lauantai 16. huhtikuuta 2016

Manila 1980-luvulla.Filippiiniläiskirjeet.4.Manilan lahden rannalla..




1979 ca. Roxas- ex -Dewey Boulevard
Katusankareiden ja -presidenttien Manila
----------------------------------------------------------------
Quirino Avenue ei presidenttinimestään huolimatta ollut mikään loistelias ja superleveä "Avenida",Sen jakoi keskikoroke,jonka päällä paikalliset "hawkerit" eli katukauppiaat metsästivät liikennevaloissa uhrejaan autojen ikkunoihin koputtelemalla.Joku Gemini-taksikuski osti Roxas Boulevardin liikennevaloissa avonaisesta ikkunasta kolme Marlboro- savuketta,pistämällä yhden suuhun ja kaksi korvalehtiensä taakse,Geminin taksamittarin punapohjainen klaffi näytti japaniksi ja englanniksi Vapaata..Free,,
Elpidio Rivera Quirino istui maan presidenttinä 1948-53,eli hän astui virkaansa kahden vuoden päästä Filippiinien itsenäistymisestä ja kolmen vuoden päästä Manilan vapautumisesta keisarillisen Japanin samuraihallinnosta.
Filippiinot olivat vihdoinkin päättäneet itsenäistyä amerikkalaisten kolonialaistisesta herrasvallasta ja alistua omien herrojensa käskettäväksi.
FM
V.1981 lokakuussa saavuttuamme Manilaan  Filippiinien presidenttinä ja ns. diktaattorina oli ollut vuodesta 1965 Ferdinand Edralin Marcos,joka piti rautakourallaan kansalaisiaan kurissa,julistamalla v.1972 sotatilalain opposition ja kommunistiuhan kukistamiseksi.Vasta 1981 tammikuussa sotatilalaki oli päättynyt. Marcos oli silloin jo sairas mies kärsiessään lupuksesta,mikä sokeritaudissa iski sisäelimiin,etenkin munuaisiin.Hänellä kerrottiin olevan Malacananin presidentinlinnassa oma virallinen huone hemodialyysikoneineen sairaalaosastona, Virallisissa esiintymisissä Marcos esiintyi kasvoistaan turvonneelta,ilmeisesti kehon nesteiden lisääntymisestä.Sairautensa takia hän oli delegoinut omalle rautaperhosrouvalleen Imeldalle enemmän poliittista päätäntävaltaa..
Marcosin mukaan ei Manilassa oltu nimetty yhtään katua,mutta hänen omassa Ilocos Norte-provinssiinsa ja Benguetin vuoristoalueelle oltiin rakennettu hänelle nimetty Marcos Highway.
Elpidio R.Quirinon Chrysler
Risteyksen liikennevaloissa presidentti Quirino täten kätteli toista maan presidenttiä Manuel Acuna Roxasia,joka nimitettiin virkaansa v.1946 maan itsenäistyä.Hän valitettavasti kuoli virassaan v.1948.
Korttelia ennen Roxas Boulevardia haarautui useita katuja Malaten kaupunginosaan ja Pedro Gil Streetille,joka oli saanut nimensä kuuluisasta lääkäristä,sanomalehtimiehestä ja kongressimies Pedro Gilistä,joka v.1930 ns.Vapausmissiossa mm. senaattori Sergio Osmenan kanssa meni Washington D.C:hen keskustelemaan Yhdysvaltojen kongressin ja senaatin kanssa maansa itsenäistymisestä.
Yhdysvallat olivat silloin sidonnaisia Filippiinien siirtomaastaan tuodusta sokerista,jota amerikkalaisomistuksessa olevat sokeriplantaasit tuottivat ja haittasivat samalla amerikkalaisten omaa sokerituotantoa omassa maassaan.Yhdysvaltojen päättäjistä ja lainsäätäjistä monet olisivat mielellään boikotoineet kokonaan amerikkalais-filippiiniläisen sokerin maahantuonnin...
Keskutelut vapaudesta ja itsenäistymisestä lievä sokerin jälkimaku suussa eivät silloin tuoneet tulosta,mutta ajatus jäi kypsymään vasta japanilaisten poistuttua Filippiineiltä v.1945,

