 |
| Guinobatanin riisinistuttajat |
 |
| Bulkang Mayon,Mayon-tulivuori |
Lokakuu 1981 Legaspi City. Pieni matkakertomus itämailta.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jussi ja Torkkelin Olavi,oululainen ja aknearpinaamainen maapuolen insinööri olivat yöpyneet Legaspi Cityn La Trinidad-hotellissa.
Legaspi Cityyn lento oli ollut sellainen sivuheitto Manilasta kaverusten Northwest Orientin maailmanympärimatkan alkupäästä.
Tarkoituksena oli vielä lentää Japanin ja Havaijin kautta San Fransiscoon ja sieltä New Yorkin sekä Pariisin kautta Helsinkiin..
Viikon Suomi-loman perästä olisi tarkoitus palata Dhahranin kentälle Saudi Arabiaan ja sieltä takaisin Jubailin erämaapaskimosaitille. (vedenpuhdistuslaitosurakka)
Koko matkaan oli varattu 2 viikkoa,mikä ennusti pitkähköä matkalaukkuelämää terminaaleissa ja hotelleissa.
Matkan ensimmäinen leggi piti viettää Manilassa.
Alkupotkun maailmanympärilennolle Jussi oli saanut kirjeenvaihdosta Guinobatanin Nancyn kanssa,
OMP:n (Oulun Maanrakennuspojat) Jubailin paskimourakan tunnollisena perheenisänä tunnetun laadunvalvontainsinöörin saatua postisäkillisen kirjeitä filippiinineitosilta,jotka halusivat kirjeenvaihtoon varakkaiden suomalaisinssien kanssa.
Jussi kyllä ei ollut insinööri eikä rakennusalan ammattilainen,mutta kelpasi yo-merkonomina hyvin rakkautta ja parempaa elämää ja köyhyydestä pois havitteleville filippiinotyttärille penpaliksi.
Filippiinotyttärien kirjeet kuvineen menivät kaupaksi laadunvalvontakonttorissa alta tunnissa,kauniimpien kandidaattien breivien mentyä illalla tutkittavaksi Jubailin Waikiki Beach-motellin poikamiesportakabiineille ja putkimiesvillalle tutkittavaksi.
Silti vain noin prosentti paskimotyöntekijöistä ryhtyi kirjeenvaihtoon 90 prosentin jättäytyessä pois kielitaidon puutteesta.
Paskimourakkamiehiä kutsuttiin sekä eronneiksi että karanneiksi,koska melkein jokaisella oli avioero takanaan tai ainakin vireillä,toisten piilotellessa joko verokarhua tai ulosottomiestä.
Samoin heitä kutsuttiin lumikupuleiksi (Pohjolan arabeiksi),joiden kahden vuoden urakkasopimuksen tavoitteena oli kolme A:ta (AAA-kerho),avioero,auto sekä asunto.
Kielitaidottomat urakkatyöläiset lomillaan lensivätkin enimmäkseen Bankokiin,kuten rantasalmelainen Pikkutimpuri,joka sattui vahingossa humalassaan rakastumaan thaimaalaiseen kauniiseen Ladyboyhin eli transvestiitiin.
Uteliaisuus ja erämaassa syttynyt rakkauden nälkä olivat ponkaisuina matkakuumeeseen.
Myöhemmin vain kaksi OMP:n toimihenkilöä päätyi pyhään allianssiin filippiinittären kanssa; ostomies Jussi ja tämän esimies, projektin ostopäällikkö.
Jussi jopa kaksi kertaa.
Jubailin Arabianlahden rannalla sijaitseva Waikiki Beach ei ihan vastannut Honolulun vastaavaa
kuin nimeltä,mihin aava punaruskeasantainen autiomaa päättyi ja mistä alkoi aava vihervetinen lahti,jonka edustalla kellui monenkirjavia arabialaisia djonkkikalastusveneitä vahvana kontrastina pölynharmaalle ja pienehkölle. Jubailin uinuvalle kalastajakaupungille.
Jussi maailmanympäryysmatkallaan Torkkelin kanssa tulivat katselemaan ihan oikeata Pearl Cityn Waikiki Beachia suoraan Aloha-hotellin ikkunasta välistä vilkuilllessaan samalla huoneen televisiosta Elvis Presleyn vuonna 1962 filmattua Blue Hawaii-pätkää.Kuvassa Elviksen äitinä näytteli brittiläissyntyinen ja Amerikan etelävaltiolaista murretta vääntävä Angela Lansbury,joka myöhemmin tunnettiin Murder She Wrote-televisosarjasta murhia selvittelevänä ikäneitona.
Manilassa Torkkelin Olavi oli lumoutunut Ermitan Mabini Streetin maksullisiin neitoihin ja huumastaan selvittyään saanut hotellin lääkäriltä syyhyävien haarojensa takia penisilliinipiikin takalihakseensa.
Loppumatkan maailmanympärimarkalla 14:ssa päivässä tämä sai nauttia vain alkoholittomia juomia ja keskittyä kuvaamaan uudella Nikon-järjestelmäkamerallaan maisemia.
Olavi tykkäsi uudesta japanilaisesta elektroniikasta:
Ostettuaan uuden tuontimersunsakin saiitiportakabiinien eteen toisten kateellisten ihailyavaksi. hän oli kaivanut auton keskikonsolista ulos Beckerin autostereon ja lahjoittanut sen yhdelle filippiinorakennusmiehelle. Stereon tilalle hän asensi uuden japanilaisen Nakamichi-stereovehkeen ekvalisaattorein,kaukokapuloin ja kymmenin kaiuttimin.
Tänään klassikkona pidettyä ja silloin 80-luvun alussa upouutta W123-mersua katsotaan museoautorekisteritarkastajien silmissä raiskattuna,jollei siinä ole asennettuna aitoa Beckerin taikka Blaupunktin stereolaitetta.
Ajat ovat muuttuneet
Torkkelin Olavi oli vielä noviisi Manilan maksullisista neidoista
Manilassa,kuten Bankokissa,Singaporessa ,Hongkongissa ja Shanghaissa prostituutio oli kukkinut jo toistasataa vuotta kolonialismin tuomana loous-ja auringonkukkana.
Maon kommunismia edeltävä Shanghai petrasi Manilan 30-luvulla naisprostituutossa, minkä lukumäärä ylitti aikuisen miesväestön määrän.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jussi ja Torkkelin Olavi,oululainen ja aknearpinaamainen maapuolen insinööri olivat yöpyneet Legaspi Cityn La Trinidad-hotellissa.
Legaspi Cityyn lento oli ollut sellainen sivuheitto Manilasta kaverusten Northwest Orientin maailmanympärimatkan alkupäästä.
Tarkoituksena oli vielä lentää Japanin ja Havaijin kautta San Fransiscoon ja sieltä New Yorkin sekä Pariisin kautta Helsinkiin..
Viikon Suomi-loman perästä olisi tarkoitus palata Dhahranin kentälle Saudi Arabiaan ja sieltä takaisin Jubailin erämaapaskimosaitille. (vedenpuhdistuslaitosurakka)
Koko matkaan oli varattu 2 viikkoa,mikä ennusti pitkähköä matkalaukkuelämää terminaaleissa ja hotelleissa.
Matkan ensimmäinen leggi piti viettää Manilassa.
Alkupotkun maailmanympärilennolle Jussi oli saanut kirjeenvaihdosta Guinobatanin Nancyn kanssa,
OMP:n (Oulun Maanrakennuspojat) Jubailin paskimourakan tunnollisena perheenisänä tunnetun laadunvalvontainsinöörin saatua postisäkillisen kirjeitä filippiinineitosilta,jotka halusivat kirjeenvaihtoon varakkaiden suomalaisinssien kanssa.
Jussi kyllä ei ollut insinööri eikä rakennusalan ammattilainen,mutta kelpasi yo-merkonomina hyvin rakkautta ja parempaa elämää ja köyhyydestä pois havitteleville filippiinotyttärille penpaliksi.
Filippiinotyttärien kirjeet kuvineen menivät kaupaksi laadunvalvontakonttorissa alta tunnissa,kauniimpien kandidaattien breivien mentyä illalla tutkittavaksi Jubailin Waikiki Beach-motellin poikamiesportakabiineille ja putkimiesvillalle tutkittavaksi.
Silti vain noin prosentti paskimotyöntekijöistä ryhtyi kirjeenvaihtoon 90 prosentin jättäytyessä pois kielitaidon puutteesta.
Paskimourakkamiehiä kutsuttiin sekä eronneiksi että karanneiksi,koska melkein jokaisella oli avioero takanaan tai ainakin vireillä,toisten piilotellessa joko verokarhua tai ulosottomiestä.
Samoin heitä kutsuttiin lumikupuleiksi (Pohjolan arabeiksi),joiden kahden vuoden urakkasopimuksen tavoitteena oli kolme A:ta (AAA-kerho),avioero,auto sekä asunto.
Kielitaidottomat urakkatyöläiset lomillaan lensivätkin enimmäkseen Bankokiin,kuten rantasalmelainen Pikkutimpuri,joka sattui vahingossa humalassaan rakastumaan thaimaalaiseen kauniiseen Ladyboyhin eli transvestiitiin.
Uteliaisuus ja erämaassa syttynyt rakkauden nälkä olivat ponkaisuina matkakuumeeseen.
Myöhemmin vain kaksi OMP:n toimihenkilöä päätyi pyhään allianssiin filippiinittären kanssa; ostomies Jussi ja tämän esimies, projektin ostopäällikkö.
Jussi jopa kaksi kertaa.
Jubailin Arabianlahden rannalla sijaitseva Waikiki Beach ei ihan vastannut Honolulun vastaavaa
kuin nimeltä,mihin aava punaruskeasantainen autiomaa päättyi ja mistä alkoi aava vihervetinen lahti,jonka edustalla kellui monenkirjavia arabialaisia djonkkikalastusveneitä vahvana kontrastina pölynharmaalle ja pienehkölle. Jubailin uinuvalle kalastajakaupungille.
Jussi maailmanympäryysmatkallaan Torkkelin kanssa tulivat katselemaan ihan oikeata Pearl Cityn Waikiki Beachia suoraan Aloha-hotellin ikkunasta välistä vilkuilllessaan samalla huoneen televisiosta Elvis Presleyn vuonna 1962 filmattua Blue Hawaii-pätkää.Kuvassa Elviksen äitinä näytteli brittiläissyntyinen ja Amerikan etelävaltiolaista murretta vääntävä Angela Lansbury,joka myöhemmin tunnettiin Murder She Wrote-televisosarjasta murhia selvittelevänä ikäneitona.
  |
| Jubailin kalastusveneitä Juhart 2012 |
 |
| 1962 Blue Hawaii |
Manilassa Torkkelin Olavi oli lumoutunut Ermitan Mabini Streetin maksullisiin neitoihin ja huumastaan selvittyään saanut hotellin lääkäriltä syyhyävien haarojensa takia penisilliinipiikin takalihakseensa.
Loppumatkan maailmanympärimarkalla 14:ssa päivässä tämä sai nauttia vain alkoholittomia juomia ja keskittyä kuvaamaan uudella Nikon-järjestelmäkamerallaan maisemia.
Olavi tykkäsi uudesta japanilaisesta elektroniikasta:
Ostettuaan uuden tuontimersunsakin saiitiportakabiinien eteen toisten kateellisten ihailyavaksi. hän oli kaivanut auton keskikonsolista ulos Beckerin autostereon ja lahjoittanut sen yhdelle filippiinorakennusmiehelle. Stereon tilalle hän asensi uuden japanilaisen Nakamichi-stereovehkeen ekvalisaattorein,kaukokapuloin ja kymmenin kaiuttimin.
Tänään klassikkona pidettyä ja silloin 80-luvun alussa upouutta W123-mersua katsotaan museoautorekisteritarkastajien silmissä raiskattuna,jollei siinä ole asennettuna aitoa Beckerin taikka Blaupunktin stereolaitetta.
Ajat ovat muuttuneet
Torkkelin Olavi oli vielä noviisi Manilan maksullisista neidoista
Manilassa,kuten Bankokissa,Singaporessa ,Hongkongissa ja Shanghaissa prostituutio oli kukkinut jo toistasataa vuotta kolonialismin tuomana loous-ja auringonkukkana.
Maon kommunismia edeltävä Shanghai petrasi Manilan 30-luvulla naisprostituutossa, minkä lukumäärä ylitti aikuisen miesväestön määrän.
 |
| Clair Phillips,amerikkalainen maanalainen agentti,joka piti Manilassa Tsubaki Clubia japanilaismiehittäjille |
Manilassa 1930-luvulla amerikkalaiset sotilaat ja japanilaismiehityksen aikana vuosina 1941-45 japanilaiset samuraisotilaat kävivät samoissa tyttöpaikoissa.
Filipinaprostit eivät erotelleet kansalaisuutta,maksun käydessä dollareissa,jeneissä ja japanilaishallinnon pesoissa.
