Hyvät,pahat ja rumat.10 nätinrumaa autoa,jotka haluaisin omistaa.5.Metropolitan.

1954 Nash Metropolitan 1200-avoauto
1964 Soy Cuba-filmissä

                                               Soy Cuba 1964


Soy Cuba- filmissä (I am Cuba 1964) ,joka kuvasi Fidel Castron valtaan tulon kynnystä v.1959,näytetään tarkasti Havannan kromitäyteistä liikennettä. Filmin taustana oli poliittinen kritiikki Kuuban presidentin Batistan korruptoitunutta hallitusta ja dekadenttia amerikkalaista elämäntapaa kohtaan.Filmi alkaa kuubalaisen sokeriplantaasityöläisen pyromaanisella isäntänsä viljelmän tuhoamisella.Plantaasin omistaja oli myynyt viljelmänsä amerikkalaiselle Anaconda-yhtiölle,jolloin kaikki maatyöläiset häädettiin irtisanottuina perheineen maatilalta.
Soy Cuba-filmin oli tehnyt Kuuban valtio yhteistyössä venäläisen Mosfilmin kanssa v.1963
Se ensiesiteltiin v.1964.
Samana vuonna,kun filmiä kuvattiin presidentti Kennedy salamurhattiin ja runsasta vuotta aiemmin Yhdysvallat olivat tehneet CIA:n hankkeesta epäonnistuneen maihinnousun Sikojen lahdella Kuubaan.
Kummankin saarivaltakunnan Kuuban ja Filippiinien kohdalla amerikkalaiset joutuivat lähtemään saarilta.
Toisessa  kotimaassani Filippiineillä kylläkin vasta 1990-luvulla amerikkalaisten omistama Clark Airbase ja Subic Naval Base sulkivat lopulta porttinsa.
Kuubaan amerikkalaisille jäi Guantanamo Bayn tukikohta ja vankila,mihin kootaan tuomittaviksi amerikkalaista elämäntapaa ja demokratiaa vastustavia jihadisteja.
Muistoina ja lahjoina kummankin maan Amerikan ajasta jäi ruostunut kromikylläinen jenkkiautovaranki.
Tänä päivänä Havanan El Malecon-rantabulevardi on yleensä on melkein tyhjillään autoliikenteestä,autovanhusten kalastellessa turisteja kyytiinsä kaupungin rommin ja rumban huumauttavassa keskustassa.

1954 Nash Metropolitan mainos

Soy Cuban yhtenä eriskummallisena autona oli 1954 Nash Metropolitan 1200 avoauto,jota yksi tulisieluinen ja nuori vallankumouksellinen ajoi El Maceon rantabulevardia pitkin.1200 rulee Austinin 1,2-litraisesta nelosesta. Kuuba tunnettiin samoin kuin Filippiinit eräänlaisena Amerikan takapihana,minne tuotiin melkoinen määrä jenkkiautoja. Iso Britannia ei jäänyt paljonkaan jälkeen,koska vielä tänäänkin Havannasta löytyy "käyttöentisöityjä " brittiautoja vanhoista Ford Prefecteistä Hillman Minxeihin.
Manilassa taas 50-60-luvuilla ajeltiin Austin A55-60 Cambridge-takseilla.

1958.Escolta,Manila.Austin A55 Cambridge-taksi

1960 ca. Nash Metropolitan
Lontoossa

Nash Metropolitan oli sellainen brittijenkki,joka oltiin suunniteltu italialaisen Pininfarinan mallista Amerikassa ja valmistettu Iso Britanniassa Austinin Longbridgen tehtaalla.Nash Metropolitania en usko koskaan valmistetun Filippiineillä,vaikka Nash Motors myi autoja Manilassa. V.1962 AMC kylläkin salli paikallisen Vehicles and Equipment Co:n valmistaa CKD-osista Rambler Classic-malleja,joita näkyi paljolti Manilan liikenteessä.
Metropolitania myytiin myöskin Hudsonina...joskin vähemmin kuin Nashinä..

1965 Rambler Classic STW Manilassa

1957 Victoria Docks M-varaston edustalla
vientiin lastattavia Nash Metropolitaneja

Nykyisen asuinpaikkani itälontoolaisen Custom Housen läheisyydessä sijaitsevalta Victoria Docks-laitureilta lastattiin vielä 60-luvun taitteessa vientiin Nash Metropolitaneja.Osa meni Yhdysvaltoihin ja osa Eurooppaan,josta Suomikin taisi saada muutaman kappaleen.
Iso-Britannian markkinoilla malli tunnettiin Austin Metropolitanina...

1960 Austin Metropolitan

Pettäjättären tie eli Rouva Suomisen petos.Johdanto kirjoitussarjaan.

