Marraskuun 22. päivä 1963. Papinpoika ja pakana.

1963 Salora Finlandia 2

Vuoden 1963 marraskuussa tai pikkukaupunkilaisten inhoamassa likakuussa,jolloin sokeritehtaalla alkoi käyntikausi hajuineen ja juurikasleikelietteineen,pappilassa ei vielä ollut televisiota.
Jussin kaikkien kavereiden kotona oli konkurssiharavat eli tv-antennit katolla ja mustavalkoteeveet olohuoneen nurkassa kunniapaikalla pitsiliinoin ja pakollisin raamitetuin vihki- sekä rippikuvin. Highway Patrolin hän kävi katsomassa pöksytehtaan poikien kutsumana heidän luksushuushollissa,missä myös seisoi ruokailuhuoneen seinää vasten hi-fi-radiolevysoitinkaappi,jossa soi useaan Elviksen Love Me Tender ja Paula Ankan Diana. Lahden suurkisoja ja Kirjosen etuviistomäkihyppyjä Jussi meni katsomaan suureen karvalakkisakkiin korttelin päässä sijaitsevan ARSA:n radioliikkeen lasivitriinin ASA-televisiosta.
Televisioimattomat sukulaiset tulivat kautta Suomenmaan oikein maankiusaksi,jolloin iltauutisten jälkeen isäntäväet tekohaukoituksineen yrittivät päästä sukulaistöllöttäjistä eroon.

Aune vasemmalla osuuskaupan
sivumyymälän hoitajana 50-luvulla

Marraskuun 22. päivän perjantai-iltana kuuden kieppeillä Jussi oli marssinut isosiskojensa kanssa viiden asteen pakkasessa Helsingintietä pitkin Muurlantulliin Aune-tätinsä luokse kahville sekä pipareille ja tietenkin katsomaan televisiota tämän alkoviyksiöön osuuskaupan sivuliikkeen yläkerrassa.
Jussi muistaa vielä tänäänkin v.2013 joulukuulla Lontoossa,miten pakkaslumi narskui kengänkantojen alla patikkamatkalla tädin luokse.Sen perjantai-illan teeveeohjelmista hän ei kyllä muista paljoakaan,koska vierailijat joutuivat ikävyyteen saakka katselemaan piparilautaset polvien päällä ja kahvitassit kädessään perhealbumeja sekä kuuntelemaan tädin  tunnettuja Iisalmen muistoja sotaa edeltäviltä vuosilta.
Albumien katselun ja lapsien jo ulkomuistista rienneen perhehistorian toistamisten katkaisi tädin kysymys:
--Ottaako kukkaan vielä lissää kahavia?
--Ja nuo luumutortut kyllä kuivoo kannikoeksi jollei kukkaan syö!
--Panempa niitä paperjpussiin matkaevvääksi jä isälle vietäväksi..
Tädin henkikin haiskahti isän halitoosilta.
--Issäenne kun on niin makijan perrään!
Jos kyseessä olisi ollut Uuden Vuoden päivän tai Itsenäisyyspäivän presidentti Kekkosen puhe Suomen kansalaisille,alkoviyksiössä kukaan ei olisi saanut hiiskahtaa sanaanpuolikastakaan.
Kekkosen televisiopuheita pidettiin yhtä pyhinä kuin Jouluaamun saarnoja kirkoissa.

22.12.1963 Kennedyn Lincoln
ennen Dealey Avenueta
Shorpy pictures

Kello 21.30 täti suhautti löysien ja kellastuneiden tekohampaidensa välistä hiljaisuuden Yleisradion televisiouutisten takia. Tädin huushollissa,kuten pappilassakin radio- ja televisiouutiset,aamu- ja iltahartaudet olivat pyhiä toimituksia,jolloin jälkikasvun piti istua paikoillaan hiiskumatta kuin pakkosunnuntaisaarnojen aikana kirkonpenkissä.
Ensimmäisenä uutisena iltauutisten tuore uutisankkuri Heikki Kahila ilmoitti,että Yhdysvaltojen presidenttiä John F. Kennedyä oltiin ammuttu Dallasissa,Teksasissa kello 12.30 paikallista aikaa.
Presidentti oli kuollut sala-ampujan luodista Dallasin sotasairaalassa.
Ruudussa näytettiin epäselvä filmiklipsi attentaatista Dealey Avenuelta,miten presidentin musta avo-Lincoln lipui eteenpäin,Jack Kennedyn pään heilahdettua taaksepäin ja jonka jälkeen tämä kaatui sivulle rouvansa Jaqueline Kennedyn syliin.Teksasin kuvernööri Connallykin edessä näytti kiemurrelleen kivusta.Sekunneissa presidentin mustapukuiset turvamiehet Lincolnin takarampilta kiipeilivät auton takaluukkua pitkin suojelemaan kuolevaa presidenttiä.
Uutisvälähdys hiljensi alkovioyksiön henkeäsalpaavasti.
Ilmeisesti miljoonissa kodeissa maapallon joka kolkassa tehtiin samoin.
Televisio oli kuvaputkellaan pienentänyt maailmaa,joka sotineen ja rauhoineen,tragedioineen ja komedioineen,köyhineen ja rikkaineen mahtui yhden alkoviyksiön nurkkaan.

Abraham Lincoln

Paljon ennen radion keksimistä v.1865 huhtikuun 15. päivän presidentti Abraham Lincolnin murha lensi maailmalle lennätinlankoja pitkin.Omituisena sattumana presidentti Kennedy murhattiin Henry Leylandin presidentti Lincolnin kunniaksi ristimässä Lincoln-avoautossa.
Radion kultakautena vuoden 1932 maaliskuun 1. päivänä maailmankuulun lentäjäsankari Charles Lindberghin lapsen kidnappaus samoin levisi maailmalle sekunneissa telexoperaattorien ticker tape-nauhoina. Syrjäisessä Suomessakin kauan puhuttiin Lindberghin lapsen murhasta ja saksalaisesta kidnappaajasta Bruno Hauptmannista..
Presidenttejä maailmalla oltiin yritetty vaientaa Kennedyn tapauksen lisäksi aivan edellisvuonna 1962 Pariisissa kuuluisana Charles De Gaullen murhayrityksenä. Ranskan presidenttiä oltiin yritetty murhata aiemminkin useita kertoja.Attentaattiyrityksestä oltiin tehty Shakaali-filmikin Forsythin kirjaan pohjautuen. (Day of the Jackal).

1932 Lindberghin pojan
katoaminen

Charles de Gaulle

1961 JFK

John F. Kennedyn ympärille oli kehittynyt maailmanlaajuinen ihailu demokratian puolustajana ja kommunusmin uhan laudentajana Kuuban kriisissä.Hän myös naisväen silmissä oli nuori ja komea hollywoodluokan Lancelot,jolla oli silmää naiskauneudelle kodin ulkopuolellakin.Miehet taas ihailivat hänen nuoruutta ja voimaa,jotka katkesivat traagisesti 44-vuotiaana sala-ampujan luodeista..
Jos Suomen presidenttiä kohtaan oltaisiin tehty samanlainen attentaatti,niin kansa melkein yksimielisesti olisi liputtanut puolijumalansa äkillistä poismenoa siniristiliput puolitangossa.Monet presidentin vastustajat olisivat samoin iloinneet suomalaisella vakavuudella. Vuonna 1963 Kekkonen oli jo toista kierrosta presidenttinä.
V.1961 hän oli käynyt Sylvi-rouvansa kanssa virallisella vierailulla tapaamassa JFK:ta ja tämän Jackie-rouvaa Valkoisessa Talossa.
JFK:n vierailusta Suomessa tiedettiin paremmin Kekkosen vierailusta Havaijilla suurlähettiläs Max Jakobssonin ja ulkoministeri Ahti Karjalaisen kanssa.

