 |
| Naiset nostamassa vettä Niilistä Arthur Bergman 1847-1926 |
Olli vastasi Penalle virnuillen:
--Sie et ole tainna lukee siitä seksuaalisen käytöksen kultaisest kirjast,ettei naisten napojen päälle käyvä ilman vastapuolen suostumust..
Pena vänkäsi takaisin:
--No kais sitä saa ainaski sormel pruuvata,ku ihan nokan juureen tarjotaa paljast napaa,mikä panee tavallise härmäläise veren juakseen pääst aleskäsin,et oikke nupist huippaa..
--Olsiskos se sit olnu pare,ett me oltais lähretty kattoo niit pyrämiitei tai koptisite kirkoje raunioit,mismää olisin tukehtunu muumioire luujauhopölyyn ja aasin- ja kamelinpaskan hajuun?
--Suezil jo ne kamelikärpäse puriva nahkkaa,ett joka pistol läht palanen pasknahast veks..
Jääkäriparin mielikuvituksissa ennen Suezilta virkistyslomalle lähtöä Kairo tuntui jännittävältä ja salaperäiseltä kaupungilta minareetteineen ja basaareineen,missä itä sulautui lännen kanssa mystisessä harmoniassa.
pataljoonan teltta- ja parakkikylään verrattuna.
Olli halusi nähdä Kairon nähtävyyksiä ja Pena rypistää kretonkia.
Kairossa sai vetää keuhkoihinsa erilaisia hajuaromeja nenäelämyksinä aasinhien ja ihmishien,basaarien mausteiden ja vesipiippubaarien,kamelinnahkatuotteiden ja avoviemärien väliltä tai pelkästä liikenteen saasteesta,mikä roikkui kaupungin yllä siniharmaana pilvikatteena.
 |
| Kairo noin v.1900 |
Olli nautiskeli hotellihuoneen parvekkeelta auringonlaskun aikana jasmiinien eroottisesta tuoksusta katsellessaan tasa- ja kuperakattoisen Kairon yli iltaruskoa,mikä antoi kaupungille erikoisen oranssisen sävyn.Hajuelämys toi hänelle mieleen kotikauppalan Salmenrannan keskisuven sireenipuskien imelähkön huumaavan tuoksun ja Pirjo-vaimonsa laimean korvantauskolinan aromin.Tuoksujen alkemia oli saanut hänen verisuonistonsa patojen sulkuportit aukeamaan,omituisen hyvänolon tunteen levitessä mieskehon eroottisille alueille.
 |
| 1917 kairolaisia |
Korvissaan hän kuuli Kairon liikenteen kakofoniset äänitorvet,kortteliminareettien kimeät pojanääniset eshäduilahaillallah- rukouskutsut,aasien vingahdukset kuormavaunujen aisoissa piiskojen iskuista sekä katutappeluiden arabiankieliset kiroilut,mitkä eivät edes laanneet iltämyöhällä.Aamuiset pulujen kurnutukset savikattojen kyyhkyslakoissa olivat herättäneet hänet öisestä syvästä horroksesta.
Korttelikyyhkysten äänet olivat hävinneet liikenteen meteliin auringon kuumennettua kattotasanteet.Iltaruskossa kattojen viilentyessä lintujen siivet taas kimalsivat vaaleanpunaisina räystäiltä.Keskipäivän kuumuuden yleensä sattui katkaisemaan mereltä nouseva tummanpuhuva myrsky,mikä sai lähikorttelien ruosteenpunaiset aaltopeltikatteet hakkaamaan kattotuoleja vasten kuin jonkin jatsivirtuoosirumpalin introssa.
Kaupungilla kiertely oli tutustuttanut jääkärikaverit erilaisiin ihmisolioihin,kuten gulligulleihin,taikureihin,jotka itseasiassa olivat peräänantamattomia katukauppiaita ja pikkurosvoja.
Nämä yrittivät vängällä myydä kaveruksille halvan pihaverstaissa tehdyn messinkipyramiidipystin tai jopa pikkusiskonsa,jonka reiden sisäliha oli yhtä lumenvalkoista ja flamingonvaaleanpunaista kuin itse kuningatar Elisabetilla.
