sunnuntai 16. elokuuta 2015

Bonamine Man and Glassmates.Filippiiniläiskirjeet.

2000-luku.Bonaminea matkahuippaukseen

Bonamine-ambienssia
bussissa
KUULUISUUDEN KIROUSTA
--------------------------------------------------
Melkein kaikkialla maailmassa tunnettiin mainoksista farkkuasuinen ja stetsonpäinen Marlboro-mies,joka mallu hampaissa joko istui valkoisen hevosen selässä  tai nojasi aitaan lasso kädessä.
Valitettavasti Marlboro-mies kuoli lopulta keuhkosyöpään,joskin kuolinsyytä ei merkattu savukemerkin päälle.
Minusta kumma kyllä tuli Filippiineillä kuuluisa Bonamine Man eli Bonamine-mies,joka televisiomainoksessa valkoinen tohtorintakki niskassa mainosti Phizer-lääketehtaan huippaus- ja matkapahoinvoitipillereitä GMA-kanavalla.
Mainoksesta huolimatta en koskaan ole pannut suuhuni yhtään Bonamine-pahoinvointipilleriä.
Olen yrittänyt etsiä googlaamalla sitä vuonna 1988 filmattua televisiomainosta,jopa nuorin tyttärenikin manilassa on samoin koettanut löytää sitä netistä,mutta tuloksetta.
Muita Bonaminen-mainoksia kyllä on löytynyt televisioversioina ja painettuina postereina.
Ilmeisesti minun mainokseni on häipynyt jo eetteriin kuin Winston Churchillin BBC-puhe saksalaisten mahdollisesta maihinnoususta Brittein saarille "We will fight on our shores and land etc.."
1980-luvun lopun Manilassa,jos liikuin Makati Cityn Glorietta-ostoskeskuksessa tai pistäydyin jopa Magallanesin EDSAn risteyksessä South Superhighwayn maantiesillan läheisessä rautakaupassa ostamassa Boysenin ulkolateksia talooni,niin joku aina tuli kättelemään minua ja kysäisemällä:
--Are you The Bonamine Man ,Sir?
Oloni tuntui kuin Tauno Palolla,joka ei saanut rauhaa kuuluisuuden kirouksestaan edes kapakan pissakourulla. Hän kertoi aina lähteneensä vessoista kengänkärjet märkinä,kun joku vieressä lorottava äkkäsi hänet,kääntymällä tervehtimään:
--Ai ooks sää se Tauno Palo..Perkele!
Muistaakseni mainostani näkyi televisiossa vielä 1990-luvun alkupuolella.


Molave Park Subdivisionin pääportilla.
Kuvassa tuttavanu kiinteistövälittäjä
Albert Papina
LASIKAVERIT AUTTAMASSA
------------------------------------------------
Tieni mainostähdeksi tapahtui aivan sattumalta.
Molave Park Subdivisionin asuinalueella Mervillen isossa ja vartioidussa "Villagessa" minulla oli naapurina pari kymmenisen vuotta vanhempaa filippiinoeläkeläisherraa Berny Abejuela ja Pat Margallo,joidenka kanssa istuskelin viikonloppuiltaisin "Glassmateina" nauttimassa San Miguel-olutta ja Fundador-brandyä.
Minä join "mikkeliläistä" kaljaa ja filippiinoherrat Fundadoria..
Pat Margallo oli oli syntyjään bicolilainen Daragan kaupungista,mikä sijaitsee aivan Legazpi Cityn kyljessä. Ilmeisesti kaveruuteni pohjautui siihen,että hän laski minut puolibicolilaiseksi,koska olin kerran nainut legazpilaisen Bank of the Philippine Islandin  Nancy-pankkineidin Guinobatanista,mikä sijaitsee noin parinkymmenen minuutin jeepneyreissun päässä Daragasta Mayonin tulivuoren laaksossa.

Mayon


Filippiinothan eivät laske matkoja maileissa eikä kilometreissä.
Pat oli päässyt juuri eläkkeelle Manilan Magallanesin risteyksen lähellä sijaitsevan International Harvesterin apulaistoimitusjohtajana.
Berny Abejuela taas oli jäänyt eläkkeelle Magnolia-meijerituotefirman kotimaan myyntipäällikkönä, joka aikansa kuluksi ja lisätuloikseen piti pientä sari-sari-kauppaa Molave Avenuen ja Manhattan Avenuen kulmassa aivan Molaven asuinalueen pääportin vartiokopin kyljessä.
Pat asui melkein luotisuoraa vastapäätä matalassa 60-luvulla rakennetussa,matalassa bungalowissa..
Tutustuin ensiksi Bernyyn käydessäni keskipäivän polttavassa helteessä juomassa pari huurteista "mikkeliläistä" sari-sarikaupan tiskillä.
Belvedere Avenue melkein
 Abejuelan talon edestä kuvattuna
Berny kylläkin asui parin korttelin päässä Belvedere-kadulla tätinsä omistamassa kaksikerroksiessa villassa,odotellen yli 90-vuotiaan tätinsä poismenoa periäkseen tai jakaakseen veljiensä ja siskojensa kanssa omaisuuden,jonka hänen isävainajansa oli omistanut.
Omaisuuteen kuului Belvederen talo ja puolisen tusinaa taloa tontteineen ympäti Manilaa.
Täti vaan ei päättänyt kuolla moneen vuoteen,vaikka muisti petti kuin kanalla joka kymmenes sekuntti.
Berny oli jo kuluttanut loppuun eläkkeensä lumppusumman erottuaan katolilaisen kirkon mukaan niinsanotussa "Separationissa",koskei katolinen kirkko tunnustanut avioeroa.
Siitä huolimatta hänen vaimonsa oli Amerikkaan muutettuaan pamahtanut naimisiin amerikkalaisen laivaston aliupseerin kanssa San Diegossa.
Manhattan Avenuen talon,minkä edustalla sari-sarikauppa sijaitsi,omisti Bernyn tyttären aviomiehen isä ja minne minut kutsuttiin useasti moninaisiin filippiiniläisiin kukkeloihin,kuten kastajaisiin,konfirmaatiojuhliin,syntymäpäiville jne.
Pat samoin oli aina juhlissa mukana.
Kutsuihin myös saapui usein Roger,komea 180-senttinen espanjalaisiflippinomestiiso,joka näytti kuuluisalta Edu Mansianolta,kuuluisan filmitähden Vilma Santosin silloiselta poikaystävältä,jonka suhteen tuloksena oli Lucky-poika.
Vilma aina jokaisen lavaesiintymisensä jälkeen muisti toistaa yleisön edessä:
--I Love You,Lucky!"
Rogerin sukunimeä en muista enää,ilmeisesti satojen mikkeliläisten poistamana muistipankistani.
Roger oli tuottajana ja ohjaajana GMA-televisiokanavalla,vastaamalla kaikkien ohjelmien mainoksista.
1981 Toyota Corolla DX