Filipinaprostit eivät erotelleet kansalaisuutta,maksun käydessä dollareissa,jeneissä ja japanilaishallinnon pesoissa.
 |
| Clarkin amerikkalaisen lentotukikohdan amerikkalaissotilaita Angeles Cityn tyttöbaarissa 1959 |
1950-luvulta 1980-luvulle saakka Manilan lisäksi Olongapon kaupungin amerikkalainen laivastoasema ja Angeles Cityn lentotukikohta auttoivat prostituution ja yökerhojen lisääntymisessä,kunnes maiden välinen tukikohtasopimus purettiin filippiiniläisessä kansalliskiihkossa taikka kansallisessa utopiassa,että Filippiinit pystyvät itse hoitamaan saartensa puolustuksen.
Siitä huolomatta maiden välillä jatkettiin yhteisiä sotaharjoituksia,etenkin eteläisellä Mindanaon saarella moromuslimikapinallisten uhassa.
Manilan prostituutiomaailman huipulla kuuluisat poplaulajattaret kuten bicolilainen Eva Eugenio ja Imelda Papin sekä Viva-Films-elokuvayhtiön filmi- ja iskelmätaivaan pikkutähtöset sivutöikseen lonssasivat Roxas Boulevardin luksushotellien foyereissä sekä auloissa lisäansioikseen.,vaikka naisartistien tulot olivat stratosfäärisiä köyhän kansan silmissä.
2000-luvulla jopa kuuluisan Pop Fernandezin,Filippiinien konserttikuningattaren uransa alamäessä kuultiin viihtyvän Intercontinentalin marmoriaulassa varakkaita asiakkaita etsimässä.
Alempaan prostiportaaseen kuuluivat call-girlit ja escortit,joidenka palveluja sai Mabini Streetin karaokebaareista sekä yökerhoista muodollista "bar finea" eli baarisakkoa vastaan.
Prostin ulosviemiseksi työajan päätyttyä asiakas maksoi floor managerille 500-1000 peson "sakkomaksun",mikä oikeastaan vastasi baarin kaluston vuokraamista.
Siitä alempana sananmukaisesti seisoivat katutytöt,jotka tarjosivat palvelujaan kadunreunalla ohiajaviin autoihin.
Kaikista alimpana prostikastina pidettiin Manilan North Harborin "suolasiskoja" eli "Salt Sisters'ejä",joilta merimiehet saivat ns.seisontapalveluja varastomakasiinien takana.
Amerikkalaisten G.I-sotilaiden vapautettua Manilan sekä pääkaupungin prostit v.1944 palvelujensa maksuvälineiksi kelpuuttivat greenbackien lisäksi nailonsukat,purkitetut elintarvikkeet,Hersey-sekä Babe Ruth-suklaapatukat sekä Lucky Strike-,Chesterfield- ja Camel-tupakka-askit.
Moni GI lemmenkaipuussaan myös nai ennen demobbiaan manilalaisen Pom-Pom-tytön (seuratyttö) korttelikirkon padren lausuessa vihkimisen päätteeksi "Until Death us Part"-loppukaneetin sijasta "Until Pier Us part" eli "Kunnes laituri meidät eroittaa"
Torkkelin Olavi oli saanut prostipalvelunsa Ambassador-hotellin miespuoliselta kerrospalvelijalta,joka lisäansiokseen toimi pimppinä eli tyttöagenttina.
Siitä huolomatta maiden välillä jatkettiin yhteisiä sotaharjoituksia,etenkin eteläisellä Mindanaon saarella moromuslimikapinallisten uhassa.
 |
| Jukebox Queens 2014 Eva Eugenio,Claire Dela Fuente and Imelda Papin |
Manilan prostituutiomaailman huipulla kuuluisat poplaulajattaret kuten bicolilainen Eva Eugenio ja Imelda Papin sekä Viva-Films-elokuvayhtiön filmi- ja iskelmätaivaan pikkutähtöset sivutöikseen lonssasivat Roxas Boulevardin luksushotellien foyereissä sekä auloissa lisäansioikseen.,vaikka naisartistien tulot olivat stratosfäärisiä köyhän kansan silmissä.
2000-luvulla jopa kuuluisan Pop Fernandezin,Filippiinien konserttikuningattaren uransa alamäessä kuultiin viihtyvän Intercontinentalin marmoriaulassa varakkaita asiakkaita etsimässä.
Alempaan prostiportaaseen kuuluivat call-girlit ja escortit,joidenka palveluja sai Mabini Streetin karaokebaareista sekä yökerhoista muodollista "bar finea" eli baarisakkoa vastaan.
Prostin ulosviemiseksi työajan päätyttyä asiakas maksoi floor managerille 500-1000 peson "sakkomaksun",mikä oikeastaan vastasi baarin kaluston vuokraamista.
Siitä alempana sananmukaisesti seisoivat katutytöt,jotka tarjosivat palvelujaan kadunreunalla ohiajaviin autoihin.
Kaikista alimpana prostikastina pidettiin Manilan North Harborin "suolasiskoja" eli "Salt Sisters'ejä",joilta merimiehet saivat ns.seisontapalveluja varastomakasiinien takana.
Amerikkalaisten G.I-sotilaiden vapautettua Manilan sekä pääkaupungin prostit v.1944 palvelujensa maksuvälineiksi kelpuuttivat greenbackien lisäksi nailonsukat,purkitetut elintarvikkeet,Hersey-sekä Babe Ruth-suklaapatukat sekä Lucky Strike-,Chesterfield- ja Camel-tupakka-askit.
Moni GI lemmenkaipuussaan myös nai ennen demobbiaan manilalaisen Pom-Pom-tytön (seuratyttö) korttelikirkon padren lausuessa vihkimisen päätteeksi "Until Death us Part"-loppukaneetin sijasta "Until Pier Us part" eli "Kunnes laituri meidät eroittaa"
Torkkelin Olavi oli saanut prostipalvelunsa Ambassador-hotellin miespuoliselta kerrospalvelijalta,joka lisäansiokseen toimi pimppinä eli tyttöagenttina.
 |
| La Trinidadin hotellihuone |
Legaspi Cityssä Jussin piti sinä aamuna mennä tapaamaan kirjeenvaihtotyttöään Nancy Pielagoa,joka työskenteli pankkivirkailijana Legaspin Bank of the Philippine Islandin konttorissa melko lähellä La Trinidad-hotellia.
Kirjeenvaihto oli jo alkanut kuumenemaan puolen vuoden aikana,Jussin tentatessa englanti-tagalog-taskusanakirjaa yleisimpien tutustumisfraasien oppimiseksi.
Hän oli jo uusromanttisena ja edellisestä avioliitostaan harhautuneena oppinut tagalogin avaussanat "Ini-ibig kita" ja "mahal kita",mitkä vastasivat sitä paljon kulunutta I love You'ta.
Hän ei ollut antanut vielä periksi epäonnistumistaan avioliitossaan persialaisen maailmankansalaisettarensa kanssa.
Liittoa oli kestänyt kuusi vuotta,mutta kulttuurilliset erot ja vaimon pääseminen länsimaisen ja liberaalin elämänmuodon makuun,pariskunnan tienviitat alkoivat osoittamaan eri suuntiin.
Yhtenä syynä oli myös kummankin kypsymättömyys kansainvälisessa ja monikulttuurisessa parisuhtessa.
Nyt papinpojalla oli edessään suuri harppaus persialaiselta torilta filippiiniläiselle torille.
Nyt ehkä viisastuneena,mutta silti vielä kokemattomana"viirupöllönä" Jussi oli pistämässä nenäänsä vielä tuntemattomampaan kolonialistiseen naiskulttuuriin,missä vuosisatoja Maria Clarana ( suojattuna neitsyenä) tunnettu vastakkainen filipinasukupuoli oli vapautumassa essujensa nyöreistä moderniksi metrofemiiniksi.
Jussin vanhemman Ruotsissa asuvan siskon svedumies oli kutsunutkin Jussia termillä "Göken i öken" eli "Käki erämaassa".
Legaspi City oli pieni Bicolin Albayn provinssin pääkaupunki Camarines Norten alueella,missä Luzonin saari oli kapeimmillan ikään kuin kuristettuna eteläisen Kiinanmeren ja Filippiinien meren väliin.
Kaupunkia hallitsi kauempana Guinobatanin pikkukaupungin läheisyydessä Mayonin tulivuori,jota kutsuttiin nukkuvaksi vulkaanoksi,joka silloin tällöin herättyään sylki laavaa ja tuhkaa rinteille.
Mayonia paikalliset asukkaat olivat aina kehuneet tulivuoreksi,jonka huippu oli täydellisen kartion muotoinen,mutta myöhemmin 80-luvulla kartion yhdessä purkauksessa murruttua paikallinen Albayn turistibyroo ryhtyi kehumaan muita alueen turistinähtävyyksiä,kuten Tiwin rikkilähteitä ja espanjalaisten rakentamia kirkkoja matkaturismin edistämiseksi.
Bicolin tyttäret samoin olivat kuuleman mukaan Mayonin tulivuoren lailla kauniita ja tulisia,jotka aamiaseksi söivät riisilautasensa kanssa kulhollisen pieniä chilipippureita.
Jotkut olivat jopa peloitelleet bicolanonaisten tulisuudesta sekä mustasukkaisuudesta,että mies syrjähyppynsä jälkeen yleensä löydetään keittiöveitsi lapaluidensa välissä.
Kaupunki oli saanut nimensä konkistadoori Manuel Lopez de Legazpista,joka v.1565 perusti saarille ensimmäiset meksikolaisespanjalaiset siirtokunnat.Konkistadoorien kaljuunathan lähtivät maustereiteille silloisen Uuden Espanjan eli myöhemmin Meksikon Acapulcon satamasta.
Kirjeenvaihto oli jo alkanut kuumenemaan puolen vuoden aikana,Jussin tentatessa englanti-tagalog-taskusanakirjaa yleisimpien tutustumisfraasien oppimiseksi.
Hän oli jo uusromanttisena ja edellisestä avioliitostaan harhautuneena oppinut tagalogin avaussanat "Ini-ibig kita" ja "mahal kita",mitkä vastasivat sitä paljon kulunutta I love You'ta.
Hän ei ollut antanut vielä periksi epäonnistumistaan avioliitossaan persialaisen maailmankansalaisettarensa kanssa.
Liittoa oli kestänyt kuusi vuotta,mutta kulttuurilliset erot ja vaimon pääseminen länsimaisen ja liberaalin elämänmuodon makuun,pariskunnan tienviitat alkoivat osoittamaan eri suuntiin.
Yhtenä syynä oli myös kummankin kypsymättömyys kansainvälisessa ja monikulttuurisessa parisuhtessa.
Nyt papinpojalla oli edessään suuri harppaus persialaiselta torilta filippiiniläiselle torille.
Jussin vanhemman Ruotsissa asuvan siskon svedumies oli kutsunutkin Jussia termillä "Göken i öken" eli "Käki erämaassa".
Legaspi City oli pieni Bicolin Albayn provinssin pääkaupunki Camarines Norten alueella,missä Luzonin saari oli kapeimmillan ikään kuin kuristettuna eteläisen Kiinanmeren ja Filippiinien meren väliin.
Kaupunkia hallitsi kauempana Guinobatanin pikkukaupungin läheisyydessä Mayonin tulivuori,jota kutsuttiin nukkuvaksi vulkaanoksi,joka silloin tällöin herättyään sylki laavaa ja tuhkaa rinteille.
Mayonia paikalliset asukkaat olivat aina kehuneet tulivuoreksi,jonka huippu oli täydellisen kartion muotoinen,mutta myöhemmin 80-luvulla kartion yhdessä purkauksessa murruttua paikallinen Albayn turistibyroo ryhtyi kehumaan muita alueen turistinähtävyyksiä,kuten Tiwin rikkilähteitä ja espanjalaisten rakentamia kirkkoja matkaturismin edistämiseksi.
Bicolin tyttäret samoin olivat kuuleman mukaan Mayonin tulivuoren lailla kauniita ja tulisia,jotka aamiaseksi söivät riisilautasensa kanssa kulhollisen pieniä chilipippureita.
Jotkut olivat jopa peloitelleet bicolanonaisten tulisuudesta sekä mustasukkaisuudesta,että mies syrjähyppynsä jälkeen yleensä löydetään keittiöveitsi lapaluidensa välissä.
Kaupunki oli saanut nimensä konkistadoori Manuel Lopez de Legazpista,joka v.1565 perusti saarille ensimmäiset meksikolaisespanjalaiset siirtokunnat.Konkistadoorien kaljuunathan lähtivät maustereiteille silloisen Uuden Espanjan eli myöhemmin Meksikon Acapulcon satamasta.
 |
| Filippiinien kartta |
Edellispäivänä Jussi oli Torkkelin kanssa lentänyt Philippine Airlinesin Trident-koneen bulilit-kotimaanlennolla (bulilit-pieni,lyhyt) Manilasta Legaspi Cityyn.
 |
| Legaspi City Airport |
Lentokone oli yhtäkkiä laskeutunut tiheän pilvipeiton läpi vavisuttavassa turbulenssissa Mayonin tulivuoren kylkeä seuraten alas laaksoon,mistä näkyi rehevän vehreyden keskeltä lyhyt kiitorata.
