Enkelniemen kanttori A-duurissa IV. Suomikirja

Häämatka A:lla B:hen
---------------------------------

Sandra lomamatkalla B-Fordilla 1951

Juhannusaattona 1948 Enkelniemen kirkon portaille oli kerääntynyt hääväkeä yhteiskuvan ottoon.
Kauppalan seurakunnan kanttori oltiin kutsuttu soittamaan Mendelsohnin häämarssi.
Kanttori oli laihanhujakka,olkitukkainen huipelo,jonka punainen nenä reklamoisi jonkinlaisesta alkolinkäytöstä,mutta sattui olemaan absolutisti,ainakin raittiusmielessä.
Kirkkokuoron naiset kyllä ovat kertoneet toista,että kanttori monasti piileskeli kauppalan puukirkon orapihlaja-aidan takana kyttäämässä näiden peffojen keinuntaa kuoroharjoitusten jälkeen.
Eräs kuorolainen oli saanut sydämentykytyksiä siitä,kun kanttori oli lähestynyt häntä sakarstin puolella ja kertonut,että neidin silmät olivat luvanneet kirkkosalissa alttarin edessä.
Yksikään Herramme palvelija ei oltu luotu täydelliseksi.

Kauppalan kanttori kiirehti urkulehteriltä alas kirkonportaille kuvaan,mikä tulisi olemaan viimeinen yhteiskuva itsenäisen Enkelniemen seurakunnan palvelijoiden kokoontumisesta,koska seuraavana vuonna pieni seurakunta liitettäisiin suurempaan naapuriseurakuntaan.
Tällöin kirkon kanttorinvirka lakkautettaisiin.
Näin oli Turun Tuomikapitulissa päätetty.
August oli ennalta päättänyt jäädä eläkkeelle,ettei tulisi pannuksi pois viralta.

Rouva Sandra Askolin seisoi käsikynkässä Augustin vieressä valkoisessa brokaadihameessa hunnuttomana ,,jaloissaan vain kerran käytetyt valkoiset sota-ajan paperikorkokengät,..salamavalojen poksahdellessa silmiä häikäisevästi.
Kirkon portilla seisoi vihreä, pesty ja puunattu A-kupee,jonka takapuskureihin oltiin puotinaruista kiinnitetty vihreitä Jalostajan hernepurkkeja avio-onnen taikomiseksi..
Tarkkana miehenä August oli valinnut peltipurkitkin kupeen kanssa sävysävyyn.
August hymyili vienossa hymyssä valokuvaajille muistellessaan,miten naapuriseurakunnan rovasti oli lämpimästi toivotellut vihkimispuheessaan paljon onnea erittäin erikoiselle sekä esimerkilliselle pariskunnalle,kuvaillessaan aatteiden ja luokkaerojen raja-aitojen nyt kaatuneen aidon lähimmäisenrakkauden tieltä.
Jostain kaukaa urkulehterin alta oli kuulunut juovikkaan Iivarin huutelua:
--Kyl varmmaan nyten tollase mössömahasen urunpolkijan all kaattuu minklaine risuait tahans..!!
Iivari oltiin kiikutettu kahden vahvan isännän välissä tammiovesta ulos ja heitetty kirkon vaivaisukon viereen istualleen.

Vaivaisukko

 Hääväen saatellessa paria autolle Iivari sattui hoippumaan kohti puolikaadossa oikea olkapää edellä kuin John Wayne kapakkatappelussa lännenkuvien saluunasta.
Iivari oli kuukautta aiemmin saanut lähtöpassit sahalta työmaajuopottelusta samoin kuin SKDL:n Enkelniemen demokraattisesta osastosta räyhäämisestä.
Tämä hoiperteli kuljettajan puoleiselle ovelle yrittämällä huitaista humalaista upperkuttia kanttorin leukaluuhun.
--Sää saakelin ämmävaras..et kehttaas sekottaa luakkayhteiskunttaa mustall mutterillas!
Iivari oli kerinnyt laukomaan,kun Augustin iso harmoonikoura oli iskeytynyt silmäkulmaan.
Hääseurue aplooderasi käsiään taputtamalla kuin raskaan sarjan knockoutissa,missä vastustaja oltiin lyöty kanvesiin.
Iivari makasi tajuttomana rovastin kyrmyselkä-Peugeotin kromihymyn alla.

Kuherrusmatka

Ford-kupee nytkähti liikkeelle lossin keulaluukun kolahdettua mantereen puoleiselle laiturille kiipeämällä verkkaisesti ylös mäkeen tutulla pörpötyksellään.
Fordin kiivetessä mäkeen lossi oli jo palaamassa takaisin saaren puolelle lossikuskin pannessa kopissa kierroksia lisää koneeseen puhurisen sivutuulen lykätessä lauttaa vaijereissa kurssista pois.
Lautan sydämenä pörpötti aivan samanlainen lättäpääneloskone kuin kanttorin A-kupeessa.
Ennen sotaa matkaajat saivat auttaa lossivahtia vetämään lauttaa kapuloiden avulla yhteisvoimin.

 Kokkilan kapulalossi 1934.Kyydissä
Pekka Laineen Chevrolet-onnikka 

Mäen päältä vastanaineet ohittivat tienvarren puutaloja,joidenka pihoissa liehui Suomen-lippuja juhannuksen kunniaksi.
Joissakin lipputangoissa liehui erivärisiä isännänviirejäkin.
Ruotsinkielisen saaren puolella saattoi nähdä,kuten puutarhuri Axelssonin rekolissa oikeita ruotsalaismallisia kukitettuja majstångeja.
Axelssonien suku oli kotoisin Ahvenanmaalta.

Vastanaineiden häämatka suuntautui Tampereelle ja Kangasalle.
Matka oltiin suunniteltu siitä,että Sandralla oli paljon sukulaisia ja tuttuja Tampellan tehtailla ja Augustin paras ystävä oli Kangasalla kanttorina.
August ajoi lunkina vasen kyynärpää ulkona ikkunankarmilla.
Hän oli jopa viskannut rakkaan mustan vilttihattunsa skottiruutuiselle takapenkille. Ennen häitä hän oli käynyt morsiamensa kanssa kauppalassa verhoilijalla Sandran pyynnöstä,koska auton nahkapenkit hiostivat peräpuolta ikävästi kesähelteellä.
Sandra itse oli valinnut punavihreän skottiruudullisen puuvillahamekankaan I.Virtasen kangasliikkeestä Itäiseltä Siltakadulta ja ostanut sitä kokonaisen paalin.
Istuinverhoilusta oli jäänyt sen verran materiaalia jäljelle,että morsian oli teettänyt ompelijalla itselleen samankuvioisen kilttihameen,mikä kiinnitettiin sivulta isolla kultaisella hakaneulalla.
Kaiken somistamisen päälle Sandra oli  käynyt kemikaliokaupasta ostamassa paketin hennaa ja pitkän taivuttelun jälkeen hän oli saanut taivuteltua Augustia menemään Heiskasen rouvan parturiin värjäyttämään harmaantunen tukkansa ja pulisonkinsa.
August oli lausunut morsiamelleen kotimatkalla Enkelniemelle,että "nyt meillä sitten on kaksi punapäätä autossa".
Sandra oli udellut missä se toinen punapää sitten piileskeli.
August oli ottanut heidän välistään Alkon kassista ulos Nordforsin punaviinipullon ja esitellyt "Nordforsin Lekan"...näin meidän kesken Leo Nordforsin,sen toisen punapään.

Fordin ajettua vanhaa Turuntietä ylös kauppalaan nousevaa mäkeä Sandra haisteli ootrattuun kojetauluun asettamastaan posliinivaasista hääkimpusta otettua kahta valkoista ruusua
Vaasin hän oli ostanut osuuskaupan talousosastolta halvalla sekundatuotteena.
Siinä oli pieni särö kannassa,mitä erottaisi kuin suurennuslasilla tiiraamalla.
--Aikku haissee hyvält!
Sandra huokasi nuuskiessaan.
--Kuvast puuttuu vaan yks tonjuhani,joka ruusu hamppais kallistais munt ruusujen peittämäll morjusvuatteell!

--Ootappas kun päästään Tampereelle matkustajakotiin,niin saat satakolmekymmentäkiloisen ruusulta haisevan miehenkuvan päällesi..
--Ostin litran pullon ruusuvettä parfyymiksi,että riittää pitkäksi aikaa läskiposkilleni läiskittäväksi parranajon jälkeen..
August hekotteli vieressä.

Ford-kupeen käännyttyä kauppalassa Ford-liikkeen kulmalta risteyksessä vanhaa kauppalan pohjoispuolista rajatullia kohti, autoliikkeen ikkunasta ajettiin puulankonkia pitkin sisään uutta tummansinistä kaksiovista Ford Tudoria.
Kanttori kääntyi Sandran puoleen sanomaan:
--Kuules Sandra...tämä meidän romanssi alkoi A:sta ja näyttää vielä jatkuvan sellaisessa A-duurissa,enkä uskoisi sen kääntyvän mollin puolelle koskaan.
--Kaikki urkulehterillä polkemani virret ovat olleet pelkkää mollia....
--Tiedätkös Sandra,että se seitsemän veljeksen lukkarikin päntti niiden päähän alfabeettejä?
--Koko puukstaavisysteemi oli saanut alkunsa Arabiasta tuhansia vuosia sitten.
--Siellä ne beduiiniteltoissa tavailivat aavikon keskellä,että Alef--Be--Te...
--Mitäs Sandra meinaisisit,että mekin siirryttäisiin puukstaaveiisa edemmäs..vaikkapa Beehen?
--Olen ajatellut ostaa Hajalan pirssikuski Hjortin vanhan B-Fordin vuokrapirssin vuosimallia 1932..
 --Muuten se menisi kirveellä hakattavaksi pieneksi torikuorma-autoksi..
--En kyllä raaski tätä Takua lähteä myymään..ja tiedätkös,että siinä Beessä on oikea kahdeksansylinterinen voimakone..sellainen veelohkoinen ja 60 hevosta vetämässä aisoissa sisällä.
--Se on kyllä sellainen isompi neliovinen malli ja me päästäisiin oikein kukonharppauksella limusiiniluokkaan..

--Emmää oikke ymmärrä sun jutuist mittä..ja ainoon veen,mitä mää tunne on veekaulus,mikä tunttu kuristavan sun pairan all kurkkuas kovast...
Sandra vinoili.
--Mut kaippa meil kelppa isomp piili,kummää ole meinannut.ett meill olis pari piänt punapäät vehkomas kanttorilan pakal...

--No tehdään vaikka puolitusinaa niitä punapäitä!
August innostui.
--Muuten..se Henry Ford kuoli viime vuonna eikä koskaan päässyt C-malliin.
--Yleensä virretkin aloitin C-duurissa...kunnes laskeutuivat molliin viimeisissä värssyissä.
--Nyt ne myy jo apteekeissa C-vitamiinia riisitaudista ja näivetystä poteville sota-aikana syntyneille lapsille.

Vihreä Ford-kupee häipyi vanhan tullin koivukujalle, nousemalla kaukana ylämäkeen,kanttorin vetäessä pienempää vaihdetta kaksoispolkaisulla päälle kuin kuorma-autoissa.
Fordin vaihdelaatikko oli näyttänyt ja kuulunut jo pitkään kuluneelta.
Vasta jossain kaukana Forssan rajan paikkeilla viimeiset hernepurkit olivat lentäneet vauhdissa ojaheinikkoon.
Kanttori alkoi baritoonillaan hyräilemään Kesäyötä Kangasalla.