Guerrero Streetin LTO-katsatus-
konttori
Eräs Malaten kaupunginosassa Pedro Gil Streetille päin haarautuva poikkikatu Guerrero Street (Sotamiehenkatu) tuli minulle tutuksi 1990-luvun lopussa katsatettuani siellä uutta ja käytettyä Beirutin Mersuani eli MB 200-mallia LTO:n (Land Transportation Office) katsastuskonttorissa.Filippiinotavan mukaan katsastusmies kävi vain vertaamassa ja kopioimassa lyijykynällä paperiin raaputtamalla rungon ja moottorin stensaltut numerot,jotta ne vastasivat rekisteriotteen numeroita ja 200 peson maksusta sain leiman rekisteriotteeseen ja tarrat kilpiin viidessä minuutissa.
Auton kuntoa ja tiekelpoisuutta ei katsatusmies tarkastanut sen kummemmin kuin sivusilmällä...lausumalla,että Wow..Benz..Sir!..,mikä näytti olevan maan tapana. Saman konttorin kupeessa oli myös vakuutustoimisto,josta sai suhteilla halvan ns. 3rd Party Insurancen.
Quirino Avenuen vastapuolella tuuhean lehtimetsän katveessa piileksi Manilan eläin- ja kasviteteellinen museo eli Manilan eläintarha,jossa kävin kerran nuorimman tyttäreni kanssa.Ilmeisesti varojen puutteesta kaikki villielukat leijonista elefantteihin näyttivät yhtä nälkiintyneiltä kuin F.B.Harrison Streetin varren katulapset.Nälkiintyneinä katselemisesta ajoin tyttäreni kanssa Mersulla Harrison Plazan MacDonaldsille syömään Quarterpounderit ranskalaisilla.
Francis Burton Harrison sattumoisin oli Amerikan Filippiinien kenraalikuvernöörinä 1913-21 ja tunnettiin puoltajana Filippiinien itsenäisyysaatteessa.


1898 Battle of Manila
1899 Amiraali
George Dewey
Roxas Boulevard näytti runsaasta liikenteestä huolimatta kauniilta ja siistiltä sekä leveältä rantabulevardilta, Manilan lahti välkkyi aamuauringossa melko tyynenä,silhuetissa kauempana rahtialusten seistessä tummina redillä odottamassa purkaus- ja lastausvuorojaan.
Vasta 70-luvulla bulevardi oli saanut uuden filippiinonimensä,sen aiemmin oltua Dewey Boulevard amiraali George Deweyn mukaan,joka johti v.1898 Manilan taistelua espanjalaisia vastaan. Manilan taistelua kutsuttiin myös Manilan valetaisteluksi,missä kaatuneiksi kummallakin puolella päätyi vain kourallinen osapuolten politikoinnin takia.Suuri osa espanjalaisesta armaadasta oli lähtenyt Kuubaan,mihin Texas-ratsullaan ratsastava eversti Theodore Roosevelt oli rantautunut joukkoineen ja vallannut San Juanin mäet..
Theodorella oli ollut myös näppinsä Manilan valtaukseen omalla politikoinnillaan..

1966 ca.Taft Avenue ja Manilan pääpostikonttori
Taifuuni Manilan lahdella
Juhart
Vaikka Manilan lahti Roxas Boulevardilta näytti tyyneltä,niin marraskuun 24. päivänä Manilaan iski Irma-taifuuni eli filippiiniläisittäin nimetty Typhoon Anding,jonka kuolonuhreiksi joutui 70 manilalaista.Taifuuni oli saanut alkunsa Trukin atolleilta ja pyyhkäissyt yli Manilan koillisosan saavuttuaan maahan pohjois-Sorsogonissa Albayn provinssissa.Olimme Torkkelin kanssa menossa Albayn provinssin pääkaupunkiin Legaspi Cityyn helssaamaan uutta kirjeenvaihtokaveriani Nancyä Philippine Airlinesin Trident Tristarin ns. Bulilit-lennolla (pätkälento) marraskuun 22.  eli seuraavana päivänä Manilasta.Muistan hyvin laskeutumisen kovassa ja sateisessa sivutuulessa sekä turbulenssissa Legaspi Cityn pienelle lentokentälle Mayonin tulivuoren kyljessä,ihmetellen pilotin taitoja,ettemme päätyneet viereiselle riisipellolle. Palasin Nancyn kanssa Manilaan Pantrancon maaseutubussilla 23. päivä,Torkkelin ottaessa PAL:in viimeisen lennon hätäisenä miehenä.Jäimmekin Nancyn kanssa yhdeksi yöksi matkalla lähellä Nagan kaupunkia jumiin Manilaan johtavalla maantiellä,jonka suuri siirtolohkare oli tukkinut.
Maanvyörymät monsuunisadekauden aikana ovat yleisiä Filippiineillä.
Seuraavan taifuunin Manila sai niskoilleen joulukuun 26. päivänä.Taifuuni Lee oli silloin vuoden 23. sarjassaan,mutta minä Torkkelin kanssa olimme silloin palanneet takaisin Jubailin arolle Saudi Arabiaan kokemaan hiekkamyrskyjä.

