 |
| 2005.Molaven talon autio veranta Jukka-(Yucca) palmun oksia oikealla. |
Vaahteran alta Jukka-palmun alle (Tita Fhelyn testamentti)
-------------------------------------------------------------------------------------------------
"Mikkään ei pahhaa tapa,ei ies kuolemantaati!"
Ruustinnan mietteitä ihmisen peruspahuudesta
Vuoden 2004 marraskuussa Shrewsbury Roadin vaahterat olivat tiputtaneet ruskeat lehtensä katukäytäville,joita Newhamin kadunsiivoojat eivät olleet korjanneet kahteen viikkoon. Katukäytävillä kahlaavat töihin menijät kiroilivat mielessään lehtimerta yrittäessään pääsemisestä ajoissa Romford Roadin bussipysäkille.
Ainoastaan Jussin talon katukäytävä oli täysin puhdas lehdistä ja lumesta,koska papinpojan vereen oli ruiskattu geeneissä ja kotikoulutuksessa uutteruuden ja siistiyden pisaroita. Brittitalonomistajia ei oltu koskaan koulutettu siivoamaan katuosuuksiaan,koska maassa luotettiin valtion,kaupungin sekä kunnan hoitavan katujen siivouksen,mitä ne tekivät vain joka toisviikkoisilla spurteilla...nekin puolihuolimattomasti.
Nyt oli vielä lisäksi idästä saapunut kylmävirtaus kietaissut Shrewsbury Roadin valkoiseen lumivaippaansa peittämällä vaahteranlehtimeren pois rikkana silmästä.
Silti Newhamin aurauskalustoa ei koskaan kuulunut eikä näkynyt,kunnan pomojen odotellessa ilman lämpiämistä sekä lumen sulamista.
Forest Gatessä ei talvisin koskaan aurattu sivukatuja,vaan vain pääväylille kipattiin kuorma-autoista suolaa katujen sulattamaiseksi sekä autopeltimatovahinkojen lisäämiseksi.
Lisäksi kaikki henkilöautot,bussit ja kuorma-autot luistelivat osaksi jopa kaljuilla kesärenkailla,koskei saarille ei oltu keksitty vielä talvirengaspakkoa .
 |
| 2005 marraskuu. Shrewsbury Roadin ensilumi. |
Lentokoneessa melkein vuorokauden istuminen puudutti jalkataipeita ja Jussista tuntui,että käveltyään monien lentojen aikana käytävällä jalkojaan suoristellen puutumisen ehkäisemiseksi, hän oli oikeastaan patikoinut satoja kertoja eri lentoyhtiöiden "puikoissa" Riyadhista ja Lontoosta Manilaan.
Manilaan palaaminen johtui monista syistä.
Ensiksikään talvella ei ollut maalausurakoita ja pari parin kuukauden tuurityötä temppinä eli väliaikaisena työntekijänä (Tootingin St.Georgen sairaalan steriili-instrumenttijakelumiehenä ja Portland Streetin privaattisairaalan porterina eli potilaskärrääjänä) olivat jo elettyä elämää.
Tyhjänpolkijaksi ja tupauunoksi hän ei halunnut jäädä eikä Shrewsbury Roadin filippiinojen talonmieheksikään.
Samoin hänen selkänsä aina äityi lontoolaisissa säänmuutoksesta kosteaan ja kylmään välilevyrikon takia,mikä vaati orientin lämpöä tokeentuakseen.
Selkäruotoaan hän piti parempana barometrinä ja säänhaistajana kuin BBC:n Metin sääennusteita.
Lisäksi Jussin nuorin tytär tarvitsi läksyjen tenttaajaa ja kuulustelijaa sekä yleensäkin toista vanhemmista.
Jussin vaimolla oli ollut vain etäinen suhde kumpaankiin tyttäreensä kauko-ojattuna äitinä,käytyään vain Saudista Manilassa poikimassa pennut Fhely-siskonsa hoidettaviksi.
Vaimo ei ollut yksin tässä etäisavioliittoasetelmassa,koska näin oli käynyt sadoissa tuhansissa filippiinoperheissä,joidenka vanhemmat tai äiti oli töissä arabimaissa,Yhdysvalloissa sekä Englannissa.
Felicitas alias Tita Fhely (Fhely-täti)
--------------------------------------------------------------------------
 |
| V.1971.Dela Cruzin siskokset Estrelitan Penyafrancia-kadun asunnossa Vas.Geraldine,Estrelita ,Felicitas ja Cynthia |
Felicitas eli Tita Fhely,Jussin vaimon vanhin sisko,joka kuoli v.2010 diabetesin aiheuttamiin monisisäelinvaurioihin,oli ollut koko Molavessa olonsa aikana v.1987-2010 talon ns. residenssipiruna.
Jussin vaimokaan ei koskaan antanut anteeksi isosiskolleen,mitä vahinkoa tämä oli tehnyt tyttärilleen,talolle ja jopa omalle miehelleen Jussille,joka oli aina ollut Fhelyn kaunan ja vihan tulilinjalla.
Kaikkien vaimon Manilan lähisukulaisten epäonneksi Jussi oli muuttunut mies päästyään irti Bacchuksen kirouksesta eikä edes tarttunut yhteenkään San Miguel-kaljapullon kaulaankaan,vaikka talon residenssipiru,vaimon vanhin sisko Fhely yritti tehdä hänen olonsa mitä tukalammaksi .
Jussille oli käynyt samoin kuin yhdessä Lasse Pöystin ja Birgit Ulfssonin näytelmässä,missä alkoholisoitunut isä oli tehnyt parannuksen ja tullut raittiiksi.
Sitä raittiutta koko perhe ei kestänyt,isän muututtua kunnon mieheksi..
Fhely teki kaikkensa rahanpimennystemppuilullaan ja selän takana juoruiluillaan naapurin rouvien kanssa..
Tämä oli Jussin vaimon laiska ja pahansuopainen vanhapiikasisko,joka aina vertasi Jussin ja pikkusiskonsa elämää menestyviien Molaven asuinalueen perheiden kanssa kehumalla,että " They have a Business".
Jussi oli kerran karjaissut tälle takaisin,että tarkoittaako se bisness sitä,että jollakin naapurilla on jossain vihannes- ja lihamarkkinahallissa ns."Hole in the Wall".
