lauantai 6. heinäkuuta 2019

Sairaskertomus..Medical records.I. osa



Sairaanhoitoa
---------------------
Oppivuodet
---------------
Ylioppilaaksivalmistumiseni jälkeen 1967 Salon Yhteiskoulusta edessä oli opiskelupaikan ja ammattialan hakeminen. Ensiksi kyllä tuli asevelvollisuus saman vuoden syksyllä,jonka suoritin Hangon Rannikkopatteriston Örön saarella alokasajan,sitten Helsingin edustalla olevan Isosaaren reservialiupseerikoulussa ja lopun ajan koppusotaan asti Hangon Russarön majakkasaarella.
Sairaana en kuitenkaan viettänyt palvelusaikaa,jollei puhuta Örön patterin lääkintäylikersantin vastaanotolla käynneistä,josta tarjottiin kalkkitabletteja niin päänsärkyyn kuin polvisärkyihin,kuin eräs maalaispoika-alokas,joka valitteli polvensa kivuista...
Lääkintäylikersantti pisti kalkkitabletin polveen heftalaastarin alle kirjoittamalla potilaalle todistujsen plavelukseen kepaavana..
Isosaaren aliupseerikoulun aikana sairastuin aasialaiseen flunssaan ja jouduin potilaaksi Suomenlinnan Tilkkaan pariksi viikoksi.
Suomessa oli silloin suurehko aasialaisinfluenssaepidemia,mutta tupakaverini irvailivat saaneeni sen jo Öröstä,joka vuosisadan alussa oli ollut täynnä kiinalaisia sotavankeja,jotka olivat pakkotyössä nuijineet linnakkeen tiet mukulakivillä. Saaressa oli oikea kiinalaisten hautuumaakin..
Suomenlinnaan matkaaminen kovassa kuumeessa taittui aluksi kävellen viimaisella jäällä avovesirailon äärelle yhdysveneelle,joka kuljetti isosaarelaiset Santahaminan laituriin.
Santahaminassa pääsin kahden armeijan aliupseerikapiaisen mukana Gaz-maastoauton pressun alla takatilassa Helsingin Kauppatorille,josta merimatka taittui Suomenlinnan lautalla ränsistyneelle ja traarinaikaiselle linnoitusaarelle.
Suomenlinnan kasarmit olivat silloin todella surkeassa tilassa rapistunein rappauksin ja kylmin perunakellarimaisin tuvin..aivan kuin Örön venäläisten rakentamat puuukasarmit,missä itätuuli puhalsi Itämereltä puhuria olemattomien hirsitilkkeiden välistä tupiin..
..ja samoin Suomenlinnan Tilkka,jossa jouduin  eristyshuoneeseen,minkä rautaist ja hetekamaiset potilasvuoteet ja puukalusteet oli irroittanut emalimaalinsa jo ennen Talvisotaa...
Kovassa flunssassa olevia potilaita huoneessa oli kaksi minun lisäksi ja jotka kasvot rapattuihin ja joskus aikoinaan valkoisiin seiniin kääntyen olivat räkineet ne liman vihreiksi alaosiltaan.
Samanlaisen,joskin paskanruskean väriyhdistelmän tulin näkemään New Delhin kansainvälisellä lentokentän odotussalissa.luullessani,että seinien alaosan ruskea maali kuului arkkitehtuuriin.Todellisuudessa lähemmin tarkasteltuani,ruskea raja oli tullut intialaisten rasvaisista hiuksista. .
Hoidoksi aasialaiseeni tarjottiin penisilliiniä,kunnes räkiminen rauhoittui ja pari kiloa laihtuneena pääsin horjuen pois takaisin Isosaaren sulkeisiin..
Kuten äitipastorska oli jo kauan sitten leukaillut savonkielellä kansanreseptistä..oli tapahtunut..että "Nuha lähtöö niistämällä ja yskä yskimällä!"

