Muistoja,muisteluita,muistikuvia,ehkä muistiharhojakin ja
ajankuvia papinpojan ja
pakanan elämästä sekä tapahtumien keskeltä että sivustaseuraajana...
Picture: Chez Yvonne by Juhart 2K12
Vuoden 1959 keväällä Liisa sai työpaikan Norvan miestenpukimon housuosaston myyjättäräneä.
Liike sattumoisin sijaitsi ihan Hornin baarin kyljessä ja johtaja Norvan Klasu,pieni kaljupäinen ja pyöreä pyknikko seisoskeli liikkeen ovet avattuaan kuten kauppalan muutkin pukimoliikkeiden dirikat yrityksensä edessä viimeinen pukumalli päällään reklaamina.
Hänen kilpailijanaan "toispualjokke" oli Paakkosen Seppo,joka samoin seisoi Osuuskassan talon myymälänsä edessä viimeinen Tiklas-puku päällään aamuyhdeksältä uusi muotivärinen nenäliina rintataskussaan.
Kadun toisella puolella Jännärin kauppakompleksin käytävän edessä seisoi Sepon kabinettikaveri Kiven Ahti,kalakauppias.
Kerran eräänä aamuna Ahti oli laukaissut Sepolle kadun yli:
--Hei Sepe...miks sun täytty seist reklaamin liikkes eres räkäroitti rinttaskusas?
Paakkonen oli huutanut ohikulkevien autojen yli Ahdille:
--Pistsääkin silakka rinttaskusas!
Paakkosella,Kivellä ja Norvan Klasulla.kaupungin kuuluisimmilla yrittäjillä ja myös kirjakauppias Uussaaren Lipolla oli tapana istua iltaisin kaupunginhotellin kabinetissa ja sillä,jolla oli huonoin päivän myyntisaldo,oli tuuri maksaa illan kierrokset.
Kukin yrittäjä vuorollaan päätyi silloin tällöin Märynummen mielisairaalan kalliiseen privaattihuoneeseen katkaisuhoitoon.
Liisa oli juuri maaliskuussa täyttänyt 17.
Monet muut likkakaverit olivat jatkaneet lukioon,kuten Wirmanin ja Mickelssonin tyttäret ,koska heidän takanaan seisoivat kauppalan varakkaimmat liikkeet.
Liisalla ei ollut varaa jatkaa,koska äitikin oli sairastunut diabetekseen ja joutunut sairaseläkkeelle.
Lenni-isä oli valintaehtoon koulun ja työn välille lakoonisesti murahtanut,että Ranskan haaveilut saa nyt loppua takapulpetissa,muuten tulee mökistä lähtö.
Näin Liisan luokalta useampi keskikouluun päättänyt tyttökaveri haki suoraan käytännön alalle ilman mitään lisäkoulutusta
Pappilan Riittakin haettiin Wihurin mustalla Tshaikalla Espooseen Raakelin pojan perheen lastenpiiaksi.
Raakel oli istunut pappilan paraatioven eteen pysäköidyn neukkulimusiinin takapenkillä ottamassa vastaan uutta piikaa.
Harvalle kouluttamattomalle tarjottiin yhtä rojaalista työvastaanottoa.
Riitan luona Liisa oli käynyt useasti liimaamassa ruutuvihkoon Elokuva-Aitasta leikattuja Taina Elgin,Grace Kellyn ja Audrey Hepburnin kuvia ja käyneet Asemakadun Elomaan musiikkikaupassa kuuntelemassa kuulokkeet korvilla viimeisiä Bill Haleyn,Buddy Hollyn ja Elviksen sinkkuja .
Audrey Hepburn
Juhart 2011
Kummatkin kikattelivat poikakokemuksistaan pappilan tyttöjen suljetun makuukamarin oven takana sormet tahmeina Atlas-pulloliimasta,miten Koulukaluston johtajan pojan Monntagin Torin tahmeat näpit olivat yrittäneet avata kyyditettävienn rintsikanhakoja punaisen MGA-urheiluauton yhtä punaisilla nahkapenkeillä edellislauantain teinihippojen jälkeen.
Tor oli mitä eksentrisin naistenkaataja,joka piti kotonaan kyykäärmeitä kukkapurkissa,kilpikonnia vannassa ja ajelutti lempigepardiaan punaisen urheiluautonsa takapenkillä,kun toiset kaupungin varakkaammat kusettivat mäyräkoiriaan toripuistossa.
Erääna aamuna Norvan Klasu oli jo myymälänsä ovella tervehtimässä ensimmäisiä asiakkaita.
Eräs vaaleanharmaisiin farkkuihin ja lyhythihaiseen ja autokuviolliseen kesäpaitaan pukeutunut mies oli jutellut Klasulle jotain viittoilemalla housu-osastolle.
Poikkeavalla tavalla pukeutunut asiakas oli Manne,joka oli nyt suunnistamassa housuhyllyille,missä Liisa oli järjestämässä uutta Lammervon teryleenihousulähetystä eri kokoihin.
Manne pysähtyi kyykyllään istuvan Liisan taakse kysymään:
--Hei mimmi!
--Näytäs housujas!
Liisa säikähti Mannen tarkoittavan jotain sopimatonta ja pystyyn noustessaan kiersi kromiputkisen pukutelineen taakse suojaan.
--Mitässää oikke etit?
--Meillon uussi teryleenei uusi kesän färeis..
--Etiksää suarii täryleenei vai vapaa-ajan housui?
Liisa ei kurkannut.vaan ammattimaisesti otti räätälin keltaisen mittanauhan kaulaltaan kiepauttamalla sen Mannen vyötärön ympäri ja tokaisi:
--Mun mittanauhan kyl sanoo,et sun kokos on kolkytlolme ja mää ehrottaisin sun sijast kattomaa täst popliinisekotteest valikoimast kevyemppii ja läpihenkittävii mallei....uurest kesähousumallistost.
--On Turoo ja Ingoo..mut mun miälest Jamekset on liian kuumii tällasel heltteel..
--Tää uus Ingomallisto ova sellast uutt laattu,mitä ei tarvii silittää pesun jälkkeen,vaan suaristuva kun märkin pannaan kuivumaan narull..,ja ne ovat valmiin jalkoihin verettäväks ilman mittään prässäyst..
--Manne vastasi kiusoitellen:
--Ai sellassii,kun intin peltialuhousut,mikkä kahnava perssen verel ja muna onkun käpy piremmäst käytöst..?
--Mää vaan panin huule..älssää suutu...
--Kyl mull kelppaa sellase Inkot,kummää pehttaan vähä kaikenlaisis asennois...
Tästä housujen sovittelusta lähti Mannen ja Liisan romanssi.
Kassalla Manne oli pyytänyt illalla Liisaa Trumpan pelkääjän paikalle ja pari oli suunnannut Perniön Kisakalliolle tanssimaan.
Manne oli Liisasta ollut kovan kuorensa ja komean olemuksensa alta tuntunut pehmoiselta ja miellyttävältä,sellaiselta kuin Kastun leipomon grahamsämpylä,jonka kuori on rapeata,mutta sisältä pehmeän makea..etenkin maitokahviin töpättynä.
Nämä aloittivat seurustelunsa kahvitunneilla Hornin baarissa juomassa santosit ja töppäämässä viineriä kuppiinsa sekä uppoamassa toistensa silmiin.
Pari päätti pitää juhannushäät v.1962.
Manne oli saanut parempipalkkaisen työn Silja Linen uuden Nordia-autolautan autokansipuosuna pääsemällä aina tuurin lopussa käymään laivapikajunalla Turusta kotiin.
Asunto Mököistenmäen vinttikamarihellahuoneessa oli ahdas,mutta Manne ja Liisa olivat panneet kaupungin asuntotoimistoon hakemuksen kaksiosta tulevan vihkaisun perusteella.
Mannen espanjalaisssuomalainen siemenkin oli jo Liisan kasvavasaa mahassa vähintäin silakan kokoinen.
Vertausta käytettiin rantakauppalassa yleensä syyslokakuunvaihteen aikana silakkamarkkinoiden aikaan- saaduista raskauksista.
Norvan Klasukin oli siirtänyt Liisan myymälästä konttorin puolelle tulevan äidin vatsan haitatessa vaatetelineiden välissä työskentelemistä.
Kaupungin lastenneuvolaan lääkäri oli tutkimuksistaan kertonut marimekkoiselle Liisalle tapahtuneen tuplavahingon.
Häihin tuli kyllä ikävä lykkäys viikolla kesäkuun viimeiseen päivään, Mannen pistettyä aikaiset varvassikaarit -ja kaljat Nordian kansimiehille Tukholman Värtanin satamassa.
Koko kansimiesporukka Nordian alakannen messissä oli sinä iltana päätynyt vetämättömiin Tuborgin taxfree- Elefantista.
Tanskalaiskaljassa piili sellainen elefantin antura,minkälaista suomalaisessa revanssieksportista ei neljän tolpan mukaan löytynyt.
Hän itse päätyi juhlinnasta laivaputkaan autolautan toisen perämiehen pahoinpitelystä.
Apukippari oli tullut rauhoittelemaan porukkaa satamapoliisien kanssa,mutta svenskipoliisit oltiin porukalla ajettu laivasta kanarappusia pitkin alas sinivalkoisiin Valiantteihin ja Manne oli hätäkässä sivaissut tuoreella ankkuritatuoidulla hauiksella perämiehen paapuurin puolelle.
Manne oli vielä kehaissut perään,kun perämies oli liukunut selällään juuri luututtua kantta pitkin,että "siinä kippari lentää kuin onnen kyyhky!"
Laivan merilakien mukaan kuuluttua Värtanissa itsenäiselle Suomelle vieraassa satamassa,Manne pantiin raudoissa lautan saavuttua Turun satamaan Turun rikospoliisin putkaan Tuomiokirkkoa vastapäätä viikoksi,kunnes laivayhtiö suostui vapauttamaan merimiehen syytteistä irtisanomista vastaan.
Mannen merimiesura oli melkein päättymässä erimiesuraan..
Siitä huolimatta hänet huolittiin kilpailevalleViking Linelle kansipuosuksi.
Fiktio 70-luvulta
Kesäkuinen helle oli pakannut kaupungin kapakat täyteen janoisia.
Jokirannan kaupunginhotellin alakerran Haarikka-olutravintolan portieri Lähtisen Pena nuokkui narikkanurkassaan tuolillaan raottamalla aina silmiänsä jonkun ulosmenevän pistäessä markankolikkoja puoliavoimeksi koukistuneeseen kouraan.
Koukkusormisuus oli portierin ammattitauti alituisesta narikkakoukussa roikkumisesta ja Penakin oli tekemässä firapelituuria Haarikassa kuuluessaan oikeastaan Saluunan portierien vakikuntaan.
Maltaan tuoksu puski avoimesta ovesta Länsirannan katukäytävälle pyttipannun ja metsästäjänleikkeen sipulinkäryjen mukana..
Sisällä tummapetsatuissa pöydissä keskustelu oli koventunut tuoppien myötä lomalaisten tilatessa tarjoilijoilta seuraavia kierroksia,vaikka sääntönä oli,että jokaisen jaloillaan pysyvän pitäisi hakea tuoppinsa tiskiltä humaltumisasteen kontrollina.
Suomalaisessa ravintolakulttuurissahan saa ryypätä.muttei humaltumiseen saakka.eikä humaltuneita päästetä portierinkaan ohi sisälle...jollei sattunut olemaan portsarin tuttu...
Joku kolisteli biljardipöydällä valkoisen pallon pussiin kasipallon sijasta saamalla vihreän veran vastapuolelta hartsia keppejään hankaavilta pelureilta hirnumista,että "taispas taas mennä mulkku pussiin eik tollasel sokeurel löyräs eres makurakoo pimmiäs kun verikoiran kuanol!".
