Kulttuurivallankumous.Kadonnut sukupolvi.2.painos

 

1950-luvun miesten hattu
Stetson

Figuraa ja Räminä Rockia
1961

KULTTUURIVALLANKUMOUS

1950-luvulla  oli vaikeata välttää  ytimiin juurtunutta säädyllisyyden ja alamaisuuden kulttuuria.

Kirjoissakin yritettiin vältellä viittaamista sukupuoliasioihin ja siihen liittyviin kysymyksiin pelossa,etteivät lainastot hyväksyisi kirjoja hyllyillensä.
Pappilan Jussi oli kyllä vahingossa löytänyt isäpastorin uskonnollisesta kirjahyllystä pehmeäkantisen "Avioliiton onni"-kirjan,minkä piirretyt kuvat halkaistuista peniksistä ja vaginoista panivat ihmetyttämään käyttivätkö vanhemmat opusta jonain manuaalina makuuhuoneasioissa.
Kirjassa myös varoiteltiin jostain itsesaatuttamisesta,joka toisi pitempiaikaisen harrastajan nuppiin vaikka mielenvikaisuutta,jolloin Jussi päätti lopulta istua pappilan vesiklosetissa tarpeillaan ja olla katselematta enään Kotilieden Triumph-rintaliivimainoksia.

Balzac:Isä Goriot

Salassa silti luettiin Punaista rubiinia sekä Honore dr Balzacin puoli-irstaita novelleja nunnien ja munkkien seksielämästä. Jussin lyseota käyvät isosiskot kylläkin hihittelivät jonkun tyttökaverin kouluun tuomasta Punaisesta Rubiinista eikä Jussi uksonut sellaista löytyvän ainakaan Afrikan tähti-lautapelin Kapkaupungista.
Honore de Balzacin kirjan hän oli saanut jostain käsiinsä ja katsellut sen piirrettyjä kuvia pulskista munkeista ja nunnista lähetyssaarnaaja-asennoissa,mitkä suuresti huvittivat kertomuksineen. 

Erään kirjailijan kaneetti ’nopeasti sisään ja ulos’ sai  Punainen rubiini-kirjan pannaan,mutta Balzacin kirja näytti olevan vapaasti saatavana suomalaisista kirjakaupoista.

Tutuissa lääkärisarjoissa,jotka käsittivat tohtori/sairaanhoitajaromansseja kielen käyttö eikä juomat saaneet olla vahvoja.

Eikä sankarittaret päätyneet treffeille ravintolaan ,vaan pantiin kirjoissa turvallisempaan paikkaa,kuten kahvibaariin.

Yleisradio,joka oli hitaasti liikkuva ja byrokraattinen laitos,joka ei halunnut ottaa liikariskejä eikä antaa syytä kuuntelijoiden valitteluille,oli säädyllisyyden ruumiillistuma.

Kreivi Creutzia voitaisiin yhtä hyvin katsoa kantaupseerina jossain rykmentissä säädyllisyyden,disipliinin ja kohteliaisuuden mallikuvana.

Tärkeintä oli elämassä samaistua yhteiskuntaan ja tulla toimeen kaikkien kanssa sopeutuvasti.

Miehen sateenvarjon käyttö kadulla tai viinilasin pyytäminen ravintolassa,osoitti jo seksuaalista poikkeavuutta .

Edward,Windsorin
herttua silinteri-
hatussaan

Mokkakengät kuuluivat parkettien partaveitsille ja parrat Pariisin beatnikeille.

Britit ovat olleet kuuluisia knalli- ja silinterihatuistaan aekä kovista kauluksistaan ja miljonääriraitahousuistaan.

Jos Lontoon Wall Streetilla työskentelevä pankkivirkamies sattui panemaan kaulaansa raitakauluksisen paidan,häneltä kysyttiin oliko tältä jäänyt pyjama alle.

Pankissa työskentelevälle miehelle,joka kerran pani niskaansa pehmeäkauluksisen paidan kovien kauluksien sijasta,sai konttorin esimiehen muistikirjaan merkinnän,etta alaiselta puuttuu kunnianhimoa ja siten laskettiin sopimattomaksi ylennykseen.

Muotina oli  suomalaisessa miesmaailmassakin tietynlainen konttorityöunivormu,joka käsitti yksirivisen irtotakin sekä suorat flanellihousut.Tämä oli paljon ennen teryleenejä.

Pojat samoin kuin tytötkin puettiin vanhempien mallikaavoista otettuihin pienempiin ‘aikuiskandidaattivaatteisiin’.

Jussi kinuessaan vuonna 1958 äidiltä muodissa olevia nahkasandaaleja,jotka olivat edestä ja takaa auki,sai tyytyä  beessisiin, halvempiin ja kärjistä sekä kantapäistä umpinaisiin vanhapoikasandaaleihin.Jussi kävellessään kavereittensa kanssa kartsalla sandaaleissaan vähän jalkaterät sisäänpäin kääntyneinä,sai niskaansa ikäviä huomautuksia ,oliko papinpoika käynyt vessassa liian usein puuttumassa itseensä.

Se kun oli sisäänastujan merkki.

1953 Jussi Ukin hautajaisissa ulsterissa ja baskerissa,
ajan pikkumiesasussa

1958 Jussi "pikkuaikuispuvussa"
ja umpikärkisissä sandaaleissa
Iisalmessa

Kaverit lisäksi irvailijat häntä sandaaleistaan landeksi,joutumalla kävelemään kouluun sivukatuja pitkin ja juoksemaan koulun ovesta sisään jonon viimeisenä suuressa häpeässä..