1932 Ford Model B Fordor

                1959 Kesäyö (Midsummer Night) Georg Ots

Enkelniemen kanttori A-duurissa III. Suomikirja

Punainen Sandra ja vaaleanpunainen August
---------------------------------------------------------------

Sandra,August ja Oliver
maatalousnäyttelyssä 1965
Juhat 1996

Kanttorin pistäessä rikkoutunutta fillaria anopinistuimelle Sandra vielä epäröiden oli sanomassa:
--Miten mää nyt oikken kehttan,kun meitill on sellanen luakkaerokin..ainaskis papereill..!?
--Mutt mää kylläki olen ihan kiitollisuurenvelas teitill..ett mikä ettei mää sitt tulen fölis..
--Mitäs nyt yks kirkkanpunane ja toine patamust tällases pikkukyläs enämpi färei sekoittelis!
--Hallituksiikin olla tehty punamustiks!

Foordin jäähdyttäjän kromisen korkin osoittaessa maantiellä uimalaitokselle johtavaa santatietä kanttori ohitti kaukaa vasemmalta tiensyrjää talssaavan Iivarin ohitse.
Iivarilla näytti olevan jotain patoutumisen purkamisia mielessään potkiskellessaan irtokiviä puolikengän kärjillä ojaheinikkoon.
Auton ohittaessa kanttori kuuli jotain ropisevan takapelleissä.
Iivari oli heittänyt pari kivenmurikkaa ja osunut vasempaan takapuskuriin sekä punalasiseen jarruvaloon.
Kanttori ei pysähtynyt tarkastamaan vahinkoja,vaan jatkoi matkaa mökkinsä tienhaaraan,josta kapea peltotie vei ylös rinteeseen,missä punamultamökin ikkunalasit välkkyivät ilta-auringon kilossa.
Kanttori pysähtyi tienhaarassa kysymään Sandralta:
--Mitäs meinaisimme,että käydään tuossa töllissäni ja voisin kiehauttaa samassa vahvat pöönäkahvit?
--Olen aamulla jauhanut pöönätkin valmiksi oikein nollalla poroiksi..
--Minulla on ompelutarvikkeetkin lipastossa,jolla voisitte ommella mekonkin ja samalla pestä tuon maantien lian sääristänne.

Sandra ei vastannut heti miettiessään kylän puheita perästä päin.
Pienen miettimisen perästä Sandra lausui:
--Mää oli melkken kahren vaihheell et kieltäytyisin..mut kyl mull oikke porokahvi kelppa tällasen näytelmän jälkken..
--Kaffet on muuteski vaikkiat saara kaupasta ja senkin piräis osttaa säännöstelykortill...ja olisimmää aikmoine näky ja kauhistus tällases halkjohamees ja paskasis jalvois fillaroiressan kottiin päite maantiäll...

Augustin ajaessa mökin pihaan Sandra hämmästyi talon äskettäin punamullatuista vuorilaudoista ja valkoiseksi maalatuista kulmalaudoista sekä rekolin kiikusta.
Omenapuutarhan nurmikkokin oli trimmattu kuin kynsisaksilla lyhyeksi sängeksi, punaposkisten antonovkaomenienkin sekä valkeiden kuullaiden kiiltäessä oksissa kuin vahattuina.
Lihavat ja kypsät karviaismarjat pullistelivat tuvan ikkunoiden alla pensaissa
Autotalli- ja saunarakennus näytti samoin vastamaalatulta ruskealla arbooli-lahonestomaalilla ja talon porraskiven vieressä molemmin puolin kasvoi villiruusupensas.
Pihakin oli raavittu lehtiharavalla symmetrisesti kotijuustovuoan kuvioiseksi..
Augusti ajettuaan foordinsa avonaiseen autotalliin koppasi haravan käteensä raapimalla autonrenkaan jäljet pihasta kuin jokin dekkariromaanin konna tulevaa rikosta peittääkseen.
Kanttori nosti Sandran fillarin nojaamaan tallin seinustalle ja etupyörä haarojensa välissä oikaisi ohjaustangon suoraksi sanomalla:
--No..kyllä tästä vielä ajopeli tulee,mutta tuo hameverkko pitäisi kyllä vaihtaa..
--Näyttääpi kuin ukkohauki olisi mellastellut lahnaverkossa..

--Te tairas olla oikke järjestyksen miäs!
Sandra kysäisi puoliarasti.
--No..se taitaa vähän olla verissä,kun kasvatusvanhemmat piiskasivat laestadiolaista järjestystä ja kuria sekä Herran pelkoa takalistoon..
--Vanhukset kertoivat,että Herran pelko on kuulema viisauden alku...
--Viisauden alusta en osaa sanoa samaan henkeen..
Kanttori vastasi pienessä suuirveessä,mistä pilkoitti kultainen kulmahammas kuin Al Caponella.
..Noh..astutaanpa sisään..naiset ensin..ja aasit perässä?
--Tästä talosta puuttuukin vain nainen aasin jätöksien korjaamiseen..

 Carl Larsson.Letter writing

Sisäoven auettua Sandra oli uudelleen yllättynyt näkemästään,miten tupa hehkui valkoisuutta ja tuoksui mäntysuovalta sekä kedonkukilta,joita oltiin somasti asetettu posliiniseen ja valkoiseen maitokannuun pienen valkoliinaisen pöydän päälle.
--Olkaa vain hyvä ja istukaa tuonne tuolille,kun käyn panemassa pyörän vajaan..
--Voi ehkä sadekuuro rapsauttaa taivaalta ja nahkainen satula voisi kastua..
--Märkä nahkasatula ei kuivu hetkessä imiessään vettä kuin pesusieni..
--Perä märkänä ei ole kovin mukavaa pyöräillä..

Odotellessaan Sandra tutkiskeli mökin sisustusta.
Tuvan sivupöydällä urkuharmoonin vieressä oli pinottuna virsikirjoja,nuottivihkoja ja musta kulunut viulukotelo.
Urkuharmoonin päällä kukkatapettiseinää vasten nojasi hopeoitu lyyra,minkä keskellä kiilsi punaemaljoitu kultakehäinen tähti. aivan kuin puna-armeijan upseerin kokardissa,vaikkakin kymmenen kertaa suurempana.
Vanhan puisen seinäpuhelimen yläpuolella pikkupöydän ja ikkunan välisellä seinällä roikkui kallellaan raamitettu kuva tiukkailmeisestä vanhan kansan pariskunnasta.
Seinäpuhelimen kromioidut soittokellotkin kiilsivät häikäisevän kiillotettuina kuin A-kupeen lampunkuupat ilta-auringon säteissä.
Sandra joutui katsomaan pian kuvasta poispäin parin totisesta tuijotuksesta,koskei ollut koskaan tottunut ihmisten tölläämiseen ujonpuolisena.
Räsymatotkin puunatulla lankkulattialla tuoksahtivat vastapestyinä mäntysuovalta.

Sandra hätkähti katselmuksestaan kanttorin palattua ovesta sisään kenkien pyyhkimiseen kynnysmatolle, nousemalla ylös tuoliltaan.
August asteli tuvan poikki klaffipiirongille ottamaan yhdestä vetolaatikosta peltisen ompelutarvikerasian,minkä kannessa hymyili Hangon keksimainos.
--Ottakaa vaan neiti ihan lungisti...
--Jos tekee ilkeätä parsia mekkoa tässä,niin neiti voisi mennä tuonne kammarin puolelle..
--Neidin ei pidä pelätä,että tulisin tiirailemaan..
--Näkökin on sen verran heikentynyt,että vain hyvällä lykyllä saan vielä ajokortinkin uusittua...
--Suljen oven kammarinperässänne ja samaan aikaan panen kahvin porisemaan liedelle.
--Ottakaapa vain ihan lungisti...

Kahvipöydässä Sandra istui kasvotusten ihmettelemässä kanttoria ja kanttorilaa ryystäessään feminiinisesti posliinikupista kahvia pikkurilli kupin korvasta ulospäin tönöttäen.
--Miksteill ei ol emäntää taloss?
Sandra uteli keskustelun aloitukseksi.
Kanttori hymähti:
--No mitäs tällainen pinttynyt ja ylipainoinen poikamies emännällä tekisi?!
--Tosiasia kyllä on,etten ole kerinnyt kiireissäni koskaan ajattelemaankaan koko naisasiaa..
--Se ajatus vain on mennyt ohi näkevien silmieni ja kuulevien korvieni,kuten nuoret nykyään sanovat "oharina".
--Koko naisasia on mielestäni heittänyt häränpyllyä niistä ajoista lähtien,kun sufrageettiliike kaatui kieltolain alkuun.
--Koko kolmekymmenluvun aikana en ole kuullut mitään naisasiasta fröökynöiden ja rouvien matkiessa voimistelevia arjalaisnaisia ja Hollivuudin vetysuperperoksiiditähtösiä....
--Sellaiset eivät ole koskaan olleet minun ihanteellisia naiskuviani..
--Sodan jälkeen niitä itsenäisempiä naisia sitten taisi ajautua niihin teidän vasemmistolaisiin piireihinkin tullakseen punalippuja kantaviksi ja pannuhuonehaalarisiksi työnsankarittariksi samaan aikaan,kun keskiluokan rouvat selasivat eevoja ja hopeapeilejä kampaamoiden kuivurikuuppien alla tullakseen amerikkalaisiksi kapeauumaisiksi ja isopovisiksi kotirouviksi..
--Vasemmalla naiset halusivat itsenäistyä tasa-arvoisiksi miesten rinnalla,kun taas oikealla hiljaisempi keskiluokan kotirouvaluokka piti parempana antautua rasvamahaisen ja isopyllyisen miehensä paksun lompakon alle huutamaan mieliksi hurraata teko-orgasmeissaan...
--Anteeksi vain neiti.että olen vähän suora ajatuksissani!
--En vain ole osannut valita kahden äärimmäisyyden väliltä...

 Venäläinen uimapuku 1975

--Ottakaapas tuota hyvää mantelikakkua...neiti!
Kanttori tarjosi.
--Ai kun tää on hyvää..se viä ihan kiälen mukanas!
Sandra kehui pitäessään toista kattä sylissään kakkulautasen alle,etteivät kakunmurut tippuisi puhtaalle räsymatolle.
--Teitil näkyy olevan aika tarkka huamiokyky naiste asemast nyky-yhteiskunnass..
--Määkin ole lähelt samaa miält,ett rahall vaijennetta monen tuskasen ja turhaantunne perheenemännän ääni..
--Ei teist luulis,ett olette oikeistolaisii kun muut papikkin..

--Kukas sen on lausunut,että olen oikeistolaisia ja pappeja?
August vastasi tekonärkästyneenä.
--Ei tämä vanha,kulunut ja musta virkapuku tee minusta oikea- eikä vasenkätistä..
--Vähän samanlaisesti kuin musiikissa..käytän molempia käsiäni urkujen koskettimilla ja vielä jaloilla puisilla alakoskettimilla.
--Sitä voisi verrata poliittiseen näkökantaani kahmiessani ideoita molemmin käsin..ja jaloin niinkuin nelivedolla..

Kanttori nousi ylös yhtäkkiä kahvipöydästä Sandran luullessa tämän ottaneen nokkiinsa kommenteista.
August käveli klaffipiirongille ja kappasi alalaatikosta käteensä venäläisen Stolishnaya-vodkapullon,minkä oli ostanut pimeänä Lindroosilta Kokkilasta.
--Mitässe Aku....antteeks Aukust nyten oikee meinaa?
Sandra kysäisi teeskennellessään viatonta.
--Noh..minä meinasin sotkea vähän sydäntroppia tuohon porokahviin,kun alkoi viluttamaan auringon mentyä pilveen..
Kanttori vastasi kierrellessään korkkia auki.
--Tämä pottu on kotoisin tuosta redillä seisovasta puolalaisesta rahtilaivasta.
--Kelpaakos?
--Mitesmää sitte fillaroin kottisan?
Sandra ihmetteli.
--Emmää muuteskaan eres selvinpäitenkään tahro pyssyy ton fillarin liukkaan nahkalepperisatulan pääl..
--Sekin kun kaikk muukkiin mun asjat ovakku päin perset....en kaitte olnu liian suara sanoissan!?