Koneen muovisten sisäpanelien paukkuessa ja rungon täristessä Trident yhtäkkiä tössäytti renkaansa tarmakille,siipivakaajien jarruttaessa pystyasennossa ja suihkumoottorien kiljuessa falsetissa,kunnes sen nokka katsoi suoraan edessä pellolla pällistelevien mustien ja isosarvisten carabao-vesipuhvelien turpiin.
--Magandang tanghali..mga binibini at chaka ginong..Mabuhay sa Legaspi City..! (Hyvää keskipäivää naiset ja herrat..tervetuloa Legaspi Cityyn..!)
Filippiinolentomatkustajien taputellessa käsiään onnistuneesta laskusta kaikui viehkeän lentoemännän kuulutus kaiuttimesta Jussin ja Torkkelin pitäessä etupenkin selkänojista kiinni rystyset valkoisina pelättyään laskeutuvansa keskelle riisivainiota.
Legaspi Cityn lentokenttää pidettiin Filippiinien yhtenä vaikeimpana ja vaarallisimpana tulivuoren ympärillä pyörivien turbulenssivirtausten ja Filippiinien mereltä puhaltavien tuulten takia.
Legaspi City ja koko Albayn alue lisäksi joka vuosi kärsii kymmenistä Filippiinien mereltä ja Catanduanesin saaren yli sisään saapuvasta taifuuneista ikään kuin jonkinlaisena käsittämättömänä luonnon rangaistuksena syvästi katolisen kansan uppiniskaisuudesta.
Jussi oli kuullut,että kaikki Philippine Airlinesin pilotit olivat entisiä Filippiinien ilmavoimien ja Vietnamin sodan kokeneita Phantom-pilotteja,jotka pystyivät laskeutumaan mille tahansa saarten tilkkutäkin paikkaa muistuttavalle pienkentälle.
Nykyiset maan ilmavoimat kärsivät pahasti kalustopuutteteesta korruption takia kansan ilkkuessa,että ilmavoimat käsittää 90 prosenttia ilmaa ja vain 10 prosenttia voimaa.
Nancy
------------------------
Jussi ei ollut elonsa aikana tavannut yhtään Nancy-nimistä naista.
Lehdistä hän oli nähnyt kyllä kuvia presidentti Raeganin tiukkakasvoisesta Nancy-rouvasta,Yhdysvaltojen First Ladystä.
Manilan Malacanyanin presidentin linnassa presidentti Marcosin Imelada-vaimo halusi olla Filippiinien Nancy Raegan,joka miehensä selän takana saneli maan sisä- ja ulkopoliitiikan.
Ferdinand Marcos oli v. 1980 julistanut maahan sotatilalain pönkittääkseen diktatuuriaan ja jatkaakseen yksinvaltaansa vaalien yli,peloittelemalla kansaa kommunistisissiuhasta sekä vasemmistolaisradikaaliopiskelijoiden vallankaappaushankkeista.
Myöhemmin Jussi sai kuulla Nancyn veljeltä,että Guinobatanin pikkukaupungin asukkaista kolmasosa kuului salaa NPA-kommunistisisseihin (NPA-New People's Army),jotka pitivät leirejään Mayon-tulivuoren rinteiden viidakossa.Nämä vähän väliä laskeutuivat Pan-Philippines-valtatielle tuhoamaan Filippiinien armeijan motorisoituja kolonnoja,poliisiasemia ja pikkukaupunkien kaupungintaloja,ryöstääkseen aseita ja kassoja sekä ottaakseen panttivangeiksi pormestareita suojelurahojen kiristämiseksi.
NPA-lyhennys bicolilaisten suussa sen tähden oli vääntynyt No Permanent Address-muotoon.
Siltä huolimatta Jussi ei havainnut mitään muutosta edes Manilassa kansalaisten käyttäytymisessä,vaikka maahan oltiin julistettu ulkonaliikkumiskielto kello 11 jälkeen iltaisin.
Manilan yökerhot ja Mabini Streetin tytöt olivat avoinna koko yön poliisien suojeluksessa pientä maksua vastaan.
Radiosta ja kasetilta hän myös oli kuunnellut satoja kertoja Old Blue Eyesin eli Frank Sinatran Nancy-tyttären "These Boots are made of Walking"-biisiä.
Nyt Jussi itse oli astelemassa Dammamista ostamissaan teksasilaisissa cowboy-saappaissa La Trinidad-hotellista kohti Rizal Streetin Bank of the Philippine Islandin pääovea Legaspi Cityn keskipäivän paahteessa ja väentungoksessa.
"These Boots are made for Walking".Nancy Sinatra ja Lee Hazlewood.
Pankin ovella hän kysyi koppalakkiselta ja Mini-Armalitea veltosti roikottavalta turvamieheltä pankkivirkailija Miss Nancy Pielagoa.
Pavunruskea turvamies vitivalkoisia hampaitaan vilauttaen kertoi ,että bank teller Miss Pielago palvelee ikkunassa numero 3..".Good morning ..Siiirrr!"
Numero 3:n tiskillä hän jonotti asiakasnumerolippu hikisissä sormissaan,kunnes pääsi vaihtamaan pari Thomas Cookin sadan dollarin shekkiä tiskillä,esittelemällä samalla itsensä Nancyn Saudista saapuneeksi penpaliksi.
Nancyn näytti ihan lähettämänsä pikapassikuvan Nancyltä,jonka sysimusta ja lyhyt tukka kiilsi vielä puolimärkänä aamusuihkusta.
Kasvoiltaan hän näytti tyypilliseltä bicolilaiselta "morenalta" eli häivähdyksen tummemmalta kuin muotilehtien "mestisamallit" ja ns. Filipina Beautylta,joita löytyy miljoonia saarilta.
Silti pankkivirkailijasta hehkui jotain salaperäistä kauneutta kuin mitä tämän espanjalainen Pielago-sukunimensä myös merkitsi.
Pielago espanjaksi kuvailtuna on "El alma de oceano" eli suomeksi käännettynä "valtameren sielu" tai "meren salaperäinen maailma".
Tapaamishetkellä Jussi halusi heti paikalla tutustua tähän Alma-merenneitoon.
Ensitapaaminen pankissa jäi lyhyeksi asiakasjonon takia ja Jussi sopi hakea Nancyn pankista kello neljä,jolloin suomalaismatkailijat saivat matkata Nancyn seurassa Guinobataniin,missä paikallisen tavan mukaan piti tavata pankkineidin perhe.
Koneen muovisten sisäpanelien paukkuessa ja rungon täristessä Trident yhtäkkiä tössäytti renkaansa tarmakille,siipivakaajien jarruttaessa pystyasennossa ja suihkumoottorien kiljuessa falsetissa,kunnes sen nokka katsoi suoraan edessä pellolla pällistelevien mustien ja isosarvisten carabao-vesipuhvelien turpiin.
--Magandang tanghali..mga binibini at chaka ginong..Mabuhay sa Legaspi City..! (Hyvää keskipäivää naiset ja herrat..tervetuloa Legaspi Cityyn..!)
Filippiinolentomatkustajien taputellessa käsiään onnistuneesta laskusta kaikui viehkeän lentoemännän kuulutus kaiuttimesta Jussin ja Torkkelin pitäessä etupenkin selkänojista kiinni rystyset valkoisina pelättyään laskeutuvansa keskelle riisivainiota.
Legaspi Cityn lentokenttää pidettiin Filippiinien yhtenä vaikeimpana ja vaarallisimpana tulivuoren ympärillä pyörivien turbulenssivirtausten ja Filippiinien mereltä puhaltavien tuulten takia.
Legaspi City ja koko Albayn alue lisäksi joka vuosi kärsii kymmenistä Filippiinien mereltä ja Catanduanesin saaren yli sisään saapuvasta taifuuneista ikään kuin jonkinlaisena käsittämättömänä luonnon rangaistuksena syvästi katolisen kansan uppiniskaisuudesta.
Jussi oli kuullut,että kaikki Philippine Airlinesin pilotit olivat entisiä Filippiinien ilmavoimien ja Vietnamin sodan kokeneita Phantom-pilotteja,jotka pystyivät laskeutumaan mille tahansa saarten tilkkutäkin paikkaa muistuttavalle pienkentälle.
Nykyiset maan ilmavoimat kärsivät pahasti kalustopuutteteesta korruption takia kansan ilkkuessa,että ilmavoimat käsittää 90 prosenttia ilmaa ja vain 10 prosenttia voimaa.
Nancy
------------------------
 |
| 1982 Presidentti Reagan tapaamassa Filippiinien presidentti Marcosta ja rva Imelda Marcosta |
Jussi ei ollut elonsa aikana tavannut yhtään Nancy-nimistä naista.
Lehdistä hän oli nähnyt kyllä kuvia presidentti Raeganin tiukkakasvoisesta Nancy-rouvasta,Yhdysvaltojen First Ladystä.
Manilan Malacanyanin presidentin linnassa presidentti Marcosin Imelada-vaimo halusi olla Filippiinien Nancy Raegan,joka miehensä selän takana saneli maan sisä- ja ulkopoliitiikan.
Ferdinand Marcos oli v. 1980 julistanut maahan sotatilalain pönkittääkseen diktatuuriaan ja jatkaakseen yksinvaltaansa vaalien yli,peloittelemalla kansaa kommunistisissiuhasta sekä vasemmistolaisradikaaliopiskelijoiden vallankaappaushankkeista.
Myöhemmin Jussi sai kuulla Nancyn veljeltä,että Guinobatanin pikkukaupungin asukkaista kolmasosa kuului salaa NPA-kommunistisisseihin (NPA-New People's Army),jotka pitivät leirejään Mayon-tulivuoren rinteiden viidakossa.Nämä vähän väliä laskeutuivat Pan-Philippines-valtatielle tuhoamaan Filippiinien armeijan motorisoituja kolonnoja,poliisiasemia ja pikkukaupunkien kaupungintaloja,ryöstääkseen aseita ja kassoja sekä ottaakseen panttivangeiksi pormestareita suojelurahojen kiristämiseksi.
NPA-lyhennys bicolilaisten suussa sen tähden oli vääntynyt No Permanent Address-muotoon.
Siltä huolimatta Jussi ei havainnut mitään muutosta edes Manilassa kansalaisten käyttäytymisessä,vaikka maahan oltiin julistettu ulkonaliikkumiskielto kello 11 jälkeen iltaisin.
Manilan yökerhot ja Mabini Streetin tytöt olivat avoinna koko yön poliisien suojeluksessa pientä maksua vastaan.
Radiosta ja kasetilta hän myös oli kuunnellut satoja kertoja Old Blue Eyesin eli Frank Sinatran Nancy-tyttären "These Boots are made of Walking"-biisiä.
Nyt Jussi itse oli astelemassa Dammamista ostamissaan teksasilaisissa cowboy-saappaissa La Trinidad-hotellista kohti Rizal Streetin Bank of the Philippine Islandin pääovea Legaspi Cityn keskipäivän paahteessa ja väentungoksessa.
Pankin ovella hän kysyi koppalakkiselta ja Mini-Armalitea veltosti roikottavalta turvamieheltä pankkivirkailija Miss Nancy Pielagoa.
Pavunruskea turvamies vitivalkoisia hampaitaan vilauttaen kertoi ,että bank teller Miss Pielago palvelee ikkunassa numero 3..".Good morning ..Siiirrr!"
Numero 3:n tiskillä hän jonotti asiakasnumerolippu hikisissä sormissaan,kunnes pääsi vaihtamaan pari Thomas Cookin sadan dollarin shekkiä tiskillä,esittelemällä samalla itsensä Nancyn Saudista saapuneeksi penpaliksi.
Nancyn näytti ihan lähettämänsä pikapassikuvan Nancyltä,jonka sysimusta ja lyhyt tukka kiilsi vielä puolimärkänä aamusuihkusta.
Kasvoiltaan hän näytti tyypilliseltä bicolilaiselta "morenalta" eli häivähdyksen tummemmalta kuin muotilehtien "mestisamallit" ja ns. Filipina Beautylta,joita löytyy miljoonia saarilta.
Silti pankkivirkailijasta hehkui jotain salaperäistä kauneutta kuin mitä tämän espanjalainen Pielago-sukunimensä myös merkitsi.
Pielago espanjaksi kuvailtuna on "El alma de oceano" eli suomeksi käännettynä "valtameren sielu" tai "meren salaperäinen maailma".
Tapaamishetkellä Jussi halusi heti paikalla tutustua tähän Alma-merenneitoon.
 |
| Jussi Nancyn kuvaamana Sorsogonissa |
 |
| Jussin unelmakuva Nancystä traditionaalisessa ternossa eli perhosmekossa Juhart 2011 |
 |
| 1968 Mitsubishi Minica |
Matka Guinobataniin tapahtui pienellä Mitsubishi Minica-minitaksilla,mihin sai kenkälusikalla mahtumaan neljä keskikokoista eurooppalaista ja kuusi filippiinoa.
Legaspi Cityn kyljessä sijaitsi Daragan kaupunki,entinen Bicol Regionin ja Albayn provinssin pääkaupunki,mikä oli liitetty Legaspi Cityyn.
