70-luvun bileilyä ja kartsalla liukumista.Vanhan roddarin muistelmat.

Ace ja Tette liftaamassa 1970 kevättalvella.
Juhart 2011

Huomautus:
Kirjoituksella ei ole millään tavalla tarkoitus loukata poismenneitä.Muistelut pohjautuvat  tapahtumiin kirjoittajan ollessa sivustakatsojana ja joskus myös paikan päällä.


Bileitä,coitus inttiä ja Torstenin spiritusta
------------------------------------------------------------------
Jussi voisi jälkeenpäin panna useankin silloisen savikaupungin opiskelijan hulttioitumisen syyksi ympäristötekijöiden eli lisääntyvien raflojen piikkiin.
Pikkukaupunkiin oli nousemassa soittoruokaloita ja diskoja ja keskikaljabaareja kuin sieniä sateella.
Keskikalja oltiin vapautettu baarimyyntiin jo vuonna 1963.
Opiskelijanuoriso ei silti vielä  kuulunut senaikaisiin  Sirkan baarin toppajakku-tuulipöksyporukoihin.
Viikonloppuiltaisin diskojen edessä oli kovaa jonotusta ja vain Lähtisen Pena ja Lehmusvirran Aarre Penan Saluunan ja Pulpukan ovien portimoylijumalina pystyivät valikoimaan jonosta sen, kuka kelpaa alkoholilakien mukaan selvänä nauttimaan anniskeluravintolan "virvokkeista",kuten itse ravitsemusliikkeen omistaja Pentti "Pena" Koskinen lausui.
Penan Saluunahan Turuntiellä oli opiskelijanuorison ns. vauhdinottopaikka,mistä lähdettiin joko Kaupunginhotelliin taikka uuteen Rikalaan KOPin taloon,jota Jussikin oli ollut rakentamassa ainakin metrillä hammaslääkäri Eklund-Äyhön tontin puolelle.Muita nuorison jatkopaikkoja olivat Hotelli Salo ja Kiva-Pub.
Kaupungin ensimmäinen nuorison suosima ravintola oli Turuntien varrella Teboilin huoltamon kyljessä sijaitseva Ravintola Talja.paikkaa kutstuttiinkin liikenneravintolaksi Taljan liikennevalistuksen ja liikennelaulun ansiosta..."Katso ensin vasemmalle..sitten oikealle..!"
Aivan Taljan takana seisoi kerrostalon alakerran aurinkolipalla Matkustajakoti Sarka.
Taljat ja Sarkat ovat karjalaisevakkonimiä ja ilmeisesti jäykkäkasvoisia ja peruskateellisia pikkukaupunkilaisia harmitti kovasti,miksi evakoilla pyyhkii niin hyvin..
Kivan elokuvateatteri oli vaihtanut toimintaansa ajan hengessä kinosta tanssipaikkaan ja lopulta pubiksi.
Kinon omisti eräs naapurissa asuva ja tontin omistama insinööri Laiho,joka 50-luvulla katsasti autoja suuressa itäautojen vihassaan..

Laiho, myöhemmin Jussin ollessa Salorassa töissä 70-luvulla,omisti TV-muovikomponenttitehtaan ja toimitti tehtaalle tv-koteloiden jalkanappuloita.Siihen aikaan kaupungin teollisuus voi hyvin,etenkin Saloran alihankkijoilla ja alueelle nousi kymmenittäin pienteollisuuslaitoksia palvelemaan Saloran sorsalogoa..Televisioiden puulaatikkotehtaitakin oli puolisentusinaa,joiden dirikat ajoivat viimeisillä jenkkiautoilla kartsalla ja vesillä humalassa Criss Craftien lasikuitukruisereilla.tiilitalomökkiensä rantaan.
70-lukvun puoliväliä lähestyttäessä ja muovin korvattua puulaatikot ja viilut,radioteeveelaatikkotehtaat menivät konkkaan ja kaupungin syrjällä Inkereellä Talmu-tuotteella vingutettiin huipputekniikalla supersonisesti viilupintoja ja kromirempeleitä muovikoteloihin.
Japanilaiset olivat antaneet mallia muovikoteloteollisuudessa,mutta silti suomalaisessa tv-teollisuudessa piti tehdä muovisista koteloista puun näköisiä..
Metsäkansaa kun oltiin...

 Kiva-Pub

Sillankulma 1967.
Vanha KOPin rakennus vielä pystyssä oikealla pilsneripuistokioskin takana.
Rikalan rakennusryöt aloitettiin v.1968 syksyllä puretun KOPin tilalle.
Vasemmalla Centrum ja Kaupunginhotelli.

Jussin soolailu opiskelukaveriensa kanssa keskittyi beatlemaniaan ja rokkiin harhautuneeseen opiskelijalahkoon,joidenka keskihahmoina olivat Jännärin veljekset Jussi ja Mikko.
Jännärit omistivat puoli korttelia Turuntiellä Automyynnin vieressä.
Rakennuskompleksiin kuului elokuvateatteri Bio-Jännä ja Jännärin kauppabasaari,missä myös pidettiin Jännärin tekstiililiikettä.Opiskelijapiirissä kyllä kutsuttiin leikillisesti vaateliikettä tekstiilimuseoksi,mistä maalaismummot kävivät ostamassa vaaleanpunaisia aluskalsareita ja muita tekstiilituotteita sekä villahousuja,jotka muistuttivat aika läheltä Leningradin Nevski Prospektin GUMin tavaratalon tiskivalikoimalta.
Jännärin bileet olivat kuuluisia opiskelupiireissä,mihin pääsivät vain valitut sisäpiirin jäsenet.
Kaupungissa huhuiltiin ja ehkä tiedettiin,että kaupungin pääkatujen varrella sijaitsevien yritysten menetyksen takana oli 1920-luvun kieltolain pirtusalakuljetus.
Monet pesämunat oltiin koottu pirtulla ja Varsovan laululla.
En kylläkään laskenut minkään huhujen perusteella Jännärien kuuluneen tähän liikemiesporukkaan.
Kuuluisimmat Jännärin bileet olivat uudenvuoden vastaanottajaiset näiden lukaalissa.
Kaikki bileisiin kutsutut kaupungin juottopaikoissa vauhtia ottaneet saapuivat paikalle joko pareina tai yksin Mikon ja Jussin toimiessa ovivahteina.Mlekein jokaisella uudenvuoden fiiraajapojalla tarkoituksena oli saada soittoruokalasta ainakin yksi vapaaehtoinen mimmi kainaloonsa.
Talon alta kymmenen vuotias pikkutyttö kärytettiin useasti leikkimästä olkkarin lasipöydän vodkalasien pohjilla.

Osuuskaupan ravintola -hotelli Rikalan rakennus

1933.Sillanpäässä KOPin pankkirakennus,
joka purettiin v. 1968 Rikalan rakennuksen tieltä.

Bileiden sisärenkaaseen kuului Jännärin veljesten lisäksi Rinteen Harri.,Salmin Repe,Vähäsillan veljekset Jarkko ja Jukka,Tarkkasen Pena,Sarparannan Sampsa ja Hallbergin Torsten.Taisi siellä käydä kuokkimassa myös Lammervon pöksytehtaan perillispojat Jukka ja Hessukin vaatealan könsikkäinä.
Tuleva presidenttiehdokas Sauli Niinistökin ilmestyi uuden likkakaverinsa Alangon tyttären kanssa visiitille. Jussin yksi silloinen hyvä frendi ja Turun kauppakorkeata kaveri Eskolinin Pertti,joka asui Torikadun naapurissa kerrostalossa,missä myös oli Vikströmin ruokakauppa,seurusteli aluksi Alangon flikan kanssa.
Pertillä oli muhkea punapäinen vanhempi sisko,joka joskus pyysi Jussiakin liukumaan heidän harmaan Opel Olympia Rekord Caravan-farmarin kernietupenkille.Toisen ooppelittaren ja lukion luokkakaverin ja kaupungin kamreerin 180-senttiä pitkän tyttären Arosillan Elinan Rekordissa Jussi sai myös liukua yo-kirjoitusvuoden abiturientteina v.1966.
Opelit olivat silloin kaupungin keskiluokan kansanautoja Ford Taunusten kanssa.

Elinan Opel Rekord 1961

1960-64 Ford Taunus 17M

Saksalaista takuutuotetta pidettiin silloin menestyksen barometrinä.

Elina meni myöhemmin naimisiin yhden saksalaisen Apfelbaumin kanssa ja ilmeisesti rva Apfelbaum nykyään nauttii opettajan eläkettä Saksanmaalla.
Elinan vanhemmat kaupungin kamreeri-opettajapariskunta olivat pirun pitkiä ,Jussin tuskin ylettyessä Elinankin olkaan.Suuteloihin oltaisiin tarvittu keittiöntikkaita.

Pertti aloitti ekonomiuransa Elorannan säiliönpäätytehtaan konttoripäällikkönä Halikossa,missä Jussin vanhempi siskokin työskenteli myyntipuolella.

Perttiin tarttui komeana ja vaaleana viikinkinä aina parhaimman näköiset mimmit kapakoista ja bileistä kuin kärpäspaperiin.
Silti Pera asui itsenäisenä poikamiehenä Esterinkadun kasiossaan pitkään.

Jännärin bileissä menivät perheen perintöhopeat solmuun,porukoiden livahdellessa kippailun aikana naapuriin Rikalan ravintolan parketille pyörimään ja ottamaan lisävauhtia.Jussi muisti yksistä uudenvuoden bileistä,miten Sarparannan Sampsa oli pannut Jännärien hopeakahveleita ulko-oven väliin pistäytyessään Rikalassa välipaukuilla .
Sampsa, kaupungin aluesairaalan kirurgin poikana tunnettiin myöhemmin paikkakunnan parhaimpana pitokokkina ja kestittäjänä omassa pitopalvelussaan.

Jussi muistaa partioaikoinaan joskus 60-luvun,kun Sampsa ajoi partioleirille omalla sysimustalla 1954-mallisella Opel Kapitänillä.

Siihen aikaan ei monellakaan teini-ikäisellä ollut varaa edes mopoon..

Sampsa sladasi Opelillaan kesärenkailla Riitusjärven liukkaalla metsätiellä kovaa vauhtia,että lumi pöllyi Timo Mäkisen tyyliin, kaikille partiokavereillensa näytöksi.
Muut Jussin isäpastorin partiolippukunnan partiopojat olivat tulleet kaupungista Riituksen talvileirille nuoskakelin paaduttamin suksin ja täyteen pakatuin ahkioin rättiväsyneinä ja hiestä märkinä.
Eränkäynnissä ja autonkäynnissä oli pitkä hajurako.

