lauantai 14. heinäkuuta 2012

Vaahteran alta Jukka-palmun alle.Filippiiniläiskirjeet

2005.Molaven talon autio veranta
Jukka-(Yucca) palmun oksia oikealla.


Vaahteran alta Jukka-palmun alle (Tita Fhelyn testamentti)
-------------------------------------------------------------------------------------------------

"Mikkään ei pahhaa tapa,ei ies kuolemantaati!"
Ruustinnan mietteitä ihmisen peruspahuudesta


Vuoden 2004 marraskuussa Shrewsbury Roadin vaahterat olivat tiputtaneet ruskeat lehtensä katukäytäville,joita Newhamin kadunsiivoojat eivät olleet korjanneet kahteen viikkoon. Katukäytävillä kahlaavat töihin menijät kiroilivat mielessään lehtimerta yrittäessään pääsemisestä ajoissa Romford Roadin bussipysäkille.
Ainoastaan Jussin talon katukäytävä oli täysin puhdas lehdistä ja lumesta,koska papinpojan vereen oli ruiskattu geeneissä ja kotikoulutuksessa uutteruuden ja siistiyden pisaroita. Brittitalonomistajia ei oltu koskaan koulutettu siivoamaan katuosuuksiaan,koska maassa luotettiin valtion,kaupungin sekä kunnan hoitavan katujen siivouksen,mitä ne tekivät vain joka toisviikkoisilla spurteilla...nekin puolihuolimattomasti.
Nyt oli vielä lisäksi idästä saapunut kylmävirtaus kietaissut Shrewsbury Roadin valkoiseen lumivaippaansa peittämällä vaahteranlehtimeren pois rikkana silmästä.
Silti Newhamin aurauskalustoa ei koskaan kuulunut eikä näkynyt,kunnan pomojen odotellessa ilman lämpiämistä sekä lumen sulamista.
Forest Gatessä ei talvisin koskaan aurattu sivukatuja,vaan vain pääväylille kipattiin kuorma-autoista suolaa katujen sulattamaiseksi sekä autopeltimatovahinkojen lisäämiseksi.
Lisäksi kaikki henkilöautot,bussit ja kuorma-autot luistelivat osaksi jopa kaljuilla kesärenkailla,koskei saarille ei oltu keksitty vielä talvirengaspakkoa .

2005 marraskuu. Shrewsbury Roadin ensilumi.
Parin päivän päästä Jussi olikin jo lentämässä Manilaan,nyt Abu Dhabin vaihtolennolla Gulf Airin Airbussilla..
Lentokoneessa melkein vuorokauden istuminen puudutti jalkataipeita ja Jussista tuntui,että käveltyään monien lentojen aikana käytävällä jalkojaan suoristellen puutumisen ehkäisemiseksi, hän oli oikeastaan patikoinut satoja kertoja eri lentoyhtiöiden "puikoissa" Riyadhista ja Lontoosta Manilaan.
Manilaan palaaminen johtui monista syistä.
Ensiksikään talvella ei ollut maalausurakoita ja pari parin kuukauden tuurityötä temppinä eli väliaikaisena työntekijänä (Tootingin St.Georgen sairaalan steriili-instrumenttijakelumiehenä ja Portland Streetin privaattisairaalan porterina eli potilaskärrääjänä) olivat jo elettyä elämää.
Tyhjänpolkijaksi ja tupauunoksi hän ei halunnut jäädä  eikä Shrewsbury Roadin filippiinojen talonmieheksikään.
Samoin hänen selkänsä aina äityi lontoolaisissa säänmuutoksesta kosteaan ja kylmään välilevyrikon takia,mikä vaati orientin lämpöä tokeentuakseen.
Selkäruotoaan hän piti parempana barometrinä ja säänhaistajana kuin BBC:n Metin sääennusteita.
Lisäksi Jussin nuorin tytär tarvitsi läksyjen tenttaajaa ja kuulustelijaa sekä yleensäkin toista vanhemmista.
Jussin vaimolla oli ollut vain etäinen suhde kumpaankiin tyttäreensä kauko-ojattuna äitinä,käytyään vain Saudista Manilassa poikimassa pennut Fhely-siskonsa hoidettaviksi. 
Vaimo ei ollut yksin tässä etäisavioliittoasetelmassa,koska näin oli käynyt sadoissa tuhansissa filippiinoperheissä,joidenka vanhemmat tai äiti oli töissä arabimaissa,Yhdysvalloissa sekä Englannissa.

Felicitas alias Tita Fhely (Fhely-täti)
--------------------------------------------------------------------------
V.1971.Dela Cruzin siskokset
Estrelitan
 Penyafrancia-kadun
asunnossa
Vas.Geraldine,Estrelita
,Felicitas ja Cynthia
Vainajista ei saisi puhua pahaa,mutta Jussista oli vaikeata unohtaa "vihanaistaan" ja muistella tätä lämpimästi.
Felicitas eli Tita Fhely,Jussin vaimon vanhin sisko,joka kuoli v.2010 diabetesin aiheuttamiin monisisäelinvaurioihin,oli ollut koko Molavessa olonsa aikana v.1987-2010 talon ns. residenssipiruna.
Jussin vaimokaan ei koskaan antanut anteeksi isosiskolleen,mitä vahinkoa tämä oli tehnyt tyttärilleen,talolle ja jopa omalle miehelleen Jussille,joka oli aina ollut Fhelyn kaunan ja vihan tulilinjalla.

Kaikkien vaimon Manilan lähisukulaisten epäonneksi Jussi oli muuttunut mies päästyään irti Bacchuksen kirouksesta eikä edes tarttunut yhteenkään San Miguel-kaljapullon kaulaankaan,vaikka talon residenssipiru,vaimon vanhin sisko Fhely yritti tehdä hänen olonsa mitä tukalammaksi .
Jussille oli käynyt samoin kuin  yhdessä Lasse Pöystin ja Birgit Ulfssonin näytelmässä,missä alkoholisoitunut isä oli tehnyt parannuksen ja tullut raittiiksi.
Sitä raittiutta koko perhe ei kestänyt,isän muututtua kunnon mieheksi..

Fhely  teki kaikkensa rahanpimennystemppuilullaan ja selän takana juoruiluillaan naapurin rouvien kanssa..
Tämä oli Jussin vaimon laiska ja pahansuopainen vanhapiikasisko,joka aina vertasi Jussin ja pikkusiskonsa elämää menestyviien Molaven asuinalueen perheiden kanssa kehumalla,että " They have a Business".
Jussi oli kerran karjaissut tälle takaisin,että tarkoittaako se bisness sitä,että jollakin naapurilla on jossain vihannes- ja lihamarkkinahallissa ns."Hole in the Wall". 
Jussin vaimokin äityi siskonsa kommenteista sanomalla,että jos ei Fhelyn elämä kelpaa täysihoidossa ja päivärahalla,niin tämä saa muuttaa niiden parempien bisnesperheiden hotteisiin.

2010.Iloinen suruväki Fhelyn hautajaisissa
Silti Fhely ei joskaan muuttanut tapojaan.
Jussikin oli suoraan sanonut,ettei vanhalle koiralle voi enää opettaa uusia temppuja.
Vanhuudesta ja naisen iästä puheenollen Jussi oli kysäissyt vaimonsa vanhimman siskon ikää.
Minkäänlaista syntymätodistusta hänelle ei koskaan näytetty uuden sukunsa perheenjäsenistä,vaan arvaillut kunkin iän.
Jussi oli lukenut,että ne konkistadorit ja katolilaissmunkit jo 1500-luvulla perustivat saarille henkikirjoitusrekisterin,vaikkakin suurin osa lukutaidottomista kruksasi sen kuuluisan kruksin eli Cruzin kirjoihin sulkakynällä ja yli puolet Las Islas Filipinas-saarien alkuasukkaista sai Cruzin sekä Dela Cruzin ,saman kuin vaimon perheen sukunimen.
Vaimo ei tiennyt  edes isänsäkään ikää,mikä kummastutti.
Itsestään rouvalla kyllä oli syntymätodistus Baguiosta, jopa kaksikin,yksi espanjankielinen Geraldina Rosita Dela Cruzille ja toinen amerikkalaistettu Geraldine Rosemary Dela Cruzille.,syntynyt Baguiossa 22.12 1947.


Geraldina Rosita v.1951 baguiolaisessa studiokuvassa


Geraldine v.1972 Manilan Pasigin
Medical Cityn sairaanhoitajana
Gerry-vaimo vain laski päässään siskojensa oletettuja syntymävuosia.
Hän nuorimpana oli syntynyt 1947 kaksi vuotta sen jälkeen,kun kenraali Yamashitan täiset ja luteiset sotilaat pakkasivat kamppeensa uusille saarilta toisille hyppelyille takaisin Nipponin saarille.
Gerry oletti,että v.1987 edesmennyt Cynthia oli syntynyt kaksi vuotta aiemmin 1945,Estrelita kaksi vuotta aiemmin Cynthiaa 1943 ja Felicitas eli Fhely viisi vuotta ennen Cynthiaa eli 1938.
Näin hyvin se ynnääminen kävi. ja Fhelyn vuonna 2004 piti siis olla 66-vuotias vanhapiika,joka teininä ja varttuneempana vietti sosiologian opiskeluja välttäen aikaansa juoruilemalla isä-Anteron Gabreran rohdoskaupan edessä Baguion Session Roadilla ,John Haysin kadettien tansseissa sekä tyttöbarkada-pippaloissa (Barkada--kaveripiiri).
Fhelyn kyllä piti seistä rohdoskaupan tiskin takana myymässä ja silloin kun hän sattui olemaan kassakoneen ääressä,kassasta hiljalleen väheni päiväsaldoa väkintäin parinkymmenen peson arvosta tupakan ja meikkien ostoon.


1970.Baguion Session Road.
Vasemmanpuoleisessa pyöreäkulmaisen
hotellirakennuksen alakerrassa sijaitsi
Antero Dela Cruxin Gabrera-rohdoskauppa
,mikä myytiin myöhemmin Mercury
 Drug-rohdoskauppaketjulle 1972.
Opinnoista köyhempänä keskeytettyään luvut,mutta rikkaampana kaupungin juoruista.,Fhely muutti Cebu Cityyn Cebun saarelle 70-luvun alussa Cynthia-siskonsa lasten yaja'ksi eli lastenlikaksi.Cynthia kuoli v.1987 aivoverenvuotoon.
Jussin vaimo värväsi siskonsa samana vuonna juuri syntyneen Johanna-tyttärensä lastenhoitajaksi ja major doma'ksi eli taloudenhoitajaksi Molaven taloonsa Manilan Paranaquessa.
Fhelyn Cebusta lähtö kesti aikansa,koska tämän piti inventoida Cynthia-siskonsa kuolinpesää,mistä hänen kleptona olisi pitänyt panna laukkuunsa koruja ja vaatteita.
Cynthian leski "Raffy" Raffinian,paikallisen Pepsi-Colan pullotustehtaan pääinsinööri,oli käskenyt Fhelyä pakkaamaan kimpsunsa välittömästi sanomalla,että edesmnenneen vaimon irtonainen omaisuus kuuluu vaim omaisten perheelle.

