustien roomalaisnumeroisten kakkosluokan kanttipirssien ja tummanvihreiden lava-autojen sekä sinisten bulldogbussien ohitellessa valkohansikkaisen liikennepoliisin korokkeen molemmilta puolilta Mannerheimintien risteyksessä. 

1938 uusi Postitalo

Hän etsi katseellaan aseman edestä pirssitolppaa joutumalla kävelemään aseman kulmalle asti,jonka takana rakennettiin uutta Postitaloa.Rakennustyömaan vieressä korkean lankkukongin edestä hän havaitsi pirssijonon ja suuntasi askeleensa tolpan ensimmäisen auton,uuden virtaviivaisen ja tummanvihreän Hudsonin eteen.

Auton puskurilla istui tupakoimassa pohjalaisen näköinen jämäkkä sinileuka kiiltävissä haitarisaappaissa ja harmaassa ajovormussa.Saföörin omituisen lyhyt punainen kravatti tönötti pystyssä pujoliivin päällä kuin suomenkielen lehtorin huutomerkki lyseolaisen ainevihon marginaalissa

1928 Peerless-pirssi

Antti kysäisi pirssimieheltä kohteliaasti,jos auto veisi hänet Lönnrootinkadulle.

Kuljettaja siveli  isolla kourallaan sinistä leukaansa työntäessään itsepäistä kravatintynkää slipoverin kaula-aukkoon ja vastasi:

--Joo..kylmähän kaarrahan Lönruutinkarulle ja astukahan vaan sissään!

Mannerheimintien kulmassa liikennepoliisin seismerkissä pirssimies kysäisi Antilta:

--Ja mikähän sais olla osotenummero Lönnruutinkarulla?

--Starin karuilla kunnon juoksevat nummerot!

--Nelejtoesta Aahan se seesoo minnuen kalenterissaen .

Antti vastasi muistista, tentattuaan junassa Savonradalla useaan kertaan taskuallakastaan osoitetta.

Mukulakivet jyrisivät autonrenkaiden alla ylioppilaan istuessa pehmeällä mohairtakapenkillä seuraamassa ohiviliseviä ruskeakivitaloja.

Aleksanterinkadun eli juuri ristityn Mannerheimintien ylittettyään Antti puhui kuljettajalle:

--Kylläpähän ovat ristinneet oekeen miehen nimellä piäkaapunnin valatatien.

Kuljettaja katsoessaan sisäpeilistä takapenkillä istuvaa ylioppilasta murahti takaisin:

--No kylmaar...hyvä ettei Toolperkin,jonka meirän kylän poijjat olisivat muilutanneet sakettipöksyt kintuussa kusijaispesässä ...sanonmää..että sellasta..samonkun sen Reissu-Lassen ..sen Relanterin..

Pirssi jatkoi linja-autoasemarakennuksen työmaalankkuaidan viertä,missä huivipäiset mummot pärevasut ja pellavanyytit sylissään lautapenkeillä odottelivat maalaisonnikoiden lähtöä. Kauppahuoneiden juoksupojat  ja sähkösanomalähetit  kilisyttelivät ohjaustankokellojaan hyppiessään pyöriensä ookilta katukiveykselle golffariensa puntit liehuen,suunnatessaan matkahuollon väliaikaiseen parakkiin ruskeat voimapaperiin käärityt paketit sylissään ja telegraafikirjekuoret olkalaukuissaan.Moni läheteistä kiirehti laatikkojaan puisista nyörinappuloista sormissaan kantaen suoraan laitureiden päähän,missä onnikkakuljettajat lastasivat peräovesta rahtikollejaan sisälle.

Kampin alueen Narikkatori ja Tennispalatsi

Monenväristen linjureiden kromimaskit kuvasivat vääristynyttä punertuvaa pääkaupungin taivasta, juuri valmistuneen valkorapatun Tennispalatsin funkkisrakennuksen venyessä niklatuissa peilikuvissa lasitorneiksi. 

Kymmenisen minuutin ajomatka jälkeen pirssi pysäytti jarrut kirskuen harmaan kivitalon eteen,missä porttikongin yläkaaressa valkoinen emaloitu No.14- kyltti mustin numeroin ilmoitti osoitteesta.

Numerot muistuttivat Anttia Iisalmen kaupungin kirkon virsitaulin mustia peltinumeroita,joita suntio Lappalainen jumalanpalvelusta ennen kiinnitti nauloihin körttiväen veisaamiseksi ,vaikkakin ilman herännäisten pausseja,koska uusi kanttori oltiin värvätty lounais-Suomesta.

Porttikongin seinässä oli mustahihainen ja valkokalvosiminen taulu,joka etusormellaan ja valkoisella Körttikoti-tekstillä osoitti ruskealle puuovelle.Ovenkarmin yläpuolella näkyi emaloitu A-kyltti

Antti maksoi kuljettajalle mittarin mukaisen taksan,kaksisataa markkaa ja 50 penniä,jolloin pohjalainen murahteli kiitokseksi lisäämällä,että savolaisista lyhkäsistä kivenkaatajista leivotaan pikimustia pönttöpappeja ja että heillä kotona Lapualla ei kyllä astuta saappaallakaan kirkon ovesta sisään..puukonterällä kyllä liperikaulaisia härnättäisiin vielä käräjillä..

Antti seisoi A-rapun ala-aulassa haistelemassa Mäntysuovalla pestyä ja vahattua kivilattiaa sekä alaslaskeutuvan hissikorin vaijerirasvaa.

Hänellä oli tarkka hajuaisti.

Körttikodin osoitteen hän oli saanut Iisalmen kirkkoherra Koivulaiselta ,joka oli soittanut Helsinkiin ylioppilaan puolesta huoneenvaraukseksi.

Herännäisten opiskelijoiden koti oltiin perustettu neljä vuotta sitten 1928.

1932 Talonpoikasmarssijat
Stockmanin kulmalla

Jos hän olisi päässyt ylioppilaaksi v.1932,niin Helsingissä olisivat talonpojat marssineet ja presidentti Ståhlbergia muilutettu rouvineen autokyydillä Kajaaniin .Tempauksen takana oli ollut pari äärioikeistolaista upseeria ja uskottiin jopa,että kiuruveteläissyntyinen ja iisalmelainen pappi sekä Suur-Suomi-intoilija Elias Simojokikin olisi ollut hankkeen agitaattorina.

Antilla oli epäilystä rinnassa,että pian tulisi maailmanpoliittisestikin tapahtumaan,mitä pieni Mäntsälän kapinakin  oli ennakoinut.

Saksan valtakunnankansleriksi oltiin valittu kansallissosialistinen itävaltalainen Aadolf Hitler,joka myös Simeliuksen lailla vihasi kommunisteja.Suomen papitkin saarnasivat kirkoissa AKS:n ja IKL:n airuina kommunismin sorkkajalkaisesta sielunvihollisesta ja oppineen nuorison mielissä keitti lönnrootilaisen ja luterilaisen Suur-Suomen rakentaminen Vienan Karjalaan.Kalevalan kannel oltiin jo viritetty valmiiksi hirsiseinälle sotilaskiväärin vierelle.Täysin tietämättöminä,mitä itärajan takana keitti samovaareissa kommunistipuolueen komsolmitsien kokouksissa,koti-Suomessa teroteltiin tahkoissa helapuukkoja uuteen miekkalähetykseen luterilaisuuden ja patriotismin kilven takana.

