 |
Pickering Centre in Yorkshire
Juhart 2009 |
"Jussi ja Fammu olivat saapuneet New Yorkista Southamptoniin Cunard-White Star-linjan uudella Queen Elizabeth-valtamerihöyryllä ja matkustaneet junalla Lontooseen.He olivat asettuneet Marble Archissa sijaitsevaan Cumberland-hotelliin viikoksi ja edessä olisi matka Yorkshiren nummille rouva Daphne Hughesin kutsusta.
Rouva Hughes oli Fammun vanhoja ystävättäriä jo 20-luvulta Charlestonin ajoilta South Holbornin tanssiklubeilta.Rouva Hughesilla oli oma viiden huoneen "flat" Kensingtonin hienostoalueella,jossa hän aina pistäytyi tuulettumassa ja virkistäytymästä Yorkshoren laakksojen Pickeringin pikkukaupungin sosiaalisesti näivettävästä maalaisilmapiiristä.
Edessä oli pitkä junamatka nummille."
 |
| 1939.Gone with the Wind |
Lontoota ja Atlantaa
----------------------------
Tuulenviemää.elokuva oltiin ensiesitelty Lontoossa vuoden 1939 kesällä.
Fammu oli käynyt katsomassa sen Mrs, Daphne Hughesin kanssa Piccadilly Circusissa sijaitsevassa Trocadero-teatterissa.
Jussi oli jäänyt hotelliin katselemaan elokuvan ajaksi Hyde Park Cornerin ja Park Lanen vilkasta liikennettä hotellin kolmannen kerroksen ikkunasta,vaikka salaa mielessään olisi ollut kiinnostunut Atlantan ja Tara-plantaasirakennuksen palosta sekä Scarlet O'Haran huokauksesta .."I never will see hunger in Tara anymore!"
Vanhat rouvat vain eivät halunneet ottaa poikaa taakaksi filmin ensiesitykseen.
 |
| 1938.Hot Chili Peppers |
Fammu palatessaan teatterista rouva Hughesin kanssa hotelliin oli sherrylasi kädessään kehunut elokuvaa magnifisenttiseksi ja fantastiseksi etenkin päätähtien Clark Cablen,Vivien Leighin sekä Leslie Howardin osista.
Rouva Hughes oli naureskellut Clark Cablen hörökorvista,jotka Billboard-lehden mukaan oltiin teipattu kiinni kuvauksen aikana ja että valkokankaan hurmuri kärsi pahasta hengestä eli halitoosista,että suutelukohtauksissa naisvastanäyttelijät olivat pyörtyä hammaskiven hajusta.
Yleensä Fammun käydessä rouva Hughesin kanssa ulkona kaupungilla Jussi kokosi hotellihuoneen persialaisella matolla Meccanon vihreistä ja punaisista rei'itetyistä metalliosista höyrykaivureita,moottoripyöriä sekä autoja pienellä ruuvitaltalla ja mutteriavaimella.
Välistä kokoamiseen kyllästyttyään hän meni katselemaan hotellihuoneen ikkunasta alhaalla Park Lanella suhisevaa iltaliikennettä.
Hän pystyi ulkomuistista kertomaan jokaisen brittiautomerkinkin,oli se sitten Alvis,Rover,Humber,Bentleyn tynnyrinokka,Rolls Roycen haamumerkit,Austin Sevenit tai Vauxhallien kromikeihäiset konepeitot.
Jussin ollessa ensikertaa Lontoossa Ison Britannian kuningas Yrjö VI ja kuningatar Mary olivat vierailulla Yhdysvalloissa ensimmäisinä brittimonarkkeina koko historian aikana.
Parin päivän päästä Jussia odotti jännittävä junamatka Kings Crossin asemalta Scarboroughin.
Matka olisi Fammun ja pojanpojan ensimmäinen virallinen valtiovierailu Yorkshiren nummilla.
 |
Is this the way to Brooklands?
Juhart 2008 |
 |
Last LNER Mogul passing through Forest
Gate Station in NE London in 1952
Juhart 2003 |
Junamatkailua
---------------------------
Jussi ja Fammu seisoivat Kings Crossin rautatieaseman laiturilla konduktöörin avatessa hövelisti heille ovea vihreään LNER-rautateiden Pulman-vaunuosastoon.
LNER tulee sanoista London Northeastern Railways,mikä junillaan kuljettaa matkalaisia Edinburghiin asti Skotlantiin.
Kyseinen juna on nimeltään The Scarborough Flyer,mikä veisi matkaajat Scarborouhiin Sheffieldin ja Yorkin kaupunkien kautta.Sheffield on kuuluisa terästeollisuudestaan ja laadukkaista keittiöveitsistään.York taas on kuuluisa risteysasemastaan.
Rouva Hughes oli kutsunut heidät Pickeringin pieneen maalaiskylään Scarborough lähistöllä viettämään viikon miehensä Haroldin kanssa omistamalleen maatilalleen.
Junan veturi,mikä oli ristitty Blue Peteriksi puuskutti höyryjä radalle sylintereistään.
Konduktööri auttaessaan Fammua vaunuun toisti varoitukseksi moneen kertaan vaunun ja laiturin välistä rakoa:
--Mind the gap--mind the Gap madame!!
Uteliaana tämä vielä kysäisi Fammulta:
--Are you going to Scarborough Fair?
..koska heinäkuussa pidettiin kaupungissa elonkorjuujuhlia,joita ollaan juhlittu jo pakana-ajoista asti paikkakunnalla.
Fammu vastasi:
Yes..daahling...Do they have rosemary and thyme for sale there?
--I am fond of Yorkshire herbs..
 |
| The Scarborough Flyer |
Fammu oli pukeutunut tyypilliseen englantilaisen maalaiskartanon rouvan asuun, harmaaseen tweed-jakkupukuun ja tweedhattuun kuin brittiläinen näyttelijätär Margaret Rutherford,joka aina halusi pitää omat vaatteensa päällään näytelmissä sekä elokuvien kuvauksissa.
Fammu pystyi matka-arkkugarderoobistaan pukeutumaan kaikkiin tilanteisiin vaativiin osiin,mutta tweedasun hän oli ostanut Lontoossa eräästä Oxford Streetin naisten pukimosta.
Vaikka Margaret Taylor Rutherford oli Fammua kaksikymmentä vuotta nuorempi ,vanharouva piti näyttelijätärtä sukulaissielunaan ja maalaisenglantilaisleidi-idolinaan.