Kellään muulla Dela Cruzin sisaruksista ei ollut samanlaisia Fhelyn luonteenpiirteitä,vaikkakin toiseksi vanhemmalla Estrelitalla oli toisenlaisia vahvan naisen verbaalisia purkauksia ,mitä varmaankin tarvittiin  insinöörimiehensä Billy Boyn  hypokondristen (sairauksien luulotauti) oikkujen hallinnassa.
Pariskunta olikin tapellut yhtä soittoa sitten naimisiin mentyään v.1969. 
Lita-sisko (Esterlita) Molaven talossa vieraillessaan ja verannalla istuessaan pelkäsi Jussin Yucca-puuta kertomalla katolisessa animismissaan,että puussa asui paha ja pieni "Dwende"-kääpiö,joka on taikonut pahan hengen hallitsemaan taloa.
Kerran Litan istuessa verannalla,Jussi oli aamutoiminaan kiivennyt alumiinitikkailla etupuutarhan Yucca-puuhun katkomaan ja karsimaan nopeasti kasvaneita oksanhaaroja.
Puuhan ei ollut oikeastaan puu vaan kasvi,kuten kookospalmukin säilötessään rungossaan ja oksissaan älyttömän määrän vettä.
Oksalla istuessaan timpurinsaha kädessään Jussi huusi alas Litalle,ettei ollut tavannut sitä dwendekääpiötä.mutta tuhansia keltaisia kusiaismuurahaisia,jotka tykkäsivät puun makeasta runkomehusta. 
Ne vasta ovat paholaisia naapurin avoimelta tontilta vierailevien termiittien kanssa.
Termiitit olivat kerran syöneet kahden makuuhuoneen välisen vanerikatteiset seinäkoolingit pitseiksi.
Jussi oli hakannut seinän alas ja kutsunut hyönteismyrkyttäjän paikalle ruiskimaan termiittimyrkkyä kaikkiin.talon puuosiin.
Myrkkypoliisi oli lisäksi kertonut,että termiitit osaavat kaivautua jopa takapihan betonilaattaankin..
Tämä kävi hajoittamassa ja polttamassa talon takaisen tyhjän ja viidakkomaisen tontin pari termiittikekoa asuinalueen varjelemiseksi uudelta termiittihyökkäykseltä.
Talon gekkoliskoihin Jussi ei puuttunut,koska nämä palvelivat hyönteisten harventajina välikatossa ylösalaisin kävellen ja pitkillä kielillään itikoita suuhunsa napsien, keskustellen erikoisella "tsk-tsk-kielellään". liskokavereidensa kanssa.



Gekko
Jos filippiinot ovat kuuluisia personaalisesta hygieniastaan (vähintään kaksi kylpyä päivässä),niin Fhely kylpi vain kerran kuukaudessa.
Samoin hän makuuhuoneessaan pinkkasi ja viikkasi likaisia vaatteitaan,kuivattuaan ne ensin hiestä kylpyhuoneen narikassa.
Konepesun hän teki kerran kuukaudessa.
Polvista lian kiiltäviä kukkapöksyjään Fhely ei pessyt,kunnes joku huomautti niistä.
Samoin koskaan pesemätöntä ja melkein mustunutta keittiöessua hän käytti vain silloin,kun naapurin Mila-rouva tuli haastattelemaan portille,antaakseen kuvan ahkeruudestaan.
Yhtäkkiä Fhelyn jostain kummasta yleensä erittäin sosiaalinen käyttäytyminenkin laantui.
Hän ei enää käynyt naapurin Mila-rouvan luona utelemassa viimeisiä juoruja eikä koripallokentän toisella puolella asuvan Monet-rouvan luona tarkastamassa,miten rouvan mies Butch,joka oli DWPH:n (Department of Public Highways eli Filippiinien TVL) alueinsinööri,rakennuttanut ilmaisella valtion työvoimalla ja materiaaleilla kolmannen kerroksen taloonsa.
Butch oli kuuluisa syrjähypyistään ja Merville Access Roadin karaokebaareissa maksulliset tanssitytöt kutsuivat tätä Sugar Daddyksi ja Papaksi.
Monet ei ollut kovinkaan pahoillaan miehensä syrjähypyistä,koska Butch oli hyvä isä sekä perheen ansaitsija,sellainen "Good Provider!.
Jussia Fhely ei pitänyt Good Providerina,vaan jonakin aloittelevana taiteilijana,jonka vaimo ansaitsi enemmän rahaa Lontoossa.
Silti Jussin ansiot Lontoosta kelpasivat tämän pohjattomaan essuntaskuun.Jussin omilla Saudin ansioilla Molaven talo oli  valmistunut kalusteitaan ja autoja myöten.
Silti Fhely ei uskonut ikuisena skeptikkona Jussin pistäneen centavoakaan taloon.
Fhely ei ollut vielä silloin v.1983 paikalla Jussin astuttua Gerry-morsiamensa rakennuttamaan Molaven taloon,mistä kaikki viimeistely ja jopa ikkunat puuttuivat.Yleensä viimeistelyyn uppoaa rahaa enemmän kuin perusrakentamiseen.
Portilla odotteli Gerryn värväämä ämpäriurakoitsija Condrad pyytämässä kahtatuhatta dollaria tehdyistä ja tekemättömistä töistä.
Jussi kertoi Condradille tarkastavansa talon ensin läpikohtaisesti.Yllätyksekseen Jussi havaitsi pistorasioista  vain 10 senttimetrin pituisia johdon pätkiä eikä vesihanoista juossut tippaakaan vettä,mikä todisti, ettei sähköjohtoja löytyisi seiniin upotetuista PVC-conduitputkista eikä pohjalaattaan asennettuja vesiputkia oltu ilmeisesti koskaan liitetty.
Jussi meni Condradin luokse kertomaan Jobin postista,käskemällä miestä poistumaan heti paikalta tai kutsuu poliisit paikalle.
Condradista ei enää kuultu.

Fhely lopetti myös Molaven kappelissa pidettyihin sunnuntaimessuihin menon,vaikka oli hyvillään silloin ,kun nuoret Mervillen Eucharistipappisseminaarin nuoret neitopojat kävivät häntä helssaamassa verannalla.
Niille hän tarjosi talon parasta kakkua ja kahvia Gerryn kalliista posliiniserviiisistä,käskemällä vielä Jussin Riitta-kuopusta ostamaan Abatay-naapurin sarisarikaupasta viisi puolentoistalitran cokispulloa ja pussillisen jäitä. 
Pappiskokelaiden lähdettyä Fhely teki olohuoneen marmorilattialle pedin alkamalla seuraamaan selällään televisioista telenoveloita ja filippiinodraamoja TV Patrolin iltauutisiin asti,jolloin ABS-CBN:n uutisankkuri Noli de Castro toivotti katsojille "Magandang Gabi Bayan!".."Hyvää iltaa kotimaa!"
Silloin Fhely jo nukkui syvässä draamaunessaan.
Noli de Castrosa tuli myöhemmin presidentti Gloria Macapagal-Arroyon varapresidentti. 
Uuden presidentin Nonoy Aquinon (presidentti Cory Aquinon poika) astuttua v. 2009 Malacanyanin presidentin linnaan,Noli palasi takaisin ABS-CBN:n uutisankkuriksi Korina Sabchezin seuraksi. 


Uutisankkuri ja entinen varapresidentti Noli de Castro
Uutisankkuritar Korina Sanchez




Jussi uutena major domana Jukka-palmun varjossa
----------------------------------------------------------------------------------------------
Yucca tree
Jussin astuttua taloon v.2004 marraskuussa,Fhely joutui vastahakoisesti luovuttamaan vallan isännälle.
Tällöin päättyi ruokaostoksista vaihtorahojen liiveihin paneminen sekä kuukausibudjetin vapaa käyttö omiin tarpeisiin.
Jussi huomasi myös,että Fhelyllä oli enemmän taipumusta tavallisiin,mutta pitempiin päivänokosiin,vanhapiian aina valittaessa,että "I am so tired!"
Tämä ei enää taistellut edes Jussin tyttärien kanssa kuin teini-ikäinen mitättömistä päivän asioista,vaan poistui makuukamariinsa koisaamaan Prinsessa Ruususen untaan tuntikaupalla.
Jotain oli vialla eikä se ollut iän tuomaa hitautta eikä unen tarvetta.
Jussi otettuaan major doman viran pesi lattiat,siivosi makuuhuoneet, olohuoneen,keittiön ja kylpyhuoneet.
Kaksi kylpyhuonetta, sisäkeittiön sekä takapihan katoksen alla sijaitsevan "dirty kitchen'in"  hän pesi höyrypesurilla paksun ja vuosia piinttyneen lian irroittamiseksi.
Fhelyn kuukausia varastoidut ja sameentuneet juomavesipullot,jotka kattoivat takakeittiön tiskin,Jussi tyhjensi  lavuaariin.
Kleptopsykoosissaan Fhely oli varastoinut jopa juomaveden muovisaaveihin.-kannuihin ja -pulloihin,avaamatta koskaan yhtäkään vesiastiaa tarpeeseen.
Dirty kitchen filippiinolaisessa köksäkulttuurissa on tarkoitettu raskaimpien patojen ja paistinpannujen pesuun sekä pyykinpesuun että ruoanlaittoon..
Ennen vanhaan myös  Nipa-bambumökin takana keitettiin hiilitulella talon ruoat.
Joskus myös Molaven talossa 90-luvulla pitkien jopa koko päivän kestäneiden "brown-outien" eli sähkökatkoksien aikana Fhely joutui vanhan tavan mukaan köksäämään "Ulin"-tulella (Ulin-puuhiili).