Jussin vaimokin äityi siskonsa kommenteista sanomalla,että jos ei Fhelyn elämä kelpaa täysihoidossa ja päivärahalla,niin tämä saa muuttaa niiden parempien bisnesperheiden hotteisiin.
 |
| 2010.Iloinen suruväki Fhelyn hautajaisissa |
Jussikin oli suoraan sanonut,ettei vanhalle koiralle voi enää opettaa uusia temppuja.
Vanhuudesta ja naisen iästä puheenollen Jussi oli kysäissyt vaimonsa vanhimman siskon ikää.
Minkäänlaista syntymätodistusta hänelle ei koskaan näytetty uuden sukunsa perheenjäsenistä,vaan arvaillut kunkin iän.
Jussi oli lukenut,että ne konkistadorit ja katolilaissmunkit jo 1500-luvulla perustivat saarille henkikirjoitusrekisterin,vaikkakin suurin osa lukutaidottomista kruksasi sen kuuluisan kruksin eli Cruzin kirjoihin sulkakynällä ja yli puolet Las Islas Filipinas-saarien alkuasukkaista sai Cruzin sekä Dela Cruzin ,saman kuin vaimon perheen sukunimen.
Vaimo ei tiennyt edes isänsäkään ikää,mikä kummastutti.
Itsestään rouvalla kyllä oli syntymätodistus Baguiosta, jopa kaksikin,yksi espanjankielinen Geraldina Rosita Dela Cruzille ja toinen amerikkalaistettu Geraldine Rosemary Dela Cruzille.,syntynyt Baguiossa 22.12 1947.
 |
| Geraldina Rosita v.1951 baguiolaisessa studiokuvassa |
 |
| Geraldine v.1972 Manilan Pasigin Medical Cityn sairaanhoitajana |
Hän nuorimpana oli syntynyt 1947 kaksi vuotta sen jälkeen,kun kenraali Yamashitan täiset ja luteiset sotilaat pakkasivat kamppeensa uusille saarilta toisille hyppelyille takaisin Nipponin saarille.
Gerry oletti,että v.1987 edesmennyt Cynthia oli syntynyt kaksi vuotta aiemmin 1945,Estrelita kaksi vuotta aiemmin Cynthiaa 1943 ja Felicitas eli Fhely viisi vuotta ennen Cynthiaa eli 1938.
Näin hyvin se ynnääminen kävi. ja Fhelyn vuonna 2004 piti siis olla 66-vuotias vanhapiika,joka teininä ja varttuneempana vietti sosiologian opiskeluja välttäen aikaansa juoruilemalla isä-Anteron Gabreran rohdoskaupan edessä Baguion Session Roadilla ,John Haysin kadettien tansseissa sekä tyttöbarkada-pippaloissa (Barkada--kaveripiiri).
Fhelyn kyllä piti seistä rohdoskaupan tiskin takana myymässä ja silloin kun hän sattui olemaan kassakoneen ääressä,kassasta hiljalleen väheni päiväsaldoa väkintäin parinkymmenen peson arvosta tupakan ja meikkien ostoon.
 |
| 1970.Baguion Session Road. Vasemmanpuoleisessa pyöreäkulmaisen hotellirakennuksen alakerrassa sijaitsi Antero Dela Cruxin Gabrera-rohdoskauppa ,mikä myytiin myöhemmin Mercury Drug-rohdoskauppaketjulle 1972. |
Jussin vaimo värväsi siskonsa samana vuonna juuri syntyneen Johanna-tyttärensä lastenhoitajaksi ja major doma'ksi eli taloudenhoitajaksi Molaven taloonsa Manilan Paranaquessa.
Fhelyn Cebusta lähtö kesti aikansa,koska tämän piti inventoida Cynthia-siskonsa kuolinpesää,mistä hänen kleptona olisi pitänyt panna laukkuunsa koruja ja vaatteita.
Cynthian leski "Raffy" Raffinian,paikallisen Pepsi-Colan pullotustehtaan pääinsinööri,oli käskenyt Fhelyä pakkaamaan kimpsunsa välittömästi sanomalla,että edesmnenneen vaimon irtonainen omaisuus kuuluu vaim omaisten perheelle.
Kellään muulla Dela Cruzin sisaruksista ei ollut samanlaisia Fhelyn luonteenpiirteitä,vaikkakin toiseksi vanhemmalla Estrelitalla oli toisenlaisia vahvan naisen verbaalisia purkauksia ,mitä varmaankin tarvittiin insinöörimiehensä Billy Boyn hypokondristen (sairauksien luulotauti) oikkujen hallinnassa.
Pariskunta olikin tapellut yhtä soittoa sitten naimisiin mentyään v.1969.
Lita-sisko (Esterlita) Molaven talossa vieraillessaan ja verannalla istuessaan pelkäsi Jussin Yucca-puuta kertomalla katolisessa animismissaan,että puussa asui paha ja pieni "Dwende"-kääpiö,joka on taikonut pahan hengen hallitsemaan taloa.
Kerran Litan istuessa verannalla,Jussi oli aamutoiminaan kiivennyt alumiinitikkailla etupuutarhan Yucca-puuhun katkomaan ja karsimaan nopeasti kasvaneita oksanhaaroja.
Puuhan ei ollut oikeastaan puu vaan kasvi,kuten kookospalmukin säilötessään rungossaan ja oksissaan älyttömän määrän vettä.
Oksalla istuessaan timpurinsaha kädessään Jussi huusi alas Litalle,ettei ollut tavannut sitä dwendekääpiötä.mutta tuhansia keltaisia kusiaismuurahaisia,jotka tykkäsivät puun makeasta runkomehusta.
Ne vasta ovat paholaisia naapurin avoimelta tontilta vierailevien termiittien kanssa.
Termiitit olivat kerran syöneet kahden makuuhuoneen välisen vanerikatteiset seinäkoolingit pitseiksi.
Jussi oli hakannut seinän alas ja kutsunut hyönteismyrkyttäjän paikalle ruiskimaan termiittimyrkkyä kaikkiin.talon puuosiin.
Myrkkypoliisi oli lisäksi kertonut,että termiitit osaavat kaivautua jopa takapihan betonilaattaankin..
Tämä kävi hajoittamassa ja polttamassa talon takaisen tyhjän ja viidakkomaisen tontin pari termiittikekoa asuinalueen varjelemiseksi uudelta termiittihyökkäykseltä.