Mietteissään Antti avasi hissikorin rautaisen taitto-oven ja painoi 3:n kerroksen valkoista nappia taulusta,jolloin hissikuilun sisäkatosta kuului raitiovaunumaista sähkömoottorin ulinaa. Hissi nousi hiljaa kiihdyttäen kerroksien välejä ja Antti katseli häkeltyneenä lattiatasanteiden alta naisten mustia korkokenkiä,nailonsukkien saumoja,pitsisiä alushameen helmoja ja hiukan vaaleanpunaisten alushousujenkin rantuja..

Hän oli tullut suureen maailmaan,missä vieraat vietit kuohauttivat salaisia haaveita.Kaisa-morsiamen kanssa hän ei ollut päässyt Mulanniemen riihessä kuin taputtamaan pässinpökkimiä välihousuja,mikä oli omalla tavallaan herätellyt maallisia tunteita kädenläpsäytyksellä ja kasvinkumppaninsa tokaisulle,.että " Elähän nyt Antti!"

Avattuaan hissinoven kolmannessa kerroksesa Antti soitti vääntökahvaista ovikelloa vastapäisellä ovella.

Kesti ehkä minuutin tai vähän yli,kun oven takaa kuului tohvelien laahausta ja ovenraosta pisti ulos musta keskijakauksellinen pomeranssipää ja pyöreät haroldlloydmaiset kakkulat.

Antti esitteli käsi sojossa itsensä,kun ovenraosta nousi kaksimetrinen laiha miehenruipelo,jonka harmaan pujoliivin rintamuksesta paistoi rasvafläkkejä.

Ylhäältä valkoisesta paidanhihasuusta tuli ulos luinen käsi ja hopeadupleinen Omega.Ääni hihan päästä esitteli itsensä teologian ylioppilas Guliniksi...Eelis.

--Astuppas sisään! Ylhäältä tuleva ääni kehoitti.

--Olemme valmistaneet sinulle siskonpedin hetekalle Kurjen kanssa (Kurki-Suonio) ,kun molemmat olette iisalmelaisia.

--Olen Kurkea preppaamassa sisäänpääsytentteihin,mutta poika sanoi menneensä ulos puuduttamaan hermojaan.

--Minä olen jo valmistautumassa jumaluusopin erotenttiin ja saan ehkä kandinpaperit käteen tai paremminkin papinsalkkuun syksyllä.

Gulin kulki Antin edessä olohuoneeseen pistämällä ylioppilaan katseilta piiloon sohvatyynyn alle pinon Coctail-lehtiä ja aukaistun korttipakan.

Hän osoitti makuualkoovin hetekkaa ja valkoista yöpöytää naureskellen:

--Ole kuin kotonas..täällä olet kuin Herran kukkarossa omassa alkoovissas ,äläkä erehdy sinne toiselle alko-ovelle reissullas....on ollut niitäkin esimerkkejä myöhempään heränneissä...

Klubi Seiska eli Pilliklubi

Gulin palasi olohuoneeseen ravistelemalla housuntaskussaan tulitikkuaskia ja sytytti ikkunan ääressä huulilleen pilliklubin,samalla kun hän tohvelinkärjellä työnsi White Horse-ginipullon lattialle ulottuvan verhon taakse.

Anttikin otti kaksirivisensä povitaskustaan Gold Leaf-tupakkalaatikon miehekkäästi kopauttelemalla yhtä savuketta askin kanteen.sytyttämällä sen oikealla Ronson- bensiinisytyttimellä,jonka Kaisan vanhempi Ville-veli oli antanut ylioppilaslahjaksi.

Kaisa oli ollut Villelle siitä vihainen,koska velipoika oli ostanut sen halvalla eräältä mustalaiselta Kuopion torilta,koska sytyttimen pohjaan oli kaiverrettu kaunokirjaimin "Gustafille rakkaudella ,Guningunda".

Iltamyöhällä maatessaan hetekan päällä puhtaiden lakanoiden välissä hän kuuli Kurjen tulevan sivulaitaisessa olohuoneen läpi kolauttamalla polvensa sohvankulmaan ja kiroamalla  tukkilaisen härskisti oikeita perkeleitä.

Kurki oli istahtanut hetekalle suoraan Antin polvien päälle ja hätkähtänyt nähdessään kotikaupungin pojan huudahtamalla:

---No perkeleen Anttihan se siinä!

--Uotkos tulluna oekeen jumalalliseen aekaan piäkaapuntiin?

                                 

YLJOPPILAS JA PIÄLLYSNAINEN ."Puusepänpoika ja pappi"-sarja

YLJOPPILAS  JA PIÄLLYSNAINEN
-----------------------------------------

1934 Iisalmen lyseon ylioppilaat

Puolifiktionaalinen tarina isäni ja äitini yhdessäolosta ja sen alkamisesta.

Kevään 1934 ylioppilaat seisoivat Iidensalmen lyseon portailla ryhmäkuvan otossa.

Valokuvaaja oli piilottanut itsensä kameran mustan kaavun alle tiiratessaan peiliheijastusruudusta ryhmää, viittoillemalla vasemmalla kädellä reunoilla seisovia tiivistämään muotoa.

Valokuvaajan beessisen pehtooritakin taskusta tipahti koulupihan soralle Vaakuna-pullo 

korkilleen,viittomakäden nopeasti nakatessa lestin kaulasta takaisin takinläpän alle.

Yläportailla mustissa leveäkauluksisissa ja kaksirivitakeissa pojat tuijottivat kivikasvoisina Leican linssiin syvälle painettujen mustien lakerilippojen alta. Eturivin seitsemän tytärtä hymyilivät mierosti kukkapuskat käsivarsillaan valokuvaajalle pullotempusta.

Toiseksi ylemmällä kiviportaalla tuore ylioppilas Antti seisoi poikajoukon matalimpana ryhmän keskellä kuin kataja raivatun Suomi-Neuvostoliitto-valtakunnan rajan kuusikkorinnassa.

Eturivin tytöt hymyilivät lulumaisen piirretyillä punakynähuulillaan isojen ylioppilaslakkien alta,polkkatukkien ja piipattujen janeharlowkutrien heiluessa vienossa kevättuulessa.

--No pijetäänpäs nyt suita supussa tyttäret...noen...ja poejjaat siellä takana...myö ee olla missään rekviemissä..ja pankoopas hymyvä mutruhuuleen!

Kuvaaja kehotteli kaavun alta.

Antti aukaisi varovasti huuliaan hymyntapaiseen,mistä pilkotti hänen lohjennut etuhammasväli,mitä hammaslääkäri  Jääskeläinen oli paikannut harmaalla amalgaamilla.

--No ..pielkää nyt suutanne paekoellaan tovin...klik..klik...ja nyt suatte panna suuvärkkinne mihinkä asentoon tahhaansa!

Kuvauksen jälkeen ylioppilaiden vanhemmat syöksyivät onnittelemaan rapulta lyseon pihalle laskeutuvia, Antin kierrettyä lauman ympäri kohti portilla seisovaa tummanpuhuvaa körttiläispariskuntaa.