Rouva Hughes oli vienyt Lontoossa Josefinan katsomaan Globe-teatterissa esitettävää Oscar Wilden näytelmää
The Importance of Being Earnest,missä Miss Rutherford näytteli Miss Prismiä.
 |
| Margaret Taylor Rutherford |
Fammu piti myös näyttelijättären eksentrisyydestä,mikä johtui toistuvista depressioista, sairaalahoidoista ja sähköshokkihoidoista.Margaretin isä Julius Rutherford Benn oli samoin kärsinyt mielenvikaisuudesta ja oli vuonna maaliskuun 4. päivänä 1883 vihille menon jälkeen tappanut kirkkoherran, lyömällä pappismiestä pissapotalla päähän.Fammukin oli kuuluisa omista omalaatuisuuksistaan,kun hän oli päättänyt kerätä varoja suojeluskuntatalon kylkeen ja rakennuttaa ruokalasiiven,jota talon piirtänyt arkkitehti oli vastustanut epäfiininä.Vanharouva oli saanut kauppalan rikkailta sen verran lahjoitusvaroja ja päättäjiltä suostumuksen,että siipi lopulta rakennettiin.Ainoana puutteena rakennussivellä oli,että siihen pääsi vain suojeluskuntatalon pääoven kautta.Kauppalan kesälesket suosivat silti Fammun menyitä,koska häntä pidettiin paikkakunnan parhaana pitokokkina.Ruokalasiipeä kutsuttiinkin ulko-ovettomuutensa takia Josefinan Umpisuoleksi. |
Fjalar
Juhart 2012 |
Miehensä Fjalarin vatsan hän oli pitoruoillaan saanut isoksi oikeaksi "kalaskulaksi", Yleensä kesteissä frouvaihmiset puolestaan kävivät santsaamassa pitopöydistä parjaat palat,jolloin Fammu olikantanut keittiön puolelta lisäeinestä pöytään lausumalla:--Voi..voi.ändå di där fruar?--Herrarna få bara persilja?Jussi muisti hyvin tapauksen sinä aamuna,kun Queen Elizabeth-höyrylaiva oli ohittanut Isle of Wightin ennen saapumistaan Southamptonin satamaan.Ennen astumistaan laivan I luokan ravintolaan syömään aamiaista isoäiti oli oikaissut Jussin päästä Finska Flåttan-merimieslakin suoraan ja raaputtanut punalakatulla etusormen kynnellä pojan merimiespuvun rinnuksesta eilisestä aamiaista jäänyttä munatahraa.Fammulla oli pakkomielle järjestyksestä ja siistiydestä.  |
Jussi Queen
Maryllä
Juhart 2005 |
Aamiaisen alussa isoäiti oli kinastellut miestarjoilijan kanssa salongissa menyystä,miksei ruokalistan alkuruoat ole kirjoitettu aakkosjärjestyksessä.Närkästyneenä muna-alkuruokien sekavuudesta Fammu oli torunut kaulasta päälakeen punastunutta tarjoilijaa,että koko luncheoni menisi sekavuudestaan munakokkeliksi .Jussin hävetessä vieressä Fammu oli kirjoittanut Parker-mustetäytekynällään kangasservietille aakkos- ja numerojärjestyksessä uuden menyyn ja terveiset pääpurserille:1.Gold Eggs Wladimir2.Hungarian Omelet3.Poached Eggs Benedict4.Scrambled Eggs with Ham..Mr.Head burser...please put your Eggs in Order!
Miestarjoilija oli poistunut takaperin keittiön ranskalaisia ovia paukutellen ja Jussi oli kuullut kovaa hörötystä sisältä,valkoisten kokinhattujen ja punakoiden subsheefien naamojen vilkkuessa heiluvien pariovien pyöreissä ikkunoissa.
Jussin Fammu oli pukenut englantilaisen public school-pojan asuun.Finska Flåttan-merimiespuku oli pantu matka-arkkuun..Fammu oli tarkka matka-asuista,jotka sopisivat kuhunkin matkailumuotoon.Jussi tummansinisessä takissaan,lyhkäisissä samanvärisissä housuissa,koululippalakisssa ja uusissa mustissa patenttinahkakengissä kompastui jo vaunuun noustessa nenälleen lattialle,koskei ollut tottunut uusiin kovapohjaisiin patinoihinsa.Hän oli vinkunut Fammulta lupaa pitää jaloissaan amerikkalaisia kumitossuja,mutta isoäiti oli jyrkästi vaatinut pysymään määrätyssä pukeutumiskoodissa.
Junamatka Scarboroughin kesti seitsemän tuntia,joita poika ei laskenut ohikiitävien pysäkkien ja asemien katselussa..Veturina puuskutteli Blue Peter 4-6-0-höyrymuskeli,minkä numerosarja kuvasi ensimmäisenä pikkuetupyöriä ja sitten vetopyöriä Poika oli oppinut tulkkaamaan veturien tyyppimerkkejä Oxford Streetin kirjakaupasta ostamastaan Train Spotter's Guide-opaskirjasta.Veturin huippunopeus olisi hyvin peitannut Suomen Valtion rautateiden Ukko-Pekan saavuttaman huippunopeuden 160 kilometriä tunnissa.
 |
Ukko-Pekka-veturi
Jussin
kotikauppalan
rautatieasemalla |
Jussi olisi mieluusti vaihtanut Kings Crossin asemalla Newcastleen menevään Silver Jubilee-erikoispikajunaan,joka olisi suhaissut matkan neljässä tunnissa, Juna oltiin otettu liikenteeseen vuonna 1935.Nopeutensa ja suosionsa takia se sai seurakseen yhtä nopean Coronation-höyryveturin vuonna 1937.Coronation olisi vienyt Kings Crossin asemalta Yorkiin 71.9 mailin tuntivauhdilla ja koko matka Lontoosta Edinburghiin taittui vain kuudessa tunnissa.Neljältä iltapäivällä pikajuna oli saapunut Scarboroughin rannikkokaupungin asemalle,joka vuoden 1940 Blitzissä tulisi saamaan vähäisempiä pommitusvaurioita kuin Yorkin asema,mikä tulisi palamaan maan tasalle.
Junamatkat olivat aina olleet Jussille suuria elämyksiä.RMS Queen Elizabethin kiinnityttyä heidän paluumatkallaan New Yorkista Southamptonin laituriin, Lontoon laivapikajuna oli jo odottamassa satamaraiteella.Tullitarkastuksen perästä matkustajapari oli kiivennyt salonkivaunuun,mistä Jussi saisi seurata innolla ohiviliseviä Hampshiren ja Surreyn maakuntien asemia.Fammu oli nukahtanut jo junamatkan alussa,junatarjoilijan tuotua tilatun sherrykarahvin vaunuosastoon.Jussi matki ikkunaan pöpöttämällä junakonduktööriä ,joka yritti herätellä nukkuvaa vanhaa rouvaa:--Tikits pliis...tikits pliis...silvuplee!Pojan matka kuluikin ohivilisevien asema-ja pysäkkikylttien tavaamisessa..."Hilsea Halt...Farlington Halt...Farlington Junction..Bedhampton Halt..Havant.."kunnes hänenkin silmänsä menivät umpeen hyräillessään Howard Beachin radiosta kuulemaansa Glenn Millerin Chattanooga Choo-Choota..Hän heräsi unestaan vasta,kun konnari oli koputtamassa vaunuosaston ovi-ikkunaan ilmoittamalla:--Worplesdon..and next stations are Woking Junction and Woking..--The train will arrive at Victoria Station at 2.30 p.m,..