Myöhemmin 1980-luvun lopulla asuessaan Manilan Paranaque Cityn Molaven asuinalueella Jussin lähinaapurina asui daragalainen Pat Margallo manilalaisen.International Harvester-myyntifransiisin apulaisjohtaja,joka kertoi,että se maantie,mikä johti Legaspi Citystä pohjoiseen Daragan,Camaligin,Guinobatanin,Ligao Cityn,Oasin ja Libonin kaupunkien läpi,jakoi kaupunkien asukkaiden sukunimet aakkosellisessa järjestyksessä A:sta Zetaan.
Daragassa asui paljon M-alkukirjaimisia perheitä ja Guinobatanissa sukunimet alkoivat O:lla sekä P:llä.
Matkan aikana Mayonin tulivuori hallitsi kaikkialla Nancyn toimiessa turistioppaana selostaessaan,että Camaligin Cagsawan pikkukaupungisn suurin nähtävyys oli v.1814 tulivuorenpurkauksessa tuhoutunut kirkko,jonka sammaloitunut ja kivinen tapuli seisoi riisivainioiden ympäröimänä rappeutuneena.
Guinobatan
...................................
Minica-minitaksin ahtaudessa ja hiostavassa kuumuudessa,mitä kojetaululle asennettu pieni tuuletin yritti viilentää ikkunoiden ollessa auki luonnon omassa ilmastoinnissa,Nancy kertoi ulkomaalaisen silmissä pienen kyläpahaisen näköisen kotikaupunkinsa Guinobatanin rikasta historiaa.
Vaikka turistin silmissä kaupunki näytti muiden pienten ja rappeutuneiden pikkukaupunkien kaltaiselta keskustorein,savuttavin tricycle-moottoripyörätaksein ja jeepneyn sekä loppumattomin ihmispaljouksin,vanha ja vuosisatojen taifuunien raiskaama espanjalainen rakennuskulttuuri nosti päätään barong-barong-slummitalojen (äkkiä kyhätyin) ruostuneiden aaltopeltikattojen ylle muistona hispanialaisesta konkistadoorien ja katolisten Frerejen (Frere--munkkipappi) kultaisesta mahtiajasta.
Vuosina 1672-78 fransiskaanimunkit pystyttivät Albayn alueelle kirkkoja joka yhdyskuntaan,vaikka etelästä purjehtineet moromuslimijoukot jatkuvasti hyökkäsivät ryöstämään Espanjan kirkon kalleuksia ja tappamaan infidelejä.
Guinobatanin kuuluisimpia fransiskaaniperustajia olivat Don Catinad,Don Ambrosio ja Don Juan Labao.
Don-titteli vastaa brittiläistä Siriä.
Nancy kertoi edesmenneen isänsäkin,kaupunginvaltuutetun olleen arvonimeltään Don Pielago.
Guinobatan-nimi oli kuulema tullut sanasta Gubat,mikä verbinä merkitsi "taistella"(moroja vastaan) ja substantiivina "autiota sekä viljelemätöntä"
Minitaksi kaartoi pohjoiseen Manilaan menevävältä Pan-Philippines-valtatieltä vasemmalle kohti pikkukaupungin keskustaa,mistä se kääntyi Zamora-pääkadulta kapealle sivukadulle,mikä taas päättyi Pielagojen kulmataloon,jonka vastapäätä seisoi yksikerroksinen ja pitkä rapattu rakennus,minkä aaltopeltinen katto kuulsi ilta-auringossa ruosteen punertama.
Rakennuksen seinärappauksesta näkyi haalistunut punainen teksti "Paalarang elementario",minkä Nancy käänsi Jussin udellessa alakouluksi.
Koulu näytti seisovan autiona.
Laajahkon koulupihan takaa kuului verkkoaitauksen sisältä tennismailojen lyöntien kopinaa.
Nancy kertoi myös pelaavansa kentällä viikonloppuisin.
Myöhemmin seuraavana vuonna 1982 Jussi pelasi Nancyn kanssa samalla kentällä tennistä uusilla Saudista ostamilla Arthur Headin mailoilla,häviämällä jokaisen matsin morsiamelleen,joka osasi lyödä jatkuvasti teräviä verkkoa hipovia iskuja takaisin.Yhtä terävästi tämä osasi leukoja Jussille englannin kielivirheistä amerikkalaisen collegen amerikkalaisena historian kandina.
Jussi kun oli luullut olleensa englanninkielen nero brittiläisessä ja suomalaisessa lukiossa opetetussa englanninkielessä!
Hän jo ensimmäisen tutustumispäivänään oppi Nancyltään uuden amerikanenglantilaisen sanan BEZERK,mitä ei misään sanakirjasta löytynyt,mutta vastaavan BERSERKin,mikä vastanne jotain hulluutta.
Omaa siunattua hulluuttaan Jussi ei vielä myöntänyt tutustuessaan tähän chilipippurilla maustettuun kaunottareen.
Filippiinojen yleensä hyvää,joskin aksentillista englanninkieltä pitää kuunnella korva tarkkana poimiessaan tuttuja sanoja etenkin kaksoisvokaaleissa,missä mm. TEACHER lausutaan lyhytvokaalisena Titser.
Kaksivokaaleissa sanoissa he pitävät ajatuspaussin,jolloin vieraskieliset ,kuten suomalainen sana Aamu tulee suusta ulos katkenneena A-amuna. Esimerkkinä tagalogin sana Paalam eli näkemiin lausutaan muodossa Pa-alam,Paaralan (koulu) taasen Pa-aralan.
Pielagojen talo oli 50-luvulla rakennettu kaksikerroksinen harkkotiilirunkoinen ja lautavuorattu rakennus,minkä maalipinta oli harmaantunut vuosikymmenien sateista ja auringonpaahteesta.
Siitä huolimatta kadunvarren talot kuuluivat pikkukaupungin varakkaammalle keskiluokalle.
Nancy esitteli Jussin ja Torkkelin talon olohuoneessa äidilleen Donja Pielagolle,joka oli eläkkeellä oleva kansakoulun opettaja.
Suomalaismiehet kuivattelivat minitaksireissun kastamia suomalaisia epolettipaitojansa pylvästuulettimen puhalluksessa,ryystäessään tulikuumaa Nescafeta I love Philippiness-mukeista,hien puskiessa uudelleen otsanahkoihin.
Minitaksimies sai odotellessaan ryypätä kahviansa talon keittiössä.
Luokkarajat näkyivät selvästi bicolilaisessa arvoasteikossa.
Torkkeli näytti jo haastattelun aikana melko tuskaantuneelta istuessaan levottomasti kankkujaan vaihdellen hiostavalla muovipäällysteisellä sohvalla.
Jussi tiesi tämän kärsivän hikoilun lisäksi Manilasta saamastaan vapaan seksin antamasta haarataudista..
Hän kertoi Nancylle,ettei hänen maailmanympärimatkakumppaninsa voi kovin hyvin ja Olavi voisi yhtä hyvin palata minitaksilla takaisin Legaspi Cityn La Trinidad-hotelliin lepäämään.
Hän itse jäisi taloon tutustumaan paremmin pankkivirkailijaihastukseensa.ja tämän perheeseen.
Paluumatka Manilaan
----------------------------------------------
Jussilla oli kolmisen päivää aikaa tutustumiseensa bicolittareensa ja Guinobataniin.
Torkkeli pysyi hotellissa La Trinidadin huonepalvelun passaamana.
Hänestä tulikin hotellin Call Girlien suosima Sugar Daddy,joka pisteli kanariisiaannoksiin tottuneille tytöille kansainvälisiä Fillet Mignon- ja Chateaux Briande-pihviannoksia,bicolikaunottarien taistellessa lihan leikkaamisessa lusikalla ja haarukalla,filippiinolaisilla ruoka-aseilla.
Filippiinoille veitsi taikka puukko kuulu aseisiin useimpien erimielisyyksien päätyessä Sak-sakiin eli veitsenpistoon.
Torkkeli päätti lentää takaisin Manilaan bulilitlennolla,Jussin kerrottua ottavansa Nancyn kanssa Manilaan menevän Pantrancon ilmastoidun bussin,jotta voisi nauttia kauemmin bicolilaisen senjoritansa seurasta.
Nancy oli ottanut vapaata pari päivää pankista.
Matkapäivän aamuna Nancyn nuorempi veli,joka oli töissä läheisellä Catanduanesin saarella pankkivirkailijana,kertoi uuden taifuunin saapumisesta Filippiinien mereltä.
Varoituksesta huolimatta Jussi ja Nancy astuivat Guinobatanin Pantrancon terminaalissa ilmastoituun Hino-bussiin,jonka plyyshi-istuimet oli päällystetty muovilla.
Jussia ihmetytti filippiinojen tapa päällystää kaikki huonekaluverhoilut hiostavalla muovilla,tajutessaan vasta paljon myöhemmin maassa asuttuaan,että ilmaston kosteus ja ihmisen nahasta hien irroittama suolapitoinen lika pilaisi kalliit päällysteet.
Aamulla bussiin astuttuaan Jussi näki Mayonin tulivuorta ympäröivän pilvikerroksen roikkuvan melko alhaalla ja Legaspin lahdelta oli alkanut puhaltaa taifuunia ennustavaa puuskaista tuulta,mikä sai palmujen sormimaiset lehdet osoittamaan Kiinanmerta kohden kapean kannaksen yli.
Nancy oli sanonut,että hyvällä onnella päästäisiin seuraavan pysähdyksen perästä Daetin kaupungista Camarines Nortessa taifuunin jaloista pois kohti Manilaa,joka sijaitsi 600:n kilometrin päässä pohjoisessa.
Torkkeli oli päässyt jo Philippine Airlinesin varhaislennolla ilmaan turbulenssin vavisuttamalla Tridentillä ja saapuisi tunnin lennon päästä Manila International Airportin kotimaanlentoterminaaliin.
Daetista olisi vielä 7 tunnin bussimatka Manilaan.
Daetin Pantrancon terminaali oli oma kokemuksensa Jussin käydessä helpottamassa itseänsä bussiaseman pisuaarissa,mikä haisi kuvottavalta virtsalta ja muilta ihmisjätteiltä.
Jussia ihmetytti vessan likaisuuden lisäksi filippiinomiesten omituinen kusemistapa,miten signorit avasivat vyönsä laskemalla housunsa puolikinttuun,tyyräämällä oikealla kädellä suihkua kusikouruun,vasemman pidellessä housuja puolitangossa.
Terminaalin pihalla seisoi muutama luonnollisella ilmastoinnilla varustettu maalaisbussi.Luonnollinen ilmastointi tarkoitti avoimia ikkunoita,mistä tuulenvire kuivatteli nahkeita nahkoja bussimatkan aikana.
Maalaisbussien katoilla kulkivat maalaisten koprasäkit,banaanitertut ja muut luonnontuotteet toreille myytäväksi.Yhden bussin mahassa kalteroitujen luukkujen takana kulkivat siat teurastettavaksi.
Siat kiljuivat suoraa huutoa aanaillessaan terminaalista kohtaloaan possunkyljyksiksi tai suosituksi Lechon Baboyksi (Lechon Baboy--possuvarras),bussikonduktöörin hiljentäessä niiden kiljuntaa pitkällä bambuseipäällä törkkien.
Daetista Pantrancon bussi lähti ensimmäisten taifuunin mukanaan tuomien monsuunisateiden kanssa ajamaan kohti Manilaa.Ilma oli muuttunut todelliseksi myräkäksi bussikuskin vältellessä kapealla maantiellä ajamista penkereille,jotka alkoivat murtua rinteiltä laskeutuvien vesi-ja mutavyöryjen takia.
Nancy oli nukahtanut vieruspenkille Jussin tiiraillessa bussin kattoon asennetusta televisiosta rahastajan Betamax-videonauhuriin lataamaa kornia amerikkalaista v. 1980 filmattua Cornelius Cranen alias Chevy Chasen pääosassa näyttelemää Modern Times-filmiä.
Parinkymmenen kilometrin ajomatkan päästä keskellä trooppista sadeveden huuhtoamaa viidakkotietä matkalle tuli täysipysähdys jyrkältä rinteeltä vyöryneen talon kokoisen.ison siirtolohkareen (Bolder Rock) tukittua maantien.
Matkustajat joutuivat istumaan kuumassa ja hiostavassa bussissa kaatosateen takia tuntitolkulla,kunnes jostain kuorma-autoilla saapui tienkorjausryhmä paikalle,parin caterpillarin seurattua lavettiperävaunujen päällä.
Iltapäivä muuttui yöksi korjaustopparoikan työskennellessä vuorotta tien avaamiseksi kovan bicolilaismurteisen molotuksen säestämänä.
Jussi oli myöhemmin maassa asuttuaan tajunnut,miten filippiinot kriisitilanteissa aina huusivat ja tappelivat keskenään,jokaisen ehdotettua parempia vaihtoehtoja ja kenenkään johtamatta pelastusoperaatioita.
Ulkolaisesta kaikki tuntui kovaääniseltä sähläykseltä.,jokaisen soolailtua lapion varressa ja juusteerisahan päässä omalla tavallaan.