Antin Juho-isä seisoi ruskeissa lapikkaissaan ja harmaassa sarkapuvussa portinpylvään edessä sukimassa flanellipaidan päälle kasvanutta harmaata leukapartaansa katse kohti rappusilla kuhisevaa omaislaumaa,mistä kuului äänekkäitä savonkielisiä sutkauksia ja poskille pussausten moiskutuksia.

Antin äiti lähestyi poikaansa taaempaa mustien nappikenkien vilkkuessa pitkän sarkahameen alta ja ojensi käsilaukkukädellään punaisen ruusupuskan syliin lausumalla:

--Voe...kunnee ollunna parempoo puskoo annettavaks!

--Kukkakaapassa olj kaekki kielot ja iirikset loppunna.

--Kaepa nämä kelepaavat!?

Äiti puristi Anttia karhean liukkaalla kädellään,mihin hän oli Sandelsinkadun pihanavetan kylmiöstä levittänyt Tummeli-utarenännivoidetta, onnitellen poikaansa aranlaisesti ja vetäisi kämmenensä luunappisen pomppansa sivutaskuun.

Juho-isä asteli narisevin lapikkaanpohjin poikansa eteen tarjoamalla pahkuraisen ja suonekkaan kouransa  toivottamalla:

No...onneks nyt olokoon Antti Ville!

--Kaet lähet huomenuamulla Kuopijon junnaan ja sitten piäkaapuntiin niihin jumaluusopinj kokkeesiin?

--No...myö ollaan kaet nähänynnä kaeken kuvvaaksen ja rotokollan,että pannaan tassuva toesen etteen ja lutviu'uttaan kottiin päen,missä äeteen riämikakku vuotteloo pöyvällä ja kahavi puluputtaa kuparjpannussa.

Mulanniemen Ford T Tourinf
Juhart kuvakokkaasi

Kolmikon astellessa lyseon portista katukäytävälle musta suflettikattoinen T-Ford kirskautti vaijerijarruillaan kadunsyrjään.

Auton nahkapenkiltä laskeutui alas tukevanilkkainen ja kultapolkkatukkainen neito iso kukkapuska sylissään. Tämä kiersi auton jämäköillä askelillaan nikkelinkiiltävän ja höyryävän jäähdyttäjän edestä Antin eteen.

Neitonen otti vahvoin rantein Antin puvunkauluksesta kiinni moiskauttaen äänekkään suukon poskelle ja lausuen topakkana:

--No onnee vuan.. punanen tupa ja perunamaa..ja kuali on makeaa!

Antti punastui kaulasta hiusrajaansa asti vanhempiensa edessä.Juho-isän raapiessa lapikkaankärjellään jalkakäytävän santaan katse kohti Iisalmen kaupungin kirkon tapulia.Äiti katseli tiukan huivisolmunsa yltä vakavana moisen irstauden osoituksen johdosta sivulle,poskilihasten tiukentuessa ja lausumatta sanaakaan.

Lopulta Antin äiti avasi suunsa tahallisen äkäisesti:

--Myö ollaan mänössä Antin lakkijaeskahaveille?

--Eekös sinnuen pittäes seesoskella siellä Kalle-issäesj puojin tiskin takana!?

--Uon vuaan kuullunna,että se Kalle-issäesj on tuas Kuopijossa ostoksillaen--sekä hotellissa kortinpelluussa....

--Eläpäs sinä äetee siinä hyvien nuapureijen asijoehin puutu!

Juho tiuskasi leukapartansa yltä.

--Hyö Kaappiset ovat aattaanneet meetä pulavuojet läppeensä kun meijän katraalla ee ollunna muuta pureskeltavaa kunniin surureenasija kynsijä.

--Suatiin käävä liäkärissä sen jäläkeen kun jäläkeläästen perät kutisivat maonlieroesta.

--Läheppäs sinä Kaesa mukkaan kahaveelle!

--No..kiitos kuhtumisesta!

Kaisa vastasi  ja irroitti sormensa Antin kauluksista.

--Kiivetkääpä Mulan limusiininj niin körötellään Viiksi-Heikillä kallaaseihin!

--------------------------------------------------------------------------------

Kaisa sisävesilaivamatkalla

                                           

Antti yo

                                                   

Anrin Riitta Äetee Iisalmen
raatatieasemalla

                                               

Juho-ukki ja Lukkaristen pesuetta
saattamassa Anttia Helsingin junaan

Antti seisoi Iidensalmen rautatieaseman laiturilla kaupungin ohut sanomalehti Salmetar kainalossaan.Saattajina oli mukana Juho-isä,Aune-sisar ,Arvo- ja Aaro-veljet.
Nuorin veljistä aseman ekspeditööri ja junanlähettäjäveli Arvi oli astunut joukkoon hyvästelemmään rautateiden virkapuvussa ja koppalakissa.
Arvi taputteli Anttia olalle ja hyvästeli pikaisesti,koska juna oli saapumassa Laukkalasta ja hänen piti käydä kampeamassa aseman "vaihdelaatikosta" vuoron saapumisen raiteelle yksi.
Arvi oli lausahtanut "Lycka till o trevlig resa"-bravuurinsa ja heittänyt perään huulen veljelleen,että isoveli pitäisi Kiesuksen aina mielessä opinnoissa sekä riennoissa.Arvilla oli muutenkin kiire naisarkuudessaan .nähdessään Antin tyttöystävän ja lapsuudenkaverin Kaisan astelevan matalakorkoisissa läskäreissä ja kukkamekossa laiturille

Kaisa liittyi hyvästelijöihin kysymällä,mikä Arville tuli,kun häipyi porukasta.
Antti vastasi,että Arvi on aina ollut arka naisten edessä,vaikka yksi komea kätilö jahdannut sitä oikein tosimielessä,mutta veljeltä puuttuu uskallusta lähempään tuttavuuteen.
Kaisa oli vetänyt Anttia sivummalle ja pyytänyt hyvästelijöiltä anteeksi pientä kahdenkeskustelua.
Kaisa aloitti:
--Kuuleppas Antti..minnuon pistännä vähän muikkukukkoa voepaperiin ja possunkylykee huikopalaksi reissulle....ja patenttikorkkipullossa on valamiina äedin tekemää vaarinkalajaa.
--Panin ne kaekki mukkaan,ettee tarvihe asemaravintoloessa syyvä sianpotkoo ja ostella kallista pilisnerijä.
--Paappas paketti ja pottu kapsäkkiisj,jonka sinun muutennii pittäes aakasta,kun paijan hiha vilikkuu ravosta .
--Ja asijasta toeseen...
Kaisa oli lisännyt katsellessaan suoraan Antin siniharmaisiin silmiin:.
--Etkae oo kertonna vanahemmillesj,että ollaan mänty kihiloehin?

--Noh..enhän minä...tiijäthän sinä ,että tulevalla papillakin pittää olla vaetiolovelevollisuus.
Antti vastasi vähän harmissaan.
--Minnoon pitännä murinanj mahalaakussa...eekä se oo mikkään Salamettaren etusivujuttu,mistä pittäes rollata kaapunnilla.

--Kuunteleppas Antti...Kaisa pani väliin.
--Kun pallaat takaesin Helesingistä,niin männään Mullaan ja vietetään oekeen kunnon kihilajaeset meijän talossa...oekeen virallisesti.

