Piispantarkastusseurat.Jatkoa. Loppuosa kirjoituksen pidemmästä versiosta..

Vt. kappalaisen Aulis Savolaisen kansuri
Juhart 2010

Puolifiktio

Kahvinsa ryystettyään Jussi pudisteli pullanmurut molskihousiltaan keittiön räsymatolle ja poistui vilkkaasti..ehkä vielä lievästi loukkaantuneena salin mustan Wirth-flyygelin viereen jukkapalmun suojaan seuraamaan seurakunnan maallikkopäättäjien sekä pappisväen touhuja.
Uudelle Askon matalajalkaiselle ja koivupuiselle kahvipöydälle oli asetettu uusi Arabian kahviserviisi,jonka kultarannukset kiilsivät yhdessä äitipastorskan vihkisormuksen kanssa kahvin kaadossa.
Marjapuuron värinen jakkupuku päällään äiti tarjoili kahvia kuppeihin isosta kuparipannusta,minkä posket isommat siskot olivat kuuranneet ja jynssänneet patavillalla sekä VIM-pulverilla kirkkaiksi edellisiltana.
Äidin ruusukuvioinen essu heilui vyötäröllä vyöruusun päällä puhuessaan ojennettuille kupeille savoksi toistuvin sanoin "Olokeepa hyvä...olokeepa hyvä!!"
Paulapapukahvipakettia Jussi oltiin lähetetty aamulla ostamaan Mauri Bergrothin siirtomaatavaraliikkeestä Leinon toimitalon kulman takaa Helsingintieltä. Hän oli saanut kauppiaalta käteensä uuden Pauligin pahvisen autokuvakortin paketista Mauri-sedän kaadettua pöönät kahvimyllyn lasiseen suppiloon ja jauhattanut nollalla...äidin käskystä.
Kotona Jussi lisäsi autokuvan keräilyalbumiinsa,minkä tyhjät kuvaneliöt vaatisivat monen varttikilon paketin ostoa nuorisopapin palkalla.

Uudessa autokuvassa seisoi punainen Dyna Panhard ja alla luki lausuntaohje "ransk. laus. Panaard"
Siirtomaatavaranimeä Jussi oli aina ihmetellyt mielessään,kun ainoasta siirtomaasta hän oli kauppalan kuorma-autokuskien keskustelleen pappilan pihan viemärityömaalla pantavan Pikku-Jussi-kaivinkoneen tassulla lavoille.
Isän hän kyllä oli kuullut kerran puhuneen muiden pappien kanssa ,että Suomi olisi Neuvostoliiton siirtomaa,kun meiltä ollaan pakolla viety maat sekä mannut ja vielä sen palkaksi junavaunuletkoittain paperikoneita,vetureita,hinaajia ja ties mitä veheksiä ryssänmaalle..
Sitten vaivan palkaksi ne olivat myyneet meille taksitolpille ruostumaan niitä pobedoita ja zimejä ja kauppalan katurakennusosastolle yhden ruman Gaz-kuorma-autonkin.
Samanlaisisa Gazeja olivat kuulema jenkit laivoilla kuljettaneet tuhatmäärin Muurmannin satamaan sota-aikana.,vaikkakin Studebaker-merkkisinä Rooseveltin lend-leasena...lainavuokrana.

Pauligin aurokuvasto 1957

Pappilan viemärityömaa
 ja Hilkka-pyykkäri
Juhart 2010

Kahvikuppien kilinään ja puheensorinaan sekoittui isän työhuoneesta piispojen ja pappien baritoonit.
Isäpastori latinaneksperttinä ja arkkipiispa entisenä Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosenttina keskustelivat jostain Septuagintasta.
Salomies oli vuodesta 1943 Jatkosodan loppuun ollut Viipurin hiippakunnan piispanakin.
Sodan jälkeen entinen Viipurin hiippakunta oltiin liitetty Mikkelin hiippakuntaan. Silti Jussilla ei ollut mitään tajua,mitä hiipalla oli tekoa kunnan kanssa ja miksi Turussakin oli sellainen tuomiokapituli ja tuomiokirkko.
Kihlakunnan raastuvassa hän oli kuullut rötöksentekijöitä tuomittavan ja olivatko ne kirkon tuomitut siten pantu tuomiokirkon eteen jalkapuihin...ja miksi yleensä kirkon pitäisi tuomita..ja missä oli se kirkon oma Kakolan vankila?
Ja mikä se viimeinen tuomio koko ihmiskunnalle sitten tulisi olemaan,millä kirkkoherra Zidbäck aina peloittelee saarnapöntössä,että mummoilta tippuu pelästyksissä jumalanpalveluksissa vapisevista käsistä virsikirjat ja suista tekohampaat Uskelan kirkon kivilattialle?
Äitikin oli sanonut,että mummojen sydämet hakkaavat kuin lampaansaparot,että nitroja pitää panna käsiveskasta kielen alle.
Kaikissa pappilan seuroissa ja kinkereillä Jussi on nähnyt mummojen panevan pieniä pillereitä hampaattomiin suihinsa..ja sen perään huulien väliin sokeripala sulamaan.
Paljon kysymyksiä Jussin valkoisen otsatukan alle oli kertynyt eikä hänen joululahjaksi saama vuoden 1954 Pikkujättiläinen osannut antaa vastauksia niihin.
Uuden Desoton kromisen hammasmaskin hän selvitti kyllä kirjasta hetkessä vilkaisulla.

Pastorskan rekoli
Juhart 2003

Virkaäänten ja papinleukojen alla tärisivät valopulverin valkoiset tärkkiliperit kuin pappilan jäätyneet lakanat pyykkinarulla tammikuisessa puhurissa.
Isä hengenmiesjoukon lyhyimpänä hengensoturina joutui nousemaan lakerikenkiensä kärjille laukoessaan rintamahuulia Kannaksen Kivennavan JsP:ltä arkkipiispan kaftaanin rintanapeille.
Jussi epäili arkkipiispan piilottaneen sinne kaftaanin alle tuomiokapitulin salamikrofoonin luettuaan iltaisin hetekallaan liian monta Outsiderin salapoliisiromaania.Arkkipiispan kaftaanin alle olisi hyvin voinut jemmata kannettavan magnetofonin,isäpastorinkin mahan pullottaessa äidin sanojen mukaan kuin kinkerilampaalla.
Salomies ilmeisesti nauhoitti pappien keskusteluja varmistukseksi siihen,ettei kukaan ollut hairahtunut luterilaisita doktriineista.
Seurakuntaan oltiin juuri värvätty kirkkovaltuuston vasemmiston enemmistöllä risupartainen sosiaalidemokraattipappi viralliseksi apulaiseksi.
Lauri Luikku oli tämän vääräpurentaisen ja pukinnäköisen papin nimi.
Luikun poikaa Jussi oli sohaissut suksenporkkaalla kerran pihalla silmäkulmaan toisen papinpojan haukuttua,että Jussin isä oli joku iikooälläläinen faskistipaska eikä Jussi ollut katunut koskaan tekoaan.
Oli vain lausahtanut,että kantakoon ikuisesti itse ristinsä ja Kainin merkkinsä silmäkulmassaan.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja sosiaalidemokraattinen Helander ja venäläistä trustivapaata bensaa Turuntien varressa myyvän Teboilaseman omistaja oli ollut painostamassa tämän vasemmistolaispapin hankinnassa.
Helander oli ollut niin innoissaan valinnasta,että lausui päätöksen kunniaksi:
--Kyl täsä seurakunnas nyte temokratia päässee jyllämää ja uuristukssi tulee saarnastualist uloskäsi oikke tyäväeluaka pappierustaja julistuksill!!

Arkkipiispa näytti viihtyvän isän seurassa.
Isä kertoili kenttäpastoriajoista kannaksella tarjoamalla karvaperäbostoneita alpakkaisesta sotasuveniirisavukeaskistaan arkkipiispalle.
Karvaperät olivat filtterittömiä savukkeita.
Sota-aikana hän poltti pajuholkista filtteritöntä Gold Leafia ja Chesterfieldiä...
Isä sanoi tarjotessaan:
--Tämän rasijan evakuoin yheltä kuatuneelta puna-armeijan jalakaväen luutnantilta.
--Olj jiänynnä makkoomaan väljmuastoon eikeenkään mualle..
Tampereen piispa Gulinkin sanoi väliin:
--Noh..niin minäkin sain yhdeltä kaatuneelta lahjaksi oikeen bajonettipistimen..
--Oli jäänyt nojaamaan juoksuhaudan reunalle vintofkan piippu suunnattuna isänmaata kohti ja tarkkampujan luodinreikä otsaluussa.
--Ja suussa sellanen hämmästynyt ilme..ja silmät pyöreinä..!
--Mutta erittäin kätevä se bajonetti on ollut saunavirikkeiden vuollussa..
--Noh..ei niitä vihollisvainaita voinut aseiden kanssa kuopata joukkohautaan....

