PUNERTAVAT PIHLAJAT
--------------------------------
Mustapaitaressujen reissumuistoja...
"Punertaa marjat pihlajain,kuin verta niillä ois.."
Henry Theel
Vuoden 1939 syyskuisena iltana Antti istui Mulanniemen rantasaunan laiturilla katsomassa auringonlaskua.
Kaisa istui valkoinen pyyheturbaani päässään kylvyn punakkana saunan verannalla lukemassa syyskuun uutta Kotiliettä numero 21.
--Ensjkevväänä piitäes tulla jumaluusopin paperit salakkuun taekka tulevan suluhasmiehen taskuun ja ehkä pappisjvihkasun jäläkeen mentäesiin tuon Kaesan kanssa vihille.
Antti mietiskeli auringon keltaisen auringon kallokupin jo laskiessa vastarannan kuusimetsän taakse. Hänen silmänsä samalla seurasi ahvenien selkäevien rantavedessä piirtämiä renkaita aivan laiturin viereisen kaislikon rinnassa ja olisi mielellään hakenut ongen puuvajan orrelta kalojen narraamiseen.Hän muutti kuitenkin mielensä,koska Kaisa olisi siihen kuitenkin kommentoinut,ettei iltaonkimisessa ole mitään tolkkua,kun juuri ollaan kylvetty ja jynssätty kehot päivän myllerryksestä perunamaalla.
Antti tunsi Kaisansa ajatukset ennakolta kyselemättä.
Kaisa ei ollut samoin ollut hengessä mukana muuttamisessa keväällä Lapinlahdelle,missä Antille oltiin tarjottu vt. kappalaisen virkaa ja sanonut,että pappi saa käyttää valtion rautateitä Iisalmen ja Lapinlahden välillä,koska Kalle-isä oli tarjonnut näille häälahjaksi huoneistoa omistamastaan Kauppisenmäen puutalossa.
Katsellessaan laiturilta ympärilleen luonnon kellastumisen kirjoa,hänen silmänsä pysähtyivät mädän suippoperäisen savolaisveneen vieressä syysvireessä lehtiään kahistelevaan pihlajaan.Veneen ruosteinen kokkaketju oli piirtänyt harmaanvihreään parkkiin oranssinvärisiä ruosteympyröitä pitkästä vankeudestaan.
Nostaessaan katsettaan pihlajan lehtiin hän säpsähti,miten oranssinväriset marjat kiilsivät kirkkaina auringonlaskun matalissa säteissä,koskei vielä ollut pihlajanmarjojen kypsymisaika eikä puu ollut kantanut hedelmää kymmeneen vuoteen.
Puuhan oli vain palvellut savolaiseveneen pollarina puolikituneena.
--Oliko Herra taikonut puun elämään?
--Vai ennustivatko punaiset marjat uutta maailmanpaloa?
--Mestarilla on aina ollut kuningassuora hihassaan käsittämättömissä tempuissaan ihmiskunnan arvuuttamiseksi.
--Taetaapa ennustella jottaen,kun pihilajanmarjattii jo punastelloo näen aekasinj?
Antti huusi laiturin päästä Kaisalleen verannalla.
--Elä sinnäe voohota turhija..ee nyö marjat mittee ossoo ennustoo?
Kaisa huusi takaisin Kotilieden takaa.
--Myö taijetaan puristoo meijän omenarässissä oekeen aetoo pihilanmarjamehhuu ja panna Kallelle poeka puluputtammaan IV-pulloon,jotta äejä voesj ensjooluna kippistellä oekeen likköörijä punssisa sekkaan.
--Meillä on kommuutissa pussillinen ruskeeta sokurija ja monta tankoo hivoo,jotta suahaan potkuva punssiin.
--Niin olishan se vaehteluva sen omenasaon jäläkeen kun puristettiin parisattaa pottuva omenaviinijä issäesj käättöön.
Antti vastasi.
--Vintiltähän lööty issäesj varasto täännä tyhyjiä pulloja,joienka vanahimmat etiketit olivat lähtöesin vuojelta kaheksansattayheksänkymmentänelejä..jotta kyllä Kallen kurkun kohalla on ollunna oekeen Standard-Noobelin aseman isokaalanen petrooliratti.
