Hyvä kaveri vaiko Pare Ko? 5.Papinpoika pakanamailla-sarja

1985 Citroen BX 16 TRS

Ranskalainen sitruuna ja nurkanvaltaaja (jatkoa pojalle varjoiselta kujalta)
-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vuonna 1989 Jussi oli saapunut lounaissuomalaiseen savilaaksokaupunkiin viisuminvaihtolomalle Saudista .
Jussin kaveruus Ramin kanssa oli säilynyt ennallaan ja aina lomillaan papinpoika käväisi vierailemassa sukulaissielunsa luona.
Sukulaissielulla Jussi tarkoitti kaverusten yhteisiä harrastuksia,haitarinsoitto poislaskettuna.
Jussi toi jopa ensimmäisen filippiinovaimonsa Bicolin Nancyn Ramille näytettäväksi vuoden 1982 talvella,mutta sai kuulla sivusta kaverinsa ja tämän avo-naisen Leenan keskusteluista sekä naurun hörähdyksistä,että Jussi oli tuonut näytille mustihoisen apinatytön, isosieraimisen kookospähkinän kerääjän.
Silloin Jussilla olisi joidenkin aivonsisäisten hälytyssireenien jo pitänyt soida,mutta pani ilkkumiset vielä kaveruuden piikkiin.
Jussi asui  muutaman kuukauden 1989 keväällä Ramin tarjoamassa alakerran hellahuoneyksiössä odotellessaan uutta saudiviisumia King Faisalin sairaalaan Riyadhissa,missä hänen uusi filippiinohoiturivaimonsa Gerry työskenteli.
Nancyn suhde oli katkennut Bicolin Guinobatanin pikkukaupungissa vuonna 1983 eroon Jussin havaittua,että filsunaisen naituaan hän oli myös nainut koko suvun.


Hänelle samoin naurettiin Arabian Lamahin Riyadhin konttorissa,että ostopomo oli pannut päänsä syvestä saveen naituaan toisen filippiinittären,mutta korjaantumattomana viirupöllönä hän jätti irvailut omaan luokkaansa.
Nyt tämän vuoden syykuun 13. päivänä 2011 taikauskoisten päivityksessä sitä avioliittoa on kestänyt 26 vuotta!
Bicolin Nancy sai kipurahoiksi Jussin rakentaman aurinkotalon ja punaisen MacArthur-jeepin.
Eroprosessi oli jollain tavalla erikoinen Spystoori,jossa Jussin maksamilla erorahoilla Nancy oli palkannut yksityisetsivänkin norkoilemaan Jussin ja Gerryn Manilan Paranaquen kaupungin talon nurkille.
Nancy itsekin teki etelästä Bicolista 600:n kilometrin bussireissuja Manilaan seuraamaan Jussin liikkeitä.
Tämä istui papinpojan asuinalueen Molave Subdivisionin portin viereisen sarisarikipsan penkillä venttaamassa kauppaneuvotteluja Jussin kanssa lisästipendistä erosta johtuneesta kivusta sekä särystä.
Jopa Riyadhin konttoriin Nancyn Saudissa työskentelevä vanhin broidi soitteli Jussille tarjoamassa tappouhkauksia.
Jussi oli lukinnut aivonsa kokonaan muistoista ja yhteiselosta Nancyn kanssa strutsina,joka oli pannut päänsä australialaisen outbackin santaan nälkäisten dingokoirien piirittämänä.
Hänen aivosoluissaan alkoivat haalistumaan Kodakin polaroidkameralla otetut värikuvat yhteisistä lomareissuista Sorsogonin kultahiekkaisilta rannoilta sekä Mambajaon saarten kuutamouinneista tropiikin yössä rikkivesilähteillä.
Unissaan hän näki punaisen MacArthut-jeeppinsä ajavan horisonttiin Nancyn ohjustamana.
Unensa sountrackiltä hän kuuli Nancyn broidin pikkusiskolleen tarjoamia uhkauksia:"Finish the Finnish!"