 |
| 30-lukuinen Lontoon Austin-taksi |
Victoria-asemalta Jussi ja Fammu olivat ottaneet mustan Austin-taksin Marlbe Archissa sijaitsevaan Cumberland-hotelliin.Ajomatka sinne veisi vain viitisen minuuttia,mutta Fammu pyysi cockneytä puhuvaa kuskia ajamaan ensiksi Piccadilly Circusin kautta Oxford Streetille,mistä vanharouva kävisi ostamassa itselleen tweedasun.
 |
| 1939 Piccadilly Circus |
Piccadilly Circus kiehui elämää kirkkain Bovril- ja White Horse-neonvaloin.White Horse-ginimainoksen valkoisen hevosen neonvalot näyttivät vilkkuvan kuin kuninkaallisen laivaston saattajan viestivalot tulevasta sukellusvenevaarasta.Kaiken liikenteen melskan ja ihmispaljouden keskeltä ei voisi kuvitella,miltä aukio näyttäisi parin kuukauden päästä.Aukion keskirotundan patsas tulisi saamaan päälleen puisen suojakopan kuten alempana Trafalgar Squaren makaavat pronssileijonatkin. |
| 30-lukuinen Regent Street |
Keskustan ilmahälytyssireenit tulisivat kaikumaan Regent Streetin kaarevan ja kongimaisen kadun kivitalojen seiniltä varoittamassa ulinallaan lounaasta cumuluspilvistä saapuvista hakaristirunkoisista Heinkel-pommikoneista ja Messerschmitt-hävittäjäsaattueista,jotka aluksi tulisivat pudottamaan tappavat lastinsa Docklandsin satama-alueelle Thames-joen mutkan molemmille puolille.Tällöin Piccadilly Circusin liikenne hiljentyisi,ihmisten vilkuillessa lähimmälle maanalaisaseman sisäänmenolle kiirehtiessään olkapäidensä yli taivaalle vihollislentokoneiden alumiinirunkojen välkkymistä ja moottorien taivaansineen piirtämiä valkoisia perävanoja.Yli viidenkymmenen miljoonan brtitin kohtalo tulisi paljolti riippumaan Lontoon,Coventryn,Manchesterin ja muiden teollisuuskaupunkien yllä Messerschmittien, Hurricanejen sekä Spitfire Supermarineiden välissä käydyistä dog fighteista eli koiratappeluista.
Scarboroughin asemalla rouva Hughes oli junamatkaajia vastassa viininpunaisella Rover 12-henkilöautollaAsemalla oli runsaasti maalaisväkeä,koska Scarboroughssa,Pohjanmeren kalastajakaupungissa paraikaa ilakoitiin ja tanssittiin Shrove-joen rannoilla vuoden 1939 kesän runsaiden kalansaaliiden ja viljasatojen kunniaksi.Jussi silmät autohulluna olivat kiinnittyneet Roverin kromattuun jäähdyttimeen,puskureihin ja komeisiin äänitorviin..Jäähdyttäjän kromisena korkkina irvisteli sarvikypäräpäinen viikinki.Ajomatkalla Pickeringiin rouva Hughesin vieressä vihreällä nahkapenkillä Jussi silitteli pähkinäpuista ikkunankarmia ja kromattuja ovenkahvoja silmien vilkuillessa valkopohjaisista mittareista nopeutta,joista yksi näytti Greenwichin aikaa....kello viittä yli viittä..
 |
| 1939 Rover Twelve |
 |
| Yorkshire Dales and Moors |
Kellohuumaa savilaaksokauppalassa
-----------------------------------------------------
Jussille Rover Twelven valkopohjaiset mittarit toivat mieleen kotikauppalan Rumpalinkadun ja Helsingintien ja Rummunlyöjänkadun kulmassa Pesosen ja kadun vastapuolella Leinon toimitalossa sveitsiläisen kellosepänliikkeen lasitiskien vekkarit eli herätyskellot.
Kulmaa oltiinkin kutsuttu kelloseppien kulmaksi,missä kellot tikittivät kauppalalaisten sanonnan mukaan "vain mennyttä aikaa".Sanonta oltiin väännetty 30-lukuisesta hittikappaleesta "Vanhan kartanon kehräävä rukki".
Kauppalassa oli pari muutakin kello-ja kultaseppäliikettä,kuten Hiisivisrta Läntisellä Siltakadulla Keskuksen talossa.Hidström Isokadulla ja Jokinen Asemakadulla eli entisellä Aleksanterinkadulla entisessä Erik Nordlinin nikkarityylisessä kulmatornitalossa.
Isokadun ja Itäisen Siltakadun kulmassa myös oli ollut Maaseudun Osakepankin talossa yksi Nikanderin kellosepänliike,joka oli lopettanut toimintansa v.1938.Yleensäkin ihmeteltiin mikä piti leivissä niin monta kelloseppää niin pienessä keskustassa.
Hidströmin kello-ja kultaseppäliike omistaja oli Hjalmar Hiisvirran velipoika,joka oli fennomaniassa 1900-luvun alussa muuttanut nimensä suomalaiseksi Hiisvirraksi.
Asemakadun Jokinen 30-luvuna alussa pelkästään korjaili kelloja ja ryhtyi jopa myymäänkiin niitä aamuisin kello 8 ja 10 välillä,kun maalaiset saapuivat kauppalan torille ostoksille.
Kelloseppä Jokista pidettiinkin tarkkana miehenä ja kauppalassa aina kehaistiinkin tämän aikarautasepän taidoista sanonnalla "Jok'ikinen jos ois Jokinen!"
 |
1920-luvulla K.E.Pesosen tekemä
seinäkello |
Jussin kotikadun kulmassa sijaitsevan Pesosen kelloliikkeen sinapinkeltaisesta ja tähtiraamisesta mainoskellosta kauppalalaiset aamuisin töihin menneessä tarkastivat omat taskunauriinsa ja rannekellonsa ajat,koska kelloseppä Pesonen aina aamuvarhaisella kävi korjaamassa vekkarimaakarin luuppi otsallaan sen ajan Yleisradion aikaan kiipeämällä puusteikkojen päälle.
Jussi oli saanut Fammulta 6-vuotislahjaksi komean rannekellon,mikä 30-luvun muodin mukaan näytti aikaa suorakaiteen muotoisesta kellotaulusta,minkä roomalaiset numerot kaatuivat neljällä sivulla ihan ylösalaisin kello kuuden kohdalla.
Kerran Jussin isä oli vienyt pojan kanssaan kellosepälle puhdistuttamaan lahjakelloaan.