--Nytten se hiihtellee lasjverannan ja kyökin välijä tohoveleissa käjet tärräten eekä jaloessa oo ennee tuntova kun lyhykässiin pätkäkvelyihin maestikuurin jäläkeen.
Kaisa ei enää vastannut lehtensä takaa,vaan kahisteli sivuja äkkipikaisesti kuin nokkinsa otettuna ja rannalle laskeutui seesteinen ja autereinen hiljaisuus,mikä ennusti ainakin viikon mykkäkoulua.
Antin mieli ei moisesta mustunut,vaan toiset syyt alkoivat askarruttaa huolestuttavalla tavalla aivosoluissa.
Isomman lähinaapurin aluevaatimukset olivat olleet käsiteltävinä eduskunnassa,mutta torjuttu suoralta kädeltä.
Lokakuussa itänaapurin ulkoasiainkomissaari Molotov jätti viimeisen vaatimuksensa Suomelle Venäjälle strategisten alueiden vuokraamisesta ja luovuttamisesta vastineena pohjois-Karjalasta tarjotulle osalle,mihin eduskunnassa ei oltu suostuttu..
Kesällä oltiin pidetty YH-harjoitukset Kannaksen Mannerheim-linjalla ja Anttikin oli joutunut Niinisalon reserviupseerikouluun kertaamaan jo opittua sekä tutustumaan Jyväskylässä lisenssillä valmistettuihin Bofors-kenttätykkeihin (joita ei koskaan saatu rintamalle) ja vanhoihin Hyppy-Heikki-tykkeihin.
Kertaushan oli opintojen äiti,mutta isompi Äiti-Venäjä oli opettamassa niskuroivalle Suomelle,missä palkintokaappi seisoo.
Matka Campo Mussolini a Monte Sacroon
----------------------------------------------
YH-harjoitus oli toinen kerta Antin elämässä,jolloin piti vetää niskaansa univormu,poisluettuna kenttätykistön varusmieskautta Kajaanissa.Vuoden 1936 elo-syyskuinen matka Italiaan Campo Mussolinille oli ensimäinen kerta,mutta silloin 8-henkinen mustapaitaporukka oli IKL-läisellä ylpeydellä kantanut sotasopaansa italialaisten fasisitinuorien tapaan.
Campo Mussolini a Monte Sacro-juliste
Pastori Ilkka Malmivaaran ja Antin johtama mustapaitaporukka oli vihdoin matkalla Berliinistä Müncheniin Reichsbahnilla eli III valtakunnan rautateillä.Junamatka alkoi Kruzbergissä sijaitsevalta Bahnhof Potsdamer Plalz-asemalta kohti Hampuria,jossa oli vaihto Frankfurt am Mainin junaan sekä kansallissosialistien pääkaupunkiin Müncheniin.
Matkalle lähtöä kannusti Potsdamer Platz-aseman seinällä tuulessa läpättävä lakanamainos,missä luki "Alle Räder fahren nach Sieg" eli "Kaikki pyörät matkaavat voittoon".
Bahnhof Potsdamer Platz
Antti ei voinut välttää kehaisemasta pojille Iisalmen lukion vuoden 1933 ylioppilaskirjoitusten erään abin saksankielen tentin käännöstä lauseesta "Er war in der Stadt Potsdam geboren","Hänet synnytti kaupungissa postineiti".Saatuaan pojat hirnumaan hän vielä pisti perään toisen käännöksen lauseesta "Berthas Reise war kurz aber angenehm","Berttan reisi oli lyhyt mutta mukava".Ja niin jälleen pojat Malmivaaran kanssa nauroivat teologian ylioppilaan sutkaukselle.
Unsere Deutsche Reichsbahn und Berthas Reise
Junamatkan aikana Antti oli syventynyt lukemaan pientä taskukokoista runokirjaa,jonka hän oli ostanut Potsdamer Platz-aseman eräästä lehtikioskista.Malmivaarakin oli nähnyt.miten Antin aiempi hilpeys oli vaihtunut melankoliaan ja kysäissyt kaveriltaan painoiko se ero siitä gdäniges Fräuleinista niin paljon,lisäämällä,että ne Rooman tummat signorinat vasta ovat tulisia pakkauksia ja että niiden kanssa vehkoominen vastaa Vesuviuksen tulikuumaa laavavyöryä .