Korttelin verran aiemmin Quirino Avenuen halkaisi Taft Avenue..tai silloin 1984 vielä Ermita-Pasay Boulevard,joka alkoi Pasay Rotondasta (Liikenneympyrä) EDSA:lta. V.1981 ei vielä oltu rakennettu Imelda Marcosin lempiprojektia LRT-rataa (Light Rail Train) kadun yläpuolelle. 1990-luvulta 2000-luvulle matkasin usein LRT:llä Pasay Rotondan asemalta Manilan kaupungintalon pysäkille,kävelemällä Lawton Plazan ja Intramurosin linnakkeen välistä BID:n rakennukseen (Bureau of Immigration and Deportation) uusimaan oleskeluviisumiani.
Taft Avenue päättyy Manilan pääpostikonttorille ja MacArthur-sillan päähän.V.1911 rakennettu katu alunperin oltiin ristitty Manila Roadiksi ja v.1915 se sai uuden Taft Avenue-tittelin silloisen kenraalikuveröörin William (Fat Bill) Taftin mukaan.V.1959 se ristittiin uudelleen Ermita-Pasay Boulevardiksi ja lopulta v.1984 katu jälleen nimettiin Taft Avenueksi.
Taft oli erittäin lihava mies ja kerrotaan hänen kenraalikuvernöörinä lähettäneen sähkeen Valkoiseen taloon presidentin sihteerin kautta.
Sähkessä luki:
I had a horse ride yesterday and feel fine.
Sihteeri lähetti viestin Taftille:
How about your horse?
1914 Taft carabao-vesipuhvelin selässä


1984 kesäkuu.LRT 1 rakenteilla United Nation Avenuen
asemalla Manilassa

jatkuu...


torstai 14. huhtikuuta 2016

Manila 1980-luvulla.Filippiiniläiskirjeet.3.Makati Citystä Manilaan.

 Ferdinand
Magallanes ja Lapu-lapu
Makati-ti.....
--------------------------

Isuzu Gemini Golden Cab-taksit



Isuzu Gemini-taksin noustua Magallanes-risteyksen ylikulkurampille ja laskeuduttua takaisin EDSA:lle näin tummennetun kalvoikkunan läpi vasemmalla puolella tutun sinisen ja soikean Ford-logon kaksikerroksisen ja lasifasaadisen rakennuksen seinässä. Liikkeen kilvessä luki Mantrade Magallanes eli Magallanesin Mieskauppa.
Filippinohistoriasta opin myöhemmin.että Ferdinand Magallanes ensimmäisenä konkistadorina 1521 oli taistellut Cebussa Mactanin saarella paikallista heimopäällikköä Datu Lapu-Lapua vastaan Lapu-Lapun lopulta oli tappaessa espanjalaispäällikön.
Maata v.1981 hallitsi taas toinen Ferdinand..Marcos,joka valittiin ensimmäistä kertaa saarivaltion presidentiksi v.1965 ja joka kertoman mukaan taas oli tapattanut useita vihollisiaan politiikan areenalla.

EDSA
Oikealla takana ylhäällä
Manila Garden-hotelli
ja jonka takana
sijaitsee
Pasong Tamo.
Vasemmalla Forbes
Park