Illan tullessa kanttorilan tuvanikkunasta keltainen valokiila heitti kajettaan valkomaalattuun puutarhakeinuun,minkä istuinlaudat venyivät pitkinä kalterimaisina varjoina omenapuutarhaan.
Kyläraitille asti kuului naisen iloista kikatusta ja miesbaritoonin laulunhakua,urkuharmoonin palkeiden puhistessa kanttorin virkakenkien poljennasta.
Sandra lauloi Akulle melankoolisen Partisaanilaulun ja Aku Sandralle sentimentaalisen Niin minä neitonen sinulle laulan kuin omalle kullalleni...
Kello yhdeltä aamulla keittiönvalo sammui naistenpyörän hameverkon lepattaessa vienossa suvituulessa autotallin nurkalla..

Kuukauden päästä tippuisi moneen Enkelniemen postilaatikkoon hääkutsu...

 jatkuu.."Häämatka A:lla Beehen"

                                           Partisaanimarssi

Enkelniemen kanttori A-duurissa II. Suomikirja

Kansankanttori tapaa kansandemokraatin
---------------------------------------------------

 Hotellivieraita.
Oikealla hotellin edessä kanttorin A-kupee parkissa.
Vasemmassa kulmassa istuu Henry Ford ja puun vieressä seisoo
 kauppalan kuuluisuus Korppu-Vihtori.
Juhart 2011

30-luvulla Enkelniemen poliittista elämää johtivat seudun isojen tilojen isännät ja sahan johtaja Sundqvist.
Kommunistiset ja muut vasemmistolaisjärjestöt kokoontuivat salaa ja laittomasti.
Sodan päätyttyä 1945 vasemmistopuolueissa alkoi uusherännäisyys pikavauhtia Suomen hävittyä Neuvostoliitolle.
Sahan tyontekijät olivat vaatineet uudistuksia työajoissa,palkoissa ja laittomissa irtisanomisissa johtajalta,joka vastineeksi jakeli lähtöpasseja pahimmille ja äänekkäimmille purnareille.
Sahalla oli yli viisikymmentä prosenttia työntekijöistä naisia,jotka tekivät miesten rinnalla tuurityötä raskaassa taaplauksessa.
Augusti oli piiskatusta naiskammostaan iskenyt silmänsä yhteen naispuoliseen taaplaajaan Sandra Ketolaan,nelikymppiseen ja kypsyneeseen vaaleaverikköön..
Sandra näytti Augustista unikuvalta omasta äidistään nähtyään taaplaajattaren pyöräilevän kukkamekko liehuen lauantaisin Enkelniemen demokraattisten naisten kokoukseen työväentalolle.
Hän oli monet kerrat tavannut Sandran maantiellä tullessaan A:llaan kauppalasta virantoimituksista, kauppalan seurakunnan kanttorin ollessa kesälomilla perheineen jossain keski-Suomessa.
Sandran vaaleus ja tuulessa heiluva pellavatukka toivat hänelle takaisin lapsuuden unikuvat ja uudelleen pestävät alushousut.
Hän oli hiukan häpeissäänkin housujensa likaamisesta ja uskoi,että kyseessä voisi olla vaikka eturauhasvika aikomalla tilata ajan kauppalan sisätautilääkäriltä.
Mutta vanhan kansan ihmisenä hän ei oikein kehdannut,koskei sellaisista asioista yleensä oltu keskusteltu edes kotona.puhumattakaan kirkkoväen tuttujen kanssa.
Hän oli täyttänyt 57 vuotta toukokuussa ja katsoi vian olleen vain vanhentumisen mukana tuomaa epämukavuutta..ei sen kummempaa.
Hänestä vain rakko ronklasi..

Eräänä syyslauantaina vuonna 1946 kanttori oli ajamassa kuoroharjoituksista kotiinsa kirkolta.Hän oli ylittänyt salmen lossilla ja ajeli santatietä sahalle johtava tietä,jonka varrella hänen punamullattu mökkinsä seisoi rinteessä omenapuutarhan varjossa .

Lossilla.
Juhart 2001

  Maantien syrjässä  hän havaitsi taistelevan pariskunnan.
Lippalakkipäinen pitkähkö ja punakasvoinen mies oli tyrkkimässä naista polkupyörineen ojaan.
Naistenpyörä kaatui kyljelleen maantien poskeen,naisen pyhämekon repeytyessä isoiksi halkioiksi kuin mykkäelokuvien viettäjättärellä.
Pyörän hameverkkoon oli tarttunut kangasriekaleita.
August katsoi parhaaksi pysäyttää auto kirskuvin vaijerijarruin ja käydä auttamassa naista laupeana samarialaisena pois nyrkkien alta.
Aukastessaan foordinsa oven,kanttori sai nyrkistä poskiparralleen.
Nyrkin toisesta päästä kuului viinatukkoinen karjaisu:
--Mää en tartte mittään kirkon urunpolkijoit mun omaan valssiin..perrrkkel!
August vilkaisi iskun suuntaan leukaansa hieromalla tunnistaessaan pugilistin Kartion Iivariksi,sahan yhdeksi viinamäenmiehenä tunnetuksi proomunlastaajaksi.
Kanttori tiesi Iivarin olevan kylän pahimpia rähjääjiä,joka agressiivisuudestaan huolimatta oli lukenut mies ..aivan ylioppilas kauppalan yhteiskoulusta.
Vasemmistolaisuus oli sekoittanut Iivarin nupin jaloviinan kanssa,minkä Augustikin katsoi pahimmaksi koktailiksi oppineessa päässä.
Iivari kutsui itseään stevedööriksi eikä miksikään proomunlastaajaksi.

Tienposkessa vapiseva neitonen oli Ketolan Sandra.
Augusti ollessaan pituudeltaan Iivarin kokoinen,mutta rungoltaan puolistaa kiloa painavampi,vyöryi autosta ulos tankkimaisesti hakkaajaa kohti,jolloin vastustaja alkoi perääntymään.
Iivari oli kuullut jostain kanttorin olleen painissa 20-luvulla piirimestarina,mikä sai hänen hiivaisessa aivokopassaan raksuttamaan,että perääntyminen olisi ehkä paras vaihtoehto.
Iivari lähti kölppimään horjuen maantielle perän katsomatta.
Samalla kanttori kysäisi vapisevalta Sandralta,mistä oli kyse.
--Mitästee luules,ett miähill on miäles?
--Toi Iivar oltti heitetty kokouksest pihal,kusse alkas räyhhämää kännipäisäs,ett temokraattise osasto puheenjohtaja puhuu asjan viärest ja nualee kapitalisti-Sunkvisti perset..
--Meirä temokraattise osasto puheenjohtaja Karlssonin Aamos on must aik tasane tyyppi ja tunnettu sovittelutairoistas sahan tyäväje ja Sunkvisti välisis polttavis kysymyksis..
--Kummää lähri tyäväjentalolt fillaroimma kottiin päiten,niin toi Iivar läht juoksema mun pyärän peräs kun jokin pystykoir auton peräs...
--Se on ain tyämaalki olnu kaheli naisten perää ja kattos,etmää olsi helppo pakkaus kallistettavaks jolkin nurmel..
--Voi kauhhiat!
Sandra huudahti katsellessaan repeytynyttä mekkoaan ja rikkonaista pyöräänsä.
--Mitemmää nyte pääse kottiin,ku pyär makkaa tiäl tommottii ohjaustanko vinoss..ja mun pyhäkledjun on varmaan valmist räsymaton ainest..?

Kanttori ehdotti Sandralle,että pyörä pantaisiin A Fordin anopinistuimelle ja neiti saisi kyydin kotiinsa kupeen etusohvalla.
Sandralla ei ollut vielä aavistustakaan,että matka avaisi hänelle elämän uuden valtatien A-kupeen punaisella nahkapenkillä.

A Fordin kojetaulu

Jatkuu..."Punainen Sandra ja vaaleanpunainen August"

Enkelniemen kanttori A-duurissa I. Suomikirja

A vauhdissa.
Juhart 2001

Kanttori körötti foordillaan mutkaisella hiekkatiellä alas laaksoihin ja notkelmiin,nousemalla ylös mäkiin ja mäennyppylöille vaivattomasti,sivuventtilinelosen säkättäessä konepeiton alla verkkaasti,miten se oli tehnyt melkein kursailematta nelisenkymmentä vuotta.
Auto ei ollut mikään vauhtihirmu eikä kanttorin poljinjalkakaan ollut raskas muuta kuin urkujen polkimilla Matteus Passion soitossa.
Vuonna 1949 foordin ikkunaan  oltiin liimattu veromerkki,koska valtio oli viisaudessaan päättänyt rankaista kaikkia ikivanhojenkin autonkäyttäjiä kateudessaan jälleenrakennusajan nousubuumissa,lisäksi uusien autojen tuontia rajoittamisella valuuttakaupan kontrollissa.
Kupeen vanha ja pitkä rekisterilappu T-1867,joka sattumoisin oli Augustin kasvatusäidin syntymävuosi,vaihtui  rekisteriuudistuksessa lyhyeen TA-186-laattaan.
Ylikonstaapeli Kaljunen oli kysäissyt etteikö kanttorille kelpaisi TA-666-rekisterinumero,joka olisi helpompi muistaa ulkoa kuin virsinumeron,jolloin Augusti oli ilmoittanut ääntään korottamalla,että numero on pirun merkki eikä sellaista virsinumeroa löydy virsikirjoista..ehkäpä Pelsepuupin koraalikirjasta.

A Ford latolöytö 1932 puskurein

Foordi oli melkein aina mennyt katsastuksesta läpi vielä viime vuoteen 1965 asti ,vaikka kaupungin autokatsastusinsinööri Laiho oli hyppinyt sen puskurien päällä ja yrittänyt jopa puukottaakin sen vihreitä kylkiä lattapäämeisselillä ruostevikojen etsinnässä.
Autosta ei Laiho kaikista yrityksistään huolimatta ollut löytänyt mitään vikaa,vaikka oli melkein kahva edellä ajanut sillä korttelia ympäri .
Ainoan huomautuksen Laiho oli antanut foordin ainoasta perässä kiiltävästä punalasisesta jarruvalosta,että se muistuttaa kummasti kanttorin nenää vitsaillessaan,että.."kyl kait jo pitkän elämänkummpanuure takii pariskunnal piräs olla samanlane punane klyyväri!.
Katsastusinsinööri oli udellut elämänkumppanin nimeäkin,johon Augusti oli vastannut ,etta Takuksi se ollaan ristitty rekisterinumeron TA.-kirjaimien ja viimeisen kuutosen takia,johon Laiho oli sutjauttanut:
--Mää elokuvateatterin pitäjän olen lastennäytännöis paljon nähny maaoravii Disneyn piirretyis,mutt auton nimeks mää ehrottais teitil kyl hiukka naismaisemppa nimee kuten Iines..
--Tikut ja Takut menee hiukka homostelun pualell..
August vastasi Laiholle leimattu rekisteriote kourassaan:
--Homo sapienssi tarkoittaa viisasta ihmistä ja uskoisin,että herra insinöörikin laskettaisiin viisaiden ihmisten kirjoihin...
August sai Laihon piruilusta huolimatta leiman pitkään tietokoneella präntättyyn rekisteriotteeseen.
Vanha kirjan muotoinen rekisterikirja Augustilla oli vielä tallella mökkinsä lipastossa.

