"Ateniemeen hakija",Eräs Jussin Helsingin reissu.2.

60-luvun Helsinkiä.
Kolmen kaupungin kasvot-filmi 1963

Helsinkiin turistilla ja turistina

Helsinkiin päätin mennä tällä kertaa bussilla junan sijasta.
Helsingin päärautatieasemalta olisi kylläkin ollut vain kadun ylitys Ateneumiin Keskuskadun kulmalle eikä linja-autoasemalta ollut paljonkaan pitempi patikkamatka Mannerheimintien yli.
Bussin ikkunasta saisin taas kerran katsella tuttuja näkymiä,kun junavaunun ikkunasta näkisin vain ohivilahtavaa rantaradan varren metsikköä sarjassa.
V.1955 isän kanssa matkustimme junalla Helsinkiin ja maiseman katseleminen päätyi Karjaan asemalle,kun iivanasotilaat pistivät luukut ikkunoiden päälle,ettemme saisi vilkuilla Sosialistista Porkkalanniemen Tasavaltaa. Pikkupojasta silloin tuntui omituiselta,että keskellä Etelä-Suomea oli naapurina Neuvostoliitto,jota vastaan isä oli taistellut kymmenisen vuotta aiemmin

paljon idempänä Karjalan kannaksella.
Vielä enemmän minua ihmetytti myöhemmin,kun keskellä  kommunistista Itä-Saksaa seisoi kahteen jaettu Berliini. Isä kertoi,että Lapinsodassa hän oli käynyt kahdessa suomalaisessa Berliinissä.Oulun ja Tornion Pikku-Berliineissä ja kuulema Turussakin oli saksalaisilla ollut oma Berliininsä,minne waffenbrüderit toivat turkulaisia morsiamiaan.Turkulaiset osasivat kutsua sitä Kickel-Berliiniksi.

1963 Helsingintien alku,Oikealla tuuheamman puun
kohdalla Kastun talon
pikavuoropysäkki.
Kuva tapio Äyräväinen

Kotikaupungin rautatieasemalle olisin joutunut raahaamaan veskaani joen toiselle puolelle rautatiesillan kautta,joten mukavuudenhaluisena valitsin kotikorttelin ja lyseon takaisen bussipysäkin,josta pääsisi Pohjolan Liikenteen pikavuoroon.
Pikavuoropysäkki alunperin seisoi pappilan lähellä Helsingintiellä Kastun talon edessä,johon saavuin Turun satamasta Pohjolan Liikenteen laivapikavuorolla 1965 heinäkuussa paluumatkaltani Ruotsin kesätöistä. Poistuessani bussista minun piti antaa kuskille matkalippuni,jonka olin hukannut johonkin nukkuessani koko matkan.Bussikuski syytti minua lintsariksi eli vapaamatkustajaksi,mutta päästi minut veskoineni alas pysäkille,kun sievä rahastajaneito todisti minun maksaneen lipun..
Koko systeemi matkalipun luovuttamisesta kuskille oli ihmeellistä tuplakontrollia.
Minua pitkään vitutti koko Valtion bussifirma,mutta pappilassa kasvatettuna Bibilian evästyksillä olin muokattu Herran nuhteessa  kaikille luonnon olioille anteeksiantavaksi ja lyhytvihaiseksi..
Olin kollannut pikavuoroaikataulun äidin paksusta Turistista,mikä kertoi kaikki Suomenmaan juna- ja bussiaikataulut.
Nyt Turisti on jo lopetettu,koska kaiken tiedon saa Pyhästä Netistä googlaamalla.
Kotikaupungissa toimi aikoinaan oikein Turisti-matkustajakotikin samannimisen matkatoimiston yhteydessä Turuntien Koskisen rautakaupan kulmassa ja josta äiti kävi hankkimassa aina uuden Turisti-opuksensa..
Pikkukakaroina vitsailtiin aina sanakäänteillä,kuten "Tuomarit ja juristit..juomarit ja turistit".
Yhteiskoulussa joku välkky oli jopa levitellyt luokassa paperilappua "Tu+ Pu+ Mu + Nastan kuva piirrettynä,mikä sai takapulpetin kollit hirnumaan,koska arvoitus paljasti puolirivon kommentin.."Turisti puristi munasta"..Niin paljon hauskaa kakaroille yhdestä turistin munasta!
Helsingissä palveli myös Suomen Turistiauto,joka jo 50-luvun alusta tuli kuuluisiksi sinivalkoisista ja kattoikkunallisista Skoda- ja Büssing-busseistaan.
Helsinkiin ajoi muitakin pikavuoroja,kuten Someron Linja,Paraisten Linja eli Matka-Autot pika -ja vakiovuoroina.Jos halusi halvimman vakiovuoron eikä matkantekoon ollut kiirettä,niin Postibussi vei aina perille,joskin tuplasti pitemmällä aikataululla,pysäyttelemällä jokaisen Valtatie I varrella olevan postikonttorin ja postilaatikon eteen purkamaan ja lastaamaan postia.

