Itä-Lontoota omilla silmillä ja Ilford-filmillä.Lontoon postilla.Päivitetty versio.

Reliant Robin Van numero 25 ja 86 bussipysäkin vieressä
Romford Roadilla

Only Fools and Horses-
televisiosarjan
 Trotters
Independent Trading
Reliant Robin Van

Jatkoa 42 Shrewsbury Roadille...

ITÄ-LONTOOTA OMILLA SILMILLÄ JA

ILFORD-FILMILLÄ

---------------------------------------------------------------

Editoitu versio v.2006 kirjoituksesta ja vertauksia v.2014 itä-Lontooseen..

1967 Oxford Circus with
Laser lights
Juhart 2006

Suljettuaan ulko-oven Jussi suuntasi Romford Roadin bussipysäkille,mille kaksi bussia numerot 25 ja 86 pysähtyvät.
Firstin numero 25 ajaa pitkää Oxford Circusin ja Ilfordin välistä reittiä.
Pysäkin vierestä ja keralalaisen Off Licence-puodin edestä Jussi kuvasi ensimmäisellä Nokia-kännykällään kuvan keltaisesta kolmipyöräisestä Reliant Robin pakettiautosta,jollaisella 80-90-luvuilla tehdyn Only Fools and Horses-televisiokomediasarjan veljekset Delboy ja Rodney ajelivat ympäri itä-Lontoota.Televisiosarjan kuvaukset oltiin kylläkin tehty etelä-Lontoon Lewishamissä,jonka katunäkymät ja cockneymurre täsmäävät täysin itä-Lontoon kanssa 

Stagecoachin numero 86 bussiterminaali sijaitsee Stratfordin asemalla ja päätepysäkki yli kymmenen kilometrin päässä Romfordissa,Essexissä,jossa Jussi ja Gerry kävivät usein viikonloppuostoksilla torilla sekä kirppareissa.Numero 25 taasen aloittaa reittinsä Oxford Circusissa John Lewis-tavaratalon kyljessä ja päätepysäkkinä se kääntyy Ilfordin Chapel Roadilla takaisin Oxford Circusiin päin. 

Romford oli kuuluisa paikallisesta käsilaukkutanssistaan, sikäläisen nuorison vapaa-ajanviettomuodosta.Käsilaukkutanssi on romfordilaisten nuorten naisten tyypillistä hetkumisesta viikonloppuisin käsilaukkukasan ympärillä nousevassa Jägerbomb-paukkuhumalassa,millaista Jussi oli jo nähnyt 60-luvulla kotikaupunkinsa tanssipaikoilla.joskin suomalaiset nuoret naiset tanssivat kassiensa ympärillä Koskenkorva- ja vodkaspriten innostamina.
Mikään ei ole siis uutta nuorison tavoissa!

Stratford-On-Lea
-----------------------------------

Arcerol Mittal Orbit
olympialaistorni
Stratfordissa

Englannin puolella on kaksi Stratfordia, Yksi on kuuluisa Shakespearesta kuuluisa Stratford-on-Avon ja toinen itä-Lontoon Stratford Lea-joen varressa,joka tunnetaan suuresta rautatieristeysasemastaan.
Stratford v.2012 olympiakaupunki oli ollut Jussin ja Gerryn asuinpaikkana v.2007-2009.He olivat asuneet Newhamin puiston kyljessä Paul Streetin bussipysäkin takaisella Marriot Streetillä filippiiniläisen Linda-rouvan omistusasunnossa.Marriott Road ei viitannut läheltäkään mihinkään Marriott-hotelliin,katuvarsien oltua tupaten täynnä kunnan vuokra-asuntoja.Jussi kylläkin kävi Marriott Roadilta keski-Lontoon Blackfriarsissa Crowne Plaza-hotellin minibaarimiehenä töissä.Siinä ainoa hotelliyhteys kadun nimeen.

Stratfordin bussiasema ja
värikkäät pusuhuulet

V.2014 The London Buses kirjanen (80 Years of Capital Services) kuvaa numero 25 bussireittiä Stratfordista Ilfordiin seuraavasti:
Stratford,Newham boroughin kruununjalokivi oli ollut jo trendikäs ennen olympialaisia ja nytten painettuna pysyvästi turistikartalle osaksi myös jättiläismäisen Westfieldin ostoskeskuksen ja kiiltävälasikylkisten toimistorakennusten ansiosta.
Täällä numero 25 bussi sukeltaa kiihkeälle bussiasemalle Docklands Light Railway-linjan terminaalin vieressä,hyvin lähellä olympialaisten päästadionia sekä olympiakylää.
Bussiasemaa varjostaa kadun vastapuolella Stratfordin vanhan ostoskeskuksen edessä omituinen abstrakrimontaasi,missä hopeisten tolppien päissä kiiltävät sinivihreät timantinmuotoiset reliefit,jotka muistuttavat isoja pusuhuulia.
(Jussi kylläkin uskoi vanhana kalamiehenä kiiltävien sukkuloiden kuvaavan erivärisiä virveli-ja uistinvieheitä ,jotka hyvin kaukaa kuvasivat Stratfordia minään kalastussatamana,koska pieni ja kurainen Lee-joki Thamesin haarajokena yleensä virtasi tyhjänä minkäänlaisista veneistä )

Stratfordin vanha kaupungintalo
Stratford Broadwayllä

Vanha Stratfordin keskus näyttää myöskin vaikuttavalta.Itään päin  mennessä vanhan ostoskeskuksen toisella puolella Stratford Broadwayllä .missä liikennettä vastavirtaavaa bussikaistaa reunustavat toimisto-ja ja virastotalotrivit erilaisissa viktoriaanisten ja modernien rakennurtyylien synteesissä..
70-luvulla valmistunut vanha ostoskesus yrittää kilpailla parhaan kykynsä mukaan modernimpien kilpailijoidensa kanssa..
Stratfordin itään päin johtavalla Romford Roadilla ympäristö hehkuu eleganttia viktoriaanista henkeä bussin ohittaessa East London Universityn kampuksen.
Sitten bussi jatkaa samanlaista viktoriaanista katunäkymää pitkin Forest Gateen.

Intialainen Rising Sun pubi

V.2006 Forest Gate
---------------------------------------
Shrewsbury Roadin talorivin Romford Roadin puoleisessa päässä ennen intialaista Rising Sun-pubia sijaitsee seimi sekä lastentarha,jonka pihalla intialaisopettajatar keinutti käkkäräpäisiä tummia pikkulapsia putkikiikuissa.

                                         1964.Animals.House of the Rising Sun

Katukäytävaä oli täynnä roskia...pizzalaatikoita,kanankoipipahvirovikoita,sanomalehtiä sekä varastettujen autojen keltaisia takakilpiä.

Jussia inhotti moinen ympäristön sotkeminen.,jopa Manilan kaduilla oli puhtaampia.

Easthamin kadunlakaisijat siivoavat tämän kadunpätkän pari kertaa viikossa,kun taas sen monikansallinen asujamisto heittää kaiken roskan kadulle kolmessa vuorossa per päivä..

Jussi muisti vanhan 50-luvulla painetun englannin oppikirjansa lauseen Lontoosta....
"The dirty ,dusty London had its rain yesterday."..mikä hyvin kuvasi vielä 2000-luvulla Itä-Lontoota.

Jos ajoi bussilla 25 Oxford Streetille,näkisi puhtaan ja pestyn Lontoo-naaman.

Tämän Forest Gaten likainen ja nokinen pärstä irvisteli suupielet pesemättöminä kanakoipirovikoiden chiliketcuptahraisena.

                                                                     Bollywood music

1990 BMW 3201 avo

Rising Sun intialaispubin jukeboxista kuului mumbairokkia,parin turbaanipään istuessa Guinnes-kolpakolla tiskin ääressä,latvialaisen hampputukkaisen tarjoilijan pyyhkiessä juomalaseja kuivaksi essunkulmaansa ja asettelemalla kiilloitettuja jalkalaseja baaritiskin yläpuoliseen reikäritilään alassuin..

Kulmassa vastapäätä pakistaaniasentajapojat aukoivat autoverstaan rullaovea ylös ruosteisella rätinällä .Verstaan pimeydestä  kiilsivät SLK-avomersun isot takavalot punaisina kuin paviaanin perä.

Kevin oli aukaisemassa autoaudiokauppaansa parkkeerattuaan kultaisen BMW 320i-avoautonsa liikkeen etulaatoitukselle.

Auton tuulilasissa oli myyntikyltti—"For Sale 3500 pounds"..

Edellisviikolla eräs humalainen nuori nainen oli ajanut samassa paikassa Nissan Micralla Kevinin Bemarin nokan kasaan.

Kevin korjautti auton ja oli pikaisesti myymässä sitä pois.Auto oli ennen ollut helmiäisen sininen flipflop-akryylitaideteos.

Romford Roadilla kiihdytti rastan näköinen kikkarapaa avomersulla Ilfordiin päin.