Talon gekkoliskoihin Jussi ei puuttunut,koska nämä palvelivat hyönteisten harventajina välikatossa ylösalaisin kävellen ja pitkillä kielillään itikoita suuhunsa napsien, keskustellen erikoisella "tsk-tsk-kielellään". liskokavereidensa kanssa.
 |
| Gekko |
Samoin hän makuuhuoneessaan pinkkasi ja viikkasi likaisia vaatteitaan,kuivattuaan ne ensin hiestä kylpyhuoneen narikassa.
Konepesun hän teki kerran kuukaudessa.
Polvista lian kiiltäviä kukkapöksyjään Fhely ei pessyt,kunnes joku huomautti niistä.
Samoin koskaan pesemätöntä ja melkein mustunutta keittiöessua hän käytti vain silloin,kun naapurin Mila-rouva tuli haastattelemaan portille,antaakseen kuvan ahkeruudestaan.
Yhtäkkiä Fhelyn jostain kummasta yleensä erittäin sosiaalinen käyttäytyminenkin laantui.
Hän ei enää käynyt naapurin Mila-rouvan luona utelemassa viimeisiä juoruja eikä koripallokentän toisella puolella asuvan Monet-rouvan luona tarkastamassa,miten rouvan mies Butch,joka oli DWPH:n (Department of Public Highways eli Filippiinien TVL) alueinsinööri,rakennuttanut ilmaisella valtion työvoimalla ja materiaaleilla kolmannen kerroksen taloonsa.
Butch oli kuuluisa syrjähypyistään ja Merville Access Roadin karaokebaareissa maksulliset tanssitytöt kutsuivat tätä Sugar Daddyksi ja Papaksi.
Monet ei ollut kovinkaan pahoillaan miehensä syrjähypyistä,koska Butch oli hyvä isä sekä perheen ansaitsija,sellainen "Good Provider!.
Jussia Fhely ei pitänyt Good Providerina,vaan jonakin aloittelevana taiteilijana,jonka vaimo ansaitsi enemmän rahaa Lontoossa.
Silti Jussin ansiot Lontoosta kelpasivat tämän pohjattomaan essuntaskuun.Jussin omilla Saudin ansioilla Molaven talo oli valmistunut kalusteitaan ja autoja myöten.
Silti Fhely ei uskonut ikuisena skeptikkona Jussin pistäneen centavoakaan taloon.
Fhely ei ollut vielä silloin v.1983 paikalla Jussin astuttua Gerry-morsiamensa rakennuttamaan Molaven taloon,mistä kaikki viimeistely ja jopa ikkunat puuttuivat.Yleensä viimeistelyyn uppoaa rahaa enemmän kuin perusrakentamiseen.
Portilla odotteli Gerryn värväämä ämpäriurakoitsija Condrad pyytämässä kahtatuhatta dollaria tehdyistä ja tekemättömistä töistä.
Jussi kertoi Condradille tarkastavansa talon ensin läpikohtaisesti.Yllätyksekseen Jussi havaitsi pistorasioista vain 10 senttimetrin pituisia johdon pätkiä eikä vesihanoista juossut tippaakaan vettä,mikä todisti, ettei sähköjohtoja löytyisi seiniin upotetuista PVC-conduitputkista eikä pohjalaattaan asennettuja vesiputkia oltu ilmeisesti koskaan liitetty.
Jussi meni Condradin luokse kertomaan Jobin postista,käskemällä miestä poistumaan heti paikalta tai kutsuu poliisit paikalle.
Condradista ei enää kuultu.
Fhely lopetti myös Molaven kappelissa pidettyihin sunnuntaimessuihin menon,vaikka oli hyvillään silloin ,kun nuoret Mervillen Eucharistipappisseminaarin nuoret neitopojat kävivät häntä helssaamassa verannalla.
Niille hän tarjosi talon parasta kakkua ja kahvia Gerryn kalliista posliiniserviiisistä,käskemällä vielä Jussin Riitta-kuopusta ostamaan Abatay-naapurin sarisarikaupasta viisi puolentoistalitran cokispulloa ja pussillisen jäitä.
Pappiskokelaiden lähdettyä Fhely teki olohuoneen marmorilattialle pedin alkamalla seuraamaan selällään televisioista telenoveloita ja filippiinodraamoja TV Patrolin iltauutisiin asti,jolloin ABS-CBN:n uutisankkuri Noli de Castro toivotti katsojille "Magandang Gabi Bayan!".."Hyvää iltaa kotimaa!"
Silloin Fhely jo nukkui syvässä draamaunessaan.
Noli de Castrosa tuli myöhemmin presidentti Gloria Macapagal-Arroyon varapresidentti.
Uuden presidentin Nonoy Aquinon (presidentti Cory Aquinon poika) astuttua v. 2009 Malacanyanin presidentin linnaan,Noli palasi takaisin ABS-CBN:n uutisankkuriksi Korina Sabchezin seuraksi.
 |
| Uutisankkuri ja entinen varapresidentti Noli de Castro |
 |
| Uutisankkuritar Korina Sanchez |
Jussi uutena major domana Jukka-palmun varjossa
----------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| Yucca tree |
Tällöin päättyi ruokaostoksista vaihtorahojen liiveihin paneminen sekä kuukausibudjetin vapaa käyttö omiin tarpeisiin.
Jussi huomasi myös,että Fhelyllä oli enemmän taipumusta tavallisiin,mutta pitempiin päivänokosiin,vanhapiian aina valittaessa,että "I am so tired!"
Tämä ei enää taistellut edes Jussin tyttärien kanssa kuin teini-ikäinen mitättömistä päivän asioista,vaan poistui makuukamariinsa koisaamaan Prinsessa Ruususen untaan tuntikaupalla.
Jotain oli vialla eikä se ollut iän tuomaa hitautta eikä unen tarvetta.
Jussi otettuaan major doman viran pesi lattiat,siivosi makuuhuoneet, olohuoneen,keittiön ja kylpyhuoneet.
Kaksi kylpyhuonetta, sisäkeittiön sekä takapihan katoksen alla sijaitsevan "dirty kitchen'in" hän pesi höyrypesurilla paksun ja vuosia piinttyneen lian irroittamiseksi.
Fhelyn kuukausia varastoidut ja sameentuneet juomavesipullot,jotka kattoivat takakeittiön tiskin,Jussi tyhjensi lavuaariin.