Hän myöhemmin viskasi sandaalinsa vaatekomeron nurkkaan,alkamalla käydä koulussa kuluneissa nahkasolkikengissa ilkkumisen lopettamiseksi.

Äiti ei ollut muodin orja,vaan käytännöllinen lasten vaatetuksessa.Hän teetti pappilan karjalaisella ’hoviräätälillä’ ja pilliklubia pöydän päällä risti-istunnassa polttelevalla Uuno Närhellä Jussille vuonna 1953 ukin hautajaisiin isän armeijan manttelista pomppaulsterin.

Jussi pompassaan ja korville vedetyssä baskerissaan näytti Ukin haudan reunalla Iisalmen maalaisseurakunnan hautausmaalla otetussa pienessä rosoreunaisessa mustavalkovalokuvassa Lumikin  ja seitseman kääpiön Unelias-aikuiskääpiöltä 

Sota-aikana pääkaupunki näytti kulkevan puhumattomana katukäytävillä suorissa jonoissa kuin kasarmin paraatikatselmuksessa .

Hiljaisuus,pidättyväisyys ja vakavuus vallitsi kaikkialla.Vasta juttuun päästyään suomalaiset päästivät kielenkantansa irti alkutervehdysten ja kuulumisten perästä.

50-lukuisesta katukuvasta puuttui paraatikentan katselmuksen tapainen marssijärjestys.Sota-ajan vaiteliaasta ystävällisyydestä ei ollut jälkeäkään.Ihmisillä oli alituinen kiire töihin ja pois töistä.

Julkisia paikkoja vartioitiin ja partioitiin.

Ei ollut kulunut kuin vajaa kymmenen vuotta autoritäärisestä kansalaisten kontrollisoimisesta ja vakoilusta…Suopon ja Valpon ajoista.

Porkkala oli vielä vuoteen 1955 venäläisten miehittämänä.

Karjaan aseman höyryveturit

Helsingin junaan Karjaalla astui venäläisiä sotilaita venäläisen veturin vaihdon aikana,sotilaiden pannessa luukkuja junanvaunujen ikkunoihin.

Jussi muistaa Karjaan aseman hyvin matkalla isänsä kanssa Helsinkiin.

Vihreämanttelisen ja vintoskakivääriä kantavan sotilaan astuessa vaunuosastoon,isän silmät jäätyivät vaunun lasisen kattovalokuupan koviksi opaaleiksi,katsellessaan oven karmin yläpuolista hätätilakaluvitriiniä,jonka lasin takana oli kiinnitettynä halkaisukirves ja Sampotikkuaski.

Jussi mielessään uskoi isän miettineen,mita töitä kirveellä olisi voinut tehä.,

Isä ei varmaankaan ajatellut vaunun pystykaminan klapien halkaisua.

1959
Helsinkiläinen poliisi

Nyt rahastajat ja kuljettajat busseissa,konduktöörit junissa,puistovahdit ja yleisten vessojen kassat sekä nykyään näkymättömät passipoliisit pitivät kansalaisia uudessa kontrollissa.

Poliiseja pelättiin ja  niihin luotettiin eikä ollut yhtään erikoista,että koululapset kävelivät yksinään pitkiäkin koulumatkoja.

Poliisit kävelivät viela passissa,kunnes 60-luvulla läskistyivät maijassa istumisesta puliukkojen ja humalaisten kärräämisessä asemalle.

Koulutiet olivat hiljaisia eikä kukaan pelännyt kidnappaajia eikä raiskaajia.Kidnappauksista luettiin vain amerikkalaisista sarjakuvista.

Kidnappausta kutsuttiin silloin shanghaijaukseksi.

Nykypäivän vanhemmat joutuvat pakon edessä ja syytteiden uhalla viemään lapsensa kouluun ja hakemaan koulusta.

Julkisilla leikkikentillä vanhemmat joutuvat valvomaan lastensa leikkejä kanaverkkoaidan takana pedofiilisyytteiden uhassa.

Poliisilaitokselta pitää lapsen vanhemman saada ensiksi selvitys rikkeettömästä poliisirekisteristä,ennen kuin saa luvan astua leikkikentälle.

Triumph ja Ville

Monissa omakotitaloissa ja etenkin maalla pidettiin talon pääovea lukitsemattomana.

Kaupungeissa polkupyöriä ja moottoripyöriä pidettiin samoin lukitsemattomina ilman ketjuja ja munalukkoja.

Vasta v. 1957 brittimoottoripyoriin asennettiin tehtaalla ohjauslukko.Pyöräilijä voi parkkeerata 500-kuutioisen Triumph Tridentinsa kadulle talonsa eteen yöksi,kenekään siihen kajoamatta.

Moottoripyörävarkaudet olivat harvinaisia.

Lainkuuliaiset ajat ovat nykypäivän nostalgista fantasiaa.

Sotaa seuraavien vuosien rikosaalto laski huomattavasti 50-luvun puoliväliin mennessä,nousemalla hitaasti vuosikymmenen loppua kohden.

Jussin kotikauppalassa oli muutama katujengi.

Itäkauppalan tullin muutama sosiaalihuoltoperheen perillinen revanssiksi läpsi Jussinkin korville katukastatuksessampapinpojan astuessa väärään kortteliin.