Fiktio

--Ja sitten uot paekalla ruokapöyvässä kello nelejältä..eekä sekunttija myöhässä..muuten tulloo tupenrapinat!
Jussin äiti huusi keittiönikkunasta papinpojalle,joka oli nostamassa jalkaansa isältään perimänsä. mustan sotapyörän ookan yli.Pyöräänsä hän piti keittiön ikkunan alla rapattua kivijalkaa vasten nojaamassa ja iltaisin pappilan ja kanttorilan välisessä kellaripyörävajassa.
Hän oli fillaroinut koulusta kotiin kitisevin ja venynein ketjuin,jotka tarvitsivat  kiristystä ja voitelua.
Kotimatka Alhaisten vanhasta puukoulusta,joka oltiin annettu yhteiskoulun käyttöön, ja mistä hänellä oli pelkkää alamäkeä  Röykkälänmäkeä Salmen puusillan yli Rumpalinkadun pappilaan.
Sen alamäen hän ajoi hurjaa vauhtia matkien kauppalan nuoria Jawakuskeja,vaikka vanhan sotafillarin jarrut tuskin pitivät.
Salmen sillan puinen ja köyryselkäinen kansi vanhan suojeluskuntatalon vieressä onneksi hidasti hyppäyksellä faartia pyörän ,uusien hakkapeliittarenkaiden kumistessa lankuilla.
Vanhan Eläintorin ja lyseon pihan kulmalla Jussi joutuikin lopulta jarruttelemaan oikein tosissaan väistääkseen kolmiomerkin takaa Raatihuoneenkadulta liukuvaa autoliikennettä.
Lyseon kulmalta olikin korttelinväli pappilaan ja sillä etapillä Jussi ehti vilkaista housutehtaan pihalle tukun nurkalta,miten firman autokuski ja tukun nokkamies Jokke lastasi housulaatikoita Ford Thames-pakettiauton takaovista sisään.
--Pussipöksyi on taas menos Kuopijon Turol!
Jussi suhautti riisitautisten etuhampaidensa välistä,joutuen pyyhkimään sylkikuplia hihansuullaan suupielistä....
Housutehtaalta kuului erinomaista intervallista teollisuusompelukoneiden surrausta,housuprässäämön katolla seisovan peltisen piipun päästäessä valkoisia höyrypilviä pihariippakoivujen oksille.
Pöksytehtaan nurkat olivat hänelle tuttuja leikkipaikkoja,missä hän johtajan poikein kanssa kiipeili tukun vintille lukemaan vanhoja Seuroja sekä heidän pappansa Jalluja,Kalleja ja Coctaileja,jotka aiheuttivat Jussillekin omituista kovenemista molskihousun lahkeessa.
Pojat olivat hirnuneet papinpojalle,että " mela oli tullut molskihousuun..ja ettei ainaskaan pappilassa tartte eres pöksyi tärkätä,kun on tärkit omast takaa"..
Poikakolmikko oli juossut vintinrappuja alas kovalla kolinalla pihalle,mistä Jokke oli juuri lähtenyt Thamesilla pihasoraa kuopien,johtajan liivipuvussa haravoidessa lehtiharavalla renkaanjälkiä tasaiseksi.
Pyylevä ja ohuttukkainen johtaja yleensä aina aamutoimikseen lakaisi koko tehtaan Rumpalinkadun katuosuuden eräänlaisen isometrisenä jumppana lääkärin käskystä,koska kolestoriarvot olivat hypänneet yläpiikkiin.
Pari viikkoa aikaisemmin samalla nurkalla pojat olivat juosseet vintiltä nokitusten poliisilaitoksen etsivä Arskan kanssa. Kassakaappi oli varastettu tyhjäksi eikä tukun kanslististakaan oltu kuultu sen enempää.
Epäiltiin kavallusta.
Arska oli kuulustellut poikakolmikkoa yhtä kerrallaan tukun viereisen omenapuutarhan kiikussa.
Jussiltakin se oli viekkaasti tentannut valkeata kuulasta keltaisin hampain jyrsiessä aivan pojan nenän edessä.että Jussi pystyi laskemaan melkein kaikki ihohuokset etsivän kuumaisemaisessa kraaterinokassa.
--Ookkos nähny frouvakanslistii ton Jokken kans friiaamas tual tukun housupaalien välis..papinpoik?
--Voit kertoo mulle ihan suoraan..en mää muil kerro
Jussi oli kertonut etsivälle suoraan,koskei virkavallalle saanut valehdella:
--Ei se Suamisen frouva mitään Jokken kanss,mut ton johtajan kans ne joskus pussasivat tual johtajan huaneess...
--Me poikijen kans kerra kurkattii kanslian ovest ,kun kanslisti piikkikoroill seisos varppaillan niiren isän kaulas,ja pojat vaan nauroi,ett iskä ja frouva Suamalainen vaihtavat räkää keskenäs..
--Koton niiden iskä ja äiti olivat useesti tapelleet jostan semmosest,ett kumpi rekijokilaisist mimmeist lopult perii tehtaan,kun iskä delaa järtslaakiin...