Pasong Tamo
Aivan Mantraden kulmassa mustasavuinen jeepneysuma oli pysähtynyt liikennevaloissa Pasong Tamo Extension-kadun risteykseen.South Super Highwayn ylittävän sillan oikealla puolella seisoi harmaabetoninen pilvenpiirtäjäluuranko,jonka työt jostain syystä oltiin lopetettu.
Vielä 2005 sama betoniluuranko kaunisti EDSA:n reunaa Forbes Parkin miljonääriasuinalueen harkkotiiliaidan kupeessa. 50-luvun lopulla avattiin tämä Forbes Parkin asuinalue,jonne myös Armi ja Gil Hilario rakensivat ultramodernin lasipalatsin ns. Millionaire Row-kadun varteen.Forbes Parkissa sijaitsee Suomen suurlähettilään residenssi,jossa kerran vierailin kutsuvieraana 90-luvun lopulla itsenäisyyspäivänjuhlissa ja pääsin puristamaan maan entisen presidentin Fidel Ramosin kättäkin nokialaisten ja wärtsiläläisten inssien hihojen välistä.
Hilariot omistivat Makatin Ayala Avenuen varrella Gilarmi Apartments-hotellin sekä Greenbeltillä Carlton-hotellin.Itse myöhemmin 80-luvulla toisen rouvani kanssa yövyimme kerran Gilarmissa,joka oli jo ajan hampaan syömänä kulunut sisustukseltaan nukkavieruksi ja Tallinnan Viru-hotellin kaimaksi.
Mantrade Nissan








Ford-fäninä ihmettelin samoin Manilan omaa Ford-kantaa,joka käsitti Escorteja,Cortinoita,Taunuksia,Granadoita,Fiera AUV-jeeppejä ja mustia johtoportaan jenkkiläisiä Ltd-malleja,joita oltiin koottu manilalaisessa Fordin kokoonpanotehtaassa.Viimeisimpinä Ford-malleina 1981 siellä koottiin Telstareja ja Lasereita,jotka olivat Mazdan vastaavia variaatioita.
Nykyään Mantrade on Nissan-edustaja Fordin kokoonpanon muutettua Malesiaan.
1990 SM Makati ja Manila Garden
Taksi-Gemini vihdoin pysähtyi punaisiin liikennevaloihin kääntyäkseen EDSA:lta vasemmalle Pasay Roadille,jonka kulmassa nousi Makatin taivaalle Manila Garden-hotelli. Hotellin takana sijaitsi Shoemartin (SM) tavaratalo sekä Intercontinental-hotelli.Makati Commercial Center oli laajentunut ja muuttunut paljon sitten 60-luvulta,jolloin sitä alettiin rakentamaan.
Quadin ostoskeskuskin Shoemartin takana taisi olla Manilan ensimmäinen oikea Shopping Mall. Myöhemmin 90-luvulla kävimme useasti ostoksilla Quadin kyljessä sijaitsevan Bricktownin liikkeissä ja syömässä puikkoruokaa Royal Chinese-ravintolassa.




Ensimmäinen Shoemart,perustettu 1958

1981 Quad,Makatin
makkaratalo
Shoemartin oli perustanut 1958 Henry Sy. Sr. pienen kenkäkaupan Manilassa ja jo v.1981 vierailtuani ensikertaa kaupungissa SM-konserni oli levinnyt ympäri Metro Manilaa ostoskeskuksin,joista suurin sijaitsi Quezon Cityssä aivan EDSA:n loppupäässä ja North Avenuen risteyksessä.
Manila Gardenissa yövyimme Torkkelin kanssa yhden yön,koska maainsinööri halusi tutkia paremmin varsinaisen ydin-Manilan yöelämään. Ilmastoidussa isossa huoneessa nautimme minibaarin kylmistä San Miguel-kaljoista ja virkistimme itsemme Saudin aropölyistä kunnon suihkussa.


Shoemart Makati


Dusit Thani Manila eli entinen Manila
Garden  EDSA:n varrella

Mainilaan naula päässä eli
Maynilad via Paco
-------------------------------------

1981 Toyota Crown
Super Saloon
Aamulla tsekkasimme hyvän yöunen perästä itsemme ulos ja buukkasimme hotellin oman valkoisen Toyota Crown Super Saloon-taksin Manilan Imperial-hotellia kohden Roxas Boulevardin ja Mabini Streetin välimaastoon Ermitan kaupunginosaan.
2000-luvulla Manila Garden oli vaihtanut omistajaa ja saanut uuden Dusit Thani Manila-nimen.
Manila Gardenin Toyota Crown-taksi tuntui luksukselta lentokettä-Geminin suhteen valkoisin istuinpäällisin ja tehokkain ilmastoinnin.Geminin ilmastointilaite antoi vain märkää lehmänhengitystä ilmeisesti kompressorin vajaatoiminnasta tai alhaisesta freonista.Hotellin kuljettajakin oli pukeutunut valkoiseen barong tagalog-paitaan,suoriin mustiin prässihuosuihin ja mustiin loufereihin,kun Geminin kuski ajoi virttynyt keltainen teepaita niskassa ja shortseiksi katkaissut farkut sekä kumisandaalit jaloissa.