Tyypillinen filippino-dirty kitchen
Fhelyn makuuhuoneen viereinen kylpyhuone tuoksahti joltain imelältä kuin sokeritehtaan melassisäiliöltä.
Hajuelämykseen sekoittui pesemättömän WC-pytyn virtsan tuoksu ja piruttaren naulassa kuivuvat likaiset isokuppiset ja lian harmaannuttamat rintaliivit sekä hikiset Michael Jacksonin mustasta harmaaksi haalistuneet Thriller-teepaidat.
Jussi lääkärikirjaan vilkaisematta arvasi Fhelyn sairastavan diabetestä eli sokeritautia.
Oma vaimohan oli diabeetikko.
Vessa-kylpyhuoneen Jussi pesi ja steriloi höyrypesurilla,viskaamalla kaikki vaatekoukuissa roikkuneet virttyneet teepaidat ja rintsikat dirty kitchenin pesukoneeseen ja jopa hammasharjalla raaputti kylppärin kaakelilaattojen saumat valkoisiksi.
Jussin vaimon saavuttua lomille Lontoosta,Fhely vietiin Makati Medical-sairaalaan,missä tästä todettiin A-luokan diabetes sekä tuberkuloosi.

Sairaalasta päästyään Fhely päätti mennä loppuelämäkseen sairaslomalle,lopettamalla vähäisemmätkin taloustyöt.
Talon pyykit tuli pesemään Buendiasta Vaimon Catalina-äidin nuorempi ja lähes 80-vuotias sisko Auntie Sining,joka koko ikänsä oli työskennellyt pyykkärinä.
Auntie Sining, samoin vanhapiika oli laiha,mutta jäntevän sinnikäs mummo,joka inhosi Fhelyn laiskuutta.
Jussi ja Geraldine olivat palkanneet Auntie Siningin perheen pyykkäriksi jo vuodesta 1987,kun vain ehti Metro Manilan Makatin kaupungin buendialaisen Laya-sukuhaaran pyykkitalkoista. 
Auntie Sining oli säästäväinen pienestä palkastaan kehumalla jopa Fhelylle ostaneensa jo oman arkun sekä hautapaikankin.
Tämä oli lisäksi moittinut Fhelyä,joka ei ollut saanut elämässään centavoakaan kokoon,että haluaisiko tämä tulla kuopatuksi Jussin ja Gerryn varoilla.
Fhely oli vain tokaissut olkaansa kohauttaen Auntielle:
--Bahala siya ba na! (Se on heidän asiansa!)
Auntie Sining oli muuten harmiton seuralainen,joka aamukahvikupin takaa hampaattomalla suullaan hihitteli
pienillekin vitseille,mutta pippuria tältä löytyi vastakaneettien suoltamiseksi,etenkin tapellessaan Fhelyn kanssa.
Jussista Auntie Sining muistutti paljon Seura-lehden Matti Mainio ja Jussi Juonio-sarjakuvan (Matt and Jeff) mummelia,jonka  hampaaton suu oli työntänyt leukaa eteenpäin kuin ostoskassin kantokoukuksi.
Samoin kummallakin oli niskassaan harmaa tukkanuttura elikä se siveyden sipuli.

Tita Fhely v.2008 Dennis Dienten ,Litan pojan tyttärien kanssa

Tita Fhely ja Auntie Sining v..2010
Lastenhoitajana Fhely pärjäsi,etenkin pikku-Riitan hoitajana,vaikka tyttö myöhemmällä iällään teininä Fhelyn tapaan pinkkasi likaisia vaatteitaan pyykkikoriin.
Johannan kanssa Fhely taisteli jatkuvasti,tytön havaittua tätinsä kierouden ja epärehellisyyden.
V.2005 toukokuussa Jussin vanhimman tyttären Johannan täyttäessä 18 vuotta Gerry-rouva pisti debyyjuhliin Manila Hotel:issa Makatissa noin 100.000 pesoa eli lähes 1000 silloista sterlingpuntaa Barclay-lainalla.
Tilaisuus oli myös Fhelylle viimeinen suuri juhla,missä sai ilmaiseksi syödä viiden sortin menyyn ja panna käsiveskaansa loppurääppeet iltamussutteluksi.
Silloin hän oli vielä jokseenkin paremmassa kunnossa ja aktiivinen Molave Park Homeowner's Associationin järjestämissä pippaloissa,kuten Jussin talon vastapuolella sijaitsevalla koripallokentällä pidetyissä Ballroom-tansseissa ja vuosittaisissa asuinalueen barriofiestoissa sekä Santa Cruzan'in että Uudenvuoden juhlissa.
Lisäksi hän kolusi vierasluutana kaikki asuinalueen syntymäpäiväjuhlat.
Jokaisesta tapahtumasta Jussin talon keittiön jääkaappiin ilmestyi paperiservetteihin käärittyjä ruokatuliaisia,minkä päälle oli tussilla kirjoitettu "Fhely..Don't Touch!"
Asuinalueella Fhely tunnettiin pitojen ruokakuokkijana,jota monissa talouksissa ei katsottu kovin hyvällä silmällä.
Dela Cruzin perheen kaikille tyttärille oli ilmeisesti jäänyt jonkinlainen sielunvamma puutteellisesta elämisestä apteekkari Antero dela Cruzin vuiokratalossa Baguiossa.
Joka vuosi Molavessa vietettiin Halloweenia,jolloin pikku-Riitta puettiin noidaksi mustin lierihatuin ja trikoin koputtelemaan talojen ovia muovikori kädessä Trick and Treat-pyynnöin.Fhelyn piti myös olla mukana esiliinana ja ihan oikeana noitana ilman mitään meikkejä omin pikkukorein.
Kummankin noidan korit täyttyivät makeisista,Fhelyn pistettyä illalla oman makeispussinsa jääkaapin vihanneslokeroon samoin Fhely-varoituksin.

Riitta Ritz nelivuotiaana v.1997  Halloween-piruna
Riitta Ritz toinen vasemmalta.v.2012
St.Scholastica
 Collegen hotelli-ja
 ravintolakoulun kakkukursseilla
Baguiossa  perheen isä Antero dela Cruz oli ostanut 50-luvun puolivälissä tohtori Gabreralta Session Roadin apteekin velkoineen ja josta ruokapöytään saatiin niukan kohtuullisesti päivittäisiä lämminruokia.
Silti varojen tiukkuudesta huolimatta Antero tunnettiin hyvänä pukeutujana Catalina-rouvan hyvällä keittotaidoillaan loihdittua makoisia annoksia pienistäkin tarpeista.
Jussin vaimokin vielä tänä päivänä Lontoossa muistelee Catalina-äidin hyviä ruokia ja valmistaa itselleen pula-ajan ruokia,kuten paistettua sardiinia tomaattikastikkeessa riisin kera.
Hän myös kaihoaa lapsuuttaan,miten melkein tyhjässä ruokapöydässä hän nautti vain keitetystä riisistä,mihin sai sekoittaa Carnationin makeata maitokermaa pienestä peltipurkista.
Se kävi hänelle silloin pää-ja jälkiruoasta.


Apteekkari Antero dela
Cruzin perhe v.1951 Baguiossa.
Pappilan Jussia oli mietityttänyt useasti Fhelyn luonteen kehittyminen jokseenkin kieronlaiseksi näpistelijäksi,toisten hyväksikäyttäjäksi ,jopa krooniseksi valehtelijaksi ,jolle televisodraamojen virtuaalielämä oli todellisempaa kuin arki.
Jussi ei kokenut tämän kanssa asumista miksikään viha-ja rakkaussuhteeksi,koska siitä puuttui kokonaan se rakkaus-sana.
Etäisavioliitossa oman Gerry-vaimonsa kanssa hän tunsi Fhelyn paremmin kuin oman aviopuolisonsa.
Useasti hän oli ajanut tyttäriensä ja Fhelyn kanssa visiitille Beirutin taksimersullaan Makatin Glorietta-ostoskeskukseen. Kerran eräs filippiinomies ostarin marmorikäytävällä törmäsi doorialaisiin pylväisiin katsottuaan perään,miten valkoinen mies oli voinut naida vanhemman ja ruttuisen filippiinanaisen,joka oli vielä ylimeikannut itsensä variksenpelättimen näköiseksi.
Yleensä Jussi käveli pari metriä edellä,ettei häntä yhdistettäisi Fhelyyn minkäänlaisesta aviosuhteesta.
Tavallisesti ostoskeskuksissa näki pariskuntia,missä mies sattui olemaan vanha amerikkalainen tai eurooppalainen eläkeläinen ja vaimo provinnsista naitu vaatimaton filippiinamaalaisneitonen taikka vahvasti meikattu Ermitan yökerhokorttelin baarityttö.
Ihmettelyjen aika ei koskaan ollut ohi!
Fhely ei koskaan ollut elämäänsä tyytyväinen,vaan aina kateellinen toisten menestyksistä ja jopa baguiolaisten koulukaveriensa naimisista varakkaisiin tuomari-ja upseeriperheisiin.
Edes asuminen Jussin ja siskonsa Gerryn talossa ilmaiseksi ja jopa palkkaa vasten ei tyydyttänyt hänen kateuttaan ja ahneuttaan.
Hän ilmeisesti peitti omaa epävarmuuttaan ja epäonnistumistaan elämässään asumalla vanhempiensa kanssa 70-luvulle asti,kunnes Antero ja Catalina muuttivat Manilaan Gabrera-apteekin myynnin jälkeen Mercury Drug-ketjulle.
Antero ja Catalina ilman mitään ennaltavaroitusta muuttivat v.1971 Estrelita-tyttären ja Billy Boyn pieneen asuntoon Manilan Pacon kaupunginosan Penyafrancia-kadun vuokrakasarmissa.
Fhely muutti Cynthia-siskonsa luokse lastenhoitajaksi Cebu Cityyn.
Ainoina omaisuuksina vanhemmilla oli mukanaan Manilaan kaksi isoa pahvilaatikkoa sekä vanha antiikkinen narrapuinen lasikaappi eli aparador.
Vasta Jussin ja Gerryn talon valmistuttua Molavessa v.1984 Antero ja Catalina muuttivat uuteen taloon.
Myöhemmin Catalinan kuoltua vatsasyöpään v.1985 Antero jäi pitämään taloa puutarhurina useiden päiväsiestojen välillä.
Gerry-vaimo oli kertonut Jussille,ettei hänen äitinsäkään koskaan näyttänyt tyytyväiseltä elämäänsä velkaisen apteekkarin vaimona,vaan istuskeli päivittäin varakkaampien naapurinrouvien kanssa mahjong-pöydässä Ginebra San Miguel-ginilasillisten hilpeyttämänä.
Catalinalla oli veressään samanlaista vieraskateutta sekä saavuttamattoman hyvän elämän kaipuuta kuin vanhimmalla Fhely-tyttärellään.
Oliko se verenperintöä?
Jussi oli saanut tietää,miten Baguiossa 1960-luvulla monet kerrat isä-Anteron tullessa apteekista illalla kotiin,keittiönpöydällä ei ollut valmiina ruokaa.eikä emännästäkään näkynyt jälkeäkään.
Antero lähetti nuorimman Geraldinen hakemaan äitiä naapurin rouvan mahjong-pöydästä,missä naapuriston rouvat olivat pelanneet aamuseitsemästä Ginebra San Miguel-ginin vahvistamina.
Äiti Catalina yleensä istui pöydän päässä Champion-menttolisavukkeen kekälepää suunsa sisässä kuten monilla igorot-alkuasukasrouvilla oli tapana pitää Tabacalera-sikaria suussaan..
Fhely myöskin jatkoi Championin polttotradiota pitkään Molavessa 2000-luvun alkuun,kunnes yhtäkkiä lopetti savuttamisen.
Champion oli filippiinokiinalaisen miljadööri Lucio Tanin Fortune Tobacco Companyn halvin savukemerkki,jota vain suorittava työväenluokka poltti.
Sitä sai ostaa sarisarikaupoista "Por Stick" eli yksittäin,jollei ollut varaa koko askiin.

