Brasilian oranssinen Kupla.Vanhan roddarin muistelmat.2.

Oranssinpunainen Brasilian VW 1500

Lolo Margallon Brasilian Kupla Molave Avenuella
-----------------------------------------------------------------
Lolo (Isosisä) Margallo asui numero 18 Molave Avenuen taloani vastapäätä,koripallokentän vastapuolella Ipil-Ipil Streetin varrella pienessä kaksikerroksisessa ja meksikolaisarkkitehtoonisessa talossaan.Molave Parkin monet 60-luvulla rakennetut matalat ja ryppyrapatut bungalowtalot muistuttivat meksikolaisia matalia savitaloja..Melkein kaikki Molave Parkin asuinalueen kadut oltiin nimetty filippiiniläisten puiden nimien ,kuten koko asuinaluekin molavepuun mukaan.Molaven englanninkielinen nimi on Tugas Tree,mikä ei kerro minulle mitään,muut,että se voi kasvaa tuuheaksi lehtipuuksi,kuten taloni etupuutarhassa pienestä taimesta kasvanut molave taloani korkeammaksi lehtipuuksi kymmenessä vuodessa. Ipil-ipil taas englanniksi on Lead Tree,jonka puikea lehdistö kasvattaa soikeita ja hernepalkomaisia hedelmiä.

Ipil-ipil Street Margallon talon
edestä kuvattuna

Tällaisen ipil-ipil-puun varjossa ja meksikolaisarkkitehtoonisen talon edessä Lolo Margallo piti päivisin auringon suojassa koripallokentän parkkipaikalla oranssista Brasilian Volksiaan.
Volks oli toinen yleisistä Volkswagen Kuplan lempinimistä Filippiineillä,mutta kansan suussa se usein vääntyy Polksiksi,koska filippiinot aina lausuvat F-kirjaimen P:nä
Toiseksi Brasilian Volks oli yksiyhteen meksikolaisvalmisteisen Volksin kopio.
Vielä jos Molave Park olisi kuulunut Mexico-nimiseen kaupunkiin Pampangan provinssissa,niin latinoidylli olisi tullut täydelliseksi.
84-vuotias Lolo Margallo oli päässyt eläkkeelle Yhdysvaltojen laivastosta Chief Petty Officerina eli suomeksi ylipursimiehenä ja ilmeisesti palvellut Caviten laivastotukikohdassa ja kokenut vuoden 1941 joulukuun 8. päivän japanilaisten Kate-pommittajien Caviten tukikohdan tuhon,jolloin koko amerikkalainen torpeedovenekalusto olivat uponnut Caviten lahden pohjaan.

1942 japanilaisten Yhdysvaltojen laivaston
pommitus Manilan lahdella

Samasta Caviten laivastotukikohdan pommituksesta oltiin tehty amerikkalainen sotafilmikin,jossa John Waynekin näytteli torpeedoveneen kipparia..kuten John F. Kennedy ihan oikeasti muualla Tyynellä merellä.
Tavattuani Lolo Margallon koripallokentän kupeella Volksin aamupesulla ,monasti utelin hänen sotamuistoistaan sekä siitä oliko brasilialainen koskaan myynnissä..Sodasta hän kyllä olisi halunnut puhua Fundador-rommipullon kanssa,muttei Volksin myynnistä...No..not for Sale,Son!

Lukkarisen naiset Molave Avenuelle koripallokentän
laidalla ja 18 Molave Ave,-talomme
edustalla

Lolo oli ostanut itselleen toisen käyttöauton,sinisen Kia Priden,jota hän piti autotallissaan,Volksin jäätyä vain vähälle käytölle,kuten varhaisille ajoille aamumessuun jukaristijesuiittamunkkien kappeliin Mervillen pappisseminaarissa.Mervillen asuinalueen ulkopuolelle hän ei koskaan ajanut,jättäessään autonsa vartiokopin viereen.mistä hän otti tricycle-moottoripyötätaksin Balagbagin kauppahalliin.
Yhtenä aamuna taas tavattuani Lolon Volksin aamupesulla,kysäisin jälleen kerran auton ostosta,jolloin Lolo vastasi..Yes ..Son..28.000 pesos is the price..my Mrs has passed away due to kidney failure and I don't afford to have 2 cars..and I need funds for her burial..

