Kadonnut sukupolvi.Sodan jälkeinen kadonnut maailma

Posti Bertta
Juhart 2012

Kirjoitus on toinen pidempi versio kadonneelle sukupolvelle...
50-LUKU
------------------
KADONNUT MAAILMA
---------------------------------------------------

"Se oli sitä viattomuuden aikaa,joka on valitettavasti ikuisesti hävinnyt."

Moni 50-luvulla kasvanut muistelee vuosikymmentä etäisen nostalgisesti lämmöllä sekä sumein silmin.
Aktiivinen unohtaminen on useimmilta karistanut muistista kaikki epämukavat sekä epämiellyttävät kokemukset selkään saamisista,tiukasta koulukurista ja yleensä kateudesta kaikesta,mitä kavereilla oli...ja mitä itsellä ei ollut
Pappilan Jussi oli syntynyt vuoden 1947 syyskuun 30. päivänä..Sorjan päivänä,eikä joutunut kärsimään vuosien 1946-47 tulipalopakkasia lilluttuaan uimakandidaattina äitinsä mahassa pää alaskäsin paksujen pässinpökkimien alla.

Sodasta kärsineet maat olivat silloin saamassa amerikkalaista Marshall-apua. Neuvostoliiton intressipiireihin kuuluneet ja kapitalismin kirouksesta vapautetut Euroopan itämaat joutuivat kieltäytymään Amerikan avusta isä-Stalinin painostuksesta,etteivät olisi jääneet kiitollisuuden velkaan Yhdysvalloille.
Stalin laski Suomen välistäputoajana Neuvostoliiton intressipiirissä sodan hävinneeksi maaksi jyrkästi kieltämällä sitä nauttimasta kapitalistisesta Marshall-avusta  Unkarin,Romanian,Bulgarian,Puokan ja Tsekkoslovakian kanssa.

Stalinin pojat aamupuurolla

Yhdysvallat myönsi Stalinin vastustelusta huolimatta Suomelle ison lainan.
Sotaakäymätön ja sodan kauhuja sekä säännöstelyjä kokematon Ruotsi sai 107 miljoonaa dollaria Amerikalta jälleenrakennusapua.
Jussi oppi jo keskikoulun englanninkielen oppikirjasta,että "Finland is a country which paid its debt".
Hänen syntymävuonnaan oli kulunut kaksi vuotta sodan päättymisestä ja elettiin säännöstelyaikaa,jolloin kaikki elintarvikkeet olivat kortilla,Suomen teollisuuden alkaessa nousemaan jaloilleen sotakorvausmateriaalien valmistuksessa suurelle naapurille.
Valvontakomission venäläinen marsalkka ja komissaari Zdanov nosteli viekkaana shampanjalasiansa presidentti Juho Kusti Paasikiven kaksoisleuan alla,entisen tsaarinvallan aikaisen senaattorin katsoessa silmiään karsastaen ylös presidentinlinnan kattokruunuihin.

Presidentti Juho Kusti Paasikivi
Juhart 2010

Marsalkka Mannerheim Karjalassa
Juhart 2012

Paasikivi oli tullut presidentiksi v.1946 Marsalkka Mannerheimin luovutettua presidentin viran terveyssyistä.
Marski oli matkustanut Sveitsin Maulsanneen lepäilemään ja kirjoittamaan saksankielellä omaelämäkertaansa "Erinnerung".

Vuoden 1947 kesä oli ollut erittäin lämmin kylmän talven jälkeen.
Vaikka sodasta oli kulunut kaksi vuotta elokuvateattereissa näytettiin paljon amerikkalaisia sotafilmejä,mutta naiselokuviakin katseltiin innolla sodan puuduttamien aivojen kirkastamiseksi.
Vuoden 1947 naiselokuvia oli mm. Lady in the Lake,Kiss of Death ja Lady of Shanghai.
Lännenfilmeissä taas revolverin- ja tupakansavut sekä nopeat lonkalta ammutut vastustajan teilaamiset karistivat katsojien mielistä sodan kauhuja erilaisissa kapakkatappelufarsseissa.

Pappilassa odotettiin inokkaasti Amerikan tantan Anerikanpaketteja,kun Marshall-apu oltiin pantu jäihin.
Jussi ei muista,mitä makeata pappilaan saatiin Michiganin Ypsilannissa asuvan sukulaistantan apupaketeista oltuaan vuosikymmenen vaihteessa vasta kokeilemassa homo sapiensin pystykävelyä korkkimatolla konttaamisen jälkeen.
Sota-aikama syntyneet isosiskot varmaankin pääsivät maistamaan Hersey-suklaata ja Adamsin purkkaa.
Isäpastorin työpöydällä seisoi pitkään sininen Pointers-piipputupakkapurkki,minka Amerikan tantta oli lähettänyt Amerikan apuna tupakan nälkään.Pöntön kyljessä seisoi pointterikoira eukäpälä pystyssä. 
60-luvulla Jussin opittua isän Bostonin savuista tupakoimaan,hän kerran pihisti pöntöstä Lilllehammer-piipun ja latasi sen pesän täyteen kuivia sota-aikaisia poroja.
Kellariliiterissä hän sauhutti itsensä melkein puolitajuttomaksi,tupakan haistessa huusiintakaiselta kessulta ja palaneilta varpaankynsiltä.

Granger-Pointersin piipputupakkapurkki.
Purkin takapuolella pointerkoiran kuva

Pappilan Jussille 50-luvun kasvuvuodet olivat koulunkäyntiä,kesälomia,partioleirejä sekä pappilan viiden pystyuunin lämmitystä.
Leikittiin kaduilla ja pihoilla sheriffiä ja konnia,Robin Hoodia ja Sherwoodin metsän iloisia rosvoja kavereiden kanssa ilman perverttien namusetien eli pedofiilien ja kidnappaajien pelkoa..
Jouduttiin tappeluihin,nyljettiin nahat polvista sekä rystysistä sekä revittiin housunpersuuksia auki pihakoivuun ja lauta-aitojen päälle kiipeämisissä.
Kukaan kavereiden vanhemmista ei nostanut syytettä pihakiusaamisesta eikä sakinhivutuksista,jonkun aina tullessa sidotuksi sheriffi-konnaleikeissä  pihariippakoivun runkoon pakettinarulla panttivangiksi.
Kotona äiti lipaisi korvapuusteja ja luunappeja tottelemattomuudesta ja riehaantumisista,antamalla lisärangaistuksna aamuisin vitamiinipuutteeseen ruokalusikallisen Möllerin kalanmaksaöljyä ennen kouluun lähtöä.  

Hikilaudat

Kotona lasten leikit olivat paljon säyseämpiä kontrollin alla.
Pappilassa ei ollut lupaa pelata pelikorteilla,joita pidettiin synnin juurina,mutta Musta Pekkaa ja Hassunkurisia perheitä sai läiskiä väsymykseen asti.
Kotona ei ollut edes koronalautaa,koska se muistutti biljardia,toista syntistä pelimuotoa.
Muut lautapelit kuten Monopoli ja Afrikan Tähti olivat suosittuja talvisia ajantappopelejä.
Äidillä oli syvä viha uhkapelien ja alkoholin suhteen,jouduttuaan pikkutyttönä istumaan Oulun ja Kajaanin matkustajakodeissa pyytämässä isää lähtemään kotiin pitkiltä peli- ja ryyppykuureilta.
Äiti oli yksin lähetetty junalla hakemaan isä-Kallea kotiin.
Ainoa alkoholijuoma pappilassa oli isäpastorin pienen ehtoollislaukun kirkkoviinipullo,mutta sekin oli tarkoitettu pyhempään tarkoitukseen

Mutta saimmepa ainakin jutella vapaasti toisillemme...verbaalisesti!
Nykyajan nuori voi  puistonpenkillä tekstata vieressä istuvalle tyttökaverilleen kännykällään rakkaudentunnustuksia täydessä verbaalisen kommunikaation paitsiossa.
Puhelinta emme lapsina saaneet käyttää,koska se oli yksinoikeutettu vain isälle virkapuheluihin ja ulataksin tilaukseen...eli se oli aikuisten lelu.

Kiekkopuhelin

Samoin radio oli varattu aamu- ja iltahartauksien,jumalanpalvelusten,uutisten ja säätiedotusten kuunteluun.
Ja nyt halutaan 50-luvun arvoja takaisin!
Senaikainen yhteiskuntailmapiiri oli osaltaan erittäin ahdasmielistä ja vääristynyttä sukupuolirooleissa.
Naapureilla oli tapana pistää nenänsä toisten asioihin. 
Nykyään kukaan ei osaa kuvitellakaan,miten toisaalta tylsää ja kuivaa sen ajan elämä oli ja miten kunnialliset ihmiset käyttöytyivät julkisesti sekä kulissien takana ja kuinka aivokuolleita monet aikuiset olivat kaulasta ylöspäin.
50-luvun renesanssi voisi kääntyä uuteen taantumukseen,tekopyhyyteen ja eräänlaiseen turtumukseen,mikä kuvaa elämän kääntötakin nurjaa puolta.
Osaltaan kyllä vuosikymmen oli ehkä parhaita aikoja.
Työttömyyttä oli vähän aineellisen vaurauden sodanjälkeisestä puutteesta lisäämällä varmuuden ja turvallisuuden tunnetta.
Sodan helmoissa silti elettiin kymmenenkin vuoden päästä sen päättymisestä ja roikuttiin siinä lujasti kiinni.
Ulkopuolisen silmillä katsoen monet hyvinvoinnin keskellä näyttivät vielä ärtyneiltä siitä,että sota oltiin hävitty.
Sokeri,liha,maito ja voi olivat vielä kortilla  viimeisen kerran vuonna 1954 jälleenrakennuksen aikana.
Kaupungit alkoivat urbanisoitua omakoti- ja rivitaloalueiksi.