Antti pisti kirjan taskuunsa sumein silmin,Malmivaaran ehtiessä lukemaan sen kansitekstin "Das Lied eines jungen Soldaten auf der Wacht" ,Hans Leip.
Antti pisti silmänsä kiinni eikä vastannut kaverinsa ilkkuiluun.
Hän kertasi mielessään runon sanoja Ilse-Lotten kuvan ilmestyessä kirkkaana sisäsilmiensä valkokankaalle;
"Vor der kaserne bei den grossen Tor
Stand eine Laterne und steht so doch davor.
So wollen wir uns wieder seh'n
Bei der Laterne wollen wir steh'n.
Wie einst Lili Marleen,wie einst Lili Marleen,
Unsere beide Schatten sah'n wie einen aus.
Dass wir so lieb uns hatten das sah gleich man daraus.
Und alle Leute soll'n es seh'n wenn wir bei der Laterne steh'n.
Wie einst Lili Marleen.wie einst Lili Marleen.
Schon rief der Posten,sie blasen Zapfentreich.
Es kann drei Tage kosten,Kam'rad,
ich komm so gleich.
Da sagten wir auf Wiedesehen
wie gerne wollt ich mit dir geh'n.
Mit dir Lili Marleen? Mit dir Lili Marleen.
Deine Schrille kennt sie,deine Zierengang.
Alle Abend brennt sie,doch mich vergass sie lang.
Und sollten mir ein Leids gesheh'n,
wer wird bei der Laterne stehen.
Mit dir Lili Marleen? Mit dir Lili Marleen.
Aus den Stillen Raume,aus Erden Grund.
Küsst mich wie im Traume dein verliebten Mund.
Wenn sich die späten Nebeldrehn,
werd' ich bei der Laterne steh'n.
Wie einst Lili Marleen. Wie einst Lili Marleen.
Vasta vuonna 1938 Leipin runo kaiverrettiin bakeliittilevylle ja käännettin jopa englanniksi v.1940.
Levy soi sotilaskanttiinien gramofoneista Ukrainan steppeiltä Pohjois-Afrikan hiekkaerämaihin.Libyan Tobrukin taisteluiden aikana levy soi kahdella kielellä vihollisuuksien aikana .
Marlene Dietrich lauloi levyltä Lili Marleneansa amerikkalaisten Guadalcanalin lentotukikohdassa yhtä kaihoisasti kuin Normandian maihinnousun jälkeen pommitetussa ranskalaisessa Caenin kaupungissa.
Suomessa kappaleesta oltiin taiteiltu "Liisa pien'..Kasarmimme eessä suuri portti on"-sovitus,mitä isänmaan puolustajat kuuntelivat Georg Malmstenin laulamana korsuissa,vaihtamalla väliin toista suosikkilevyä "Elämää juoksuhaudoissa".
Müncheniin saavuttuaan mustapaitajoukko tapasi ensimmäisen kerran enemmän sotilaspukuja ja hakaristihihabanderolleja kuin Berliinissä .Kaupunki oli kansallissosialismin Mekka,missä Hitlerkin alku-urallaan piti 20-luvulla palopuheitaan Hindenburgin Weimarin tasavallan kaatamiseksi.
Matkailijat olivat päättäneet jäädä ihailemaan kaupunkia kahdeksi päiväksi, jolloin Malmivaara sekä Antti päättivät lisäksi kaksistaan käydä Bayerin ja Itävallan rajalla sijaitsevassa Oberammergaumin kylässä Garmisch-Partenkirchenin maakunnassa.Garmisch-Partenkirchenissä kyllä pidettiin samana vuonna talvikisat,muuta pappispari ei niinkään ollut kiinnostunut talvilajeista,vaan kuuluisasta Oberammegaumin Jeesuksen kärsimysnäytelmästä.Matkan he tekivät pitkänokkaisella Büssing-Nag-turistibussilla,minkä haitarikatto avautui samalla tavalla kuin Dallape orkesterin Sisu-bussissa..