Taidettiin olla silloin vähäsen kateellisia partiolaisraggarille!

Sampsan vanhemmalla broidilla oli liukuautona yhtenä kesänä 60-luvun puolessa välissä 1948-mallinen kesäpirssi Austin 16.
Se oli maalattu ruusunpunaiseksi ja sen pieni kaksiosainen takaikkuna oltiin suurennettu peräpeilin levyiseksi akvaarioksi ajan hengen mukaan.

Auton radioantenniin oli ripustettu oravanhäntä kuten senaikaisissa Hotrod-lehden kuvien jenkkirodeissa ja lyijyreissä (leadsled).
Auton oveen oli valkoisella Panu-ulkolateksilla kirjoitettu Mäystin.
Auto eli sen kesän kesäperhosena eli silloisen kinoiluajan hengen mukaisena Belle de Jourina, päätymällä konerikkoisena Eklundin romuttamoon ja sulatusuuniin.

Nykyään moisesta pyhäinjäännöksen raiskaamisesta saisi fundamentalistimobilistien jihadin päällensä.

1948 Austin 16.
16hp merkitsee brittiläisiä verohevosvoimia

 1954-1955 Opel Kapitän raggarikoslana

Eräät uudenvuoden vastaanottajaiset päätyivät kaupungin sanomalehden tammikuun 1. päivän numeroon otsikolla..."Törkeätä ilkivaltaa kaupungissa!"
Keskiyön cowcoyt päättivät mennä jaloittelemaan ja haukkaamaan happea pääkadulle ja samalla seuraamaan kaupungin veronmaksajien kustantamaa ilotulitusta.
Pappilan Jussikin oli mukana porukassa.
Paukkeessa ja valomeressä.jonkun juhlijan kriminaalisessa mielessä  tuli mieleen ottaa huoltoasemien liput alas tangoista.
Alas tulivat Teboilin,Esson,Shellin ja Gulfin lakanaviirit ja jopa Teboilin lakanamainos "Tervetuloa pikapesuun!"
Jussi muistaa käydessään kerran visiitillä Jussin, Turun opiskelijakämpän seinälle ripustetun pikapesulakanan.
Jussista tuli myöhemmin savilaaksokaupungin oikeusavustaja. ja puolustikin kunniallisesti seudun vähäosaisia..
Pappilan Jussi kyllä muistaa kaimansa bileiden parhaana Bill Haleynä,joka osasi plimputtaa tulisesti talon epävireisellä pystypianolla Great Balls of Fire-biisiä..
Heidän Kemiön mökillä eräissä Jamsessioneissa Koffin kolmosen innoittamana pappilan Jussi risti kokoonpanon Los Coitus Interruptukseksi.Rinteen Harri vei nimen Tampereelle ja josta kehkeytyi Juice Leskisen Coitus Int.
Ennenvanhaan joskus 50-luvulla kuultiin herjoja tuomariväestä.."Tuomarit ja juristit ..juomarit ja turistit."
Bileiden juhlijoista toinen tuomariksi lukenut Vähäsillan kukkapuutarhan toinen perillinen Jarkko,jatkoi Jussin poismenon jälkeen oikeusavustajan toimia.
Hänen broidinsa ikuinen matematiikan ylioppilas Jukka päätyi pesemään kaupunkilaisten ikkunoita .  

Viimeksi pappilan Jussi tapasi Jukan vuonna 2007 Toriterassin kuppilassa ja kehaisi jopa tälle,että hänen Jarkko-broidinsa voisi käväistä joskus Manilassa perinnönjakoa duunaamassa,jos papinpojasta aika jättää ennen.
Toisesta porukan ikuisesta matematiikan ylioppilaasta, lasisilmäisestä Salmin Repestä Jussi ei ole kyllä paljonkaan kuullut.Huhut vain kertoivat Repen jatkaneen äitinsä kaupan hoitamista.
Porukan kolmas matematiikan ylioppilas Tarkkasen Pena ja kaupungin vapaapalokunnan palopäällikön poika istui Penan Saluunan isommalla puolella ikuisesti odottelemassa tuopin ääressä sitä syliinsä kierähtävää morsiantaan.Viimeksi Jussin tavatessa Penan Saluunassa 1990-luvun puolessa välissä Pena oli vielä poikamies.
Pena jatkoi isänsä vaahtosammutinhuoltoa Röykkälänkadulla.
Häntä kutsuttiin porukan sisällä Pikkaiseksi Palosangoksi kovasta vapaapalokunta-aatteestaan ja janonsammutustöistä.Palopäällikkö Tarkkasta taas kutsuttiin Isoksi Palosangoksi.
Silloisella opiskelijaporukalla tunnettiin olleen sammumaton jano sekä ikuinen vapauden kaipuu...

Vähäsiltojen poiken ja Tarkkasen Penan yhdestä Pariisin matkasta puhuttiin pitkään Penan Saluunan pöydissä.
Penan Saluunasta nämä olivat saaneet kimmokkeen impulssimatkalleen.
Finnairin Caravellen renkaiden tussahdettua Helsinki-Vantaan kentälle paluulennolla Jukka oli simassaan kysäissyt kavereiltaan:
--Ollaaksme jo pian Pariisiss?
Samanlaisen tapauksen Jussi oli tavannut myöhemmin Saudissa,kun eräs suomalainen maapuolen inssi oli projektiporukassa käynyt New Yorkissa.
Hotellin pyöröovistakaan hän ei ilman apua päässyt sisään,vaam tupsahti teknisessä rotaatiossa aina kadulle.
Työmaasaitilla kaverit olivat kysäisseet inssiltä,miltä se Nykki sitten näytti.
Inssi sanoi nähneesä vain vaateriasennossa keltaisen Checker-taksin takapenkiltä sinitaivasta.

Chez Yvonne
Juhart 2005

jatkuu..

Hyvä kaveri vaiko Pare Ko 1.Papinpoika pakanamailla-sarja

Raul "Badding" Somerjoen Paratiisi-kioski
Juhart 2011

Opiskelukavereita..jatkoa
-------------------------------------
Säkylän visiitin jälkeen Jussin ja Sinikan suhde oli viilenemään päin ns. kylmään sotaan ja papinpoika aloitti uudessa opinahjossa kotikaupunkinsa kauppaopiston yo-linjalla markkinoinnin opiskelua vuoden 1972 syksyllä.
Oppilaitos tulikin antamaan epämääräisen teoreettisen pohjan markkinoinnissa pohjan tulevalle "yo-narkomaanille" kapulakielellä kirjoitettujen oppikirjojen aviisein,joissa kuvailtiin vaikeasti tajuttavalla tekstillä tehtaan tuotantolinjalle saapuvan komponentin varastomääräyksestä tapahtuvaa siirtoa kymmenisen sivua. Silloinen tietokoneoppikirja samoin selvitti vaikeatajuisesti helmitauluihin tottuneelle ja päässä ynnälaskuun opetetetuille sodan jälkeen syntyneille tuleville puotipuksuille toimenpidettä viivoilla yhdistetyin satamääräisin "failiraamein",miten  tehdassalin kokoinen "kompuutteri" sylki suustaan vinhalla magneettinauhojen pyörinnällä suustaan varastomääräyksen reikäkorttina ulos.
Jussista toimenpide päätyi samanlaiseen sekamelskaan nuoressa opistokauppatieteiden opiskelijan nupissa,kuin Gary Grantin vuoden 1962 filmissä "Minkin kosketus",missä Doris Day suuttui tietokoneen päälle ja sai tietovehekset sylkemään solkenaan reikäkorttinsa lattialle.

1962 Touch of Mink

Kirjanpitoa Jussi ei-matemaatikkona vihasi maailman kuivimpana oppiaineena ja miten kirjanpidon opettaja Jyrkkiö mustan leukapartansa yltä yritti selittää yksinkertaisia tilivientejä mitä monimutkaisimmin sanankääntein.
Markkinoinnin opettaja yhtä harmaana kasvoiltaan kuin teryleenipukunsa sekä brylcreemitakatukassaan yritti selostaa maisemakonttorien isojen ikkunaruutujen vaikutuksesta konttorityöväkeen positiivisena työympäristönä. Jussi yritti miettiä myöhemmin v.1974 ensimmäisessä työpaikassaan Saloran väritelevisotehtaan know-how-osaston esimiehenä tehdassalin pohjakerroksen ikkunattoman vanerikonttorin peltipöydän ääressä,miten sellaiset maisemakonttorin ikkunat olisivat iskeneet työpuhtiin,kun tehtaan ulkopuolella seisoi maisemaa pilaamassa miehenkorkea varastopalettivuori ja koko varastosali sisältä haisi melkein tajun menetykseen asti Toyotan Kosankaasutrukkien pakokaasuilta.
Ainoana hyötytietona Jussi oppi huolinnan kansainväliset Incotermit FOBein,CIFein,C&Fein,CADein,L/Cein ja konossimentein,joita hän tulisi käyttämään 80-luvulla Saudin erämaaprojektien materiaalihankinnoissa.

Syysmarkkinat kauppatorilla samoin alkoivat silloin 70-luvun alun sateissa ja Jussi ryhtyi keskittymään opintojensa ohella Baddingin viimeisten hittien opastuksella viilaamalla ja höyläämällä kauppaopiston naisia..ainakin fantasioissaan.
Opistossa vapaa-ajan vietteeksi oltiin keksitty oppilaille ajan vaatimat diskotanssit. Jussi sekä kaupungin ooteekolaisen uuden Centrum tavaratalon johtajan poika oltiin valittu hippojen tiskijukiksi.
Tiskijukat yrittivät matkia Bacardi-rommin rohkaisemina amerikkalaisia DJ:eitä amerikankielisin levein ällin uutuuskappaleiden sanoja,kuten Carpenteresien Rainy Days and Mondays-biisin iskevää sanomaa syksyisestä harmaudesta ja platteudesta:

"Talking to myself and feeling old.
Sometimes I'd like to quit.
Nothing ever seems to fit.
Hangin' around,nothing to do but frown.
Rainy days and Mondays always get me down....

