Sitt mää panen pellit kiine! Papinpoikasarja

Pappilan kulma kevättalvella 1958
Juhart  2005

Sitt mää panen pellit kiine!
-----------------------------------------------
Kevättalvella 1958

Kouluvuodet 1956-58 pappilan Jussilla menivät kuin yhdessä hurauksessa opettaja Vieno Jussilan kurissa ja nuhteessa. Syksyllä hän aloittaisi opinnot vanhassa Alhaisten kansakoulussa,joka aloitti sillon yhteiskouluna.Vasta 1960 hän pääsi aloittamaan opintonsa uudessa ja modernissa yhteiskoulussa kaukana kauppalan länsirajalla. Pinnat eivät riittäneet lyseoon,mikä sijaitsi aivan pappilaa vastapäätä ja siitäkö vanhemmat siskot saivatkin ilkkumisaiheen,ettei velipojan keskivertonupilla päästä edes kauppalan arvostetuimpaan opinahjoon,mitä he älykkäämpinä kävivät.Tietämätään Jussi oli syntynyt feminismin kehtoon.missä häntä kasvatettiin viisipäisessä akkavallassa melko jääviksi lausumaan omia mielipiteitään ja jos lausui,niin sitäkin vähäteltiin tais sille naurettiin.Hän jopa uskoi varttuneempana mehen paikan olevan perheysteisössä vain lasten siittäjänä,joka voidaan panna kriiisitilanteessa oven oikealle puolelle tarpeettomana eli ulos kuin lumiukon.

--Jussii...Jussii--elä sinä ravvoo kunniin riivattu katti niissä ovissa!
--Ee ne kestä mokomaa paakuttelua,että melekeen ukset sua avvaella kohta saranapuolelta!
--Mikä se oekeenj pannee poejan noenj levottomaksi?
--Asetuppas siitä aloellesj raahottummaan!
Äiti huusi vihaisen hellan ääreltä.
--Uotkun kissa pistoksissa!

Jussi oli perinyt isänsä geeneissä levottomat jalat.
Koipia piti käydä puuduttamassa isältä perimällä sotapyörällä mutapolkukrossissa asemanpuiston kivisen pommisuojan ympäri Ylängön Ekin kanssa,jolla oli uusi Pyrkijä ja Soliferin lamppu sekä dynamo.
Jussin pyörän ohjaustangossa keikkui lattapatterinen Airamin taskulamppu.
Pyöräänsä hän oli päivittänyt irroittamalla ookaputkessa roikkuvasta työkalukotelosta ottamallaan pyöräavaimella pois ruman lattarautaisen takatarakan ja liimannut Auto-Osasta saamat Castrol- ja Essotarat  runkoon vauhdin lisäämiseksi.
Ekin fillarin dynamo kahnasi balluunietukumia vasten suristen kuin sähköompleukone ja Jussin fillarin takapyörän pinnoja vasten läpätti pyykkipojilla takahaarukkaa vasten kiinnitetty Klubiaskin kansi kaksijapuolikkaan Jawan ääntä matkien.Hikihatussa Jussi yritti raskaspolkuisella sotapyörällä petrata uhallakin Ekin vaihde-Pyrkijän ohi,vaikkei ollut kaverilleen kovin kade,koska kotona Eki saisi toimittaja-isältään selkään juuri ostetusta kuraisesta pyörästä. Pyrkijä oli ollut lahja yhteiskoiluun pääsystä.
Koulun pyörätelineiden vierellä kaverit olivat aina naureskelleet Jussin pula-ajan pyörää,vaikka hän oli voittanut jokaisen jepen vaihdepyörän jopa jyrkän Röykkälänmäen ylöspolkemisessa yhdellä raskaalla vaihteella.Niiden hienot ja naksuttavat vaihdetakakapatkin juuttuivat ketjuista jäykiksi kuraveden ja saven roiskuttamina. Jussi oli kehaissut,että isän pyörä se oli kestänyt Jatkosodan rivakan kotiin polkemisen Karjalan kannaksella sekä Lapinsodan rospuuttoiset ja kranaattien rikkomat maantiet Torniosta Rovaniemelle ja takaisin.
Kehun päälle pojat olivat ladanneet takaisin,oliko se Jussin pappi-isä ollut myös junamiehiä,kun latta-Airamfikkarikin keikkuu valmiina veturin akselirasvausta varten.
Jussi oli vain letkauttanut vastakaneettina,etteivät kavereidenpappojen ostamat kalliit bulevardifillarit mihinkään krossiajoon kuulu....

Sinä lauantaiaamuna Jussin hakiessa Ekiä monttukrossin, Ylänköjen kotona jo eteisessä haisi nenään kaurapuuro ja lapsenpaska.
Ekin toimittajaisä oli eteisen peilissä solmimassa kravattia tuoksahtamalla kirkkaalle kossupaukulle ja tervaleijonalle eilisillan ja aamuyön istujaisista Hotelli Salon kabinetista aivan ovinaapurissa Asemakadulla.
Ekin  isoryntäinen ja pulskavyötäröinen äiti aamutakki avoinna keittiön ovenpielessä kantoi sylissään pissavaippaista poikavauvaa puurokauhaa vapaassa kädessä heristäen. Eki kertoi vanhempiensa tulleen aamuneljältä sanomalehden vuosijuhlista ja kuullut niiden aluksi tanssineen olohuoneessa kunnes ne tapansa mukaan olivat alkaneet riitelemään jostain painotalon komeasta sihteeristä ja isän koko lehtiväelle omasta pussistaan pistämistä monopolikonjakkipaukuista.Aamulla ei ollut lompakossa edes maitolitran ostoon vauvalle ja kaurapuuroon.
Jussi näki Ekin äidin poskessa jotain sinertävää,mitä puuterilla oltiin yritetty peittää. Vilkaistessaan olohuoneeseen tiikkisellä kahvipöydällä seisoi tyhjä White Horse-pullo ja tumpeista ylipursuava alumiininen tuhkakuppi. Kaappitelevisio nurkassa näytti itäsaksalaista lasten nukkefilmiä kuvapalkin pyöriessä ylöspäin kuin eduskuntatalon hissi.
Jussille näkymä oli tuttua melkein joka lauantaiaamuna.

Kavereilla oli takanaan alakoulu.
Jussi oli ollut vielä pihkassa v.1954 toukokuun viimeinen päivä todistus kädessään Alhaisten alakoulun IB:n armikuuselamaiseen opettajattareensa Seija Simolaan.Kesäkuun 1. päivänä Jussi istui osuuskaupan Austin-kuorma-auton hytissä isän kanssa muuttokuorma takana lavalla suuntana Harjavallan rikkikylä.
Isäpastori oli pantu esivaltansa Turun tuomiokapitulin käskystä pastoraalitutkintokomennukselle kahdeksi vuodeksi tuntemattomaan Satakuntaan,jossa jossain Säkylän kieppeillä sijaitsi jopa raamatullinen Egyptinkorpikin.Vähän silloin tuntuikin kuin juudealaiset oltaisiin häädetty Egyptiin.
Simolan Seija kyllä kuorma-auton hytissä pakkasi mieleen.
Piirustuksessa Jussi oli ollut haka.
Opettaja oli piirustustunneilla kehunut Jussin vesivärimaalauksia melkein yhtä pikkutarkoiksi kuin sosialistisen realismin kuvataiteen mestarinäytteet samaan aikaan.kun muut alaluokan oppilaat piirustivat Porvoon rasvaliiduilla tikku-ukkoja punaisten mökkien riippakoivupihoille vinttikaivojen viereen.
Palatessaan takaisin evakosta kauppalaan v.1956 hän sai opettajakseen pulupovisen Jussilan Vienon,joka tuntui olemukseltaan yhtä pelottavalta kuin paksumahainen miehensä vanhempi konstaapeli Jussila,joka pelkällä isolla läsnäolollaan sai korttelin pojat piiloutumaan kadulta talojen alustoihin,vaikkei yksikään ollut vielä kerinnyt tekemään pahojaan.

Kauppalassa silloin elettiin vahvaa nousukautta.
Trikoo- ja valmisvaatealalla nousi ompelimoja kauppalaa ympäröiville savipelloille kuin sieniä sateella. Hangosta muuttanut Hyvonkin tulisi pysytyttämään aluskalsaritehtaansa aivan uuden kauppaopiston,yhteiskoulun ja ammattikoulun taakse v.1960. Kauppalan ja silloisen kaupungin radio- ja televisiotehdaskin Annankadun ja Turuntien kulmassa tulisi siirtymään  uuteen tehtaaseen aivan Rinteenmäen vastapuolelle uuden Turuntien varteen.V.1966 sai Jussikin tutustua tehtaaseen muutamaksi kuukaudeksi ja pakkaamaan upouusia Salorita-matkatelevisioita.
V. 1974 tultuaan valituksi televisiotehtaan yhdeksi osaston esimieheksi pakkaamon sama vanha kaarti oli pakkaamassa uusia riikinkukkologoisia väritelevisioita .
Televisiobuumin myötä nousi kaupungin mäntyisiin rinteisiin ja savipelloille radio-ja televisiolaatikko- sekä muovialan tehtaita.Vasta 1970-luvulla muovin tultua korvaamaan puun televisiokoteloissa puuverstaat menivät konkurssiin,heijastimista kuuluisan Talmtuote-tehtaan vingutellessa väritelevisiomuovikoteloihin muovisia puuviilumalleja tiikistä palisanteriin.
Suomalaisessa disainissa aluksi haluttiin tehdä puuviilusta muovin näköistä ja sitten muovista puun näköistä!