Yhtä peräänantamattomia olivat kaupungin aasi- ja kamelikärpäset,joidenka hätistelemiseen ei edes pelkkä huumori riittänyt kädenhuiskinnan lisäksi.
Kaupungin tummaveriset vampit hiilikynällä piirretyin mustin ja mantelimaisin silmänympäryksin poseerasivat katujen kuumuudessa pika-ansioiden perässä..Nämä prostituutit eli Ollin Outsiderin dekkaripakinakirjoista kuvittelemat naisvakoilijat roikkuivat Continental-hotellin sekä Shepherds-ravintolan kulmilla,missä myös kuolematon Casablanca-filmin Joen näköinen ja fedorapäinen parittelija laski setelinippua käsissään ylväänä.
Nämä yrittivät vängällä myydä kaveruksille halvan pihaverstaissa tehdyn messinkipyramiidipystin tai jopa pikkusiskonsa,jonka reiden sisäliha oli yhtä lumenvalkoista ja flamingonvaaleanpunaista kuin itse kuningatar Elisabetilla.
Yhtä peräänantamattomia olivat kaupungin aasi- ja kamelikärpäset,joidenka hätistelemiseen ei edes pelkkä huumori riittänyt kädenhuiskinnan lisäksi.
Kaupungin tummaveriset vampit hiilikynällä piirretyin mustin ja mantelimaisin silmänympäryksin poseerasivat katujen kuumuudessa pika-ansioiden perässä..Nämä prostituutit eli Ollin Outsiderin dekkaripakinakirjoista kuvittelemat naisvakoilijat roikkuivat Continental-hotellin sekä Shepherds-ravintolan kulmilla,missä myös kuolematon Casablanca-filmin Joen näköinen ja fedorapäinen parittelija laski setelinippua käsissään ylväänä.
Olli oli tullut täysin höystetyksi kotona Outsiderilla lähi-idän salaperäisin Fatimoin ja fetsipäisin Abdulloin.
Kylmä olut maistuisi kummallekin jääkärille taivaan eliksiiriltä baarin kattotuulettimien viileydessä...melkein yhtä hyvältä kuin sinä vuonna elokuvateattereissa ensiesitetyssä brittiläisessä filmissä "Ice Cold in Alex",Jääkylmä olut Alex(andria)ssa.
Kylmä olut maistuisi kummallekin jääkärille taivaan eliksiiriltä baarin kattotuulettimien viileydessä...melkein yhtä hyvältä kuin sinä vuonna elokuvateattereissa ensiesitetyssä brittiläisessä filmissä "Ice Cold in Alex",Jääkylmä olut Alex(andria)ssa.
 |
| 1958 Ice cold in Alex-juliste |
Filmissä kapteeni Anson (John Mills) brittijoukkojen moottoripuulin päällikkö miehineen lähtee Austin K4-sotakuorma-autolla Afrika Korpsin pian valtaamasta Tobrukista kohti Alexandriaa.Alkoholisoituneen Ansonin haaveena erämaan ylityksessä oli lasillinen jääkylmää olutta Alexissa.Matkalla he ottavat vangiksi ja matkaansa saksalaisen kapteeni Van Der Poelin,jonka repussa piili radiovastaanotin.Amerikassa filmi näytettiin 48 minuuttia pätkittynä ja nimellä Attack in Desert,ilmeisesti brittien veljeílyistä natsisaksalaisten kanssa.Kapteeni Poelilla sattui olemaan myös repussaan pari pulloa viskiä krapulaiselle kapteeni Ansonille.
Siitä veljeily vihollisen kanssa.
Alexandrialaisessa pubissa erämaa-aurinkon kärvistämä ja janoisa joukko nauttii paljon kaipaamat jääkylmät oluet,Ansonin luovutettua Poelin brittiläisille sotapoliiseille,
Jääkärikaverit olivat poikenneet oluella juuri remontoidussa Shepherdsin baarissa,ravintolan sveitsiläisen baarimestarin tervehtiessä vieraita päännyökäyksellä. Baari olit tyypillinen amerikkalaistyylinen pitkäbaari,mihin vain miehet pääsivät sisään. Korrektisti käyttäytyvä baarimikko tunsi tietävän Kairon päivänpolttavista asioista ja jota ilmeisesti jokainen kaupungissa nuuskiva tiedustelupalvelutyyppi kävi tipsaamassa tietovinkeistä.