Rosterinen MacArthur-jeeppi.In God We Trust

Papinpoika oli tuonut saudeista oman vientiautonsa vuonna 1987 Suomeen, käyttämällä sitä loma- kulkuneuvonaan.
Auto oli lentänyt Riyadhista Saudian rahtijumbolla Frankfurtiin,mistä Jussi ajoi autobaanalla Travemündeen.
Finnjet vei yönyliseilauksessa saudiauton Helsinkiin.
Silloin vuoden 1989 toukokuussa ennen lähtöään takaisin Saudiin Rami oli innostunut Jussin sitikasta ranskalaisten autojen ihailijana ja Riyadhin sekä Jeddan kuumat kadut kolunnut saudisitikka vaihtoi omistajaa,tällä kertaa Ramin nuoremman pojan ylpeydeksi.
Lähtömainingeissa Rami oli ehdottanut Jussille,että seuraavan kerran hyvä kaveri voisi myydä hänellekin seuraavan tuontiautonsa, panemalla tilauksen Peugeot 505-farmarille.
Jussi ei ollut niinkään innostunut asiasta,koskei vientiautot oltu tarkoitettu trokaukseen,josta tulli-ja veroherrat mielellään suomalaiskateudessaan panisivat raskaat sakot niskaan.
Vuonna 1995 Jussin saapuessa Manilasta Suomeen tuuletus- sekä työnhakulomalle Rami oli ostanut tuontiautoa odotellessaan Citroen BX 19 GT:n,ettei olisi kateudessaan ollut pekkaa pahempi saudikaverilleen.Vanha 1964-mallinen ja emalinbessinen Peugeot 404 oli ajettu varastoon Laperlan tilan yhteen latoon.
Suomessa elettiin silloin lamakautta ja suurta työttömyyttä, papinpojankin joutuessa ansiopäivärahoille ja jopa sosiaalitoimiston venttasalin penkille odottelemaan stipendinhakuhaastaatteluja.
Jussilla oli samoin väliaikaisen asunnon hankkiminen edessä viettämällä kiertolaisen siskojensa luona öitään.
Siskotkaan eivät kauaa halunneet pitää hyyryläistä nurkissaan omissa kiinteytyneissä elämäntyyleissään.
Jussi tapasi Raminkin kerran kaupungille eikä hänelläkään ollut intoa tarjota talonsa tyhjää alakerran lukaalia köyhtyneelle kaverilleen.
Oliko syynä se kaverille tuontiauton tuomattomuus?
Erään yön vieton Ramin ainoa hyyryläinen Puhakan Jaakko tarjosi alakerran hellahuoneessaan,mutta tälläkin oli tyttökaverinsa kanssa omia yksityisä puuhia.
Jaakko Ramilta saamilla avaimilla tarjosi yökortteeria pitkän matkan vaeltajalle lämmittämättömässä naapurilukaalissa,jonka kylmällä lattialla papinpoika nukkui viluissaan.
Seuraavana aamuna talon pihaan ajoi Ramin harmaa sitikka.
Rami pyysi Jussia pihalle,missä tämä sinisen Armiron savussa vihoitteli Jussille luvattomasta nurkanvaltauksesta.
Jussi tajusi läksytyksestä Ramin muuttuneen täysin entisestä kaverillisesta imagostaan hermostuneeksi ja pikavihaiseksi kivenpotkijaksi.
Olivatko takana syyt pitkään pitkään venyneessä triangelidraamassa Leenan ja tämän pitkänokkaisen miehen kanssa,vaiko viimeaikainen lomauttaminen sekä pakkoeläkkeelle pano Nokian monitooritehtaan laadunvalvonnasta?
Pihalla Rami äksyili polttelemalla lyhkäsiä armiroitaan, polkemalla tumppeja adidaksen kumikannalla piharatamoihin ja lausui lopuksi:
--No kylmaar mää sitte voisis vuakrata sull sen kämpä,jossää oles nii pahas välikäres!!
--Mutt vuakraraha tulevas sitt joka kuukaure ekapäivä pankkitilill ja sähkön ja veren kulutuksen mää karhuun kätteen mittarin mukkan...
Jussi asettui taloksi kalustamalla sen isältään perimillä 50-lukuisilla Askon sohvakalusteilla ja helluntailaisten kirpparilta ostamalla laverisängyllä.Kierrätyskeskuksesta hän haki ostamallaan vanhalla Tunturi-ookapyörällä vanha 50-lukuisen Hoover-pölynimurin.
Rami asensi puhelimenkin heikkona hetkenään keittiön seinälle,jotta voisi udella Jussilta, miten naapurin Jaakko viettää elämää ja miteä naapurit siitä sanovat.
Samoin hän halusi Jussin kollaavan toisen alivuokralaisensa sähkösaunan käyttöä ja varastaako Jaska hänen polttopuitaan liiteristä.
Jussi oli tilannut talveksi omat hellapesä-ja uuniklapinsa ,auttamalla myös Jaskaa polttopuissa.
Hän ei ollut yhtä nuuka kuin vuokraisäntänsä kaverien jelppaamisessa.
 Ramista puski läpi uusi piirre...ääretön uteliaisuus ja varovaisuus naapurisuhteista.
Tällöin Jussi laski Ramin palkanneen hänet Armiron tarjouksilla Rauhalankadun naapuriagentiksi sekä ilmaiseksi talonmieheksi.

Nykyaikainen puhalluskonetalomies

Se vuoden 1995 talvi oli papinpojalle oikeata uusköyhyyden kokemista,vaikka kehuskeli itselleen puutteensa alla omistavansa talon saaressa..Filippiinien saarilla.Työmahdollisuuksiakaan ei ollu tarjolla lamassa,vaikka kerran hän oli pistänyt hakupaperitkin Benefonin materiaalipäälliköksi.
Jussia kantoi ikeenä työmarkkinoilla ikä sekä pitkä ulkomaan kokemus yritysten johtopaikoilla.
Toisena syynä oli suomalaisen yrityshierarkian työkateus,missä kukaan ei värväisi kokeneempaa kaveria alaisekseen,joka voisi viedä oman pallin alta.
Benefonin toimitusjohtaja Niemisen Jori oli entisiä Saloran Mobiran matkapuhelinosaston pääkkäreitä.
Jussin entinen know-how-osaston sihteeristä Norkelan Silvastakin oltiin voideltu Mobiran johtaja.
Silvan ja hänen yhtä v-mäisen Jorma-miehensä kanssa Jussilla oli aina ollut kärhämää Saloran ajoilta.
Ilmeisesti Saloran viidakosta oltiin rummuteltu jotain negatiivista Jorillekin papinpojasta.
Benefonilta ei koskaan edes vastattu hyvien tapojenkaan mukaisesti kirjeellä..."We are sorry,but we have selected Mr..".
Benefonin luuri jäi pysyvästi kiinni Jussin nupissa..