Kleptopsykoosissaan Fhely oli varastoinut jopa juomaveden muovisaaveihin.-kannuihin ja -pulloihin,avaamatta koskaan yhtäkään vesiastiaa tarpeeseen.
Dirty kitchen filippiinolaisessa köksäkulttuurissa on tarkoitettu raskaimpien patojen ja paistinpannujen pesuun sekä pyykinpesuun että ruoanlaittoon..
Ennen vanhaan myös Nipa-bambumökin takana keitettiin hiilitulella talon ruoat.
Joskus myös Molaven talossa 90-luvulla pitkien jopa koko päivän kestäneiden "brown-outien" eli sähkökatkoksien aikana Fhely joutui vanhan tavan mukaan köksäämään "Ulin"-tulella (Ulin-puuhiili).
 |
| Tyypillinen filippino-dirty kitchen |
Hajuelämykseen sekoittui pesemättömän WC-pytyn virtsan tuoksu ja piruttaren naulassa kuivuvat likaiset isokuppiset ja lian harmaannuttamat rintaliivit sekä hikiset Michael Jacksonin mustasta harmaaksi haalistuneet Thriller-teepaidat.
Jussi lääkärikirjaan vilkaisematta arvasi Fhelyn sairastavan diabetestä eli sokeritautia.
Oma vaimohan oli diabeetikko.
Vessa-kylpyhuoneen Jussi pesi ja steriloi höyrypesurilla,viskaamalla kaikki vaatekoukuissa roikkuneet virttyneet teepaidat ja rintsikat dirty kitchenin pesukoneeseen ja jopa hammasharjalla raaputti kylppärin kaakelilaattojen saumat valkoisiksi.
Jussin vaimon saavuttua lomille Lontoosta,Fhely vietiin Makati Medical-sairaalaan,missä tästä todettiin A-luokan diabetes sekä tuberkuloosi.
Sairaalasta päästyään Fhely päätti mennä loppuelämäkseen sairaslomalle,lopettamalla vähäisemmätkin taloustyöt.
Talon pyykit tuli pesemään Buendiasta Vaimon Catalina-äidin nuorempi ja lähes 80-vuotias sisko Auntie Sining,joka koko ikänsä oli työskennellyt pyykkärinä.
Auntie Sining, samoin vanhapiika oli laiha,mutta jäntevän sinnikäs mummo,joka inhosi Fhelyn laiskuutta.
Jussi ja Geraldine olivat palkanneet Auntie Siningin perheen pyykkäriksi jo vuodesta 1987,kun vain ehti Metro Manilan Makatin kaupungin buendialaisen Laya-sukuhaaran pyykkitalkoista.
Auntie Sining oli säästäväinen pienestä palkastaan kehumalla jopa Fhelylle ostaneensa jo oman arkun sekä hautapaikankin.
Tämä oli lisäksi moittinut Fhelyä,joka ei ollut saanut elämässään centavoakaan kokoon,että haluaisiko tämä tulla kuopatuksi Jussin ja Gerryn varoilla.
Fhely oli vain tokaissut olkaansa kohauttaen Auntielle:
--Bahala siya ba na! (Se on heidän asiansa!)
Auntie Sining oli muuten harmiton seuralainen,joka aamukahvikupin takaa hampaattomalla suullaan hihitteli
pienillekin vitseille,mutta pippuria tältä löytyi vastakaneettien suoltamiseksi,etenkin tapellessaan Fhelyn kanssa.
Jussista Auntie Sining muistutti paljon Seura-lehden Matti Mainio ja Jussi Juonio-sarjakuvan (Matt and Jeff) mummelia,jonka hampaaton suu oli työntänyt leukaa eteenpäin kuin ostoskassin kantokoukuksi.
Samoin kummallakin oli niskassaan harmaa tukkanuttura elikä se siveyden sipuli.
 |
| Tita Fhely v.2008 Dennis Dienten ,Litan pojan tyttärien kanssa |
 |
| Tita Fhely ja Auntie Sining v..2010 |
Johannan kanssa Fhely taisteli jatkuvasti,tytön havaittua tätinsä kierouden ja epärehellisyyden.
V.2005 toukokuussa Jussin vanhimman tyttären Johannan täyttäessä 18 vuotta Gerry-rouva pisti debyyjuhliin Manila Hotel:issa Makatissa noin 100.000 pesoa eli lähes 1000 silloista sterlingpuntaa Barclay-lainalla.
Tilaisuus oli myös Fhelylle viimeinen suuri juhla,missä sai ilmaiseksi syödä viiden sortin menyyn ja panna käsiveskaansa loppurääppeet iltamussutteluksi.
Silloin hän oli vielä jokseenkin paremmassa kunnossa ja aktiivinen Molave Park Homeowner's Associationin järjestämissä pippaloissa,kuten Jussin talon vastapuolella sijaitsevalla koripallokentällä pidetyissä Ballroom-tansseissa ja vuosittaisissa asuinalueen barriofiestoissa sekä Santa Cruzan'in että Uudenvuoden juhlissa.
Lisäksi hän kolusi vierasluutana kaikki asuinalueen syntymäpäiväjuhlat.
Jokaisesta tapahtumasta Jussin talon keittiön jääkaappiin ilmestyi paperiservetteihin käärittyjä ruokatuliaisia,minkä päälle oli tussilla kirjoitettu "Fhely..Don't Touch!"
Asuinalueella Fhely tunnettiin pitojen ruokakuokkijana,jota monissa talouksissa ei katsottu kovin hyvällä silmällä.
Dela Cruzin perheen kaikille tyttärille oli ilmeisesti jäänyt jonkinlainen sielunvamma puutteellisesta elämisestä apteekkari Antero dela Cruzin vuiokratalossa Baguiossa.
Joka vuosi Molavessa vietettiin Halloweenia,jolloin pikku-Riitta puettiin noidaksi mustin lierihatuin ja trikoin koputtelemaan talojen ovia muovikori kädessä Trick and Treat-pyynnöin.Fhelyn piti myös olla mukana esiliinana ja ihan oikeana noitana ilman mitään meikkejä omin pikkukorein.