--Noh...mikä ettei---jos ja kun minä piäsen sissäänpiäsykokkeista vuan läpi.
Antti vastasi sulloessaan avattuun matkalaukkuunsa eväspakettia ja patenttikorkkipulloa, lopuksi viikkaaamalla tärkätyn paidanhihan siististi kapsäkkinsä sisään.

Veturin piippu puuskautti taivaalle tummia savurenkaita Antin istuessa III luokan puupenkillä. Matkalaukun hän oli nostanut ylös verkkohyllylle vastapuolella istuvan isäntämiehen vaneriaskin viereen.
Hän jäi katsomaan vaunun ikkunasta hiljalleen taakse pienenevää Iisalmen asemarakennusta ja laituria sekä kivettyneitä saattajiaan.
Kaisa oli jo kääntymässä asemankulmalta viiksifoordille päin Antin nuoremman Arvi-veljen poistutua asemapäällikön ovesta sisään .

1926 Teehoppapirssi
Juhart

Kaisa oli ihmetellyt Arvin säikkymistä hetken ja noussut T-foordinsa nahkaistuimelle.Hän suuntasi auton nikkelöidyn jäähdyttäjän Iisalmen maalaiskuntaan johtavaa tietä kohden ja mielessään odotteli innolla,miltä Kalle-isän uusi Kuopiosta ostama Opel Olympia-henkilövaunu näyttäisi.Auto kuulema oli sulavalinjainen ja moderni,verrattuna vanhaan Heikkiin,joka oli palvellut Mulanniemen tilaa melkein 10 vuotta.

Isä oli soittanut Kuopiosta eräästä ravintolasta,että talon toinen kuumaverinen ravuri oli mennyt käsirahana vaihdossa Opeliin ja tilan tallimies olisi hänelle kuskina Mulaan.
Kaisan mielessä kävi ajaessaan,foordin suflettikankaan paukkuessa kattokaaria vasten,että Kalle makaisi kotona kovassa kohmelossa ja että isä pitäisi kuntoittaa taas jaloilleen,koska heinänteko edessä
Häntä oltiin jo pienestä asti kutsuttu Mulan "piällysnaiseksi" topakkuutensa takia.

Kallen 1935 Opel Olympia
Juhart

                                  

Mulanniemen väkeä heinässä

                                     

                                     

                                           

Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat.Jälkikirjoitus 2.Menolippu taivastielle.

MENOLIPPU TAIVASTIELLE
------------------------------------

"Oneway Ticket to the Moon"
by Boney M

                                                    Viimeinen soutu

Rovastin viimeiset elinvuodet kuluivat Kemiönsaaren Kiilan talviasuttavalla mökillä.Useasti hän markusti myös
haistelemaan tuttuja Välimeren rantoja Italiaan,Espanjaan ja vastarannalle Marokkoon sekä Algeriaan,vaikka oli menettänyt hajuaistinsa 60-luvulla aasialaisessa flunssassa.Matkamuistoina hän laajensi valokuva-albumejaan,joita kukaan mökkivieras ei voinut vältellä katsomasta.Kuvien katsominen oli papinpesueellekin pakkopullaa, jota vasta hänen poistumisen jälkeen alettiin arvostaa.
Moni hänen rintamapappikaverinsa ja jumaluusopin erotutkinnon suorittaneet opiskelutoverinsa olivat ylenneet kirkkoherroiksi,rovasteiksi,piispoiksi ja muiksi luterilaisen kirkon ylipapeiksi.Useat heistä,kuten Kurki-Suoniot ja Gulinit olivat jo muuttaneet hiippakuntaa taivaalliseen tuomiokapituliin.Arkkipiispa Simojokikin,jonka pappilan Jussi toivotti tervetulleeksi pappilaan piispantarkastukseen sanoilla "Sullon perseres" oli muuttanut taivaalliseen körttikotiin.
Simojoella oli silloin uusi Mercedes-Benz ,jota silloinen Tampereen piispa Gulin ajoi.

                                                          Piispantarkastus


PARTIOLIIKETTÄ JA HENKIVAKUUTUSTA
---------------------------------------------------

Partiopillasorsa
Juhart 2004 
Rovasti makasi Salon Aluesairaalan sisätautiosaston huoneen sängyssä,jota hoitaja oli juuri käynnyt säätämässä 

korkeammalle
Hän oli vuoden 1987 aikana saanut muutaman verensiirron valkoisten syöpäsolujen syödessä punaisia kuin kapina-aikana.
Kasvettuaan Iisalmessa kansalaissodan jaloista polvihousuiseksi kansakoululaiseksi Juho-isä oli käskenyt Antti-poikaa liittymään partioon,missä poikien selkärankaa kovennettiin sotilaallisessa kurissa ja uskonnollisessa sekä isänmaallisessa vakaumuksessa.
1920-luvun Iisalmessa partioliike oli haarautunut kahteen osastoon; Yrjö Kärkkäisen Korvenveikkoihin eli NMKY:n sinipusakkaisiin partiolaisiin sekä Ilmari Koivulaisen Korvenkävijöihin eli baden-powelilaisiin ruskepusakkaisiin.
Antti valitsi aluksi sinispuseroiset Korvenveikot.
Partioliikkeen silloisina päämäärinä oli kasvattaa pojista Jumalaa pelkääviä,esivaltaa kunnioittavia ja puolustuskuntoisia Suomen kansalaisia.Periaatteessa päämäärät olivat lähellä silloisten valkoisten yleisiä normeja sekä suojeluskuntaideaaleja.

B-P

Baden-Powellin järjestöihanne puolestaan oli puolisotilaallista,mutta myös sinisissä lippukunnissa opetettiin lapsille ensiaputaitoja,palosuojelua,nuotion ja solmujen tekoa,kompassin käyttöä ja yms. sotilaskasvatukseen liittyvää aktiviteettia.
Partiolaisia osallistui myös kansalaissotaan tai vapaussotaan,missä valkoisten sodanjohto suhtautui myönteisesti järjestön militarisoitumiseen.Silloisen valkoisen partioaatteen "Vapaa Suomi oli partiolaisuuden uhrautuvaisuuteen kouliman nuoren sotilaan Suomi".
Erikoisena piirteenä muuten oli ruskeapuseroisten Korvenkävijöiden (Baden-powellilaiset) johtajakysymys ja lippukunnan ensimmäiseksi johtajaksi valittiin nainen,kirjakauppias Edith Rissanen.Häntä myöhemmin seurasi rovastinpoika ja koululainen Ilmari Koivulainen.
Partioaate seurasi aika tarkasti armeijan prioriteetteja,kuten partiolupauksissa- ja valoissa,leireissä,varustarkastuksissa,paraateissa jne.Toisaalta partioliike ei hyväksynyt Suojeluskunnan poikaosastoja,vaikkakin lyseolainen partiojohtaja Koivulainen teki poikkeuksen kehoittamalla liittymään suojeluskunnan poikaosastoon.Korvenveikkojen Yrjö Kärkkäinen piti taas etäisyytta Suojeluskunnasta.
Vasta v.1930 Kärkkäisen partiolaiset liittyivät Iisalmen suojeluskunnan poikaosastoon.
Iisalmen partioliike oli leimallisesti kaupunkiporvariston järjestö,harvemmin maalaiskunnan lapsien suosima,koska maatalojen lapsilla ei ollut samanlaista vapaa-aikaa kuin kaupunkilaisilla.Silti maalla liityttiin "Sinimustiin",Kristillisen Liiton nuorisojärjestöön,joka oli lähellä Lapuan liikettä sekä AKS:ää.
Pastori Elias Simojoki (Iisalmen pappina 1925-1927) oli ensisijassa nuorten värvääjänä sinimustiin.Simojoki oli suursuomalainen heimosoturi ja yksi AKS:n perustajajäsenistä,jonka pyhänä ihanteena oli isänmaallisuus kontra kommunismi,joka vastaa kirkollisessa sanastossa samaa kuin taivaan valtakunta kontra sielun vihollinen..