Itäkauppalaan poika ei uskaltanut menna tätinsä luo ilman tukijoukkoja.Kauppalassa oli muutama poliiseille tuttu pikkurikollinen,kuten Voiton Raimo,joka aina jäi kiinni Osuuskaupan murroista,jättäessään kömpelöna rosvona…ei hiilijalanjälkiä.vaan forenssisiä verijälkiä liikkeen lasioveen.

Poliisikamarin rikosetsivä Arski tunnisti aina verijäljistä Raimon käyneen asioilla ilman sormenjälkien, veriryhmän ja DNA:n analysointia.

Pikkukauppalassa pikkukonnatkin olivat poliisin tuttuja.

1945 Great Escape executions
Original WWII footage

Toinen,vaikkakan ei mikään rikollinen,ja helisnummelainen mielenvikainen Roine sai pikkupojista yleisön,rallatessaan ookapolkupyorällään torilla kuin motocrossajaja.Poliisen Ford-Maijakaan ei koskaan saanut kilpapolkijaa kiinni suuressa takaa-ajossa…Great Escapessa.Siihen aikaan ei oltu vielä filmattu edellämainittua filmiä,missä Steve McQueen ajoi natseja pakoon Sveitsin rajan vainioilla moottoripyörän selässä.

Roine ei koskaan saanut sakkoja ylinopeudesta,mutta Steve kuoli filmissä konepistoolisarjasta.

 

Heinämies
Juhart 2012

Vakuutustarkastaja maaseudulla voi ajaa puukenkä-Austinillaan maatalon pihaan ja astua tupaan,missä vakuutusmaksu oltiin pantu pöytäliinalle,talonväen ollessa heinäpellolla.

Emäntä oli voinut kirjoittaa muistilapun tarkastajalle ja kaksi sataa silloista markkaa kahden kirjeen postitukseen,kun tämä ilmeisesti ajaisi kirkonkylän postikonttorin ohi.Samalla hän voisi ajaa kunnanlääkärin talon kautta kertomassa,että isäntä voi hyvin umpisuolileikkauksen jälkeen

Pääoven avain löytyi yleensä rapulta nurinkäännetyn kukkaruukun alta tai puuvajan naulasta.

                                                                                                                                                                                                                                                       

1948 Salon Yhteislyseon
opettajat

Leppoisuudesta ja luottavaisuudesta huolimatta 50-luvun maailma oli myös autoritääristä,kahlittua ja puritaanista.

Kouluelamässä soi toisenlainen kello.

Oppilaat joutuivat kouluruokailussa nielemään hernerokasta opettajan tiukan katseen alla karvaiset possunläskipalat ja juoksemaan välitunnilla vessaan oksentamaan.

Opettajat käyttivät ruumillista kuritusta yleisenä rankaisumuotona.

Jussikin sai monasti näpeilleen karttakepista sekä puisesta viivoittimesta ainevihon tuhrimisesta Akvila-musteella.

Oppilaiten piti aina nousta pulpetista käytävälle opettajan astuessa luokanovesta sisään.Välitunneilla piti tervehtiä opettajia pihalla ,samoin kuin koulun avatessa ovensa.

Käsiä ei saanut pitaa housuntaskuissa ja purukumin jauhaminen oli kokonaan kiellettyä koulualueella.Sarjakuvalehtien ja tyttöjen romanssisarjojen luku koulussa oli täysin kiellettyä.

Kukaan ei valittanut ääneen kurinpidosta silloin tai ei uskaltanut… tarkoittamalla,ettei sitä vastustettu ääneen.

Eräs maantiedon lehtori hakkasi oppilaita rangaistukseksi tekemättömistä kotitehtävistä suurella maailmankartalla,minkä tämä oli ottanut karttatelineestä alas,kiertämällä sen rullalle pitkän tauluviivottimen ympärille.

Suurin osa opettajista seisoi ruumiillisen kurituksen puolustajina ja omituisella tavalla uhritkin alistuivat siihen.

Toimenpide oli yleensä lyhyt ,missä vastaehtoista etuisuuksien poisottamista vältettiin.

50-luvun loppuun mennessä ruumillinen kuritus alkoi vähentyö yhteiskunnan painostuksesta,saamalla monen opettajan ärtymään kurin löyhentymisestä.

--Jollei lapsia saanut kurittaa koulussa,niin vanhempien pitäisi tehdä homma kotona.

Eräs lehtori valitteli.

Nykypäivän opettajat tuskin uskaltavat kajota oppilaisiin ilman syyteuhkaa.

Kotona taas saatiin selkään luvattomista uloslivahtamisista ja myohään kotiin tuloista.

Yleensä perheen isä suoritti rangaistuksen solkivyöllä.

Pappilassa puolestaan äiti rankaisi uhrin pihakoivusta itse hakemalla vitsalla.

Vain kerran Jussi sai isän kädestä ja leijonasolkisesta vyöstä istuinosaansa kenraalimajurin kissan kuvan väärinpäin.

Limonaadilla
Juhart 2012

Tunteiden ja hellyyden osoittaminen oli vierasta.

Eräs 50-luvulla kasvanut tyttö kertoi isänsä irroittaneen kätensä hänen kädestään kävelyllä 8-vuotiaana.

Seuraavan ja viimeisen kerran hän piti isänsä kädestä tämän kuolinvuoteella 80-luvulla.

Kotona  iltaisin harva lapsi hyppäsi vanhempien peiton alle lellittäväksi tai nukahtamaan olohuoneen sohvalla syliin.

Aikuistumisen aikana poskelle pussaamiset ja hyvän yön suukot olivat pois kyseestä.