Valtion säännöstelykortteja

50-luvulla amerikkalaiset ja englantilaiset sotaelokuvat olivat suosittuja.
John Wayne oli joko sukellusveneen kapteenina tai torpedoveneen luutnanttina Filippiineillä,Glenn Ford merijalkaväen luutnanttina tai pommikonepilottina,brittiläinen Kenneth More Spitfire-ässä Baderina,jonka molemmat jalat olivat proteeseja.
Lisäksi Burt Lancaster näytteli Täältä ikuisuuteen-filmissä kersanttia Pearl Harborissa rakastelemalla mimminsä  (Deborah Kerr ) kanssa japanilaishyökkäyksen aikana rantahiekalla.
Frank Sinatra ja Montgomery Clift näyttelivät Burtin vastanäyttelijöinä samassa sotaelokuvassa Pearl Harborissa armeijaan soveltumattomia sotamiehiä.
Amerikkalaisilla sotasankareilla oli filmeissä aina komeat vormut,suikat ja koppalakit.
Suomalaiseet sota-ja sotilaselokuvat jakautuivat Tuntemattomaan sotilaaseen ja kasarmifarsseihin.
Rokat,Lahtiset ja Vanhaset olivat tyypillisiä armeijan muodottomissa pussihousuissa purnaavia ja piereskeleviä metsäsissejä.
Silti Jussin nähtyä Tuntemattoman ensi kertaa Bio-Salon funkkisteatterissa joku omituinen isänmaallisuuden tunne tykytti pojan rinnassa. ryssänvihan vain kohotessa,vaikkei ollut kokenut sota-aikaa. 
Venäläisiä sotilaita hän kyllä oli nähnyt vielä vuonna 1955 Karjaan rautatieasemalla mennessään isän kanssa Helsinkiin.
Ruskeamanttelinen ja punatähtisuikkainen kirgiisisotilas oli silloin astunut junavaunuun vintoska selässään,kun suomalainen veturi vaihdettiin venäläiseen ja junanvaunujen ikkunoiden peitoksi laskettiin luukut,etteivät matkustajat saisi nähdä vuokrattua venäläistä Porkkalaa.

Sota oli lasten leikeissä ja mielikuvituksessa keskeisenä aiheena.
Kotinurkkien melkein kaikki leikit olivat sotaleikkejä ja pappilan pihanurkkkien puuaseet teeteettin Jussin äidillä,jota kulman pikkupojat kutsuivat kauppalan parhaaksi puunaiseksi.
Nallipistoolit ostettiin Keskuksen kauppatalon vieressä sijaitsevasta Suvannon lelukaupasta.
Kun kyllästyttiin nallireukuilla paukutteluun,niin mentiin kirkkokonttorin portaille tai katukivelle hakkaamaan kivenmurikalla nallinauhoja kanslisti Sallin kiusaksi,joka paukkeessa yritti naputella syntymä- ja kuolintodistuksia vanhalla Adlerilla ilman virheitä ylimääräisissä sydämentykytyksissä. 

Jussin muistin perusteella pappilan pihassa ei koskaan leikitty suomalaisia sotaleikkejä.
Pihanurkissa ei ammuttu vanjoja,vaan fritzejä eli saksalaisia.
Sota- ja aseleikkien ponkaisijoina olivat Rautatiekirjakaupasta ostetut sarjakuvalehdet kuten Battler Briton,Pecos Bill,Tex Willer sekä Korkeajännityssarjat.
Suomalaisia sota-aikaisia tositarinoita sai lainaston lukusalissa lukea Kansa taisteli ja miehet kertoivat-lehdistä,mutta niitä yleensä lukivat sodankäyneet miehet,jotka koskaan eivät olleet nähneet etulinjaa..
Kulman pojat väänsivät kyllä lehden Miehet kertoivat ja kansa taisteli-lehdeksi.
Sarjakuvalehdet antoivat parempaa vauhtia mielikuvitukselle pyssyleikkeihin.
Vielä niin myöhään kuin vuonna 1957 valkokankaalle tuli uusi sotaelokuva Kwai-joen silta,missä Alec Guinnes näytteli japanilaisen sotavankileirin brittimajuria jossain Burman viidakossa.Japanilaiset olivat pistäneet brittisotavangit rakentamaan puista rautatuiesiltaa Kwai-joen yli.
Sillan piti palvella Japanin keisarillisen armeijan huoltojunakuljetuksia.
William Holden näytteli  amerikkalaista luutnanttia ja sillan räjäyttäjää,vaikka todellisuudessa oli vain sotamies.
Korttelin pojat viheltelivät korvia särkevästi Kwai-joen marssia aikuisten kyllästymiseen saakka.
Porilaisten tai Panssaripojan marssia harvemmin vihelleltiin.

Kwai-joen silta-juliste

                                          Kwai-joen marssi

50-luvun lopulla Suvannon lelukaupasta sai ostaa muovipusseihin pakattuja Airfixin polystyreenikoottavia kuten Spitfirejä ja Messerscmittejä,jotka liimasta ja Humbrolin maaleista puolikuivina saivat palvella pihaleikeissä Englannin kanaalin ja Lontoon yllä taistelevina hävittäjinä hyökkääjinä ja puolustajina.
Yleensä Spitfiret voittivat ja mersut räjäytettiin nalleilla ja tulitikuilla atomeiksi.
Suomalaisessa leluteollisuudessa ei oltu äkätty valmistaa hakaristisia Brewstereita eikä punatähtisiä lend-lease-Airacobria tai venäläisiä Tsaikoja sekä Yakeja.
Ilmeisesti valvontakomissiolla oli näppinsä leluteollisuudessakin.

Sota-aikaiset arvot vallitsivat pitkään 50-luvulla.
Kohteliaisuus,olosuhteisiin mukautuminen,säästeliäisyys ja luottaminen olivat sen ajan arvoja.
Sota-ajan erikoispiirteenä oli demokraattisuus,missä sotilaat ja siviilit kaikista kansanluokista jakoivat vaarat keskenään.
Mutta sodan jälkimainingeissa rauhan tultua luokkaerot pysyivät syvinä yhteiskunnassa kuten valtion laitoksissa,vanhempien ja korkeimpien toimihenkilöiden arvostamisessa organisaatioissa, sekä julkisissa viroissa...opettaja,lääkäri,kamreeri ja pankinjohtaja.
Samoin vanhempia ihmisiä ja paremmin koulutettuja arvostettiin ja firmoissa kuultiin monesta suusta .."konttoripäällikkö Lahtinen,henkilöstöpäällikkö Salminen" ultrahierarkiaalisina kunnianiminä.
Jos firman  osastopäällikkö yritti lähestyä tuttavallisemmin alaisiaan,että minua voitte kutsua Penaksi,voisi kuulla neulan tippuvan lattialle täydessä hiljaisuudessa.
Ylempien kunnioittaminen vaikka hammasta kiristäen ja selän takana purnaillen on aina ollut kansan verissä.
Suomalainen ylempien ja ylhäisten kunnioittaminen on lähtenyt jo Ruotsinvallan ajoilta.
50-luvulla Jussi sai tervehtiä Ruotsin kuningasta ja kuningatarta sekä pulleata pientä prinssipoikaa Allersin kansikuvasta kesämökin puuseen ovesta .
Pikkupoikana vuonna 1953 kruunatun kuningatar Elisabetin hän uskoi käyvän tarpeillaan kullatulla vessanpytyllä.
Hän myös uskoi,että kuninkaalliset pierivät vain Chanelin viitosta tai Kölnisches Wasseria,koska Englannin kuningassuku oli alkujaan saksalaisia Hohenzollerneja,kunnes I Maailmansodan aikana ne joutuivat Britannian saksalaisvihassa valitsemaan Windsor-sukunimen.
Eräs englantilainen sunnuntailehti vuonna 1954 kyseli lukijoilta minkälaiseen kouluun nuori 5-vuotias Charles-prinssi pistettäisiin.
Neljäsosa lukijoista julisti,ettei asia kuulunu lehtipalstoille.
Asia oli tabu.
--Luottakaa kuningattareen ja prinssi Philipiin!
Eräs lukija tuohtuneena kommentoi.

Prinsessa Elizabeth WAC-ambulanssikuljettajana sota-aikana

  

Pettäjättären tie.Uudet liitot.Etsivä Arska-sarja

Suomen poliisin miekkatunnus

Jorma Lumpeen nuorempi veli Jouko oli samaan aikaan kuulemassa tuomiostaan käräjäsali numero 3:ssa.
Istuvana tuomarina oli Annmari Peltola.
Koska pääsyytetty oli kuollut,syyttäjä Sirkka Rajala oli haastanut Jouko Lumpeen avunnannosta kavallukseen.
Rikosetsivä Laaksonen joutui juoksemaan käräjäsalista toiseen todistemapit käsissään.
Nyt hän esitti toisessa käräjäsalissa sormenjälkitutkimuksensa tulokset,mitkä osoittivat kassakaaapin käyttäjiksi johtaja Laakson,kanslisti Suomisen sekä rouva Laakson.
Kaikkien asianomaisten sormenjälkiä oltiin löydetty sekä kaapin kahvasta, ovesta sekä sisähyllyiltä.
Tukun kuljettajan Jouko Lumpeen sormenjälkiä oltiin löydetty vain kanslistin työpöydän puhelimesta,rei'ittäjästä sekä paperiniittaajasta..
Sormenjälkitutkimukset osoittivat,ettei syytetty ole koskaan kajonnut kassakaappiin.
Syyttäjä Rajala taistolaisena ja feministinä siitä huolimatta perusteli syytettä avioliiton ulkopuolisen haureuden  johtamiin edesottamuksiin ja naisen alistamiseen.
Miehen motiivina yleensä avioliiton ulkopuolisissa suhteissa on naisen seksuaalinen ja taloudellinen alistaminen sekä silmitön hyväksikäyttö,etenkin jos nainen on varakas.
Tässä asianomaisen tapauksessa alistaminen oli johtanut kavallukseen sekä varkauteen.
Käräjätuomari Peltola kuunteli naissyyttäjän selostusta nyökkäilemällä,ihaillessaan berjozkahuivisen ja marimekkoisen naiskolleegansa marimekon hihasta vedettyjä hypoteettisiä teorioita.
Hän tiesi,ettei Rajalalla ollut paljoakaan pohjaa syytteisiin todistusaineiston pohjalta,mutta mielenkiinnolla halusi kuunnella,miten taistolaisjuristi yritti  tuomita syytettyä oman stalinistisen ja feministisen gradutyönsä pohjalta Turun Yliopistosta.
Annmari Peltola oli ollut Sirkka Rajalan opiskelukaverina oikeustieteellisessä.