Volks 18 Molave Avenuen tallissa

Pyysin Loloa mukaani Numero 18 Molave Avenue.taloni etuverannalle keskustelemaan kahvikupin ääressä kaupasta,Samalla pyysin Saudista lomille saapunutta rouvaani finanssiavustajaksi kaupanhierontaan.Beirutin taksimersuni oli mennyt myyntiin aiemmin ja jonka eräs hautausurakoitsija oli ostanut ruumisautokonversioksi. Luunvärisenä se sopikin kylmäkuljetusautoksi.päästessään jatkamaan suomalasen sukuni kirkollista perinnettä.
Rouvani oli luvannut minulle uuden ajolelun omasta pussistaan,joka pursui petrorialeista.
Itse olin silloin lopettanut mekein 20 vuotisen uraputkeni Saudissa ja ryhtynyt autotallilanaistudiossani taulutaiteilijaksi,jonka tulot riippuivat kanvaasien myynnistä.
Olin tovin ollut freelancemateriaalihallintoeksperttinä ja ACE Automationin myyntipäällikkönä Makati Cinema Centerissä,joista kummastakin ammatista tuskin olin saanut muuta kuin kahvi- ja bensarahat korvaukseksi ja päättänyt ryhtyä itsenäiseksi taiteilijayrittäjäksi.
Ace Automationissa myin aurinkopaneeleita ,vesi- ja tuulivoimaa australialaisen päämieheni tiliin,mutta filippiiniläiset markkinat eivät olleet kypsyneitä vielä sellaisiin uutuuksiin,jotka olivat hintaisiakin..yksi 20-watin aurinkopaneeli maksoi silloin 20.000 pesoa..jolla sai palamaan muutaman 5-wattisen hehkulampun 20.000 peson invertterin hinnan päälle.
Eivätkä Aussit olleet mitään myyntimiehiä,aloitettuaan aamutoimensa olut-schoonerilla (schooner-tuoppi) verenpainepillereiden kyytipoikana...
Kaupat sitten siitä Volksista tehtiinkin rouvani laskettua käsiveskastaan verannan lasiselle kahvipöydälle pinon sadan peson seteleitä,Lolo Margallon liikuttuneena pistäessä ne paksuun ruskeaan kirjekuoreen ja kainalonsa alle. Kävelin hänen kanssa koripallokentän ipil-ipilpuun alle,jossa Lolo ojensi minulle Volksin avaimet..
"Good.Bye..Sweetheart"..Lolo lausui.silittämällä maksaläikkäisellä kädellään Volksin oranssista kattoa.."You've got a new home,,now".
Muutamassa minuutissa Volksin oranssinen perä kiilsi uudessa tallissa koripallokentän vastapuolella.

1972 Presidentti Marcos julisti
sotatilalain

1970-luku Manilassa
-----------------------------------------
Sotatilalain julistamista seurasi myös ulkomaille matkustuskielto,jolla yritettiin vakauttaa alaslakeutunutta peso-dollariarvoa.
Tästä syystä kotimaan matkailu lomien aikaan etenkin Baguion vuoristokaupunkiin (jossa mm. oma rouvani on syntynyt) oli huipussaan. Metro Manilan Makatin kaupunginjohtaja Nemesio Yabut lähetti jopa omia naispoliisejaan Baguioon avaamaan liikennesolmuja ja liivejään Pines Hotellissa Manilan rikkaille lomailijoille. Pines Hotel ja uusi Hyatt Terraces Hotel olivat täyteen buukattuja,joista Hyatt oli yhtä altis maanjäristyksille kuin San Fransiscon Embarcaredo Hyatt..
Baguion Hyatt myöhemmin 80-luvulla sortuikin maanjäristyksestä.Olin vaimoni kanssa sinä maanjäristysvuotena vierailemassa hänen syntymäkaupungissaan,
Hyattin vielä seistessä paikallaan..

Pines Hotel

Session Road

Silloin voisi nähdä presidentti Marcosin puttaamassa Baguio Country Clubin golfkentän verannan edessä Pääsiäisviikolla,verannalla istuvien keskustellessa maan presidentin terveydentilassta viimeisten juorujen pohjalta... ja Imeldan ostoksilla kaupungissa vihreässä jakkupuvussa,oranssisen käsilaukun kanssa ja Manilan Marikinassa tehdyissä oranssisissa korkokengissä. Kuuluisia Juan dela Cruz- ja Circus-orkesteria ihailijalaumat samoin seurasivat Baguioon. Caesar's Salad eli keisarin salaatti Mano'sin ravintolan edessä oli jonottamisen arvoista alemmalla Session Roadilla,lähellä rouvani isän Papa Antero dela Cruzin rohdoskauppaa, Gabrera Drugstorea. Manilan kauniiden ja rikkaiden uudet Mercedes-Benzit rivoitetuin takavaloin olivat kaikille katsomisen arvoista. Ulkonaliikkumiskielto poistettiin Pääsiäisviikolla,mutta useimmat vieraat pysyttelivät hotelleissa,elleivät halunneet tulla pysäytetyiksi pikkurahan puutteessa olevien taikka virkaintoisten Metrocomin poliisien toimesta tarkastuspisteissä..
Vuotta 1974,jolloin Lolo Margallo oli ostanut Brasilian Volksinsa ilmeisesti Makatin DMG:n Volkswagen-liikkeestä,voisi katsoa sentimentaalisesti pieni tippa silmässä.Moni Marcos-lojalisti muisti nostalgisena,miten sotatilalain aikana kaduilla ei nähty rikollisuutta,iltakymmeneltä aamuneljään oli voimassa ulkonaliikkumiskielto,vapaa sana oli kiellettynä lehdistössä sekä tiedoitusvälineissä.Ainoa sanomalehti Manila Bulletin Marcosin peukalon alla julkaisi sensuroituja otsikoita ja kaukana kommunistikapinallisten hyökkäyksistä. 5 vuotta sotatilalain alla vastasi aika paljon yhden "franquistalalaisen" Generalissimon aikaa.
Kaiken pinnalla rauhalliselle ja naiville kansalle tarjottiin viihteeksi OPM-musiikkia (Original Pilopino Music) sekä vaudevillemäistä elokuvaa teattereissa (Bodebil) polttoainesäännöstelyn ja monien kulutustavaroiden puutteen vastineeksi. Pehmeät pornoelokuvat nelikirjaimisin otsikoin kiihdyttivät yleistä keskustelua etenkin kuvauksista,joita sensuuri oli ..tai ei ollut hyväksynyt.