Igorot-torimyyjä
Mitä tulee siihen vanhaan dela Cruzien Baguiosta Manilaan mukanaan tuomaan narrapuiseen lasikaappiin,niin parisen vuotta sitten,kun Estrelita ja Billy muuttivat uuteen Sucatin kaksioonsa Metro Manilan Paranaque Cityyn,Lita (Estrelita) ei uskaltanut avata "aparadoria" pelossaan siitä,että kauan sitten poismenneen äidin haamu asuisi vielä sen sisällä.
Lita ei ollut avannut kaappia sitten vuodesta 1985 Catalina-äidin kuoltua.
Lasikaappi oltiin ilmeisesti ostettu Antero ja Catalina (os.Fransisco) dela Cruzin nuoriparin ensimmäiseen asuntoon Baguiossa v.1935.
Billy Boy Diente, Litan mies myi sen Pasay Cityn Evangelista-kadun antiikkikauppiaallesisältöineen ja haamuineen ovea avaamatta.

V.1935 narrapuinen aparador
Elämää ja kuolemaa toisen narrapuu-aparadorin ympärillä
-------------------------------------------------------------------------------------


2005.Johannan debyyn jälkijuhlat
Molaven talossa.Koko lähisuku koolla.
Oikealla Jussin ja Gerryn v.1985 ostama aparador.
Jussin ja Geraldinen Molaven talon valmistuttua v.1985 ,ensimmäiseksi hankinnaksi tuli narrapuisen aparadorin sekä kuusituolisen narraruokapöydän hankkiminen ja kalusto ostettiin Manilan Pacon kaupunginosasta läheltä Gerryn siskon Litan asuntoa Penyafrancia-kadun kulmasta.
Paco espanjaksi tarkoittaa naulaa ja koko katu Penyafrancia-kadun kulmasta Manilan katedraaliin asti on täynnä huonekaluverstaita.
Kaikki kalusteet kaiverruksineen ovat käsityötä.
Tällainen ruokailukaluston hankkiminen oli yleisenä tapana Filippiineillä,koska ruoka ja ruokailu kulkivat saarilla ensimmäisenä kaikkien muiden kodinhankkeiden edellä.
Jopa ollaan sanottu,että syöminen on filippiinojen paras ajanvietetapa,koska Manilan kaikki pikaruokaravintolat,carinderiat ja hampurilaispaikat ovat päivisin ja viikonloppuisin tupaten täynnä.
Puutteellisista oloista ja sodanjälkeisestä pula-ajasta johtuen Jussin vaimolla on vieläkin tapana ladata jääkaappi ja pakastin täyteen ruokatarpeita.,että pelkällä oven aukaisulla saisi mielenrauhan ja täyden mahan.
Samoin tällä on tapana säästää neppikukkarossaan pesoja,rialeja ja puntia "sateisia päiviä" varten  eli "For the Rainy Days".
Narrapuinen aparador täyttyi posliinisista kahviserviiseistä,laseista ja kantamaljoista,merkkilautasista ja tarjoiluvadeista sekä kulhoista,joita oltiin hankittu Riyadhin merkkiliikkeistä ja Manilan tavarataloista kovilla petrorialeilla ja -dollareilla...
Aparodorin vetolaatikot täyttyivät hopeisista ja rosterisista haarukka-veitsi- ja lusikkasarjoista.
Siitä huolimatta talon isäntäparin ollessa Saudissa Molaven talon salan eli ruokailu-olohuoneen aparador alkoi täyttymään Fhelyn makuukamarin kamoista kuin jatkeena vanhapiian neitsytkammion "roska-aarteille"
Kristallimaljat ja lasit täyttyivät karamellipapereista,joululahjatäkyistä ja lyijykynän pätkistä, hyllyt joululahjapapereista.Jollibeen sekä MacDonadlsin servieteistä plus kaikesta mahdollisesta muusta ilmaisroinasta, mitä Fhelyn hihaan oli tarttunut ja jotka moni talossa asuva oli jo unohtanut kauan sitten hukanneena.

Jussin äitikappalaiska,jos olisi nähnyt moisen elonsa aikana olisi ihan varmana huudahtanut näystä:
--Näättääpä ihan mustilaesen hevosen selältä!
Siivoamoinen,järjestys sekä ruoanlaitto eivät koskaan ollut Fhelyn forteja.

Narrapuisen ruokailukaluston ympärille oli sadat kerrat kokoonnuttu perheen ja suvun syntymäpäiväjuhliin,jouluaterialle,meriendoille (väipaloille),sukulaisvierailuille Cebusta ja Baguio Citystä sekä hautajaisiin.
Jokaisessa tapauksessa syöminen oli keskeisin asia.
Cebun Raffinianit eli edesmenneen Cynthia-siskon jo aikuiset lapset toivat tuliaisina visayalaisia herkkuja.
Uncle Martin,Isä-Anteron nuorempi veli toi itsensä ja pari poikaansa aina jouluksi Molaven taloon ilman tuliaisia ennen Jussin ja Gerryn saapumista Riyadhista lomille.
Martin Ventora (ei Dela Cruz) nuorimpana Anteron veljenä oli kasvatettu Ventora-sukulaisten hotteissa ja asui hyvin vaatimattomasti nipabambupuumökissään Baguio Cityn yhden vuorenrinteen kattavalla slummialueella.
Uncle Martin oli työskennellyt Cordilleras-vuoriston jyrkkää Kennon Roadia ylös ja alas liikennöivän linja-autofirman bussikonduktöörinä ja lähettäjänä ja tämän puolihulttiot pojat taas paiskivat tilapäistöissä,kun vaan pääsivät eroon pitkistä San Miguel-kaljakuureistaan..

Kennon Road 1930-luvulla

1937-38 Benguet Autoline-
bussiterminaali Baguiossa
Ventorat saivat Molaven talossa aina ilmaisen ylläpidon.Jussin kyllä pannessa Uncle Martinin poikineen tekemään pikkutöitä talon nurkissa ilmaispalvelun vastineeksi. Baguiolaiset sukulaiset sitten yleensä kertoivat Uudenvuoden juhlinnan jälkeen palaavansa Baguioon matkapakaakasit valmiiksi pakattuina verannalla.
Gerry joutui antamaan kullekin tuhannen peson stipendin ennen kuin Ventorat suoriutuivat matkaan.
Jussi tavallisesti heitti Ventoran miehet Beirutin mersullaan Pasay Roadin Philippine Rabbit-bussiterminaaliin.
Viimeisen kerran Uncle Martin kävi visiitillä Molavessa vuonna 2003,mutta huomattavasti laihtuneempana.
Hän söi vain helposti lusikoitavaa ruokaa lugaota.,mikä on riisipohjainen velli,mihin on raastettu kanan rintalihasuikaleita.
Yleensä lugao katsottiin vanhojen ja hampaattomien ruoaksi.
Puolisen vuoden päästä Uncle Martin oli kuollut Baguiossa.
Jussin Gerry-vaimo oli lomallaan matkustanut sinne hautajaisiin,missä Uncle Martinin pojat heiluivat täyshumalassa isänsä poismenon kunniaksi.

Antero dela Cruz oli kuollut v.1998 astman aiheuttamiin komplikaatioihin.
Viimeiset elinvuotensa Antero vietti Molaven talon puutarhurina.
Hänellä myös oli samanalainen tapa kuin Fhelyllä,että nukkui yönsä päivävaatteissa eikä vaihtanut vaatekertaansa ennen kuin Gerry käski tätä mennä suihkuun ja vaihtamaan puhtaat päälle.
Ynnälaskun pohjalta Jussi katsoi Antero dela Cruzin syntyneen v 1913,koskei mitään syntymätodistusta oltu löydetty apteekkarin makuuhuoneen jäämistöstä.
Antero nautti päivistään puutarhassa kyykkimisissä leveälierinen olkihattu päässään ja iltaisin auringon laskiessa parista San Miguel-pullosta verannalla, mikkeliläisen kaljan kylläkin saadessa apteekkarin äänen hieman räkäistymään.
Jussi oli kerran löytänyt talon etupuutarhan pensaista monta olutpullojen kätköpaikkaa,mistä puutarhuri kävi nappaamassa päiväsaikaan kulauksia janoonsa..
Antero lisäksi vanhemmiten kärsi vanhojen ihmisten valinnaisesta kuuroudesta eli kuuli,.mitä halusi kuulla.