Isäkappalainen
virka-asussa
Juhart 2010

Salin puolella muu seurakuntaväki istui hörppimässä kahvia sohvalla ja irtotuoleilla.Usea joi ihan etiketin mukaisesti kuppilautanen vasemmassa ja kahvikuppi oikeassa kädessä.Jokunen vanhempi mummo ryysteli suoraan tassinreunasta siivilöimällä soropin huulillaan sokeripalan läpi.
Askopöydän ääressä kahvinjuojat herännäisessä kumarassa rukousasennossa kurkottelivat käsillään pikkuleipiä posliinivadilta kuin pistäessään orvonkolikoita kolehtihaaviin.
Seurakunnan hehkuvanpunanenäinen kanttori ryysteli lyhyin siemauksin kuumaa kahvia seisaaltaan vahvojen silmälasien mennessä huuruun höyryistä.
Tämä oli kuiskimassa jotain uuden ujonlaisen seurakunnan diakonissan korviin.Kanttorin voimakkaiden silmälasien pienentämät kameleontin silmien mustat pupillit pyörivät kuin heinäsirkan saalistuksessa,jolloin diakonissa kääntyi keskustelemaan seurakunnan vanhimman diakonissan ja termospullon kokoisen Hilma Molosen kanssa.
Hilma oli varreltaan yhtä pitkä kuin pyöreäkin.
Jussikin oli kerran käynyt kirkkoherra Savolaisen poikien kanssa tämän yksiössä Rummunlyöjänkatu 14:n uudessa kerrostalossa.Alkoviyksiön sisusta muistutti pöksytehtaan lasten leikkimökkiä.
Kaikki taulut ja peilitkin oltiin naulattu tapeteille erittäin alhaalle lattianrajaan,että papinpoikakin joutui kurkkaamaan peilistä omaan naamaansa ihan kumartamalla.
Hilma oli Savolaisten poikien täti.
Jussia usein pelotti katsellessaan pappilan olohuoneen ikkunasta Hilma-tädin tepastelevan ison ruiskukassinsa kanssa pistoskierrokselle,että diakonissa kääpiöihmisenä häviäisi kulman valurautaisen viemäriritilän välistä sisään Torikadun kulmassa.

Kanttorilan seksiasiat Jussin mielestä olivat repsahtaneet pois raiteiltaan sen jälkeen kuin melkein joka vuosi pappilan pihan santalaatikkoon ilmestyi naapuriportaasta uusia liitukasvoisia,pienisilmäisiä ja valkotukkaisia lapsia kurapuvuissa pistämään muovilapiolla hiekkaa suihinsa.
Kanttorska oli ainakin nuorempana ollut nätihkö Suomineidon näköinen kirkkokuorolainen,mutta viiden lapsenpäästön perästä pyöristynyt lanteilta.
Jussi katseli kanttorskaa jukkapalmun varjosta,miten kanttorskan mustan kokopuvun rinnusta muistutti imetyksistä laskeutuneena kahta Lahden talvikisojen suurmäkeä ja tämän punattu suu näytti kypsältä vadelmalta,valmiina poimittavaksi tahtovan suuhun.
Kanttorska liehakoi mielellään pappien seurassa ja kanttori taas kaiken nuoremman hameväen perässä.
Kerrotaan,että eräiden puukirkon kuoroharjoitusten jälkeen.kuoron sopraano Kokkosalmen Kunigunda oli saanut melkein järtslaakin,kun kanttori oli hypännyt kirkon orapihlaja-aidasta eteen ja kertonut,että "Sinun silmäsi olivat luvanneet siellä alttarin edessä!"
Kunigunda oli ollut poissa viikon sairaslomalla Helsingintien hattukauppansa tiskin takaa ja joutunut ottamaan rauhoittavia lääkkeitä epäsäännöllisiin sydämentykytyksiin.

 Diakonissan puku ja ruiskulaukku

Seurakunnan toinen diakonissa ja ikuinen vanhapiika Piiraisen Toini,joka nytkin maailman uteliaimpana naarasotuksena keskusteli kaula pitkänä kirkkoherra Savolaisen liperien alla ,oli vähän aikaa sitten kertonut kirkkokonttorin kanslistille ja vanhalle piialle Laakkion Sallille,että kanttorilla syyhyy haarojen välistä.
--Leikattavaksi sen pitäisi panna kuin kartanon sonni!
Alli-tätikin oli kirkkokuorossa koloratuurisopraanona ja esiintyi seurakunnan kiusaksikin melkein jokaisissa kissanristiäisissä yksinlaulajana..
Kerran seurakunnan kesäsunnon rannassa Lehmijärvellä juhannusaattoiltana kanttorska oli kailottanut väräjävällä koloratuuriäänellään,että.."Jo mennyt on yö..jo kimmeltää kaukainen ranta ja koillisest aurinko... nousee....jaalihinuhutnehelaaauuuleeeleee.."
Kuulijoiden silmistä vuotaneista tuskan kyyneleistä oltaisiin voitu sammuttaa kokosta ryöstäytynyt kaislikkopalo ilman Muurlan vapaapalokunnan vanhaa ruiskuautoa,mikä muutenkaan ei ollut lähtenyt käyntiin edes kammesta hälytykseen lähtiessään polttoaineen puutteesta.

JUSSIN PIISPANTARKASTUKSEN JÄLKITARKASTUS

Jussi seisoi uudelleen pappilan rautaportilla katsomassa piispaparin ahtautumista Mersuun.

Arkkipiispa vatkasi isän kättä läpsimällä toisella veljellisesti tämän olkapäätä ja tokaisten hyvästiksi.

--No nähhään sitten Helesingissä elokuulla.

--Mennään sitten Ruuneperinkavun maauimalaan ja otetaan oekeen kunnon löölyt!

Mustan Mersun kallellaan oleva pesuvadin muotoinen varapyöräsuoja takakontin päällä hävitessä hellatehtaan toimitalon kulmalta Helsinkiin päin,isä pani kätensä Jussin olkapäälle,sanomalla:

---No,me miehet männaään nyt saanaan, kun on niin kuonanen tunto hipijässä!

Miespari marssi pihasaunalle pyyhkeet vasemmassa käsivarren koukussa roikkuen , saippuakoteloitten oikeassa kourassa kolistellessa.Poika pudotti sunlightinsa kotelosta nurmikolle,pyyhkimällä sitä roskista molskihousun takamukseensa..

Pappilan talonmies ja eläköitynyt posteljooni August Paaja veisteli saunanpuhtaana, kaulukseton flanellipaita päällä kiviportailla kirveenvartta tyhjä Työmies-holkki suupielessään.

--Et kae sinnäe yrittännä telottoo tuota arkkipiispoo kuten Ilikka sitä Henrikkia aekoenaan järvenjiällä,kun uutta kirveen vartta vuolet tuohon halakasukirveen terrään?.

Isä vitsaili sedälle.

Paajan setä vastasi silmiään mulkaisten:

--Em mää ny sellast ole viäl funteerannu,mut kyl te pastori oles antanu mull piänt ajatuksenpoikast johonki pahantekkoon..

--Kirveell on varmana paljon muutaki tekkoo,kutes muutaman seurakunnan palkkapapin piäneen pelotteluun.. 

--Emmää teittii tarkota..

--Te oles hyvä kansanlähene saarnamiäs,joka pittää seurakunnankin hereill jumalanpalveluste aikkan hyvil jutuillas.. 

Isä veisteli Paajan sedälle perään:

--No voesittekos työ panna sitä kirveenterrää parempaan seerakunnan palavelukseen,kunniin vaekka veestäesitte mäntypölökystä sellaesen vaevaesjukon köyhien hoetoon tuohon meijän pappilan parraatioven viereen,kun pastorska on väettännä,ettei papinpalakka riitä tallouven pittoon.. 
Saunassa kuuman löylyn jälkeen Jussin saippuoidessa isäm selkää,isä puhui pojalle kumarassa lattiatralleille päin:
--Se arkkipiispa tulj sanonneen,että sinussa näkkyy olevan oekeen suarnamiehen elekeitä,kun puhuessas nooset solokikenkiesj kärjille..
--Mistä kummasta sinnäe uot oppinna moesen tavan?
Jussi ei vastannut,vaan ryhtyi hieromaan isänsä löylyn punaista ja saippuaista selkää karkealla pesusuovalla.
Hän muisti eilen äidin vieneen isän sotaa ennen ostetun lakerikenkäparin Anjalantien juopoille Hatakan suutariveljille korjattavaksi.
Tiskillä vanhempi Hatakka sorbushengellään oli kysäissyt äidiltä,miten näitä kapinanaikaisia patinoita voi enää korjata,kun ovat kärjistä auenneet ja kuluneet nahattomiksi.
Äiti oli sanonut,että pastori se aina nousee saarnansa aikana kengänkärjilleen niinkuin pontta saadakseen.
Suutari oli kähätellyt harvahampainen suu ammollaan:
--Oikken nauravat papin patinat!!
Äiti oli savolaisena kasvantavääräleukana vastannut:
--Nauro ne Kuopijon puuhevosettiin,kun korkin perräänsä tulupaksi saevat!!
--Teillä ei varmaankaan löyvy korkkija tuon viinipullon kaalaan!