1974 Miss Universum ja
Johanna Raunio

Miss Universum-kisat pidettiin CCP-FAT-kompleksissa (Cultural Center of Philippines-Folk Art Theater),Imelda Marcosin lempiprojektissa,missä rakennusvaiheessa sata työntekijää hautautui betonivaluun ikuisiksi ajoiksi. Suomalainen Ursula Raunio valittiin 3. perintöprinsessaksi.
Lettermenit lauloivat serenaadeja tagalogiksi maan ykkösnaiselle Imelda Marcosille ja Imelda lauloi näille lempikipalettaan tagalogiksi Dahil sa Iyo (Because of You)..
Frazier-Ali-Thrilla in Manila teki isoja otsikoita.
Bataanin Westinghousen ydinvoimala oli rakenteilla,jäämällä vuosikymmeniksi pumpuliin,Marcosien jouduttua 1986 maanpakoon Havaijille.

1984 Bataanin ydinvoimala

1942 huhtikuu Bataan antautuu

Bataanin niemimaa myös muistettiin vuoden 1942 kuolemanmarssistaan,jolloin tuhansia amerikkalaisia ja filippiiniläisiä sotilaita nääntyi tai lopetettiin japanilaisin samuraimiekoin.
Tänä vuonna 2016 maan uusi presidentti Duterte ehdotti Bataanin voimalan käyttöön ottoa pumpulista sähköntarjonnan puutteeseen,mutta asiantuntijat kertovat sen tekniikan olevan vanhentuneen ja että voimala seisoo arkojen mannerlaattojen päällä maanjäristyksille alttiina.
Lisäksi Duterte oli hyväksynyt presidentti Marcosin hautaamisen maan sankarihautausmaalle Manilaan,vaikkei Marcosin sotasankaruudesta eikä sankarimitaleista edes Yhdysvaltojen sotahistoriallinen arkisto löydä niihin mitään todisteita. Presidentti Duterte ilmeisesti halusi rauhoitella Marcos-lojalisteja ja haudata samalla 30-vuotta kestäneen Aquino-heimon vihan Marcosejaa vastaan v.1983 senaattori Benigno Aquinon salamurhasta.
70-luvulla Nationalismi oli huipussaan,kun maan kansainvälisyyden imagoa poltettiin IMF:n (International Monetary Fund) Manilan konferensissa, valtion polttaessa veronmaksajien rahaa useiden luksushotellien rakentamiseksi.

1974 Highway 54

Highway 54 ristittiin Epifanio de los Santos Avenueksi (EDSA),jonka varrelle arkkitehti Senjor Trullench rakensi ja Madridin,yhden maan ensimmäisistä hienostoravintoloista.

Automaailmassa moni autonostaja pääsi suhteilla eurooppalaisten luksusautojen omistajiksi,maan rikkaiden Marcosien vastustajien muuttaessa Amerikkaan tai Australiaan.
Monet  merkit,kuten BMW 2002,Alfa Romeo 1750 GTV ja Volvo 142 saivat näin uudet omistajansa.
Merkkikorjausliikkeitä ei ollut kuin Mercedesille,joidenka taitavat mekaanikot joutuivat korjaamaan ja huoltamaan muita europpalaisia merkkejä.
Saksalaiset autotarvikemerkit,kuten Dekran,Hoppecken ja Vartan akut,Hirschmannin sähköantennit,Blaupunktin,Beckerin ja Grundigin autoradiot,Continentalin ja Semperitin renkaat sekä Glasuritin että Dr. Herbertin lasit,olivat suurta herkkua uusille omistajille.

1977 Saturday Night Fever

Ulkonalikkumiskieltolaki kumottiin 1978 syyskuussa sekä sotatilalaki että matkustuskielto 1979.
Alkusoittona 80-luvulle hotelleissa ja ravintoloissa jumputettiin viimeisä dicosaundeja,kuten Satuday Night Feveriä ja TGIF:ää (Thank God It's Friday),joista muodostui melkein instituutio.

1975.9.30
Thrilla in Manila

Laiton dragracing eli varttimailin kortteliajo tuli takaisin ja Shakey'sin pizzapaikat sekä Greenhillsin ostoskeskus,joista tuli dragsterikansan juottopaikkoja Makatin ja San Juanin kaupungeissa.
Rallye Motorsports eli ralliautoilu herätettiin eloon Alcogas-ohjelman alla.
Lolo Margallo saattoi myös ihmetellä uuden Brasilia Volksinsa suurta janoisuutta,koska Manilassa brasilialaisista osista koottujen Volksien kaasuttimien suuttimet olivat isompia Brasilian Alcogas-pakkolain takia. Alcogashän oli alkoholisekoitteista bensiiniä.
Alcogas tulikin markkinoille sen suuren öljykriisin mukana.
Lolo Margallo muiden manilalaisten tapaan voi kengittää Volksinsa Quezon Cityn Banawen ja Makatin Auto Cyclen varaosaliikkeissä uusilla "magwheelseillä",jolloin naapurit voisivat kehua autoa "pogiksi" eli komeaksi. Japanilaisiin autoihin melkein vakiovarusteina kuuluivat Denso-ilmastointilaitteet ja Volksiinkin sellaisen sai asennettua,jos tyytyi 15 prosentin tehon ja vauhdin alennukseen.Volkshan ei ollut edes 1500-kuutioisena kova menijä.
Amerikkalaisista Motor Trend- ja saksalaisista Das Auto,Motor und Sport-autolehdistä Lolo Margallo voi myös lukea uusista Volkswagen-malleista Autobahnoilla.haaveilemalla lisäksi,jos sotaveteraanieläkeläisenä pystyisi säästämään uuden Opel Kadettin ostoon Yutivon GM-liikkeestä Makatissa.