Anteron eli Papan hautajaiset pidettiin aluksi Molaven talon "sunken sala'ssa" eli lasketussa olohuoneessa.,mihin pääsi kahdella askelmalla.
Avonainen arkku seisoi keskellä salaa, suruväen lukiessa Mervillen padren jakamista lehtisistä pakollisia katolisia rukouslitanioita poismenneelle..
Jussin vaimo oli yhtäkkiä saanut jonkin hysteerisen kohtauksen paiskauduttuaan arkun päälle valittamaan "Papa..Papa..Papa!"
Billy Boy ja  Gerryn Don D-poika olivat vetäneet tämän arkun päältä takaisin istumaan,talon rouvan toivuttua kylmällä vesilasillisella satunnaisesta tunteen purkauksesta.
Geraldinella ja Papa Anterolla ei koskaan ollut läheistä suhdetta.
Samalla tavalla Geraldinen vanhempi Estrelita-sisko oli saanut hysteerisen kohtauksen Catalina-äidin hautajaisissa samassa paikassa v1985.
Uncle Martinin pojat olivat myös saapuneet Baguio Citystä Papan hautajaisiin ja näyttivät olevan hyvässä vauhdissa tyhjentämässä autotallin lattialle kasatuista San Miguel-kaljakoreista mallasjuomaa kurkkuihinsa.
Geraldinen setä Uncle Rudyn eli kenraali ja senaattori Rodolfo Biazonin saavuttua isolla Nissan Patrolilla turvamiesten seuraamina surutaloon,toinen Uncle Martinin pojista humalassa kävi esittelemässä itsensä suvun korkealle senaattorisedälle provinssienglannillaan:
--I am the son of the brother of the DEAD!
(Uncle Rudy oli  silloin istuva senaattori ja entinen Filippiinien puolustusvoimien komentaja.Hänen äitinsä oli Geraldinen äidin Catalinan sisko)


Uncle Rudy,senaattori Rodolfo Biazon


Viimeiset matkansa Catalina ja Antero olivat saaneet valkoisessa La Pazin Cadillac-hautausautossa.
Ilmeisesti samoin Tita Fhelykin v.2010.
Fhely haudattiin Anteron haudan viereen Santa Rosan hautausmaan manikyröidyn bermudanurmikon alle.

R.I.P Tita Fhely, Antero ja Catalina sekä Uncle Martin.
Catalina oltiin haudattu Pasay Cityn yleiselle hautausmaalle eli cementeriolle,mihin myös Jussin ja Geraldinen kehtolapsi Jennifer oltiin haudattu samana vuonna 1985.
Jenniferin haudasta kylläkään ei ole jälkeä ja tytön suojelusenkelipatsaskin on varastettu myytäväksi jollekin myöhemmin syntymässä kuolleelle enkelilapselle.


Ciudad Pasay Cementerio de muertos.
Pasayn hautausmaa ja enkelipatsaan varkaus.













sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Sehän ajaa kuin mies! Naisten ammatti- ja kilpa-autoilua. 1.

1929.Naispolkuautoilija Washington D.C:ssä
Kortilla ajo ja naisammattiautoilijat kortilla
-------------------------------------------------------------------------------

Taija Försti kertoo tutkimuksissaan seuraavaa:
Vuosisadan alussa ei ollut järjestäytynyttä ajo-opetusta.Ensimmäisten autojen mukana tuotiin Suomeen myös ajotaitoinen kuljettaja.
Autokaupat myös antoivat ostajalle ajo-opetusta.

Ajolupa eli ajokortin esimuoto tuli käyttöön Helsingissä v.1907 ja Turussa v.1910.
Lupaa hakevalla piti olla todistus,jossa tämän todettiin olevan perehtynyt auton hoitoon,rakenteeseen ja ohjaamiseen.
Maistraatin määräämän autonkuljettajaopettajan tai katsastusmiehen kirjoittama todistus saattoi olla muotoa "Neiti N.N. on tänään pidetyssä koeajossa näyttäytynyt olevan pätevä ohjaamaan autoa,joka täten todistetaan."
Ajokortit,autojen rekisteröinti ja katsatus yhtenäistyivät v.1922. Tämänkään jälkeen ajotaitoa ei pystytty täydellisesti valvomaan vielä vuosiin.

Ammattimaisiksi autonkuljettajiksi naisia ei haluttu.
Tätä ei siitä huolimatta missään säännöissä voitu kieltääkään.Helsingin maistraatti päätyi v.1913 poliisimestarin vaatimuksesta suosittelemaan,ettei naisia hyväksyttäisi ammattimaiseen liikenteeseen.
Ammattiautoilua katsottiin 1910- luvulla säädyttömäksi toiminnaksi. Vuokra-automobiilien kuljettajat kuljettivat miesasiakkaitaan ravintoloihin ja bordelleihin ja myöhemmin kieltolain aikana osa takseista kuljetti myös pirtua.


1932.Hämeenlääniläinen taksi 
1929.Pirtutaksin nosto vedestä Viitasaarella.

Suosituksesta huolimatta 15 helsinkiläisnaista ilmottautui v.1906-1917 ammattimaisen autoliikenteen harjoittajiksi.
Ilmeisesti he eivät kuitenkaan itse ajaneet autoa,toisin kuin turkulainen Alma Lydia Suomi,jonka ammattimainen ajo oli kirjattu v.1916 Turun poliisilaitoksen kirjaan. 
V.1920 Helsingissä laskettiin olevan 514 henkilöautoa ja 174 kuorma-autoa ja Turussa noin 60 henkilöautoa.
Autojen lukumäärä kasvoi nopeasti kieltolain takia,kun alkoholi oli saatava nopeasti rannikolta sisämaahan. Vuokra-autojen määrä samoin kasvoi yhä useamman pirssin naisomistajan ajaessa itse.


1930-luku.Turun rautatieasema ja vuokra-autorivistö.

(Jos naisautoilua miesväki yritti shovinistisesti estää,niin 1900-luvun alun naiskirjailija Maria Jotuni puolestaan ryhtyi tutustumaan suomalaisiin aikansa merkittäviin naisasianajajiin.
Jotuni kirjoitti humoristisesti novelleissaan ja kirjoissa feministisellä aspektilla miehistä. Naisautoilun pioneereihin hän ei ilmisesti kuulunut)


1952 Plymouth-mainos

Vasta 1950-luvulla maaseudulla ja kaupungeissa oli useita naistaksiyrittäjiä-sekä renkejä.
Vuoden 1952 kesällä turkulaiset saivat  kummastella aivan uutta ilmiötä,kaupungin "ensimmäisen ja ainoan" naistaksiautoilijan aloittaessa työnsä. Rouva Aini Anttila oli aloittanut työnsä  tukikohtanaan Kupittaan vuokra-autoasema ja ajokkinaan sinivihreä Plymouth Cranbrook.
Taksitolpalla seisoivat myös 1952-mallinen brittiläinen Austin Hereford  sekä 1947-mallinen Checker A2-pirssiautot

Turkulainen ulakeskusneiti

Ensimmäinen ulataksi Turussa 1952-mallinen
Austin Hereford ja takana v.1947 Checker A2,ns Olympia.-Checker.

Samana vuonna Turussa aloitettiin uusi ulataksiliikenne (radiotaksit).
Naistaksiautoilijan virkapukuun kuului koppalakin lisäksi,silloin jopa naiselta harvinaista,pitkät sannanväriset housut 
Olisi luullut,että silloin olisi ollut vaikeata ryhtyä ajamaan taksia.
Vaimo vain otti perheenpäältä joutilaaksi jääneen pirssin ja suunnisti passiin Kupittaalle.
Hänellä oli jo ollut ammattikortti kolmisen vuotta ja riittävä ajokokemus takanaan.
Ilmeisesti taksilupaan vaadittiin muutakin,Anttilan siitä mainitsematta.
Uutta taksiyrittäjää oltiin varoitettu ryöväreistä,rouvan kerrottua pitävänsä mukanaan jotakin "kättä pidempää".Hän ei myöskään ottanut kyytiä epämääräisiin osoitteisiin.
Taksilla oli ajo-oikeus joka toinen vuorokausi kello kuudesta aamulla kello kahdeksaan seuraavana aamuna.
Nainen ammattiautoilijana oli silloin melko harvinainen näky.
Helsingin pirssissä oli kolme naiskuljettajaa kuten Porissakin.Pääkaupungissa oli myös yksi paikallislinjan naispuolinen linja-autonkuljettajakin.

1947 Rovaniemellä 39 pirssimiestä osoitti
mieltään taksimies Kärnän muthan oikeudenkäynnistä


V.1953 syyskuussa Rovaniemellä oli tapahtunut naistaksiautoilijan 37-vuotiaan Hilda Tarkiaisen murha,minkä tekijänä oli Helsingistä kotoa karannut kaunialainen 16-vuotias koulupoika.
Poika oli naapurilta anastetulla käsiaseella yrittänyt varastaa naisautoilijan auton ja ajaa se Haaparannasta Ruotsiin,aseen lauettua.
Tapaus kuohutti,koska olojen uskottiin rauhoittuneen sitten sodanjälkeisten vuosien,mutta yhtäkkiä lehtien pääotsikkoihin oli nousseet Kyllikki Saaren ja Soson  murhat (1953 Muhoksen Soson pysäkinhoitajan perheen nelimurha)

V.1955 eräs naistaksiautoilija Nimimerkki Naistaksi Ammattiautoilija-lehden numerossa 26 1955 oli kirjoittanut runollisesti puolestaan iloisemmista tanssireissukyytiläisistä:
"Naapuris on nuorii...
Iltamissa käydä täytyy...
Häitä kohta laitetaan,nyt on heillä suuri huoli,
tyttöjäkin mukaan löytyy..
Siinä taksi tarvitaan.
Tulee uutta elämästä...
tietäähän nuorten retket.
Eipä niitä suinkaan yksi,käsissä suuri hätä!
Monet ihanaiset hetket saakin olla kymmenyksin...
Silloin niille soitetaan,autossa kun on nähty...
Taas on siinä pari nuori,nopeasti viemään vaan...
Taksi siin on verraton.
Vuoden päästä heillä huoli..."

1970-luvulla karjanajaja Einari Johanssonin Pirjo-tytär oli Nummelan ainoa naispuolinen taksirenki.
Miestaksikuskit kutsuivat häntä "Likaksi".
Pirjon virkapuku oli valkoinen paitamainen asu.Talvella hän piti päässään karvalakkia.
Ajoillaan hän maksoi isänsä "Mullijohanssonin" tai "Rämlin" (Rambler) Johanssonin karjavelat.

1963 Rambler Classic 770.Yleinen taksina Suomessa 60-luvulla.
Vapaa autoileva nainen
-----------------------------------------------------------
Ehdoksi naisten autoilulle asetettiin sellainen vaatetus,joka ei haittaisi auton ohjaamista.
Aluksi naisautoilijat pukeutuivat maskuliinisiin ja raskaisiin ajolakkeihin- ja takkeihin sekä ajolaseihin.
Autotarvike- ja muotiteollisuus havaitsivat pian naisissa uudet lupaavat merkit ja 1920-luvulla mainostettiin jo kevyitä vauhtikauden vaatekertoja rengaskuvioilla,Försti kertoo.
I maailmansodan jälkeen muoti ja naisideaali muuttuivat ja hennon sekä suojeltavan naisen tilalle ratsastivat, purjehtivat ja autoilivat, ruskettuneet,vahvat sekä itsenäiset polkkatukkaiset  fläpperit.
Jazztytöt ja poikamiestytöt vapaamielisien tapoineen herättivät sekä ihastusta että pahennusta.