Jussi tiesi,etta tämä ’muffin head’ eli torttupää oli ilmeisesti huumekauppias,koska tuollaisella jalkatuolipäällä ei muuten olisi varaa omistaa taikka vuokrata viimeistä SLK-kupeeta.

Vuokra on 500:a puntaa päivässä eli käytetyn 1990 Nissan Micran ostohinta..

Jussille oli monta kertaa samannäköinen rastamyssypää tarjonnut osakkuutta maalausurakoinnissa ja aina kieltäytynyt kohteliaasti kunniasta.

Naapurustossa näitä "Fly-by-night"-päiväurakoitsijoita kutsutaan lisäksi cowboyksi,koska tyypit jättävät yleensä tekemättä vaativat pohjatyöt,ostamalla lisäksi Katherine Roadin halvimmasta Building Merchantista eli rautakaupasta  halvimmat maalit..... häviämällä rahastettuaan illalla Lontoon sumuun.

Cowboyn sutima maali valuu yleensä ensimmäisen sateen jälkeen katuojaan.

Off-licence kauppa

Jussi astui bussipysäkin takana sijaitsevaan ja Rising Sun-pubin viereiseen Off-Licence-puotiin,missä tiskin takana tummaihoinen keralalaisintialaismies myi bussilippuja .
Oyster-bussikortteja silloin ei vielä oltu keksitty.
Kaikissa intialaisissa Off-licence-puodeissa myyjät näyttivät omituisen pitkiltä,koska tiskin takainen lautakoroke oli vähintään kymmenen senttiä korkea.

Kahdella punnalla hän osti päivälipun eli Bus Passin.kauppiaan heilutellessa päätään innolla intialaisittain sivuille, valkoisen hammasrivin irvistellessä pitkinä pianon norsunluukoskettimina.

Keralalaiset olivat erittäin tummia intialaisia verrattuna vaaleampiin mumbailaisiin.Mutta niiden naiset olivat kauniita,kuten kaikki muutkin intialaisnaiset,että polvia ihan heikotti,Jussin seuraillessa useasti bussin ikkunasta saripukuisten naisten viehkeätä kävelyä.
Keralan liittovaltio oli ollut myös kuuluisa kommunistihallinnostaan.

Keralalaisen puodin takaseinällä tupakkahyllyn vieressä vilkkui joulukuusivaloin koristettu norsukärsäinen intialaisjumalattaren pienoispatsas kolmin parein käsiä puodin tuoksahtaessa poltetuilta intialaisilta suitsukkeilta.
Bengalinaisten hiukset  sekä miesten parrat taasen tuoksahtivat bussissa myskiseltä suitsukkeilta,joilla arabimehetkin hajustelivat omia wahhabilaisia partojaan.Arabimiehet lisäksi lotrasivat pesemättömiä kainaloitaan kaaikilla mahdollisilla pariisilaisilla kolinoilla. Arabeilla ja pakistaanilaisilla miehillä oli omituinen tapa olla peseytymättä kunnolla,vaikka päivisin melkein viisi kertaa rukousaikoja ennen lotrasivat itseään vedellä ns. pakollisessa abluutiopesussa...jalat kasvonpesualataissa.Kuumassa ilmanalassa pitkähihaisissa paidoissaan ne tuoksahtivat curry-sipulihieltä

Naapurin Vida-rouvan isä oli lähtenyt vanhasta Itä-Pakistanista,josta myöhemmin tuli Bangladesh ja näiden kotikielenä puhuttiin bengalia. Srilankalaiset taasen puhivat erikoista tamilinkieltä,mihin mahtui enemmän d-kirjaimia kuin muita konsonantteja jopa englanniksi.."If you were gooddd anddd kinddd my gooddd man...!
Vida oli komea sariasuinen bengalinainen,mutta tuoksahti kainaloistaan sipulihieltä...

Urdua puhuvat länsipakistaanimuslimit ja osa länsi-intialaisista muslimeista,jotka lukevat sujuvasti Koraanin arabiaa,mutteivät silti osanneet keskustella arabiaksi.Lisäksi urdua puhuvat taitavat punjabia,mitä mm. Lahoren tasalla puhutaan kummallakin Pakistanin ja Intian rajan puolella.

Jo Saudissa Jussi  oli huomannut pakistaanien sekä intialaisten luonteenerot.

Pakistaanit ovat paljon agressiivisempia käytökseltääm kuin intialaiset eivätkä heilutelleet päitään sivuille ,mutta nyökkäillen toistelivat toiselle pakistaanikaverilleen keskusteluissa ...".Acha,acha!"eli kyllä.kyllä!".

Forest Gate Blues 
----------------------------------

Manor Parkissa Ilfordiin päin ajaessa bussi aina ohitti intialaisen  Bollywood-discon,joka oli saanut nimensä Intian filmikaupungista.

Pakistaanien ja bangladeshilaisten vapaa-aikaluolat olivat enemmistöltään korttelimoskeijoita,missä uhottiin jihadistisella hengenruoalla länsimaisen kulttuurin tuhoa.

Jussista Riyadhin Batha-basaarissa sekä Shrewsbury Roadin nurkissa ei ollut suurtakaan eroa ,missä kauppojen julisteet olivat arabiankielisiä,valkokaapuisten ja sandaalijalkaisten kalottipäiden hiihdellessä paivärukouksiin korttelimoskeijoihin. Shrewsbury Roadin takana ja Romford Roadin Tesco Local-pikkumarketin välissä sijaitsee myös muslimien hautausmaa.
Bangladeshiläisen Husseinin omistaman 15 Shrewsbury Road-asunnon yläkerran makuuhuoneen ikkunasta näki suoraan sille hautausmaalle,jonka edessä maatui sekä kasvoi villinä vanha anglikaanisen kirkon hautausmaa kaadetuin rautaristein. Paikalliset winot eli pultsarit käyttivät sitä ryyppypaikkanaan.Muslimihautausmaa oli hyvin hoidettu ja kukitettu täydellisenä vastakohtana Riyadhin hautausmaille Mecca Ring Roadin erämaan puolella,missä murentuniden harkkotiilimuurien takaa paistoi vain pelkkiä hiekkakumpuja.

Belisha Beacon  Zebra Crossing

Jussi ylitti Kevinin autoaudiopuodin edessä suojatien (zebra crossing),minkä valkokuuppaiset Belisha Beacon-lyhdyt vilkuttivat jalankulkijoille kadun ylikulkuetuoikeutta.V.1934 silloinen liikenneministeri Leslie Hore-Belisha oli esitellyt nämä suojatielyhdyt ja suojatiet olivat saaneet vasta 15 vuotta myöhemmin  seepraraitansa.

Hän istuutui odottamaaan bussikatokseen katselemaan intialaispubin rakennuksen yläkerran yhtä ikkunaa,missä roikkui haalistunut punaristinen Englannin lippu.

2006 FIFA Cupin
avajaiset Münchenissä

Nostoikkuna oli tuettu krikettimailalla ylös puoliraolleen.

--Ne maailman jalkapallomatsimestaruudet oltiin potkittu kesällä,brittien hävittyä raskaasti Brasilialle.
Jussi mietti.
--Ja silloin  nuoriso ajoi punaristiliputetuilla Boy Racer-avo-Ecorteillaan ja umpi-Capreillaan Romfordin tietä edestakaisin Stellakaljahuumassa.
Brittien hävittyä potkupallokisat kadulla ei näkynyt jalkapallofäneistä sieluakaan ,puhumattakaan Essexin Ferrareista (Dagenhamissa valmistetuista Capreista..)

Hänen viereen lykkäsi nuori,pitkähkö ja isoperäinen musta nainen kalliita lastenkärryjä.
Hänestä useimmilla afrobrittinaisella ensimmäisen lapsenpäästön perästä kasvaa peräpuoli.

Nuori rouva pisti punattuun suuhunsa savuamaan Benson & Hedges-savukkeen,pyyhkimällä hopeisella etusormen irtokynnellään pilottipeililasien alta silmästään kadulta tuulenpuhurissa lentänyttä roskaa..

Noin kolmevuotias käkkäräpääpoika melttosi kärryistä äidiltään purkkaa,emonsa käskiessä lastaan pitämään jäätelöllä sutatun läpensä kiinni.

Kaksikerroksinen Firstin  numero 25 bussi kirskutti jarrujaan pysäkillä,Jussin kohteliaana antaessa nuorelle rouvalle tietä lastenkärryjen kanssa.

Rouva heitti juuri sytytetyn tupakkansa katuojaan,keinotellessaan kärryjä kuskin ikkunan eteen näyttämään kuukausikorttiaan.

Rouvan vieressä vanhempi jamaicalainen eläkelaisrouva  oli vilauttamassa kuljettajalle eläkeläisskorttiaan samanaikaisesti,jolloin lapsen äidin suusta kajahti koko bussin matkustajakaartin kuultavaksi kirousryöppy;
--You fuckin’ old  bitch....why do ya cut in, ya fuckin’ senile arse!!!

corn crop

Nainen heilautti tiukalle palmikoitua Corn Crop-kutrejaan sivulle,työntämällä lastenkärryt vanhan rouvan jalkaterien yli käytävälle,mumisemalla sarjassa fuckejaan jääden seisomaan kännykkä korvalla lastenvaunuille varatulle alueelle.