Oberammergaumin Kristuksen kärsimysnäytelmä v.1900.
Jokavuotiset Kristuksen kärsimysjuhlat olivat vetäneet uskovaisia kaikkialta kansallissosialistisesta maasta.On väärin väittää ,että III valtakunnan propagandaminsiteriö olisi pistänyt lippuluukut kiinni näytelmälle,päinvastoin ministeriössä ,jota johti propagandaministeri Göbbels,oltiin hyvinkin suvaitsevaisia "maatiasmaisen" esityksen mainostamiseksi,missä juutalaisuutta tuotiin natsien mielestä puolikoomisesti esiin.
Kansallissosialistit katsoivat näytelmän paljastavan piiloantisemitistisesti kristinuskon juutalaista taustaa.
Vuoden 1936 näytelmässä Kristuksen osaa esitti Waffen SS-luutnantti Anton Lange,johon Antti ja Malmivaara tutustuivat näytelmän harjoituksissa.
Lange oli ollut erittäin kohtelias mustapaitaitoihin ja leveälahkeisiin golfhousuihin pukeutuneita suomalaisia kohtaan ja yllättynyt miesten olevan vielä luterilaisia pappeja.Luutnantti Lange kertoi,että kärsimysnäytelmää oltiin esitetty jo yli 300 vuotta ja hänelle itselleen harjoituksissa oli ollut aluksi vaikeuksia lausua hebreankielistä rukousta Shema Yisraelia kohtauksessa,jossa Jeesus astui temppliin Tora kainalossaan.
Antti hebrean- ja-aramenakielten tutkijana oli vakuuttunut Anton Langen hyvästä hebreankielisestä tulkinnasta viimeisellä ehtoollisella,missä luutnantti oli lausunut Kiddushin ja Hamotzin puhtaalla alkukielellä.
Kärsimysnäytelmän laajalti maassa levitettyihin julisteisiin oli propagandaministeriö liittänyt viestinsä "Deutschland ruft sich" eli "Saksa kuuluttaa" ja jopa Reichsbahn tarjosi alennuslippuja "Kraft durch Freude"-kampanjassaan .Vuoden 1934 näytelmän 300-vuotisjuhliin oli itse Hitlerkin saapunut ja pitänyt sitä erittäin hyvänä juutalaisvastaisena propagandana.
Vuonna 1967 eli 31 vuotta Oberammergaummin käynnin jälkeen Antti oli palannut vierailemaan kylässä kolmen vielä elossa olevan mustapaidan kanssa.He olivat pakkautuneet rovastin tummansiniseen Neckarsulmissa tehtyyn Neckar Jagstiin eli Saksan pikku-Fiatiin päämääränään Rooma.
Matkan tarkoituksena oli elvyttää muistoja vuoden 1936 reissusta Berliiniin,Oberammergaumiin sekä Rooman Campo Mussolinille
Oberammegaumin ulkoilmateatterissa he olivat yllätyksekseen tavanneet vanhemman valkohiuksisen herran harjoittelemassa Jeesuksen osaa näyttämölavalla.
Yllätyksekseen he tunnistivat miehen luutnantti Anton Langeksi,joskin huomattavasti vanhentuneempana kuin nostalgiamatkalla olevat "mustapaitahuru-ukot".
Tapaaminen oli mennyt erittäin sydämellisissä merkeissä ja Lange kertoi olevansa nyt reservin eversti Waffen SS:stä.Hänet olitvat amerikkalaiset vanginneet Ruhrin alueella ja liittoutuneiden sotaoikeus oli tuominnut hänet 10:ksi vuodeksi pakkotyöhön.
Antti oli kysäissyt Langelta katuiko hän yhtään natsitaustaansa.
Lange oli vastannut,että kyllä hän on sisimmässään taistellut vuosia natsiurastaan ja monena vuotena vapautuksensa jälkeen hän on näytellyt Jeesusta kärsimysnäytelmässä ja pyytänyt avustajia naulaamaan hänet ristille ihan oikeilla nauloilla..