Rami kävi Laperlasta kaupungissa sitikallaan tarkastamassa taloaan kerran viikossa.
Jussin Ramin pojalle myymästä saudisitikastakin vuokraisäntä osasi nälväillä,että auton kaikki kumiosat olivat kuivuneet Saudin kuumuudesta ja että papinpoika oli vetänyt heitä retkuun.
Jussi kertoi myyneensä kaksi vuotta vanhan auton sellaisena ja katsatettuna ja että ostajien piti tietää ostaneensa käytetyn auton.
Jussi oli hyvillään siitä,ettei tuonut kaverilleen sitä Peugeot-farmarina.
Ääni oli muuttunut hyvän kaverin kellossa.
Silloin saudiaikoina 80-luvulla savikaupungissa vieraillessaan Jussia pidettiin vieraana kuin kunkkua tai miten isonsiskon entinen poikaystävä ja alkoholisoitunut runoilija Helmisen Seppo kutsui häntä "Prinssipojaksi".
Seppokin huijasi häntä,vaikka oli saanut ranteeseensa kehukapineeksi Saudista ostetun kulta-Radon,ottamalla itselleen snobina Jussin isosiskon naulakoon jääneen upouuden Seppälän popliiniberberin.
Jussin köyhentyneenä saudiprinssipoikana perätessä sitä,pappilan mökin rekolin mato-omenaviinillä ja keskikaljalla tuhonneen runoilijan aivot olivat yhtäkkiä saaneet äkillisen muistihäiriön.

Arabialaiset beduiinivarkaat

 Saudissa vastaavaa pitkäaikaista lainausta kutsuttiin Alibaba-urakoinniksi.
Filippiineilläkin tunnusomaista pitkäaikaista lainausta ja ei-koskaan tapahtuvaa palautusta kutsutaan sanoilla "Utang Kalimutan"..unohdettu lainaaminen.
Maan kirjoittamattoman lainauslain mukaan yli vuoden lainaus muuttuu  lainaajan omaisuudeksi.
Termi näyttää kulkeneen rajojen yli Suomeenkin kansainvälisenä versiona.


jatkuu...  

Hyvä kaveri vaiko Pare Ko? 4.Papinpoika pakanamailla-sarja

1964 Peugeot 404

Raimo-poika varjoiselta kujalta
--------------------------------------------------------

"Hän muuan poika vain on lailla poikain toisten
Hän tuntee yön ja varjot päiväin aurinkoisten
Hän viheltää kun kautta kujain sokkeloisten
Tie turistin ja neidonkin käy iltaisin..."
Seija Lampila

Pudottuaan Saloran tehtaalla osaston esimiehen toimiston pallilta alakerran hallin betonilattialle Jussi sai esimiehekseen laadunvalvonnan työnjohtajan työteknikko Raimo Varjosen.
Ramin olemukseen laperlalaisen pienviljelijätilan poikana oli sananmukaisesti hitsautunut yhteen työ sekä teknikko.
Hän kaiken kätevyytensä ohella oli myös hyvä hitsari.
Työteknikoksi hän valmistui turkulaisesta kirjeenvaihtokoulussa Högforsin sorvin äärestä.
Sinistä Armiroa alinomaan polttava ja kasvoiltaan salolaisen romukuskikuuluisuuden Mikke Mannerin näköinen ja suupielestään vinoileva Rami oli viitisen vuotta papinpoikaa vanhempi.
Jussia ja Ramia yhdistivät löysäsuinen vinoilu ja kiinnostus kaikkiin tekniikan salaisuuksiin.
Rami oli kätevä käsistään ja hänen Venemestarinkadun kulmatalon pihaverstaasta syntyi omatekoisia sorveja ja muita mekaanisia työkaluja ja jopa vanhasta Manet-skootterista koottu pienoisauto mopoiluikään kasvaville pojilleen.
Jos oltaisiin eletty 1900-luvun alkua Ramista olisi kekseliäisyydestään ja maalaistalon mekaanikkona tullut vaikkapa suomalainen Henry Ford.
Kummatkin keksivät pelejään "maalaisjärellä".
Yhdessä Jussi ja Rami rakensivat papinpojan halikkolaisesta romiksesta snellmannilla ostaman 56-mallisen Lambretta-skootterinkin ja ruiskumaalasivat sekä kasasivat sen polkaisukuntoon Taunuksen hopeaväreissä.
Ramin elämännuoranahan oli ,että kaikki maailmassa on ihmisen kädellä tehty ja hänkin omalla talonpoikaisjärjellään pystyy takuulla tekemään samoin.
Toisena Ramin ohjenaruna oli se,ettei kaikesta tarvitse maksaa viimeistä hintaa ja yleensä hän hankkikin tarpeensa romiksista ja kaatopaikoilta ilmaiseksi niinsanottuun Nykäsen Valinnan hintaan.
Ramin Peugeotin peräkärry oli aina Teijon tien roskikseen mennessä täynnä talon nurkista kerääntynyttä romua,mutta kaatopaikalta takaisin tullessa kärry oli vielä täydempi kaatopaikan aarrelöydöistä.
Kaatis oli todella romunkerääjän aarreaitta ja kerran Jussi löysi sieltä jopa laivakompassinkin,jonka hän antoi Ramille asennettavaksi valmistamansa Renault Goelette-matkailuauton kojetauluun.
Goeletten Rami oli ostanut halvalla entisenä VR:n jakeluautona huutokaupasta. 
VR--Valtion rautatiet...Varjonen Raimo....!!

