Katumuksen tiellä eli ostamatta jääneet autot.Vanhan roddarin muistelmat.2.

1960 MB 220-mainos

Messekiimaa Mainilan metropolissa
--------------------------------------------------------------
Messeunelmissa ja vielä Saudin petrodollareiden avustamana minä rouvani myöntymyksellä aioin lisätä autotalliimme toisen mersun..ehkä klassisemman 60-70-lukuisen mallin ns. projektiautoksi.
Olin aina himoinnut 60-lukuista pystylamppuista 220S-300S-mallia,koska kotikaupungissammme naapurin pöksytehtailijalla oli sellainen keskisininen 1963 MB 300SEL-malli.Ihailin sitä Langea (L) eli pitkämersua aina,kun pääsin sen kyytiin liukumaan kartsalle taikka tehtailijan kesämökille Hirsjärven rantaan.Mersun automaatti ei kuitenkaan ihan vastannut tasaisuudessaan sen aikaisille jenkkihydromaticeille,jotka vaihtoivat aivan huomaamatta.Langissa koin melkein aina pienen nytkähdyksen vaihteensiirrossa,mutta kokonaisuudessaan kermanvärisin nahkaistuimin,pähkinäpuulistoin ja tummanpunaisin kuitumatoin nautin ajosta kuin herran kukkarossa.Lukion luokkakaverinani oli varatuomari Langin Matti,mutta heillä ei ollut valitettavasti tallissaan sukunimeään vastaavaa Lang-mersua,vaan 1962 Opel Rekord L,missä Ällä taas vastasi Luxusta.Matista tuli lisäksi kuuden Ällän ylioppilas.
Kotikaupungissani oli kylläkin monta pystylamppuista W111 220S-mersua ja 1965 kesäduunissani Ruotsissa Uppsalan läänin Örsundsbron sikafarmarilla Anderssonin Kallella oli sellainen maantienharmaa mersu,jonka takapuskurikin oli sianpaskan happoisessa ilmassa syöpynyt kromihilseiseksi himmeliksi,vaikka auto oli kolmisen vuotta vanha..
Eli ruostuu se mersukin!

MB W123 200b
Juha

Minunkin W123-200-mallini oli ruostunut happoisesta akkutelineestä sekä takapaksin varapyöräsyvennyksestä,jotka jouduin hitsauttamaan kaasulla asuinalueeni Merville Access Roadin yhdellä autopeltisepällä .
Ensimmäisen pystylamppuisen W111 MB 220S:än näin ajaessani asuinalueeltani ulos Kalayan Villagen (Vapauden kylä) läpi kohti Villamoren lentotukikohtaa ruostuvan melkein tomuksi yhdellä parkkipaikalla.Siitä paikalliset herranlahjat olivat rikkoneet kaikki lasit ja hyppineet katon lehmänseljäksi,mutta kojetaulu puukoristeineen näytti pelastettavalta..
Kojetaulun pelastamisajatuksen kylläkin siirsin hamaan tulevaisuuteen,koska autoraadon omistaja läheisessä harkkotiilitalossa pyysi siitä kauheata hintaa pelkästä ulkolaisen Putin eli valkopärstän naamalukemasta.

2016 Cebu Cityssä myytävänä
1965 MB 220S
P5.4 miljoonaa

V.2004 toisen W111 220S-mallin löysin Pasay Cityn Evangelista Streetin autovaraosakadun Joen Benz Parts Supply-liikkeen viereiseltä kujalta.
Evangelistalta löytyi melkein kaikenlaista varaosaa automaailman taivaan ja maan väliltä, japanilaisista konttikaupalla uitetuista varaosista singaporelaisten MB-liikkeiden ,alkuperäisiin stuttgartilaisiin Mercedes-Benz-varaosapakkauksiin.
Kyseinen 1965 "Benz",joksi manilalaiset kutsuivat kaikkia messejä,seisoi kujan syrjässä pikamaalattuna keskisiniseksi uusin radiaalirenkain.Joen Benz Parts Supply-varaosaliikkeen beerbellyomistajan nostaessa näytille konepeiton silmiini paljastui tuttu tähtilogoinen inline-kuutonen,vaikka filippiinomainen temporary-permanent-tyylinen johtometsä haittasi konehuoneen siisteyttä sisälokasuojien rypäleisten kaasuhitsauspaikkojen lisäksi. Omistaja joutui starttaamaan auton jumpperikaapeleilla nokittain pistetystä Toyota Hiluxista,jolloin ihme kyllä messe hyrähti käyntiin tuttuun hiljaiseen kehräykseen.
Omistaja kertoi tehneensä konerempan Benziinsä,pyytämällä siitä 28.000 pesoa.