Etäisyyttä piti pitää.

Kokonaisuudessa 50-luvun vanhemmat olivat  huomattavasti vähemmän ‘vanhaa koulua’ verrattuna heidän vanhempiinsa,ja myös paljon suvaitsevampia.

Barbies by Biscayne
Juhart 2012

Sodanjälkeiset isät olivat halukkaimpia leikkimään lastensa kanssa ja ostamaan leluja .

Pappilan äiti ei pitänyt valmisleluista,yrittamällä kannustaa lapsia leikkimään männyn- ja kuusenkävyillä ,mitkä kasvattaisivat mielikuvitusta.

Jussikin koki vähäleluisen lapsuuden ja uuden leluauton saamiseksi piti itse säästää omista taskurahoista.

Äiti olikin paljon aikaansa edellä lapsipsykologina,näkemattä 2000-luvun elektroniikkaleluja- ja pelejä,joista lapset kippaavaat sisäänsä pelkkää mielikuvitusta ruokkivaa animaatioväkivaltaa.

Nykyajan lapsille kaikki huvit,lelut ja pelit on tehty valmiiksi,jättämättä lapsille mitään varaa mielikuvituksen luomiseen.Kaikki on kuin valmiiksi purtua.

Hyvän vanhemman ideana oli pistää lapsen tarpeet ensin ja halua ruumilliseen kuriin katsottiin mauttomana vaihtoehtoisena rankaisumuotona.

Rankaiseminen meni pieneksi läpäykseksi takapuolelle.

50-luvulla vanhempien roolit olivat muuttumassa.

Vallankumous vaati hintansa.

Kasvava paine lasten tarpeiden perään lisasi vanhempien ylityötunteja ja loppusaldona näille jäi yhä vähemmän aikaa lapsilleen.

Äideille se toi pelkoa,miten parhaimmalla tavalla kasvattaisi lapsiana.

Tilannetta painosti enemmän kuin helpotti kuuluisan tohtori Spockin, amerikkalaisen niinsanotun kasvatusekspertin ohjekirjan noudattaminen.

Pelkoa lisäsivät ‘aikuiskandien’ revanssiongelmat.

Nämä olivat muuttumassa nykyajan teineiksi.

Teini-ikäisten moraalisesta hyvinvoinnista tuli painava huoli kasvavien tilipussien mukana niille,jotka olivat lähteneet koulusta aikaisemmin suoraan töihin.

1848 Jawapari ampumateltan edessä
Juhart 2010

50-luvun lättähattujen antisosiaalinen köytos sai tiedotusvälineitten toimittajat  syyttämään vanhempien kontrollin puutetta,joka johtui väärin tulkatusta pehmeydestä sekä modernin psykiatrian ansoista,tekemällä nuorisosta kapinallisia.Hollywood lisäksi antoi potkua elokuvissa käyville nuorille virheelliseen käyttäytymiseen James Deanin Nuoressa kapinallisessa (Rebel without Cause) sekä Marlon Brandon Wild Onessa että Waterfrontissa.Prätkänuoret seurasivat filmi-idoliensa esimerkkiä tunnontarkasti..

Vaadittiin vahvempia toimia..koivuvitsan ollessa pienimpiä rankaisumuotoja….kun pillifarkut ja lättähatut tappelivat jengireviireistään kaupungeissa.

Korporaalista rankaisemista puolustavat kuifundamentalistit varoittivat yhteiskunnan pehmeästä asenteesta,joka johtui vanhempien leväperäisestä vastuuntunnosta nuorison vilpin -sekä pahanteossa.

1954 Marlon at Waterfront
Juhart 2004

Psykologit vaittivät,ettei lasta voi käsitellä syntisenä,vaan psykologisena tapauksena.

Bill Haleyn Rock around the Clock vuonna 1955 avasi patoportit vanhempien uudelle pelon aiheelle.Vuotta myöhemmin Elvis Presley v. 1956 nousi kymmenen kärkeen suosikkilistoilla Jailhouse rockilla.

Eräs sotaväestä lomilla käynyt kertoi kuluttaneensa  loppuun 78-kierroksisen Heatbreak Hotel-sinkun,pitäessään naapurien kiusaksi makuukamarinsa ikkunaa auki.

John Lennon Liverpoolissa oli varmaan tehnyt samoin.koska hänen Mimi-tätinsä oli sanonut Elviksen olleen OK,vaikkei sydämessään olisi halunnut istua moisen rokkijätkän kanssa nokitusten aamiaispoydässä,päivällisellä eikä kahvilla.

Rock n’ roll oli tullut jäädäkseen kovakauluksisen Yleisradion nyrpeästä asenteesta huolimatta ,saamalla nuorison kokoontumaan ja kuuntelemaan plattareita baarien levyautomaattien ääreen,

                                               1956.Elvis Presley.Heartbreak Hotel

Play It Again,
Sam!
Juhart 2012

Rokki vastasi nuorison asenteita paremmin kuin Mauno Kuusiston Novgorod ja Annikin Tähden Monrepos,mitkä kuuluivat vanhemman,sodan kokeneen ikäluokan bysanttisen haamurajan takaisiin nostalgiamaailmoihin.

Kolikkokäyttöiset levyautomaatit kahvibaareissa olivat uutta amerikkalaista muotia.

Cadillac-kromiset Wurlitzerit ja Rock-Olat korvasivat bakeliittisesta 30-lukuisesta Philips-radiosta soivat sunnuntain toivotut levyt.