1930-luvun alun kuopiolaisia fläppereitä.
Lukkariskansiot
Lady Mechanics by Juhart

Autojen myynti-ilmoitukset ilmestyivät lehtiin  1920-luvulla.Ajan reklaameissa naiset paitsi ajoivat,myös vaihtoivat renkaita ja tekivät muita huoltotoimia autoihin.
Försti kertoo.
Autoa esiteltiin välineenä vapaa-aikaan,keinona päästä luontoon. Nainen ajoi autolla golfaamaan,aurinkoa ottamaan tai luontoretkelle. Mainosten moderni nainen oli kuitenkin kaukana useimpien naisten arkielämästä.
Autoja ei mainostettu naisille,jotka olisivat tarvinneet niitä.kuten kiertäville kotitalousneuvojille,opettajille ja kätilöille (myöhemmin 50-luvulla myös seminologeille eli keinosiementäjille.Kirjoittajan huom.)
Suomalaisissa mainoksissa ei näkynyt perheitä tai isiä lapsineen.(Amerikkalaisissa mainoksissa kylläkin.kirjoittajan huom.)


1919 Stockmann-mainos
                                                    1929 Reo Flying Cloud

1914 Baker Electric
                                             1926 Ford T Fordor


Naisten autoilua vastustivat etenkin ammattiautoilijat sekä maaseudun autoilijat.
Vastustajat perustelivat kantaansa biologisilla syillä,että nainen oli se heikompi astia fyysisesti.
Naiset kärsivät sellaisesta luonnollisesta epävakaisuudesta ja naisten sairauksiin luokiteltiin hermotaudit sekä hysteria vastustajien mielipiteinä. 

Ammattiautoilijoiden Autoilija-lehti oli sitä mieltä,etteivät naiset ja autot sovi yhteen. 
"Auto ja nainen ovat toisensa vastakohtia. 
Omituista kylläkin,sillä molemmissa on monimutkainen hieno koneisto,jota täytyy laaturasvoilla rasvata ja puleerata",todettiin pakinassa 1928.

1920-luvun lehdissä autoiluvitsit ja pakinat käsittelivät useimmiten aihetta nainen ratissa. Nainen ei osaa lukea käyttöohjeita,liikennesäännöt- ja merkit ovat niille hankalia,samoin kuin koneet ja moottorit ovat naiselle vastenmielisiä.Teija Försti kertoo.
Naisen ulkonäköäkin ja autoa saatettiin vertailla. Autoilija-lehden pakina totesi,että "Viime vuoden mallia oleva Ford ja eukko eivät tietenkään kenenkään mieltä ilahuta".


1910.Naisen paikka poissa auton ratista

1927.Perhekorjausta Amerikassa.

 Pakinoitsija Agapetuksen mukaan "Auton pinta voidaan myös jättää kokonaan hoitamatta,mutta jälkiseuraukset ovat sitten sitä myöten. Vaunu on likainen ja tuo mieleen naisen,joka ei hoida ulkomuotoaan."

Naiskilpa-ajajat
------------------------------------------
1929.Olohuonekilpuri
 Ensimmäiset ajokilpailut pidettiin v.1910 Tampereella ravikilpailujen yhteydessä.
Suomen Automobiiliklubi alkoi järjestää kilpailuja v.1921 ja muutamaa vuotta myöhemmin naisia jon näkyi olevan mukana.
Naiskilpailijat esiteltiin reippaina ja rohkeina tyttöinä,kertoi tunnettu "autoamatsooni" Terna Åkerman,joka otti osaa Näsijärven ympäriajoihin v.1930. Autoilija-lehti kirjoitti,että " Terna-neiti ajoi urheasti osuutensa reippaasti yli odotusten".

Terna Åkerman avo-Singerissään.
Pelottavien amatsoonien lisäksi nuoret naiset saattoivat olla viehättäviä "autoilijattaria" tai autourheilun "harjoittajattaria".
Naiset eivät itse katsoneet olevansa mitenkään erikoisia,mutta eivät myöskään katsoneet autoilun sopivan kaikille naisille.
Neiti Åkermanin vastaus naisten pystyvyydestä autonajoon Moottori-lehdessä kertoi paljon:
--Olen sitä mieltä,että naiset ajavat autoa yhtä hyvin kuin miehet.
--Tällä en kuitenkaan tarkoita,että kaikki naiset sopisivat tähän toimeen.
--Niiden,jotka eivät voi hallita hermojaan,pitää luopua autolla ajamisesta.

Suhtautuminen naisautoilijoihin ei näyttäisi muuttuneen meidän aikaamme tullessa.
Autoilevan naisen ohi on päästävä tavalla tai toisella ja naisen ajotaitoa on oikeutetumpaa arvostella kuin miesten.
Naisen oletetaan hermoilevan ratissa enemmän.

1931 Suomen Kuvalehti ja Terna Åkerman

Helene Nice
Helene Nice (Helle Nice)---Bugatti-kuningatar
------------------------------------------------------------

Syrjäisessä Suomessa oltiin ilmeisesti saatu vaikutteita Euroopan naiskilpa-ajajista.
Eräs kuuluisimpia ranskalaisia naiskilpa-ajajia,joka peittosi mieskilpa-ajajatkin Bugatillaan,oli Helene Nice,alkujaan Helene Delangle.
Miranda Seymorin kirja "Bugatti-kuningatar" eli The Bugatti Queen kuvaa hyvin Helene Nicen rohkeudesta miesvaltaisilla kilparadoilla.
Helenen mottona oli:
"Mistä eniten pidän maailmassa,on seikkailu!


Helene Nice.The Bugatti Queen
Helene Delangle syntyi v.1900 ranskalaisessa pikkukylässä eikä hänen taustansa sekä kasvatuksensa antaneet mitään vinkkiä poikkeukselliseen tulevaisuuteensa.
Eloisana,viehättävänä ja nopeasti sukupuolisuhteita vaihtavana useat hänen naiskilpailijansa rakastivat taikka vihasivat häntä.
Eräs hänen kilpakumppaminsa jääkylmästi oli lausunut,ettei Helene koskaan ajatellut muuta kuin seksiä ja itsensä näyttämistä.

Ensimmäisenä meteorimaisen uransa askeleena hän jätti perheensä suunnistaakseen Pariisiin 1920-luvun loiston vaiheessa. Hänestä tuli balettitanssija ja sitten strippari,mutta puolimaailmalliset ja läpinäkyvät harsovaatteet sekä ihailijat eivät tyydyttäneet hänen kuuluisuuden janoaan.

Vierailu Näyttelijöiden Mestaruuskilpailuihin,joka oli ainutlaatuinen ranskalainen teatterimaailman tapaaminen kilparadalla,avasi hänen silmänsä hehkeään koneiden ja nopeuden maailmaan.
Osoittamalla olevansa kyvykäs ja uhkarohkean uskalias kilpa-ajaja,kaunis nuori nainen tultiin tuntemaan Helle Nicenä ja kuten hänen brittifänit kutsuivat "Hellish Nice-nimellä" (Helvetin kiva).
Oman nimisensä automerkin perustaja Ettore Bugatti,joka iski  silmänsä nuoreen naiskilpa-ajajaan,tultiin muistamaan Helene Nicen ennaltaodottamattoman uran yhteydessä. 
Helene kilpaili monissa Grand Prix-ajoissa,olemalla ensimmäineni nainen,joka ajoi petollisen vaarallisissa amerikkalaisissa nopeuskilvoissa 1930-luvulla. 
Hän teki maanopeusennätyssarjan ennen pahamaineista onnettomuutta,mikä melkein oli katkaista tämän uran.



                                      Helen Nice puuteroimassa  nenäänsä.


Naiskilpa-ajaja ja Numero 3
Juhart 2010

Lähihistorian naiskilpa-ajajista lisäsalaattina voin lisätä pari tunnettua naisajuria,koska naisilla on aina ollut erikoinen intohimo autojaan kohtaan.
Intohimossaanhan he kilpailivat isiensä,veljiensä sekä miestensä rinnalla eikä ainoastaan ns. feministisufrageettiena.
Naisia ollaan vuosikymmeniä pidetty heikkoina astioina ohjauspyörän takana ja useasti ollaan shovinistisesti lausuttu,että naisen paikka olisi vain auton takapenkillä pikkupöksyt nilkoissa.
Samoin alinomaan ollaan veistetty vitsejä anopeista takapenkillä ajajina sekä ohjauspyörän takana nenä tuulilasissa ajavista vanhoista piioista.
Yleensä vitsien aiheena ollaan käsitelty naisten epävarmuutta,jota nähdään enemmän miesautoilijoissa,jotka peittävät ajotaidon puutteensa kovalla verbaalisella jälkikäynnillä eli syljellä sekä raskaalla kaasujalalla.

Pat Moss (1934-2008)
--------------------------------------
Pat ja Stirling Moss 1955
Patricia Moss ei koskaan näyttänyt kaunottarelta isältään hammaslääkäri Arcibald Mossilta perimällä miesmäisenvahvalla leuallaan ja pukinhampaillaan.
Pat silti lyhyenä n. 152 senttiä pitkänä naisena pääsi ralliautoiluhistorian huipulle jopa miesajajien yläpuolelle. Kuten Brittein saarilla voidaan olettaa,monen varakkaan perheen tyttären urheilu-ura alkaa esteratsastuksella. Näin Patkin aloitti voittamalla teini-ikäisenä jopa itse Queen Maryn jakamia pokaaleja. Kyseessä ei ollut se kolmipiippuinen Atlantin risteilijä,vaan oikea kuningatar. V.1953 tuore ja nuori kuningatar Elisabeth II antoi hänelle Victor Ludorum-voittopokaalin Lontoon White Cityn  hevostrialeissa.
1952 Morris Minor
Isänsä sekä äitinsä jo oltua kokeneita ralli-ja trialajoihin osallistujia ja vanhemman veljensä Sterlingin noustessa kilparatojen kuninkaaksi Pat aloitti rallikilpauransa v.1952 pienellä Morris Minorilla. Sterling oli opettanut häntä ajamaan 7-vuotiaana perhetilan Willys-sotajeepillä ja tytöstä tuli talon monen Land-Roverin luotettu kuljettaja 17-vuotiaana,jolloin isä lahjoitti tytölle 1936-mallisen Morris Tenin. Sterlingin manageri  Ken Gregory ilmeisesti Patin veljen menestyksestä otti tytön ralleihin eräänlaisena public stunttina.
1956 Triumph TR 2
Patin 20-vuotinen kilpailu-ura avautui v.1954 paikallisen kerhorallin voitolla kotinsa lähellä Trentissä Hertfordsiherssä  omalla Triumph TR2-urheiluautollaan. Kartanlukijana hänellä oli jo silloin mukana hevoshoitajaystävättärensä Ann Riley.
Monen autovalmistajan tarjotessa talliautoaan ,Pat kieltäytyi halutessaan 2-litraisen  TR2:n,jota Triumphin tehdas ei tarjonnut ja  seuraavat rallinsa hän ajoikin MG TF-mallilla. Triumphin tallimanagerin Ken Richardsonin tylystä kohtelusta ja torjumisesta MG:n tallimanageri Marcus Chambers otti avosylin  Patin hoiviinsa voittaakseen Triumphin joukkueen.
V.1955 lopulla Pat pääsi RAC-rallissa kolmantena parhaimpana naisena maaliin ja seuraavan vuoden 1956  tammikuussa hän osallistui kolmen naisen tiimissä Monte Carlon ralliin kolossaallisen Austin Westminsterin takapenkillä. 
Austin  menetti jarrunsa eräässä tiukassa kaarteessa kaatumalla katolleen,mikä ei ollut kaikista lupavin alku ralliuralle.