Venäläisen maatushkan berjozkahuivi

Jouko Lumpeen puolustusasianajajana oli nuori lakitieteen kandidaatti Seppo Koivula,jonka takinkauluksessa kiilteli Kokoomuksen Nuorten kultainen nappimedaljonki.
Hän esitti syyttäjälle vastakaneetin,ettei kanslisti Suominen ollut kavaltanut,mitään ,vaan ottanut kassakaapista rahaa omiin tarpeisiinsa johtajan suostumuksella.Vasta 6000 markan niisanotusta nostosta johtaja Lumme oli nostanut syytteen.Aiemmista rahamääristä johtaja Laakso ei ollut maininnut mitään.
Johtaja Laakso ei ollut kyennyt tulemaan vastaamaan käräjille sydäninfarktin ja pitkän sairaalahoidon takia.
Tehtailija Laakson allekirjoittamassa lausunnossa vain mainittiin vain Toyota Corona-pakettiauton ostoon varattu 6000 markan summa.

1966 Toyota Corona Station Wagon

Asianajaja Koivula korosti sitä,että rouva Suomisen mies pahoinpiteli rouvaansa kiristämällä tätä,jolloin asianomainen oli pakotettu ottamaan vähän väliä kassakaapista rahaa..Tässä tapauksessa hän katsoi syyttäjän olleen oikeassa naisen taloudellisesta alistamisesta.
Pahoinpitelystä kaupungissa tiedettiin yleisesti ,että kyseessä oli niinsanottu avoin salaisuus.
Puhelinteknikko Suominen tunnettin työpaikalla ja ravitsemusliikkeissä riidanhaastajana ja useasti poliisi oltiin hälytetty Suomisten asuntoon pidättämään herra Suomista vaimonsa pahoinpitelystä.Silti koskaan rouva Suominen ei uskaltanut nostaa syytettä miestään vastaan pelätessään tältä fyysistä kostoa.
Poliisiaseman päiväkirjoista asianajajalla oli todisteena kopiot hälytyssoitoista.
Koivula lisäsi,että rouva Suominen oli koko draaman uhri eikä syypää ja että herra Lumme toimi usein rouvan puolustajana sekä pelastajana.
Kanslisti Suominen oli tehnyt oletetun rikoksensa pakon edestä.
Ja mitä tulee rouva Suomisen ja autonkuljettaja Lumpeen suhteeseen,niin se on kestänyt kauemmin kuin koko Suomisten avioliitto.
Rouva Suominen oli joutunut niinsanottuun pakkoavioliittoon tultuaan raskaaksi ennen vihille menoa.Voidaan myös katsoa,että rouva Suominen tai silloinen Seija Virkki oli joutunut raiskauksen uhriksi puhelinteknikko Suomisen pakotettua hänet sukupuoliyhteyteen.
Herra Jouko Lumme oli ennen avioliittoa ollut rouva Suomisen pitkäaikainen poikaystävä.

Käräjätuomari Annmari Peltola antoi päätöksensä:
Herra Jouko Lumme on täysin syytön kavallukseen taikka siihen auttamiseen jo pelkästään  forenssisen todistusaineiston perusteella.
--Mitä tulee naisen alistamiseen taloudellisen hyödyn saamiseksi tässä tapauksessa,voidaan katsoa pelkästään psykologisena spekulointina ja siihen tarvittaisiin todistajaksi Sigmund Freud,joka valitettavasti ei enää ole joukossamme.
--Syyttäjän versiossa tästä kuultaa myös läpi poliittinen aspekti,mitä oikeussalissa ei voida hyväksyä.,koska syytteiden pitää nojata faktoihin eikä teorioihin.
--Edesmenneen rouva Suomisen katsotaan tehneen kavalluksensa täysin yksin.

Jouko Lumpeen kohdalla syyte raukesi.

Uudet liitot
Joulukuun 22. päivä 1966

Rikosetsivä Arska Laaksonen katseli mietteliäänä virkahuoneensa ikkunasta ulos Kirkkokadulle.
Vaikka kello näytti kahta iltapäivällä,taivas näytti melkein koskevan lumikinoksia synkän harmaana.
Luntakin oli taas alkanut hiljalleen tippua alas ja iltaan mennessä radion säätiedotuksessa oltiin luvattu oikeata lumimyräkkää.
Ylihuomenna olisi jouluaatto ja kuusikin oli jäänyt hakematta torilta,vaikka Saara-vaimo oli muistuttanut siitä koko joulunalusviikon.
Etsivä vähän väliä vilkaisi värikuvapostikorttia kädessään Daytona Beachin Broadwayltä,missä autoja lipui kesäillassa mahtavassa neonvalomeressä.
Talvisen rantakaupungin vaatimattomat jouluvalot pääkadulla kelpaisivat vain jonkun syrjäisen floridalaisen motellin joulukoristeeksi.
Hän oli myös saanut toisen postikortin oikealta Daytona Beachin rannalta,mikä ulottui melkein horisonttiin.
Rannalle parkitettujen autojen määrä melkein ylitti pienen lounaisuomalaisen rantakaupungin koko automäärän.
Sellaista automäärää ei saisi parkitettua Juhannuksena kotikaupungin virkistysalueen Vuohensaaren kokkojuhlien aikana saaren paikoitusalueelle.Siihen tarvittaisiin koko kaupungin ja Vuohensaaren välinen parikilometrinen yhdystie molemminpuolisin penkoin.

Daytona Beach Postcard

Kortit olivat osoitettu rikosetsivä A. Laaksoselle poliisilaitokselle.
Viestinä luki kortin kääntöpuolell:a:

"Terveisiä paljon ikuisen kesän osavaltiosta!
Tulimme juuri Daytona 500-kilpa-ajoista ja tapasimme kuuluisan autotestaaja Tom McCahillin,joka osallistui ajoihin uudella Chrysler 300:lla.Tom on fiksu kaljupäinen mies,joka linkkaa toisella jalalla jonkun nuorena sattuneen onnettomuuden takia.Tomilla on aina mukana musta labradorin noutaja Roy. Asumme aika lähellä Tomin tilaa,minne kuukausittain Daytonan autodiilerit tuovat uusia autoja koeajettavaksi.
Ostimme vanhan motellin,mitä me kunnostetaan paraikaa oikein urakalla.
Daytonasta löytyy paljon suomalaisia vero- ja muita karkureita,että suomella pärjää---hehheh!
Kun pääset ensi kesänä eläkkeelle,niin tule meille vieraaksi.
Huone- sekä muut palvelut ovat ilmaisia sinulle.
Kastoimme motellin nimesi mukaan..."Archie' Paradise Motel"-nimiseksi.
Sinulle on erityisesti varattu talon paras huone "Seija's Suite" eli Seijan sviitti.
Menimme naimisiin Las Vegasissa Elvis Presley Drive-In-kirkossa.
Hyvää joulua----Merry X-mas!...and Only Fools march In!
Toivovat Annikki ja Jorma Lumme

TomMcCahill ja Roy labradorin noutaja

Etsivä pisti kortit pöytälaatikkoon avaamalla toisen.,mistä hän otti paksun kirjekuoren,pistämällä sen povitaskuunsa..
Takkinaulakosta hän pisti päällensä vihreän raglanhihaisen ja kamelinkarvaisen talvitakin,minkä hän oli ostanut Lontoon Saville Roadilta.Työasunaan hänellä oli harmaa kalanruotokuvioinen tweedtakki sekä Laakson housutehtaan uudet vaaleanharmaat flanellihousut.
Jaloissa hän piti uusia ruskeita Topmanin patenttinahkakenkiä,mitkä hän oli saanut alennuksella Maaheimon kenkäliikkeestä.
Päähänsä hän pisti harmaan englantilaisen ja kapealierisen trilbyhatun.
Arska oli muuttunut mies ja laitoksellakin ihmeteltiin,että nuhruisesta teryleeniurhosta oli yhtäkkiä tullut englantilainen herrasmies tai suomalaisittain könsikäs.
Päivystyksessä Arska sanoi menevänsä naapurikorttelin housutehtaan tukkuun visiitille.

Asteltuaan housutukun portaita ylös tukun kansliaan etsivä oli kiertänyt tukun eteen pysäköidyn uuden punaisen Toyota Corona-farmarin.
Auton takaosaan tukun uusi autonkuljettaja ja entinen Horninkadun talouskaupan punatukkainen tsuppari lastasi housulaatikoita.
Kansliassa Remington-kirjoituskonetta naputteli rahtikirjaa kaksin pitkäkynsisin ja punalakatuin sormin uusi kanslisti.....Sinikka-hoituri aluesairaalan kardiologiselta osastolta.
Sinikka hätkähti nähdessään etsivän ovensuussa lehahtamalla yhtä punaiseksi kuin maalatut huulensa.
Arska sanoi ovelta:
--Älssää nyten noin punastele...emmää kai nyt niin kamalan näkönen variksenpelätin ole,et piräs ujostella.
Onks johtaja sisäl?
Sinikka nousi kontttorituoliltaan koputtamaan johtajan ovea.
Ovea raotettuaan ja kuiskattuaan johtajalle etsivän saapumisesta Sinikka nyökkäsi Arskalle merkiksi astua sisään.