Eino Heino

                                     

Sääpartiolainen

                                                   

Kolkkapoikien telttasauna

                           

Ensiapukoulutusta

                                   

Vapaussodan muistomerkillä

                           

naaraspartiolainen

                                               

Rovasti partiojohtajana

                                           

1950 ca.Antin Leiriveikot

                                 

B-P suomalaisella jamboreella 30-luvulla

                Antti oli torkahtanut muistellessaan tapaamistaan loordi Baden- Powellin kanssa jamboreella v.1934 ja herännyt sairaanhoitajan tuloon huoneeseen.Hoituri oli tuonut hänelle iltalääkkeet sekä tarjottimella karjalanpaistia,mieliruokaansa.Häntä ei pidetty enää dieetillä terminaalipotilaana.Yleensä hän ei halunnut syödä vahvoja kipulääkkeitä lasten ja tuttavien käydessä vierailuaikana,mutta nyt hän oli päättänyt ottaa koko lääkityksen nurkumatta,kun huoneen toiseen vuoteeseen ohjattiin tyräleikkauksesta kaupungissa tunnettu "vakuutusvaara" eli Yrittäjävakuutuksen piiritarkastaja Olavi Vaara..Vaara tunnettiin kaupungissa kierona vakuutusmyyjänä,jolle silmäkontakti oli täysin vierasta.Rovasti vanhana partiolaisenakin ei ollut huolinut Vaaran poikia lippukuntaansa isänsä viekkausgeenien takia,ja Olavi oli saanut värvättyä ne kaupungin toiseen lippukuntaan Eränkävijöihin
Nyt Vaaran Olli pälpätteli nukutusainetokkurastaan herättyään omasta vakuutuskarriääristään ja yrittipä vielä myydä rovastille henkivakuutustakin .
Lääkkeiden alkaessa vaikuttamaan rovasti siirtyi hiljaa unimaailmaan.

Antin nuorempi Arvi-veli Iisalmen
asemapäällikkönä.
Juhart 2011

Antti heräsi Iisalmen rautatieasemalla.
Oli melkein tulipalopakkanen ja aseman edessä nytkytti musta suflettikattoinen viiksifoordi.
Auton guttaperkkaikkunat olivat napitettuina kiinni ja mustamaaltun jäähdyttäjän alla tärisi tyhjäkäynnistä huurteinen Kuopionläänin rekisteri,jonka veroleima näytti vuotta 1936..
Auton nokkapeltiä kattoi harmaa siniraitainen suojeluskuntaviltti.
Auton vieressä seisovalla leukapussista kauranjyviä pureskelevalla tammalla oli myös selässään peittona samanlainen viltti.
Elukan selkää taputteli rauhoittaen pieksujalkainen lyhyenläntä ja koivistolaispäinen isäntämies.
Hevonen  nyökytteli turpaansa korskuttaen ikäänkuin vieressä sytkyttävä musta ja rasvalle haiseva viiksiheikki ei peloittelisi eläimen sielua.
Tamma ymmärsi isännän rauhottelun syyn.
Auton vieressä hääräili tanakka mannerheimkarvalakkipäinen neitonen,jonka mustan talviulsterin kauluksen ympärille oli kiedottna punavalkoraidallinen villakaulaliina.
Isäntä uteliaana savolaisena kysäisi neidiltä:
--Mistöö kaakaa työ ootta,kunnen uo moesta viiksivoortia nähänynnä mamsellien ajavan?

Neitonen kullanväristä polkkatukan syrjää karvalakin alle rukkasella työnnellessä vastasi:
--Nooh...Minnoon kyllä Iisalamen mualaesjkunnan Mulanniemen isännän Kaappisen Kallen tyttöjä ja issäen pittää tiällä kaapunnissa Sandelssinkavulla ommoo kaappapuotija.
--Kuhtuvat minuva Kaesaksj,vaekka uon ristitty Sannaksj.
Eekä tämä voorti uo mikkään ouvonlaenen pirssi kaapunnin aatoviliskeessä.!
Työ taejatte olla muualta päen kottoesinj?

Oikoessaan tamman selästä vilttiä isäntä vastasi_
--No..minnoon Pöksyläesen Tatu Nilisijästä ...ja isäntä kuhtumukseltaenj.
--Minnoon uottelemassa poekaenj suapumista pikajunalla piäkaapunnista,missä se lukkee ihtellensä lakija ja kahen vuojen piästä valamistuu ja inttää ihtensä tuomariksj.
Isäntä istahti reen reunalle ja kysäisi savolaiseen tapaan kysymykseen:
--Mitenkäs noenj nuorj tytönhupakko ossoo sommata aaton ratista ihan oekeeta viiksivoorttija?
--Eekös se viiksiheikki uo aeka vikurj elläen,kun pittää ihan viiksistä ohjaella?

Mulanniemen 1926 Ford T Touring
Juhart 2010

Neitonen napitteli guttaperkkaikkunaa kiinni neppareihin ja vastasi:
--No issäenj opetti minulle ne viiksijen sallaesuuvet muaseetuteillä,mitkä ovat vappaena aatoliikenteeltä.
--Iisalamen vallesmanj se allekirjoetti minulle ajoluvan iliman suurempoo ajonäätettä kun kierroksen torinj ympärj polliisilaetoksen etteen...ja kyllä tiällä kaapunnissa muutkin naeset ajjaa aatova.
--Kaapunninjliäkärin tytärkin ajjaa lokomopiilifeetonija ja apteekkarin tytärj kraislerkuppeeta..
--Eekös siinä uo jo näätettä naesjajureista?
Puheenvuoronsa lopetettuaan neitonen kiipesi kuljettajan punaiselle vasikannahkapenkille vääntämään ohjausvaihteen viiksestä kaasua pienemmälle ja toisesta viiksestä sytytystä aikaisemmalle,moottorin melkein tukehduttua viltin alla.

Isäntä alkoi päivitellä reen reunalla rukkasiaan yhteen taputellen pyyhkäisten rukkasen syrjällä lumenporoa olkapäältään kysyessään:
--Kylläpäs ollaan oekenj aekoehinj eletty kun akkavalta jo hallihtee masiinat ja safföörinvirattiin!
--Taetaapa vossikka-ajureilla loppuva rieskanpurenta tykkänäänj jos naesimmeeset alakoo veevaella voortijen kammista pirssejä kääntiin kaappatorinj pirssitolopalla!