1961 UKK,Jakobsson ja Karjalainen
Havaijilla

Lehtikuvissa kolmikko istui havaijinpaidoissa ja shortseissa palmun alla lukemassa Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hrustsevin noottia,minkä johdosta presidentti ja ulkoministeri joutuivat pakkaamaan kamppeensa seuraavaan koneeseen. Presidentti joutui vielä Suomessa vaihtamaan pikaisesti talvikamppeet päälle suoralennolle Novosibirskiin tapaamaan Nikitaa.
Suomea oli kohdannut kylmän talven lisäksi kylmän sodan talvipakkaset.

UKK:n presidenttiys katkesi 1981 sairauden takia tai oikeasti vanhan iän dementiaan.
Oireita dementiasta oltiin katsottu mustavalkotelevision ruudusta presidentin valtiovierailusta Islantiin.Hänen kerrottiin kysyneen adjutantiltaan seurassa olevasta Islannin naispresidentistä,että kuka tuo hyvän näköinen nainen mahtaisi olla.
Presidentti Urho Kekkosellakin oli ollut silmää naiskauneudelle,mutta hänen elinaikanaan maassa ei uskallettu kuin kuiskailla asiasta.
Häntä voidaan verrata Kalevalan Lemminkäiseen,johon kaikki nuoret naiset rakastuivat.
Hänessä oli jotain salaperäistä vetovoimaa.
Uusi sodanjälkeiset suuret sukupolvet olivat syntyneet "Kekkosen aikana" täysin tietämättä muista Suomen presidenteistä,entisistä taikka tulevista.

16.10.1930 Ståhlbergit Helsingin
rautatieasemalla

Suomen levottomina vuosina tasavallan presidenttiäkin ollaan uhattu.
Kuuluisin tapaus oli presidentti Ståhlbergin ja rouvan kyyditys eli muilutus Chevrolet-umpiautolla Helsingistä Joensuuhun 14.10.1930.Kyseessä oli silloin oikea äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen järjestämä kidnappaus.
Presidenttipari kylläkin vapautettiin,palaamalla junalla Helsinkiin 16.10.1930.

Jussi siskoineen palasivat pappilaan tätinsä luota sekavin mielin.
Oli aivan käsittämätöntä ,että voimakkaan supermaan Yhdysvaltojen presidentti voitiin niin yksinkertaisesti ampua jollain kiikarikiväärillä jostain koulukirjavaraston yläkerran ikkunasta.
Attentaattitapausta seurasi epäillyn salamurhaaja Lee Harvey Oswaldin pidätys ja yökerhonpitäjä Jack Rubyn Lee Harvey Oswaldin murha Dallasin keskuspoliisiaseman paikoitustiloissa.
Kysymyksiä oli herättänyt jälkeenpäin varapresidentti Lyndon B. Johnsonin pikainen presidentin valan vannominen Kennedyn lentokoneessa matkalla Dallasista Washington D.C.:hin.
Jackie Kennedy oli todistamassa valaa verisessä jakkupuvussaan.
Salaliittoteorioita oltiin murhan jälkeen kypsytelty puolisataa vuotta tapahtumasta.Silminnäkijöiden mukaan ampujia oltiin nähty toinenkin tai aseen laukaisua muistuttavaa ruutipilveä aivan Lincolnia edessä sijaitsevalla nurmikumpareella.
Mafiaa,FBI;tä ja CIA:ta ollaan yhdistetty murhan aivoiksi yksin,yhdessä ja erikseen.
FBI:n pitkäaikaista johtajaa Edgar Hooveriakin epäiltiin Kennedyn vihamiehenä.

n.12.30 JFK Dealey Plazalla

Dokumenttien ja dokumenttifilmien pohjalta ampumatapauksesta ollaan kirjoitettu monia kirjoja erilaisina versioina.
Attentaatin rekonstruktioita ollaan tehty lukuisia tietokonepohjallakin.
Oswaldin katsottiin myös huonohkona tarkka-ampujana olleen kykenemättömän ampumaan kolmea laukausta peräkkäin muutamassa sekunnissa koulukirjavaraston ikkunasta.
Kolmatta luotia ei koskaan löydetty. Hylsyt kylläkin löytyivät varaston lattialta.Eräs teoria kolmannesta luodista kertoo,että Lincolnin lipuessa eteenpäin ampujan sihtiin oli osunut liikennevalot,johon se kolmas luoti oli osunut. Luotiteoriaa ei voitu todistaa jälkeen päin,koska liikennevalot oltiin vaihdettu.
Oswaldin Neuvostoliitossa viettämää aikaa myös katsottiin motiiviksi KGB:n käskyläisenä samoin kuin hänen Dallasissa jakamiaan pamfletteja Kuuban vapaustaistelusta ja USA:n riistosta.

12,30 Dealey Plaza
HS.22.12.2013

Kysymyksiä motiiveista ja mahdollisista salaliittolaisista pulpahtaa uutisiin jatkuvasti vielä 50 vuoden päästäkin. Eräs nurmikumpareen lähellä kinofilmannut henkilö on luvannut vielä edellisviikolla marraskuun lopulla 2013 julkaista filmipätkän mahdollisesta toisesta salamurhaajasta ...kovaa hintaa vastaan.
Warrenin komission ja myöhemmin kongressin asettaman murhavaliokunnan katsottiin tehneen tutkimuksista täysin puutteelliset,puolueellisent sekä nopeasti läpiajetut päätökset Lee Harvey Oswaldin syyllisyydestä yksin salamurhaan.
Uskoisin.ettei todellista murhan syytä ja siihen osallistuneita koskaan saada selville.

Matthew Smithin v.2001 julkaisemassa kirjassa "Say Goodbye to America" kirjoittaja yrittää todistella salaliittoteoriaa attentaatin edellisen päivän eli torstain marraskuun 21. päivän tapahtumien pohjalta seuraavasti:

LBJ ja Jackie Kennedy presidentin koneessa
LBJ:n virkaanastujaisissa 22.11.63

Vilkas päivä Dallasissa
-------------------------------
Torstai marraskuun 21. päivä 1963 oli vilkas päivä Dallasissa.
Huomenna Yhdysvaltojen presidentti tulisi vierailemaan siellä osana matkastaan Teksasiin.
Jotkut dallasilaiset olivat vierailusta innoissaan,kuuluessaan paikalliseen pieneen presidenttiä tukevaan vähemmistöön. Valmisteluja oltiin tehty ja presidentin autokulkueen reittiä tutkittu parhaimman näköalapaikan löytämiseksi sekä presidenttiparin näkemiseksi. Lapset olivat tehneet julisteita "Hurraa JFK!" ja "Me rakastamme JFK:ta". Kaikki kuitenkaan eivät olleet yhtä innostuneita. Toiset,jotka olivat päättäneet löytää paikan autokulkuereitin varrelta,olivat puhtaasti uteliaita yksinkertaisesti nähdäkseen vilahduksen presidentistä. Joukossa oli myös presidentille vihamielisiä katsojia ja muutamat kantoivat käsissään julisteita,kuten "Auttakaa presidenttiä potkimaan demokratia pellolle!" sekä "Jenkki..painu kotiin!" 
Presidentin oppositio oli pantu hyvin esille. 
Muille kaupunkilaisille,joiden keskuudessa JFK ei ollut suosiossa, ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa siitä,mitä presidentille kävisi huomenna.
Muutamilla harvoilla pahaa tarkoittavilla dallasilaisilla oli aivan toisenlaiset ajatukset mielessään:
he halusivat tulla näkemään presidentin kiikarikivärin tähtäimissä  hyvin organisoidussa,hyvin harjoitellussa ja sotilaallisessa Yhdysvaltojen presidentin ampumissuunnitelmassa. He eivät olleet salaliittolaisia,vaan salaliittolaisten työkaluja,mestaritarkkampujia ja kovia tappajia,tukenaan Dallasiin varta vasten tuodut viestintä- ja turvamiesryhmät,joidenka päämääränä oli maalle päästä eroon "nuoresta nousukkaasta",joka oli päässyt livahtamaan presidentiksi pienellä vaalivoittomarginaalilla. Nyt tämä nuori nousukaspresidentti oli saanut valtavan suosion.
Heidän mielestä maassa oltiin tehty älytön virhe,koska presidenttiyden olisi pitänyt mennä turvallisesti Richard Nixonin käsiin ja mistä uskomattoman harvat olivat vääntäneet sen pois miljonääri Joe Kennedyn pojalle,jota vihattiin liikemies- ja poliitiikkopiireissä..samoin kuin pelättiinkin.
Salaliittolaiset itse epäilemättä eivät kommunikoisi toistensa kanssa ajaessaan suunnitelmaansa seuraavana päivänä läpi,välttääkseen minkään seikan jäämisen mahdollisuuden varaan ja jättämättä mitään jälkiä,jotka johtaisivat heihin takaisin.
Salaliittolaisia ei pidä sekoittaa rohkeisiin ihmisiin.
Jack Kennedy sai lisääntyvää kannatusta ja tukea kaikkialta,mikä ennusti hänen mahdollista toista presidenttikautta Valkoisessa Talossa. 
Siitä huolimatta hän ei saanut kieriä missään itsetyytyväisyydessä. Hän ei halunnut lyödä laimin mahdollisuuksiaan etelävaltiossa,etenkin Teksasissa,missä puolue oli lentänyt kappaleiksi sisäisistä sodista,pääosin kahden päähenkilön ,kuvernööri John Connallyn ja senaattori Ralph Yarboroughin välillä. Kennedy laski ajan olleen käsillä molempien osapuolien ongelmien ratkomisessa ja tämä oli pääosaisesti syynä osavaltioon suuntautuvan matkan tarkoitukselle.
Matkan suunnitelluista vierailukohteista Kennedyä oltiin varoiteltu eri tahoilta sekä Dallasin vierailun väliin jättämisestä. Eräs varoittelija oli evankelisti Billy Graham ja toinen Yhdysvaltojen YK:n edustaja Adlai Stevenson. Lähimpänä tapahtuman taustalla oli Yhdysvaltojen kansalliskomitean jäsen Byron Skelton Templestä,Teksasista,joka oli ilmaissut epäilynsä vierailusta presidentin veljelle Robert Kennedylle. Epäilijöitä löytyi muistakin,kuten presidentin avustajasta Fred Holbornista,joka aavisteli  jotain tulevista vaikeuksista,soittamalla Lontooseen ystävälleen Sunday Timesin Henry Brandonille,jonka pitäisi kehoittaa Kennedylle poistua siltä paikalla Teksasista. Kennedy kuitenkin innoissaan 25:n Teksasin vaaliäänipanoksen haavimisesta oli jo päättänyt lähteä pitkälle matkalle,mistä Dallasia ei oltu poisluettu.
Torstaihin 21. päivään mennessä presidentti oli menestykkäästi vieraillut San Antoniossa ja Houstonissa,missä hän teki pientä "kallon koputusta" Connallyn ja Yarboroughin välisissä skismoissa. Asiat menivät hyvin putkeen hänen asetuttua Hotel Texasiin Fort Worthissä,missä hän tuli pitämään aamiaispuheen seuraavana aamuna ennen Dallasiin lähtöä.
Samanaikaisesti Dallasissa jaettiin sinä torstaina halpoja lentolehtisiä poliisien etsintäkuulutuksen muodossa "Etsintäkuulutettu maanpetoksesta" etu- ja sivukuvin presidentin kasvoista,joidenka alapuolella lueteltiin lista presidentin petosesimerkeistä.
Kennedyn vastainen oikea siipi ampui kovilla.
Sinä iltana Dallasissa Clint Murchison piti pirskeitä.
Miksi öljyparoni Murchinson tarkalleen juuri siksi illaksi oli valinnut juhlimisen,kukaan ei näyttänyt tietävän,mutta liikkeellä kierteli kourallinen huhuja ja spekulaatioita. Kutsujen vieraslista oli vaikuttava. John Tower oli siellä ja öljymiljardööri H.L.Hunt ja Chase-Manhattan-pankin John McCloy (joka myöhemmin valittiin Warrenin komission jäseneksi)..ja FBI:n pääpomo J.Edgar Hoover,kuuleman mukaan. Madeleine Brown,joka tunnettiin Lyndon B. Johnsonin tyttöystävänä vahvisti läsnäolollaan,että Johnson oli matkustanut Houstonista.
Madeleine oli nähnyt Johnsonin kutsuilla.Hän oli kertonut kirjoittajalle,että pieni ryhmä Nixon,Hoover ja Johnson mukaanluettuna olivat menneet pieneen palaveriin,Johnsonin ja Madeleinen poistuttua kokouksen päätyttyä.
Madeleine Brown oli kertonut kirjoittajalle,että Johnson varomattomalla huomautuksellaan puhelimessa hänelle  seuraavana aamuna paljasti ilmiselvästi sen,mitä presidentille tulisi käymään Dallasiin saavuttuaan. 
Hän oli lausunut:
"Nuo pirun Kennedyt eivät pääse enää pitämään minua pilkkanaan tämän päivän jälkeen!"
Ja päätelleen siitä,miten hän oli käyttäytynyt edellisiltana,Madeleine oli vakuuttunut Johnsonin tietäneen lähtiessään pois Murdochin kalaseista. Jos Johnson tiesi,niin kuinka monet muutkin tiesivät? Ilmeisesti todennäköisimmin J. Edgar Hoover,joka oli siihen mennessä saanut selvän varoituksen presidentin ampumisen mahdollisesta tapahtumisesta.16. päivä lokakuutta 1963 päivätyssä  ja kirjatussa telexkirjeessä FBI:lle oltiin mainittu ampumapäivämääräksi 22.11.1963 ja paikaksi Dallas.
FBI:ssä ei katsottu kirjeen perusteella tarpeelliseksi ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin.
Tiedettiin julkisesti melko hyvin,etteivät Hoover eikä Kennedy olleet sydänystäviä ,JFK:n yrittäessä  potkia Hooveria pellolle virastaan FBI:n pääpomona..
Jos kaikki edellä yhteenpantuna olisi ollut totta vahvoin todistein,niin kyseessä olisi ollut erittäin poikkeava tilanne,missä kaksi tulevaa presidenttiä yhdessä maan liittovaltioiden sisäisen tiedusteluorganisaation päämiehen kanssa olivat syyllistyneet maanpetokseen.

