sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Kun ennen autoiltiin ja sitten ajeltiin.Vanhan roddarin muistelmat.2.

1959 Volga M-21
Itäkyytiä
-----------------------
Jos Suomessa autolla ajelu vastasi eräänlaista vapautta arjesta,etenkin viikonloppuisin ja kesälomien aikana jonkinlaisina eksursioina maaseudulle,niin entisessä itäisessä toverimaassamme mustan Volgan saapuminen kotirappusten eteen vastasi toisenlaista ekskursiota,
Mustanahkatakkiset ja vilttieedeniset herrat kävivät hakemassa Volgan takapenkille perheenisän ehkä viimeiselle sunnuntaiajelulle Moskovan Ljubljankan vierashotelliin,josta jatkomatka arestin ja fyysisen kuulustelun jälkeen myöhemmin suuntasi karjavaunussa kauas Siperia gulakkeihin.
70-luvulla käväisin kavereiden kanssa Tallinnassa pikavisiitillä ja asuimme silloin suomalaisten rakentamassa ja sosialismin harmaantamassa sekä nukkavierussa Viru-hotellissa.
Pobedasaurus
Lähtiessämme kaupungille iltaisin jaloittelemaan Neuvostoliiton Pariisin juottopaikkoihin,niin heti pääovelta Volga-taksin otettuamme,meitä lähti seuraamaan harmaa miliisien Pobeda.
V.1972 kauppaopiston yo-luokkamme Leningradin vierailulla asuessamme Hotelli Kievskajassa samanlainen harmaa Pobeda seurasi yöllä vain parkkivaloilla ajavaa Volga-taksiamme  Hotelli Europeiskajaan.Pobedasta astunut mustanahkatakkinen ja vilttihattuinen miliisipari jäi odottelemaan meitä hotellin etuovelle,kunnes palasimme takaisin keskiyöllä hotelliimme.
Valvottua turismia se taisi silloin Breznevin aikana olla.
Volga-taksikuskimme rahasti vain suomalaisilla 10-markan Paasikiviseteleillä,jotka hävisivät kojelaudan tuhkakupin takaiseen säiliöön.

1962 Ford Fairlane 500, 281 cid V8
Ennen isäpastorin autoilukautta vielä 60-luvun alussa meidän paraatiovemme eteen saapui viikonloppuisin eli pappien arkipäivin valkoinen Oksasen 1962 Ford Fairlane 500-ulapirssi,joka vei kappalaisen virantoimituksiin Uskelan kirkkoon tai Isokylän kinkereihin.
Jenkkitaksin leveä takapenkki tarjosi papillekin eräänlaista vapauden- ja ylellisen tilan tunnetta,verrattuna myöhempiin virka-ajoihin pikkuruisen Neckar Jagstin ison ratinkehän takana.Pitkäselkäisenä ja lyhytjalkaisena savolaisena kanervantallaajana hänen piti korottaa itsensä ajurinpenkille sohvatyynylle,että näkisi ratin kehyksen yli taivasmaantielleen..
60-luvun alkupuolella elettiin viimeisiä Amerikan aikoja taksikopeilla,kun 1964 pirssijonot alkoivat täyttymään Mercedes-Benz 190D-malleilla..
Asiasta olen kylläkin kirjoittanut laajemmin Pappia kyydissä-blogissani.
Pappilan paraatioven eteen pysähtyi kerran 60-luvun alussa musta Tshaikakin,jonka takapenkillä istui Raakel Wihuri.Isoin siskoni oli päässyt Antti Aarnio-Wihurin lapsenlikaksi,jonka itse "Raakile" tuli henkilökohtaisesti hakemaan Antin Espoon residenssiin.
Kyllä Sammatin Emännyyskoulun päästötodistuspapereillakin pääsi silloin pitkälle,kuten Suomen teollisuuseliitin residensseihinkin..!
1960 Tshaika


1933.Presidentti Ståhlbergin
Chevrolet-kyyditysauto
Suomen historiassakin ollaan kyyditetty eli muilutettu paljon ihmisiä ja jopa isompia herroja,kuten presidentti Ståhlbergia ja rouvaa kantti-Chevroletin takapolsterilla Lapuanliikkeeläisten toimesta ihan Kajaaniin asti Helsingistä, Presidenttiparille matka ei ollut mitään maisemankatselua parin tiukkailmeisen ja harmaavormuisen upseerin välissä .Presidenttipari onneksi vapautettiin pienen arestikauden päätteeksi.