Jostain kuului moottorisahankin äkäistä pärinää palmupuunrunkojen katketessa rysäyksellä.
Jussi ja Nancy viettivät yön bussissa sateen jo laannuttua.
Tumma tropiikin yö täysikuineen ja tähtitaivaineen palmupuiden yllä heitti Jussin hiukan romanttiseksi siitäkin huolimatta,että matkavaatteet olivat liisteröityneet kehoon kiinni ilmankosteudesta,Nancyn nukkuessa käpertyneenä kainalon alle vieruspenkillä yhtään hikoilematta.
Jussi oli havainnut filippiinojen kestävän kuumuutta ja kosteutta paljon paremmin kuin ulkolaiset.
Erästä poismennyttä fiilippiinoa muistettiin ikuisessa paahteesssa ja kosteudessa elosta yhden hautapaaden taglish-muistokirjoituksella "Born,lived and died bawis","Syntyi,eli ja kuoli hikisenä".
Nancyltäkin näkyi vain ylähuulesta kiiltävän muutama pieni hikikarpalo,Jussin ollessa läpimärkänä.
Yön viiletessä maailmanympärimatkaajakin vaipui parin tunnin horrokseen.
Aamuseitsemään mennessä siirtolohkareen viereen penkereelle tienkorjausryhmä oli saanut avattua kapean polun bussikuljettajan kehoittaessa matkustajia ottamaan pykäläänsä kaikki tienreunalle lastatut matkatavaransa.
Siirtolohkareen takana nytkytti vanha Pantrancon maalaisbussi,minkä ilmastointina palvelivat avoimet klaffi-ikkunat.
Loppumatka Manilaan noin kolmisensataa kilometriä meni tuulenvireessä maalaisbussikuljettajan sompaillessa koko tien leveydellä.
Linja-auton alppitorvien soidessa La Cucarachaa kapealla pikitiellä kuljettaja uhkarohkeasti ohitteli jopa penkereen puolelta hitaammin tiellä liikkuvia carabaovankkureita,mortella-tricycletakseja ja kulilig-jyrsintraktori-perävaunuyhdistelmiä.
Jeepneyt kylläkin petrasivat bussille liikenteen jokapäiväisessä lemansimaisessa kilpa-ajossa.
Bussin tuulilasin yläkarmissa heilui virkattu ja hapsullinen gardiini,missä luki punaisin kirjaimin "God Bless Our Trip!" kuljettajan tehdessä aina ristinmerkin rintaansa ohitettuaan jonkun kyläpahasen kirkon.
Legaspi Cityn kyljessä sijaitsi Daragan kaupunki,entinen Bicol Regionin ja Albayn provinssin pääkaupunki,mikä oli liitetty Legaspi Cityyn.
Myöhemmin 1980-luvun lopulla asuessaan Manilan Paranaque Cityn Molaven asuinalueella Jussin lähinaapurina asui daragalainen Pat Margallo manilalaisen.International Harvester-myyntifransiisin apulaisjohtaja,joka kertoi,että se maantie,mikä johti Legaspi Citystä pohjoiseen Daragan,Camaligin,Guinobatanin,Ligao Cityn,Oasin ja Libonin kaupunkien läpi,jakoi kaupunkien asukkaiden sukunimet aakkosellisessa järjestyksessä A:sta Zetaan.
Daragassa asui paljon M-alkukirjaimisia perheitä ja Guinobatanissa sukunimet alkoivat O:lla sekä P:llä.
Matkan aikana Mayonin tulivuori hallitsi kaikkialla Nancyn toimiessa turistioppaana selostaessaan,että Camaligin Cagsawan pikkukaupungisn suurin nähtävyys oli v.1814 tulivuorenpurkauksessa tuhoutunut kirkko,jonka sammaloitunut ja kivinen tapuli seisoi riisivainioiden ympäröimänä rappeutuneena.
 |
| Albayn kartta |
 |
| Legaspi City:stä pohjoiseen johtava maantie |
 |
| Cagsawwan kirkon rauniot Camaligissa |
...................................
Minica-minitaksin ahtaudessa ja hiostavassa kuumuudessa,mitä kojetaululle asennettu pieni tuuletin yritti viilentää ikkunoiden ollessa auki luonnon omassa ilmastoinnissa,Nancy kertoi ulkomaalaisen silmissä pienen kyläpahaisen näköisen kotikaupunkinsa Guinobatanin rikasta historiaa.
Vaikka turistin silmissä kaupunki näytti muiden pienten ja rappeutuneiden pikkukaupunkien kaltaiselta keskustorein,savuttavin tricycle-moottoripyörätaksein ja jeepneyn sekä loppumattomin ihmispaljouksin,vanha ja vuosisatojen taifuunien raiskaama espanjalainen rakennuskulttuuri nosti päätään barong-barong-slummitalojen (äkkiä kyhätyin) ruostuneiden aaltopeltikattojen ylle muistona hispanialaisesta konkistadoorien ja katolisten Frerejen (Frere--munkkipappi) kultaisesta mahtiajasta.
Vuosina 1672-78 fransiskaanimunkit pystyttivät Albayn alueelle kirkkoja joka yhdyskuntaan,vaikka etelästä purjehtineet moromuslimijoukot jatkuvasti hyökkäsivät ryöstämään Espanjan kirkon kalleuksia ja tappamaan infidelejä.
Guinobatanin kuuluisimpia fransiskaaniperustajia olivat Don Catinad,Don Ambrosio ja Don Juan Labao.
Don-titteli vastaa brittiläistä Siriä.
Nancy kertoi edesmenneen isänsäkin,kaupunginvaltuutetun olleen arvonimeltään Don Pielago.
Guinobatan-nimi oli kuulema tullut sanasta Gubat,mikä verbinä merkitsi "taistella"(moroja vastaan) ja substantiivina "autiota sekä viljelemätöntä"
 |
| Guinobatanin keskusrotonda |
 |
| Guinobatanin Our Lady of Ascumption-seurakunnan kirkko |
 |
| Katynäkymä Guinobatanista |
Rakennuksen seinärappauksesta näkyi haalistunut punainen teksti "Paalarang elementario",minkä Nancy käänsi Jussin udellessa alakouluksi.
Koulu näytti seisovan autiona.
Laajahkon koulupihan takaa kuului verkkoaitauksen sisältä tennismailojen lyöntien kopinaa.
Nancy kertoi myös pelaavansa kentällä viikonloppuisin.
Myöhemmin seuraavana vuonna 1982 Jussi pelasi Nancyn kanssa samalla kentällä tennistä uusilla Saudista ostamilla Arthur Headin mailoilla,häviämällä jokaisen matsin morsiamelleen,joka osasi lyödä jatkuvasti teräviä verkkoa hipovia iskuja takaisin.Yhtä terävästi tämä osasi leukoja Jussille englannin kielivirheistä amerikkalaisen collegen amerikkalaisena historian kandina.
Jussi kun oli luullut olleensa englanninkielen nero brittiläisessä ja suomalaisessa lukiossa opetetussa englanninkielessä!
Hän jo ensimmäisen tutustumispäivänään oppi Nancyltään uuden amerikanenglantilaisen sanan BEZERK,mitä ei misään sanakirjasta löytynyt,mutta vastaavan BERSERKin,mikä vastanne jotain hulluutta.
Omaa siunattua hulluuttaan Jussi ei vielä myöntänyt tutustuessaan tähän chilipippurilla maustettuun kaunottareen.
Filippiinojen yleensä hyvää,joskin aksentillista englanninkieltä pitää kuunnella korva tarkkana poimiessaan tuttuja sanoja etenkin kaksoisvokaaleissa,missä mm. TEACHER lausutaan lyhytvokaalisena Titser.
Kaksivokaaleissa sanoissa he pitävät ajatuspaussin,jolloin vieraskieliset ,kuten suomalainen sana Aamu tulee suusta ulos katkenneena A-amuna. Esimerkkinä tagalogin sana Paalam eli näkemiin lausutaan muodossa Pa-alam,Paaralan (koulu) taasen Pa-aralan.
Pielagojen talo oli 50-luvulla rakennettu kaksikerroksinen harkkotiilirunkoinen ja lautavuorattu rakennus,minkä maalipinta oli harmaantunut vuosikymmenien sateista ja auringonpaahteesta.
Siitä huolimatta kadunvarren talot kuuluivat pikkukaupungin varakkaammalle keskiluokalle.
Nancy esitteli Jussin ja Torkkelin talon olohuoneessa äidilleen Donja Pielagolle,joka oli eläkkeellä oleva kansakoulun opettaja.
Suomalaismiehet kuivattelivat minitaksireissun kastamia suomalaisia epolettipaitojansa pylvästuulettimen puhalluksessa,ryystäessään tulikuumaa Nescafeta I love Philippiness-mukeista,hien puskiessa uudelleen otsanahkoihin.
Minitaksimies sai odotellessaan ryypätä kahviansa talon keittiössä.
Luokkarajat näkyivät selvästi bicolilaisessa arvoasteikossa.
Torkkeli näytti jo haastattelun aikana melko tuskaantuneelta istuessaan levottomasti kankkujaan vaihdellen hiostavalla muovipäällysteisellä sohvalla.
Jussi tiesi tämän kärsivän hikoilun lisäksi Manilasta saamastaan vapaan seksin antamasta haarataudista..
Hän kertoi Nancylle,ettei hänen maailmanympärimatkakumppaninsa voi kovin hyvin ja Olavi voisi yhtä hyvin palata minitaksilla takaisin Legaspi Cityn La Trinidad-hotelliin lepäämään.
Hän itse jäisi taloon tutustumaan paremmin pankkivirkailijaihastukseensa.ja tämän perheeseen.
Paluumatka Manilaan
----------------------------------------------
Jussilla oli kolmisen päivää aikaa tutustumiseensa bicolittareensa ja Guinobataniin.
Torkkeli pysyi hotellissa La Trinidadin huonepalvelun passaamana.
Hänestä tulikin hotellin Call Girlien suosima Sugar Daddy,joka pisteli kanariisiaannoksiin tottuneille tytöille kansainvälisiä Fillet Mignon- ja Chateaux Briande-pihviannoksia,bicolikaunottarien taistellessa lihan leikkaamisessa lusikalla ja haarukalla,filippiinolaisilla ruoka-aseilla.
Filippiinoille veitsi taikka puukko kuulu aseisiin useimpien erimielisyyksien päätyessä Sak-sakiin eli veitsenpistoon.
Torkkeli päätti lentää takaisin Manilaan bulilitlennolla,Jussin kerrottua ottavansa Nancyn kanssa Manilaan menevän Pantrancon ilmastoidun bussin,jotta voisi nauttia kauemmin bicolilaisen senjoritansa seurasta.
Nancy oli ottanut vapaata pari päivää pankista.
Matkapäivän aamuna Nancyn nuorempi veli,joka oli töissä läheisellä Catanduanesin saarella pankkivirkailijana,kertoi uuden taifuunin saapumisesta Filippiinien mereltä.
Varoituksesta huolimatta Jussi ja Nancy astuivat Guinobatanin Pantrancon terminaalissa ilmastoituun Hino-bussiin,jonka plyyshi-istuimet oli päällystetty muovilla.
Jussia ihmetytti filippiinojen tapa päällystää kaikki huonekaluverhoilut hiostavalla muovilla,tajutessaan vasta paljon myöhemmin maassa asuttuaan,että ilmaston kosteus ja ihmisen nahasta hien irroittama suolapitoinen lika pilaisi kalliit päällysteet.
 |
| 1975 Pantranco Hino bus |
Nancy oli sanonut,että hyvällä onnella päästäisiin seuraavan pysähdyksen perästä Daetin kaupungista Camarines Nortessa taifuunin jaloista pois kohti Manilaa,joka sijaitsi 600:n kilometrin päässä pohjoisessa.
Torkkeli oli päässyt jo Philippine Airlinesin varhaislennolla ilmaan turbulenssin vavisuttamalla Tridentillä ja saapuisi tunnin lennon päästä Manila International Airportin kotimaanlentoterminaaliin.
Daetista olisi vielä 7 tunnin bussimatka Manilaan.
 |
| 1962.Pantrancon maalaisbusseja tulvassa. |
Daetin Pantrancon terminaali oli oma kokemuksensa Jussin käydessä helpottamassa itseänsä bussiaseman pisuaarissa,mikä haisi kuvottavalta virtsalta ja muilta ihmisjätteiltä.
Jussia ihmetytti vessan likaisuuden lisäksi filippiinomiesten omituinen kusemistapa,miten signorit avasivat vyönsä laskemalla housunsa puolikinttuun,tyyräämällä oikealla kädellä suihkua kusikouruun,vasemman pidellessä housuja puolitangossa.
Terminaalin pihalla seisoi muutama luonnollisella ilmastoinnilla varustettu maalaisbussi.Luonnollinen ilmastointi tarkoitti avoimia ikkunoita,mistä tuulenvire kuivatteli nahkeita nahkoja bussimatkan aikana.
Maalaisbussien katoilla kulkivat maalaisten koprasäkit,banaanitertut ja muut luonnontuotteet toreille myytäväksi.Yhden bussin mahassa kalteroitujen luukkujen takana kulkivat siat teurastettavaksi.
