keskiviikko 24. elokuuta 2016

Olli Oravan evakkosodat,Pulpettitehtaalla jatkoa.Pommi-isku.

1830 Esplanadin vossikka



Oravien historiaa
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Eräänä vuoden 1917 talviyönä Oravien Otto-pappa oli pakannut Pietarin  huushollin irtaimen ,Siiri-mamma sekä kolme teini-ikäistä poikaa,Ossianin,Oskarin ja Olavin vossikkakärryihin ja ajanut kovassa lumituiskussa Pietarista Mainilan raja-asemalle.
Rajapuomilla Otto joutui lahjomaan tullivartijoita samovaarilla sekä sadalla ruplalla,perheeen päästessä jatkamaan evakkomatkaansa Viipuriin.
Karjalan pääkaupungissa,vaikka päinvastoin loikannut Otto Ville Kuusinen oli perustanut oman pääkaupunkinsa Terijoelle,Otto  jatkoi ajurin ammattia Viipurin rautatieasemalla.
Pappa kuitenkin pula-aikana sortui uhkapelin porton haarukoihin sekä viinan pirun houkutuksiin,mitkä tyhjensivät ajurinvormun taskuista viimeisetkin penninpyörylät.
Olliin oltiin pienestä asti iskostettu inho viinapullon leijonavaakunaa kohtaan ja syvää kunnioitusta esivallan leijonamiekkaan.
Poikaa askarrutti ,miksi moinen kuuman Afrikan savannien kissaeläin oli saanut niin suurta ihannointia kylmän metsävaltakunnan symboolina,koskei maassa juossut vapaana kuin repalekorvaisia kulkukissoja ja jossain korpimaassa piileksi yksinäinen tupsukorvainen ilves.
Armeijankin korkeiden kissaupseerien kauluksissa on kultaisia jellonia
.Eikös karhu tai susi olisi paremmin mallannut maan merkiksi!?

Jaloviina-pullo
Hellaringin lasiset aarteet

Ollin kesäsuunnitelmissa olivat siis kesätienestit.
Viinamäenmiesten elikä kauppalan jokirantojen miesten poisheitetyt viinapullot antoivat lisätuloja.Poisheitettyjä pulloja löytyi kesäisin aika paljonkin,vaikka alkoholiliike oli suljettu jo talvisodan aikana ja auenneet välirauhan aikana.Olli oli itseasiassa kilpailijana paikalliselle Hellaringin suojeluskunnan poikaosastolle,joka keräsi lasitavaroita kuten pulloja lumppuja,paperia,vaatteita,kumitarvikkeita,alumiinia ja rautatomua siviili- ja sotatarviketeollisuudelle.
Viinapullot menivät takaisin Rajamäen tehtaalle. myöskin Molotovin cocktailien eli polttopullojen valmistukseen.
Olli oli liian nuori sotilaspojaksi,koska alaikäraja oli 12 vuotta ja yläraja 17 vuotta.
Liikekannallepanoharjoitusten ja ylimääräisten kertausharjoitusten jälkeen puhkesi jatkosota v.1941, ja harjoituksiin oli otettu mukaan suojeluskuntien poikaosastot.
Niiden organisaatiota muutettiin suojeluskunnan poikaosastoihin,joihin myös suojeluskuntapojat muuttivat.
Suojeluskuntien komentaja kenraaliluutnantti Lauri Malmberg lausui syntysanat uusille sotilaspojille,joihin oli pyrkimyksenä ottaa työväestön ja vasemmistolaisten perheiden poikia,joille suojeluskuntaan pyrkiminen aiemmin oli mahdotonta.
Ollipa perusti oman yhden pojan sotilaspoikayksikön,missä sai liikuntaa,mikä oli yksi sotilaspoika-aatteen klausuuleista,ja toiseksi toimia puolimilitaarisesti maan puolustuksen hyväksi,missä hän keräsi pulloja Molotovin cocktailien valmistukseen .Kolmanneksi hän keräsi sanoma- ja viikkolehtiä paperinkeräykseen, mistä valmistettin lehtipaperia,puotipaperia ja pula-ajan paperikenkiä sekä sellavillaisia jakkupukuja naisille.
Keräystyötään varten Olli oli korjannut hyljätyt lastenvaunut,joidenka pintaruosteiset pinnavanteet hän hankasi puhtaaksi 450:n graadin santapaperilla ja voiteli akselinnavat Anselmi-sedän pihavajan varastosta löytämällään öljytippakannulla ruikkimalla.

Aikaisin aamulla kuuden kieppeillä hän aloitti kauppalakierroksensa keräämään itäkauppalan taloista sanoma-ja kuvalehtiä sekä viinapulloja.Vaunun täyttyessä jo Kellonsoittajankadulle päästyään lähellä toria hän suunnisti sillan yli länsikauppalan puolelle Annankadulle,missä Hellaringin kunnallislehden painotalo sijaitsi.Rakennuksen pihan perillä seisoi erikoisen näköinen masiina,mitä asiaa tuntematon luulisi ryskikoneeksi.
Petroolikäyttöisellä maamoottorilla papattava aparaatti oli paperinpaalituskone,minkä suuhun syötettiin vanhat sanomat ja laitteen peräpuolelta putkahti ulos narulangalla sidottu lehtipaketti,kuin postitalon lastauslaiturin kuljetushihnalle postiauton uumenista heitetty aamulehtipaketti. 
Paalituskoneen masinistina toimi lehtitalon talkkari,joka vaaitsi Ollin paperit punttivaa'alla. Sanomalehtitalon konttorin kassalta Olli sai vaaituslipuketta vastaan viiden pennin kilohinnalla sinä aamuna seitsemänsataa markkaa,mikä olisi starttirahana käytetyn miestenpyörän ostoon. Sota-aikana oli pyöristä pulaa samoinkuin pyöränkumeista,mutta Itäisen siltakadun ja Kellonsoitajankadun kulmassa Raahen Pyörän polkupyörämekaanikko Simolan Antsa oli luvannut koota Ollille käytetystä rungosta ja osista oikein miesten ookapyörän.
Olli oli jo maksanut viidensadan markan ennakkomaksun Venus-pyörän rungosta keruutuloistaan.
Rengaspula oli kova,mutta Antsa oli saanut piilotettua puoli tusinaa uutta rengasta  kumivarastoon,mistä puolet oltiin luvattu suojeluskunnan pyöriin.Suojeluskuntatalolla ei ollut enempää kuin kaksi pyörää,yksi ilmanvalvontalotta Linnalla ja toinen ilmahälytyssireenin käyttäjällä kauppias Hurstilla.
Yksi rengaspari olisi varattuna Ollille.