Joen MB Parts Supply-liikkeen
varaosasälää

Katsoin Benzin sopivan itselleni pitkäaikaiseksi projektiksi antaessani omistajan kouraan 500 pesoa takuurahan,luvatessani maksaa loput viikon sisällä,koska taidemesenaattini Mario Penya oli luvannut minulta ostamiensa taulujen maksuksi vanhan Benzin,jos sellaisen löytäisin jostain Manilasta.
Valitettavasti Don Mario kuolla kupsahti samalla viikolla hyvästä elämästä infarktiin eikä yksikään muu Super Mario Manilasta voinut auttaa minua Benzin ostossa..
Menetin siten 500 pesoa sekä unelman oikeasta siipi-Benzistä..
Tämän päivän (2016 heinäkuu) yhdestä Cebu Cityn Mitula-autoliikkeen entisöidystä 1965 MB 220S saisi pulittaa 5.4 miljoonaa pesoa....eli n.81.000 puntaa!

W123n MAGsit

Päädyin sitten autotalliini keskittymään vanhan Beirutin taksimersuni kohennukseen samasta Benz-varaosaliikkeestä ostamilla uusilla MAGSeillä eli aluvanteilla sekä lokasuojien kromilistojen asennukseen..
Olin perinyt filippiinojen tavan koristella autojaan POGIksi eli komeaksi.
Viimeinen yritykseni pystylamppuisen Benzin ostossa vei minut Metro Manilan pohjoisosaan Caloocan Cityyn,jossa Manila Bulletinin mukaan tarjottiin 1967-mallista W115 MB 250S-mallia.Samanikäistä 250CE Coupeta Saudin Yanbussa Punaisen meren rannalla kerran tarjosi yksi nuori arabimies minulle parintuhanteen rialiin v.1984,mutta kieltäydyin kunniasta,koska Benzin ovipaneelit oltiin päällystetty kukallisella pöytävahakankaalla..
Caloocan Cityn Benz löytyi eräältä kaupungin reuna-alueelta ylikasvaneen ruohikon takaa yhden barong-barong-talon pihalta.Barong-barong merkitsee jätepuista ja aaltopelleistä valmistettua hökkeliä.

1967 MB 220S-W115 Manilassa

Auton omistajana oli ylähampaaton autoasentaja,joka risaisessa teepaidassa ja rasvaisissa farkkushortseissa poltteli Champion-menttolisätkää suupielessään.Kingsize-sätkä yleensä oli autokaupoissa filippiinomiesten mietintäväine.jonka loppuun palamisaika vastasi seuraavaa tinkimistä taikka maaseudulla jalkapatikan matkamittarina (500m),koska täsmäaikaa ei koskaan katsottu kellosta.
Benz oli samoin keskisininen,jonka maali kupli helmoissa,lokasuojien päältä ,lampunkehyksien reunalta ja ovien kromiylälistojen alta eli koko auto näytti liian mädältä edes kunnostettavaksi.
Sisustaltaan Benzin jalopuuosat hilseilivät lakasta ja risaisten nahkaistuimien päälle oltiin vedetty Toyota Crownin harmaat ja pesussa haalistuneet vakosamettiset istuinpäälliset ,kuten maassa oli tapana pitää kaikissa autoissa.
En edes pyytänyt myyjää starttaamaan autoa sen kunnon takia ja kohteliaasti poistuin paikalta kertomalla puolivalheen.että harkitsen asiaa..