Kummankin noidan korit täyttyivät makeisista,Fhelyn pistettyä illalla oman makeispussinsa jääkaapin vihanneslokeroon samoin Fhely-varoituksin.
 |
| Riitta Ritz nelivuotiaana v.1997 Halloween-piruna |
 |
| Riitta Ritz toinen vasemmalta.v.2012 St.Scholastica Collegen hotelli-ja ravintolakoulun kakkukursseilla |
Silti varojen tiukkuudesta huolimatta Antero tunnettiin hyvänä pukeutujana Catalina-rouvan hyvällä keittotaidoillaan loihdittua makoisia annoksia pienistäkin tarpeista.
Jussin vaimokin vielä tänä päivänä Lontoossa muistelee Catalina-äidin hyviä ruokia ja valmistaa itselleen pula-ajan ruokia,kuten paistettua sardiinia tomaattikastikkeessa riisin kera.
Hän myös kaihoaa lapsuuttaan,miten melkein tyhjässä ruokapöydässä hän nautti vain keitetystä riisistä,mihin sai sekoittaa Carnationin makeata maitokermaa pienestä peltipurkista.
Se kävi hänelle silloin pää-ja jälkiruoasta.
 |
| Apteekkari Antero dela Cruzin perhe v.1951 Baguiossa. |
Jussi ei kokenut tämän kanssa asumista miksikään viha-ja rakkaussuhteeksi,koska siitä puuttui kokonaan se rakkaus-sana.
Etäisavioliitossa oman Gerry-vaimonsa kanssa hän tunsi Fhelyn paremmin kuin oman aviopuolisonsa.
Useasti hän oli ajanut tyttäriensä ja Fhelyn kanssa visiitille Beirutin taksimersullaan Makatin Glorietta-ostoskeskukseen. Kerran eräs filippiinomies ostarin marmorikäytävällä törmäsi doorialaisiin pylväisiin katsottuaan perään,miten valkoinen mies oli voinut naida vanhemman ja ruttuisen filippiinanaisen,joka oli vielä ylimeikannut itsensä variksenpelättimen näköiseksi.
Yleensä Jussi käveli pari metriä edellä,ettei häntä yhdistettäisi Fhelyyn minkäänlaisesta aviosuhteesta.
Tavallisesti ostoskeskuksissa näki pariskuntia,missä mies sattui olemaan vanha amerikkalainen tai eurooppalainen eläkeläinen ja vaimo provinnsista naitu vaatimaton filippiinamaalaisneitonen taikka vahvasti meikattu Ermitan yökerhokorttelin baarityttö.
Ihmettelyjen aika ei koskaan ollut ohi!
Fhely ei koskaan ollut elämäänsä tyytyväinen,vaan aina kateellinen toisten menestyksistä ja jopa baguiolaisten koulukaveriensa naimisista varakkaisiin tuomari-ja upseeriperheisiin.
Edes asuminen Jussin ja siskonsa Gerryn talossa ilmaiseksi ja jopa palkkaa vasten ei tyydyttänyt hänen kateuttaan ja ahneuttaan.
Hän ilmeisesti peitti omaa epävarmuuttaan ja epäonnistumistaan elämässään asumalla vanhempiensa kanssa 70-luvulle asti,kunnes Antero ja Catalina muuttivat Manilaan Gabrera-apteekin myynnin jälkeen Mercury Drug-ketjulle.
Antero ja Catalina ilman mitään ennaltavaroitusta muuttivat v.1971 Estrelita-tyttären ja Billy Boyn pieneen asuntoon Manilan Pacon kaupunginosan Penyafrancia-kadun vuokrakasarmissa.
Fhely muutti Cynthia-siskonsa luokse lastenhoitajaksi Cebu Cityyn.
Ainoina omaisuuksina vanhemmilla oli mukanaan Manilaan kaksi isoa pahvilaatikkoa sekä vanha antiikkinen narrapuinen lasikaappi eli aparador.
Vasta Jussin ja Gerryn talon valmistuttua Molavessa v.1984 Antero ja Catalina muuttivat uuteen taloon.
Myöhemmin Catalinan kuoltua vatsasyöpään v.1985 Antero jäi pitämään taloa puutarhurina useiden päiväsiestojen välillä.
Gerry-vaimo oli kertonut Jussille,ettei hänen äitinsäkään koskaan näyttänyt tyytyväiseltä elämäänsä velkaisen apteekkarin vaimona,vaan istuskeli päivittäin varakkaampien naapurinrouvien kanssa mahjong-pöydässä Ginebra San Miguel-ginilasillisten hilpeyttämänä.
Catalinalla oli veressään samanlaista vieraskateutta sekä saavuttamattoman hyvän elämän kaipuuta kuin vanhimmalla Fhely-tyttärellään.
Oliko se verenperintöä?
Jussi oli saanut tietää,miten Baguiossa 1960-luvulla monet kerrat isä-Anteron tullessa apteekista illalla kotiin,keittiönpöydällä ei ollut valmiina ruokaa.eikä emännästäkään näkynyt jälkeäkään.
Antero lähetti nuorimman Geraldinen hakemaan äitiä naapurin rouvan mahjong-pöydästä,missä naapuriston rouvat olivat pelanneet aamuseitsemästä Ginebra San Miguel-ginin vahvistamina.
Äiti Catalina yleensä istui pöydän päässä Champion-menttolisavukkeen kekälepää suunsa sisässä kuten monilla igorot-alkuasukasrouvilla oli tapana pitää Tabacalera-sikaria suussaan..
Fhely myöskin jatkoi Championin polttotradiota pitkään Molavessa 2000-luvun alkuun,kunnes yhtäkkiä lopetti savuttamisen.
Champion oli filippiinokiinalaisen miljadööri Lucio Tanin Fortune Tobacco Companyn halvin savukemerkki,jota vain suorittava työväenluokka poltti.
Sitä sai ostaa sarisarikaupoista "Por Stick" eli yksittäin,jollei ollut varaa koko askiin.
 |
| Igorot-torimyyjä |
Lita ei ollut avannut kaappia sitten vuodesta 1985 Catalina-äidin kuoltua.
Lasikaappi oltiin ilmeisesti ostettu Antero ja Catalina (os.Fransisco) dela Cruzin nuoriparin ensimmäiseen asuntoon Baguiossa v.1935.