Päivän huipuksi tuli iltapäivän tunkkainen kuumuus,jolloin Kairosta tuli erämaiden väliin ahdettu lasinpuhaltajien uuni. Keskipäivärukousten perästä alkoi pitkä siesta.milloin kaikki ääni ja meteli kaikkosivat talojen viileiden rapattujen seinien sisään.
Jääkärikaverit eivät olleet ensimmäisiä vieraan vallan sotureita kokeilemassa onneaan Kairossa.
1800-luvun puolivälistä brittiarmeija Suezin kanavan myötä toi kansainvälistä valloittajan väriä sen kaduille.
I maailmansodan aikana jopa Australiasta ja Uudesta Seelannista oli saapunut sotilaita nautiskelemaan Kairon riemuista,kunnes tulivat lähetetyiksi kuoleman suuhun Turkin rannalle Gallipolin taistelussa.
II maailmansota samoin toi brittiläisen kansainyhteisön soturit vapaalle Kairoon.
Olli ja Pena olivat buukanneet Kairon sight-seeing-matkan isolla mustavalkoisella ja jatketulla Fiat-taksilla kahden muun puolitutun YK-jääkärin kanssa Niilille. Mukaansa he olivat saaneet Jaziira-yökerhosta noukittua pari vapaamielistä tukholmalaista Boforsin residenssibisnesmiehen tytärtä Babsin ja Maj-Brittin,jotka ilomielin halusivat kokeilla suomalaisjääkärien rakastelumuskeleita.
Päivän huipuksi tuli iltapäivän tunkkainen kuumuus,jolloin Kairosta tuli erämaiden väliin ahdettu lasinpuhaltajien uuni. Keskipäivärukousten perästä alkoi pitkä siesta.milloin kaikki ääni ja meteli kaikkosivat talojen viileiden rapattujen seinien sisään.
Jääkärikaverit eivät olleet ensimmäisiä vieraan vallan sotureita kokeilemassa onneaan Kairossa.
1800-luvun puolivälistä brittiarmeija Suezin kanavan myötä toi kansainvälistä valloittajan väriä sen kaduille.
I maailmansodan aikana jopa Australiasta ja Uudesta Seelannista oli saapunut sotilaita nautiskelemaan Kairon riemuista,kunnes tulivat lähetetyiksi kuoleman suuhun Turkin rannalle Gallipolin taistelussa.
II maailmansota samoin toi brittiläisen kansainyhteisön soturit vapaalle Kairoon.
 |
| 1941 uusiseelantilaisia sotilaita Kairon kadulla. |
Tytöistä suomalaisjääkärit olivat slaavilaisen eksoottisia,jotka uurastivat töissä kuin huveissa oikealla "sisyyllä" (sisu) ja joilla kuulema kesälläkin oli jaloissaan pitkät kalsongit. Pena oli Ollillekin tarjonnut punakutrista Babsia,Ollin kieltäydyttyä tarjouksesta ukkomiehenä.
Taksisuhari oli ensiksi suhautellut liikennesumia vältellen ja kapeita sivukatuja soolaillen,äänitorven päällä melkein maaten,ja lopulta kaartaen Niilin varteen Auberge des Pyramides-majatalon eteen,mitä tämä oli kehaissut entisen kuningas Farukin suosikkimuhinointipaikaksi.
Taksin ovia avaessaan kuljettaja oli nikotiinin kellastamien hampaidensa välistä suhissut arabiaksi asiakkailleen:
--Fi kätir niki-niki!