1953 Salora-matkaradio

1970 Salora VIP-Ultra-vätitelevisio

V.1958 Kekkonen oli ollut tasavallan presidenttinä toista vuotta juhokustien,marskien ja ristorytien jo kauan sitten poistuneina taakse katselemaan presidentin linnan salin seiniltä öljykanvaaseista frakkipukuisten valtaapitävien shampanjalasien skoolausta .
Porkkalanniemikin oltiin saatu takaisin Veli Venäläiseltä v.1956 ryssänsinisin rakennuksin ja  punatähtisin voittoportein Suomen tultua palapelistä melkein kokonaan kootuksi ja raamiin pistettäväksi.Yksi iso pala Karjalasta oltiin siirretty punatähtiseen puzzlelaatikkoon ja toinen pohjoisesta Jäämeren rannalta kyyrillisin alaotsikoin.
Pappilan Jussista maa oli nyt valmiina ottamaan syleilyynsä vapaampaa elämänmuotoa ikkunoiden tultua avatuksi länteen,vaikka kyökin puolelta valtion päämies silinterihatussaan ja frakinhelmat vipattaen joutui käymään toistamiseen idässä rauhoittamassa isoa veljeään.
Isoveli kun oli aina ollut herkkä punasipulin ohuessa nahassaan. Kestäisi vielä toistakymmentä vuotta,kun televisiosta saataisiin katsella amerikkalaista Roots-jatkosarjaa (Juuret) amerikkalaisesta orjuudesta,jolloin Jussin ruustinnaäitikin vertasi Suomen tsaarinvallan ajan perintöä punajuuriksi.

Amerikkalaisuuden vallatessa jalansijaa kauppalassa v.1958,isäkappalaisen työhuoneen seiniltä ja kirjahyllyiltä huokoui vanhaa saksalaista kultturikolonialismia.
Erkkeri-ikkunankin harmaat verhot sidottuina ikkunakarmien pronssisiin lenkkeihin muistuttivat Hindenburgin mursunviiksiä.Papin kirjasto käsitti vanhoja 1600-lukuisia gutenbergiläisiä biblioita,saksankielisä teologisia jumaluusopin teoksia nahkaselkäisistä luterilaisista Agricolan taskukokoisista katekismuksia isoihin perheraamattuihin.Kaiken jumalallisuuden keskellä yhdellä hyllyllä seisoi juutalainen seitsenhaarainen  kynttelikkö avonaisen ja daavidintähtisen tooran vieressä. Vastaseinältä katseli ikonitaiteilija Ananinin puulle maalaama Neitsyt Maaria Jeesus-lapsi sylissään,kultaisen sädekehän loistaessa auringonvalossa.
Kirjahyllyn takaisella seinällä alpakkainen kärsivä ja ristiinnaulittu Kristus katseli alaspäin Mannerheimin ja arkkipiispa Simojoen kuvien välistä kuin Golgatan kahden pahantekijän välissä kirjahyllyn teologista diasporaa.
Simojoen pahuudeksi voidaan laskea pappikasukan alla piilevää 30-lukuista kiivasta IKL:läisyyttä ja Marskin  pahuudeksi lievästi karsastavaa silmää aatelisten kaunottarien perään.
Kaiken kukkuraksi työpöydän vihreän kirjoitusalustan edessä seisoi pronssinen isän v.1936 Roomasta ostama pakanallisen Rooman vertauskuva susi,jonka nisistä Romulus ja Remus imivät laktoosinektaria janoonsa.
Työpöydän takaisella seinällä roikkui saksalainen kivääribajonetti tupissaan sekä puinen Rukajärven R-plakaatti ylipäällikön päiväkäskyn välissä,jolloin armeija ja uskonto kättelivät liljatapetilta toisiaan kuin ristiretkiläinen Rikhard Leijonamieli rukoilevaisia Jerusalemin itkumuurilla.

Saksalaisuus vielä sodanjälkeisessä ilmapiirissä seisoi pappilan pihassakin,missä seurakunnan kanttori pesi uutta harmaavarpustaan eli 1957-mallista itäsaksanseisojaa Wartburgiaan.Kirkkoherralla oli synkänruskea rinkeli-ikkunainen merimiesvolkkari ,minkä kuperasta kromikapselista lapset saivat katsella hassunkurisia ja vääristyneitä peilikuviaan ilmaiseksi menemättä maksulliseen syysmarkkinoiden aikana torille saapuneesen Sirkus Sariolan peilisaliin.
Volkkarin heiluriakselin takia sisäänpihtaavat takapyörät näyttivät pappilan pihan sivutoimisen talkkarin nuoremman ja punalettisen tytön vääriltä sääriltä. Niiinä viattomina päivinä kenenkään tietämättä mistään poliittisesta korrektiudesta tyttöparkaa ivailtiin häviäjien potkupallomaalivahdiksi,jonka säärien välistä sai potkaista nahkapallon vapaasti maaliin. Tyttöraasulle oli Luoja armeliaisuudessaan antanut lisäksi kierot silmät sekä ärrävian. Hänen pyhäkouluopettajaisälläkin oli kierot silmät ja ärrävika ja joka pihalla katseli rinkulalinssiensä läpi keskustelukumppaniaan yhdellä silmällä suoraan kasvoihin ja toisella olan yli Olli Ojan piirustusoppaan katoavaan horisonttipisteeseen.
Tämä kirkkokuoron baritoonina ja raittiuden peruskuvana sekä tupakoimattomana ei olisi pärjännytkään ilman hekotteluja juomaporukassa pyytäessään siivuja Koskenkorva- tai Karhuviinapullosta sorauttaessaan saksalaisärrää...puhumattakaan savuista Armiro-askista.
Kaikista luonnonvioistaan huolimatta talonmiesperheessä elettiin  paljon siveellisempää ja esimerkillisempää elämää kuin pihapiirin rakennuksessa asustavan perusuteliaan kirkkokonttorin vanhapiikakanslistin aina valvovissa silmissä ja kahden vanhapiikadiakonissan juoruissa.
Pappilan pyöräkellarissa diakonissan itäsaksalainen ja tummanpunainen Simson-mopedi yleensä nähtiin jalkaviastaan kuin kampitettuna kaatuneena isäpastorin vihreän ja länsisaksalaisen Miele-mopedin päälle.
Diakonissalla oli aina ollut vaeltavaa silmää komealle ja kiharatukkaiselle nuorisopastorille..
Uuden v. 1960 valmistuneen seurakuntatalon talkkarin ja partiojohtajan mielestä diakonissan iltarukouskin oli lainattu suoraan virrestä "Oi herra luoksein jää".

Syyssateiden ja -viimojen kastaessa pappilan pihan kuravelliksi lapset pysyskelivät sisäpuuhissa,tytöt liimaamassa Elokuva-Aitasta filmitähtien kuvia ruutupaperivihkoon tai leikkaamassa paperinukeille muotivaatteita ja pappilan Jussin lukiessa partiolaisten paperinkeräyksestä lainaamiaan autolehtiä autohulluutensa lieventämiseksi,kunnes ensimmäiset lumihiutaleet peittivät savilaaksokauppalan valkoiseen pyhälakanaansa.
Jussi oli pannut sotapyöränsä talviteloille ja voidellut ketjut sekä kapat vaseliinipurkista puutikulla.
Halkoliikkeen Laihon pappa oli peruuttanut vihreän Bedfordinsa pappilan Torikadun puoleista kivisokkelia vasten ja kippasi kalikkalastiansa puuvajan luukun kohdalle.
Papinpoika katsoi huoneensa ikkunasta alas kadulle,miten lumihiutaleet tuhansina erimallisina ja pieninä porkkaan somman kuvina sulivat kuumalle kuorma-auton nokkapelille.
Laihon pappa veivasi rappukippiä kammesta ylös verkkaiseen tahtiin,jolloin pihkapuiset ja koivutuohiset klapit yhdellä sysäyksellä liukuivat lavan pohjapeltiä pitkin alas katukäytävälle liiteriluukun eteen.
--Ilma haissee jo talvelt!
Jussi huudahti ikkunasta puhallettuaan jäähuurteiseen ikkunaruutuun hengitysreiän nuuhkaistellessaan ilmassa  ikkunatilkkeiden ja ikkunakarmiliimapapereiden välistä sisään karkaavaa koivuntuohen ja kuusipihkan hajua sekä Laihon papan holkkityömiessavuja.
--Ihan kuin mottitöissä mettässä!
Kaivellessaan etusormellaan harmaata nokkamörköä sieraimestaan ja irroitellessaan sitä sormenpäästä..räkäpallon tartuttua peukaloon hän mutisi itsekseen:
--Tossa nyt alkaakin kokotalvine klapisavotta ja viiren pystyuunin lämmittäminen plus hellapuiren kantamine liiterist köksään...
--Siin meneeki joka koulun jälkkeine ehttoo liekkien kattomises uunien kipinäritilöire läpi,kunnes sininen liekki sammuu...
--Saavas ne meiränkin akat laussuu sitten kuin pernijöläislikka kerran,"etton semmonen lömmöne olo pöksyis"
--Ja sit mää panen pellit kiine!

Klapisavotta
Juhart 2012

.

Kadonnut sukupolvi.Omalla lomalla kulutusjuhlassa.