Armeijapalvelukseni jälkeen aloitin hakemusten lähettämisen eri oppilaitoksiin..Minut hyväksyttiin Turun Yliopiston humanistiselle puolelle opiskelemaan kieliä,Turun väliaikaiseen opettajakorkeakouluun ja Salon Kauppaopiston ylioppilaspuolelle...
Salon sairaanhoitajaoppilaitokselle pääsin haastatteluun,jonka tuloksena oli,etten sopinut taidoiltani ja luonteeltani alalle..
Siitä huolimatta poikamiehenä löysin itse monasti aamuhonkkelissa vierihoidossa sairaanhoitajaoppilasneitojen selän takana..
Kaikkien osakuntatieteiden harjoittelun jälkeen päädyin kotikaupunkini kauppaoppilaitoksen yo-merkonomilinjalle,josta valmistuin 1974...ja ensimmäiseksi työpaikakseni sattui tulemaan kauppiksen vastapuolella sijaitseva Saloran televisiotehdas...
Tehtaalla  palvelin know-how-osaston esimiehenä niin terveenä kuin sen ikäinen kolmekymppiä lähentelevä  ja punaista marlboroa tuprutteleva miehenköriläs sattui olemaan,mutta sitten kroppaan iski munuaistulehdus,joka vei minut tehtaan lääkärille Harkkilalle,joka lateksihanskakädellä hieroi peräaukosta minua...kysymällä valkoisen turpasuojans takaa,että tuntuuko potilaalta,että olisi käynyt Tukholma lautalla..
Sairastodistukseni jätin esimiehelleni varastopäällikkö Unto Nymanille,joka kiireenvilkkaan kantoi sen henkilöstöpäällikkö Jorma Norkelelle,..Todistuksesta nousu suuri haloo,kun tohtori Harkkila oli kirjoittanut vahingossa,että toimenkuvani oli osastopäällikkö..Munuaisistani kukaan ei puhunut sanaakaan.
Tällaista itsensäylentämistä ei firman hierarkia kestänyt ja siitä lähtien mm.Norkela vainosi minua siihen asti kun irtisanoin itseni tehtaalta v.1980 syksyllä..
Munuaistulehdus kuitenkin onneksi potki minua eteenpäin Arabian niemimaalle,jossa tulisin leikkimään ihan oikeata osto- ja finanssipäällikköä maailman suurimmassa hiekkalaatikossa.




Punaisen puolikuun alla
------------------------------

Toimenkuvani Saudi Arabiasssa suomalaisarabialaisissa alaurakointifirmoissa pysyi ostopuolella ns.superviisorista manageriin asti ns. aroprojekteista kaupunkiurakoihin.
Olin hyvässä iskussa terveyden puolesta,kunnes oikeaan ranteeseeni iski ganglionpahkura,joka turposi isohkoksi,aiheuttamalla kivun lisäksi rajoitettua motoriikka etenkin autolla ajossa,jota jouduin tekemään projektiostajana Yanbussa,jossa firmallani oli alaurakkaprojekti Saudi Petrochemical Companyssa Punaisenmeren rannalla.Työhöni kuuluivat paikallisostokset ja huolinta,joita jouduin tekemään Jeddassa 360 kilometriä Yanbusta etelään keppivaihteisella Toyota Cressidalla melkein päivittäin..eli ajamaan 720 kilometriä yhteensä..Firma ei tarjonnut paikallisostajalle manageriluokan Chevrolet Caprice Classicia ajoihini..ja joka olisi helpoittanut ranteeni käyttöä..
Päädyin lääkäritarkatukseen Yanbun Royal Commisionin terveysasemalle,jossa vanhempi intialainen lääkäri väärää rannetta tarkasteltua paksujen linssien takaa päätään keikautellen kehaisi:"No problem..Good Man..we operate tomorrow!
Leikkaus toimitettiin paikallispuudutuksella leikkaussalissa.Potilaan ja kirurgin välillä oli verho,jonka reiästä käteni meni läpi.Kuulin  vain pientä raaputtelua verhon takaa ilman mitään kipuja. Sievä filippiinohoituri piti vapaasta kädestäni kiinni lohdutellen pelkojani:"It is Ober Soon..Sir!"
(Ober--Over)..
Vasta viikon päästä oltuani jo töissä kävin klinikalla tikkien poistossa,jossa sama filippiinohoituri piti jälleen kännystäni kiinni .kun päässäni huippasi ...toistaessaan:" You are Painting..Sir..Take Glass of Wader..It helps!" (You are Fainting..Sir..Take Glass of Water..It helps!)
Siitä kokemuksestani mieleeni oli jäänyt ikuisiksi ajoiksi filippiinohoitajien empaattinen ja rakastava suhtautuminen potilaisiin...
Vielä menisi pari vuotta,kun pääsisin pysyvään 37 vuotta kestävään vierihoitoon oikean filippiinohoitajattaren kanssa.

Työni siirtyi 1984 Yanbusta Jeddaan Riadin kautta.Minut oltiin ylennetty firman ostopäälliköksi.
Jeddassa teimme lääkevarastoalaurakoita Skanskalle. Riadissa istuin vuoden,kun teimme tarjousurakoita Royal Commisionin sairaalaurakoihin.Onnistuimmekin saatuamme Dammamin 500 huoneen sairaalan alaurakan,,joskin se jouduttaisiin suunnittelemaan brittistandardilla.
Silloin firman Suomen konttori oli valinnut Saudin konttorin toimitusjohtajaksi pohjoisurlantilaisen John Foxin,joka ryhtyi värväämään suomalaisten insinöörien tilalle brittejä..jopa omalle ostopäällikön paikalleni.
Pian Riadin konttorin käytävillä keikkuikin valkopaitaisia ja kravattikauluksisia brittejä teemukit käsissään...jota ei kestänyt kauaa,kun projelti pantiin hyllylle Royal Commissionin taholta...ja britit lensivät takaisin sumujen saarelle.
Minä samoin lensin Jeddaan projektiostopäälliköksi.