Puskettuaan vaununsa Raahen Pyörän portista sisään pyöräkorjaamon ovelle poika tapasi Antsan nojaamassa verstaan ovenkarmiin Fennia-tupakka suupielessä.No...mitässe meirä Ola tännää?
Antsa tervehti raapiessaan sormistaan vulkanointipaikkaliiman remmeleitä:
--Tulikssää tuomaan lisää kokkonpanoliksaa Veenus-fillaril..?
--Mullo ny Veenukselles kummitavara jemmas...ja yks oikee kummipaket rinttaskus ehtppt varten!
Olli jäi seisomaan ovelle sanattomana hetkeksi ,ryhtymällä järjestelemään kilisiviä pulloja lastenvaunun pohjalla järjestykseen.
Antsa jatkoi:
--No palturii mää vain praattasi.
--Eisun ikkäse viäl ymmär sellaste kummitavaroire pääl,mikkä ova just tarkotet,ettes raava miähe joutusis tollassi lastenkärryi tyäntelemä vahinko kanss.
--Ilma kummisuajaa joutusis niinkun väkiste panema vahinkoo kiärtämä kauppalan karuill ja markkinoire karusellis.
--No... asjast toisse,,,se su villaris alkka pia näyttämä oikkeelt,kuvvaa saara oikken kummei vantteisii.
--Hei..täsä olsis sull korjaustäkalu sul oikke paketis!
Antsa jatkoi,heittämällä Ollille nahkaisen työkalukukkaron,mikä lenkeistä ripustettaisiin Lepper-satulan perään.
--Sen sää saas ilmatteks...siino pelline kummipaikkaloora,ruuvitaltta ja kakspäine monikoloavain ,mutteravain sisäl ,jos villari sattu reikkama matkal.
Antsa tumppasi tupakkansa kengänkoron alle musertamalla ja lenkkasi  Ollin luokse pyytämään lisärahoitusta renkaisiin.
Olli oli pannut seitsemänsataa markkaa Antsan liimaiseen kouraan..
Tämä oli loukannut polvensa pyöräkilpailuissa joskus kolmekymmentäluvulla ja kaatunut niin pahasti,että vasen polvi oli jäänyt jäykäksi loppuiäksi.
Liikekannallepanossa armeijan pyöräileviin pioneereihinkään häntä ei enää huolittu vammaisena,vaikka oli palvellut asepalveluksensa Säkylässä ja saanut pioneerikorpin natsat.
--Tiäräksää muutes,et meil Säkylä pioneerikomppanijas ol vaa yks varakummi,jota me jouruttii vulkanoima vuaropyhin,ku koko komppanija iltalomil ol pukin pääll...
--Se ol sitä Amirossi!
Olli ei tajunnut paljoakaan Antsan vitsailusta ja kysäisi totisena:
--Kelpaavatkos ne miun rahat vielä ketjuihin ja kappaöljyihin?
--Mie yritän tänään kerätä lisärahhaa viikon sisäl,että pääsen pyöräileen ensviikon alussa.
Antsa vastasi:
J--oo..takkar vaa ja pokkar pirust!
--Jossää saas koottuu viäl lisäks viissatta Suame Panki printtama valuutta per vanne lauvantaaki mennes,nii villari o tiptopkunnos saman päivän..jassää saas polkke kottii omal velosipeetilläs.
--Kummikysymys o vähä tinkkine kosk postmies Saturi ol kysymäs uusist kummeist pyäräsäs ja postilaitoksel kute suajeluskunnal o etuoikkeus näis asjois.
--Kummie hinta vois noust ensviikol,et su ols pare saara fyrkka lauvantaiks.
--Muute muhu iskke ahneure piru ja laskuta valtijo postlaitost tuplahinna kummiparist.

Olli pelästyksissään lupasi rahat lauantaiksi sanomalla lähtevänsä heti jokirantaan ja radan taakse Högforsin venttiilitehtaan pistoraiteelle etsimään pulloja.
Vilhonkadun Alkon pihalla oli pullojen keräyspiste,joka suljettaisiin liikkeen kanssa kello neljä iltapaäivällä,joten Ollille tuli kiire,pelätessään sotilaspoikien kerkiävän ennen apajille.

Lastenvaunut
Pojan hävitessä kitisevien lastenvaunujen kanssa portista Kellonsoittajankadulle Antsaa harmitti hiukan,että tuli narutettua noin uutteraa poikaa ketjuissa ja renkaissa.
Eilispäivänä hän oli pannut sivuun varastoinventaarissa työpenkkinsä alle roskalaatikkoon yhden Nokian rengasparin ja vaseliiniseen paperiin käärityn ketjupaketin.
Liikkeen omistajalle rouva Vaaralle hän oli kertonut heittäneensä laatuviallisen rengasparin roskiin ja vesivahingossa ruostuneet ketjut pulttipihdeillä poikki ja paloiksi.