 Karen ja Richard Carpenter 1.8.1971

Jussin pukeutumistyylikin oli muuttunut Turun opiskeluajan vakosamettiajoista.
Nyt hänellä oli niskassaan laivastonsininen ja leveäkauluksinen sekä kultanappinen klubitakki,jalassa isoruutuiset ja upslaakiset bell bottom-housut sekä mustaoranssiset platformilakerikengät.
Ajan iskulauseenakin menestyvän miehen imagolle oli uuden Strong-tupakan iskulause "Miehet,jotka menevät..näkevät ja tekevät..vetävät ne väkevät!".Kaljakuppiloissa se slogaanin viimeinen sana oltiin väännetty muotoon "kätevät"

 Vaffaa mahorkkaa! 

Amerikkalaisuus oli iskenyt muutenkin taantumuksen ja konservatismin mustaamiin pikkukaupungin opistolaisnuoriin aivan vastakkaisesella tavalla elevator musicilla kuin sivistyneemmässä Turun yliopistokaupungissa,missä opiskeluriennoissa laulettiin Koffin kolmosen innoittamina halkolamaisella ja korhosmaisella taistolaisherännäispoljennalla partisaanilauluja tai poljettiin lapikkailla sekä haitarijatsarilla lapualaisoopperaa lattiaan.

Suomen Turkuun pystyi ajamaan amerikanbiilillä huvitteluihin savilaaksokaupungista lauantai-iltaisin 30:ssä minuutissa ilman Liikkuvan Poliisin valkoisten Niilo Tarvajärven keräys-Valianttien tutkavalvontaa.
Jussin mielessä oli jo kehittymässä silloisina herkkinä opiskeluvuosina amerikkalaisen pirssin ostaminen,että pääsisi kartsalle liukumaan siipijenkissä ja pällistelemään itseään komeana ja lyhytkinttuisena autonratissa pääkadun näyteikkunoistaan. 
Amerikan ihme ja senaikainen  päätään nosteleva 50-luvun Happy Days-nostalgia pääsi vasta kunnolla alulleen American Graffiti-filmin,Travoltan Greasen sekä 70-luvun puolivälin väritelkkarin Onnen päivät-sarjan Fonzien raggari-imagon myötä.
Ensimmäisen jenkkiautonsa,kanadalaisen 61-mallisen Pontiac Laurentianin hän kylläkin osti vasta vuonna 1976, astuttuaan v. 1974 kauppaopiston diplomi samettijakun taskussa keskelle persialaista toria ja avioon keski-idän prinsessansa kanssa. 

Jussi perheineen sekä hänen ensimmäiset biilit Pontiac Laurentian sekä Fiat 600D.
Juhart 2008 

Turku opiskelukaupunkina silti jäi papinpojan muistoihin kaukaisena Moselin merimieskapakan kaljalasien kilinänä ja Hämeenkadun iltamyöhäisen haamuratikan kellon kilkutuksena.
Opiskelutaruissa kerrottiin kuinka se keltainen kuskiton ja rahastajaton haamuratikka pysähtyi iltamyöhällä Hämeenportin ravintolan oven eteen  ja oli kuulema joskus jopa yrittänyt koukata varomattomien ravintolasta lähteneiden päälle.
Tarua ihmeellisempää tapahtui kerran opettajakorkeakoulun osakuntajuhlissa Sirkkalan kasarmin upseerikerholla.
Opettajakandit eli ns.spriilamput (tulee sanasta kansankynttilä eli opettaja) kilistelivät aluksi tovereina lasejaan kantaupseerien kanssa,mutta erään opettajanalun tultua riitoihin yhden ylimielisen kinttuväen majurin kanssa käsirysyssä, koko opettajakaartille tulo äkkilähtö kerholta Sirkkalankadun pakkaseen.
Tulevat opettajat ehtivät revanssiksi pistämään narikasta kaikki leijonakokardiset upseerikarvalakit vessanpyttyihin ja eräs juovikas pedagogialokas sai salakuljetettua ulos maxitakkinsa alla puolen metrin korkea pronssisen marskinpatsaan.
Ilmeisenä syynä opiskelijarevanssiin oli monen ikäväksi santsaukseksi kokema varusmiesaika,etenkin ylimielisten kantapeikkojen ansiosta..
Pariin vuoteen osakunnalla oli porttikielto upseerikerholle,kunnes rauhanneuvoittelujen päätökseksi pronssimarski palautettiin upseerikerhon lasivitriiniin.

Turun ratikka No 1 kauppatorilla v.1959
Klubi piristää Wiklundin katolla

1957.Salon savilaaksokauppala.HOPin kulma.
Klubi piristää samoin pankin peltikatolla.
Juhart 2010 

Jussin savilaaksokaupungin oma opiskelukaveripiiri koostui 90-prosenttisesti Turussa opiskelevista koulukavereista.
Kaveripiiri oli sekalainen poppoo kaupungin yksityisyrittäjien,tohtorien,insinöörien ja opettajien pojista.
Jussi ainukaisena papinpoikana edusti papistoa. ja kantoi ylpeydellä samettijakun hartiatoppauksissaan oletettua pahan papinpojan mainetta.
Vain murto-osa kaupungin rikkaiden pappojen perillisistä päätyi luokkataistoon taistolaisina kapitalismia vastaan ja näistä kovin propagandisti ja taistolaisten totuuden torvi oli Jussin entinen lukioluokkakaveri Härmän Jukka,joka laskettiin Penan Saluunan karvalakkipuolen tynnyrituolikalustoon.
Jukka oli lähtöisin veeärräläisestä keskiluokkaisesta kodista ja Salon Palloilijoiden laitahyökkääjän "Nukke" Niemisen kanssa käytti stalinistisia,chegueavaralaisia ja hotshiminhiläisiä kamppauskeinoja poliittisissa kapakkapeleissään pajatsonhakkauksen välissä.
Myöhemmin 70-80-luvuilla Jukka oli täusin luopunut vasenkätisestä ideologiastaan päätymällä kapitalistiksi ja asfalttifirma Lemminkäisen yhdeksi pomoksi.
Raha ja titteli maagisesti kaatoi ideologoiden risuisia raja-aitoja.

Pässillä (BSA) Penan Saluunan kulmalla 1960-luvun lopulla.
Kulmassa silloinen Instrumentariumin liike

Ikuinen pressaehdokas Sauli Niinistö.
Kaupungin nykykuuluisuus ja pukukönsikäs sekä opiskeluaikoina porukan v-mäisimpiä naukujoita.

Pena eli Pentti Koskinen Penan Saluunan Pulpukka-diskon edessä v. 1972

Samoin kävi Jussin leikkikaverille pappilan pihalta vasemmistolaispastori Luikun pojalle.
Jussi oli jo nöösipoikana hiekkalaatikossa tökännyt tätä porkkaanterällä silmäkulmaan.
Turun Moselissa Jussi tapaili tätä pastorin punapartaista poikaa punavalkoruutuisen ja rasvafläkillisen pöytäliinan ääressä.
Pastorinpoika kuului Jussin morsmaikun Sinikan kanssa samaan taistolaiseen soluun ja Jussi uskoi tämän vakosamettijakkuisen ja Hotshiminh-kaulusnappisen lääketieteen kandin opiskelevan hurmeenpunaista lääketiedettä suoraan Maon Punaisesta Lääkärikirjasta.
Jussi kyllä oli vahvasti sitä mieltä ollessaan jo Saudissa 80-luvun puolessa välissä urakkafirmansa ostopäällikkönä, että entinen punalääkäritoveri parkkeerasi samoihin aikoihin aamuisin ässämersunsa jonkun suomalaisen aluesairaalan johtavan lääkärin parkkiruutuun.
Kerran 90-luvulla Jussi tuli nokitusten entisen punatohtorin kanssa Frankfurtin lentokentän kansainvälisen puolen baaritiskin edessä.
Turkkilainen Viktor Klimenkon näköinen viilsikäs kyyppari tarjosi Heinekenia purkissa,kun tutunnäköinen punapää astui viereen satiiniharmaassa puvussa ja samsoniitti sekä isohko musta torvilaukku käsissään.
Pastorinpojan porkkananpunaisesta kikkuraparrasta eikä kuluneesta samettijakusta ollut jälkeäkään.
Varakkuus kultaisina ranneblingeinä hehkui tämän olemuksesta kuin Lontoon Eastendin kuuluisista Krayn gangsteriveljistä.
Papinpoikien tavatessa ja kättä viskatessa Luikun pojan ranteesssa kiilteli kultaroleksi.
Vanhana muistona tämän silmäkulmasta kiilsi parin sentin arpi,jonka Jussi oli tökäissyt suksenporkkaalla vuoden 1956 talvella .
Arvesta ei keskusteltu eikä Moselin merimieskapakan poliittisista erimielisyyksistä,vaikka Jussi sydämessään ikuisesti muisti Luikun pojan kutsuneen häntä faskistipaskan pastorin pojaksi.
Jussi kysäisi mihin herra oli menossa,johon singeelrattu,hiukan ohimoilta harmaantunut tohtori kertoi menevänsä Milanoon joillekin jatsijuhlille ja heitä on kolmisen tohtoria reissussa pienenä kajaanilaisena messinkitriona.
Hän itse soittaa tenorisaksofonia.
Jussille pälkähti mieleen juttu eräästä harrastejatsarista presidentti Bill Clintonista ja ryhtyi piruissaan kertomaan sitä Luikun pojalle:
"Teksasin kuvernööri George Bush oli ollut Clintonien vieraana Valkoisessa Talossa.
Iltamien aikana George oli kysäissyt vessaa,jolloin Hillary Clinton oli taluttanut tämän kädestä presidenttiparin privaattitoilettiin.
George oli ollut ällikällä lyötynä ihmetellyt vessan marmorilattioita ja -seiniä.
Lavuaaritkin olivat kullattuja hanoineen. 
Jopa vessan komea pisuaari oli kullattu!
Teksasiin palatessaan hän halusi rakennuttaa itselleen aivan samanlaisen vessan,ettei olisi pekkaa pahempi.havitellessaan mielessään jo maan uutta valtapallia.
Illalla Bill oli mennyt iltatoimilleen luksusvessaansa ja juossut kysymään makuuhuoneesta Hillaryltä,että kuka saatanan kusipää oli kussut hänen saksofoniinsa."

Jussi kaadettuan Heinekenin loput purkista kurkkuunsa katsoi ällistyneenä ympärilleen,kun punatohtori oli jo menossa kaukana saksofonilaukkuineen metallitutkaportista sisään terminaalin kansainväliselle puolelle.
Sen koommin Jussi ei ollut kuullut lapsuuskaveristaan.
Papinpoika alkoi hyräilemään Glenn Millerin Little Brown Jugia...
Jussi lähti suunnistamaan perässä samasta portista Singapore Airwaysin lennolle Manilaan.

Clintonin saksofoni huutokaupassa.

jatkuu..