 Laihon autokatsastusta elokuvateatteri
 Kivan edessä v. 1959
Juhart 1987

Kanttori oli maalannut itse pensselillä autonsa v. 1956 vaaleanvihreäksi Miranolin emalimaalilla,koskei kauppalassa Leinon rautakaupasta myyty automaaleja.
Maaliosaston miesmyyjä Leinon rautakaupassa oli tarjonnut aluksi puhelinkopin korkean auton maalaukseen Tikkurilan värikartasta kauppalan puhelinlaitoksen puhelinkoppien vihertävää sävyä,jollainen löytyi myös Miranolin kartasta.
Myyjä oli selostanut:
--Färi soppii sekä puu-että metallipinnoill ja sitä voiraa levittää pensselill sekä ruiskull ..
--Kanttori piilis taitta olla pal puut sisässäs kuskin pään lisäks?!
--Siihe mää suasittelisi arpoolipohjast lahonestomaalii...
Augusti oli ostanut pöntön lahonsuojamaaliakin,vaikkakin mökkinsä pihasauna- ja autotallirakennusta varten.
Kohteliaana ja korrektina miehenä kanttori teki myöhemmät maali- ja rakennustarvikeostoksensa  länsikauppalan Koskisen veljesten rautakaupassa Perttelin tullissa,mitä kauppalalaiset kutsuivat Koskisen kulmarautaliikkeeksi.
Rakennus oli kaksikerroksinen rapattu kulmatalo,missä aiemmin vielä 40-luvulle saakka palveli kauppalan Automyynnin Ford-auto- ja Fordson-traktoriedustus sekä- merkkihuolto.

 Automyynnin Fordson-esittely 1936

Kanttorin foordi kävi siellä aina vuosihuollossa ja samalla reissulla Augusti kävi Rummunlyöjänkadun parturissa leikkauttamassa harmaantuvan punakiharaisen tukkansa ja rajaamassa pulisonkinsa.
Silmiin asti melkein kasvaneet ja puskamaiset kulmakarvatkin parturirouva trimmasi saksilla samoin kuin korviin kasvaneet hiuspuskat,jolloin Augustin näkö ja kuulokin olivat parantuneet huomattavasti.
Samoin hän antoi Heiskasen parturirouvan hemmotella itseään parranajolla ja Aqua Vera-partabalsamilla.
Se oli Augustin oma vuosihulto.
Käydessään samalla kadulla pappilassa ja kirkkokonttorissa asioimassa, silloinen pastorin rouva oli savonmurteella leukaillut,että "kanttorj se haisoo kun Saaronin lilija tännään!"

1930 Fod Model A
Käsiraamat (käsikirja) Eestiksi

Kanttori oli ostanut A-foordinsa Turusta v.1929 Eerikinkadun Ford-myyjältä.Auto oli ollut v.1930 mallin esittelyauto ja viimeinen kappale varastossa,koska Turun satamassa odoteltiin uutta Baltimoresta lähtenyttä autolähetystä Rotterdamin jälleenlaivauksessa Turkuun .
Auton alkuperäinen väri oli sammaleenvihreä eli amerikaksi moss green ja tyylikäs kylkipokkausten viivamaalaus oli burgundy eli viininpunainen.
Erikoista autossa oli tavaratilan paikalla ns. anopinistuin eli rumble seat.
Augustilla ei valitettavasti tai onnekseen ollut anoppia eikä morsianta poikamiehenä ja hän oli työntänyt koko naisasian aivokoppansa syvimpiin syöväreihin,vaikka ne aamuisin pulpahtelivat ajatuksissa ensimmäisinä pinnalle kuin silopintainen kakkakikkara veeseepöntön vesilukossa.
Valmistuttuaan v.1928 Helsingin urkuriopistosta,missä opetettiin klemettiläistä musiikkidispliiniä hän oli käynyt laimentamassa seksuaalipurkauksiaan kylmässä suihkussa sekä merivedessä.
Kotonakin Karunassa hänen kasvatusvanhempansa Kyösti ja Martta Askolin olivat laestadiolaisuudessaan varoitelleet häntä likaisista ja saastaisista mielikuvista,joita mykkäelokuvat ja aikakausilehdet kiihoittelisivat mielessä avoimin halauksin ja puoli-ilkoisin naiskuvin.
Kasvatusvanhempiensa varoitteluista hän oli lainannut aina kyläraitille mennessään Martta-äidin äidin, sokean Kustaava Lindenin pyöreitä aurinkorillejä ettei se mielenpiru nuoren naisolion iskiessä kiikariin päässyt tärkkäyttämään jo äidin tärkkäämiä pitkiä kalsonkeja.
Kylällä huhuiltiin Aukustin jo sokeutuneen irstaiden kuvien katselusta.

V.1920 syksyllä hän oli saanut kasvatusvanhemmiltaan kunnollisen selkäsaunan.
Hän oli päässyt ensimmäisen kerran Turkuun syysmarkkinoille vanhempiensa mukana.ja rankkasateen tullessä hän oli eksynyt vanhempiensa käsistä sateensuojaan adventistien telttaan,mitä hän luuli taikuriteltaksi.
Hän luuli mustapukuisen taikurin esittävän temppujaan,kun tämä oli pannut mustan huopahattunsa kiertämään istuvan yleisön käsiin kolehdin keruuseen,katselijoiden huokaillessa hallelujaa kuorossa.
Augusti uskoi taikurin hypnotisoineen yleisön.
Taikuri oli piirrellyt mustalle rihvelitaululle väriliidulla kuvia monipäisistä ja sarvisista sielunvihollisista ja lohikäärmeistä ja todistellut niitä Johanneksen ilmestyskirjan pedoiksi ja taivaan enkelten ennustuksiksi.
Yhtä punasen lohikäärmeen päätä taikuri kutsui uuden ajan paholaiseksi,joka tulisi istumaan tuhotun pakana-Rooman valtaistuimella levittämään antikristuksen oppia koko maailmalle.
Pirua taikuri kutsui Rooman kirkoksi,jonka johtajana Vatikaanin valtaistuimella istuisi katolisen kirkon pääjohtaja Papa eli Paavi.
--Paavin hiipassa lukee latinaksi Vicarius Fillii Dei ,mikä merkitsee maallista Jumalan pojan varamessiasta,jolla on valtuutenaan muuttaa testamentteja kirkolle sopivimmiksi!
Taikuri saarnasi..
--Latinankielisessä aritmetiikassa VICARIUS=666-yhtälö merkitsee sitä,että V+I+C tekee summaksi kuusisataa.
Vicarius-sanan A tarkoittaa Alfaa eli alkua ja  R+I+U+S-osassa R on yhtä kuin Rex Romana eli Rooman kuningas,I taas on roomalainen ykkönen,U on roomalainen V ja S vastaa sekeliä eli 60 talenttia eli 1+5+60=66..

Tästä latinalaisesta aritmetiikasta August sai kammon katolista kirkkoa ja Vatikaanin sekä adventistien taikureita kohtaan loppuiäkseen.Ristiriitaisuudet melskasivat hänen sisimmässään vuosikausia pirun merkkeinä helvetin tulista.
Laskennossa hän ei koskaan ollut pärjännyt alakoulussa ja ihmetteli,miksi pappien piti sotkeentua aritmetiikkaan sekä yhtälöoppiin..
Pysyisivät virsikirjan ja värssyjen numeroissa.

666 Hotrod
Juhart 2001

jatkuu.."kansankanttori tapaa kansandemokraatin"

Enkelniemen kanttori A-duurissa. Suomikirja

 1928 Ford Model A Tudor.
Juhart 2010

Kanttorin For A kupee
lossirannassa eläkkeellä

Tammipuiston keskellä sijaitsevan pienen kivikirkon pääovesta astui ulos iso,tukevavatsainen ja mustafedorainen ja mustiin pukeutunut mies haravoidulle hiekkakäytävälle.
Mies puuskutti syvään ja pyyhki siniraitaisella nenäliinallaan hikeä otsaltaan, jäämällä toviksi katselemaan puiden välistä siintävää merisalmea,missä näytti redillä olevan ankkurissa ruostekylkinen rahtilaiva.
Laivan ahterista mies erotti vain sanan Gdansk.
Mustatervatuista proomuista laivan paapuurin puolelta oltiin purkamassa sahatavaraa vinssillä laivan kannelle.
Miehen kulunut ja aikoinaan musta nahkalaukku hiekkakäytävällä näytti siltä,että sekin oltiin nostettu joskus merestä.
Katsoessaan kauemmaksi salmensuuhun mies näki pienten silmälasiensa läpi sahan lautatapulit,missä lastattiin odottaviin proomuihin puutavaraa redillä seisovaan alukseen.
Mies imaisi syvään isohuokoisen nenänsä sieraimiin tuoreen ja sahatun puutavaran tuoksua,mikä toi hänelle mieleen Karunan rantojen poikavuodet,jolloin miehet karsivat propsia lastattaviksi laitureihin kiinnitettyihin proomuihin.
Mies kuuli vielä kaukaa vinssien kuulamoottorien hitaanlaisen papatuksen,joka muistutti veljessodassa käytettyjen maxim-konekiväärien laiskanlaista sarjatulta.
Mies havaitsi vielä silmiään siristämällä,että laiva kylkeen oli kiinnittynyt suippoeräinen avolaitamoottorivene,jonka yllä keikkui narusta läkkiämpäri.
--Jaa.. taitaapi olla oikein vaihtokauppa käynnissä ja lossirannan pojat ovat ostamassa puolalaista kivihiilivodkaa ja vaihdossa pistävät ämpäriin osuuskaupasta ostettuja nailoneita..
Mies mietti.
--Taidanpa käväistä ehtoommalla ajamassa lossirantaan ja käväistä ostamassa yhden pimeän pullon tropiksi,kun sydänkin on alkanut vanhemmiten pienistä ponnistuksista ryöstämään ohjaksista kuin vikuri raviori.
Mietiskelevä , puuskuttava ,punakkakasvoinen ja harmaapunapulisonkinen iso mies oli August Albion Askolin,Enkelniemen kanttori.
Kylällä häntä kutsuttiin neljäksi A:ksi kolmen etunimensä ja vanhan A-Ford-kupeensa ansiosta.
Hän oli hoitanut urkurinvirkaansa pienessä saariseurakunnan kappelikirkossa samassa puvussaan ja fedorassaan sekä poskiparrassaan vuodesta 1929 asti.
Samalta vuodelta oli hänen miranoolinvihreä A-kupeensakin.

Nyt vuonna 1966 hänen kelpaisi asumuodillaan sekä pulisongeillaan kävellä portierin kumarruksella melkein jokaisen kaupungin juottopaikan ovesta sisään muodikkaana retrokönsikkäänä.
Televisiosta hän oli kerran nähnyt brittiläisen Tom Jonesin laulavan kultakurkullaan ja poskia peittävissä tummissa pulisongeissa Delilaa niin vakuuttavasti.että ihailijatarneitoset kirkuivat ja pyörtyivät katsomossa.
Kanttori oli arvellut,että sillä Jonesin Tompalla saattoi olla pulisongit jopa miehuutensa poskilla.

Kävellessään pienellä keinunnalla kirkon takorautaporttia kohden nuoteista pullottavan laukkunsa kanssa kanttori kohtasi kaupunkiseurakunnan kappalaisen käytävällä.
--No mittee se Aakusti jaksoo tännään?
Savolaissyntyinen kappalainen tervehti puuskuttavalta kanttorilta.
--Ottaako henkeen pahasti?
--Kyllä saisj virka-ajalla heittää virkavuatteet poesj ja männä vaenj uemahoosusillaan rantaan ihhaelemmaan Luojan kaanista kessää..!

Kanttori vastasi laskettuaan pullottavan salkkunsa käytävälle:
--Noh...se taitaa olla meikäläisen ikää ja sitä ylipainoo,mitä on tullut enemmänkin tolle etuakselille..ja  verenpainookin kaiken kukkuraksi..
--Eikä tänne pikkuseurakunnan kirkkoon vaan tahdota saada uutta kanttoriakaan,kun kaikki urkuriopistosta valmistuneet hakeutuu kaupunkeihin..
--Ite taidan joko kuolla urkujen tai sitten tuon A-kupeen polkimille,jollei kukaan tule tilalle vuoden sisällä
--Ikääkin on tullut hartioille ja vyötärölle vuosirenkaiksi..