Olli kitkutteli kärryjään aluksi toripuiston rantapengertä pitkin ja sai kerättyä viisi Karhuviinapulloa ja kolme Nordforsin punaviinipulloa kärryihinsä heinäviidakosta.Kauppalan puistotyöntekijät eivät olleet onneksi vielä kerinneet viikatteella katkomaan penkkaheiniä,muuten pullot olisivat hävinneet.
Kesäpäivä oli lämmin ja taivas puolipilvinen,jolloin uskoisi vihollisen yrittävän pommituslentoja Virosta,mutta taivaan ainoat hävittäjät olivat haarapääskyt,jotka syöksyivät alas taivaansinestä nappaamaan puitten latvojen tasolta hyönteisiä.Pääskyt olivat taitureita lentämään tehdessään piruetteja ja ingelmanneja ikitammien latvoja nuolemalla ja kun yksi haaraapääskylaivue nousi hyökkäyksestä pilviin niin toinen aalto oli jo suuntaamassa alas.
Haarapääsky
Ne olivat paljon taitavampia lentäjiä kuin iivanahävittäjälentäjät,joita kiehtoivat espanjalaiset silmukat ja vaakalentokaarteet,mitkä eivät sopineet nopeille hävittäjille,aiheuttamalla rasitusta siipipinnoille.Venäläisten insinöörien olisi pitänyt Migejä ja Polikarpoveja suunnitellessaan ottaa havukka-ahonajattelijamainen tutkimuskanta luonnon aereodynamiikasta ja piirtää mahorkka-askin kanteen kosmoskynällä taivaan taitureitten sketsejä haarapääskyjen kaarevista siivistä.
Eivätkä ne suomalaiset ilmavoimien hävittäjätkään olleet lentoaerodynamiikan huippusaavutuksia.Kuuluisat Brewsterit näyttivät paksuilta sikaritumpeilta Vihtori Vuorenkaiun suussa (Vihtori ja Klaara-sarjakuva).Samoin englantilaiset kaksitasoiset DeHavilland Blenheimit olivat kömpelöitä ja hitaita tekeleitä jopa tiedustelulennoissa,tuskin pääsemällä pakoon iivanan Migeiltä ja amerikkalaisilta lend-lease Aeracobrilta.Hollantilaiset Fokkerit ja italialaiset Fiatit olivat sulavampilinjaisia ja nopeita hävittäjiä ja vasta saksalaisten mersujen (Messerscmitt) saavuttua Kannaksen taivaalle,Suomen ilma-ase oli kiipeämässä niskan päälle.
Messerschmitt Lifen kannesta
Edellistalvella Olli muisti juosseensa poikien kanssa Strömminnen kartanon pellolle venttiilitehtaan taakse..suunnilleen paikalle,missä tateilija Akseli Gallen-Kallela oli maalannut kuuluisan taulunsa Akka ja kissa.Peltosavessa seisoi nokka syvällä korpraali Klenbergin Madsen it-konekiväärillä alasampuma Aeracobra-hävittäjä,joka ratapihatyömiesten kertoman mukaan oli syöksynyt alas kuin varpushaukka näkemänsä peltohiiren niskaan.
Hävittäjä oli kuulunut DB-pommikoneiden saattolaivueeseen.
Palopommeja oli pudonnut ratapihan maastoon ja Hellajoen rannalla sijaitsevan sokeritehtaan aumaan sekä peltomaahan.Naatteja oli aumasta lentänyt joen ylikin kopisemalla talviteloilla rannalla seisovien moottoriveneiden kajuuttojen päälle kuin jättimäiset ja multaiset raepallot.
Kirkonmäen vesitornin päältä korpraali Klenbergin laukomat Madsenin ammussarjat olivat pelottaneet pommikoneita ja hävittäjiä niin paljon,että pommiluukut aukaistiin merenlahden päällä,jolloin vaarallinen lasti tippui syvään lahden pohjamutaan.Laivue hävisi yhtä nopeasti kuin saapuikin takaisin Viron suuntaan.
Venäläinen Aeracobrapilotti oli laskeutunut laskuvarjolla Strömminnen juurikaspellolle,missä eräs kartanon torppari oli lantatalikolla pidättänyt iivanakersantin.

Ei kestänyt pitkäänkään,kun Hellaringin Kunnallislehden toimittaja Voitto Tähtinen oli ajanut Mercury-kupeellaan paikalle.
Uteliaille paikalle juosseille pojille ja muille pällistelijöille toimittaja oli selvittänyt oudon punatähtisen ja amerikkalaisen hävittäjän taustasta:
--Sen takii meirä sisspoja kävivä iha Poventsas ast ryssie selä takan räjäyttämäs Muurmanski rattaa poikk,ettei noit jenkkie lendliisikoneit olsis pääsny junavaunuletkakaupal Leninkraadii.
Toimittaja Tähtinen raporttinsa lopetettuaan kaivoi poplarinsa povitaskusta taskumatin ja kulautti sen suusta siivut,irvistellen nikotiininkellastamilla toimittajanhampaillaan poikiin päin.
Ryypyn aikana tämän suupielessä roikkui sammunut pilliklubi,mitä tämä ryhtyi sytyttämään tikkuaskista,mikä oli täynnä raavittuja ja palaneita tikkuja.
Olli tarjosi herrasmiehenä omasta tikkuaskistaan journalistille tulen klubiin,mitä Tähtinen suojeli kyyristyneenä kourakupillaan kuin tiibettiläinen munkki rukousmyllyään..
Olli ei ollut tupakkamiehiä eikä -poikiakaan kasvettuaan raivoraittiissa kodissa.Tikkuaski oli hänen taskussaan vinttikamarinsa kamiinan sytyttämistä varten.
Ollista toimittaja näytti bessisessä poplarissaan ja harmaassa vilttihatussaan sekä sinertävän vahvaleukaisena Helsingin Sanomien sarjakuvasankarilta Dick Tracyltä.
Toimittajan rintamaselostukseekin hän uskoi sananmukaisesti ja muihin tositarinoihin,mitkä ryöppysivät juurikaspellolle taskumatin sisällön löysäämistä suupielistä.
Sanomalehdethän muokkasivat lukijoiden mielipiteitä totuuden torvina ja useasti myös vääryyden sarvina.