Excuse me Mam....is this the way to Florida Keys?
Juhart 2004

Omalla lomalla
------------------------------

Seesteiset ja kauniit sunnuntaipäivät poikivat ideakuplan,että jos kirkon johtajilla olisi ollut omat niksinsä,niin maailmasta olisi tullut liian synkkä ja pilvinen jo pelkistä puheista ja saarnoista.
50-luvun ihmiset kaipasivat huveja sekä rentoutumista,mitä yhä kasvava lomien ja lomamatkojen tarve osoitti.
Lomamatkoja alettiin mainostamaan lehdissä kuuluisiin matkakohteissin.Kansa halusi myös raamatullisin sanoin "virvoittavien vetten äärille" eikä ainakaan herättäjäjuhlille,kuten meillä pappilassa oli tapana reissata.
Kotikauppalan halkaisi kaakaomaidon värinen ja uimakelvoton joki ,vaikka itsen olin uinut siinä yhtenä talvena sen haisevassa vedessä pulskahdettuani jään läpi sulaan teurastamon saippuatehtaan viemärin edessä.
Kesäuimaloita lähistöllä oli kaksi; yksi joen suulla Halikonlahdella Vuohensaaressa ja toinen Kokkilassa Kemiönsaarta vastapäätä. Vuohensaareen pääsi Aarre Vilenin Eeva-sukkulaveneellä ja myöhemmin pyörällä tai autolla sillan valmistuttua.
Kokkilaan kulki kauppalasta Pekka Laineen kipparoima Angelniemi höyrypursikin.
Itse en koskaan käynyt kummassakaan uimalassa uimassa,koska pappilan kersat kuljetettiin joka kesäkuun 1. päivänä kesämökille lottavääpeliäidin komennettavaksi ,ensin 50-luvun puolesta välistä vuoteen 1967 Suomusjärven Enäjärven Katavasaareen ja vuodesta 1967 Kemiön saareen.
Vuonna 1967 olin jo menossa armeijaan rantapyssyn eri luodoille,mitkä eivät olleet lomasaaria.
Kokkilan osuuskaupan pysäkiltä kyllä näin uimalaitokselle johtavan tien varsien olevan täynnä uusista Moskvitsh-autoista,Jawa-moottoripyöristä ja Tunturi-polkupyöristä , lasten naurun ja kirkumisen kaikuessa hyppytornista jonkun tehtyä "makopritsin" eli kivuliaan vatsalleen sukelluksen.
Merivesi oli asteen kirkkaampaa ja pari astetta kylmempää Kokkilan salmessa,mutta Vuohensaaressa ruskea jokivesi oli vain sekoittunut meriveteen väriään lainkaan muuttamatta.Sanotaan,että uimalaitoksen rantavedessä sai uidessa väistellä kakkakikkaroitakin.

N.1951 Pekka Laineen busseja Kokkilan osuuskaupan edessä.
Kuvasta ulkona oikealla puolella sijaitsee Kokkilan uimalaitos.
Kuva kopioitu kameralla  monitorista.

Kauppalalaiset ja myöhemmin kaupunkilaiset,joilla ei ollut kesämökkiä, ahatautuivat uimaloiden aurinkorannoille juhannukseksi tai muutamaksi kesälomapäiväksi nauttimaan vapaudestaan auringossa kärisevän ihmisnahkamassan keskellä. Limonaadin,pilsnerin ja jäätelön myynti oli silloin huipussaan.
Uimarantojen pakkautumisesta huolimatta päivämatkalaiset eivät katsoneet lomansa menneen pilalle pitkään kestäneestä huvien puutteesta sota-aikana.
50-60-luvuilla aivan keskellä kaupunkiakin voi silloin tavata mökkiläisiä kyykkimässä ryytimaissa ja puutarhoissa kuten Turussa ja Helsingissä ns.siirtolaispuutarhoissa.
Alueet oltiin pyhitetty kivitalo-osakkeissa ja vuokra-asunnossa asuville kaupunkilaisille.
Kotikaupungissani ei sellaista ihmettä oltu nähty,koska osa asukkaista puuhaili omissa puutarhoissaan kesälomillaan oikealla omakotialueella,jonka nousi ja laajeni kirkon takaiselle alueelleYlhäisten näkkileipätehtaalle asti 50-luvun alkupuolella.
Itse sain katsella keväisin Alhaisten puualakoulun ikkunasta pulpetistani kesälomasta uneksiessani omakotialueen kukkaan puhkeavaa vehreyttä imiessäni keuhkoihin näkkileipätehtaan makeanimelää tuoksahdusta. Näkkäri eli näkkileipä oli silloin lasten repuissa ja laukuissa peruseväänä ja sen syömistä jatkettiin armeijassa,vaikkakin "vanerin" nimellä.Ylhäinen ja Alhainen kaupunginosan niminä eivät viittaa  luokkaeroihin,vaan kirjoitetaan nominatiiveinä Ylhäisi ja Alhaisi.

Salon omakotialuetta  ja keskialhaalla Alhaisten puualakoulu 60-luvulla

Zwickau P70-huoltoa Karjalankadun omakotitalon edessä 60-luvulla.
Juhart 2011

Euroopassa 50-luvulla elintason noustessa ja palkallisten kesälomien myötä turismi ulkomaalaisiin kohteisiin oli lisääntymässä. V.1950 tanskalainen Elif Kroeger Tjäreborgin pikkukaupungista oli katsonut olevansa kykenemätön viemään vaimoansa varojen puutteessa lomamatkalle,tarjoamalla järjestetyn matkan joukolle paikallisia ihmisiä. Hän vei paikallisesta koulusta kootun 70-päisen ryhmän Espanjaan.
V.1959 Tjäreborg toi lentomatkailun lomamatkaajille turistikohteisiin ja v.1964 30.000 turistia oli ostanut matkoja 1000:een lomakohteeseen.
Suomestakin alettiin matkusta halpalennoilla Teneriffalle ja Las Palmasiin 60-luvulla ns. Keihäsmatkoilla turismitsaari Keihäsen keksinnöstä.
Espanjan aurinkorannoille suuntautuvat lomamatkat saivat kritiikkiä juoppoturismina,mikä käsite ei ollut vierasta myöhemmin naapurimaahan Neuvostoliittoon suuntautuvassa vodkaturismissakaan.
Suomalainen kun ei kestä rankkaa lomanviettoaan selvänä!

Aurinkorannalla Helsingissä  kesällä 1959

Kulutusjuhlaa
---------------------------------
50-luvulla perheenäidit ostivat vihanneksensa ja kalansa kauppatorilta. Kivijalkakaupoista tuli pöytiin maito,leipä sekä liha.
Hiljalleen oltiin muuttumassa kulutusyhteiskunnaksi tavaratalojen ja itsepalvelumyymälien noustessa kaupunkikuvaan 50-luvun loppupuolella.
Kauppalaan valmistui ensimmäinen moderni osuuskaupan tavaratalo v.1956 vanhan puukaupan palaessa  poroksi. Ruoka ei enää ollut kortilla muutamaan vuoteen kauppojen ollessa pullollaan tuotteista sekä ihmisistä,joidenka lompakoissa ja kukkaroissa oli enemmän rahaa kulutukseen.
Teini-ikäisiä alettiin pitämään yhtenä kuluttajaryhmänä,kesälomilla koululaisten ansaitessa oma taskurahaansa. Kauppojen hyllyiile olivat tulleet jäädäkseen amerikkalaiset Kellogsin maissihiutaleet ja riisimurot,millä yritettiin korvata perussuomalaista kaurapuuroa voisilmällä ja ruisleipää meijerivoilla. Perheenäidin mennessä kauppaan lapset huusivat perään kiusaksikin,että "Älä unohda sitä "Jenkkipurkkaa sitten..Äitskä!"
Meillä pappilassa purkan jauhaminen oli täysin kiellettyä äidin kutsuessa sitä märehtimesiksi,mitä vain tietyt sorkkaeläimet tekevät haassa ja laitumella. Karkkinälässämme saimme kyllä imeskellä eukaliptuskaramellejä,Figarolia sekä Sisu- että Pax-pastillejeja,jotka olivat tupakoivien aikuistenkin suosikkimerkkejä vahvojen Leijona-tervapastillien lisäksi tupakanhajun hengestä poistamiseksi taikka tupakkalakossa.
Mainosjulisteissakin mainostettiin:
--Ota Pax,ota Pax..ota Fazerin Paxeja kaks!
Pax Tecum! Rauha kanssanne latinaksi....ja Vademecum.... kulje kanssani.
Vademecum oli suosittu suuvesi,millä isäkappalainen kurlaili aamuisin suutaan Bostonin hajusta ja toiset jumalattomammat isät vanhan viinan hajusta.

Paxin rauhankyyhky

Mainostamisesta oli tullut myynnin sivuelinkeino.
Kotiäideille mainoksissa tarjottiin Boschin tai AEG:n sähkövatkaimia ja -sekoittimia (saksalaismerkit olivat vahvasti muodissa),jotka säästävät työtunteja keittiössä auttamalla kotiäitiä valmistamaan perheelleen uusia ja jännittäviä ruokalajeja.
Pappilassa oli 50-luvun alussa brittiläinen Hoover-putki-imuri,minkä lisävarusteena oli jopa lasipulloinen maaliruisku. Maaliruiskua ei koskaan käytetty,vaan remonteissa maalattiin pensseleillä lasten kolhimat ovenkarmit valkoisella emalimaalilla ,maaliruiskun lasipullon palvellessa pensselien pesussa puutärpätissä.
Imurin lopulta hajottua kotiin hankittiin uusi Hooverin palloimuri,mikä vain imi eikä enää ruiskuttanut.
Imureista huolimatta kaikki lukaalin matot pestiin kesällä mökillä mäntysuovalla ja talvella tampattiin mattotelineessä pölystä ja irtoliasta,mitä imuri ei pystynyt irroittamaan. Tehoimureja ei vielä oltu keksitty.
Kodin eniten käytetty "kodinkone" oli pulputtajakahvipannu,minkä sisälle reikäiseen alumiinikuppiin pistettiin nollalla jauhetut kahvinporot ja kylmä kraanavesi pohjalle.Kahvipannun lasisesta kupolista sai katsella pulputtavan soropin valmistumista.
Vedenlämmitystäkin paranneltiin keittiössä,koska pappilan kraanoista sai vain kylmää vettä.
Isä hankki kosankaasulla käyvän saksalaisen "tohtori Junkersin kylmävedenkuumennusaparaatin".kuten käyttöoppaassa kuvattiin. Keittiön Leino-puuhellassa oli kyllä kuparinen kuumavesisäiliö,mutta sen vesi ei riittänyt edes vannan täyttämiseen.
Tohtori Junkers muistetaan myös hakaristisiipisten lentokoneiden kehittäjänä.