Trilby

Johtaja Laakso toivotti etsivän tervetulleeksi erittäin sydämmellisesti paiskaamalla oikein kättään pöydän yli.
Tehtailija oli tiputtanut paljon kiloja näyttämällä melkein solakalta ja komealta,vaikka tukanraja ohimoilta oli paennut lähelle päälakea.
Johtaja Laakso kysäisi:
--Nommitense etsivä voi näin joulun alla?
--En mää tahtonut uskoo,että ovella seisoo sama etsivä kuin vuosi sitten.
--Sisään on astunut joku englantilainen gentlemanni nuhruisen Columbon sijasta.
Arskakin tunsi poskiaan kuumottavan kehuista,johtajan pyytäessä tätä istumaan nahkaiselle vierastuolille,mikä muistutti melkein laiskanlinnaa.
Arska pisti trilbynsä lasiselle kahvipöydälle avaamalla raglantakkinsa istuuduttuaan.
Hän kysäisi johtaja Laaksolta:
--Mitäs tänne pöksytehtaall kuuluu?
--Tulin vain niinkus ohimennen helssaamaan.
Johtaja Laakso vastasi puolihymyssä:
--Nossun piräs kyl olla kaikista asjoist peril vanhan vainukoiran,mut toren puhuaksen mää olen  menos naimisiin ton Sinikan kanss.
--Mää panin eropaperit vetämään Annikist.
Arska jatkoi:
--Emmää nyt kaikista asjoist ol perill,mut mull ol pikkanen aaninki silloin sairaalavisiitil,ett teill molemmil ol jottan vispiläkauppaa keskenäs.
--Noh...mull piti olla jottan muuta miälessän.kummää tänne tulin.
--Tiäsikkös sää Erkki,ett sun tyttäres oikeest olikin sen Reiska-vainaan oma?
Johtaja taas tapansa mukaan alkoi katselemaan kadun vatapuolisen lyseon ikkunarivejä,kun kyseessä olivat vanhat suhteet.
Johtaja vastasi puhuessaan ikkunaan päin:
--No..kylmää jo tiäsin sen jo niiren riiustelun alust asti.
--Mää en vaan välittäny tehdä siit mittän isompaa metelii.
--Ei mull ol niin huano räkninkipää,ett hääyäst kuukauren pääst nainen poikii.
--Siin on jo deebitin pualell kahreksan kuukaut.
--Ja ei se mun ja Annikin kans se avio ollu mittään ruusuill tanssimist,kun perintöposliinit lens kuin ufot mun nupin yli.
--Annikill oli sellanen espanjalaisen flaminkotanssijan tempperamentti.

Flamingo-tanssija

--Mää satuin olemaan sellasess väliinputoojan asemas,kun maksoin Seijal omast pussist ruakkorahoi,vaikk Seija oma-alotteiset otti kassat förskottii Reiskan painostuksest.
--Pakon eres mää olen Suamissii avustanut ja taannu Reiskall ja Seijall jopa asuntolainankin.
--Mää en halunnut tehrä koko suhreasjast suurempaa numeroo,koska mull on jonkinlaist statust kauppakamaris ja yksityisyrittäjien liitos.
--Ei niillle voi vierä tällast likapyykkii pestäväks..
--Jokken..meinaan Joukon ja Seijan suhteest mää olen tiennyt jo kauvan..vaikk mää ihan toren puhuaksen rakastin Seijaa.
--Kovin sekasin meirän rekijokelaisten lempiasjat menivät..et reen tallat tökkäs jatkuvast johonkin paskaan..niinkus kuvannollisest sanottun.
--Sellast ristiinaimist....!

Vesireki eli vanhanajan kylän vesijohto
Juhart 2012

Etsivä vetäisi povitaskustaan paksun kirjekuoren panemalla sen pöydänreunalle.
Arska sanoi Erkille:
--No mennyt ei voira enää korvata eikä oikasta,mutt täsä on sulle piän joululahja Seijalt niinkus lakikiälell posthumosest eli kuoleman jälkkeen..
--Aukases toi breivi niiin hämmästyt kun paimenet Peetlehemin pellol enkelin nähtyäs!
Johtaja aukaisi kirjeen.mistä tuli ulos tuhannen punnan setelinippu sidottuna Bank of Englandin nauhalla sekä Barclay Bankin viidentuhannen punnan shekki kirjoitettun Erkki Laakson nimelle.
Arska katseli johtajan ällikällä lyötyjä kasvoja sanoessaan:
--Nää tuli maanatain kirjattun postin Scotland Yardist.
--Mää kyll olin pikkasen asjan takan niinkus finanssikonsulttin.
Nää rahat löytys Seijan..meinaan rouva Suomisen keinoleopardisen meikkilaukun vuaren sisält.
--Ett hyvää jouluu sulle ja varakast Uutta Vuotta...noill rahoill saa mont uutt pakettiautoo tulevaisuuress.

Johtaja Laakson suusta parahti pieni itkunpoikanen.
Arska nousi ylös napittamaan raglantakkiaan pistämällä trilbyhatun päähänsä.
Johtaja istui lasittunein ja vetisin silmin sivuttain pöytänsä ääressä tuijottamassa lyseon ikkunoita,mistä luokkahuoneista kuulsi keltaisia kattovaloja.
Kauempana Torikadun kulmassa pappilan erkkeri-ikkunassa roikkui iso punainen ja valaistu joulutähti.
Arska hyvästeli johtajaa:
--Merry Christmas and Prosperous New Year!



The End

Norman Rockwellin joulujuliste

Pettäjättären tie.Raastuvan penkillä.Etsivä Arska-sarja

Raastupa

Yleinen syyttäjä Simo Räikkö käveli hermostuneena kihlakunnan käräjäsali numero kahden oven edustalla.
Hänellä oli kädessään todistepaperinippu,joka vahvistaisi Jorma Lumpeen syyllisyyden puhelitekinikko Reino Suomisen murhaan.
Käytävän penkillä istui Suomisten naapuri leskirouva Saima Varjonen,jonka Räikkö oli haastanut todistajaksi siitä,että tämä oli havainnut henkirikoksen ajankohtana suuren sinisen amerikkalaisen farmariauton olleen pysäköitynä Suomisen talon lähistöllä.
Käräjäsalin ovet aukesivat,jolloin käytävältä purkautui saliin suuri joukko,mikä koostui asianomaisista,lehdistöstä, ja muuten uteliaista kaupunkilaisista.
Jorma Lumme tuotiin kahden konstaapelin taluttamana sisään.Syytetty linkkasi yhdellä jalalla kainalosauvaan tukien.

Yleinen syyttäjä alusti asiaansa maalaamalla Jorma Lumpeen persoonaa paatuneeksi rikolliseksi yhden vankilatuomion pohjalta.
Syyttäjä oli kutsunut rikosetsivä Arvo Laaksosen esittämään forenssisten tutkimuksen tuloksia,mitkä viittaisivat syytetyn syyllisyyteen.
Etsivä todisti syytetyn sormenjälkiä löytyneen kiväärin tukista sekä piipusta näyttämällä kuvaa aseesta,mihin sormenjälkien kohdat oltiin kuvattu punasilla tussiympyröillä.
Samoin kuva paimentolaismaton kuraisista kengänjäljistä todisti ,että kengänkoko vastaa prikulleen syytetyn 46-numeroista kokoa ja kumipohjan kuvio vastaa täysin sitä kengänpohjaa,mitä syytetyn kengissä paraikaakin on jaloissaan.
Etsivä näytti valokuvaa kengänpohjan kuvioista.
Arska kyllä katsoi mielessään ehkä syyttäjän liiankin innokkaasti painottavan todistusaineistoa Jorma Lumpeen syyllisyyden todistamiseksi.
Etsivä itse halusi leikkiä puolustuksen puheenvuoron aikana  haastettuna todistajana paikallista Perry Masonia,tuomalla esille syyllisyyttä kumoavia detaljeja. Arska oli Raymond Burrin suuri ihailija Perry Masonina ja Ironsidena,vaikka tämä näytteli vaimonsa murhaajaa  vuoden 1954 Hitchcockin elokuvassa Takaikkuna,missä Jimmy Stewart pakettijalkaisena pyörätuolissa kiikaroi ikkunasta Burrin liikkeitä asunnossaan.
Grace Kelly tyttöystävänä samoin uskoi,että Burr oli kuopannut vaimonsa kerrostalon edustan kukkapenkkiin.