Olli jätti rattaansa venttiilitehtaan pistoraiteiden päätepuskutien viereen ja ryhtyi kahlaamaan puolisääreen kasvaneessa heinikossa radan vierustaa.
Hän potki kengänkärjillään maata,kumartuen takapuoli kenossa etsimään kiiltäviä pullonkauloja  ja pohjia viidasta kuin aarteenetsijä.Moni maassa kiiltelevä esine oli  joko kivitetty puhelintolpan posliinikukko tai patenttikorkkinen vissypullo,joista mineraalivesipullo kelpasi Salli-tädille vietäväksi mehupulloksi.
Lasitavaraa löytyikim tunnin etsimisen perästä rattaat puolilleen,kun Olli löi kengänkärkensä johonkin kovaan.
Poika kiljaisi kivusta,solkikengän kärjen mentyä lyttyyn ja kun kipu alkoi manausten mukana laantua hän polvistui uteliaana tarkastamaan löytöänsä.
Maasta pisti ylös ruostunut rakettisiipinen metallilieriö,jonka vaippaan oli piirretty rasvaliidulla kyyrillisiä lauseita.Katsoessaan lieriön toiselle puolelle hän löysi vaippaan piirrettynä suomenkielisiä sanoja...Tulisia terveisiä Mannergeimille,Gitlerin sylikoiralle ja perseennuolijalle!
Olli tajusi heti lieriön olleen venäläisen palopommin suutarin.
Kansalaisvelvollisuuden syvä tunne alkoi pompottamaan Ollin rinnassa.
Samalla hänen päätään alkoi huippaamaan ja kädet vapisemaan nähtyään sisäsilmällään vilauksen Hellaringin kunnallislehden pääotsikosta...Evakko-orpo Olli Orava pelasti kauppalan rautatieaseman venäläisen palopommin räjäytykseltä!
Hän  laskeutui polvilleen alkaessaan käsillään kaivamaan suutaria ulos kuin mäyräkoira mäyränkolon suulla.
Pommin peräsiivistä riuhtomalla hän lopulta sai pommin irtoamaan kaivamastaan kraaterista ja kaksin käsin nosti raskaan lieriön syliinsä ja polvet notkuen laski sen varovaisesti keruupullojen päälle lastenrattaille.
Lastenvaunut tuntuivat yllättävän raskailta Ollin ryhtyessä työntämään arvolastiaan junasillalle päin.Täyskumiset rattaiden pinnavanteet kitisten upposivat pehmeään ratapengermaahan.
Otsa hiessä ja hengästyneenä hän lopultä pääsi santatielle ja  ylikäytävälle,missä rattaat olivat vähällä jäädä painosta jumiin kiskojen väliin.
Puskiessaan ärräpäitä manaillen lujasti rattaat vihdoin irtosivat Olllin lisätessä vauhtia,että lasti noususi rautatiesillan pyörä- ja jalankulkuväylälle jyrkähköstä ahteesta,jossa oli kiusaksi vielä mutka.
Sillan itäpäässä kitkuttavien teräspinnapyörien kumisteltua täkkilankuilla tulikin äkkilasku jyrkästi vasemmalle  toripuiston santakäytävälle,jolloin Olli takakenossa ja jaloillaan jarrutellen yritti hidastaa vaunujen karkaamista käsistään.
Päästyään tasaiselle ja haravoidulle puistokäytävälle hän jatkoi puskemista torille päin tuntiessaan jaloissaan omituista velttoutta maitohapon palaessa pohjelihaksissa.
Olli yritti suoristaa selkäänsä suoraksi ja näyttää välinpitämättömältä ohittaessaan puistonpenkillä istuvan ikäneitoparin,jotka mustissa pyhämekoissaan ja lierihatuissaan olivat tulleet erään sankarivainajan hautajaisista lepuuttelemaan turvonneita nilkkojaan.
Ohittaessaan parin ja yrittäessään jopa viheltää hulettomana pätkää porilaisten marssista hän kuuli toisen naisen sanovan:
--Kylvaa nykynuarisost löytty kunnollisiiki!
--Katos Hilkka ku toi pikkupoik työnttä lastevaunui helpotaakses äiri raskai huushollitöit!
--Ei moni nuar,,,puhumattaka pojankolleist..nykyäs lähre vapaehtosest lapselikaks...eiks vaa!?
Olli hädissään nosti vaunujen rispaantuneen kernikuomun ylös,etteivät naiset vaan pääsisi kurkkaamaan vaunujen sisälle ihailemaan vauvaa,kuten naisilla oli yleensä tapana,lisäämällä askeliinsa vauhtia.
Olisipa ollut naisille yllätys nähdä pulskan lapsenpalleron otsassa punatähden ja kraatarin rasvaliidulla kirjoitetut terveiset Mannergeimille,Gitlerin lakeijalle ja perseennuolijalle!
Kiirehdittyään peräänsä vilkaisten seppä -Maurin patsaalle,yksi vaunun pyöristä alkoi natisten ja vipottaen irtoamaan navastaan,jolloin Olli potkaisi kengänkärjellä sitä akseliin sisään.
Pelkäämällä vaunujensa yhtäkkistä hajoamista hän ryntäsi eteenpäin Horninkadun mukulakiveyksen yli Raatihuoneenkadun jalkakäytävälle,että kipinät sinkoilivat yhdestä pyörästä,jonka hapertunut kumirengas oli tipahtanut pyörimään kieppiä akselille..
Lopulta syvään huokaisten Olli jarrutti pelkäämiensä sinisten poliisikamarin rappulyhtyjen alla 
1939 Nash Lafayette 2-door
Nimismiehen musta Nash Lafayette seisoi katukaytävän vieressä,hehkumalla konepeittonsa alta kuumaa moottori-ilmaa erikoisella ilmanväreillä.
Olli tiesi vallesmannin äskettäin saapuneen konttorille,koska moottori tikitti kuin saunakiukaan kylki jäähtyessään.
Hän taittoi vaunujen kernikuomun alas pistämällä kätensä pommin alle kuin hellapuusylillisen kannossa ja suunnisti poliisirapuille.Vaivalloisesti hän kiipesi jyrkkiä rappuja ylätasanteelle.Onneksi ovi oli auki,koska helteen takia päivystävä konstaapeli oli aukaissut sen viilentäväksi läpivedoksi ja Olli aloitti toisen kiipeämisyrityksen puuportaita ylös konttorin aulaan.
Olli taisi olla yllättävä näky päivystäjän konstaapelin kateederin edessä palopommi sylissään katsellessaan ylös vanhemman konstaapeli Kontkasen kiiltävää kaljua kattolampun valossa.Konstaapeli oli lukemassa kunnallislehteä ja Ollin rykäistessä katsahti alas puolikakkuloittensa takaa.
Olli laski palopommin varovaisesti pystyyn lattialle messinkisen sylkykupin eli spittuunin viereen ja ilmoitti:
--Mie vaan panin tään pommin poliisikammarin permannol,ettei pääsis räjähtämään rautatieasemal!
--Issäin on opettant Kivennaval,että pitäis ilmottaa poliisil tesanteist,pommeist ja kaikist vihollisen tihutöist!
Konstaapelin kerkiämättä sanomaan ällistyksessään sanaakaan,poika jo kopisteli rappusia alas kadulle.
Äkättyään ruosteisen palopommin seisomassa kiilloitetun spittuunin vieressäkonstaapwli painoi pöydän hälytysnapista ja poliisikonttorilla alkoi syntymään summerin kilistyksessä säpinää.-
Kontkanen juoksi rappuja alas kadulle puuskuttamalla ja näki vain vilauksen Ollin kengänpohjista,jotka hävisivät yhteiskoulin kulmalta lastenrattaiden pyörien kitkutuksen myötä.