1899 Victor-kaasuvedenlämmitin

Keittiökalusteetkin olivat tehneet vallankumouksen jo 40-50-luvun vaihteessa etenkin astiakaapeissa. Suomalaisena keksintönä pidetään tiskialtaan yläpuolella sijaitsevaa astioiden kuivauskaappia,minkälaista en ole vielä nähnyt edes mitä moderneimmissa brittiläiskeittiöissä.Täällä Englannissa kuin muuallakin maailmassa keskivertohuushollissa kuivatetaan astiat muoviritilöissä,minkä alle valuu kaikki liuotusaineet, huonosti pestyjen astioiden valuttamien bakteerien alkaessa muhia tiskipöydällä.
Astianpesukoneet perheenäitien tiskien helpoittamiseksi nykyaikana samoin päätyvät bakteeripesiksi,jollei niitäkään pestä ja desinfioida.
Sama koskee pesukoneita,mitkä tuppaavat likaantumaan ja "kalkkeutumaan" ns. kattilakivestä.Nykyiset kodinkoneet viihde-kotielektroniikka ovat kertakäyttökamaa korjaajien ammatin näivettyessä kalliisiin tuntitaksoihin,joilla voi ostaa uuden aparaatin rikkoutuneen tilalle..
Astianpesukoneista 50-luvulla ei edes osattu haaveillakaan,kun oikean pulsaattoripesukoneen hankintaakin puskettiin eteenpäin kalleutensa takia.
Pappilan pihalla oli vanha tiilinen saunarakennus,minkä porstuassa sijaitsi pyykkitupa.Hilkka-pyykkäri keitti lipeävesipadassa liinavaatteet ja valkopyykin, ripustamalla ne keskitalvella märkinä roikkumaan narulle suoristumaan ja kuivumaan.Tammikuisissa yöpakkasissa lakanat roikkuivat alaskäsin jäätyneinä levyinä.
Sitten kotiin hankittiin Hoover-pesukone,minkä päällä oli kapea käsimankeli pyykkärin työn helpoittamiseksi.
Hilkan mielestä se ei riittänyt lakanapyykin pesuun keittämällä tuttuun tapaansa valkopyykin pesutuvan valurautapadassa. Isolla veivikäyttöisellä puumankelilla minäkin olin auttamassa äitiä lakanoiden prässäämisessä ja tyynynliinojen viikkaamisessa,äidin varoitellessa sormien pistämistä mankelirullien väliin. Puurullien kolke oli kovaa mankelihuoneessa,kunnes vasta 60-luvun lopulla taloon saatin hiljainen UPO:n sähkömankeli.

Vanhanajan mankeli

Sähkösilitysrautakin auttoi tulollaan perheenemäntien työtä,vaikka maalla ja monissa sähköttömissä taloissa silitettiin hellan päällä kuumennettuja valurautaisia silitysrautoja.Silitysaudan kahvaan sai kiinnitettyä uuden hellalla kuumennetun raudan,joita joskus voi olla muutama kappale varalla lämpenemässä.
Vanhanajan pyykkärit purskuttivat jopa suustaan lievästi epähygieenisellä tavalla vettä silitettävien pyykkien päälle.
Kosteata ja sadetihkuista säätä vanha kansa kutsuikin silityskuivaksi ilmaksi.
Kokopuiset keittiökalusteetkin olivat häviämässä kalleutensa takia,värikkäiden melamiinipintaisten kalusteiden tullessa tilalle viimeisenä huutona.Keittiössä piti olla tilaa jo suunnittelussa jääkaapille sekä pesukoneelle.
Tee-se-itse-muoti oli saapunut Amerikasta maahan hobby- eli  askartelulehtien mukana, rautakauppojen alkaessa tarjoamaan uutta emulsiomaalia eli vesiliukoista lateksia,missä pensselitkin voitiin pestä vedellä. Kukaan ei silloin vielä tietänyt lyijymaalien myrkyllisyydestä ja maalla vielä maalattiin rakennukset punamullalla,vaikka sitä löytyi myös "keltaisena punamultana". Emalimaalit samoin tulivat suosituiksi keittiökalusteiden sekä ovien,oven- että ikkunakarmien maalaukseen.Tikkurilan värikartasta sai maalisävyjä melkein kaikissa sateenkaaren väreissä.
Itse minut pappilan juoksupoikana pantiin korttelin päässä sijaitsevaan Leinon rautakauppaan hakemaan jso mitäkin äidin,kauppalan parhaan puunaisen.kotiremontteihin.
Kerran olin ostamassa tärpättiä rautakaupan maaliosastolla.
Edessäni seisoi vanhalle viinalle haiseva kauppalassa tunnettu puliukko,joka oli ostamassa juotavakseen denaturoitua spriitä eli "liekkiä",mitä silloin sai vapaasti kaupasta tiskin yli.
Maaliosaston lievästi hintihtävä myyjä Asser sanoi pularille:
--Tänään kuules Toppar meillon tenun oston kanss pensselipakko!
Pulari kiroillen osti tenupullonsa ja pensselinsä,kahden tuuman sudin ulko-ovella lentäessä kaaressa katuojaan.
Rautakauppaan oli jostain saapunut kiertokirje,että denaturoidun spriin myyntiä pitää rajoittaa vain ammattikäyttöön.
Siitä pensselipakko.
V.1953 maalirullakin oli tullut markkinoille,vanhojen maalareiden vielä pitäessä pensseliä parempana.
Ammattimaalaritkin vitsaillen kyselivät rakennuksilla mestarilta oliko seuraava maalaustyö tuntipalkkainen vaiko urakka.Tuntipalkalla kun pensselin koko vaihtui pieneen ja urakassa isoon.

Huck Fin ja Tom Sawyer aitamaalareina urakkapensselillä

Kadonnut sukupolvi. Pyhää vapaata ja uskonasioita.

Tuntematon nuori pastori
Juhart 2012

Pyhää vapaata ja uskonasioita
------------------------------------------------
Sunnuntaita eli pyhiä pidettiin 50-luvulla lepopäivinä eli sapatteina. Sapatti ńasaretilaisen puusepänpojan kotikielellä merkitsee seitsemättä päivää,vaikkakin juutalaisessa kalenterissä se lasketaan lauantaipäivälle.Laskutavassa siten oli päivän heitto,vaikka nasaretilaista pidettiin juutalaisten kuninkaana.Arabialaisissa Juudean kansan naapurimaissa pyhä pidetään perjantaisin ja kalenterikin kulkee kuun eikä auringon kierroksen mukaan,että kuukaudetkin ovat lyhempiä kai siksi,että helteellä ei kukaan kestä polttavaa aurikoa 365 päivää vuodessa.Viikon numerot olemme saaneet arabeilta ja ajanlaskun roomalaisilta,joista jälkimmäiset perustivat ylivoimalla sivistyksen jopa barbaarisille viikinkien valloittamille Brittein saarille.
Syrjäisen Suomen itäraja karkeasti jakaa itäpuolen bysanttiseen maailmaan,mikä suitsukkeiden savuina ja munkkien harmaina partoina on verhoutunut mystisenä kultalameisen messukasukan sisään.
Bysantin imperumi perustettiin vuonna 330 jK ja Suomen suurta naapuria Venäjää kutsuttiin Kolmanneksi Roomaksi omin ajanlaskuineen.
Siten entiseen suomalaisen Mainilan rajakylään oli vain tykinammuksen kantomatka Roomasta.

Ortodoksipappi 1900-luvun alusta

Aasinsillan jälkeen puhumme sunnuntaipäivistä eli aurinkopäivistä,jotka 50-luvulla olivat lepopäiviä tai miten evankelisluterilainen kirkko saarnaa "pyhitettyjä lepopäiviä" eli pyhiä.Töissä käytiin vielä lauantaisin rakennuksilla ja muissa suorittavissa töissä kahteen taikka kolmeen iltapäivällä ja viikon palkkapussi sarkapuseron rintataskussa useat astuivat ensin Alkon jonoon ennen pyhäaaton juhlimista ja kotiin menoa,jolloin tilipussin loput annettiin  perheen talouspäällikölle...perheen äidille.
Monille lapsille ne olivat pitkästyttäviä kirkkoonmenopäiviä,kuten meille pappilan kasvateille,jolloin pakon edessä menimme joko kuuntelemaan sunnuntaijumalanpalvelusta tai pyhäkouluun,missä seurakunnan vapaaehtoiset vanhatpiiat ja poikamiehet pyhäkouluopettajina pistivät jopa papinpesueenkin kuriin ja järjestykseen Herran ja Neidin nuhteessa
Pyhinä kaupat ja huvipaikat olivat kiinni,vaikka kauppalan juottopaikat avasivat ovensa puolelta päiviltä krapulaisille.