Jatkuu...Roomassa..
--------------------------------
Mustapaitaressujen reissumuistoja...
"Punertaa marjat pihlajain,kuin verta niillä ois.."
Henry Theel
Vuoden 1939 syyskuisena iltana Antti istui Mulanniemen rantasaunan laiturilla katsomassa auringonlaskua.
Kaisa istui valkoinen pyyheturbaani päässään kylvyn punakkana saunan verannalla lukemassa syyskuun uutta Kotiliettä numero 21.
 |
| Kotilesi numero 21 syyskuu 1939.Kansi.P.Söderström |
--Ensjkevväänä piitäes tulla jumaluusopin paperit salakkuun taekka tulevan suluhasmiehen taskuun ja ehkä pappisjvihkasun jäläkeen mentäesiin tuon Kaesan kanssa vihille.
Antti mietiskeli auringon keltaisen auringon kallokupin jo laskiessa vastarannan kuusimetsän taakse. Hänen silmänsä samalla seurasi ahvenien selkäevien rantavedessä piirtämiä renkaita aivan laiturin viereisen kaislikon rinnassa ja olisi mielellään hakenut ongen puuvajan orrelta kalojen narraamiseen.Hän muutti kuitenkin mielensä,koska Kaisa olisi siihen kuitenkin kommentoinut,ettei iltaonkimisessa ole mitään tolkkua,kun juuri ollaan kylvetty ja jynssätty kehot päivän myllerryksestä perunamaalla.
Antti tunsi Kaisansa ajatukset ennakolta kyselemättä.
Kaisa ei ollut samoin ollut hengessä mukana muuttamisessa keväällä Lapinlahdelle,missä Antille oltiin tarjottu vt. kappalaisen virkaa ja sanonut,että pappi saa käyttää valtion rautateitä Iisalmen ja Lapinlahden välillä,koska Kalle-isä oli tarjonnut näille häälahjaksi huoneistoa omistamastaan Kauppisenmäen puutalossa.
Katsellessaan laiturilta ympärilleen luonnon kellastumisen kirjoa,hänen silmänsä pysähtyivät mädän suippoperäisen savolaisveneen vieressä syysvireessä lehtiään kahistelevaan pihlajaan.Veneen ruosteinen kokkaketju oli piirtänyt harmaanvihreään parkkiin oranssinvärisiä ruosteympyröitä pitkästä vankeudestaan.
Nostaessaan katsettaan pihlajan lehtiin hän säpsähti,miten oranssinväriset marjat kiilsivät kirkkaina auringonlaskun matalissa säteissä,koskei vielä ollut pihlajanmarjojen kypsymisaika eikä puu ollut kantanut hedelmää kymmeneen vuoteen.
Puuhan oli vain palvellut savolaiseveneen pollarina puolikituneena.
--Oliko Herra taikonut puun elämään?
--Vai ennustivatko punaiset marjat uutta maailmanpaloa?
--Mestarilla on aina ollut kuningassuora hihassaan käsittämättömissä tempuissaan ihmiskunnan arvuuttamiseksi.
--Taetaapa ennustella jottaen,kun pihilajanmarjattii jo punastelloo näen aekasinj?
Antti huusi laiturin päästä Kaisalleen verannalla.
--Elä sinnäe voohota turhija..ee nyö marjat mittee ossoo ennustoo?
Kaisa huusi takaisin Kotilieden takaa.
--Myö taijetaan puristoo meijän omenarässissä oekeen aetoo pihilanmarjamehhuu ja panna Kallelle poeka puluputtammaan IV-pulloon,jotta äejä voesj ensjooluna kippistellä oekeen likköörijä punssisa sekkaan.
--Meillä on kommuutissa pussillinen ruskeeta sokurija ja monta tankoo hivoo,jotta suahaan potkuva punssiin.
--Niin olishan se vaehteluva sen omenasaon jäläkeen kun puristettiin parisattaa pottuva omenaviinijä issäesj käättöön.
Antti vastasi.