1976 Toyota Corolla
Hyvästä asemastaan ja ansioistaan huolimatta hän ajoi ruosteen syömällä 80-mallisella Toyota Corolla DX:llä ja syynä tähän oli hänen isot ruokkomaksunsa entiselle aviosiipalleen.
Ehkä toisena syynä varojen hupenemiseen oli hänen pitkät illanistujaisensa Manilan juottopaikoissa,joista hän ajeli kotiinsa tai lähiyömotelliin Corollallaan aina uusi tyttöystävä kainalossaan.
Pat ja Berny leikillisesti kutsuivat häntä Roger the Rabbitiksi.
Bernyllä samoin oli allaan vanha 76-mallinen ruosteen syömä ja virttyneensininen neliovi- Corolla,jonka etulattian läpi pystyi näkemään alla vilisevän South Super Highwayn monsuumisateiden kuoppaaman asvalttitien.
Kummalakaan ei ollut paljoakaan varaa huoltaa taikka korjata autoaan. Ns. filippiinoautoasentajan korjausrautalanka oli ainoa väliaikainen eli pysyvä remontti auton konehuoneessa taikka puskureissa.

18 Molave Avenue
puutarhoineen
Mutta siitä se meidän Male Bondingista kehittyi sellainen toistemme auttaminen,ja minäkin pistin herroille useasti Bienvenida-bileet Molave Avenuen taloni terassilla Saudista lomille saavuttuani.
Rouvaani kyllä aina harmitti se,että kaikki Tax-Freestä ostamani kalliit Johnny Walkerin Black Labelit ja Glenfiddichit tyhjenivät juhlavieraiden kurkkuun jo aamuna sarastaessa.
Filippiinoille kaikki Stateside ja muualta ulkomailta tuotu juomatuote ja savukemerkki maistui jostain syystä paljon paremmalta kuin kotimainen.
Me otsaluut vastakkain herrojen keskuudessa teimme terassilla taikka puutarhatuoleilla ikuisia valoja kaveruudestamme eikä kumppanuutemme alkanut karista,kun vuosituhannen vaihtuessa Pat äkisti kuoli massiivisen sydänkohtaukseen. Kuolinsyynä oli korkea verenpaine ja kihti huippukalorisesta possunkärvennyksestä sekä väkevän viinan nauttimisesta. Bernykin sai sitten myöhemmin lievemmän infarktin v.2005,kun yhteiselomme viinamäenmiehistä oli ajautunut tasaiseen perhe-elämään ja lasten kasvatukseen.
Rogerkin oli muuttanut kauemmaksi Las Pinasiin uuden rouvansa ja pikkutyttönsä kanssa.
Berny samoin oli muuttanut kauemmaksi Mervillen Camelia Homesin asuinalueelle nuoren kolmekymppisen ilonggolaissairaanhoitajatarrouvansa Jo-Jon kanssa, tätinsä lopulta muuttettua hiippakuntaa.
Hän oli perintörahoillaan ostanut bungalowin sekä ison Nissan Bluebirdin.
Bernylle avoliitosta oli syntynyt myös tyttölapsi,joka kärsi suuhalkiosta eikä häneleä ennen perinnönjakoa ollut liikaa varoja tyttärensä syntymävian korjaukseen.
Filippiinomiehillä kuitenkin aina toimi sellainen Pare-kumppanuus (Pare--kaveri),minkä avulla varattomampia kavereita pönkitettiin ja Bernyn tapauksessa apuun tuli juuri kongressimieheksi valittu Orly Mercado,joka sattui myös olemaan hänen vanhoja lasikavereita jo 60-luvulta.