Lopuksi herää myös kysymyksiä salaliittoteoriasta,miksi Lee Harvey Oswald Dallasin keskuspoliisiasemalla pidätettynä presidentin murhasta vastasi lehdistön kysymyksiin,että hän oli vain ns. Patsy eli isomman rikollisliigan työkalu ja syntipukki. Jack Rubyn osuus Oswaldin vaientamisesta myös oli kyseenalainen ,tekikö hän sen patrioottina vaiko salaperäisen isomman tahon käskystä.
LBJ astuttuaan virkaansa Valkoiseen taloon ensimmäisinä tehtävinään lisäsi amerikkalaisten joukkojen määrää Vietnamiin runsaalla kädellä,JFK:n jo ennen Dallasin matkaa laadittua ratifioinnin amerikkalaisten sotilaiden radikaalisesta vähentämisestä.
Jackie Kennedy eräässä haastattelussa ennen miehensä kuolemaa oli vastannut yhteen lehtihaastatteluun,että "Voi Luoja..mitähän tapahtuisi maalle,jos varapresidentti Johnson valittaisiin presidentiksi!!

LBJ ja JFK

Salvatore Giancana

Edellisiltana ennen presidentin murha-attentaattia JFK oli ollut puhelinyhteydessä Los Angelesiin Frank Sinatran tuttuihin kuuluneen naisystävättären kanssa ja jolla oli yhteys mafiapomo Salvatore "Momo" Giancanaan.
Giancana tunnetaan CIA:ssa hyvin,koska itse tiedustelutoimisto oli välikäsien kautta pyytänyt häntä toimittamaan Kuuban diktaattorin pois päiviltä. Giancanaa pidettiin Chicagon Al Caponen mafiayksikön seuraajana,johon yhdessä Miamin mafiayksikön johtajan Santo Trafficiantin kanssa CIA oli ottanut yhteyttä Castron murhaamiseksi. Attentaatteja tutkinut Church-komissio oli laskenut Castroa kohtaan suunnitelluiksi murhayrityksiksi 6 tapausta v.1960-65.
Todelliseksi murhayritysluvuksi CIA:n ns. Mongoose-operaatiossa ollaan laskettu 638 kappaletta.

1957 Fidel Castro kidnappautti kuuluisan
kilpa-autoilijan Juan Manuel Fangion Cuba
Grand Prix-ajojen aikana

Castroa oltiin yritetty tappaa myrkyttämällä hänen kuubalaisia sikareitaan botulinium-myrkyllä,saastuttamalla hänen scuba-sukelluspukunsa tuberkuloosibasillilla,räjähtävillä sikareilla,kuulakärkikynällä,mikä sisälsi myrkkyä ruiskuttava kertakäyttöruisku,juomalla,mikä sisälsi Blackleaf 40-myrkkyä... ja mafiatyylisillä tappokeinoilla,kuten Castron vieraillessa Hemingway-museossa...räjäyttämällä museon.
Jos uskotellaan ,että CIA olisi ollut takana JFK:n murhassa,niin tiedustelupalvelulla oli ollut takanaan historiassa muitakin valtionpäämiesten salamurhia:

Patrice Lumumba

Rafael Trujillo

1.Tammikuun 17. päivä 1961.Kongon presidentin Patrice Lumumban murha.
2.Toukokuun 30. päivä 1961.Dominikaanisen tasavallan diktaattorin Rafael Trujillon murha.
3.Marraskuun 2. päivä 1963.Etelä-Vietnamin presidentin Ngo Dinh Demin murha...

Ngo Dinh Dem

Kaikista salamurhista peitellyin oli Marilyn Monroen,JFK:n tyttöystävän kuolema v.1962,jota peiteltiin itsemurhana.
Tapaukseen liittyi mm. Kennedy-klaaniin avioitunut filmitähti Peter Lawford ja Bobby Kennedy,joista jälkimmäistä epäiltiin kuolemantapauspaikan lavastuksesta Marilynin henkilääkärin kanssa itsemurhaksi.
Ruumiinavauksessa Marilynin mahalaukusta ei löytynyt lääkkeitä,mutta hänen toisen "kuuluisan " rintansa alta paljastui pieni lääkeruiskun tekemä reikä,joka oli myös mennyt yhden murtuneen kylkiluun läpi--.
John F. Kennedyn kieltäydyttyä ottamasta Marilyniä Valkoisen Talon 1st Ladyksi turhautunut filmitähti oli luvannut julkaista suhteesta kirjoittamansa punaisen muistikirjansa lehdistölle,
Bobby Kennedy lensi paikalle helikopterilla Los Angelesiin etsimään Marilynin bungalowista kyseistä muistikirjaa.
Muistissa oli vielä JFK:n syntymäpäiväjuhlat,missä Marilyn lauloi presidentille Jackie Kennedyn läsnäollessa hauraanoloisesti "Happy Birthday Mr. President.."
Bobby Kennedy valitettavasti  murhattiin v. 1968.
Samoin tasa-arvotaistelija Martin Luther King....

JFK ja Norma Jean
Juhart

Sudeettisavolaisen salolaisen Iisalmen matka.Papinpoika ja pakana.

Arvi-setä ja Antton-veturi
Juhart 2010

Ingo

Vuonna 1959 ruotsalainen raskaansarjan nyrkkeilijä Ingemar Johansson oli lyönyt kanvesiin amerikkalaisen Floyd Pattersonin.Jussin kesäloma oli aluillaan jä äitikapplalinen oli vetänyt pojan hihasta Turuntien uuteen osuuskaupan tavarataloon vaateostoksille tulevalle Iisalmen reissulle.Äiti kannatti SOK:ta eikä pappilaan ostettu työväen osuuskaupasta kuin reikäleipää,mikä hänestä oli maittavampaa kuin ässookoolainen..kumma kyllä.
Jussi pelkäsi äitinsä vaatevalikointia,koska edelliskesänä hän oli vinkunut avokärkisiä sandaaleja ja saanut äidin valinnalla umpikärkiset vanhanaikaiset pappamalliset sandaalit.Kouluunkin hänen piti marssia sivukatuja pitkin,etteivät kaverit nauraisi.Koulusalkussa hänellä kyllä oli vanhat solkikengät,jotka hän pisti koulun vessassa jalkoihinsa naureskelun välttämiseksi.
Äidin periaatteena aina oli käytännöllisyys eikä muodin mukana juokseminen sanomalla iisalmelaisella savonkielellä,että "rumat vaenj ne vuatteilla korreilee" ja että "kaaneuvesta palakitaan,mutta rummuuvesta ei sakoteta".Äidillä oli aina valmiina savolaisissa "kasvantavärissä leuvoissa" sopiva aforismi jokalähtöön.
Ihmeiden taikka ihmettelyjen aika ei ollutkaan ohi,koska tällä kerralla äiti oli valikoinut hänelle miesten vaateosastolta keltaisen lyhythihaisen kesäpaidan mustin kauluksin ja mustat kupariniittiset Ingo-farkkushortsit.Ingohan oli Ingemar Johanssonin lempinimi. V.1952 Ingemar Johansson  tuntemattomana ruotsalaisena nyrkkeilijänä Helsingin Olympialaisissa pakeni pukukoppiinsa nyrkkeilykehästä vastustajaansa.
Voitto Floyd Pattersonia vastaan teki hänestä maailmalla hänestä idolin ja Suomessa hänen Ingo-nimensä liitettiin poikien shortsitäkyyn.

