Hyvä kaveri vaiko Pare Ko?7. Ulkolaiset kaverit.

Kotikaupunkipostikortti 70-luvulta

Uskonkavereita
---------------------

Jussin kaveripiiriin kuului jo Suomessa monia ulkolaisia kavereita maailmankansalaisuususkoon käännyttyään v.1973.
Kotikaupunkiinsa vierasmaalaisia aatteen kavereita oli saapunut Amerikasta ja Kanadasta,joskin vihittyään persialaiskaunottaren kaveripiiriin kuului myös iranilaisia.
Calgarylainen Don Little Kanadan Sashkatchewanista kuului aatekaveripiiriin.Don työskenteli Högforsilla hanttitöissä uskonjulistuksen ohessa. Hänen olemuksensa oli suorastaan epäsiisti kampaamattomin hiuksin ja mustin kynnenalusin,mutta sydän tällä oli puhdasta kultaa.
Toinen Amerikan mantereelainen aatekaveri,amerikansuomalainen ja Minnesotassa syntynyt Sulo Mononen,jonka vanhemmat olivat saapuneet Amerikkaan vuosisadan alussa Laihialta,oli myös Jussin kaverina uskonjulistuksessa.
Sulokin puolipitkässä ja kampaamatomassa puolikaljussaan ja kikkuraparrassaan oli mitä lämpimin kaveri,joka kellekään ei koskaan lausunut pahaa sanaakaan.Ulkomuodoltaan hän muistutti enemmän interreilaavaa hippiä kuin opettajaa.
Hän opetti kansalaisopistossa englantia,vaikkakin saapuessaan Suomeen puhui vuosisadan alun vanhaa suomenkieltä,kuten "Tämä katu on hieman kaitainen.."-ilmauksessaan.Jokirantakaupunkilaiset hymähtelivät Amerikasta saapuneelle laestadiolaisten vanhempien jälkeläiselle,joka kuin historiankirjasta repäistynä lönnrootimaisen suomenkielen ohella puhui puhdasta keskilännen Amerikan englantia.
Kaupunkiin muuttaneisiin maailmankansalaisiin kuului myös phoenexiläinen ja cherokeenorjalaistaustainen David Arizonasta,joka vihkasi suomalaisen Marjan sekä alaskalainen Stormerien perhe Anchoragesta. Stormereille kylmässä Suomessa asuminen tuntui lastenleikiltä tottuneena kylmiin alaskalaisiin talviin,joihin lisäksi kuuluivat grisslykarhujen ja susien toistuvat vierailut pihatontilla.Erämaassa asumiseen tottuneina Stormerien jälkikasvukin muutti Naantalin kulmille asumaan metsän keskelle rakennettuun honkahirsimökkiin.
Perheen isähahmo Boyd Stormer trucker-lippalakissaan ja ruudullisessa logger-paidassaan olemukseltaan olisi sopinut mihinkä tahansa truck stopin dinerin pöytään jyrsimään quarter pounder-hampurilaista ja huuhtomaan sen alas gallonalla laimeata Maxwell-kahvia. Jussin vierailtua Stormereilla Inkerinkadun kumivulkaamon pihassa sijaitsevassa omakotitalossa,keittiönpöydällä aina tervehti iso termospullollinen jenkkikahvia jutunhöysteeksi.
Amerikkalaisiksi he kyllä poikkeavasti eivät kulkeneet jenkkiautolla,kuten Jussi kanadalaisella Pontiac Laurentanilla,vaan siniharmaalla Saab 95-piilofarmarilla.

Saudikaveri ja Toyota Hi-Lux Riyadhin hiekkamyrskyssä

Saudisaddiqeja
----------------
Saddiq--kaveri

Jussin muutettua v.1980 marraskuussa Saudi Arabiaan urakkatyöläiseksi.ulkomaisia kavereita alkoi kerääntymään vasta 1990-luvun alussa King Faisal-sairaalassa Riyadhissa,missä hän työskenteli materiaali-inventaariosastolla tarkastajana.Aiemmissa suomalaisissa firmoissa Jubailissa,Riyadhissa,Yanbussa ja Jeddassa hänen kaveripiiriinsä kuului myös hurreja eli ruotsalaisia,kuten tukholmalainen Göran Pettersson ja gotlantilainen Göte Liljegreen,joidenka kanssa hän jakoi muutaman suomalaisen managerin kanssa Jeddan Al Hambran kaupunginosan poikamiesvillan.Hurrit olivat Jussista parempia kavereita kuin suomalaiset helvottomalla huumorillaan. Suomalaiset avautuivat vasta aropontikkapullon avauksella. Göten kanssa Jussi oli ainoa villan keittiössä,joka valmisti oman safkansa markettien eineksistä. Göte yleensä naureskeli Jussin tapaa valmistaa ison kattilallisen kesäkeittoa viikolle lausumalla hampurilaispihvin paistostaan:
--Är de igen Jussis veckosoppatid?