1993 Plymouth Voyager

Paluumatkalla Quezon Cityn kautta poikkesin rouvani kanssa Beirutin mersullani yhdessä osoitteessa,missä Bulletinin mukaan seisoi myytävänä 1993-mallinen,lankkukylkinen eli puuimitaatiotarrakylkinen Plymouth Voyager tila-auto..
Voyagerin koneena oli Mitsubishin 2.4-litrainen GB54B14-100hp-ruiskukone,joka kävi kuulema sievästi.mutta auton haalistunut ja linnunpaskaläikkäinen maali katossa sekä konepitossa jakarandapuun alla pitkään pitämisestä ajoi minut pois tontilta ennen kuin omistaja nousi narrapuiselta verannalta riippukeinustaan siestaansa koisimasta tervehtimään.

Autohautausmaa Dammamissa
Juhart

Saudin arolimusiinit
---------------------------------------
Saudi Arabiassa v.1980-2000 omistin useita autoja.
V8-kiimassani ostin kaksi Cadillac Eldoradoa peräkkäin,yhden syvänsinisen ja valkokattoisen 74-mallisen ja toisen kultaisen 77-mallisen Eldon. Riyadhissa asustaessani ostin uuden Citroen BX 16TRS:n seuraksi 78-mallisen Dodge Magnum XE:n 500 rialilla,joka muuttui uutteralla pesulla sisältä ja ulkoa rasvaisesta caterpillarimekaanikon saittiautosta bulevardilimoksi.Koneeseen ei tarvinnut muuta kuin vaihtaa tulpat sekä ilmasuodatin.
Myin sen myöhemmin kanadalaiselle Mr.Lambertille 5000 rialilla.

Yanbun Vanhakaupunki ja edesmennyt Plymouth
tai Dodge

Yanbussa Punaisen meren rannalla asuessani en omistanut omaa autoa v.1982-84,vaan ajelin firman luunlujaa Toyota Cressida-farmaria Yanbun ja Jeddan väliä 720 kilometriä työpäivisin paikalliosostokeikoilla ja huolitsijoilla..
Yanbussa etsin itselleni amerikkalaista projektiautoa Suomeen vietäväksi. Stamakaupungin kujia ja katuja risteillessäni Cressidallani löysin lähellä kalastussataman rantaa avoimella tontilla 1955-mallisen ja alaosastaan vaaleanmetallivihreän ja katoltaan tummanvihreän tolppamallisen Cadillac Fleetwodin.
Jopa sen lasit olivat tummanvihreätä tinttiä.
Katuarabiallani yritin udella läheisessä vesipiippubaarissa hashista piipputupakassa polttelevilta ja kiiluvasilmäisiltä kaapuherroilta auton omistajaa..muttei kukaan osannut kertoa nauramalle minulle khatt-lehdistä punertavien hampaiden välistä silmille.että auto on Kharab..eli paskaa..

1955 Cadillac Fleetwood

Kuningaskunnassahan ostettiin vain uusia autoja!..ja paperittomia romisautoja oli melkein mahdotonta viedä maasta ulos,jollei tuntenut paikallista poliisipäällikköä,jolle piti tarjota rasvarahaa uuden rekisteriotteen kirjoittamisetsa..Mafi Mushkela..No problem!!
Dammamissa itärannikolla työskennellässäni Jubailissa päädyin paikalliseen autosukiin etsimään jenkkiautoa v.1982,jolloin ostin toisen Eldoni.Olin aluksi innostunut ostamaan 79-mallisen Chevrolet Caprice Classic 2-door coupen,jonka erikoisuutena oli kolmiosainen ja viisto takaliimalasi.Koneena taisi olla 305CID V8.
80-luvulla Capricea tarjottiin jopa V6-koneisina,jollaisia firmamme managereille oltiin ostettu työautoiksi.

1979 Caprice Classic Coupe

Lopulta kuitenkin löytämäni Eldo vei minut takaisin Jubailin työmaalle,
Capriceja ja halvempia Impaloita kaverini työmaalla pitivät Saudi Arabian Ladoina,koska niitä oli jokaisella hamehelmaisella arabibeduiinillakin.Toinen samanlainen saudien keskivertoauto oli Pontiac Bonneville.
Yleisin keskivertosaudinuorison suosima auto oli kuitenkin kuutoskoneinen Toyota Cressida ja toisena Nissan Laurel.

