View-Master-matka Friscoon.Papinpojan nojatuolireissu.

1956 View-Master E

Vuoden 1956 jouluna papinperheen pesue sai yhteisen joululahjan, View-Master E-stereodiakatselulaitteen,jolla sai matkustaa maailman jokaiseen turistikohteeseen vain luunvärisellä "sulkimella" painamalla. Kuvakone oli valmistettu ruskeasta bakeliitista ja lahjalaatikon mukana tuli pari diakiekkoa. Yksi kiekko kuvasi Disneyn Seikkailumaata ja toinen San Fransiscoa.Pian ajan mittaan niitä paperisia ja siniseksi painettuja kuvakiekkopusseja ilmestyi lisää Disneyn piirretyistä ja muistaakseni Euroopan matkakohteista,kuten Lontoosta ,Pariisista ja Roomasta.
Muistaakseni View-Masterin isäpastori oli ostanut Lehden valokuvaamosta Annankadulta,josta niitä matkakuvakiekkojakin sai ostettua lisää jännille nojatuolimatkoille.

1955 ca. View-Master
San Fransisco

Isäpastori oli pappilan ainoa maailmanmatkaaja,joka jo 30-luvulla oli käynyt Tallinnassa ja 1936 Berliinissä sekä Roomassa.50-luvulla hän oli muutamaan otteeseen visiteerannut Tukholmassakin.Äitipastorska taasen ei ollut mikään ulkomaidenreissaaja,jolle riitti vain pakolliset käynnit Iisalmessa ja Kuopiossa lähisukulaisten hautajaisissa.
Isosiskoiltani ne View-Master-matkat taisivat jäädä lyhkäsiksi harrasteiden keskittyessä Elokuva-Aitan filmitaivaan tähtien kuvien saksimiseen ja liimaamiseen leikevihkoihin. Pikkusiskoiltani kyllä kävin vinkumassa konetta Disneyn piirrettyjen katselemisesta,jotta pääsisin yhä uudelleen vierailemaan San Fransiscossa,minulle upouudessa Amerikan länsirannikon ihmekaupunkissa.

1939 NY World Fair

Vastineeksi Amerikan kuumeessani oli aiemmin tutustunut itärannikon New Yorkiin Fammu-tädin vinttikomeron saloista löytämistäni v.1939 New York Times Heraldeista sekä saman vuoden maailmannäyttelyn väripostikorteista.Fammu-täti oli ollut 1900-luvun alussa kauppalan ensimmäinen naisvalokuvaaja ja uskoisin hänen tunteneen myös Daguerre-lasilevynegatiivien lisäksi sen ajan ensimmäiset stereokooppiset kuvakatselulaitteetkin,joihin pistettiin tuplattu korttikuva samasta aiheesta.
View-Masterin San Fransiscon matkailukiekko oli ilmeisesti kuvattu v.1955 tuntemieni automallien perusteella. Suomesta saatavien diakiekkojen valikoimasta ei kylläkään löytynyt autohullulle itselleni oikeita autoaiheisia kiekkoja,joita myytiin laajalti Amerikassa.Olisin repinyt molskishortsihousuni,jos olisin saanut käsiini kiekon Chrysler Six Ways Newsistä,Diamond T Motor Companystä,FoMoCon Edsel Divisionin Corsaireista,Pacereista,Rangereista jne.
Pikkuisen savilaaksokauppalan valokuvaamoista ei edes löytynyt STA:n eli Suomen Turistiauton kuvakiekkoa bussimatkasta Wieniin,Pariisiin sekä Italiaan.
Muissa pohjoismaissa sekä Euroopassa myytiin View-Masterin autoesittelykiekkoja,kuten norjalaista GM Bedford Vare og Lastbilar,belgialaista GM Opel,Chevrolet Commercielleä (tavara-autoja) jne..