Jussi oli Kokkilan uimakoulussa unohtanut sen ranteeseensa.
Pesosen liike sisältä oli pikkupojalle huumaava kokemus.
Sisäänastuessaan hän kuuli satojen erilaisten kellojen tikutusta,nakutusta,litkutusta,latkutusta,dingdongailua sekä kukuntaa. Seinäkellojen heilurit keikkuivat maagisen ja hypnoottisen lumoavina ja pöytäkellojen lasikupujen alla pyöriskeli edestakaisin hopeoituja vaakaheilureita kuin ikiliikkujia.
Yhdellä seinällä käkikellorivi kukkui jämptisti yhtä aikaa kuorossa ovien aukaisussa, muutaman kellon tirolilaispariskunnan tanssiessa hetken alppimajansa terassilla,kunnes hävisivät sisään untuvapeittojensa alle kuhertelemaan oven läimäyksellä.
 |
1930-luvun Pesosen kulma.Kuva
c.Mika Aarnio |
Lisäksi käkikellojen pronssiset käpypuntit näyttivät nousevan hiljalleen ylöspäin kuin pienten näkymättömien punaoravien kantamina.
Jussi ei ollut eläissään nähnyt niin monta kelloa käkenä samaan aikaan.
Kelloseppä Pesonen tultuaan puolisen tunnin päästä takaverstaastaan luuppi otsallaan tiskille Jussin kello kädessään ehdotti,että aikaraudan nahkaremmi pitäisi vaihtaa,koska se oli pehkautunut ilmeisesti pojan rannehiestä hajalle ja että metallinen ranneke olisi parempi vaihtoehto.
Karl-Erik-isä hyväksyi tarjouksen,mutta tinkasi hintaa parilla markalla.
Liikkeestä poistuessaan isä oli joutunut vetämään Jussin hihasta kadulle,pojan seistessä mustavalkotiilisellä shakkipelilattialla täysin kellojen lumoamana kuin Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan ihmissudenpentu Mowgli-boakäärmeen silmien kiehtomina.
Jussi heräsi lumostaan vasta Rumpalinkadun Helanderin mamman seinäkioskin edessä,mistä tuoksahti
sieraimiin tuoreen hillomunkin ja pilnerikaljan aromit.
Kioskin syvennössä lautapenkeillä istui potkupalloilijapari Toppari ja Valkki ryystämässä leveähartiaisista ruskeista pulloista aamutasannusta.
--Hei poik..mitässun tiukus näyttää?
Toppari oli udellut Jussilta pyyhkiessään vaahtoa suupielistään hihansuuhun.
Jussi oli kiusaantunut muutenkin tämän dynaamisen duon jatkuvasta kiusottelusta ja paukautti takaisin:
--Viitvaill tamman viiruu ja kuutvail gamelin gullii!!
--Aissitä herraskansa kakara vittuileva kauppala parhhaimmill potkupalloiljoill!?
Toppari huomautti räkäisellä äänellä.
Jussin isä oli jo melkein astumassa kädet nyrkissä kioskin portaille Topparin muuttuessa paikalla laitahyökkääjästä puolustajaksi kurkkaamalla oviaukosta katsomaan Pesosen isosta mainoskellosta aikaa.
--Aisse onki jo pual kaks!
Toppari huudahti.
--Mitässää Valkki meinasisi,jos menttäs kaksista Aikalan portsarin ohi lukema kunnanvaivasest veikkaustulokse ja ryystämä pari tuappi oikke kunno kalja!
--Tän rapakaljan makku o tulnu omitune oikkiakätine sivumaku ja pliissaanttu tollase herraskansa kylmän katseen all!
Jussi letkautti takaisin:
--Sit kaitte oles paremmin käken ja kauppalan mallasjuamavapriiki mannekiinein!
 |
| 1938 Rover 12 Sportsman |
Nummimaisemassa
----------------------------------------
Rouva Hughesin ajaessa kaupungista ulos maaseudulle vieraiden silmien eteen avautui notkoinen,karuhko lounaisyorkshireläinen nummimaisema.,mikä näytti Jussista sekoitukselta lounais-Suomen mäkimaastosta ja Lapin tundralta.
Pojalla tuntui metkalta vatsanpohjasta rouva Hughesin ajaessa kovaa vauhtia mäkien päältä hidastamatta laskeutumalla laaksoihin.Hänen kurkussaan killui omituinen pala ikään kuin oksennus oli lähellä, pakkoniellessään palaa alas.
Samalla lailla kotikauppalasta maaseudulle ajavat bussikuskit suhasivat,että linjurin mahakalut näkyivät hyppäyksissä mäennyppylöillä.Siinä rytäkässä maaseutukauppoihin vietävät pilsneri-ja vichypullot saivat sellaista painetta sisäänsä,että sylkivät suustaan sisältönsä nauttijoiden silmille patenttikorkkien avauksessa.
Ihmekös että myöhemmin suomalaisia pidettiin maailman parhaimpina rallikuskeina.
 |
| 1937 Bluebird K3 |
Fammukin takapenkillä piteli pitsiliinaa suullaan.
Vanharouva ei eläissään ollut edes merisairas,mutta autopahoinvointia hän oli aina potenut.
Fammu sanoi lopulta rouva Hughesille:
--Could you dear Agnes please slow down..I feel nauseated...daaahling!?
Rouva Hughes hiljensi vauhtia vastaamalla:
--I am so sorry dear Fina..I usually love driving fast in the moors and I did not realise I was not alone...Pardon me..
--My husband is even much faster in his barrel-nose Bentley Touring car.
--But you should meet the daughter of our Pickering garage owner..Miss Pat Moss..whose father Stephen Moss works for Sir Malcom Campbell with his mechanic Leo Villa on the new hydroplane ..The Bluebird K3..
 |
Bentley Pit at Brooklands
Juhart 2009 |
--They are preparing The Bluebird for the Coniston lake world record breaking speed trial...
--That is a boat..by the way...
They are trying to break the magic 140 miles per hour world record..IN WATER!!
--But Pat Moss...she is a young 10-year old lassie who drove like a man in the recent Whitby hill-climbing race in her British racing-green SS100 Swallow sports car!
--Ten years old..can you believe?
--But her big brother 15-year old Sterling is a born race driver...you'll be hearing of him in the near future..
 |
| Stirling Moss 50-luvulla |
 |
| Pickering Smiddy 50-luvulla |
Rover vihdoin saapui rallipikamatkaltaan Pickeringin pikkukaupunkiin,joka kooltaan ei näyttänyt kylää suuremmalta.
Auto puikkelehti keskustaan kellotorille,missä pidettiin markkinoita.
Kapea High Street johti torille.
Keskustorin reunalta erottuivat muidenmuassa Pickering Co-Operative Societyn myymälä ja John Farrah Ltd:n toffeepuoti kymmenien pikkuliikkeiden joukosta.