Hyvä kaveri vaiko Pare Ko?.Papinpoika pakanamailla-sarja

Hyvän kaverin Happy Hour
Juhart 2005

Pare Ko (tagalog---kaverini)

"Jos ystäväni on yksisilmäinen,katson hänen profiiliaan."
Joseph Joubert

Kauppalan kasvuvuosien kaverukset
-----------------------------------------------------------------------
Jussin kaveripiiriin 50-luvulla kauppalan hellatehtaan korttelissa kuului naapurin pöksytehtaan perijäpojat,Rumpalinkadun Pelkosen mamman poika Seppo ja "toistpualt jokke" kunnanvaivaisen päätoimittajan poika Eki alias Erkki Ylänkö.

Pöksytehtaan yläkerroksen lukaalissa Jussi sai nauttia ensikertaa 50-luvun lopulla mustavalkotelevision huumaavista sarjoista kuten Highway Patrolista.Leave it to Beaveristä ja Isä tietää kaikesta sekä kuunnella stereokaappilevarista Elviksen Love me Tenderiä ja Paul Ankan Delilaa.
Pöksytehtaan pojilla sattui aina olemaan parhaimmat joululahjoiksi saamat leluautot ja Airfixin koottavat autot,joita Jussikin sai ostaa kukkakaupan lähettinä ansaitsemillaan fikkarahoilla Keskuksen talon Suvannon Urheilu- ja Lelukaupasta.
Niitä kyllä myytiin silloin muovipusseihin pakattuna,toisin kuin kuvan 1990-VW:n pahvilaatikkoversio.

Airfix VW Beetle

Koottavia Jussikin osti,ei isän stipendillä,vaan ansioistaan kukkakupan lähettinä ja isän Sotainvaliidiliiton muovisten rintamerkkien pakkomyynnistä.
Silti Jussi oli taitavampi kokooja kuin Jukka ja Hessu,jotka töhrivät koottunsa valuvilla Humbrolin väreillä.
Papinpoika synnynnäisenä taivaanrannanmaalarina sai koottaviinsa pensselillä yhtä sileän pinnan kuin automaalaamon ruiskusta.
Toisen Jussin kateuden kohteena olivat veljesten uudet ja kiiltävät Tunturi-vaihdepyörät,joidenka takakapat naksuttivat kuulalaakereisa.Jussi puolestaan joutui äänitehostukseksiksi panemaan pyykkipojilla isältä perimänsä sotapolkupyörän takahaarukkaan Klubi-seiskan kannesta saksilla leikatun pahvikannen räpsyttämään pinnojen väliin.
60-luvuna alkupuolella pöksytehtaan poikien fillarit vaihtuivat vinokissansilmäisiin Tunturimopoihin eikä Jussi isältä vinkumallakaan saanut ostaa edes käytettyä Pyrkijä-mopoa.
Kappalainen kyllä osti itselleen koteloidun Miele-mopon,johon Jussi ei saanut edes näpeillään koskea.
Isäkappalaista Jussi ei pitänyt mopoasiassa kirkon pöntössä saarnaamanaan lähimmäisen ystävänä!

 Pöksytehtaan poikien Tunturi 1965

 Kappalaisen hengenviholliset
 Aldell ja Miele.
Juhart 2010

Jussi ja Pelkosen mammanpojan Seppo pöksytehtaan veljesten kanssa polvipöksyikäisinä kyllä leikkivät pappilan pihalla ja puuliitereissä , äitipastorskan ja korttelin poikien ylistämän kauppalan parhaan puunaisen veistämillä puupyssyillä ja jousilla.
Pöksytehtaan perillisillä Jukalla ja Hessulla kyllä oli Suvannolta ostetut kromatut kuuden hengen nalli-Coltit ja paidanrinnassa muoviset ,pimeässä fosforilta kiiltävät sheriffintähdet,filttihuopaiset cowboyhatut jenkkitukkien päällä ja valkokerniset pistoolikotelot vyöllään.
Jussi ja Pelkosen mammanpojan Seppo saivat leikkiä sotaa pelkissä siviileissä eivätkä ne pöksytehtaan poikien kalliit länkkärikuteet kauaa kestäneetkään rajuimmissa leikeissä sekä tönimisissä, vilttihattujen tippuessa kuralätäköihin ja paukkunallien kastuessa vesibrunneissa..
Jussilla oli laudasta sahattu Suomi-konepistoolin kopio,minkä hän oli Kas-Kasin mustalla kenkäplankilla maalannut Tuntemattoman Rokan privaattihyökkäysaseeksi ja kaksintaistelussa Jukan nallien loputtua Jussi huusi kuten kinttuväen alokkaat Tst-harjoituksessa paukkupatruunoiden loputtua,että "Sarrrja perrrkele!"
Hän ei tuhlannut aikaansa laukaus-laukaus-huutoihin.

 Kuurupiilolla Pelkosen
 talon edessä.
Juhart 2002

Pöksytehtaan perijäpojat yleensä pakenivat itku kurkussa rikkoutuneet nallireukut vöissään ja märissä cowboyhatuissaan kotiinsa kantelemaan isälleen papin- ja mammanpojan pahuudesta.
Pöksytehtaan kolleista tulikin Jussille vain murros-ja teini-ikään saakka frendejä,kunnes intin jälkeen lännen tiet erosivat lopullisesti ja jäivät lopulta vain hyvänpäivän tutuiksi.
Pelkosen mammanpoika Seppo meni ammattikoulun käytyään Högforsin venttiilitehtaalle sorvariksi eikä Jussi häntäkään sen koommin enää tavannut.
Paikallisen sanomalehden päätoimittajan pojan Ylängön Ekin kanssa koetut markkinat ja salatupakanpoltot sekä tupakantumpin keräilyt torin sannasta loppuivat samoin vuonna 1965 Ekin isän saatua "Kunnanvaivaisesta" potkut huonosta toimittajanelämästä ja perhe muutti Kajaaniin Yrjö-isän saatua Kajaanin Sanomista päätoimittajan viran.
Yrjö taisi kuolla jo 80-luvulla.
Kerran 70-luvun alussa Eki ilmestyi pappilan ovelle kaatohumalassa. Eki ilmeisesti kantoi kropassaan isänsä geenejä. Hän oli tullut tapaamaan lapsuudenkaveriaan Kajaanista asti,päätymällä ensin kunnon kapakkakierrokselle.
Jussin äiti tottuneena Ville-veljensä humalaisiin vierailuihin Rantasalmelta sikakaupoissa pani pappilan sisäsaunan lämpimään Ekin humalan poistamiseksi..
Lauteilla kovassa löylyssä pojat muistelivat menneitä ja myöhemmin iltasella Ekin häivyttyä hissillä alas Torikadulle,Jussi näki ikkunasta vanhan kaverinsa hoipertelevan kulman ohi Kirkkokadulle ja Penan Saluunaan päin.
Sen koommin Jussi ei ollut kuullut Ekistä,
Eki oli saanut veriperintönä toimittajaisänsä geenit.
Tänään vuoden 2011 Jussi uskoo Ekin katselevan pilvenlonkalta kierolla silmällään häntä alas Lontoon sumuun ja huutelevan Jussin äidin bravuurikommentilla,että.."Kom bort..sanoi Kuolema ruotsalaiselle!"
Pappilan Jussi oli kyllä lopettanut alkoholilla lotraamisen vuosia aiemmin.


Opiskeluajan naiskaveri ja toverit(tar)
---------------------------------------
Jussin opiskelut alkoivat Turun Nummenbackan Opettajakorkeakoulussa vuoden 1969 syksyllä ja päättyivät vuoden 1970 keväällä rehtori Nurmelan kultadubleekelloranteiseen eropuristukseen koulun ulko-ovella.
Ville-enonsa levottomat jalat perineenä Jussi oli päätynyt enimmäkseen opiskelemaan osakuntatieteitä Moselin merimieskapakan ruutuliinaisten pöytien ääressä. Jussin geeneissä pulputtivat ukkinsa Kalle Kauppisen ja setänsä Ville Kauppisen persous väkijuomiin,
Samaan aikaan hän oli vielä suuressa työväenluokan rakkaudessaan pihkaantunut säkyläläiseen poliittista historiaa opiskelevaan Santalan Sinikkaan,jonka koko perhe oli peruskommareita 
Sinikan isä oli Säkylän sokeritehtaan pääluottamusmiehenä..
Sinikka kaikesta vänkäämisestä huolimatta ei saanut Jussia barrikaadeille eikä punalippujen alle ja papinpoika lauloi iltaisin mosiamelleen  äitinsä kansalaissodasta oppimaa revanssilaulua iltaserenaadiksi:
"Jumalauta..meitä ammutaan.
Siskot,veljet tulkaa auttamaan.
Kun barrikaadin teemme,sen eestä taistelemme...
Sen me punaveljet vannomme...
Saatana,Perkele,Jumalauta...!"

Sosialistista realismijulistetaidetta

Patamustan porvaripapin ja taistolaisen opiskelijatytön romanssi alkoi säröillä silloin vuoden 1970 kesällä,kun Sinikka teki kesälomallaan tuurityötä Yliopiston uuden oppilasasuntoalueen Ikituurin hotelliravintolan tarjoilijattarena.
Jussilla oli kyllä aiemmin ollut kokemusta kotikaupunkinsa Tähkän vinttiravintolan yhden tarjoilittajaren kanssa edellisvuodelta,jolloin hän oli työskennellyt INT:in jälkeisenä ja opiskelun välisenä luppovuotena KOP:n pankkirakennuksen mittamiehen apulaisena Perusyhtymällä.
Hän venttaili aina keksiyöhön asti pubissa istuttuaan Tähkän raflan takaovella,kunnes tarjoilijatatar oli saanut viinakassan loppubongaukset ja tilitykset loppuun.

Tähkän ravintolan kulma v. 1950

Pari ajoi nakumersupirssillä Sirkkulaan omakotitalolle,mistä kyypparitar oli vuokrannut alakerran hellahuoneen.
Öisessä huumassaan Jussista tuntui lähimmäiseen liittymisen olevan tarjoilijattarelle vain ajantappoa,kun tämä selällään katseli välikaton halteksilevyiltä yläkerrassa lattialle kaatuneen pissapotan jättämiä pissarinkuloita.
Palveluammattilaisena tarjoilijatar aktin jälkeen hiihti varpaillaan keittiön kurkkaamaan puoliverhojen välistä öistä myöhäissyksyistä taivasta lausumalla kiitokset papinpojan laupeudentyöstä perniöläisellä murteella:
--Siellon pakanen ulkkon!