Kappalainen pisti etusomessaan kiikkuvat Volkswageninsa avaimet puvuntakin taskuun ja lausui:
--Noh...minnäenkin täätän pian viiskymmentänelejä ajastaekoo,että kaekki muallinen vuan kattoo ihan silimissä..ja paenoo tulloo lisää,että peräkiiloja olisj papinhoosuihin riätälillä tillaaksessa.

Kanttori vastasi hikeä otsaltaan kämmensyrjällään pyyhkiessään.
Harmaantuneissa pulisongeissa kimmelsi hikihelmiä kuin aamuaurinkoa saaneella huurteisella nurmella.
--Noh..te kappalainen ootte vielä nuori mies.
--Minä oon nollakolme syntynyt ja aloitin tämän maankamaralla talssaamisen huutolaispoikana Pohjanmaalla,kunnes eräs isäntäväki oli ottanut huostaansa Karunassa..
--Olin silloin karkumatkalla...
--Muistan elävästi,kun Karunan rovasti toi minut Askolinien tilan päärakennuksen ovelle.
--Olin silloin kymmenvuotias ja laihanruipelo punatukka  ja olin vain nukkunut öitä aitoissa ja heinäladoissa ja tehnyt ruokapalkalla maatöitä sukulaisten ja vieraiden tiloilla.
--Minua oltiin myymässä huutokaupassa huutolaispoikana,kun vanhemmistani ei ollut mitään tietoa.
--Uskotaan,että äitini oli ollut karjakkona jossain isossa talossa ja isäni ilmeisesti oli kylällä vieraillut tieinsinööri eli maamittari,joka myöhemmin oli muuttanut Ameriikkaan.
--Isäni oli kuulema muuttanut sinne ennen kapinaa ja äiti kuuleman mukaan kuoli johonkin ruttoon valkosten leirillä..
--Karunassa minut pantiin alakouluun pitkänhuippeana pojankollina ja istuin etupenkissä pystyssä kuin punahäkkisenä ristireimarina  pienten räkänokkien seassa.
--Laulusta ja musiikista olin aina pitänyt,mutta sain opettajalta karttakepiltä sormilleni,kun lauleskelin pohojalaasia irstaita häjylauluja..
--Opettajasta kumartelin ja idolisoin vääriä säveltäjiä ja pani minut arestiin kouluvälinekomeroon.
--Löysin komeron hyllyltä pienen fiolin ja pian alkoi kopin sisältä kuulua polkkaa ja sottiisia,jolloin opettaja pisti fiolin jousineen kaniin.
--Tajusin ittekin,että minulla oli absoluuttinen sävelkorva ja ilman muita instrumenttia naputtelin komerossa laskiämpärin pohjaan karttakepillä Porilaisten marssin tahteja kuin pieni sotilaspoika.

 Porilaisten marssi 1808-09

--Sen jälkeen minua ei enää pidetty arestissa.
--Koulusta päästyäni kasvatusvanhemmat pistivät minut Turkuun armeijan musiikkikouluun,missä opin soittamaan kaikkia messinkipuhaltimia ja puupillejä nuoteista.
--Siitä se musiikkiurani alkoi ja nyt sekin näyttää kallistuvan ehtooseen päiten..
--Sodassa sain jalkasotamiehenä jonkinlaisen trauman ja päädyin sairaalaan,kun näin Summan motissa kauniiden venakkojen ja nuorten poikien kaatuneen ammuttuna messinkitorviensa päälle..
--Oulun torilla ei koskaan tultu kuulemaan niiden Internatsionaalia..
--Sieltä evakuoin vallankuomouspumpun kullatun lyyrankin,mitä vieläkin pidän mökissäni urkuharmoonin päällä muistona.verityöstä.....
--Että semmonen se minun historiani on lyhkäsenä versiona...

Kappalainen katseli ranne-eternaansa ja vilkuili jo kirkon ovea sanomalla:
--No ..eepä se uo ollunna heleppoo teijänkään kohalla..mutta pittää männä nyt..kun pittää vielä ajjaa kaapuntiin haatajaesiin..kun uon katastanut sakarstin ehtoolliskalakit sunnuntajumalanpalavelusta silimälläpittäen...
Kappalainen tiesi kanttorin olevan puheliaan,kun vain jaksaisi kuunnella vanhan miehen jaarituksia.

A Fordin mittaristo

--Niin se minun ainoo ystäväni oottelee tuolla tammen allaa..
Kanttori vielä tarinaansa.
--Tuo A-voorti on ollut palvelijani jo vuodesta kaksikymmentäyhdeksän,kun ostin sen Turusta uutena.
--Se on sellanen bisneskupee,vaikka en minä mitään bisnestä ole sen kanssa tehnyt,mitä nyt käynyt kauppalassa ostamassa musiikkikaupasta nuotteja..ja joskus alkohooliliikkeestäkin ostellut lasisia laulukirjoja...hmmm..

--Noh..pitkä se on ollunna teijänniin avijoliitto aaton kanssa..ee minun pittää lutviutuva liikkeelle..
Kappalainen lausui hermostuksissaan..
--Ee uo se tuomijokapitulj vuan saanna pappia tähänkään pikkuseerakuntaan..
--Paan virsilistan sakarstin pöyvälle,jotta piäsette polokemmaan niitä uskovaesille,jos niitä uskovaesija tällä kylällä montakaan jaksoo kävellä vanahoella ja vaevasilla jaloellaan kirkolle.
--No..hyvvee jatkoo pyhäksi asti ja toevottavasti aatonne pellaa jatkossakin ..
Kappalainen hyvästeli urkuria ja suoriutui hiekkakäytävää pitkin narisevilla kengänpohjillaan kirkon mustalle tammiovelle.

Sakarstin ikkunasta kappalainen seurasi vaaleanvihteän Ford-kupeen häviävän mutkan taakse pölypilvessä,vanhan auton pakoputken piristessä kuin jäähtyvän saunakiukaan kylki.
Kappalaisen Sanna-vaimolla tai aikoinaan 30-luvulla silloisella morsiamella oli ollut Iisalmessa käytössään suflettikattoinen T-foordi.
Sitä käynnistettiin kammesta ja moottori osasi jopa puhua omalla kielellään veivistä väännellessä...."snappp--ahhahhhaaa".
Iisalmen kauppalassa Sanna varoitteli varomattomia tien yli kulkijoita viiksifoordin torven "ahuugahuu"-töräyksellä,jolloin monella mummolla oli päästä vellit housuhin pelästyksissään.
Useimmilla mökin mummoilla siihen aikaan ei ollut kylläkään pitkien mekkojensa alla mitään aluspöksyjä..
Mutta se ei ollut silloiselle jumaluusopin ylioppilaalle suurempia huolia,kun Suur-Suomea oltiin rakentamassa..
Sanna-morsian talvisin piti jaloissaan jopa pässinpökkimiä villa-alushousuja eikä silloisessa seurustelukäyttäytymisessä niitäkään kuorittu pois edes vierkkäin pötköttämään menossa vanhaan klaffisänkyyn..

Sannan viiksifoordi.
Juhart 2011

Jatkuu..




     

Maken ja Tinin onni I.Suomikirja

Che. Juhart 2011

Make ja Tini ohittivat Vanaja-lavettiveturin pitkän nokan ylittääkseen Asemakadun.
Vanaja-kuljettaja oli järjestelemässä kaivurin sidontaroppuja lavetin hytin puoleiselle lankkutasolle.
--Kuules Make..
Tini vihdoin avasi suunsa.
--Mää käyn toss Kuparikulmas muijan ompelutarvikepuaris vippamas fyrkkaa..josse ainaskis antais kottii..
--Venttaas vähän aikkaa!
Make nojaili työmaan lankkuaitaa vasten ainakin varttitunnin Tinin kiiruhtaessa paikalle kasvot punaisina.
--No saiskos vipattuu sitä fyrkkaa Anitalt?
Make uteli.
--Joo..kylsse anto mull snellun,mutse nost sellasen kamalan mekkalan puaris,ett asjakkaat kattel mua ihan silmät ympyrskäisin kun teefarit kiaroon,ett lankamyynti toppas kun kraatarinsaksil katkastun...
Tini vastasi .
--Se sanos eropapreiren olevan allekirjotust vaill tuamarill ja ett vippi vähennettän mun osuurest poijes..
--Se kirjotti mull parakonikuitinkin siit...
--Mää en viäläkään tajuu,miksse ott must eron,kummää ole olnu melkken kuukauren selvän ja halunnu näyttää sill,ett must niinkus Anitan omill sanoil näkysis jottai moraalist selkäruatoo...

Samana iltapäivänä Make ja Tini istuivat ryhdissä ja hyvässä vireessä punanaamaisina Saluunan karvalakkipuolen tynnyrituoleilla.
Make siemaili Amiraalia Tinin kipatessa viinilasista punaista Riojatintoa.
Viereisessä pöydässä istui syvässä keskustelussa pitkätukkaisia ja samettijakkusia opiskelijoita Che Guevara- ja Hot Tshi Minh-napit kauluksissa. Pari mustamekkoista ja afrotukkaista Leningradin berioshka-myymälästä ostetut maatushkahuivit hartioillaan punaisin huulin ja silmin nautiskelivat halpaa algerialaista punaviiniä.
Keskustelusta kävi ilmi porukan juuri saapuneen Leningradin taistolaiselta tutkimusmatkaltaan.
Opiskelijoiden pöydässä vallitsi ihmeen raskas tunnelma kuin surutalon riihessä ruumiinpesun aikana.
Keskellä pöytää paloi kolme vahakynttilää,josta yksi poninhäntäinen opiskelijapoika otti filttericolttiinsa tulta..melkein polttamalla roikkuviiksensä ja pulisonkinsa.
Toinen samettijakkuinen pujoparta luki Kansan Uutisten pääotsikkoa:
--"Presidentti Ho Tshi Minh kuollut  4.9.69."

 Ho Tshi Minh 1946

--Otetaas mekin ton setä-Hoon kunniaks paukut!
Make yllytti Tiniä nostamalla kaljalasiaan ylös.
--Hoh..Hoh..Hootshiiminh!
--Ol vait!
Tini huudahti väliin.
--Sää huuras kun amerikkalaine joulupukki tiilipiipun nokass!!
Make veti äkisti lasinsa alas pyöreidem lennonrillien kiiltäessä vastapöydässä häneen päin partasuiden vihaisin suhauksin.
--Tua opiskeleva rikkairen pappojen jälkeläiste komsomoliporukka ei näjy tykkäävän kun tyämies hurraa kaikkien vinosilmästen kansojen kommaripomoll!
--Maost mää en uskaltais laussuu sanaakaan ja sen punasest pipliast...
--Kummakun rikkairen kakarat haluu roletaariatin vallankumoust ja meikäläne tyäläsperhhees syntyny halusis isttu omas lasilinnas ja juara jameshovimestarin hoppiaprikal tarjoamaa konjakkii pillist marmoriverannal?
Make kuiskasi Tinin korvaan..
--Mitässää meinasis,jos juaraa nää lasit tyhjäks ja painutaan Sirkan paariin?
--Siäll on tyämiehenki pare ottaa murhheseens oikkian musiikinki tahris,eik tartte olla noire älykköje tarkkailuluakal..
--Tost levykoneestki tulee ulos jottan viaraankiälist rokkii,jost mää en sit ymmär mittään..
--Kaikkee ailaivaanjuuta huurellaan rautkitaralankal säjestettyn sellasel melul,ettei eres omaa piaruas kuule..
--Tyäläse piaru on nykyjäs kin kuiskaus hautoje takkaa..eik kukkan kuule..
--Kunnon tanko saa mun jalkkan virkkiäks..vaikkon suruliputus päälläs..
--Pans sääki Tini sun pairanhelmas houssusas..
--Nua partakuntit tykkävä vaan punalipust ja sää liahuta valkost pairanhelmaa ikkäänkute antautumisen merkkin.....