Uudet aallot ja hullutukset antoivat lisäpaineita nuorison totuttuihin kerhotoimintoihin.

Partiojohtajat olivat huolissaan pojista,jotka jättivät rivit teini-iässä.Yleensä partiosta eronneet olivat  lähtoisin yhteiskunnan alemmista kerroksista .Loikkarit eivät pystyneet mukautumaan kuriin eikä hyväksymään itseensä kohdistuvia vaatimuksia.

Samanlainen eksodus kävi nuorisokerhoissa.

Eräs16-vuotias teinipoika kertoi:

--Lähdin veks himasta,kun aloin seurustelemaan yhden 15-vuotiaan likan kanssa.

Yhteisenä tekijänä oli kuitenkin kyllästyminen.

Pojat liittyivat moottoripyöräjengeihin kipsojen kulmille.

Niillä,joilla ei ollut varaa moottoripyöriin, liittyivät katujengeihin.

jatkuu..

Nuoret röökaajat
Juhart 2012

1950-luku.Kadonnut sukupolvi.2. painos

Jussin unelma:
Oma pieni punainen avoauto ja pieni punainen
autotalli
Juhart 2 012

1950-luku: 

Se oli sitä viattomuuden ja puritanismin aikaa,joka on hävinnyt ikuisesti.

1955 Jussi ja Maija-pikkusisko
jouluaattona
Juhart 2010

KADONNUT MAAILMA

--------------------------------

  

Moni sodan jälkeen syntynyt muistelee 50-lukua nostalgisen sumeisinsilmin.

Aktiivinen unohtaminen on useimmilla karistanut muistista kaikki epämukavat ja epämiellyttavät kokemukset selkään saamisista, tiukasta koulukurista ja yleensäkin kaikesta,mitä kavereilla oli ….ja mitä itsellä ei koskaan ollut,.

Jussi oli syntynyt vuoden 1947 syyskuun 30. päivanä……Sorjan päivanä eikä ollut joutunut kärsimään vuoden 1946-47 tulipalopakkasista lilluttuaan äitinsä mahassa paksujen pässinpökkimien alla.

Sodasta kärsineet maat olivat alkaneet saada amerikkalaista Marshall-apua.Neuvostoliiton intressipiireihin kuuluneet ja kapitalismin kirouksesta vapautetut Euroopan itämaat joutuivat kieltäytymään Amerikan avusta isä-Stalinin painostuksesta,etteivät olisi jääneet kiitollisuuden velkaan Setä Samulille.

Stalin laski Suomen välistäputojana Neuvostoliiton intressipiirissä hävinneeksi maaksi ja jyrkästi kieltämällä sitä nauttimasta kapitalistisesta Marshall-avusta Unkarin,Romanian,Bulgarian,Puolan ja Tsekkoslovakian kanssa

Yhdysvallat myönsi Suomelle Stalinin vastustelusta huolimatta ison lainan.

Sotaakäymätön  ja sodan kauhuja sekä säännöstelyä kokematon Ruotsi sai huomattavasti enemmän eli 107 miljoonaa dollaria Amerikalta jälleenrakennusapua.

Jussi oppi keskikoulun englannin kielen kirjasta 60-luvun alussa, etta ‘Finland is a country, which paid its debt’.

Hänen syntymavuotenaan 1947 oli kulunut 2 vuotta sodan päättymisestä.

Elettiin säännöstelyaikaa  Suomen teollisuuden alkaessa nousta jaloilleen sotakorvaustarvikkeiden valmistuksessa Neuvostoliittoon.

1945 itsenäisyyspäivä.
Paasikivi puhuu ja Zdanov kuuntelee

Valvontakomission venäläinen komissaari Zdanov nosteli viekkaana shampanjalasia presidentti Juho Kusti Paasikiven kaksoisleuan alla,entisen tsaarin Venäjän aikaisen senaattorin katsoessa silmiään karsastaen ylös linnan salin sikarinsavuihin.

Juho Kusti oltiin valittu presidentiksi v.1946,Marskin luovutettua paikan terveyssyistä.

Marski oli muuttanut Sveitsin Maulsanneen lepäilemään ja kirjoittamaan saksankielellä omaelämkertaansa Erinnerung v.1952.

1951 Dinky Toys Maserati

Vuoden 1947 kesä oli ollut erittäin lämmin erittäin kylmän talven jälkeen.

Autohulluuttaan Jussi oli aina ihmetellyt,johtuiko se äidin naisautoilijaurasta T-Fordilla ja Opel Olympialla 30-luvulla tai siitä,kun uusi Maserati A6-kilpa-auto v.1947 esiteltiin Italiassa Juan Manuel Fangion käyttöön .Pappilan pihan santalaatikossa hän pörräsi suu mutrulla punaista Maserati-kilpa-autoaan,minkä pula-ajan voikukkakumipyörät hiljalleen rapisivat pois vanteiltaan hiekkaisella Nürnburgringillä.

Isossa Britanniassa esiteltiin uusi sodanjälkeinen automalli Austin Devon sekä Dorset,jota seurasivat v.1952 maakuntasarjan Somerset,Hereford, Westminster sekä 1954  Cambridge.Uuden BMC:n (British Motor Company) Austinin sisarmalli Morris sai Cowleyn ja Oxfordin. Britit aina ristivät mallejaan rakkaiden kotimaakuntiensa mukaan.

Austin Somersetin kiiltokuvaa han kuolasi koulumatkoillaan Harjavallan paperikaupan ikkunan takana v.1954.