Hälytyksessä koko poliisikonttori eavkuoitiin,nimismiehen haukkuessa katukäytävällä koko alipäällystönsä pataluhiksi,lepsuiksi ja leväperäisiksi kuin ryhmänjohtaja alokkaita.
Naapurin lainaston rapusta oltiin talutettu kahden konstaapelin välissä melkein hervoton kirjastonhoitaja Laina Salminen katukäytävälle Tämä oli säikähtänyt pommiuhasta pahanlaisesti,että shokissaan oli lyönyt suoniselle kämmenelleen sinisiä viimeisen lainauspäivän päivämääriä...heinäkuun 13. päivä 1943..
Vastapuolisen Ravintola Rauhalan portaille oli myös kerääntynyt asiakkaita tambuurimajuri Urho Säilän rajalla leikatun ja kiiltävän pomeranssipään taakse hämmästelemään ja kauhistelemaan tapausta.
Ovimies,joka oli entinen läänin vapaaapainimestari,yritti kädet harallaan estää humalikkoja ryntäämästä kadulle.Hänen toimensa olivat sattumalta päinvastaisia.Yleensä tämä torjui humalikkoja pääsemästä sisään.
Sota-ajan tanssikielto oli vielä voimassa ja Urho yritti hädissään huutaa olkansa yli hovimestarille panemaan gramofonin pois päältä.Salista kuului vielä Lambeth Walkia sekä korkojen kopinaa,kun gramofonin neula särähti ja tanssi tyssähti paikalla.

Puoli viiden aikaan Majavankadulla nimismiehen mustan Nash Lafayetten ympärille oli kerääntynyt utelias ihmisjoukko kuin onnettomuuspaikalle..
Rouva Paajasen naistenpyörä makasi maassa lappeellaan ja tämän kimeä ääni kaikui itäkauppalan puutalon kulmista sterofoonisena ihan Pärttulin tulliin asti.
Rouva oli saapunut juuri töistä ja saanut shokin tummavormuisesta ja kultakaluunaisesta tervetulokomiteasta..
Salli-täti oli ryhtynyt vihassaan repimään pojan otsatukan juurista luuttuveden karhentamilla näpeillään.
Nimismies oli joutunut tulemaan väliin rauhoittelemaan,vetämällä Ollia ranteista poliisiauton takaovesta suojaan kirkuvan naisen hyökkäyksiltä.
Nimismies astui rouvan eteen ja tuhahti syvällä virkabaritoonillaan rouvalle:
--Minun tehtävänäni on virkavallan edustajana rankaista poikaa....eikä teidan...rouva Paajanen!
--Moisella hälinällä ja tukanrepimisellä minä asemassani voisin haastaa teidät raastupaan naapurirauhan häiritsemisestä sekä lapsenrääkkäyksestä!
--Samoin velvollisuuteni on ilmoittaa tapauksesta lastensuojeluvirastolle!
Salli-tädin punaiset kasvot lehahtivat paikalla vitivalkoiseksi kuin kameleontilla.

Poliisiauton pehmeällä takapenkillä nimismies alkoi rauhallisella äänellä puhuttelemaan Ollia.
--Olli-poika...kuulin,että syvä kansalaisvelvollisuutesi pani sinut tuomaan palopommin poliisikamarille,josta en lain mukaan voi sinua rankaista...ja ehkä palkitakaan.Olen hiukan heilumassa sellaisessa lakitieteellisessä rajatilanteessa.
Pommi kyllä todettiin suutariksi.

--Osaltasi teit oikein,mutta sait itsesi ja koko poliisikorttelin uhan alle,koskei tiedetty oliko pommi räjähtävä tai suutari.
--No...siinäpä tais sinulle tulla Ollin oppivuodet eikä minullla ole sinulle muuta rangaistusta,että saat aamusella ilmoittautua konstaapeli Kontkaselle,joka on määrätty haravoimaan ratapiha-alue mahdollisita muista pommeista
--.Sinut ollaan nimetty pollisin siviiliavustajaksi pommietsinnöissä asemaseudulla.

Olli oli seurannut nimismiehen kasvoja ja suunliikkeitä,josta tuli rauhallisen tasaisesti puhdasta suomenkieltä...melkein kirjakieltä.
Hänestä nimismies oli Hellaringin ainoa asukas,jota hän ymmärsi sataprosenttisesti.
Jokaisen lauseen perästä Olli oli nyökäyttänyt päätään ymmärtämisestä.

Seuratessaan portilla mustan poliisiauton perän häipymistä näkyvistä Majavakadun kulman taakse,utelias väkijoukko perääntyi porttikonkeihinsa ja rappusiinsa kuin rapulauma koloihinsa.
Salli-täti seisoi portilla kädet puuhkassa uuden punan levitessä poskilta ylös otsaryipyille.
Täti ei pihalla uskaltanut koskea poikaan,koska kadun vastapuolen talojen ikkunoista kurkki useita tiedonjanoisia naamoja.
Täti ei lausunut sanaakaan mennessään edellä rappuja ylös keittiöö Ollin livahtaessa perässä vintinrappuun.
Lukiessaan hetekalla Pikku Jättiläistä hän pelästyi nähdessään tädin punaiset kasvot yllään.
Tämä lausui kasvolihakset jäykkinä pojalle viimeisen varoituksen:
--Ensviikol mää taluta sunt rouva Sunteliinil,joka saa ettii sul uure kasvatuskorin!
--Mum mitta o täys!
Ollia pelotti,mutta tuli puoliksi helpottuneeksi uuden kasvatuskodin toivossa...ja nyt hänellä oli suojelusenkeleinä koko poliisikamari.
....

Olli Oravan evakkosodat.Hellaringin kauppala.

Baddingin Paratiisi


En tosiaankaan tietänyt Baddingin Oravan Ollista...kumma kun kaks taiteilijaa funtsii samoja
Juha