Tikkoja kopsahteli harkituin paussein nurkassa englantilaiseen tauluun toista silmäänsä siristävien tikkamestarien käsistä.
Sivultakatselijoista tikkamiesten profiilikuvat egyptiläisissä käsiasennoissa olisivat sopineet Tutankhamonin faaraohautojen kammiorelieefeihin Kairon kaupunginmuseossa,vaikkakin paksummin keskivartaloin.
Yhdessä pyöreässä nurkkapöydässä istui puheenjohtajana mustakeropäinen ja leskenlovinen sekä ruskeanahkainen mies,jonka valkoinen teepaita näytti pesusta kutistuneelta bodatun yläkropan yllä..
Miehen vinohkot itämaalaiset silmät toivat mieleen arojen kirgiisin mustin alasroikkuvin polkupyörätankoviiksin,mutta tämän huuliparran piiloittama suu puhui aitoa rantakaupungin pätkämurretta kovin ärrin sujuvasti kiroillen.
Pöydässä imettiin lihasmiehen läsnäollessa kiltisti ja hiljaa kaljaa yhtään sanaa korottamatta,ettei härnäisi edes pienellä poikkisanallakaan kapakan kuningasta..Mannea.
Mannen jäljiltä monen ravintolan miestenhuoneista oltiin korjattu tiedottomia ja paksuhuulisia miehiä samoin kuin rikkoontuneita posliinilavuaareja ja-pisuaareja sekä littaan lyötyjä peltisiä kondomiautomaatteja.
Kaupungin kapakkojen kuningas Manne Kjällström oli tänään valinnut sellaisen ravitsemusliikkeen,missä ei ollut porttikieltoa tai hänen porttikarenssinsa oli juuri päättynyt.
Keskustelu pöydässä oli pinnalta leppoisaa huulenheittoa ,jonkun uskaltauduttua jopa utelemaan Mannelta Kakola-ajoista ja karhukopeista,johon kuningas oli vastannut,ettei toista kertaa vierailisi laitoksessa,koska oli oppinut kiroilemaan siellä.Poseissa oppii vain huonoille tavoille.Positiivisena puolena Manne oli sanonut Kakolasta,että oli oppinut syömään siellä haarukalla ja veitsellä.Yhden ruokalusikan keittiön tiskipaljusta hän oli takavarikoinut mahdollista pakoa silmällä pitäen sellin tiilimuurin saumalaastin kaivamiseksi.
Pakoyritys ja tiiliseinään kaivettu tunnelin teko oli jäänykin kesken,kun hovioikeus oli puolittanut hänen kakkuaan taponyrityksestä hätävarjelun liioitteluun.
Se pöytätavoista.
Pöydässä kaupungin ilmaisjakelulehteä lukeva Breilinin poika oli huudahtanut aivan toisesta asiasta väliin,kuultuaan jo sadannen kerran Mannen kokemuksista:
--Hei..täss lehres lukee,ett Marion Morrison on kualnu keuhkosyäppään 72-vuotiaana!
--Se ol syntyny kahreskymmenes päivä toukokuut vuan nollaseittemän...!
--Kualinpäiv ol kesäkuun yhreksäs 1979 eli melkkes viikko sitte..
Lukijan vieressä istuva avokaulainen ja klanipäinen neitonen puuhelmistä kaulanauhaansa lakkakynsillä räpistellen oli lisännyt:
--Emmää ol tiänny,ett Marion olis olnu niin vanh...viäl se laulos viime kesän Esakalio laval...?!
--Kyl aik menee noppiast..et Marionki...?!
--Eisse Marion mikkä naine olnu....!
--Emmää puhunu Runkin Marionist...se ol se John Wayne..se länkkärivilmie sankari..
--Eksää Sirre tajuu,ett kaikil hollyvootilaisil näyttelijöil on keksity nimet!
--Toi Manneki kastetoristukses varmaan on Manueli.
--Sen espanjalaissyntyne faija ol kolkytluvul Hesas Kestilän raflas kokkin..
--Mannen muari ol samas raflas kyypparin,mut vaihto nimes takaste tyttönimeks, ku Mannen faija karkas meril yhren kuupalaise sampatanssijattare peräs..
Yhdestä nyrkiniskusta lehdenlukija makasi selällään lattialla, puupinnatuolin särjyttyä hellapuiksi.
Mannen ankkuritatuoitu käsi oli jälleen puhunut.
Wayne and Mitchum in Eldorado.
Juhart. 2004.
Lähtisen Pena oli herännyt naulakolta portsarinunestaan ja juossut pöytään ihmettelemään,mitä oli tapahtunut.
Kaikki pöydässä istujat olivat mykkinä Mannen silmien katsellessa kutakin erikseen punareunaisina viiruina kuin viikon vanhat puukonhaavat.
Lattialta noussut ja silmäänsä kädellä suojaava uhri änkytteli anteeksipyytävästi portierille:
--Mää se taisin keikkuu vähän varomattomast tualill ja kaaruin permannoll!
--Mää kyl maksan tualin..
Pena pyysi saturaista vahingosta,mutta mies tinkasi seitsemäänkymppiin,josta portimo antoi hoville neljäkymppiä.
Kolmen paasikiven pika-ansio ovimiehelle oli bonusta,koska harvalla kesähelteellä oli päällystakkeja annettavaksi narikkaan ja monet ulosmennessään panivat kouraan epämääräisen kasan pikkukolikoita,joita oltiin pöydästä noustessa kopattu tarjoilijalle tarkoitetuiksi tipseiksi Koffin alumiinilautaselle pistetyn paragonilaskun päälle.
Manne pisti mykkäkoulusta koko pöydälle kierroksen.
Hän oli edellisviikolla lopettanut pestinsä Wallenius-Linellä Singaporesta Osloon kulkevalla Roro-aluksella ja odotteli seuraavaa pestiä heinäkuussa.
Kesäkuu menisi hauskassa putkessa,kun ei enää ollut elätettäviäkään...eikä Liisa-vaimoa.
Kaksoispojat Mikael ja Mertsi olivat lopettaneet ammattikoulun autonasentajalinjan ja palvelivat Hästö-Busön linnakesaarella tykkimiehinä syyskuulle.
Manne ja Liisa olivat eronneet viitisen vuotta aikaisemmin,kummankin erottua kastamaan surujaan eri kapakoiden karvalakkipuolille.
Liisa tosin oli kuollut edelliskesänä ilmeisesti akuuttiin alkoholimyrkytykseen ja löydetty Toijalanmäen tienhaarasta ylikasvaneen heinikon sinikellojen seasta vinettopullo työnnettynä haaroihin.
Poliisit olivat kertoneet tutkimustensa pohjalta,ettei tapaukseen ole liittynyt rikosta.
Manne oli kuitenkin epäillyt toisin ja käynyt humalassa haastamassa riitaa poliisilaitoksella tutkivalle rikosetsivä-Arskalle siitä,että poliisitransit oli pysäköity rikostutkintojen aikana risteykseen valot vilkkuen ja konstaapelit olivat mittailleet rullamittanauhalla tonttia kuin autokolarin jarrutusjäljissä ja näpsineet perämoottoricanonilla kuvia sinikelloista kuin luontokuvaajat tai lintubongarit..
Mitään todistusta väkivaltamurhasta tai raiskauksesta ei kuulema ollut löytynyt,vaan se,että Liisan veressä oli neljä kertaa sallittu määrä alkoholipromilleja veressä .
Liisa ei koskaan omistanut autoa..saatika korttia...paitsi viinakortin.
Oikeuslääkäri ei kertonut kuolinsyyraportissa oliko Liisa menehtynyt kurkusta kaadetusta pullosta vaiko siitä toisesta.
Ilmeisesti molemmista.
Vaikka nyt piti olla tuuriloman ja irroittelemisen aika, Manne oli vaipunut melankoliaan ja hänen syvältä silmäkuopista pälyilevät silmänsä olivat sumentumassa tunteenpurkauksista..
Nenä tuntui tukkoutuvan ja hän niisti sen äänekkäästi paperiservettiin sipaisemalla mustakarvaisella kämmeseljällä vetisiä silmäkulmiaan.
Manne itkii hiljaa huuliaan purren kuiskaamalla vainosti.."Liisaaa ....Liisaaa.."
Samalla hän kaatoi kolpakosta olutta mursunviiksiensä läpi siivilöimällä vaahtoa kuin kyhmyvalas planktonia.
Oudommasta näytti,että Manne oli saanut oluen kanssa tarjotuista suolapähkinöistä paloja hampaanväliin ja imenyt sekä pureskellut niitä,vaikka hän aina hermostuksissaan katkoi suuhun työntyviä viiksikarvojaan,syljeskellessän karvanpätkiä lattialle suun sivusta..
Jotkut pureskelivat taas hermostuksissaan kynsiä.
Mannen viereen istuutui lohduttamaan pöydän vastapuolella istunut klanitukkainen Salmen Sirpa,jonka korvissa kilisivät ylisuuret dubleekullatut sonninrenkaat.
Sirpan leveälahkeiset keinosamettifarkut kahisivat korkeiden korkkikiilasandaalien päällä.
--Älssää Manne nys poraa...mää hoiran sunt kun sisar hento valkone..jossää vaan hualis..
--Meill kummallaki on olnu piänt alamäkee pikkasen jarruvikasin...
--Kylsse sun Liisas ventaa sunt siäl pilven pääll,vaikk sää eläisisis satavuatiaks ast..
--Mutki potkastin ulos onnellisest avioliitostihan ilman syyt..
Pöydän vastapuolella Mannen nyrkistä silmään saanut Breilinin Jokke kivahti Sirpalle:
--Älssää Sirre Mannee lähre lohruttamma..
--Mää tiärän sun taka-ajatukses,etsää oles ettimäs vaan hyvää siippee,kun Manne perstasku pullotta viimesest tinkist ettei paskal taivu!
--Sun miähes teki kaupunkil hyvän teon,kun potkas sunt persseses ja ulos pellol kärytessäs Unton kyljest..taik päält.
--Katos nyte sun entist miästäs,kun vaurastus iha silmis!
--Se ajaa Saureist ostamallas nakumersul ja kulkkee maksitakki niskas ja huaphattu pääsäs ja italialaise patinaj jaloisas ja sen uus tiilimökki on nousemas harjaan ton Tupurimmäkke.
--Sää laskis väärä aikka ajotukses,kus jajoit perääs yhrel alkoholisoituneel varastopäälliköl pelkist kaljan pistoist.
--Nysse Unto isttuu keskkaljapaareis toiste siivel parkumas elosas,kun teevetehtaan uus johtaja Öhqvist potkas sen pellol tyämaajuapottelust...
--Älssää Manne-kulti kuuntel tota Preiliinii!
Sirpa maanitteli silittäessään lakkakyntisellä ja keinokultarannekkeisella kädellään Mannen keropäätä..
--Se on vain kare,kummää en lähteny sen fölis Rikalan valomerkin jälkkee niire mökil.
--Kuules Sirre...mää vaik kuin halusisi sun lohrutustas,niin kuiteski mullon ihan muut miäles....
--Mullon Liisaa pirun ikävä..
--Siihe ei auta ykskään Sirre eik Mirre,vaik tissii tarjottas pöyräs suaraan suuhun!
Manne vaikeroi.
--Mää olen niin kaltoin kohrellu elämässän Liisaa..olnu kare ja hakannu sitä mustaks ja punaseks..ja käyny viarais...
--Mää en mahra mittään mun kuuman veren takii!
Sirpa kuiskasi mannen korvaan:
--Kuule...mussaki on ykskahrestoist ossa mustalaisvert ja mun pappan hakkas mamma ja lapsii melkke joka viikonloppu kännipäisäs..