Kerran istuin Bernyn ja Patin kanssa Belvedere-villan olohuoneessa yhtenä lauantaiehtoona nauttimassa mikkeliläistä ja Fundadoria..ehkäpä jopa Emperadoria.
Istunnan välissä kävimme talon autotallin betonilaatalla vetämässä henuja punaisista ja sinileimaisista sinileimamalluista ja minä vihreistä Hope-menttoleista,koskei Bernyn iäkäs ja kuuro täti pitänyt tupakoinnista sisällä.
Hajuaisti oli sillä vielä jäljellä,vaikka asui talon yläkerrassa.
Kuulokin oli huonontunut ja muisti petti alinomaan jokaisen aamupalan jälkeen.
Bernyn talutettua tätinsä narrabalustereihin tukemalla yläkertaan,täti oli aina kysäissyt häneltä.koska täällä talossa syödään aamiaista.
Silti täti ei koskaan unohtanut rahavelkoja,muistuttamalla Bernyä maksamaan velkansa,jonka hän oli lainannut veljenpojalleen vuonna 1977 eli 23 vuotta sitten..
Selektiivinen kuulohan on hyvin tavallista ikäihmisillä.
1993 Toyota Corolla
Nojailimme siinä persuukset uuden hopeanvärisen 1993-mallisen Corollan ovea vasten tiirailemassa orientin tummaa ja tähtikirkasta taivasta.
Auton oli täti ostanut itselleen ja jonka privaattikuskina olivat Berny sekä hänen nuorin Totoy-broidinsa,joka samoin asui Belvedere-villan yläkerrassa pianonsoitto-opettajavaimoineen.
Totoy oli koulutukseltaan putkipuolen insinööri,jolle jostain kummasta syystä ei kelvannut inssin duunit,vaan päätöikseen pelasi tennistä Merville Parkin tenniskentällä Belvedere-kadun toisella puolella. Totoy ilmeisesti sai tädiltään stipendiä niinsanottuna talon "YLITSEKATSOJANA".

Orly Mercado
Pian Belvedere-kadun alapäästä näkyivät autonvalot ja taloon eteen pysähtyi uusi musta ja mustaikkunainen Mercedes,minkä valkopohjaisesta rekisterilaatasta näkyi sininen 8-numero,jokatodisti auton kuuluvan kongressimiehelle.
Shaföörin auttamana ovesta astui ulos Orly,jonka kainalossa roikkui seksikäs ja vähäpukeinen mimmi.
Muistin Orlyn olleen naimisissa,mikä ei tietysti minulle kuulunut,Bernyn,Patin ja Totoyn kliksautellessa kielellään filippiinomaisesti,tarkoittamalla että kongressimiehen uusi valloitus oltiin hyväksytty.
Näin he itsekin olisivat tehneet filippiiniläisen perusjuandelacruz-mentaliteetin tapaisesti,jos olisi ollut varaa ja statusta...
Orly (Orlando Sanchez) Mercado oli v.1946 syntynyt,minua vuotta vanhempi ja tunnettu v.1969-71 ABS-CBN televisiokanavan Radyo Patrolin uutisankkuri. Myöhemmin hän istui kongressissa sekä senaatissa.
Orlyn mimmeineen istuuduttua hopealta kimaltavalle ja vääräkinttuiselle post-rokokookopiosohvalle olkkarissa, nostin tuolini jalan vierestä saapumisen kunniaksi Manila International Airportilta ostamani Tax-Free-pullot,Johnny Walker Black Labelin ja Glenfiddichin,josta Berny talon päätoimisena lakeijana ja kokkina kaatoi pikareihin Bienvenida-juomat (tervetuliaisjuomat) kaikille..
Illan kuluessa kongressimies näkyi humaltuvan nopeammin kuin muut,vaikka juominkeihin kuulunut sormiruoka,kuten Chicheron Bulaklak (paistettu kanan nahka) ja Kilawin Aso (koirannahkapikkelsi) olivat uponnut juhlijien vatsakalvojen kanveesipeitteeksi.
Orly sormiruokailun lisäksi sormeili julkisesti mimmiään,joka ei näyttänyt vastustelevan..
Yhtäkkiä kongressimies rannekelloaan vilkaisemalla nousi pystyyn,mimmin samalla oiotessa minihamettaan,jonka alta en uskonut nähneeni pikkupöksyjä.
Olin aina kärsinyt vaeltavista silmistäni.
Orly oli lähdössä kertomalla kongressin istunnon alkavan seuraavana aamuna kello yhdeksältä ja siihen mennessä pitäisi selviytyä istuntakuntoon. Vinkkasimme silmää Bernyn kanssa,että kyseessä oli tekosyy,koska Manilan yhdenyönmotellit olivat 24 tuntia auki ja kongressimiehen 8-rekisterinen mersu reseptionissa sai koko henkilökunnan pientä rahasummaa vasten hiljaiseksi mahdollisen tabloidlehden reportterin pistäydyttyä paikalla kysäisemässä kuuluisien yöliikkujien  nimiä rekisteröintikirjasta. Manila's Finest eli poliisilaitos kävi lisäksi joka ilta kollaamassa virkansa puolesta.
Me kaikki nousimme seisomaan "His Honorable Congressmanin" eli hänen kunnioitettavan kongressimiehen lähdön kunniaksi Bernyn saatellessa parin mustalle Mersulle.
Siinä viiden minuutin aikana Mersun vieressä Bernyn tyttären ilmainen suuhalkioleikkaus tuli hoidetuksi filippiinolaisen Pare Ko-liiton avulla (Pare ko--kaverini).
Mersun takapeilissä rekisterilaatan viereisessä tarrassa luki ristin päällä "Knights of Columbus",mikä tunnetaan eräänä katolisten miesten kristillisenä liikkeenä.
Totoy huudahti Orlyn perään:
--Columbus by Night!
Silmiini jäi vielä kiiltelemään Orlyn mimmin minihameen alta näkynyt musta halkio.
--Ja filippinnonaisia aina kehuttiin,että melkein kaikki olivat siveitä Maria Clara-ihanteita!