Taistolais-Sinikan kanssa Jussi taas oli ajanut pappilan tummansisinsellä Neckarilla Säkylään tapaamaan uutta taistolaisperhettään.
Pihaan ajettuaan talon saunarakennuksen vieressä hääräili sinisissä pannuhuonehaalareissa iso miehenköriläs purkurauta kädessä. Tämä oli ilmeiseti irroittamassa saunan märäntyneitä vuorilautoja.
Sinikka esitteli uuden sulhasensa isälleen,joka veti rukkasestaan ison kämmenen,jolla tämä vatkasi kovalla puristuksella Jussin  pientä papinpojan kennua,että päässä humisi.
Sinikan isä vain murahti poskiinsa jotain Paavo Santalaa ja ryhtyi jatkamaan perkeleiden saattamana purkutyötään.
Talon sementtirapuilla seisoi berioshkahuivipäinen tukeva nainen kädet puuskassa kutsumassa paria sisään juomaan ooteekolaista pöönäkahvia.
Keittiössä seisoi Sinikan isoveli vetämässä ruskean ja kuluneen nahkapuseron vetoketjua kiinni murahtamalla myös jotain epäselvää sivumennen.
Tämä kovalla kolinalla evässalkku kädessään poistui portuasta ulos pihalle,mistä pian kuului satapiikkisen MZ-moottoripyörän kiljuntaa.
Pihasantaan oli jäänyt vain kymmenen metrin pituinen vana Sinikan broidin lähdettyä sokeritehtaalle iltatuuriin.

1963 MZ ES300

Jatkuu...





  

American Dream 5. Jussin I elämä.

1939 NY World's Fair. Finnish Pavilion by Alvar Aalto

Futuramasta Aallon tielle
--------------------------------------
Useimmilla eurooppalaisilla mailla oli omat näyttelypaviljonkinsa ja piskuisella Suomenmaallakin oli poikkeavan moderni arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema näyttelyrakennus,minkä aaltomaisen laineileva koivuvanerinen fasaadi mainosti suomalaista luonnonläheistä metsäkansan "Art Nouveauta".
Suomalainen design kiinnosti Issy-setää niin paljon,että hän jäi turisemaan kansallispukuisen esittelijäneidon kanssa Aallon prässätyn koivuvanerisen ruokailukaluston ostamisesta Howard Beachin taloon.
Babs-täti oli kyllä hanannut vastaan ostosta ihmettelemällä ,mihin heidän kallis Biedermeier-kalustonsa pistettäisiin,koska se oli maksanut satoja taaloja,melkein uuden Pontiacin hinnan vuonna 1936.
Issy-setä oli bisnesmiehenä sanonut rouvalleen hoitavansa vanhan kaluston myynnin ehkä sievoisella voitolla.

Ruotsin vaatimattomampaan paviljongin katselemiseen seurueelle jäi vähemmän aikaa ,vaikka Babs-täti oli kiinnostunut uudesta AGA-kaasuliedestä ja Issy-setä rouvaansa miellyttämällä Aallon kaluston ostamisesta pani liesitilauksen päälle paviljongin talouskoneosastolla..
Arkkitehtien Sven Merkeliuksen ja Simon Breinen suunnitteleman paviljongin edessä liputettiin korkeassa ruotsalaisessa "majstångissa" ikuista Pohjolan juhannusta.

Swedish Pavilion

Seurue kävi kyllä maistelemassa Sveariikin herkkuja suoraan seisovasta pöydästä eli smörgåsbordista ,Jussin topattua itsensä niin täyteen,että Fammu oli pannut pojan juoksemaan heidän edellään hajuraossa ,kertomalla Babs-siskolleen pojanpojan kärsivän "luftprobleemeista"..
Fammu oli lisännyt pojan perineen Karl-Erik-isältään ronklaavan kuramahan ja että hän oli leikkinyt ajatuksella,kun Jussi pääsee varusmiesikään,että lähettäisi nuorukaisen ilmavoimiin,missä ilmavaivat olivat tyypillisiä..
Rakas kenraaliystävä Carl Augustkin oli kerran lausunut,että Suomen ilmavoimat kärsivät ilmavaivoista,kun hän puolustusneuvoston puheenjohtajana oli pyytänyt eduskunnalta rahoitusta ostaa Brewster-hävittäjiä Amerikasta.
Jussin juostua paviljongista ulos ensimmäisenä ,seurue tapasi hänet ratsastamassa rakennuksen edustalla miehenkorkuisella oranssinpunaisella Dala-puuhevosella ja huutelemassa lännen lehmipoikien Jiihaata.
Puuhevosta Jussi kannusti nahkakenkien kannoilla kylkiin potkien laukkaan kutsumalla sitä Kopperiksi.

Dala horse-Dalahäst

Smörgåsbordin maisteluista niinsanottuna eturuokana näyttelyvieraat menivät syömään Ranskan paviljongin ravintolaan ,Issy-sedän valitellessa tuntevansa itsensä pikkunälkäiseksi.."a little bit peckish".
Issy-setä kyllä valitteli ranskalaisten menyyannosten olevan riistohintaisia 10:llä dollarilla per nuppi,johon Babs-täti oli vihjaissut,etteikö se 15 taalaa jostain Fordin vaihdekeppinupista sitten ollut mitään tuhlausta.
Fammu kyllä vanhana pitokokkina ja kulinaristina piti ranskalaisesta cuisinestä,mutta pettyi tarjotusta Chateaubriandesta,joka oli maustamatonta ja että pihvin päälle voideltu Rochfort-homejuustovoi oli pliisua.
Hän katsoi gourmetkokkina oikeudekseen valittaa miestarjoilijalle ruokalajien mauttomuudesta.
Issy-sedälle kyllä annos maistui ja kummatkin sisarukset tökkivät pöydässä kyynärpäillään toisiaan vinosti hymyillen,kun Issy kauhoi amerikkalaisella pöytärutiinilla eli haarukalla Ranskan herkkuja suuhunsa,että sula homejuustovoi valui leukaa pitkin kirkuvan väriselle ja leveälle jenkkikravatille.

Myöhemmin kiertelyllä seurue pikaisesti kävi Silexin näyttelyssä kahvilla,jolloin Jussi pääsi omin nokkineen käymään taskurahoillaan katsomassa yhden centin sisäänpääsymaksulla elokuvan "Oil Can and Does" sekä Plantersin maapähkinäsuklaatehtaan reklaamifilmin "Mr. Peanut and His Family".

 Planter's Mr.Peanuts Pin

Jussi sai pistää ilmaisen Plantersin maapähkinärintamerkin kaulukseensa muiden ilmaismerkkien sekaan ja Fammu oli kehaissut pojanpojan näyttävän Vapunpäivän Moskovan Punaisen Torin työnsankarilta rintakaluunoineen.
Fammua kiinnosti kovin Bell Telephone-paviljongissa käydessään paljonko kustantaisi puhelu Åboon Finlandiin,kuultuaan että paikallispuhelut jopa Seattleen olivat ilmaisia.
Kohtelias kiiltäväpermanenttinen naisoperaattori kertoi rouvalle,että vain kotimaanpuhelut olivat ilmaisia eikä ulkomaanpuhelulinjoja oltu vedetty paviljonkiin.
--Va e de fan....att..?
Fammu oli tiuskassut ruotsiksi ja huomattuaan maailmannaisena etikettivirheensä ja korjannut englanniksi:
--Pardon Miss....no trunk calls to Europe?
--What a Pity!
Heinzin ketsuppiosatolla tarjottiin näyttelyvieraille ilmaista tomaattikeittoa sekä avomaakurkkupikkelsiä.
Nätti näyttelytyttö antoi Jussille ilmaisen Heinz Dome-rintaneulan,jota poika tarjosi isoäidilleen jakkupuvun samettikaulukseen pistettäväksi pronssisen Eiffeltornin ja emalisen London Bridgen väliin.
Isoäiti kieltäytyi kohteliaasti lisärihkamasta.

Heinz Dome

Heinz Pickle Pin

Issy-setä oli puikahtanut omalla ajallaan ajattamaan leukansa ilmaiseksi Remington Randin Barber Shopissa ja palasi joukkoon omasta mielestään hyväntuoksuisena ja siloposkisena. Babs-täti kyllä oli nyrpistellyt nenäänsä partaveden hajusta ja kysäissyt oliko herra kastanut itsensä Texacon bensiinipumpulla.
Fammukin käväisi yksinään Linguaphone Instituten näyttelyosastolle kuuntelemassa levyltä ranskankielen oppituntia ja kommentoi mustabarettiselle miesesittäjälle,että levyn opettajalta pistää ulos lyonsilainen aksentti..
Issy-setä puolestaan tarjosi rouvalleen yhdestä kojusta ilmaiseksi saamaansa "Time for Saraka-rintanappia,missä surullisen näköinen turbaanipää ilmeisesti kärsi vatsavaivoista viikset alaspäin roikkuen.
Rintanappi edusti kuuluisaa elokuvateatterien alkukuva-animaatiotyyliä mainostamalla Amerikan johtavaa laksatiivimerkkiä.
Babs-täti,kuten Fammukin kärsivät ruotsalaisen huonosta ja kovasta mahasta.

 Time for Saraka Pin

Kun Fordin paviljongissa kehuttiin tiestä huomiseen.."Road of Tomorrow",niin General Motorsin Futurama-paviljonki oli Jussille toinen suuri elämys.
GM:n teemana oli tulevaisuuden maailma vuonna 1960.
Näyttelyä kävi katsomassa noin 28.000 vierailijaa päivittäin.
Näyttelyn vetonaulana oli 0.8- eekkerin kokoinen dioraama tulevaisuuden kaupungista,mitä vierailija voi katsella liukunauhalla kulkevasta nojatuolista.Matka tulevaisuuteen kesti varttitunnin ajan nojatuolin selkätoppauksesta kuuluvan selostajan esitellessä alhaalla leviävää utopiamaailmaa.
Esitys oli ollut niin iskevä,että Life-lehtikin julisti liioitteluin jo liioiteltuja GM:n ennustuksia artikkelissaan amerikkalaisesta tulevaisuudesta.