King Faisal Hospital and Research Center.Riyadh

Riyadhin King Faisal-sairaalassa Jussin kaveriksi tuli inventaarikierroksilta filadelfialainen afroamerikkalainen hammasteknikko Maurice Williams,jonka kiero huumorintaju mallasi papinpojan oman kieroutuneen huumorintajun kanssa.Kavereita yhdisti sekin,että kummatkin olivat avioituneet filipinaneitosen kanssa.
Hammaslaboratorion henkilöstö oli enimmäkseen amerikkalaista superviisoreineen ja teknikkoineen,joskin yksi filippiinoteknikko sattui kuulumaan kalustoon.David Underwood toimi superviisorina ja Maurice hänen apulaisenaan. Kolmas jenkkiteknikko oli teksasilainen ja sanantonilainen Alan,joka cowboysaappaissaan väänsi käsittämätöntä drawlia,työskennellessään selkä selkää vasten Mauricen kanssa ja jatkuvassa kiistelyssä rotuopista. Alan asenteellaan olisi sopinut johonkin Lone Star Staten klukluxklaanilaiseen soluun.
Maurice yleensä jallitti Alanin kaikissa väittelyissä . Alan ei koskaan osannut laukoa takaisin yhtä pirullisesti kuin MASHin Alan Alda,vaikka hammaslaboratorio joskus muistuttikin Korean sodan kenttäsairaalaa,Mauricen työskennellessä kasvoproteesienkin valmistuksessa.
Hänen monina keksintöinään olivat syöpäpotilaiden kasvoproteesit.
Jussia Maurice taas kutsui leikillisesti All in the Family-televisiosarjan meat headiksi,josta inventaaritarkastaja ei ollut moksiskaan,mutta Alan sai Mauricelta jatkuvia terveisiä ratsastamaan kannustinsaappaineen takaisin "San Antonen" auringonlaskuun.
Maurice oli myös toisenlainen keksijä,jonka meriitiksi kuului erikoisen naisille tarkoitetun virtsakatedrin keksiminen.Hän oli patentoinut keksintönsä Amerikassa ja sen valmistuksen rojalteja tippui teknikon karttuvalle pankkitilille.
Jussi oli kerran irvaillut Mauricen keksinnöstä.että teknikkomiehen oli pitänyt tuntea naisen alapään anatomian täydellisesti,kun moisen pissavärkinkin oli keksinyt.
Meat head oli joutunut keskeyttämään perkolaattorikahvinsa nauttimisen siihen paikkaan Mauricen tekohammasporan kutkuttaessa niskakarvoja...

Saudimiehiin Jussi ostomiehenä joutui ammatikseen tutustumaan päivittäin kymmenin ylimakein kardemummakahvilasein.Kauppojen hieronnassa sähkö- ja putkisukien hole-in-the-wall-myymälöissä saudit löivät hankinnat lukkoon vasta ovella pitkillä kädenpuristuksilla ostomiehen poislähdössä. Jussi ei aluksi ollut tottunut moiseen kaupantekoon,missä saudimiehet puristelivat muiden miesten ruumiinosia.
Kavereiksi saudit hyvin harvoin päätyivät ulkolaisten kanssa,vaikka Jubalissa suomalaisurakoitsijan yksi saudiekspeditööri oli kerran kutsunut nuoren ostomiehen kotiinsa syömään saframilammasta olohuoneen matolle pistetyltä hopeavadilta. Arabialaiseen tapaan vain miehet söivät yhdessä lattialla istuen,repimällä vasemmalla kädellä lampaanlihaa partasuihinsa. Oikea käsi oli tarkoitettu kättelemiseen.
Ostomiestä ihmetytti sauditalon kiiltävät olohuoneen samettiverhot,joihin saudimiehet pyyhkivät lammasrasvaiset kätensä aterioinnin jälkeen.
Talon naisväki piileksi keittiön puolella ja kuten jopa Riyadhin Malazin kuninkaanlinnan audienssissa aterioinnin jälkeen,jolloin nais- ja palveluskunta sai syödä miehiltä piilossa lammasmurkinan jätteet,miesväen lutkutellessa arabialaismatolla vesipiippujaan ruokasavuiksi.
Saudiekspeditööri oli jopa niin ystävällinen Jussia kohtaan,että kerran antoi hänelle käytettäväkseen kullanvärisen Pontiac TransAmin,ostomiehen arabianyönsinisen Cadillac Eldoradon jouduttua koneremonttiin.
Ekspeditööri taasen arabialaismentaliteetillaan piipahti projektin työmalla silloin ,kun halusi hoitamassa suomalaishenkilöstön passi- ja viisumiasioita,TransAmin peittyessä aavikkosannan alle.
TransAmin sisusta kyllä haisi ihmislialta,ekspeditöörin saudimiesten tapaan karttaessa kehonpesua.
Hajun peittämiseksi saudimiehet lotrasivat itseään kalleilla pariisilaisilla kolinavesillä,autojen sisäpeileistä roikkuvien wunderbaumien lisätessä hajuelämyksiä..
Vesi oli liian kallista Saudissa pesytymiseen.
Vesihän erämaakuningaskunnassa oli ensimmäisenä tarkotettu juotavaksi.