1955 Austin Wetminster A95
Patin todellinen menestys tuli v.1958 Austin Healeyn ohjauspyörässä Alppirallin 8. sijalla ja 4. sijalla Liege-Rooma-Liege-rallissa v.1960. Pat ajoi muitakin merkkejä kuten Fordin Lotus Cortinaa,Mini Coopereita ,SAABeja sekä Lanncia-tallissa.
Hän kunnioitti kylläkin eniten isoja Healeyjä ihaillen lisäksi Mini Coopereita,joita hän kutsui pieniksi kitiseviksi laatikoiksi.Pienestä koostaan hänen Mininsä polkimille sidottiin puupalikat Monte Carlon rallissa,missä hän seurasi Timo Mäkisen Cooperin hännillä maaliin. Lancioista hän myös piti,vaikka autoissa kaikki irtosi käsiin ja vaihteet hyppivät pykälistä,milloin kartturin piti pitää vaihdekepistä kiinni.
--Mutta siitä huolimatta pidin Lanciasta!
Pat Moss pokaaleineen

1960 Pat Moss ja Anne Wisdom sekä Austin A40 Liege-Rooma-Liege-rallissa
V.1961 Pat tuli kolmanneksi RAC-rallissa ja sanojensa mukaan olisi voittanut rallin ellei hänen olisi pysähtyä lainaamaan ruotsalaiselle rallikuskille Erik "Carlsson på taket" Carlssonille rengasta.
Siitä rengasvaihdosta Pat sai myöhemmin Erikiltä kultarenkaat nimettömäänsä.
V.1962 hän tuli toiseksi Austin Healeyllään RAC-rallissa ,mutta lopullinen voitto tuli saman vuoden Tulppaanirallissa äskettäin esitetyllä Mini Cooperilla.
Mini Cooperista ,mitä aiemmin hän  kuvasi kitkuvaksi pieneksi laatikoksi,Pat ei pitänyt,koska auto käyttäytyi holtittomasti ääritilanteissa.
Suomalaiset ralliajajat Mäkinen ja Aaltonen puolestaan osasivat ajaa vikuroivat Mini Cooperinsa RAC:n ja Monte Carlon ralleissa voittopokaaleille.

Mäkisen Mini Cooper-hyppy
Juhart 2004
1962 Pat Mossin ja Morley-veljesten Healeyt varikolla Alppirallissa
V.1963 Pat Moss Healey-tallikaverinsa David Seigle-Morrisin kanssa houkuteltiin Fordin talliin ajamaan uutta Lotus-tallin virittämää Cortinaa,joilla tultaisiin ajamaan voittoon tulevaisuudessa.Välikaudella Patin onnistui tulla kuudenneksi Akropolis-rallissa ja samana vuonna hän meni naimisiin Erik Carlssonin kanssa .
V.1964 tuntui valoisemmalta hänen vaihdettua SAAB:in talliin koko kaudeksi,missä hän tuli 5. sijalle Monte Carlon rallissa,11. kansainvälisessä rallikisassa sinä vuonna.
V.1965 Pat  oli 3. Montessa,mitä hän piti kaikista kovimmaksi ralliksi lumimyrskyn iskiessä lähellä Chamberyä.
Lumimyräkkä sopi hyvin Saabille Pat Moss-Carlssonin näytettyä sarjan nopeimpia aikoja viimeisenä ralliyönä.
Hänet voitti vain Timo Mäkinen Mini Cooperillaan sekä Eugen Bohringerin rallispesiaalisportti Porsche 904:llä. Molemmat autot olivat kevyempiä ja voimakkaampia kuin 2-tahtinen  ja 55-hevosvoimainen Saab Sport.Samassa rallissa Pat sai naisluokan voittopokaalin.
Amerikassa Saab Sport ristittiin Saab 850 Monte Carloksi..

1965 Pat Mossin Saab Sport.

Erik Carlsson oli yli 180-senttiä pitkä svenssoni,jota pieni Pat sai katsella yläviistoon.
Erik rallikuninkaana oli kerran lausunut,että ralliajot ovat kuin sirkusta,missä joukko sakemanneja,svenssoneja ja fransmanneja sekoilevat keskenään.Pat olikin kerran lausunut olleensa pistoksissaan lyödäkseen Erikin laudalta ja muutaman kerran onnistunutkin kummankin ajaessa Saabia,mikä oli silloin paras ralliauto. Silloin ei yleensä koskaan sekaannuttu jelppimään toisia ajajia ja jos näki jonkun olevan tienposkessa,niin sai vain kiittää siitä,että pelistä oli yksi pois...jollei sitten sattunut olemaan tulipalo taikka iisimpi taipale.
--Olimme kilpailijoita ja maksettu voittamisesta!
Pat jatkoi.
Pat aina oli voittanut kotona Sterling-broidinsa Scrabble-pelilaudalla,koska isoveli oli huonompi tavaamisessa ja lausumisessa.
Rata-ajoihinkaan hän ei halunnut,koska se hänestä oli kuivaa,ikään kuin hiiri juoksisi loputtomasti pyörässä,kunnes joko putoaa hyrrästä tai sattuu jotain muuta yllättävää.
--Kunnes jotain todella menee vikaan!
Ralleissa hän oli kokenut kauheimmat onnettomuutensa,kuten v.1960 Solitudessa Saksassa,missä hän  Healeyssä kiisi alamäkeen kolmen voimakkaan AC Cobran perässä..jotka hänen onnistui ohittamaan...ehkä tyhmänrohkeasti sateessa..auton liukuessa vesiluistossa viimeiseen kaarteeseen.
Auto syöksyi rautatiepölkyistä tehtyihin kaiteisiin,yhden pölkyn mennessä etupyörän alle ja sieltä matkustajan istuimen läpi,auton kieriessä katon kautta penkkaa alas.
Hotellista olisi voinut nähdä auton ilmalennon kellotuskopin yli..
--Se oli ikävin tapaus!
Pat kertoi vetäessään savukkeesta syvät henkoset.
Onnettomuuden vakavuudesta huolimatta Patin ainoana huolenaiheena oli pelastaa auton sivuikkunat,koska uusia oli vaikeata saada..
--Ja Eric juoksi paikalle vetämään sivuikkunaa pois,että pääsisin ulos..
--Olin niin vihainen ja kerroin hänen pilanneen koko paskan..

1960 Solitude

1960 Solitude 1

Shirley Muldowney (10.6.1940--)
--------------------------------------------------------------



Shirley dragsterin vieressä
Shirley Muldowney
Pat Mossin nuoremmaksi amerikkalaiseksi sis-
kopuoleksi voitaisiin miesvaltaisessa dragsterkilpa-ajolajissa saavutustensa ja sisukkuutensa pohjalta  laskea kuuluisa dragsterkilpa-ajaja Shirley Muldowney.
Shirley oli syntynyt Burlingtonissa Vermontissa taksikuljettaja Belgium Benedict Roquen ja pyykkäri Mae Roquen perheeseen. Perhe muutti myöhemmin Schenectadyn kaupunkiin New Yorkin osavaltioon,missä Shirley kasvoi ja kävi koulunsa ja lopulta keskeyttämällä high schoolin muiden intressien tullessa eteen. Pat Moss ja Shirley  muistuttivat vain luonteeltaan toisiaan peräänantamattomuudessaan miesvaltaisessa urheilulajissa.Kauniimpana versiona Shirley olisi voinut kelvata vaikka Playboyn keskiaukeamakuvaksi. Hän pystyi vetämään kuitenkin toisella tavalla miesajajien haalarit nilkkoihin 275 mph:n nopeusennätyksellä rakettipolttoaineella käyvällä monsterdragsterilla 5.05 sekunnissa varttimaililla. 
Shirley muistaa ensimmäisen ajokokemuksensa tapahtuneen pikkutyttönä isänsä sylissä Pontiacissa,elämyksen yleensä kuuluvan vain samanikäisille 5-6 vuotiaille pikkupojille.
--Sitten siirryin traktorinpukille!
Shirley kertoi.
--Ja 13-vuotiaana lintsasin koulusta katsomaan varttimailin katukilpailuja.
V.1956 Shirley ajoi radalla Corvetteja.
--Mitä muut senajan teinitytöt tekivät?
--Ne levittivät majoneesia eväsleipien väliin!
Shirley napautti  naureskellen kysymystä.
--Ne vihasivat sisuani!

V.1958 18-vuotias Shirley ajoi ensimmäisen kerran dragstripillä Fonda Speedwayllä New Yorkissa 348-kuutiotuumaisella 1958-mallisella Chevroletilla. Kampanjoituaan neliovisilla muutaman vuoden hän meni naimisiin entisen rata-ajajan Jack Muldowneyn kanssa.
Jack rakensi Shirleyn ensimmäisen dragsterin,jolla hän myös ansaitsi dragsterlisenssin v.1965,pariskunnan kilpaillessa toisiaan vastaan idässä sekä keskilännessä.
Ruiskumoottorisia dragstereita seurasi  pari ahdindragsteria,joista toinen oli kaksimoottorinen monsteri,jolla Shirley kilpaili vuoden 1969 ja 1970 Nationaleissa sekä I divisioonan kisoissa.Vaikka Shirleyn ajotaidollaan oli voittanut useita pokaaleita ,miesvaltaisen kilpa-ajomaailman olisi pitänyt kuitenkin ottaa häntä vakavammin,koska pian sillä ei olisi enää valinnanvaraa.
Muut kilpa-ajajien vaimot harvemmin edes pääsivät varikkoalueille ja luvankin saatuaan päätyivät grillaamaan barbecueta herroilleen.