Neitonen vastasi isännälle pieni ivanpilke suunpielessä:
--Ettekös työ isäntä tiijä,että uusissa pirsseissä on jo oekeet sähköstartit eekä aatoelijoejen tarvihe ennee mennä talavipakkasessa aaton nokan etteen kampeemaan..suatika jossaen syyssatteessa rospuuttosen tien kannella?

Isäntä jatkoi päivittelyään:
--Noh..elä ihimeessä huasta..että ihan sähvöllä tarttaellaan aatomopiilejä?
--Veetäänkö niistä Iisalamen kaapunnin kavunvarsien tolopista lankoja aatoehinkin jo,että pirssit lähtöö kääntiin?
--Taetaapa näättää ouvolta kun pirssijen peräkirstujen piällä seesoo oekeen valakoeset posliinikukottiin ja langat männee rullalle kunniin palolaetoksen hutsonin letkut kerrään!
--Niitä posliinikukkoja kaapunnin poejankossit kyllä kivittellöö pilikkataaluina.
--Mahtoopa aatonomistajilla tipahtaa postiluukusta oekeen mätkäätyslaskut Iisalamen kaapunnin sähkölaetokselta moesesta tarttaamisesta!

Neitonen vastasi tähän:
--Ee isäntä hyvä ne aatot kaapunnin sähköjä tarvihe kun niissä on konepellin alla oekeet sähköakkumulaattorit.
--Onne jo keksineet Amerikoessa aekoja sitten sähköaatottiin,vaekka kaappa kävi heikonlaesesti,kun ostajat olivat kaekki naesjimmeesijä.Edisonin ja Baakkerin  aatot olivat tarkoetettu vaen hameväelle.
--Miesjväki  halusj vaemoelleen sellesija aatoja,minkä akkumulaattorilla piäsj vaen kaapunnin rajalle ja kotttin,että pyssyisivät silimän kantaman ettäesyyvellä.
--Kae ne sähköaatot oltiin keksitty katteellisten avijomiesten käskystä,etteevät naesjimmeeset piäsis mutkasta tietä näkymättömiin hellankulumalta.

Antti oli seurannut aseman kulmalta parin keskustelua viitisen minuuttia ja päätti kävellä kihlattunsa luo viiksifoordin viereen,kun juna vihelsi asemalla.
Kuopion juna oli saapunut ja purki matkustajia vaunuista laiturille päästellen höyryjä venttiileistään kiskoille.
Antti näki Arvi-veljensä kiiruhtavan asemakonttorin ovesta laiturille junalähettäjän punareunainen lakki päässään ja punalippu kainalossaan.
Toisen luokan vaunusta astui alas laiturilla kaksi nuorta miestä.
Ensimmäisenä astui pitkä ja hoikka silmälasipäinen mies harmaassa huopahatussa ja harmaassa ulsterissa.Tämän eteen oli astunut sama pieksujalkainen ja koivistolaispäinen isäntä aseman edestä tervehtimään.Isäntä otti¨rukkaskäteensä miehen pahvisen matkalaukun taputtaen toverillisesti selkään toisella

Antti pukumallina Helsingissä

Vaunun rappusilta astui perässä lyhytvartinen mies musta räätälintekoinen talvitakki päällään korjailemassa mustalla vasikannahkasormikkaalla mustaa sunnuntaieedeniään.Viiksifoordin kuljettajaneitonen oli tunkeutunut väkijoukon läpi tervehtimään miestä suikkaisemalla suukon poskelle.
--Mittee sinne piäkaapuntiin kuuluu?
Neitonen oli kysäissyt tulijalta.
--Toetkos niitä hyvijä villalankoja mitä utelin viime kirjeessä?
Nuori mies kysäisi neitoselta puolijäykkänä:
--Tulitkos reellä ja tammalla..vae onkosse jo poekinna?
Neitonen vastasi naurahtaen:
--No..kyllä se Tiina poeki oekeen kommeen varsan.Tulinj vanahalla foortilla kun Kalle-issäenj mänj Viipuriin sillä uuvella  Oopel Olympijalla.

                                     

Kalle Kauppinen
Viipurissa T Fordilla
Juhart 2010

                                                    --Noh..lähetäänpä aatolle että piästään Mullaan.
--Siellä uottaa matikkasoppa ja suat oekeen rieskoo ja voejella keletaesta meijerjvoeta piälle.
--Käävään ensinnä issäesj luona tervehtimässä ja suat vaehtoo nuo matkavuattees lämpimämpään.
--Mistäs uot suanunna rahhoo kalliitte riätälinjtekemiin vuatteesiin?
--Ee uo näemmä piäkaapunnin kuppilaruuvat panneet lihhoo luittesj piälle.
--Kyllä se tulevan pappisjmiehen mahan pittää pömpöttaa puluskana ja nuaman kiiltää kun poksatun lakerjkengän käret!

Nuori hyvinpukeutunut mies nosti matkalaukkunsa laiturilta hansikaskäteensä ja heilautti terveiset veljelleen,joka oli lähettämässä junaa Lapinlahdelle ja huusi junanvihellyksen sekaan:
--Kääppäsj Arvi Mulassa illalla kahavilla ja kiikuta kaenalossas se kätilömorsiames !!

Seuratessaan neitosen tukevien säärien perässä autolle pikaisin askelin mies sanoi:
--Kuuleppas Kaesa...enskesänä meinoon kalastella koko kesäloman Mulassa ja tilikihen ja tervoon sen toisen venneen kevväällä saanarannassa.
--Sitten souvan narroomaan kunnon ukkohaukija,että suavaan oekeeta uunikallaa.
--Ja sitten sinä suat paestella niitä makosija muurinpohjalättyjäs muuripaassa.

Antti oli sinä yönä nukahtanut ikuiseen uneen.

                                                                                                                  

Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat.Ajastaikojen jälkikirjoitus ja papin matkakirjoitus.

JÄLKIKIRJOITUS
----------------------

I osa

                                          Kuvia menneeltä Viitasaarelta,pappilan Jussin syntymäkunnasta.

Sisävesilaiva Ylä-Keitele

                                       

1937 Lentokone jäällä

                           

Miekkaniemen Säästöpankki

                                

 Singerin ilmaiset ompelukurssit.Suojeluskuntalaisia S-täky
 hihassa kutsuttiin silloin työläispiireissä Singerin matkakauppiaiksi.

Emännän lukuhetki

                                      

Iisalmen Yhteiskoulu

                                     

Viitasaaren laivaranta

                                   

Alku

                                             

Kärnän voimalaitostyömaan muurareita 1939

                         

Viitasaaren liikkuva vesijohto ja veturi Liipe

                                 

                                     

Viitasaarelaisia mustilaisia.Ihmekkös,että Kaisa-pastorska pelotteli meitä,että mustilainen hakee,jos emme tottele.

KESÄKUU 1.1984

---------------------

Rovastin psykedeelinen Kuplavolkkari

Rovasti kaarteli Vokswagen Polollaan Kemiön saaren mäkistä ja mutkaista santatietä tiibetiläinen moppakoira vierellään etuistuimella.Yhdessä ylämäkikaarteessa hän joutui väistämään ojapenkalle Pekka Laineen sinikeltaista Hetkubussia,jouduttuaan jälleen aatoksissaan tien vasemmalle kaistalle.