--Hyvin on lapsia koulutettu.
Jussi mietti harmistuneena.
--Ensin tullaan paksuksi teini-iässä ja sitten päästään johonkin Tescon kassalle töihin,ilman mitään ammattikoulutusta--tai sitten suoraan sossun tiskille kinumaan tiinenä kaikkia mahdollisia tukia...
--Samanlaisia meluavia neitoja on Ilfordin kävelykadut pullollaan kännykät kultarannekeisissa käsissä ja sossu maksaa kulut!

--Näiden miehet tai poikaystävät trokaa huumeita mersuissaan ja bemareissaan ansaitsemassa instantpuntia......elävät kuin La Fontainen eläinsadun heinäsirkat,joille työtätekevät punapersemuurahaiset maksavat ylläpidon!”

                                                          Fallin.Alicia Keys

Jussille tuli tapauksesta mieleen MTV:n musiikkivideo ja Alicia Keys,jonka huumetrokaripoikafrendi jäi mersuskupeensa kanssa laittomien huumeiden hallussapidosta, NYPD:n poliisien pannessa hilut ranteisiin kiinni.

Itä-Lontoo tai NYC:in Harlem------samanlainen synti  ja kiihko kulkee käsi kädessä moskeijan kaarioivista sisään,mustien karimien ja abdullahien pussatessa toisiaan tervehdykseksi abluutiovessan ovella..

Rukousten jälkeen ne myyvät heroiinia mersujen takaluukuista moskeijan varjossa kuin Spitalfieldsin torikauppiaat vihanneksia.

Jostain kummasta syystä Romford Roadin baptistikirkon paloa kukaan ei vielä ole selvittänyt.

Ilmeisesti jotkut muslimifundamentalistit olivat tuikanneet infidelien temppelin tuleen.

Forest Gaten poliisiasemalla ei kuulema ole aikaa selvittää kirkkopaloja,kun kaupunginosan mustien ja aasialaisten väliset jengisodat ja kostotapot vievät suurimman osan poliisien ajasta.

Poliisiasema ilmoitteli Forest Gate News-sanomalehdessä,että jengeillä on viikko aikaa luovuttaa laittomat aseensa päivystyksen tiskille ja ilman syytteitä.

Asema sai satoja käsi-seka sivuaseita,joilla olisi voinut varustaa 22-miljoonaisen asukkaan Metro Manilan koko poliisivoimat.

Forest Gaten poliisiasema
Romford Road

Brittipoliisit eivät kanna aseita vaan päiväpatukkaa vöissään,mitä kutsutaan hienolla Crucheon-nimellä.

Manilan poliisit käyttävät taas herkästi aseitaan.ehkä liiankin herkästi.

Autovarkaita tai pankkirosvoja ei saada koskaan oikeuteen elavinä,koska poliisit kertovat yleensä rosvojen ensin avanneen tulen.

Ryöstöpotistakin puuttu yleensä puolet samoin kuin takavarikoiduista huumeista.

Manilan poliisit sekä sotilaat käyttävät lisäksi aseitaan Uuden Vuoden iloissa,ampumalla ilmaan tai välikaton läpi huumassaan yläkertaan,jolloin viattomia fiiraajia viedään ambulansseilla funerarioihin eli hautaustoimistoihin satamäärin.

Paikallisen tavan mukaan, uhrien avattujen arkkujen lasikansilla nokkii keltaisia pääsiäistipuja viattomuuden symbooleina.

Jussin kerran kesällä maalatessa Shrewbury Roadin naapuritalon julkisivua,eräs keski-ikäinen,laihahko ja harmaatukkainen nainen seisahtui juttelemaan alumiinitikarappujen juureen.

Tämä italiaissyntyperäinen opettajatar valitteli Jussille Forest Gaten poliisiaseman töykeydestä ja välinpitämättömyydestä .

Naisen Daly Roadin asuntoon oli murtautunut päiväsaikaan kulman aasialaisjengi,vieden stereot ja videot huumerahoiksi.

Jengi oli vielä pahoinpidellyt opettajattaren mustelmille kaiken palkaksi.

Ilmoitettuaan tapauksesta asemalle,poliiseilla ei ollut mitään kiinnostusta tällaiseen pikkurikokseen,käskiessään häntä kirjaamaan tapauksen päivystäjälle ja lupaamalla seurata juttua kun kerkiävät.

Kesti puolisen vuotta,kunnes neiti sai asianajajan kautta syytetyt oikeuteen.
Jengi pääsi vapaaksi takuita vastaan,uhkailemalla lisäksi neitiä oikeustalon edessä hengenmenolla.

Manor Parkin asema ja
museojunan savut tai tulipalo

Manor Park and  Bygone Locos
-----------------------------------------------
Jussi istui bussin yläkerrassa katselemassa ulos liikennettä sekä kauppojen nayteikkunoita.

Linja-auto ajoi Manor Parkin rautatiesillan yli.

Hän muisti Manor-nimestä 70-luvun brittikomediasarjasta ’ To the Manor Born’ Penelope Keithin näyttelemän Miss Fowles-Hamiltonin,joka rikkaana perijättärenä piti maalaischaletiaan kotinaan.
Manor Parkistä kylläkään ei löytynyt yhtään chaletia,vaan  nokinen ja ruskeatiilinen viktoriaaninen rautatieasema.

1962 Viimeinen Mogul
Forest Gaten asemalla
uUhart 2005

Manor Parkin asema palveli enää pikapysäkkinä maanalaiselle sekä Firstin pikajunille..

Ennen kun LNER eli London Northeast Railway liitettiin British Railiin,junat pysähtyivät asemalla noukkimaan ja laskemaan pois matkustajia.

Juna lähti Liverpool Streetin asemalta pysähtymällä Bowssa ,Stratfordissa,Forest Gatessä sekä Manor Parkissa,jatkamalla Ilfordiin,Romfordiin sekä Essexiin että Sussexiin,aina Lowestoftiin ja Norwichiin asti.

Viimeiset höyrymogulit vihelsivät asemalla vuonna 1962 radan tullessa sähköistetyksi..

Sama First-bussilinja,jolla näyttää olevan Itä-Lontoon kuljetusmonopoli Stagecoachin kanssa pääbussireiteillä,hoitaa myös paikallisjunalinjaa Liverpool Streetin asemalta.

Stratfordin asemalla oli 50-luvulla vielä höyryveturien korjaamohallit (Sheds),joihin tuotiin lokoja jopa Manchesteristä asti korjattavaksi..

J6 LNER

Stratfordin aseman edessä on vielä näytteillä pieni marjapuuronpunainen J6-vaihtoveturi vuosimallia 1898.

Jussista pikkuloko muistutti pyöreine ikkunakaarineen Brion tekemiä mäntypuisia vetureita,joissa kromikuuppaiset magneetit toimivat vaunukiinnikkeinä.

Brion klassikkovetiri

Kotimaisia rautatiemuistoja
------------------------------------------
Jussia oli aina kiehtoneet höyryveturit muistaessaan 50-luvulla matkat Ukko-Pekalla Savonlinnaan ja Kuopioon ja seisomassa samalla laiturilla Helsingin rautatieasemalla,missä Kyosti Kallio uupui Marskin käsivarsille.

DM3 moottorivaunu

Isän kanssa hän matkusti myohemmin uudella DM3-dieselmoottoripikajunalla samaa reittiä noneen otteeseen.

Harmaahko,maruuninpunainen DM3-moottoripikajuna oli jotain avaruusaikaa sohvatuoleineen ja tiikkisine ikkunakarmeineen.,mutta siitä puuttui se savun-ja tervan haju puukylkisin junanvaunuin.

Rautatieasematkaan eivät tuoksu samalle enää.

Hänelle oli jäänyt mieleen eräs kesämatka junalla Savonlinnaan,jolloin he pistäytyivät Hanneksen luona Punkasalmen rantahuvilassa.

Isäpastorin Hannes-serkku palveli VR:llä

Nuorempi Arvi-setä oli palvellut Iisalmen asemalla kirjurina sekä junanlähettäjänä,ylentyen aivan asemapäälliköksi asti.

Vanhempi Arvo-setä taas oli hypellyt konnarina Talvisodan aikana kylmistä vaunuista toisiin,saaden tuberkkelin jostain lentävästä viruksesta ,poistumalla elämänsä pääteasemalta viimeinen lomalittera kädessään taivaallisiin konduktöörijoukkoihin.
Isän ainoa vanhempi Aune-sisko samoin sota-aikana palveli konduktöörinä ja keittiölottana.

Rautatieläisyyden perintönä Jussista isää olisi pitänyt kutsua junapapiksi,koska välirauhan ja jatkosodan aikana hän oli matkustellut Iisalmen ja Lapinlahden väliä junalla harva se päivä.
Hän lisäksi piti rautatieläisille seuroja sekä kinkereitä.