 
                                                        

Sharon Cuneta
Taksin autostereon AM-asemalta kuului paikallisen naislaulajan Mister D.J, biisiä. Kysäisin kuskilta kuka laulajatar oli,
--Miss Sharon Cuneta,Sir!
Tuli vastaukseksi.
--She is the daughter of Pasay City mayor,Pablo Cuneta..veeery rich man,Sir!
Kysäisin kuskilta:
--Who is Mayor of Makati then?
Kuski:
--Nemesio I.Yabut...a veeery rich man ,too..Sir!
Minä;
--And what about mayor of Manila?
Kuski;
--Ramon Bagatsing..Sir..a not a very rich man,but very honest..a War Hero and Bataan Death March survivor and amputee...too,Sir!
Minä:
--Can anybody be elected as mayors in Metro Manila?
Kuski:
..No..Sir..You usually have to be a veeery rich man to be elected as Mayor..
--You need Millions of Pesos to campaign and keep your private army to protect you..coz you have many enemies..Sir.
--..Or you have to be a medaled War Hero or a crooked Lawyer as our president Ferdinand Marcos..Sir!
Paljon myöhemmin tajusin,miten oman kaupunkini Paranaque Cityn pormestarina oli istunut 1992-1995 tohtori Pablo Olivarez,joka omisti kaupungin ainoan sairaalan.Hänen jälkeen pormestariksi valittiin filmisankari ja entinen koripallotähti Joey Marquez. Pablo Olivarezin poika Edwin Olivarez istuu nykyään Paranaquen pormestarina eli pormestariuus näkyy istuvan valtasuvuissa,kuten pari vuosikymmentä Makatissa Binay-suvussa.
Muuten täytyy olla kuuluisa filmisankari,kuten Joseph Estrada,nykyinen Manilan pormestari,joka sattumoisin istui presidenttinäkin,kunnes joutui linnaan laittomasta rahapelistä..

Toyota Crown oli ajanut South Super Highwayn sillan alle ja kääntynyt oikealle betonikantiselle valtatielle,joka tuli päättymään Manilan Pacon kaupunginosassa Quirino Avenuen risteyksessä.
South Superin vasen puoli oli täynnään rasvanmustia Hole-In-The-Wall-autokorjaamoita,joidenka välissä komeassa valkorapatussa ja mustalasiessa liikerakennuksessa myytiin International Harvesterin rekkanuppeja. International-McLeod oli vanha IH-myyjä Manilassa.Muutettuani Paranaquessa omaan talooni Merville Parkissa v.1984 naapurikseni ja hyväksi Glassmate-kaverikseni tuli IH:n eläkkeelle siirtynyt varatoimitusjohtaja Pat Margallo.
Vito Cruz Junction
Pat ei paljon puhunut kuorma-autoista,mutta hiukan San Miguel-ginilasin reunasta omistamistaan taloistaan ja maa-alueistaan Batangasissa ja Los Banosissa.
South Superin oikea tienlaita oli PNR-radan toiselta puolelta täynnään slummihökkeleitä,jonka takana nousi Makatin pilvenpiirtäjien silhuetti saastepilven siniharmaana.
Etenkin Vito Cruz Junction eli tasoristeys näytti vaaralliselta puomittomana ihmisten, tricyclejen ja jeepneyden ylittäessä sen uhkarohkeasti jopa junan sireenien huutaessa sadan metrin päässä.
Pasay Cityn rajamerkki
South Superin päätyttyä vähän Manilan betonisen riemukaaren jälkeen Pacossa,taksi kääntyi valoissa vasemmalle San Andres-risteyksessä Quirino Avenuelle. Metro Manilassa vain valtaväylillä tapaa tällaisia kaupunkien rajamonumentteja,muuten vieras matkailija ei edes hiffaa muuttaneensa kaupungista toiseen.
Paco on ollut kuuluisa huonekalunikkareistaan,josta Paco-sana eli Naula.
Paco tunnetaan myös vanhasta ja uusklassisesta rautatieasemastaan ,mikä vasta 2000-luvulla restauroitiin rappiosta ja kodittomien asunnosta.
San Andres-risteys
PNR eli Philippine National Railway eli silloin v.1981 samanlaista rappion aikaa kuin Pacon asemarakennuskin junakaluston ollessa vanhentunutta ja loppuunkulunutta mallia.Kiskoja peitti tiheä heinikko ja monin paikoin veturinkuljettajat saivat varoa ihmisten.karjan ja liikennevälineiden tömäyksistä. Pitemmillä rataväleillä sai myös varautua kiskojen katoamiseen ratavarren asukkaiden myydessä varastamiaan kiskonpätkiä öisin paikalliselle romuliikkeelle POR KILO...nälkäänsä tappaakseen.