--Mää ole siit kohtelust muuttunu sellaseks satomasokiseks,vaikk mua haittaa sellane läppävika,et pyärryn orkuis..
Aamulla Manne heräsi kaupunginhotellin kolmannen kerroksen huoneessa kerrossiivoojan kärryjen kolinaan ja mattoimurin suhinaan.
Hän katseli viirusilmillään seinää vasten makaavaa klanipäätä,jonka toisen korvalehden nypykkä oli repeytynyt.
Kullattu korvarengas makasi vereentyneellä tyynyllä.
Huoneen pikkupöydällä seisoi tusinan verran olutpulloja ja kokolattimatolle oli kaatunut täysi tuhkakupillinen Coltin tumppeja.
Manne veti Beaversin farkkuja jalkaan ähkiessään tiukan teepaidan pujottamisessa bodatun runkonsa päälle.
Kakolassa hän oli saanut jatkuvissa selkäpunttinostossa muskelinsa,mistä hän oli ylpeä kolmen vuoden linnaralusimisestaan.
Vuoteen reunalla istuessaan hän veti jalkateristä tiukat krokotiilinnahkaiset cowboysaappaat jalkaansa väkinäisellä kitkuttelulla ja hiipi saapaankärjillä hotellihuoneen ovesta ulos käytävälle.
Reseptionissa hän maksoi laskunsa ja suuntasi kovakorkoiset askeleensa kävelysillalle ja torin poikki Röykkälänmäkeä päin.
Röykkälänmäessä hänellä oli ollut Liisan kanssa ensimmäinen kunnollinen vuokrakaksio yhdessä 50-luvun lopulla rakennetussa tiilirivitalossa.
Manne seisoi Röykkälänmäen rivitalon pihassa..
Pihan hiekkalaatikossa näkyi lasten pienoistyömaa,missä oltiin ajettu Plasto-kuorma-autolla santaa kuin oikealta soramontulta..
Erivärisiä muovilapioita oltiin pistetty santaan pystyyn ikään kuin pikkutyöläiset olisivat hävinneet lounastauolle.
Mannen silmiin tuli kuva kaksoispojistaan Mikaelista ja Mertsistä 60-luvuna alussa istumassa samassa laatikossa topattuina kurapukuihin...
Mannen silmät samentuivat.
--Toss se seisoo...Röykkälänrinne kolme Aa,miss me Liisan kans elettiin parhaimmat vuaret...
Manne puhui itsekseen.
--Muutettiin Mököistenmäje hellakammarist siihe vunnna kuuskötkolme...
Liisa
--------
Liisa oli saanut käteensä lyseosta vuoden 1958 toukokuussa keskikoulun päästötodistuksen.
Hän oli päättäjäisten jälkeen mennyt luokan muiden tyttöjen kanssa uuteen Hornin baariin,mikä sijaitsi neulomomyymälän yläkerrassa.Baarista näki koko länsikauppalan kaakaonvärisen kurajoen yli ja itäkauppalan kauppatorin.
Aivan alapuolella joenvarressa seisoi ulataksiasema,minkä puhekinsoiton pirinästä pussihousuiset ja haitarisaappaiset pirssikuskit lähtivät foordeillaan ja letukoillaan ajoon.
Istuessaan tyttöjen kanssa Turuntien puoleisessa ikkunapöydässä ja cokista pillistä imiessään Liisa seurasi, kun portaikosta astui baarin tiskille putkikaiteeseen nojaamaan nahkarotsinen ja elvislettinen lihaksikas ja tumma poika.
Tytöt tunnistivat tämän marlonbrandomaisen pojan Kjällströmin Manneksi,joka paiski duunia Helsingintien Esson rasvamontussa rasvarina.
Manne osti cokiksen ja askin Kenttiä ja istuutui taksiaseman puoleiseen päätypöytään nahkarotsiaan kahistellen
Liisa vilkuili poikaa keskustelun lomassa,jolloin yksi tyttökavereista varoitteli häntä,että Manne on tulinen luonteeltaan.
Brando and Britches. Juhart 2009
Liisa oli kaunisprofiilinen brunetti,sellainen ranskalaissuoranenäinen ja pitkävartinen suklaasilmä,joka olisi hyvin sopinut naistenlehtien mannekiiniksi.
Hän ihaili ranskalaistähtösiä.kuten Anouk Aimeeta,Catherine Deneuveä ja rakasti Edith Piafin sekä Charles Aznavourin chansoneja.
Miesihanteena hänellä olivat Yves Montand sekä Jean-Paul Belmondo.
Mannessa hän näki jotain belmondomaista revanssia ja jännittävää holtittomuutta,nähtyään Bio-Jännässä tämän A bout de Souffle-kuvan.(Hengästynyt)
Belmondo pikkukonnana osasi hänen mielstään härnätä poliiseja oikein viekkaasti ja olisi itsekin mielessään tehnyt samalla lailla,koska hänen oma isänsä palveli kauppalan poliisikonttorissa ylikonstaapelina.
Liisan isä tunnettiin kovakouraisena poliisina,jonka nyrkkejä hän ja äiti joutuivat väistelemään kotona.isän saatua ryypyn päälle viikonloppuisin..kuulema työpaineittensa takia.
Kotona Liisan mieli lensi matkagrammarin soidessa Pariisin varpusen Piafin "Pariisin taivaan alle" (le Ciel de Paris) ja Belmodon viereen valkoisen varastetun Oldsmobile-avoauton punaiselle nahkasohvalle,santarmien ajaessa sirrat vinkuen perässä mustavalkoisilla Traction Avant-poliisicitroeneilla.
Hän halusi olla jännityksessä mukana lyhyttukkaisena amerikkalaisena Anne Seberginä ja poltella Jean-Paulin sytyttämää vahvaa Gauloisea,mikä maistui alkuhenkosissa Pernodilta ja Hermesin Lotion Apres Rasage-partavedeltä.
Old Spice-jätkiä ja Clan-piipputupakkaa dollaripiipussa polttelevia kundeja Liisa piti liian tylsinä.
Seberg ja Belmondo
Liisan kovanyrkkisen isän vastanäyttelijänä perhedraamassa Liisan Laila-äiti kannusti tyttöänsä haaveilemaan,koska itsekin nuorena oli haaveillut näyttelijättäreksi,kunnes tapasi Lennunsa kauppalan urheilukentän jääpallomatsissa välirauhan aikana v. 1941 talvella Mököistenmäen kupeessa.
Lennu pelasi silloin laitahyökkääjänä.
Matsin jälkeen Laila oli hiihtohousuissaan ja monoissaan liukastellut Perniönmäessä suunnatessaan kotiinsa Inkerinkadulle,kun Lennu oli kiilannut hänet pyörällään hankeen aivan rapatun muuntajarakennuksen lähellä.
Lennulla oli kuulema alamäessä hävinneet jarrut polkufillarista.
Siitä onnettomuudesta se Lailan ja Lennun kotidraama sai alkunsa ketjunrasvassa ja lumiporossa.
Lennu kuitenkin joutui palaamaan lomiltaan poliisiopistoon samalla viikolla,mutta kirjeenvaihdon pari aloitti välittömästi.
Liisan imiessä pohjia cokispullosta,Manne kulki pöydän ohi nahkarotsissaan,jonka olkatoppaukset tekivät hartiat yhtä leveiksi kuin Johnny Weismüllerin Tarzanilla.
Manne oli iskenyt silmää Liisalle ja ohimennen sanonut.."Mitäs mimmi!?...kolistellessaan mokkanahkaisilla läskipohjakengillään rappusia alas kadulle.
Liisa katseli alas ikkunasta kadulle,missä Manne polkaisi käyntiin tummanpunaisen Trumpan (Triumph) ihkasamanlaisen kuin Brandolla...ja Manne hävisi sillan yli kaasutellessaan KOP:in pankin kulman taakse.
Liisasta Trumpan pakareista kuului miehekäs ääni toisin kuin muista kauppalan viininpunaisista ja kaksitahtisista sekä sätkättävistä Jawoista.
Liisan toinen idoli James Dean ajoi omituista kyllä Jawaa vapaa-aikoinaan,mutta siitä huolimatta kummatkin modarit osasivat mumista valkokankaalla seksikkäästi käsittämätöntä jenkkislangia samalla tavalla New Yorkin Greenwichissä koulutettuina metodinäyttelijöinä .
Dean kyllä piti enemmän Porscheista ja kuolikin Porsche Spyderillaan v. 1956 ihan Jättiläisen (Giant) filmaamisen jälkeen.
Dean ja Spyder
Juhart 2004
Liisasta Deanin karsatavissa ja likinäköisissä silmissä oli jotain,joka sai kaikkien tyttöjen äidintunteet heräämään ja hän itsekin oli Kirja-Aitasta ostanut pienen muovisen kuvaraamin,mihin hän oli Elokuva-aitasta leikannut Deanin kuvan.
Sitä hän piti aina mukanaan käsilaukussaan tai James-dongareidensa takataskussa.
Wirmanin Sisko oli pöydässä sanonut Mannesta:
--Sillon iha Trumppa..katos kundii...eise ol mittää jawasakkii eik sen letis ollu pisaraakaa prylkreemii..
--Se näytti niin makjalt,et olis tehny miäli nuokasta sitä kun tikkunekkuu...
--Mitässää sit tekisis,kun se panee sunt paksuks sill tikkunekullas?
Liisa kiusasi.
--Äläsää Lissu hajota mun haavekuvaan..
--Mää panisisin sen foton Rock Hudsonin kuvan kans kukkaroon jameksien takafikkaan,ett olsisiva lähempän mun aarrettan.
Sisko vinoili.
--Molemmis on sellast makjat ja makneettist vetovoimaa!
Kappalainen oli istumassa työpöytänsä ääressa syvissä mietteissä. Lauantai-iltapäivän auringonsäteet lämmittivät erkkeri-ikkunasta papinniskaan,vaikka sälekaihtimien takana huurtunut lämpömittari näytti 21-astetta pakkasta. Katsellessaan vaaleanvihreän Hermes-matkakirjoituskoneen tabulaattorille rullattua tyhjää paperia,kappalaisen mieli oli sekava. Hän oli juuri noussut sohvalta ruokanokosilta ja pannut Rukajärven pahkaisen sotamuistotuhkakuppinsa sivupöydälle.Sitten hän oli kierrellyt ympyrää huoneen nukkamatolla kuin häkitetty vanha leijona ja istuutunut pöydän ääreen miettimään huomisen sunnuntainsaarnan tekstiä. Hän oli jälleen uudestaan herännyt painajaisistaan Jatkosodan tykistökeskityksestä. Saman tapahtuman hän oli käynyt satoja kertoja ja karistellessaan bostonintuhkaa kämmensyrjällään liperittömän papinpaitansa rinnuksilta ,entisen tykistönvänrikin silmissä leimahdellessa Klim Voroshilov-panssarien tykkien suuliekit. Vänrikki oli ollut silloin tykistön tulenjohtajana edustassa antamassa takana seisoville Hyppyheikki-tykeille ja maannut kiikari silmillään pienen mäennyppylän takana hangessa. Kuusikosta oli puskenut ulos neljä klimiä kaatamalla telaketjujensa alle rautukoivuja kuin sampotulitikkuja. Silloin oli ollut hengenmeno lähellä. Vänrikki oli juossut kyyryssä takaisin tykeille karttalaukun, kiikarin ja patenttinahkaisten talvisormikkaiden jäätyä hätäkässä taakse pienen katajan juurelle.