FRU INGENJÖRSKÄ                                

Farmor såver,farmor såver,hyss,hyss,hyss ! (muunnos Olfssonin kevähuumauksesta,suomeksi Anttilan keväthuumaus)

                                         

Saunomisen perästä Jussi joi iltasaikat keittiönpöydän vahakankaalle äidin pistämästä korvattomasta fajanssikupista.Isä hörppi pöydän päässä puolen litran emalikupista mustaa Paulakahvia heittelemällä sipulinhajuisia rusinapullasiivuja kitaansa kahvinhörppimisen välissä.
Jussista Kiilan kesämökin omistajan Konradin Huli-pystykorva hotki makupaloja samalla lailla purematta hotkimalla.
Isä oli avannut vanhan Philips-radion hyllyltä,väännellen kanavanvalitsinta.

Kankaisen kaiutinpeitteen läpi valaistun näyttölevyn yltä kuului Motalaa,Sundsvallia,Varsovaa ja Berliiniä keskipitkiltä aalloilta.

Isän käsi pysähtyi Berliinin kohdalla nupinväännössä Melitza Coriuksen lauluun.

Papin katse radionkuuntelussa Jussista näytti kaukaiselta,ikään kuin hän olisi poissa keittiöstä koko sielullaan.

Isän korvissa kuuluivat vuoden 1936 Berliinin olympialaisten katsomon hurraa- ja Sieg heil-huudot sekä Wagnerin Tannhauser Berliinin konserttitalossa.

Berliinikonserton päätyttyä isä napsautti radiosta virran päältä sanomalla,että saarnantekoa olisi rästissä, poistumalla henkselit papinpöksyjen persusten päällä lätkien työhuoneeseensa.

Isän matka-Hermes-kirjoituskoneen nakutusta alkoi kuulua suljetun oven takaa,Jussin päättäessa,että olisi vielä aikaa mennä tapaamaan naapurin Fammu-tätiä.

Äiti kurkkasi keittiön ovesta saunapyyhe turbaanina hiuksilla käskemään poikaa:

--Menisitkös sinä vilikkaasti nuoremmilla jaloillas sinne pottaattikellariin hakemaan parikymmentä jakkupottuva.
--Otappa mukkaas tuolta tiskipöövältä emaljvati kättees ja alappas suoriutuva siitä ennen pimmeen tulova!

Simson TS

Poika manaili taasen itsekseen,koskei pitänyt kellarin vankilamaisesta hämäryydestä.

Aukaistessaan kellarinoven,hän hapuili isoa ruskeata valokatkaisinta hämärässä. 
Vihertävän Karhulasikuuppavalon kajeessa hän oli loukata polvensa diakonissan itäsaksalaisen Simson-mopedin ohjaustankoon.
Pyörä oli kaatunut isän länsisaksalaisen Miele-kevytmoottoripyörän päälle,kaksitahtibensiinin vuotaessa maalattialle.
Jussi oli todistamassa silloin paikalla kahden Saksan ensimmäistä yhdistymistä.

Perunakellarin raskaan takorautasaranaisen puuoven avattuaan häm katseli tummia tiiliseiniä hämärässä kongissa,jonka molemmilla puolilla seisoivat mustin kalterisin tirkistysaukoin talon asukkaitten kylmäkellariovet.
Poika oli kuullut joskus kellarin olleen poliisiputkana 1800-luvun lopulla.Nyt siellä pidettiin vankeina jakkupotaatteja,nauriita ja punajuuria. Pienissä räppänissä ruostuivat kalterit,pojan avatessa pastorilan sellikopin oven numero 3.

Hän puolipimeässä napsi vatiin pikaisesti multaisia perunoita,joissa kasvoi valkoisia ituja kuin pieniä valkokaapuisia aavelapsia.Hän pelossaan uskoi jopa jonkun luisen käden tarraamista olkapäähän takaa,vilkuillen olkapäittensä yli,lyömällä perässään oven kiinni , juoksemalla kellarista kiirenvilkkaa vati kainalossaan ulos pihalle.

Jussi kompastui paniikissa punaiseen palosankoon kellarin rapuissa,perunoitten kieriessä pihasorassa likakaivon valurautaiselle ritilälle
--Jumalauti...kun mikkään ei auti!
Hän kirosi, pihan seinien kaikuessaa tovin----"auti---auti—autii"...

Äidin pyyheliinapaa heilui keittiönikkunassa,etusormen osoittaessa kellarinvaloa ja suun liikkuessa mykkänä kuin Chaplinkuvissa.

--Ai saaturi,mää unohrin sen pirun kellarinvalon!
Hän mutisi mennessään katkaisemaan kellarin valon,varovaisesti vain hapuilemalla sormillaan katkaisijaa ovenkarmin ympäri.

--Mää melkken näin niist kalteriräppänöist luissi keskitysleirivankien käsii, risasten raitahihojen heiluessa kalterien ravost ulkon...
Jussi hoki itselleen pelästyksestä.
--Ja siellä haisi märäntyneelt rotalt!

Pantuaan maasta kerätyt santaiset perunat keittiön tiskipöydälle,poika juoksi pappilan kadunpuolisesta paraatiovesta ulos,kiertämällä kulman ympäri Torikadulle Fammun rappuun.

Rapun messinkivaluisessa nimikilvessä hapettunein vihrein kirjaimin luki Fru ingenjörska Martelin.

Poika ryntäsi sisärappujen punaista kuitumattoa ylös liukastumalla messinkisissä askelmamattotangoissa, kurottaen oikealla kädellään ylätasanteella polvillaan ovikellon väännintä.

Postiluukusta katsoivat Fammun Siiri-sisäkön tummansiniset pupillit,porkkananpunaisen hiuskiehkuran liehuessa läpivedossa ulos lävestä..

Sisäkkö avasi varovaisesti oven valkoisessa lottamaisessa kokoessussa sekä siniraitaisessa vormussa,pojan luikahtaessa Mum:ilta ja piintyneeltä tupakalta haiskahtavan kainalon alitse makuuhuoneeseen.

Jussista sisäkkö-Siirin hengitys haisi vahvalle kessulle ja sen ovenkahvaa pitävän oikean käden etu-ja keskisormet olivat lohjenneitten punalakattujen kynsien vierestä nikotiinin kellastamat.

Jussin pikavisiitit olivat löytöretkiä Fammun alkovikaksion ollessa täynnä vanhoja valokuvia sekä Pariisin,Lontoon,Berliinin että New Yorkin muistoja.
Pojalle vanharouva oli oikea maailmanmatkaaja......ja joka käynnillä sai taskut täyteen hedelmäkarkkeja ja Lontoon konvehteja..

Leskirouvan ikää Jussi ei osannut arvioida,ehkä lähellä yhdeksääkymmentä tai sataa ,koska tämän kasvot olivat lopettaneet rypistymisensä jo kauan sitten. Fammun kasvot muistuttivat nyt enemmän pyöreydessään pieniltä lapsen kasvoilta.  Sosieettinaisena hänen kasvojen iho näytti vaalean kuulaalta,toisin kuin ikäisellään torpparin mammalla,jonka kasvot näyttivät ruskealta savustetulta palvilta koko ikänsä tehdyistä ulkotöistä ja puulieden kuumuudessa seisomisesta.
Kun oikein silmiään siristi,kasvot näyttivät rantaruotsalaisaateliselta ja suoranenaiseltä hienostonaisen puuterinaamalta.

Vanharouva oli kai ollut kaunis ja komea nainen vuosisadan alussa?
Häntä ennen sotia oltiin kutsuttu kauppalan yhdeksi Glada Änkaniksi eli Iloiseksi leskeksi pelkästään iloisesta luonteestaan,mitä termiä ei pidä sekoittaa sota-ajan eräisiin iloluontoisiin sotaleskiin. 
Hänen Johan Fredrik-miehensä oli kuollut jo v.1923.
Jussi oli kuullut,että "Farmor" oli syntynyt samana vuonna kuin Suomen marsalkka Mannerheim ja viettänyt samaan aikaan v.1941 75-vuotissyntymäpäiviään.

--Kom in min lilla kavaljer!
Kuului makuualkovista,Jussin tutkiessa hämyistä makuuhuonetta.

Sisäkkö vetäisi narusta ikkunoiden haalistuneenruskeat ja paperiset rullaverhot räpsimään yläkarmeihin, ilta-auringon säteiden tunkeutuessa sisään,tomuhiukkasten leijuessa valokiiloissa.

Pojan katsellessa pitkäreseptisiä ja ruskeita lääkepulloja yöpöydän päällä sekä kuunnellen selkä takaviistossa pisaratartunnan varjelemiseksi vanharouvan yskimistä,hän näki sylkipisaroiden lentävän huoneilmassa.