Legaspi Cityn lentokenttä ja Mayon-tulivuori

Bicolandian broideja ja sissitovereita
-------------------------------------

Vihittyään filipinaneitosen Jussi sai kavereikseen suvusta ja työpaikoilta filipino-Pareja (mieskavereita).Avioliittoa ulkolaisen ja filipinanaisen kanssa katsottiin saarivaltakunnassa monessa tapauksessa neitosen passina köyhyydestä rikkauksiin,missä rakkaudella ei ollut ensisijaista paikkaa.
Jussi taas lämähti avioon pelkästä rakkaudesta,vaikkakin hyvätuloisen ulkolaisen ostopäällikön status auttoi rakkausprosenteissa,ainakin Jussin ensimmäisessä liitossa bicolilaisen pankkineitirouvansa kanssa.
Ensimmäisen kaverinsa hän sai bicolilaisrouvansa nuoremmasta veljestä,joka myös työskenteli pankkivirkailijana Legaspi Cityn ulkopuolella sijaitsevalla Catanduanesin saaren BPI:n konttorissa.(Bank of the Philippine Islands)..
Catanduanesin saari tunnetaan Filippiineillä siitä,että suurin osa saarille pyyhkivistä taifuuneista kulkee sen läpi,tuottamalla tuhojaan Albayssa ja Visayanissa sekä Boholissa,kunnes lentää Kiinanmeren yli Vietnamiin ja Hongkongiin.
Viikonloppuisin Jussi vietti osan aikaansa vaimonsa veljen kanssa tutustumisissa paikallisiin beerhauseihin,jolloin heistä tuli "glass mateja" eli lasikavereita. 80-luvun poliittisessa ilmapiirissä etenkin Bicol-provinssissa paikalliset asukkaat pelkäsivät pikkukaupunkeihin vuorilta soluttautuneita NPA-kommunistisissejä (New People's Army) tai kuten kansa niitä ystävällisesti kutsui nimellä No Permanent Address.
Sattumoisin suomalaissulhaspoika joutui barriokaljabaareissa nokitusten kommunistisissienkin kanssa samaan pöytään,vaikkeivat nämä olemukseltaan erottuneet teepaidoissaan ja varvassandaaleissaan muista juomareista.
Eron huomasi vain agressiivisemmasta asenteesta kaljatuoppien takana,muiden bicolilaismiesten irroitellessa hulvatonta huumoria San Miguel-kaljatuoppien innoittamina. Sissien tulistumisen havaitsi pelkästään varomattomasti lausutusta sanasta filippiinojen sipulinkuoren ohuesta luonteesta,jolloin levisfarkkujen kaulansuusta näytettiin pistoolinkahvaa ja varoituksella:
--A foreigner must be careful of what he is saying!"
Jussin lopulta hankkiessa eroa bicolilaisrouvastaan,jonka suvun rahoittajaksi hän katsoi päätyneensä,kärsineen osapuolen vanhempi ja Riyadhissa asuva isoveli soitteli Jussin konttoriin puheluita,missä ostopäällikköä uhattiin hengenmenolla,jos kerrankin näyttäisi nuppiaan Bicolin provinssissa.
Filippiinien turistivirasto mainosti julisteillaan:
--More Fun in the Philippines!

Ipil-ipil Street Molavessa lähellä Jussin taloa.

Bernie ja Pat
--------------
Bernie
-------
Ankkuroiduttuaan v.1984 Manilaan tuoreen filipinahoitajatarrouvansa kanssa ja uuteen rakennusvaiheen viimeisiä silauksia odottavaan taloonsa Paranaquen Mervillen asuinalueella,Jussi tuli tutustumaan kahteen itseään 10 vuotta vanhempaan filippiinomieheen naapuristossa.
Kummatkin filippiinosegnorit lähentelivät viidenkymmenen ikävuoden puolta väliä.
Bernie Abejuela,isokokoinen ja rokonarpinen miehenköriläs asui Jussin kotikadun Molave Avenuen ja Manhattan Streetin kulmassa tyttärensä miehen vanhempien talossa,pitämällä sen lisärakennuksessa sari-sarikauppaa.
Sari-sarikaupat kuuluivat manilalaiseen katukuvaan ja mistä sai ostaa kaikkea mahdollista 555- sardiinipurkkien ja Kotex-tampoonien väliltä. Ne olivat tavallisen kansan pikkumarketteja.
Berniellä oli neljä aikuista ja toimessa käyvää lasta,joista kaksi asui Mervillen puistobulevardin varrella kaksikerroksisessa Bernien lähes 90-vuotiaan vanhapiikatädin talossa. Dementoituneen tädin mahdollista kuolemaa koko suku odotteli kärsimättömästi,koska tämän takana seisoi koko suvun karttunut omaisuus,jonka Bernien isä oli haalinut elämänsä aikana kymmenin taloin ja osakkein.
Täti vain ei hevillä luopunut hengestään,vaikka jokaisen aamiaisen jälkeen aina kysäisi koska aamiainen tarjottaisiin.
Bernie eli vaatimattomalla kansaneläkkeellä tuoreen ja 30 vuotta nuoremman iloilolaisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa avoliitossa,koska tämän Amerikkaan muuttanut ja jenkkimiehen nainut entinen rouvansa ei myöntänyt hänelle eroa Filippiineillä. Tilanne laillisesti oli monimutkainen,koska Filippiineillä solmittu kirkkoavioliitto pysyi ikuisesti liittona Vatikaanin laeilla,mutta monet filippiinot Amerikkaan muutettuaan paikallisten osavaltioiden lakien pohjalla pystyivät avioitumaan uudelleen.
Bernien laillinen vaimo ilmeisesti oli odottamassa osaperintöään.