VW Brasil 2-door

Uuden kaksiovisen taikka neliovisen Brasilia Volksin oston hän laski pois,koska naapurit olivat haukkuneet mallin pikaisesta ruostumisesta sekä huonolaatuisesta työstä. Silloin DMG:n Libertadin Volkswagen- tehtaat olivat ottaneet oppia brttiläisistä autotyöntekijöistä,menemällä lakkoon ja jolloin tuotantoakin yritettiin häiritä huolimattomalla työlaadulla...
Hänen Brasilian kupla-Volksinsa ei koskaan päässyt koristaan ruostumaan ja myöhemmin Lolo Margallo vaihtoi kaikki lokasuojat lasikuituisiin ja lattian ruostumattomaan peltipohjaan.
Makatin DMG:n Volkswagen-liikkeesen tulivat näytille myös uudet 1302- ja 1303 Super Beetle-mallit,joidenka uutuutena oli McPherson-etujousitus.Nämä mallit saatiin suoraan Saksasta,koska DMG:n tuotantoon kuuluivat vain brasilialaiset mallit. Super Beetlet maksoivat kultaa DM:n kurssin ollessa korkealla. Vielä 2000-luvulla sanomalehtien käytettyjen autojen myyntilistoilta voi plokata Volks-ilmoituksen..."For Sale 1965 Volks 1200.German made".,,jolla yritettiin myydä laadukkaampaa ja alkuperäistä saksalaismallia.
Saksalaista VW-kuplaa tuotiin maahan jo 60-luvulla paikallisen tuotannon ohella.

1970 VW Toro

..jatkuu. Brasilialainen suomalaistallissa.

Brasilian oranssinen Kupla.Vanhan roddarin muistelmat.1.

1962 Manilan Western District Police Dept:in
VW ja skootteriperhe
Dewey Boulevardilla
Juhart

Nyt kun juhlitaan olympialaisia Rio De Janeirossa eli tammikuun joessa,Brasiliassa,vanhan roddarin kallon sisästä pulpahti mieleen vuoden 2004 tapahtumat Manilasta,jolloin rouva osti sille lahjaksi Brasilian kuplan ...tai oikeastaan Manilassa kootun oranssinvärisen 1974-mallisen VW 1500:n.
Filippiinoille kupla on aina ollut todellinen vanhempien miesten kansanauto,jota ollaan kutsuttu monilla lempinimillä,kuten Kalbo ja Pendong..vapaasti suomeksi käännettynä..Kaljupää.
Minulle nimitys iski suoraan kallooni,jonka päälaella silloin kasvoi harvennettu tillimaa.
Omituista kyllä 2010-luvulla Lontoossa ne tillinvarret olivat alkaneet tihentymään älykoppani laella jostain hormonaalisesta häiriöstä..ja odottelen uutta tillisatoa

Brasilialainen
Molaven autotallissa

Volks Populi..VW-historiaa Filippiineillä
-------------------------------------------------------
Brasilialaiseksi filippiinot kutsuivat monta muutakin VW-mallia,kuten sitä Manilassa..tai oikeastaan Quezon Cityssä DMG:n tehtaalla koottua ja 411-mallista lyhennettyä Brazilia-mallia.joka tunnettiin pikaisesta ruostumisestaan.Minun brasilialaiseni taas oli erikoinen mutaatio kuplasta 1964-mallisella ja pikkuikkunaisella korilla, naitettuna 1974-mallisen kuplan pohjapannulle 1500-kuutioisen pahnapuhaltimen tekniikalla. Samanlaisia mutaatioita ilmeisesti valmistettiin Meksikossakin.
DMG (Group of Companies),jona tehdasta tai yhtiötä nykyään kutsutaan,tunnetiin myös lyhennyksestä nimellä Diesel Motors of Germany vuodesta 1955,jolloin Hanomagin ja Henschelin dieselmoottoreita sekä kuorma-autoja alettiin tuomaan maahan yhtiön nimissä.

1960-luvun Radiowealth
Carmen TV

Firman perustaja Domingo M, Guevara (ei mitään sukulaisuutta Che Guevaralle,samoin kuin maan ex-presidentti Fidel Ramos Fidel Castrolle) ennen VW-kokoonpanoa oli perustanut Radiowealth-yrityksen.joka valmisti kotimaisia ja edullisia radio- ja TV-vastaanottimia paljon ennen japanilaisten merkkien maahantuloa.
Guevara oli synnyinprovinsissaan Camarines Surissa opiskellut nuorana miehenä kirjekurssin kautta radioteknikoksi.Kotipaikkakunnalla radioinnostuksestaan huolimatta  hän ansaitsi leipänsä maanviljelijänä perhetilalla,Naapurinsa kanssa syntyneestä maakiistasta närkästyneenä hän muutti Manilaan,missä hän pystytti 1935 oman Radiowealth-radiokorjausliikkeen,joka ajan mittaan muuttui "yhden miehen ja yhden oven"-yrityksestä dynaamiseksi tuotantokonserniksi.