1969 Saviem Renault Supergoelette

Pakettiauto kulki matkailukuosissaan vielä VR:än siniharmaissa väreissä,johon hän oli maalannut sähköwagnerilla haaleankeltaisen vyötäröraidan.
Rami olikin lounaissuomalaisen vaatimaton ja spartaaninen värivalikoinnissa.
Päätään hän kerran pudisteli Jussillekin ohitustien E-marketissa,kun papinpoika osti itselleen kenkäosaston alennuslaatikosta piikkikärkiset punaiset spittaritkin, sanomalla,ettei koskaan panisi punalipun värisia patinoita jalkoihinsa.
Mutta Jussi olikin värisilmäinen taiteilija eikä mikään harmaateryleenipöksyinen työpyknikko!

Oman 64-mallisen Peugeot 404:nkin Rami maalasi samalla sähköwagnerillaan kermanbeessiseksi suoraan Tikkurilan emalimaalien värikartasta.Maalauksen hän ruiskutti yhtenä kesäpäivänä autotallin edessä riippakoivun alla suuttimestaan räkivällä maalipruutallaan.
 Jussin varoitellessa emalimaalin pitkästä kuivumiajasta Rami seuraavana aamuna sai pinseteillä irroitella  tippuneita koivunlehtiä sekä maalinhajun  huumaavasti houkuttamien hyttysten että muiden yö-ötököiden ruumiita pintaväristä.

Raimon Liisa-vaimo,vaaleatukkainen Saloran teeveetehtaan nauhatyöläinen näytti ulkoisesti ystävälliseltä ja joskus jopa ylitsepassaavalta Jussin vieraillessa talossa Ramin apurina verstasprojekteissa.
Kuitenkin parisuhde näkyi rakoilevan Ramin aina ärähdellessä kahvikupin reunalta Liisalleen jotain äkäisesti.
Varjosten pojat olivat siinä kymmenen ikävuoden huippeilla silloin ja heistäkin heijastui isänsä kaltainen kiinnostus mekaanisiin ja bensiinillä pärpättäviin vehkeisiin.
Aina farkkujen perseet rasvassa ja sormenrystyset verillä kuin isällään!
Rami monasti kertoi Jussille verstaan puolella ja joskus kesäiltoina kuppia tehdessään omakotitalon vinttikamarissa, että Liisalla fiiraa pahasti nupissa.
Liisa kuulema oli iltaisin etsiskellyt vintistä miehensä luultuja tyttökavereita ja oli täysin varma,että Ramilla oli siellä jossain piilossa varavaimo.
Vaimonsa haamujen näkeminen oli tehnyt Ramistakin ärtyneen ja helposti paikaltaan ylöspomppivan säikyn,jolle pienikin huolimattomasti lausuttu ja väärinymmärretty sana sai tämän repimään työhaalarinsa.
Ajan mittaan Liisa-rouvalle ilmestyi keittiöönkin kaikenlaisia kuviteltuja vieraita,joidenka kanssa hän piti kokkareita koskenkorvapullon kera.
Liisan mielikuvitusleikit olivat menneet pahemmiksi kuin lapsuudenaikaiset tyttöjen leikkimökkikalaasit,missä tarjottiin teetä ja pikkuleipiä kuvitelluille vieraille.

Tea for Two
Juhart 2004

Erosta siinä keskusteltiin tai oikeasti Rami ei keskustellut muuten kuin avioliittoneuvojan kautta.
Ramilla ei ollut minkäänlaista psykoloogista silmää vaimonsa käsittelyssä,mitä nyt vihoissaan paukutteli ulko-ovia perässään ja potkiskeli verstaassaan työsaappaallaan ilmakompressorin painesäiliön kylkeen,että isonvarpaan kynsi lohkesi.
Yhden pahan haamunäkymisen jälkeen Liisa vietiin sirra-autolla Märynummen mielitautisairaalaan, Ramin pistäessä eropaperit vireille.
Raimo funtsaili kotonaan majan muuttoa ja laskeskeli teknikon taidoillaan laskutikulla muuttokustannuksia.
Hän näki tekniikan miehenä pienen maailmansa vain sepiapiirustusten mitoissa ja skaaloissa sekä vernierin mittatunkin leuoissa pieninä mikroina.
Jos hänellä olisi ollut aikaa,niin naisesta malliobjektiivina hän olisi voinut hahmoitella konepiirtäjän taidoillaan  räjähdyspiirroksen osineen ja viitteineen paremmin kuin Leonardo da Vinci.
Naiset hän laski käytännöllisyyden sekä uutteruuden mukaan.
Ulkonäöllä ei ollut niinkään väliä..
Liisa oli laskettu kustannuslaskuista pois käytöstä.