Futurama.World of Tomorrow

Lifen artikkeli kertoi:
"Amerikka vuonna 1960 on täynnään ruskettuneita sekä virkeitä ihmisiä,jotka parinkymmenen vuoden aikana ovat oppineet rentoutumisen taidon. Vapaa-aikoinaan nämä telttailevat metsissä tai patikoivat maalaisteillä komeiden vaimojensa ja lastensa kanssa.
Vuonna 1910 high school-päästötodistuksen saaneet ovat myös patikoimassa ja ainakin puolet heistä on elossa sekä huippukunnossa.
Nämä ihmiset eivät viis välitä omaisuuksistaan.
Tämä joukko ei ole juurtunut koteihinsa sekä kotikaupunkeihinsa,koska junat ja pikatiet ja tietysti lentokoneet vievät heitä Amerikan mantereen poikki 24:ssä tunnissa.
Kesälomille mennessään vuonna 1960 amerikkalaiset ottavat lomaa keskimäärin 2.5-kuukautta vuodessa ja ajavat puistoalueille jättimäisiä pikateitä pitkin.
Kaksisuuntaisilla teillä on ulkoreunoilla yksi 50 mailin nopeusrajoitettu kaista ja kaksi 70 mailin sisäkaistaa sekä yksi 100 mailin kaista pikaliikenteelle.

Autot voivat vaihtaa kaistoja säädetyillä intervalleilla ylhäällä olevien valvontatornien signaaleista,jotka pystyvät joko pysäyttää tai aloittaa koko liikenteen radioteitse.
Kuljettajien pystymättä hallitsemaan autojaan yhdelläkään autolla ei ole onnettomuusriskiä.
Autot ollaan muotoiltu pisaranmallisiksi ja varustettu dieseltakamoottoreilla.
Jokaiseen autoon saa ilmastointilaitteen 200:lla dollarin lisävarusteena.
Pikatieltä pois poiketessaan sivuteille kuljettaja ajaa omin neuvoin.
Valtatiet kiertävät kaupunkeja,mutta onnellisimmat asuvat tehdas-maatilakylissä,joissa kukin yhteisö valmistaa omaa teollisuus- ja maataloustuotettaan.
Nauhaviljely suojelee laaksopeltoja eroosiolta ja maaperä näyttää huomattavasti vehreämmältä kuin vuonna 1939.
Liittovaltiolait kieltävät laittoman puunkaadon mäensyrjillä (Illegal logging).
Patorakennelmat sekä kanavat estävät mahdolliset maanvyörymät sekä tulvat.
Vain muutama järkiperäisesti ja kemiallisesti kultivoitu eekkeri voi syöttää kaikki Amerikan kansalaiset.
Näin saadaan enemmän tilaa metsille sekä puistoille.
Kaiken tämän takana ja piilossa vuoden 1960 Amerikassa ovat keksijät sekä insinöörit.
Vuoden 1939 kevääseen mennessä keksijät ja insinöörit ovat avanneet lähes kaikki menestyksen portit.
Vuonna 1960 nesteilma on korjannut sähkövoiman energianlähteenä.
Lanova -puristepolttoainesolukenno on mahdollistanut bensiinimoottoreiden muuttamiseksi dieseleiksi.
Nämä uudet voimanlähteet helpottavat elämää vuonna 1960.
Uudet lämpökäsitellyt metalliseokset kuten beryllipronssi palvelevat täydellisesti voimanähteissä.
Isot teleskoopit näyttävät avaruutta paremmin mitä ihmiset näkivät taivaalta vuonna 1939.
Syöpä- ja polioparannuskeinot ovat pidentäneet ihmisen ikää samalla,kun naisen iho näyttää täysin rypyttömältä 75-vuotiaana.
Arkkitehtuurissa ja lentokoneteollisuudessa ollaan edetty valtavalla harppauksella kevyiden,palamattomien ja vahvojen soijapapumuovien käytössä.(Henry Fordin kuningasajatus)
Talot ovat kevytrakenteisia,kauniita ja helposti muunneltavia ja elektroninen mikroskooppi näyttää melkein kaiken paljailla silmillä näkemättömän..
Jokaisella työrintamalla Amerikassa v. 1960 tiedetään,miten saadaan kansalaisistakin ulos parhaimmat energiapotentiaalit.
Fiksuimmat pääsevät parhaimpiin oppilaitoksiin koko maassa.
Useimmat ovat kiinnostuneita elämästä,maapallosta,itsestään sekä paremman maailman rakentamisesta.
Politiikka ja yleinen tunteiden purkaileminen kylläkin tulee hidastamaan kehitystä v. 1960.
Mutta nämä esteet tullaan ylittämään sitkeällä kärsivällisyydellä v. 1960."

1939 See-through Pontiac

Illalla suuren ilotulitusjuhlan jälkeen Tulevaisuuden laguunilla vierailijat olivat uupuneina pakkautuneet tummanpunaiseen "newyorkilaiseen" ja matkasivat sankassa ulosmenoliikenteessä Howard Beachiä kohti.
Issy-setä lupasi Jussille viikolla toisen vierailukierroksen messualueelle ainoastaan kaksistaan miesten kanssa 
Fammun lukiessa takapenkillä Life-lehden tulevaisuuden ennustuksista,missä melko optimistisesti science fictioniin tottuneille jenkeille tarjottiin lisäutopiaa,Jussi syventyi ostamaansa Flash Gordon-sarjakuvalehteen omaan tulevaisuuden utopiaansa.

 Flash Gordon

Fammun ollessa syventyneenä vuoden 1960 maailmaan Flash Gordon vei Jussin mielikuvituksen vuoden 2560-maailmaan.
Aiemmista sarjiksista hän oli lukenut ,että Mongo-planeetta oli uhannut törmätä Maapallon kanssa jo vuonna 1934.
Yalen yliopistosta valmistunut poolopelaaja Flash Gordon ja hänen kaunis tyttökaverinsa Dale Arden oltiin kidnapattu hullun neron tohtori Hans Zarkowin avaruuslentoalukseen.
Jussi ei ollut aivan varma oliko Dalen sisko se kuuluisa Fammun päivä-ja yövoidepurkkien Elizabeth Arden.
Silti Flash ja Dale sekä tohtori Zarkow matkasivat maasta Mongoon,tohtorin ihmeellisesti parannuttua hulluudestaan ja havaittuaan laskuvirheensä,ettei Mongo törmäisikään Maan kylkeen..
Tiedettyään.että kotiväki Maassa oli nyt turvassa Flash,,Dale ja tohtori eivät olleet varmoja maailmankaikkeuden tulevaisuudesta,koska Mongoa hallitsi mantelisilmäinen ja keltaihoinen Ming Armoton,joka oli syntynyt kosmokseen 30-luvun alussa Maapallon keltaiseksi vaaraksi.
Mongo-planeetalla Flash joutui alinomaan sensuellien mongolaismimmien suosion kohteeksi ja samoin Mingin umpikerojen agenttienkin tähtäimeen.
Siitä huolimatta Flash pysyi uskollisena Dalelleen ja Yalen pooloklubille.
"Täma on Kuoleman testamentti,jonka vain urhot,joidenka ihanteina olivat reilu peli sekä urheilutoveruus,voivat voittaa!"..olivat Flashin mottona 
Ihmetysten hämmästykseksi sarjakuvan lopussa Flash,,Dale ja tohtori Zarkow pakenevat Mingin romuksi ammutusta avaruslinnakkeesta viholliselta evakuoidulla avaruuspanssariraketilla.
Sillä nämä hyökkäsivät Mingin päämajaan ja Zarkowin keksimä salainen ase teki Mingin pääkonttorista pelkkiä atomeita.
Mutta Ming oli muutamaa minuuttia ennen hyökkäystä lähtenyt tarkastuslennolle vartiopaikaltaan ja juuri,kun hän oli astumassa rakettialukseensa,eräs upseeri oli huudahtanut:
--Katsokaa Ylhäisyytenne...päämajamme...!

 Ming Armoton

Jussi pani sarjakuvalehden sivulleen autonpenkille vanhojen rouvien nuokkuessa päät nytkähdellen Issy-sedän kaasutteluista ja jarrutteluista liikennesumassa.
Jussilla oli sylissään pino muita sarjiksia,missä piileksi Phantom alias Mustanaamio raidallisissa uikkareissaan trikoittensa päällä ja jonka rosmonaamion silmäaukoista ei näkynyt pupilleja vaan mustat Bermudan kolmiot.
Jussista Mustanaamiota ei sen äiti Mrs.Phyllis Phantom koskaan ollut opettanut aluhousujen jalkaanpanossa tai sitten se on yhtä hajamielinen kuin Clark Kent Teräsmiehenä ja se Hämähäkkimies eli Spiderman....kaikilla kalsarit pöksyjen päällä. 
Mustanaamio silti ei koskaan esittänyt rosmoa ja sillä oli kaverinaankin susikoira,aivan kuin kotikauppalassa naapurin hellatehtaan vanhalla juopolla vartiomiehellä Lindströmin papalla,joka öisin kävi kierroksillaan vanha saksanpaimenkoira mukanaan ruuvaamassa vartiokellojaan valimon seinistä joka täystunti...jos muisti humalassaan..
Lopuksi ennen silmäluomiensa umpeentumista Jussi selaili  Mandrake-sarjista,jota Suomessa luettiin Taika-Jiminä.
Sillä oli mustapolkkatukkainen tyttökaveri Narda,joka kovasti muistutti ohuin punahuulin mykkäkuvien Louise Brooksin Lulua.
Sitten Jussi nukahti mummojen väliin ja näki unta,miten hän Flash Gordonin kanssa lensi Pan American Constellation- rakettikoneella äänivalleja rikkoen kohti Helsinkiä ja uutta Malmin rakettitukikohtaa kohti.

Louise Brooks

jatkuu...

American Dream 4.Papinpojan I elämä

1939 NY World's Fair. FoMoCo building.Road of Tomorrow.

Maailmannäyttely:
Kesäkuun 17.päivä 1939
----------------------------------------------------------------
Fammu ja Babs-täti kikattelivat takapenkillä kuin koululikat Issy-sedän ohjastellessa New Yorkeria Flushing Meadowsin  maailmannäyttelyn laajalle parkkialueelle.
Kikatuksen syynä oli Fammun lausunta maailmannäyttelyn kolossiaalinen betonirakennelma Tylon ja Perisphere,jotka suippokärkisenä tornina ja pyöreänä pallona olivat saaneet Fammun kehaisemaan,että ne panivat fallissymbooleina muistelemaan Fjalar-vainaata,jolta oltiin leikattu toinen kives pois.
Babs-täti oli ruotsiksi kehaissut ,ettei se Issynkään miehinen komeus näytä kuin pieneltä champignonilta juutalaisella tavalla trimmattuna.
Jussista mummojen puheet kikatuksineen kuuluivat johonkin Turun ruotsalaisen tyttölyseon huussintakaisiin hihittelyihin.
Samanlaista ,vaikkakin puolirivompaa praattaamista hän oli kuullut kauppalan kauppatorin kalamyyjämummojen hampaattomista suista lahnalaatikoittensa takana.
Ilmeisesti hienot rouvat viittasivat yhteiseen yhteiskuntaluokista riippumattomaan rakkaaseen asiaan.
Issy-setä oli kysäissyt auton ovia lukitessaan rouvilta,mikä nyt niin kovin naurattaa,johon Fammu oli vastannut:
--Only Great Balls of Fire!