Serg's suklaafirman VW Kastenwagen
n.1958

1969 Trakbayan

1970 Sakbayan

1975 DMG:n VW Beetle-mainos

Volkkarikokoonpano alettiin Domingo M.Guevaran Libertadin tehtaan Metro Manilan Mandalyongin kaupungissa sijaitsevalla tehtaalla v.1957 syyspuolella Type 1-Kombi-mallilla,jota Suomessa kutsutaan Junakeulaksi. Sitä seurasivat Type 11-malliset Kombit,Kastenwagenit,avolavat ja Doppelkabinet, V.1959 kesällä alettiin sen oikean kuplan eli 113-mallin kokoonpano. Ensimmäiset 120 kuplaa valmistuivat silloin kahdessa kuukaudessa.Kokoonpanossa myöhemmin seurasivat kuplan 111-mallit.Variantit ja Passatit sekä Sakbayanit plus Trakbayanit (1960-luvun Sakbayan oli oikea Filippiineillä suunniteltu ja valmistettu kansanauto ja Trakbayan AUV eli Asian Utility Vehicle).
Vuonna 1970 päästiin tuotannossa 6100 auton huippulukemiin,joista kaikki myytiin kotimaan markkinoille.Oma 1974-mallini kuului taasen ensimmäisiin Quezon Cityn tehtaalla valmistettuihin 1500-malleihin.1975 presidentti Marcosin vaatima Progressive Car Manufacturing Program.missä osien kotimaisuusastetta tehostettiin,tuli voimaan..mikä myös vaikutti laadun alenemiseen.

1978 VW Toro

1978 VW Beetle,Brazilia ja
 Passat-mainos;
DMG

Viimeisimpiä CKD-osista koottuja VW:itä olivat Brazilia Beetle,Brazilia Sedan ,Bay Window Kombi sekä Passat.
Lisäksi 5 eri versiota VW Brazilia Toro-urheilumallista koottiin tehtaalla.
Brazilia Passatista voin mainita sen,että minulla Saudi Arabian Jubailissa ensimmäisenä firman autona oli 1980-mallinen Brazilian Passat,josta kaikki ovenkahvat ja kojetaulun nappulat irtosivat käteen..
(Alunperin DMG-yhtiö oli saanut nimensä perustajastaan Domingo M.Guevara Seniorista.)
Nykyään DMG Motors Group edustaa VW:tä ja Audia.
Volkswagenin lisäksi Domingo M.Guevara laajensi tuotantoaan koneiden  ja laitteiden valmistajana maataloudelle,armeijalle sekä muille ryhmille. Tuotantoon kuuluivat traktorit,dieselkuorma-autot,radiovastaanottimet.tietokoneet ja digitaaliset tiedonvälityslaitteet. Autonvuokrausalalla hän oli samoin maan ensimmäinen AVIS:in fransiisina 40 vuotta sitten.

Domingo M Guevara

Guevara vs. Marcos
---------------------------------------------
1971 ennen presidentti Marcosin sotatilalain julistamista Guevara valittiin delegaatiksi perustuslakikomiteaan,joka yritti nopeuttaa eli "kaapelistrartata" maan uinuvaa teollisuutta.
Guevara lisäksi kuului yhtenä delegaattina sotatilalain julistamisen vastustajiin.
Pian Marcosin edustajat ottivat häneen yhteyttä mahdollisesta hänen konserniinsa ostamisesta..siis ei konserninsa. Guevara oli antanut hinnan ja kysäissyt emissaarilta ,josko tämän päämies hyväksyisi tarjouksen.Emissaari oli antanut kieltävän vastauksen eikä millään hinnalla.
Guevara hämmästyksissään oli kysynyt emissaarilta.mitä tämä tarkoitti.
Emissaari oli vastannut Marcosin halunneen investoida konserniin.
Guevaran kerrottua ,ettei häntä kiinnostanut minkäänlainen yksipuolinen kumppanuus Marcosin ja tämän liepeilöijden kanssa ,hänellä oli vastassa vaikeudet pankkiensa,verohallinnon ja tullilaitoksen kanssa.