1962 ca.Pohjolan Liikenteen bussit
lahnajärven matkamannan
edessä

Valtatie I oli minulle tuttua aina Lahnajärven Matkamannaan
 asti ja 
missä pikavuoro piti vartin tauon.

1964 Ajokki-postibussi

   Jokakesäkuiset mökkimuuttomatkat olin tehnyt samaa valtatietä pitkin Kitulanmäen päälle,josta oikealle kääntyi santatie Suomusjärvelle,Sammattiin ja Karjalohjalle.
Olin jopa erinäiset kerrat pyöräillyt koko etapin Suomusjärven Enäjärven mökille.
Sammatissa vanhin siskoni oli käynyt Elias Lönrootin "Emännyyskoulun" ja nyt hän oli valmistautumassa Helsingin Lastenlinnasta lastenhoitojaksi.Minulla ei vielä silloin ollut aaninkiakaan,miten v.1968 kevättalvella tulisin yöpymään monet kerrat Lastenlinnan yhdessä vierashuoneessa,koskei aamuvarhaisin ollut pikavuoroa Salosta Helsinkiin palatessani lomilta Isosaaren Aliupseerikouluun.Silloin talvimanttelini hihassa kiilsi Talmun heijastimen sijasta valkoinen aliupseerioppilaan täky,mitä myös kutsuttiin "Kusirajaksi".
Lastenlinnan käytävällä taisin tulla nokitusten kuuluisan arkkiatri Arvo Ylpönkin kanssa.Lyhyenläntänä savolaisena kanervantallaajana sain silloin tervehtiä kuuluisaa lastentohtoria alaspäin katsomalla.

                                          Simon and Garfunkel.Mrs. Robinson

En ollutkaan Suomen pienin mies..ehkä Little Big Man of Finland. Amerikan todellinen Little Big Man Dustin Hoffman saapui suomalaisiin teattereihin vasta 1970.
Hoffmanin kyllä olin jo nähnyt elokuvateatterissa Miehuuskokeessa (Graduate 1967),missä "Virgin" High School Graduate eli amerikkalainen ylioppilasneitsytpoika pääsi petiin keski-ikäisen Mrs.Robinsonin (Anne Bancroft) kanssa.
Simon and Garfunkelin biisissä Mrs. Robinson laulettiin "God Bless You Please..Mrs Robinson.."Tänä Herran vuonna 2014 Mrs. Robinson alias Anne Bancroft vihdoin pääsi Herransa siunaukseen...Minulle Mrs. R. v.1967 oli jo keski-ikäinen, lievästi elähtänyt,viinaan menevä ja ketjupolttava sekä turhaantunut perheenäiti eikä kenenkään tuttavaperheeni äiti ollut yhtä puoleensavetävä seksuaalisesti,jollei lasketa pöksytehtaan kanslistirouvaa,joka oli yhtä komea profiililtaan ja olemukseltaan kuin taina Elg..