Isäpastori olisi voinut kuriositeettina kastaa.ripittää ja vihkiä kolmannessa luokassa kiireisiä matkaajia...

Punkasalmen silta sekä lossi

Punkasalmella Jussi  Hanneksen samanikäisen pojan kanssa viettivät aikaansa Putikon pysäkin nurkilla hyppimässä tervattujen kiskopölkkypinojen päällä ja seuraamassa niillä istuen ohikiitävien pikajunien vihellyksiä.Pojat olivat pistäneet nikkelimarkan kolikoitakin kiskoille kokeeksi,miten ne litistyisivät rautapyörien alla..

Punkasalmen silta taas oli yhdistetty juna-ja maantiesilta,joka suljettiin maantieliikenteeltä junan ajaessa yli. Sillalla oli oma ratavartijansa,joka koppalakissa pysäytti maantieliikenteen junan ajaessa Puumalaan tai Savonlinnaan päin.

Pojat lisäksi uhkarohkeina hyppivät Punkaharjun puoleisilta silta-arkuilta kirkkaaseen Puruveteen,jonka vahvat pohjavirtaukset olivat melkein viedä nämä ilmaiseksi Varkauteen asti.

Moinen veteen hyppiminen ja sukeltelu silloin ei pelottanut,vanhan sillan kannatuspaalujen vaaniessa vaarallisina pystyssä vedenpinnan alla.

702 Romford Road
Manor Park Army  & Navy 

Manor Parkista Ilfordin mäkeen
-----------------------------------------------

Bussin ohittaessa Army & Navy-liikkeen Romford Roadin ja Eastham North High Streetin risteyksessä,vasemmalla mäessä näkyi Manor Parkin maanalaisen asemakyltti..

Jussi oli kehoittanut vaimoaan joskus käyttämään asemaa Stratfordin aseman sijasta matkatessaan Bethnal Greenin London Chest-sairaalaan töihin.
Rouva oli kieltäytynyt ehdotuksesta pitemmän kävelymatkan takia,koska hänen piti päästä melkein kotirapuilta bussiin ja samoin Bethnal Greenin Bonner Roadin London Chest-sairaalan 308 bussin päätepysäkiltä kadun yli työpaikalle.

Filipinat ovat hienoa rouvasväkeä,jotka eivät kävelyllä rasita pieniä,siroja jalkojaan,vaan ’strollaavat’ hitaasti aurinkovarjojen alla lähimmalle tricycle -tai jeepneypysäkille,vaikka matkaa olisi vain korttelin väli.Vaimolla on tosipienet jalkaterät ja vielä lättäjalat,jotka muistuttavat entisajan kiinalaisten rouvien typistetyiltä vastaavia.Niillä ei pitempää matkaa sipsutellakaan aviomiehen silmien alta.

Anrew Carnegien pysti
Manor Parkin vanhan
kirjaston Rabbit Roadin
 puoleisessa seinässä

V.2014
------------
London by Bus-kirja kertoo,miten 25 bussi etenee vilkkaiden itälontoolaisten alueiden ,kuten Forest Gaten ja Manor Parkin lävitse. Manor Parkin Woodgrange Parkissa,mitä jotkut 25 bussivuorot pitävät terminaalipysäkkinään,löytyy viktoriaanisen arkkitehtuurin helmiä,kuten vanha Manor Parkin kirjasto.
(Kuuluisa Skotlannissa syntynyt ja Amerikassa tunnettu "From Rags to Riches-teollisuusmiljönääri Andrew Carnegie oli lahjoittanut Manor Parkille varat kirjaston perustamiseen.)
Silti alue näyttää odottavan päähänsä samanlaista pyhimyksen kehää,kuin Stratfordin jälleenrakentaminen oli saanut aikaan.

V.2006
---------

William Hill

Romford Roadin molemmat kadun puolet olivat täynnä kiinteistövälittäjien toimistoja,joidenka välistä näki myös vilkkuvan monen Coralin ja William Hillin vedonlyöntibutiikin kyltti.

Britit lyövät vetoa melkein kaikenlaisesta huvista,kuten jalkapallosta,rugbystä,hevos- ja koirakilvoista..jopa kuninkaallisten lasten tulevista kastenimistä..

Näin myös Manilan Hippodromella eli Carreralla raha vaihtaa omistajaa samoin kuin barrioiden kukkotappeluareenoilla,missä "sambongerot" trimmaavat kukkojensa sulkia,teroittamalla kannusveitsiä partaveitsen teräviksi vastustajakukon listimiseksi..
Koiratappelukilpojakin Manilassa pidetään syrjäalueilla poliisien silmien katsoessa maksua vastaan poispäin.

Koiria ei panna juoksemaan kilpaa,vaan kahta pitbullia härnätään tappamaan toisiaan.

Attasheasalkut aukeavat barong tagalog-paitaisten  ja kiiltäväkaljuisten vedonlyöjien sylissä,kymmenentuhannen peson setelinippujen vaihtaessa omistajaa tiukkailmeisten henkivartioiden silmien alla.

MB W123 240D TD

Jussi katsahti  bussin ikkunasta alas Honest Hughin autokaupan pihaa.

Tama ’rehellinen’ käytetyn auton kauppias istui kenttätuolilla laskemassa kahdenkymmenen punnan seteleitä,nuoren, klanipäisen skinhead-nuorukaisen kaasutellessa tyhjäkäynnillä Volkswagen Golf GTI:n etupenkillä.

Hugh kävi irroittamassa etuikkunan pyyhkijöiden alta  250:n punnan hintapahvin ja käänsi sen nurinpäin,alkaen kirjoittaa sylissään tussikynällä 150:n punnan hintaa,joka menisi viereisen,puunatun Mersu 240TD –farmarin etuikkunaan.

Jussia halutti kovasti ostaa alleen harvinainen W123- farmarimersu,joka vielä sattui olemaan norsunluun keltaiselta väriltäänkin samanlainen kuin hänen Manilan mersunsa.

Ruostepaikkoja näkyi ylimaalattuina pyöraukkojen kaarissa sekä etulokasuojan alahelmassa.

--Saisin sen sadalla punnalla.
Jussi mietti,
--Kun vain osoittaisin ruostevikoja.
--Ja autossa oli tievero maksettuna ja MOT-katsastusaikaa puoli vuotta.

2006 Renault Megane

Bussi pysahtyi ennen Ilfordin mäkeä Renault-myymälän eteen,jonka piha oli täynnä uusia Meganeja.Enimmäkseen intialaisia sariasuisia seniorirouvia sekä länsi-intialaisia mustalierihattuisia mammoja purkautui bussipysäkille.Länsi-intialaiset "Mamat" olivat menossa baptistikirkkoonsa Little Ilfordissa,koska Manor Parkin pyhäkkö oli poltettu maan tasalle.
Olimme lähestymässä indopakistaanilaista Ilfordia..

Bussin yläkerran takapenkillä GAP-huppupuseroiset  ja äänenmurrosikaiset pojat määkivät falsettikommenttejaan kadulla kulkevista teinitytöistä,potkimalla likaisilla Perry Ellis-lenkkareillaan penkin selkänojaan,minkä takana vanhempi karibialainen pariskunta istui ostoskassit sylissään.

--Look at those birds down there,bloody huge teats,innit?
Yksi lipparipäinen huusi litistäessään rasvaisen ja ihomatoisen nenänsä bussin betoninaulalla raavittuun pleksilasi-ikkunaan kiinni.

Ilford Hill

Bussi ajoi North Circular Roadin korkean 6-kaistaisen maantiesillan alitse ,nousemalla Ilfordin mäkeen.
Manor Parkin ja Little Ilfordin viktoriaaninen katumaisema yhtäkkiä vaihtui korkeiden lasiseinäisten tornitalojen mäeksi.
Mäen päällä maisema muuttui taasen vanhaksi  1880-lukuiseksi Ilfordiksi,jota useat saateesta likaantuneet 1960-lukuiset ja modernit lasijulkisivuiset rakennukset  pilkuttivat.
V.2014 Ilfordin keskustan katumaisema näytti melko samanlaiselta kuin v.2006,joskin uusia ja korkeita lasipalatseja oli noussut Ilford High Road-pääkadun varteen pimentämään varjoillaan matalampaa asutusta.
Jussi astui bussista alas Ilfordin mäessä,minkä risteyksestä oikealle pääsi Sainsburyn marketin ohi Barkingiin ja Dagenhamiin.Sama tie haarautui liikenneympyrässä pohjoiseen Romfordin tieksi sekä äkkivasemmalle Barkingsideen.

1954 Ford Zephyr Six

Dagenham oli Jussille tuttu jokaisen 50-luvun Consulin,Zephyr Sixin  ja Anglian konepeiton alle tulipeltiin ruuvatusta valmistuspellistä,jossa luki Ford of  England, Dagenham,Essex.United Kingdom.