16.2.1957.Rockaroundtheclock sunnuntaina klo 16.Bio-Jännässä

Hiljaisuus ja kyllästyneisyys näkyi kaikkien lasten kasvoissa monen kysyessä turhautuneena katsoessaan ikkunasta tyhjälle kadulle,että "Miksi täällä ei koskaan tapahdu mitään?
Pihoilta voi kuulla yksinäisen pallon pompintaa kivijalasta tai lätkämailan kolahdusta ja yhtäkkistä ikkunalasin särkymistä sekä tukahdettua kiroilua.... ja sitten taas hiljaisuutta.
Useassa perheessä,missä vanhemmat eivät olleet kirkossakävijöitä seurattiin silloin yleistä sanomatonta lakia huvikiellossa eikä meilläkään pappilassa saanut kuulla radiosta muuta kuin hengellisiä lauluja.Tajuttiin,ettei pyhäpäivän vietto ollut mitään huvia,vaan vakaata hiljentymistä Sanan ääressä.
Sarjakuvalehdet ja romanssisarjat piti pitää piilossa tyynyn alla. Huvikiellosta huolimatta kävin nuorena kapinallisena elokuvissa,kertomalla äidille meneväni housutehtaan poikien kanssa kartsalle kävelemään.
Elokuvateattereissa kyllä oli iltapäivänäytäntöjä,joihin minä poikaporukassa menin poimimaan etupenkissä lännenkuvien luoteja ja nuolia sekä huutamaan innolla viidakon kuninkaalle.."Hyvä Tarzan!".

Eddie Constantine
by Juhart

Mieluisimpia päiväkuvia minulle olivat ranskalaisen Eddie Constantinen poliisi-konnafilmit sekä Jerry Lewiksen ja Dean Martinin koomiset koheltelukuvat.Se oli sitä aikaa,jolloin Dean Martin ei vielä kuulunut Frank Sinatran Ratpackiin eikä Jerry Lewiskään esiintynyt värikuvissa omana paaäosakoheltajana tohtori Jekyllinä ja Mr.Hydenä.

Isäkappalaiselle muista kuolevaisista poiketen pyhät olivat työpäiviä,jolloin hänen vatsansakin alkoi kasvamaan seurakunnan pullakahvitarjoiluista virantoimituksissa ,omien sanojensa mukaan seurakunnan pullasorsana.
Illalla kotiin tultuaan ja papinkasukkansa riisuttuaan hän oli valmiina menemään äidin lämmittämään saunaan pesemään pois kalmanhajun nahastaan.

Hiljainen Turuntie 50-lukuisena
pyhäaamuna

Liikennekin oli kauppalassa pyhäisin hiljentynyt. Kauppalan paikallisliikenteen eli silloisen Rakisaaren liikenteen keltavihreä Hesselmann-diesel-Volvobussi päpätti melkein ainoana ajoneuvona Postinkulmalta joko ylös Perniönmäkeen kohti Helisnummea ja Sirkkulaa tai takaisin torinkulmalta Halikon kirkolle
Rautatieaseman semafooritkin näyttivät seisovan kädet ojossa koko pyhän vain yhden Helsinki-Turku- laivapikajunan pysähtyessä ottamaan ja purkamaan matkustajia puolityhjistä vaunuista.
Muutama harva kauppalalainen sattui keskustelemaan orapihlaja-aidan yli pikkukirkon kellojen kumahtaen verkkaasti jumalanpalveluksen alkamisesta tai suntion vetäessä puolinukuksissa köyden päästä verkkaisia kuolinkelloja.
Television yleistyessä 50-luvun lopulla koteihin saatiin enemmän viihdettä televisiosarjoista,kuten Me Tammeloita,
missä perheet saivat tuijottaa olohuoneissaan toisen samanlaisen televisoperheen arkea.
Amerikkalaiset perhesarjat,kuten Isä tietää kaiken,Beaver ja Nelsonit toivat olohuoneisiin samoin siistiä ja nuhteetonta perhe-elämää.
Sunnuntai-llalla lasten nukkumaanmenon jälkeen vanhemmat saivat katsoa lapsilta kiellettyä paranormaalista ja rajan toispuolista elämää Twilight Zonessa,monen ottaessa kamferitippoja sydämentykytyksiin sekä valiumia unen saamiseksi.

Horror Couch
Juhart 2004

Kymmenisen vuoden perästä lapset saivat jo katsella sunnuntai-iltaisin kauhukuvia teini-ikäisten lastenlikkojen luvalla,vanhempien juhliessa pyhää ravintoloissa.
50-luvun lopussa pyhäpäivän vietto kristillisenä lepopäivänä sekä hyvien tekojen päivänä oli hiljalleen
väistymässä pappilan Jussinkin keskittyessä pyhäpäivän tylsyydestä enemmän pahantekoon.
Pientä se pahanteko oli nykyisessä mittakaavassa kävellessäni syysmarkkinoiden aikana sunnuntaiaamuna Ylängön Ekin kanssa torilla keräämässä markkinaväen heittämiä tupakansätkiä maasta Sariolan sirkusväen herätessä asuinvaunuistaan aamutoimiinsa.Salatupakointi yskänkohtauksin soittolavan takana oli jännittävää,äidin haistaessa kotiin tullessani samettibleiseristä lähtevää tumpin hajua,jolloin kerroin käyneeni torin ampumateltassa Ekin kanssa seuraamassa pärinäpoikien ilmakiväärillä ampumista liikkuviin peltimaaleihin. Sain siitäkin varoituksia liikkumisesta huonossa seurassa kuten Ekin kanssa,jonka isä oli kauppalan lehden päätoimittaja ja juoppo kuten kaikki muutkin tyhjäntoimittajat.

60-luku toi diasporaa evankelisluterilaisiin seurakuntiin usean erotessa kirkosta ja liittyessä asteittain lisääntyviin lahkoihin.
50-luvulla oltiin vielä syvästi uskonnollisia,vaikka monesta kirkon valta ja vaikutus oli heikkenemässä.
Silloin kirkosta eroamisen syynä eivät olleet naispappeus eikä homoavioliitot,vaan uskaliaiden ja peräänantamattomien lahkosaarnaajien kuten helluntalaisten,vapaakirkkolaisten,mormonipoikien sekä Vartiotornien kaupustelijoiden käynnit talouksissa pyhinä,jolloin tavallisesti oltiin kotona.
Kirkossa kävijöiden määrä oli laskussa.
Eräs kirjailija olikin valittanut,että Pitkä perjaintakin oli menettänyt uskonnollisen merkityksensä ja tilalle oli astunut kaupungilla kävelevät ihmisjoukot sekä puistojen kukkapaljoudesta ja kevätauringosta nauttiminen yhtenä lisävapaapäivänä.
--Älä puhu minulle mitään papistosta!
Eräs työläisnainen huudahti ärtyneenä.
--Pappien ei pitäisi tulla kertomaan meille saarnapöntöstä,miten meidänlaisen kunnollisen työväen pitäisi käyttäytyä!
--Mitä ne tietävät oikeasta elämästä?
--Useimmat niistä ei ole tehnyt elämässään päivääkään kunnollista työtä!
Toinen kotirouva oli sanonut pihistä vuokraisännästään:
--Se puristaa meidän kukkarosta viimeisenkin pennin ja marssii sen perästä pyhäisin kirkkoon kuuntelemaan tekopyhänä ja hartaana Herran sanaa kuin jokin uskovainen!
Siitä huolimatta moni kirkossa käymätön vanhempi pisti lapsensa pyhäkouluun.
Seurakunnilla oli muutakin pientä harrastusmuotoa kuten partiolippukunnat,missä opetettiin isänmaanpuolustukseen ja kristilliseen elämään pohjaantuvia erämies- ja selviytymistaitoja,ensiapua sekä vanhuksien auttamista.
Kasteet,vihkimiset ja hautajaiset keskittyivät pyhäpäiville jopa kirkossa käymättömien keskuudessa.
Suruväelle vainajan kunnolliset maahanpanijaiset seurakunnan kalmistoon pysyi yhä normina tapakristityillekin.
Pieni vähemmistö kielsi Jeesuksen kokonaan pitäessään konseptia jonkinlaisena henkijumalana tai abstraktina henkivoimana.
Lähes puolet seurakuntalaisista uskoi kuoleman jälkeiseen elämään ja kolmasosa oli asiasta epävarmoja epäilevinä Tuomaina. Mielikuvat rajantakaisesta elämästä vaihtelivat.
Yksi kotirouva uskoi taivaan olevan ihanan paikan,missä oli paljon ruokaa,mikä vielä oli kortilla 50-luvun alussa eikä yhtään pyykkipäivää.
Toinen kotirouva uskoi taivaallisen elämän olevan samanlaista kuin maan päällä,vaikkakin ilman seksiä..
Raamatun sanaa pidettiin jonkinlaisena laupeudentyön symboolina ja siveellisen elämän ohjenuorana.
Eroa ei ollut siinä,mihin uskoi,vaan mitä kukin teki ja mitä kukin oli.
Eräs sotaveteraani kertoi,että lapsena hänellä oli makuukamarin seinällä taulu,minkä tekstinä seisoi "Herra on rakkaus".
--Olen kokenut kaksi sotaa,ollut työttömänä puolitoista vuotta sekä nähnyt vaimoni kuolevan syöpään.
--Nyt odotan atomipommin putoamista niskaani!
--Kaikki jutut Jeesuksesta eivät ole tippaakaan auttaneet!