Kappalainen katseli tuoliltaan Rukajärven puista temmiraudalla kaiverrettua plakaattia aurinkoisella liljatapetilla,vilkaisten välistä vasemmalle Marskin tuimiin silmiin lasin takana ja oikealle arkkipiispa Salomiehen pyöreille sarvihankalaseille lasikehyksen keskellä. Taulujen keskellä roikkui kärsivä alpakkainen ristiinnaulittu puisella ristillä jaloissaan katolinen rukousnauha,jonka mustat helmet kiilsivät kuin mustikat timotein korressa.
--Ai ne koivut siellä niitynreunassa?! Kappalaisella välähti. --Ensiviikollahan on se luonnonsuojeluviikko...ja taidanpa panna jutunaihetta oikein metsästä? --En minä mistään menninkäisistä enkä metsänpeikoista lähde saarnailemaan,mutta ihan oikeasta metsänsuojelusta,jota nykyään puolustetaan silmittömän puunkaadon nimissä metsänperkaukseksi., --Vihreä nuoriso se kahlitsee itsenä petäjien runkoihin kettingeillä koko luonnonraiskausta vastaan ilmaisemalla. --Se valtio silti panee leimaajan heti tontille,jos jonkun isännän tarvitsisi kaataa pari kituvaa mäntyä ja sahauttaa ne navetan vuorilaudoiksi --Minä kyllä partiolaisena osaan puhua luonnon puolesta!
Kappalainen kiersi tabulaattoria ja ryhtyi naputtamaan verkkaasti,välillä tuumien,alkaessaan vertailemaan Raamatun teksteillä luonnonsuojeluasiaa..Kirjoittamista haittasivat papinpaidan kultadubleiset Lions-kalvosimet,jotka hän irroitti ja asetti eteensä messinkisen Romulus ja Reemus-pienoissusipatsaan jalkoihin. Kalvosimet olivat kopisseet ikävästi koneen nakutuksessa.
Romulus ja Remus
--Niin..se on piinaviikkokin tulossa.. --Kristuskin oli silloin sanonut seuraajilleen,että hän tulisi tapetuksi- --Opetuslapset olivat tulleet Messiaan kanssa kaupunkiin,sinne Jerusalemiin juhlimaan.. --Taisipa niillä olla sellaiset maailman ensimmäiset herättäjäjuhlat!? ..He olivat vietelleet iltaa ystäviensä luona laitakaupungilla niinkuin turvatoimien takia..ja ehkä myös senkin takia,että se oli halvempaa... --Sitten niiden piti palata keskustaan aamulla. --Oli aikaista ja kylmää ja Jeesuksella kalvoi mahassa nälkä.. --Hän asteli opetuslastensa kanssa keskellä tietä ja näki viikunapuun. --Nälkäisenä hän ei nähnyt puussa yhtään hedelmää ...ja kirosi puun. --"Ole hedelmätön ikuisesti!" --Tämä oli huutanut.. --"Ja iltaan mennessä olet kuollut! --Kumma kun koko maailman kristinuskon perustaja kiersi yhden viikunapuun ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa? --Mutta kaiketi sillä oli joku pyhempikin tarkoitus,että kuivat karahkat menee karsintaan ja kierrätykseen.. -Ihankuin nytkin metsänperkuussa... -Puusta,joskin Eedenin puutarhan omenapuusta ne Aatami ja Eevakin olivat vetäisseet häpysuojansa alastomuutensa verhoamiseen.. --Omenapuu oli antanut niille ravintoa ja vaatetusta ja vasta paratiisista karkoitettuna ne äkkäsivät alastomuutensa.
--Monet teologit ja muut oppineet epäilevät,ettei sitä koko Jeesuksen viikunapuujuttua ole koskaan tapahtunut,vaikka Matteus ja Markus evankeliumeissaan olivat todistelleet tapauksen. --Monet katsovat sitä vertaukseksi. Vertaus mistä? --Ettäkö siitä,että Jeesus poti melkein samanlaisista psyykkisistä paineista kuin muutkin ihmiset? --Ehkäpä hän olisi halunnut näyttää uskonsa voiman opetuslapsilleen?
--Markus kyllä oli kirjoittanut tapauksen muistiin..ja hän oli luntannut sitä Matteukselta omalla versiollaan. --Jos ottaisi asian puun kannalta,niin eikö kirous tuntunut epäreilulta? --Mennä nyt kiroamaan yhtä yksin tienvarressa seisovaa puunkarhkaa?
1962 Pitkä Boston
--E--ei..tästä saarnasta taida tulla mitään,kun oikein alkaa tutkimaan tekstiä syvemmin? Kappalainen huokaisi avaamalla hopeaisen tupakkalaatikonsa ja sytyttämällä pikku-Bostonin pajuholkkiin. Nojaillessaan taaksepäin ja kiikkumalla tuolissaan hän katseli savukiehkuroiden imeytyvän haalistuneen harmaille verhoille kuin vieraan hengen imeminä ,ikään kuin ne haluaisivat kuolla sekundäärisestä savusta roikuttuaan melkoisen tovin haalistuneilla Fleur de Lis-ikkunaverhoilla,jotka vuodesta 1949 olivat roikkuneet erkkeri-ikkunassa,kun papinpesue oli muuttanut lounaissuomalaiseen savikauppalaan Viitasaarelta. Viitasaarella ne olivat verhonneet vehreänvärikkäinä apupapin työhuoneen ikkunoita,mihin kirkkaat Keiteleen aallot olivat välkkyneet hopeisina. Hän oli miettimässä Raamatun epäreilua tekstiä: --Minulla taitaa olla sittenkin sellaiset epäilevän Tuomaan tai sellaiset seurakunnan risupartaisen sosdemaripastorin Luikun aivot.. --En kyllä ole mikään palkkapappi,vaan pesunkestävä herännäispappi,joka osaa kyllä erotella jyvät akanoista! --Körttiläiskodissa olen syntynyt enkä katso näillä näkyvmllä ja vaatimattomalla papinpalkallani pääseväni minkäänlaiseen linnaan..jollei minua sitten valita kokoomuksen kansanedustajaksi.. --Pyhällä Maallakin olen kyllä käynyt vuoden 1961 syksyllä ja tuo toorakin seitsenhaarakynttelikön kanssa kirjahyllyssä on sieltä..eikä sinäkään vuonna viikunapuut kantaneet hedelmää.. --Viljelijät kibbutseissa silloin olivat kiireisiä aseillaan hyökkääviä Al Falehin palestiinalaississien torjumisessa,että ihan maanviljelyä haittasi.
--Markuskin oli kirjoittanut,"ettei ollut vielä viikunan aikaa" evankeliumissaan,ja vaikka olisikin ollut,niin puu tönötti maantien varressa pölyssä ja saateessa. --Tuhansia kulkijoita ohitti sen päivittäin. --Ei se Jeesus tainnut olla paikalla puun ensimmäinenä hoksaajana! --Ehkäpä häntä aikaisemmat kulkijat olivat repineet viikunat koppiinsa ja vasuihinsa..? --Ja vaikka puu oli hedelmätön,niin olisi se Jeesus voinut jättää sen puun rauhaan!
--Aatamin ja Eevan tapauksessa omenapuulla oli keskeinen asema,vaikka se käärme näytteli pääosaa. --Tämäkin tapaus on vertauskuvallinen... --Raamatussa puita ollaan käytetty monessa vertauksessa. Psalmeissakin puu könöttää oikeudenmukaisuuden symboolina joenpenkalla antamassa hedelmää joka sadokorjuun aikana.
--Ja mitä siihen Jeremiaan tulee,niin Herra oli kerran sanonut sille,että sinä olet vihreä hedelmällinen oliivipuu. --"Mutta ajat ovat muuttuneet",,profeetta oli vastannut. --Puu oli muuttunut ruskeaksi,hedelmien ollessa syömäkelvottomia. --Jumalan viha oli puhaltanut vihansa henkeä siihen ja pyörremyrskyn jyrinää oli kuultu,oksien syttyessä palamaan,jolloin puu kuoli. --Loppu..finito!
--Ankara tuomari se Herra on meidän luterilaisessa kirkossamme! --Mutta kansankin pitäisi ymmärtää,että uskonasiat mallaa samalla tavalla kirkossa kuin armeijassa...pienessä diktatuurissa. --Ei sitä voi tulkata aina kirkkokansalle merkityksiä kaikista sodista,nälänhädistä ja luonnonmullistuksista...että mikä niihin lienee ollut syynä.. --Olen yrittänyt puhua Sanan kuulijoille,että se oli sellainen Herran tahto rangaistukseksi siitä,että synnissä ja sivettömyydessä ollaan vehkoiltu. --Mutta millä ilveellä sen Herran pitää rankaista kaikilla luonnonmullistuksilla ja rutoilla? --Kaipa sillä on sellainen salainen agendansa nykymaailmassakin väestöräjähdyksen ryöstäydyttyä käsistä? --Sillä menolla tulee harvennusta jossain Intiassakin,missä miljardi köyhää asuu ja nukkuu kaduilla. --Harvennetaanhan seurakunnan juurikasmaalla rikkaruohot ja kivuliaat naatinvarret sivuun.
--Käypi siinä kuin pikkukossille,joka oli pihistänyt äitinsä neppikukkarosta viisikymmentä penniä ja saanut palkakseen tukkapöllyä. --Poika oli kyläraitilla liukastunut lehmänjätökseen ja kaatunut nenällensä. Mahallaan tämä oli katsonut pilvitaivaalle ja sanonut: --Oon rangaistukseni saanut,mutta pitääkös siitä vielä töniä?!.
--Ajatteleppa asiaa! Kappalainen hihkaisi, --Juudean profeetan puu oli alkanut kasvaa hyvin? --Se oli arvokas ja hedelmällinen puu. --Kuitenkin ajan mittaan se oli alkanut menettää elinvoimaansa ja tarkoitustaan. --Näinhän yleensä tapahtuu monissa instituutioissakin ja Juudean maassakin oli mennyt jotain pahasti vinoon.. --Jeremiaan mukaan Juudean puu oli päätynyt käyttökelvottomaksi kuin lahotautisena ja ruttovikaisena saamalla kaatotuomion Herralta.. --Syöväthän ne lehtikirvatkin koivuja salaattinaan ja mäntypistiäiset neulasia kuin kiinalaiset puikoillaan riisiä.
Pappilan Mäntyrinne-
kesäpaikka
talvella
--Muuallakin kirjallisuudessa ollaan ilmaistu vertauskuvia puista. --Se Linnakin Tuntemattomassa alikersantti Lahtisen suulla oli lausunut,että oli paska reissu,mutta tuli sekin tehtyä ja että toivottavasti Suomen herrat ei toista kertaa löisi päätänsä Karjalan mäntyyn. --Minä veistätin yhdellä tykkimiehellä Rukajärven ärräplakaatin Karjalan kelosta.. --Kotimaamme on maailmalla tunnettu katajaisesta kansastaan,joka nälkävuosina pani pettua ruisjauhojen sekaan,että jotensakin pysyisivät rieskan syrjässä. --Oli sillä Herralla jotain johdatusta siellä synnyinkaupungissani Iidensalmella,missä isä nikkaroi mäntylaudasta kistejä ruumisarkkuliikkeelle,jota vainaat saivat haistella männynpihkaa viimeisellä vuoteellaan. --Metsästä se meidän katajainen kansa on lähtöisin ja metsään se aina halajaapi.
1920-luku Sandelsinkatu
Iisalmessa
--Iisalmessa niillä Sandelsinkadun Laineen naapurinpojilla ja Sannan sukulaispojilla taas meni heikommin kuin meillä.vaikka yhdessä Kauppisten puodin takaovella kerjättiin "kuivoo leipee" --Edvinillä lähti elämä petraamaan siitä Tuntemattomasta ja Seitsemän veljeksen lukkarista ja nyt asuu laveasti sikari suussaan linnassaan --Hyvin se nuoremapana Iisalmen yhteislyseossa nenänasaalillaan esitti koulunäyttämöllä sitä lukkarin osaa ja olisi varmana ollut ura edessä hyvänä saarnamiehenä.