Dustin Hoffman alias
Benjamin sekä Alfa Romeo

Itsekin olin suomalainen  ja täysin kokematon "neitsytylioppilaskokelaspoika",jonka urheat saavutukset olivat päätyneet vain kiihkeään pettingkiin tyttöystävän kanssa.
Toisaalta olin enemmän kiinnostunut Dustin Hoffmanin alias Benjaminin punaisesta Alfa Romeo-avoautosta ja sen viisivaihteisesta manuaalilaatikosta kuin sorminäppäryydestä tyttöjen vaaleanpunaisten pikkupöksyjen uumakumilangan alla.

V.1968 keväällä viimeisen kerran matkustin Pohjolan Liikenteen pikavuorolla Helsingistä Saloon korpraalin arvokulmat punalaatoissa säihkyen.Muut kaverini olivat saaneet tupla-arvokulmat eli alikessun natsat,koska vietin 2 kuukautta aasialaisessa flunssassa Suomenlinnan Tilkassa.

Lättähattu DM7
Juhart 2004

Salosta loman päätyttyä matkustin junalla Karjaalle ja sieltä Lättähattu-pätkällä Hankoon,josta jatkoin armeijan H-veneellä Russarön linnakkeelle puolustamaan Suomen rannikkoa.
Sinä kesänä Hangon Regatassa koko  kasinon puoleinen ranta oli täynnään huviveneitä ja purjeveneitä.Me Russarössä tiirasimme kiikareilla,miten venäläiset Whisky-luokan sukellusveneet purjehtivat kilpaa ulapalla suomalaisten tykkiveneiden Uusimaan ja Karjalan kanssa. Tsekkoslovakian kriisi oli silloin huipussaan ja suomalaiset Leningradista palaavat turistit olivat kertoneen koko Leningradin ja Viipurin välisen valtatien olleen täynnä venäläistä sotakalustoa.
Lomatkin meiltä oltiin peruutettu toistaiseksi epämääräiseksi ajaksi.
Russarössä sain lopulta ne tupla-arvokulmat alokaskouluttajana.

Lahnajärven Matkamannassa kerkisin heittää kitaani kahvikupillisen.pelata 20-pennin pajatsoa ja polttaa sätkän asvalttipihalla. Kuskeille oli oma lepotupansa ravintolan vieressä.Yleensä kuskit rupattelivat tauolla bussiensa vierellä potkiessaan renkaita ja kiusaamassa sieviä minihameisia rahastajatyttöjä shovinistisilla kommenteillaan,kuten "Onkos sulla kurakeli,kun roiskeläppäkin on perän peitton!?".Yhden bussin etusivu-ikkunaan näin teipatun lappusen,missä seisoi mustalla merkkaritussilla kirjoitettuna."Kuljettaja rakastaa".. jonkun ilveilijän tyyliteltyä rahastaa sanan H-kirjaimen K.ksi..
Bussin piippuhyllyn takapenkillä pitkätukkainen ja Jamesfarkkupukuinen finninaama puristeli lakkanailonpusakkaisen punapäätytön rintoja kourallaan. Pojan kaulasta näkyi roikkuvan punainen "fritsuliina",jolla yleensä peitettiin fritsuja eli kaulapuremia..
Maanantaisin, muistan,miten monet yhteiskoulun teinipojat -ja likat tulivat kouluun samanlaiset liinat kurkkujensa ympärillä,kuulemma vilustuneina viikonloppubileissä..
Jotkut pitivät niitä kaularättejä joinain voitonmerkkeinä lauantai-illan iskemisestään tai eivät peittäneet ollenkaan kaulamustelmiaan ,jotka mainostivat kateille kavereille isoin kirjaimin,että "OLEN SAANUT!"...
Yleensä ne saivat kommentiksi,että "Oletkos juossut pyykkinarua päin pimeessä!?" tai "Mun likkakaverilleni olen sanonut,että purra saa,mutta vain vyötärön alapuolelta!"
Silloinhan juhlittiin rakkauden vuotta!