Bernie oli tehnyt pitkän työtingin Magnolia-meijerituotefirman kotimaan myyntipäällikkönä,johon asemaan hän oli noussut jo 60-luvulta BMW-moottoripyörällä liikkuvasta myyntitykistä.
Jussi tavattuaan Bernien aluksi sarisarikaupan tiskin takaa menttoli-Hope-askin ostoissa ei koskaan udellut,miksi myyntipäällikkö oli jäänyt aikaiselle eläkkeelle.Ilmeisesti tämä oli suvun kanssa odottelemassa miljoonapesolottopottia tätinsä testamentista.
Rokonarpisena ja ylipainoisena Berniellä oli ihmeellinen tapa saada ihailijoita nuorista naisista erikoisella sweet talkillaan.
Filippiinomiesten tavoin hänkin kävi irroittelemassa Manilan juottopaikoissa ja aina onnistumalla saamaan kainaloonsa jonkun bar maidin,jonka hän vei ruosteen syömällä Toyota Corollallaan Pasay Cityn halvimpaan motelliin.Tällä tavoin hän kertoi saaneensa lisäsulkia hattuunsa naistenkaatajana.
Filippiinomiehethän machojutuillaan aina kerskuivat voittojaan naismaailmasta.
Kaiken lurvistelun hän pystyi salaamaan nuorelta avovaimoltaan...ihme kyllä!

Bernien kautta Jussi pääsi "puolifilippiinona" avioliiton kautta asuinalueen filippiinomiesten sisärenkaaseen ja viikonloppuisiin  San Miguel-oluen,Fundador- ja Emperador-ginin virvoittamiin illanistujaisiin,missä kuten alkoholittomassa Saudissakin naiset toimivat taka-alalla ruoanlaittajina ja -kestittäjinä.
Bernie oli kyllä itse loistava kokki!

Mervillen puisto

Pat
----
Samoihin macholillanviettoihin osallistui Pat Margallo,Bernien Manhattan Streetin vastapuolen naapuri.
Bernie ja Jussi kävivät hakemassa hänet melkein joka viikonloppu Bernien uuteen ja vuokraamaan Camilla Homesin taloonsa Mervillen eteläisessä kolkassa lähellä Bicutania. Patia tarvittiin yleensä kuskiksi tämän omistamalla Mitsubishi Galantilla,mutta paluumatkan joku selvempi sai suorittaa,koska autonomistaja kaatoi giniä kurkkuunsa kuin olutta.
Illanvieton loppuajan Pat nukkui kemiallisessa unessaan täysin tietämättä muiden hauskanpidosta.
Pat oli manilalaisen International-kuorma-autoliikkeen eläkkeelle jäänyt apulaisjohtaja,jolla myös oli omaisuutta lähiprovinsseissa,kuten maatontteja ja mangoviljelmiä Lagunan Los Banosissa ja vuokrataloja Batangasin provinssin kaupungeissa. Pat yleensä otti Jussin kakkoskuskiksi vuokrarahojen keräysmatkoilleen Los Banosiin ja Batangasiin.
Hän oli kotoisin Daragan kaupungista Albayn provinssista ,puolen tunnin ajomatka päässä Jussin ensimmäisestä aurinkotalosta Guinobatanin pikkukaupungissa.Daraga oli melkein kiinni liittyneenä provinssin pääkaupunkiin Legaspi Cityyn.
Lomilleen Manilan kiihkeästä elämästä hän aina ajoi autollaan Daragan kotitaloonsa.
Hän kärsi pahasta kolesterolivaivasta,mihin alkoholi eikä varraspossu olleet parhaimpia lääkkeitä.
2000-luvun alussa Patin elämä päättyi hyvästä elämästä Mitsubishi Galantinsa takapenkillä,poikansa ajaessa häntä Manilaan Daragasta 600 km:n maantietaipaleella.

Berniekin sai lopulta hyvästä elämästä pienen sydäninfarktin joskus v.2003,jota ennen kolmikon yhteisistujaiset hyvän ruoan ja alkoholin kanssa olivat jo hiipuneet.
Pappilan Jussikin kävi kahdesti Medical Cityn sairaalassa katkaisuhoidossa dynaamisen trion kukkeloiden jälkiseurauksena.