Pappilan pihaan kurvattuaan Jussi oli hakenut pyöräkellarista vaseliinipurkin,josta hän suklaapuikkotikulla levitteli rasvaa sotapyörän ketjuille kitinän positamiseksi.Ketjujen kiristämiseen hänellä ei ollut aikaa päättämällä polkea rauhallisemmin,ettei kettingit luiskahtaisi rattailta.
Monasti hän oli pudonnut seisaaltaan pyörän ookaputkelle ylämäissä,ketjujen pudottua pinnojen ja ketjusuojan väliin. Sellaista kipua hän ei munaskuissaan toivonut edes vihamiehilleen,kiirittyään vinkkelissä tienpenkalla koko tähtitaivaan vilkkuessa silmissä Venuksesta Uranukseen.
Pyörä olisi pitänyt panna selälleen seisomaan Lepper-nahkaistuin alassuin pihasoralle eikä hän muistanut,mihin isä oli piiloittanut sen fillarin monireikäavaimen,koska miestangossa roikkuva nahkainen kalukotelo oli tyhjä.Ehkä se oli pannut avaimen omaan Miele-moponsa kalupussiin,josta se melkein jokaisella avaimella sai moponsa ja kesämökin Aldell-perämoottorin mutterit ja pultinpäät pyöreiksi...

Torikadun puoleisessa makuuhuoneessaan hän oli heittänyt koulunahkasalkkunsa hetekan huovalle ja pannut läksykirjansa pinoon kirjoituspöydän kulmalle.
Läksyt saivat odottaa.
Tärkeimpänä tehtävänä tänään oli pyöräily kauppalan autoliikkeisiin vonkaamaan ilmaisia autoesitteitä sekä varaosaliikkeiden ja bensa-asemien tarroja...mutta housutukun kanslistin katoaminen oli jäänyt askarruttamaan hänen mieltään,koska kirkkokonttorin Salli-kanslisti oli kerran lausunut,että johtajalla ja pöksytukun kanslistilla oli joku suhde..

Karvan verran tukka-asiaa.

Metro-lehti.Lontoo.16.10.2015

My short back and sides is too "extreme" for class.
A boy of ten has been banned from the classroom--after his short back and sides haircut was branded "extreme".

Tämänlainen nuorten miesten ja poikien ohimoilta ja niskasta klanittu tukkamuoti on vallannut koko Lontoon.
Äsken käytyäni kulman turkkilaisessa halpatavarakaupassa ostamassa spraymaalipurkin,kassan nuori turkkilaispoika oli leikkauttanut itselleen tällaisen tukkakomeuden itselleen.Vitsailin pojalle,että haluaisin itsellenikin samanlaisen.mutta kun päälaelle kasvaa vain harvoja tillinvarsia,niin pitää kasvattaa lettiä vain ohimoille ja singleerata viisimilliseksi kallonlaelta..
Tällaisia kuontaloita olen tavannut Lontoossa useita..niin nuorilla ja vanhemmillakin uroksilla.
Aluksi pelästyin,että 30-luvun Mosleyn eli loordi HawHaw'n natsit olivat saaneet herätyksen,,jolloin kukin pakkovärvätty Mosley Youth-alokas oli joutunut himmlerimäiseen tukanleikkaukseen.
Äitikappalaiska eläessään kutsuikin tällaista tukanleikkausmuotia....."että pilkkumi päässä leikattu".

Brittiläinen koulukuri ja tiukka pukeutumiskoodi ilmeisesti oli saanut otsikkojutun koulupojan opettajattaren kauhistumaan uudesta tukkamuodista koulun sääntöjen vastaisena.Koulu vaatii,että pojan tukan pitää olla päälelta,niskasta ja ohimoilta saman pituinen.
Näin siis ollaan menty halkomaan hiuksia koko tukka-asiassa!

Muistan itse nuoruudestani 50-luvulla kesälomien alussa,kun äitipastorska usutti minua menemään Rummunlyöjänkadun Heiskasen tädin parturiin kesätukanleikkaukseen,missä vaalea kuontaloni trimmattiin ympäriinsä millinterällä ja tukan tilalle jätettiin vain otsatupsu.mistä pappilan lottavääpeli sai tukistaa tarpeen tullen.
Joskus äiti itsekin päätti klania kalloni,panemalla minut istumaan vanhaan,korkeajalkaiseen ja puiseen lasten syöttötuoliin,missä istuin peloissani keittiön karhea pellavakäsipyyhe kuristettuna hakaneulalla niskasta kurkkuni ympärille. Äiti ompelulaatikosta kaivamalla vanhalla, 30-lukuisella ja tylsäteräisellä tukanleikkurilla klani nuppini sellaisilla lammaskeritsijän otteilla sänkipelloksi,että päänahkaan sattui joka nirhauksella..
Keritsimisen perästä hän vetäisi sormillaan minua otsatupsusta,läimäyttämällä vielä tuolista alas kiivettyäni kämmensyrjällä molskihousujen persuuksiin..laukaisten:
--No kyllä nyten kelepoo poijalle piälaki oekeen koko suveksi ..kun vielä saesj issäeskin sammaan tuoliin!
--Mutta se kunniin kääpi vuan Heeskasen parturissa leekkaattamassa laeneet piän piältä ja niskan se ajattoo rajalla ja haesoo kolinalta ja puuterilta kunniin joku Suaronin lilija!