Taifin kaupungin
Cressida-monumentti

1961 Riyadhin keskussuki ja pari Fordia
Chevroletin,Chryslerin ja Mersun kera

Fordholistille kuningaskunnasta oli mahdotonta löytää yhtään Fordia,koska merkki oltiin pantu pannaan 70-luvun alussa kuningashuoneen aloitteesta,koska Fordilla oli kokoonpanotehdas Israelissa.
Samoin Coca-Cola..
Saudian lentoyhtiötä siksi kutsuimme Pepsi Airlineksi,missä tarjottiin lomille lentäville urakkamiehille vain alkoholitonta Pepsiä lammasriisin ja arosannan nielemisen kyytipoikana.
Silti kuningaskunnassa Ford oli ollut pitkään suosittuna merkkinä jo 30-luvulta 60-luvulle saakka ARAMCO:n amerikkalaisarabialaisen öljyfirman ansiosta.
ARAMCO jopa aikoinaan saudiomistajiensa hyväksyminä tarjosi työpaikkoja amerikkalaisille juutalaisille ammattimiehille.

1980 262C

V.1984 muutin Riyadhista Jeddaan firman urakoiden ostopäälliköksi.Olin ostanut Riyadhista metallinvaaleanvihreän Citroen BX 16TRS:n,jota käytin myös firmanajoissa.
Ennen Riyadhista lähtöäni hyvästelin perhecompoundilla Suomeen autolla palaavaa kahta manageriperhettä,jotka letkassa päättivät ajaa Jordanian ja Turkin kautta Eurooppaan.
Kotimaan tuontiautoina niillä oli BMW 325i ja Volvo 262C..
Bemarimiehiä minä en koskaan ollut,mutta kuolasin sitä 262C:tä,Bertonen kupeeta,jota automiespiireissä joka ihailtiin taikka inhottiin..
Tänä päivänä sekin olisi museoauto..
Itse ostin v.1989 käytetyn 79-mallisen käytetyn ja kuhmuisen 244DL:n projektiautoksi,jonka kansiremontin sekä korikohennuksen perästä maalautin Toyotan vitivalkoiseksi..

Askaripoliisien Land-Cruiserit kolarissa

Taisin olla silloin aikaa edellä vanhan Pappa Volvon kunnostamisessa.
Saudissa jopa askaripoliisit ajelivat patrullia vihervalkoisilla Volvo 264GL-malleilla,joita paikallinen Zahid Tractor-Volvo-diileri myi poliisilaitoksille fliittiautoiksi. Kuningaskunnan yleisin poliisiauto oli taasen Toyota Land-Cruiser,joilla mm. uskonpoliisit kuljettivat uhkarohkeasti muusta liikenteestä piittaamatta rukousaikoja noudattamattomia arabeja taikka hunnuitta kulkevia ulkolaisnaisia putkaan.

1983 Delorean-mainos

Jeddassa paikallisostokierroksilla tulin näkemään erikoisautoliikkeitä kaikkien arkitavallisten GM-,Toyota-,Nissan- jne.-liikkeiden ohella. Viedessäni Citroeniani korjaamolle huoltoon Mekan tien varteen, yhden palmubulevardin varrella eräs autoliike myi ikkunasta hurjalla 50-prosentin alennuksella Deloreaneja,jotka eivät olleet menneet kaupaksi. Alennusmyynnin syytä en tiennyt..oliko Deloreanin Fordin V6-kone syynä vajaasylinterisenä tai koska Ford oli pannassa Israel-kytkennästä vaiko saudit eivät ylilihavina pystyneet pujoittamaan ruhojaan lokinsiipiovien alle.? Saudit kyllä ostivat matalia Ferrareita,joissa oli kolme kertaa enemmän puhtia konehuoneissa.
Vasta seuraavana vuonna 1985 Michael J. Fox Takaisin tulevaisuuteen filmissä pisti Deloreanin kartalle yhdeksi halutuimmaiksi malleiksi.