Lokakuun lopulla pankin perustyöt  kummallakin pankkityömaalla olivat täydessä käynnissä.
Työn edistymisestä kertoivat keltaisten Potain-kraanojen nouseminen taivaalle,joidenka kopeista nosturikuskit katselivat alhaalle pohjalaatalla työskenteleviä alamaisiaan luterilaisen rakennustaidon ylirakennusmestareina,jotka ratkaisivat korkeudessaan kuka saisi betonikurajassikan seinävaluun ja ja kuka taas jurrinipun seinäkoolingeiksi.
Ensimmäisen ja toisen kerroksen valutöiden aikana kevättalvella rakennustyömaa näyttäisi jurrimetsikön takaa lauta-aidan takana seisovista eläkeläispapoista tiheältä ja perkaamattomalta kuusikkoreunalta.

Make ja Tini olivat päässeet paalutusporukkaan,minkä tehtävänä oli pankin jokitörmän puoleisen reunan paaluttaminen puupaaluilla.Pohjalaatan alle oli sutjautettu joka anturan alle kaksi 25-metristä betonipaalua peräkkäin.Ensimmäiset paalut olivat keilipuntin painosta sujahtaneet vanhan merenpohjan saveen kuin kuuma naskali voihin.Toista betonipaalua piti juntata perään hiukan enemmän kunnes pohjakari tuli vastaan..
Savilaaksokaupungissa sai kuulla vielä perjantaina tasaista junttakalketta iltapäivän kello neljään,jolloin tehtaiden pillit yhtyivät urakkamusiikkiin ja jopa pikkukirkon suntiokin veteli kirkonkellojen narusta hitaalla tahdilla kuolinkelloja
Lauantaina olisi vain puoli päivää töitä työmailla ja tilipäivä..

Paalutus- eli junttakone.
Betonipaalu
 nousemassa keiliin.

Maken tehtävänä oli kiinnittää vaijeriroppu betonipaalun rautasilmään,jolloin paalu nousisi keiliä pitkin ylös junttapuntin alle.
Oli sateinen lauantaipävä ja Make oli jo liukastellut nahkavartisissa kumiteräsaappaissaan monttuluiskalla useaan kertaan.
Kiinnitettyään vaijerin maassa makaavan betonipaalun päähän, paalukoneen vetovaijerit kiristyivät nykäyksellä,jolloin Make kaatui rähmälleen plinisaveen.
Hänen rukkaskätensä pitivät vielä vaijerista kiinni,jolloin paalumies halkoi leuallaan kuin TVH:n lumiaura savista rinnettä alas.
--Irrot ny perkkelees hanskas siit ropust,ettes kiiku tual keilinnokas ku mollamaija!
Tini huusi penkalta..
--Muute sää lennäs taivasse ku onnenkyyhky?
Maukka irrotti hanskaotteensa ja  hänen leukaliukumisensa päätyi yhteen raakalaudasta tehtyyn valukotteroon.

Maukalle taputettiin kuin Sariolan sirkuksen trapetsiakrobaatille.
Hän oli saanut yleisöä lankkuaidan ajoaukossa seisovalta eläkeläispappajoukolta ja samoin työmaan mittakaksikolta Lahtisen Markulta ja Pappilan Jussilta.
Markku oli mittamiehenä ja Jussi lattamiehenä.
Markku oli tiirannut teodoliitin vaaleanpunaisen tähtänlinssin takaa Maken liukumislentoa ja huutanut:
--Hei Make..seisos vähän aikka paikallas..niin otan oikke potrettikuvan sust Kansan Uutisten tai Hymylehren etusivul suomalasen tyäväjen sankarin?
--Sano JUUSTO!
Mittamiespari oli ennen perustöiden alkua mitannut pankkitontin rajat kaupungin peruskorkoanturasta,joka sijaitsi vanhan puretun Krouvinpuiston kioskin ja sillan kaiteen päädyn välissä.Jostain käsittämättömästä ja ammattikoulun matikallaan mittamies oli saanut pankin tontin metrin hammaslääkäri Äyhön tontin puolelle.
Asiasta ei oltu hiiskahdettu mestarille halaistua sanaakaan eikä mestarikaan ollut sitä koskaan hoksannut.
Kerran seinävalutöiden aikana mestari oli seissyt seuraamassa iltavaluja yhden betoniseinän päällä ja humalassa pudonnut pää edellä pohjalaatalle aivan ylöspäin törröttävän 25-millisen rautakehikon viereen.
Mestarille ei ollut käynyt juopontuurissaan sen pahempaa vahinkoa kuin mitä oli saanut pientä betonihottumaa poskipäähänsä.
Siitä paikalta hän oli marssinut kulman taakse kaupunginhotellin ovesta sisään eikä valupomoa oltu nähty työmaalla kuin seuraavana keskiviikkona kovassa honkkelissa..

Työmaakopissa lastattiin reppuja ja salkkuja kotiin lähtöön.
Tilipusseja pilkotti sarkatakkien rintataskuista.
Joku oli kaatamassa repustaan starttikossuja illanviettoonsa.
Valutimpuri Valtsu alias Huotarin Valdemar söi viimeistä juustoreikäleivän kannikkaansa ja pisti kahvitermoksensa reppuunsa.
Lopuksi hän otti kouraansa suustaan ylätekohampaansa ja nuoli muovikitalaen kummatkin puolet kielellään viimeisistä ruokaperskoista.
Valtsu oli muutenkin tunnettu pihinä miehenä,joka keräsi työmaalta naulareppuunsa kaikki vääntyneet rautanaulat.
Kotona halkoliiterissä hän hakkasi ruuvipenkin päällä timpurinvasarallaan niitä oikosiksi.
Kerran työmaan timpurikaverit olivat lastanneet tämän vanhan Hermes-pyöränsä takatarakalle pinon purettuja  ja betonisia valulautoja ja panneet punaisen lipun perään ja ruutuvihosta revityn"Ylileveä kuorma"-lapun varoitukseksi..

Kello neljä hellatehtaan
 portilla.
Juhart 2003

Tini oli peseytynyt työmaakopin ulkopuolella seinään asennetusta kylmävesikraanasta ja veti niskaansa valkoista nailonpaitaa..
Jalassa mustien rippiteryleenien lahkeista pilkottivat teräväkärkiset mustat spittarit.,joita Tini kiillotti housun upslaakeihin kahnaamalla.
Make oli pistänyt ylleen harmaan veekauluksisen villapuseron sinisen kauluspaidan päälle.
Jaloissa hohtivat uudet ja vielä vekilliset James-farkut mokkaloufereiden päällä.
Kummatkin olivat valmistautuneet illan rientoihin.
Make tokais kaverilleen:
--Jaa...sää Tini menes sit oikke naisil tänäehtton?!
--Ja ihan viaraall paikkakunnal viäl?
--Eiks sust löyry eres pikkase solitaarisuutt naira kotikonnuill...?
--Eka kert kymmenee vuatte sää noin vaa päätäs mennä friiull, jättämäll hyvä kaveris omin nokkines selviämmä ison kaupunkin viättelyist..

Tini vastasi:
--Joo mullon yks leskifrouva tual Kitulas ja aikmoine pakkaus..
--Sillo tiilitalo kirkonkyläs ja ihkauus Ratsun Finni...
--Emmää sen rahnoje peräs kulj..ol hualeti siit...mutku se on oikke peto peris...
--Mää ennoo saanu naist sitte kum meirä Tapani syntys vuan kuuskyt kolm..et kaissää ymmärrä..?

Maukka vastasi:
--Sää puhus ku yks rariotehttaan yksmalkanen pakkaaja..
--Kuss silt yks irvileuka ol kysynyt kosk se ol viimeks saanu,niisse vastas,ett eka kerran vuan viiskytyhreksän..ja melkke het perään vuan kuuskytseittemän..
--Kuule Tini...kumme ollaa parhhait kamui,nii muistasää pikkase muntki,kun pehttas sen ilosen lesken kanss!
Make kysäisi vienona.

Maanantaiaamuna Tini astui työmaakoppiin toinen silmä mustana.
--Misässää ole olnu..tappelusko?
Make uteli parhaalta kaveriltaan.

--Emmää ol missää tappeluksis olnu..
Tini vastasi häveliäänä.
--Kussää muistas..et mun pir muistta sunt,niimmää sain nyrkit silmmän..
--Mulloli oikke romattinen hetki Ellin kans vällyje all..me nautittiin riojatinttoo ja me pyäriskeltti lakanois..
Sitkun mult tuli mää huusin koval äänell ett Make...Make..ja sillo Elli isk silmän mustaks...
Nymmull on yks silm sattenkaaren färeis ja yks katteellinen paras kaver....

Amerikkaa puutalokaupungissa v.1964.

    .

Maken ja Tinin onni.Suomikirja

Pikitöitä keskuksen kulmalla.Oikealla KOPin pankkitalo 1956
Juhart 2010

Lokakuu 1968
------------------
Joenrantakaupunki ulkoa tulleelle näytti varakkaalta.
Keskustassa joen kummallakin puolella seisoi neljä pankkitaloakin.
Tekstiili-,vaate- ja nykyelektroniikkateollisuus olivat tehneet pikkukaupungin ja pankit rikkaiksi.
Televiso-ja radiotehdas oli synnyttänyt ympärilleen  oman radiolaatikkoteollisuutensa ja jokaisella "looratehtaan" pikkudirikalla oli allaan vähintäin amerikkalainen neliovinen Oldsmobile Ninety-Eight tai akvaariotakalasinen Plymouth Barracuda.
Televisiotehtaan Ankkalinnan eli hallintorakennuksen parkissa seisoi yksi musta johtajan Chrysler Imperial ja kaksi mustaa hallinnon Chrysler New Yorkeria sekä uusi 1969-mallinen myrkynvihreä Dodge Challenger,joka kuului materiaaliostaja Lipolle,toimitusjohtajan tyttären miehelle.
Vieras olisi luullut ajavan Turun suunnasta amerikkalaiseen pikkukaupunkiin,mitä kaupunginrajalla tervehti televisiotehtaan sininen sorsa-valomainos ja iso ovaalinsininen Ford-neonvalo.
Pääkatua kaupungin keskustaan ajava näki paikallisten gryndereiden toimistojen edessä kiiltävän samoin Oldsmobilejä sekä Pontiaceja,Finnflaren omistajan kullanvärisen Studebaker Hawk GT:n ja liikennevaloissa suojatien eteen pysähtyneen autokoulun punaisen Mustangin.

Leinon 1960 Kuriiri eli
Ford Courier
Juhart

Paikallinen liesi-ja valutehdas kuljetti helloja ja valukoteloita amerikkalaisilla Fordin Big Job-lavakuormureilla  ja sen veljesjohtajat Ford Courier-farmarilla sekä brittiläisellä Armstrong-Siddeleyllä.
Pienempiä jenkkikompaktifarmareitakin risteili kaupungilla,kuten Vanteen konepajan ja Nygrenin kukkapuutarhan Pontiac Tempest-farmari
Osuusmeijerin johtajalla oli konttorinsa edessä hopeanharmaa uusi Chevrolet Bel Air.
TVH:n tiemestari ja kaupungin vaaleakiharainen playboy parkkeerasi Chevrolet Brookwood-farmarinsa iltaisin kaupunginhotellin parkkiin.
Köyhempi autokansanosa,kuten huoltamoiden ja autopajojen asentajat rasvaisissa haalareissaan ajoivat Osuuskaupan Gulfin baariin haukkaamaan jauhelihapiirakoita siivekkäillä 50-luvun Dodge Pioneereilla ja Royal Lancereillä ja vanhemmat sementtivalimoiden nestoriomistajat 52-mallisilla Ford Customlineilla Lydmanin leipomokahvilaan ryystämään kultamokkaa fajanssikupeista.
Amerikkalaisuutta seisoi Hydramatic-automaattivaihteen park-asennossa rivikaupalla katujen varsilla.