Näin kansakoululuokkani melkein joka pojalle leikattiin kuontalot kesäksi puoliklaneiksi eikä kukaan solvannut meitä,vaan kaikki tädit ja mammat kutsuivat nuppejamme sööteiksi, hieromalla vielä ohimennessään lisäksi päälakiamme pesutuvan karhaisimilla käsillään vastakarvaan.
50-luvulla tuli myös sellainen jenkkitukkakin muotiin,missä poikien kuontalo muistutti naisten hiusharjaa piikkeineen. Jenkit kyllä kutsivat sitä laivaston Crew Cutiksi ja me korttelin pojat siilitukaski.
Minä en saanut sellaista leikkauttaa Heiskasen parturissa,kuten naapurin pöksytehtaan johtajan pojat,Jukka ja Hessu joka kesä..en tiedä miksi..mutta äiti kutsui kaikkea amerikkalaismuotia humpuukiksi ja niiden musiikkia rumputukseksi,mikä ei kenenkään hartaan körttiläiskorvaan sovi,puhumattakaan niiden muotitansseista,missä periä ja lanteita heilutetaan rivosti.
Silti äiti joka keväänä pappilan salin Wirth-flyygelin tarvittua viritystä, steppasi 30-lukuisilla steppikengillään pappilan salin korkkimatolla somerolaisen pianonvirittäjän plimputellessa muistista vanhoja kupletteja..20-lukuisessa polkkatukassaan..
Kun me kakarat naurettiin äidin satakiloisen elopainon steppausta salin ovenraosta,niin hän sai otettua juuri minun otsatupsustani kiinni laukaisemalla:
--Työ vuan naaratte kunniin Kuopijon puuhevoset,mutta minä näätän teille riäväsuille,missä kuappi seesoo!
Äidin ollessa tyttönimeltään Kauppisia,niin uhalla lausuin takaisin:
--Kaappinen vai Kuappinen!?
Äiti:
--Mee siätä ilikkumasta ja haje siltä paekalta pihakoevusta itelles se Koevuniemen herra,niin perästäs vielä pitelet!!

Lyhyt tukkamuoti alkoi kuolla 60-luvun alussa teinipoikien keskuudessa Beatlemanian iskettyä tukanjuuriin ,kun teinityttöjen piirissä matkittiin Anne Sebergin,Jean-Paul Belmondon amerikkalaisen vastanäyttelijättären lyhyeksi klanittua kuontaloa v. 1959 filmistä A Bout de Souffle.
Isosiskoni Ankukin leikkautti kuontalonsa samanlaiseksi,koska teinityttöjen keskuudessa kaikki ranskalaisuus oli silloin chiciä.
Äitikappalaiska kutsuikin sitä tukkamuotia "keskitysleiriltä karanneelta",vaikka itse koko elinikänsä oli pitänyt 20-lukuista polkkatukkaa helppohoitoisimpana hiustyylinä.
Toinen amerikkalainen Hollywood-näyttelijätär Mia Farrow jatkoi Sebergin hiusmuotia vielä naidessaan Frank Sinatran.
Mia Farrowin lyhyt kuontalo jäi vain muistoksi naituaan yhden eksentrisen ja brooklynilaisen filmiohjaajan,mutta Frank Sinatra tupeineen laulaa vieläkin uTubessa...
Minäkin My Waytä laulellessani ajan kuontaloni lyhyeksi siilitukaksi tänäpäivänäkin--...

Omana minänä ulkomailla,vaivoineni.Papinpoika ja pakana.

Tohtorilla.
Juhart

-Muuttaessasi toiseen maahan joudut ottamaan oman itsesi mukaan...vaivoinesi..