Jussin talo 18 Molave Avenue

Super Mario
-------------

Mario Pena (Lausutaan espanjalaisittain Penya) asui Jussin talon ja villiintyneen kolmen tontin palstan takana compoundinsa korkeiden muurien takana.
Mario oli filippiiniläisen mittapuun mukaan rikas Don,joka aikoinaan oli nainut saksalaisfilippiinolaiseen von Opel-sukuun Negros Orientalin Bacolodin saariprovinssissa. Bacolod tunnettiin jo 1800-luvun lopulta sokeriruokoplantaseistaan ja sokeritehtaistaan.
Kuuluisin ruokosokeritehdasmonopoli alueella oli Victoria Mills.
Victoria Millsin entisen libanonilaisfilippiinosukuisen työnjohtajan tytär Mila asui Roger-miehensä kanssa Jussin vastanaapurina Molave Avenuella. Mila-rouvan vaaleaihoiset ja puolieurooppalaisen näköiset veljet kävivät kutsumassa Jussia illanistujaisiinsa talon terassille.Eräs veljistä ,Joseph muistutti tummilta kasvoiltaan poikkeavasti arabia.Hän työskenteli Riyadhissa Caterpillar-mekaanikkona,valitellen Jussille ulkonäöstään,että Manilaan saapuessaan Manilan kansainvälisen lentokentän tullimiehet eivät usko hänen olevan filippiinon. Samoin Riyadhin King Abdulaziz-lentokentän sauditullimiehet taas uskoivat hänen olevan arabin.

Mario Pena oli myös vaurastunut pienen sokeriplantaasikeskuskaupungin apulaispormestarina. Amerikkalaisilta peritty kick-back-mentaliteetti oli tehnyt monesta pikkukaupungin pormestarista pesomiljanöörin.
Saksalaisia eksperttejä myös tarvittiin saarilla olut- ja sokerinvalmistusalalla sekä saksalaisvalmisteisten sokeriruokovetureiden ylläpidossa . Von Opel-sukuhaarasta joku oli päässyt rikastumaan Negros Orientalissakin.
San Miguel-oluen Pale Pilsen-reseptin saksalaiset olivat tuoneet sudeettisaksalaisesta ja Tsekinmaalla sijaitsevasta Pilsenin kaupungista.
Mariolla compoundillaan oli neljä rakennusta,jonka keskelle oltiin pystytetty japanilainen puutarha lampineen ja kävelysiltoineen.Lammessa uiskenteli isohko määrä kullanvärisiä karppeja.
Aamupatikkareissuillaan Mario kävi tervehtimässä Jussia lanai-ateljeessaan,missä suomalaistaiteilija maalaili taulujaan.Tervehdyskäynnit päätyivät siihen,että Mario alkoi tuomaan isoja kanvaseja Jussille komissiotaiteen maalaamiseksi.Don Marion compoundin galleriarakennuksen seinät hiljalleen alkoivat täyttymään tuntemattoman suomalaistaiteilijan töistä.Hän oli päässyt taiteellaan kuuluisien filippiinoimressionistien taulujen joukkoon. Lunat ja Amorsolot,joidenka tauluja Mario oli kerännyt,maksoivat miljoonia pesoja,Jussin taulujen lähtiessä lanaiateljeesta muutamalla tuhatlappusella.
Jussi ei kehdannut rahantarpeessaan myydä kalliimmalla Mariolle,joka melkein väkisin kantoi mukanaan vielä märkiä öljytauluja.
Mario kannusti häntä maalaamaan lisää ja lupaamalla oikein manilalaisen galleriaexpon suomalaisen taiteilijan töille sanomalla:
--I prefer to buy good paintings of an unknown and struggling artist than bad paintings of a well-known artist..!
Mariosta näin tuli Jussin mesenaattikaveri,joka valitettavasti myös kuoli hyvästä elämästä ennen lupaamansa taidenäyttelyn avaamista.Pois mentyään Mariolla oli velkaa Jussin taidetöistä muutama kymmenentuhatta pesoa,joita hän koskaan ei saanut takaisin.
Molaven asuinalueen monet naapurit olivat kehuneet nähneensä papinpojan tauluja Marion compoundin gallerian seinillä.
Lars gratis artist!..teekkarit leukoivat 60-luvulla Vappuparaateissaan...ja käännettynä suomeksi...Lars on ilmainen artisti!