Riadissa ollessani olin joutunut sokkotreffeille.
Oikeastaan olin myöntynyt kaverilleni,suomalaiselle inssille kaveriksi deittaamaan filippiinohoituria,jolla oli mukanaan ns. esiliina eli Chaperon..toinen filippiinoihoituri..Royal Chinese-ravintolassa.
Suomalaisinssin deittauksesta ei sen koommin tullut mittään jatkossa,mutta minun ja Chaperonin välille syntyi 37 vuoden liitto,joka vei minut varttivuosisadaksi asumaan Manilaan..

Oheistan pitemmän kertomuksen siitä ajasta :

GM Temple of Worship
Rukousaika GM:n myyntisalissa Riyadhissa
Juhart 2003


Löysin papereistani käsikirjoituksen palvelusajoistani ALCO:ssa (Arabian Lamah Companyssa,jonka suomalainen omistaja oli jyväskyläläinen ARE Oy) ja LWP:llä (Lohja-Wuorio-Perusyhtymä).
ALCOssa palvelin ostopäällikkönä ja LWP:llä osto-sekä talouspäällikkönä..
Kertomuksen ajankohta keskittyy vuosille 1985-1987.ALCO oli elektromekaaninen ja HVAC (ilmastointi)-alaurakoitsija ja LWP pyöritti kahta betonielementtitehdasta Riyadhissa..ALCO:lla taas oli urakointia Jeddassa sekä Yanbussa Punaisen Meren rannikolla.

1985
------------------
ALCO:lla (Arabian Lamah Co. Ltd) oli Saudi Arabian ilmavoimien urheilukeskuksen ja stadionin alaurakka Jeddan Cornihce-rantabulevardin varrella sekä ruotsalaisen Skanskan lääkevarastojen sähköistysurakka.
Nopea urakointi toi firmalle instantuloja vaasalaisen projektipäällikkö Leo Nybergin ansiosta.
Leon rantaruotsalainen heimolaisuus skanskalaisiin edesauttoi lisäansioissa firman Riyadhin konttorin ylläpitämiseen,missä pohjoisirlantilainen toimitusjohtaja Jon Fox alias Kettunen piti hoviaan.
Samoin näillä tuloilla ruokittiin brittiläisiä käenpoikia,joita John Fox oli värvännyt Dammamin 500-vuoteisen sairaalan alaurakkaan.Dammamin projekti kuitenkin polki paikallaan,koska SAMBA (Saudi Arabian Monetary Bank) ei ollut vielä antanut ennakkomaksua täydelliseen mobilisaatioon.
Lopulta sairaalaprojektin pani terveysministeriö jäihin ja britti-insinöörit saivat pakata kassinsa aivan kuin Falklandin urhot kymmenen viikon valloituksessa.


Jeddah lattices
John Fox keskittikin sen perästä memokirjeenvaihtonsa Jeddaan,mistä varat tulivat hänen Riyadhin konttorin dynastiansa ylläpitämiseksi.Leo Nyberg oli monasti kehoittanut Johnia muuttamaan Jeddaan projektin kylkeen,koska pääkonttorin ylläpito tuli liian kalliiksi .John kuitenkaan ei halunut luopua eduistaan,ilmaisesta villastaan ja poikiensa ilmaisesta koulutuksesta ,International Schoolissa Riyadhissa eikä virka-Pontiac Bonnevillestään.
Hän oli ALCO:n kuningas.
Jeddan projektissa katsottiin Johnin sylkevän antavan käteen.

Jussikin ostopäällikkönä lähetti yhden memon takaisin Johnille Riyadhin konttoriin,koska hänen saudiajokorttinsa oli mennyt umpeen.Hän oli jopa soittanut pääkonttoriin,etta saudiekspeditööri Abdullah olisi tullut avustamaan uuden kortin hankkimisessa Jeddan pääpoliisiasemalta.
Viikkoihin ei kuulunut mitään.
Pääkonttori nukkui Tuhkimon untaan.
Jussi memossaan korosti työsopimuksensa paragrafia,että firma vastaa työntekijänsä viisumeista,passeista,Iqamoista (Saudi-henkilötodistus) ja muista tarvittavista luvista asemamaassa.
John lähetti vihaisen vastamemon Jussille,että jos työntekijä viittaa työsopimukseensa,niin hän on kirjoittamassa itselleen exitlentolippua kotimaahansa.
Tällainen toimitusjohtajan järjetön kommentti ei mennyt suomalaisen kaaliin.
--Näin kai toimitaan brittisysteemissä,missä ilmeisesti eletään vielä 1800-luvun teollisuusvallankumousta!
Jussi tuumiskeli
--Näin järjenvastaista kommenttia voi vain odottaa perunarutosta toipuneelta irlantilaiselta ketulta!
Jussi vihoitteli.
Tulihan se ajokortti sitten myöhemmin,mutta Jussin ja Kettusen välit olivat poikki.