Olen asunut ulkomailla pysyvästi vuodesta 1980,jolloin muutin töihin Saudi Arabiaan suomalais-arabialaiseen firmaan.
Se oli myös ensireissuni lentokoneessa Lufthansan Jumbossa Frankfurt am Mainin lentokentältä Saudi Arabian itärannikon Dhahraniin.
Helsingin ja Frankfurtin välinen lento tapahtui Lufthansan pienemmällä puikolla.
Lennolla hermovatsassani lenteli perhosia,korvien lukkiuduttua kabiinin paineesta.
Olin siis viemässä itseäni ulkomaille perintönä saamillani vaivoilla,missä maha hermostuu kuralle jännityksestä ja vaikkukorvani lukkiutuvat paineenvaihtelusta.
Vatsavaivat kyllä laukesivat No Smoking-kyltin sammuttua juostuani koneen takaosan vessaan ruikulle,mutta korvani pysyivät lukossa vielä Frankun terminaalissa kaikista soman saksalaislentoemon tarjoamista kovista karkeista ja leukojen aukoilusta huolimatta.
Heineken-tölkkikalja kansainvälisen terminaalin pubitiskillä lievensi vatsahermoja,mutta korvani pysyivät lukossa vielä koko 8-tuntisen lennon aikana Saudiin.
Turha spennaaminen on aina kuulunut henkiseen "taudinkuvaani",vaikka vanhempana ukkona olen jo päässyt yli kaikesta turhasta funtsaamisesta.Vatsani toimi kylläkin melkein ronklaamatta,mutta korvani erittävät yhä tummanruskeata vahaa tinnituksen kera. Googletohtori kertoon tinnituksen johtuvan osaksi myös vahvasta vaikkukerroksesta sisäkorvassa,joka johtuu liiallisesta korvien rassaamisesta pumpulipuikolla,joka työntää korvakakan syvemmälle korvakanavaan,mikä minulla äidiltä perimänä on ahdas,
Kävin näiden korvieni kanssa omalla tohtorilla eli GP:llä (General Practitioner),Banglalesh-syntyisellä tohtori Sinhalla,joka luurasi luupillaan niiden sisään toteamalla:
--A bit of wax ,Sir,,,no problem...and I shall prescribe you some wax remover oil..that will help you!
Intin vastaan,että korvani puhdistuisivat sellaisella vesiruiskupruutalla,millä minun työpaikkatohtorini Harkkila putsasi korvakanavat lapsen tuttipullomaidon lämpöisellä  haalealla  vedellä,jolloin korvalehteni alla pitämään emaliseen munuaiskulhoon valui kaikki ruskeat korvapaskat...ja kuulo parani hetkessä..
Äitinikin monasti kehaisi samanlaisesta korvahuuhtelusta savonkielellä,että "jollei nyten ommoo pieruvaan kuule,niin hörppää kastorjölöjyä,niin aenakin pierut kovenoo iänen puolesta..."
Äitikappalaiskalta oltiin toinen korva leikattu,kun siellä sisäkorvan erikoisessa sepänverstaassa oli vasara ja alaisin luutuneet yhteen.
Tohtori Sinha kieltäytyi moisesta huuhtelusta uskomalla vain korvan öljyämiseen.
Minulla omassa kotilääkekorissani on vieläkin puolisentusinaa pulloa vanhentuneita korvaöljytippoja,joita käytän vain korvalehtieni putsaamiseen.kun yön aikana iltasuihkun jälkeen kaikki korviini jäänyt vesi itsestään valuu tyynylle,jättämällä kuivuneen ja hilseilevän vaikkuihon korvalehdille.
Nuorin Manilassa asuva tyttärenikin kaikissa geeneissäni on saanut minulta samanlaiset Lukkariskorvat.
Samoin nyt Lontoossa työskentelevä vanhempi Manilassa syntynyt tyttäreni kiittää minua kaikista ihmiskehon pikkuvaivoista,jotka hän on perinyt minun suomalaisgeeneissäni.
1.Haisevat jalat
2.Haisevat kainalot.
3.Öljyiset kasvot (iho)
4.Heikko vatsa.
5.Korkea ja pyöreä otsa lesken lovin (isäni puolelta)
6.Iso takapuoli..
7.Raskaat luut (äitini puolelta)
8.Taipumus lihoamiseen (äitini puolelta)
9.Tupakoiminen (isäni ja minun puolelta)
10.Hiusten hilseily.

Plussapuolelta hän mainitsi hengenperintönään minulta saaneen vain yhden asian,älykkyyden,jota kuulema hänen äitinsä puolelta ei paljoakaan herunut,kun meni naimisiin yhden hullun Finnin kanssa..
No..rouvani kyllä on älykäs,saatuaan kandin paperit sairaanhoitoalalta ja hänet lasketaan kardiologiahoitajan pitkällä uralla erittäin pätevänä ammattilaisena. Hän itsekin on minulle kertonut.ettei olisi saanut niitä kandinpapereita Baguion sairaanhoito-oppilaitoksesta muulla kuin kovalla lukemisella.
Näin nuorin tyttärenikin sai hotelli- ja ravintola-alan kandinpaperit uutteralla opiskelemisella,toisin kuin minä ja vanhin tyttäreni,huitaisemalla opinnot sivuaineena osakuntatieteineen kaiken hauskanpidon ohella.