Billy Boy Diente, Litan mies myi sen Pasay Cityn Evangelista-kadun antiikkikauppiaallesisältöineen ja haamuineen ovea avaamatta.
 |
| V.1935 narrapuinen aparador |
-------------------------------------------------------------------------------------
 |
| 2005.Johannan debyyn jälkijuhlat Molaven talossa.Koko lähisuku koolla. Oikealla Jussin ja Gerryn v.1985 ostama aparador. |
Jussin ja Geraldinen Molaven talon valmistuttua v.1985 ,ensimmäiseksi hankinnaksi tuli narrapuisen aparadorin sekä kuusituolisen narraruokapöydän hankkiminen ja kalusto ostettiin Manilan Pacon kaupunginosasta läheltä Gerryn siskon Litan asuntoa Penyafrancia-kadun kulmasta.
Paco espanjaksi tarkoittaa naulaa ja koko katu Penyafrancia-kadun kulmasta Manilan katedraaliin asti on täynnä huonekaluverstaita.
Kaikki kalusteet kaiverruksineen ovat käsityötä.
Tällainen ruokailukaluston hankkiminen oli yleisenä tapana Filippiineillä,koska ruoka ja ruokailu kulkivat saarilla ensimmäisenä kaikkien muiden kodinhankkeiden edellä.
Jopa ollaan sanottu,että syöminen on filippiinojen paras ajanvietetapa,koska Manilan kaikki pikaruokaravintolat,carinderiat ja hampurilaispaikat ovat päivisin ja viikonloppuisin tupaten täynnä.
Puutteellisista oloista ja sodanjälkeisestä pula-ajasta johtuen Jussin vaimolla on vieläkin tapana ladata jääkaappi ja pakastin täyteen ruokatarpeita.,että pelkällä oven aukaisulla saisi mielenrauhan ja täyden mahan.
Samoin tällä on tapana säästää neppikukkarossaan pesoja,rialeja ja puntia "sateisia päiviä" varten eli "For the Rainy Days".
Narrapuinen aparador täyttyi posliinisista kahviserviiseistä,laseista ja kantamaljoista,merkkilautasista ja tarjoiluvadeista sekä kulhoista,joita oltiin hankittu Riyadhin merkkiliikkeistä ja Manilan tavarataloista kovilla petrorialeilla ja -dollareilla...
Aparodorin vetolaatikot täyttyivät hopeisista ja rosterisista haarukka-veitsi- ja lusikkasarjoista.
Siitä huolimatta talon isäntäparin ollessa Saudissa Molaven talon salan eli ruokailu-olohuoneen aparador alkoi täyttymään Fhelyn makuukamarin kamoista kuin jatkeena vanhapiian neitsytkammion "roska-aarteille"
Kristallimaljat ja lasit täyttyivät karamellipapereista,joululahjatäkyistä ja lyijykynän pätkistä, hyllyt joululahjapapereista.Jollibeen sekä MacDonadlsin servieteistä plus kaikesta mahdollisesta muusta ilmaisroinasta, mitä Fhelyn hihaan oli tarttunut ja jotka moni talossa asuva oli jo unohtanut kauan sitten hukanneena.
Jussin äitikappalaiska,jos olisi nähnyt moisen elonsa aikana olisi ihan varmana huudahtanut näystä:
--Näättääpä ihan mustilaesen hevosen selältä!
Siivoamoinen,järjestys sekä ruoanlaitto eivät koskaan ollut Fhelyn forteja.
Narrapuisen ruokailukaluston ympärille oli sadat kerrat kokoonnuttu perheen ja suvun syntymäpäiväjuhliin,jouluaterialle,meriendoille (väipaloille),sukulaisvierailuille Cebusta ja Baguio Citystä sekä hautajaisiin.
Jokaisessa tapauksessa syöminen oli keskeisin asia.
Cebun Raffinianit eli edesmenneen Cynthia-siskon jo aikuiset lapset toivat tuliaisina visayalaisia herkkuja.
Uncle Martin,Isä-Anteron nuorempi veli toi itsensä ja pari poikaansa aina jouluksi Molaven taloon ilman tuliaisia ennen Jussin ja Gerryn saapumista Riyadhista lomille.
Martin Ventora (ei Dela Cruz) nuorimpana Anteron veljenä oli kasvatettu Ventora-sukulaisten hotteissa ja asui hyvin vaatimattomasti nipabambupuumökissään Baguio Cityn yhden vuorenrinteen kattavalla slummialueella.
Uncle Martin oli työskennellyt Cordilleras-vuoriston jyrkkää Kennon Roadia ylös ja alas liikennöivän linja-autofirman bussikonduktöörinä ja lähettäjänä ja tämän puolihulttiot pojat taas paiskivat tilapäistöissä,kun vaan pääsivät eroon pitkistä San Miguel-kaljakuureistaan..
Ventorat saivat Molaven talossa aina ilmaisen ylläpidon.Jussin kyllä pannessa Uncle Martinin poikineen tekemään pikkutöitä talon nurkissa ilmaispalvelun vastineeksi. Baguiolaiset sukulaiset sitten yleensä kertoivat Uudenvuoden juhlinnan jälkeen palaavansa Baguioon matkapakaakasit valmiiksi pakattuina verannalla.
Gerry joutui antamaan kullekin tuhannen peson stipendin ennen kuin Ventorat suoriutuivat matkaan.
Jussi tavallisesti heitti Ventoran miehet Beirutin mersullaan Pasay Roadin Philippine Rabbit-bussiterminaaliin.
Viimeisen kerran Uncle Martin kävi visiitillä Molavessa vuonna 2003,mutta huomattavasti laihtuneempana.
Hän söi vain helposti lusikoitavaa ruokaa lugaota.,mikä on riisipohjainen velli,mihin on raastettu kanan rintalihasuikaleita.
Yleensä lugao katsottiin vanhojen ja hampaattomien ruoaksi.
Puolisen vuoden päästä Uncle Martin oli kuollut Baguiossa.
Jussin Gerry-vaimo oli lomallaan matkustanut sinne hautajaisiin,missä Uncle Martinin pojat heiluivat täyshumalassa isänsä poismenon kunniaksi.
Antero dela Cruz oli kuollut v.1998 astman aiheuttamiin komplikaatioihin.
Viimeiset elinvuotensa Antero vietti Molaven talon puutarhurina.
Hänellä myös oli samanalainen tapa kuin Fhelyllä,että nukkui yönsä päivävaatteissa eikä vaihtanut vaatekertaansa ennen kuin Gerry käski tätä mennä suihkuun ja vaihtamaan puhtaat päälle.