Osuusliike Keko
Lohjalla 30-luvulla

Pikavuoron alittaessa Lohja-Hämeenlinna-tien kivisillan muistin Lohjan kauppalasta..tai oliko se jo silloin kaupunki,ettei sellaista lähiötä koskaan näkynyt maantielle,joka halkoi harjua pitkin Hämenlinnaan saakka.Sanotaan lisäksi,että sitä harjun jatketta jatkuu veden alla ihan kaukaiselle Örön linnakesaarelle asti. Lohjalta tunsin vain Lohjan kalkkitehtaan,jollainen myös seisoi Särkisalon Förbyssä ja Keko-osuuskaupan,jonka haaraliikkeissä olin käynyt kesämökiltämme Bernoullien  punaisella vanna-Taunus-farmarilla Sammatissa sekä Karjalohjalla.Ol. Kekon myymäläauto kävi kylläkin kerran viikossa Turun-ja Porinläänissä ja Enäjärven pohjoispuolella mökkisaaremme omistajan agronimi Wariksen maatilan pihassa.

Kekon tuotteet maistuivat ihkasamoilta kuin naapuriläänin ja salolaisen ja Santasaaren kaupan myymäläautossa.
Sammatti ja Karjalohja kuuluivat Uudenmaanlääniin,jonka rajapyykki seisoi jakamassa meidän kesämökkisaartamme kahteen lääniin. Minulle ei ollut mitään uutta kuulua kahteen lääniin,koska synnyingeenini tulivat "Savonmuan liänistä" ja vinoon kasvamiseni Turun- ja Porinläänistä.

1960-luvun
Santasaaren
myymäläauto

Tarvontiellä bussikuski pani Kutter-Scamian lusikan pohjaan.Silloin taisi Tarvontien nopeusrajoitus olla 120 kph.
Matelukaistalla  jäivät sinisavuiset Wartburgit ja pihtitakakinttuiset sekä töpösiipiset Skoda Octaviat Pohjolan Liikenteen bussin peräpeilin taakse. Jossain ison liikennekyltin takana näkyi valkoinen Liikkuvan Poliisin Porsche 356:n keula. Piippuhyllyltä Nordiska Kompanietin paperikassista krapulankorjausryyppyjä tiheästi ottanut suomalainen Tukholman turisti huusi:
--Perrkkeleen kytät taas jahtaamassa vijattomii autoilijoit,joiren Rapantit (Trabant) ei eres kulje yhreksääkymppii (90 kph)!!
--Rapantin tehtaall korotettiin sen huippunopeut kahreksaankymppiin (80 kph),kun tikka lensi jo seittemääkymppii (70 kph)..ett Perrkkeles!
--Pohjanmaan kautta pojat ..ja toisell kotimaisell ...Hejjaa Sverige och på bottniska viken ja heikun keikun...!!
En till pojkarna!

1966 Liikkuvan Poliisin Porsche 356
tarvontiellä

jatkuu,,,

"Ateniemeen" hakija. Eräs Jussin Helsingin reissu.1

1961-66 Pappilan piha

                                          1966 Little Man.Sonny and Cher

Johdantoa reissuun:

1967 kesäkuu

Vuoden 1967 kesää jälkeenpäin ollaan kutsuttu Rakkauden kesäksi.
Minulla kylläkin oli takanani vuoden 1966 rakkauden kesä ja ikävämpi syksy,kun ensirakkauteni ja naapurin postimestarin tytär oli tehnyt bänksit kanssani.
Ilmeisesti jäin lyhkäsyydestäni taka-alalle pitempien ja komeampien kavaljeerien tieltä.
Vuoden 1967 suureksi hitiksi tuli listoille minuunkiin viittaava hitti..Sonny and Cherin Little Man.
Martti Innanenkin lauloi Elsasta, kohtalon lapsesta eikä minulla ollut kokemusta lyhyenä naistennaurattajana yhdestäkään Elsasta..kylläkin pappilan piharakennuksessa asuvasta kierosilmäisestä Elisasta.
Itse pidin itseäni teinirakkauteni hylkäämisestä kohtalon lapsena.
Samassa puurakennuksessa,missä Elisa asui,piti komennusta pihan kakaroille kirkkokonttorin kanslisti ja vanhapiika Salli,jonka makuuhuoneen pitsiverhojen välistä ja avonaisesta ikkunasta kuului suvi-iltoina Aikamiesten Iltatuulen viestiä.
Vanhapiikakanslisti ilmeisesti odotteli joltain aikamieheltä jonkinlaista viestiä iltatuulessa,kuten seinänaapurinsa,toinen vanhapiika ja diakonissa Toini,joka iltarukouksenaan ja makuuhuoneen ikkuna auki iltaisin lauloi virttä "Oi herra luoksein jää!"
Autohullulle Minälleni v.1967 oli suurta ureheilujuhlaa,kun Rauno Aaltonen oli tammikuussa voittanut Monte Carlon rallin Mini Cooper S:llä.Suomi oli saanut silloin kolmannen peräkkäisen Monten voittopokaalin.