Jussin Cadillac Eldorado nokkakolarissa
 korealaisen Land-Cruiserin kanssa
Jubailissa 1982
Juhart 1993
Jussi hoiti stadionin pitkäaikaisostot putkeen ja projekti sai jäädä odottamaan laivakonttitoimituksia Baltimoresta..
Leo Nyberg saisi hoitaa tullauksen firman huolitsijan Binzagrin kanssa.
Jussi oli pakkaamassa Citroen BX:äänsä muuttoon Riyadhiin,missä LWP oli  tarjonnut hänelle osto-ja finanssipäällikön pallia. Elettiin herran vuotta vuotta 1985 gregoriaanisessa kalenterissa,Hijjra-kalenterin  kulkiessa perässä 1400-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä.
Foxikin oli jo lähettänyt aiemmin memon,ettei Jussin palveluja enää tarvittaisi ja Jussi sattui olemaan ihan samaa mieltä.
ALCO:lla kahden vuoden sprintti stadionin hiilimurskalla päättyi vuonna 1986.
Jussi kyllä ihmeteli kovasti,mitä Saudin ilmavoimat tekisivät urheilukeskuksella ja stadionilla,koskei yhtäkään saudia ole näkynyt kansainvälisissä kisoissa paitsi arabimaitten kansainvälisissä kameliraveissa.Saudeista ei muutenkaan olisi urheilijoiksi tottuneina vain istumaan ilmastoiduissa Cadillaceissa ja varjossa vesipiippubaarien markiisien alla.
Camel Race
Juhart 2003
Jussi muisti pari ilmavoimia irvailevaa kommenttia 70-luvun vaihteesta opiskeltuaan silloin Turun Opettajakorkeakoulussa,istuskellessaan Moselin merimieskapakan opiskelijaälykköpöydässä:
Ilmavoimiemme suurin sairaus on ilmavaivat.
Erään afrikkalaisen köyhän maan kansainvälisen lentokentän tuulipussi ei liehunut enää tangossa,koska aika ja koit olivat tehnyt siihen suuria reikiä.Vuositarkastuksessa se yleensä vietiin parsittavaksi.
Filippiinien ilmavoimat taasen koostuvat kahdesta komponentista:
90% ilmaa ja 10% voimaa.

Saudin ilmavoimilla oli rahaa pistää stadioneihin öljyvaroilla ja amerikkalaisella teknologialla.
Ainoana miinuspuolena oli saudipilottien uskalluksen puute niinsanotuissa kriisitilanteissa..
Eräät vanhemmat suomalaiset saudikonkarit kertoivat tapauksen Riyadhista 70-luvun alusta,kun israelilaiset Phantomit tekivät yllätyssyöksyjä Riyadhin sotilaskentän yllä härnätäkseen vain kaupungin ilmapuolustusta.
Samoin israelilaiset olivat tehneet Irakissa Tigrisjoella Mosulissa.
Phantomit olivat lentäneet joenpintaa pitkin alhaalla,alittamalla jopa maantiesiltoja,jolloin tutkatkaan eivät havainneet niitä montoreistaan.
Riyadhissa taas yllätyshyökkäyksessä yksikään saudihävittäjä ei noussut ilmaan,pilottien kertoessa,että polttoainetankit olivat tyhjiä.