1965 Ferdinand Marcos
Valkoisessa Talossa

Guevara oli katsonut mahdottomaksi taistella Marcosia vastaan millään tavoin sotatilalakilanteen takia.Hän katsoi täysin hyödyttömäksi taistella konserninsa puolesta ja jos hän olisi taistellut,hän olisi menettänyt kaiken..ja jos hän oli päästänyt Marcosit sisään,hän olisi menettänyt kaiken.
Paineiden lisääntyessä ja terveyden heiketessä Guevara perheineen päätti muuttaa Yhdysvaltoihin maanpakoon.
Domingo M.Guevara ei ollut ainoa teollisuus- ja liikemies,joka joutui Marcosien hampaisiin.
Mm. Meralco:n eli Manila Electric Companyn perustajat Lopezin perhe joutui muuttamaan maanpakoon Yhdysvaltoihin,Marcosien kaapattua omistussuhteen.
1981 DMG lopetti toimintansa Libertadin tehtaalla japanilaisten automerkkien vallattua markkinat.
Vasta v.1996 Volkswagenin kokoonpano aloitettiin San Fernandon Alaminosin uudessa Proton Pilipinas-tehtaassa Pangasinanin provinssissa,jolloin markkinoille saatiin ensimmäiset VW Polot ja Caravellet..Sopimuksen oli allekirjoittanut silloinen presidentti Fidel Ramos uuden Tiikeritalousprojektinsa ponkaisemiseksi. Protonilla oli ollut suunnitelmissa vielä Audin kokoonpano,mutta tehdas joutui jälleen sulkemaan ovensa jostain syystä. Polojen ja Caravellejen omistajat joutuivat silloin eräänlaiseen tyhjiöön ilman mitään VAG.n varaosa- ja huoltoverkostoa.
Proton oli malesialainen Mitsubishin tekniikalle pohjautuva autonvalmistaja,jonka oman mallin myynti Filippiineillä teki nokkalaskun.Samoin Audikaan ei halunnnut mitään yhteistyötä yhtymän kanssa ja ilmeisesti samoin kävi VAG:nkin Protonin kehnon markkinoinnin takia.

Fidel Ramos

Fidel Ramosin utopistinen Tiikeritalousprojektin alku tällä kertaa vaimeni tiikerin murinasta kissanpojan naukaisuun.
V.2013 syyskun 27, päivänä suuren manilalaisen Ayala Corporationin alaosasto Automobile Central Enterpirice Inc,(ACEI) esitteli Ayala-museossa uudet tuontimallinsa,kun Weiming Soh,hongkongilainen Suur-Kiinan-ASEAN-maiden kaupallisen osaston johtaja allekirjoitti sopimuksen VW:n piirimyynnistä Filippiineillä Ayala Corporationin pääjohtajan Fernando Zobel de Ayalan ja John Philip Orbetan,Ayala Automotiven pääjohtajan kanssa.
Tällä kertaa Volkswagenit tulevat Filippiineille suoraan Kiinasta..ja jäädäkseen markkinoille..

jatkuu..Brasilialainen Molave Avenuella..

Romutarhojen ruosteista kultaa.Vanhan roddarin muistelmat.3.POR KILO..kilohintaan..

1949 US Armyn ylijäämäjeeppejä
Filippiineillä

PNR:n terminaali Manilassa

Filippiineillä ollaan aina arvostettu vanha rautaromua.
Jopa maan kansallisen rautatieyhtiön PNR:n (Philippine National Railroad) Manila-Laguna paikallisjunaraide on kysyttyä tavaraa.Iltaisin.kun junaliikenne on pysähtynyt yöksi,radanvarren slummiasukkaat irroittelevat kiskoja,jotka päätyvät paikalliselle romukauppiaalle POR KILO eli kilohintaan.
Manilassa valitetaan aina kuoppaisista ja monsuunisateiden syömistä kaduista sekä valtateistä,jotka voivat muodostua hengenvaarallisiksi,jota lisää vielä varastetut valurautaiset viemärikannet--POR KILO..
Filippiinot ovat aina olleet oivallisia vanhan tavaran keräilijöitä sekä niiden uusiokäyttäjiä.
Mm. Jeepney oli heidän keksintönsä joukkoliikennekalustopulaan amerikkalaisten jättäessä II maailmansodan jälkeen suuren sotajeeppikalustonsa Clarkin lentotukikohtaan sekä Subicin laivastotukikohtaan lahjaksi filippiinoille.Näin presidentti Dwight "Ike" Eisenhowerkin oli sanonut,että Jeep oli suurin Amerikan lahja Filippiineille,

1946 Early Jeepney

Näistä ylijäämäjeepeistä syntyikin kyläpeltiseppien käsistä ensimmäiset Hurricane-neloskoneiset ja bensiinikäyttöiset Töpöhäntä-Jeepneyt,jotka puolenvuosisadan kuluttua olivat mutatuoineet pitkiksi rosteripeltisiksi Jumbo-Isuzu Diesel-Jeepneyksi,joista yksikään maan hallitus ei ole päässyt eroon joukkoliikennekaluston uusimisessa.
Manila sai lisäksi 80-luvulla uuden ongelman joukkoliikennekalustonsa uusimisessa,kun kongressissa ja senaatissa hyväksyttiin bussikalustopulaan uittaa Etelä-Koreasta ja Japanista vanhaa bussikantaa,jota kansan suusssa ilkuttiin Kenji-busseiksi. Moni Manilasta Lagunaan matkustava sai yhä lukea japanilaisista bussien reittikilvistä,että Numero 13 Hino-bussi oli alunperin kulkenut Tokion ja Kioton väliä..