KOPin kraanat 1969

Sillan länsipuolisessa kulmassa purettujen pankkien laita-aitojen takana paalutettiin kovalla paukkeella jokirannan pankkirakennustyömailla.
Vasemmalla puolella vanhan komean postitalon tilalle rakennettiin modernia pakkilaatikkoYhdyspankkia.
Komean 20-luvulla valmistuneen Postinkulman talon jäänteet menivät Vuohensaaren tien jättömaaksi.
Vastapuolella KOPin komea v.1924 pystytetty toimitalo oli murtunut Åkermanin kaivurin kauhan hampaisiin,vaikkakin pisti hanttiin pohjalaatassa.
Laatta oli parin metrin paksuinen ja niin paljon täynnä kankea,että räjäytystöitä ennen hitsareiden piti työtä vuorotta leikata polttopillillä niitä poikki kuin amerikkalaiset pioneerit Normandian maihinnousun aikana Omaha Beachille saksalaisten rakentamia tankkiesteitä.
Pankkirakennus oli pannut kunnolla hanttiin kuin vanhanajan pankinjohtaja takuuttomalle vekselin pyytäjälle.
Pankin jokirannan puoleisesta puistosta purettiin nätti nyppylärapattu krouvinpuiston kioskirakennus suihkukavoineen,jonka vessoissa kaupunkilaiset pääsivät helpottamaan itseänsä sitruunasoodasta ja leveäharteisesta pilsneristä.

Silta 1959.Taustalla joen toisella
puolella kioski ja KOPin talo

Kaikki 20-lukuinen komeus häipyi caterpillarin puskukauhalla ja kaivurin kauhasta kuorma-autojen lavoille ja niiltä kipattuna Vuohensaaren tien levennykseen.

Vanha pankkirakennus yrittikin kiusata Perusyhtymää kaikilla vanhoilla konsteilla ja kun urakoitsijan keltainen Åkerman-kaivuri kitisteli luiskaa alas pohjalaatalle,niin pian työntekoon tuli äkkinäinen stoppi.
Pankkirakennus oli kuin vastaanpaneva vanhapiika ensitreffeillään.antamalla riisua ylemmät kerroksensa päältä,mutta kun anelija oli päässyt villahousujen kumilangalle,tuli läimäys kämmenelle.
Kaivuri löi kauhankynsillään laatalle,että vain kipinät iskivät silmille,kannen edes naarmuunnuttua.
Kaivurikuskin yritellessä löytää pehmeimpiä kohtia laatalta,holvi kieltäytyi antamasta periksi.
Vanhaan aikaan pankin lattiat oltiin tehty varas- ja paloturvallisiksi vähintäin metrin paksuisella betonilaatalla,minkä sisään oltiin pantu tonneittain kankea ja pohjalle paksu teräslaatta,mikä olisi kelvannut panssarilaiva Väinämöisen täkiksi.
Koko komeus makasi hirsipedin päällä pohjasavessa ilman mitään paalutuksia.

 KOP 1920-luvulla.Ensimmäinen
pirssitolppa kauppalassa.
Juhart 2011

 Kaivurin hydrauliletkut katkesivat iskuista ja kauhankynnet vääntyivät,jolloin Åkerman antautui perääntymällä rapumaisesti kadunvarrelle paikoitetun lavettitrailerin päälle nuolemaan saksiaan.
Vasta urakoitsijan dynamiittiryhmän porattua reikiä dynamiittipötköille,laatta alkoi antamaan periksi murenemalla sentti sentiltä räjäytyksistä.
Sitten laattaraudoitukseen iski urakoitsijan asetyyliryhmä ja iltamyöhäille työmaamontussa paloi ikuinen tuli kuin Pariisin Tuntemattoman Sotilaan haudalla.
Nyt haudattiin vanha se hanttiin pistänyt pankkineiti.
Hirsianturan katkomisessa eräs moottorisahalla vetistä hirttä pätkivä timpuri katkaisi oman koipensa.
Se oli edesmenneen pankkineidin viimeinen kirous modernille pankkiarkkitehtuurille.

Allis-Chalmers "Kallis-Elmeri"-puskutraktori

 Teräsmies-vaijerikäyttöinen
kaivuri

KOP:in pankkityömaan kirjuri merkonomi Jukka Siren seisoi koppinsa edessä tupakalla katsomassa uuden Teräsmies-kaivinkonen laskeutumista lavettiperävaunusta .Vaijerikäyttöinen kaivinkone oltiin varustettu pitkällä "teräskeilillä" eli teräskehikkoisella pystypuomilla,joka asennettiin työmaamontun pohjalla paalutusta varten.
Toinen samanlainen Teräsmies seisoi kaivannon reunalla kaapimassa sinisavista penkkaa laahakauhalla.
Työmaa tuoksui kaavitusta vanhan merenpohjan plinisavesta pesemättömälle sarkahousuiselle perälle.Lavakuorma-autot toisensa perässä täydessä savilastissa kurasivat kadut ja lisäsivät kaupungin muutenkin imelältä haisevaa ilmaa maanläheisemmällä sinisavenhajullaan.
Lokakuussa oli alkanut sokeritehtaan käyntikausi ja koko kaupunki oli joutunut vuosittaisen traktorimarssin uhriksi.missä maakunnasta kuljetettiin sokerijuurikkaita "makjabruukitehtaalle".Takaisin tehtaalta tullessaan traktorien peräkärryt kuljettivat vihreätä ja ulon eli paikallisesti sanotun "kaulapaskan" hajuista sokerijuurikasleikettä  nautakarjan appeeksi.

Kirjuri Siren ei jaksanut kauan vetää malluansa erikoisessa hajujen synteesissä ja heitti tupakantumppinsa naapurin hammaslääkäri Äyhön sireenipuskiin ja astui konttorikoppiinsa.
Sireenit saivat Sireniltä.
Oli alkanut sataa tihuttamaankin ja harmaat pilvet melkein nuolivat puutalokeskustan peltikattoja.

Kirjuri kuuli vienoa koputusta kopin ovelta laskiessaan lauantaille palkkarahoja tilipusseihin.
--Sissä vaan olkkaa hyvä!
Hän huusi ovelle.
Ketään ei astunut sisään..
Hän nousi tuoliltaan kurkkamaan ovesta eikä nähnyt kopin kulmalla ketään..
Vain laahakauhateräsmiehen pystystä pakoputkesta kuului tasaista pörinää ja alhaalla montun pohjalla toinen teräsmies nosti vaijerilla paalukeiliä pystyyn samanlaisesti pöristessä.
--No voi sen perkala,kun jokkut pojankossit on pelleilemässä!
Kirjuri kirosi ja oli jo läimäyttämässä ovea kiinni.
Samassa kopin kulman takaa paistii pyöreä punainen naama harmaan lippalakin alta.
Naama sanoi puoliujosti:
--Tere...mää oon Make vaan..tarkotan Nokelaisen Markku..
--Olsiskos teitil töit hyväll sekamiähell..kute Makel ja Tinil?

--Kirjuri vastasi puolitylynä:
--Kuule...mää näjen vaan yhren naaman..eik meil nyte pal tarvita lisätyövoimaa,vai oleksää niit hullui ,jokka tekee kahren miähen tuunin?
--Top..top..meittii kyllon kaks!
Make huudahti pelästyneenä.
Hän repi kulman takaa pitkänhujakan ja laihakasvoisen kaverinsa ja esitteli:
Tää on se mun ainut ja paras kaveri Tini...tai oikkest kastetoristukses sitä haukutaan Suutarin Timpaks..
..Mää kyl tiärän ett teitin listoill tarvita vain yht sekamiäst paalutukses ja antuoroire kaivamises,mutku me ollas Tinin kanss erottamattomii kavereit..
--Vähäs niiku irentiteettissii kaksosii..
Kirjuri katseli tovin kaksosia ja vastasi:
..Must kyl re näytät enämpi irioottisilt kaksosilt taik sitte Majakalt ja Perävaunult...
Make aneli:
--Ottakas herra kirjuri meitit kummakki kun koht toi paalutuski alkka..
--Tini on perkalan hyvä lappiomiäs ja entinen Hajalan Hakaniskoje sarammetrin printteri...

Kirjuri mietti tovin sytyttämällä toisen marlboron askista tutkiessaan samalla tyävoimalistoja pöydällä .
--No ..tulkkas site tyämaal huamen seittemält ja verokirja fikass..
--Muute..asjast toissee..miks sun kaverias kuttutaan Tiniks..omituine nimi..?
Make vastasi:
.--Nosse on vähän piremp juttu...mut lyhkäsemmäl versiol Timppa tykkää Riojatintost vappallans.
--Et siit lyhennys Tini..
--Piremmä version mää voisin kerttoo kapakis..

.--Antasiksää kirjuri meill kummalkii kottii?
Make uteli viekkaasti.
--Mitä..vörskottiiko?
Kirjuri yllättyneenä kysäisi.
--Meillon kyl olnu tapana,ett malliks tehrä ainaski pari päivää töit,et voiras malliks laskke tuntei ja kattota,miten ne lappiohommat sujuu teikäläisel voimakaksikol,miss yks pärpättää toisen mykän pualest

--No osse ainaski ilmmast kun kyssyy!
Make vastasi vienona vetäessään Tiniä hihasta työmaan portille.

Tini
Juhart 2011

jatkuu...


   

Manne ja Liisa III.Salolainen romanssi.

 Juhannussaarnaajat.
Juhart 1995

Seurakunnan kappalainen aloitti hääseremoniat seurakuntatalon uudessa kappelissa nousemalla useaan otteeseen kirkkolakeriensa kärjille puheensa aikana.
Kappalaisella oli tällainen tapa puheeseensa pontta saadakseen lyhyehkönä savolaisena ja saamalla paremmin yhteyttä taivaalliseen työnantajaansa.
Hääväki istui kappelin kellertävien tiiliseinien kuumahkossa ilmassa helleaallosta,talonmiehen rouvan availlessa pieniä ja kapeita 60-luvun arkkitehtuurin sanelemia tuuletusruutua pienenkin tuulenhenkäyksen saamiseksi.
Nykyarkkitehtuurissa ei oltu otettu huomioon ilmastointia.
Hääväki hikoili Koulukaluston muovikäsinojasilla putkituoleilla,jotka oltiin suunniteltu vain helposti päällevarastoitaviksi eikä mukaviksi.
Olivathan kirkonkin epämukavat puupenkit tarkoitettu saarnan kuuntelemeksi eikä miksikään televisiosohvatuoleiksi, ja missä sanaa kuultaisiin hereillä.
Manne oli pistänyt vihkisormuksensa takataskun lompakkonsa kolikkolokeron vetoketjun taakse turvallisuuden maksimoimiseksi.
Hermostukseensa hän oli kotoa lähtiessään nakannut kurkkuunsa pari lasillista koskenkorvaa..
Lyhyen vihkikaavan lopussa kappalainen oli nyökännyt Mannelle vihkisormuksen sujauttamisesta Liisa-vaimonsa nimettömään
Sulhanen ähisi lompakkonsa vetämisessä takataskustaan puvuntakin alta,mihin nykymuodin mukaan ei oltu räätälöity halkioita.
Vihdoin saatuaan lompakkonsa vetoketjun auki vapisevilla merimehen kourillaan,kultasormus kieri hääväen jalkoihin , rispaantuneen pornokortin vielä pudotessa kappalaisen kengänkärjille.
Kortissa herttarouva näytteli mustaa bermudakolmiotaan,
Manne kävi kyykkien hakemassa vihkisormuksensa erään rouvan piikkikoron vierestä:
--Antteks vaan kauhhiast!
Manne oli pyydellyt vilkaistuaan hämillään rouvan vaaleanpunaisten alushousujen haarakilaa ja palasi morsiamensa viereen naama irveessä sormuksen pujottamiseen.
Loput seremoniasta menivätkin protokollan mukaisesti,vaikka Liisa tökki kyynärpäällään Mannea kylkiluihin kaikista söhläämisistä lähetellessään vihaisia tikarikatseita sulhaselleen mustilla ja kohlimeikatuilla silmillään.
Jos Amy Winehouse olisi elänyt 60-luvulla,oltaisiin voitu luulla Liisaa hänen isosiskokseen mustassa tupeeratussa pompadourkuontalossaan ja mustarajatuilla mantelisilmillään.
Mutta se oli muotia silloin ja retroa tänään..