Liisan selvittyä lataamosta käyttökuntoiseksi palaamalla väritelevisiokokoonpanonauhalle kiinnittämään kuvapuken kauloihin kuparilankakeloja ,Rami oli erorahoilla ja pankkilainalla hankkinut itselleen Uskelan kirkonmäen kupeesta Rauhalankadulta kaksiporstuaisen ja kaksikerroksisen omakotitalon
Itse hän pihinä miehenä asutti yhtä yläkerran vinttiyksiötä panemalla vuokralle alakerran yksiöt.
Kellariin hän rakensi saunan pesuhuonein sekä uuden verstaan.
Piharakennukseen hän teki "Pökötilleen" autotallin ja talon toista päätä hän piti puutyöverstaana.
Rami alkoi nauttimaan rinta rottingilla uudesta vapaudestaan,mutta silti jossain hänen aivolohloissaan raksutteli käytännöllisen ja uutteran vaimokkeen hankinta.
Hulluista ämmistä hän oli saanut tarpeekseensa.
Ämmistä puheenollen Rami kutsui omaa Lempi-äitiäänkin hulluksi ja pakkomielteiden kahlitsemaksi akaksi.
Hän ei koskaan tullut ajatelleeksi,että oli saattanut periä äidiltään samoja geenejä,Hänestä itsestään heijastui pakkomielinen ärsyyntyminen kaikesta järjestyksen puutteesta..oli se sitten puolen asteen heitto suorakulmasta tai tuhannen milliosan heitto sorvatussa esineessä.
Isäänsä hän ei tuntenut kuin potrettikuvista maalaistalon vierashoneen piirongin päältä.
Isä oli kuollut Talvisodassa jossain Karjalassa... ehkä jossain Syväjärvellä
Jostain salaperäisestä voimasta Rami nuotteja tuntemattomana ja soittopelejä tuntematta oli ostanut halvalla käytetyn pianohaitarin eli rantapianon ja itseopiskeli soittamaan Syväjärven polkkaa.
Hiljalleen hän jopa uskaltautui soittelemaan hanuriaan pienelle ja valitulle laadunvalvonnan kavereiden piirille kotikutsuillaan koskenkorvapullo lasisena laulukirjana jalkojen välissä

Pianohaitari

Jussi ja hänen laadunvalvojakaverinsa Kemppisen Arto tarjoutuivat useina viikonloppuina Ramin ilmaisiksi hantslankareiksi esimiehensä maatilalle Suomusjärven Laperlan kylässä.
Taloa emännöi Ramin yli 70-vuotias Lempi-äiti ja Jussi ryhtyikin pian kutsumaan pientilaa Lemmentilaksi.
Ilmaistyövoimaksi maatalon nurkkiin yrttimaalle,navetan katon korjaukseen sekä metsänperkaamiseen oli myös tarjoutunut laadunvalvonnan yksi naislaaduntarkkailija Aaltosen Leena,uuttera ja kätevä huushollinainen.
Leena yleensä saapui tilalle perheen Toyota Corollalla apuriksi Reijo-miehensä kanssa.
Reijo työskenteli kaupungin lähistöllä Inkereellä Talmu-tuotteen varastomiehenä ja trukkikuskina
Reijo oli hiljainen mies,joka puhui kysyttäessä yleisurheilusta ja Talmulla tehdyistä Saabin takavaloista.

Lempi oli aina talkooporukan saapuessa haravoimassa pihaa robottimaisen äkkinäisin ottein maahan tippuneista koivunlehdistä ja pyllisteli lehtikeon ääressä sytyttämässä kasaa tulitikuilla.
Talvisin apureiden saapuessa illalla talon pihaan auton valokiiloihin lumipyryssä piirtyi kuva Lempistä karjakkomekko päällä luomassa kuuppalapiolla lunta ajotieltä
Lempi oli yhtä uuttera ja uupumaton kuin ainoa poikansa ja ainoa lapsensa.
Lempi passasi tuvassa vieraiden silmien alla poikaansa ylenpalttisesti kahvin kaadossa ja hiukopalan tarjonnassa,johon Rami yleensä äkääntyi moisesta hössöttämisestä ja höösäämisestä.
Lempin lemmenpoika Rami oli silloin vuonna 1979 nelikymmenvuotias.

