sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Aidan toisella puolella.Seniorin työmaamuistoja.Osa 2.

British Piling Machine
Olen kulkenut monta kertaa männäviikolla Coolfin Roadin työmaan ohi ja havainnut edistystä pohjatöissä.
Se paalukone parikymmentä metriä korkein napakairaruuvein ei ollutkaan junttakone.vaan ns.Auger Bit Piling Machine,millä maahan porataan syvä reikä,johon raudoittajan neuloma harjateräskehikko laketaan. Betonivalua varten tontille oli ilmestynyt agregaatilla käyvä betonimylly,jonka kumiletkusta pruutataan betonikura paalureikään.
Työmaan pohja-alue muistutti sunnuntaiaamun tihkusateessa Nisa-markettiin talssatessani ,miten myyrät olisivat yön aikana kaivelleet tunneleitaan maakekojensa viereen.
Näin siis Britanniassa.

Kraanoja
1969 syksyllä KOP:n pohjatöissä puu- ja betonipaalut menivätkin tinasaveen junttakoneen puntilla kuin kuuma naskali voihin...
Salon kaunki tunnetaan siitä,että sen jokilaakson maa-alue oli aikoinaan ollut merenpohjaa.
Custom House puolestaan kuuluu Thames-jokivarteen,jonka maaperä samoin on savipohjaista,mutta brittirakennustekniikkaan kuuluu yhä paalureikien poraaminen.
Muistan mittapojan ajoiltani,miten oma pikkukaupunkini kaikui junttakoneiden punttien paukkeesta,koska Turuntien toisella puolellakin juntattiin Pohjoismaiden Yhdyspankin uuden pankkitalon paaluja ikivanhaan merenpohjaan. Muuallakin kaupungin keskustassa nousi keltaisia Potainin nosturien kehikkotorneja pikavauhtia taivasilhuettiin.
Vanha puutalokeskusta oli väistymässä betonilaatikkokeskustan tieltä..ja kaupungin isät kerskuivat sitä kehitykseksi..

Kaksi työmiestä
samassa holkissa
Juhart
KOP:n pohjatyömaamontun pohjalla sekamiesduuon toinen partneri Maukka oli päässyt roppupojaksi maanantaiaamuna. Työmaakopissa aamuvarhaisella hän oli tuoksahtanut vanhalle viinalle ryystäessään aamuhonkkelissa mustaa kahvia Airam-termospullon muovikorkkikupista..
Åkermanin junttakoneen kuski oli huitonut käsillään lasikopistaan Maukalle savimonttuun,että keilin vaijeria oltiin löysätty tarpeeksi savimaassa lojuvan betonipaalun kiinnittämiseksi vaijeriropuilla koukkuun.
Maukka plumpsi kumisaappaissaan puolisääreen upottavassa tinasavessa kuin sonni mutarannassa makean kaislan perässä,onnistuen lopulta pistämään paalun pään koukun nokkaan,
Maukka etukenossa vinkkasi rukkasellaan paalukoneen kuskille merkiksi paalun nostoon,mutta samalla kaatui mahalleen savimaahan..
Betonipaalu vaijerin vetämänä aurasi tinasavessa vakoa kovaa vauhtia,Maukan rukkasellaan pidettyä roppuvaijerista kiinni.. Maukankin liidettyä mahallaan ja leuallaan sinistä savea halkoen keiliä kohden ..
Työmaan penkalla mestari viittoili huudellen junttakoneen kuskille,että mies oli paalun mukana menossa ylös,jolloin vetoprosessi loppui laakista.
Duuon toinen kumppani Tini huusi penkalta alas kaverilleen:
--Hei Maukka...sää lensis plinisaves nokka erell kun oikken onnen kyyhky!
Työmaakopissa kahvipaussilla skrapattuaan ulkona savea pusakan ja pussihousujen etupuolelta Maukka kysäisi Tiniltä:
--Miks sull on silmäkulma mustan?
--Oleks sää joutunu johkii tappelukseen viikonloppun?
Tini:
--Em mää ol mittän tapelnu...vaan se leskifrouva löi munt silmäkulmaan nyrkilläs..
Maukka:
--No eiks nen ihmistyät luannistanekka oikkeel mallil?
Tini:
--Kyl vaa ne oikke menivä iha mallilles,mut kun mult tuli jo,niin mä muistin sunt ja huusin kovall äänell,ett "Maukkaaaaa!!!"..ja se frouva ihmettel mitä mää oikke karjun..
--Mää sanosin sill.ett mää olen valan vannonu,ett mun pitää muisttaa parast kaverian sekä hyväs ett pahas!
--Sit se frouva plämäs timangisormusnyrkilläs mua silmäkulmaan!
Maukka:
--Sää kyl oles oikke tore puhuaksen mun paras kaverin....ett noinkki oikken muistit mua....mut nyte mää alan kutsuukin sunt Teuvo Tulioks!!