 Tylon and Perisphere

Näyttelyalue käsitti toisiaan mitä futuristisimpia rakennuksia,joista Jussia eniten kiinnosti Ford Motor Companyn paviljonki,jonka betonista ulkoräystästä kiertävillä ajorampeilla kierteli solkenaan ja taukoamatta vuoden 1939 Fordien sekä Mercuryjen kyrmyselkämalleja.
Jussi Ford-miehenalkuna tiesi,ettei moisilla rampeilla oltaisi uskallettu ajella 1938-malleilla,joita joutui hillitsemään vanhoilla vaijerikäyttöisillä jarruilla.
Uusiin 1939-malleihin Edsel Fordin painostuksesta oltiin asennettu Lockheedin nestejarrut.
Henry-isä vanhoillisena olisi pitänyt kyllä vanhat vaijerijarrut ja eksentrisenä kokeili maalaispojan järjellään omia innovaatioitaan autonrakennuksessa kuten soijapapumuovista valmistettuja auton takaluukkuja.
Jussi oli nähnyt yhden valokuvan Hufvudstadsbladetissa,missä Henry oli näyttänyt ,miten kirveeniskukaan ei jättänyt teräpuolella mitään jälkeä uuden Fordin soijapaputakaluukkuun. Kuvassa ei kyllä mainittu,että Henryn klapikirves oli kimmonnut iskusta tämän kädestä ja papufanatiikolta oli nyrjähtänyt ranne.
Vasta vuonna 1941 Henry sai valmiiksi  pääsuunnittelija Gregorien muotoilema oikean soijapapumuovisen Fordin,mutta malli jäi ainoaksi prototyypiksi.Malli kyllä vihjaa muotoilullaan tulevaan ja viimeiseen sotaaedeltävään 1942-malliin ja sodanjälkeisiin Fordeihin vv.1946-48.

 1941 Ford Soybean Tudor Deluxe

Maailmannäyttely oltiin avattu huhtikuun viimeisenä päivänä ja kesäkuun 16. päivänä itse Henry ja Edsel Ford olivat saapuneet juhlistamaan Ford-päivää.
Samanaikaisesti tammikuussa v.1939 oltiin avattu San Fransiscon Treasure Islandilla Golden Gaten kansainvälinen näyttely sillan 3-vuotisjuhlien kunniaksi. Näyttelysaari oltiin rakennettu sillan Oaklandin puoleiseen päähän.San Fransiscosta oli lähtenyt mantereen poikki- ajolle uusi Ford Fordor Deluxe,joka saapui New Yorkin maailmannäyttelyyn kesäkuun 16. päivänä Jimmy Rooneyn ja Jack Doylen vuorotellen ohjaamina.
Auto oltiin rakennetu Fordin Richmondin tehtailla Kaliforniassa.
San Fransiscon näyttely oltiin rakennettu kuin New Yorkin maailmannäyttely pienoiskoossa täytemaalla tehdylle saarekkeelle.
Valitettavasti v. 1941 Pearl Harborin kuuluisan "Häpeän Päivän" eli "Day of Infamyn" ja FDR:n sodanjulistuksen jälkeen Yhdysvaltojen puolustusvoimat ottivat tekosaaren käyttönsä ja kaikki vaivalla ja taidolla tehdyt futuristiset rakennukset purettiin ja tilalle rakennettiin laivastotukikohta.
Tukikohta lopetettiin v. 1997.
Saaren tarkoituksena oli näyttelyn jälkeen avata sille Pan Americanin amfibiolentokonetukikohta ns. China Runille eli Kiinan reitille.

1939 San Fransisco Golden Gate Exhibit

Queensiläisvieraat Howard Baystä olivat saapuneet näyttelyyn kesäkuun 17. päivänä Jussin mielipahaksi,koskei hän saanut tavata tai nähdä idoleitaan Henry ja Edsel Fordia.
Poika oli lukenut yhdestä vuoden 1938 Valituista Paloista Henry Fordin lyhennetyn elämänkerran,joka oli kastanut hänet erikoiseen Ford-uskoon.
Isä-Henry oli ollut ehkä maailman paras kelloseppä ja puimakonemekaanikko nuorempana ja taidoillaan hän oli osannut kehitellä koko Amerikan kansan kukkarolle sopivan T-mallinsa,saamalla maan vähempiosaisetkin pyörille.
30-luvun pula-aikoina ja oklahomalaisten kuivuutta pakenevien maatyöläisten pakattua T-Fordinsa Kalifornian reissulle maan pikitiet olivat täynnään Tin Lizzieitä.
California or Bust oli ajan hengen iskulauseena.

Lyhyt Fordin oppijakso

----------------------------------------------------

Okies.Juhart 2005

Autoritäärisenä isähahmona Henry alinomaa vahti Edselin johtamiskykyä sekä päätöksentekoa tehtaalla.Hän yleensä kumosi poikansa kaikki aloitteet,jolloin Edsel ajautui yhä syvempään depressioon.Itsepäisenä ja peräänantamattomana ukkona Henry ei koskaan antanut julki kuvaa kovinkaan rakastettavasta isähahmosta.

Edselin ansioksi voidaan kyllä laskea komeat Lincoln Zephyr-mallit.
Henry-isä puolestaan keskittyi kansanmalliensa kehittämiseen.
Jotenkin omituisella tavalla Henry Fordin mentaliteettia pidettiin hengissä Henry Ford II valtakaudella v.1959-60 suuren Edsel-malliston skandaalisen tuhon jälkeen.
Auto ei ollut lainkaan huono,mutta lanseerattiin väärään aikaan eli talouslaman kuristellessa teollisuutta Lincolnin ja Mercuryn välimallina.Yhtenä syynä huonoon menekkiin oli huono laadunvalvonta sekä Edsel-myyjien vastahakoisuus.Edselin erikoista hevosenkaulusmaskiakin naurettiin ja jotkut kutsuivat sitä sitruunaa purreiksi huuliksi.Lemonhan merkkaa amerikaksi epäonnistunutta ja viallista autoa.

1957 Edsel

Edsel Bryant Ford

Henry Ford II joutuikin värväämään Dearbornin tehtaan päätäntäpaikoille uusia aivoja eli niitä Whiz Kidejä,jotka saisivat firman miljoonatappiot kuriin. Eräs näistä uusista aivoista oli ekonomisti Robert McNamara,joka oli saapunut taloon vuonna 1946 Henry Ford II astuttua isänsä saappaisiin.
(Henry Fordhan kuoli vuonna 1947 eli samana vuonna kun Jussi II syntyi Keiteleen rannalla.
Edsel Bryant Ford kuoli v.1943 sydäninfarktiin.)
V.1959 McNamara intohimoisesti ajoi uuden compact-auton valmistusta ja hänen talousaivoistaan syntyi Ford Falcon,pienempikokoinen jenkkiauto,jota aluksi valmistettiin vain 6-sylinterisellä moottorilla.Samoihin aikoihin GM:ltä syntyi pieni takatuupparinen Chevrolet Corvair ja Chrysleriltä Chrysler Valiant-"pikkuauto"

1960 Ford Falcon

McNamara synnytti Fordille uuden kansanauton, uuden T-Fordin,Falconin,mutta v. 1961 hänet valitiin Kennedyn hallituksen puolustusministeriksi ja jatkoi uraansa vielä Lyndonin hallituksessa vuoteen 1968 saakka.
McNamaran ja Johnson tilille voidaan panna mahtava Vietnamin sodan mobilisaatio,jota Kennedy oli aikoinaan vastustanut.


------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

1939 Ford-mallisto

Fammu ei meinannut saada Jussia ulos Ford-paviljongista pojan pään ollessa yhden uuden Ford Deluxe Convertiblen ikkunasta sisällä.
Fammun ja Babs-tädin välissä Jussia revittiin GM:n Futurama paviljongille päin,koska Babs-täti oli kiinnostunut uusista Pontiac-malleista.Hänen 1936-mallinen Pontiac Business Coupe oli kuulema liian vanha ja joutuisi pian vaihtoon.
Isolla aukiolla kummankin paviljongin välissä avautui apilanlehden mallinen moottoritieliitos,jollaista ei edes Saksan autobahnoilla oltu nähty.
Kolmas Valtakunta muutenkin oli kieltäytynyt osallistumasta ja liputtamasta Amerikan markkinoilla Suomen ilmavoimien logolla.
Italian diktaattori Benito Mussolini oli kyllä maglomanina pystyttänyt roomalaisitalialaisarkkitehtoonisen paviljongin,missä kerskailtiin kansan rakastaman Il Ducen saavutuksia.Paviljongin fasaadissa porskuva 60 metriä korkea vesiputous edusti hyvin pienikokoisen diktaattorin suuruudenhulluutta.

General Motorsin paviljonki

Italian paviljonki

Jussi-pojan mielestä Italian paviljongin vesiputous ei lyönyt laudalta suomalaista Imatran koskea.
Jussi muisti tapauksen,kun he olivat Kal-Erik isän ajamana Fammun kanssa käyneet Imatran Valtionhotellissa sähkötehtaan 1934-mallisella Fordilla vuoden 1937 heinäkuulla.
(Oli omituista sattuman kauppaa,miten Fammun Fjalar-miesvainaa oli tehnyt vuoden 1933 syksyllä ennen kuolemaansa kaupat kauppalan Ford-myyjän Automyynnin kanssa uudesta 1934 Ford Fordorista.
Keväällä 1934 Louisianan Bering Parishissä FBI:n agentit agentti Warrenin johdolla ampuivat automaattiaseilla yllätyshyökkäyksessä kuuluisan pankkirosvopariskunnan Bonnie Parkerin ja Clyde Barrowin samanlaiseen Ford Fordoriin.)