Kappalainen näpäytti peukalollaan Bostonin tumpin pajuholkista tuhkakuppiin alkaessaan keskittymään päivän tekstiin: --Meni kai aatokset hakoteille.. Työhuoneen ovi aukesi kappalaiskan astuessa läskärit lintallaan sisään.. Kappalaisen rouva oli pukeutunut ruskeaan mokkatakkiin ja tummanvihreään samettiturbaanihattuun. Rouva tokaisi: --Olen menossa tuonne Irjan luokse kyläilemään kun se on vuoteen omana loukattuaan lonkkansa. --Ajattelin auttaa huushollinpidossa. --Lihamurekkeen voit ottaa uunista ja jakkupotut ovat kattilassa hellan päällä. --Noh..nähdään iltasella.. Ovi sulkeutui kappalaiskan lyötyä rivakasti portaikon lasi-ikkunaisen oven kiinni,portaiden naristessa tukevien jalkojen astunnasta..
--Onpahan siinä meillä kahden huushollin pitoa,kun emäntä käy piikomassa "Nullien" voimistelulehtorin ja kaupunginarkkitehdin kotkanpesässä Lukkarmäen alppitalossa? Kappalainen tuhahteli. --Se Irja pitää Sannaa pikkurillinsä ympärillä,että kotona huushollityöt jäävät sivuun ja pesue kasvattamatta. --Kun kesä tulee,niin ne vannataunusfarmarilla ajavat meidän kesämökin vastarantaan tööttäämään hakijaa ja viettävät ilmaiseksi Sannan passaamana koko heinäkuun..
'Nullien vannataunus.. Juhart 2011
--Itse en kyllä jaksa katsella yhden paksun voimistelulehtorin komennusta ja yksijalkaisen lederhosearkkitehdin kuppelointia ..tai kuunnella lehtorin kasvatusopista sekä arkkitehdin keräämistä peipposten ja västäräkkien munista. --Niiden mielestä pappilan pesue on saanut elää vapaasti kuin vasikat kaurapellossa ilman mitään kasvatusta.
..Niin..se päivän teksti.. Kappalainen käänsi hihansuita rullalle ja siirsi kalvosimennapit pronssisuden jaloista Pointersin piipputupakkapöntön päälle. Lionsin sinipohjaiset leijonat sopivat paremmin laivastonsinisen peltipurkin kanssa. --Jeremian kirjan kirjoittaja..kuka se lienee oli...on nähtävästi kasannut yhteen kaksi kirjoitusta.. --Kummassakaan ei ole mitään muuta yhteistä kuin.,että puuta käsitellään kuvauksellisesti... --Yksi puu kuvaa Jeremiaa ja toinen Juudeaa.. --Jeremia sattui olemaan sellainen eettinen mies,joka halusi johdattaa epäoikeudenmukaisen kansan oikealle tielle ja panna kaikki likoon sen kulttuurin pelastamiseksi. --Kuitenkin hänen aikalaisensa,jopa oma perheensäkin vihasivat häntä sanomalla: --"Meidän pitäisi tappaa hänet...ja maailma kyllä unohtaisi mokoman... --Kaadetaan puu!"
--Tällä tavoin saadaan kuva siitä puunkaatovimmasta,mikä kotimaassamme on vallalla,että puutavaraakin pitää uittaa Saimaan kanavan kautta Venäjältä,vuosisataiselta viholliseltamme,kun omat metsät ollaan kaadettu. --Siinä samalla tuhotaan myös metsästä elantonsa saavat ja aiheutetaan ekologista katastrofia,missä päädyttäisiin Aasian tapaisiin tulviin ja maanvyörymiin. --Psalmin kirjoittaja on taas ollut aika optimistinen kuvaillessaan oikeudenmukaisuutta tuulenviemään syksynlehteen.
--Jos Jeesus oli tai ei ollut kironnut viikunapuuta Matteuksen ja Markuksen mukaan ,niin alkukirkko kyllä oli hyväksynyt vertauksen ja uskon vahvasti,että ensimmäiset kirkonmiehet tajusivat sen. --Kristuskin aloitti saarnamiehenä pikkupoikana isänsä temppelissä. --Johannes Kastajankin hän kastoi,vaikka mies pitkätukkaisena ja pesemättömänä hippinä pani hanttiin koko pesuajatukselle Jordanissa.. --Nasarettilainen oli nähnyt sen käkkärätukan alla jotain profeettamaista,vaikka mies näytti pitkässä kuontalossaan ja rääsyissään intialaiselta pyhältä mieheltä tai nykyajan hipiltä,jolla aina pääkopan alla suitsukkeista pyyhkii hyvin pienissä meditaatioissa. --Jeesukselle Johannes oli viimeinen elävä lehti Juudean kuihtuvassa viikunapuussa.
..Ja jos seurakuntalaiset epäilevät,että viikunapuu esittää kuollutta uskontoa taikka sairasta esivaltaa ,niin katsokaa viikunapuukertomukseen liittyvää tapahtumaketjua! --Markuksen evankeliumin perään tuli se temppelin siivousurakka ja rahanvaihtajien ulosheitto --Ja sitä seurasivat ne läksyt siitä kuihtuneesta viikunapuusta eli opetukset uuden uskonnon perustamisesta. --Usko Herraasi äläkä rukoile,ellet osaa antaa anteeksi! --Toisinsanoen..rakasta Herraasi sekä kanssaihmistäsi!
--Minullakin papinvirassani on ollut joskus vaikeata seurata tätä Herran käskyä kirkon kalkittujen seinien sisälläkin. --Usean saarnan aikana minut on keskeyttänyt eräs seurakuntaan kuuluva lahkolaismielinen mies kommenteillaan.. --Hän on kirkonpenkistä noussut moittimaan teksitini sisällöstä. --Hänen mielestä Raamatun doktriinit pitäisi ottaa sananmukaisesti,vaikka olen useaan otteeseen kertonut kirjan sisältävän vertauskuvia,kuten viikunapuusta. --Jos me pidetään pyhää kirjaa jonkinlaisena korjausoppaana ja käsikirjana sanamukaisesti,niin silloin rakennettaisiin osista oikea ilmestyskirjan peto.. --Tällä tavoin on äitikirkon kylkeen syntynyt pyhän avioliiton ulkopuolelle äpäriä,ettei muori enää pysty laskemaan katrastaan edes kahden käden sormilla --Alakoulun helmitaulustakaan ei siihen ole apua.. --Jokaisella on oma vapautensa tulkita Raamattua,mutta järki pitää pitää kädessä! --Näin minunkin pitäisi rakastaa epäröivää Tuomastakin kirkonpenkissä,vaikka kumpaistenkin mielipiteet seilaavat ristireimarin molemmilta puolilta Kihdin selällä..
--Vertaukseni viikunapuuhun viittaa meihin seurakuntalaisiin,joina olemme päästäneet kirkon jonkinmoiseen anarkian tilaan. --Me ydinseurakuntalaisina katsomme vinoon sellaisia kirkkoon tulijoita,jotka eivät sovi mustien pyhäkolttujen ja -teryleenien sekaan. --Viereen kirkonpenkille voi istahtaa risupartainen ja pesemätön kulkuri taikka yksijalkainen halvalta viiniltä haiskahtava invaliidi kainalosauvoineen. --Nämä ovat niitä kuihtuneita viikunanpuun lehtiä,joista evankeliumeissa mainitaan. --Me taas katsomme,etteivät nämä ole oikeutettuja kuuntelemaan Herran sanaa kirkkolaivan puunatuilta penkeiltä. --Saamme olla varovaisia arvostellessamme jumalankieltäjiä,tulisilmäisiä lahkolaissaarnaajia taikka kapealta tieltä pudonneita onnettomia,aseistakieltäytyjiä vankiloissa tai hallitusta äänekkäästi arvostelevia taistolaisa. --Nämä edustavat viikunapuun lehtien revittujä ruotuja. --Jokainen kantakoon omat hedelmänsä! --Paljas ja revitty viikunapuu sekä se Raamatun tuhottu sekä ryöstetty viinitarha tuo kuolemantuomion.
--Eräs vanhempi seurakuntalaisemme ja ahkera kirkossa käyvä vanharouva tuomitsi kerran Limpopolta vieraaksi kutsutun mustan saarnamiehen kirkossamme. --Leskirouvan sukulainen oli työssä yhdellä Limpopon lähetysasemalla ja tekemässä laupeudentöitä nalkäisille sekä vaatteettomille. --Rouva oli kysäissyt saarnamieheltä luterilaisen kirkon hyvästä lähetystyöstä,jolloin saarnamies oli vastannut,että rikkaat valtiot olivat tulleet ryöstämään ja hyväksikäyttämään köyhää maata,tekemällä sen vielä köyhemmäksi. Vanharouva suuttui saarnamiehelle ja haukkui tätä pikimustaksi pakanaksi.
--Tästä meidän pitäsi oppia,ettemme menisi haukkumaan väärää puuta. --Saarnamiehellä oli omat kriteerinsä ja motiivinsa mielenilmaukseensa,minkä pohjalta paistaa totuuttakin. --Itsekin olen sitä mieltä ettemme enää keräisi vaaterahaa Limpopon vaatteettomille,koska nämä ovat vuosituhansien historiansa ajan kulkeneet pelkissä lannevaatteissa. --Ja kolehtihaavitkin ovat puolillaan nappeja. --Varat pitäisi ohjata nälänhädän poistamiseen ,koulu- sekä ammatinopetustyön parantamiseen,missä välikädet ja kilpailevat kehitysapujärjestöt eivät kahmisi välirahoja organisaatioidensa pumppaamiseen.
--Maailmamme ensimmäiset asukkaat Aatami ja Eeva pukeutuivat maailman alkupäivinä vain viikunanlehtiin kuten limpopolaiset mustat.. Olivatko Aatami ja Eeva mustaihosia..on taas toinen kysymys.
Maukka heräsi aamulla herätyskellon pirinään.
Hän heitti kellon äkäisenä pallin päältä hetekan alle,missä se jatkoi soittoaan emalipottaa vasten.
Maukka katsoi tihrusilmin tyynyllä makaavaa kikkarapäätä,jonka valkoisista rintsikoista pisti ulos punainen nänninpää.
Hän jäi seuraamaan Sirkan uniapneista ja katkoilevaa hengitystä,mahan alustan keisarileikkausarven noustessa ja laskiessa kuin Vesuviuksen punainen laavapalko tulivuoren rinteellä.
Katsellessaan Maukalla alkoi koveta hyvoneissa,mikä pani hänet juoksemaan punaisissa froteesukissa pesukomeroon,missä hän veitsenterällä raapivista vatsakrampeista tyhjensi edellispäivän jokirantamenyynsä ja Eilan-baarin karjalat kurkustaan,
Vesilukon ulossa näkyi veripisaroita..
Yöllä hän oli herännyt painajaiseen,missä Ypäjän pappi oli kynäveitsellä viiltämässä hänen vatsaansa auki ja vetänyt suolia haavasta ulos kuin siskonmakkaroita..
Silmänsä aukaistuaan kauhukuvasta Maukka oli luullut vielä hukkuneensa katsoessaan makuukamarin välikaton kuuppalamppua veden alta.
Hän oli hikoillut yöllä silmäkuoppansa täyteen.
Maukka palasi hetekalle tarpeiltaan kahmaisemalla kyyryssä petin alta vajaan Sorbus-pullon ja kippasi pitkän kulauksen hapokkaaseen kurkkuunsa.
Yritellessään herätellä Sirpaa nainen vain örisi suupielistään jotain epäselvää nukkuvan lingoa ,sylkikuplien paukkuessa suupielissä kuin jenkkipurkka.