Leena-rouva ja hänen Reijo-miehensä olivat vanhempia jo melkein aikuisäkäisille lapsille.
Jussin ja Arton kanssa pariskunta auttoi melkein joka vuodenaikoina esimiestään talkoovoimana ruoka-ja kaljapalkoilla.
Porukka oli kiinteä topparoikka navetan katon pellityksessä,pikkuklapitalkoissa,vanhan mäensyrjässä nököttävän punamullatun mummonmökin remontissa sekä kaikissa tilan pikkukorjauksissa.
Rami oli suunnitellut mökkiä kesäasunnokseen,koska tilan pellot oltiin vuokrattu ja lypsävät myyty.
Lempi-äidistä hänellä ei ollut mitään huolta.pitäessään mammaansa ikiliikkujana.
Rami päättikin vuokrata kaupungista omakotitalonsa muuttamalla lopullisesti Laperlaan vasta 1990-luvun puolenvälin jälkeen.

mummon mökki

Mutta silloin vuoden pimeänä lokakuisena iltana vuoden 1980 nopeasti lähestyessä ja Jussin viimeisenä vuotena Saloran Ankkalinnan valaistun sorsalogonkin pian sammuesssa, tehtaan laadunvalvontaväki piti talkoopirskeitä Ramin mummonmökin tuvassa.
Kaikki olivat koolla saunanraikkaina ja ehkä pukuhuoneessa tarjotun kossuryypyn punoittamina.
Saunakahvit oltiin juotu Ramin kaataessa kupin pohjiin kovempaa.
Iltaa myöten kupit kannettiin tiskialtaaseen ja tilallet pantiin BP:n bonuslasit.
Leenan Reijo-miehellä oli vaikeuksia pitkän ja luisen nenänsä kanssa ryystää lasista kastamatta nokanpäätään,jolloin pappilan Jussi kävi hakemassa tälle saunasta saunakauhan.
Kauhan mitalla Reijon silmäluomet olivat pian sulkeutumassa ja talkooporukka kantoi väsyneen talkoomiehen,jonka nenästä vuosi rään sijasta puhdas koskenkorva, vinttikamarin hetekkaan nukkumaan.
Tupaan jäi vain kolmikko talkooväestä,Rami,Leena ja Jussi.
Jussin edessä Rami eikä Leena uskaltautuneet esiintyä lähempänä,mutta kaikille laadunvalvojille oli avoimena salaisuutena,että jotain suhdetta oli ollut kytemässä.
Usein Jussi tullessaan laaduntarkkailureissuilta ulkovarastoilta tapasi Ramin seisomassa laadunvalvontapöydän ääressä Leenan vieressä polttamassa sinistä Armiroa letkeässä keskustelussa.
Leenaa paljon nätimpi ja komeampi Ritva kuunteli sivusta parin toistensa kehuskeluja.
Kerran Jussi oli kysäissyt Ramin tilalla Leenalta,joka oli perkaamassa yrttimaata navetan kyljessä,että millaista se elo on sen herra Aaltosen kanssa.
Leena oli vastannut lakoonisesti:
--Mitässää luules?
--Reiskall ku kelppaa se,etton pääll puhttat ja lämmöse vaihtokalsarit ja töire jälkke pitkän klyyvarisas eres lämmin lihasoppa faril!
--Ehttosi se isttu nahksoffal tuijottamas yleisurheiluu silmä nuriskäsin yhre keskikalja juatuas.
--Tennismatsei katellessas sen nuppi hyppii joka mailan kolahruksest erestakas ku jolla kuikal..
--Eimme ol niit petihommii tehty vuaskaussiin..
--Ei meitil muut suhret ol..ku maattan samoje fällyje all ja kun olla saatu kakarakki koulutetuks ja tytärki o menos avijoo!
--Poik o ammattikoulus ja päässe kevääl autonasentaja papru fikas automyynttii plootupualen hitsariks..
--Et semmost!

Shellin hitsari

jatkuu..

Hyvä kaveri vaiko Pare Ko? 3. Papinpoika pakanamailla-sarja.

Koffin Kolmonen

Jatkoa rienailujen rientoihin
-------------------------------------

Jännärin bileet uloittuvat maallekin asti eli Jännärien kesämökille Kemiönsaareen talvi-iltaisin.
Kesät ilmeisesti oltiin siunattu liikkeenharjoittajaperheen omiin lomanviettoihin.
Jussinkin perheellä oli kesämökki Kemiönsaaressa kymmenisen kilometriä kauempana Kiilan kylässä,muttei sinne voitu kutsua rokkaavia keskikaljan latkijia,koska rovasti itse pyhitti harvat talvipyhäviikonloppunsa mökin nurkissa puuhailuun.Niihin aikoihin ruustinnan vielä eläessä rovasti ei ollut päässyt mallasjuoman makuun,varmaankin kontrollin alla.