Onnikan kuljettaja oli tyytännyt torvella rovastin hereille ja vilkutellut pitkiä valojaan,jolloin hengenmies oli herännyt häikästyneenä kuin beetlehemiläinen paimen enkelin nähtyään ja koukannut penkan kautta,villimansikoiden liistäessä punaisia länttejä tuulilasiin..

Antti-rovasti oli ajanut kortin yli 60-vuotiaana ja vanhetessaan hänen reflektinsä olivat hidastuneet.

Kemiön tien hän tunsi yhtä hyvin kuin katkismuksen sivut ja monet tiellä kulkevat autoilijat tunsivat hänen autonsa ,antamalla enemmän rakoa vastaantulevalle laveasti tietä käyttävälle volkkarifarmarille.

Ennen Poloaan hänellä oli ollut kaksi aitoa kuplavolkkaria.Saksalaiseen kansanautoiluun hän oli saanut kipinän jo 50-luvulla kirkkoherra Savolaiselta,joka oli kehunut Wolfsburgin tuotetta saksaksi..Kraft durch Freude.

Autonhan oli suunnitellut itävaltalainen insinööri Ferdinand Porsche 3. valtakunnan päällikön Aadolf Hitlerin käskystä ja ristinyt sen KdF-Wageniksi v.1936 .Samana kesänä Anttikin oli pappiskokelaana mustapaitojen kanssa käynyt pistäytymässä Berliinin olympiakisoissa matkallaan Italiaan Campo Mussolinille treenaamaan uutta aateoppia.

Moni häneen kyytiinsä päässyt matkalainen oli parahtanut huutamaan pelkääjän 

paikalta,että "Aja varovasti...ajava rovasti!".Rovastin vauhdikkaalla ajotyylillä oli lienee ollut vertauskohteena eräs paikkakuntalainen onnikkakuski,joka oli ajotyylillään saanut matkustajat heräämään ja rukoilemaan bussissa paremmin kuin papin oma jäyhäkasvoinen esimies kirkkoherra ja Turun Tuomiokapitulin asessori Aulis Zidbäck saarnansa aikana.

Vuonna 1967 silloinen kappalainen oli ostanut omakotitalokesämökin Kemiön saaren Kiilan kylästä,missä papinperhe vietteli kesälomiaan kovassa talkoohengessä,koska laiskuus ei kuulema ruustinnan mielestä elätä edes vapaa-aikana.

Rovastilla aina talkooaikoina oli omaa tekemistä katiskoilla sekä verkoilla , kalanperkauksissa.

että savustamisissa.Saunan lämmitykseen hän ei lapsia päästänyt,koska siihen vaadittiin pyhää paneutumista tuohivirikkeiden valmistelusta peltien kiinnipanoon asti.

Rovasti nautti täysin palkein digitaalisen sydänläpän tikityksessä mökkielämästään,muutettuaan lopullisesti eläkkeelle v.1979 kirjansa Kemiön kuntaan,päästyään viimeinkin entisen hiippakuntansa ulkopuolelle.

Hän samoin nautiskeli eläkevuosista siemauksin antonovkapuutarhan tuotteista puristetulla siiderillä,istuessaan rantasaunan verannalla katselemassa  aamu-uinnin jälkeistä auringon nousua sekä ilta-auringon laskua,koska sairautensa takia hän oli laskenut,että reservin sotapastorin ja luutnantin aamukammassa saattoi olla jäljellä vain muutama piikki.

Verannalla hän aina aamuvarhaisella haisteli alkavan päivän ilmaa ja samoin illalla hän uskoi ,että auringon laskiessa iltaruskoon seuraavana päivänä olisi poutasää.

Kaisaruustinnan hän oli pannut maan poveen jo vuonna 1974.Siunauksen hän oli toimittanut papillisella rutiinillaan,mutta sukulaiset ja perheenjäsenet olivat nähneet vilahduksen kosteutta hänen sinisenharmaissa silmissään Körttikasvatuksensa pohjalta tunteiden näyttäminen ei kuulunut papilliseen protokollaan eikä myöskän perhe-elämään.Lapset kyllä muistivat hänen tunteensa purkautumisensa tempperamenttisella "kirkastumisella",miksi ruustinna kutsui Antin suuttumista ja viikon kirkastumisen jälkeen jopa Kaisa kulki aamutohveleidensa kärjillä savolaiset kasvantaväärät leuat kiinni välirauhansovitteluna.

Eläkkeellä hän viettikin täydellistä poikamieselämää ja kerran erään uteliaan tutun kysyessä ,jos rovasti ottaisi kylkeensä vaikka hyväluonteisen leskirouvan,hän oli vastannut,ettei enää aloittaisi toista kolmenkymmenen vuoden sotaa.

Kaisan rekoli

                                                 

Eräänä 80-luvun talviaamuna rovasti oli liukastunut mökin jäisillä ulkorappusilla ja loukannut pahasti lonkkansa.Raahautumalla keittiön kautta ja ryömimällä makuuhuoneeseen puhelimen ääreen,hän sai soitettua kaupungista ambulanssin.Talo oli kylmennyt verannan oven jäätyä auki.

Rovasti oli kylmissään ja puolitajuisena maatessaan makuukamarin puulattialla nähnyt sisäsilmissään Suomussalmen tulipalopakkasten taistelut talvisodassa,jolloin elohopea mittarissa oli laskenut miinus 45:een asteeseen.Silloin hän oli ollut nuori kenttätykistön vänrikki tykkipatterin tulenjohtajana ja maannut etulinjassa mahallaan erään mäennyppylän rinteessä lumivaippaisen katajan takana kiikaroimassa vihollisen liikehdintää.Samalla vänrikin jaloista alkoi katoamaan tunto..aivan kuin nyt kylmän makuukamarin lattialla.

Rovasti oli herännyt aluesairaalassa leikkauksesta ja saanut kuulla operoineelta lääkäriltä sairastavansa eturauhassyöpää.joka oli pesiytynyt jo lonkkaan.

Potentiaalista elinaikaa annettiin muutama vuosi.

Rovasti vaaterissa

Mökilleen hän oli rakentanut makuuhuoneeseensa samanlaisen sotamemoribiiliakokoelmansa kuin kaupungin virka-asuntonsa työhuoneeseen.

Maatessaan päivän Uuden Suomen lukemisessa sängyllään hän ei paljoakaan ajatellut ajomatkaansa kaupungista,

selviydyttyään monista täpäristä kohtaamisista maantiellä Kokkilan lossilta Kiilan kylään.

Syöpälääkkeet olivat lisäksi vaikuttaneet reaktiokykyyn iän mukana tuoman hitauden kanssa,mutta hänen taivaallinen autopiloottinsa oli aina auttanut hänet jälleen ojasta..

tai ainakin ojanpenkan kautta takaisin taivastielle.

Hän muisteli sängyllään kaupungista vanhan puupappilan työhuonettaan,joka koostumukseltaan muistutti raamatullista kirjastoa ja sotamuseota.

Vanha puupappila oltiin purettu vuonna 1967 uuden seurakunnan tiilisen viranhaltijoiden kerrostalon tieltä eikä uusi moderni rakennusluomus antanut enää samanlaisia henkisiä puitteita muisteluihin,vaikka elämä oli muuttunut helpommaksi sisäsaunoineen,jääkaappeineen,sähköhelloineen ja televisioineen.