ARAMCO:n DC-3 1950-luvulla Dhahranissa


Jussista tuntui vaikealta jättää Jedda,missä ulkolaisilla oli paljon vapaampi elää ja hengittää kuin wahhabilaisessa Riyadhissa Nejdin laakson yläpuolella sijaitsevalla kuivalla ylätasangolla.
Toisaalta Jussi pääsisi leikkimään kotia tuoreen filippiinohoiturivaimonsa kanssa uudessa vierihoidossa.
Hän oli mennyt edellisellä Suomilomallaan naimisiin Turun maistraatissa.
Vaimo työskenteli kardiologiahoitajana King Faisalin sairaalassa Riyadhin Takhasussi Roadilla.
Takhasussi arabiaksi merkitsee sanaa "Erikoinen,erikois-",koska sairaalan pitempi nimi on King Faisal Specialist Hospital and Research Center--Mustasfa al Malik Faisal al Takhasussi.
Jussi aloittaisi viikon alussa LWP:n elementtitehtaiden osto-ja talouspäällikkönä ja edessä ol 1100 kilometrin ajomatka Jeddasta Riyadhiin.
ALCO:llakin aanailtiin firman lopun alkua,koskei John Fox fiksuudessaan ollut saanut yhtään urakkatarjousta putkeen.Korealaiset olivat saapuneet markkinoille halvemmin tarjouksin ja suurin työvoimavaroin sekä kalustoin.Hyundait ja Nam-Kwanit olivat valloittamassa ennen eurooppalaisten hallitsemia urakkamarkiinoita.
--Potut pottuina Kettuselle!
Jussi puheli itsekseen,Citroenin kiivetessä Mecca Roadia ylös Taifin ylätasangolle.
Riyadhissa asuessaan vielä vuonna 1994 ALCO toimi vielä samassa konttorissa Airport Roadin varrella kapealla sivukadulla ilman suomalaishallintoa.
Vain firman pakistaanilainen pääkirjanpitäjä Kaiser Anjum oli päässyt pukeutumaan uusiin keisarin vaatteisiin,pitämällä pientä islamabadilaista hoviaan ja pokkaavaa lakeijakaartia,ryystämällä brittiläsittäin posliinikupista maitoteetänsä.
Firman suomalaisista juurista ei ollut mitään jäljellä.

Insinööri Itkonen ja putkimies Malaska
 ALCO:n Yanbu Petrochemical Companyn
työmaasaitilla Yanbussa 1983
Riyadhiin saavuttuaan 10 tunnin ajomatkan päästä pitkin suoraa ja nukuttavaa pikitietä erämaan läpi Jussi asettui LWP:n Dammamin tien varressa Betonbau Kochin elementtitehtaan kyljessä sijaitsevalle perhecompoundille.Vaimokin muutti King Faisalin sairaanhoitajakompleksista  uuteen taloon.
Tehtaan vieressä sijaitsi amerikkalaisen Vinnel-yhtiön johtajiston perhecompundi.

Allen Vinnel oli perustanut rakennusfirmansa 50-luvulla Amerikassa ja CIA:n avulla oli saanut jalkansa Saudin urakkamarkkinoille.
Firman johtajistoon kuului tiedustelupalvelun agentteja ja jopa kaukoidän ja Tyynenmeren urakoissa firma vakoili konttoreistaan käsin.
Belgialaisessa Kongossa Vinnelillä oli konttorinsa,mistä käsin CIA yritti murhata Leopoldvillessä vasemmisolaispresidentti Lumumban.
CIA pelkäsi Kongosta muotoutuvan uuden Kuuban.
Vuonna 1960 U-2-vakoilukoneen pilotin Gerry Powersin tiputtua taivaalta KGB:n syliin Nikitalle ja Ikelle kehkeytyi pikainen kirjeenvaihto ja yhteinen korkean johdon kokous peruuntui.
Vinellin afrikkalainen jaosto oltiin perustettu 50-luvun puolivälissä ja firma värväsi agentteja Saudi Arabian Dhahranista ID-korteilla,mitkä vastasivat Yhdysvaltojen ilmavoimien GS-18-siviilityöntekijöiden virkoja.
Latinalaisessa Amerikassa CIA:lla oli täysi työ seurailla Fidel Castron ja Rafael Trujillon toimia ja nyt painopiste oli siirtymässä Afrikkaan.
V.1969 CIA:n avulla Vinnel pääsi tarjoamaan Libyan urakoita maksaessaan voitelurahaa Mustafa Al Halimille,maan toiselle pääministerille suoraan pankkitilille.
Näin Vinnel pääsi tarjoamaan Halimin itsesponsoroimia kilpailijoita vastaan. Tämä järjestelmä kehitti yhteistyöurakoita ,aiheuttamalla pahaa verta vanhassa rakennusteollisuudessa.
Vinnel ei saanut toisaalta Iranin urakoita älyämättä voidella sponsoreita kuten shaahi Reza Pahlevin kaksoissiskoa prinsessa Ashrafia,jolla lempilapsenaan oli toinen yhtiö henkilöityneessä muodossa....Yhdysvaltojen ulkomaanavussa.
Allen Vinnel ryhtyikin keskittymään Yhdysvaltojen hallituksen sponsoroimiin ulkomaanprojekteihin ,vaikkakin pienemmällä voittomarginaalilla.
Toimenkuva oli sama kuin Steve Bechtelin urakoinnissa.(Bechtel oli Saudi Royal Commissionin ainoa hyväksytty konsulttifirma.Kaikki ALCO:n projektit olivat Bechtelin valvonnan alla ja Jussikin joutui materiaalihankinnoissaan hyväksyttämään välistä eurooppalaisia materiaaleja,amerikkalaisten vastaavien materiaalien vaikean hankinnan takia paikallismarkkinoilta)
Ainoastaan ns. bona fide-ja amerikkalaiset firmat pääsivät tarjoamaan lähi-idän urakoita,materiaalien ollessa amerikkalaista ja käyttämällä,jos vain oli mahdollista amerikkalaisia laivanvarustamoja materiaalitoimituksiin.
Poikkeuksia ei sallittu.
Vinnel urakoi Etiopiassa viisi lentokenttää,yhden salaisen tietoliikennekeskuksen Turkkiin sekä toisen Iraniin.
Washingtonin määräyksestä mitään muuta firmaa ei hyväksytty edes tarjoamaan.