--Vintiltähän lööty issäesj varasto täännä tyhyjiä pulloja,joienka vanahimmat etiketit olivat lähtöesin vuojelta kaheksansattayheksänkymmentänelejä..jotta kyllä Kallen kurkun kohalla on ollunna oekeen Standard-Noobelin aseman isokaalanen petrooliratti.
--Nytten se hiihtellee lasjverannan ja kyökin välijä tohoveleissa käjet tärräten eekä jaloessa oo ennee tuntova kun lyhykässiin pätkäkvelyihin maestikuurin jäläkeen.
Kaisa ei enää vastannut lehtensä takaa,vaan kahisteli sivuja äkkipikaisesti kuin nokkinsa otettuna ja rannalle laskeutui seesteinen ja autereinen hiljaisuus,mikä ennusti ainakin viikon mykkäkoulua.
Antin mieli ei moisesta mustunut,vaan toiset syyt alkoivat askarruttaa huolestuttavalla tavalla aivosoluissa.
Isomman lähinaapurin aluevaatimukset olivat olleet käsiteltävinä eduskunnassa,mutta torjuttu suoralta kädeltä.
Lokakuussa itänaapurin ulkoasiainkomissaari Molotov jätti viimeisen vaatimuksensa Suomelle Venäjälle strategisten alueiden vuokraamisesta ja luovuttamisesta vastineena pohjois-Karjalasta tarjotulle osalle,mihin eduskunnassa ei oltu suostuttu..
Kesällä oltiin pidetty YH-harjoitukset Kannaksen Mannerheim-linjalla ja Anttikin oli joutunut Niinisalon reserviupseerikouluun kertaamaan jo opittua sekä tutustumaan Jyväskylässä lisenssillä valmistettuihin Bofors-kenttätykkeihin (joita ei koskaan saatu rintamalle) ja vanhoihin Hyppy-Heikki-tykkeihin.
Kertaushan oli opintojen äiti,mutta isompi Äiti-Venäjä oli opettamassa niskuroivalle Suomelle,missä palkintokaappi seisoo.
Matka Campo Mussolini a Monte Sacroon
----------------------------------------------
YH-harjoitus oli toinen kerta Antin elämässä,jolloin piti vetää niskaansa univormu,poisluettuna kenttätykistön varusmieskautta Kajaanissa.Vuoden 1936 elo-syyskuinen matka Italiaan Campo Mussolinille oli ensimäinen kerta,mutta silloin 8-henkinen mustapaitaporukka oli IKL-läisellä ylpeydellä kantanut sotasopaansa italialaisten fasisitinuorien tapaan.
Pastori Ilkka Malmivaaran ja Antin johtama mustapaitaporukka oli vihdoin matkalla Berliinistä Müncheniin Reichsbahnilla eli III valtakunnan rautateillä.Junamatka alkoi Kruzbergissä sijaitsevalta Bahnhof Potsdamer Plalz-asemalta kohti Hampuria,jossa oli vaihto Frankfurt am Mainin junaan sekä kansallissosialistien pääkaupunkiin Müncheniin.
Matkalle lähtöä kannusti Potsdamer Platz-aseman seinällä tuulessa läpättävä lakanamainos,missä luki "Alle Räder fahren nach Sieg" eli "Kaikki pyörät matkaavat voittoon".
Antti ei voinut välttää kehaisemasta pojille Iisalmen lukion vuoden 1933 ylioppilaskirjoitusten erään abin saksankielen tentin käännöstä lauseesta "Er war in der Stadt Potsdam geboren","Hänet synnytti kaupungissa postineiti".Saatuaan pojat hirnumaan hän vielä pisti perään toisen käännöksen lauseesta "Berthas Reise war kurz aber angenehm","Berttan reisi oli lyhyt mutta mukava".Ja niin jälleen pojat Malmivaaran kanssa nauroivat teologian ylioppilaan sutkaukselle.
Junamatkan aikana Antti oli syventynyt lukemaan pientä taskukokoista runokirjaa,jonka hän oli ostanut Potsdamer Platz-aseman eräästä lehtikioskista.Malmivaarakin oli nähnyt.miten Antin aiempi hilpeys oli vaihtunut melankoliaan ja kysäissyt kaveriltaan painoiko se ero siitä gdäniges Fräuleinista niin paljon,lisäämällä,että ne Rooman tummat signorinat vasta ovat tulisia pakkauksia ja että niiden kanssa vehkoominen vastaa Vesuviuksen tulikuumaa laavavyöryä .