Suomessa soikiomaskiset, sodankäyneet monet Dagenhamissa valmistetut 1939 Ford-teliakselikuormurit taas olivat lempinimeltään ’sussexeja’,joita Englanti lahjoitti Talvisotaan ennen Jatkosodan vihulaisuuksia. Fordin tuotantolinja oltiin vuonna 1932 muutettu Manchesteristä Thames-joen rantaan Dagenhamiin, Essexiin.
Nykyään Dagenhamin tehtailla valmistetaan vain dieselmoottoreita. henkilöautotuotannon muutettua Belgiaan,mistä oikeaohjauksisia britti-Fordeja tuodaan takaisin alkuperäiseen kotimaahansa. ..

Jokaisessa Ilfordin ympäristössä olevassa boroughissa Jussi ja Gerry kävivät ostoksilla sekä kirppareilla ,raahaamalla mukanaan isoa kokoonpantavaa pyöräkassia eli Trolleybagiä..

Cranbrook Roadin risteys Ilfordin
 mäessä

Jussi kääntyi vasemmalle A118-ja A123 teiden risteyksestä Cranbrook Roadille,joka veisi Redbridgeen sekä Walthamstoween asti.

Risteystä vastapäätä avautui korttelin päästä Ilfordin kävelykatu,joka alkupäästään toimi korttelin verran yksisuuntaisena liikenneväylänä. Sen varrella oli bussipysäkki Oxford Streetille,Stratfordiin,Walthamstowiin,Dagenhamiin sekä Barkingiin.

Kadun vartta komisti Ilfordin uuden Exhangen ostoskeskuksen toinen sisäänkäynti.

Jussista ja Gerrystä Exchange oli  kooltaan pieni suhteessa siihen,mitä Metro Manilan suuret ostoskeskukset,kuten Mega Mallit,Shangri-Lat ,Shoemartit tai Gloriettat olivat.

Jussin Paranaquen talon läheisyydessä ,Bicutanissa seisovaan Shoemartin Hypermartiin voitaisiin pistää kymmenen Ilfordin Exhangeä.Ostoskeskuskulttuuri Filippiineillä on todella megaluokkaa.

Perheet viettävät niissä viikonloppunsa syöden ja ostaen,vaikka luotolla seuraavaan tilipäivään.

Syöminen Manilassa on suosituinta vapaa-ajanviihdettä.Ostoskeskusten pohjakerroksissa sijaitsevat laajat Fast Food -ruokalat tuhansine pöytineen ja aina ruoka-aikoina täysin tupattuina.

Megamall Metro Manila

Cranbrook Road Tastes
------------------------------------------

Cranbrook Roadin Exchange Ilfordin
sisäänkäynti 

Ilfordin ,Stratfordin sekä Romfordin ostoskeskukset ovat todella "mini-Malleja" maailmanlaajuisessa skaalassa.

Ilfordissa tosin voi syödä kunnon aterian,kuten kävelykadun kulman kiinalaisessa Coco-ravintolassa tai muutamassa lasagna-ja pizzapaikassa.
Brittiläisiä Fish and Chips-puoteja kadun varrella ei onneksi näkynyt monta,paitsi yhden..liettualaisten American Breakfast-baarin,joka nimestään huolimatta tarjosi rasvaisia brittiläisiä aamiaisannoksia pekonein,paistetuin munin,ranskanperunoin ja Heinzin keitetyin pavuin..

Muuten ruokatarjoilu kutistuu MacDon Quarter Pounder -ateriaan tai muutamaan pieneen hampurilaispaikkaan sekä yhteen afrikkalaiseen tulisen mausteiseen kanansiipibaariin.
Kauempana Cranbrook Roadilla sijaitsee toinen China Grill-kiinalaisravintola,jonka Buffet-pöydän tarjoukset ollaan laimennettu pliisuun brittiläiseen makuun.Menyystä puuttuu kaivattu kiinalainen mausteikkuus ja annokset vahvasti maustettuun sweet and sour-kiinalaisruokaan tottuneille ovat suuri pettymys.Kerran Jussin ja Gerryn ruokaillessa Manilan Makatin yhdessä thaimaalaisessa ravintolassa.mikä oli tunnettu tulisisista ruokalajeistaan,tarjoilija oli kysäissyt haluaako pariskunta alkukeiton Hot- vaiko Medium-maustettuna.
He halusivat starttisopan Mediumina tietässään.että tulinen-versio polttaisi kaikki makuhermot.
Medium-versio aivan samalla tavalla poltti suussa,että Jussin piti tilata pöytään karahvillisen vettä ja kaksi pulloa Tiger-olutta tulipalon sammuttamisesksi suussaan..

Kimchi

Manilan Magallanes-kauppakeskustassa Jussi kaverinsa Berny Abejuelan kanssa kävivät kerran syömässä korealaisessa ravintolassa.Jussi oli ollut aivan hulluna korealaisen hapatettuun ja pikkelsöityyn kaali- ja chilipippuri-Kimchiin.Sitä sai ostaa lasipurkeissa Magallanes Shopping Centeristä.
Berny oli kysäissyt tarjoilijalta,mitä Kimchi maksaa,koska sitä tarjottiin appetiserina ja alkuruokana.
Tarjoilija vastasi Kimchin olevan ilmaista.
Berny:
--Waiter...let it come to our table as starters and main course..please!
Toisesta korealaisesta  ja Kim-Chiusta Jussi piti vielä enemmän.
Kim-chiu on filipiiniläiskorealainen ja nätti naisnäyttelijätär,jon tuli kuuluisasta kaksiosaisesta televisiodraamasta Ikaw Lamang (Only You).Jussin lisäksi miljoonat filippiinomiehet uneksivat Kim-chiua vuoteeseensa ihannenaisenaan .

Kim-chiu

                                       Ikaw Lamang by Gary Valenciano

Ilford Charity Shop Finds and Toystories
-----------------------------------------------------------

China Grill

Alempana Cranbrook Roadilla Jussi astui British Cancer Societyn kirpparin ovesta sisään.Hän suunnisti suoraan vaatetelineiden ohi kirjahyllylle katsomaan uusia nidoksia kuten höyryveturiakakauden historiakirjoja,taideteoksia sekä elämänkertoja.Kaikki liikennehistoria seka keräilykirjat kiinnostivat.Vanhat klassikkoälppärit samaten punnan hinnalla  menivät Jussin kärrykassiin,vaikkei vanhoja Beatlesin albumeja enää löytynyt kuin erikoismusiikkiliikkeistä parinkymmenen punnan hintaan.Sama tilanne oli myös vanhan rock n’ roll in kanssa,kuten Elviksen albumeissa,joita ei enää näkynyt hyllyissä.

Vaimo yleensä tarkasti kirpparikierroksella  kaikki ulkotakki-, liinavaate-sekä verhotelineet,.

Kerran Jussi osti vaimonsa löytämän erikoistapettirullasarjan kymmenen punnan hintaan.

Tapetit roikkuvat vielä tänäänkin Manilan talon olohuoneen seinillä.

Yksi rulla olisi maksanut B&Q:n rautatavaratalon alehyllyssäkin 15 puntaa..

Jussi oli ostanut osti kuusi rullaa aitoa valkoista painokuvatapettia,ilmeisesti jonkin britin tapettiurakan jäännöksiä tai kodinsisustusliikkeen ylijäämää..

Forest Gaten  High Streetin kirpparista hän oli ostanut ennen Manilaan lähtöään uuden valkoisen Yves Saint Laurentin paidan sekä (ei Dieselin) Petrolin mustat suorat housut,jotka 18 tunnin lentomatkan istumisesta ja makaamisesta eivät edes rypistyneet.

Matka-asu maksoi yhteensä viisi puntaa eli Good Buy and Good Bye,koska hän oli lentämässä Manilaan vuoden välilomalle. Kaikki ostamansa kirppariostokset hän lähetti etukäteen lentorahtina filippiino-Balikbayan Boxeissa (Takaisinmuuttajan pahvilaatikoissa).

Jussin Paranaquen kodin makuuhuoneen kirjahyllyt ovat täynnä Lontoon kirppareista ostettuja keräilykirjoja,joita hän käyttää  back-upina pastelli-ja akryylumaalauksiinsa mobiilihistoriassa sekä höyrynostalgiassa.

Jussin osa Toystory.kokoelmasta

Samoin Jussi keräilee vanhoja Dinkyn sekä Matchboxin silumiinivaluautoja.

Hackneyn vanhan hippodroomin kirpparialueelta hän löysi korillisen 50-60-luvun Gorgija yhdellä punnalla ja josta yksi 56-mallinen vihreä Green Goddess,Bedfordin alustalle rakennettu BBC:n TV:n ulkolähetysauto maksaisi keräilymarkkinoilla 50-100 puntaa. Saman löytökorin Kanadan Chevroletin sotamallista muunneltu lentokenttäpaloautokin vesikanuunoineen maksaisi yli sata puntaa keräilyhinnaston mukaan.