PUUPULPETTI JA PUUHELLA


Aamuvarhaisella kello neljä puukaminan kyljen viiletessä Olli heräsi nenän kiprirsykseen ikään kuin olisi nukkunut taivasalla.
Illalla hän pani nukkumaan vaatteet päällään reissusta väsyneenä ristimällä sormensa karjalaiseen Isä Meidän-rukoukseen.pääsemällä vain alkuun...Tuatto meiän...kun nukahti.
Hän ei tuntenut kylmyyttä eikä nälkää unimaailmassaan hokemalla Jouluaatto-tarinan Saiturin sanoja...ettei koskaan ollut niin kylmää,että viluttaisi eikä koskaan sellaista hellettä,että hikoiluttaisi.
Ollia oli harmittanut unohdettuaan Charles Dickensin Jouluaatto-kirjan Kivennavan Jäppilään lähtökiireissään.Vuonna 1932 painettu Kariston kirja oli jo selästään auennut ahkerasta lukemisesta.
Salli-rouva oli kieltänyt panemasta klapeja kaminaan,koska se lämmitettäisiin uudelleen vasta koulun jälkeen.
Poika hiipi pimeässä alakertaan keittiöön pesemään kasvonsa kylmävesikraanan alla rouvan jo pannessa puita hellanpesään.
Salli-täti oli heittänyt hänelle kovan pellavakäsipyyhkeen,jonka mankeloidut kovat vekit raapivat kasvot melkein verinahalle.
Aamupalaksi täti oli keittänyt laihaa kauravelliä ja ruisleipäviipaleen ilman voita.
Kolisteltuaan verannan komerossa täti heitti Ollille kylmän koulurepun,joka oli kuulunut Paajasten pojalle. Vaaleanvhreä pressureppu haisi eltaantuneelle maidolle ja sen pohjalla oli harmaantuneita maitopullon pohjan jälkiä.
Paajasen Anssi tädin kertoman mukaan oltiin kutsuttu liikekannallepanon aikana Turkuun rannikkopatteriston esikuntaan Linnankadulle sotilasvirkamieheksi. Anssi oli valmistuttuaan yliopiston lakitieteellisestä työskennellyt eräässä lakiasiaintoimistossa juristina..
Reservin vänrikin arvoisena sotilasvirkamiehenä h'n hoiti patteriston lakiasioita.
Salli-täti oli ylpeä aikamiespoikansa menestyksestä lakkaamatta ylistellessään ainukaista poikaansa,että kuinka fiksu se oli.ollut jo alakoululaisena,.valmistellessaan eväitä Ollille kouluun lähtöön..
Voipaperiin oli käärittynä kaksi ruisleipäsiivua,jonka välistä pilkotti tummanpunaista hevosenlihaa ja paperinohut tahkojuustosiivu. 
Pojan käteen täti pisti Vaakunaviinapullon täynnä vedellä jatkettua maitoa..

Olli uskoi päätyneensä naispuolisen Saiturin käskyläiseksi. .


Aamupimeässä puoli seitsemän nurkilla pari asteli portista ulos auraamattomalle Majavankadulle. Yöllä ioi satanut lunta ja keskikadun hangessa käveleminen oli raskasta edellä harppivan Salli-tädin perässä.
Tädin piti olla töissä seitsemältä Tehdaskadun Koulukalustolla ja Ollin uuden koulun ovet avattaisiin saman kadun varressa kahdeksalta,milloin pojan pitäisi hytistä pihalla pakkasripaskaa hyppien.
Puolijuoksussa hän yritti kiriä tädin perässä,joka ylävartaloaan nykien kuin porkkaaton hiihtäjä aurasi latua kohti pääkatua.
Peräkanaa nämä kipaisivat puolisen tusinaa korttelinväliä itäkauppalan siilankorvan pankkiportille,mistä täti oikaisi kauppatorin poikki ja kauppalantalon ohi Bruukinkadulle.
Toripuiston keskellä seisoi lumenpeittämä "Yhden sepän patsas" ikuisessa paatuneessa  taontaiskussa alasimella olevaan hellarinkiin.Siitä kauppalkin oli saanutr nimensä. 
Kolmen sepän autokolari
Juhart
Olli tiesi Helsingissä olevan Kolmen sepän patsaat
Pirssimies Lundelin oli selvittänyt Ollille kauppalan perustamistaustasta,että tämä seppa Mauri tai oikealta nimeltään Mauritz Lagerkrantz oli kauppalan ensimmäinen kuuluisampi asukas syystä ,että tämän pajan palo poltti koko kauppapaikan keskustan.
Jokivarren pientä asutusta kutsuttiin silloin Brunåboksi joen ruskean veden takia.
Keväisten jäidenlähtöjen mylläköiden ansiosta brunnin väri pysyi likaisen ruskeana läpi vuoden. 
Joen yläjuoksun penkoilta virtaan laski mukaan pelto-ojien laskuvedet,mitkä lannoitteista hapansivat veden uimakelvottomaksi,vaikka aina jokin onnellinen plumpsasi siihen viinan kanssa ja ilman.
Joki saikin kauppalan kastenimen mukaisen Hellajoki-nimen..
1900-luvun vaihteessa kauppalassa vaikutti maan suurin hellatehdas.
Seppä Mauritz Lagerkrantzin eli Mauri Laakson pojat olivat muuttaneet Turusta kauppalaan jatkamaan isänsä sepäntaitoja hellojen valmistuksessa.Maurin kaksoispojat Eemeli ja Juho Laakso perustivat liesipajan kauppalan Hermannin kortteliin 1880-luvulla ja vuosien varrella yritys laajeni tehtaaksi sekä  1920-luvulla korttelin kokoiseksi tehdaskompleksiksi
Kauppala oli vuosien kuluessa saanut uudet työnsankarinsa,hellanvalajat,koska liesissä käytettiin paljon valuosia.
Liesitehtaalla oli omat kasarminsakin työntekijöilleen lähellä Vähajokea.

Mauri Laakso alias Mauritz Lagerkrantz takoi silloisen Brunåbon  pajassaan paikkakuntalaisille uuniarinoita ja kaminoita.
Tämän kerrottiin olleen aikamoisen palturinpuhujan ja jokainen tuore kisällinalku joutui harjoittelutyökseen hakemaan vajasta isännälle arinahöylän.
Moista kalua ei olla tähän päivään mennessä keksitty,mutta seppä sai sen hausta aina uuden pilkanaiheen.
Keksittyään vaimonsa painostuksesta pajassaan pienikokoisen ja omilla rautatassuillaan seisovan takorautapuulieden,minkä paremmissa malleissa oli paistouuni ja kuparipeltinen lämminvesisäiliö,yritys laajeni kauppatorin kyljessä kahteen piharakennukseen ja palkollisiksi otettiin kaksi sepänkisälliä.
Tarun mukaan lieden synty johtui siitä,kun sepän vaimo oli kyllästynyt köksäämään vanhan kuuppalieden alla,minkä kuumuudesta kesäisin joutui palenemaan pihalle tuulettumaan.
Nalkutuksen voimalla on maailmassa tehty monta suurta keksintöä.


