Vuoden 1960 keväällä nuoren kaupungin pulpettitehdasta oltiin laajennettu Bruukinkadun koivureunusteisen korttelin päähän.Laajennus käsitti harkkotiilisessä tehdasrakennuksessa osaston, missä koottiin huonekaluputkista valmistetuista jalustoista ja tuolinrungoista sekä koivuisista kirjalaatikoista kevytrakenteisia oppilaspulpetteja.Laitoksessa oli myös maalaamo sinkkiupotusammein..
Vanha täysipuinen ja korkea kahdenistuttava koulupulpetti,joka tapaili muodoltaan kirkonpenkkiä, oli häviämässä historiaan.Koulussa ja kirkossa ennenvanhaan piti istua ahtaan epämukavasti fyysisessä sekä henkisessä piinassa.
Vanhat ja raskaat sekä taidolla oppilaiden kynäveitsillä kaiverretut pulpetinkannet jäivät pölyttymään kouluvarastojen pimeyksiin vanhojen suursuomalaisten Aunuksen karttojen ja pahvisten raamatushistoriallisten kuvataulujen kanssa.
Suuri osa pulpeteista pantiin kouluissa huutokauppaan,mistä moni nykyisen suurmiehen- tai naisen hinkkaama istuinosa katkesi sirkkelinterissä ja kaarisahojen hampaissa saunakalikoiksi tai verkonmerkeiksi..
Uudet modernit yhdenistuttavat pulpetit olivat suomalaisen funktionaalisen käyttöarkkitehtuurin poikasia,mitä muunmuassa Alvar Aalto oli jo 30-luvulla esitellyt.
Toinitusjohtaja Monntag oli palkannut erään Ateneumin käyneen teollisuusmuotoilijan suunnittelemaan vanhalle pulpetille seuraajan..
Uusi pulpetti syntyikin yksinistuttavaksi,mikä tulisi olemaan suuri helpotus varhaisemmin itsenäistyville suurille sukupolville .Enää ei tarvinnut istua opettajan määräämän pulpettikaverin vieressä,joka usein sattui olemaan vastakkaista sukupuolta tai koulun ulkopuolella naapurikorttelin kiusaaja.
Pulpettijalusta ja tuolinrunko olivat polttoemaloitua huonekaluputkea ja istuinosa sekä pulpettilaatikko kansineen täyskoivua.
Monessa huonekalutehtaassa oltiin luopumassa kokopuusta uuden lastulevyn tultua markkinoille vuonna 1957 ja tuotteen halpuudesta sekä laajan viilusortimentin ansiosta valmistettiin kevyitä sekä kauniita käyttöhuonekaluja sarjatyönä.
Johtaja oli kuitenkin katsonut kokopuun kestävän muutamia vuosikymmeniä sen sijasta,että pehkautuneet lastulevypulpettipuut olisivat päätyneet parissa vuodessa koulun talkkarin heittäminä öljypolttimen pesään ja putkijalat kiertävälle romumiehelle.
Uusi pulpettituote oli suunniteltu helpoksi varastoitavaksi ja siirrettäväksi keveytensä ja kokonsa takia.
Aivan äskettäin valmistunut ja avattu Yhteiskoulu oli ensimmäisiä pulpettitilaajia.
Koulu oli nykyarkkitehtuurin sanelema yksikerroksinen ja T-siipinen betonikompleksi,minkä isot ikkunapaneelit tarjosivat oppilaille ehkä nuivantuntuisen peltomaiseman,minkä pohjoisreunalla surrasivat toisen betonibunkkerin sisällä Juki-teollisuus-ompelukoneet Hyvonin kalsonkien sepalusten tikkaamisessa.
Yhteiskoulussa ei enää pakotettu vasureita kirjoittamaan ainevihkoon mustekynä oikeassa ja 'paremmassa' kädessä.
Hyvonilla oltiin vielä keksimässä aluskalsareita vasenkätisillä sepalusrei'illä vähemmistöpissaajille.
Koulun muista ikkunaruuduista taas näki naapuritonttien rakennuställingit,joilla muurarit pistivät pöntöstä rapparinkauhalla laastia tiilten päälle kuin maksamakkaraa ruisleivälle.Sanotaan rappareiden myös syöttävän isoja perheitään samalla kauhalla ruokapöydässä...heittämällä avoimiin lasten suihin läskisoosia muhennoksella.