1990-luku Ermitan Delano-kadun
beerhaustyttö
Mersun punaisten takavalojen häivyttyä puolenyön kieppeillä Belvedereltä Las Vegas-kadulle..(Merville käsitti melkein kaikki maailman kuuluisat kaupungit kadun nimissä)..Berny ehdotti,että koko jäljelle jäänyt porukka ajaisi Manilan Ermitan kaupunginosan Mabini Streetin karaokebaariin jatkoille.
Siellä saisi jopa päästä lähempään kosketukseen niiden Maria Clara-naistyyppien kanssa,jotka aina illalla muuttuivat siveellisistä naisista irtonaisiksi pientä maksua vastaan.
Hän kertoi käyneensä 60-luvulla moneen kertaan Dewey Boulevardin (nykyisin Roxas Boulevard) sijaitsevassa Nautilus Clubissa,mikä kylläkään ei ollut saanut nimeään Jules Vernen Nautiluksesta,vaan siitä että missä "Men are Naughty and Women are Loose".

1960-luku
Aristocrat-ravintola
Kello yhden liepeillä aamuyöstä Berny parkkeerasi tätinsä uuden Corollan Roxas Boulevardin
kulmalle Aristocrat-ravintolan parkkiruutuun,porukan kävellessä parisenkymmentä metriä Bomba Star-karaokebaariin Mabini Streetille. Hän sai pienellä lahjonnalla pullealta ja ylimeikatulta naispuoliselta Floor Managerilta ostettua yläterassin kaiteen vierestä oikein aitiopaikkapöydän,mistä pystyi lähemmin tiiraamaan puolipukeisten mimmien eroottisia tanssiyrityksiä.
Pöytään tilattiin kaikille kierros uutta ja väkevää Red Bull-kaljaa,jota panimossa oltiin vahvistettu rommilla.
Siinä jopa jo illalla nuokkuneen Patin silmät aukenivat Red Bullista ja periänsä heiluttavista tanssijattarista. Patillä melkein jokaisessa istunnossa silmät vaipuivat puolille valoille jo alkuillasta siemaistuaan lasi toisensa perästä Ginebra San Miguel-giniä kuin San Miguelin Pale Pilsen-olutta.
Pat halusi vängällä uudessa nousuhumalassaan tanssiesityksen perästä mennä laulamaan Minus One-kasetilta mikrofoniin Sinatran My Waytä,mutta Berny stoppasi hänen menonsa laakista sanomalla,että tuore lava-artisti tarvitsisi kainalokepit estraadille pystyssä pysymisekseen.
Jossain Manilan karaokebaarissa oltiin yksi My Waytä nuotin vierestä laulanut ammuttu lavalle ala-arvoisesta esityksestä. Ampujana oli ollut eräs humalainen poliisi,joka ei ollut kestänyt kuuluisan Old Blue Eyesin kappaleen raiskaamista.
Yhtäkkiä pöytään istuutui pari nuorta ja sulojaan esteettömästi näyttävää baarityttöä,joista Berny oli maksanut vuokraa talon pullealta ja ylimaalatulta Floor Managerilta.
Yksi niistä istuutui Bernyn viereen ja toisen Berny osoitti istumaan minun ja Patin väliin.
Totoy oli keskittynyt puhaltelemaan savurenkaita kattoon päin Red Bull-kaljapullo huulillaan.
Pat oli taas torkahtanut niska taakse päin selkänojan yli notkahtaneena.
Tuuletus baarissa oli kehnonlaista savumeren sisällä ja hikoilin raajoista siihen aikaan muodissa olevissa harmaissa nahkahousuissa,mitkä eivät ihan sopineet trooppisiin lämpötiloihin.
Olin ostanut ne Riyadhista  ja käyttänyt niitä vain ilmastoiduissa autoissa ja toimistoissa.
Eräs työkaverini,suomalainen ilmastointiteknikko olikin naureskellut minulle niistä nahkapöksyistä,että eräs Suomen ratsuväen ratsumestari oli kertonut niissä pitkällä satulassa istumisella miehen pallien muistuttavan männynkävyiltä..
Omassa pienessä viattomuudessani en ollut heti tajunnut,että baaritytön pieni punakynsinen kämmen oli aukinaisesta vetoketjusta puristamassa kalliita käpyjäni...
Olin vain nähnyt kerran Suomessa 60-luvulla valkokankaalla tummatukkaisen Kristiina Halkolan Käpy selän alla-filmissä.
Berny hörötti minulle pöydän toiselta puolelta,että kämmenen lisäksi saa koko tytön koko yöksi 1000 peson baarisakolla (Bar Fine),joka maksetaan kontanttina Floor Managerille.
Nivuseni olivat muuttuneet liian isoiksi tiukoissa ja hikisissä nahkahousuissa,jolloin varovaisesti siirsin naisen kämmenen pois Calvin Klein-bokseripöksyjeni päältä valkoiselle pöytäliinalle mumistessani perään:
--No thanks Mam for the Wham-Bam!