Shirley Muldowney Don Garlitsin rinnalla Nationaleissa.
Top Gas-luokan kuolinkamppailuissa v.1971 ja Funny Cars-luokan ollessa nousussa Shirleylle ei ollut vaikeata ottaa vastaan uusia haasteita. Muldowneyt ostivat Mustang Funny Carin Connie Kalittalta ja kilpailivat sillä koestripillä,jolloin Shirley voitti ensimmäisen suuremman kokousajonsa IHRA Southern Nationaleissa sinä vuonna,josta ei ollut takaisin paluuta.
1972 Shirley Mustang Funny Carinsa Burnoutissa
Muldownien erottua Shirley muutti Mount Clemensiin Minnesotaan ja lähemmäksi keskilännen kilpa-ajotapahtumia säilyttämällä autoaan Kalittan tallissa.Connie Kalittan kanssa Shirley piti tiimiä lähes samanlaisilla uusilla Mustangeilla Bounty Hunterilla ja Bounty Huntressilla.
V.1975 Shirley koki ensimmäisen tulevasta neljästä palosta,mitkä lopulta saivat hänet muuttamaan Funny Careista Top Fueliin.V.1976 hänen autonsa jälleen syttyi palamaan U.S. Nationalsien eliminaattoriajoissa,jolloin hän vannoi koskaan palaavansa Funny Careihin.
Aiemmin kaudella hän oli ansainnut Top Fuel-lisenssin detroitilaisessa Pancho Rendonissa.
Kanadassa Ontarion Cayugassa hän kilpaili Don Garlitsia,TV Tommya ja tietenkin Connie Kallittaa vastaan.
Vuoden 1975 ajokaudella englantilainen saippua-ja kosmetiikkavalmistaja English Leather astui sponsoroimaan Shirleyä.
--1977 Shirley voitti NHRA:n Winston Top Fuel-mestaruuden saamalla kongressin ansiopalkinnon erinomaisista saavutuksista sekä Car Craft-lehden Allstar Racing Teamin vuoden henkilö-palkinnon.
--1980 hän voitti ensimmäisenä henkilönä kaksi NHRA:n Top Fuel-titteliä ja kolmannen v.1982.
--1983 Shirley Muldowneystä tehtiin elokuva "Heart like a Wheel",ensimmäinen filmi dragkilpa-ajajasta,vaikkei selluloidi pystynyt nappaamaan hänen kilpailuhenkensä tulisuutta sekä päättäväisyyttä eikä kipakkaa kielenkäyttöä,jota kanssakilpailijat kokivat Shirleyn fueldragsterin vieressä varttimailin startin valokuusen juurella.
Eräs filmin paneelijäsenistä olikin ehdottanut filmin otsikon muuttamista "Heart like a Bulldog"-versioksi.
--V.1977 puolivälissä nuori teksasilainen nimeltään Rahn Tobler liittyi ryhmään tulemalla avaintekijäksi ensimmäisissä mestaruuksissa. 11 vuotta ja  kaksi mestaruutta taskussaan hänestä tuli Shirleyn toinen aviomies.
Tobler oli aina pahimmillakin hetkillä Shirleyn rinnalla,kuten kerran kun dragsterin etupyörävika väänsi auton radalta ojaan valinta-ajoissa v.1984 Le Grandnationaleissa Quebecissä.
Kova nopeus  murskasi Shirleyn kehoa,muttei henkeä.
--1987 hän istui jälleen dragsterissa ja vasta kahden vuoden perästä NHRA:n Fallnationaleissa Phoenixissa vuoden 1989 lopulla Shirley voitti 18. ja viimeisen mestaruutensa kansallisessa tapahtumassa.
--1990 ajettuaan Larry Minorille Muldowney ja Tobler keskittyivät kilpailutapahtumiin koko vuosikymmenen ajan vetonaulana täyteen ahdetuin katsomoin ja nimikirjoituten pyytäjien pitkin jonoin kaikkialla,mihin he menivät.
--1992 Shirleylle annettiin Yhdysvaltojen urheiluakatemian Mildred "Babe" Didrikson  Zaharias-urheuspalkinto,joka vuosittain annetaan henkilölle urheasta toiminnasta urheilun vastoinkäymisten voittamisesta.
--V.1997 hänet äänestettiin  akatemian 25:n naispuolisten huippuammattilaisurheilijan ryhmään vv.1992-1995. Shirley myös valittiin New Yorkin osavaltion senaatin kunnialliseen 30 huomattavan naisen joukkoon ,johon mm. kuuluvat Susan B.Anthony ja Eleanor Roosevelt.
Sports Illustrated-lehti valitsi hänet myös naisten sadan huippu-urheilijan listalle.
Shirley oli ikuisesti kiitollinen kanssakilpailijalleen ja vastustajalleen Don Garlitsille,joka eräässä kansallisessa julkaisussa kehui Shirleyä taivaaseen "planeetan suurimpana naiskilpa-ajajana".
Tässä tapauksessa Shirleyllä seisoi kaksi miestä takanaan, Big Daddy Garlits ja Rahn Tobler.

Shirley v.2012
1960 Don Garlitsin maailman nopein dragsteri

2012 Don "Big Daddy"Garlits ja Dodge Challenger.
BonnieParker ja 1932 Ford V8 Model 18
 Naisajajia pankkialalta
.........................................................

Konnapariskunnan Bonnien ja Clyden viimeisenä pakoautona oli 1934-mallinen Ford V8 Fordor. Clyde Barrow oli kirjoittanut ylistyskirjeen Henry Fordille auton hyvistä ominaisuuksista etenkin pakoautona,mikä valitettavasti lopulta päätyi pakenevien kanssa poliisien Thompson-konepistoolien suolaamaksi.Vaikka Clyde Barrow enimmäkseen ajoi autoa pankkiryöstökeikoilla,Bonnie Parker kaksi Camel-askia päivässä polttavana supernaisena hyvinkin oli saattanut olla kakkoskuskina.
Clyde Barrowta Teksasin ulkopuolella ei oltaisi pidetty yksinään kuin tavallisena pistoolia tyrkyttävänä konnana,mutta blondattu Bonnie Parker antoi pankkiroistoparille tiettyä  seksittyyttä. Kovaksikeitetty teksasilainen poliisietsivä Jack Hamer vuoden 1934 huhtikuussa miehineen suolasi konetuliaseilla parin Jolinin pikkukaupungissa Missourissa anastettuun Fordiin ilman pysähdyskäskyä,jolloin Clyde Barrow ampui takaisin Browning-kiväärillään kohti poliiseja,jotka ensiksi olivat avanneet tulen. Bonnie Parkerista ruuminavauksessa löydettiin yli 20 luodinreikää ja  Clyde Barrowsta 17 kappaletta. Poliisit yhteensä ampuivat 150 laukausta autoa kohti. Bonnie ei ollut ampunut laukaustakaan.
Paikalle saapuneet katsojat  leikkasivat linkkuveitsillä Bonnien hiuskiehkuroita ja hameesta paloja suveniireiksi.Clyde Barrowin korvaakin ja pikkusormea eräs uskalias yritti leikata veitsellä irti,poliisien puututtua ruumiinryöstöön.

Bonnie Parker ja Clyde Barrow sekä 1932 Ford V8
 
1922 Wanted--John Herbert
Dillinger
Kieltolakiajan ja sitä seuranneen 30-luvun alkupuoliskon pula-ajan pankkiriyöstäjien tyttöystävinä naiset pitivät yleensä kakkoskuskin paikkaa,kuten mm. John Dillingerin ja Baby Face Nelsonin tapauksissa.Pankkiryöstäjä John Dillingerin ura päättyi fataalisesti jalkakäytävälle FBI:n agenttien revolvereista punahameisen "Lady in Red" tyttöystävän petettyä ja ilmiannettua hänet Chicagon Biograph-elokuvateatterista poistuessaan. Punahameinen pettäjätär ja ystäväväyär oli romanialaissyntyinen emigranttinainen ja porttolan omistaja Anne Sage,joka pakon ja maastakarkoituksen uhasta suostui Dillingerin ilmiantamiseen.

John Dillingeriä näytteli vuoden 1991 televisiofilmiversiossa Mark Harmon,joka nykyään näyttelee sotilastiedusteluetsivää lain oikealla puolella NCIS-televisiosarjassa.
Baby Face Nelson kuoli tyttöystävänsä Helen Gillisin syliin poliisien ampumana.

Toinen pankkiryöstäjä Pretty Boy Nelson v.1934 ajoi sumussa pakoautollaan puhelintolppaan ja käryämisen pelosta lähetti kahden naiskumppaninsa hakemaan vetoautoa läheiseltä korjaamolta.
Clyde Barrowin veljen Marvin "Buck" Barrowin vaimon ja rikolliskumppanin ura taas päättyi vuonna v. 1933 kiinniottoon. Hän oli pukeutunut pidätyksen aikana iowalaisen Exeterin pikkukaupungin liepeillä asukkaiden huomiota herättävään asuun,miesmäisiin ratsastushousuihin sekä -saappaisiin ja kauluspaitaan,ostettuaan paikallisesta rohdoskaupasta lääkkeitä ja sideharsoja miehensä haavoihin. 
Blanche sai tuomion murhayrityksestä ja armahdettiin vankilasta hyvästä käytöksestä v.1939.Buck Barrow oli kuollut v.1933 ampumahaavoihin heinäkuussa 1933.

Blanche Barrowin pidätys 1933.



Bonnie and Clyden v.1967 filmatisoinnissa Clyde Barrowta näytteli samoin yksi Hollywoodin Pretty Boy Warren Beatty,Shirley McLanen velipoika sekä Bonnie Parkerina Faye Dunaway.
Todellisuudessa Clyde ei ollut komea eikä nätti .
Oikea Bonnie Parkerkaan ei näyttänyt miltään kaunottarelta.
"The King of Cool" Steve McQueen Faye Dunawayn vastanäyttelijänä v 1968 The Thomas Crown Affair-filmin ensiversiossa oli lausunut naisvastanäyttelijättärensä viileydestä suutelukohtauksissa nimellä "Day Funaway".Filmissä upporikas playboymiljonääri etsiväystävättärensä kanssa suunnitteli taidemuseoryöstön.
Vuoden 1999 versiossa pääosaa esitti Pierce Brosnan  ja naisosaa Rene Russo

Bonnie Parker 1933
Bonnien ja Clyden 1934 Ford V8
suolattuna

Faye Dunaway ja Warren Beatty
Bonniena ja Clydenä 1967.