Pitempiakselivälinen jeepney-taideteos

Vanha japanilainen Hino Turbodiesel "Kenji"-bussi

Nämä japanilaiset Kenji-bussit vielä olivat varustettuina oikeanpuolisilla ohjauksilla,aiheuttamalla uhkarohkeissa ohituksissa suurta turmaa ja surua satojen ihmishenkien menetyksellä.
Samoin niitä vanhoja japanilaisia Fuso- ja Hino-kuorma-autoja uitettiin tuhansia kappaleita satamakonttikuljetuksiin oikeanpuolisin ohjauksin.kunnes oikein lailla piti kieltää niiden maahantuonti.
Se sitten synnyttikin uuden autoverstasbuumin lain kiertämiseksi Subicin vapaasatama-alueella.missä ohjauslaitteita muutettiin vasemmalle puolelle oikein urakalla.
Bussien ja kuormureiden lisäksi tuhannet Mitsubishi Pajerot,Nissan Patrolit sekä Toyota Land-Cruiserit saivat vasemmanpuoliset ratit sekä polkimet uusin vasenkätisin kojetauluin verstaskonversoinneissa.

Manilalainen työntökärry

Metro Manilassa autolla liikkuva tapaa päivittäin sadoittain miehiä,naisia ja lapsia aisoissa työntämässä puisia työntökärryjä,joihin varakkaampien asukkaiden poisheitetty ja kerätty muovi-sanomalehti- lumppu- ja rautajäte kulkee läheiseen korttelin kierrätyskeskukseen.
Varsinaisia rautaromutarhoja Manilasta ei monikaan tapaa kuin metropoliksen ulkoalueilla,koska kaikki romujäte kadunvarsilta kaikkoaa köyhemmän kansanosan uusiokäyttöön.
Kysytyimpiä artikkeleja ovat taifuunien tuuleen paiskomat aaltopeltilevyt sekä narrapuiset  sekä cocolumber-(kookospalmupuu) kakkoskakkoset,joita yleensä käytetään shantytown-mökkien runkomateriaaleiksi sekä katteiksi .

Taifuunin tekemä aaltopeltiromis

Itse omasta kokemuksestani en ole vaivannut fyysistä voimaani yhdenkääm narrapuisen kakkoskakkosen naulaamiseen,koska sen läpi ei saa vasaralla iskettyä puolitoistatuumaista rautanaulaa ilman kannan kontkaamista eli vääntymistä.Ainoana keinona on ollut aluksi ennen vasarointia reiän poraaminen narrapuuhun,johon myös yleensä ohut poranterä katkeaa,puun savutessa kuin Mindanaon saaren negritoalkuasukkaiden antiikkisissa tulentekoyrityksissä ennen tulitikun keksimistä.
Cocolumber on taas höylättynäkin niin karvaista ja huokoista materiaalia,että naula sujahtaa iskusta sen läpi,häviämällä kiinnitettävvän puuhun kiinni.Kookospalmu ei oikeastaan ole mikään puu,vaan kasvi,joka rungossaan säilyttää satoja litroja vettä.

1970-lukuinen Ford Fiera-mainos

Laituripyykkäri
Juhart

Paranaque Cityn Molave Parkin asuinalueella melkein naapurissani asusti eräs perhe harkkotiilimuurin sisäisellä compoundilla.Perheen isä ajoi ammatikseen kutsufirman renkinä vanhalla ja rämisevällä Ford Fiera-avolavalla pöytiä ja tuoleja sekä ilmapalloja kaikkiin mahdollisiin filippiinokutsuihin sekä fiestoihin.Perhe asui tällä katetulla avovarastocompoundilla melko primitiivisesti oikeata maalaiselämää keskellä Manilan metropoliksen kiihkeätä elämää.missä herättiin aamuaskareisiin neljältä kukonkieuntaan,rouvan syöttäessä porsaat ja kanat sekä lapset..ennen kouluun lähtöä.
Lasten koulu-univormut kiilsivät pyykkinarulla Tide-saippuatangolla pestynä puhtautta aamuauringossa,jonka säteet pääsivät sisään compoundille tuuheiden palmuonoksien välistä,

Filippiniläinen Ulin- (puuhiili) hella

Aamiaisriisin rouva oli köksännyt puuhiilitulella valurautakattilassa.Samalla tulella hän oli kuumentanut raskaan valurautaisen silitysraudan,jonka sisällä hehkuivat puuhiilikekäleet. Lasten valkoiset kouluasupaidat rouva silitti narrapuisen istuinpenkin päällä pirskuttamalla suustaan tynnyrivettä silityksen kosteuttamiseksi...
Lapset toimittivat aamupesunsa varastorakennuksen nurkalla sadevesitynnöristä vettä kippaamalla päälleensä muovisella Tabo-kauhalla.Sama Tide-pyykinpesusaippuatanko kelpasi lastenkin pesuun.

Polku-trike

Lasten lähdettyä kouluun prässätyissä ja puhtaissa koulu-univormuissa ja mustaksi plankatuissa kengissään rouva kävi vielä helssaamassa aamun ensimmäiselle kutsukalustekeikalle lähtevää miestään,joka oli pinonnut putkirautaiset ja vanerikatteiset kalusteet Fieran lavalle.Aamuneljältä täytetyt värikkäät ilmapallot kuorman päällä hävisivätkin pian Fieran dieselin sinisessä savussa asuinalueen vartiokopin kulman taakse,jolloin rouva työnsi varaston nurkalta avonaiselle portille kolmipyöräisen sivuvaunupolkupyörän eli polku-triken.
Sivuvaunuun hän kantoi vanhan pyöreäkehyksisen viisarivaa'an,vasaran sekä muovinarukerän.
Suljettuaan compoundin korkeat ja sinkkipellitetyt ovet rouva ryhtyi polkemaan ylös Molave Avenueta mäen päälle. Ohittaessaan kadunvarsitaloja hän huusi " Tao Po..,diyario,kahoy...!"(Onko ketään kotona..sanomalehtiä,puutavaraa,,,!),
Useista talojen autotalleista kadulle ilmestyi univormuisia sisäkköjä käsissään sanomalehtipinkkoja,vanhoja vaatteita,muovipulloja ja -astioita,rikkonaisia lastenpyöriä,kattiloita ja pannuja sekä puisia rakennusjätteitä.
Sanomalehdet,muovit ja rautaromun hän punnitsi vaa'assa kertomalla sisäköille päivän kilohinnan..POR KILO..sisäköiden juostessa sisään kertomaan talojen emännille hinnoista..