Huone tuoksui makaamiselta ja kolmen untuvatyynyn kohoittama hopeanharmaa pää kutsui poikaa luokseen.
--Ska du inte kyssa mej på kinden?
Kuului punattujen huulien valistä.
Leskirouvan Sans Egalilla punatut huulet muistuttivat Jussista supussa juovineen valtionrautateitten koko maan reittikartalta,punaisine katkoviivoineen.

Poika moiskautti pikaisen suukon puuteroidulle ja maksaläikkäiselle poskelle,kääntymällä sivulle pyyhkimään suutaan ja kieltään puuterista hihansuuhun.

Jussi astui piironginkulmalle,ottaen käteensä ruskean valokuvaraamin,jonka joskus kastuneen pasmatuurin keskellä oli kuva metsästäjästä..
Metsämies seisoi golfhousuissa roikottamassa haulikkoa kainalossaan alaspäin,piipun osoittaessa kolmea  ammuttua sinisorsaa maassa jalkojen juuressa..

Jaloissa nukkui ajokoira,ilmeisesti heräämättä valokuvaajan magneesiumisalaman pössäykseen..

--Ja,den är min kära Fredrik...det var nollfyra,om ja kommer ihåg....vi var då i Mjölbackan....och han syns så nonchalant i bilden....han tyckte inte om skjutning..han var rädd...men ja skjötte en fin bild..ser du där på botten står det Nya Atelier.....?

Jussi otti käteensä toisen ruskean kuvaraamin,pantuaan varovaisesti sorsanmetsästäjän seisomaan pitsiliinan päälle.

Kuvassa istui sama metsästäjä isompimahaisena ja pystytukkaisena kuin

Juho Kusti työpöydän takana.....

Fammu pisti nenälleen pinze-naise-lasit,kuten hän ranskaksi itse lukukakkuloitaan kutsui,puristamaan laihaa nenänvarttaan....selostaessaan Jussille:
--Jaa, det var maj nittonhundratjugotvå...och efter nie månader var han död!

--Han åt anka där på Nya Hotellet ,eller var det svarta, o fick hjärtslaget. 
--Va’ är svarta på finska?
--Är det "pilkkasiippi" eller något sådant?

Kuvassa johtajan näköinen siilitukkamies piti napoleonimaisesti kättään takin sisällä istimalla kirjoituspöydän takana,ikäänkuin puristamassa povitaskun lekkeriä,pitkähameisen ja valkopaitaisen sihteerin kirjoittaessa muistilehtiöön sanelua selän takana.Naisen ylöskammattu hiuspuuhka näytti purkaantuneelta oikealta ohimolta olkapäälle kuin tämä olisi yllätetty istumasta johtajan polvelta.

Kolmannessa ,mustavalkoisessa kuvassa Fammu marssi lottaparaatissa kauppalan Suojeluskuntatalon edessä Marskin vieressä Itäisellä Siltakadulla. Hänellä oli lottavormu päällään,mutta askeettisen sota-asun hihansuusta pilkotti  hienostonaisen pitsinen nenäliina.

Fammu näytti paljon nuoremmalta ja komealta naarasupseerilta.

Kuvan vasemmassa alakulmassa luki,.. Carl August och År 1933.

Aj ,där står min kära Carl August!
Fammu sanoi ilahtuneena,
--Vi var så goda vänner....och vet du,att  han dansar så bra?
--Han var alltid en gentelman och jag kändes liksom en lady med honom!

Fammu pyyhki pitsiliinallaan lukulasien alta silmäkulmaansa sanomalla
--Jag känns ny så trött...
Saadessaan yskänkohtauksen Siiri juoksi keittiön kaapista aukaisemaan uuden yskänlääkepullon.

--Förlåt,min lilla kavaljer, jag måste såva lite grannt,jag är så trött.......ska du ta fruktkarameller?
--Siiri, ska du ge Johan karameller.....fickan full!?.

Jussi otti kristallikulhosta kourallisen lämpimännahkeita karamelleja,työntämällä ne taskuunsa muhimaan vuorinukkaan,juoksemalla ulko-ovelle...Fammu oli nukahtanut lukulasit luiskahtaneena poskelle.
Ulkorappusilla hän oli liukastua  naapurin Marttiloiden tanskandogin jätökseen,kiroamalla  kengänkoron ja pohjan väliin tarttunutta näytettä.

Postiluukusta hän vielä kerkisi vetää käteensä Fammun lauantain Hufvudstadbladetin,repimällä sen takailmoitussivun irti.

Kuolinilmoitussivulla hän pyyhki kakanremmeleet paperipalloksi,pistämällä lehden takaisin luukkuun rullalle.
--Ei se varmaan enää luje huanonäköisen noit kuoppausilmotuksii eres ruattinkielell!
Jussi mutisi puoliääneen.
Paperipallon hän heitti Puhelinlaitoksen kadunvierustalla seisovan pikku-Commerin lavalle ison kaapelikelan alle.

Kuorma-auto näytti Jussista suurine keloineen pieneltä leluautolta,jonka päälle oli tiputettu Suomi Tivolin maailmanpyörä.

                                       

Torikadun puoleisesta uutarhan säleaitaovesta hän puikahti pihalle,katsellen antonofkien vihreitä raakileita omenapuissa.
--Noit ei voi viel syörä kun ,niist saa pirunmoise vattanpuru..
Hän mumisi,kääntämällä katseensa kanttorilan makuuhuoneen ikkunaan päin.

Poika katseli iltatuulessa liehuvien pitsiverhojen takaa häämöttävää kahta seisovaa hahmoa.

Kanttori oli takaapäin avaamassa kanttorskan kureliivejä pelkkä tärkätty valkoinen paita päällä sukansäärystimien näyttäessä mustilta iilimadoilta kalkinvalkoisten säärten päällä.
Kanttorin paidanliepi näytti omituisesti pullistavan,aivankuin joskus Jussilla pitäessään lattuskapatterista Airamin taskulamppua etutaskussa kellarireissuilla..
Kupera ja kiiltävä taskulampun lasi näytti tököttävän kanttorin tärkkipaidan liepeestä ulos.

Seisottuaan tovin,kanttorilan makuuhuoneesta näpsäytettiin valot päältä,Jussin lähtiessä suunnistamaan pappilan keittiönovelle päin hekotellen itsekseen.
--Ihmetekoi vai ihmistekoi ne taas kanttorilas tekevät?
--Kanttori kai taskufikkaril ettii sitä onnelan oven nuottiavainta?

1961 Figura ja Räminärock

Päästyään makuuhuoneeseensa Jussi heitti taskustaan tahmean karkkimötön pöydälle,suuntaamalla vessaan.
Isän lehtitelineestä hän löysi äidin huhtikuisen Kotilieden,joka kädessä juosten poika paiskasi vessanoven kiinni.
Väännettyänä punaisen "Abonnerad"-salvan päälle,hän helpottuneena istuutui lukemaan toimissaan lehtimainoksia.

Selaillessaan Jussi jäi katsomaan Triumph-kureliivimainosta pitkäksi aikaa toimiensa aikana.

--Aivam kun kanttorilan tärill....
Hän hoki.

Noustuaan pytyltä napittamaan molskihousujaan,istuimen rinkulakansi jäi lepäämään hetkeksi johonkin tanakkaan,kannen pudotessa äänekkäästi posliinia vasten.

Hetekalla maatessaan pyjama päällään Jussia alkoi ramaista koko päivän touhu korvapuusteineen ,kahvin kera sekä aidin kädestä. Kukkatapetilla pahvitaulussa Kannaksen yllä hyökkäävätt hakaristiset Brewsteritkin häipyivät cumuluspilviin,luomien sulkeutuessa.

Unesta Jussi tunsi Fammun Sans Egal-huulipunan ja 7411-hajuveden Kölnisches Wasserin tuoksun, emalisen Lotta-Svärd-brossin kylmästi koskettaessa kaulaa.

Fammu suuteli poikaa suulle,kuiskaamalla
--Hej,min lilla kavaljer,vi ska åka till Societetshuset o träffa Carl August.

--Ryssarna har kommit över gränsen nära Mainila byn o jag hörde vi skulle mobiliseras.....

Fammu hävisi unikuvasta Seurahuoneelle.

Jussi käänteli kylkeään levottomana kuullessaan junanvaunun lasioven aukeavan osastoon.

Sisään astui vihreäsuikkainen ja –vormuinen,tummahipiäinen iivanasotilas,jonka selässä roikkui kalashnikov-kivääri.

Isä katseli vaunun oven yläkarmilla roikkuvaa palokirvestä lasivitriinissä,sanomalla Jussille.
---Myö ollaan Karjaan asemalla ja ne vaihtoo veturiva sekä pannoo luukkuja vaanunikkunoejen piälle,ettemme sua nähä venäläestä Porkkalaa...

Isän silmät näyttivät harmailta ja vetisiltä tuijottaessan vaunun katon sokerikupinmuotoista lamppua,välttämällä vilkaisemasta vihollissotamiestä.