Minulla pappilan makuukamarin seinällä roikkui  lasiraaminen painokopio taulusta,missä Herran enkeli johdatti avojalkaista tyttöä lahon puusillan yli.
Kriittisenä kyselin siltä miksei se enkeli voinut lennättää sitä tyttöpoloa sillan yli liidellessään kuvassa vain sen perässä siipiään kahistellen.
Enkeli ei vastannut sanallakaan ja käänsin taulun katsomaan liljatapettia kysyttyäni vain käytännöllisestä auttamisesta,kun pelastaja siivet levällään liiteli sillalla kuin sataman kaijan naurulokki silakkaparven nähdessään.
En uskaltanut kysyä enempää asiasta äidiltä tukkapöllyn pelossa,vaikka tämä oli se perheen ainoa käytännön nainen.
Uskonasioita ei saa herjata ja 60-luvulla kirjailija Hannu Salama sai jumalanpilkasta jopa ehdollisen vankeustuomion Juhannustansseistaan.

Enkeli taivaan lausui näin...

Kadonnut sukupolvi.50-luvun naisen paikka ja lapsen asema.

Pyykkärin kaffepaussi
Juhart 2005

Naisen paikka ja lapsen asema
---------------------------------------------------------
1960-luvulla työskennellessäni yhtenä opiskeluluppovuotena rakennuksilla ,työmaakopissa lounastauolla timpurit ja raudoittajat machoina kehuivat ,että "akan paikka on vain kotona nyrkin ja hellan välissä".
Yleisesti jo 1950-luvulla katsottiin naisen yhtenä velvollisuutena miehensä onnelliseksi tekemistä ja hyvän olon ylläpitämistä jonkinlaisena kotiviihdyttäjänä. Toisena velvollisuutena katsottiin lasten synnyttämistä ja yleisenä mielipiteenä oli ensisijaisesti naisten kannustaminen kotitöihin,joita pidettiin tärkeämpinä kuin ansiotyöt kodin ulkopuolella.
Ansiotyössä silloin naiset olivat alttiita seksuaaliseen väkivaltaan,päätymällä miesporukassa helpoksi saaliiksi,mitä miessääntöjen mukaan pidettiin täysin sallittavana.
Naisten odotukset kodin ulkopuolisesta ansiotyöstä heijastuvat seuraavissa tutkimustuloksissa:
--V.1955 4 naista viidestä aikoi täysaikaisiksi kotirouviksi ensimmäisen lapsenpäästön jälkeen.
--Puolella haastateltavista ei ollut aikomustakaan mennä takaisin ansiotyöhön,vaikka lapset olivat jo tarpeeksi vanhoja pärjätäkseen yksinäänkin.
Naisiin kohdistuva paine ei ollut lähtöisin työstä,vaan työpaikkojen yleisestä mielipiteestä,että naisten olisi parasta pysyä kotona..Aviomiehiä voidaan myös syyttää vaimojensa työhön menemisen vastustamisesta.
Miesten tylyhkönä mielipiteenä oli naisen paikan olevan kotona lasten kasvattajana.
Näin meilläkin oli asianlaita pappilassa 50-luvulla pesueen villiinnyttyä talvipakkasilla sisällä askartelun ja viihteen puutteesta.Isä joutui saarnanteostaan menemään keittiöön moittimaan äitiä savonkielellä:
--Miten uot lapsesj oekeenj kasvattanna!"
Asiantutkijatkin siihen aikaan korostivat äidin roolia lasten kasvattajana sillä,että äidinrakkaudella oli vahva vaikutus lapsen luonteen ja persoonallisuuden kehityksessä.
Jos äiti lyö laimin lapsensa,vaikeudet tulevat seuraamaan tulevaisuudessa. Kotiäiti antaa lapsilleen paljon varmemman pohjan henkiselle terveydelle kuin kalliit lelut ja laitteet sekä kallis koulutus.
Filippiniläinen vaimoni kyllä lastenkasvattajana on sitä mieltä,että heidän kulttuurissaan etenkin poikalapsia äidinrakkaudessa suosiessaan ja passatessaan osa äideistä kasvattaa näistä hinttejä ulospulpahtaneiden geneettispohjaisten taipuvuuksien päälle.
Tyttölapset kasvavat siinä sivussa ilman suurempaa ohjausta äideiksi.
Oma äitini körttiläisvakaumuksessaan katsoi kalliiden lelujen pilaavan lapsen henkistä kehitystä,jolloin saimme leikkiä kotitekoisilla Mollamaijoilla, kuusenkävyillä ja isän tuhkakupista löydetyillä sampotikuilla mielikuvituksemme kehityksessä.
Santalaatikossa niistä tulitikkujalkaisista käpylehmistä sai jopa komean ayrshirekarjankin!
Valmislelut olivat vain hyvin harvoja joululahjoja kaikkien inhoamiemme pehmeiden pakettien seassa kuusen alla.

Ainukaisen pojan unelma
Juhart 2012

V.1953 erään kuvalehden artikkelina oli "Mikään ei korvaa äidin rakkautta" ja 3 vuotta myöhemmin eräs lapsiekspertti lausui,että on traagista,jos äiti jättää alle 5-vuotiaan lapsen muiden hoidettavaksi.
--Siitä ei voi seurata muuta kuin tuho.
Väitteet siitä,ettei 50-luvulla ollut itsenäisiäkin naisia,ovat perusteettomia.
Vuosisadan alun suuret sufrageettiliikkeet Lontoossa ja New Yorkissa olivat alkua feministiliikkeelle, naisten hiljalleen päästessä oppiarvoillaan melkein ennakkoluulottomasti lääkäreiksi ja juristeiksi.
Molemmissa maailmansodissa naisia otettiin avosylin vastaan miesten töihin teollisuudessa sekä rintamalla.Sodan päätyttyä nämä saivat palata kotiin taikka palveluammatteihin.
Esimerkkinä "miesmäisestä" naisesta oli oma äitini ja Talvisodan ilmatorjunnan evp.lottavääpeli.
Siviilissäkin hänen olalleen lensi 50-kilon potaattisäkki yhtä kevyesti kuin saunapyyhe. Hän oli mielestäni kovempi jätkä kuin isä veistettyään pappilan pihan pojille puupislarit ja robinhoodjouset sekä -miekat puuliiterin kalikoista ja oksista. Kulman pikkukundit kutsuivatkin häntä kauppalan parhaimmaksi "puunaiseksi".Jos äiti olisi talousihmeenä saanut isältä luvan,niin hän olisi veistänyt vaikka vaivaisukon pappilan paraatioven eteen talousrahojen lisäämiseksi.

Posti-Bertta
Juhart 2012

Muilla aloilla miesvaltaisissa ammateissa naisia suoranaisesti torjuttiin ja monen ansiotyöhön haluavan naisen tie oli kuoppaista.
Työhaastattelussa kielteisen vastauksen saaminen aiheutti lisäpaineita naisille työnantajien uskotellessa henkseleitään paukutellen torjunnallaan itselleen,ettei naisilla ollut paljoakaan kapasiteettia puuttua vähemmistön oikeuksiin kotinsa ulkopuolella.
Eräs naistenlehden kotineuvoja oli lausunutkin kuin miesten suulla,että naiset ovat paljon tyytyväisempiä tehdessään parempaa työtä ja palvelusta kotona kuin kodin ulkopuolisessa työssä.
Samaisessa lehdessä myöhemmin eräs kotirouva vähätteli aiempaa ansiotyörupeamaansa vieraan palveluksessa. Hänestä kotityössä vaaditaan kaikenlaisia taitoja ja ansiotyössä miehisyyden puutetta  katsottiin yhdeksi suurimmaksi kysymysmerkiksi.Yhdestä äitisukupolvesta oltiin tehty kärsivä osapuoli myös verotuspelolla.
Koulutetut äiditkin jäivät kotiin vuosiksi,jotkut onnellisina,jotkut ei.
Eräs naistehdastyöntekijä muistaa,miten hänet pantiin tuntemaan syyllisyyttä muiden olettaessa hänen menneen palkkatöihin kykenemättömyydestään katsoa lastensa perään.
Kaikista varoituksista ja varoitteluista huolimatta palkatun naistyövoiman määrä nousi tasaisesti vuosina 1951-1961.
Yhdellä rouvalla oli hyvä syy käydä töissä.
Omasta mielestään hän oli parempi äiti kotitöitä säästävien ja helpottavien kodinkoneiden ansiosta ja joita hän ei olisi voinut ostaa kotirouvaksi jäädessään.
Toinen neiti-ihminen samoin oli lausunut:
--Jos mies ei pysty varallisesti pitämään vaimoa,hän ei sellaista ansaitsekaan.
--Voisin köksätä ,neuloa,parsia ja siivota hänelle eikä asunnon tarvitsisi olla liian ahdas.
--Mutta en kyllä menisi ansiotöihin pelkästään hänen takiaan.