Vanhin siskoni kerran kertoi,että vanhetessaan hän kuvapostipostikorttien sijasta vaihtaa ystävättäriensä kanssa vain röntgenkuvia.
Itse olen aina ollut huono kirjeiden ja korttien lähettäjä.
Ensimmäisellä ulkomaantyömatkallani 1965 kesällä Ruotsin Uplannin Örsundsbrossa possuassistenttina unohdin viestittää äidillen parin ensiviikon aikana,että olin edes saapunut elävänä perille. Äidin piti soittaa ulkomaanpuhelulla Anderrsonin isännälle,oliko se finnipoika saapunut perille.
-- Jåå..han mår jätte bra där i svinhuset och kastar svinbajs ut..!
Oli Kalle Andersson vastanut luuriin.
Äiti oli vastannut Kalle Anderssonille 30-luvun kauppakoulun ruotsillaan:
--Jassåå..ska ni meddela honom att kasta ett brev åt mej ,,vaasäååguuda!
Nyt en jaksa edes jaksa kollata kaikkia sähköposteja sekä roskaposteja hiirikäteni ollessa jäykkänä ja kipeänä alinomaisista tykkäysklikkauksista.

finis..

Aamu Manilassa.Isang umaga sa Maynilad.Filippiiniläiskirjeet.2.

Molaven brasilialainen

Kuulin keittiöstä kolinaa vaimon siskon eli residenttipaholaisen Fhelyn alkaessa paistamaan kaasuhellalla filippiinojen aamuherkkua Corned Beefiä sekoitettuna eiliseen riisiin,jota aamumenyynä kutsutaan Corned Beef on Fried Rice.
Ja tämän Corned Beefin täytyy olla juuri Argentina-merkkistä..kalleinta purkkiruokaa naapurin Abatayn sari-sarikaupan hyllyltä..Elimme latinalaista aikaa Molavessa..aamiaiseksi argentinalaista corned beefia ja aamuajelu brasilialaisella kuplalla..jonka cd-soittimesta kuului Gloria Estefanin ja Miami Sound Machinen kuubalaisia sointuja...
Kuulema Argentina Coned Beef oli "Masmasarap ..eli..parhaimman makuista kuin halvemmat brändit.
Lisämenyynä kouluun meneville tyttärille Fhely paistaisi paikallisia hotdogeja eli nakkeja,joihin ollaan lisätty väriaineita sisällön punaistamiseksi..Valitettavasti nakeista pitää myös kuoria muovit päältä..Nämä paistetut nakit menevät kurkusta alas Tasty-vehnävoileipäviipaleilla sekä Pandisal-suolapullilla,joita aamulla saa tuoreena suoraan leipomosta tuomana Abatayn sari-sarikaupasta..
Valitettavasti Tastyt ja Pandisalit ovat vuosien mittaan pienentyneet yhden suupalan kokoisiksi,bromiinin korjatessa nisun..hinnan lisäksi noustessa vuosi vuodelta.
Fhelylle ja tyttärille ei kelpaa voimakas batangaslainen Barako-filtterikahvi,vaan Nescafen
instantkahvi..
Vanhan filippiinotuttavani Berny Abejuelan kommentti alinomaisesta hintojen noususta tuli heti mieleeni..."Life is hard when prices go up..but life would stop immediately,if one thing does not go down..women's panties!"

Sarao Isuzu Jeepney

Fhely oli syöttänyt ja valmistanut tyttäreni kouluun menoon. Riitta menisi Sacred Heart High Schoolin läheiselle Multinational-asuinalueelle Tatayn Isuzu Diesel-jeepneykoulubussilla. Hanna taasen joutuisi matkustamaan eri jeepneykyydeillä San Andersin kaupunginosaan keski-Manilaan Saintscohon eli Saint Scholastica Collegeen. Kummatkin koulut ovat katolilaisnunnien johtamia oppilaitoksia,joidenka lukukausimaksut kohoavat vuosi vuodelta,nunnien perien samalla levitessä..
Riitalle piti lisäksi valmistaa mukaan amerikkalaismallinen lunchbox ja Hannalle antaa mukaan Baon--eli koulupäivän ruoka- ja jeepneymaksuraha..
Heidän ollessa nuorempia alakoululaisia (Grade School),paikallinen harmaatukkainen Tatay (Pappa) kuljetti heidät portilta koulubussijeepneyllä läheiseen Mervillen Sacred Heartin kouluun..
Joskus heitin heitä kouluun ja takaisin luunvärisellä Beirutin taksimersullani..

Oranssi brasilialainen

Nyt kun luunvärinen mersuni oltiin myyty yhdelle hautausurakoitsijalle konversoitavaksi hauturiksi,jouduin joskus ajamaan Riitan Multinationalin kouluun oranssisella Brasilian volkkarillani..ja hakemaan hänet kotiin kello kolmelta iltapäivällä..
Näin säästin koulubussimaksusta,joka samoin oli noussut vuosi vuodelta bensiinin ja dieselin hinnan noustessa.Samoin oli tullut voimaan laki,etteivät koulubussit saisi enää olla 10 vuotta vanhempia,jolloin Tatay joutusi satsaamaan uuteen Mitsubishi L300-koulubussiin ja maalaaman sen keltaisen amerikkalaisen koulubussin väriseksi..
Koulubussimaksu kuukaudelta oli jo 1400 pesoa.