1965 Timo Mäkisen
Mini Cooper S-hyppy
Juhart 2005

Luokkakaverini Mäkilän Jarikin rallihulluna oli pistänyt isänsä Fiat 1500:n peräpeiliin tupla-Abarth-pakoputken jatkeet ja auton peräpeiliin keltaisen Abarth-skorpioonitarran.Jari oli enemmänkin Fiat-miehiä.
Naapurin isoveli eli Neukkula oli lähettänyt Kiinan rajalle joukkoja.
Minulle tuli tieto yllätyksenä,että kiinalaisia joukkoja oli ollut myöskin Suomen puolella tsaarinvallan aikaan,kun marssimme alokaskandidaatteina v.1967 lokakuun alussa Örön rannikkopatterilinnakkeen kiinalaisten vankien tekemiä mukulakiviteitä pitkin venäläisten tekemille hirsirunkokasarmeille.
Niin..ja toukokuussa Jimi Hendrix Experienceä hesalaiset pitkätukkanuoret saivat kuulla korvia vihloen sähkökitaralankamusaa Helsingin Kulttuuritalolla ja kesäkuun 1. päivänä tuli levikkiin Beatlesien Sergeant Pepper's Lonely Heart's Club Band-albumi .
Psykedeelinen kesä siis oli aluillaan sekä muodissa että musiikissa.
4.6.1967 juhlittiin marsalkka Mannerheimin 100-vuotisjuhlaa Mikkelissä.missä paljastettiin Marskin näköispatsas.Muistan aina valokuvista Marskin tuplakeltaraitaiset ratsuväen ratsastushousut.
Lokakuussa tulisin saamaan raidalliset pussihousut Örön patterilla,joskin punaisin  ja yksin raidoin.
Syksyn valkolakki tulisi vaihtumaan punaisiin raitoihin.

Örön Itko ja vääpelin Mosse
Juhart 2010

Marski ja sotilaspoika
Juhart

1960.Vas.Kanttori Toivo Topi,
Isäkappalainen,
Kirkkoherra A.Zidbäck ja
 nuoriso-ohjaaja Matti
Vähäkylä

Oppia ikä (vä) kaikki!!

Olin reputtanut kevään ylioppilaskokeissa reaalissa.
Taisin muistaakseni saada huonot pinnat vihaamastani historiasta,psykologiasta ja uskonnosta tai sen historiasta.
Vihani ja inhoni aineita kohtaan johtui umpikuivasta historianmaikasta Hissusta,jäykkäniskaisesta uskonnon opettajasta kirkkoherra Zidbäckistä (isäkappalaisen esimies),psykan opettajasta ja liperittömästä  sekä takakireästä teologian kandi Palmusta.
Suomen kielen opettajatarta,jonka nimi on kadoksissa ehkä alitajuisestikin,vihasin jo vuodesta 1958,kun tämä pisti minut lukemaan ääneen luokan edessä IB-luokan huonoimman ainekirjoituksen kesälomamuistoista.Aineeni otsikkona oli "Operaatio kuuma asvaltti ja mustat varpaat".