1944. Kotiäiti ja rintamalta palaava
vääpeli-isä.
Juhart 2012

Ne naiset,jotka olivat katsoneet parhaimmaksi kotiin jäämisen,ilmaisivat omaa tyytymättömyyttäänkin.
Yli puolet haastateltavista olisi ottanut osapäivätyönkin nähdäkseen enemmän elämää tylsän ja joskus raskaankin kotielämän vastapainoksi. Kotitöistä ja lastenhoidosta eroon pääseminen olisi virkistävää edes pieneksikin aikaa päivittäin.Siitä huolimatta osapäivätöitä oli tarjolla rajoitetusti.
Työläisperheiden rouvien oli melkein pakko mennä töihin tehtaisiin leivän ansaitsemiseksi  puuvilla- ja paperikoneiden meluun.Palveluammatitkin olivat tulemassa naisvoittoisiksi etenkin liikealalla.Konttorialalla tarvittiin samoin paljon konekirjoittajia,vaikkakin alipalkattuina.
Yhtenäistä palkkalakia ei vielä ollut,naisten keskipalkan yli ollessa puolet alhaisempi kuin miesten.
Poliittiset puolueet ja ammattiliitot eivät ajaneet naistyövoiman etuja alkuunkaan.Yleisenä vallitsevana käsityksenä oli,että naiset ansaitsivat vain "käsiveskarahaa" eikä palkkaa elämiseen.
Eräs laitossiivooja kertoi:
--Olisimme olleet tosiköyhiä.ellen olisi mennyt töihin.
--Minusta olen ollut todellisena apuna miehelleni.
Eräs arkistonhoitaja taas (50-luvulla hyvin lisääntyvänä piirteenä) oli lausunut:
--Voimme nyt ostaa melkein kaikkea,mitä haluamme kotiimme ja mennä jopa lomille lisäpalkkani ansiosta.
Yleisenä mielipiteenä katsottiin miehen palkan riittävän perheen elättämiseksi ja että tämän palkan siitä syystä pitäisi myös olla korkeampi kuin naisen.
Mielipide tuskin yllätti,koska sukupuolten välistä potentiaalieroa ollaan juurrutettu mieliin jo kivikaudesta asti.

Farewell to your Arms.
Juhart 2005

Sukupuolirooleihin juurtuneet

Tea for Two
Juhart 2005

mielipiteet näkyivät lastenkin osissa kotona.
--Voi kun nätti nukke!
Maija voi sanoa lelukaupan
ikkunassa seisovasta Barbiesta,
Maija voisi myös aamulla sa-
noa Matti-veljelleen:
--Minä kyllä voin pedata vuoteesi,koska olet
myllännyt pedin tuollaiseksi koiranpesäksi!
Koulussa tytöille korostettiin
kotitöiden  tärkeyttä tulevana elämänroolina käsityö- ja kotitaloustunneilla.
Opettajat kumma kyllä mo-nessa tapauksessa olivat vanhapiikoja.
Valitettavasti omasta kokemuksestani alakoulusta pojatkin pantiin "naisten töihin" ja virkkaamaan patalappuja .Minulle naisopettajani Simolan Seija (kaunis vanhapiika) hymyillen katseli virkkaustani,mikä sattui olemaan melko löysää virkkuukoukkutyötä sanomalla:
--Kuules Jussi,ehkä olisi parempi,että tekisit patalapun sijasta sipulipussin noilla isoilla virkkuusilmillä!
Pojille myös opetettiin puutöitä Alhaisten alakoulun veistonopettaja Arvo Sauran ja myöhemmin kuuluisan kotiseutuhistorioitsijan johdolla. Minun piti tehdä saunajakkara,joka valmistuttuaan jäi keikkumaan eripituisilla jaloillaan. Sauran Arvo antonovkaomenaa purren kävi kehoittamassa,kun olin sahannut pallinjalkoja nytysiksi,että se nuorisopastorin poika voisi pallin sijasta tehdä ykkösnelosesta leikkuulaudan. Siinä ei voisi paljoakaan tehdä väärin. Olin kai perinyt isältäni eripariset kädet!?
Naiskäsitöistä ehkä oivallisempana esimerkkinä oli se,että opin neulomaan karhulangalla housujeni "litsinnapit".Siihen aikaan housuissa ei vielä käytetty vetoketjuja. Armeijassa taas ei karhulankakaan kestänyt alikersanttien varustarkastuksessa.Jos sotisovan rintataskun taskunnappi roikkui muodossa,alikersantti käski poistumaan taakse pitäessään roikkuvaa nappia sormiensa välissä. Opin kyllä seuraavan kerran kiinnittämään napit rautalangalla,mikä antoi varusalikersanteillekin pienen yllätyksen.
Pappilassa äiti edisti tasa-arvoisuutta viisipäisen kersaparven tiskivuoroissakin.
Neljä sisarusparvesta oli tyttöjä. Kerran oman tiskihukini tullessa tiuskasin äidille:
--On tässä huushollissa muitakin naisia!
Se oli oikeata naistasa-arvoisuutta!
Talon naisten hekotusta tapauksesta olen kuullut toistamiseen vajaat 60 vuotta viidentenä siskona.

Koulukeskustelut "naisen paikka on kotona"-teemasta olivat silloisessa ajankuvassa sallittuja.
Työssä käyvää naista katsottiin jollain lailla kieroon ja omituiseksi sekä poikkeavaksi.
Korkeamman koulutuksen valinneiden naisopiskelijoiden määrä v.1958 oli  neljännes koko opiskelijamäärästä,samoin kuin vuonna 1920. Naisopiskelijat eivät rummuttaneet silloin rintojaan feminismistä eikä femiinisyydestään.
Vuoden 1957 tutkielma yliopistoon hyväksytyistä vaimoista päätteli,että koulutetun vaimon pitää olla samanaikaisesti femiininen sekä maskuliininen panematta liikaa painoa kummallekaan sukupuolelle..eli neutri.
Niin paljon laskettiin miehisyyden päälle!
Vain miehen rakkaudella,luottamuksella ja tuella vaimo pärjää komeasti!
Just joo!

Vappupariskunta
Juhart 2012

Kadonnut sukupolvi .1960.Naisasiaa ja kylmää sotaa televisioista.

JFK and Norma Jean
Juhart 2005

Naismalli 1960-luvulla
-----------------------------------
Autojen lailla naismuotikin oli muuttumassa 60-luvun kynnyksellä minimaalisuuden suuntaan,vaikka 50-luku maailmansodan jälkeen oli jo tehnyt vallankumouksen säännöstelyajan ankeudesta.
V.1948 ranskalainen muotisuunnittelija Louis Renard esitteli uuden kaksiosaisen bikinin naismaailmalle uimapuvuksi. Bikinin atolleilla amerikkalaiset samoihin aikoihin räjäyttivät atomipommin ikään kuin kokeeksi.
Bikiniuimapukua katsottiin niin sopimattomaksi kukkahattupiireissä,ettei ranskalainen sanakirjakaan  hyväksynyt sanaa painettavaksi.
Vasta 60-luvun puolivälissä konservatiiviset amerikkalaiset hyväksyivät tämän rohkean uima-asun.
Lontoossa samanaikaisesti  Mary Quantin keksimä minimalistinen tyylisuunta oli saavuttanut kulminaatiopisteen minihamemuotiaallossa.Provokatiivinen minihame on ollut muodissa ja poissa muodista pienin intervallein,mutta Mary Quant 78-vuotiaana näinä päivinä ei ole muuttunut miksikään lyhyessä lulumaisessa hiustyylissään.

Mary Quant 60-luvulla

40-50-luvulla saapuivat uudet tekstiilit markkinoille jo 30-luvulla Ruotsissa keksityn nailonin (Nylon) lisäksi,dacron Amerikassa ja teryleeni Iso-Britanniassa.Nailon sota-aikana sukkina kävi jopa kovana valuuttana.

Polyuretaanipohjainen ja ihoa myötäilevä lycra esiteltiin Amerikassa v.1946.
Naisten kurvit päästettiin irti muotiluomuksissa  1950-luvulla nousukauden ilmapuntarina hameenpituuksien lyhentyessä.
Rintaliivimarkkinoilla esiteltiin suippokärkiset Triumph-liivit,jonkalaisia nuorempi naisväki osti filmitaivaan vetysuperperoksiidihiuksisten povitähtien Marilyn Monroen,Jayne Mansfieldin ja Diana Dorsin esimerkin mukaan. Kylmän sodan aikana Amerikkaakin peloittava vety oltiin otettu käyttöön rauhanomaisella kähertäjäalalla hiusten valkaisuaineena.
Uudella vuosituhannella mm.Madonna ja Lady Gaga esiintyivät konserteissaan hopeisissa ja teräväkuppisissa korseteissa 1950-luvun retroalusasuina.
"Lingerie" on tullut jäädäkseen tämän vuosituhannen alun muotisanana.
Nykyajan naismuoti on omituisella tavalla muuttanut uniseksimuodissa alusasut päällysasuiksi.
Pitiväthän Teräsmies ja Mustanaamiokin jo 1940-50-luvuilla alushousuja trikoidensa päällä.
1960-luvulla Hyvonkin mainosti miesten alushoususlogaanillaan "Hyvä yllä,hyvä olla!

1960.Figuraa ja Räminärokkia .Salon Seudun Sanomat

Nykyaikaisten liivien keksijänä pidetään newyorkilaista Mary "Polly" Phelps Jacobsia,joka 19-vuotiaana sosieettinaisena v.1913 palvelijattarensa avulla ompeli yhteen kahdesta vaaleanpunaisesta nenäliinasta ja nauhasta brasserien eli rintojen kohottajan.
Polly patentoi keksintönsä selättöminä liiveinä v.1914
Hän otti palvelukseen kaksi ompelijatarta neulomaan näytekappaleet,johtavien liikkeiden kuitenkin torjuessa tarjoukset.,jolloin Polly myi patenttioikeutensa Warner Brothers Corset Companylle 1.500:n dollarin hintaan.
Warner käänsi sijoituksensa 12.6 miljoonaksi dollariksi v.1926 mennessä Pollyn viettäessä täydellistä ja rikasta elämää paljon julkisuutta saaneena "rintsikoiden" keksijänä.

Warnerin Alphabet-liivit 1930-luvulla.

60-luku muokkasi vallankumouksellisesti naisten muotoja uusiin muotteihin protestiaaltojen mainingeissa.
Hippi- ja feministilikkeessä liivitkin menivät räsymatontilkkeiksi. Jopa kuuluisa näyttelijätär Elizabeth Montgomery viimeisissä 70-luvun alun Vaimoni on noita-televisiosarjaepisodeissa esiintyi ilman liivejä femisistiaatteen kannattajanoitana.