Juri Gagarin

Neuvostoliitolainen kosmonautti Juri Gagarin teki sateliittiyksinlennon 1961,muttei hänen nimeä näkynyt yhdessäkään suomalaisessa poikien housuntäkyssä,jollei sitten Neuvostoliitossa.Itänaapurissa ei kyllä oltu vielä farkkushortseja keksitty,vaikka olivat kehuneet keksineensä "aftomobilin" eli auton.
Juri Gagarin vieraili Jussin kotikauppalan torillakin matkallaan Helsingistä Turkuun.Tori oli täynnään kosmonautin ihailijoita,mutta pappilan Jussi ei tavannut häntä,jouduttuaan kesämökille äitikappalaiskan työsavottaan..(venäjäksi savoda)
Jussi oli vaatevalikoinnista äimällä lyöty,mutta uusia avokärkisisä sandaaleja hän ei saanut,vaan plankkasi oikein urakalla vanhan ruskean solkikenkäparin reissulle,piiloittamalla hetekansa alle umpikärkisen sandaaliparin ja kertomalla äidille hukanneensa kengät johonkin..ehkä koulun voimistelusalin kulissivarastoon,missä voimistelutunniksi vaihdettiin vaatteita urheilushortseihin.Ne urheilushortsitkin olivat äidin valintaa.Jussin inhotessa niiden tekosilkkistä kahinaa ja löysää haarukkaosaa,mistä pili tuppasi vilkkumaan lahkeen suusta sadan metrin juoksussa.Siitä syystä hän aina jäi lyhyin savolaismallisin jaloin viimeiseksi.
Istualtaan hän aina näytti pitemmältä muita saman ikäisiä poikia,joilla taas oli lyhyet selät ja pitkät sääret.

Aune sota-ajan konduktöörinä
Juhart kuvakollaasi 2010

Iisalmen reissua varten hän oli pakannut pieneen pahviaskiinsa alusvaatekerran,varasukat ja pesuvälineet.
Reissunhan piti kestää vain viikon ja matkakuonat saisi pestyä Arvi-sedän Koljonvirran VeeÄrräläisten mökillä.Arvi-setä oli isäkappalaisen nuorempi veli ja Iisalmen rautatieaseman päällikkö.Isän keuhkokuumeeseen sodan jälkeen kuollut vanhempi veli oli ollut samoin sota-aikana VR:n konduktööri ja ilmeisesti saanut pahan kylmetyksen kylmistä vaunuista toiseen hyppimisistä tulipalopakkasissa. Isän vanhempi Aune-siskokin oli Jatkosodassa palvellut konduktöörinä,vaikka Talvisodassa palveli keittilölottana.
VeeÄrräläisyys tuntui olevan suvun verissä!
Ihme,ettei isästä koskaan leivottu junapappia,koska pappeja oli laivapappeinakin ja merimiesähetyksessä!
Jatkosodan asemasodan aikana isä oltiin kotiutettu sotilaspastorin virasta Iisalmeen ja matkusti oman Ajastaika-kalenterinsa mukaan jatkuvasti junalla Lapinlahden ja Iisalmen väliä.Samoin hän piti kinkereitä VeeÄrräläisille Lapinlahden vt. kappalaisena.
Ennen kannaksen viimeistä rytäkkää hänet kutsuttiin takaisin Kivennavalle sotilaspapiksi.

Reissun pisti isän vanhempi Aune-sisko eli Aune-täti,pulska ja kaksoisleukainen sekä keltatekohampainen Muurlantullin osuuskaupan sivuliikkeenhoitaja,joka oli aloittanut 30-luvulla kauppauransa Iisalmen osuuskauppa Putkolan puotipuksuna.Isän veljeskaartilla ja ainoalla siskoilla kellään ei ollut omia hampaita,kuulema pula-ajan takia ja isänkin kappalaiska oli pakolla vienyt pappilan hovihammaslääkäri Inkeri Linnalle vedättämään pois Bostonin kellastamat ja makean jäytämät yläleuan keittiönkalusteensa.Isä ja Aune-täti kummatkin hymyilivät sellaisilla melkein itsehymyilevillä vakiotekareilla.Pula-ajasta isä ja Aune-täti jäivät ikuisesti persoiksi makealle.

Isosisko Annukka Iisalmessa
pianotaiturina

Matkalle tuli mukaan kaveriksi Jussin vanhempi sisko Annukka,jonka piti tulla näyttämään taitojaan kaikille iisalmelaisille sukulaisille,joilla kotona sattui olemaan piano taikka urkuharmoonsi,miten pappilan tytär osaa niin kauniisti soittaa Für Eliseä ja muita Aaronin pianokoulun kappaleita. Jussi taas tuskin osasi soittaa pappilan flyygelillä kahdella sormella edes välttämättömästi Kissapollkkaa..
Piirustuksessa hän kyllä oli haka vasenkätisenä,jota siihen aikaan pidettiin aivovammana.
Vasenkätisyydestä hänellä ei ollut muuta ongelmaa kuin ettei osannut oikealla kännyllään taittaa sormiaan partiolaisten tervehdykseen.Oikean käden sormet piti teipata kämmeneen,että taipuisivat koukkuun.

Junamatka Salosta Helsinkiin höyryveturin vetämässä II luokan vaunussa meni Jussilla nopeammin kuin aiemmin isän kanssa v.1954,jolloin Karjaan asemalla vaunujen ikkunoihin laskettiin luukut,etteivät matkustajat näkisi itänaapurien vuokraamaa kaunista ja punavihreäksi maalattua sekä punatähtistä Porkkalan niemeä.Venäläinen veturikin silloin pantiin vetämään vaunuletkaa,ja jokaiseen matkustajavaunuun astui mahorkalle haiseva iivanasotilas vintofkakivääri selässään vartioimaan,ettei kukaan vain sattumoisin kurkkisi ikkunasta ulos kielletylle alueelle..
Pikajuna kyllä nytkin pysähtyi Karjaan asemalle,minkä kovaäänisistä vain kaikui kuulutuksia kahdella kotimaisella kielellä,suomeksi ja ruotsiksi..Ruotsiksi kylläkin ensimmäiseksi,kuten kotikauppalan brankkarin eli palokunnantalon seinän Asemakadun kyltti..Stationsgatan ja sen alla Asemakatu..
50-luvun alussa hän muisti palokunnatalon katukyltissä olleen vielä sama venäjäksi ylimpänä eli Ulitsa Aleksandraskaja.Tsaarinvallan aikaan katu oli Aleksanterinkatu.
Tsaarihan oli ollut myös Suomen suuriruhtinas.
Vielä pitkälle 50-luvulle roikuttiin muistoissa tsaarinvallasta ja viimeisestä itänaapurin vierailuista Klim Voroshilov-tankkien kanssa Karjalan kannaksella ja Viipurissa,mikä uusien venäläisten historiankirjojen mukaan oli ammoisista ajoista ollut vanha venäläinen kaupunki.

1953 Jussi pikkusiskoineen ja vanhempineen Ukin
hautajaisissa Iisalmessa. keskellä Arvo-apteekkari ja vieressä Bertta-täti
Arvo-sedän fedoran takana Aune-täti.Anni-täti ja Lare vasemmalla

DM4-moottorijuna

Junamatka Kuopioon taittui uudella DM4-moottorijunalla,Aune-tädin jopa tarjotessa ravintolavaunussa kierroksen Siff-Colaa.Oikea Coca Cola oltiin tuotu Suomeen v.1952 Olympialaisiin,mutta VR pysyi suomalaisessa Sinebrykoff-merkissä.
Parikkalan jälkeen Savon rata haarautui kapealta kannakselta Savonlinnaan,moottorijunan jatkaessa Pohjois-Savon pääkaupunkia Kuopiota kohti.Jussi oli aiemmin v.1953 vanhempiensa ja toppahaalaripukuisen pikkusiskonsa kanssa matkustanut Kuopioon oikealla Ukko-Pekka-höyryveturin vetämällä "Lentävä kalakukko-junalla".Kuopiosta he olivat vaihtaneet Iisalmen lähijunaan.