Pacon asema ennen restaurointia

jatkuu..

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Manila 1980-luvulla.Filippiiniläiskirjeet.1.Ensikuva Metro Manilasta 1981.

1944 Leyten maihinnousu.
Sergio Osmena,Douglas MacArthur ja
Carlos P, Romulo
Armi Darigold-maito-
mainoksessa
Manilasta ja Filippiineistä en tiennyt hölkkäsenpölähtämääkään vielä 1980-luvulla,paitsi että vuoden 1952 Miss Suomi ja 1953 Miss Universum Armi Kuusela oli nainut rikkaan manilalaisen bisnesmiehen Virgilio (Gil) Hilarion.
Sotahistoriasta ja etenkin Tyynenmeren sodasta II Maailmansodan aikana tiesin Filippiineistä jotain mustavalkoisten uutiskuvien pohjalta jostain Leyten maihinnoususta,missä kenraali Douglas MacArthur kahlasi maissipiippu suussaan matalassa vedessä maihinnousualuksesta rantaan kenraaliporukan seurassa.Kuvaa myöhemmin katsellessani havaitsin kaluunaporukassa kahlanneen myös porukasta paljon lyhyemmän filippiiniläisen diplomaatin Carlos P. Romulon.
Filippiinot vielä tänäänkin osaavat veistää tapauksesta huulta,että MacArthur pääsi kuivin lahkein rantaan astuttuaan Romulon kypärän päälle.

Alkusysäyksen Manilaan tutustumiseeni sain 1980-1981 Saudi Arabian Jubailista Arabian lahden (Persianlahden) rannalta,missä suomalainen rakennusfirmani rakensi jätevedenpuhdistamoja eli paskimoita aivan aron keskelle tulevaan Jubailin teollisuuskaupunkiin.
Melkein 100-prosenttisesti urakkamme työntekijäkaarti oltiin värvätty Filippiineiltä ja heidän kauttamme saimme tietää,että pohjoismaalaiset miesurhot ovat kovaa valuuttaa filippiiniläisten nuorten naisten keskuudessa. Vaikka urakoimme niitä jätevedenpuhdistamoja eli paskimoita, tavallinen filippiinorakennusmies ei osannut olla sisäsiistinä projektimme portacabin-käymälöissä,vaan paskivat pönttöön kyykkyasennossa pytyn rinkulakannen päällä mutaiset kumisaappaat jaloissa. Muuten filippiino on erittäin siisti ottaessaan suihkun ainakin kerran päivässä..
Syyksi moiseen CR-(Comfort Room) käyttäytymiseen löytyi se,että moni filippiinotyömies tuli kaukaa provinssibarrioista,joissa asuttiin nipa- eli bambumökeissä,joissa käymälöinä pidettiin tontin raja-alueen puskia ja perät pyyhittiin palmunlehdillä..
Projektimme suomalaisen,uskaliaan naisvärvärimme ja laadunvontapäällikkömme konttoriin näin alkoi viikottain saapua postisäkkikaupalla kirjeitä nuorilta filippiinokaunottarilta halusta tulla kirjeenvaihtokavereiksi Pohjan poikien kanssa.
BPI:n konttori
Legaspi Cityssä
Näin minäkin pääsin kirjeitse tutustumaan kauniihkoon bicolilaiseen Nancy Pielagoon,joka ammatikseen istui pankkineitinä Legaspi Cityn Bank of the Philippine Islandin konttorissa.(BPI)
Legaspi City kylläkin sattumoisin sijaitsi 600 kilometrin päässä etelässä Manilasta eli Nancy kuului provinsiana-naisiin eli maalaiskaupunkityttöluokkaan..
Monelle filipinalle kirjeenvaihtotuttavuus voisi johtaa jopa avioliittoon ulkolaisen kanssa,mikä useassa tapauksessa provinsianatytölle tulisi olemaan eräänlainen lottovoitto , missä raha ensisijaisesti avaisi tien jopa rakkaudellekin. Kirjeenvaihtotytöissä oli myös romanttisia seikkailijoita,jotka uskoivat siihen suureen rakkauteen,joka iskisi kuin salama taivaalta suuren romanssin lailla.
Näin Nancyn kirjeromanssin kautta pääsin tutustumaan Manilaankin,jossa provinsianapankkineitini oli useasti käynyt.