--Hei Sirpa--ottaisiksää sorpust naamariis,ett herääs uutteen ihanaan huameneen kute Johny Liipkintiki laulaa, ett rakkain--pani viärelläin....!?
Maukka huusi petikaverilleen,joka hetkessä heräsi silmät ummessa istumaan ja koppaamaan pullon suulleen.
--Mää tiäsin ett viina sunt saa hereill kertalaakist?
Maukka irvisteli kellertävien hampaannysiensä välistä.
--Ollaaksme naitu viime yän?
Sirpa kysäisi vielä silmät ummessa.
--Mää en muist mittäs..mut voiskyl olla ettme ollaan...
Maukka vastasi epäröiden ikään kuin syytettynä väkisinmakaamisesta.
--No..eisse mittää vaik oltais..
--Sää oles olnu niin kultane koko ehttoon,ett kultapojun olsis piränt saara jotta makjamppa palkkiokses..
Sirpa vastasi pyyhkiessään sorbusta ja sylkeä kämmensivullaan suupielistään.
--Als pann puuterii kuanosas ja käi pesemäs naamaris kommutis?
--Meirä piräs olla matkal varti sisäss!
Maukka kehoitti Sirpaa mairea ilme kasvoillaan
Mersun johtotähti osoitti Halikon suoralla Turkuun.
Maukka räpläili pähkinäpuisen kojelaudan blaukkariradion luunvärisistä näppäimistä sävelradiota.
--Ei perkkel täst vanhast toosast saa ulos ku mettärariot!
Maukka melskasi saatuaan vihdoin ulanapista sävelradion soimaan.
Takaikkunan nyökkäävän bokserilelun molemmilta puolilta rämisi pehkaantuneista kaiuttimista rääpivää Irwinin Ryysyrantaa.
Sirpa vieressä raapi harvapiikkisellä kammallaan afrokikkaratukkaansa ja kysäisi Maukalta:
--Oleksää saanu korttis kuivumast?
--Joo..kylmää..mut eisse haitannu munt kuivumas ollesas mun ajoo,kunnei mul olnu mittä nelipyäräst all ku mun mamman fillari,mihi mää olis tarvinnu apupyärät...
--Viimese ajon mää tein Örön saarel patterin sammalevihriäl valmetil laivaranna ja töpinän välill..eik siäl kukka kysyny korttii..
--Meirä vääpelki ajo piikkinokkamossee kännis pitki kiinalaiste tekemii mukulakiviraitei,ett mossen ove vain paukkus sukkanauhoil kiinnitettyn..
Itko ja vääpelin piikkinokkamosse. Juhart 2011.
--Armeijas mää ajoin rattorikortinkin!
Sirpa avasi valkoisen lakkakernilaukun polviensa välistä pannessaan kamman sisään, vetäisemällä samalla kaulasta ulos kirkkaan kossupullon.
--Tässon meirä ponuslasi reisul kosk BP:n mittarilt saa ilmatteks tairelasin kahrenkympin tankkauksest!
Sirpa huudahti koskettamalla pullonpohjaa kummallakin kyynärpäällä ja kiersi korkin tutulla kuudella naksauksella auki..
--Tempun opin muutes Tapsalt mun äksält eli entiselt äijält!
Sirpan ottaessa pitkän siivun pullosta Maukka kysäisi:
Antasiksää kuskill pikkaset ku käret ruppee vispaamaa täss luunvärises ratis?
Piikkiön keskustassa parin pullossa oli vain pohjat jäljellä kummankin laulaessa duona Pettäjän tietä.
Eräällä mäennyppylällä Sirpa lauloi Maukalle punakyntisten sormien rummutellessa kuskin herännyttä sepalusta..."Antaa mennä kun on alamäki vaan!"
Mersu oli samalla melkein törmätä yhden traktorin peräkärryn perään Maukan ohittaessa sen bussipysäkkilevennyksen kautta.
Maukan silmissä oli alkanut sumeta senkin lisäksi,että hänen taittovikaisissa silmäpupilleissa kellui vilkaasti kroolaavia pöpöjä kuin Kokkilan uimalaitoksen rannassa kesälomien aikaan..
Turkuun saavuttuaan Maukka pääsi täpäriä yhteentörmäyksiä vältellen Sirkkalankadun puutalo-osoitteeseen.
Sirpa horjui autosta kadunreunalle kääntymällä nojaamaan autonikkunaan ja sanomaan:
--Kussä ole saanus fiudes peril,nii tul taksil ja piretää oikke pirskeet..
--Tosson muute sul eilise Turunsanomat,jos tekis miäl lukkee viimese lotto-ja veikkausnumerot?
Sirpa jatkoi tyrkkäämällä lehden ikkunasta etupenkillä lyödessään samassa otsansa ovipeiliin.
Maukka oli etsimässä autotrokarin osoitetta Kupittaan jalkapallokentän kulmilla ,kun rattiväsymys alkoi haitata kiertelyä.
Yhdessä kadunkulmassa hän oli tehnyt liian jyrkän käännöksen,jolloin mersun tähtikapseli oli pyörinyt ufomaisesti vinkuen Teboilin huoltoasmean diiselipumpulle ja pyörinyt betonikorokkeen edessä lastenhyrränä.
--Ei maar..mun piräs parkkerata johkiin ja ottaa vartin nokoset?
Maukka vakuutteli toiselle itselleen peruuttamalla yhteen puiston edustan parkkiruutuun yhdistelmäperävaunukuskin taidolla.
Puistoa vastapäätä seisoi kivikirkko ja sen vieressä kukki hautausmaa rautaristien varjossa.
Leijonarippilahjarannekellostaan hän näki kellon oleva kaksi iltapäivällä.
--Jaa..kymää voisin tsiikata täs selkiimist orotelles ne lottonumerokkin.
Maukka puhui itsekseen kaivaessaan lottonumerolapun takataskunsa lohjenneesta kernikukkarosta
Avatessaan polviensa välissä lehteä hän toisella kädellään kurkoitteli etupenkkien välisessä jalkatilassa pyörinyttä kossupulloa.
Pullossa oli sentin siivu jäljellä,jonka hän kippasi kurkkuunsa.
Etsiessään lehdestä lottoriviä hänen silmiinsä osui takasivun kuolinilmoitus:
Eino Allan Grön
s. 14.5.1934 Piispanristi
k. 23.8.1969 Kupittaa
Ikuisesti kaivaten rakasta miestä ja isää
Tellervo,Marko ja Mika
"Oon vain mato matkamies maan..!"
Hautaus pidetään 30.8. Kupittaan kirkossa klo 14.00.
--Mitä perkulat...Eikka on kualnu enk mää ole tiänny asjast mittää!
.--Siinnon menny Suamen paras tankolaulaja sit Virra Olan jälkke...se oli mun ainut itoli!
Maukka huusi järkytyksestään.
--Mutt tosa eres seissoki Kupitta kirkko ja väkee menee hautausmaal kirko sivuovest?
--Mää taisi tulla iha oikkesse aikka ja oikkesse paikka!
Maukka seurasi tihrusilmillään hautaussattoväen kulkua arkunkantajien perässä.
--Eiks tual näjy Malmsteeni Jori ja toi Linkvistin näköse Tuntemattoman lutin viärell kulkkee Mannolan Pirkko ja sit peräs Koivusen Priitta..?!
Seuratessaan kirkkoherran koossikalla heittämän hiekan putoamista arkunkannelle Maukka pudotti pullonsa jalkatilaan auton käydessä tyhjällä.
Pulloa kaivellessaan pää ratin alla hänen niskansa iski rattiautomaattivaihteeseen,jolloin vaihde napsahti drivelle.
Iskusta parkaisten hän polkaisi jalallaan kaasua,jolloin ässämersu hyppäsi parkista kadun yli ja hautausmaan avonaisesta portista sisään.
Poliisitransitin saavuttua paikalle konstaapelit katselivat suikat paljastettuina haudansyrjältä elotonta Mauri Elosta mersun jalkatilassa hautaseppele kaulassaan,blaukkariautoradion soittaessa Beatlesien Let it Be-piisiä.
Eräs pelästynyt mummo oli kuiskannut ylikonstaapeli Korpelan korvaan:
--Voi..voi kamalistuksen kauhistus kun Vehon korjaamopäällikkö Krööni sai oikke mersun lähtijäislahjakses viimesel matkalles..
Eräs lennonlasinen ja samettipukuinen pitkäletti oli takaa lisännyt.
--Rakkaus on raju rock Eino Grönin haudalla!
Syyskuun 13. päivänä seurakunnan kivikirkon hautausmaalle oli kokoontunut epämääräinen saattoväki.
Mustien lasien takaa katseli seppeleiden laskua Maukan Piri-äiti sekä punasilmäinen ja laastariotsainen Sirpa.
Rovasti Suntiola aloitti siunauspuheensa:
--Tänään meidän Maunomme on laskettu viimeiseen lepoonsa.
--Tämän nuoren miehen elämänlanka oli katkennut liian aikaisin,ehkä paremmin sanottuna oli sammunut poikki...khm..
--Mauno oli lyhyen elämänsä aikana polttanut kynttiläänsä molemmista päistä.
--Levottomuudessaan ja päämäärättömyydessään tämän elämän tie oli kulkenut mutkaisena ilman Beetlehemin tähden johdatusta.
--Mutta rakas paimenemme pitää kyllä huolen eksyneistä karitsoistaankin.
--Lainataakseni Vanhan Testamentin 21. lukua ja 17. värssyä.."Puutteen mieheksi päätyy riemun rakastaja eikä rikastu se,joka öljyä ja viiniä rakastaa".
Toppari töniskeli saattoväen takana Valkkia kylkeen kyynärpäällään kuikaamalla:
--Eisse Maukk senttä koskka öljyy juanu viinan puutteest..
--Kerran fyrkan puutteess se joi kolinaa ja setsuurileivä lävitte mont kertta tislattuu talousspriitt soittolavan takan..
Kirkkoherra jatkoi:
--Mitä meidän Maunomme elämään vielä tulee hänen valittuaan laveamman tien,olemme oppineet tänä syksyisenä päivänä,että kuolinpäivästä tuli hänelle parempi kuin syntymäpäivänsä.
--Viisaiden sydän on surutalossa ja tyhmien ilotalossa!
--Olemme löytäneet tänään viisauden,että Herramme on tehnyt ihmiset suoriksi,vaikka itse he etsivät mutkia elämänsä tieltä..
--Rukoilkaamme!
--Herran nimessä muistakaamme Luojaamme nuoruudessamme,ennenkuin pahat päivät tulevat ja olen sanova: Nämä eivät minua miellytä!
--Ennenkuin pimenee aurinko,päivänvalo ja tähdet,pilvet palajavat sateen jälkeen.
--Sinun rakkautesi on suurempi kuin viini!
Aamen!
Haudalta poituessaan alas jyrkkiä kivirappuja Toppari avasi povitaskustaan sorbuspullon korkin ja köhäisi Valkille:
--Mitässe provast tiettä rakkaurest?
--Mun romanss tyssäs lyhkässe Hurja-Helmin kanss siihe, ku kissalan poja raahasivas sen sirra-autoll kammaril.
--Se rakkaussuhre katkes ku rahottaja vietiin pahnoill..
--Otassää Valk syräme murhhese ja Maukan muistoks huikka!
Miesten perässä kuului korkokenkien kopinaa Sirpan kiirehtiessä syrjäkareessa kiviportaita alas.
--Älssää Toppar ruuvaa korkkii kiine ja ann ryyppy sureval morsmaikull!
Sirpa huudahti.
--Aissää juakse nyte tällaste ryppynaamareire peräss?