Jussi ja isä Karjaan asemalla

Asemapäällikon avoimesta ikkunasta kuului laiturille musiikkia..."jag har bott vid en landsväg i hundrade år och sett människor komma och gå" ,kun seinäkaiuttimen ilmoitus peitti kaiunnallaan melodian......"snälltåget från Helsingfors ankommer till spår nummer två...!"

Jussi katseli ikkunasta viereen pysähtyvää vaunua säpsähtämällä nähdessään paljon nuoremman Fammun istumassa  ensimmäisen luokan salonkivaunussa neonvihrealtä hehkuvan miehen kanssa .Mies poltti fosforinvihreätä Klubi 7-pillisavuketta.

--Isä,isä,kato,tuol istuu Fammu-täti meirän Hopinpankin katon klubimiähen kanss!!! 
Jussi huusi isälleen.
Isä kurkisti katsomaan oikein seisaaltaan,pudistamalla päätään ja sanomalla.
--Minneen näe muuta kunnii yhen paksun roovan ja laehan borsapiän ikkunastain.....

Isä istahti takaisin paikalleen,sytyttamällä väsyneen näköisenä vihreän North Staten pajuholkkiinsa,Jussin vinkatessa isälleen.
--Kuule, eikös Klubi piristäis?

    

Fammu ja Klubineonmies

                                      

FINIS

Kun Jussi tarkasti arkkipiispan.Suomikirja.1.

Piispantarkastus
Juhart 1997

Poika oli kasvanut hellatehtaan varjossa tanakaksi saarnamiehen aluksi.
Pastorsakaäiti kutsuikin poikaansa sekä Kihniön rovastiksi pappismaisesta olemuksesta että ruukin pehtooriksi Jussin yleensä seistessä vahtipaikallaan pappilan takorautaportin edessä ratsupaikkaisissa pussihousuissaan laskemassa liikennettä.
Pussihousujensa takataskussa Jussi piti pientä muistilehtiötä ja kosmoskynän pätkää ohimenevien autojen rekisteriotteiden kirjaamiseksi.
Nyt hän seisoi portilla yhden miehen tiedustelupartiona arkkipiispan saapumista odotellessaan.
Äiti oli juuri edellisviikolla antanut tukkapöllyä ja vihon viimeisiä varoituksia pojalleen,kun kauppalan yksi pirssikuski oli melkein saanut sydänhalvauksen papinpojan heitettyä kivenmurikan taksin oveen.
Jussilta tivatessaan äiti oli kysäissyt moisen teon motiivia, papinpoika oli puolustellut,että niin ne pihan muutkin papinpojat olivat tehneet,muttei kerinnyt lyhytkoipisena ensimmäisenä pakoon.

Pirssin kivitys
Juhart 2001

Pirssikuski Lunden oli jopa uhannut poliiseilla,mutta suostui pastorskan jykevän hahmon varjossa myöntymään siihen,että rikoksen rangaistus hoidetaan pappilan keittiössä lipeän karhaisemalla pyykkikepillä ja tukkapöllyllä,papinperheen tavallisilla inkvisitiovälineillä..
Jussin isällä oli hyvät suhteet kauppalan pirssimiesten kanssa,mutta huonot suhteet esimiehensä kirkkoherra Zidbäckin kanssa yrittäessään taksikuiteilla saada omiaan takaisin kirkkokonttorista.
"Kirkon herra" ei suostunut sallimaan moisia etuoikeuksia alemmalla nuorisopastorille.
Useimmiten virantoimitusmatkansa pastori maksoi omasta plakkaristaan.
Pirssikuski Lunden oli yksi kauppalan ulataksiautoilijoista,joka kävi hakemassa isäpastoria virantoimituksiin.
Jussi ei pitänyt muutenkaan Lundenia kivana kuskina,joka aina käski mukuloita istumaan takapenkille,papinperheen mennessä vierailulle jonkin tuttavaperheen osoitteeseen..
Taksikuski Lundenin ainut lapsi ja poika Markku oli Jussin luokkakaverina keskikoulun koppuun asti.
Markusta tuli isona yhtä paksu kuin isänsä ja vielä poliisi.
Kallion Repe eli Nakki-Repe,joka myöhemmin pirssitoimensa lopetettuaan 60-luvulla möi hamppareita ja lihapiirakoita Bio-Salon edessä Citroen-pakettivaunustaan,aina istutti ensimmäisenä Jussin Plymouthinsa etusohvalle.
Rokonarpinen ja punakasvoinen Repe jopa selosti juurtajaksaen Jussille,mitä kaikki kromiripaisen kojelaudan monet luupäiset nappulat merkkaavat.
Repen ja muiden taksiautoilijoiden kanssa Jussilla oli hyvät välit ja melko usein papinpoika nähtiin luurailemassa pirssikoppien lähistöllä vuokra-autojen lähtöjä ja saaapumisia.

 Kyydinodottajat
Juhart 2004

Portilla seistessään Jussia jännitti se,minkälaisella biilillä se kaikkien Suomen kaikkien piispojen ylipiispa mahtoi saapua
Odotellessaan ja solkikengän kärjellä soraa katukäytävältä ajotielle potkiessaan hän tuumaili,ettei ainakaan Nooan arkilla arkkipiispa Salomies tulisi,koskei Salonjoki tulvinut kuin keväällä jäidenlähdön aikoihin.
--Eisse kai kyttyräselkäsel Pobedal senttäs tule kunnei eres pirssitolpal sellassii ruplahymyi seiso..
--Pirssikuski panisivas sellase rysvenäläsen häppiämmää korttelin päähä tai ihan Porkkalaan asti.

Jussi unelmoimassa
Fammun vintillä

Kotoaan hän oli perinyt jonkinlaisen ryssänallergian,jonka antidootteina palvelivat Fammun vinttikomerosta löytyneet vuoden 1939 New York Herald Tribunet,Billboardit sekä haalistuneenkeltaiset National Geographic-lehdet,missä mainostettiin komeita amerikanrautoja.
Niitä hän lueskeli vintillä Fammun matka-arkkuun nojaten ihmettelemällä,miten jossain aivosolujen kätköistä sähköimpulssit viestittivät hänen jossain elämässään käyneen New Yorkissa. Lehtien luku ja valokuvien katseleminen tulisi kimmoittamaan häntä myöhemmässäkin elämässään kokemaan erikoisia deja vu-elämyksiä paikoista,joita hän oli joissain unissaan nähnyt tai jopa kokenut jossain edellisessä elämässään..
Pappilassa ei uskaltanut ääneen lausua sanaakaan iivanoista isän työhuoneen puisen Rukajärven muistoplakaatin, Marskin kuvan eikä raamitetun ylipäällikön päiväkäskyn alla.
Hänen nuppiinsa oltiin kotikasvatuksessa painettu niin paljon kieltoja katkismuksen kymmenet käskyt mukaanluettuna,että hän uhallakin halusi rikkoa niitä jäämällä venttaamaan,jos niitä salamoita, ukkosia ja raekuuroja rupeaisi kaatumaan taivaalta niskaan. Ei niitä aikuistenkaan niskoihin näyttänyt kaatuvan,melkein jokaisen lausuttua turhaan herransa nimeä kiroillessaan jumalautoja ja kaikkia muita sielunvihollisen nimiä...isäpastori mukaanluettuna.
Jussikin uskaltautui kerran päästämään suustaan kirosanan puuliiterissä hellaklapeja hakiessaan,että "Jumal.... eikun ..junalautoja saatavana Perkjärven asemalta!"

Sitten hän odotteli niitä taivaan mullistuksia,ukkosenjyrinöitä ja salamia ja raekuuroja pitämällä kättään silmiensä suojana...mutta mitään ei tapahtunut.

Siitä rohkaistuna hän lausui vielä helvetin.
"Jumalauta..helvetti ja juutalaisten herttakuningas!?"
Pääsi Jussin huulilta.
Kasvot punaisena,pää paljaiden polvien välissä ja kädet nilkkojen ympärillä hän kyykkyasennossa koivuklapikasan vieressä odotteli niitä tulevia iskuja.
Mitään ei tullut..
Silti hän synnintunnossaan pahanteostaan alkoi hokemaan hiljaa varokeinona:
"Isä ,joka olet taivaassa..aja se helvetin kiusaaja pois mun päänupista..Totuuden henki...johda sinä meitä....Aamen!"

Isä otti päivätirsojaan sekä ruokanokosiaan viimeisen Isomman Vihan sotamemorabiliakokoelmansa alla työhuoneensa sohvalla koivupahkainen korsusuveniirituhkakuppi tärkätyn papinpaitansa rinnuksella,pikkubostonin kärytessä etusormien välissä.
Päiväpainajaisissaan isä antoi kenttätykistön tulenjohtajavänrikkinä suuntimia,liljatapetilla ristillä roikkuvan kärsivän Kristuksen katsellessa surullisena pastorin piinaa.