Kellotornin vieressä katukäytävän päällä keikkui tuulessa Black Swan Freehouse-pubin peltikyltti naristen ruosteisissa ketjuissa.
Pubin sisällä pumppasi tiskillä paksuhko publord kahvalla lippalakkisen asiakkaan tuoppiin mustaa paikallista Pickering Bitteriä.
 |
| 1940 Waterloo Bridge |
 |
| Tuulenviemää |
Torin vastalaidalla La Scala-elokuvateatteri mainosti Tuulenviemää isoilla Clark Cablen ja Vivien Leighin kuvilla.
Filmijuliste tulisi vaihtumaan lasivitriinissä vasta kuuluisan Blitzin ja Battle of Britainin jälkeen vuonna 1946 Robert Taylorin ja Vivien Leighin v.1940 valmistunutta Sumujen silta-(Waterloo Bridge) posteriksi.
Kaukana pienessä Suomenmaassa elokuvateattereihin saataisiin pitkällä viiveellä vasta vuonna 1950 Tuulenviemä-filmi premiäärinä.
Suomalaisten oma Big Brother Stalin ja Little Brother Molotov sekä juoni ottoveli marsalkka Zdanov valvontakomissiosta sodan päätyttyä pitivät huolen,ettei elokuvateattereihin saataisi amerikkalaista eikä kapitalistista hapatusta,kuten rikkaita etelävaltiolaisia plantaashinomistajia sortamaan työväenkansan ja sodan käyneiden "ylen sankioiden prihojen" moraalia.
Vuonna 1950 Suomen kommunistit olivat hävinneet vaaleissa ja amerikkalainen "hapatus" pääsi vihdoin. markkinoille
 |
Pickeringin kellotori
Juhart 2011 |
Vähän kellotornista sivummalla kiilsi yhden myymäläikkunan yläpuolella iltapäiväauringossa siniemaloitu ja soikea Ford-kyltti.
Ikkunalasin takana kiilteli uuden Y-Fordin krominen maski.
Ikkunamainoksessa kehuttiin auton hinnaksi tasan 100 puntaa 10 punnan autoverolla.
Auton saisi paikallinen eläinlääkäri taikka kunnantohtori 25 punnan etumaksulla vakuutettuna ja rekisteröitynä.
Rouva Hughesin Roverin kojetaulun alapuolella tavarahyllyllä Jussi näki makaavan hiirenkorvainen The Farmers Weekly-kuvalehden,jonka kannessa komeili samanlainen Ford-mainos.
Pikkutilallisilla eli smallholdereilla ei ollu varaa edes pikkufordiin,vuosiansioiden ollessa 500 punnan tienoilla vuodessa.
Lehden lukijakunta koostuikin vauraista lammasfarmareista sekä viljelijöistä..
Vasta 50-luvun alussa Dalesien pikkukujilla ja teillä tulisi olemaan runsaasti autoliikennettä,jolloin pientilallisillakin olisi allaan oma Jowett Bradford-pakettiauto taikka uusi Land-Rover.
Nyt 30-luvun viimeisenä vuotena vain viikonloppuisin kaupunki täyttyi autoista,jotka enimmäkseen olivat liikkeiden ja yritysten jakeluautoja tai paikallisten tehtailijoiden ja ammatinharjoittajien mustia umpiautoja.
Kuitenkin suurehko osa autokannasta kuului kaupungissa läheiseltä teollisuusalueelta vieraileville autoilijoille,jotka olivat ajaneet nauttimaan vapaapäivästä maaseudulla.
Nämä ajelivat alas vihreisiin laaksoihin punertavien nummien yli ja paikoittivat ajoneuvonsa somiin pikkukyliin,monen kumartuneena ohjauspyörän taakse tutkimaan reittikarttoja ja matkaoppaita.
Kuuden vanhan pennyn (nykyisen kahden pennyn) hinta matkaoppaasta oli edullinen sijoitus.
Sen avulla päivämatkustaja luottavaisin mielin pystyisi ajamaan kohteeseensa kiemurtelevaa tieverkostoa pitkin soolaillen.
 |
| 1933-1937 Ford Y |
Rouva Hughes ajoi Roverinsa kaupungin läpi ulos kapeata ja kiemurtelevaa tietä pitkin avautuvaan laaksoon.
Kaikkialla näkyi kivirakennuksia siroteltuna maisemaan.
Kiviaidat katkoivat niittyjä kuin vohveliraudan painautumat paahtoleivällä.
Huumaavan rinnepujoittelun jälkeen matkalaiset havahtuivat Roverin pysähtyneen maatilan pihapiiriin,jota matalat kivirakennukset ympäröivät.
Rouva Hughesin avatessa oven, tallin takaa juoksi kaksi karkeakarvaista terrieriä tervehtimään häntiään iloisesti heilutellen.
Rouva kutsui niitä jostain mielijohteesta Spick & Spaniksi..ei kylläkään kuuluisan kuurausjauheen takia,vaan rouva Hughesin mieliviskimerkistä..Black and Whitesta
Matkaseurueen astuttua matalan ja kivisen päärakennuksen ovesta sisään Jussi ja Fammu tulisivat todistamaan paljon muitakin mielijohteiden aiheuttamia erikoisuuksia.
 |
| Yorkshire farmhouse |
Kahden Herra Hughesin psykoosit
------------------------------------------
Matkaseurue astui kaksikerroksisen kivipäärakennuksen tammiovesta sisään,mikä johti suoraan brittiläiseen sitting roomiin. Jussia moinen ei hämmästyttänyt,koskei edistyksellisessä Amerikassakaan oltu vielä keksitty eteisiä eikä porstuoita tai sellaisia tuulikaappeja kuin takapajuisessa Suomessa.
Ulko-ovetkin avautuivat sisäänpäin ja ikkunat olivat omituisia ylösnostettavia sash-windoweja.
Jussista ulosaukeavat ovet ja saranaikkunat olivat suomalaisen nikkariteollisuuden suurimpia keksintöjä.
Queensissäkin hän Babs-tädin talossa aina oli ollut repimässä ulko-oven nupista ovea auki väärään suuntaan.
Kotikauppalassa Rumpalinkadun pappilan rampa Sven-poikakin..tai mitä hänestä oli jäljellä... aina istui pyörätuolissaan pää makuuhuoneen ikkunasta ulos tarkastamassa pihan poikein kolttosia. Jos pappilassa olisi olleet englantilaiset sash-windowit eli nostoikkunat,niin Jumala varmaankin olisi rankaissut tälle tuoreen synnin päälle vakoilusta, tiputtamalla ikkunan niskaan kuin ranskalaisen giljotiinin terän.
 |
| Maalaistalon olohuone |
Matalaa olohuonetta,minkä välikaton paksuihin hirsipuihin pitkänkomea Fammukin oli lyödä tweedhattunsa ,hallitsi keskellä kukallinen ja upottavan näköinen sohvakalusto ja tammesta tehty matalajalkainen kahvipöytä.