Jussin syntymävuonna 1947 kinoissa esitettiin amerikkalaisia naiskuvia kuten Lady in the Lake,  Kiss of Death ja Lady from Shanghai.missä revolverin- ja,tupakansavu sekä nopeat vastustajan tiputtamiset karistivat katsojien mielet  pois sodasta Hollywoodin kapakkatappelufarsseissa..

Pappilan Amerikan tantta

Pappilassa  odoteltiin innokkaina Michiganin Ypsilannissa asuvan Amerikan tantan Amerikanpaketteja.,kun Marshall-apu oli pantu jäihin.

Jussi ei muista,mitä makeata pappilaan saatiin Michiganin Ypsilannissa asuvan sukulaistantan lähetyspaketeissa,oltuaan vielä salin korkkimatolla konttaileva  miehenalku.

Ilmeisesti sota-aikana syntyneet isosiskot pääsivät maistamaan Hershey-suklaapatukasta ja jauhamaan Wrigley-purkkaa.

Isäpastorin työpöydällä seisoi Amerikan apuna tupakan nälkään sininen piipputupakkapeltipurkki,minka  kyljessä luki Pointer’s, amerikkalaisen ajokoiran seisoessa jäykkänä vahdissa etutassu pystyssä.

Vielä 60-luvun alussa sama peltipurkki seisoi työpöydän reunalla pappilan mustan bakeliittipuhelimen vieressä.

Jussin opittua pappilan työhuoneen pikku-Bostonin savuista isältään tupakoinnin salat, hän välistä pihisti purkin sisältä pienen Lillehammer-piipun ,lataamalla sen jo aikoja sitten kuivuneilla Pointersin tupakanporoilla.

Pappilan pohjakerroksen liiterissä hän sytytti piipun,yskimällä itsensä puolitajuttomaksi rutikuivista piipunporoista,jotka haisivat nurkantakakessulta ja palaneilta varpaankynsiltä.

1957
Jussi tuntemattomana
kolkkapoikana
Juhart 2010

Pappilan Jussille 50-luvun kasvuvuodet olivat koulunkäyntiä,kesälomia, partioleirejä sekä pappilan viiden huoneen pystyuunien lämmitämistä.

Leikittiin kadulla ja pihassa kuurupiiloa,sheriffiä sekä konnia kavereitten kanssa ilman perverttien namusetien eli pedofiilien sekä kidnappaajien pelkoa .Jouduttiin tappeluihin,nyljettiin nahat polvista ja rystysistä sekä revittiin housunpersuuksia pihakoivuun kiipeämisessä .

Kukaan kavereitten vanhemmista ei nostanut syytettä pihakiusaamisesta eikä sakinhivutuksesta,kun joku aina sidottiin leikeissä pihan riippakoivun runkoon panttivangiksi.

Kotona äiti lipaisi korvapuusteja tottelemattomuudesta ja riehaantumisesta, antamalla aamuisin lisärangaistukseksi vitamiinipuutteeseen ruokalusikallisen Möllerin kalanmaksaoljya ennen kouluun menoa.

Kotona lasten pelit ja leikit olivat säyseämpiä.

Pappilassa ei ollut lupa pelata oikeilla pelikorteilla,joita pidettiin syntisinä,vaan Musta-Pekoilla ja Hassunkurisilla perheillä.

Ei ollut kotona koronalautaakan,joka muistutti hyvin kaukaisesti peliluolien biljardia.Koronassa biljardipuikoilla lyötiin puulätkiä pusseihin.

Muut lautapelit kuten Monopoli ja Afrikan tähti olivat kotona ajantappamisessa suosittuja.

Äidillä oli syvä viha uhkapelien ja alkoholin suhteen,jouduttuaan pikkutyttönä istumaan Oulun hotelleissa ja matkustajakodeissa pyytämässä kortin läiskeessä kauppiasisäänsä palaamaan kotiin Iisalmeen pitkiltä peli-ja ryyppykuureilta .

Äidin äiti oli lähettänyt tytön Iisalmesta junalla Ouluun hakemaan Kalle-isää kotiin.

Mutta saimmepa kotona jutella vapaasti toisillemme…verbaalisesti!

Nykyajan nuori voi olla puistonpenkillä tekstaamassa kännykällään vieressä istuvalle tyttökaverilleen rakkaudentunnustuksiaan pätkäkielellä verbaalisen artikuloinnin osaamattomuudessa.

Puhelinta emme lapsina myöskään saaneet käyttää tai vastata siihen,kun jonkun tädin tai sedän onnitellessa syntymäpäivästä.

Puhelin oli yksinoikeutettu isän virka-asioita ja äidin toimia varten…eli se oli aikuisten lelu..

Samoin radiolaite oli varattu uutisten ja säiden,aamuhartausten ja jumalanpalvelusten kuunteluun.

Nyt halutaan takaisin 50-luvun arvoja!!!

Senaikainen yhdyskuntailmapiiri oli osaltaan erittäin ahdasmielistä ja vääristynyttä myös sukupuolirooleissa .

Naapureilla oli tapana pistää nenänsä toisten asioihin.Nykyään kukaan ei voi kuvitellakaan,miten toisaalta tylsää ja kuivaa sen ajan elämä oli ja miten kunnialliset ihmiset käyttäytyivät julkisesti sekä kulissien takana…ja kuinka aivokuolleita monet aikuiset olivat kaulasta ylöspäin.