Siat kiljuivat suoraa huutoa aanaillessaan terminaalista kohtaloaan possunkyljyksiksi tai suosituksi Lechon Baboyksi (Lechon Baboy--possuvarras),bussikonduktöörin hiljentäessä niiden kiljuntaa pitkällä bambuseipäällä törkkien.
Daetista Pantrancon bussi lähti ensimmäisten taifuunin mukanaan tuomien monsuunisateiden kanssa ajamaan kohti Manilaa.Ilma oli muuttunut todelliseksi myräkäksi bussikuskin vältellessä kapealla maantiellä ajamista penkereille,jotka alkoivat murtua rinteiltä laskeutuvien vesi-ja mutavyöryjen takia.
Nancy oli nukahtanut vieruspenkille Jussin tiiraillessa bussin kattoon asennetusta televisiosta rahastajan Betamax-videonauhuriin lataamaa kornia amerikkalaista v. 1980 filmattua Cornelius Cranen alias Chevy Chasen pääosassa näyttelemää Modern Times-filmiä.
Parinkymmenen kilometrin ajomatkan päästä keskellä trooppista sadeveden huuhtoamaa viidakkotietä matkalle tuli täysipysähdys jyrkältä rinteeltä vyöryneen talon kokoisen.ison siirtolohkareen (Bolder Rock) tukittua maantien.
 |
| Cornelius Crane Chevy Chase 1980 |
 |
| Maanvyörymä |
Iltapäivä muuttui yöksi korjaustopparoikan työskennellessä vuorotta tien avaamiseksi kovan bicolilaismurteisen molotuksen säestämänä.
Jussi oli myöhemmin maassa asuttuaan tajunnut,miten filippiinot kriisitilanteissa aina huusivat ja tappelivat keskenään,jokaisen ehdotettua parempia vaihtoehtoja ja kenenkään johtamatta pelastusoperaatioita.
Ulkolaisesta kaikki tuntui kovaääniseltä sähläykseltä.,jokaisen soolailtua lapion varressa ja juusteerisahan päässä omalla tavallaan.
Jostain kuului moottorisahankin äkäistä pärinää palmupuunrunkojen katketessa rysäyksellä.
Jussi ja Nancy viettivät yön bussissa sateen jo laannuttua.
Tumma tropiikin yö täysikuineen ja tähtitaivaineen palmupuiden yllä heitti Jussin hiukan romanttiseksi siitäkin huolimatta,että matkavaatteet olivat liisteröityneet kehoon kiinni ilmankosteudesta,Nancyn nukkuessa käpertyneenä kainalon alle vieruspenkillä yhtään hikoilematta.
Jussi oli havainnut filippiinojen kestävän kuumuutta ja kosteutta paljon paremmin kuin ulkolaiset.
Erästä poismennyttä fiilippiinoa muistettiin ikuisessa paahteesssa ja kosteudessa elosta yhden hautapaaden taglish-muistokirjoituksella "Born,lived and died bawis","Syntyi,eli ja kuoli hikisenä".
Nancyltäkin näkyi vain ylähuulesta kiiltävän muutama pieni hikikarpalo,Jussin ollessa läpimärkänä.
Yön viiletessä maailmanympärimatkaajakin vaipui parin tunnin horrokseen.
Aamuseitsemään mennessä siirtolohkareen viereen penkereelle tienkorjausryhmä oli saanut avattua kapean polun bussikuljettajan kehoittaessa matkustajia ottamaan pykäläänsä kaikki tienreunalle lastatut matkatavaransa.
Siirtolohkareen takana nytkytti vanha Pantrancon maalaisbussi,minkä ilmastointina palvelivat avoimet klaffi-ikkunat.
Loppumatka Manilaan noin kolmisensataa kilometriä meni tuulenvireessä maalaisbussikuljettajan sompaillessa koko tien leveydellä.
Linja-auton alppitorvien soidessa La Cucarachaa kapealla pikitiellä kuljettaja uhkarohkeasti ohitteli jopa penkereen puolelta hitaammin tiellä liikkuvia carabaovankkureita,mortella-tricycletakseja ja kulilig-jyrsintraktori-perävaunuyhdistelmiä.
Jeepneyt kylläkin petrasivat bussille liikenteen jokapäiväisessä lemansimaisessa kilpa-ajossa.
Bussin tuulilasin yläkarmissa heilui virkattu ja hapsullinen gardiini,missä luki punaisin kirjaimin "God Bless Our Trip!" kuljettajan tehdessä aina ristinmerkin rintaansa ohitettuaan jonkun kyläpahasen kirkon.
 |
| Carabao-vaunut |
 |
| Mortella-tricycle |
 |
| Kulilig-jyrsintraktori-vaunut |
1983, Legaspi City
------------------------------
Encyclopedia Britannica:
------------------------------
Encyclopedia Britannica:
Legaspi, also spelled Legazpi, chartered city, southeastern Luzon, Philippines, near an inlet on Albay Gulf. Founded about 1639, it was named for Miguel López de Legazpi, conquistador and first Spanish governor-general of the Philippines. The city lies at the southern base of the active Mayon Volcano, the 1815 eruption of which killed more than 1,000 people and leveled nearby Cagsawa. The mountain is the site of a national park.
Mustakaapuinen rauhantuomari onnitellen kätteli hääparia La Trinidad-hotellin banquetsalissa velton hikisellä kädellään.Tuomari oli hikoillut hääsremonian aikana vanhaa krapulaansa.
Hääväki aplodeerasi kuin Saudin jumbon laskeuduttua Manilan kansainväliselle kentälle täynnä lomalle palaavia filippiinovierastyöläisiä laskun onnistumiseksi.
Vieraat kävivät vuoronperään kättelemässä hääparia laskemalla valkoliinaiselle pöydälle kultapaperoituja ja silkkipaperinauhoilla koristettuja häälahjoja.
Onnittelijoiden lopulta keräännyttyä morsiamen ympärille ihailemaan tuoreen rouvan sekä hääpuvun kauneutta, bicolilaisen murteen soidessa Jussin korvissa "marhainoilla",jonka sulhanen ymmärsi merkitsevän tagalogin magandaa eli kaunista,sulhanen puikahti sivummalle etsimään tuomaria,joka näytti jo avaavan palkkioksi saamastaan Ginebra San Miguel-ginikorista ensimmäistä pulloa.
Jussi pisti tuomarin hikiseen kouraan kirjekuoren,mikä sisälsi 100 dollarin rahapalkkion vihkimisen suorittamisesta ja kaikista siviilivihkimiseen tarvittavista ja leimatuista asiakirjoista.
Tuomarin puhe kuulosti enemmän sammaltavalta kuin vihkimisen aikana Jussin tiedettyä lakimiehen jo pohjustaneen ginillä honteloa oloaan.
Tuomari kiitteli sulhasta käskemällä samalla autonkuljettajaansa kantamaan ginikorin vanhan Rambler American-autonsa takakonttiin.
Jussi saatteli hoippuvan tuomarin hotellin aulan läpi pääovesta ulos Rizal Streetin kadunreunalle,missä hän auttoi huojuvaa tuomaria istumaan Ramblerin kerniselle etusohvalle.
Täten päättyi vihkimisen virallinen puoli.
Hääväki aplodeerasi kuin Saudin jumbon laskeuduttua Manilan kansainväliselle kentälle täynnä lomalle palaavia filippiinovierastyöläisiä laskun onnistumiseksi.
Vieraat kävivät vuoronperään kättelemässä hääparia laskemalla valkoliinaiselle pöydälle kultapaperoituja ja silkkipaperinauhoilla koristettuja häälahjoja.
Onnittelijoiden lopulta keräännyttyä morsiamen ympärille ihailemaan tuoreen rouvan sekä hääpuvun kauneutta, bicolilaisen murteen soidessa Jussin korvissa "marhainoilla",jonka sulhanen ymmärsi merkitsevän tagalogin magandaa eli kaunista,sulhanen puikahti sivummalle etsimään tuomaria,joka näytti jo avaavan palkkioksi saamastaan Ginebra San Miguel-ginikorista ensimmäistä pulloa.
Jussi pisti tuomarin hikiseen kouraan kirjekuoren,mikä sisälsi 100 dollarin rahapalkkion vihkimisen suorittamisesta ja kaikista siviilivihkimiseen tarvittavista ja leimatuista asiakirjoista.
Tuomarin puhe kuulosti enemmän sammaltavalta kuin vihkimisen aikana Jussin tiedettyä lakimiehen jo pohjustaneen ginillä honteloa oloaan.
Tuomari kiitteli sulhasta käskemällä samalla autonkuljettajaansa kantamaan ginikorin vanhan Rambler American-autonsa takakonttiin.
Jussi saatteli hoippuvan tuomarin hotellin aulan läpi pääovesta ulos Rizal Streetin kadunreunalle,missä hän auttoi huojuvaa tuomaria istumaan Ramblerin kerniselle etusohvalle.
Täten päättyi vihkimisen virallinen puoli.
 |
| Quezon Avenue,Legaspi City ja Mayon- tulivuori |
Juhlinnan jälkeen Jussi ja Nancy istuutuivat vuokratun ja vanhan pensselillä punaiseksi maalatun 1958-mallisen Chevrolet Bel Airin takapenkille,Nancyn äidin ja pankkivirkailijabroidin istuuduttua etusohvalle kuskin viereen kuin jeepneyssä,mihin kuljettajan lisäksi sai mahtumaan vähintäin neljä matkustajaa.
Takapenkille Nancy oli pyytänyt istumaan vihkiparin väliin morsiusneidon ja parhaimman ystävättärensä Idan (lausutaan Aida),joka myös oli BPI:n Bank of the Philippine Islands) pankkivirkailija.
Chevroletin Nissan-dieselkone alkoi kurnuttamaan kohti Guinobatania hääparin haaveilevien silmien häikäistyessä Pan-Philippines-maantiellä vastaantulevien jeepneyden pitkistä valoista.
Filippiinot yleensäkin ajavat iltaisin pitkät valot päällä,koska lyhyet valot tavallisesti ovat joko rikki tai toinen etuvaloista on pimeänä.
Takapenkille Nancy oli pyytänyt istumaan vihkiparin väliin morsiusneidon ja parhaimman ystävättärensä Idan (lausutaan Aida),joka myös oli BPI:n Bank of the Philippine Islands) pankkivirkailija.
Chevroletin Nissan-dieselkone alkoi kurnuttamaan kohti Guinobatania hääparin haaveilevien silmien häikäistyessä Pan-Philippines-maantiellä vastaantulevien jeepneyden pitkistä valoista.
Filippiinot yleensäkin ajavat iltaisin pitkät valot päällä,koska lyhyet valot tavallisesti ovat joko rikki tai toinen etuvaloista on pimeänä.
 |
| Bank of the Philippine Islandsin Rotondan konttori tänään. V.1982 ei seinään ollut vielä ATM-ottobokseja (Automatic Bank Tellers) |
Matka Guinobataniin taittui Jussin katsellessa auton sivuikkunasta ohivilahtavien karaokebaarien ja beerhouse-kaljabaarien San Miguel Beer-neonvaloja,mitkä kehuivat satavuotta vanhaa tsekkiläisreseptistä Pale Pilsen-olutta tagaloglauseella "Walang katapat!!!"..."Ei ole toista sen vertaista!!"
Sulhasta hymyilytti vertaus,koska juuri vihittynä hän oli saanut kylmät jalat koko avioliiton solmimisesta,jonka väliin oli istunut kiilaksi Nancyn oma perhe ja suku sekä morsiamen lapsuudenystävätär Ida.
Ida kyllä oli kasvoiltaan nätimpi kuin Nancy,sellainen vaaleampi-ihoinen mestiza,jonka piirteet muistuttivat kovasti satojatuhansia,ehkä miljoonia muita espanjalaiskonkistadorien jälkeläisistä syntyneitä filipinasignoritoja.
Yleensä espanjalaisfilippiinot naivat vain omasta piiristään ja 400 vuoden kolonialismin aikana jopa insestin takia näiden jälkeläisten kasvoista näkyi samanlaisia antropologisia piirteitä,ikään kuin kaikki kuuluisivat samaan suureen hispanoperheeseen,oli se eteläisen Mindanaon saaren zamboangalainen Pablo Garcia tai taikka Luzonin pääsaarelta kotoisin oleva pangasinalainen Imeldita Zamora.
Travesian aurinkotalo
-----------------------------------------------------
Hääyönsä tuore aviopari joutu viettämään Nancyn kotitalon yläkerran makuuhuoneessa,koska nuorenparin Travesian aurinkotaloa bicolilaiset carpenterot ja trabajadorit viimeistelivät quartoja eli makuuhuoneita sekä cusinaa eli keittiötä kaapistoilla ja banyoita eli vessoja lattia-js seinälaatoituksilla.
Taloon pääsisi muuttamaan parin viikon sisällä vasta Jussin hääloman lopulla.