Keltaiset Potainin teräskehikkoiset nostokurjet rakennustyömailla antoivat koululaisille miellejohtumia television Kamera kiertää-uutisväläyksistä,missä Floridan Cape Canaveralissa oltiin lähettämässä sateliittirakettia avaruuteen samanlaisia terästorneja ylösnuolemalla.
Yhteiskoulun naapuritonteilla oli nousemassa muunmuassa uusi ammattikoulu ja kauppaoppilaitos,missä ei vielä tultu kouluttamaan avaruustiedemiehiä eikä ATK-eksperttejä.
Ammattikoulu leipoi vielä oikeita käsiammattimiehiä- ja naisia,kauppaoppilaitos taas merkantteja ja merkonomeja,joita haukuttiin diploomin saaneiksi puotipuksuiksi..
Tietokoneala polki vielä paikallaan huoneenkokoisilla tietokoneilla ja reikäkorteilla.
Suuremmissa tuotantolaitoksissa sihteerit käyttivät jo teleksejä ja viimeistä huutoa olikin titteli teleksisihteeri.
Monet firmojen kaupparatsut kabineteissaan viskigrogien takaa huudahtelivatkin teleksisihteerin nähtyään,että Telex teidänkin tenaville! (Telex oli myös muovilelumerkki)
Ainoita nykyteknologisia uutuuksia kauppaoppilaitoksessa olivat rehtorin magnetofoni ja kanslistin sähkökäyttöinen laskukone.
Koulurakennukset olivat upouusia,missä opetus ja opetusmateriaalit olivat jämähtäneet kiinni 30-lukuun kuin halkaisukirves visakoivun kantoon.Silti oltiin hiljalleen nousemassa agraarivaltiosta kauppa-ja teollisuusvaltioksi.
Uuteen peruspulpettiin vasta 70-luvun alussa yritettiin patistaa uutta peruskoulun palikkaoppia,joka tulisi aiheuttamaan koulu-uudistuksessa mitä yllättävimpää tasapäisyyttä oppilasälykkyydessä.
OLLI PULPETTIPÄÄLLIKKÖNÄ
Olli oltiin tammikuussa 1960 ylennetty tehtaan uuden pulpettiosaston päälliköksi.
Hän oli osoittanut firman johdolle todellista esimiestaitoa sekä töiden rationalisointia,mitkä tarkalle johtaja Monntagille olivat eräitä johtamistaidon kulmakiviä.
Ollien saama Croix de la Guerre-ansioristi painoi myös vaakakupissa.
Harva muukalaislegioonan ulkopuolinen sotilas oli saanut samanlaista ansiomerkkiä.
Mitali johtajalle edusti saajan nopeata harkintakykyä kriisitilanteissa.
Tällaista miestä tarvittiin tuotantolaitoksen johdossa.
Uuden päällikön vahva kielitaitokin oli auttanut ylennyksessä vientimarkkinoiden jo koputellessa myyntikonttorin lasioven takana.
Lokakuun alussa 1960 Helsingin messuhallissa avattiin kansainväliset teollisuusmessut,missä Hellaringin koulukalustetehtaallakin oli oma osastonsa..
Tehdas edusti modernia koulukalustearkkitehtuuria ja disainia.
 |
| Olli ja Tatraplan Juhart |
PARIISIN VARPUNEN MESSUILLA
 |
| 1960 Panhard PL17-mainos |
Hän oli uudelleen langennut erään automaailman orpomerkin lumoihin ja autotalliin ilmestyi kaksivärinen Panhard PL 17.
Auton katto oli mintunvihreä ja alaosa vaniljanvalkoinen,mikä sai Ollin sylkirauhaset herkistymään kuin minttujäätelötötterön nuolaisemisessa.
Autoon rakastuminen oli iskenyt häneen eriskummallisessa maun ja erotiikan välisessä mielleyhtymässä,missä hän olisi halunnut samaan aikaan nuolaista auton konepellin lakkapintaa ja panna pilinsä sen pakoputkeen.
Miellejohde oli hänestä pikaisesti ajateltuna sairaalloinen,mutta saahan niitä fantasioitaan pitää salassa.
Kaikki ranskalaisuus oli häntä aina kiehtonut..oli se sitten Coco Chanelin musta iltaleninki tai omituinen Motocabane-moottoripolkupyörä,jonka apumoottori pärräsi hihnakäyttöisenä etukurasuojan päällä.
Panhardin pieni kaksisylinterisen vastamäntämoottori antoi helposti yli 120 kilometrin tuntivauhdin pikitiellä ja sen sisusta väriyhdistelmillään pariisilaisen raikkaan henkäyksen,verrattuna muihin eurooppalaisiin harmaakuosisiin automalleihin.