1939 Pikipojat Helsingintiellä
Juhart

Esseessäni olin kuvaillut Rummunlyöjänkadun asvaltointia ja miten pikkupojat paljainjaloin tepastelivat juuri lasketulla ja kuumalla pikipinnalla.
En kylläkään ollut paljasjalkainen kauppalalalainen,vaan Keski-Suomessa savolaiseen papinperheeseen syntynyt otsatukkainen saarnamiehenalku..
--Sinusta ei koskaan tule mitään kirjoittajaa eikä humoristia tuollaisilla aasinsilloilla ja latteilla vertauksillasi!
Maikka oli lisännyt aineen luettuani.
--Palaappas pulpettiisi miettimään tarkasti,mitä olit kirjoittanut kaikkia ainekirjoituksen sääntöjä vastaisesti!
Ehkä minun olisi pitänyt kirjoittaa kesälomastani pappilan kesämökillä,missä järvi ulottuu ihan rantaan asti..tai matkastani sateisena kesänä Turkuun,missä räystäät tippuivat ja Turun tuomiokirkon torni pisti silmään?

Turun tuomiokirkko

Minussa ei ollut  mielestäni vian vikaa,mutta häpesin itseäni takapulpetin nostetun kannen takana posket punaisina..välttääkseni koko luokan itseeni kääntyneet katseet hihityksineen..
Hissukka taas pisti lukemaan ulkoa kaikki vuosiluvut,ylipappi Zidbäck tappeli isäni kanssa kirkkokonttorissa seurakunnan taloudesta,jolloin uskonnon ja kirkkohistorian numeroni toimi pappissuhteiden ilmapuntarina.Liperitön ja virkaan vihkimätön pappiskandi Matti Palmu taasen ei saanut iskettyä psykan saloja nuppiini edes posthypnoottisesti ja 6. luokalla antoi minulle koko yhteiskoulun historian ensimmäiset psykan ehdot.
Piirustuksessa ja englannin kielessä olin kyllä luokan haka koko yhteiskoulussa istumiseni ajan!
1967 kevään yo-kirjoituksissa kylläkin englannin maikka Salan Jussi odotti minun kirjoittavan laudaturin englannista,mutta minäpä tein 9:n pinnan virheen ja antoi minulle cumlauden ja sen jälkeen poisti minut suosikkilistaltaan ikiajoiksi.
Valitettavasti piirustusta eli kuvaamataitoa ei koskaan laskettu hanttiaineena yo-kirjoituksiin.
Siitä olisin kyllä piirtänyt laudaturin!..omasta mielestäni.
Jo kansakoulun alaluokilla luokanopettaja ja hehkeä Seija Simola kannusti minua laveeramaan vesivärinapeista maisemia ja potretteja,muiden kuvaamataidon tunneilla raapiessa Porvoon rasvaliiduilla vesiväriarkeille tikku-ukkoja,punaisia tupia ja riippakoivuja järven rantaan.
Silti en katsonut itseäni maailman parhaaksi maalariksi..enemmänkin taivaanrannan maalariksi,jonka ajatukset lensivät pilvien yläpuolella kuin isäpastorillakin saarnan teossa pappilan työhuoneessaan.Molemmilla meillä jalat yleensä olivat irti korkkimattolattiasta ,hiusten liehuessa taivaissa..
Äitipastorska kyllä piti käytännön naisena ja reservin lottavääpelinä linttaan astuttuja läskäreitään keittiön permannolla.
Hän kehoitti minua piirtämään ja harjoittelemaan tekniikkaani sanomalla savonkielellä.ettei "sinusta kyllä tule pappija eikä matikan maesterija,että pijä vuanj pensselijäs vasemmassa käessäsj ja mualaa ittesj vaikka mainosgraafikoksj"..
Matikassa samoin olin täysin tuuliajolla,jolloin äitipastorska pisti minut pappilan matemaatikon,isän oppiin salin ruokapöydän ääreen.
Paksupäisyydestäni jakolaskuissa isältä meni toppa pikku-Bostoneja sekä hermot ,korjaamalla vihoissaan tupakkavälineensä salin  ruokapöydältä taskuun sanomalla:
-- Minneen kyllä aekaani tuhloo tuollaisenj pölökkypiänj opettamisessa!
--Minä soetan rakennusmestarj Rannikon tyttärelle,joka pittää kirjoo yhessä tilitoemistossa..
--Se kirjoetti laadaatturin matikasta lyseosta ja sen issäeskin on  rakentanna kaappalaan monet talot pelekästään Klubiaskin kanteen ruapustamalla ja piässään laskemalla..
--Ensviikon muanantaena koolun jäläkeen meet uuteen matikanoppiin Mököisten mäkkeen!
Lyhyestä matikasta taisin kirjoittaa yo-kokeissa alhaisen approbaturin Rannikon tyttären kärsivällisellä opetuksella.