--Onks sun rima puronnu niin ales,ett vanhan potkupalloilijankin pottu kelppaa?
Toppari viisasteli..
--Ja mistsää Siri tiäsit,etmää ole voittannu viishunttii veikkauksest?
--Mää tiärä etsää haistas paperrahan korttelin pääst!
--Mää olin kerranki oikkess,vaikk Valkki vänkäs vastaan,ett Liverpuuli voitti Mantsesterin Junaitirin kaksnolla!
--Määki tykkää Liverpuulist!
Sirpa kiljahti innosta
--Eteski siit Piitlesije Paulist..
--Senkus sais petisäs,niin oikke punalakatut varppakynne irtosisivat!
--Sun Toppar varppankynne ova mustunne ja sienentynne jo aikkoi site nappulakenkie sisäss pallokentäl ikusest potkimisest!
Sirpa vinoili pullo suullaan.
--Kuule .. vippaas mul snellu!
--Mää mene huamenis Kreivi häihi..
--Se pääs Marjukan kivitalon talkkariks kun morsjan peris isältäs kaike omaisuure ainoon perillisen..
Toppari vastasi takaisin:
..Sää taisi tulla ihan kreivi aikkaa,kun mullo lompsas kaks snelmannii jäljel.
--Pyyrä silt kreivilt lissää tipentti,jos loppuva ja maks takasi lauvantain...
Valkkikin porukan hiljaisimpana uskalsi lisätä:
..Jos mää kreivin tiärän..niin kuukaures on omaisuus levitet eik frouvall ol päälpantavakskaa ku autotallist myyryn Volvon takaroiskeläppä..
::Tol provastil tulee viäl monen lavijan tiän kulkijan kuappaamine...
--Maukk sattus olemaan vast junioriliikas..jamme katotaa ittiämme veteraaneiks..
--Kene vuaro ols seuraavaks puupalttoos?
Eräänä elokuisena aamupäivänä v. 1969 Maukka oli norkoilemassa KOP-pankin vieressä sijaitsevan rapatun puistokioskin nurkilla..Kaupungin istuttamat aamukasteiset tulppaanit olivat nostamassa päitään aamuauringossa. Maukkakin nostaisi punaista ja kesakkoista päätään kello yhdeksältä yhden tolpan pilsneristä kioskin luukkujen auettua .
Pankkia oltiin purkamassa lankkuaidan takana keltaisen Åkermannin kauhatassulla ja jokainen pohjalaattaan iskevä rautatassun isku sattui Maukan ohimoissa edellisen yön kemiallisesta unesta.heränneenä.
Maukka oli edellisiltana tahallaan ottanut Pirin naistenpyörän ketjuliittimen taskuunsa äidin jouduttua kävelemään myöhässä töihin.
Pyörä nojasi nyt puistokioskin vessanseinää vasten Maukan tullessa kusiputkasta ulos teryleeniensä vetoketjua ylös vedellessään.
Hän näki Ypäjän papin,yksijalkaisen ja reppuselkäisen lyijykynäkauppiaan linkkaavan tulppaanipenkkien välisellä haravoidulla puistokäytävällä kioskia kohti.
Pappi oli omien sanojensa mukaan sotainvaliidi,mutta rannoilla tiedettiin hänen hypänneen YH:n aikana syksyllä 1939 Porin junasta ,ettei joutuisi Säkylän varuskunnan syyniin.
Sairaalassa hypystä katkenneeseen jalkaan oli tullut kuolio ja kinttu amputointiin.
Talvisodasta lähtien tämä pasifistinen entinen lahkopappisseminaarilainen oli julistanut Bacchuksen epistolaa kauppalan jokirannassa ja puistoissa.
--Tere Maukk'!
Pappi tervehti pistäessään laihan reppunsa selästä puistonpenkille.
--Jelppaisiksää sotainvaliitii hiukka?
--Viinakaupp aukkee vartin pääst kute pankkiki ja mullo eläkkeem maksupäiv just päälläns...
--Menisiksää nuarempan kauppaa ostama kaks pullo vinettoo ja pualikkaa vaakkuu?
--Jaa...kylmaar mää miälistän fillaroin kauppaa,jos tarjoot palkaks siivun vinettoo junasilla all.
Maukka vastasi pyyhkiessään likaisella nenäliinalla märkää sepalustaan.
Helsingin pikajuna asemalla
Helsingin pikajuna kolisteli ylhäällä sillankannella Maukan,Papin,Topparin sekä Valkin ,kaupungin rantanelikon ottaessa aamun loivennusta kiviseen siltarumpuun nojaten.
Jokitörmällä kaupungin nimestä muodostettuun kukkapenkkiin oli kaadettu naistenpyöriä kuin Rukajärven kahakassa sotapyöriä.
Sillan alla istuva porukka porisi ja suhisi pullon kiertäessä viestikapulana kourasta toiseen,Maukankin jo puoliräkäisellä kimeällä äänellään haastaessa Topparia,vanhaa kauppalan palloilijoiden laitahyökkääjää potkaisemaan törmällä seisovan kanuunan kuulaa joen yli.
Toppari ei halunnut valittamalla polkupyörällä rikkoutunutta polvilumpiotaan eikä se muutenkaan olisi vineton veltostamana olisi pelannut.
--Emmää mittä kuulaa ruppee potkimaan!
Toppari oli huutanut suupielet vaahdossa.
--Potkittiiks teill siell rantpyssys tykinkuulii itämeree?
Maukka vastasi:
--Ei meirä tarvinnu Hankon Rysäs mittä kuulii potkii,ku kaijan eress mutapohjas makas ainaski tusina amerikkailisii kahrentoist tuuma Peetlehemi tehtaire valamii tykinputkii.
--Rannas makas iha tarppeeks rauttaa.
--Mää vaa ajatteli ,et kussää ole kaupunkin paras entine laithyäkkääjä ton Valkin jälkkeen,ett tollane kuula lentäis sun kontist iisit toispualjokkee...
Maukan paras kaveri Hiitolan Make heitti naisten fillarinsa kasaan ja asteli sillan kävelytunneliin verryttelyhousujaan nostellen ison mahansa päälle.
--Istus persseelles ja ota huikka honkkeliis!
Maukka tervehti parasta kaveriaan tarjotessaan Papin kädestä vetämäänsä pulloa, pyyhkäisemällä kädensivulla vihreälasista pullonkaulaa puhtaaksi suuvaahdosta.
--Noi vanhat äijät praattavat ny potkupallost ja sota-ajast..
--Kai meiränki piräs ruvet muistelemaa sotaväjest ja Hankon valoist ja Rekatast..
Maukka irvaili punassaan..
--Siit ei ol ku vuas aikkaa...mitäs me pahoi aikoi muisteltais?!
Mauno lisäsi pullonsuulta,Maukan käden vetäessä pulloa pois.
Maukka vastasi:.
--Älssää Manu ol nii perso vineton pääll näi aikasi huameness..meillon aikka praatat koko päivä ja nauttii elost oikke hitaast..
--Ei ol kellokortei leimattavan eik kellokallei vahtimas!
Kello kahden kieppeillä useimmat maistelijat olivat sammuneet naistenpyöriensä hameverkoille kuin äitiensä helmoihin pikkupoikina.
Ypäjän pappi oli ainoana lähtenyt linkkamaan kainalosauvoillaan asemapuistoon invaliiditoverinsa Siimeksen Urhon luokse.
Urho oli katkaissut liipasinkätensä ennen Talvisotaa klapikirveellä kotiliiterissä.
Asemapuiston kivisen pommisuojan kyljessä monivammainen viidennen kolonnan osasto kokoontui iltapäivisin muistelemaan sota-aikaisia salakauppoja ja pimeitä pulloja..
Pommisuojan kartiomainen katto pisti terävänä ylös poppelien ja tammien välistä sammaleenvihreänä kuin iivanan piippalakki.
Mauno seisoi Maukkaan nojaten jokitörmän paalujen päällä sihtaamassa keltaista kaarta lorottaen hammaslääkäri Äyhön mahonkisen Moto-kakkosen kabiinisisälaitaveneen messinkisen köysirenkaan lävitse.
Maukka talutti parhaimman kaverinsa junasillan silta-arkun viereen istumaan sanomalla:
--Mää jätän sut leppämä tähä..
--Pärjääks sää ehttommal kottiis?
--Mun piräs ol himas kello viiren kieppeil ku kreivi on tulos asjoil meitil..
--Meillon pikkase pisnest pikarahast..
Varttia yli viisi Näädänkatu kolmen verannan tuulikaapin ovelta kuului koputusta.
Maukka heräsi makuualkovin hetekalta sikunapäpperössä.
Porokuvioiselta päiväviltiltä noustessaan hän astui jonkun särkyvän päälle.
--Voi perkala!...Mää rikkosin Eikka Kröönin kokoelman parhaan levyn Lijankukan pääll!
--Milläs sitä nys korjaa kusse on ihan pirstalein..?
Maukka potki levynkappaleet hetekan alle ja suuntasi punaisissa froteesukissaan ovelle.
--Katto..ite Kreivi!
Maukka tervehti ovella vaaleata ja takabrylcreemitukkaista pitkää miestä,jonka niskassa oli isoruutuinen ja leveäkauluksinen klubitakki.
Jakun hartiapatsukoiden päälle oli levitettyinä valkoisen nailonpaidan pitkät kaulukset lokinsiiviksi ja Kreivin kaulaa suojasi edellisöisistä fritsuilta Paakkosen pukukaupasta ostettu kirjokuvioitu kaularätti.
Mies oli kaupungin pikkukonna Pertti Lindemann,mutta häntä kutsuttiin Kreiviksi yhden Suomenmaan naisten suosiman ja rakastaman konnan Kreivi Lindgrenin mukaan.
--Mitäs Kreivil kuuluu tänäpänä?!
--Ja mitä pisnesehrotuksii sull on miälesäs?
Maukka uteli puristaessaan leuassaan tykyttävää finniä sormenpäillään.
Kreivi ei vastannut,vaan ohitti Maukan mennessään hellalle,minkä edessä seisoi kolhittu oranssinen emalisanko.
Kreivi kippasi suuhunsa ruosteisella saunakauhalla sangosta vettä ja heitti loput kauhasta takaisin sankoon.
--Ai kun toi vota teli eetvarttii,kun saluunan vihriä kremetement maistus nii siirappiselt!
--Siin oli mukan sellane menttolin maku,mitä mää saa muuteski naiste tarjoamist menttolmalluist ..
--Must kyll koko menttoltupakkie polttelu on yht paljo fuskaamist ku imis friidun tissii nailonpairan läpitte..
Kreivi heitti sanottuaan avainnipun Maukan koppikouraan.
--Mitäs avaimii nää sit ovat?
Maukka kysyi pyyhkiessään finnimätää sormestaan housunlahkeeseensa.
--Kattos pakall!
Kreivi vastasi sytyttäessään Coltin suuhunsa rosterironsonilla.
1956 MB 220S.Juhart 2011
--Siäl seissoo kaksatakakskymppine ässämersu vuasmallii viiskytkuus melkke tuarees laivastosinises miranolis...
--Sun piräs ajaa se huamenis Turkkuu Kupittaa aseman taa,miss yks trokari myy makasiinistas kuumii piilei.
Kreivi jatkoi pistämällä Maukan avainkouraan viisi sadan markan seteliä.
Maukka tuijotti ensiksi rahoja ja sitten keittiön ikkunasta ulos pihalle kysäisten:
--Kuuluuks toi mersun pelkkäjän paikal istuva mustatuuperrettu mimmi isois valkoraamisis kilolaseis myäs kauppaa?
--Jaa...se on Halmeen Sirkka..eisse kuule kuulu sul minää ponuksen..
--Se on pualmannen liian kova pakkaus sun poljettavaks!