Toystory 1960
by Juhart 2K12

Jussi saa aina todellisen hepulin löydöistään eikä eroaisi niistä mistään hinnasta,vaikka rouva uhkaisi erolla,jollei tarjottu hinta toisi pientä voittoa kotiinpäin.

Jokaisen maalaamansa mobiilitaulunkin hän vastahakoisesti myisi,koska aikoinaan oli pannut koko sielunsa sen maalaamiseen.Hänestä omien taulujen myynti vastaisi oman sielun myyntiä polkuhintaan.
Taulunsa myytyään hän tunsi tavallisesti itsensä ihmeen tyhjäksi ja ontoksi.Toisen onton miehen hän oppi tuntemaan epävirallisesta Bing Crosbyn elämänkertakirjasta "The Hollow Man".

Vaimo oli ihmetellytkin Manilan kodissa Jussin satunnaisia matokuureja Tanduay-rommin kanssa eikä Jussi  voinut kertoa ymmärtämättömälle ison taidetilauksen vihdoin valmistuttua, tuntevansa itsensä yhtä tyhjäksi kuin Mika Waltari Sinuhen mentyä painoon.

Jussin musta 1966
Mercury Comet
Caliente

Mika Waltari ryyppäsi puoli vuotta ostaen vielä helsinkiläisen autoliikkeen ikkunasta kaksi MKIX Jaguaria nipussa.

Jussi dokasi kolme päivää, ostamalla taulumyyntirahoillaan yhden 66-mallisen mustan Mercury Comet Calienten rättikaton.

Nykyään Jussi ryyppää vain virvoittavia vesiä oltuaan kuivilla kymmrnisen vuotta. Calientekin oli vaihtunut 1960 Mercedes 200-malliin,joka taasen vaihtui 1974-malliseen brasilialaiseen VW 1500 kuplaan.
Autokaupoissaan hän oli palannut juurilleen isäpastorin omistettua kaksi VW 1300-mallia perätysten.

                                        Quando caliente el sol.Connie Francis

Kirpputorimuistoja,vähän Nashiä ja pilotti-sekä possukauppiasenoja
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jussi Fammun
vinttikomerossa

Manilan kirpparikadulla Pasay Cityn Evangelista-kadulla Jussi oli myös tehnyt  todellisia löytöjä  vanhaintavaraliikkeiden kirjalaatikoista seka hyllyistä.

Hänelle oli lapsuudestaan jäänyt jonkinlainen vimma kaiken vanhan perään koluttuaan Fammu-tädin vinttikomerosta 50-luvulta ja luettuaan "farmorin" olkihatun ja paraplyyn alta löytyneitä vanhoja National Geographin ajan haalistamia ja keltaisia 30-50-luvun julkaisuja.

Evangelista-kadun myyntikojuista löytyi vanhoja keltakantisia lehtiä kymmeneen pesoon kappaleelta eli noin alta yhden vanhan Suomen markan per lehti..

Vanhoja 50-luvun Life-lehtiä löytyi pinkka,jonka paperi käsiteltäessä mureni poroksi sivujen reunoista.

Torakat myös olivat pitäneet "Elämästä" välipaloinaan,jyrsittyään sivureunat vanhoiksi vanhojen laatikkokameralla otettujen mustavalkokuvien tapaisiksi rosoreunoiksi..

Jussi muisti myös,että hänen keskikoulun matikanopettajansa poltti punaisesta askista suoria filtterittömiä LIFE-savukkeita.Hän ei tosin koskaan tiennyt pitkäänkö ketjupolttajamatemaatikko eli.Manilassa Jussi tupakkamiehenä sauhutti ilmaan paikallisia Hope-mnttolisavukkeita.

Timo-sedän 1953
Nash Statesman
Juhart 2012

Fammun kirpparikomerosta löytyi myos vanhoja Allerseja v.1939  New Yorkin matkalta Billboard-elokuvalehtiä että ruskeita New York Times Herald-sanomalehtiä,jonka yhden numeron keskiaukeamalla nousi nevadalaiseen mäkeen arolta 39-mallinen Lincoln Zephyr.

Billboard-lehdistä taas ajoivat ulos Chryslerin kromikuonot seka Pontiacin kromihenkseliset konepeitot.

Yhdestä vuoden 1954 National Geographista irvisti keltaisen Nash Statesmanin buickimainen kromivirne.

Samanlainen,mutta barbiemaisen vaaleanpunainen Nash Statesman komisti välistä pappilan paraatiovea
Jussin kuopiolaisen sedän Laitisen Timon käydessä tapaamassa isäpastoria ja äitiupastorskaa Pohjolan vakuutusyhtiön asioilla Helsingistä.

Kuurupiilolla autokpulun edessä.
Autokoulun 1935 Chevrolet Master.
Juhart 2005

Silloin pojan rinta kohosi rottingille katsellessaan ivallisesti Marttilan sedän retuliinista vanhaa 1947-mallista ja akvaariotakalasista Studebakeria sekä autokoulun  viininpunaista 34-mallista Letukkaa  (Chevrolet),jonka konepeiton nokkakurjen päässä alkoi kromi syöpyä vihreärinkulaisiksi syöpäpesäkkeiksi.

--On sitä meiränkin suvus oikke autoiki!
Hän oli sanonut naapurin pöksytehtaan pojille,joiden isällä oli beessinvärinen 39-mallinen sotaveteraani-Chevrolet sekä musta 50-mallinen Volvo PV-444-koppakuoriainen,joka muistutti kutistunutta 39-mallistta Ford Standardia.
Timo-sedällä oli myös kuuluisa Masa-pilottiveli eli Jussin toinen setä,joka v.1956 Kar-Airin Convair Metropolitanilla lennätti suomalaisia  ensimmäisellä charterlennolla Las Palmasiin.

Kun äidin veli Ville-eno tuli possunmyyntimatkoillaan pappilaan visiitille harmaalla " lehmänselkä"-Fargo-kuorkilla,Jussia ei näkynyt portailla kehumassa suvun autoista.

Ville-eno makasi kapakkakierroksensa tehtyään kankkustaan pois salin nyppylakankaisella Asko-sohvalla Fargon lavan tuoksuessa Torikadun puolella possunpaskalta..

1935 Ville-eno possulahtarina
Iisalmessa Kauppisten
tilan pihalla.
Juhart recolored 2012

Artikkeli Masa Laitisen Las Palmasin
lennosta

Äidille taas harmaaseen pappilan körtti-ilmaan saapui keväisin ilopilleri,vaaleakiharatukkainen pianonvirittäjä,joka ajoi Somerolta uudella punaisella Jaguar E-Type-urheiluautolla.Pianonvirittäjän duunin piti maksaa hyvin,kun yleensä voisi odottaa "pianotrimmaajan " ajavan jollain harmaalla Lahna-Skodalla! .

Tämä irtotakkinen ja silkkihuivinen liukas parkettien partaveitsi viritteli pappilan flyygeliä revyynumeroita ja kupletteja soitellen,äidin ottaessa kirkkokengillään steppiaskeleita kuin jostain Charleston-leffasta.

Äiti eli uudelleen kauan sitten menetettyä nuoruuttaan singleeratuin polkkatukkaniskoin ja  kielohatuin.

Isäpastorista moinen renkutusten soittelu oli pyhäinhäväistystä Siionin virsiin tarkoitetulle soittokoneelle..

Pappilan pianonvirittäjä
Juhart 2001

Jussia kyllä ihmetytti kumpi vanhemmista oli saanut sen uskooon tulemisen sätkyn,isän kerran mainittua halutessaan ensiksi tulla nayttelijäksi,vai oliko hänen papinkaftaaninsa vain julkisivua salaisille haaveille parrasvalojen edessä.

Isän ainoa parrasvalo oli 20-wattinen hehkulamppu saarnastuolin kupolin sisassa.

Körttiläisperhe menossa Herättäjäjuhlille
1956

Passiivisia uskovaisia
------------------------------------
Jussi muisti  tarinan nuoresta vastavihitystä pastorista,jonka tavan mukaan piti esittä mallisaarnansa astuessaansielunhoitajaksi uuteen seurakuntaan.

Hän oli hermostuneena kävellyt sakarstissa ympyrää,vanhan rovastin kehoitettua ottamaan ryypyt ehtoollisviinipullosta. hermojen turruttamiseksi.

Näin hänkin nuorena pastorina oli peittänyt jännitystään saarnastuolissa.

Saarnapöntöstä pastorin laskeuduttua sakarstiin hän kysyi rovastilta miten saarna meni.

Rovasti kehui saarnaa erittäin ponnekkaaksi,seurakunnan ollessa erittäin vakuuttunut palopuheesta.

Hänellä olisi kyllä pari pientä oikaisua saarnan tekstiin:
--Jeesusta ei ammuttu maxim-konekiväärillä marttyyrinä eikä Neitsyt Maaria ollut Punaisen Myllyn can-can-tyttö...ja kun laskeudutaan saarnastuolista alas...ei liu’uta kaidetta pitkin alas....