Jussin ID-kortti OMP:ltä v.1982
Jussi oikealla ja Repe Heikanen ja Markku Huotari
Yanbun pohjoisrannalla kasaamassa windsurferia v.1984

Amerikkalainen Reynolds Construction Co. oli puolestaan ulkomaanprojekteissa israelilainen,minkä takia kilpailijoiden lakimiehet yrittivät kaataa yrityksen. Yhdysvaltojen hallitus katsoi asiaa läpi sormiensa,Vinnellin lopettaessa tarjoamasta amerikkalaisten veronmaksajien maksamiin projekteihin.
Reynoldsin nimi oli vain julkisivuna,voimakkaan,puoleksi Israelin valtion omistaman Histadrut-ammattijärjestön piileskellessä taka-alalla.
Yrityksen toisena omistajana oli Solel Boch,joka edesauttoi pitämään valtion vakanssissaan presidentti Trumanin entisen neuvonantajan Clark Cliffordin.
Clifford sai Yhdysvaltojen tunnustamaan Israelin valtion.
Lopetetun Reynoldsin kuulakärkikynäyhtiön nimi otettiin käyttöön Solel Bochin tarjousfirman julkisivuksi Haifassa,mistä postitettiin tarjoukset New Yorkiin.
1960-luvun lopulla Vinnel värväsi Saudi Arabiaan Vietnamin sodan veteraaneja kootessaan yksityistä palkka-armeijaa eläkkeellä olevan Yhdysvaltojen kenraalin johtamana,vartioimaan kuningaskunnan öljyjalostuslaitoksia ja muita öljytuotantolaitoksia.
Allen Vinnel kuoli vuonna 1970.
Jussi näin sattui asumaan aivan CIA:n naapurina!

Geraldine saudiabayanissa


Dhahranin lentokentän Super Constellation 1961
Katsellessaan vaimoaan virka-Volvonsa etupenkillä punaamassa huuliaan häikäisysuojan peilistä,Jussi oli mielissään omasta Fatimastaan,joka oli pukeutunut mustaan arabialaiseen abayankaapuun,mikä oli naisille pakollinen vaatetus wahhabilaisessa Riyadhissa.
Jussi oli heittämässä vaimoaan King Faisalin sairaalaan töihin.
Jussi muisti vuodelta 1981 Jubailista OMP:ltä (Oulun Maanrakennuspojat,vedenpuhdistamoprojekti)
arabialaisen vesiautokuskin,jota suomalaiset urakkamiehet kutsuivat lempeästi Paska-Paavoksi likaisen thobkolttunsa takia. Paavo alias Abdullah oli mitä likaisimman näköinen arabi rasvaisessa ja lian peittämässä thobissaan,mustien ja känsäisten jalkaterien työntyessä ulos risaisista nahkasandaaleista.
Paavo edusti likaisinta maan mieshameväkeä työmaasaitilla.Paavo oli ottanut toiseksi vaimokseen nuoren 17-vuotiaan neitosen Riyadhista vanhan 40-vuotiaan ja kymmenen lasta synnyttäneen Fatimansa rinnalle.
Uuden vaimon otto edusti arabikulttuurissa vaurautta ja Paavo olikin vaurastunut sattumalta löytäessään lasihiekkaa Riyadhin tontiltaan.
Masiinapuulin työnjohtaja Reiska kerran ilveili Paavolle,että tämä voisi lahjoittaa vanhan Fatiman projektille .
Paavo muuten osasi suomea,oltuaan kymmenisen vuotta suomalaisen firman palveluksessa.
Hän oli myös oppinut kaikki suomenkieliset alatyylin ilmaukset suomalaisilta urakkamiehiltä.
Paavo vastasi Reiskalle:
--Mä en sul anna Fatima!
--Sä pane aasi persiisi!

LWP
---------------------
Lohja-Wuorio-Perusyhtymä
Filippiinityöntekijät kylläkin kutsuivat LWP:tä  tagalogiksi Laging Walang Peraksi.."Aina ilman rahaa".