Suomen Turistiauton 1958 Büssing TU4500-
Emmelman turisbussi

1955 Cliff House
Restaurant ,SF.

Siten päädyin tutkimaan San Fransiscoa oikein suurennuslasilla.
San Fransisco tuli minulle myös tutuksi James Stewartin ja Kim Novakin Vertigo Hitchcock-filmistä , myöhemmin 60-luvun lopulta Steve Mc Queenin Bullittista sekä v.1974 Roman Polanskin Chinatownista,missä Jack Nicolson palveli Faye Dunawaytä yksityisetsivänä..
Asian vierestä puhuakseni Steve McQueen ja Faye Dunaway filmasivat yhdessä ensimmäisen Bourke-pätkän.Stevestä filmipussaamisissa tuntui jäätävän kylmältä ja tunteettomalta,jolloin hän risti vastanäyttelijättärensä nimellä Day Funaway..
Minulle tulivat View-Masterin kiekosta erittäin tutuiksi Golden Gate-silta,Alcatrazin vankilasaari,Nob Hill,Chinatown,Cable Car-ratikat,Cliff House Restaurant,North Beach,Fishermen's Wharf,Russian Hill ja San Fransisco-Oakland-silta jne...
Niihin olisin halunnut tutustua v.1981 maailmanympärimatkalla Saudi Arabian Dhahranin kentältä lennettyäni Manilan,Tokion Naritan ja Honolulun kautta Friscoon marraskuisena koleana aamuna,jolloin ilma oli niin sumuisen harmaankolea,että matkakummpanini Torkkelin Eskon kanssa päätimme ottaa jatkolennon New Yorkiin. Minua ei edes matkamuistona terminaalista ostamani Tony Bennetin c-kasetti "I left my Heart in San Fransisco " paljoakaan lämmittänyt uudessa Sonyn korvalappustereossani.

                   1962 CBS,Tony Bennet.I Left My Heart in San Fransisico

1936 Lincoln Zephyr
V12-mainos espanjaksi

Menen kylläkin stoorini aluksi View-Masterin Frisco-kiekon kuvausajasta kymmenisen vuotta taaksepäin ja II maailmansodan loppuun v.1944 amerikkalaistuneen BBC-toimittajan Alistair Cooken mukana.
Cooke oli reissannut Amerikan manteretta läpi käytetyllä 1936-mallisella Lincoln Zephyr V12-limusiinillä,jonka alle hän oli saanut erikoisluvalla New Yorkissa uudet Firestonen ristikudosrenkaat.
San Fransisco 1930-luvulla on aina kiinnostanut v.1934 Golden Gate-sillan avajaisista alkaen.Friscon v.1906 maanjäristyksestäkin olin lukenut monia kertomuksia ja miten kaupunki sijatsee kahden vulkaanisen mannerlaatan päällä.Toinen suurempi maanjäristys tapahtui v.1989 tappamalla 7 ihmistä 120 ihmisen loukkaannuttua.Itse en niinkään pelännyt kovin paljoa maanjäristyksiä,joita Manilassa tapahtuu toistamiseen,tosin alemmissa Richterin asteikoissa.Rakensihan rakkaudesta ja uhmalla aurinkotalonikin 80-luvun alussa Albayn maakuntaan aivan Mayon-tulivuoren juurelle Travesian kylään.Enemmän minua pelotti NPA-kommunistisissien laskeutuminen vuorilta Baby Armalitein keräämään suojelurahaa vaurailta ulkomaalaisilta.Tulivuoren purkaukset,maanjäristykset ja taifuunit ovat filippiinoille jokapäiväistä leipää..

1944 Alistair Cooke 1936 Lincoln Zephyrillä poikkeamassa
Pasadenan Shellillä Kaliforniassa

"Mikä tahansa San Fransiscoon saapumistapa,ilmasta,vedestä taikka junalla..tai parhaiten ajamalla sisään sitkeän sumun läpi ja putkahtamalla siitä ulos San Fransicon lahden yltä kiiltävään auringon paisteeseen,on kuin kutsukortti menneisyyteen. Vieraan on vaikeata saada käsitystä,mitä San Fransisco tekee ja millä sekä miten se elää,kuten oppia mitään muutakaan järkevää jostain New Yorkista tai Baghdadista.

1940-luvun
Santa Fe dieseljuna

Turisti pohjaa viipymistään kaupungissa kaikenlaiseen tunteelliseen kirjalliseen matkaopas-elokuva-omaelämäkerta-sumuun. On sääli edes vaivautua tutustua kaupungin nykyisiin ongelmiin herkistä kertomuksista edesmenneistä lähetyssaarnaajista , jotka ovat kasvattaneet erikoisen romanttisen kaihin sisäsilmään,minkä läpi on vaikeata nähdä nykyajan monimutkaista todellisuutta.
San Fransiscon olivat perustaneet kaivostyöläiset ja minne sitten saapuivat nokkelat jenkit Clipper-purjelaivojen kokat vaahdoten.Yhtä nopeasti sinne kiiruhtivat saksalaiset,ranskalaiset sekä sveitsiläiset maitse kultaa vuolemaan. Silloinen kyläpahanen,minne silloin koko maailma muutti,meni makuulle olkien ja sylkiremmaleiden päälle kymmenestä taalasta per yö.Sinne saapuivat kiinalaiset kaivoksiin, kokeiksi ja pyykkäreiksi..sekä tulemaan lynkattaviksi että ajettavaksi osavaltiosta pois rautateitse. Sinne saapuivat italialaiset kalastajiksi ja skotit laivanveistäjiksi. Japanilaiset tulivat sinne viljelemään kukkia sekä vihanneksia.
San Fransiscoa voitaisiin tämän kuvan mukaan kutsua pelottavaksi Barbaarirannikon kaupungiksi,mutta historia toisin johdattaa vieraan myös Pyhän Francisin kaupunkiin. Kaikesta tästä huumaavasta kirjojen sepittämästä fantasiasta huolimatta totuuden ytimenä pysyy se,että San Fransiscosta oli tullut oikea kaikkien maapallon kansojen sekoituskeskus..Maatessasi selälläsi vaikka Berkeleyn mäillä ajattelmassa kaikkea muuta kuin yhteiskuntaoppia,voit kuulla kiinalaisten kyyhkystyn kuhertelua australialaisten eucalyptuspuiden välistä espanjalaisnimisten vuorten juurella.   
V.1939-40 New Yorkin kansainvälisten messujen aattona pidettiin San Fransiscon Tyynenmeren maiden kansainväliset kauppamessut nimeltään San Fransisxon Trade Exposition.,mistä mm.Ford Motor Company lähetti kuljettajaparin ajamaan uuden. Ford Deluxe Fordorin koko Amerikan mantereen poikki New Yorkin kansainväisille messuille.
jatkuu....