Jussi ja Gerry eivät ole luterilais-katolisena pariskuntana kovia kirkossa kävijöita eivätkä myös Jussin siskotkaan,vuosikymmenien pakollisisten pyhäkoulujen, kirkonkäyntien ja Herättäjäjuhlille osallistumisten johdosta. Jussin perheessä ei kinattu eikä kiistelty uskonasioista ja jos taloon sattunut vieras uskaltautui kysäisemään isäntäpariskunnan uskosta,niin vastaukseksi sai:
--We are born again Muslims!
20 vuotta Saudissa oli saanut heidät sopeutumaan melko hyvin islamilaiseen kulttuuriin.missä muita infideliuskontoja julkisesti harjoittavat tavallisesti pistetään vankilaan.

Manilassa pari kävi kerran vuodessa Joulukirkossa Molaven asuinalueen kappelissa,vaimon kestettyä saarnaa 15 minuuttia,pyytämällä Jussia hihasta vetämällä lähtemään kotiin kanssaan kattamaan joulupöytää kiinalaisen hunajakinkun ympärille.

1900 ca.Intramuros ja
San Agustinin kirkko

Yhden ainoan kerran papinpoika oli kaynyt yksin kirkossa,odotellessaan  Intramurosin ulkolaistoimistossa 8 tuntia passinleimausta exit-selvitykseen..

Hän oli astunut San Agustinin kirkon tammiovista sisään,minkä hämärässä nukkui seurakuntaa kumarassa,rukoushelmien rapistessa selkänojia vasten.

Kirkon portailla sai ostaa cokista sekä paahdettuja maapähkinöitä rukousmuonaksi.

Poika oli viipynyt kirkossa kolmisen minuuttia erikoisen ahdistuneessa sieluntilassa,saamatta edes kiitosrukousta ulos suustaan uuden työpaikan saamisen  kiitokseksi.

Saddam Hussain Madam Tussaudin
vahamuseossa

Jussi ja Aatu



 Hän juoksi puolipaniikissa raskaista tammiovista ulos kirkkopuistoon ,puisten pyhimystenkuvien katsoessa lasisilmillaan perään.

Sariola Salon torilla

Samanlaisen puolipaniikin hän sai Lontoossa Madame Tussaudin vahakabinetissa Marylebone-kadun varrella Lontoossa käteltyään Saddam Hussainia sekä Adolf Hitleriä.

Laulajatar Kylie Minoguea hän ei pelännyt.Laulajattaren vahakopio oli kooltaan niin pieni ja hento,että olisi särkynyt pojan tulisessa puristuksessa..

Pikkupoikana Jussi  oli pelännyt kotikauppalan torin syysmarkkinoilla Sirkus Sariolan lipunmyyntivaunun katolla tanssivia afrikkalaisia vuuduupakanoita sekä sotamaalattuja punanahkainkkareita.

Siskot eivät saaneet poikaa väkisinkään pappilan kellarin puuliiterin piilopaikasta ulos ennen kuin sotarumpujen melu kaikkosi ämyreistä,taiteilijoiden laskeutuessa alas ihmispaljouteen lähemmäksi pälläiltäväksi..Pappilasta näki korttelin päässä sijaitsevan tivolin paljaalla silmällä.

Vanhat painajaiset Jussin makuuhuoneen Torikadun puoleisilta liljatapeteilta paikallisbussin  liikkuvissa valokiiloissa tunkeutuivat useasti Jussin aivoihin  pelottavina deja vu-unina.

Numero 25 bussi

Ilford 2006 jatkoa
--------------------------------------------

Jussi veti perässään ostoskärryään,joka painoi kymmenisen kiloa kirjoista,tapettirullista sekä älppäreistä.

Painavin kassissa oli viisiosainen Discovering the Great Paintings-kirjasarja eikä hän ollut maksanut kuin kymmenisen puntaa koko kassillisesta.

Tama ylitti kadun Aldersin tavaratalon kohdalla,raahaten kärryään Woolwichin näyteikkunan eteen katsomaan aletavaroita,ja samalla polttamaan yhden Richmondin penkilla Exchangen edustalla.
V.2014 Aldersin tavarataloa ei ole enää,vaan paikalla seisoo Budgersin tavaratalo.Samoin Woolworth katosi kuvasta yrityksen sadoin liikkein lopetettua toimintansa. Woolworthin tilalle muutti Wilkinsonin iso myymälä.joka myöhemmin kaikissa maan liikkeissä muutti nimensä Wilkoksi.

Ihmisiä istui penkeillä ottamassa kevätaurinkoa,joka enimmäkseen piiloutui pilvien taakse,mutta ilma tuntui maaliskuulle melko lämpimältä.

Öisestä sateesta ei ollut jälkeäkään,katulaattojen näyttäessä kuivilta.

Ilfordin pulut nokkivat lasten käsistä murentuneiden jäätelötötteröiden vohvelikeksipaloja sekä ruokatuntia pitävien maalareitten kinkkuvoileipämuruja.

Oltiin Lontoon keväässä,joka yhtäkkiä voi muuttua kylmäksi, piiskaavaksi sadeviimaksi.

2006 Miss Dynamite.Dy-na-mi-tee

Woolworthin seinäkaiuttimista kuului amerikkalainen ’elevator music’eli hissimusiikki satoine Mantovanin jousineen,sekoittuen Exchangen  kaappiämyreitten Miss Dynamiten puoliräppiseen reggaehin..

Jussista tunnelma muistutti Metro Manilan Paranaquen Mervilleen sisäänjohtavan kadunpätkän musiikkikakofonialta,missä neljänsadan metrin matkalla voi kuulla countrysta bluesiin sekä räpistä että pinoy rockista vanhoihin pinoy-kundemanromanssilauluihin avoimista karaokebaareista sekä videokekuppiloista.Ostarimusiikki Manilassa oli viimeisiä poikabändejä,Alicia Keysia tai Destiny’s Childia.Etelämanilalaisten musiikkitaju on laajempaa kuin itälontoolaisten,vaikka luulisi afroamerikkalaisen musiikin olevan suositumpaa monikulttuurisessa Ilfordissa.
Jussin naapurissa Molave Avenuella asui maankuulu Sampaguita-pinoyrocklaulajatar kuuluisan Romero-näyttelijäsuvun esikoispojsn kanssa avoliitossa.Jussi ystävystyi pariskuntaan ja useasti vielä Sampaguita-Romeron-pariskunnan muutettua Mervillen puolelle kävi heitä helssaamassa mustalla Marcuryllään.

                                                           Sampaguita. Tao.(Man)

Vauxhall Astra-poliisiauto pysähtyi Cranbrook-kadulla aukion puomikaiteen viereen pysäköidyn avo-Escortin  perään.

Nuoret konstaapelit pyysivät buumiboksisen auton mustaa lyijykynäpulisonkista kuljettajaa siirrtämään bassoa jumputtavan disconsa muualle häiritsemästä steriilin jousiviihdemusiikin kuuntelijoita.

Scania OmniDekka.
Samanlainen kuin 86

Paluureissu Forest Gateen
----------------------------------------------
Bussin numero 86:n yläkerran ikkunat imivät kuumuutta sisään kuin olisi istunut vohveliraudan kansien välissä..

Tuuletusikkunat olivat naurettavan pieniä Lontoon busseissa.Ei edes ollut kattoluukkuja,kuten Suomessa jo oli 50-luvun linjureissa.

Jussi laskeutui kärryineen alas keskiovelle nähdessään Forest Gaten muslimihautausmaan Tescon Esson bensapumppujen takaa.

Bussi pysähtyi intialaispubin viereisen kylttimaalaamon eteen,Jussin astuessa ulos yhdessä naapurin mustan leskirouvan Yunan kanssa.

Leskirouva pyysi häntä tulla arvioimaan takapihan betonilaatan maalausurakkaa,hyäksymällä Jussin tarjouksen jo etukäteen sadasta punnasta,maalarin kertoessa tietävänsä laatan pinta-alan ,katsottuaan päivisin aidan yli Yunan kukkivaa paputarhaa.

Yuna oli ahkera kirkossa käyvä baptistileskirouva,joka seurusteli erään Monega Roadin leskimiehen kanssa ja joka päivisin istui ystävättärensä talossa kotivävynä tekemässä pikkukorjauksia nitropillereiden avulla.

Tämä toinen ja vanhempi Aron,kaljupäinen ja eläkkeellä oleva entinen Docklandsin rahtari  asui mielitautisen tyttärensä kanssa isossa Monega Roadin osakkeessa hoitamassa puolipäivätyönään valiumilla tytärtäänn sekä Yunaa omilla herbaalirohdoillaan.

Yuna taas oli entinen kunnankätilö,tummaääninen –sekä ihoinen dominicalainen,joka miehensä kanssa II:sen maailmansodan jälkeen  oli tullut rakentamaan pommitettua Lontoota.