Rovasti kerran meripartiolaisten venereissulla vuoden 1962 kesällä lippukunnan Panu-moottoriveneen kanssa tilasi Norrtäljeläisestä katukapakasta olutta vanhemmille partiolaisille.Ruotsinkielen tuntiopettajana ja alkoholijuomiin tottumattomana hän tilasi kyypparilta svagdrikkaa eli suomalaista vaarinkaljaa.
Kyyppari oli kysäissyt ihmeissään:Va e de för nånting...?
Lopulta tarhoilija toi prikallisen olutpulloja,joiden etiketeissä luki ÖL.
Merireissu oli ollut muutenkin haasteellinen,kun Ahvenanmerellä puhkesi myrsky ja lippukunnan saaristolaismallinen purjevene oli saanut kolmemetrisessä aallokossa jopa peräsinvian,istumalaatikon muistuttaessa lastenallasta.
Norrtäljen satamassa venekunta pääsi kuivattelelemaan Alhaisten näkkileipiä auringossa kaijalla.
Kastuneet näkkärit pehmeentyneinä olisivat kelvanneet hampaattomille kunnalliskodin asukeille purentamuonana

Rovasti MS Ungran täkillä pistämässä Atomiviehettä virveliinsä joskus kesällä 1967

Jännärin Jussin ja Mikon sekä heidän beessisen Alfa-Romeo Giulian takaluukkuun pistetyn Koffin Kolmoslastin lisäksi mökkirokkisessiooniin kuuluivat pappilan Jussi,Hallbergin Torsten sekä Rinteen Harri.
Harrihan tunnettiin myöhemmin Juicen Coitus Intin artistina ja lyyrikkona Mikko Alatalon kanssa.
Koffin Kolmosen innoittamat mökkirokkarit skulailivat beatleseitä,Dylania ja vanhaa kunnon 50-luvun rokkia.
Alfat olivat silloisten pikkurikkaiden ja nousukkaiden lempiautoja.
Jännäreille se oli vain pelkkä poikien ajokalu ja näiden isoäiti firman todellisena kauppanaisena omisti 1930-luvun lopussa ison V-12 Lincoln Zephyrinkin.
(Jussikin kuolasi vuonna Bio-Jännän plyyshipenkiltä Dustin Hoffmanin punaista Alfa Spyderiä Graduate-filmissä.Anne Bancroftia Dustinin eli Benjaminin puumanaisviettelijättärenä papinpoika piti harmaakasvoisena ja tupakantunkkaisena ämmänä,joka ei nostanut mieleen minkäänlaisia seksuaaliviettejä.)
Mutta punainen Alfa Spyder ajoi mieleen autoiluerotiikkaa.
Jussi päätyikin vuoden 1969 kesällä uuden tyttöystävänsä Herpiön Maijan oranssinpunaisen kuplan pelkääjän paikalle.
Maija oli silloin pukeutunut valkoiseen lakkatekonahkapuseroon ja minimaalisen lyhkäseen minihameeseen eli "roiskeläppään",mitkä viekoittelivat syvempiin tutkimusretkiin lukiolaistytön kehon salaisuuksissa.)

1968 Alfa Romeo Giulia 1750 Berlina

1967 Graduate poster

Pappilan Jussi risti kesämökkiassemblen Los Coitus Interruptukseksi.
Harrin kanssa Jussi taas kurvaili pikkukauppungin kartsalla Rinteiden pesulan harmaansinisellä Kuplalla hakemassa inspiraatiota kaverusten keksimiin puolivillaisiin puhekupliin.
Harri sanoitti ja Jussi piirteli tussilla kuvataiteilija Shulzin jaskajokusmaisiin sarjakuvaneliöihin erektiopeniksiä ja muita nuorten miesten seksuaaliherännäisyyden mukana tuomia ajatuksenkuvia....
Jussi muistaa jopa yhden piirtämänsä masturbaatiokuvan,jonka puhekuplan Harri oli sanoittanut "Huputituptup-kaneetilla".

Harri Rinne ja Mikko Alatalo

Eläinlääkärinpoika Hallbergin Torstenin kanssa pappilan Jussi kolusi pikkukaupungin kapakoita.
Jussilla sattui olemaan enemmän käyttövaroja kun Torstenilla irroitteluihin,koska työskenteli opintojen välisellä luppokaudella 70-luvun taitteessa rakennuksilla mittamiehen apulaisena ja betoninvalajana.
Torstenin psyyke eikä fysiikka kestänyt moisia rasitteita ja eli enimmäkseen vanhempiensa stipendeillä.Torsten taisi jättää koulunkäyntinsä jo lukioluokilla.Hänen muodokas isosysterinsä Hannele oli Jussin luokkakavereita ja papinpoikakin taisi olla eroottisissa unissaan pikkaisen pihkassa tähän,kuten muutkin luokan pojat.
Hallbergien talo sijaitsi Vähäjoen sillan kulmassa tammilehdossa Vähäsillan kauppapuutarhaa vastapäätä,mutta myöhemmin perhe muutti omakotitaloon kaupungin länsireuna-alueelle lähelle Union-bensa-asemaa Mäyränkadulle. Torstenille uni olikin poikaa  silloisen UNION POIKAA-slogaanin mukaisesti!.Hän tavallisesti uneksikin rokkarikarriääristään bunkassaan puoleen päivään asti.
Kotona hän enimmäkseen räppäili kitaraansa ja kävi hakemassa kavereitaan iltaisin ulos kuppiloihin.
Torsten oli tosiälykäs kundi,mutta intressit eivät riittäneet minkäänlaiseen muuhun suorittavaan työhön kuin vapaa-ajan viettoon.
Jussin äti Kaisa-ruustinna ei pitänyt lainkaan Torstenista kutsumalla vaaleahampputukkaista otusta "Torsteiniksi".Äitiruustinna pelkäsi ainukaisen poikansa menevän ihan turmion tielle pitkälettisten seurassa,vaikkei ollut nähnyt ,miltä Jännärin Jussi näytti pitkässä ja kikkuraisessa Wizard of Ozin linnunpelättimen kuontalossa.
Torstenin kuin silitysraudalla prässätty vaalea tukkalaite näytti suhtsiistiltä Jussin variksenpelätintukan rinnalla.
Jussi piti kiinni armeijan aikaisesta lyhkäsestä niskarajalla leijatusta hiustyylistä, antamalla lettinsä kasvaa vasta 70-luvun alussa korviensa päälle.