50-luvun renesanssi voisi kääntyä uuteen taantumukseen, tekopyhyyteen sekä eräänlaiseen turtumukseen,mikä kuvaa sitä elämän kääntötakin nurjaa puolta.

Osaltaan vuosikymmen oli ehkä monille parhaita aikoja.

Työttömyyttä oli vähän,aineellinen vauraus sodan jälkeisestä puutteesta oli lisääntymässä ja pönkittämässä varmuuden ja turvallisuuden tunnetta .

Sodan ,josta oli kulunut kymmenisen vuotta,helmoissa elettiin ja roikuttiin silti vielä lujasti kiinni.

Monet,jos katsoi niitä ulkopuolisen silmillä 
hyvinvoinnin kasvun keskellä, näyttivät vielä ärtyneiltä siitä,että sota hävitiin.

Sokeri,liha,maito ja voi olivat vielä kortilla vuonna 1952 jälleenrakennuksen aikana.

Kaupungit alkoivat urbanisoitumaan omakotialueiksi seka rivitaloyhteisöiksi.

Amerikkalaiset ja englantilaiset sotaelokuvat olivat suurta muotia,

John Wayne sukellusveneen kapteenina,Glenn Ford  merijalkaväen luutnanttina ja Kenneth More  brittiläisenä Spitfire-ässänä Baderina olivat pappilan Jussin sotasankareita.

Amerikkalaisilla sotasankareilla oli kuvissa komeat koppalakit ja univormut.

Suomalaiset sotakuvat keskittyivät Tuntemattomaan sotilaaseen sekä kasarmifarsseihin.

Rokat,Lahtiset ja Vanhalat olivat tyypillisiä armeijan muodottomissa pussihousuissa purnailevia ja piereskeleviä suomalaississejä.

Sota oli lasten elämassä ja mielikuvituksessa keskeisenä aiheena.

Kotinurkkien pihaleikit olivat enimmäkseen sotaleikkejä.

Aseet,kuten puupistoolit ja -miekat teetettiin äitikappalaiskalla,kauppalan parhaalla puunaisella.

Nallipistoolit ostettiin taskurahoilla Suvannon lelukaupasta Keskuksen talossa.Kun kyllästyttiin reukun paukutteluun,hakattiin katukiveä vasten nallinauhoja kivenmurikalla kirkkokonttorin kanslistin kiusaksi,joka paukkeessa hakkasi syntymä-ja kuolintodistuksia vanhalla Adlerilla sydämentykytyksistä vikalyönneillä.

Suomalaiset sotaleikit olivat vanjojen tappamista Kannaksella ,kun taas brittipojat tappoivat  kotisaarellaan fritzeja ja krautteja Lontoon Blitzissa.

Suomalaispojat papattivat suillaan Suomi-konepistoolilla ja brittipojat Thomsonin ’Tommy gun- kuularuiskulla‘.

Sota- ja aseleikkien ponkaisijoina olivat Rautatiekirjakaupasta ostetut sarjakuvalehdet Battler Briton, Pecos Bill, Korkeajännityssarja sekä Tex Willer.

Länkkärileikit olivat samanlaista sotimista.

Suomalaisia tositarinoita sodasta sai lukea vain Kansa taisteli ja miehet kertoivat-lehdista.Kulman pojat väänsivät sen Miehet taistelivat ja kansa kertoi-lehdeksi,monen uskomatta tositarinoihin.

Sarjakuvalehtien sankarit  antoivat mielikuvitukselle paremman totuusvariaation.

Vielä niin myöhään kuin 1957 valkokankaalle tuli uusi sotaelokuva Kwai-joen silta,missä Alec Guinnes näytteli japanilaisen sotavankileirin brittimajuria jossain Burman viidakossa. Vangit rakensivat rataa japanilaisen keisarillisen armeijan huotojunille.

William Holden avisti amerikkalaisena luutnanttina sillan tuhoamisessa….vaikkei oikeasti oikea luutnantti,vaan sotamies..

Korttelin pojat vihelsivat Kwai-joen marssia ihan vanhempien ärtymykseen asti,

Ilmeisesti aikuisten korvia särkemättömät vihellyskappaleet olisivat olleet Porilaisten ja Panssaripojan marssit.

                                          Kwai-joen silta.Vihellysbiisi

50-luvun lopussa Suvannon lelukaupasta sai ostaaa Airfixin muovipusseihin pakattuja polystyreenikoottavia Spitfireja ja Messershmittejä,jotka liimasta ja Humbrolin maaleista puolikuivina saivat toimia pilvien koiratappeluissa hyökkääjinä ja puolustajina.

Yleensa Spitfiret voittivat ja ‘mersut’ räjäytettiin santalaatikossa tulitikuilla ja nalleilla kappaleiksi.

Suomalaisessa leluteollisuudessa ei oltu äkätty valmistaa vastaavanlaisia hakaristi-Brewster-koneita eikä iivanaoiden  punatähtisiä Lend-Lease-Airacobria sekä Tsaikoja.Ilmeisesti leluteollisuudessa varottiin YYA-sopimuksen klausuuleja äiti-Venäjän vastaisesta propagandasta.

1932 Äiti-Kaisa Lottana

Hakaristit ja Lotta-Svärd-liitto olivat olleet pannassa jo vuodesta 1945.Lotat muuttuivat Martoiksi ja saksalaisista merimiesautoista Opelin Blitz-salamat ja Mersujen johtotähdet menivät sulattamoon tullimiesten käsistä.
Muuten saksalaiset autot olivat tietystä syystä tuontikiellossa.