Takaikkuna

Perry Mason TV-sarjan alku

Syyttäjä esitteli todistekuvat lautamiehille,julistamalla ponnekkaasti niiden täysin todistavan Jorma Lumpeen syyllisyyden puhelinteknikko Suomisen murhaan.
Seuraavaksi syyttäjä kutsui leskirouva Saima Varjosen todistajan aitioon.
Leskirouva kertoi nähneensä makuuhuoneensa pitsivehojen raosta Suomisten asunnon lähelle pysäköidyn suuren sinisen ikkunapakettiauton.
Syyttäjän kysyessä auton merkkiä sekä rekisterinumeroa leskirouva vastasi:
--Emmää niist pirkalan merkeist tiärä mittään,mut pirkalan iso, pitkä ja levviä se ol,et meirän kuja melkkes ol mennä umppeen.
--Mää vaik olen ikäihmine,niin mullon kyl pirkalan hyvä näkö,vaik kuulo on heikentynny,ettei eres omaa piaruas tahro kuulla,mut sen kaaran rekisterinumero mää sain kirjotettuu paperinenäliinal kuulakynäl.
--Rekisterilapus luki FK-74.
Oikeussalista kuului tirskuntaa ja hirnuntaa ja istuvan tuomari Kallion piti nuijallaan koputtaa pöydänkanteen hälinän vaientamiseksi.
Syyyttäjä Räikkö oli lehahtanut kasvoiltaan tulipunaiseksi,pystymällä silti esittämään etsivä Laaksosen hankkiman GM:n esittelykatalogin Chevrolet Brookwoodista,näyttämällä sitä leskirouvalle ja kysymällä oliko se auto samanlainen kuin kuvassa.
Leskirouva vastasi:
--Joo....kylsse varman on samallainen ikkunapakettiauto,mut erifärinen kun teirän kuvis,eik sen auton ympäril hääränny noin hianonnäkössii ihmisii muativaatteis,kun tos kommias f'ärikuvass.
--Autos istus pirkalan iso miähenkuva,ett sen pää melkkes hipos sisäkattoo ja sen hartjakki oliva melkkes yht levviät kun laronovet.
Syyttäjä köhiskeli nyrkkiinsä vaivautuneena ja esitti autorekisterikeskuksen todistusta,että FK-74-rekisterinumero kuuluu samaan autoon,jonka omistajana on torikauppias Jorma Lumme Forssasta.
Syyttäjä lisäsi,että vain vuosina1960-1961 autorekisterikeskus jakoi FK-alkuisia rekisterinumeroita Turun ja Porin läänissä ja syytetyn auto sattui olemaan 1961-mallinen farmariauto .
Kaupungista löytyy muitakin FK-alkuisia rekisterinumeroita amerikkalaisissa autoissa,kuten Kivimäen neulomon 1961-mallisessa Ford Courier-farmariautossa sekä liesitehtaan 1960-mallisessa Ford Courierissa.
Lopuksi Räikkö kysäisi leskirouvalta pystyikö tämä tunnistamaan autossa istuvaa edes niskasta,tukanväristä tai vaatteista.
Leskirouva vastasi:
--Emmää tiännykkää,ett siin kuskinpaikal istus joku Niskanen ja miks te mult sellast kysyt,ku itte tiärätte,ett se ol se Niskanen...
Syyttäjä hämmentyneenä pyysi leskirouvaa astumaan alas todistajan aitioista.

Liesitehtaan 1960 Ford Courier
Juhart 2009

Puolustusasianajajana oli kaupungin oikeusavustaja Jouko Vähäsilta syytetyn varattomuuden pohjalta ja puolustuksen puheenvuoron aikana Vähäsilta oli pyytänyt etsivä Laaksosta esittämään todisteita havainnoistaan,mitkä saattoivat olla ristiriidassa asianomaisen syyllisyyden kanssa.
Etsivä Arska istui nyt puolustuksen pallilla todistamassa,että syytetyn oli mahdotonta pystyä ampumaan kiväärilla puhelinteknikko Suomista.
Hän näytti syyttäjälle esittämää kuvaa syytetyn vasemman käden sormenjäljistä kiväärinperästä.Oikeastaan ne eivät olleet pelkästään sormenjälkiä,vaan kämmenen puristusjälkiä.
Toiset vasemman käden sormenjäljet löytyivät piipun puolesta välistä.
Syytetty oli vasenkätinen.
Etsivä selosti,että on täysin mahdotonta samanaikaisesti pitää asetta kädessä kahdesta eri paikasta,saatika aseen perästä yläotteella. Arska näytti kiväärin perästä irtautuneen puunsärön,mikä osoitti,että kivääri oli pudonnut parkettilattialle tukki edellä.Olohuoneen parketista oli löytynyt painauma aivan paimentolaismaton vierestä.Samaten kiväärinperästä löytyi verijälkiä.mitkä laboratoriotutkimuksissa osoittivat,että niitä ei voida luokitella ihmisvereksi..
Arska lisäsi,että ruudinjälkitutkimuksissa syytetyn käsistä ei löytynyt ruutinäytteitä lainkaan.
Jorma Lumpeen asianajaja Vähäsilta oli hiukan hämillään saamatta puheenvuoroa,etsivän johtaessa puolustusta. 

Syyttäjä Räikkö yritti ottaa syytteen toiselta aspektilta,että herra Lumme ja rouva Laakso salaliitossa olivat suunnitelleet puhelinteknikko Suomisen murhan ja syytetty oli saanut korvaukseksi siitä rouva Laaksolta 20.000 markkaa ja että syytetty on istunut vankilassa kaksi vuotta shekkiväärennöksestä..
Tuomari Kallio keskeytti Räikön sanomalla.että rahakirje sekä aiempi tuomio olivat vain spekulointia satunnaisen todistusaineiston nojalla.Lisäksi,mitä rikosetsivä Laaksonen esitti todistusaineistona puolustukselta osoittaa,että puhelinteknikko Suomisen ja torikauppias Lumpeen välille oli syntynyt käsirysy,joka johti aseen laukeamiseen.
Herra Lummetta ehkä saadaan syyttää raa'asta kotieläimen taposta kiväärinperällä,mutta sekin voidaan laskea itsepuolustukseksi koiran hyökättyä kimppuun.Herra Lumpeen itsepuolustusta kyllä voidaan laskea hätävarjelun liioitteluksi,mistä voidaan antaa tuomio taikka sakkorangaistus.

Lopullisessa lautamiesten päätöksessä Jorma Lumme sai 10 10 markan päiväsakkoa kuolemaan johtaneesta eläinrääkkäyksestä..
Loppupäätöksenä puhelinteknikko Suomisen kuolema oli johtunut varomattomasta aseenkäytöstä,aseen lauettua pudottuaan lattialle.Kiväärin varmistin oli ollut pois päältä.
Salaliittoteoriaa ei voitu todistaa,koska rouva Laakson antama rahasumma oli voinut olla lahja taikka laina.
Lisäksi syytetty sai sakot luvattoman aseen hallussapidosta,vaikka syyttäjä yritti haastaa syytettyä ryhtymisestä anastettuun tavaraan.
Sekin kumottiin,koska syytetty ei tiennyt aseen olleen ostohetkellä anastetun.

jatkuu...

Parabellum

Pettäjättären tie.Housutukun tilinpäätös.Etsivä Arska-sarja

Johtaja ja kanslisti
Juhart 1995

Marraskuun 15. päivä 1966


Etsivä Arska istui työpöytänsä ääressä tutkimassa Lumpeiden ja Suomisten kansioita.
Jouko Lumme oli jo yli kuukauden asunut poliisilaitoksen tutkintosellissä.Arska oli vienyt tälle transistoriradion ,muutaman taskukirjan sekä aikakausilehtiä viihteeksi, pidätetyn kerrottua ajan tulleen liian pitkäksi.
Päivystyksen kahvikoneestakin Arska kantoi kuin hotellin kerrospalvelija Joukolle monta kupillista kahvia päivässä.
Syyskäräjiin oli enää kaksi päivää ja syyttäjän mapissa Jouko oli osaepäiltynä Laakson housutukun kavalluksessa.

Arskan virkahuoneen ikkunaan syyssateinen tuuli liimasi ruskanvärisiä vaahteranlehtiä.Talventulokin näytti olevan myöhässä ja syyssateita tuli niskaan vielä marraskuussa.
Etsivän ajatuksissa kävivät jälleen sauna- ja takkaillat poliisien mökillä,mihin nimismieskin oli penännyt häntä osallistumaan..
Häntä ei paljoakaan kiinnostanut koko asia,missä poliisit puhuivat kännipäissään tehdyistä ja tekemättömistä  työasioista.
Suomalaiset muutenkin puhuvat vapaa-aikanaan enemmän työstä kuin työaikana eikä moisesta paskanpuhumisesta edes makseta ylityökorvausta.

Etsivä luki Lumpeiden kansiota,mihin hän oli edellisviikolla lisännyt kaupungin GM-autoliikkeestä saatu kuva 1961-mallisesta Chevrolet Brookwood-farmarisautosta.Hänen onnistui saamaan sen suhteilla,koska liikkeen johtaja Einari Nikander,joka myös omisti TB-huoltoaseman,oli hänen rintamakavereitaan huoltojoukoissa Kannaksella.Kummatkin olivat silloin töissä kenttäautokorjaamolla.
Chevrolet Brookwood ei ollut kovin harvinainen piilofarmarimalli Suomessa ja amerikkalaisen mittapuun mukaan se oli Chevroletin niinsanottu puukenkämalli eli halvin perusfarmari.
Niitä löytyi Suomessa jopa ruumisautoina.
Liikkuva Poliisi siitä huolimatta ei vieläkään ollut löytänyt Jorma Lumpeen autoa ja epäiltiin,että se oli ilmeisesti jemmattu johonkin perämetsäniityn suuliin taikka latoon.