Tricycle-matkustamista

Palattuani takaisin Multinationalista ajoin brasilialaisen talliin,vaihtamalla päälleni jeepneymatkustusasun..ohuen lyhythihaisen kauluspaidan ja farkut,jonka takataskuun viikkasin nenäliinan pakokaasulemua ja otsahikeä varten. Jeepneykuskitkin pitävät ajaessaan olallaan pientä froteista käsipyyhettä samaan tarkoitukseen.

Merville Access Road

Sain kyydin portilta Mervillen pääportille ajavassa tricycletaksissa kuskin takana satulan päällä sivuasennossa.pitämällä kiinni yhdellä kädellä putkisesta kattotuesta.Tricycle oli täyteen pakattu kotirouvista ja talojen piioista,jotka olivat menossa liha- ja vihannesostoksille Balagbagin kauppahalliin Merville Access Roadin päähän.

70-lukuinen DMG:n VW-mainos

Matkani tarkoituksena oli käydä Pasay Cityn Taft Avenuella ostamassa korin pisteosia brasilialiseeni paikallisista VW-varaosaliikkeistä..Kuplan suosio oli suhteellisen suurta Manilassa ja ihme kyllä brasilialiseen sekä aitoon saksalaiseen kuplaan sai hyvin varaosia pesoja vasten..ja yleensä tinkaamalla paikallisen kauppatavan myötä. 50-70-luvuilla paikallinen DMG-autotehdas kokosi kymmeniätuhansia brasilialaisia kuplia kotimarkkinoille lisenssillä,jolloin kupla sai oman paikallisen lempinimensä..Pendong..eli kaljupää..
En viitsinyt tehdä reissuani autolla,koska Taft Avenuen tienoilla oli täysin turhaa etsiä parkkipaikkaa itselle. Paluumatkalle voisin ottaa taksin,joskin kuljettajan kanssa pitää sopia maksusta ennen ovenavausta,koska yleensä valkonaamaiselle ulkolaiselle taksamittari yleensä on juuri mennyt rikki...kokemuksen pohjalta..

Manilalaistaksin blummattu
taksamittari

Jeepneyn peräovi..Chicks Beware of Darkness-

Jollibee-pikaruokaravintolan edestä pääsin kolmanteen jeepneyhyn,koska töihinmenijöiden määrä aamuyhdeksältä oli kaaosmainen.
Hiki oli jo päässyt kuplimaan otsalleni päästyäni istumaan sievien Shoemartin myyjättärien väliin puolikankulla. Neidit tuoksuivat korvantaustaan ripotellulta ja halvalta Angel's Breath-kolinalta (Enkelin henkäys) ja Johnson' s Baby Colognelta,jotka huumasivat minua paremmin kuin rouvani kalliit Poison- taikka Red Door-parfyymit. Olen aina ollut allerginen joukkoliikenteessä vahvoille pariisilaisille kolinoille,jotka haiskahtavat enemmänkin Raidin kärpässuihkeelta..
Jeepney oli lopulta päässyt Magallanesin rotondaan,kääntymällä vasemmalle EDSA:lle kohti Taft Avenueta .Myyjättäret olivat nousseet rotondassa kyydistä,vaihtaakseen toiseen jeepneyhyn,joka ajaisi Pasay Roadille Makatiin,josta olisi Dusit-hotellin kulmasta lyhyt kävelymatka Makatin Shoemartiin.
Jeepney olikin tyhjentynyt rotondassa,jolloin sain koko sivupenkin itselleni hien jo kuivuttua ajoviimasta otsaltani ja kainaloistani..

Pasay Rotonda Taft Avenuen kulmassa.LRT taustalla

Pasay rotondassa Taft Avenuen kulmassa hyppäsin kyydistä pois jeepneyterminaalin edestä.
Taft Avenue oli täysin tukossa ihmisistä,jeepneystä,takseista sekä katukäytävämyyjistä.
LRT:n juna kulki Taftin yläpuolella betonikaukalossa ja ajattelin nousta terminaaliin kadun vastapuolelta,jotta helpommin pääsisin Antonio S.Arnaizin asemalle,jonne kävellessä tungoksessa menisi puoli tuntia..junalla 5 minuuttia.
Junaankin oli pitkä jono lippuluukulla,mutta onnistuin lopulta uushikisenä pääsemääm kyytiin täystupattuun vaunuun,jossa ihmispuristuksessa seisten sain haistella toisenlaisia kolinoita ja kainalodeodorantteja..Onneksi filippiinot ovat paljon puhtaimpia kuin Lontoon maanalaisen matkustajat,joidenka curryvalkosipulihikikainalot tainnuttavat matkustajan odottamatta.
Taft Avenue oli saanut nimensä kenraalikuvernööri William Taftin mukaan..eli Big Billin...josta Theodore Rooseveltin jälkeen tuli presidentti,