Saudia Boeing 747-300 Jumbo
V.1981 lokakuussa astuimme projektimme oululaisen maainsinöörin Torkkelin kanssa Saudian 747-300 Jumboon Dhahranin kentällä tarkoituksenamme matkata maailman ympäri..ei 80 päivässä..vaan kahdessa viikossa,jonka ensimmäinen etappi tulisi olemaan Manila.

Ensimmäinen vaikutelmani Filippiineistä Jumbon ikkunasta katseltuani alapuolella oli erikoinen saarien vehreys ja esmeraldin värinen meri,joka Manilaa lähestyessämme muuttui mittaamattomaksi ruosteiseksi aaltopeltikattomereksi ,josta yllättäen nousi ylöskäsin pilviin peililasipilvenpiirtäjäsaarekkeita.
1981 Korean Airlinesin Jumbo teki mahalaskun
melkein South Super Highwayn päälle.
Pienessä Kiinanmereltä puhaltavassa tuulessa ja Jumbon laskutelineissä vinkuvassa turbulenssissa kone yhtäkkiä laskeutui melkein Manilan kansainvälisen lentokentän harkkotiilistä perimetriaitaa ja South Super Highwayllä ruuhkassa seisovien autojen kattoja nuollen betoniselle kiitoradalle. Muutamaa kuukautta aiemmin ennen meidän laskeutumistamme Korean Airlinesin Jumbo oli laskeutunut pitkäksi menneessä rullauksessa melkein South Super Highwaylle ja josta me onnellisina emme tienneet...
MIA:lle (Manila International Airport) laskeutuminen erosi aika paljon saapumisestani pari vuotta aiemmin Saudi Arabian itäprovinssin Dhahranin kansainväliselle kentälle,joka sijaitsi lähellä Al Khobarin rantakaupunkia ja aron keskellä. Lufthansan Jumbon laskutelineiden alla avautui silloin toisenlainen näkymä,missä öljyputkilinjojen välistä lähestyivvät laskeuduttaessa Dammamin ja Al Khobarin kaupunkien terrakotan väriset ja tasakattoiset savi- ja harkkotiilitalot,joidenka katoille valkokaapuiset miehet olivat polvistuneet aamurukouksiin pienille rukousmatoille päät karttalänttä eli Mekkaa kohden.
Kuningas Abdullah
ja Saudi Rialit
Saudian koneessa Manilaa lähestyessämme samanlaiset valkokaapuiset saudiherrasmiehet yksi toisensa perästä kävelivät saudirialeja ja petrodollareita pullottavat käsiveskat kainaloissa Jumbon takaosan latriineita kohden,palaamalla istuimiinsa mustat liituraitapuvut päällään.
Jumbon laskutelineiden renkaiden tussahtaessa tarmakille kabiinista kuului kova kättentaputus ja Mabuhay-toivotus (Tervetuloa) filipiinomatkustajien eli Saudista lomilla Filippiineille palaavien OFW-työmiesten (Overseas Foreign Workers) aplodeeratessa ja hurratessa kotiin paluusta ehjin nahoin ja lompakot täynnä petrodollareita.