Teboil-asema
Juhart 2010

Jorma Lumme oli myös kadonnut ja tämän forssalainen vuokraisäntä oli kertonut Lumpeen maksaneen vuokrarästinsä eikä osoitemuutoslomakkeeseen vuokralainen ollut kirjoittanut edes uutta osoitetta.
Samalla soi puhelin.
Arska nosti hätäisesti kuulokkeen kaatamalla kuuman kahvikupillisen pöytäkalenterin päälle.
Etsivä huusi pirulautaa omasta kömpelyydestään puhelinluuriin pyytämällä anteeksi,kun soittaja esitteli itsensä Turun rikospoliisin komisaario Koskeksi.
Koski jatkoi:
--Me täällä Turussa olemme pidättäneet erään herrasmiehen,jonka autoa Liikkuva Poliisikin on etsinyt.
--Oletamme tämän henkilön liittyvän teidän rikosjuttuunne tulevilla käräjillä.
--Tämä henkilö oli Puutorin lähistöllä ampunut jalkaansa liukastuttuaan katukäytävällä .
--Miehen nahkatakin povitaskusta oli löytynyt varmistamaton parabellum,mihin tällä ei ole lupaa ja ase meidän tiedostossa on havaittu anastetuksi.
--Mies,joka ilmoitti olevansa herra Jorma Lumme oli tapahtumahetkellä astumassa siniseen Chevrolet-piilofarmariautoon.
--Herra Lumme on paraikaa hoidettavana Turun Yliopistollisen sairaalan ortopedisellä osastolla ja me rikospoliisista olemme panneet yhden miehen poliisivartion paikalle.

Liikkuvan Poliisin Porsche

.Alustavassa tarkastuksessa löysimme herra Lumpeen nahkatakin povitaskusta Laakson housutehdaslogoisen kirjekuoren,mikä sisälsi seteleissä 20.000 markkaa..Lisäksi hänen lompakostaan löytyi kreikkalaisen laivayhtiön Pallas Athenan henkilötodistus,missä herra Lumpeen kuvan alla kyseinen henkilö esitti kansimies Ivar Karlssonia Persepolis-rahtilaivalla.
--Alustavissa kuulusteluissa kyseisestä henkirikoksesta ,mistä meilläkin on asiakirjat,epälty sanoi olevansa syytön,vaikka myönsi olleensa tapahtumahetkellä paikalla..
--Epäilty sanoi kyseessä olleen vahingonlaukauksen.
--Kyseisen rahasumman,mikä löydettiin kirjekuoresta herra Lumme kertoi saaneen lainana rouva Laaksolta.
--Epäillyn päästessä ensi viikolla sairaalasta,tulemme luovuttamaan hänet teidän huostaanne.
 Arska kiitti komisaariota tiedoista,Kosken toivottaessa puhelun lopussa onnea käräjillä.

Johtaja Laakso

Etsivä Arska istui johtaja Laakson potilashuoneen ainoalla puutuolilla  kaupungin aluesairaalan kardiologisella osastolla.Johtaja oli ollut tarkkailtavana sairaalassa pienen sydäninfarktin takia.
Johtaja oli pakkaamassa tavaroitaan kotiinlähtöä varten.
Arska kyseli:
--Mitäste johtaja Laakso meinaatte,kun teidän rouva noin vain karkas Floridaan?
--Eiks teillä ollut minkäänlaist aaninkii,ett teknikko Suominen oli jo pitkään kiristänyt rouvaa?
--Lumpeen Jorma oli kuulusteluissa kertonut mulle,miten Annik.. meinaan teidän rouva oli pyytänyt tätä käydä uhkailemas Suomist kiristyksen lopettamiseks.
--Oliks teirän avioliitto ajautunut niin pahast karill,ett kummatkin osapuolet alkovat käyrä toisten rysill?
--Eiks teill samoin ollut mittän tietoo,ett teirän Helena-tytär oli oikeest Suaomisen tytär?
--Mullon varastos ainaskin tuhat kysymyst ja toinen tuhat aukkoo koko jutus.
--Sitten teill oli pitkä suhde kanslisti Suomisen kanss,ettekä tajunneet,ett teirän omal rouval oli samaten ollut pitkä suhre Jorma Lumpeen kans.
--Samall te katsoitte sormien läpi kanslisti Suomisen förskotin ottoo kassakaapist,kun Suomisten Raija-tyttö oikkeest olikin teidän tytär.
--Onks uures kirjanpiros nykyäs firman kalustotili sama kun elatusaputili?
--Ja kaiken kukkuraks teirän autokuski Jouko Lumpeell oli ollu rouva Suomisen kanss pirempi suhre kuin teill ittell.
--Mää en haluu olla mikkän moralisti eik tahriton,mutt toren puhuaksen koko teirän lemmensuhteit voiraan verrata  Julius Cesarin aikaisiks seksiorgioiks.
--Tää koko stoori on yht umpikieroo ja sekast kun jossain Jallu-lehres,joit joku kahren henken tiimi naputtaa kirjotuskoneell jossan piänes tupakansavuses konttoris viikottain ulos rakkauren. ja seksinälkäsil ukko-ja poikamiähill.

Jallu ja Tabe Slior

--Mää voisin sanoo perustyhmän kuten Masa Salmi Pätkän Puupää-elokuvis,ett..."Asiasta minä en tiedä mitään,mutta minä vain kysyn".

Johtaja Laakso sulkiessaan siannahkalaukkuaan kysäisi etsivältä ikäänkuin ei olisi kuullut murto-osaakaan etsivän kysymyksistä:
--Ai mitä te ettivä kerroitte jostain rysist?
--Kyll määkin olen kalamiähii ja meirän Tukkijärven rannast saa rysäl kuhii ja lahnoi,vaikk järvi on mutanen.
--Vähän ne kalat ovat harmaamppii suamuist,kun muiss kirkasvetisis järvis,mutt ei se paljookaan makuun vaikuta.
Huoneeseen astui söötti tummatukkainen hoitajatar,joka ryhtyi siirtämään tippatelinettä pois vuoteen vierestä.
Johtaja kysäisi hoitajattarelta:
--Oleksää Sinikka.kulta nähny mun Gillette-parranajovehkeit,kummää en löytäny niit vessan lasihyllylt?
Hoitajatar vastasi hunajaisesti:
--Voi--voi..Eki parka..etkös sää nähnyt,ett mää panin ne jo sun veskaas aamul?
Ovella hoitajatar heitti lentosuukon johtajalle poistuessaan tippatelinettä työntäen lysolin ja lattiavahan hajuiselle käytävälle.

Arska katsoi,että koko hänen kysymyslistansa oli jäänyt täysin avoimeksi,koska johtajalla oli muut asiat mielessä.
Hän tajusi kyllä asian todellisen puolen,että johtaja oli lopulta huojentunut Annikkinsa pakenemisesta Floridaan.
Johtajan rysät oltiin laskettu nyt toisiin vesiin Arskan havaitessa,että  jotain oli kehkeytymässä johtajan ja tämän brunetin hoitajattaren välillä.
Johtaja Laakso oli ollut kuukauden vuodepotilaana ja laihtunut kymmenisen kiloa.
Tämän ihokin näytti paljon punakammalta ja terveemmältä kuin silloin kassakaappijutun jälkeisenä päivänä,jolloin etsivä kävi haastattelemassa johtajaa housutukun konttorissa.
Silloin johtajan kasvot olivat läpiharmaat ja ylipainoakin näytti olevan parisenkymmentä kiloa.
Arskasta ainoa miinuspuoli sairaalahoidossa näytti olevan johtajan kuulon huononeminen.
Se tuntui olevan yhtä valinnaista kuin vanhuksilla.

Johtaja otti laukun käteensä ja suunnisti vuoteen päätyä kiertämällä huoneen ovelle sanomalla:
--Kuulkaas Laaksonen...mull on myt pikkanen kiirus,kun meirän uus kuski venttaa sairaalan parkis mun uurell kolmesatasel SEL-mersull..
--Tunnin pääst mull on tapaaminen tukus Turon johtajan Turusen kanss uusist housutilauksist.
--Voitaiskos me joskus myähemmin jutella näist ikävimmist asjoist?
--Ett...kiitti vaan käynnist ja näkemiin toistaseks Laaksonen!

jatkuu...

Pettäjättären tie.Annikki ja Jorman paniikki.Etsivä Arska-sarja

Wiklundin kulma 1966

Marraskuu 10.1966

                                       1958 Chanson d'Amour.Fontane Sisters

Turun Wiklundin tavaratalon baarissa kuului kaiuttimista Päiväperhonen-filmin tunnussävelmää Chanson d'Amouria.Amerikkalaistunut Suomikin kuunteli tavarataloissa amerikkalaisten keksimää elevator musicia.
Rouva Annikki Laakso yritti pitää tuolin vieressä pystyssä kahta Wiklundin paperikassia,joita ohimenijät kiireissään talvipalttoiden helmoilla kaatelivat nurin lattialle.
Rouvalla oli pöydällä puoliksi juotu kupillinen Costa Ricaa ja kerran haukattu Schmandtin viineri.
Minkkikauluksisen talvitakkinsa hän oli viikannut tuolin selkänojalle ja useasti kultaista ranne-Omegaansa vilkuillen rouvan kasvot näyttivät levottomilta.
Talvitakistaan hän oli ylpeä,vaikka tiesi Erkin kerran antaneen samanlaisen kanslisti Suomiselle.
Erkillä sekä Annikilla ei ollut viimeiseen viiteen vuoteen lähempää seksuaalista parisuhdetta ja nukkuivat eri vuoteissa,Vuonna 1963 johtajan asuntoon tuotiin synnytyslaitokselta pieni tytönpallero,joka myöhemmin ristittiin Helleviksi.
Raskauden aikana Annikki oli pelännyt,että lapsi voisi syntyä niinsanottuna thalidomidilapsena ja vaatinut tohtori Branderilta,ettei hänen kivuliaaseen tilaansa missään nimessä anneta thalidomiditabletteja,vaan aspirinia.
Rouvan raskaus oli ollut mitä epämukavin verenvuotoineen,lihassärkyineen ja pahoinvointineen.
Epämuodostuneita kakaroita hän ei voinut kestää,koska jo terveetkin olivat antaneet hänelle liikaa harmia.
Vilkaistessaan rullaportaisiin päin rouva näki vihdoin sieltä nousevan tutun tummakiharaisen miehen pään.
Mustanahkatakkinen kookas mies asteli leveästi hymyillen pöytään.
Mies kysäisi:
--Oleksää kauan ventannu mua?
--Anteeks vaan viivästymist,
--Mää jouruin venttaman Tuomiokirkkosillall melkken pual tuntii,kun yks kellanen ratikka ja musta poliisi-Volga olivat nokkakolaris.
--Siin sillankulmas muuten asuu Turun rikospoliisikin.
--Mää kyl pelkäsin.ett sielt pian tullaan kollamaan mun Chevroletin rekisterinumeroo.
--Tääll Turuus ei muuteskaan näy paljon amerikkalaisii farmariautoi,kuten siell teirän rantakaupunkis.
--Meill Forssaskin on kaikki taksit jenkkiautoi,mut Turun takstolpal ensmäsen seisoo hirvinokka-Volga-pirsseikin.