(arabialainen seksisanonta)
Kaksi heidän jääkärikaveriaan meni ruotsittarien kanssa käsikynkässä Aubergen ovesta sisään,Penan ja Ollin suunnatessa Niilin rantakatua kohti,Pena tosin vastahankaisesti,koska hän oli iskenyt silmänsä hehkeään Babsiin.Puutteellisella kielitaidollaan hän oli saanut jänön housuihinsa,vaikka halu oli ollut kova.Todellisuudessa Olli oli kohteliaasti sanonut tytöille jääkärikaverusten palaavan Suezille seuraavana päivänä tarvitessaan kunnon yöunet ennen lähtöä.
Taksisuhari oli ensiksi suhautellut liikennesumia vältellen ja kapeita sivukatuja soolaillen,äänitorven päällä melkein maaten,ja lopulta kaartaen Niilin varteen Auberge des Pyramides-majatalon eteen,mitä tämä oli kehaissut entisen kuningas Farukin suosikkimuhinointipaikaksi.
Taksin ovia avaessaan kuljettaja oli nikotiinin kellastamien hampaidensa välistä suhissut arabiaksi asiakkailleen:
--Fi kätir niki-niki!
(arabialainen seksisanonta)
Kaksi heidän jääkärikaveriaan meni ruotsittarien kanssa käsikynkässä Aubergen ovesta sisään,Penan ja Ollin suunnatessa Niilin rantakatua kohti,Pena tosin vastahankaisesti,koska hän oli iskenyt silmänsä hehkeään Babsiin.Puutteellisella kielitaidollaan hän oli saanut jänön housuihinsa,vaikka halu oli ollut kova.Todellisuudessa Olli oli kohteliaasti sanonut tytöille jääkärikaverusten palaavan Suezille seuraavana päivänä tarvitessaan kunnon yöunet ennen lähtöä.
Illalla rantabulevardin katuvalojen loisteessa jokilaivojen kansilta kuului matkagrammareista Elviksen Love Me Tenderiä ja Sinatran My Waytä sekä naisväen iloista kiljuntaa, Rantabulevardin autojonoissa tööttäilivät amerikkalaiset siipiavoautot täynnä kaupungin arabisosialistieliitin nuoria matkalla kohti pyramideja öisille piknikeille tanssimaan ja rakastelemaan erämaassa.
Kumpaakin jääkäriä ihmetytti arabinuorten länsimainen vapaus ja ilonpito,millaista Suomessa ei edes tavannut tanssilavoilla.
Aubergeen,entisen kuningas Farukin lempipaikkaan kyllä osa nuorista ajoi tanssimaan löysää foxtrottia tai tulista argentiinalaista tangoa.Pitkä autojono seisoi myös Jaziira-urheiluklubin edessä,missä sai myös pelata tennistä ja golfia tai syödä altaan reunaan buffetista,jos sattui olemaan jäsen.
Brittihallinnon aikana jäsenyyttä jaettiin vain kantaupseereille ja harva ei-britti hyväksyttiin upseerijoukkoon.
Nyt nasserilainen arabisosialistinen nuoriso täytti paikan.
Kairo tuntui halvalta jääkärien lompakoissa.
YK-jääkärin 15 shillingin päivärahoilla Kairossa eli kuninkaallisesti.
He olivat vuokranneet viikoksi pienen kattoterassihuoneiston yhdestä Zamalekin kaupunginosan pikkuhotellista. Heitä palveli käsin sekä jaloin yönmusta nuubialaisverinen Osman hiljaisessa kuuromykkäisessä hahmossaan ja tummansinisessä jellabakaavussaan.
Osmanin avustuksella jääkärit teettivät kadun parhaimmalla räätälillä Mohammed Al Jabrilla liivipuvut,jotka kustansivat vain viisi Egyptin puntaa kappaleelta.Pukutilauksen valmistus kesti vain kaksi päivää.
Olli oli udellut kraatarilta,oliko tämä mahdollisesti sukua kuuluisalle arabialaiselle algebran keksineelle Al Jabrille (Al Jabr--algebra).Räätäli oli vain kultahampainen suu hymyssä pudistellut päätään,laskiessaan pukutilauksen hintaa abakushelmitaululla.Herra Mohammed oli kertonut olleensa brittihallinnon aikana kunniakaartiprikaatin hoviräätälinä Qasar-El-Nilin kasarmeilla. ja aloittaneensa räätälinkisällinä jo I maailmansodan aikana v.1916,jolloin australialaiset ja uusiseelantilaiset joukot asuivat parakeissa.