1980-85 Renault Fuego Turbo

Citroenia ostaessani Riyadhissa v.1984 olin kahden vaiheilla Renault Fuegon välillä.Citoen ja Renault kummatkin tarjosivat tavallisesta poikkeavia malleja,jotka eivät olleet kaikkien makuun.
Fuegossakin oli jotain tulisesti poikkeavaa,joka minua kiehtoi (Fuego-tuli).Auton oli suunnitellut Michel Jardin,joka oli aiemmin työskennellyt Robert Opronin,Citroen GS-CX-ja SM-mallin muotoilijan alaisuudessa.Fuego oli alusvaatteiltaan täysin Renault 18 ja Saudin markkinoilla sitä tarjottiin 1,6-1.8-litraisilla koneilla..
Silti Citroen BX voitti minun prioriteeteissä,

1976 Cadillac Eldorado
Biarritz

Kaikessa autopoikkeavaisuudessani toin Suomeen Citroen BX:n,kun muut kaverini toivat niitä Diesel-Mersuja.
Kaikki urakkamiehet eivät olleet mersumiehiä.
Yksi Yanbun projektissa työskennellyt vanhempi inssi tosin toi Suomeen Honda Accordin ja toinen Jubailin projektin raudoittaja Honda Preluden. Samoin salolainen putkimies Malaskan Eikka Yanbun projektista osti tuontiautokseen 85-mallisen ja etuvetoisen Mitsubishi Galantin.
Aikeenani oli aiemmin tuoda mukanani 77-mallisen Eldoni,mutta jouduin jättämään sen jälkeeni firman vaihdon takia,jolloin Eldo päätyi takaisin Dammamin romuautotarhaan..
Pyssykyläläinen karhukuski,jonka hain aikoinaan Dhahranin kentältä Jubailiin tuoreena urakkamiehenä, toi sopimuksensa päätyttyä Sodankylään näyteille Saudista vitivalkoisen 78-mallisen Cadillac Eldorado Biarritzin...
Muistan vielä hyvin ajaessani karhukuskia Dhahranista Eldollani Jubailiin,kun arolla näkyi parisen kamelia hiekkadyynillä..
Karhukuski tokaisi minulle:
--Katho ..kamelitokha!

Kameliravit Isuzulla

Katumuksen tiellä eli ostamatta jääneet autot.Vanhan roddarin muistelmat.1.

1966 Mercury Comet Caliente topdown

Yleensä minulle on käynyt niin ,että jo pikkukundista jo haaveilemani autot ovat jääneet ostoissani vain haaveeksi.Kaikkia muita kohdalleni tulleita autoja olen ostanut eräänlaisina impullisostoina ja joista vain yhden myyntiä olen katunut: Mustan 1966 Mercury Comet Caliente-avomallia Manilassa.Sain sen kylläkin myöhemmin takaisin taidemesenaatiltani Mario Penyalta taulukaupan maksuna,mutta huonokuntoisena.joutumalla myymään 2000-luvulla sen Baguiossa asuvalle koripalloilijalle pilkkahintaan,koska asuin silloin jo vakituisesti Lontoossa.Mercuryn olin ostanut Manilasta v.1987
Käsieni läpi ovat menneet n.40 autoa VW-kuplasta Cadillac Eldoradoon,mutta yksikään niistä ei ole jättänyt suurempaa lovea sydämeeni,joskin enemmän rahapussiini..
Amerikan Fordeja Manilassa ollaan koottu jo vuodesta 1913 asti,jolloin Fordin T-malli tuli myyntiin.V.1929 Henry Ford perusti Pilipinas Ford Car Works Inc. -nimisen tehtaan Manilaan (PFCW),josta v.1963 tuli Ford Philippines Corp. eli FPC.V,1985 tehtaalla koottiin Ford Escort-,Cortina sekä Granada-malleja. Itsellänikin oli tovin yksi Manilassa valmistettu saksalaiskoneinen (2.0,-4-sylinterinen) Granada,mutten kovin jäänyt sitä kaipaamaan V8-kuumeessani.