Seppä oli alkujuuriltaan turkulainen ja tuliaiskisi toi silloisesta pääkaupungista paloaatteen enemmän pyromaanisemmassa muodossa.
Se palo oli ollut täysin sepän syytä,koska yhtenä helteisenä suvipäivänä arinaansa ranstakoidessaan kipinöitä oli lentänyt rutikuivan pärekaton kattotuolien väliin,jolloin paja lehahti tuleen yhdessä kohauksessa.Tuuli oli puhaltanut itään päin ja liekit nuolivat ensiksi naapurin nahkuri Lundgrenin värjäämön kattoa.Nahkurin porsaat kiljuen muuttuivat varraspossuiksi eikä paikalle saapunut brankkoorin hevosvetoinen ja mieskäyttöinen pruuttapumppu pystynyt imemään tarpeeksi kuravellistä jokivettä sammutukseen.
Lyhyessä ajassa koko kauppapaikka roihui ilmitulessa.
Keskusta jälleenrakennettiin muutamassa vuodessa sepän muuttaessa takaisin Turkuun.
Kauppalan tittelin kauppapaikka sai tsaarinvallan edustajan, kenraalikuvernöörin päätöksellä vuonna 1835.
Palon jälkeen sepän alasimelta oli löytynyt mustunut hellanrengas...hellarinki,joka tulisi kylästä kauppalaksi kasvaneen paikkakunnan nimeksi.Seppä asettui Turun Nummenbakalle ja fennomaanien vainoamana muutti nimensä Mauri Laakoksi.

Kauppalaan oli syntynyt vuosisadan vaihteessa muutakin teollisuutta,josta makjapruukitehdas eli sokeritehdas oli läänin suurimpia teollisuuslaitoksia.
Paikkakunnan tehtaat olivat keskittyneet kauppalantalolta lähtevälle Bruukinkadulle,jonka alkupäässä sijaitsi Myllynkivitiehdas.Ehkä siinä alunperin valmistettiin myllynkiviä,mutta 30-luvulla siinä pykättiin keittiökaappeja.Kauppalan keskustan teollisuus näytti olevan kovin kyökkikeskeista,mutta kun matkattiin 30-luvulla betonoitua autobaanaa rautatien tasoristeyksen yli,niin ensimmäisenä.. niin alakoulun ainekirjoituksen aasinsillan mukaisesti...sähkötehtaan piippu pisti silmään .Laitoksessa valmistettiin sähköalan tuotteita.
Pikkupojat kurkkivat sähkötehtaan ikkunoista sisään hitsauskoneiden välkettä ihmetellen,että noinko sitä sähköä tehdään.
Tehtaan jälkeen avautui laaja koulukalustetehtaan alue,missä Suomen koulunuorisolle valmistettiin epämukavia puupulpetteja,karttakeppejä,liitutauluja ja höyläpenkkejä,jotka edesauttoivat maan lapsia tulemaan suoraselkäisiksi ja uutteriksi kansalaisiksi.Tehtaan valmistamat puolapuut,hevoset ja rekkitangot trimmasivat lapsista jänteviä ja sitkeitä maanpuolustajia ja lottia aidossa tahkopihkalalaisessa kehonjalostushengessä..
Lauri Tahko Pihkala oli remontoimassa suomalaista liikuntaa jopa kouluissa pelkäämäällä,että suomalaisten yleiskunto rappeutuisi.Hänen sanojensa mukaan suomalaisten ainoat liikuntallajit ovat ruumisarkussa makaaminen ja kynttilään puhaltaminen.
Suomen kansallisena liikunnan unilukkarina hän oli tuonut jenkeistä maahan pesäpallon,mikä korvasi vanhan salamapallon ja kehoittanut kansalaisia harrastamaan myös suksijuoksua (hiihtoa) sekä istumajuoksua (pyöräilyä).
Hän oli kommentoinutkin,että jos osaa tanssia illasta aamuun,niin pystyy hiihtämään aamusta iltaan.
Urheilu Pihkalan mielestä kuvasi alkeellista taistelutoiminnan harjoittelua sekä miellyttävää militarismia,missä ponnistuksen ilolla saavutetaan määränpää..


Kelloja kilkuttavan tasokäytävän kohdalla Salli-täti pysähtyi,koska Helsinkiin päin kolkuttava tavarajuna hitaasti puhisi ohi.
Kassikättään heilauttamalla kuin ryhmänjohtaja hän kehoitti perässä kirivää Ollia seuraamaan perässään ratakiskojen yli.
Sähkötehtaalta viiden minuutin kahlaamisen jälkeen rouva pysähtyi viittoilemaan ja Ollin saavuttua perässä paikalle lausui  lumisen huivinsa alta:
--Tos seissoo sun alakoulus!
--Jää pihal venttama kun alaluaka opettajatar Somala kuttuu luakas sissä!
--Mu, tyäpaik os toss melkke vastpaualel koulukalustetehtta konttoris,mitä mää siivoon.
--Ihka varmast siin pulpetis,mihis sää istu o puukanne nurjal pualell polttomerkattu meiti virma nimi.
--Ja marssi site koulu jälkke suaraa kotio,mis sää panes vinttikamari kaminaa tule.
--Älä hukkaa kaulasas inkanauhas roikkuvaa avaintas,muutes saas seist hankes parise tunttii,kummää ole lakassu tehttaa sali sahanporost ja höylälastuist!
--Ajankuluks sää voisi kolata karu ja saunapolu auk lumest puhttaks
--Onks asja klaari!?

Manilan Musta Mercury.Taustaa Mustan Mercuryn kiroukselle.

Mercury-logo

Musta 1966 Mercury Comet
Caliente avo
Kuuma Komeettako..Mercury Comet Caliente?
-----------------------------------------------------------------