Muukalaislegioonalainen
Juhart 2003

Reservin muukalaislegioonalainen Alois
---------------------------------------
--Merde..merde!!
Jussi kuuli vanhemman eurooppalaisen näköisen miehen kiroilevan ranskaksi viininpunaisen Mercedes 300D:n avonaisen konepellin alta.
Jussi oli parkkeeranut oman luunvärisen Mercedes 200-autonsa Mervillen kirkkopuistoa reunustavan kadun varteen,odottaessaan sisällä nuorimman tyttärensä koulupäivän päättymistä katolilaisnunnien Sacred Heart-koulusta.
Hän oli uteliaisuudessaan mennyt katsomaan,mikä hätä kiroilevalla papalla oli konepeiton alla. Jussi tunsi W123-mallisen mersun läpikotaisin,jopa dieselmallitkin,päntätessään iltalukemiseksi Haynesin korjaamo-opaskirjaa.
--Es does not starten...!!
Sanoi ääni konepeiton alta saksalaisittain,jolloin Jussi tajusi keskustelevansa ilmeisesti sakemannin kanssa.
Jussi kollasi konehuoneen johdot puolasta virranjakajaan ,havaitsemalla yhden hehkutulpan johdon olleen löysänä.
Jussi pyysi miestä starttaamaan ja pienen hehkutuksen perästä 5-sylinterinen diesel alkoi kehräämään kaikilla pytyillään
--Ach schön....Danke schön!
Mies kiitteli esittelemällä itsensä Herr Alois Schultziksi..
Hän myös oli odottamansa tyttärensä koulupäivän päättymistä.
Mersujen tapaamisesta alkoi Jussin ja Aloisin kaveruus.

Jussin naisväkeä ja Mersu

Mervillessä asui joukko ulkolaisia,enimmäkseen englantilaisia ja osa australialaisia,jotka olivat naineet filipinaneitoset.Jussin lähinaapurissa asui yksi britti,joka oli erikoistunut diskovalojen asentamiseen.Diskovaloissa tämän filipinarouvakin näytti nätiltä,mutta kasvot eivät kestäneet päivänvaloa.
Ilmeisesti britti oli noukkinut siippansa jostain hämärästä beerhausesta.
Aussien kanssa Jussi työskenteli vuoden myyntipäällikkönä naapurin filippiinokaverinsa omistamassa ACE Automationin vaihtoehtoenergiafirmassa myymässä aurinkopaneleita,vesi- ja tuulivoimaloita.
Ausseille ja filippiino-omistajan välille tultua skismaa,Jussi päätti jäädä Manilan liikkeeseen,vaikka australialisten tarjous olisi ollut parempi vaihtiehto.Hän ei kyllä olisi kestänyt australialaista myyntityötä,missä aamut alettiin olut-schoonerilla ja verenpainepillerillä...You right mate!?

Jussi oli ollut kuivilla jo muutaman vuoden ja tapaaminen puoliraittiin Aloisin kanssa oli tervetullut.Alois oli astmaatikko sekä ketjupolttaja,joka ruokapöydässä söi aamupuurossaan kymmenisen eri tablettia.selviytyäkseen vinkumatta ja yskimättä päivästä..
Hänen filipinavaimonsa oli ammatiltaan opettaja,jonka Alois oli tavannut 80-luvun alussa Bonnin Yhdysvaltojen suurlähetystön tiskin takaa.
Heidän tyttärensä oli filippiiniläinen adoptiolapsi.
Schultzien talo sijaitsi Mervillen uloimmassa osassa Copenhagen Streetillä lähellä Multinational-asuinaluetta ja aivan Mervillen läpikulkevan joenpahaisen törmällä.Talon kaikki raskaat kalusteet kirjahyllyistä tolppavuoteisiin oltiin tuotu Saksasta.Kerran taifuunin aikana Mervillen joki tulvi yläjuoksun varrella asuvan shantytownin asukkaiden heittämän roskapadon kanssa,jolloin Aloisin  kalliit Biedermeier-kalusteet tuhoutuivat joen paskavedessä,mikä kattoi koko talon pohjakerroksen polvenkorkeudella. Jussi myöhemmin tapiseerasi talon kastuneen alakerran.

Alois oli syntyjään Puolan saksalaisia läheltä III Valtakunnan rajaa. Saksan valloitettua Puolan vuoden 1939 syksyllä,hänet pakoitettiin liittymään jopa Hitlerjugendiin.Hän ei kertomansa mukaan päätynyt Hitlerin viimeiseen taistoon Hitlerjugendin SS-joukoissa v.1944,vaan heitti suuren kaaoksen aikana sotisopansa äitinsä painostuksesta.Isästään Alois ei kertonut sanaakaan,ja oletettavasti hän oli kaatunut pakkovärvättynä Venäjän rintamalla.
Sodan päätyttyä Schultzin perhe muutti tuhottuun Saksaan,mistä Alois sai töitä 40-luvun lopulla eräästä autoteollisuuden alihankkijan moottoritiivistealihankkijan tehtaasta masinistina.
1950-luvun alussa 18-vuotiaana hän seikkailunhalussaan oli päätynyt Marseillesiin ranskalaisen muukalaislegioonan värväystoimistoon,josta seurasi siirto Marokkoon legioonalaiskoulutukseen.
Hänestä koulutettiin Funk eli radisti,jona hän palveli Indokiinassa radioautossa.Hän kertoi Jussille monissa keskusteluissaan,että yleisesti oletettu totuus sadoista legioonaan paenneista SS-upseereista ei sataprosenttisesti pitänyt paikkaansa,joskin hän oli muutamia tavannut alokaskoulutuksen aikana Marokossa Idi Al Abbasin kasarmeilla.
Viiden vuoden palveluksen perästä legioonasta hän palasi Saksaan ja takaisin tiivistetehtaalle töihin.