Märkiä Ford-unia
--------------------------------------------
Yli 60 vuotta haaveenani on ollut saada alleni 1952-54 Ford Customlinen 4-ovinen tolppamalli,jollaisella taksilla sain monasti kyytiä meidän pappilan paraatiovelta silloisen pikkukauppalan moniin osoitteisiin tai jopa kauemmaksi maalle naapurin Fammu-tädin Myllymäen mökille Teijon tien varteen. Haaveenani sellaisen osto on alinomaan alitajussani täällä Lontoossa pulpahtanut aamuisina puolivalveununani,mutta varoja sellaiseen ei ole ollut liikoja,jollei ns. Postcode Lottovoitto joskus osuisi kohdalleni.Valitettavasti suuremmat lottovoitot minulle ovat aina menneet sivusuun jo 70-luvulta asti,etten paljoa laske pikavoittojen päälle.
Monet haaveilevat kaksiovisista ja avokattoisista malleista,mutta niitä minulla on jo ollut kolmisen kappaletta,kaksi Cadillac Eldoradoa ja yksi Mercury. Shortsijalkaisesta olen siis hiljalleen muuttunut pussihousuiseksi,voitaisiin minua ilkkua.Ns. tolppa-auto on mielestäni aina kuulunut suomalaiseen katu- ja tiekuvaan kuten koti,koivu ja tähti suomalaiseen maalaiskuvaan.
Jääköhän unelmani sittenkin vain haaveeksi?

Projektikuntoinen 1952 Customline Mercuryn
sivuventtiilikoneella
myytävänä Britanniassa 3750 puntaan

Lontoon markkinoilta löytyy kyllä muutama Jenkeistä maahantuotu Customline,yksi kaksiovinen ja loput kaksi neliovisia,mutta hintapyynnöt kylläkin niistä liikkuvat 3750-12000 punnan skaalassa projektikunnosta concoursiin...
Pitäisikö minun tyytyä halvimpana vaihtoehtona vain pienoismalliin taikka Revellin koottavaan,jos sellaista edes löytyy katalogeista.Pienoismalleja minulla on jo hyllyillä satoja..
Revelliltä löytyy valitettavasti vain 1956 Ford Sunliner-koottava..mutta Arko Productsilta löytyy 1954 Ford Customline 2-door-valumalli persikan värisenä.
--I have a Dream!
Lausui kerran Martin Luther King...ja kuoli sala-ampujan luodista...ja hänen viimeisin kulkuvälineensä oli 1959 Ford Galaxie 500..

1959 Ford Galaxie 500 Sunliner
Retractable Tup

1954 Ford Customline 2-door
Arko Products

Revellin 1959 Ford Galaxie 500 Sunliner Retractable top-koottava päätyi koottuna ja Humbrolin emalinpunavalkoisena huoneeni kirjahyllyyn v.1960 Pikkujättiläisen viereen,mutta aitoa yksiyhteen-skaalan Galaxieta enkä edes sen halvempaa neliovista Customia ole saanut alleni.....vaikka aina olen haaveillut sellaisesta.
Lohdutuksenani kaikesta päädyin asumaan lopulta itä-Lontoon Canning Townin Custom Houseen.
Jo Manilassa asuessani olin etsinyt Customlinea kaikkialta,muttei yksikään tullut vastaan taikka silmiini edes Manila Bulletinin käytettyjen autojen myyntipalstoilta.Silloin 80-luvulla ei ollut Pyhää Nettiä,että vain googlaamalla olisin löytänyt sellaisen.Ainoana keinona minulle oli ajella ympäri metropolista kaikkien jobbareiden osoitteissa,joista löytyi liuta muita mielenkiintoisia malleja.

1960s 1952-54 Ford Mainlin- poliisauto
Rizal Avenuella

Customline taisi olla aikoinaan harvinaisempi malli kuin Custom jopa Filippiineillä,joskin Manilan poliisilla oli ollut käytössä vielä v.1960 1952-54 Ford Mainline-patrulliautoja. Manilan taksifirmat samoin suosivat paljolti myös 1949-51-mallisia Ford Customeita.