Pastorin nokospainajainen
Juhart 1993

 Äiti oli kerran Jussin udellessa isän kovasta unentarpeesta vastannut,että tämä kärsii vielä sotaväsymyksestä.
Jussi oli kysäissyt,että miksi ihminen voi kestää niin kauan väsymystä,kun sota oli loppunut melkein kymmenen vuotta sitten..
--Eiks sille vois antta ruakalusikal kalammaksaöljyy,kute meirän kakaroirenki pitää..ettei aina väsyttäis?
Äiti oli vastannut,että isän tapauksessa kai aika on vain paras lääke.
Jussi oli kysäissyt heti perään,etteikös me voitaisi soittaa sille puhelinlaitoksen neiti Ajalle,jos sillä olisi parempaa mikstuuraa isälle.
Äiti oli vetänyt pojan korvanlehti sormipihdissä keittiöön ja lyönyt papinpoikaa harjanvarrella molskihousujen persustaan.
Jussi ei enää kysellyt äidiltä sen enempää väsymyksestä eikä unentarpeesta,vaikka olisi halunnut uhallakin udella vielä Sillanpään Nuorena nukkunut-teoksesta ja afrikkalaisista tsetsekärpäsistä,joiden puremista kaikki Limpopon pygmit ja bantut torkkuvat lähetysaseman poliklinikan ja neuvolan venttasalissa.
Se olisi antanut lisää harjanvartta.
Äiti oli Jussia monasti uhkaillut vetkuilusta,mikä ilmeisesti merkitsi lasten kieroja uteluita vanhemmilta,että "Se joka uhan kanssa ellää,niin se pierun kanssa hauvataan!"
Jussi oli kyllä nurkan takana piilossa mutissut poskiinsa äidilleen:
--Hauhaut omalle pierulles!

Jussin selkärankaa oli vahvistettu luterilaisisänmaallisellä Koivulan Herralla.
Koivulan Herra oli pappilassa koivuvitsa,jonka lapsiuhri joutui itse taittamaan pihan riippakoivusta synninteolleen.
Jussi oli monasti tullut pihan periltä ilman vitsaa kertomaan äidille,ettei lyhkäsenä ylety edes alimmille oksille.
Siitä tuli santsia ja uusia hakureissuja,kunnes käteen oltiin koottu kokonainen koivuvitsa,mikä näytti myös saunavastalta.
Aikuisten ihmisten maailmassa vitsan haku vastasi jotain oman kuopan kaivamista kivääriryhmän edessä.
Ties mistä se äiti oli saanut moisen idean!? Punakapinan tai äidin puolelta veljessodan ajoiltako?
Ja lisäksi pierun kanssa hautaamista!

Hellatehtaan kulmalta kuului auton hyrinää ja musta henkilöauto teki U-käännöksen puhelinlaitoksen kaapelikenttää suojaavan lauta-aidan edessä.
Kiiltäväkrominen tähti pysähtyi pappilan takorautaportille aivan Jussin boksattujen solkikenkien eteen.
Jussi tunsi paikalla auton yhdeksi saksalaiseksi komentaja-automerkiksi ja piirsi muistilehtiöönsä kosmoskynän lyijyä kielellään kasteltuaan rekisterinumeron AK-5.
Numeron viitonen kyllä muistutti enemmän S-kirjainta ja hän yritti korjata AK-S:ssää vasurina sutaten oikeaan muotoon .Alakoulussa hän aina oli saanut karttakepistä näpeilleen opettajalta kaunokirjoitusvihon suttaamisesta vasurina ja joutunut pakosta vaihtamaan oikeaan.
Edes apteekin farmaseutit lääkärien käsialatuntijoina eivät olisi pystyneet avaamaan Jussin oikealla kädellä piirtämiä salaisia hieroglyyfikoodeja.
Jussin isän työpöytälaatikon vanhoista 30-luvun Ajastajoista Jussi oli löytänyt paljon merkintöjä Iisalmen AKS:sän paikallisosaston kokouksista,mitä silloinen teologian ylioppilas oli kirjannut kauniilla,pienellä ja oikealle kaatuvalla käsialalla,missä isot A-alkukirjaimet olivat pulleamahaisia pikkuaakkosia.Jopa isän Antti-etunimen A näytti korskealta ja maha pystyssä Vienan Karjalaan marssivalta heimosoturilta.
Jussi oli löytänyt kerran Ajastaikojen yhdeltä sivulta isän kirjaamia mietintöjä Benito Mussolinin mietelauseista..."Minä olen se kaikkien aikojen Alfa sekä Omega...alku sekä loppu!"
Hän muisti lukeneensa jostain,että Il Duce oli aina saanut uuden Alfa Romeo-urheiluauton ilmaiseksi tehtaalta,mutta isällä oikean käden ranteessa ei ollut Omegaa kuten Mussolinilla,vaan kultadupleinen Eterna.

Mustasta autosta nousi kadulle kaksi isoa ja mustanpuhuvaa papinhahmoa.
Kuljettajan ovesta oli suoristunut koko pituuteensa laihanpuoleinen ja ja sarvisankarillinen Tampereen piispa Gulin,jonka Jussi oli tavannut edellisessä piispantarkastuksessa olympiavuonna.
Pelkääjän puolisesta kaappariovesta puuskuttamalla ja ähkimällä itsensä ulos puristanut löysäposkinen sekä velttoranteinen pappismies musta salkku kädessään ilmeisesti oli se arkkipiispa Salomies.
Kummankin mustakaftaanisen ja tärkkiliperisen pappismiehen päästessä jalkakäytävälle arkkipiispa taputteli Jussin Heiskasen parturissa eilen leikattua valkoista otsatukkaa,kaftaanin mahanappien melkein puristaessa pojan kasvoja..
Arkkipiispa kysäisi Jussilta myhäillen:
--No..kenenkäs poikia sinä olet?
Jussi vastasi viittaamalla sormellaan piispojen Mercedes-Benziä.:
--Sullon pers' eres!
--No...niinhän minulla on  Mercedes..viidenkymmenekahden mallinen sataseitsemänkymppinen veeässä.
--Taidatpas tuntea autot..ja kenenkäs poikia sinä olit!?
Arkkipiispa kysäisi uudelleen.
--Papinpoika!!
Jussi vastasi lyhyesti.
--Noh..Gulin..meidän täytyy suoriutua pappilaan,kun olemme päässeet jo läpi alkutarkastuksesta!
Arkkipiispa kehotti Tampereen piispaa.
Piispat nousivat pappilan paraatirappuja ylös ja Jussi jäi ihailemaan omaa kuvaansa kiiltävästä kromimaskista irvistelemällä venynyttä naamaansa eri kulmilta kuin Suomen Tivolin peilisalissa.

Used cars
Juhart 2004

--Jussiiii...Jussiiii!!!
Kaikui äidin ääni keittönrapuista.
--Alappas vilikkaasti lutviutuva sieltä keittijöön..ja hetpaekalla!!

Jussi ihmetteli äidin hätää nousemalla jyrkät keittiönraput muutamalla harppauksella.
Samoja rappuja hän oli pyöriskellyt 5-vuotiaana alas ja saanut otsaansa viiden sentin arven.
Keittiön ovelta äiti repi pojan otsatukasta pöydän viereen aloittamaan läksytystänsä:
--Mittees sinä oekeen kirroelit arkkipiispalle?
--Minnee kuulin sinun haakkuvan arkkipiispan takalistova!
--Kuuleppas poeka...tällanen peli ee vetele pappilassa!
--Jos vielä pelloot sammaa pelijä,niin annan sinut mustalaesille!
Sitten alkoi pöllytys.

Perästäpäin Jussi muisti korvien soidessa kuin ularadion lyhyillä aalloilla korvapuusteista,että samassa hytäkässä hän oli saanut pyykkikepistä paljaille kannikoillekin.
Keittiön puhtaalle pellavaliinalle oli takaa-ajossa kaatunut kahvikupillinen Paulaakin,mikä oli ruskistanut Uuden Suomen pääotsikon.
Jussi oli kerinnyt siinä pyörteessä jopa lukemaankin otsikon Väinö Linnan kuvan alta:
"Sensaatio!
Väinö Linnan Tuntematon sotilas julkaistu.
Kirjailija on erinomainen rintamamiesten tulkitsija."
Papinpoika tunnusteli kihelmöiviä kannikoitaan tulkitsemalla ,että samalta se tuntui kuin istuminen kusiaispesässä nikkelimarkasta.
Käsi vasemmalla soivalla korvalla ja toinen oikealla herkällä kannikalla hän juoksi alahuultaan purren keittiöstä vanhempien makuukamariin jääden nojaamaan äidin klaffipiirongin kantta vasten kasvot kyynärpäiden varassa ja tuijottamaan punaista ja paisunutta korvanlehteään peilistä.
Peilistä hän näki valkoisen otsatupsunsa sojottavan pystyssä ja korviensa turvonneen kuin pakkasen puremina vattuterttuina.