Vaikka pappilan Jussilla oli oma käsityksensä saksalaisista Waffenbrüdereinä Lapin polttajina ja Pikku-Berliineissään suomalaisten naikkosten kaatajina, Aloisin kanssa hänelle kehittyi mukava kaverisuhde. Aloisista kyllä puski ulos tyypillinen saksalainen jämttisyys kaikissa jokapäivän asioissa sekä intoleranssi filippiiniläistä manjanamentaliteettia kohtaan.Hän kyllä kerran mainitsi Jussin olleen saksalaisempi kuin hän itse,jolloin papinpoika väitti ympäristötekijöiden ja isänsä saksalaishenkisyyden vaikuttaneen tämän henkiseen kehitykseen.
Pappilan teologinen kirjasto oli täynnä lutherilaisia ja antikvalla kirjoitettuja saksankielisiä opuksia,isän puhuessa puhdasta saksaa.Lyhyestä saksasta Jussi oli kirjoittanut yo-kirjoituksissa cumlauden,pitämällä kyllä parempana englannin kieltä.Suomi oli pitkään ennen sotaa ollut saksalaisvaikutuksen alla kaupallisissa sekä tieteellisissä suhteissa.
Häneen oltiin jo äidinmaidossa isketty tietynlainen disipliinin hakuisuus kaikissa elämänmuodoissa,oli se pedin petaaminen taikka roskien pistäminen roskakoreihin.Saksalaisuudeksi sitä ei kylläkään Suomessa kutsuttu.
Saksalaisuus kyllä henki pappilasta muissakin asioissa,kuten tohtori  keittiön seinällä suhisevassa tohtori Junkersin kylmänvedenkuumennusaparaatissa (sanahirviönä),Boschin sähkövatkaimissa ja AEG:n talouskoneissa sekä Loewe Opta-mustavalkotelevisioissa. Isäkappalaisen autotkin olivat Volkswagen-kuplia. Pastorin ensimmäinen menovehjekin oli v.1956 saksalainen Miele-kevytmoottoripyörä.
Pappilassa uskottiin saksalaiseen hyvään laatuun.
Miten Jussi Aloisin tavoin päätyi Mercedesin ostoon,johtui pelkästään vaimon ja tämän pojan päätöksestä ostaa Benz taloon (rouvan petrodollareilla).1980-luvun alussa hänen kaikki suomalaiset urakkakaverinsa Saudin Jubailissa ostattivat Jussin kautta (projektin ostomiehenä) Mercedesin edustajalta Dammamin Juffalilta parisenkymmentä tuoretta dieselmersua suoraan Stuttgartista.
Itse hän ajoi 74-mallisella Cadillac Eldoradolla.
Jussille mersun imago oli laskenut taksinakujen johdosta jonkinlaiseksi pliisuksi,joskin luotettavaksi perusdieseliksi.
Aloisille käytetty MB 300 Diesel  tuotti päänsärkyä pikkuvikoineen huollon puutteesta,mutta Jussin avulla pikkuvioista päästiin eroon.
Lopulta Jussinkin Beirutin taksimersu väsähti kytkimestään,hinattuaan paatuneen 66-mallista Mercury Comet Caliente-avoautoaan kymmenisen metriä talonsa edessä molavepuun suojaan.
Jussin mersu myytiin eräälle hautausurakoirisjalle muutettavaksi ruumisautoksi,jolloin auto tuli saamaan pappilan kasvatista sopivan kirkollisen eläkeviran.
Taloon ostettiin uudeksi saksalaiseksi brasilialainen Fuchs eli Volkswagen 1500- kupla.
Tällä tavoin pappilan Jussi palasi nuoruuteensa Kraft Durch Freude-autoilun nostalgiaan.
Aloiskin myi dieselmersunsa,ostamalla tilalle Datsun 180B-mallin jostain tietämättömästä syystä.
Legioonalainen oli ilmeisesti pehmennyt autovalikonnissaan vanhenemisensa myötä,vaikka japanilaisen ratin takaa kiroilikin manilalaista liikennettä ranskaksi:
--Merde--merde!!