1951 Ford Custom Manila Yellow Cab Co.-taksi
 by Juhart

1954 Ford Customline
Escoltassa,Manilassa

Manilan tarjouksia
-------------------------------------------------------------

Customlineja sekä Customeita etsiessäni Manilassa minulle tarjottiin jopa 1962-mallista Chevrolet Corvair Monzaa,mutta silloisessa V8-kuumeessani torjuin tarjouksen,koska auton peräpäästä löytyi vastaiskuinen ja ilmajäähdytteinen bokserikuutonen.Myöhemmin 2000-luvulla kaduin päätöstäni,koska volkkarikuumeessani rakenneltuani brasilialaista VW 1500-kuplaa tallissani,olisin halunnut sen rinnalle juuri oikean Corvairin..kaikista Ralf Naderin aivojeni takaosaan iskemistä kauhukuvista huolimatta.."Unsafe at any Speed!"
Samoin olin halukas ostamaan naapurin nuorelta filippiinokaverilta viistoperäisen VW 1600TL-mallin,jollaisella ajoin ajokortin vuonna 1968,Kaverini ei valitettavasti halunnut myydä sitä,vaikka olisin tarjonnut ylihintaakin.

1962 Corvair Monza-brosyyri

1970 ca.Baguion Session Road
ja VW 1600 TL

Vaikka olen vereltäni 90-prosenttinen Fordholisti,en koskaan lakannut pitämästä muista automerkeistä.
Olen vieläkin kaikkiruokainen autonälässäni..vai onko se janoa!?
Asuinalueellani Molave Avenuen varrella seisoi ja liikkui 1990-luvulla mm. yksi 1955-mallinen punavalkoinen Chevrolet Delrayn 2-ovinen tolppamalli,jonka koneena kävi se lujanluja Stovebolt Six-kuutonen,,samanlainen kuin minun 61-mallisessa kanadalaisessa 1961 Pontiac Laurentianissa Suomessa.

1955 Chevrolet Delray 2-door

1970-luvulla Baguiossa kuvattu
VW Karmann-Ghia
ajanmukaisin leveälahjekuskein

Delray kylläkin poistui myöhemmin katukuvasta muualle,mutta sen tilalle ilmestyi 60-mallinen junakeulainen VW Kombi.Samalla omistajalla oli myös 60-luvun alun punainen VW Karmann-Ghia,jonka peltikeula muistutti kymmenistä pikkukolhuista bataattisäkin kylkeä ja sen helmat taas reikäjuustoa..Sen ajan oikea Rat Look-Karmann!
Molave-asuinalueeni naapurissa Moonwalkissa näin usein 60-lukuisen valkoisen VW Karmann-Ghian modernimman version,sen Razor Edge-mallin,jonka keulaa koristeli tuplavalot..
Sekään ei valitettavasti ollut myytävänä..
Manilassa Customlinen etsimisessä päädyin aivan Quezon Cityyn saakka,jossa yhdessä takapiha-autokorjaamossa minulle tarjottiin mm. brittivalmisteista Rover 90 P4-mallia.
Britit kutsuivat sitä Auntie Roveriksi,kun taas Suomessa Amazonia kutsuttiin Pappa-Volvoksi.Korjaamon rasvafarkkuinen filippiino-omistaja taas kehui Roveria Vintageksi..eli vanhaksi.

1960 Rover 90 P4

Rover oli väriltään haalistuneen keskisininen ja sisusta muutettu siniseksi plyyshiksi,koska zenitissä aina paistava aurinko oli polttanut alkuperäisen nahkasisustan karrelle. Minuun oli iskenyt kummallinen alkuperäisyysinto,joka kaihtoi kaikkia nurkkapajakonversioita,jolloin torjuin 5000 peson ostotarjouksen,koska Roverin lokasuojan päällinen toisen parkkivalon lasikin oli rikki..
Myöhemmin sain tietää,että tavallisen Land-Roverin parkkivalon linssi olisi kelvannut tilalle..
Sitäkin oston torjumista kaduin..
80-luvulla vanhojen Fordien arvostus oli Manilassa melko alhaista.

1969 Mustang Boss 429

Kaikki 70-lukua vanhemmat jenkkifordit olivat halpaa jokamiehen kamaa..Gas Guzzlereita eli bensajuoppoja,joihin takapihaverstaissa oltiin asennettu Isuzu Diesel-motti alkuperäisen kuutosen taikka 289CID Veekahdeksan tilalle.Rupisia ja dieselsavua piereviä Mustangeja näkyi kaikkialla.
1990-luvulla taloni takaisessa rivitalokompleksissa seisoi takorautaisen kalteriaidan takana vuosikausia pölyn peittämänä alkuperäinen,vihreä 1969 Mustang Boss 429.Omistaja ei myynyt,koska uneksi sen entisöimisestä,mitä koskaan ei toteutunut.