Keittiöön palattuaan äiti seisoi jo leppyneenä ja tekovihaisena hellan ääressä kurkkimassa kuparipannun kannen alta kahvin kiehumista.
--Äiti puhutteli vielä Jussia:
--Olj sitten viimenen temppu kun panit issäesjkin häppeemään!
--Noh...istuppas pöötään ja otappas nisuva ja kuppi kahavija,että kipusj helepottuu!
--Tiijäthän sinä..että se joka uhuman kanssa elää..se pierun kanssa haavataan!
Jussi mumisi taas uhmassaan suu pullamössöä täynnä:
Hauva...hauva sun pierupersiis!!
Äiti ei onneksi kuullut pojan röpellystä kantaessaan kuumaa kuparipannua kahvasta pannulapulla suojaten salin puolelle.

Pappilan tytöt äidin ja Uuno-sedän kanssa kahvilla Särkisalon kesäasunnon rannassa.
Juhart 2010

jatkuu.."Piispantarkastusseurat"

Matalan matkaviheltäjän paluu.1.Suomikirja ja Salo-muistoja

Linjuriasemalla.
Juhart 2009

1991 Jussin vierailu Salon Savilaaksossa Saudista

Matkalaukkunsa linjuriaseman uuden lasipalatsin matkahuoltoon jätettyään yli puolivuosisataa maankamaraa tallannut ja henkisesti 8-vuotiaaksi jäänyt matala matkamies ryhtyi patikoimaan Vilhonkatua kävelysillalle päin.
Hän vanhempana ja pitkältä juoksuajalta kotiin palanneena kulkukoirana halusi käydä merkkaamansa kotikorttelinsa rajapyykit ja nuuskia vanhoja merkkijälkiään kivijalkasokkeleista.
Korvissaan hänellä sirisi nokialaisen kännykän ringtonen tapaisen tinnituksen läpi vanhemman Ruotsissa asuvan siskonsa entisen miehen tervetulotoivotus:
--Och där kommer göken från öken!..Ja sieltä saapuu erämaan käki!
Hänelle oltiin naurettu erämaavaelluksillaan munimisesta useaan pesään.
Nyt hän omasta mielestään onnen käkenä oli asettunut viimeiselle pesälleen ja asettunut aloilleen Manilaan viimeiset 14 vuotta filippiiniläisenä kansallislintuna Aguilarina...valkopääkotkana, hiusten alkaessa kadota päälaelta..
Filippiiniläisen sairaanhoitajan miehenä hänen aviovuoteensa oli kylläkin kaventunut vierihoidossa queen sizesta sinkkupediksi vaimonsa King Faisal-sairaalan sydänteho-osaston yötuurien takia.
Mutta olipa maailmankuva laajentunut!

Matala matkamies käveli kohti kauppatoria luihin ja ytimiin viiltävää viimaa vastaan takkinsa vetoketju kurkkuun asti ylösvedettynä ja kaulukset pystyssä.
Torilla kahviteltoissa ja niiden edessä rohkeat kaupunkilaiset istuivat paitahihasillaan nauttimassa kahvista ja suomalaisesta keväästä kolmentoista asteen helteessä.

Vaimon kotikaupungissa Filippiinien Baguiossa 1.5-kilometrin korkeudessa Cordillera-vuoristossa pilvien yläpuolella tällaista hellettä kutsuttaisiin siperialaiseksi talveksi.
Saudissa aikoinaan 80-luvun alussa itäprovinssin Jubailissa Arabian meren rannalla marraskuinen ilma viileni kymmeneen asteeseen aamuisin seitsemän maissa töihin lähtiessä.Kello kymmeneltä aurinko paahtoi zenitissä yli 40-asteen kaasuliekillä,mikä sai erämaan miraasheissa näyttämään valtamereltä.Aamulla töihin arosaitille mentiin talvitamineissa ja illalla kotiin villalle palattiin teepaidat läpimärkinä.
Kostea meri-ilma silti pisti hampaat kalkattamaan enemmän kuin mannermainen itätuuli.

Autonraato työmatkalla arosaitille Jubailissa

Baguio-ilmakuva

Astellessaan torin poikki Jussi katsahti vasemmalle toritelttojen taakse.
Tiilisen Rautakirja-kioskirakennuksen paikalla oli sijainnut yli 40-vuotta aiemmin Shell-huoltamo ja linja-autoasema.
Betonisen aurinkolipan alla punaisten bensapumppujen kyljessä oltiin tankattu silloin tummanvärisiä ja koppakuoriasselkäisiä fordeja ja konttiperäisiä letukoita (Chevrolet).
Silloin bensiinin ja moottoriöljyn hajuisen myymälän kassatiskiltä autoilijat saivat  paragonikuittia vastaan vain bensiinin kanssa moottoriöljyä.

1953 linjuriasema

Nykyiset huoltamomyymälät tarjoavat kaikkea grillihiilipussien ja pornolehtien väliltä ja auton huollotkin pitää tehdä merkkikorjaamoilla.
Mittarikenttäkin palvelee itse ilman henkilökuntaa..
Ennen jopa huoltamon omistaja Lundelin palveli mittarilla asiakkaita mittarilla yliystävällisenä ja viimeisiä juoruja vaihdellen..
Silloinen huoltomies pystyi korvakuulolla tekemään diagnoosin auton vaivoista ja korjaamaan viat paikan päällä.
Nykyiset merkkikorjaamoiden asentajat vaihtavat vain mikrotietokonekortteja elektroniikalla täyteen tupattuun konehuoneeseen eivätkä ole kuulleetkaan joistain Solexin alaimukaasuttimista suorasuihkukoneiden aikakaudella.

 50-luvun huoltamohenkilökuntaa

Toritelttakahviloiden edessä vielä 50-60-luvulla paikallinen vapaapalokunta piti letkuharjoituksiaan.
Paikalle oltiin KtK:n (kuorma-autojen tilauskeskus..tai kuten kauppalassa ilkuttiin..korkeintaan tunnin kuljetus) kuorma-auton siirtolavalla raahattu joku vanha ja laho ulkohuussi tai Lehtisen autoromuttamosta vanha ruosteen raiskaama IFA,mikä sytytettiin palamaan.Sitten urheat palopojat vanhan 20-lukuisen Hudson-paloauton letkulla pruuttasivat punaisen kukon läpimäräksi,vaikka paikalle ilmestynyt sadekuuro oli jo kerinnyt sammuttamaan sen.
Pikkupoikana Jussi oli syvästi hämmästynyt siitä,että VPK:lla oli kaksi osastoa....sytytys- ja sammutusosastot.
Toripuistoon oltiin jopa pantu seisomaan jopa pari vanhaa kanuunaa muistuttamaan vanhan kauppapaikan "puolustuksesta".
Historiassa jokivarsikauppalassa ei ole koskaan ollut varuskuntaa eikä edes rantapyssypatteria.
Jokisatamaan ei ole koskaan yksikään merirosvoalus , britti-imperiumin taikka espanjalaisen armaadan sotakaljuuna tullut ryöstöretkille.
Ehkä muinaisaikoina jollain rautakaudella ollaan Lukkarinmäen taikka muinaisen Rikalan kalliolta vieritetty kiviä tai kaadettu kuumaa tervaa tunkeutujien niskaan.
Silloin joen kohtaa ja koko kauppalan aluetta peitti merenlahti.

Soittolava

Brankkari eli palokunnantalo v. 1956
 Asemakadulla.
Edessä VPK:n autotallit Hotelli
 Salon vieressä.
Kummallakin naapuritontilla
 harjoiteltiin sammutustyötä.

Toripuiston keskinurmipyöriön kohdalla samoin oli seisonut 30-luvulta 60-luvulle asti soittolava,missä vuoden 1938 elokuulla vietettiin kauppalan 50-vuotisjuhlia.
Senkin kaupungin päättäjät päättivät purkaa pois maisemaa rumentamasta uuden Mariansillan alta.
Jussista se oli,vaikkakin pakkilaatikonkulmikkaana,jugendkoristeisena komea pytinki,missä kesäisin kuorot kilpalauleskelivat kansallispuvuissa toisiaan väsyksiin ja VPK:n messinkipumppu puhalteli torviinsa posket pullollaan valkoisissa lakanaunivormuissa ja mustissa spitzhübelkypärissä.

Konsertti soittolavalla.
Tustalla linja-autoasema ja
 torinvarsi.
Juhart 2005

 Jussi käveli Horninkadun poikki Torikadulle kohti vanhaa pappilan kulmaa,mikä näkyi korttelin päässä keltatiilisenä ja 60-lukuisena pakkilaatikkomodernistisena hirviönä.Kaikki kulman vanhat nikkarityyliset puutalot hirsineen olivat nurkilta päätyneet kaupungin rikkaiden kesämökkiaineiksi.
Ainoastaan Horninkadun ja Torikadun kulmassa seisoi pystyssä kulmatorneineen aikoinaan Jännärit ja Kumppanien omistama puinen liikerakennus ja entinen Juho Pohjolan kangasliike,minkä ikkunat oltiin puhkottu suuremmiksi 50-luvulla näyteikkunoiksi.
Kulmakaupassa vaikutti 60-70-luvulla Pukimo-Kari ja nyt liikkeen vieressä tuoksui mallasjuoma Toriterassin aukinaisesta ovesta.