Auton ulkoista kauneutta ulkopuolisen oli vaikeata ymmärtää mulkosilmäisestä kokastaan ja venemallisesta pyöröperästään,mistä pakoputki pisti ulos keskeltä kuin sisälaitamoottoriveneessä.Ollista ranskalaiset olivat onnistuneet auton perän muotoilussa hyvin,koska maassa arvostettiin naisperienkin seksikkyyttä.
.
Arvostelijoille ja ilkkujille Olli olikin lausahtanut,että kauneus kiiluu vain näkijän silmistä ja että rumankaunis on kauniimpi kuin tekovamppi.
Helsingin messuille Olli ajoi upouudella Panhardillaan päästen kokeilemaan vauhdin hurmaa Espoossa rakenteilla olevalla Tarvon moottoritiellä.
Matkalle mukaan juttukaveriksi oli lyöttäytynyt kaupungin kuuluisan radio- ja televisotehtaan nuori myyntipäällikkkö Jokke,jonka isä oli tuotantolaitoksen toinen perustaja.
Ollista Jokke muistutti paljon pulskalta ulkomuodoltaan kuuluisaa suomalaista kilpa-ajajaa Carl-Otto Bremeriä.
 |
| 1960 Curt Lincoln ja Carl-Otto Bremer Monacossa Juhart 2010 |
Radio-ja televisiotehtaalla oli iso näyttelyosasto B-messuhallissa ASAn ja Helvarin osastojen välissä.ASA oli turkulainen vastaanotinvalmistaja ja Helvar oli saanut radioajaltaan nimen Helsinki-Varsova-keskiaalloista.Nyt kaikki radiovastaanottimet olivat ULA-radioita eli toimivat ultralyhyillä aalloilla.Presidentti Kekkonen oli jo käynyt osastolla seurueineen ihailemassa tyylikkäitä televisiovastaanottimia ja Hi-Fi-radiokaappeja.Kotikaupungin tehdas oli saanut kunniapalkinnon koteloiden disainista ja televisioiden helposta huollosta,missä takakannen avattuaan korjaaja vain kiepauttaa chassiksen pystyasennosta vaakatasoon,jolloin jopa kuvaputken kaulakuristin on vaivattomasti vaihdettavissa.
Kauppala oli saanut vuoden 1960 uudenvuodenpäivänä kaupunkitittelin ja muutamien edellisvuosien aikana se oli noussut vilkkaaksi kauppa- ja teollisuuspaikkakunnaksi.Kaupunki ylpeili neulomoillaan ja monilla puualanyrityksillä.Liesitehdas tunnettiin jo koko maassa,mutta hellatuotanto oli polkemassa paikoillaan Strömbergin sähköliesien ja Kosan-kaasukäyttöisten liesien vallatessa markkinoita.
Silti valtaosa suomalaisista pientalouksista käytti puuhelloja ja tehdas laajensi tuotantoaan vain saunakiukaisten valmistuksessa.Sähkökiukaat olivat saapumassa markkinoille.
MYLLYNKIVI KAULASSA
Ennen Suezille lähtöään Olli muisti hyvin kuinka vaikeata tehtaalla oli yleneminen,koska firman vanha kaarti piti lujasti kiinni johtovakansseistaan aivan eläkkeelle siirtymiseen asti.
Hän oli hakenut työnjohtajan vakanssia muista alueen puunjalostustehtaista.
Bruukinkadun Myllynkivitehtaan johtajan Kyösti Kavanderin haastattelua hän piti kovin profeettamaisena kuin Johanneksen Ilmestyskirjan ennustuksia.
Olli oli käynyt ammattikoulusta päästyään työteknikon kirjekurssin,mikä edesauttaisi paikan haussa.
Kisällintyönsä hän oli suorittanut vuonna 1952 Myllynkivitehtaan keittiökaappikasauksessa.
Tenkasen Penan painostuksesta Olli oli hakenut työnjohtajan vakanssia Myllynkivitehtaalta.
Johtaja Kavander oli lupsakka ja kaljulakinen miehenpätkä,joka istui pissankeltaisessa työtakissaan paperien ja työpiirustusten täyttämän pöytänsä takana pikkubostoni suupielessä.
Kysyttyään lippalakki sylissä vakansseja,Kavander oli osoittanut Ollille kulunutta nahkatuolia hakijalle.