1957 Victoria Docks ja M-varasto
edustan Nash Metropolitan-
vientiautot

Mies oli kuollut juuri eläkkeelle päästyään Royal Victoria Docksin laitureilta ahtaajan ammatista. Vasemmalla puolella olevan kuvan mukaan Royal Victoria Dockseilta rahdattiin Longbridgen Austin-tehtailla valmistettuja Nash Metropolitan-autoja vientiin.
Yunan mies olisi hyvin ollut eräänä näiden pikku-Nashien lastaajana.
Suurin Nash Metropolitanin vientimaana oli Yhdysvallat,johon niitä vietiin vv.1953-62 83.442 kappaletta.Alkutuotannon Nash netropolitaneja myytiin myös Hudson Metropolitaneina.Britannian kotimarkkinoilla ne tunnettiin Austin Metropolitaneina.
Alkusarjan Metropolitanit kulkivat pienellä Austinin 1.2L- kansiventtiilikoneella.Myöhemmin tilavuutta lisättiin 1.5-litraiseksi.Omistajien mukaan se ei ollut mikään kiitävä bulevardisportti ja sen ohjauskin tuntui epämääräisen väljältä,jota ei voitu edes verrata samana päivänä  Royal Victoria Docksin kautta Suomeen lähetettyjen Jowett Javelinien kanssa.Kummatkin autot Nash Metropolitan ja Jowett Javelin Suomessa ovat todellisia harvinaisuuksia keräilypiireissä.

1958 Austin Metropolitan.

V.2014 Victoria Docks sijaitsee aivan Jussin Custom Housen asuintalon ja DLR-rautatien takana.Satamassa ja laitureilla seisovat vanhat varastot ollaan muunneltu kalleiksi asunnoiksi.Satamatyöt olivat alkaneet hiipumaan jo 80-luvulla.

Yunan pyykkinaru oli täynnä mustia XXL-kokoisia aluspöksyjä sekä C+-kuppisia rintaliiveä.Yhteen rintsikan kuppiin oli punarinta (Robin) kantamassa nokassaan pesätarpeita.
Se oli Forest Gaten ainoa naaraspikkulintu.

Victoria Docksin sorsat
ja joutsenet

Yuna tykkäsi mustasta ylpeänä omasta ihonväristään..

Hän oli myös lapsuudenystävä  Kevin Pivotin äidin Marthan kanssa.

Marthan talossa Jussi maalasi ja tapetoi ylakerran huoneet , koko portaikon sekä alakerran alkovin.Samoin kuin Marlynin talossa, tapettien alta tahtoi seinä hävitä seinäpapereiden irrottelussa,Jussin pakkeloidessa ja sannatessa monta neliötä rapattua tiiliseinää.Portaikon seinäpahvit samoin pullistuivat märästä sisälateksista suuriksi kuhmuiksi,mutta yön yli suoristuen piukoiksi paneeleiksi. 

Marthan talon julkisivunkin Jussi maalasi tiiliaitoineen.

Tämä Kevinin äiti oli erittäin ystävällinen dominacalasirouva,joka piti Jussista huolta kuin omasta pojastaan.

Kevinin isä oli  luinen ja köyryselkainen infarktipotilas,joka aamuisin raahautui yläkerrasta alakerran keittiöön katsomaan teeveetä.
Kevinin ostama Churchillin porrashissi oli mennyt aikoja sitten rikki eikä Churchillin hissifirmalla ollut  siihen edes varaosia.
Churchill nimi tunnetaan tietysti ennestään sota-ajan luuluisasta pääministeristä,mutta Barking Roadilta New Barn Streetin kulmalta Abbey Pubin naapurina palvelee lisäksi Churchill Funeral Directors-hautaustoimistokin.Kevinin vanhemmat puolestaan olivat joutuneet toisen Churchill-firman halpojen lehtimainosten uhreiksi.

Churchill ja Westminsterin
parlamenttitalo

Kevinin isä hiljalleen köhi itseään loppuun ja Jussin lopetettua maalausurakan, vanha mies irtautui huollettavasta taivaalliseen avohoitoon.Churchillin hautaustoimisto toimitti vainajan Jaguar-hautausautolla viimeiseen lepoon.

Martha suri miestään mustissa kuukauden,palaamalla surutyöstä iloiseksi leskeksi,ajelemalla Yunan kanssa baptistien ompeluseuroihin sekä karibialaisiin gospel-laulantoihin.

Shrewsbury Roadin kulmassa tuli Jussia vastaan pyoräilevä Matthew (Matt),joka asui Jussin talosta pari taloa oikealla kadun vastapuolella.

Tämä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva entinen hitsari oli korttelin kolmas aitobritti vaaleanharmaine takatukkineen.

Mattilla oli koko yläkerran makuuhuone täynnä Matchboxin,Gorgin sekä Dinkyn keräilyautomalleja ja viikottain hän kävi osti keralalaisesta Off-Licencesta uuden valumallien hinnastolehden.

Osa Jussin ranskalaista
autokeräilysarjaa

Jussin keräämistä valumalleista Matt mainitsi 70%:ia olevan halpaa kiinalaista kopiokamaa.,papinpojan välittämättä kritiikistä sanomalla,että 30:n vuoden perästä nekin ovat keräilykamaa,jolloin lapset ja lapsenlapset saavat pistää nekin rahoiksi.

Jussi ei niinkään etsinyt hinnaston huippukamaa,vaan keräili niitä merkeittäin ja maittain pieniksi historiallisiksi kokoelmiksi..

Matt polki kesät talvet pyörällä ympäri Easthamia,Forest Gatea sekä Ilfordia,välillä pistäytyessä jopa Liverpoolissa asti, omassa sekä Beatlesien synnyinkaupungissa.

Kotikaupungistaan 60-luvulta Jussi muisti lievästi mielenvikaisen ja mustapartaisen lobotomia-avohoitopotilaan Roinen,joka polki kaupunkia ympäri vanhalla Aino-miestenpyörällä..

Sitä ei edes Kissalan pojat saaneet kiinni edes Fordin veekahdeksikkoisella maijalla,parrakkaan Roinen krossatessa pakoon junasillalle ja asemapuistoon ikäänkuin yksivaihteisessa fillarissa olisi ollut 16 vaihdetta..

Roine ei ollut mikään häirikkö ,vaan lapsenomainen yllytyshullu,joka aina keräsi torilla ympärilleen ison poikalauman.

                                              Rupert Boneham vaimoineen

Jussista Roine oli kuin kopio ITV:n Survivor-sarjan mustapartaisesta Rupert Bonehamistä,joka sai yleisöäänestyksessä miljoona dollaria palkkiokseen.

Jussi näki Roinen kerran 90-luvulla paikallisbussissa menossa kotiin Helisnummelle uuden kappelin kulmille.

Mies oli muuttunut kaljuksi,isovatsaiseksi lobotomiapotilaaksi,jolle ulkomaailma ei antanut enää mitään viriketta. Roinen yli 90-vuotias äiti hoiti vielä poikaansa kuin 8-vuotiasta pikkukossia.

Jotenkin Mattin ja Roinen polkemisessa oli samansuuntaisia piirteitä,vaikka liverpoolilainen oli sitaateissa terveiden kirjoissa.Matt fyysisesti terveenä oli päässyt eläkkeelle hitsipillin kahvasta 40-vuotiaana.

Miksi iloisia hulluja muuten yleensäkään lääkitään seniileiksi?

Elämä olisi tosikuivaa ilman niitä,jotka haluavat pysyä lapsina koko ikänsä.

Kotiseudun murteessa niita kutsutaankin "onnellisiks".

Jussin saapuessa numero 42 talon ovelle,hän tapasi talonomistajan Walidin,alta kolmekymppisen bengalienglantilaisen purkamassa Elegance-mersunsa takakontista tavaroita yläkerran kylpyhuoneen saneeraukseen.

Jussi tervehti Walidia hyvin päivin,vetämällä rullakassinsa kynnyksen yli alkooviin.

Hän avasi lukaalinsa mäntyraamisen lasioven,jonka Walid oli asentanut aiemmin ja ostanut Wickesin rautakauppatalon sekundahyllystä.

Oven ja ovikarmin välissä oli viiden sentin rako,jonka Walid oli tukkinut höylätyllä 1x2-tuuman laudanpätkällä.

Ovesta talvella puhalsi puhuri sisään.

Walidin kaikki korjaustoimenpiteet talossa olivat puolitekoisia,sellaisia aasialaisia väliaikaisesti pysyviä korjauksia.

Yläkerran kylpyhuone oli remontoitu jo kahdesti, kahden eri fly-by-night-bengalimonttöörin avulla,ja putkisto vuoti välikaton läpi yhä edelleen ruokailuhuoneen pöydälle.
Filippiineilläkin tunnettiin hyvin samanlaiset pikakorjaukset,joita kutsuttiin filippiinojen keskuudessa nimellä "Temporary-Permanent".Läheisestä rautakaupasta pikaisiin autokorjauksiin sai kiepin raudoitussidelankaa ja putkivuotoihin takapihalta polkupyörien sisäkumeja...

Keep up the Good Work..Walid! 

Jussin äiti v.1938 pumppuhuoneen timpurina
Juhart 2012