Ynnälaskun pohjalta Jussi katsoi Antero dela Cruzin syntyneen v 1913,koskei mitään syntymätodistusta oltu löydetty apteekkarin makuuhuoneen jäämistöstä.
Antero nautti päivistään puutarhassa kyykkimisissä leveälierinen olkihattu päässään ja iltaisin auringon laskiessa parista San Miguel-pullosta verannalla, mikkeliläisen kaljan kylläkin saadessa apteekkarin äänen hieman räkäistymään.
Jussi oli kerran löytänyt talon etupuutarhan pensaista monta olutpullojen kätköpaikkaa,mistä puutarhuri kävi nappaamassa päiväsaikaan kulauksia janoonsa..
Antero lisäksi vanhemmiten kärsi vanhojen ihmisten valinnaisesta kuuroudesta eli kuuli,.mitä halusi kuulla.
Anteron eli Papan hautajaiset pidettiin aluksi Molaven talon "sunken sala'ssa" eli lasketussa olohuoneessa.,mihin pääsi kahdella askelmalla.
Avonainen arkku seisoi keskellä salaa, suruväen lukiessa Mervillen padren jakamista lehtisistä pakollisia katolisia rukouslitanioita poismenneelle..
Jussin vaimo oli yhtäkkiä saanut jonkin hysteerisen kohtauksen paiskauduttuaan arkun päälle valittamaan "Papa..Papa..Papa!"
Billy Boy ja Gerryn Don D-poika olivat vetäneet tämän arkun päältä takaisin istumaan,talon rouvan toivuttua kylmällä vesilasillisella satunnaisesta tunteen purkauksesta.
Geraldinella ja Papa Anterolla ei koskaan ollut läheistä suhdetta.
Samalla tavalla Geraldinen vanhempi Estrelita-sisko oli saanut hysteerisen kohtauksen Catalina-äidin hautajaisissa samassa paikassa v1985.
Uncle Martinin pojat olivat myös saapuneet Baguio Citystä Papan hautajaisiin ja näyttivät olevan hyvässä vauhdissa tyhjentämässä autotallin lattialle kasatuista San Miguel-kaljakoreista mallasjuomaa kurkkuihinsa.
Geraldinen setä Uncle Rudyn eli kenraali ja senaattori Rodolfo Biazonin saavuttua isolla Nissan Patrolilla turvamiesten seuraamina surutaloon,toinen Uncle Martinin pojista humalassa kävi esittelemässä itsensä suvun korkealle senaattorisedälle provinssienglannillaan:
--I am the son of the brother of the DEAD!
(Uncle Rudy oli silloin istuva senaattori ja entinen Filippiinien puolustusvoimien komentaja.Hänen äitinsä oli Geraldinen äidin Catalinan sisko)
Viimeiset matkansa Catalina ja Antero olivat saaneet valkoisessa La Pazin Cadillac-hautausautossa.
Ilmeisesti samoin Tita Fhelykin v.2010.
Fhely haudattiin Anteron haudan viereen Santa Rosan hautausmaan manikyröidyn bermudanurmikon alle.
R.I.P Tita Fhely, Antero ja Catalina sekä Uncle Martin.
Catalina oltiin haudattu Pasay Cityn yleiselle hautausmaalle eli cementeriolle,mihin myös Jussin ja Geraldinen kehtolapsi Jennifer oltiin haudattu samana vuonna 1985.
Jenniferin haudasta kylläkään ei ole jälkeä ja tytön suojelusenkelipatsaskin on varastettu myytäväksi jollekin myöhemmin syntymässä kuolleelle enkelilapselle.
Paco espanjaksi tarkoittaa naulaa ja koko katu Penyafrancia-kadun kulmasta Manilan katedraaliin asti on täynnä huonekaluverstaita.
Kaikki kalusteet kaiverruksineen ovat käsityötä.
Tällainen ruokailukaluston hankkiminen oli yleisenä tapana Filippiineillä,koska ruoka ja ruokailu kulkivat saarilla ensimmäisenä kaikkien muiden kodinhankkeiden edellä.
Jopa ollaan sanottu,että syöminen on filippiinojen paras ajanvietetapa,koska Manilan kaikki pikaruokaravintolat,carinderiat ja hampurilaispaikat ovat päivisin ja viikonloppuisin tupaten täynnä.
Puutteellisista oloista ja sodanjälkeisestä pula-ajasta johtuen Jussin vaimolla on vieläkin tapana ladata jääkaappi ja pakastin täyteen ruokatarpeita.,että pelkällä oven aukaisulla saisi mielenrauhan ja täyden mahan.
Samoin tällä on tapana säästää neppikukkarossaan pesoja,rialeja ja puntia "sateisia päiviä" varten eli "For the Rainy Days".
Narrapuinen aparador täyttyi posliinisista kahviserviiseistä,laseista ja kantamaljoista,merkkilautasista ja tarjoiluvadeista sekä kulhoista,joita oltiin hankittu Riyadhin merkkiliikkeistä ja Manilan tavarataloista kovilla petrorialeilla ja -dollareilla...
Aparodorin vetolaatikot täyttyivät hopeisista ja rosterisista haarukka-veitsi- ja lusikkasarjoista.
Siitä huolimatta talon isäntäparin ollessa Saudissa Molaven talon salan eli ruokailu-olohuoneen aparador alkoi täyttymään Fhelyn makuukamarin kamoista kuin jatkeena vanhapiian neitsytkammion "roska-aarteille"
Kristallimaljat ja lasit täyttyivät karamellipapereista,joululahjatäkyistä ja lyijykynän pätkistä, hyllyt joululahjapapereista.Jollibeen sekä MacDonadlsin servieteistä plus kaikesta mahdollisesta muusta ilmaisroinasta, mitä Fhelyn hihaan oli tarttunut ja jotka moni talossa asuva oli jo unohtanut kauan sitten hukanneena.
Jussin äitikappalaiska,jos olisi nähnyt moisen elonsa aikana olisi ihan varmana huudahtanut näystä:
--Näättääpä ihan mustilaesen hevosen selältä!
Siivoamoinen,järjestys sekä ruoanlaitto eivät koskaan ollut Fhelyn forteja.
Narrapuisen ruokailukaluston ympärille oli sadat kerrat kokoonnuttu perheen ja suvun syntymäpäiväjuhliin,jouluaterialle,meriendoille (väipaloille),sukulaisvierailuille Cebusta ja Baguio Citystä sekä hautajaisiin.