Jussi täyskuontalossaan v.1966 systereidensä kanssa Katavasaaren mökillä

70-luvun puolivälin kesinä Jussi ja Torsten olivat intoutuneet Jose Felicianon musiikkiin samaan aikaan kuin muu ulkomaista popmusiikkia kuunteleva totutteli yhdistämään kreikkalaisen Demis Roussoksen
falsettoääntä tuuheaan partaan ja tynnyrimaista vartaloaan peittävään laamapaitamekkoon.Niihin aikoihin elokuvateatteriin astui Clint Eastwood..ei spagettiwesternien ponchossa eikä cheroottisikari suussa..vaan harmaassa losangelesin etsivän teryleenpuvussa Dirty Harrynä superkingsize-marlboro suupielessä .
Harry kuuluisat sanat "You make my day!" veivät Jussin ja Torstenin eläinlääkäripapan valkoisella munavolvolla (PV544 Favorit) Turun Eerikinkadun yhteen biljardiluolaan pelaamaan moloa pussiin.
Se biljardiluola oli kuin kopio losangelesilaisesta tupakanharmaasta pool halliista.
Volvon halvan Clarion-kasettisoittimen hattuhyllykaiuttimista särähteli ajoreissulla Suomen kuumassa kesässä Felicianon Rain-kappale rutikuiville ojanpenkoille.

Jose Feliciano

1964 Volvo PV544

Rain
-----
"Listen to the pouring rain
Listen to it pour
And with every drop of rain
You know I love you more

Let it rain all night long
Let my love for you go strong
As long as we're together
Who cares about the weather..."

Kummallakaan felicianofanillä ei ollut omaa mimmiä,että olisi kaivannut retkahtamaan laulamaan rakkaalleen sateessa.Jollakin lailla Josen chicanikalifornialainen melankolia sihahti suomalaiseen bensasuoneen.
Torsten oli pakoilemassa yhtä ihailijatartaan Päivärinnan Acea,lyskalaista punapäistä ja pisamaista lukiolaistyttöä .
Torstenin Acea paetessaan savikaupungista vuoden 1970 juhannuksena Jussikin oli Hallbergien valkoisessa munavolvossa mukana menossa juhlimaan juhania,omaa nimipäiväänsä Hangon Silversandiin.
Hankohan oli Jussin inttikaupunki,missä hän Russärön linnakkeessa puolusti Suomen rannikkoa  patterin pirteänä päivystäjänä vuosina 1967-68 Tsekkoslovakian kriisin aikana.Vuoden 1968 kesän iltalomatkin oli peruutettu ryssien sukellusveneiden ajellessa kilpasilla suomalaisten tykkiveneiden Karjalan ja Uusimaan kanssa.
Silversandissa silloin vuoden 1970 juhannusaamuna Torstenin teltan vetoketjuaukosta pilkisti Acen punakäkkäräinen pää.Neitonen makasi ilkialastomana yksin teltassa ja Torsten potki Silversandin rannalla kiviä meriveteen kiukuissaan.
Ace oli joillain keinoilla saanut vihiä Torstenin menosta Hankoon...
Torstenin naiskokemuksissa Ace oli ainoa ns. Female Stalker.
Jussin romanssi Herpiön Maijan kanssa samoin oli kariutunut Rinteen Harrin kerrottua polkaisseensa kaasua ja Maijaa omassa siniharmaassa kuplassaan.
Maijan oranssinen kuplan nimi oli Herbie.
Se naisautoilusta!
Jussi viirupöllönä uskoi näitä yhdistävän jonkinlainen kansanautoilu.

1968.The Love Bug

Torstenin ja Jussin tiet eroontuivat hiljalleen Jussin päästyä Saloran tv-tehtaalle töihin.
Torsten aloitti ensimmäisenä maailmanmatkailun päätymällä Itävaltaan TIR-rekkakuskiksi ja naimalla itävaltalaisen kuvanveistäjättären..
Jussi oli kuullut savikauppalassa harvakseltaan Saudista ja Filippiineiltä käydessään,että Torsten oli usein käynyt Jännärin Mikon luona muistelemassa coitus inttejä koffilaisen kannustamana...

ACe Pika-palan edessä 1968