Sinisen tupakkapilven sisästä johtaja oli lausunut ennustuksensa kuin palava pensas Moosekselle:
Kuules Olli...mää anna sul muutama avviisi tämä paikkakunna puualalt.
Ensteks mun täytty sanoo,ett mää miälissän ottasis sunt tehttal tyäpomoks,mut virma talourelline tilanne heilu kiikuslaural,ku isomma virma kute Asko ja Isku ova vallanne sarjatuatannollas markkina laminaattipintasil lastulevykaapistoill.Meiti Kokopuukaapi ovakylläki lujii,mutt kallei..eik näyt ett laarull olsis ennä mittä merkityst.
Ne pykäävä halpoi kaapei sarjass eik meikäläisell oll mittä markkinarakoo sellaste lastulevykaappije kans.
Meikäläste kaapisto ova täyspuut ja pelkkä käsityät,eik meirä kannat lähtte kilppa tyävoima ja materiaali kalleure kanss.
Mää ole alustavast tehny kauppoi Virtase puusepäliikke kans,joka ryhtty piakkoi valmistamma just laajennetus tehttasas Vanutehttamäjes rario- ja televisioloorii..
Mull ol lykky saara jonklane hinta omast vapriikista.
Virtase tuatont o viime vuare aikkan nousnu yli saral rosentill Hellara rariokaappie ja televisiolaatikoire kontrahri ansjost.
Elektroniikka-alal o noususuhranne päälläs ja puuala kompuroi peräs puuajoil heikonlaisest ellei lasket mukka huanekalualaa.Meikäläiste pikkuvirmat ei saa kontrahtei elektroniikkapualel,ku meirä kapasiteetti ei riitä tilauste suuruures.
Mää ole liia vanh alottamma uurell sektoril eik meill ol pokka jatkama yrityst,ja ala vaihtamine vaatti kontanttii ja monii istuntoi pankkiherroje kanss kapineteis.
Sitä mu sisäkalu eivä enää kest.
Mää kyl kattosisis,jos sää olsis hiukkanki kärsivälline,ku huanekalualall n jatkuvast markkinoit ja kun kustannuslaskupualell olla menemäs halvemppi materiaalivaihtoehtoihi.
Tää alkanu uus vuaskymmen o oikket ennakkoaikka rario- ja televisioalall ja mää kattosisi,et niit töllötinloorii katottas huanekaluje markkinoinnniks.
Nii ne nykyjäs valttava jokase pirttikammari nurka,kus jokku orttoroksiste ikonialttari.
 |
| 23 tuumainen Salora TV |
Ja sit noi japsikki ovas jo päässe valttama Amerikkaa uuurelles yhrel Sony-merkil,jonk rariot ja televisiot ova jo täysi ransistoroirui.
Sit ne myyväs jo japanilaissi autoiki Kalifornias.
Mää luji yhrest autolehrest,ett yks Yokohama Maru-paatti ol täynäs japanilaissi pikkuautoi saapunu Los Ankelessii.
Se piilin merkk ol joku Ratsuni.
Viimeks mää osti japanilaise auto mu tyttärepojal Siimesvaara lelukaupast erellisjoulu all.
Se ol pellist rässätty Puikin kopio oikke isoil läkkipeltisil siivil ja poliisivaloil Haiveipatrolli väreis.
Pohjas luki Made in Japan.
Ja sitt tuleeki kysymysmerkki...et kauaks kannatta pykätä puissi loorii televisioil ja rarioil!?
Japsien televisiokoneire loora on jo tehty plastiikast.
Mää sanosisi sull yhre tulevaisuure menestymise salasana...."PLASTIIKKA".!
Se plastiikkamateriaali tulee korvamma puun kaikill tuotantoaloil....sanommää!
Kaupunki torilkin saa jo plastiikkassii saunakiului,kupei ja lautassii helppoheikeilt tusinan viirel markal.
Kymmene vuare peräst täll talousalueell kaikk puuyritykse ova kualnee ja tilall seissoo vain plastikkavapriikeit.
Nii..ja mää ole muuttamas vuare sisäl eläkkeell Floritaan...enk eres kuse taaksepäite.
Koko elämän mää ole kaivellu puutikui kynsie alt puusepä hommist ja pikkase päänahanki raapimisest.
Kattos sää Olli..kussää oles viäl nuarkin..ett ettepäitte.
Sullon suur tulevaisuus plastiikas!
 |
| 1959 Datsun 1000 |
Seuraa...Kohtaaminen messuilla.