Kiitoksia avusta!? Televisiokerjuuta vähempiosaisille.Lontoon postilla

2013..kirjoitettu unohtunut kirjoitus:

Olen täysin ymmälläni.
40-tuumainen tauluteevee suoltaa joka viides minuutti David Attenboroughin luonto-ohjelman väliin eri avustusjärjestöjen rahankeruumainoksia ihmismieliä hämmentävillä mainoksilla.
-Anna 3 puntaa sukupuuttoon kuolevalle lumileopardille ja adoptoi yksi!
-Anna 3 puntaa egyptiläiselle kidutetulle ja nälkiintyneelle aasille ja adoptoi yksi!
-Anna 2 puntaa afrikkalaiselle nälkiintyneelle ja kolerasta kärsivälle lapselle,joka ehkä ei enää elä ilman apuasi huomenna!
Ainoa kysymys herää näistä kolmesta apua tarvitsevasta,että miksi pienen ihmishengen hinta on puntaa halvempi kuin lumileopardin ja kuorma-aasin.
Miksi minulle televisionkatsojalle annetaan näin suuri vastuu maailman koko eläin- ja ihmiskunnan pelastamiseksi?
Skeptikkona olen kyllä aina ollut varuillani,etten joutuisi kehitysapujärjestöjen juksattavaksi,koska kehitysmaissa sadat samanlaiset järjestöt taistelevat jalansijasta kalliisti palkatuin henkilöstöportain. Lopputuloksena vain pieni prosentti avustuksista todella päätyy hädänalaisten elämän helpottamiseksi.
Haitin pääkaupungissa Port au Princessä monta vuotta luonnontuhon jälkeen hyvin harva asunnoton on päässyt oman katon alle ulkomaisten kehitysaputyöntekijöiden loikoilleissa viiden tähden hotellien altaiden reunalla ryystämässä pinja coladoja,ajelemalla aamuisin hökkelikyliin neliveto-Land Cruisereilla tarkkailemaan kurjuutta,mikä ei ole muuttunut miksikään sitten eilisestä eikä edellisvuodesta.

Maailma ei ole muuttunut yhtään paremmaksi sitten arabikeväästä Egyptissä,Tunisiassa eikä Libyassa,vaan entisten diktatuurien tilalle on astunut uudet vähemmistödiktatuurit demokratian sijasta,mikä panee ulkopuolisen epäilemään,että kaipaavatko arabikansat lopulta mitään länsimaiden tuputtamaa demokratiaa,elettyään Ibrahimin ajoista tuhansia vuosia jonkinlaisen kuninkaallisen dynastian alla.
Saudi Arabiassa en usko koskaan edes naisten saavan tasavertaisuutta wahhabilaisen papiston pitäessä kuningashuonetta kurimuksessa painottamalla,että kuningas ei ole kuin toiseksi kuningas ja ensimmäisenä maailman ainoan oikean uskonnon suurten pyhien kaupunkien Mekan ja Medinan suojelija.

Britannian hallitus aivan tällä viikolla oli herännyt siihen,että 40 miljoonan punnan kehitysapu Egyptin uudelle ja islamistijohtoiselle valtiolle olikin kadonnut korruption taskuun eikä mistään löytynyt edes kirjanpitoa kehtysapurahojen tilityksistä yhteenkään kriisiprojektiin..jos sellaisia sitten oli olemassa.
Pääministeri Cameron lopulta irtisanoi avustussopimuksen 40 miljoonaa puntaa köyhempänä.