SLEX,South Luzon Expressway Skyvay
 katsottuna pohjoiseen 1990-
luvulla
Aamukolmelta istuimme Corollassa,Bernyn ajaessa Quirino Highwaytä alas South Superille.
Liikenne oli harventunut,joskin valtatiellä ohitimme jonkun karkaokebaarista pontta saaneen Mitsubishi Lancer-kuskin,joka ajeli varovaisesti valkoinen keskiviiva pyörien välissä.
Poliiseja ei Manilan yössä näkynyt muualla kuin beerhausien pimeissä nurkkapöydissä rahastamassa suojelurahaa tai humalassa ampumassa huonosti laulavia sinatroja.
Patin jouduimme taluttamaan Manhattan Avenuen talonsa narrapuupääovesta sisään olohuoneen marmorilattialle ,jossa hänet vastaanotti papiljottipäinen ja tikkikylpytakkinen rouva,jonka tummat kulmakarvat olivat hitsautuneet otsalle yhteen kiukusta kuin Leonid Breznevillä.
Sanoin Bernylle käveleväni itse sata metriä kotiin Molave Avenuen talooni,minkä rouva asui tuhansien kilometrien päässä Riyadhissa.

Mervillen katuja

1983 Toyota Corolla Liftback
JAPANILAINEN LAPAT-LIMBOJUHLA
----------------------------------------------------------
Rogerin taas kerran treffasin Bernyn sari-sarikaupan tiskiltä.
Rogerin vanha ruostunut Corolla oli vaihtunut vähän uudempaan ja vähemmin ruosteiseen Corolla Liftbackiin.
Hänen tyttärensä oli mennyt naimisiin varakkaan japanilaisen rakennusfirman johtajan kanssa.
Tämä japanilaisherra oli häälahjaksi rakennuttanut upouuden tiilitalon aivan Bernyn sari-sarikaupan viereen ja Patin bungalowia vastapäätä.
Hän kutsui minut ja Bernyn tyttärensä uuteen taloon House Warming Partyyn elikä tupaantuliaisjuhliin kertomalla,että hänellä olisi minulle pieni tarjous yhdessä mainosfilmissä.
--Easy job..perhaps one hour filming and 20.000 pesos cash!
--Instant Kwarta! (Instanttirahaa!)
Sovimme treffeistä maanantaina kello 10 aamulla Makati Cityn Paseo de Roxas kadun varrella sijaitsevassa Adformatix-mainosfirman studiossa.
Lauantaina pidettiin ne tupaantulijaiset.
Merville pääportti 1994.
Juhart
Ulkopuoliselle ne kadulta katsottuna muistuttivat lastenjuhlia,kutsuvieraiden kakaroiden leikkiessä pihanurmen kiikuissa ja liukumäissä.mitkä japanilaisherra oli ostanut juuri syntyneelle tyttärelleen,
Sisällä marmorilattiaisessa olohuoneessa varttuneemmalla väellä oli omat kisansa.
Minuakin pyydettiin kaljanjuontikisaan mukaan,minkä päävoittona oli 1000 pesoa.
Kaljanjuontikisassa katsottiin kuka nopeammin kaataisi kurkkuunsa San Miguel Pale Pilsen-pullon sisällön.Minua vastaan haastoivat Berny,Pat,Roger,Totoy ja yksi Philippine Airlanesin Jumbon lentokapteeni naapurini Chris Oropesa.
Minä voitin koko kisan,muiden jäädessä puolen pullon välissä yskimään kaljavaahtoa marmoripermannolle.
Berny ylistikin taputtavalle yleisölle:
--This Finn drinks Beer like a Fish Water!
Minä lisäsinkin siihen:
--This was only an Intro!
--Let's start Honest Drinking!
Muista aikuisten juhlaleikeistä,kuten limboilusta,missä osaanottajien piti alittaa matala rima selkä alaspäin japanilaisherra maksoi ulkomaan valuutassa eli japanilaisjenilapateissa,joista alin oli nippu 10.000 jenin seteleitä ,jotka silloin vastasivat jotain 10 pesoa per lapat..
Iso pino voittolapateja vaihtui seuraavana aamuna Merville Acces Roadin rahnvaihtajalla toiseen isoon pesotukkuun.
--"Limbo Low Now...How Low Can You Go!?!!

Gene Generoso
GENE GENEROSO JA SAMPAGUITA
------------------------------------------------------------------

Gene
-------
Bernyn,Patin ja Rogerin kanssa kerran istuimme eräässä Bienvenida-juhlinnassa Molave Avenuen taloni terassilla,jonne Berny oli kutsunut Manilan entisen rock-kuuluisuuden Gene Generoson,jolla oli ollut oma rockbändinsä 60-luvulla. Gene näytti harmaantuneelta ja puolielähtäneeltä Country and Western-muusikolta virttyneessä Lee-farkkuasussaan,mutta kun hän tarttui akustiseen kitaraansa,terassille levisi täysi hiljaisuus,lasikavereiden silmien kostuessa nostalgisesta rock- ja countrypotpurrista.
Gene oli vanhoilla päivillään vielä tosiartisti.
Palkkioksi annoin hänelle esiintymisestään vatsallisen San Miguel-olutta,1000 pesoa käteistä,yhden Dammamista,Saudista ostamani teksasilaisen 10 gallonan stetsonin ja aidot teksasilaiset , taidetikatut cowboysaappaat,joita filippiinokaverini kutsuivat leikkimielisesti torakantappajiksi.."Cockroach Killers".
                                          Rockin' Love.Gene Generoso and the Deltas