Ukki Juho lukkarinen

Ukin eli isosisän hautajaisiin silloin oli matka.Edesmennyt arkkutimpuri-isä Juho oltiin pantu tekemäänsä mustaan arkkuun. Hautajaisvalokuvassa Jussi seisoi vanhempiensa edessä alahuultaan purren viitasaarelaisen pappilan hoviräätälin Uuno Närhen isän sotamanttelista tekemässä pompassa.Komeutta vielä koristi musta ja korville vedetty baskeri.Siihen aikaan lapsienkin pukumuoti seurasi aikuisten muotia,jolloin jälkikasvusta vängälläkin muokattiin pikkuaikuisia.
Savonlinnaan Jussi pääsi seuraavana vuonna 1959 junalla,jolloin hän matkusti isän kanssa Sulkavan partio-opistolle järjestämään kansainvälistä partiolaisjamboreeta.Ennen Punkaharjua he laskeutuivat alas Punkasalmen Putikon pysäkillä ja vierailemaan isän serkun Hannes Lukkarisen luona.Hannes-setä samoin oli VeeÄrräläisiä ja ilmeisesti silloin lippuvirkailijana eli ekspeditöörinä,minkälaisesta toimesta Arvi-setäkin oli noussut Iisalmen asemapäälliköksi.
Lapinsotaan ja ensiksi Iisalmesta Ouluun mennessään v.1944 syksyllä isä oli kirjoittanut Ajastaikaansa käyneensä tervehtimässä eräällä radanvarren asemalla serkkuaan Hannes Lukkarista perheineen.
Punkasalmen rautatie-maantiesillan puisten rantapölkkyjen päältä Jussi hyppeli Hanneksen pojan kanssa kirkkaaseen järviveteen,pelkäämättä lainkaan veden alla piileksiviä pystyparruja.Näin hän oli hypellyt Kokemäenjoen nahkiaispitoiseen veteen kaveriensa kanssa v.1955 papinperheen evakkokirkonkylän Harjavallan Kokemäenjoen sillalta.Uimisesta hän ei koskaan pitänyt,vaan uhkarohkeista sukelluksista.

Timo setä ja 1953 Nash Statesman
Juhart

Kuopioon saavuttaessa ja junanvaihdossa seurueella ei ollut aikaa käväistä Laitisilla,papinperheen  lähi-sukulaisilla.Laitisen Timohan vähän väliä käväisi lounaissuomalaisen kauppalan pappilassa komealla vaaleanpunaisella Nash Statesmanilla,jonka takapenkillä Jussi rinta rottingilla leveili naapurin pöksytehtaan pojille,että kyllä meilläkin ajetaan jenkkiautolla.Pöksytehtaan poikien isällä oli silloin vielä käytössä kermanvärinen 1939-mallinen ja sodan käynyt kermanvärinen Chevrolet Master Deluxe sekä pikimusta poliisiauton värinen Volvo PV444.

Iisalmeen saavuttuaan matkaseurue tapasi Arvi-sedän Iisalmen asemalla.Setä kertoi Maila-tädin olevan kotona,jolloin Aune-täti buukkasi asemalta pirssin asemapäällikön uudelle asunnolle,mikä sijaitsi uudessa kerrostalossa lähellä pikkukaupungin keskustaa.Iisalmen väkiluku oli silloin puolta pienempi kuin papinperheen kotikauppalalla.
Maila-täti oli komeahko ja runsamuotoinen kätilö.Jussin mielestä isä-Antti ja Arvi ilmeisesti olivat kummatkin ihastuneet pyöreisiin savolaisnaisiin.

1924 ca.Äiti-kaisa veljineen
iisalmessa

Äitikappalaiska kylläkin oli Iisalmen Sandelsinkadun naapurin ja kauppias Kalle Kauppisen nuorimpana tyttärenä isän lapsuudenkaveri.Arvi oli mennyt naimisiin vasta 50-luvun vaihteessa,isän ja äidin kihlattua toisensa Jatkosodan alussa.Arvilla ja Mailalla ei ollut lapsia,jolloin Iisalmen reissulla Arvi-sedästä tuli Jussin keinoisä,joka tuntui vapaamielisemmältä isäkappalaisen körttiläisyyden rinnalla ja melkein kaverilta.Isä oli jäänyt hieman etäiseksi koko pappilan katraan kasvatuksessa,jättämällä kurinpidon ja kasvatuksen äidille,lottavääpelille,jonka sana pappilassa oli laki.Isä puolestaan piti huolta isommasta lammaskatraasta sielunpaimenena ja nuorisopastorina,nimittäin nuorista seurakuntalaisista ja partiopojista,joita hän johdatti ripille.Kasteet,vihkimiset ja hautaukset samoin kuuluivat papin toimenkuvaan,jolloin kappalainen kävi kotona vain kääntymässä,etenkin pyhinä eli papin työpäivinä.

Vierailuun kuului tietenkin sukuloiminen,jolloin seurue kävi vierailemassa omakotialueella Anni-tätiä ja tämän poikia Reijoa ja Larea,jotka silloin olivat jo vanhempia teini-ikäisiä poikia.Reijo oli vakavampi kaveri,mutta Lare taas hulivili.Reijosta tuli myöhemmin Uudenkaupungin tehtaan insinööri,mutta kirjapainossa työskentelevälle Larelle maistui paremmin olut ilman kummallistakaan koulutusta.Anni-tädin miehen ja isän vanhemman veljen haudalla käynti kuului myös protokollaan.
Anni-täti myöhemmin tuli mukaan pirssireissulle Iisalmesta Ämmänsaareen,isän vanhimman veljen ja entisen apteekkarin lesken Bertta-tädin luokse vierailulle.
Isän vanhin veli oli ollut apteekkarina Viipurin sotilasapteekissa,Torniossa ja Suomussalmella.

Arvin ja Mailan kaksiossa Aune-täti ja isosisko nukkuivat vierashuoneessa,mutta Jussille tehtiin petipaikka lapsettoman parin väliin isäntäväen parisänkyyn.Ensimmäisen yön unet olivat katkonaisia,Arvi-sedän noustua istumaan sängyn laidalle imemään pilli-Klubi-tupakkaa posket lommolla melkein joka tunti.Jussi oli kuullut ketjupolttajista kavereilta,jotka narrasivat että Teräsmieskin oli ketjupolttaja,joka lisäksi söi aamiaiseksi lautasellisen rautaa ja paskansi kettinkiä.Isäkappalainenkin tuprutteli pikku-Bostonia pajuholkissa ennen filtteritupakka-aikaa.Sitä ennen holkissa oli kärynyt vihreä Nortti eli North State.Sota-aikana hän  oli tarjonnut upseerikavereille korsussa Gold Leaf-savukkeita kaatuneen iivanan alpakkaisesta savukekotelosta.
Alpakkainen tupakkakotelo oli jäänyt hänelle sotamuistoksi ja vielä 50-luvullä isä tarjosi piispantarkastuksissaq papeille ja piispoille Bostonia kotelon avatusta ja kultadubleisesta sisäkannesta kuminauhan alta.
Eräänä aamuna herättyään Arvi-setä oli jo lutkuttamassa pilli- Klubia aamukahvisavuiksi,kun Maila-täti heräsi Jussin vierestä,jolloin tädin iso ja sinisuoninen tissi putkahti yömekon alta papinpojan poskelle. Jussi kyllä säikähti tapauksesta,muttei uskaltanut nousta peiton alta,kun nivuksissa tuntui omituista jäykkyyttä.
Hän oli kyllä nähnyt liiankin kanssa saunassa alastomia savolaisnaisia,mutta tissin äkillinen tarjonta sai veren kaikkoamaan aivoista suhinalla alavartaloon.
Maila-täti ei ollut moksiskaan tapahtuneesta,tyrkätessään meloninsa takaisin yömekon kauluksen alle.
Samanlaista eroottista jäykkyyttä hän oli kokenut pappilan vessassa reikelin takana.lukiessaan äitikappalaisen Kotiliesi-lehteä,missä mainostettiin teräväkuppisia Figura-liivejä.Noustessaan tarpeiltaan housujen sepalusta napittamaan vessanpytyn rinkulalaude oli noussut pilin mukana.