Vastaseinällä liuskakivitakan palkintopokaalikokoelman yläpuolella Jussia katseli suoraan silmiin lasisilmäisen valkohäntäpeuran pää. Jussi astui pois hirven tuijottavan katseen tulilinjalta syrjään,mutta hirvenpää näytti tuijottavan sinnekin lasisilmillään ,jolloin hän käänsi selkänsä eläinkuvalle.
Fammu oli kiusaantunut pojanpoikansa levottomasta kiehkoilusta ja kehottanut tätä pysymään paikallaan:
--Johan...stanna nu där...hör du..har du myror i dina byxor!?( Johan,pysy paikoillasi..kuule..vai onko sinulla muurahaisia housuissasi!?)
Samaan hengenvetoon isoäiti oli ihastellut olohuonetta rouva Hughesille:
--Oh..what a comfortable sofa set you have...daahling!!
--My old Mjölbacka villa rattan sofa set is a real pain for my old posterior!
--Where can I buy a similar set as yours...Daphne?
--I could buy one and ship it by steamer over to Åbo Finland...
Samassa sohvalta nousi ylös pitkähkö harmaaohimoinen ja ilmeisesti kalustoon kuuluva mies,joka pisti päivän Daily Telegraphin kahvipöydälle.
Herrasmies ojensi kätensä ensin Fammulle,jolloin rouva Hughes esitteli miehensä:
--This is my husband Harold...this is Mrs. Josephina Mickelsson..my dear old friend from Finland...and the boy over there is her grandson..John..
Mies tarttui veltolla kädellä Jussin kännyyn ja puhui mustan briarpiipun sivusta kuin Kippari-Kalle:
--Pleasure meeting you Johnnie Boy..!
Jussi vetäisi nopeasti kätensä herra Hughesin käsikupista,joka tuntui niljaiselta kuin pihaetanan selkä ja pyyhki hartaasti limamaista kosteutta shortsiensa lahkeisiin.
Harold lausuttuaan pakollisen "Nice to meet you-tervehdyksensä" vetäisi nopeasti kätensä Fammun pitsikäsineestä ja anteeksipyydellen poistui talon vesiklosettiin pesemään käsiänsä.
 |
| Old English country life |
Rouva Hughes pyysi nolostuneena anteeksi miehensä käytöksestä ,kertomalla tämän saaneen bakteerikauhun vuoden 1916 Sommen taisteluissa saksalaisten sinappikaasuhyökkäyksestä.
Tämän veljenpojalla Howardilla,lentäjällä ja miljardöörillä Amerikassa oli kehittymässä samanlainen fobia basilleista.
Haroldin vanhempi veli Robard oli muuttanut Yorkshiren nummilta 1890-luvulla Amerikkaan, rikastumalla vuosisadan vaihteen jälkeen Teksasissa öljystä sekä maakaupoista ja perustamalla Hughes Tool Companyn.
Robardin kuoltua Harold oli perinyt sievoisen summan ja perustanut kotikaupunkiinsa Scarborough Grand Hotelin.
Howard-poika peri isänsä teollisuuslaitokset ja 1920-luvulla 2 miljoonan dollarin vuosituloilla hän muutti Hollywoodiin tuottamaan elokuvia ostamansa RKO-filmiyhtiön nimissä (Radio-Keith-Orpheus).
RKO:n oli myynyt Howardille itärannikolla asuva Joe Kennedy,joka oli äkkirikastunut kieltolain aikana Kanadasta salakuljetetulla bootleg-viskillä ja pakko-ostamillaan elokuvateattereilla.
Hän myöhemmin sai yksinoikeudet Dewar'sin skottiviskin ja Gordon's Ginin maahantuojana James Rooseveltin,Franklin D. Rooseveltin pojan ansiosta.
Joe Kennedy oltiin nimitetty Yhdysvaltojen Britannian suurlähettilääksi Lontooseen vuonna 1938 ja tulisi saamaan niskaansa paljon syytöksiä antibrittiläisitä kannanotoistaan Battle of Britainin aikana ja sanonnastaan "There is no democracy in England"
Presidentti Roosevelt joutuisi siirtämään Joe Seniorin vuonna 1940 takaisin kotimaahansa yleisön painostuksesta.
 |
| JFK Senior |
 |
| Howard Robard Hughes Jr. |
Howard Hughes fobioistaan huolimatta oli innokas siviili-ilmailija sekä keksijä.
Hän oli rakennuttanut mahtavan kokoisen vaneripäällysteisen amfibiokoneen H-4 Herculesin ,jota kansa kutsui Spruce Gooseksi eli Kuusihanheksi.
Howard pystyi pilotoimaan kuusimammuttiaan yhden mailin pätkän koelennolla marraskussa vuonna 1947 New Yorkin Hudson- lahdella.
(1960-luvun alussa Jussi II eli kirjoituksen laatija itse kokosi Revellin pienoismallin samaisesta koneesta Cunard-White Star valtamerihöyryn Queen Elizabeth seuraksi kirjahyllyn päälle)
 |
| H-4 Hercules Hughes Aircraft |
Scarboroughin herra Hughes ei ole ollut mikään lentäjä eikä keksijä,mitä nyt oli Sommen taisteluissa juoksuhaudasta nähnyt taivaalla Sopwith Camelien sekä punaisten kolmitasoisten Fokker Triplane-koneita ampumassa konekivääreillä toisiaan lennosta.Loppusotansa silloinen ensign Hughes oli viettänyt Lontoon sotasairaalan mieliatautiosastolla kranaatipsykoosista.
Daphne-täti oli vielä kertonut Fammulle viimeisistä sosieettiuutisista,että Howardilla oli ollut tulinen romanssi näyttelijätär Katherine Hepburnin kanssa ja jopa lennelleet yhdessä kuhertelusortieille miljoonamiehen yhdellä privaattikoneella.
Suhde lopahti siihen,kun Katie pihkaantui irlantilaissyntyiseen kaappijuopponäyttelijään Spencer Tracyyn.
Siitä lähtien Howardin käsienpesuvimma oli kiihtynyt.
Myöhemmin hänen pastellinsinisen v.1954 Chrysler New Yorkerin takakonttiin oltiin asennettu iso ilmastointilaite sekä pesuvesitankki.
Auton takaistuimen edessä seisoi lavuaarikaappi kuin Pullman-vaunun vesiklosetissa.
Auton ikkunat olivat kammettomia ja sinetöity kiinni pienenkin pölyhiukkasen sisäänpääsyn estämiseksi.
Auto tuoksui sisältä steriililtä teho-osastolta.
 |
Hughes 1954 Chrysler
New Yorker |
Daphne-rouva oli kertonut Fammulle,että hänen oman Harold-miehensä mielentila oli pahentunut siitä,kun tämän Robard-veli oli kuollut äkkinäisesti sydäninfarktiin vuonna 1924.