Geneä kutsuttiin Filippiinien rock-kuninkaaksi ja Pinoy Rockin kummisedäksi. Hänen tyylinsä oli yhdistelmää Jerry Lee Lewisä,Elvistä,Carl Perkinsiä ja Gene Vincentiä.Siitä hän sai myös yhdistelmänimen Gene Generoso eli Antoisa Gene. Hän oli aloittanut artistiurana 1954 iskelmillä Tennesee Boogie ja Sixteen Tons DZPI-radiokanavan Melody Clubissa,missä hän sai kuukauden laulajan voittotittelin.1955 hän  perusti G-Ners-bändin voittamalla monia hittikilpailuja toisensa perästä.
1956 hän perusti Homerockers-bändin Sampaguita-filmiyhtiölle.Bändin jäseninä olivat Raul Silos,Ike Lozada ja Rio Sanchez.
1957 Gene pisti pystyyn uuden bändin Cool Cats,jonka soundi kuulosti mahtavalta. Yhtye soitti rockia,kevyttä jatsia ja hiukan latinalaista.Bändi voitti I palkinnon Darigold Jamboree National Band-kilpailussa kaikkia muita maan bändeja vastaan.
Cool Catsin jäseninä olivat Paquito Quinto,Rosa Mian broidi,Boy Lopez,yksi "Joe Doe" ja Gene bändin johtajana,solistina sekä kitaristina,
Gene
Genen ääntä käytettiin dubattuna monissa elokuvissa. Mm.supertähdet Jose Maria Gonzales,Romeo Vasquez ja Ric Rodrigo lauloivat Genen äänellä.
Jose Mari Gonzales ja Gene yhdessä pistivät pystyyn Electromaniacs-bändin,jonka artisteina olivat Gene Generoso solistina ja kitaristina,Ernie Delgado soolokitaristina,Lito Torribio rummuissa,Joey Gordon ja myöhemmin Emil Caballero bassokitarassa sekä Jose Mari Gonzalez managerina.
Gene Electromaniacsin kansssa levytti alkuperäisen Broken Guitar-hitin,mistä tuli ykkönen 10-DZMB:n radiokanavalla kolmeksi kuukaudeksi.
1963 Gene perusti uuden The Deltas-yhtyeen,minkä soolokitaristina oli Bob McCoy,bassokitaristina Tonet Fable,Vaughn Velasco rummuissa ja Gene itse laulajana sekä kitarassa.
Gene kylläkin pakeni kuudeksi kuukaudeksi Bicolin provinssiin,missä hän levytti hittejä soittamalla kaikki kitaraosat Broken Guitarissa ja Jambolayassa.
Seuraavana vuonna hän liittyi The Wanderers-bändiin,josta myöhemmin tuli The Celtics.
Hän esiintyi televisiokanavalla 11 Night Owl Dance Party- ja DJ Dancetime-ohjelmissa.
The Celtics levytti samalla Big Daddy-hitin.
Sitten Gene pani uudelleen kokoon The Deltas-bändin jatkamalla tyyliään mm. The Rockin' Love - ja
I Saw Her Standing There-biiseissä. Myöhemmin 1965 Gene aloitti Mareco Broadcasting Co.:ssa DJ:nä,säveltäjänä,muusikkona sekä tuottajana. Hän sävelsi silloin mm. Mercy Molinalle ja Ronnie Villarille levyttämällä biisit When Saints Go Marching In,Break Up,When My Heart is Sad and Lonely ja Little Girl. Lisäksi hän toimi Psychedelic Radion DJ:nä ja uutisankkurina 1967.
1968 hän aloitti työsaran J.Walker Thompsonilla tuottajana ja televisio-filmiohjaajana.
1985 hän soitti kitaaravirtuoosi Sonny Rivieran kanssa ja jolloin Genen instrumenttina oli koskettimet,esiintymällä Manilan valikoiduissa yökerhoissa,kuten RJ Bistrossa.
Nykyään Genee elää puolieläkeläisenä Davao Cityssä soittamalla erityisissä juhlissa yhden miehen bändinä. Välistä pistäytyessään Manilassa hän käy ohjaamassa televisiomainoksia ja soittamassa Dynasouls-bändin kanssa erinäisissä kerhoissa.kuten Makati Cityn Funny Sidessä ja Richard Merckin kerhossa sekä muutamissa valikoiduissa Rock n' Roll-yökerhossa.
Gene Generoso tulee aina rokkaamaan...

                                         The Deltas.Manila Hotel Concert 1983

Sampaguita nykyään
Sampaguita
---------------
Sampaguita yleensä tunnetaan hyväntuoksuisena kukkana,josta sidottuja pieniä kukkakransseja katukauppiaat myyvät autoilijoille sekä jeepneykuskeille autodeodorantteina että onnentuojina..
Tulin tapaamaan lisäksi muitakin Manilan iskelmämusiikin ja pinoyrockin  menneen ajan konkareita.
Naapuriini parin talon päähän Molave Avenuen kulmaan oli muuttanut vuokralle kuuluisa 60-70-luvun Pinoyrock-laulajatarpioneeri Sampaguita miehensä Miguel Romeron kanssa. Romerot taas tunnetaan kuuluisana ja varakkaana filmitähtisukuna.Gloria Romero,muistaakseni Miguelin täti, on vieläkin elossa oleva Manilan tähtitaivaan "Grand Old Lady".
Miguelin luona kävi usein hänen Andrea-broidinsa,joka valitettavasti oli juuttunut kiinni kovaan Shabun eli paikallisen kristallikokaiinin käyttöön.
Andrea alituisessa rahapulassaan ja vierotuskivuissaan kävi kauppaamassa minulle kotoaan löytämiään arvoesineitä,joista yleensä kieltäydyin.
Kerran hän tarjosi minulle paria sataa pesoa vasten uutta komeaa kovakantista kuva-ja esseetetosta filippiinoista,josta oltiin painettu vain kaksi kappaletta esikatseluun.
Toista kappaletta en ole koskaan tavannut enkä myös nähnyt kirjaa myydyn julkisesti yhdessäkään Manilan kirjakaupassa.
Teos istuu vieläkin Lontoon kotini kirjahyllyssä.
Sampaguita taas parhaista vuosistaan oli lihonnut.
Lisäksi hän kärsi struumasta,jolloin hänen silmänsä olivat pullistuneet silmäkuopistaan tuijottaviksi lasisilmiksi.