MIA 1970-luvulla
MIA:n tulipalo 1972

1961 MIA:n alkuperäinen terminaali-
rakennus
MIA eli Manila International Airport seisoi harmaan ja modernina betonibunkkerina kiitoradan kyljessä.Alkuperäinen ja melko kaunis terminaalirakennus oltiin rakennettu 60-luvun taitteessa,mutta palanut osittain 1972,jolloin paikalle nousi 1981 suurempi harmaa betonibunkkerikolossi,joka kosteuden ja monsuunisateiden ansiosta oli jo silloin saanut päällensä vihertävän sammalturkin.
Silloin 1981 lentokenttärakennuksessa ei vielä ollut kaikille koneille tarpeeksi sisäänkäyntisiipiä eikä haitarituubeja,vaan matkustajat joutuivat monasti kävelemään yllättävässä kosteudessa koneesta terminaaliin kentän betonikantta pitkin,kuten myöhemmin kentän naapurissa sijaitsevalla Domestic Airportilla,kun matkasimme Philippine Airlinesin Trident Tristarilla Legaspi Cityyn ..
1980 Manila Domestic Airport
Näin mekin Torkkelin kanssa jaloittelimme Saudian Jumbon viileästä kabiinista ulos 36-asteiseen ja kosteaan ulkoilmaan käsibakaasit käsissä..
--Silityskuiva ilima täällä Manilassa..tai niinkun jossain huonosti lämmitetyssä savusaunassa !
Torkkeli lausahti haistellessaan Manilan saasteista ja kosteata ilmaa..
Manila Domestic Airportin matala terminaalirakennus sijaitsi kentän vastalaidalla.Manilan ensimmäinen kansainvälinen funkis- (Art Deco) lentokenttäterminaali nimeltään Nielson Airport Terminal ,joka valmistui 1937 ,taas sijaitsi aikoinaa nykyisessä Makatin bisnesskaupungissa Ayala Avenuen ja Paseo de Roxasin risteyksessä..

1946 Jai-Alai Building
Taft Avenuella

Nielson Terminaalirakennus
 2000-luvulla
Meitä suomalaisia maailmanmatkaajia Manilan vanha arkkitehtuuri ei paljoakaan silloin kiinnostanut,emmekä tosin tietäneetkään mitään kaupungin historiasta,saatika kulttuurista ennen japanilaista miehitystä 1942,jollon metropoli oli täynnään vanhoja espanjalaisia kolonistisia sekä amerikkalaistyylisiä Art Deco-rakennuksia. Sattumoisin vanhempana tutkittuani kaupungin historiaa tajusin,miten komeita ja ajalle tyypillisiä mm.Taft Avenuen varrella sijainnut ja 60-luvulla purettu Art Deco-tyylinen Jai-Alai Building eli


Roosevelt Club
entinen Welton Becketin suunnittelema Roosevelt Club ja Nielson Airport Terminal näyttivät.
Meillä Torkkelin kanssa oli kova kiire päästä tullitarkastuksesta ohi ja buukata itsemme Manila Garden-hotelliin Makati Cityssä...ja nauttimaan ensimmäiset kylmät San Miguel-oluet huuhdellaksemme Saudin aropölyt kurkuistamme alas.
Päästyämme terminaalirakennukseen sisään sieraimiimme iski ummehtunut ja homeinen sisäilma,koska kuulema taas kerran rakennuksen ilmastointi ei pelannut.
Sisäänkäyntiaulassa meitä tervehti barong tagalog-paitainen kitarakvartetti,joka soitti tervetuliaisiksi meille vanhoja filippiiniäisiä kundiman-rakkauslauluja sorean ja kurvikkaan filipinan kukittaessa meidät huumaavan tuoksuisin Sampaguitalein,jonka vastineeksi jouduimme pistämään kitaristin ojennettuun Panamahattuun dollarin setelin tai kaksi..
--Mabuhay!!!----Tervetuloa seisoi käytävän poikki pingoitetussa valkoisessa lakanassa isoin punaisin kirjaimin..
--Welcome to the Philippines!...Pearl of Orient!
                                                           Manila by Hotdogs

Terminaalin pääaulassa matkabakaasiemme lopulta rullattua ulos karusellista jouduimme maksamaan 5 dollaria kärryistä,jotka yleensä muissa kansainvälisissä teminaaleissa olivat ilmaisia.
MIA:n bakaasikärryt lisäksi näyttivät jossain pihaverstaissa tehdyiltä ja agraarisilta kulmarautateoksilta,joidenka pyörät vinkuivat sekä pyörivät holtittomasti joka suuntaan..
Karusellilla laukkujaan odottelevat filippiinot toivottivat meille tervetuloa maahan meille kärryjen maksusta..että Welcome to the Philippines..Instant Kwarta everywhere!(..instanrahastusta kaikkialla)


 
                                                                             

jatkuu...Manilasta Makatiin