Suomalaisia Plaston muovikuorkkeja Jussi pienenä kippasi 50-luvun alussa santalaatikossa,apinoimalla pappilan pihan viemärityömaalla kippaavia kuorma-autoilijoiden letukoita ja hävittäjäfoordeja.

Muoviautoista ei pystynyt huonon ja rispaisen valun takia identifioimaan mitään oikeaa automerkkiä ,kuten autoilija Y. Kankon letukkaa tai  kauppalan läpi ajanutta tukkirekkakemsua .

Kemsu ja Leyland
Comet tukkiautot
Juhart 2005

Oikeat Kemsut (GMC) tulivat Yhdysvaltojen armeijan ylijäämävarastosta…kuten isäkappalaisen  U.S Army-untuvamakuusäkkikin.

Pikkupojilla ei ollut mitään käsitystä Spitfirejen sekä hävittäjasankari Battler Brittonin ihailussa,että Iso-Britannia oli julistanut Suomelle sodan jatkosodassa .

Suomi-äiti kun oli tehnyt liiton natsi-Saksan kotkaupseerin kanssa..

Toisen ironiana oli,että suomalaiset Brewsterit ja venäläiset lend-lease- Airacobrat olivat amerikkalaisvalmistetta.

Suomalaiset Brewster-hakaristihävittäjäsankarithan oikeasti taistelivat punatähtisiä  amerikkalaisa lend-lease-Airacobra-lentäjiä vastaan Kannaksen yllä.

Gaz-myymäläauto

Britit ja jenkit toimittivat Neuvostoliitolle Murmanskiin isoja pakattuja lentokonekokoonpanosarjoja 1:1-skaalassa samoin kuin jeeppejä ,International- ja Studebaker-kuormureita,joista jälkimmäisistä Gorkin "Aftomobil Zavod" alkoi valmistamaan Gaz-kopioita.

Niitä Gazeja oli myöhemmin käytössä Suomen puolustusvoimilla,Jussin kotikauppalan katurakennusvirastolla ja Perniön osuuskaupan myymäläautona..

Suomi vei sotakorvauksina laatutuotteita saamalla vastineeksi venäläistä romua.Tämä oli alkua kuuluisalle Kekkoslinjan bilaterilaaliselle kaupalle Venäjän kanssa.

Sota-aikaiset arvot vallitsivat pitkään.

Kohteliaisuus, olosuhteisiin mukautuminen,säästeliäisyys ja luottaminen olivat sellaisia 50-luvun arvoja.

Demokratisuuttakin oltiin nähty sodassa,missä sotilaat ja siviilit kaikista kansanluokista jakoivat vaarat keskenään.

Johtaja
Juhart 2012

Mutta sodan jälkimainingeissa luokkaerot pysyivät syvinä yhteiskunnassa ,valtion laitoksissa,vanhempien ja korkeimpien toimihenkilöiden arvostamisessa organisatioissa ja julkisissa viroissa (opettaja,lääkäri,kamreeri ja pankinjohtaja).

Samoin vanhemmissa ihmisissä tai paremmin koulutetuissa.

Firmoissa aina kunnioituksella lausuttiin….“konttoripäällikko Virtanen,henkilöstöpäällikkö Salminen “ ultrahierarkiaalisina kunnianiminä.

Jos firman osaston palaverissa OSASTOPÄÄLLIKKÖ yritti lähestyä alaisiaan  sanomalla,että minua voitte kutsua Pertiksi,voisi kuulla neulan tippuvan lattialle täydessä hiljaisuudessa.

Ylempien kunnioittaminen ,vaikkakin hampaita kiristäen ja selän takana purnaillen on aina ollut kansalaisten verissä.

Suomalainen ylempien ja ylhäisten kunnioittaminen on lähtenyt tsaarin- ja riikinvallan ajoista.

50-luvulla pappilan Jussi sai tervehtiä Ruotsin kuningasta ja kuningatarta sekä pulleata prinssipoikaa Kustaata Allersin kansikuvasta monen maatalon puusen lautaovesta.

Jussin Puusee eli
kuningattaren
sviitti
Juhart 2006

Pikkupoikana jopa hän arvuutteli siskojensa kanssa,menikö vuonna 1953 kruunattu Ison Britannian kuningatar Elisabeth vessaan samalla tavalla tarpeilleen kuin tavalliset alamaiset.

Vai oliko sillä makuukammarissa kullattu potta?

Osaako se edes hienona pieraista muuta kuin Chanelin vitosta tai Kölniches Wasseria,koska  Englannin hallitussuku oli alkujaan saksalaisia Hohenzollereita ennen kuin niistä tehtiin Windsoreja I Maailmansodan aikoina?

Englannin kuningashuone joutui muuttamaan nimensä silloin maan saksalaisvihassa.

Eräs englantilainen sunnuntailehti vuonna 1954 oli kysynyt lukijoilta minkälaiseen kouluun silloin 5-vuotias prinssi Charles pistettäisiin.

Neljäsosa lukijoista julisti,ettei asia kuulunut lehtipalstoille.

Asia oli tabu.

‘Luottakaa kuningattareen ja prinssi Philipiin!’

Eräs lukija kehoitti tuohtuneena..
Vielä tänä päivänä v.2014 Charles odottelee  kouluja käyneenä ja toisessa avioliitossaan 66-vuotiaana pappana valtaistuimelle pääsyä.
God Save Our Future King!