Jotenkin vanha puupappila henki vanhaa aikaa,missä saunaan mentiin pihan perille,lasten vitsat eli Koivuniemen herrat haettiin pihan tuuheasta riippakoivusta,lakanat kuivatettiin pihalla jäisinä laattoina tammikuisessa pakkasilmassa pihanarulla,ruoka säilöttiin kylmässä kommuutissa ja lämminvesi pulputti Leino-hellan kuparisäiliössä.

Sunnuntait hän vietti virantoimituksissa,

mutta päivällisen jälkeen hän asettui Askon sohvalle makaamaan ruokalevolle,

pantuaan liperinsä ja kasukkansa makuuhuoneen koipalloille tuoksahtavaan vaatekaappiin.Sohvalta hän näki työhuoneensa päätyseinällä kokoelman kristillismitilitarismistaan,karistellessaan pajuholkista pikkubostonin tuhkaa tärkätyn papinpaidan päällä olevaan sotamuistopahkakuppiin.Seinällä ylipäällikkö katseli lasin takaa huoneen erkkeri-ikkunaan päin,alpakkaisen kärsivän ristiinnaulitun katsellessa vieressä alaspäin sivulle puista Rukajärven Ärrä-plakaattia.

Kristuksen vasemmalla puolella katseli arkkipiispa samoin kovissa lipereissään ikkunaan päin.

Asetelma oli jotenkin irooninen,koska Kristus oli kuollut kahden pahantekijän välissä ristillä...

Lukemattomissa päivänokosissaan hän aina oli palannut kannaksen JsP:eille ja Kemi-Rovaniemi-Sinettä-polkupyörämarssitaipaleelle.

Papinperhen muutettua v.1954 Harjavaltaan korkean Turun Tuomiokapitulin käskystä,pastorin työhuone uudessa omakotitalopappilassa rakennettiin samaan henkeen,jossa pastori sai ottaa päivänokosensa sohvalla iivanoiden tykkitulessa ja Kivennavan kirkonkylän palossa.Papin työmatka piruntorjuntabunkkeriinsa eli kirkkoon oli onneksi vain kävelymatkan päässä,koska hautausmaan kiviaita rajasi pastorilan tonttia.

Talon Kokemäenjoen puolisen lauta-aidan takana tuoksui teurastamon lanta ja tapetun karjan kalmanhaju ja rikin polttaman  kuusikankaan sammaleista iltaisin kiiluivat fosforiset lehmänkallot iltahämärässä.Kirkkomaan haudankaivaja samaan aikaan asetteli hautausmaan kiviaidalle ihmiskalloja kaivamastaan montusta punaisen Airam-termospullon viereen,sytyttämällä talikynttilöitä kallojen sisään valaistukseksi .

Maija ja henna Harjavallan
pikkupappilan pihahangessa

                        

Pastoriksi vihkimisen jälkeen Turun tuomiokirkossa papinperhe muutti takaisin Salo-Uskelan seurakuntaan evakkoreissultaan ja Antin työhuone rakannettiin samaan henkeen kuin aikaisemmin.

Sohvaltaan hän uneksi uudelleen vihollisen uraa-uraa huudoista ja Klim Voroshilov-tankkien telaketjujen kitinöistä.

Katsellessaan iltaisin mustavalkotelevisiosta iivanoiden Berliinin valloitusta,häntä hymyilytti,miten valtaajien uraa-huudot olivat muuttuneet uuri-uuri-huudoiksi,iivanoiden pysäytellessä berliiniläisiä siviilejä rannekellojen pakkoevakuoimiseksi.(saks.Uhr..kello).Eräässä kuuluisassa venäläisen taisteluvalokuvaajan ottamassa fotossa,missä punalippua nostettiin Reichstagin tornin katolle,iivanoiden ranteista oltiin retusoitu kolme rannekelloa kultakin pois.(Näin itse valokuvaaja kertoi haastattelussa 2000-luvulla)

Sota-ajan jälkeen puhuttiin paljon ns. ryssänvihasta.

Papisto ei koskaan avoimesti puhunut asiasta,koskei kirkollinen ja papillinen etiikka sallinut moista.

Itse pastori kutsuikin entisiä vihollisiaan rysvenäläisiksi.

Antti ja Jussi olympiajunassa Karjaan
asemalla 1952
Juhart 2004

     

pastorin nokospainajainen
Juhartv 2001

                                      

Papinpoika ja tämän jutun kirjoittaja muistaa erään tapauksen vuoden 1952 kesältä.

Oli kesäkuuta ja olympiavuosi.Olimme junamatkalla Helsinkiin kuukautta ennen kisojen alkamista.

Karjaan asemalla vaihdettiin venäläinen veturi junan eteen ja venäläiset sotilaat pistivät vaununikkunoihin luukut,ettemme näkisi Porkkalan niemen vuokra-aluetta matkalla Helsinkiin.

Junavaunuun astui vihreämanttelinen ja piippalakkinen kirgiisisotilas kalashnikov-kivääri olallaan,jäämällä seisomaan vaunun ovelle vartioon .Sotilas irvisti minulle mahorkan kellastamilla pukinhampaillaan,jolloin isän katse suuntautui automaattisesti vaunun katon sokerikupin muotoiseen lamppukuuppaan ja sitten sotilaan pään yläpuolella seinään ruuvattuun koivupuiseen lasivitriiniin.,mikä sisälsi palokirveen ja Sampo-tikkuaskin.

Itse toivoin,että kirves putoaisi sotilaan niskaan ja uskoisin isänkin ajattelevan samoin.

Asemapäällikön radiosta kuului "Jag har bott vid en landsväg i hundrade år o sett människor komma o gå",kun kaiuttimesta kuului ilmoitus Helsingistä saapuvasta laivapikajunasta Turkuun.

Ikkunaluukkujen kiinnipanemisen kolinassa näin vastaraiteelle pysähtyneen salonkivaunun ikkunasta naapurimme Fammu-tädin istuvan kauppalan HOP:in katolla polttavan Klubimiehen näköisen herrasmiehen kanssa vanharouvaa vastapäätä.Samaa klubimiestä olin pitänyt mielikuvituksessani Fammun salaisena kavaljeerina ja uskoin aina,että vihreän neonvalosanoman mukaan Klubi piristää.

Seurakunta oli ostanut Fammulta pappilan talon ja hän saanut elinikäisen asumisoikeuden siinä pienessä yksialkovisessa huoneistossa.

Isä poltteli silloin vielä vihreätä North Statea pajuholkissa ja kysäisin häneltä miksei Klubi häntä piristäisi paremmin,kun näyttää niin väsyneeltä.

Isä ei vastannut,vaan katseli sitä palokirvestä lasittunein silmin.

Saman vuoden keväänä olin saanut tukkapöllyä äidiltä kysyessäni isän nokosista sohvalla.Äiti oli vastannut isän kärsivän vielä sotaväsymyksestä ja,että aika kyllä parantaa haavat.

Olin kysäissyt äidiltä miksei isä voisi soittaa Neiti Ajalle,jos sillä olisi sidetarpeita.

                                             Fammu ja HOP:in katon klubimies