Matkaseurue Iisalmen keskustassa

Iisalmen keskusta oli niin pieni,että sen näki melkein yhdellä silmäyksellä Putkolan osuuskaupan edessä seisovan liikennejakajan betonianturalta.Liikkeestä piti Aune-tädille ottaa laatikkokamerakuva.
Äitikappalaiska aina mainitsi pappilan lasten pyykeistä,että Jussin aluskalsareissa näkyi Putkolan leima. Hän tarkoitti sillä kyllä ruskeata jälkeä aluspöksyjen haarakiilassa.Kertomuksen mukaan pula-aikana 20-luvulla Iisalmen köyhempi väki ompeli aluspöksyjään Putkolan viljasäkeistä.
Liikennekään Iisalmessa ei ollut samanlaista kuin kotikauppalan pääkaduilla ja Horninkadulla neljän ruuhka-aikaan,jolloin tehtaista kotiin palaavat työläiset polkivat koteihinsa fillareilla autojen seassa.Horninkadun kulmaan piti panna joskus valkohanskainen liikennepoliisikin viittoilemaan.Iisalmen keskustassa näkyi liikkuvan vain joku lahna-Skoda ja pieni Bedford-turistibussi,joka oli tuonut matkailijoita kaupunkikierrokselle Suomen sodan (1808-09) Koljonvirran taistelun muistomerkiltä.Kuuluisan Koljonvirran taistelun Sven Tuuvan  ja silmälappuisen Döbelnin Jussi oli nähnyt ihan väreissä kotikauppalan yhden elokuvateatterin valkokankaalla.

Matkaseurue Koljonvirran taistelun muistomerkillä

Jussi,Arvi,Archimedes ja Aldell
Koljonvirralla

Lauantaina tuli eteen se veneretki Koljonvirralle ja Arvi-sedän VR:n mökille.Koko porukka ahtautui puuveneeseen,jonka perässä prätkytti 2.5-hevosvoimainen metallinvihreä Aldell-perämoottori,joka oli ihkasamanlainen kuin heillä oman lounaissuomalaien kesämökin ponttonilaituriin kytketyn meriveneen perälaudassa kiinni. Arvin Aldell kylläkin lähti käyntiin ensivedolla,kun taas pappilan Aldell alinomaan seisoi kakkosnelosparrun nokassa rannassa jonkinmoisen korjauksen alla.Konetta vaivasi yleensä pissaava kaasutin,uppotukkiin ajetun potkurin poikkinainen sokkanaula,kastuvat tulpat ja pehmeät messinkivalumutterit,minkä pastori sai jakoavaimella pyöreiksi.Monet kerrat pappilaivuri oli uhannut upottaa koko helvetinvehkeen keskelle Enäjärven ulappaa,miten hän oli tehnyt talon poikakissan kohdalla,joka synnytti viisi katinpoikaa yhdellä pierauksella.Isäpastori siveysopin opettajana oli antanut suullisen todistuksen taloon otetulle kissalle,että se oli koiras.Hän kiivastuksissaan oli pistänyt katinpojat juuttisäkkiin parin kookkaan rantakiven kanssa ja soutanut järvenselälle upottamaan maukuvat ja sähisevät elukat,
Soutaessaan ponttoonirantaan katiskojen ja verkkojen kokemisen jälkeen, märät kissanpojat tervehtivät upottajaa naukuntakuorossa rantalepikossa.
Upotettu Aldell kyllä olisi painunut ikuisesti järvenpohjaan ja nostettu mahdollisesti myöhemmin jonkun järveen hukkuneen ruumiin etsijöiden naaraan.

Arvin Aldell vetämässä
venettä,missä Maila ja Aune
pitivät perää

Arvi-sedän Aldell purlutteli perässä aivan moitteettomasti Koljonvirran mökille asti.Naisväki oltiin pistetty köyden päässä seuraavaan savolaisveneeseen. Seurue kävi vielä moottoriajelulla sinne Koljonvirran taistelun graniittiselle muistomerkille.Jussi oli jopa kuulevinaan sisäkorvassaan taistelumetakan kapealla sillalla ja veteen pudonneiden sotilaiden molskahdukset. Historian hän aina koki aitona paikan päällä,muttei yhteiskoulun historian opettajan Hissukan kuivilla tunneilla,mitkä pistivät nukuttamaan vuosilukulitanioiden päähän pinttaamisilla.
Arvi-sedän kesämökki olisi lattiapinta-alaltaan mahtunut pappilan kesämökin verannalle,sopimalla juuri viikonloppuvierailuun.Kesämökkietu VR:läisille oli suuri,joskin mökki ei ollut paljoa suurempi kuin kotikauppalan naapurin pöksytehtaan lasten leikkimökki. Jussi ja Arvi enimmän ajasta vietti kalassa rantalaiturin kaislikon kupeessa.Naisväki otti aurinkoa lepotuoleissa aurinkohatut ja kilolasit silmillään mökin edustalla.Kahvinjuonti tietysti kuului mökkiläisten menuun . Jussille tuli mieleen Maila-tädin pärekorista tarjotutuista tuoreista korvapuusteista ja kuparipannuun kahviin ripotellusta suolasta kesäiset heinätalkoot kesämökin vastarannan pellolla.
Maila-täti tarjosi myös kylmää vaarinkaljaa patenttikorkkisesta suuresta pullosta,Arvi-sedän aukaistessa poksahduksella iisalmelaisen Olvi-pilsenipullon tinakorkin toisensa jälkeen...
Pappilassa ei koskaan juotu vaarinkaljasta (ruotsiksi svagdricka) väkevämpää ja vasta muutaman vuoden perästä Jussi näki isänkin maistavan kunnon olutta. Silloin v.1962 kesällä Jussi isänsä kanssa oli seilannut partiolippukunnan Panu-sisälaitaveneellä meripartiolaismiehistöineen Ahvenamaalle ja myrskyisen Ahvenanmeren yli Norrtäljeen. Panun kippari ja partiojohtaja Toivosen Jorkku oli ehdottanut porukkaa menemään yhdessä kaupungille virkistymään yhteen katuravintolaan.Isä ruotsinkielen tuntiopettajana pistettiin tilaamaan aikuisikäisille olutta,jolloin pastori tilasi mieskyypparilta ruotsiksi svagdrickaa:
--Va är det för nånting? (Mitä sellainen on?)
Kyyppari kysäisi hämmästyneenä.
Hetken funderattuaan kyyppari kysäisi:
--Ni menar ÖL?! (Tarkoitatte OLUTTA?!