Suurin osa näistä iloisista ausseista sekä kiweistä valitettavasti kaatui Gallipolin taistelussa ottomaaniarmeijan kuulasateeseen.
Räätäli kertoi nauttineensa brittihallinnon ajasta.
Monen keskenään sulautuneen etnisen yhdyskunnan myötä koko kaupunki oli riippuvainen hallitsevan britti-imperiumin Raj-Cairenista,Kairon keisarista.
Kreikkalaiset koptikristityt,valkovenäläiset,juutalaiset ja libanonilaiset värittivät ihmeellistä sosiaalista elämänmenoa,vaikka kaupungissa koettiin syvää vihamielisyyttä brittivalloittajia kohtaan,etenkin egyptiläisten piirissä.
Vaikka eversti Nasser ajoi britit pois Suezilta,vihamielisyys harvoin oli leimahtanut rumaksi väkivallaksi.
Tämä ei ollut mikään Palestiina.
Herra Mohammed jatkoi,että silloin alhaisimmatkin jalkasotilaat ajelivat komeissa hevoskärryissä ympäri kaupunkia olematta huolissaan siitä,että kiertoajelu voisi olla heidän viimeinen ennen imperiumin kaatumista.
Jos näin olisi käynyt yllättäen,yksikään sotilas ei olisi halunnut jäädä kokemaan sitä kasarmeille.
Vuonna 1958 monesta Kairossa asuvasta brittiliikemiehestä tuntui melkein samalta kuin yhdestä saksalaisesta Wehrmachtin Alpenjägeristä,joka oli palannut Ranskaan katsomaan polttamatonta Pariisia ja huudahtamaan menneistä;
--Ach..zose veer ze dayz!!
Kaironkin kadut olivat kopisseet saksalaissotilaiden saappaankannoista hanhenmarssissa.
Viimeisenä lomapäivänään Olli ja Pena olivat menneet kävelemään ympäri Zamalekin saarta,missä kaupungin eliitti asui valkoisissa villoissaan jakarandapuiden varjossa.
Vanhan Jaziira-palatsin eteen liukui valkoisia Rolls-Royceja ja Cadillaceja purkamaan nahkaistuimiltaan rikkaita päivällisille.
Keisarinna Eugenie oli lukenut Suezin kanavan avajaissanat v.1869.
Hotellin takapihan yhdessä nurkassa seisoi kanavan avajaisten kaiverrettu muistolaatta ,missä keisarinnaa ei kovinkaan näyttänyt huvittavan koko avajaiset.
Keisarinnan päinvastoin olisi pitänyt edes hiukan hymyilyttävän,koska tämän espanjattaren,tarun mukaan, oli vietellyt sänkyynsä hotellin Kieven isäntä.
--Saaraki nauros,kun herra koettel sitä!
Pena laukaisi,jääkärikaverusten lähtiessä palaamaan hotelliinsa pakkaamaan laukkujaan Suezille lähtöön.
Kumpaakin jääkäriä ihmetytti arabinuorten länsimainen vapaus ja ilonpito,millaista Suomessa ei edes tavannut tanssilavoilla.
Aubergeen,entisen kuningas Farukin lempipaikkaan kyllä osa nuorista ajoi tanssimaan löysää foxtrottia tai tulista argentiinalaista tangoa.Pitkä autojono seisoi myös Jaziira-urheiluklubin edessä,missä sai myös pelata tennistä ja golfia tai syödä altaan reunaan buffetista,jos sattui olemaan jäsen.
Brittihallinnon aikana jäsenyyttä jaettiin vain kantaupseereille ja harva ei-britti hyväksyttiin upseerijoukkoon.
Nyt nasserilainen arabisosialistinen nuoriso täytti paikan.
 |
| 1950-luku.Auberge des Pyramedesin foyer |
YK-jääkärin 15 shillingin päivärahoilla Kairossa eli kuninkaallisesti.