Havaijinpaitoja ja Cuba libreä
-----------------------------------------------

Kekkonen palmupuussa

1960-luvun vaihteessa Amerikassakin kuohui ja kiehui.
Maailmassa pelättiin Neuvostoliiton ydinvoiman ja asevarustelun kovaa kasvua ihmisten katsellessa joka vuosi televisiouutisista Vapunpäivän paraatia Punaisella torilla.
Suomessa poliitikot pitivät suunsa kiinni itäveljensä uhittelusta noottikriisien uhassa Kremlin päämajasta..
Siitä huolimatta v.1961 Suomen uppiniskainen julkinen sana ja hallitus saivat näpeilleen Kremlistä tulleessa nootissa neuvostohallituksen arvostelemisesta,jolloin presidentti Kekkonen ja pääministeri Karjalainen kutsuttiin pikavauhdilla pääkallonpaikalle läksytykseen. Presidentti ja pääministeri sattuivat tapauksen aikana olemaan pukeutuneina havaijinpaitoihin ja shortseihin kaukana Waikiki Beachillä. Sieltä tulikin äkkilento Helsinkiin presidentin pikaisesti käydessä linnassa vaihtamassa loma-asunsa susiturkkiin ja karvalakkiin suuntana arktinen Novosibirsk,missä Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hrustsev oli tätä tervehtimässä jäisessä vastaanotossa.
Presidentti Kekkonen sillä kerralla sai neuvostopääministerin sulamaan mielistelyillään.

V.1960 venäläiset olivat ampuneet alas amerikkalaisen U-2-vakoilukoneen Neuvostoliiton ilmatilassa,jolloin koneen pilotti Gary Powers vangittiin vakoilijana.
Samana vuonna Cape Canaveralin rannikolta Floridassa ammuttiin ydinsukellusveneestä vedenalainen  mannerten välineen ohjus.
Asevarustelulla USA ja Neuvostoliitto kilpailivat karvaisilla rinnoillaan.
Amerikkalainen elämäntapa alkoi kiehumaan yli nuorison alettua protestoimaan kaikkia keski-ikäisten "kalkkien" elintapoja vastaan. Kapinan aiheita olivat mm. miesten dominoiva asenne naisia kohtaan kotona ja töissä sekä valkoisten tyrannia mustia kohtaan kaikkialla maassa.

1961 .Natsikleinbussi

Yhdysvaltojen nuori presidentti John F. Kennedy oli myös saanut kritiikkiä CIA:n tukemasta ja epäonnistuneesta Sikojen lahden maihinnoususta Kuubassa.
Kuuban  presidentti Fidel Castro ja NL:n pääministeri Nikita Hrustsev olivat jääneet kiinni rysältä amerikkalaisten vakoilukoneiden kuvattua Havannan satamaa kohti suuntaavia venäläisiä rahtialuksia,joiden kansilla pressujen alla oli piiloitettuna kansilastina ydinkärkiohjuksia.
Nikitan  kengänhakkaus YK:n yleiskokouksessa puhujapöntön kantta vastaan vaimeni yleismaailmalliseen kritiikkiin ohjusten salakuljetuksesta .
Kymmenisen vuotta myöhemmin Kuuban yhä ollessa vientikiellossa ja Frank Sinatran ollessa vieraana Bill Syronin  huvilalla Martha's Vineyardissa, kustantaja Bennett Cherf muisteli juhlimista;
--Meluisa ja iloinen juhlinta päättyi Frankin ja Billin ehdottaessa kaukopuhelua Fidel Castrolle protestiksi siitä,ettei New Englandista enää saa kunnollisia kuubalaisia sikareita.

Tabaca Mama Cubana
Juhart 2010.

Presidentti Kennedy amerikkalaisten mielestä pelasti Yhdysvallat neuvostoliittolaisten ydinkärkiohjusten uhasta,mutta kuubalaisia sikareita silti salakuljetettiin Floridaan siellä asuvien kuubalaisten siirtolaisten avulla.
Itse satuin katselemaan v.2008 televisioista täällä Lontoossa BBC: :n kolmoskanavalta kuubalaista mustavalkoelokuvaa Cuba yo tiamo eli Rakastan sinua Kuuba ,englanniksi I am Cuba (1964) vallankumousvuodelta 1959.
Sattumoisin filmi oli Kuuban valtion ja venäläisen Mosfilmin yhteistyön tulos.
Filmi kuvasi diktaattori Batistan korruptiohallitusta sekä sokeriruokoplantaasien köyhien työläisten orjamaista kohtelua. Elokuva alkoi erään sokeriruokoplantaasin omistajan irtisanottua kaikki työntekijänsä,häätämällä ne perheineen tiluksiltaan.Don (espanjalainen titteli korkealle henkilölle) oli myynyt plantaasin amerikkalaiselle United Fruit-yhtiölle ja sen kostoksi eräs plantaasityöläinen poltti koko sokeriruokosadon.
Filmi kuvasi hyvin vielä rikasta havanalaista elämää sekä vallankumouksellisten nuorten kruisailua rantabulevardeilla salaisiin kokouksiinsa amerikkalaisella Nash (Austin) Metropolitan-avoautolla,joka sattui olemaan jenkeille silloin tarjottu proletaarimalli.
Filmissä eräs köyhä mulattityttö myi itseään yhdelle amerikkalaiselle liikemiehelle perheensä elättämiseksi ja toinen rikkaan talon tyttö oli rakastunut yhteen vallankumoukselliseen nuoreen oikeassa elokuvan mustavalkoisessa vastakohta-asetelmassa.
Filmin 50-lukuiset siivekkäät amerikkalaisautot ajavat vielä tänäänkin Havannan kaduilla,joskin osa Volgan neloskoneilla yskien.

Riisun vain sinulle...Che!
Juhart 2010.

Havanalainen Pedicab
Juhart 2010.

Kun maailma muuttui televisiossa 22.11.1963
--------------------------------------------------------------------------------
Pappilassa ei ollut vielä televisiota v. 1963.
Äitikappalaisesta "töllötin" oli täyttä humpuukia.."Eekä meijän huusholliin sellaesta kapinetta ee kuuna eekä päevänä hankita!".
Olin saanut kyllä katsella Highway Patrolin Broderick Crawfordia Loewe Opta-mustavalkoteeveetä housutehtaan poikien kutsumana heidän olohuneeseensa ja kuunnella heidän isosta tiikkisestä kaappi-hi-fistä Elviksen Love Me Tenderiä. Joskus sain kutsun luokkakaverini työläisomakotitaloon katsomaan pienestä venäläisestä Temp-mustavalkoteeveestä (Kyyrillinen Temp--Tetr venäjänkielellä) Vapunpäivän juhlaparaatia Punaisella torilla.
Isän vanhin sisko Aune-täti oli myös ostanut ASA:n mustavalkoteeveen,jolloin minun isäntäväkeä haukotuttavat vierailuni päättyivät tykkänään.
Minut oltiin kutsuttu isosiskojen kanssa marraskuun 22. päivän iltana v.1963 tädin luokse kahville,syömään räämikakkua ja samalla katsomaan televisiota.
Yksiön pienessä olohuoneessa kahvikuppi huulillaan ja piparkakkuvati polvellaan tädin kaksoisleuka alkoi väpättämään,keltaisten tekohampaiden loksahtaessa auki,kun televisiouutisista kerrottiin presidentti Kennedyn murhasta Dallasissa,Teksasissa.
Presidenttiä kuljettavaa mustaa Lincoln-avoautoa näytettiin oikein slo-mossa eli hidastettuna,presidentin pään kallistuessa sivulle ja Jacqueline Kennedyn kumartuessa miehensä ylle.
Yksi turvamies Lincolnin takapuskurin seisontatasolta kiipesi takaluukun kantta pitkin presidenttiä kohti.

JFK:n avo-Lincoln ennen  ampumatapausta

JFK:n ampumatapaus oli tuonut koko maailman olohuoneisiin ja kuvaushetkellä televisio oli vain 25 vuotta vanha keksintö.
Katsojat jokaisessa maailmankolkassa olivat yhtä tyrmistyneitä presidentin kuolemasta ,miljoonien surressa tämän äkillistä poismenoa. Samoin katsojat silminnäkijöinä olohuoneissaan todistivat suurta historiallista tapahtumaa. Kukin katselija pystyi sanomaan nähneensä presidentin murhan ihan omin silmin.
Tapahtumasta presidentti Kennedystä tehtiin koko maailman uusi marttyyri kuten myöhemmin samana vuonna ihmisoikeustaistelijasta tohtori Martin Luther Kingistä,joka kuoli murhamiehen luoteihin motellinsa parvekkeella Birminghamin kaupungin rotumellakoiden ponkaisemana.
Televisiosta 60-luvulla oli tullut poliittinen puhujakoroke sekä opettajien kateederi mm. Kuubassa,Egyptissä sekä Itä-Euroopassa,missä se viestitti jokaiseen tupaan puoluejohtajien puheet,ennätyssadonkorjuut sekä teolliset saavutukset.
Eräs prahalainen naisuutisreportteri kertoi television lisänneen valtion kontrollia sekä sensuuria.
Yksi sisäministeriön virkailija jokaisesta Uuden Vuoden uutisten käsikirjoituksesta raksi poliittisesti vahingolliset teksit leimaamalla jokaisen sivun luettavaksi kameran edessä.
--Ilman leimoja emme voineet lukea yhtään uutista.
Uutisten lukija lisäsi.

                                I am Cuba (Cuba yo Tiamo).Mosfil 1964