Jokaisessa tapauksessa syöminen oli keskeisin asia.
Cebun Raffinianit eli edesmenneen Cynthia-siskon jo aikuiset lapset toivat tuliaisina visayalaisia herkkuja.
Uncle Martin,Isä-Anteron nuorempi veli toi itsensä ja pari poikaansa aina jouluksi Molaven taloon ilman tuliaisia ennen Jussin ja Gerryn saapumista Riyadhista lomille.
Martin Ventora (ei Dela Cruz) nuorimpana Anteron veljenä oli kasvatettu Ventora-sukulaisten hotteissa ja asui hyvin vaatimattomasti nipabambupuumökissään Baguio Cityn yhden vuorenrinteen kattavalla slummialueella.
Uncle Martin oli työskennellyt Cordilleras-vuoriston jyrkkää Kennon Roadia ylös ja alas liikennöivän linja-autofirman bussikonduktöörinä ja lähettäjänä ja tämän puolihulttiot pojat taas paiskivat tilapäistöissä,kun vaan pääsivät eroon pitkistä San Miguel-kaljakuureistaan..
 |
| Kennon Road 1930-luvulla |
 |
| 1937-38 Benguet Autoline- bussiterminaali Baguiossa |
Gerry joutui antamaan kullekin tuhannen peson stipendin ennen kuin Ventorat suoriutuivat matkaan.
Jussi tavallisesti heitti Ventoran miehet Beirutin mersullaan Pasay Roadin Philippine Rabbit-bussiterminaaliin.
Viimeisen kerran Uncle Martin kävi visiitillä Molavessa vuonna 2003,mutta huomattavasti laihtuneempana.
Hän söi vain helposti lusikoitavaa ruokaa lugaota.,mikä on riisipohjainen velli,mihin on raastettu kanan rintalihasuikaleita.
Yleensä lugao katsottiin vanhojen ja hampaattomien ruoaksi.
Puolisen vuoden päästä Uncle Martin oli kuollut Baguiossa.
Jussin Gerry-vaimo oli lomallaan matkustanut sinne hautajaisiin,missä Uncle Martinin pojat heiluivat täyshumalassa isänsä poismenon kunniaksi.
Antero dela Cruz oli kuollut v.1998 astman aiheuttamiin komplikaatioihin.
Viimeiset elinvuotensa Antero vietti Molaven talon puutarhurina.
Hänellä myös oli samanalainen tapa kuin Fhelyllä,että nukkui yönsä päivävaatteissa eikä vaihtanut vaatekertaansa ennen kuin Gerry käski tätä mennä suihkuun ja vaihtamaan puhtaat päälle.
Ynnälaskun pohjalta Jussi katsoi Antero dela Cruzin syntyneen v 1913,koskei mitään syntymätodistusta oltu löydetty apteekkarin makuuhuoneen jäämistöstä.
Antero nautti päivistään puutarhassa kyykkimisissä leveälierinen olkihattu päässään ja iltaisin auringon laskiessa parista San Miguel-pullosta verannalla, mikkeliläisen kaljan kylläkin saadessa apteekkarin äänen hieman räkäistymään.
Jussi oli kerran löytänyt talon etupuutarhan pensaista monta olutpullojen kätköpaikkaa,mistä puutarhuri kävi nappaamassa päiväsaikaan kulauksia janoonsa..
Antero lisäksi vanhemmiten kärsi vanhojen ihmisten valinnaisesta kuuroudesta eli kuuli,.mitä halusi kuulla.
Anteron eli Papan hautajaiset pidettiin aluksi Molaven talon "sunken sala'ssa" eli lasketussa olohuoneessa.,mihin pääsi kahdella askelmalla.
Avonainen arkku seisoi keskellä salaa, suruväen lukiessa Mervillen padren jakamista lehtisistä pakollisia katolisia rukouslitanioita poismenneelle..
Jussin vaimo oli yhtäkkiä saanut jonkin hysteerisen kohtauksen paiskauduttuaan arkun päälle valittamaan "Papa..Papa..Papa!"
Billy Boy ja Gerryn Don D-poika olivat vetäneet tämän arkun päältä takaisin istumaan,talon rouvan toivuttua kylmällä vesilasillisella satunnaisesta tunteen purkauksesta.
Geraldinella ja Papa Anterolla ei koskaan ollut läheistä suhdetta.
Samalla tavalla Geraldinen vanhempi Estrelita-sisko oli saanut hysteerisen kohtauksen Catalina-äidin hautajaisissa samassa paikassa v1985.
Uncle Martinin pojat olivat myös saapuneet Baguio Citystä Papan hautajaisiin ja näyttivät olevan hyvässä vauhdissa tyhjentämässä autotallin lattialle kasatuista San Miguel-kaljakoreista mallasjuomaa kurkkuihinsa.
Geraldinen setä Uncle Rudyn eli kenraali ja senaattori Rodolfo Biazonin saavuttua isolla Nissan Patrolilla turvamiesten seuraamina surutaloon,toinen Uncle Martinin pojista humalassa kävi esittelemässä itsensä suvun korkealle senaattorisedälle provinssienglannillaan:
--I am the son of the brother of the DEAD!
(Uncle Rudy oli silloin istuva senaattori ja entinen Filippiinien puolustusvoimien komentaja.Hänen äitinsä oli Geraldinen äidin Catalinan sisko)
 |
| Uncle Rudy,senaattori Rodolfo Biazon |
Viimeiset matkansa Catalina ja Antero olivat saaneet valkoisessa La Pazin Cadillac-hautausautossa.
Ilmeisesti samoin Tita Fhelykin v.2010.
Fhely haudattiin Anteron haudan viereen Santa Rosan hautausmaan manikyröidyn bermudanurmikon alle.
R.I.P Tita Fhely, Antero ja Catalina sekä Uncle Martin.
Catalina oltiin haudattu Pasay Cityn yleiselle hautausmaalle eli cementeriolle,mihin myös Jussin ja Geraldinen kehtolapsi Jennifer oltiin haudattu samana vuonna 1985.
Jenniferin haudasta kylläkään ei ole jälkeä ja tytön suojelusenkelipatsaskin on varastettu myytäväksi jollekin myöhemmin syntymässä kuolleelle enkelilapselle.
 |
| Ciudad Pasay Cementerio de muertos. Pasayn hautausmaa ja enkelipatsaan varkaus. |