He olivat vuokranneet viikoksi pienen kattoterassihuoneiston yhdestä Zamalekin kaupunginosan pikkuhotellista. Heitä palveli käsin sekä jaloin yönmusta nuubialaisverinen Osman hiljaisessa kuuromykkäisessä hahmossaan ja tummansinisessä jellabakaavussaan.
Osmanin avustuksella jääkärit teettivät kadun parhaimmalla räätälillä Mohammed Al Jabrilla liivipuvut,jotka kustansivat vain viisi Egyptin puntaa kappaleelta.Pukutilauksen valmistus kesti vain kaksi päivää.
Olli oli udellut kraatarilta,oliko tämä mahdollisesti sukua kuuluisalle arabialaiselle algebran keksineelle Al Jabrille (Al Jabr--algebra).Räätäli oli vain kultahampainen suu hymyssä pudistellut päätään,laskiessaan pukutilauksen hintaa abakushelmitaululla.Herra Mohammed oli kertonut olleensa brittihallinnon aikana kunniakaartiprikaatin hoviräätälinä Qasar-El-Nilin kasarmeilla. ja aloittaneensa räätälinkisällinä jo I maailmansodan aikana v.1916,jolloin australialaiset ja uusiseelantilaiset joukot asuivat parakeissa.
Suurin osa näistä iloisista ausseista sekä kiweistä valitettavasti kaatui Gallipolin taistelussa ottomaaniarmeijan kuulasateeseen.
Räätäli kertoi nauttineensa brittihallinnon ajasta.
Monen keskenään sulautuneen etnisen yhdyskunnan myötä koko kaupunki oli riippuvainen hallitsevan britti-imperiumin Raj-Cairenista,Kairon keisarista.
Kreikkalaiset koptikristityt,valkovenäläiset,juutalaiset ja libanonilaiset värittivät ihmeellistä sosiaalista elämänmenoa,vaikka kaupungissa koettiin syvää vihamielisyyttä brittivalloittajia kohtaan,etenkin egyptiläisten piirissä.
Vaikka eversti Nasser ajoi britit pois Suezilta,vihamielisyys harvoin oli leimahtanut rumaksi väkivallaksi.
Tämä ei ollut mikään Palestiina.
 |
| Osman |
Jos näin olisi käynyt yllättäen,yksikään sotilas ei olisi halunnut jäädä kokemaan sitä kasarmeille.
Vuonna 1958 monesta Kairossa asuvasta brittiliikemiehestä tuntui melkein samalta kuin yhdestä saksalaisesta Wehrmachtin Alpenjägeristä,joka oli palannut Ranskaan katsomaan polttamatonta Pariisia ja huudahtamaan menneistä;
--Ach..zose veer ze dayz!!
Kaironkin kadut olivat kopisseet saksalaissotilaiden saappaankannoista hanhenmarssissa.
Viimeisenä lomapäivänään Olli ja Pena olivat menneet kävelemään ympäri Zamalekin saarta,missä kaupungin eliitti asui valkoisissa villoissaan jakarandapuiden varjossa.
Vanhan Jaziira-palatsin eteen liukui valkoisia Rolls-Royceja ja Cadillaceja purkamaan nahkaistuimiltaan rikkaita päivällisille.
Keisarinna Eugenie oli lukenut Suezin kanavan avajaissanat v.1869.
Hotellin takapihan yhdessä nurkassa seisoi kanavan avajaisten kaiverrettu muistolaatta ,missä keisarinnaa ei kovinkaan näyttänyt huvittavan koko avajaiset.
Keisarinnan päinvastoin olisi pitänyt edes hiukan hymyilyttävän,koska tämän espanjattaren,tarun mukaan, oli vietellyt sänkyynsä hotellin Kieven isäntä.
--Saaraki nauros,kun herra koettel sitä!
Pena laukaisi,jääkärikaverusten lähtiessä palaamaan hotelliinsa pakkaamaan laukkujaan Suezille lähtöön.
 |
| 1869.Suezin kanavan avajaiset Port Saidissa. |