Minun aro-Cadillacini yhteenajossa
Jubailissa korelaisen
Landcruiserin kanssa
Juhart
1982 Jubail.Saudi Arabia
-----------------------------------
Olimme kokoontuneet viikonlopun viettoon Jubailin Waikiki Beachin motellin poikamiesvillalla Arabian meren rannalla,
Oikeata Waikiki Beachiä paikka ei muistuttanut kuin pienellä erämaahiekan värittämällä palmulehdollaan.
Viikonloppua vietetään muslimimaassa perjantaisin.
Olohuoneeseen oli kerääntynyt projektin urakkamiehiä nauttimaan savolaisen putkimiehen "Pöhheikön" eli Koiviston valmistamaa erämaapontikkaa..
Lasien kilistessä ja Mirinda-blanningin läikkyessä ulkopuolisesta tuntuisi,että menossa olisi kovat ylityöt,missä vedenpuhdistuslaitosurakkaa vietiin jo melkein loppukatselmukseen asti.
Rantasalmelainen Pikku Timpuri näytti naulaavansa kaikki pilarikotterot kovalla paukkeella.
Pyssykyläläinen (Sodankylä) karhukuski oli lanaamassa Caterpillarillaan laguunanpenkkoja sileiksi..
Tamperelainen Putzmeister-betoniruiskuautokuski oli urakalla valamassa hallintorakennuksen pohjalaattaa...
Pöhheikkö nousi pöydästä ylös erämaapontikkalasi kädessään,Lasin suuta kämmenellään peitellen hän tokaisi juomakavereilleen:
--Kuulkeepa poejjaat...Minusta tuntuupi,että urakka ei aenakaan ole kusemassa kintuille,kun betoninpölyvä leijuu niin suatanasti ilimassa!
--Eikös luvata,ettemme ennee vappaa-aekana rakenneta ruokasalin pöyvällä paskimoa loppuun.muuten loppuvat kaekki työt ennen aekaansa ja tilipussit tuppaavat ohenevan ettei meijän rouvvat sua piällensä minkkiturkkeja alakaviin talavipakkasiin..
--Sinä Putzmeisterkuski suat ensimmäisenä turpaan,jos avvaat uuvelleen kurahanas mersus perästä!!
Pyssykyläläinen karhukuskikin nousi pystyyn toteamaan:
--Enemhän viinhaa kurkkuun poijjaat,,ettei pääse selkhiämään!

Kamelikarvaani
Muistan hyvin,miten olin hakemassa tätä pyssykyläläistä karhukuskia muutamaa kuukautta aiemmin aro-Cadillacillani Dhahranin lentokentältä.
Dhahranista oli noin 100 kilometriä matkaa kuusikaistaista Kuvaitiin menevää pikitietä pitkin Jubailiin.
Matkalla karhukuski ensimmäistä kertaa näki arolla kamelilauman.tokaisemalla:
--Katho..kamelitokha!
Parisen kuukautta myöhemmin karhukuski oli saanut kortin äidiltään Sodankylästä.
Kortissa luki :
-Hera Martti Pöksyläinen
OMP Rapapia Ltd.
Jubail
Sauti Rapapia.
Ihme kyllä posti oli kantanut senkin kortin kauas Arabian aroille.

Vajaa kirjoitustaito sekä puutteellinen englanninkielen taito ei kohdistunut pelkästään suomalaisiin urakkamiehiin.
Kerran päivittäisostosmatkallani firman Chevrolet C10 Silverado-pickuppilla ajaessani Dammamiin ja Alkhobaariin Jubailista näin tienvarrella yhden pakistaanipojan koti-ikävässään maalaavan spraypullolla ruosteisen vesitankin kylkeen arobensiinasemalla:
--I LOVE PAKSITAN!

jatkuu..