Talonmiehenrouva oli käynyt panemassa sinisen jakkupukunsa vyötärölle valkoisen tarjoilijan esiliinan ja oli jo kaatelelemassa valkoliinaisen pitopöydän posliinikuppeihin isolla kuparipannulla mustaa kahvia.
Hääparin leikatessa isolla veitsellä potrettikuvaa varten hääkakkua,salamavalot häikäsivät Mannen pieniä viirusilmiä niin paljon,että kakkuveitsi tipahti sormista harmaalle vinyylilattialle.
Hän koppasi veitsen lattialta ja puhdisti sen vihkihousunsa upslaakiin, läjäyttämällä hopeisella kakkulapiolla kuin rappari valkoista räämikakkua kummankin lautaselle.
Pari siirtyi istumaan kunniapaikalle alttarin eteen punaisille topatuille askotuoleille.

Liisa..eikun Amy.
Juhart 2011.

Kappalainen tuli onnittelemaan narisevin nahkapohjin morsiusparia ja kätellessään Mannea hän sujautti sulhasen käteen pornokortin kuiskaamalla:
--Uotkos Manne ulukomailla käänynnä opiskelemassa gynekologiaa?
--Herttaroovan pöksyessä lukkee Hills Bros viärinpäen!
--Niin ja vielä ...onneksolokoon!
--Tiijättekkös,että tänä päevänä vietellään toesijakin häetä?
--Soffiija Lorreen ja Carlo Ponti vihkaestaan tännään Rooman maestraatissa...

Liisa niiasi kappalaiselle vasemmalla kädellään isoa mahaansa pidellen,Mannen pokatessa,että oli lyödä otsansa kappalaisen kiharaiseen päälakeen.




Vettä tihkui Röykkälänrinne Kolme Aan rapun raollaan olevasta keittiönikkunasta sisään.
Oli vuoden 1965 toukokuuta ja pahainen sadekuuro oli jo kerinnyt kastamaan muutaman naisvieraan.
Liisa oli kutsunut muutaman keskikoululuokkakaverinsa pieniin luokkapirskeisiin.
Wirmanin Sisko,Lindstetin Jaana ja Pappilan Riitta olivat saapuneet ensimmäisinä.
Nämä olivat odottamassa Mickelssonin Krisseä,joka asui rapatussa yksikerroksisessa omakotitalossa Röykkälänrinteen ja Mikonrinteen mutkassa aivan lyhyen kävelymatkan päässä.
Tytöt olivat valmistautumassa juhlimaan kaupunginhotelliin.
Liisan ja melkein kolmevuotiaat mustatukkaiset ja viirusilmäiset Mannen kopiot ja kaksoispojat juoksivat ympäri huushollia näyttelemässä vieraille upperkutteja ja puolinelsoneita pulleilla nyrkeillään.
Manne istui teeveen ääressä jalat kahvipöydällä ja Atomiolutpullo kourassaan.
Hän hätisteli poikiaan sivummalle televisioruudun edestä saamalla Mikaelin shortsinkauluksesta kiinni ja pörrötteli puoliväkivaltaisen isällisesti rystysillään pojanmustaa sänkitukkaa..
Se sattui..pojan juostessa keittiöön parkuen,Liisan juostessa Mannen eteen sanomaan,etteivät pojat ole mitään teini-ikäisiä kolleja,joita voidaan luuvitosella murjoa.
--Pirsää Lissu turpas kiine ja ann munt kattoo rauhas Cassius Clayn ja Sonny Listonin matsin eka runtii loppuun!
--Te akat voisitte pitää niit alkupippalotanne vaik makuukammarin puale ja otta poja fölisäs!

--Kuules Manne..mun äiti tulee hakemaan poja koht mummolaan,etsää voisis iha rauhas tsiikailla tellust matsias..
Liisa vastasi ärtyneenä.
Manne ei ollut kuulevinaankaan katse ruudussa kiinni:
--Voi ..kato perkel...mite Listonil kävi?
--Clay  läi sen ekaeräs kanvesiin...tuamar laskkee..voi perkal..kahteenkymeneenkahteen...!
--Liston on OUT!

--Ei maar..mää lähre Tuappiin jälkipeleill,kun tääll himas ei ol muut tuunamist!
Manne vastasi noustuaan sohvalta nakatessaan paidan rintataskuunsa tikkuaskin ja punaisen norttiaskin.
Mannen pistäessä nahkarotsiaan niskaan eteisnaulakolla ovikello soi.
Hän oven avattuuaan näki Laila-anopin karistamassa vettä sateenvarjostaan portailla.
--Onks poja jo reeras?
Anoppi kysäisi.
--Käy sissää ja kysy Liisalt..se on keittiös!
Manne vastasi ja puikahti ovenraosta pihalle.
Kaartaessaan sorapihalta kadulle MIckelssonin Krisse käveli mäkeä alas läpinäkyvää muovisontikkaa kantaen
Muodikkaaseen mustavalkoiseen OP-kuvioiseen sadetakkiin pukeutunut Krisse kysäisi:
--Mihkässää Manne oot menossa..kapakkaanko?
--Joo..kylmää olen,kun koko huusholli tuppaa pian tyhjenemään ilman muakin.
Manne murahti alkamalla tiheätä tahtia kävelemään nahkarotsin kaulukset korvilla Leinon vuokrakasarmeja ja Vähäjoen siltaa kohti.
Tuoppiin oli kahden korttelin kävelymatka.

Kello kymmeneltä kaupunginhotellin salissa soitti puolalainen bändi punaisissa smokeissa La Cumparsitaa.
Yhdessä ikkunapöydässä naisporukalla oli hauskaa.
Laseja kilisteltiin ja naisten  mustat ja kohlireunaiset silmät seurasivat könsikkäitten uusia mittapukuja sekä mustia Topmanin puolisaappaiden liikehdintää parketilla.
--Sitmää kattosin sitä Mannee pitkään ja sen nahkarotsin Triumphteksii sen seläs...sen selkä oli leviä kun laronovet,mutt sen pillifarkkuje lahkkeis näkysivät länkisääret..
Liisa kihitellen selosti ensimmäistä tapaamistaan Mannen kanssa
--Eiksee punkassakan oikken mikään sorvari olnu..
--Moni kakku päält kaunis!
--Mää olin lukenu kerran nuarempan,ettei se Clark Cablekaan olnu mikkään petipeto ja tehopakkaus...sen filmitähtimuija Carol Lombard oli näin kehassut.ja ett hänell on olnu palparempii jätkii bunkasas niinkus petiteknisest..

Yhtäkkiä pöytä hiljeni kuin valomerkistä Mannen nahkarotsin varjon peittäessä näkymän parketille.
--Mitässää Liisa mollaas miästäs akkaporukas?
Manne kysäisi silmät mustina palloina vedellessään Liisaa ranteesta pöydästä ulos.
--Lähretäs himaan,niin näytän sull,minklaine vällykäärme mullon bunkas!!
Mannen nyrkki oli samalla osunut Liisan poskikulmaan juomalasin särkymisen poksauksessa.
Orkesteri lopetti soiton,tanssijoiden pysähtyessä filmin stillkuviksi parketille,kun Mannen toinen nyrkinisku osui Liisan otsaan,veren purskahtaessa valkoiselle pöytäliinalle.
Alakerrasta kiirehti rappusia ylös ovimies- Lehmusvirran Aarre,entinen painija Haarikan ovimiehen Lähtisen Penan kanssa.
Molemmat tarttuivat Mannea takaa hartioista Lehmusvirran saadessa Mannen yhdellä jalanlinkkauksella mahalleen parketille ja käden linkkuun selän taakse..
Parketilta hyökkäsi puolisentusinaa miestä hillitsemään nyrkeillä ilmaan huitovaa Mannea ja varjonyrkkeilijä raahattiin porukassa jalat portaita raapien hotellin ala-aulaan.
Poliisimaija odottikin oven edessä takaovet auki ja Mannella oli edessä kuljetus raudoissa poliisiasemalle.

---------------
Manne seisoi vielä hetken entisen asuntonsa edessä katsomassa keittiönikkunaa,minkä kapeasta tuuletusikkunasta lepatti ulkona kukkaverhon kulma
Verho näytti ristivedossa haluavan väkipakolla ulos pienestä raosta,vaikka terassinoven oli auki olohuoneen puolella.
Manne itsekin mietti omaa mennyttä elämäänsä samoin,että aina oli yritellyt elämänmenonsa kulkua ahtaista kongeista eikä koskaan pääovesta.
--Niin määkin ulosotin itten tost huushollist..
--Karuttaakin pirust..mut tehttyy ei saa tekemättömäks..
Röykkälänmäen päältä Santasaaren K-kaupan kulmalta lipui katua alas sinivalkoinen poliisissaabi,pysähtymällä Mannen viereen,aivan tämän cowboysaappaisen kärkien eteen.
Kuljettajan viereisetä ikkunasta kurkkasi vanhemman konstaapelin Lundenin Markun pyöreä ja kaksoisleukainen naama ulos:
--Aissää oleskin Manne..me saattiin puhelinsoitto Röykkälänrinne Kolme Aast,ett joku petofiili on pihal kyttämäs santlaatikkoo ja keittiönaknaa..
--Olsiskos herra Källström oikke hyvä ja alkkas käplyttä sin Haarikkaan päite,ettei sun ruman naamas takkii lapse ja aikkuse peljästyis ja sais järtslaakii!
--Siitton kyl pitkä aika.kumme täst osotteest olla hajettu nyrkeil heiluttavaa Mannee..
--Oliksse vuan kuuskytyhreksän kumme hinattiin sunt tost ovenkarmin välist käre ja jala harrellas ulos,kun Liissaas viättii saman aikkasest paikattavaks ampulanssil polil?
--Siitsää istuis Kakolassaki pari vuat!?
--Onksun lihakses viä kunnos?

..Mitäs ittelläs Lunteeni?
Manne laukasi takaisin.
--Kattos saapis sisäpeilist noit ruusunpunassii läskiposkias ja tuplaleukojas..!
--Eturessuski on levinny perssees kans,ettei saapin ovets saa ullos kun Tojotan lastaustrukill!

--Alassää kuules Manne panna länkkärisaapastas toisen ettee,ettet suututa pitkämiälist esivalttaas!
..Me käyrään myähemmin Tuapin portimolt kysymäss,jossoless joutunu johkis hankkauksiin...niinkus varmistukseks!
Lunden vitsaili perään.

Poliisissaabi kimmoitteli etupyörillään soraa Mannen saappaille liikkeelle lähtiessään.
--Jos mää olsisin olnu palnuaremp..olsisin juassu kiine,mut näin vanhempan ei oikke raaski enää poliisin vittuilust lyärä kuanoon..
--Siitsaa pirempää kakkuu kun siviilin lyämisest..
Manne mutisi ohimosuoniensa pullistellessa pulssin mukana.

--Ei maar...josmää lähren sin Tuappiin valkkamaan kukas tänä ehtton makkaisis viäres ruususel häävuatteel,jollen mää sit taase pillahra poraamaan Liisast ikävässän..
--Mulku on niin herkkä luanne.
--Lohruttajii kyl löyttyy niin kauan kun perslompsas satasii..