Koko aurinkotalon rakennusajatus oli kehittynyt Jussin nupissa jo Jubailissa Saudissa OMP:n erämaasaittikonttorissa ,missä työskenteli filippiinoinssejä ja -arkkitehtejä rakennuspiirtäjinä.
Jussi oli ostanut Al Khobarin Tihama-kirjakaupasta amerikkalaisia talonrakennuskirjoja,mistä mieluisin talomalli pohjapiirustuksineen löytyi yhdestä harjakattoisesta aurinkopanelitalosta.
Silloin v. 1982 monikaan Suomessa,puhumattakaan Filippiineillä tiesi Photovoltaic-aurinkopaneeleista vaihtoehtosähkölähteenä.
Jussi kopsasi talomallin ilman aurinkopaneleja maksamalla yhdelle filippiinoarkkitehdille piirustusten laatimisesta "aurinkotalon" konstruktion pohjalta.
Paskimourakan lähestyttyä loppua Jussi muutti Suomessa käytyään viisuminvaihtoloman jälkeen Riyadhiin OMP:n elektromekaanisen ja HVAC- alaurakoitisjan Arabian Lamahin Riyadhin konttoriin valmennettavaksi projektiostomieheksi.
Muutaman kuukauden sisällä tulisi muutto Yanbuun Punaisen meren rannalle petrokemiallisen jalostamon alaurakan ostomieheksi.
Riyadhin pääkonttorin ulkovarastossa käydessään Jussi havaitsi pinokaupalla firman myyntiosaston Lamah Co:n epäkurantteja ja erämaan kuumuudessa kutistuneita ja ehkä hiukan vääristyneitäkin Suomesta tuotuja Serlachiuksen kaapisto-ovia,joita kukaan ei halunnut.
Hän keskusteli Lamahin myyntitykin Pertin kanssa ovien ostamisesta,tekemällä kaupat sekundatavaran nimellisellä kirjanpitoarvolla. Taisi siinä vaihtaa Johnny Walker Black Label-pullokin omistajaa hyvävelikaupassa.
Ovet menivät konttirahtina Jussin työkalulaatikoiden kanssa Filippiineille.
Travesiassa ovet taaplattiin välipuin aurinkotalon olohuoneen betonilaatalle,ilmankosteuden suoristaessa kumma kyllä ne muutaman kuukauden aikana melkein priimatavaraksi.
Aurinkotalon tontin Nancy oli perinyt Barangay Travesiasta isältään Don Pielagolta.
Tontin naapurissa asui Nancyn toiseksi vanhin veli pienessä harkkotiilitalossaan,mikä jäi Jussin aurinkotalon varjoon.
Muita Travesian O- ja P-alkukirjaimilla alkavia naapureiden sukunimiä olivat Obeniat,Oflearit,Olaytat,Olayesit,Olayenerit,Omnesit,Ortiolat sekä Paylat. Yksi Rebe-naapuri sattui myös asumaan lähistöllä.Kaikki Legaspi Citystä Guinobataniin johtavan maantien varrella sijaitsevien pikkukaupunkien asukkaiden sukunimet kulkivat aakkosjärjestyksessä A:sta P:hen.
Rakennusvaiheessa Jussi ei vielä tiennyt paljoa filippiiiniläisestä suuresta sukurakkaudesta,joka myöhemmin kostautui kalliisti rakentajan kontolle Nancyn vanhemman veljen ,Jussin ollessa töissä Saudissa, käyttäessä aurinkotalon tonttia ja ostamaansa punaista McArthur-jeeppiä peräkärryineen vapaasti omiin makrobisnestarkoituksiinsa.
Bisnesajatus oli sinänsä valtion ja Albayn paikallishallinnon tukema ja köyhemmälle kansaluokalle tarkoitettu pienyrityshanke- sekä kierrätysmuoto.
Talojen väliseen aitaankin oli ilmestynyt portti Jussin ollessa Riyadhissa.
Kerran Saudista lomalle tullessaan koko talon piha oli tupaten täynnä autonrenkaista tehtyjä jardenierejä eli pyöreitä puutarhakukkapönttöjä,joita Nancyn velipoika valmisti sekä myi lisäansiokseen.
Jussi oli nähnyt jopa Guinobatanin palengkessa eli torilla myytävänä autonrenkaista tehtyjä sandaaleja amerikkalaisen Goodyearin ja korealaisen Hankookin kuvioilla.
Jussi kyllä ei tiennyt,mitä Nancyn broidi teki päätyökseen San Miguel-kaljan litkimisen ohella,ilmeisesti satunnaisia hanttitöitä.
Tämä oli poikkeus perheen muista koulutetuista lapsista,nuorimman veljen ja Nancyn ollessa kauppatieteen kandeja ja vanhimman Riyadhissa työskentelevän vanhimman veljen ollessa siviili-insinöörin.
Tästä vanhimmasta broidista Jussi sai Riyadhissa saamaan pitkäaikaisen puhelinterroristin,joka oli ollut alusta asti Nancyn naimiskauppaa vastaan suomalaisen kanssa,toistamalla alinomaan siskolleen:
--Finish the Finnish!
Jussin liikkeitä bicolilaismafia seurasi Riyadhissa melko tiiviisti,koska Arabian Lamahilla oli satoja filippiinoja ja osa bicolilaisia palkkalistoillaan.
Jussi ei alkuun tiennyt yhtään Nancyn mustasukkaisuudesta,mikä oli bicolilaisfilipinan kivuliain luonteenpiirre,mitä suomalainen joutui pelkäämään tulevaisuudessa.
Kipu ei tullut olemaan fyysistä,vaan psyykkistä sekä rahallista.
Jussin pari Saudista ostamaa sinkkipeltistä isoa matka-arkkua,mitkä sisälsivät kalliita sähkö-ja käsityökaluja suomalainen myös löysi Nancyn veljen talosta.
Kumirengasjardenierit Jussin käskystä vaihtoivat pian tonttia ja matka-arkut hän lukitsi autotalliin pistämällä sekä tallin että jeepin virta-avaiment omaan taskuunsa.
Siihen päättyi suvun yhteystalous.
Bicolinmurteinen Guinobatanin rajalla seisova tervetuliaisportin lause "Maogmang,pang-abot sa Guinobatan!
Dagos tabi! eli "Tervetuloa Guinobataniin!" oli jollain tavalla alkanut homehtumaan Jussin epäilevissä aivoissa.
Vaimonsa suvusta huolimatta aurinkotalon rakentaja uskoi liiton onnistuvan ,vaikka Nancy näytti viipyvän jokaisen pankkipäivän jälkeen Legaspi Cityssä pitkään Ida-ystävättärensä kanssa paikallisissa ravintoloissa tulisilla chilipippurilla höystetyillä bicolilaisillallisilla.
Koskaan Jussi ei tavannut vaimoaan keittiössä ruoanlaitossa.
Nancy näytti olevan enemmän virkanainen kuin kotirouva.
Hän pitikin lopulta vaimolleen puhuttelun kertomalla,ettei enää hakisi tätä lomansa aikana privaattishaföörinä Legaspi Citystä MacArthur-jeepillä Travesiasta asti joka ilta kuppiloista,missä hän joutui venttaamaan seinäkoristeena,pankkirouvien syödessä ja keskustellessa naisasioista bicolinmureteella.
Jussi ei mielestään ollut mikään shovinisti,vaikka oli koko elonsa elänyt pappilan akkavallassa,etteikö naiset saisi keskustella ystävättäriensä kanssa,mutta alituinen jeepillä ajo väsyneenä Legaspi Citystä Guinobataniin iltamyöhällä oli hengenvaarallista sooloilua vataantulevien jeepneyden ja autojen valojen häikäistessä silmiä.
Yleensä jeepneyden keulat ja katot olivat täynnä kirkkaita halogenivaloja.
Samanlaisessa valomeressä hän oli satoja kertoja ajanut rättiväsyneenä Saudissa saitti-Cadillacillaan paikallisostomatkoilta palatessaan Dammamista ja Al Khobarista Jubailiin,vastaantulevien autojen pyyhkiessä ohi nelikaistaisella Kuvaitin tiellä auton molemmilta puolilta.
Kerran yhtenä iltana onnistuneesti vältettyään satoja vaarallisia ohituksi Kuvaitin itsemurhatiellä palattuaan ostokeikalta Dammamista ja ajaessaan silmäluomet raukeina Jubailin teollisuusalueen valtaväylällä kohti silloista majapaikkaa Bechtelin Camp 13-asuinaluetta,arolta aivan tyhjästä ilmestyi tielle korealainen Nam Kwang-rakennusfirman Toyota Land-Cruiser,mikä törmäsi kylki edellä Jussin 1974-mallisen Cadillac Eldoradon etupäähän.
Eldoradosta hajosi tuulilasi sekä vasen lokasuoja.
Tämä oli vielä alkusoittoa ostomiehen tulevalle autoilu-uralle,koska muuettuaan v.1983 Yanbuun Punaisenmeren rannalle,hän joutui ajamaan päivittäin Jeddaan ns.Cemetery Roadia pitkin yhteen suuntaan 360 kilometriä ja tietysti takaisin saman matkan.
Hän laski kerran,että jokaisella viiden kilometrin pätkällä makasi tienposkessa vähintään parikymmentä tunnistamatonta autonromua.
Jussi piti puhuttelun aluksi englanninkieltä taitamattomalle ja vahvasti kimmchille (Kimmchi--korealainen valkosipulikaalipikkelsi) haiskahtavalle korealaiskuljettajalle uhkaamalla kutsuvansa Jubailista "askarit" eli poliisit paikalle,jolloin korealainen lopulta ymmärsikin englantia.
Paikalle pian ajoikin läheiseltä työmaalta aropölyisellä Hiyundai Stellarilla Nam Kwangin projektipäällikkö selvittämään kolaria ja pyytämään Jussia sopimaan asiasta ilman poliiseja saittikonttorissa.
Korealaiset firmat eivät nuukuudessaan hanki saudiajokortteja sadoille kuljettajilleen,vaan sopivat kolariasiat korruptoituneiden askaripoliisien kanssa rahasummilla.
Korealaisista pääurakoitsijoista Jussi tuli myöhemmin saamaan harmia Riyadhissa LWP:m (Lohja-Wuorio-Perusyhtymä) elementtitehtaiden osto-ja myyntipäällikkönä.
Mm korealainen SAMHO viivytti alinomaan kuukausittaisia progressimaksuja,siirrettyään Saudi Monetary Bankista saamiaan urakkamaksuja sveitsiläisille pankkitileille kasvamaan korkoa,jolloin Jussi joutui voitelemaan korealaisen firman pääkirjanpitäjää ja projektipäällikköä rahakirjeillä sekä kalleilla golfmailapusseilla (LWP:n toimitusjohtajan luvalla)..
Korealaiset rakennusfirmat löivät korruptiossa filippiiniläiset poliitikot laudalta.
Rasvaraha oli pieni suhteessa siihen,että tehtailla seisoisi satoja filippiinoja tumput suorina viikkotolkulla ilman sementtiä,vettä ja agregaatteja plus palkkaa.
Progressiraha oli elintärkeätä tehtaiden toiminnan jatkamiseksi.
Jussikin äkkäsi sinä hetkenä sopivansa kolarista rahalla korealaisen projektipäällikön tarjotessa yönsinisestä Eldosta hyvän summan.
Jussi pyysi 12.000:tta saudirialia autostaan,mikä maksettiin saittikonttorin kassata käteen.
Yksi korealainen toi Eldoradon etupenkiltä Jussin attasheasalkun,minkä sisällä oli 300.000 saudirialia työmaan palkkojen maksuun.
Jussi viskasi autonmyyntirahat laukkuun,pyytämällä korealaisia ajamaan hänet takaisin Dammamin autosouqille.
Seuraavana aamuna Jussi ilmestyi saittikonttorin eteen kullanvärisella 1977-mallisella Cadillac Eldoradolla.
Hänen työkaverinsa luulivat ostomiehen maalanneen autonsa.
Eldoradon hän oli ostanut autosouqilta pölyttymästä 7000:lla rialilla.
Se oli Jussille elämänsä ainoa tuottoisa autokauppa.
Aurinkotalokaupasta hän kyllä tuli kärsimään myöhemmin rutkasti.
Finis..
Sulhasta hymyilytti vertaus,koska juuri vihittynä hän oli saanut kylmät jalat koko avioliiton solmimisesta,jonka väliin oli istunut kiilaksi Nancyn oma perhe ja suku sekä morsiamen lapsuudenystävätär Ida.
Ida kyllä oli kasvoiltaan nätimpi kuin Nancy,sellainen vaaleampi-ihoinen mestiza,jonka piirteet muistuttivat kovasti satojatuhansia,ehkä miljoonia muita espanjalaiskonkistadorien jälkeläisistä syntyneitä filipinasignoritoja.
Yleensä espanjalaisfilippiinot naivat vain omasta piiristään ja 400 vuoden kolonialismin aikana jopa insestin takia näiden jälkeläisten kasvoista näkyi samanlaisia antropologisia piirteitä,ikään kuin kaikki kuuluisivat samaan suureen hispanoperheeseen,oli se eteläisen Mindanaon saaren zamboangalainen Pablo Garcia tai taikka Luzonin pääsaarelta kotoisin oleva pangasinalainen Imeldita Zamora.