Uusia mantteleita autoille kylmän sodan aikana
-------------------------------------------------------------------
Kyydityksistä ja kyydeistä palaan takaisin kultaiselle 50-luvulle ja vuoteen 1957,jolloin Suezin kriisi oli puhjennut  ja joka toi moneen Euroopan maahan polttoainesäännöstelyn  sekä bensiinin hinnankorotuksen,kun Egyptin sosialistipresidentti Amal Gabdel Nasser kansallisti Suezin kanavan,päästämättä yhtäkään Saudi Arabian Punaisen meren rannalla sijaitsevasta Rabighin öljyterminaalista seilaavaa tankkeria kanavasta läpi.
Öljynrahtaus meni pitkäksi Afrikan eteläsarven kautta seilaamiseksi.
1957 Chez Yvonne.Citroen Traction Avant
ja ID
Juhart
1958 eurooppalainen autonvalmistus oli pessyt kasvonsa ranskalaisten esiteltyä pari vuotta aiemmin ultramodernin Citroen ID:n ja konservatiivisen nätin Peugeot 403:n.
Jopa saksalainen Mercedes-Benz oli saanut tyylikkään ponttoonikorisen 180-mallin jo vuonna 1954.
Daily Mail Motorin Guide Englannissa v.1958 raportoi,että "Brittiautovalmistajille ollaan kerrottu,että heidän autonsa näyttävät liian vanhanaikaisilta ja tyylittömiltä, ja jotka eivät ole tarpeeksi isoja taikka pieniä tai niiden moottori on täysin väärässä paikassa."
Britit taas ajattelivat,että mitä se ulkomaalainen kilpailu tietää?
Yrittävätkö ne myydä kohta japanilaisiakin merkkejä?
Tosiasiassa ilmassa sai haistaa jotain maagista ja virkistävää muutoksen ilmaa...

1958 Austin A90 Westminster
Pian Britannian suurimmat autonvalmistajat tarjosivat uusia ns.kasvojenkohennusmalleja laajemmin väriyhdistelmin ja voimakkaimmin moottorein edes ostohintaan vaikuttamatta...jolloin maa pääsi jälleen I pokaalille maailman suurimpana autonviejämaana. Austinitkin saivat lisäkromia nokalleen ja kylkiin. Samaan aikaan BMC:n suunnittelukonttorien piirustuspöydillä muokattiin uusia Farina-malleja,joista tulikin v.1959 briteille vastine ranskalaiselle Peugeot 404-mallille.
Peugeot 404 kylläkin näytti sirolta ja muodikkaalta pariisittarelta,kun taas uusi Austin Cambridge muistutti tweedtakkikävelypukuun ja läskipohjakenkiin puettua tukevaa yorksherilaista maalaisrouvaa..
Autoa ei enää pidetty luksuskamana,vaan olennaisena osana modernia elämää.
Mutta kaikessa itsekehussa eräs tapahtuma jäi monelta huomioimatta,että Japani vei ensimmäiset Toyopet Crowninsa Amerikan Kaliforniaan.
1958 Toyopet Crown
Pian Euroopan ylle oli laskeutunut eräänlainen kylmän sodan uhka Berliinin muurin noustua punaisena esirippuna jakamaan mantereen Itäblokiksi  ja Länsi-Euroopaksi.
Kaikesta kuvitteellisesta kylmästä sodasta huolimatta Suomen maaseudun syrjäkylillä tunnettiin vain paukkuvat tulipalopakkaset sekä kuultiin jokunen harva kiväärinlaukaus metsästä..ja sekin vain metsäpyyn pataan viemiseksi.
Televisio parhaimpana viestittäjänä ja viihdyttäjänä toi ulkomaailman melkein joka mökin perähuoneeseen.
Suomalaiset alkoivat töllöttää suomalaisia televisiosarjoja kultakala-akvaarioiden ja ularadioiden vihreiden viritysvalojen sijasta, Näköradiokatselijalle tarjottiin olohuoneisiin ihkasamanlaista suomalaista olohuoneperhe-elämää kuvaputken molemmilla puolilla Me Tammelat-sarjassa.Harvemmin Tammeloiden osakkeesta astuttiin kuvaamaan kadulle tai muuhun ulkoilmamiljööseen,paitsi että Tommi Rinne yhdessä toisessa v.1965 kuvatussa kotimaisessa komediasarjassa Samuel Väsynä päätyi hölkkäilemään ihan valtatien varteen...
1965.Tommi Rinne hölkällä,
Perässä ohittaa  pystypakoputkinen ja dieseliä
savuttava brittiläis-
valmisteinen Desoto-kuormuri..