No 18 Molave Avenuen talli ja Fuchs

Butch and Albert...garage sale haggler friends
---------------------------------------------
Butch "Cassidy"
----------------
Jussi piti talonsa autotallissa vähän väliä garage saleja eli tallimyyjäisiä. Huusholliin oli ajan mittaan kerääntynyt paljon tavaraa ja roinaa,joista vielä voisi päästä rahoiksi.
Kasvavien tyttärien vanhemmat vaatteet,kengät ja rouvan mielestä vanhentunut muoti,Jussin Saudista ja Manilasta keräämä työkaluarsenaali vaativat uudistamista.Jussin laajentunut kirjastokin vaati perkausta,etenkin rouvan satojen pehmeäkansidekkarien osalta.
Kiinnitettyään Garage Sale-pahvin talon takorautaporttiin, tallin luiskalle kerätyn kirpputorin keskelle alkoi valumaan melkoinen ostajamäärä Molavesta ja jopa Mervillen asuinalueen ulkopuolelta sijaitsevasta shantytownista,josta monet Molaven taloissa työskentelevät carpenterot ja tuberot (timpurit ja putkimiehet) perheineen kävivät tinkaamassa ostoksiaan.
Vaatteet ja kengät menivät kierrätykseen shantytowniin,kirjat molavelaisille ja Jussin työkalut,etenkin käsityökalut shantytownin ammattimiehille.
Jussin sähkötyökaluja ja kalliimpia autoa-ja puutyöstöalan työkaluja Molaven talonomistajat kävivät tinkaamassa oikein urakalla. Jussin lähinaapuri ,DPWH:n (Department of Public Works and Highways) piiri-insinööri Butch oli aina kiinnostunut Jussin sähkötyökaluista,vaikkei inssin kädentaidot yltäneet muuhun kuin beerhausien tyttöjen kutittamiseen sekä kaljatuopin nostamiseen. Joku sähkövehje lähti hänen sormissaan kovan tinkauksen perästä mukaan. Butch piti itseään kovana naistenmiehenä ja vietti viikonloppunsa lähialueen karaokeluolissa vikittelemässä bar maidejä,jotka kutsuivatkin tätä Sugar Daddyksi.
Butchin vaimo katsoi,ihme kyllä,miehensä irroittelua sormiensa läpi,sanomalla mariaclaramaisena ja kirkossa käyvänä sekä anteeksiantavana katolisena:
--Anyway..he is a good father and provider!
Butch rakennutti kaksi talonsa yläkerrosta DPWH:n sementeillä,harkkotiileillä ja työvoimalla melkein ilmaiseksi.Tieurakoiden rasvarahoilla hän osteli viimeisiä malleja Kawasakeja ja Yamahoita talliinsa ja ilmeisesti myi Jussilta ostamiaan sähkötyökaluja alaurakoitsijafrendeilleen voitolla.
Konnamaisuudestaan Jussi kutsuikin kaveriaan Butch Cassidyksi.

Albert ja Mannerheim

Albert "Hall"
------------
Albert kävi No.16 Molave Avenuen tallissa nuuskimassa Jussin kahvipöytäkirjoja ja lanaiateljeessa tekemiä tauluja.Suurimman osan taiteestaan Jussi oli kyllä myynyt Mario Penalle,jättämällä talonsa seinille muistoksi itselleen mieluisia raideteoksia.
Albert oli kiinteistövälittäjä,jolla samoin kuin Butchilla oli silmää naiskauneudelle. Ilmeisesti hän oli eronnut,ei virallisesti,koska katolinen kirkko ei tunnusta avioeroa,vaan asui erillään vaimostaan eli Separated.
Vasta Jussin vaimonsa kanssa myytyä talonsa v.2012 Albert kävi uutterasti tallimyyjäisissä ostamassa Jussin taidetta sekä kirjoja,joita papinpoika itse olisi halunnut säilyttää.
Vaimo oli kyllä puhelimitse antanut pojalleen ja tämän vaimolle valtuudet myydä Jussin kaikki kamat ja rakentamansa brasilialainen VW Fuchs-kuplan mukaanluettuna.
Vasta facebookissa Jussin jo Lontoossa asuessa Albert halusi frendiksi.Albertin fb-tilin kuvista Jussi  havaitsi tämän poseeraavan talonsa seinille ripustettujen taideteoksiensa edessä.
Jussia harmitti suuresti,että hänen iso taulunsa Checker Cabistä suomalaisessa talvikuvassa oli mennyt alennuksella asiaa tuntemattoman keräilijän galleriaan,samoin kuin pieni mustavalkoinen marsalkka Mannerheim-potretti. Albertin ostaman yhden maalaamansa Suomi-neidonkin maalauksen Jussi oli kokonaan unohtanut ja joka roikkui Albertin yhden huoneen seinällä Checker-kuvan vieressä.
Albert oli kuvannut digikameralla otettua omakuvaansa Mannerheim-potretin vieressä:
--Me and an SS Officer by a Finnish artist.
Albert valitettavasti tiennyt Mannerheimista edes se vertaa,ettei marsalkka ollut natsi,vaikka Hitler oli tullut tervehtimään tätä 75-vuotissyntymäpäiville Immolaan. Suomi-neito oli joutunut jatkosodassa pakkoavioliittoon Saksan kanssa,kun muut maat,kuten Yhdysvallat ja Iso-Britannia olivat kieltäytyneet auttamasta sitä taistelussa hyökkäävää punaista karhua vastaan.
Jussi kyllä pysyi Albertin kanssa hyvähkössä taidesuhteessa,lupaamalla kiinteistöagentin ladata Filippiiniaiheisia maalauksiaan netin kautta tulevaisuudessa perustettavan ravintolan seinäkoristeiksi.
Lontoossa Jussi kyllä maalasi mielestään paremman Marskin kuvan itselleen.
Lontoon asunnon ateljeetaan papinpoika ryhtyikin kutsumaan Manilan tallimyyntikauppojen muistoksi Albert Halliksi

Albert,Suomi-neito,Checker sekä Marski 

Marski rintamalla
Juhart 2012