Usean vuoden päästä asuttuani tällä asuinalueella kuulin,että rouva oli kouluttanut tällä romunkeruulla lapset yliopistodiploomehin saakka.

Hyljättyjä Holden Torana-romuja Manilassa

1980-luvulla en tavannut lähistön kadunvarsilta yhtään hyljättyä autonromua...tai oikeastaan yhden asuinalueeni lähistöllä Kalayyan Villagessa eli opettajielle tarkoitetussa kylässä.Sekin autonromu oli kaluttu irti kaikesta irrallisesta,mitä käsivoimin ja sivuvaunupyörällä pystyi kuljettamaan...
Auton jämät olivat 1963-mallisesta Mercedes-Benz 220S.stä.
Jos näin kadunvarsilla yhdenkin autovanhuksen,niin senkin avonaisen nokkapellin alla työskenteli joku remonttia tekemässä.Itselleni tuli mieleen muistista heti joku havannalainen sivukatu.missä kuubalaismekaanikot istuttivat itädieselejä vanhoihin jenkkiautojen konetiloihin.

Havannalaisen Plymourhin
kadunvarsikorjausta

Erona Havannan ja Manilan välillä oli,että Havannassa kaikenlainen ulkomainen autontuonti stoppasi 1960,jolloin Manilaan avautuivat uudet tuontimarkkinat Japanista.
Manilan vanhoihin jenkkiautoihin kelpasivat Isuzu-dieselit.
Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa olin maininnut,niin Manilan kaikki autovaraosaliikkeet olivat keskittyneet oman asuinalueeni lähistölle Pasay Cityn Evangelista-kadun ja Taft Avenuen väliin..
Kaupungin keskustaan kun ei saanut lupaa romutarhoille,niin autovaraosaliikkeet pystyttivät puotinsa kadunvarteen,jonka takaosissa aaltopeltikattojen alle varastoitiin kaikkea autoista kannibalisoituja auton osia akseleista ja moottoreista peltiosiin. Joku varaosaliike oli keskittynyt pelkästään sähköosiin,kuten yksi Taft Avenuena alkupäässä LRT:n (Light Rail Transit) junaradan betonipaalujen varjossa..jonka kadunvarsivaraston betonilattialta löysin Boschin starttimoottorinkin vanhaan W123-mersuuni.

Evangelistan japanilaista ylijäämä-
varaosaa kaupan

Pasayssa Taft Avenuen Rotondasta (liikenneympyrä) saattoi laskea melkein puolisensataa autojen sähköosien myyjää yhden korttelin matkalla Epifanio de los Santos Avenuella (EDSA) Makati Cityyn päin ajaessa,joissa useassa sai jopa käämitettyä ja korjattua vanhat starttimoottorit ja laturit odotellessa paikan päällä. Väliin mahtui muutama tusina autopeltikorjaamoa,erikoisvannemyymälää sekä automaalaamoa.
Evangelista ja sen poikkikadut tunnettiin myös vanhatavaraliikkeistään,joita kaikkia ei voi ihan kutsua antiikkiliikkeiksi,Joku myi vanhaa puutavaraa,toinen vanhoja vaatteita ja kolmas kirjoja sekä vanhoja amerikkalaisia aikakausilehtiä.Väliin mahtui myös huonekaluliikkeitä.

Jätepuusta valmistettu
ruokapöytäkaluste

Evangelista  Thrift Shop

Antiikkinarrapuuhuonekaluliikkeet sijaitsivat Makati Cityn businesskeskustassa.
Filippiinot ovat kekseliäitä myös ns. uusantiikkihuonekaluissa:
Eräs insinööri ryhtyi valmistamaan tasokkaita ja moderneja huonekaluja roska- ja jätepuupalosta,joidenka valmistukseen hän palkkasi työttömiä ja kadulla asuvia sekä rehabitoituja narkkareita.Yksikään entinen Istambay (Standby) ei enää halunnut takaisin kadulle päästyään oikeaan ammattiin sekä hyville palkoille..
Itse kokosin Evangelistan Thrift Shopeista melko mahtavan amerikkalaislehtikokoelman 1930-60-luvuilta National Geographicin keltakansista Life-aikakausilehtiin,joskin osa lehtien sivureunoista oli hapertunut ilmastosta sekä torakoiden leuoista.
Amerikkalaista kirjallisuutta ostin taasen Shoemart-tavaratalojen pohjakerrosten Booksale-myymälöistä.Osa näistä teoksista Booksale oli hankkinut mm. kalifornialaisista kirjastoista,osan amerikkalaisista kirjakaupoista.
--jatkuu..