Blogiotsikkoni muistuttaa paljolti nuorisokirja Mustan orin jatkosarjalta.Mustasta orista ollaan tehty elokuvakin 1979 (Black Stallion),mutta oma Musta Mercuryni pääsi vain kerran viemään omistajansa kuvaukseen Makati Cityn Adformatix-mainosfirman ovelle asti,
Pappilan Jussista tehtiin silloin puolikuuluisa mainostähti Adformatixin studiossa Bonamine-pahoinvointitableteilla.
Kuvausvuosi taisi olla 1988.
Pahoinvointitabletti auttoi väliaikaisessa hyvinvoinnissa melko hyvällä kuvauspalkkiolla.
Jotain yhteistä hevos- ja eläinmaailman kanssa Mustalla 1966 Mercury Comet Calientella oli se,että malli jakoi pohjakalunsa sekä moottorinsa Ford Mustangin ja myös Ford Falconin kanssa.
Kooltaan Comet vastasi Ford Fairlanea.
1962 Mercury Monterey
Minun Cometini kulki tutulla Mustangin 289 CID-vinkkelillä,mutta muistan nähtyäni 60-luvun alussa ensimmäisen Cometin kotikaupungin Torikadulla,että siinä 61-mallisessa sinisessä ja vinoperävaloisessa Cometissa oli suora kuutonen.
V.1962 Naapurin tätini seurakunnan diakonissa Toini Piirainen oli käynyt Detroitissa Fordin Dearbornin tehtailla ja tuonut minulle Amerikan-tuliaisina v.1962 Mercury-Monterey-mainoskirjasen. Kotikaupungissani sellaista Montereytä en koskaan tavannut,mutta pari sen sisarmallia, 1962 Ford Galaxie 500:sta,joista yhden omisti ARSA:n omistaja ja toisen Romuliike Eklund.
Amerikkalainen kirjailija John Steinbek oli kirjoittanut paljon Monterey Valleystä,mistä ilmeisesti Mercury oli saanut nimensä.
Manilan Cometini oli rättimallia,mutta sen konversointi pehmeäkattoiseksi oltiin tehty 2-ovisesta hadtopista jossain manilalaisessa koripajassa. Mallin eroitti alkuperäisestä se,että tuulilasin ylälippaan oltiin jätetty viitisen senttiä peltikattoa kuin 50-lukuisissa avokattoisissa Hudson Hornetissa tai britti-Fordien Consuleissa,Zephyreissä ja Zodiaceissa.
Toista samanlaista avo-Cometia,puhumattakaan hardtopeista,ei minulle koskaan tullut vastaan Manilan liikenteessä.
Mercury-malleja Manilasta löytyi ruostumassa useimpiakin niityillä ja kadunvarsilla,mutta nämä olivat enimmäkseen 1968-mallisia Cougareita,joita oltiin muutettu Isuzun dieselkoneisiksi vähän niinkuin kuubalaisin keinoin.

1946 Mercuryt
Kuva-Mercuryitäni
--------------------------------------------------

Ford-fäninä en ole koskaan omistanut aitoa Fordia.Ajanut olen Ford Escort GT:tä ja Granadaa sekä istunut taksi-Customlinejen ja Fairlaneiden takapenkeillä.
Mercury silti oli aina kiehtonut mieltäni ns. parempana Fordina,jonka isäksi voidaan kutsua Edsel Fordia,Henry Ford II:sen poikaa.
Mercuryistä ensimmäisenä minua kiinnostivat sodanjälkeiset 1946-48-mallit,jotka näyttivät komeimmilta kuin vastaavat Fordit, kromisin vesiputousmaskein.
6 Pairs of Jeans and Mercury
Juhart

1949 Mercury
Juhart 1967

1949 Mercury-taksi ja taksimies
Juhart 
Sama vesiputousmaskiaihe jatkui Mercuryn 1949-51-malleissa,joita kauppalassa oli yksi,toimittaja Tähtisen harmaa 1949 Mercury 4-Door Sedan.Mercuryissä silloin ei vielä käytetty komeita lisänimiä,kuten Monterey ja Montclair.
Mercury Eight oli vaatimattomasti aluksi mallin nimenä. Itse taiteilin vielä 60-luvulla tushilla 1949 Mercuryn 2-ovisen mallin vesiväripaperille ja 2000-luvulla Manilan studiossani 1951-mallin farkkuhousukundien kera. 2010-luvulla Lontoon studiossani väsäsin yhden Mercury-maalauksen lisää 1949-mallisesta Lohjanseutulaisesta taksista pirssikuskein. Ilmeisesti kuvat alitajunnassani peilasivat haavettani tulla joskus samanlaisen Mercuryn omistajaksi.
Mustia Mercuryitä muistaakseni olen tavannut ainakin yhden pikkupoikana,kun Salon uusi silta vihittiin 1951.Sellainen 49-50-mallinen seisoi Keskuksen liiketalon vastapuolella sillankorvassa..ja uskoisin sen kuuluneen Turun- ja Porin läänin maaherralle.

1910 Ford-mallisto.
Bacharach Motors
Mercury in Manila
-------------------------------
Fordia ollaan tuotu Filippiineille jo vuodesta 1908 asti.
Fordin T-mallia alettiin valmistaa Manilassa 1913.
Fordin edustuksena oli silloin Bachrach Motor Co.
1920 Manila Trading
Co. Fordit
ja myöhemmin 20-luvulta asti Manila Trading Co.,joka minun Manilassa oloaikanani oli lyhentynyt Mantradeksi.
Bachrach Motor Co. taas keskittyi White-kuorma-autojen ja Willys-Overland-henkilöautojen myyntiin.
Varsinainen Fordien kokoonpano aloitettiin vasta v.1967,jolloin oma Musta Mercuryni vuodelta 1966 kuului tuontimalleihin. Mercury ei kuulunut amerikkalaisiin Filippiineillä valmistettuihin Ford-konsernin malleihin.Ainoa Filippiineillä valmistettu isompi Ford oli LTD.
Eurooppalaisina Fordeina Manilassa valmistettiin Escorteja, Cortinaa ja Granadaa..

1970 Makati Ayala Avenue.
Ford Ltd Isuzu Florianin ja
Toyota Coronan välissä

1948 Mercury Eight Filippiineillä
Mercuryitä siis tuotiin maahan sekä virallisia teitä että epävirallisesti Yhdysvaltojen armeijan sotilaiden tilaamina Clarkin lentotukikohtaan Angeles Cityssä ja Subicin laivastotukikohtaan Olongapossa.
1949-51-malliset Mercuryt tuntuivat olleen erittäin suosittuja,koska kollaamissani Manilan katukuvissa niitä näkyy useita.
Nykyisin entisenä Fordin edustajana tunnettu Mantrade myy vain Nissaneita ja Quezon Citystä löytyy yksi Mercury Cars-liike,joka nimestään huolimatta ei edusta mitään Mercuryä..ei edes perätuuppareita..koska liike sijaitsee kuuluisan Mercury Drug-rohtokauppaketjun liikkeen kyljessä.

Manilan Mercuryitä:

1950 ca. Bureau of Civil Service.
1949 Mercury 8

1950 ca. Quezon Blvd ja 1949
Mercury 8 Woody
1959 ca,
56 Buick,54 Aero Willys
ja 59 Mercury Montery takavasemmalla
1966 Mercury Parklane
Dewey Boulevardilla
1956 Mercury Monterey
Dewey Boulevardilla
1961 Santa Cruz Plaza ja 1950 Mercury 8
1973 Makati.1968 Mercury Cougar keskellä
1969 Mercury Cougar
Batangas Cityssä
1970 Mercury Cougar
,,
1945 Manila ja 1939
Mercury 8

19951 Mercury 8 Magnolia Mobilgas-
asemalla