William Howard Taft

Rampa kerjäläinen ylikulkusillan rappusissa

Poistuin junasta Antonio S.Arnaizin asemalla laskeutumalla metallirappusia pitkin alas katutasolle..
Liikenne oli kadulla karvan verran vaisumpaa kuin Pasay Rotondassa. Risteystä hallitsivat paljolti autovaraosamyymälät sekä autosähkökorjaamot...Monesta korjaamon pimeästä takahuoneesta välkkyi sähköhitsauksen valokipininöitä ,ostajien etsiessä liiketilan edustalta starttimoottori- ja laturipinoista itselleen sopivaa vaihto-osaa..Itsekin oli täältä kerran ostanut Beirutin mersuuni uuden ja käytetyn starttimoottorin...
Jouduin kuitenkin nousemaan metalliportaita pitkin ylös kävely-ylikulkusillalle,koska VW:n varaosaliikkeet olivat Antonio S.Arnaisin leveän avenuen vastapuolella.. Rappusissa muutama rampa ja köyhä kerjäsi almuja ohikulkijoilta..
Hyvin harva antoi kolikoita kerjäläisen styroxmukiin..
Köyhyys ja bisness kulkivat käsikädessä Taft Avenuella.missä kerjääminenkin on rikollisjengien omaa bisnestä.
Laskeuduin kadun vastapuolella katutasolle ja suuntasin oikealle kohti MOD Auto Supply-liikettä,josta aiemmin olin ostanut varaosia brasilialaiseeni..Liikkeen hinnat olivat edullisia ja tinkiminen kuului aina asiaan tavan mukaan..

1965 Pasay Cityn poliisivolkkarit

1974 Brasisilialainen VW 1500,kuten minulla

VW Sakbayan

MOD Auto Supplyn edessä seisoi tulipunainen ja kromeista sheivattu kaliforniatyylinen kupla maalattuna fleikkipunaiseksi.Sen perässä saisoi DMG:n oma malli ja provinssipoliisiautona ennen suosittu VW Sakbayan.Manilassa 60-70-luvuilla suosituin poliisiauto oli taas ollut VW kupla..
Astuin liikkeeseen ovikellohelistimen klinkutellessa oven yläkarmissa kaupan henkilöstöä hereille varaosahyllyhen pimennoista..
Tiskille asteli vanhempi filippiino-omistajapariskunta,joka juuri oli lopettanut riisiaamiaisensa..muutama riisinjyvä suupielessä muistuttamassa aamupalasta..
-Good morning..Sir..How can we help you..Sir?
Harmaapäinen kauppias kysäisi.
--I have a list of spares I need badly!
--Do you have any of these in stock?
Kauppias tutki listaa häipymällä hyllyjen väliin..
Melko nopeasti tiski alkoi täyttymään hanttimiehen oven ikkunannostomekanismista,uusista takavalopareista,ovien kumitiivisteistä, lokasuosien alumiinisista kivipelleistä ja pyyhkijän sulista..
Olin samalla nähnyt katosta roikkuvan pienikokoisen puukehyksisen ratinkin,pyytämällä senkin tiskille pinoon..
--Could we bundle the price with a good discount?
Kysäisin.
Kauppiaspariskunta..ilmeisesti ilokoslaisia kuiski ja keskusteli omalla murteellaan keskenään taskulaskimen ääressä..antamalla minulle lopullisen summan..3500 pesoa..
Olin laskenut itse kokosummaksi lähes 4000 pesoa..kertomalla,että vaimonikin oli aito ilokoslainen ja syntynyt Baguio Cityssä..jolloin pariskunta tiputti hinnasta 100 pesoa..
--Maraming salamat po! Paljon kiitoksia!
Vastasin,jolloin pariskunta alkoi pakkaamaan tiskillä ostoksiani pahvilaatikkoon.
Sanoinkin ottavani taksin kadulta,millä helpommin saisin kuljetettua tavarat ovelta ovelle,,jopa "kontratalla" eli sopimustaksalla,jos taksamittari taasen omasta valkoisesta pärstäimagostani olisi taasen mennyt rikki "instant Kwartasta" eli instanrahasta..

Isuzu Gemini Diesel-taksi

Lähtiessäni kaupasta pahviloora sylissäni kauppiaspariskunta huusi perään..Ingat!..Take care!
Kadunreunalta viiittailin keltaisen Isuzu Gemini-taksin kertomalla kuskille osoitteeni.
Kuski nyökkäsi kulmakarvojaan nostaen,jolloin pistin pahvilooran takaistuimelle..itse istumalla hanttimiehen paikalle.
Kysäisin kuskilta;
--Metro o kontrata?..Mittari vai sopimustaksa?
Kuski:
--Up to you ..Sir!
Vastasin:
--150 pesos!
Kuski:
OK..Sir..konting trapik..Vähän liikennettä..
Siten jätin MOD-Auto Supplyn Isuzu Geminin mustaan dieselsavupilveen..hymy huulillani,että brasilialaisestani tulisi filippiinomachomiesmäisesti Pogi..eli komea..
Oltiinhan minua jo kutsuttu nimellä "Kalahating Pinoy"..Puolifilippiino!

....