Turun Puutorin taksijono

.Rouva Laakso vastasi helpottuneena:
--Olimmää hiukka levoton,kussää olit pahast myähäs.
--Mää kyl tiärän,ett Forssast on aikamoinen ajomatka Turkuun ja kaikkee mahrollist voi tapahtuu reissul.
--Mut memmään nyt siihen asjaan!
--Täss on sulle kirjekuoress kakskymmenttuhat markkaa niinkun palkkioks vaivoistas ja niinsanotuks fikkarahaks.
--Sää sanosit ottanees väliaikaisen pestin yhteen kreikkalaiseen rahtilaivaan,mikä seilaa Baltimoreen.kahren viikon pääst.
--Voi mun kultanen Jorma,kumme päästään Floridaan,niin meill alkkaa ihan uusi elämä!
--Mää olen jo vuakrannut yhrelt suomalaisbisnesmiehelt Daytona Beachilt bungalowinkin ja ostanut yhren mun serkkun kautta kommian Cadillacin avoauton..
--Sain sen halval,kun siipiautot on pois muarist..kolmelsaral taalal se lähti.

Gone with the Wings
Juhart 2006

Mää itte lennän etukätteen niinkus lomal..näin mää olen Erkil sanonut...ensviikon aluss Vantaalt ensteks Finnairill Frankfurtiin ja siält New Yorkiin Panamill.
New Yorkist mää menen junal Miamiin..
--Eiks meirän suunnitelmat mallaa aika hyvin yhteen?
--Sitten me voiraan maata biitsill ja ottaa ehtosin yämyssyks kuivii martinei tai tekilaa ja nualla kärenseljäst sualaa,kuten niillon tapana.
--Mullon jemmas tarppeeks rahaa,mitä mää olen hiljalleen ottanut tukun kassakaapist ja pannut syyn Seija-kanslistin niskoill...ett ruakkorahoi...
--Nymme ollaan lopullisest päästy eroon Reiskast,joka kiristi mua melkkeen yli viistoist vuatt,kummää tulin paksuks yhrel moottoripyäräreissul Rekijoell.
--Emmää usko,ett Erkki viäläkään tajuu,ett meirän vanhin tyttö Helena on lähtösin Reiskan siemenist.
--Muuten haluuksää kaffet...mää pistän?

Jorma kieltäytyi kahvista ja näytti hermostuneelta silittäen vähän väliä nahkatakin rinnustaa,mikä pullotti lievästi povitaskun kohdalta..
Jorma vastasi:
--Mullon hiukka rauhaton olo Annikki koko jutust..
--Sinne Suamisill meneminen kävi niinkus vahinkos ja mää olin mont kerttaa funtsinut lähtee lipettiin koko hommast.
--Mun miäles oli niinkus vaan uhata Reiskaa siit sun kiristämisest.
--Emmää olis uskaltanut teilata sitä kun ittepualustukseks,kun se oli sellane nyrkinheiluttaja.
--Mää oli ostanut yhrelt somerniemeläiselt entiselt linnakundilt parabellumin,mikä mulla oli povitaskus ja kummää oli parkis siel Suamisen talon lähistöll venttamas Reiskan saapumist,mää olin melkken starttaamas poislähtöön.
--Sitkun Reiska tuli taksill kauounkinhotellist ,mää kuulin kun Reiska vehkos sen rakkis kanss alkovis ja sitten tuli pitkä hiljaisuus.
--Reiska oli jättänyt pikkases kaados ulko-oven raolles ja mää hiivin vartitunnin peräst alkoviin,mist mää näin Reiskan istumas koritualis putsaamas kivääriäs.
--Mää en eres tiännyt,ett se ase oli viäl ladattun ja mää kukkopoikan parabellum käres huusin sill.ett" Käret ylös Perkele!!" kuten amerikkalaisis tekkarifilmeis.
--No se perkeleen pugilisti syöksys se kivääri käres mun niskasan ja meill tais tulla sellanen painimatsikin siin --Mää kuiteskin isompan sain revittyy sen kärest sen kiväärin Reiskan viäl pirelles piipust kiine,kusse ase laukes...ja puhelinteknikon Jussi-paita punastus rinnustast.
--Se kaatus seljälles paimentolaismatul ja mää uskon,ett se kuali siin silmänräpäyksess.
--Sitt se saatanan ajokoira iski hamppas mun kinttusan ja mää vihastusin siit niin perkuleest,ett mää repäsin Reiskan pöksyist sotilasvyän ja yritin niinkus sill vyäll pittää jonakin kaulapantan.
--Toisel kärell mää nappasin sen kiväärin lattialt ja iskin tukil sen koiran kalloon.
--Mää kannoin vihoissan sen rakin kylppäriin ja panin sen roikkumaan vyäst kylpyverhotankoon niinkus malliks.
--Mää en tiärä mikä muhun tuli,mutku mää suutun,niin mua ei estä mikkään!!
--Sitmää juaksin kauhias paniikis autoon ja kaasuttelin takapyärät sutien mutkast tiät näkymättömiin...

Suomenajokoira

Rouva Laakso kuunteli Jorma Lumpeen raportointia tapahtuneesta,välillä katsellen ympärilleen,ettei kukaan sattunut kuulemaan ja vastasi kuiskaamalla:
--.On ihan tarpeetont nyt surra kualiks se Reiska vahinkos tai harkitust..pääasja on ,ett se on pois kuvioist.
--Mitäs sää raplaa niin hermon nahkajakkus rinnustaa?
Jorma kuin sähköiskusta veti kätensä poi nahkatakista ja vastasi:
--Mullon vieläkin se parabellumi jakun taskus ja mull on sellanen aaaninki,ett mua seurataan.
Rouva vastasi;
--Älssää houri tollasii...se on vain sun nuppis sisäll,mikä sua seuraa ja heitä se saakurin reukku vaikk Aura-jokkeen tai muuten voi käyrä huanoste.

Rouva lisäsi:
--Kuules kulti...meill torella alkaa uuus elämä ja me unohretaan kaikki paskamainen mennyt.
Rouva Laakso vilkaisi taas kultaista ranne-Omegaansa ja lisäämällä:
--Ei muuten...mullon kiirus kello neljän pikavuaroon!!
--Olessää ihan rauhallinen ja astut siihen kreikkalaiseen rahtilaivaan,ikäänkun mitään olis tapahtunut.
--Floridan suuli tekee sull ihan uuren värin kalpeisiin,mutt niin komeisiin kasvoihin.
--Että..näkemiin Jormaseni,kunnes tavataan siäll uurel mantereell.

Jorma nousi pöydästä tunkemalla rahakuoren nahkatakkinsa sisätaskuun parabellumin seuraksi ,suutelemalla pikaisesti Annikkia puuteroidulle poskelle.
Jorman kiharapää hävisi rullaportaisiin.
Annikki  pisti minkkikaulustakkinsa päälle keräämällä Wiklundin paperikassit nahkasormikaskäteensä.
Hän asteli mokkanahkakengissään rappusia alas talousosastolle.
Tavaratalon kaiuttimista kuului Vera Lynnin sota-aikainen hitti "We'll meet again,don't know where,don't know when",

                                    We'll meet again .Vera Lynn

                           

Pettäjättären tie.Jouko.Etsivä Arska-sarja

Piccadilly Circus 1966

Etsivä Monosen lopetettua tulkkauksensa McGregor  puri sikarintumppia mietteliäänä. Arska luuli skotin vielä syövän tumpin niinkuin jälkiruokana.
McGregor  ryhtyi tutkimaan rikosmappia,jonka sihteeri oli tuonut pöydälle.Hän löysi mapista valokuvan,missä etuoven varmuusketju roikkui katkaistuna ja eteismatolla makasi pulttisakset.Samalla sivulla oli Stratfordin rikosetsivän Trevor Larkinin kommentti,missä tämä epäili Mr.Lumpeen lavastaneen sisäänmurtautumisen.
Larkin oli vielä vihjannut,että Mr. Lumme olisi halunnut Mrs.Suomisen rahat,koska meikkilaukun vuorista oli löytynyt yli kymmenentuhatta dollaria.Uhrin pukeutuminen kieli varallisuudesta ja ulkonäkönsä puolesta uhri oli yhtä kuvankaunis skandinaavi kuin Brittien saarillakin tunnettu suomalainen näyttelijätär Taina Elg..
Larkin oli nähnyt Stratfordin Cinessä Hitchcockin 39 Steps-elokuvan,missä Elg näytteli Kenneth Moren kanssa..