1978 Sampaguita-albumin
kansi
Siitä huolimatta hänen janisjoplinimainen ja käheänpuolinen lauluäänensä oli pysynyt samana kuin 70-luvulla. 2010-luvulla olen nähnyt hänet TFC-digitelevisiokanavalla Sampaguitan esiintyvän estraadilla yhtä luonnekkaasti kuin muistan hänet 80-luvulta GMA:n analogiselta televisiokanavalta,
Kävin useasti vierailla Sampaguita-Romeron vuokrahuushollissa,mikä ei enää kerskunut loistollaan eikä kuuluisuudellaan,vaan minimalistisella työtätekevän luokan kuluneilla kovapuukalusteilla.
Alasmenon syynä olivat olleet kova ja vauhdikas alkoholi-sekä huumetäytteinen elämä .
Sampaguitan ristimänimi on Tessy Alfonso ja hänet tunnetaan Pinoy Rockin sekä OPM:n  (Original Pilipino Music) uranuurtajana. Laulajauransa ohella hän on myös säveltänyt ja sanoittanut kuuluisat hittinsä..Sampaguitan huippuvuodet olivat v.1977-1991 sekä comebackvuosi 2010.
Hän aloitti laulajauransa entisen presidentinrouva Imelda Romualdezin Bagong Anyos (Hyvä Vuosi)- kampanjan mallina.
Sampaguitan löysi hänen tuleva ensimmäinen aviopuoliso Nilo Santos.
Sampaguita-nimen hänelle keksi rumpali Nick Boogie.
Sampaguitaa pidetään Filippiinien kansalliskukkana,joka kuuluu jasmiinisukuisiin kasveihin.
Sampaguitan ensiesitys tapahtui v.1977 New Moon konsertissa,joka pidettiin Pasay Cityn Folk Arts-teatterissa manilassa.
1994 Alfonso poistui julkisuudesta eli samana vuonna,kun tapasin hänet  Molave Avenuen talon naapurinani
Omien sanojensa mukaan hän kertoi: "[Life became] too dangerous, with sex, drugs and rock and roll, rock until you drop."
1960-luku.Neil Sedakan ja Chubby Checkerin
jukisteet Araneta Colisseumissa
Araneta Colisseum 1963
Joulukuun 3. päivänä 2010 hän teki comebackin Araneta Colisseumin Ugat-konsetissa muiden kuuluisien Filippiinien rocktaivaan legendojen kanssa.
Sampaguita asuu Metro Manilan Paranaquessa (Merville Subdivision) Miguel Romeron kanssa.
Hänen lapsensa ensimmäisestä avioliitosta Nilo Santosin kanssa ovat Dolly ja Kowboy Santos .
Miguel Romeron kanssa hänellä on Jacinta-tytär.
Kowboy Santos tunnetaan myös muusikkona sekä Gemneration-bändin solistina.
Sampaguitan kuuluisimmat kappaleet ovat mm. 1978 Sampaguita,1989 Beatwave ja Sa Ngayon (Tänään) 1991.

                                                           Sampaguita.Greatest Hits

Sampaguita on kerran lyhyesti kertonut oman elämäntarinansa numeroin:
Sampaguita,Born in Java,Borneo on the 17th Day,of 7th Month,the 7th Child of a Broad of 7.
I came to these shores when I was 6 and grew up in the trumultunous 60s and 70s...