Antti pisti kirjan taskuunsa sumein silmin,Malmivaaran ehtiessä lukemaan sen kansitekstin "Das Lied eines jungen Soldaten auf der Wacht" ,Hans Leip.
Antti pisti silmänsä kiinni eikä vastannut kaverinsa ilkkuiluun.
Hän kertasi mielessään runon sanoja Ilse-Lotten kuvan ilmestyessä kirkkaana sisäsilmiensä valkokankaalle;
"Vor der kaserne bei den grossen Tor
Stand eine Laterne und steht so doch davor.
So wollen wir uns wieder seh'n
Bei der Laterne wollen wir steh'n.
Wie einst Lili Marleen,wie einst Lili Marleen,
Unsere beide Schatten sah'n wie einen aus.
Dass wir so lieb uns hatten das sah gleich man daraus.
Und alle Leute soll'n es seh'n wenn wir bei der Laterne steh'n.
Wie einst Lili Marleen.wie einst Lili Marleen.
Schon rief der Posten,sie blasen Zapfentreich.
Es kann drei Tage kosten,Kam'rad,
ich komm so gleich.
Da sagten wir auf Wiedesehen
wie gerne wollt ich mit dir geh'n.
Mit dir Lili Marleen? Mit dir Lili Marleen.
Deine Schrille kennt sie,deine Zierengang.
Alle Abend brennt sie,doch mich vergass sie lang.
Und sollten mir ein Leids gesheh'n,
wer wird bei der Laterne stehen.
Mit dir Lili Marleen? Mit dir Lili Marleen.
Aus den Stillen Raume,aus Erden Grund.
Küsst mich wie im Traume dein verliebten Mund.
Wenn sich die späten Nebeldrehn,
werd' ich bei der Laterne steh'n.
Wie einst Lili Marleen. Wie einst Lili Marleen.
Vasta vuonna 1938 Leipin runo kaiverrettiin bakeliittilevylle ja käännettin jopa englanniksi v.1940.
Levy soi sotilaskanttiinien gramofoneista Ukrainan steppeiltä Pohjois-Afrikan hiekkaerämaihin.Libyan Tobrukin taisteluiden aikana levy soi kahdella kielellä vihollisuuksien aikana .
Marlene Dietrich lauloi levyltä Lili Marleneansa amerikkalaisten Guadalcanalin lentotukikohdassa yhtä kaihoisasti kuin Normandian maihinnousun jälkeen pommitetussa ranskalaisessa Caenin kaupungissa.
Suomessa kappaleesta oltiin taiteiltu "Liisa pien'..Kasarmimme eessä suuri portti on"-sovitus,mitä isänmaan puolustajat kuuntelivat Georg Malmstenin laulamana korsuissa,vaihtamalla väliin toista suosikkilevyä "Elämää juoksuhaudoissa".
Müncheniin saavuttuaan mustapaitajoukko tapasi ensimmäisen kerran enemmän sotilaspukuja ja hakaristihihabanderolleja kuin Berliinissä .Kaupunki oli kansallissosialismin Mekka,missä Hitlerkin alku-urallaan piti 20-luvulla palopuheitaan Hindenburgin Weimarin tasavallan kaatamiseksi.
Matkailijat olivat päättäneet jäädä ihailemaan kaupunkia kahdeksi päiväksi, jolloin Malmivaara sekä Antti päättivät lisäksi kaksistaan käydä Bayerin ja Itävallan rajalla sijaitsevassa Oberammergaumin kylässä Garmisch-Partenkirchenin maakunnassa.Garmisch-Partenkirchenissä kyllä pidettiin samana vuonna talvikisat,muuta pappispari ei niinkään ollut kiinnostunut talvilajeista,vaan kuuluisasta Oberammegaumin Jeesuksen kärsimysnäytelmästä.Matkan he tekivät pitkänokkaisella Büssing-Nag-turistibussilla,minkä haitarikatto avautui samalla tavalla kuin Dallape orkesterin Sisu-bussissa..