--Me ollaa menos sen kans ehttool joraamaa poskitankoo kaupunkinhotlaa ja lopussää tiäräkkii,mitä tehrää ekalämmitykse jälkkee..
Kreivi vastasi kammatessaan rintataskusta vetämällään muovikammalla tahmeata tukkaansa taaksepäin polvet koukussa kurkistellessaan komeuttaan matalalla roikkuvan samean seinäpeilin edessä.
Loppusilaukseksi Kreivi vetäisi kammankärjellä billheilimäisen kiehkuran otsalleen ja vetäisi Maukan kesakkoista ja punakkaa naamaa kauluksesta kourallaan etuhampaattoman suunsa alle sanomalla:
--Viishunttii on vörskottin sull ja muist et naarmuta piilii ..saatika ajas sitä kännis ojaan!
..Tos lapus on osote!
Kreivi pani rahatukun päälle ruutuvihosta repäistyn lappusen,joka oli kastunut tukkasuaveesta.
--Äläkä sit mene kertomaan ett toi mersu on kuuma!
--Se me vohnittii Roopen kans yhdel kauppapuutarhurilt ja se oli alunperi harmaa ja 219-mallinen bensavehje.
--Roope maalas sen autotallisas sähkövagneril siniseks ja me Tupurimäen romuttamost yhten yänä kähvelletti yhrest romutetust mersust paperit ja valmistuslätkät..ja kaksatakakskymppisen ässän kromimerkit..
--Runkonummerot Jokke stenslas samate ja pist hiukka kuraa pääll..et semmottii...
--Ei maar..mun on lährettävä paanal..toi Sirkka venttaa vihasen pakal kenttisätkä punasuusas!
--Atios amiko..me mennnää nyte Sirkan kans tuhlaama yksii reteorahoi..
--Sirkka ol pitkäl nokian kummikärelläs yhrest kerrostalo-osakkeen postluukust avannu ove ja viäny kommiat Kruntikin reteot.
--Esso paaris se ol myyny ne yhrel isännäl sen kolmestsarast oravannahast..
Rock-Ola Capri II 1965
Iltakuudelta Maukka seisoi Eilan baarin edessä..
Kotona hän oli pessyt kainalonsa sekä naamansa sekä äidin kulmakarvapinseteillä vetänyt muutaman pitemmän valkoisen partakarvan leuastaan.
Koko komeutensa poskille hän oli läiskinyt vihreätä Menneniä ja vetänyt päänsä yli haalistuneen teepaidan,jonka rinnassa halkeili teksi "Union on poikaa"
--Pesukommuutin sameasta peilistä hän ihaili kesakkoista naamaansa ja punareunaisia ja sianripsisiä silmiään kehumalla:
--Kyl nyte meikämanne kelppaa Eilan paarii imemää revanssikaljaa ja soittamaa kaappirammarist Kröönii ja sitä matalaa matkaviheltäjää...
Baarin avoimesta ovesta Maukan nokkaan tunki tupakansavunsekainen olutmaltaan tuoksu ja korviin satakertaa soitettua Pettäjän tietä.
Muodokas blondeerattu Mirja kysäisi tiskin takaa automaattisella vastaajanäänellään Maukalta:
--Kylmä Karjala?!..avaamalla jo pullon ja pistämällä lasin väärinpäin sen kaulalle kassakoneen viereen.
Maukka maksoi ja soolaili täysien pöytien välistä grammarin viereiseen pöytään,missä istui Suden Kallu sekä Mannerin Mikke syvässä keskustelussa pullojensä ylle kumartuneina.
--Onks tää tuali vapaa!
Maukka kysäisi keskusteluun uponneilta miehiltä,jolloin Mikke vastasi tummien slaavilaisten kulmiensa alta:
--Joo..jos paat kierroksen!
Maukka istuutui seuraan ja nousi vielä mennäkseen tiskille ostamaan lisäkarjalat.
Suden Kallu istui työhaalareissaan ja ilmeisesti oli tullut suoraan työmaalta baariin neljältä.
Kallu oli pätevä valutimpuri ja tunsi puukottaraisten teon yhtä hyvin kuin 8 sormeansa.
Kaksi sormea oli mennyt sirkkelissä.
Nyt hän vaimonsa kuoleman jälkeen istui kanta-asiakkaana Eilan baarissa puuduttamassa suruaan ja yksinäisyyttään.
Mikke taas oli kaupungin julkkis,65-vuotias chapliinin näköinen romunmyyjä,joka iltaisin ensin kävi Penan Saluunan karvalakkipuolella juomassa lasillisen lämmitettyä algerialaista punkkua.
Miken kertomuksen mukaan kuuma luoti oli iskenyt alahuulen läpi Sommen taisteluissa v 1918 ja lääkkeeksi siihen oli rintamavälskäri määrännyt lämmitettyä punkkua.
Mikke sai aina tarinositaan pistäjiä.
--Mie kiitän sinnuu!
Kallu oli kähisten kiittänyt Maukkaa Karjalasta kylmän oluen turvottamien kitarisojen läpi yhdellä uloshenkäyksellä,Maukan pannessa kolikoita grammariin.
Mikke jatkoi keskeytynyttä tarinaansa:
--Ja sit Kallu..kuuleksää...vuare nelkytkaks syksyl mää olin puasun yhres suamalaises rahtilaivas...
--Me olttiin Hampurin satamas lastaamas Kölnin voortei ja ranskalaissii Citroenin melunoit kannell,ku iso musta avomersu ajos kaijall.
--Pari ässäsupseerii kiipes kanaportait ylöskäsin laivan täkil ja kyselivä onks kukkaa nähny Mannerin Mikkee..
--Mää pelästysi kauhhiast ja piilouruin yhre venttiili taa..
--Ne saivak kuiteski munt kiine ja munt viättii autopaanal kovaa vauhtii Perliiniin.
--Siäll munt viätti yhre korkkian petonipilarise rakennukse pääovest sissään..ja katos kummaa!..Aatu se siäl ol vental pensselparta ylähuulesas kiine...
--Aatu terveht munt käsi sojos ja kysys ett, mitässää Mikke oles tuunaillu...
--Hää olis halunt maksaa mul velkans,kummää olin pelastanu sen henken Sommen taisteluhauras tarkkampujan luarist,mikä ol menny sen korvalehre läpi.
--Siin samas hätäkäs mää sain sen toise luari huule läpi..
--Mää oli vetänys sen kontist alas kyttäämäst juaksuhauran pohjal,ettsen spitshyypeli eli semmone piikkikypärä ol jääny pystty piikistäs kiine vallin plinisavee..
--Aatu tarjos mull tuhat saksanmarkkaa pelastuksest ja illa oopperas tsiikamas yht Airaa.
--Mää en siäl oopperas pal välittäny sen Airan kiakumisist ja jonku Vaknerin säveltämää tannerin housui ja kumme istuttii siäl yksityisaitois,niim mää seurasi muire mitalirintaste touhui..
--Yhrest aitiost mää kuuli ku Romanian suurlähettiläs kysys Pulkarian suurlähettiläält.ett:
--Kukas toi piän viiksiäijä ton Manneri Mike viäres isttuu?
Liljankukka. Reijo Taipale 1973
Maukka oli tullut takaisin pöytään istumaan ja grammarista alkoi kuulua Reijo Taipaleen Liljankukkaa.
Maukka kysäisi Mikeltä:
--Ja noi kaikk sun tarinas on torenmukaisii?
--Mitässää Maukk mua epäiles?
--Nää om mun ittekokemii asjoit,mitä sää et ikun kuun päivän löyrä siält lainasto lukusaleist tai junasilla alt..
--Mitässe rikkopolvine lähipotkija Toppar vois sul kerttoo..tai ykskinttune Ypäjän pappi..tai site se viirusilmäne ykskätine kirkiisi Siimekse Urho..?
--Ne ova kattonee silmäk kiaross pullonpohja läpi elämätäs koko ikäs junasilla all ja niil tulis parku silmää.ku kotikaupunkin Alkon neonvalo sammusisiva eka sähkökatkos....
--Mää ole jo kirjottanu omaa autopiokraafiniki melkke viis vuat,jos jopa kunnavaivase päätoimittaja on kiinnostunnu..
--Se ol luvannu mull koko loppuelämäks monopolikonjakkipiarun,ku jos kirja julkastas.
--Sen rinnal jokku marskin muistelmat mummojes kans ova lastenkammareire iltasatui..
--Eisse mikkä kino ol,mut kyls siit viäl elävii kuviikin tulla tekemän.
Mikke innostui.
--Mää ol kuule jutellu hollivuutilaise ohjaajan Gukorinki kanss kirjan vilmaamisest ja se oli ehrottanus,ett pääossa sopis sellane mun kokkone pitkänokkane kaver ku Hoffmannin Dastini...
--Ja naispääossa mää ehrotin sitä isotuttist Westin Maijaa,vaikk se on olnu enimmäkses mustvalkone..
--Mää tykkäsin sen suarasanasest avoimuurest syvän kaula-aukon kans,mutse viäl kahreksankymppisen matamin tykkää pittä munlaissii piänii miähii tissies välis...
--Kyls sellast polkis piänkin miäs miälistäs nii kauan ku sokerpala sulaa suus!
Mikke keskeytti tarinansa,kun pöydän ääreen astui leveitä viininpunaisia samettipöksynlahkeita kahistellen Salmen Sirpa.
Sirpan ryntäitä peitti avokaulainen virkattu ja tiukka pitsipusero,mikä ei jättänyt mitään arvauksen varaan.
Sirpa oli ruskeaverikkö,jonka poskilla punotti kahden viikon ryyppykuuri pensselöidyn poskirosan alta.
Sirpa oli juuri eronnut,tai oikeasti erotettu,kun oma mies oli käryttänyt sen teeveetehtaan varastopäällikön Nymanin Unton kanssa aktista omassa makuukamarista.
Unto makaa vielä aluesairaalassa nenärusto murtuneena ja niska kipsissä.
--Saaksmää istuu seuraan?
Sirpa aneli ja Maukka vetäisi viereisestä pöydästä tyhjän tuolin neidon tiukkojen samettifarkkujen alle.
--Mää olin saluunan kavalakkipualell istumas Kreivin ja sen mimmin kans..
Sirpa punasi huuliaan puikolla ja maiskauttamalla niitä aivan Maukan poskien vieressä aivan kuin tarjotakseen jotain...ainakin Maukan mielestä.
Sirpa jatkoi tyrkkien Maukkaa olkapäällään ja tiskille päin nyökkäämällä ilmaisen kaljan ostosta:
--Kreivi pist mont kiarrost ja sill näkys makkava päälläs..
--Saluuna ol täynäs vai muit ikälopui ukoi tarjoomas kaljoi enkmää oikkest halunnu praatat niire kans...
--Kanadan Kalluki kävi lääppimäs ja munt alkos ällöttämmä sen kiimase käpälät jassen valkosipulahenk ja mää lährin silt paikalt kapakast ulos...
--Silloli kyl lompsa pullollas saturaissi,mut emmää nyss olsis sellase kanss....
--Kreivi muute kertos,etsill olis joku keikka eresäs ja sanos mul,ett sull Maukal olssis joku mersun heitto Kupittaall..
--Pääsenksmää mukkaan liukumma?
--Mullon Sirkkalankarul yks likkakaver,jonk luan me voiras punkata ja me voiras käyrä ehttol Valenssias tankoomass...
--Kylmaar mää voisi...
Maukka vastasi mietteissään titämällä,että Sirkka oli varastamisesta ja taponyrityksestä istunut kaksi vuotta Hämeenlinnan naisvankilassa.
--Pistäisiksää kultapoju viäl toisen Karjalan?
Sirkka aneli mierosti...