1966 Mercury Comet Caliente avo
I, BONAMINE MAN
-----------------------------------------
Maanantaiaamupäivällä ajoin mustan avo-Mercury Comet Calienteni Molave Avenuen tallista ja suunnistin urheasti Mervillen portista Pasay Cityn ruuhkaan.Pidin Mercuryn rättikattoa ylhäällä mahdollisen rankkasateen takia,koska silloin oli sääkatsauksessa luvattu monsuunisadekauden alkaminen.
 Olin kollannut Metro Manilan kartasta.(silloin ei ollut mitään GPS-laitteita eikä muita navigaattoreita) Makatin Paseo de Roxas-kadun,jonka varrella Adformatixin toimitilat studioineen sijaitsivat.
Olin alunperin hajulla paikasta,koska tunsin Makatin keskustan melko hyvin,mutta parkkiruudun saamisessa olisi kova pula.
SLEX eli South Luzon Expressway näytti olevan tukossa,joten ajoin sen Service Roadia Villamore Air Basen sillalle,jonka yli pääsin pikkuruuhkassa Pasong Tamo Extension-kadulle,joka oikaisi suoraan Makatiin.
1991 Shoemart-tavaratalo
ja Manila Garden hotelli
Makatissa
EDSAn eli Epifinio de los Santos-valtatien risteyksestä liityin uuteen liikennesumaan,josta pääsin kääntymään vasemmalle liikennevaloissa ja silloisen Manila Garden-hotellin kulmasta (Nykyisin Dusit-hotelli) käännyin vasemmalle Pasay Roadille,joka vielä oli yksisuuntainen kello 12 asti..
Pasay Roadilta ajoin suoraan Paseo de Roxasille ja ihmeen kaupalla Ayala Avenuen risteyksen yli päästyäni löysin parkkiruudun aivan Adformatixin rakennuksen edestä.
Lukitsin kiesini ovet enkä edes jäänyt funtsimaan mahdollisesta autoni varastamista,koska amerikkalainen vanha ja V8-koneinen bensasyöppöni ei kelpaisi Manilan autovarkaille jenkkiromuna.
Rättikaton ne voivat viiltää puukolla puhki,jos kojelaudassa kiiltäisi Pioneerin uusi kasettistereosoitin,mutta 1966 Mercuryssäni kojetaulussa istui vanha ja alkuperäinen AM-FM -autoradio,joka koskaan ei edes halunnut päästää yhdestä ainoasta kojetaulun kaiuttimesta edes Sampaguitan Pinoyrockia...Ilmeisesti putkiradion yksi vakuumiputki oli sammunut kuin Sampaguitan struumasilmä shabupilvessä.
Ala-aulasta painoin hissillä 11. kerrokseen,jossa Adformatixin ovella minut vastaanotti Baby Armalitea roikottava siniunivormuinen vartiomies.
Ilmoitin itseni vartijalle.jolta vastaukseksi sain Baby Armaliten piipunpään lempeällä tönäisyllä;
--Please..step in. Sir...they are waiting for you ..Sir!
Kysäisin:
--Is it loaded?
Vartija:
--Yes..Sir..but I have it on safe..Sir!
Roger oli tullut ovelle kättelemään ja ohjasi minut studioon.minkä keskellä kattospottien valossa minut pitäisi tulla filmatuksi.
Roger talutti minut meikkaajan penkkiin,mistä sain nätiltä filipinameikkiartistilta pensselillä puuterikerroksen naamataululleni sekä harvenevan kuontaloni alle päälaelle..etteivät kiiltäisi kuumien spottien alla.
GMA-televisiokanavan
Saksi-uutiset
Roger oli vielä antanut minulle käsikirjoituslapun.mistä minun pitäisi tentata ja muistaa ulkoa mainoslauseen..."Bonamine for travel sickness and dizziness etcetera.."
Joku studioassistenssi lisäksi yritti istuttaa niskaani liian pientä puvuntakkia,jotta näyttäisin Phizerin lääketehtaan joltain lekurilta,mutta jakku oli hartioista liian ahdas,
Jostain ne löysivät lopulta niskaani valkoisen lääkärintakin,mikä sopisi kuvaukseen paremmin.
Astuin estraadille klaffipojan kliksauttaessa ensimmäisen kuvausjakson.
Spotit samalla napsahtivat päälle,jolloin olin melkein paahtua tropiikin keinohelteessä,vaikka studion keskusilmastointi puhalsi täysillä...
Edessäni televisiokamera oltiin asennettu erikoiseen jigiin,millä kuvaaja kiersi sitä 360 graadia ympäri--ilmeisesti kuvaamaan matkahuippausta...
Toinen otos ja klaffin kiksautus... olin mokannut mainoslauseeni,unohtamalla siitä jonkun sanan.
Lisäpuuteria hikiselle naamalleni ja päälaelle...
Kolmas otos...joka lopulta meni nappiin,mutta Roger halusi ohjaaja-tuottajana klipsin uudelleen,koska silmätikkaukseni hermostuksissani MacArthur-pilottilasieni takana olisi voinut antaa väärän kuvan Bonaminen haitallisesta vaikutuksesta keskushermostoon.
Neljäs otos...lisää puuteria..klaffi..tulikuumat spotit polttivat kaljunalkuani..mutta kaikki meni lopulta purkkiin..
Roger tuli viskaamaan kättäni:
--Good Job Pare...!
--You are sweating like Hell!
Do you want one Ice-cold San Miguel to cool off..Pare?

Paseo de Roxasin ja Ayala
Avenuen kulma Monumentilla
Makatissa
Koko filmauksen kesto oli ehkä tunnin pituinen ja pienestä hikoilusta minulle luvattiin 20.000 pesoa palkkioita.jonka saisin kerätä seuraavana päivänä Adformatixin kassalta käteisenä.
20.000 pesoa oli silloin Filippiineillä jonkinlainen managerin keskikuukausipalkka.
Paseo de Roxasin parkissa Mercuryyni ei oltu koskettu ja startattuani laskin rättikaton alas,suuntaamalla avojenkin Simonitz-konepellin Makatin pilvenpiirtäjämaiseman South Luzon Expresswaytä kohti.
Seuraavalla viikolla perheeni ja rouvani sukulaiset Manilassa klikkasivat  Sony-väritelkkarien kaukokapulasta aina GMA-kanavalle Saksi-iltauutisiin,missä mainospausseilla Bonamine Man pyöri myötäpäivään valkoisessa tohtorinjakussa..
--That's Dad..Bonamine Man!
Tyttäreni kuorossa huudahtivat telkkarin edestä paimentolaismatolta..
--You are getting Kalbo (kalju)..Dad!!
Minä:
--Not at least Hilo! (Ainakaan minua ei huippaa!)

Finis