Jokavuotiset Kristuksen kärsimysjuhlat olivat vetäneet uskovaisia kaikkialta kansallissosialistisesta maasta.On väärin väittää ,että III valtakunnan propagandaminsiteriö olisi pistänyt lippuluukut kiinni näytelmälle,päinvastoin ministeriössä ,jota johti propagandaministeri Göbbels,oltiin hyvinkin suvaitsevaisia "maatiasmaisen" esityksen mainostamiseksi,missä juutalaisuutta tuotiin natsien mielestä puolikoomisesti esiin.
Kansallissosialistit katsoivat näytelmän paljastavan piiloantisemitistisesti kristinuskon juutalaista taustaa.
Vuoden 1936 näytelmässä Kristuksen osaa esitti Waffen SS-luutnantti Anton Lange,johon Antti ja Malmivaara tutustuivat näytelmän harjoituksissa.
Lange oli ollut erittäin kohtelias mustapaitaitoihin ja leveälahkeisiin golfhousuihin pukeutuneita suomalaisia kohtaan ja yllättynyt miesten olevan vielä luterilaisia pappeja.Luutnantti Lange kertoi,että kärsimysnäytelmää oltiin esitetty jo yli 300 vuotta ja hänelle itselleen harjoituksissa oli ollut aluksi vaikeuksia lausua hebreankielistä rukousta Shema Yisraelia kohtauksessa,jossa Jeesus astui temppliin Tora kainalossaan.
Antti hebrean- ja-aramenakielten tutkijana oli vakuuttunut Anton Langen hyvästä hebreankielisestä tulkinnasta viimeisellä ehtoollisella,missä luutnantti oli lausunut Kiddushin ja Hamotzin puhtaalla alkukielellä.
Kärsimysnäytelmän laajalti maassa levitettyihin julisteisiin oli propagandaministeriö liittänyt viestinsä "Deutschland ruft sich" eli "Saksa kuuluttaa" ja jopa Reichsbahn tarjosi alennuslippuja "Kraft durch Freude"-kampanjassaan .Vuoden 1934 näytelmän 300-vuotisjuhliin oli itse Hitlerkin saapunut ja pitänyt sitä erittäin hyvänä juutalaisvastaisena propagandana.
Vuonna 1967 eli 31 vuotta Oberammergaummin käynnin jälkeen Antti oli palannut vierailemaan kylässä kolmen vielä elossa olevan mustapaidan kanssa.He olivat pakkautuneet rovastin tummansiniseen Neckarsulmissa tehtyyn Neckar Jagstiin eli Saksan pikku-Fiatiin päämääränään Rooma.
Matkan tarkoituksena oli elvyttää muistoja vuoden 1936 reissusta Berliiniin,Oberammergaumiin sekä Rooman Campo Mussolinille
Oberammegaumin ulkoilmateatterissa he olivat yllätyksekseen tavanneet vanhemman valkohiuksisen herran harjoittelemassa Jeesuksen osaa näyttämölavalla.
Yllätyksekseen he tunnistivat miehen luutnantti Anton Langeksi,joskin huomattavasti vanhentuneempana kuin nostalgiamatkalla olevat "mustapaitahuru-ukot".
Tapaaminen oli mennyt erittäin sydämellisissä merkeissä ja Lange kertoi olevansa nyt reservin eversti Waffen SS:stä.Hänet olitvat amerikkalaiset vanginneet Ruhrin alueella ja liittoutuneiden sotaoikeus oli tuominnut hänet 10:ksi vuodeksi pakkotyöhön.
Antti oli kysäissyt Langelta katuiko hän yhtään natsitaustaansa.
Lange oli vastannut,että kyllä hän on sisimmässään taistellut vuosia natsiurastaan ja monena vuotena vapautuksensa jälkeen hän on näytellyt Jeesusta kärsimysnäytelmässä ja pyytänyt avustajia naulaamaan hänet ristille ihan oikeilla nauloilla..
Jatkuu...Roomassa..