39 Steps

Taina Elg

 Larkin syytti Mr.Lummetta ryöstömurhasta,koska forenssiset todisteet sormenjälkineen viittasivat vain syytettyyn.
Skottietsivä kysäisi Monoselta:
--If there were any alleged intruders..did these Macks the Knife have gloves on due to lack of other fingerprints?
Mononen kysyi Joukolta saman suomeksi
Jouko mietti tovin sanomalla:
--Joo..jos mää niinkus ihan tarkalleen muistan siin hytäkäs,niin niill puukkojunkkareill oli käres sellaset vaaleanruskiat autoilijan reiälliset hanskat,vaikk sill toisel ne oliva niiren lähties ihan veres,kun mää sain siin keklunväännös haavan sen käsivartteen.
Se pillas omaa vertas siihen olohuoneen matul.
Mononen käänsi englanniksi McGregorille,joka käänteli mapin sivuja,mistä löytyivät löydetyt verinäytetulokset.
--Yeesss...here we have blood samples...Mrs.Suominen's blood group is O+ and Mr.Lumme's O-.
--In the sitting room's carpet pile and in Mr.Lumme's shirt traces of O+ blood were found and some traces of AB blood were also found.
Mononen käänsi tämän Arskalle,joka tuhahti näyttämällä kolmea sormeaan:
--Se siis toristaa,että huanees oli olnut ainaskin kolmas henkilö...three persons in the room!
McGregor rutatessaan sikarintumppinsa lasiseen tuhkakuppiin vastasi:
--Well..we cannot exclude any accomplice theory..can we?
Mononen käänsi taas Arskalle mahdollisesta rikoskumppaneista,jolloin Arska kysäisi.mihin se vuokra-Rollsi oli hävinnyt ja onko Yardilla vaikeata löytää keskusrekisteritoimistosta vanhaa Ford Consulia rekisterinumeron perusteella miljoonakaupungista.
Monosen käännettyä McGregor vastasi:
--Our centralised and computerised DVLA system can trace any registered and road-taxed vehicle by ownership.
Mononen käänsi Arskalle tietokoneohjatusta rekisteröintisysteemistä,jolloin Arska kysäisi Joukolta:
--Kussää oles suhannut vuaskymmenii autoi melkkes pikkupojast ast,niin muistaks sää sen Consulin rekkarinumeron?
Jouko vastasi:
--Mää olen pikkukundist asti pannu ylös vahakansivihkosan rekisterinumeroit ja mullon sellanen valokuvamuisti..näin mun alakoulun opettajakin on sanonut.
--Sen vihreän Consulin rekisterinumero on 447UXH ja se n auton mallivuosi on 1957.
--Mää näin sen rekisterilapun kylläkin sisäpeilist väärinpäiten,mut niin siin luki.

1957 Ford Consul MK2

Etsivä Mononen antoi tiedot McGregorille,joka kirjoitti ne lehtiöönsä tekemällä lyhyen puhelinsoiton..
Puhelin soi skotin pöydällä ja McGregor kirjoitti jotain muistilehtiööönsä.
Skottietsivän punapartaiseen suupieleen ilmestyi pieni hymynvilke selittäessään tilannetta:
--Well...we are receiving some leads gentlemen.
--The concerned vehicle licence plate matches with a 1957 Ford Consul 4-door saloon,colour British racing green.
--The said vehicle is registered in Bow County and the current owner is Mr.Allan Pivot of Grenada origin,but naturalised here in 1960.
--Mr.Pivot seems to have history of vehicle thefts and one major assault by Bow County Magistrate Court.
--He has served 3 years at Brixton prison and as of now he is on probation..
--His address is currently 13 Bean Close,Hackney Wick.
Etsivä Monosen vakavat albinokasvot näyttivät ilahtuneilta kääntäessään Arskalle ja Joukolle McGregorin selostusta.
McGregor lopuksi ilmoitti suomalaisille,että Mr.Lumme luovutettaisiin  suomalaisetsivien huostaan.
Kaikki epäilyt Mr.Lummetta kohti vedetään pois ja suomalaisetsivät voivat saattaa Mr.Lumpeen Suomeen.
McGregor sanoi,että Stratfordin rikosetsivä Trevor Larkin omassa pienessä kunnianhimossaan oli täysin unohtanut faktat ja melkein onnistunut tekemään tapauksesta fiktiodekkarin.
Metropolitan Police on lähtenyt pidättämään Mr.Pivotia ja tämän mahdollista rikoskumppania.
Jouko Lumme näytti huomattavasti helpottuneelta ja pyysi Arskalta hermosavuja.
Arska kaivoi taskustaan Sterling-tupakka-askin sanoessaan Joukolle:
--Noh..poltetaas me oikken asjan kunniaks kunnon prittisavut,mut Suomen rikoslain mukkan sää oles viäl niinkus pirätettyn siihen ast kun meirän kihlakunnan syyskäräjät alkkaa.
--Se Suamisen rouvan juttu kun on viäl selvittämättä ja sull on ollut pikkanen sivuosa koko stoorissa.
McGregor hyvästeli kaikkia oikein kädestä ja toivotti Mr.Lumpeelle onnea suomalaisessa oikeudessa.
Scotland Yard oli tarjonnut Joukolle ilmaisen lennonkin Suomeen.

Brittipubi

Arska ja Jouko Lumme päättivät yhdessä kävellä Trafalgar Squarelle ja istua oikeassa brittipubissa parilla kolpakollisella.
Etsivä Mononen sanoi menevänsä parille asialle ennen paluulentoa.Ensiksi hän halusi mennä kuuluisalle Carnaby Streetille,missä myytiin huippumuotia.Hänen tyttökaverillaan oli nuorisomuotiliike Helsingin Viisikulmassa ja  Monosen piti käydä ostamassa tusinan pyöreitä Lennon-laseja.
Toiseksi hänen pitää ottaa taksi Stepney Greeniin Whitechapelin lähellä,missä oli kuuluisa pubi nimeltään Blind Beggar,missä kuuluisat  rikolliset Kray-kaksosveljekset pitivät konttoriaan.
Kray-veljekset kyllä istuivat paraikaa vankilassa.He olivat pitäneet Whitechapelin,Bethnal Greenin ja Stepney Greenin alueella omaa pientä mafiavaltakuntaansa ja heidän tuttuihinsa kuului jopa muutama parlamentin jäsenkin.
Mononen sanoi tekevänsä väitöskirjaa brittiläisestä rikollisuudesta.

Krayn kaksospojat

Etsivä Arska ja Jouko Lumme löysivät Golden Arms- nimisen pubin,minkä tummahkossa ambienssissa tammipöydän ääressä Jouko ryhtyi kertomaan:
"No...sen päivän iltan,kun Seija oli ottanut sen rahakuoren tukun kassakaapist,Reiska oli tullut kotiin ja tavanomaisest penäs kontanttii omiin kuluihis Seijan käsiveskast. Seija oli atanut 300 markkaa ja saanut nyrkist silmäkulmaas. Reiska oli melskannut siin olohuanees tovin ja kummakkin sovitteli riitansa lopuil konjakkipullon pohjill. Reiska oli sitten mennyt taksil kaupunkinhotelliin.
Seija sanos sammuneess sohval,mutt herännyt tunnin peräst ja pukeutunut matkavaatteisiin ja tilannu taksin,joka sattus olemaan sama Sjöbergin Pena,joka oli vienyt Reiskan hotelliin.
Seija oli nukkunut yön Asemakarun hotellis. Seuraavan aamun Seija oli mennyt Pohjolan liikenteen laivapikavuarol Turun satamaan ja Nordiall,mikä vei hänet Tukholmaan.
Mää taas lährin seuraavan päivän ehttoojunas Helsinkiin ja rautatieasemalt taksil Vanttaall,mist mää lensin Finnairil Kööpenhaminan kautt Lontooseen.
Jossää Arska luules,ett se Seija olsis tappanus sen Reiskan,niin mää voin sanoo,ett se ei olis voinu kännis osuu hirvikivääril eres laron seinään,saatika kantaa raskas aset.
Siin on niinkus sull sellanen Valittujen Palojen lyhennetty versio meirän tarinast.

Arska kuunneltuaan Joukon tarinan vastasi:
--Kuules Jokke,jos voisin niinkus sinutella!
--Emmää Seijaa..tarkotan rouva Suomista epäile muust kun kavalluksest.
--Johtaja Laakso se ajo sitä asjaa ja ilmesest kattos hävinneen rahasumman liian suureks sellasen pikkasen päivittäisen kassavajeen rinnall.
--Tutkimuksis ei olty löyretty rouva Suomisen sormenjälkkii aseest,mut me löyrettiin olohuaneen paimentolaismatol helkkarin isot kengänjäljet,mitkä eivät eres mallanneet teknikko Suamisen nokialaisten metsästyskumisaappairen koon kanssa.
Jouko kysäisi ihmeissään:
--Meinaks sää,ett asunnos Seijan lährettyä oli joku ulkopualinen käyny jysäyttämäs piipullise Reiskan rinttaan.
--Vaik mää suaraan sanon,ett se oli kait ansainnu kohtalos,kosk se oli maailman vittumaisin mies.
--Määkin olin mont kerttaa funteerannu kostaa sill jollain tavall,mut mul ain meni jänö pöksyihin,kun Reiska ol olnu melkken ammattinyrkkeilijä.
--Mää en ol mikkä väkivaltanen,mut saa kai sitä kuvitella kaikkee.,vaik löysätä sen Rekordist ohjausimpukkaa,etse mettästysreissullas ajais ainaski ojaan.
Arska vastasi:
..Joo..ihan vissist...ekkai sää luule,ett joku amppuu ittemurhamiäles ittees kivääril syrämen läpi?
--Siin täytyy olla aikamoinen jonglööri,jos sen tempun osaa.
--Mää voi kyl nyten kerttoo sull,ett sun velipoikaas epäillään käyneen sillon Chevrolet Bruukvutillas talos...ett pirummoine triankelidraama on kehittynyt teitien rekijokelaisten kesken.
Sun broidillas muuten kuulema on helkkarin iso kenkäkoko.

1961 Chevrolet Brookwood

jatkuu..