1949 Mercury
Juhart 1967

Omia maalaamia kuviani kaikki makuuhuoneeni seinien liljatapetit olivat pullollaan nastoilla kiinnitettyinä.Yrittelin erilaista tekniikkaa ja materiaaleja piirtämisessä ja maalauksessa akryyliväreistä tusseihin.Ostin Helsingintien Kirja-Aitasta rakennuspiirtäjän Rapidograph-tussikynänkin,jonka terävällä kärjellä raavin vesiväriarkit melkein lävitse ja turhaannuin ,ettei minusta taidakaan tulla Me Naisten Juliet Jonesin Sydän-sarjan tekijää Stan Drakea..
En silloin vain äkännyt ostaa kirjakaupasta sileitä paperiarkkeja taiteen tekooni eikä silloin ollut saatavana kopiokonepapereita,koskei oikeita nykyajan kopiokoneita oltu vielä keksitty,kun yhteiskoulun opettajanhuoneessakin kaikki oppilaiden koepaperit oltiin kopsattu spriile haiseville ja sinipunakirjaimisille mimograafipaperiprinteille.Sellainen mimograafikone seisoi opettajainhuoneen yhdessä kommuutissa ja yleensä kaikkien opettajien sormet olivat tuhraantuneet painatusnesteestä sinipunaisiksi.
Niin ja lisäksi vielä kalkkeripapereista.

1957 Chevrolet Bel Air Study
Juhart 1967

Hammaslääkäri Inkku Linna ja hänen  vääräpurentainen
1955
Opel Rekord
Juhart 2010 kollaasi

Lars gratis artist...Lasse on ilmainen artisti

Haaveilemani taiteilijanura ei ollut samoin sileätä,koska siihen aikaan kukaan ei katsonut,että joku autoja sekä karikatyyrejä piirtävä poika pystyisi koskaan myymään yhtäkään teostaan. Taidekauppojen vitriineissä myivät kukka-asetelmat sekä maisemataulut sekä potretit.
Pappilan hovihammaslääkäri Linnan Inkeri tajusi kai salaiset taitoni ja kovana autonaisena ja pilapiirrosten ja karikatyyrien ihailijana kävi huoneessani pyytämässä muutamia kuviani näytettäväksi paikallislehden toimituspäällikölle.
"Inkku" Linna katsoi ,että minussa oli ainesta jonkinlaiseksi pilapiirtäjäksi.
Toimituspäällikkö oli tutkinut kuviani ja todennut ne hyviksi,mutta tulokseksi tulikin se tyypillinen mutta..eli "me emme ollla kylläkään mitään Helsingin Sanomia eivätkä kuvat kaneettineen ole ihan Kari Suomalaisen tasoa ,vaan me olemme pikkukaupungin pieni lehti,,,,ja ettei lukijat varmaankaan tykkää kaupungin irvailemisesta tabloidilehtien tavoin ihan kuvin..!"
Historia tuli toistamaan paljon myöhemmin v.2012,jolloin Ruotsin systerini kehoitti näyttämään maalauksiani kotikaupungista ja muista aiheista samalle lehdelle,
Sähköpostasin lehden kulttuuritoimittajalle pinkan kuviani...enkä koskaan saanut vastausta,että niitä olisi edes vastaanotettu..
Ilmeisesti olin kulttuuritoimittajan mielestä yksi hullu ulkosuomalainen kuvataiteilijan alku?
Kuviani kylläkin ollaan julkaistu täällä Britanniassa sellaisissa julkaisuissa,joiden levikki kattaa monet Euroopan maat..ja juuri pienen lounaissuomalaisen kotikaupunkini aiheista...