Jussi vaimonsa Gerryn kanssa King Faisalin
 sairaalan kardiologiaosaston
filippinohoitajien kanssa kahvihuoneessa v.1987


LWP:n rapattu kaksikerroksinen toimistovilla Riyadhin Sulemaniyahissa käsitti alakerran johtajiston huoneet,aulan sekä keittiön.
Yläkerrassa oli Jussin työhuone ja filippiinokirjanpitäjien konttori sekä kokin että kirjanpitäjien asuinhuoneet..
Muuta kaksi huonetta olivat lukittuina.
Firman johtajan Reino Nurkan tullessa Helsingistä muutaman kuukauden visiitille,filippiinot häipyivät pihalla paistamaan suolattua ja kuivatettua tilapiakalaansa,Reino Nurkan kerran kirottua,että toimisto haisee sillilaiturille.
Alakerta silti haiskahti toimitusjohtaja Reijo Rantamaulan Prince Edward-sikarilta.
Reijo poltti kymmenisen paksua cherottia päivässä.syömällä vielä jälkiruoakseen sikarintumppinsa.
Alkuruoakseen aamiaisella Reijo pisti poskeensa paketin vanijajäätelöä ja rovikollisen ranskanperunoita.
Reijon haavainen vatsa ei kestänyt muuta solidia.
Reijo oli pitkäotsainen ja pitkävartinen suomalainen pellavapää,joka vapaa-ajallakin päihitti sikari suupielessä muut firman managerit koripallokentällä.
Hän oli mitä etevin insinööri ja toimitusjohtaja leipomaan urakkakauppoja.
Hän oli saanut Saudin kansalliskaartin asuinalueen projektin elementtitoimituskontrahdinkin Hoffufin-Al Kharjin tien varrelle Riyadhin ulkopuolella.


Hoffufin vanha linnake
Yhtiöllä oli kaksi tehdasta Riyadhissa,yksi Dammamissa ja uusi korealaisilta ostettu elementtitehdas Jeddassa.
Jeddan tehtaaseen Jussi oli jo tutustunut asuessaan kaupungissa.
Tehtaiden johtajat hoitivat itsenäisesti oman tuotantonsa,Jussin hankkiessa agregaatin,veden sekä sementit vuosisopimuksilla.
Koneet ja niiden varaosat sekä muu päivittäishankinta kuului Jussin työnkuvaan.,eivätkä ne aiheuttaneet suurempia ongelmia.

Suurin päänsärky Jussille oli korealaisten pääurakoitsijoiden kuukausimaksut,joita finassipäällikkö joutui melkein pakon edessä ulosottamaan korealaisten taloustoimistoista.
Kun pakkokaan ei auttanut,piti lahjoa ensiksi pääkirjanpitäjä ja sitten projektipäällikkö.
Pääkirjanpitäjä halusi ruskean kirjekuoren ja projektipäällikkö uuden golfmailapussin ennekuin shekki tuli allekirjoitetuksi.
Toisena ongelmakenttänä oli paikallisten saudityövoimatoimittajien viiveet palkanmaksuissa omille työntekijöilleen.
Jussi oli monet kerrat seurannut filippiinotyöntekijöiden melkein nääntyvän nälästä ja janosta tehtaalla,koskei heidän saudijohtajistonsa ollut maksanut palkkoja puoleen vuoteen.
Tämä oli mitä tyypillisintä saudikäytäntöä,johtajiston ja omistajien hilluessa muunmuassa Ramadanin aikana Kairossa täysien lihapatojen äärellä välttäessään pitkää paastoaikaa omassa kuningaskunnassaan Allahin silmien alla..
Jussi joutui maksamaan omasta käsikassastaan ennakkoa,että filippinotyöntekijät pysyisivät työkunnossa tehtaalla.
Työmaakraanoja
Juhart 2010



Erään kerran saudityövoimatoimittajan pakistaanimanageri tuli karhuamaan palveluistaan ja Jussi  kieltäytyi maksamaan rialiakaan,ennen kuin näkisi,että saudifirman työväki saisi palkkansa tehtaalla.
Pakistaanimanageri vehkoi vastaan vaatimalla shekkiä ja Jussi heitti miehen pää edellä konttorin rappusia alas ,käskemällä pakistaanimanageria yrittämään uudelleen oikealla vastauksella.
Jussi oli kyllä kirjoittanut shekin valmiiksi ja miinustanut pois filippiinojen palkkaennakot.
Pakistaanimanageri väänsi käsiään Jussin pöydän edessä melkein itku kurkussa,saatuaan lopulta shekin käteensä.
Mies kertoi joutuvansa tilittämään rahat saudijohtajalleen Kairoon,missä tämä oli syömässä possunkyljyksiä  ja siemailemassa Ballantinesia Ramadanin aikana.
Jussi kysäisi tältä,ettäkö näin Saudissa hoidetaan työntekijöiden hyvinvointia ja työkelpoisuutta ,filippiinojen hoippuessa tehtaalla nälkäkuoleman partaalla,isännän lihotessa Egyptissä.
Jussi uhkasi pakistaanimanageria Saudin työlaillakin,mikä sai miehen vain pyörittämään silmiään,tajuamatta ollenkaan mikä sellainen laki sitten sattui olemaan.