Bonnien ja Clyden 1934 Ford Fordor.
167 luodinreikää

"Jussi muisti vielä,että isän ajaman Fordin etuovet olivat sellaista kaapparimallia,mitkä oltiin saranoitu välitolppiin. Etuistuimella pyöriessään kaikkien ohikiitävien nähtävyyksien tiiraamisessa hän oli kerran vähällä pudota tielle,oven auettua selkosen selälleen. Isä oli pysäyttänyt auton ja kaapannut oven kiinni käskemällä poikaa siirtymään takapenkille Fammun viereen.
Fammu oli rauhoitellut Karl-Erikiä siitä,että pojalla vain oli sellaiset isältään perimät levottomat jalat.
Isän lopulta paikoittaessa autoa Imatran Valtionhotellin eteen, niin samalla yksi mustansininen ja valkopölykapselinen Opel Olympia oli peruuttamassa sähäkkäästi viereisestä ruudusta suoraan Fordin etupuskuriin,saamalla kolauksella painautuman juuri puskurin keskimutkan kohdalle.
Isä oli noussut ratista pihalle ja huudellut rantaruotsilla faania ja djääveliä isännän näköiselle pomppatakkiselle miehelle,joka pieksuissaan oli mennyt tarkastamaan Opelinsa perää.
Isästä isäntä tuoksahti viinalle ja pompankauluksen alta pilkotti jaloviinapullon korkki.
Siinä auton perässä pyllistellessään isäntämiehen povitaskusta putosi hiekalle avaamaton korttipakkakin.

Kalle Kauppinen  ja 1935 Opel
Olympia.
Juhart kollaasi 2010

Isäntä oli yritellyt rauhoitella isää tarjoamalla paksusta lompsastaan kahta lakanankokoista snelmannia.
Tämän lompakko näytti pursuavan seteleistä.
Isäntä oli esitellyt itsenä iisalmelaiseksi kauppiaaksi Kalle Kauppiseksi,joka oli palaamassa Viipurista hankintamatkaltaan.
Isä oli ollut kahden vaiheilla,jos olisi kutsunut poliisit paikalle,mutta hyväksyi kauppiaan tarjouksen,koska tönäyksen jättämä klummu puskurissa oli mitättömän pieni.
Isäntä ei kyllä tuntunut olevan juovuksissa,mutta haisi  ilmeisesti niinsanotulle vanhalle viinalle.
Kauppias oli ilostunut rahan vastaanottamisesta ja lausahtanut:
--Olj muuten onni onnettomuuvessa,etten lykännä vanahan viiksvoortinj perrää herrasjväen aaton keulaan.
--Oljs tullunna pahempoo jäläkee nuissa jäähyttäjänrivoessa.
--Minnuunj Teevoortti,mikä nykyvään on vuan peletoaatona,onnii perästään ylen korkija kunniin sisävesjlaevan ahterj.
--Olisj siinä käänynnä kuttein Imatran ja Kuopijon sisäveslaevojen yhteenajossa Mulanniemen laeturin kohalla.kun Kuopijon kapteenj huusj komentosillan messinkitorvesta konehuoneeseen konemestarille,että..."Purlaatappas parj laakija pakkija siellä alailimoessa,kun tiällä yläilimoessa ajetaan yhteen!"

Kalle Kauppinen Viipurissa
 Viiksiheikin kanssa
Juhart 2010

Issy-setä oli jäänyt porukasta jälkeen.
Hän kiirehti melkein juoksuaskelin ja takinlievet levällään ja huohotellen Ford-paviljongin lasiovista ottamaan kiinni rouvia ja Jussia.
Heidän edessä hän vetäisi takintaskustaan norsunluunvärisen pallon,minkä sinisessä soikiossa kiilsi kultaisin kirjaimin sanat Ford ja New York 1939.
Pallo oli Fordin suveniiri maaimannäyttelystä ja oikeasti palveli vaihdekepin nuppina.
Nupista hän oli joutunut maksamaan 15 dollaria,koska niitä oli ollut vain rajoitettu erä myynnissä.
Vastaavanlaisia Golden Gate 1939 Ford-nuppeja oli ollut saatavilla San Fransicon näyttelyssä 10:llä dollarilla.
Issy-setä ojensi nupin Jussille lahjana,pojan naama leveänä pokatessa kantapäitä kopsauttaen kiitokseksi.
Nuppi oli Fordin 36. vuosijuhlan muistoesine ja niitä oltiin valmistettu lasista rajoitettu määrä newyorkilaisella John Fouzonin lasitehtaalla.
Fouzonin lasitehdas oli erikoistunut mm. Bausch & Lombin linssivalmistukseen mm. kiikareissa.

 Kuvassa v. 1933-1934 Chicagon
maailmannäyttelyn Ford- muistonuppi

Babs-täti oli kysäissyt mieheltään,miksi tämä oli niin kiinnostunut Fordin memoriabiliasta,koska Henry Ford oli tunnettu antisemisti ja amerikkalaisten juutalaisten vihaaja,jonka opetuslapsena ja Hitlerinkin ihailijana oli  kuuluisa lentäjäsankari Charles Lindbergh..
Issy oli vastannut lammasmaisesti vaimolleen:
--I did it for Johnnie Boy..my dear..nothing to do with persons and beliefs..!

Jussille New Yorkin maailmannäyttely oli toiset messut elämässään.

Ensimmäisille messuille hänoli mennyt Eläintorille uusissa sarkaisissa puolihousuissa ja veekaulaisessa pujoliivissä,jonka alla kahisi edellisviikolla ostettu vaaleansininen kauluspaita..

Messu- ja markkina-aluetta

Jaloissaan hän varoen piti uusia mustia nahkapuolikenkiään,koska messualue oli kotoa korttelin päässä Eläintorilla,jonka pinta muuttui kuravelliksi syyssateilla.

Maatalousmessut pidettiin syyskuun lopulla 1936,jolloin kadunvarsien riippakoivut alkoivat tiputtaa lehtääan, ilman alkaessa kylmetä .

Pelkosen Iivarin kanssa hän paseerasi kuusenhavuilla koristetun messuportin alta näyttelyalueelle.

Poika katseli Suojeluskuntatalon eteen parkitettua kaupunkilaisten autoja,jotka koostuivat uusista britti-Y-fordeista seka amerikkalaisista delukseista.Joukossa oli muutama vanhempi sufletti-Buickikin , jotka olivat kauppalan entisiä pirssejä nyt siviiliajossa,sekä yhden perniöläisen tilanomistajan avo-Cadillac-feetoni.

Isäntien hevosia oli sidottu puomiin kirkkokärryineen puremaan heinää maasta ja muutamalla oli niskasta roikkuva kaurapussi turvan alla.

Väkeä oli tupaten täynnä kuravellissa hyppelemässä ,monien mummojen neppikenkien hörpätessä suista kuravetta uusille villasukille,isäntien pureskellessa Viipurin rinkeleitä, syrjäsilmällä vilkuillen paljaita karjakonsääriä ylösnostettujen pitkien helmojen alta.

Yksi isämtäjoukko oli piirittänyt uuden keltaisen Wiurilan puimakoneen,jota he kehuivat kovaksi pyörillä siirettäväksi ryskimasiinaksi.

Toinen hiukan suurempi maajussiporukka ympäröi Automyynnin esillepantua sinistä petrooli-Fordsonia,jonka oranssiset piikkipyörät olivat painuneet syvälle torisaveen ,hevoparivaljakon vetäessä traktoria kuiville.

Kauppalan liesitehdaskin esitteli maalaisille uuden hellavalikoimansa,minkä vakiomalleissa oli hopeamaaliset valurautaluukut ja deluksemallissa loistivat taasen valkoiseksi emaloidut liesiluukut seka bakeliittiset vetimet,uusien kuparivesisäiliöiden loistaessa sateenjälkeisessä auringonkilossa.

Kauempana salmenrannassa seisoi oikea höyrytraktori miehenkorkuisine takapyörineen ja puolitoistametrisine korsteineen,isäntien seuratessa sen Rustonin höyrykoneen vetopyörästä käytettävää pärehöyläkonetta.

Höyrytraktori oli oikeastaan museokappale ja kotimaista pärekonetta myytiin teknillisena läpimurtona sitten piilukirveen keksinnöstä.

Yhden lihapiirastelttakojun edessä seisoi  miesryhmä ympyrässä,jonka sisältä kuului perkeleitä ja saatanoita,miesmuodostelman jatkuvasti muuttaessa muotoaan kuin rinkulamatovirus pesemättömissä pussihousujen haarukoissa.

Jussi ja Iivari onnistuivat kurkkaamaan haitarisaapasjalkojen väistä ,Paasikiven Toivon ja Falkin Andersin painiessa potkupallopaidoissa ja shortseissa kuravellissä.

Toivo oli,kauppalan varakkaampien suosiman jalkapalloseuran kapteeni ja Anders vastapuolena työväen palloseuran vasen laitahyökkääjä.

Kuraiset palloilijat olivat tulleet messuille Perniöntien pallokentän matsista.kiistellessään nyt ettei pelin tulos ollut tasapeli,koska tuomarina  ollut Lintulan Masa oli ollut puolikkaan jallupullon vauhdissa viheltänyt Falkin viimeisen maalipotkun paitsioksi.

Falkin mielestä maalialueella oli myös ollut oikea laitahyokkääjä Kovaleffin Perttikin,vaikka mies oli kyyristynyt solmimaan nappulakenkiensä avautuneita nyörejä  maalin risaisen verkon takana.

Raatimiehenkadun poliisikonttorilta oli  torin laidalta kävelemassä paikalle vanhempi konstaapeli Kaljusen Iivari,joka vatsabaritonilla komensi muotoa hajoamaan,

alkaessaan paivapampulla lätkimään tappelevien kuraisille persuuksille,..huutamalla----”Toppar ja Valkki!-----Eiks teil riitä pallokentä rajapyyki ena...mika piru teiräs saa tulla tällasee kuraprunni1 painima?

Alkkakkas lähtte kotiinne siit torirauha häirittemäst tai mää pistä teiti kammari selli jähtymmä yhreks päiväks paskasiss pelihousuis!”

Toivo ja Anders lopettivat laakista painin,alkamalla juoksemaan Kirkkokadulle päin, kuran valuessa kintuille kuin ripulitautisilla.

Miesporukasta joku huusi joku pelipojille perään:

---Teitti painimatsist tul kyl tasapeli,ku erotuamarin ol oikke Halikon nimismiäspiiri erustaja

--Älkkäs sit ehttol jatkako pelii ravintola Tähkän yläkerran kapinetis...alaovel seisso narikkakoukuss viäl kovemp tuamar...Lehmusvirra Kallu,joka on koko läänin painimestar..!”

Jatkuu..Alvar Aaltoa ja futurismia..