Edes lohdutuspalkintona sievoisen summan periminen veljeltään ei parantanut Haroldin basillikauhua,vaikka Scarboroughin Grand Hotelin ja rantakylpylän ostaminen piti tämän mielialojen juoksuja jotenkin kurissa.
Miehensä eksentrisyydestä johtuen rouva Daphne Hughes vietti suuremman osan ajastaan Lontoon Kensingtonissa ostamassaan viiden huoneen flatissä.
Daphne-rouva oli kutsunut miestään raccooniksi eli pesukarhuksi,joka aamiaisellakin estelemättä pesisi kaurapuuronsakin vesihanan alla.
Fammu oli kysäissyt tältä.etteikö moisesta lotraamisesta jo kädet kuivu ja hilseile,johon rouva oli vastannut.,että eräs piirieläinlääkäri Swalesdalen Darrowbystä nimeltään Siegfrid Farnon yleensä lähettää partnerinsa James Heriotin tuomaan mukanaan käsien voiteluun sopivaa utarenännisalvaa käynneillään rokotusreissuillaan Pickeringin lammasfarmeilla
--Mr. Heriot by the way is paying a visit here today..
Rouva lisäsi.
Fammun ja pojanpojan asetuttua taloksi yläkerran kahteen viereiseen makuuhuoneeseen rouva Hughes oli antanut Jussille luvan mennä tutkimaan ulos pihapiiriä tallimes Ted Skiptonin avustuksella.
Fammulla ja Daphne-tädillä oli paljon toisilleen paikattavaa sosieettielämän tapahtumista olohuoneessa kristallisen sherrykarahvin innoittamina.
 |
| Wadworths dray horses |
Hevoshammaslääkäri Heriot
---------------------------------------------
Ted Skipton näytti arkkityyppiseltä yorkshirelaiselta maatyöntekijältä harmaassa lippalakissa sekä flanelliasussa.
Tedin kaulassa oli solmittuna hien ja nahkapaskan tummentama liina Jussin pystyessä haistamaan tallimiehen hengestä Longbines-tupakan hajun ja Guinnes-oluen huurut.
Tedin kasvot olivat sään ahavoittamat ja uurteiset kuin hevosmiehen ohjasrukkanen.
Ted puolikiukkuisena näytteli Jussille hevostalleja,koska hänellä olisi ollut muutakin tehtävää tallissa,mutta Squire Haroldin rouvan käskyä piti noudattaa eli näyttää suomalaiselle pikkupojalle tallin nurkkia.
Kävellessään Tedin kanssa tilan pihan poikki talleille Jussi huomasi kauempana tiellä seisovan pienen mustan ja käytöstä kuluneen Austin 7-auton,jonka kuljettajan ovi repsotti auki ojaan päin.
Tweedpuolitakkinen ja ruskeahiuksinen nuorehko mies oli seisomassa keskellä tietä katselemassa 300-vuotta vanhan päärakennuksen eleganssia sekä kivisten piharakennusten sammaloituneita seiniä.
Miehen katse pysähtyi päärakennuksen lyijyraamisiin koristeikkunoihin kunnes tämän silmät eroittivat pihalla Tedin ja valkotukkaisen pikkupojan.
Mies heilautti kättään tervehdykseksi tallimiehelle,Tedin kertoessa Jussille miehen olevan eläinlääkäri James Heriotin Darrowbystä.
Vähän ajan perästä pölyinen ja kuhmuinen Austin seisoi tilan mukulakivipihalla eläinlääkärin vispatessa tallimiehen känsäistä kouraa.
Jussilta eläinlääkäri kysäisi nimeä ja mistä päin poika on kotoisin,jolloin Jussi vastasi Fammun opettamalla kouluenglannillaan:
--I am from Finland,Salo Town and my name is Jussi...John in English..
 |
Austin 7 Box Saloon 1933
Juhart 2011
|
--What...isn't it a coincidence!?
Eläinlääkäri huudahti.
--I had a colleague in London Veterinary School,Mr.Henry Stevens,who married a Finnish English teacher from a southwestern Salo coastal town in Finland!
--Do you happen to know Mr. Stevens,John?
--Yes Sir!
Jussi vastasi.
--He is an animal doctor in our town..
--What a small world!!
--Could you wait until I write a short message to him,couldn't you?
--I reckon you'll be returning to Finland soon..and you could you hand this letter over to Henry..I mean doctor Stevens?
Tohtori Heriot huudahti innoissaan.
 |
Ted and a Pint
Juhart 2000 |
Eläinlääkäri kääntyi Ted Skiptonin puoleen vetäessään kuluneesta elukkatohtorin nahkasalkusta kaksi voidelasipurkkia , sanomalla tallimiehelle:
--Doctor Farnon sent these glass jars for Mr.Hughes.
--Could you hand them over to him?
--And by the way...what a pleasant day it is..Mr Skipton,isn' it!
--Bugger t'morning..!
--Get on wi' some work and then I'll give these bleeding lubricants t' Mr. 'Ughes...
Ted murahteli voidepurkit suonisissa kourissaan.
--Is 'e going t'paste it on Mrs. 'Ughes's big teats?
Tohtori Heriot oli naurahdellut Tedin murinoihin vastaamalla:
--You know very well they are meant for Mr. Hughes's skin rashes in his palms..
--What..is 'e a bleeding wanker?
--Does 'e love Mary Palmer?
Ted kysäisi puolivirneessä.
--Aye...I remember our doughboys in Abbeville in France autumn 1916..
--Their bleeding 'ands were called five-fingered widows..no birds to catch..no teat cream..only castor oil from tent burners....!
Eläinlääkäri Herriot katkaisi hämillään Tedin selostuksen sanomalla,ettei tällä kertaa ole tullut piikittämään lampaita,vaan tarkastamaan vanhan tamman hampaita tallissa. Rouva Hughes oli soittanut,että vanhan työhevosen ruokahalu oli huomattavasti alentunut eikä sitä raaskisi lähettää makkaratehtaalle.
Hevosen hampaita pitäisi kuulema katkoa epätasaisen purennan takia,kun jauhaessa terävät hammaspiikit voisivat vahingoittaa sisäposkea ja kieltä.
Kolmikon mennessä talliin eläinlääkäri oli kysäissyt Tediltä,koska vanha tamma oli viimeksi tehnyt töitä.
Tedin suu vääntyi vastatessaan suupielestään nuuskamällin vierestä:
--Well...you're t'vet!
--You tell me!!
Herriot vielä kysäisi tamman ikää,johon Ted vastasi,että ehkä noin 12 vuotta.
Eläinlääkäri hämmästeli vanhan sotaratsun ikää kurkistamalla tamman suuhun ylähuulta nostaessaan.