Britti-invaasio harmaalle kuvaputkelle
-------------------------------------------------------------
Siveellisyyttä varjeltiin ilman ylilyöntejä,kuten amerikkalaisissa perhe- ja tohtorisarjoissakin.
1963 Coronation Street
Brittiläisiäkin saippuaoopperoita katseltiin silmät tirrissä iltamyöhään,kuten Coronation Streetiä vuodesta 1963.
Televisiosta sai katsella monenlaista perusbrittiläistä tai pohjoisyorksherilaista elämää ja luonnonkappaletta hyväntahtoisin kyläpoliisein,rakastettavin konnin,elegantein naisin,hellyttävin koti- ja karjaeläimin,vanhoin Morris Minorein ja Ford Anglioin,puuskuttavin sekä kiiltävänvihrein höyryveturein ja myhäilevin tweedtakkisin tilanomistajin,jotka ajelivat Rovereilla,kuten eläinlääkäri Siegfrid Fernon omin rakastettavin luonnonkappalein kera.Kaikenkarvaiset elukat eläinlääkäreinen saapuivat televisioruutuihin 70-luvulla.
Ainoat roistot,joilla liipasinsormet tuntuivat herkiltä,tulivat yleensä Liverpoolista taikka Lontoosta.,, ja nämäkin sarjan edetessä tulisivat saamaan palkkansa pahanteoistaan.
Suomalaiset televisionkatsojat saivat 60-luvun puolella ruutuihinsa toisenlaisia ja viihdyttäviä liverpoolilaisia,kuten Beatlesit ja Tom Jonesin,joille ajan mittaan kasvoivat pitkien tukkien lisäksi poskiin pulisongit..Tompalla kuulema vielä pilinsä varteenkin.
1962 Tähdet kertovat
komisario Palmun
Volvo PV832 maija
Suomalainen filmiteollisuus toi teattereihin Komisaario Palmu-filmit,joidenka konnat olivat perushelsinkiläisiä ja jopa sivistyneimpiä roistoja..
Palmua assistentteineen (Matti Ranin) kuvattiin studiossa istumassa ison PV831 poliisi-Volvon takapenkillä ja takaikkunasta näkyvin filmatuin liikentein,kuin sen ajan halvoissa amerikkalaisissa poliisi-rosvo- takaa-ajofilmeissä.
Omat silmäni kyllä kertoivat filmikuvauksen auton olleen 30-luvun lopun amerikkalaisen mallin kaksiosaisin takaikkunoin.koska Volvon takalasi oli yksiosainen.
Nykyisin uudella vuosituhannella samaa pohjoisyorkserilaista maalaispitäjäelämää saa katsella Heartbeatissä..Morris Minorein ja Ford Anglioin sekä Vauxhall Wyvernein.
1949 Vauxhall Wyvern L Scripps Garagen pihalla
Heartbeat-sarjassa
Suomalaista kyläelämää harvemmin sai katsella televisiosarjoina omin kyläpoliisein ja kylähulluin,joskin vanhoista Suomi-filmeistä.
Mielestäni suomalaisella filmiteollisuudella olisi ollut sarkaa Kalle Päätalon Iijokilaakso-sarjan ja koillismaan karun luonnon kuvaamisessa jollekin pohjoiskarjalaiselle Teboil-huoltoasemalle,koska kuvauspaikat vastaisivat ainakin viitteellisesti karuja yorkshrelaisia nummia ja maanläheisiä asukkaita.
Yorkshiren nummilla sekä Iijokilaaksossa kanervakin kasvaa yhtä samanvärisenä.
Itse Päätalon Kalle rakennusmestariksi Tampereelta valmistuttuaan ajoi kotikonnuilleen brittivalmisteisella Humber Hawkilla,joita monessa Suomen kirkonkylässä seisoi keskustan pirssitolpalla.
Itsekin näin ensimmäisen Humber Hawk-pirssin 1954,muutettuamme pariksi vuodeksi Salosta evakkoon Harjavaltaan.Jotenkin Haukka näytti orvolta kahden pässinsarvisen Dodge Coronet-pirssin välissä.
Ennen Humberin ostoa Kalle Päätalo ajeli vielä 1939 Ford Fordor Deluxella.
Vasemmalla Kalle Päätalo 1954 Riitu-
äitinsä kanssa Ruovedellä 1939 Ford
Fordorin kyljessä.
Oikealla Oulunläänin
rekistereissä oleva
Humber Hawk 1955.
Vasta 70-luvun Tankki täyteen-sarja toi suomalaisen syrjäkylän elämää olohuoneisiin sanavalmiin konstaapeli Reinikaisen ,saamattoman huoltamo-omistajan Sulon ja hidasälyisen Juhanan muodossa. Huoltamon hinausautona oli vanha Commer Superpoise,joka yhtä hyvin olisi sopinut Heartbeatin Scrippsin autoverstaan pihalle.
1955 Commer Superpoise tankki täyteen-sarjasta
jatkuu..