1969 Yutivo Camaro-mainos

Manilan liikenteessä 80-luvulla tapasin useasti myös 60-luvun lopun Chevrolet Camaroja,jotka pakopuskistaan sylkivät dieselsavuja eli nekin pääsivät ajan kulussa eroon alkuperäisistä Yutivo Camaro-kuutoskoneistaan.Paikallinen Yutivo-konsernihan oli koonnut Chevroleteja jo 60-luvun alusta. Yhdellä autobongausmatkallani läheiseen Caviten maakuntaan,joka oli ollut kuuluisa sota-aikaisesta laivastoasemastaan.minulle tarjottiin Kawitin kaupungin esikaupunkialuella yhdeltä autotallin edustalta 67-mallista Chevrolet Chevelle Malibu 2-ovista hardtopia. Hinta oli tosin halpa,mutta auton helmat ja lokasuojat olivat merisuolailmasta piparikakun mureita.Mieleeni tuli Floridan suolan hapertamat autot..
Tämäkin Chevelle kulki..jos kulki matalapuristeisella L90-250CID-kuutoskoneella.Paljon myöhemmin tajusin,että kaikki Yutivo Chevrolet-mallit olivat harvinaisia ja Chevelletkin katsottiin jenkeissä keräilyautoksi,etenkin SS-optiolla.

Yutivo Camaron ID-lätkä

Yutivo oli aloittanut jo v.1953 GM:n fransiisikokoojana Manilan Pacon kaupunginosassa valmistamaan Chevrolet-henkilö- ja kuorma-autoja.Kokoonpano 50-70-luvuilla koostui seuraavista
malleista:

 Chevrolet: Bel-Air 4Dr, Impala 4Dr, Malibu 2Dr/4Dr, Camaro
 Buick:     Electra 225 and Pontiac Parisienne 4 Dr. (Canadian version
            of the Pontiac Bonneville)
 Vauxhall:  (GM UK) Victor, VX4/90, Viva 2Dr/4Dr
 Opel:      (GM Germany) Rekord 2Dr/4Dr, Rekord Wagon 5Dr, Ascona 4Dr,
            Manta 2Dr, Kadett 2Dr/4Dr
 Holden:    (GM Australia) Model EH-4Dr, Wagon 5Dr, Premier 4Dr

1987 Yutivo Chevelle Malibu SS Manil

2004 Molaven talon1 tyttöjä
 sekä mersutallini

Hankittuani v.1998 oikean Beirutin taksimersun eli 1980 Mercedes-Benz 200 -W123-bensamallin,joka myös oltiin koottu Manilassa,minussa heräsi eriskummallinen messekiima,jollaista aiemmin en ollut tuntenut. Se kulki ja kävi huolletuna kuin Duracell-paristokani ilman mitään vikaa.Koriltaan ja sisustukseltaan se oli spartaani kuten Wehrmachtin suorat housut,mutta laadultaan se oli luja ja vielä 18-vuotiaana se kulki kivuitta ilman mitään kitinöitä.
Manilassa aloitettiin MB:n kokoonpano v.1958 ja metropolin katuvilinässä nähtiin runsaasti 180D-dieselimersutakseja. Saudin aikoina 1980-luvun alussa hoisin suomalaisille työtovereilleni parinkymmenen W123-mersumallin ostot Dammamin Juffalilta,MB:n diileriltä.Työmaamme konttorin edustalle kerran sitten saapuivat nakuttamaan melkein kaikki W123-sarjan nakuvaihtoehdot 240-300D-mallien väliltä,mutta minua ne eivät hurmanneet silloin,koska ne olivat niitä tavallisia taksimersuja,jotka ääneltään saivat kaivamaan alitajuisesti perstaskun lompakkoa..
Ääneni muuttui kellossani pienellä viiveellä..omistettuani yhden,joskin bensamallin.

jatkuu..Messikiimassa..jne