Travesian aurinkotalo
-----------------------------------------------------
 |
| Katu Jussin Travesian talon edessä |
 |
| Travesian betonitie |
 |
| Guinobatan ja Barangay Travesia |
Hääyönsä tuore aviopari joutu viettämään Nancyn kotitalon yläkerran makuuhuoneessa,koska nuorenparin Travesian aurinkotaloa bicolilaiset carpenterot ja trabajadorit viimeistelivät quartoja eli makuuhuoneita sekä cusinaa eli keittiötä kaapistoilla ja banyoita eli vessoja lattia-js seinälaatoituksilla.
Taloon pääsisi muuttamaan parin viikon sisällä vasta Jussin hääloman lopulla.
Koko aurinkotalon rakennusajatus oli kehittynyt Jussin nupissa jo Jubailissa Saudissa OMP:n erämaasaittikonttorissa ,missä työskenteli filippiinoinssejä ja -arkkitehtejä rakennuspiirtäjinä.
Jussi oli ostanut Al Khobarin Tihama-kirjakaupasta amerikkalaisia talonrakennuskirjoja,mistä mieluisin talomalli pohjapiirustuksineen löytyi yhdestä harjakattoisesta aurinkopanelitalosta.
Silloin v. 1982 monikaan Suomessa,puhumattakaan Filippiineillä tiesi Photovoltaic-aurinkopaneeleista vaihtoehtosähkölähteenä.
Jussi kopsasi talomallin ilman aurinkopaneleja maksamalla yhdelle filippiinoarkkitehdille piirustusten laatimisesta "aurinkotalon" konstruktion pohjalta.
Paskimourakan lähestyttyä loppua Jussi muutti Suomessa käytyään viisuminvaihtoloman jälkeen Riyadhiin OMP:n elektromekaanisen ja HVAC- alaurakoitisjan Arabian Lamahin Riyadhin konttoriin valmennettavaksi projektiostomieheksi.
Muutaman kuukauden sisällä tulisi muutto Yanbuun Punaisen meren rannalle petrokemiallisen jalostamon alaurakan ostomieheksi.
Riyadhin pääkonttorin ulkovarastossa käydessään Jussi havaitsi pinokaupalla firman myyntiosaston Lamah Co:n epäkurantteja ja erämaan kuumuudessa kutistuneita ja ehkä hiukan vääristyneitäkin Suomesta tuotuja Serlachiuksen kaapisto-ovia,joita kukaan ei halunnut.
Hän keskusteli Lamahin myyntitykin Pertin kanssa ovien ostamisesta,tekemällä kaupat sekundatavaran nimellisellä kirjanpitoarvolla. Taisi siinä vaihtaa Johnny Walker Black Label-pullokin omistajaa hyvävelikaupassa.
Ovet menivät konttirahtina Jussin työkalulaatikoiden kanssa Filippiineille.
Travesiassa ovet taaplattiin välipuin aurinkotalon olohuoneen betonilaatalle,ilmankosteuden suoristaessa kumma kyllä ne muutaman kuukauden aikana melkein priimatavaraksi.
 |
| Jussin urinkotalomalli |
Tontin naapurissa asui Nancyn toiseksi vanhin veli pienessä harkkotiilitalossaan,mikä jäi Jussin aurinkotalon varjoon.
Muita Travesian O- ja P-alkukirjaimilla alkavia naapureiden sukunimiä olivat Obeniat,Oflearit,Olaytat,Olayesit,Olayenerit,Omnesit,Ortiolat sekä Paylat. Yksi Rebe-naapuri sattui myös asumaan lähistöllä.Kaikki Legaspi Citystä Guinobataniin johtavan maantien varrella sijaitsevien pikkukaupunkien asukkaiden sukunimet kulkivat aakkosjärjestyksessä A:sta P:hen.
Rakennusvaiheessa Jussi ei vielä tiennyt paljoa filippiiiniläisestä suuresta sukurakkaudesta,joka myöhemmin kostautui kalliisti rakentajan kontolle Nancyn vanhemman veljen ,Jussin ollessa töissä Saudissa, käyttäessä aurinkotalon tonttia ja ostamaansa punaista McArthur-jeeppiä peräkärryineen vapaasti omiin makrobisnestarkoituksiinsa.
Bisnesajatus oli sinänsä valtion ja Albayn paikallishallinnon tukema ja köyhemmälle kansaluokalle tarkoitettu pienyrityshanke- sekä kierrätysmuoto.
Talojen väliseen aitaankin oli ilmestynyt portti Jussin ollessa Riyadhissa.
 |
| In God We Trust-rosterijeeppi |
Kerran Saudista lomalle tullessaan koko talon piha oli tupaten täynnä autonrenkaista tehtyjä jardenierejä eli pyöreitä puutarhakukkapönttöjä,joita Nancyn velipoika valmisti sekä myi lisäansiokseen.
Jussi oli nähnyt jopa Guinobatanin palengkessa eli torilla myytävänä autonrenkaista tehtyjä sandaaleja amerikkalaisen Goodyearin ja korealaisen Hankookin kuvioilla.
Jussi kyllä ei tiennyt,mitä Nancyn broidi teki päätyökseen San Miguel-kaljan litkimisen ohella,ilmeisesti satunnaisia hanttitöitä.
Tämä oli poikkeus perheen muista koulutetuista lapsista,nuorimman veljen ja Nancyn ollessa kauppatieteen kandeja ja vanhimman Riyadhissa työskentelevän vanhimman veljen ollessa siviili-insinöörin.
Tästä vanhimmasta broidista Jussi sai Riyadhissa saamaan pitkäaikaisen puhelinterroristin,joka oli ollut alusta asti Nancyn naimiskauppaa vastaan suomalaisen kanssa,toistamalla alinomaan siskolleen:
--Finish the Finnish!
Jussin liikkeitä bicolilaismafia seurasi Riyadhissa melko tiiviisti,koska Arabian Lamahilla oli satoja filippiinoja ja osa bicolilaisia palkkalistoillaan.
Jussi ei alkuun tiennyt yhtään Nancyn mustasukkaisuudesta,mikä oli bicolilaisfilipinan kivuliain luonteenpiirre,mitä suomalainen joutui pelkäämään tulevaisuudessa.
Kipu ei tullut olemaan fyysistä,vaan psyykkistä sekä rahallista.
Jussin pari Saudista ostamaa sinkkipeltistä isoa matka-arkkua,mitkä sisälsivät kalliita sähkö-ja käsityökaluja suomalainen myös löysi Nancyn veljen talosta.
Kumirengasjardenierit Jussin käskystä vaihtoivat pian tonttia ja matka-arkut hän lukitsi autotalliin pistämällä sekä tallin että jeepin virta-avaiment omaan taskuunsa.
Siihen päättyi suvun yhteystalous.
 |
| Autonrengasjardenieri |
 |
| Puutarhojen kumitavaraa |
Dagos tabi! eli "Tervetuloa Guinobataniin!" oli jollain tavalla alkanut homehtumaan Jussin epäilevissä aivoissa.
Vaimonsa suvusta huolimatta aurinkotalon rakentaja uskoi liiton onnistuvan ,vaikka Nancy näytti viipyvän jokaisen pankkipäivän jälkeen Legaspi Cityssä pitkään Ida-ystävättärensä kanssa paikallisissa ravintoloissa tulisilla chilipippurilla höystetyillä bicolilaisillallisilla.
Koskaan Jussi ei tavannut vaimoaan keittiössä ruoanlaitossa.
Nancy näytti olevan enemmän virkanainen kuin kotirouva.
Hän pitikin lopulta vaimolleen puhuttelun kertomalla,ettei enää hakisi tätä lomansa aikana privaattishaföörinä Legaspi Citystä MacArthur-jeepillä Travesiasta asti joka ilta kuppiloista,missä hän joutui venttaamaan seinäkoristeena,pankkirouvien syödessä ja keskustellessa naisasioista bicolinmureteella.
Jussi ei mielestään ollut mikään shovinisti,vaikka oli koko elonsa elänyt pappilan akkavallassa,etteikö naiset saisi keskustella ystävättäriensä kanssa,mutta alituinen jeepillä ajo väsyneenä Legaspi Citystä Guinobataniin iltamyöhällä oli hengenvaarallista sooloilua vataantulevien jeepneyden ja autojen valojen häikäistessä silmiä.
Yleensä jeepneyden keulat ja katot olivat täynnä kirkkaita halogenivaloja.
 |
| Javelin jeepney |
Samanlaisessa valomeressä hän oli satoja kertoja ajanut rättiväsyneenä Saudissa saitti-Cadillacillaan paikallisostomatkoilta palatessaan Dammamista ja Al Khobarista Jubailiin,vastaantulevien autojen pyyhkiessä ohi nelikaistaisella Kuvaitin tiellä auton molemmilta puolilta.
Kerran yhtenä iltana onnistuneesti vältettyään satoja vaarallisia ohituksi Kuvaitin itsemurhatiellä palattuaan ostokeikalta Dammamista ja ajaessaan silmäluomet raukeina Jubailin teollisuusalueen valtaväylällä kohti silloista majapaikkaa Bechtelin Camp 13-asuinaluetta,arolta aivan tyhjästä ilmestyi tielle korealainen Nam Kwang-rakennusfirman Toyota Land-Cruiser,mikä törmäsi kylki edellä Jussin 1974-mallisen Cadillac Eldoradon etupäähän.
Eldoradosta hajosi tuulilasi sekä vasen lokasuoja.
Tämä oli vielä alkusoittoa ostomiehen tulevalle autoilu-uralle,koska muuettuaan v.1983 Yanbuun Punaisenmeren rannalle,hän joutui ajamaan päivittäin Jeddaan ns.Cemetery Roadia pitkin yhteen suuntaan 360 kilometriä ja tietysti takaisin saman matkan.
Hän laski kerran,että jokaisella viiden kilometrin pätkällä makasi tienposkessa vähintään parikymmentä tunnistamatonta autonromua.
 |
| Jubail Road Wreck |
Jussi piti puhuttelun aluksi englanninkieltä taitamattomalle ja vahvasti kimmchille (Kimmchi--korealainen valkosipulikaalipikkelsi) haiskahtavalle korealaiskuljettajalle uhkaamalla kutsuvansa Jubailista "askarit" eli poliisit paikalle,jolloin korealainen lopulta ymmärsikin englantia.
Paikalle pian ajoikin läheiseltä työmaalta aropölyisellä Hiyundai Stellarilla Nam Kwangin projektipäällikkö selvittämään kolaria ja pyytämään Jussia sopimaan asiasta ilman poliiseja saittikonttorissa.
Korealaiset firmat eivät nuukuudessaan hanki saudiajokortteja sadoille kuljettajilleen,vaan sopivat kolariasiat korruptoituneiden askaripoliisien kanssa rahasummilla.
Korealaisista pääurakoitsijoista Jussi tuli myöhemmin saamaan harmia Riyadhissa LWP:m (Lohja-Wuorio-Perusyhtymä) elementtitehtaiden osto-ja myyntipäällikkönä.
Mm korealainen SAMHO viivytti alinomaan kuukausittaisia progressimaksuja,siirrettyään Saudi Monetary Bankista saamiaan urakkamaksuja sveitsiläisille pankkitileille kasvamaan korkoa,jolloin Jussi joutui voitelemaan korealaisen firman pääkirjanpitäjää ja projektipäällikköä rahakirjeillä sekä kalleilla golfmailapusseilla (LWP:n toimitusjohtajan luvalla)..
Korealaiset rakennusfirmat löivät korruptiossa filippiiniläiset poliitikot laudalta.
Rasvaraha oli pieni suhteessa siihen,että tehtailla seisoisi satoja filippiinoja tumput suorina viikkotolkulla ilman sementtiä,vettä ja agregaatteja plus palkkaa.
Progressiraha oli elintärkeätä tehtaiden toiminnan jatkamiseksi.
Jussikin äkkäsi sinä hetkenä sopivansa kolarista rahalla korealaisen projektipäällikön tarjotessa yönsinisestä Eldosta hyvän summan.
Jussi pyysi 12.000:tta saudirialia autostaan,mikä maksettiin saittikonttorin kassata käteen.
Yksi korealainen toi Eldoradon etupenkiltä Jussin attasheasalkun,minkä sisällä oli 300.000 saudirialia työmaan palkkojen maksuun.
Jussi viskasi autonmyyntirahat laukkuun,pyytämällä korealaisia ajamaan hänet takaisin Dammamin autosouqille.
Seuraavana aamuna Jussi ilmestyi saittikonttorin eteen kullanvärisella 1977-mallisella Cadillac Eldoradolla.
Hänen työkaverinsa luulivat ostomiehen maalanneen autonsa.
Eldoradon hän oli ostanut autosouqilta pölyttymästä 7000:lla rialilla.
Se oli Jussille elämänsä ainoa tuottoisa autokauppa.
Aurinkotalokaupasta hän kyllä tuli kärsimään myöhemmin rutkasti.
 |
| 1977 Cadillac Eldorado |
Finis..