1997 Omakuva.
Punk Dad

Kaveripiiri pieni pyörii

V.1967 lokakuussa tulisin astumaan armeijan harmaisiin Hangon Rannikkotykistön Örön linnakesaarelle,mutta aikeenani oli vielä ennen syksyn reputusaineeni yo-kirjoituksia käydä Helsingissä kokeilemassa sisäänpääsyä Ateneumin Taideteollisuuskorkeakoulun mainosgraafiselle linjalle.
Äitiruustinna oli jopa yhdellä puhelinsoitolla pääkaupungin kyljessä sijaitsevaan viheriökaupunkiin Tapiolaan saanut minulle yöpymispaikan entiseltä pappilan tuttavaperheeltä Turkilta.
Juuri edesmennyt varatuomari Turkka,joka muistutti harmaatukkaista Cary Grantia pyörein ja mustin sarvisankalasein oli isän  ja äidin hyvä tuttu. Ison perheen nuorin poika Osmo taasen oli paras kaverini,vaikka Turkat asuivat kaukana "toispualjokke" Perttelintiellä A.Ahon Sementtituotteen plaanin naapurissa,minne minun piti talssata kauppalan läpi leikkimään.
Pappilan pihassa minulla ei ollut yhtään hyvää kaveria,vt-kappalaisen Savolaisen perheen muutettua Varkauteen,viemällä kaverini Sepon mukanaan.Nuorisopastori Luikun pojan kanssa olin aina riidoissa ja pistin sitä kerran vihoissani suksenporkkaan terällä silmäkulmaankin.

1956 Jussi ja Osmo

Parhain kaverini oli silloin ollut 50-luvun alusta asti naapurin pöksytehtaan omistajan vanhin Jukka-poika,jonka kanssa tiemme olivat 60-luvun puolivälissä eroamassa eri intressien ja eri piirien tyttöystävien kera. Viimeinen yhteinen kimpassa olomme taisi olla v.1965 heinä-elokuulla kaupungissa pidetyillä messuilla,jonne Jukan ja tämän pikkuveljen Heikin kanssa menimme kuolaamaan uusia automalleja.
Olin juuri palannut Ruotsista kesälomatöistä upplantilaiselta sikafarmilta.
Jukka lisäksi tähtäili käytännön pukumiehenä diploomi-insinööriksi ja minä samettijakkuiseksi ja farkkuhousuiseksi taivaanrannan maalariksi,joskin yhteisenä intresseinämme aina olivat olleet Ne Autot.
Pöksytehtaan huushollissa tykättiin 60-luvun alussa uudesta Hi-Fi-kaappiradio-levysoittimesta laulavasta Elviksestä,Paul Ankasta ja Ricky Nelsonista,kun minä salaa jo kuuntelin pappilassa korva kiinni 10 vuotta vanhan Salora ULA-radion kaiutinkankaalla Beatlesien Twist and Shout ja It's Been A Hard Day's Night-biisejä.
Lisäksi  lauantai-iltaisin Jukka kavereineen istuskeli mittapuku päällään kaupunginhotellin kabinetissa,kun minä istuskelin Ravintola Taljan karvalakkipuolella.Kuten silloisella nuorisolla oli tapana.niin Jukkakin alkuillasta kävi ottamassa pohjaa ginilongdrinkeillä Taljan kabinetin puolelta ennen kaupunginhotelliin menoaan.Pisteenä I:n päälle vielä piti tilata herrasmaisesti lasillinen vihreätä cremedementtiä kapakkakierrokselle.Se mallasi hyvin poskille taputetun vihreän Mennen-partaveden kanssa...mennen ja tullenkin

Old Spice

Minä kylläkin lotrasin Old Spicea poskiini ja leukaani ja jonka aromi kuulema saisi tyttöjenkin pikkupöksyt märiksi..Valitettavasti Old Spice ei vaikuttanut romanttisesti yhteenkään teinityttöön,kun teinihipoissa kainaloni poskifoxtrotissa kastuivat nailonpaidan alla haisemaan mädäntyneeltä rotalta.
Vasta v.1968 kaupungin nuoriso pääsi yhteiseen kaljakapakkaan Penan Saluunaan.Silloin olin jo käynyt Intinkin ja ylähuulessani kutitti kasvava huuliparta sekä poskissa kikkaraiset pulisongit.



jatkuu..