Progressimaksujen venyessä korealaisilta pääurakoitsijoilta Jussi joutu pelaamaan laskulottoa,etusijalla materiaalitoimittajien laskut.
Noin tuhannen työntekijöiden palkakin tekivät pari miljoonaa rialia kuukaudessa,mitkä piti maksaa päältä.
Lomillelähtevien lentoliput ja palkat oli myös maksettava,Jussin tietäessä hyvin,miltä tuntuisi maata rahattomana miehistöcampin puulaverilla koko loman aian.
Korealaisilla rakentajilla oli kiero tapa siirtää SAMBA:lta saadut progressimaksut suoraan Sveitsin pankkien tileille kasvamaan korkoa ja Jussi joutui erään kerran viemään korealaisen pääurakoitsijan SAMHO:n kauppaoikeuteen maksamattomista progressimaksuista.Ajan myötä SAMHO joutui pakkaamaan kimpsunsa ja poistumaan maasta ja maksamaan progressipotin LWP:lle.
Tilalle astui toinen korealaisfirma Daelim hoitamaan projektin loppuun..
Palkkojen maksamattomuus aiheutti pahaa verta tehtaalla ,etenkin kerran yhdessä korealaisen työvoimatoimittajan tapauksessa.
Jos kyseessä olisi ollut filippiinotoimittaja,niin filippiinoluonteella maksamattomissa palkoissa työntekijä vain odottaisi kärsivällisenä ja notkeana kuin bambupuu myrskyssä ,uskaltamatta hangata vastaan filippiinoisäntiään.
Filippiinon luonne on kasvanut kärsivälliseksi kolonialistisessa rapumentaliteetissa.
Sinä kertana korealaisten palkat olivat vain päivän myöhässä.
Korealainen tehtaan työväki oli vallannut toimiston,johtajiston hyppiessä ikkunoista ulos pihalle päät ja paidat veressä.
Korealaiset työmiehet ajoivat johtajiaan takaa tehtaan pihalla kuin vihaiset susikoirat kanalauman perässä.
Filippiinotyömiehet taas alistuisivat nöyrästi kaikkeen hyvään ja pahaan,mitä heidän isäntänsä tarjoavat,pelätessään sydänjuuriansa myöten menettävänsä työpaikansa,koska jokainen heistä elätti suurta perhettä,mihin sattui myös kuulumaan kaikki sedät,tädit,isovanhemmat ja serkut.
Tällaista perhettä Filippiineillä kutsutaan jatketuksi perheeksi eli Extended Familyksi.
Silti selän takana puhumisessa eivät suomalaisetkaan voita filippiinoja.
Filippiinoja silti ei saada yhden aatteen taakse vaatimaan johtajistoa maksamaan palkkoja ajallaan,koska jokainen filippino elämässään on yksinäinen soolaaja ja oman etunsa tavoittelija.Filippiinot ovat herkkiä hymyilemään ja nöyristelemään ulkolaisen johdon edessä,mutta niiden hymyn takana piilee suuri pelko sekä ksenofobia.


1900-luvun alun filippiiniläinen
carabaopuhvelimaitokauppias


.Toimitusjohtaja Reijo Rantamaula puolestaan vesitti Jussin yritystä taiteilla laskujen maksussa.
Kun finanssipäällikkö kieltäytyi maksamaan kurjille työvoimatrokareille,pakistaanimanagerit menivät raapimaan kenkiään Reijon toimiston persialaismatolle.
Reijo kirjoitteli Prince Edward-sikari suussaan näille shekkejä tokaisemalla vain "No problem!"
Tämäpä saikin aikaan suuren haloon Al Bank Al Saudi Al Fransin Airport Roadin konttorissa,shekkien baunssatessa tiskillä.
Jussi kävi neuvottelemassa pääjohtaja Reijo Nurkan kanssa asiasta,jolloin Nurkka peruutti Reijon shekinkirjoitusoikeuden,lähettämällä siitä myös teleksin Fransiin.
Jussi kävi keskustelemassa asiasta Reijo Rantamaulan kanssa,joka sikarintumppia purren toisella suupielellään hymyillen tokaisi:
--No problem..pääsin siitäkin vittimäisestä duunista eroon!

jatkuu...