Etuhampaat näyttivät pitkiltä ja työntyivät ulos 45 asteen kulmassa,jolloin nuoren eläinlääkäriin mieleen tulivat kaikki Lontoon eläinlääkärikoulussa tentatut oppikirjan knopit Galwaynen urasta,kulumien muodosta ja laskeutuman asteesta,mutta näitä merkkejä ei näkynyt turvan sisältä..
Sellaiset olivat hävinneet tamman pitkän iän takia.
Heriot naurahti hammastarkastuksensa päätteeksi kysäisemällä tallimieheltä tamman todellista ikää.
Ted oli lopulta vastannut,että tamma oikeasti oli 30-vuotias ja sillä on ollut 15 varsaa eikä koskaan ollut poissa töistä sairauden takia,paitsi nyt viimeisinä vuosina joskus hampaiden takia.
Niitä ollaan raspittu silloin tällöin ja nyt se tiputtaa maahan osan puoleksi purrusta heinästä.
Heriot vilkaisi uudelleen hevosen suuhun vetäessään kieltä ulos päin havaitsemalla,että sen yläkulmahampaiden ulkosyrjät olivat ylikasvaneita poskia ärsyttämällä.
Eläinlääkäri kertoi ainoaksi lääkkeeksi kelpaavan hampaiden viilaamisen.
Hän kävi hakemassa Austinistaan hammasraspin alkamalla taskulampun valokiilassa viilailemaan niitä,kunnes koski viilanterällä johonkin outoon ja terävään,mitä ei pitänyt löytyä suusta..
Taskulampun valokiilassa näkyi ylempi kulmahammas,mikä painoi alempana sivulta, aiheuttamalla liikakasvua hampaan takasyrjällä.
Kolmen tuuman pituinen terävä piikki pisti pahasti alaikenen lihaan.
Heriot otti tallin lattialta laukustaan hammasakset,jotka kooltaan muistuttivat peltisepän isoja leikkureita ja pisti niiden terävät leuat hampaan ympärille.
Sitten hän alkoi nitkuttamaan hammasta irti.
Hiljalleen hammas alkoi liikkua,kitkua ja nitistä irroittumalla ikenestä, konitohtorin pelätessä,että tamma alkaisi tanssia takajaloillaan.
Rauhallinen hevonen kuitenkin oli alistunut toimenpiteeseen täysin liikkumatta,koskei hampaassa enää ollut mitään hermoja.
Hampaan irroittamisen ääni vain häiritsi.
Eläinlääkäri kävi ottamassa laukustaan Hausmannin räikkätunkin ja pisti sen hevosen etuhampaiden väliin,jolloin tamman leuat aukenivat ammolleen.
Lopputyö olikin helppoa Heriotin tehdessä samanlaisen operaation toisessa kulmahampaassa.
Vanha tamma seisoi rauhallisena molemmat silmät suljettuina olematta hampaiden poistamisesta moksiskaan.
 |
Hammaslääkärikoulu USAssa
lokakuussa 1945.
Lapsiparat koekaniineina. |
Jussi oli katsellut hammastohtorointia suu ammollaan.
Hän oli siinä paikalla tehnyt päätöksen olla syömättä makeisia ainakin vuoteen pelätessään jo muutenkin hammaslääkärillä käyntiä kotikauppalansa hammalääkäri Eklund-Äyhön vastaanotolla Asemakadun päässä.
Vikkelä- ja ronskiotteinen pienikokoinen ja kaljupäinen hammaslääkäri polki innolla jalkakäyttöistä poraansa kuin rukinpolkija,osaamalla aina osua poranterällään viisaudenhammashermoon.
Pienenä miehenä tohtori roikkui melkein kengänkärjillään pojan leukaluussa kuin iilimato,puhallellen omia halitoosisia hammaskiviähkäisypilviä uhripotilaan muutenkin herkkään nenään.
Uhrin poistuessa rääkkäyskamarista posket puuduksissa ja suussa mällinä turpoavan pumpulitukon kastuessa punaiseksi hurmeesta,tohtori amalgaamipaikkaisia pitkiä koninhampaita väläyttämällä huusi ovenraosta:
--Seuraava potilas!!
Odotushuoneen oven vieressä seisoi posliininen spittuuni,mihin Jussi sylkäisi verisen pumpulitupon kuin ukot tupakkamällinsä rautatieaseman venttasalissa.
Nähdessään,miten veri priiskuili potan yli odotushuoneen liljatapetille,hän alkoi kuulemaan yhä kovempana Asemakadun poppelien lehtien huminaa ja tuntemaan omituista huippausta päästään oman verensä näkemisestä.
Hän juoksi golfhousissaan ja solkipatinoissaan kovaa vauhtia odotushuoneen rappusia alas kadulle pyörätelineen viereen,missä hänen Hermes-fillarinsa seisoi kuin hevonen puomissa kiinni.
Hän piti kummallakin kädellään pyörätelineestä kiinni kumarassa vetämällä monta kertaa syvään henkeä paniikkikohtauksessaan,kunnes korvissa kuuluva humina ja sirinä alkoi vaientua.
Kotiin polkiessaan Jussin silmissä vilahteli kauhukuvia tohtorin puudutuspiikkiruiskusta,mikä oli varmana samaa kokoa kuin konitohtori Heriotin hevosruisku.
Odotellessaan vuoroaan vastaanottohuoneessa, Seura-lehden luku eikä pienen puu-ukon kieputtaminen pöydällä pienessä puolatelineessä antaneet sielunrauhaa, uhrien kiljuessa valkomaalatun oven takana kuin siat lahtauksessa.
Olisipa tuollaiset vanhan tamman hermot!
 |
| Vanha hammaslääkärin kidutustuoli |
Ted talutellessaan vanhaa tammaa niitylle taputteli sitä lautasille ja puheli sille kuin vanhalle ystävättärelleen.
Heriot kirjoitellessaan kirjettä Mr. Stevensille Austinin repaleisella nahkapenkillä katseli välistä nummen harjan taakse katoavaa vanhusparia,sanoi Jussille:
--It only could be Love!
Viikonloppu vierähti nopeasti Jussin autellessa Tediä maatalon nurkkahommissa.
Hän ei halunnut lähteä aikuisten mukaan visiitille Scarboroughin Grand Hotelin seurapiirikekkereihin eikä seuraamaan sosieetin merkillisiä krikettipelejä.
Pojalle ainoat oikeat ja järkevät pallopelit olivat Tahko-Pihkalan keksimät neljä maalia ja pesäpallo.
Maanantaina nämä Fammun kanssa astuisivat Kings Crossin asemalta Austin-taksiin suuntanaan Cumberland-hotelli,missä alkaisi kova pakkaaminen.
Fammu oli ostanut kolmannen ison matka-arkun Lontoosta tuliaisia varten.
 |
1929 Austin Strachen High Top Taxi
|