1908 Juho Pohjolan kangasliike

60-luvulla yhtäkään keskustan puutaloa kaupungin päättäjien silmissä ei oltu suojeltu,kaupungin isien istuessa hotelliravintolakabinettien hyväveli-istunnoissa grynderimogulikavereidensa kanssa sopimassa puutalokeskustan tonttikaupoista.
Kaupungin isät olivat sulkeneet silmänsä vanhalle ajalle henryfordimaisin kommentein.."historia on hölynpölyä..history is a bunk".
Betoniset monikerrostalot nousivat tilalle kiskurihintaisin osakkein.
Kaupungin gryndereiden paksunevien perien alle ilmestyi isompia etusohvaisia jenkkiautoja.
Pappilan purkamista eivät ajaneet ainoastaan kaupungin herrat,myös muut maallikkojäsenet,joista moni istui kirkkovaltuustossa päättämässä seurakunnan taloudenpidosta.

1961 pappila

2018

Ja kirkkoherra Zidbäck mieluiten liehui rotareiden ja lionssien looshikallisteluissa viekottelemassa Pettilän kartanonrouvaa samppanjaehtoollisilla.
Seurakunnasta itsestään oli tullut maallisen rahavallan edustaja omistaessaan tontteja ja hehtaarikaupalla sokerijuurikaspeltoja kaupungin alueella.Taloutta hoiti seurakunnan palkkaama kauppakorkean käynyt taloudenhoitaja eli finanssipäällikkö.
Ennen puupappilan aikoina seurakunnan taloutta hoiti silloisessa kirkkokonttorissa vain yksi vanhapiikakanslisti Laakkion Salli,joka samalla hoiti kansliansa vierestä makuukamarinsa pitsiverhojen takaa kauppalalaisten siveyttä.
Vanha puupappila oltiin purettu vuonna 1966 ja papinpoikakin oli silloin yo-kirjoitusten jälkeen ollut jelppimässä uuden tiilipappilan rakentamisessa naulanrepijänä sekä muurarin hanttimiehenä.

Pappilan kulmaa helmikuussa 1962
Juhart 2004

 Nykyinen seurakuntatalon viranhaltijoiden talo samassa kulmassa.

Ruissalon Ramin Salon konttorikone

Jussi jäi seisomaan Torikadun ja Rummunlyöjänkadun kulmaan Salon Konttorikoneen myymälän näyteikkunan eteen.
Parkkipaikalla konttorikonemyymälän omistaja Ruissalon Rami kitkutti vanhan Austin J3-pakettiautonsa starttimoottoria,saamatta autovanhustaan käyntiin akun latauksen häivettyä.
Jussi pappilan tiiliseinää katsellessaan mietti,että kulmaan olisi pitänyt ruuvata kullattu muistolaatta vanhan pappilan historiasta jälkipolville,joilla ei muuten olisi hajuakaan talossa asuneista pappisperheistä.
Nykyisistä seurakunnan papeista eikä papinperheistä Jussilla ei ollut hajuakaan.
Jussi oli mielessään keksinyt sanat puupappilan muistolaattaan seuraavasti:

"Tällä paikalla vanhassa puupappilassa syntyi,eli ja kuoli aito sudeettisavolainen ruohonjuurikörttiläisyys sekä kasvantavääräleukainen savolainen sanavalmius.
Pappilan salin lattialankkuja ovat painaneet niin piispojen lakerikengät kuten myös aitoherännäisen saarnamiehen Aku Rädyn lapikkaat.
Musiikkia talossa ollaan kultivoitu Aaronin pianokulun vihosta I aina Siionin virsiin herännäisellä paussipoljennolla.
Kepeämpänä musiikkina ollaan kuultu flyygelillä Für Eliseä ja Kissapolkkaa.
Joskus on salin ikkunoista kaikunut pianonvirittäjän käynnillä aitoja kuplettejakin ja pastorskan metallikärkisten steppikenkien pohjien kilkutusta.
Moni kaidalta tieltä horjahtanut on saanut tästä pappilasta johdatusta sekä hengenvirikettä matkalleen papillisen,,isällisin neuvoin sekä pastorskan äidillisin harjanvarsin.
Tästä lintukodosta ulos lentäneet ovat levittäneet evankeljumin ilosanomaa ulkomaille saakka Sveariikkiin ,Arabian niemimaan Kaaban kivelle , Manilan Smoky Mountainille sekä Pinatubon tuhkalakeuksille asti,.
Virikkeenä globaaliseen lähetystyöhön on ollut pakanalähetystyöseuran käsikirja Tuolla puolen Limpopon sekä Aku-Aku,joista jälkimmäinen kirja ei ole Walt Disneyn ,vaan Thor Heyerdahlin  kirjoittama.
Seurakunnasta on 50-luvulla aiemmin lähtenyt kirkkoherran poika Formoosalle lähetyssaarnaajaksi ja hänen  innoittamana  pappilan rovastinpoika harjoittamaam 80-luvulla Filippiineille lähetystyötä konkistadorien katolisuuteen pakkokäännyttämille indioille sekä illustroille.
Muille maille vierahille lentäneelle sananviejälle in memoriam voimme laulaa yhdessä seuraavan virren:
Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään
ja saanut opetuksen omalta isältään.
Viel' Kiinameren rannikot ne hänet muistavat ja naiset Bicolin.
Ei neito Lagunan unhoita milloinkaan,
kun hänen kanssaan joutui kapakkaan.
He söivät mitä saivat ja joivat tuutingin.
Tyttö poltti sydämens ja poika marlboron.
Ei tiennyt impi metropolin kuink' oli laitansa,
kun poika pestäväks' vei hälle paitansa.
Yks' nappi oli irti, hän ompeli sen kiin,
mut samalla hän ompeli myös sydämensä siin.
Sai poika viimein palkkansa : Aroille Arabian palkattiin.
Hän Mainilan neidon eessä nöyrtyi ja taas joutui naimisiin.
Ja sillä lailla poika hiljaa hirtettin."

Pelkosen mamman eli entinen Martta Lindholmin talo

Jussi kaiheana katseli tiilitalon kulmalta hävinnyttä lapsuuttaan.
Korttelin kulman pitsileikkauksilla koristetut puutalot alkoivat hiljaa hahmottua sameisissa sisäsilmissä kerrostalojen betoniseinille ruskeina daguerre-lasilevynegatiiveina.
Pappilan vastapäätä alkoi hahmottua sumusta mustavalkoisena haalistuneena postikorttikuvana Pelkosen  mamman talo sekä sen päädyssä notkoselkäinen lasiveranta.Oikeasti Pelkosen mamma asui talon verantapäädyssä vuokralla toimien talonmiehenä---tai talonnaisena.
Kadunreunaan Salon Autokoulun ajurivormuinen opettaja oli paikoittanut 1934-mallisen Chevrolet Master-kouluautonsa.
Kulman lapset leikkivät kuurupiiloa auton ympärillä.
Pelkosen talon vastapäätä Marttilan setä pyyhiskeli pölyrätillä 1947 vm.Studebaker Championiaan... ja pappilan Jussi oli kiirehtimässä maitokannu kädessä maitokaupasta kotiinsa.
Marttilan iso tanskandogi kalusi soppaluuta Studebakerin keulan alla. 

Kuurupiilolla Pelkosen talon edessä.
Juhart 2004

Marttilan Studebaker Champion.
Juhart 2004

Lyseon kulma oli autiona kesälomien alettua.
Koulurakennuksen voimistelusalin pyöreät funkkisikkunat katutasolla katselivat tyhjinä Torikadulle kuin Titanicin III luokan hyttien ikkunaventtiilit vedenrajassa,
Pappilan vaaleanvihreä kulmatalo seisoi ryhdikkäänä punatiilikatto ja puolen tusinaa tiilipiippua harteillaan.

Pappilan salin avoimesta ikkunasta kuului puheensorinaa ja kämmeniin tukahdettua yskintää.
Pappilassa oltiin odottelemassa arkkipiispan saapumista.
Ilmassa oli Jussista samanlaista jännitystä kuin Bio-Salon plyysisillä etupenkeillä alkukuvien loputtua,koska Marlon Brando ajaisi Triumphillaan valkokankaalle.

Marlon Bio-Salon kankaalla

Pappilan Jussi seisoi porttikongissa takorautaportin edessä uusissa molskihousuissaan ja valkoisessa pellavapaidassaan.
Hän sylki solkikenkiensä kärjille ja puunasi niitä ruudullisten nilkkasukkiensa varsiin.
Arkkipiispan pitäisi pian saapua mersullaan pappilan paraatioven eteen.

Piispantarkastus

jatkuu...