Jussi,Annukka ja Aune Ämmänsaaren
lossilla

Pyhän jälkeen matkaseurue Maila-tädin ja Anni-tädin kanssa suuntasi iisalmelaisella tummansinisellä Chevrolet Styleline-pirssillä kohti Suomussalmea.Jussi oli useasti kuullut isän ja äidin keskustelevan "Suomussalamesta",missä isän puolelta asui sukulaisia,kuten Niskasia.Äitikin oli kauppakouluaikoinaan 30-luvun puolivälissä käväissyt kauppakoulun naisten kanssa Suomussalmella.Visiitistä oli jäänyt pari hulvakkoa mustavalokuvaa,missä kauppakoulun naiset kaulailivat kirjailija Ilmari Kiantoa.
Kiantohan tykkäsi nuorista naisista oikein sormituntumalla.
Nyt matkaseurue oli menossa Suomussalmen Ämmänsaareen tapaamaan isän vanhimman veljen Bertta-leskeä,joka tunnettiin katsovan etelään muuttanutta sukuhaaraa kulmiensa alta.Bertta-täti oli kai syntyjään torniolaisia ja nainut Tornioon muuttaneen savolaisen apteekkarin eli isän ja Arvin vanhimman veljen.Viimeksi Jussi oli nähnyt tämän v.1953 ukin hautajaisissa Iisalmessa.Apteekkarisetä jo silloin käveli vaivaloisesti kävelykeppiin tukien ja kuoli parin vuoden perästä.

Iisalmen kauppakoululaisia 30-luvulla
päättäjäisissä
Kaisa toisessa eturivissä vasemmalla

Jussilla ei ollut silloin hajuakaan omasta tulevaisuudestaan,että tulisi naimaan kaukaa Filippiinien saarilta baguiolaisen apteekkarin nuorimman tyttären.
--"Souvetaan suareen!"
Isäpastorikin aikoinaan lausui soutaja-Jussille keskisuomalaisen veneen suippoperässä melanpitäjänä.
Pappilan kesämökkihän sijaitsi saaressa.
Ämmänsaaren matkasta oli jäänyt muistoksi muutama rosoreunainen mustavalkokuva. Yhdessä kuvassa
Ämmänsaaren lossilla hän nojaili ylpeänä Chevrolet-pirssin etulokasuojaan,Maila-tädin ja isosiskon nojatessa lossin kaidetta vasten,ilmeisesti tietämättään  ikaamalla muotihameenhelmansa rasvaa pirskuttavasta lossivaijerista, Anni-täti seisoi lossin kuljettajan kopin edessä varovaisella etäisyydellä rasvaisesta vaijerista valkoisessa kesäasussaan.

Pekka Laineen 1935 Chevrolet-
onnikka Kokkilan kapula-
lossilla

Losseilla papinpoika joutuikin kulkemaan tulevaisuudessa satoja kertoja,kun isä osti v.1967 talviasuttavan kesämökin Kemiön saaren Kiilan kylän Mäntyrinteestä.Kokkilan lossi oli ollut vielä 30-luvulla kapulalossi eli sellainen kapuloilla miesvoimin vedettävä malli.Miesvoimaa kyllä tarvittiinkin silloin  Pekka Laineen Salo-Kokkila-Kemiö-Chevrolet-onnikan seistessä lossin lankkukannella. Jussi kyllä muistaa 50-luvun alusta vain Kokkilan moottorilossin,kun heidän kesäpaikkansa oli saman Kiilan kylän Ornäsin lahden pohjukassa Konradin ja Editin pikkutilan sivurakennuksessa.Silloin Pekka Laine ajoi Kokkilan ja Kiilan kautta Kemiöön sinikeltaisella 1938-mallisella nokka-Volvo.bussilla.
Äiti kerran kertoi papinpesueelle 50-luvun lopulla pappilan Suomusjärven Enäjärven Katavasaaren kesämökin verannalla iltapäiväkahvilla traagisesta löydöstä.
Hän oli mennyt hakemaan postia ensiksi soutamalla saaresta kannaksen puolelle,kävellyt kannaksen poikki Vanhatalon ja Uusitalon tilojen kautta Laidikkeen vastarannalle ja soutanut ruuhella Laidikkeen puolelle noutamaan lehdet sivupostin edessä seisovasta laatikosta.
Salmen poikki oli aikoinaan kulkenut pieni kapulalossi,jonka vaijeri oli jäänyt roikkumaan veden pinnan alle.
Joskus 50-luvun talvella eräs moottoripyöräilijä oli ajanut salmen jäällä ja ajanut sulaan sekä hukkunut.Ruumista ei kyllä löytynyt naarauksista huolimatta.
Jonkun kalamiehen koukkuun oli jäänyt kiinni onnettoman moottoripyöräilijän ruumis sinä äidin postinhakupäivänä. Päätön ruumis oltiin pantu istumaan puuta vasten paikallisten asukkaiden pällistelemiseksi.
Ilmeisesti onnettomuuden uhri oli ajanut siihen jään päälle talvipakkasissa kiristyneeseen lossivaijeriin.

Iltapäiväkahvilla ja päivälehtien luvussa pappilan jälkipolven kurkkuihin jäivät silloin kiinni äidin leipomien korvapuustien palat ,kappalaiskan kerrottua yksityiskohtaisesti näkemisestään.Jussikin tunnettuna pullapoikana eli kahvipullasta tykkäävänä työnsi pullavatia verannan kahvipöydällä etäämmälle.

Arvin ja Mailan vihkikuva

Arvi ja Maila ca.1985

Jussille Iisalmen ja Suomussalmen matka jäi viimeiseksi Pohjois-Savoon.
Arvi-setä ja Maila-täti kyllä kävivät Iisalmesta pappilan sukujuhlissa,kuten Jussin isosiskojen häissä ja äitiruustinnan hautajaisissa.
Isärovastin hautajaisissa v.1987 Arvi-setäkin näytti sairaalloiselta.Hän kuoli paria vuotta myöhemmin.
Maila-täti Arvi-sedän kuoleman jälkeen päätyi hunningolle ja viinamäenmiesten hyväksikäytettäväksi.
Sekin oli jotenkin traaginen tarina.koska körttiläisestä isän suvusta ei monikaan päätynyt tuuliajolle.
Anni-tädin poika Lare (Lauri) kylläkin menehtyi kuuleman mukaan liiallisesta alkoholin käyttöstä.
Aune-täti eli veljiensä kuoltua pitempään. Jussin ollessa luppovuoden kotikaupungissa Filippiineiltä v.1995,Aune-täti eli yksin Raatihuoneenkadun alkoviyksiössään.Jussi kävi helssaamassa häntä vähän välistä.
Yksineläjänä täti kuunteli sängyssään sydämentykytyksiään lievässä luulotaudissaan,Hän kyllä sairasti jotain rytmihäiriötä ja kertomaansa "verenpainoa" eli korkeata verenpainetta. Kerran Jussi vei tätinsä taksilla aluesairaalan poliklinikallekin.jossa hoitajat hymyillen kertoivat tuntevansa tapauksen.
Täti kylläkin nukkui pois muutaman vuoden perästä.

Susikoirapiirros

Jollain Jussin siskolla on perintönä Aunen pesänjaosta mustaraaminen hiilipiirros susikoirasta,joka aina katseli surullisin silmin tädin Muurlantullin yksiössä television yläpuolelta vierailevia pappilan kasvatteja.
Viimeksi susikoiran silmistä lasin takaa heijastuivat siniharmaat televisiokuvat lokakuun 22. päivä 1963,kun uutisissa kerrottiin Yhdysvaltojen presidentin John F. Kennedyn murhasta.
Pappilan jälkikasvu oli silloin vierailulla tätinsä luona,Jussin selaillessa nojatuolissa polviensa päällä albumikuvia Iisalmen reissusta.
Silloin papinpojankin elämäkin muuttui unelmista arkirealismiin...

jatkuu..JFK:n kuolema..