torstai 21. helmikuuta 2013

Pappia kyydissä pirssillä.Salolaista pirssihistoriaa.ja muutakin.,








Kirkkoherra ja sillankulman taksikopin pokkasakki
Juhart 2003


Pappia kyydissä pirssillä
---------------------------------
Pappilassa olin jo nöösipojasta asti tottunut siihen,että isäpastori soitti virkakäynneilleen työhuoneensa mustasta bakeliittikiekkopuhelimesta pirssin, Pirssin taikka vuokra-auton,miten nykyistä taksia  kutsutaan,soittaminen ei ollut pastorille täysin itsestään selvä asia,koska hän monet kerrat joutui taivaan taikka tuomiokapitulin asettaman savikauppalaseurakunnan esimiehensä kirkkoherra Aulis Zidbäckin kanssa kirkkokonttorin tiskillä napit vastatusten pirssikuittien tilittämisestä.
Kirkkoherra,kun katsoi pastorin maksavan ajokulut omasta pussistaan.

Välirauhan ja jatkosodan asemasodan aikana silloinen sotilaspastori määrättiin vetämään papin kaftaanin niskaansa . Asemasodan aikana,kun kenttäpapilla ei ollut JsP:llä paljon virkaa kaatuneiden tunnistamisessa,hänet komennettiin väliaikaisesti siviiliin Lapinlahden sekä Iisalmen seurakuntien vt-kappalaiseksi,Silloin hän kulki matkansa Iisalmen ja Lapinlahden väliä junalla ja virkamatkansa Lapinlahden ympäristöseurakuntien välillä jopa hevosreessä.,koska monet pirssiautot kuljettajineen oltiin komennettu rintamalle.Tutkittuani isäni sota-ajan Ajastaikoja hänen junamatkakustannukset sotavuodelta 1944 oltiin tarkkaan kirjattuna yhdelle sivulle markkoineen ja penneineen.
Lapinlahden kirkonkylän ehkä ainoa pirssiletukka silloin kulki hengenahdistuksessaan häkäkaasulla, seurakunnan virka-ajojen kuuluessa etusijaisesti kirkkoherralle taikka vanhalle rovastille.

Kuopiolainen isvossikka 1960-70-luvulla


Pirssi-sana tulee venäjänkielen birzasta,mikä merkitsee mm. seisontapaikkaa,katosta,puutavaran välivarastoa,lautatarhaa ja jopa polttopuukauppaa.Birza myöskin tarkoittaa kukkaroa sekä pörssiä.
Latvian pörssi on nimeltään Rigas Birza.
Pirssi siis voi merkitä samanaikaisesti vuokra-autojen seisontapaikkaa ja kukkaroa laveammassa aspektissa.
Tsaarinvallan ajoilta ovat myös tulleet vuokra-ajurin eli hevosvossikan tai issikan,jopa isvossikan nimet.
Sanonnat tulevat venäjänkielisestä izvoztshik-sanasta eli hevosvuokra-ajurista.
"Talvisin isvossikalla suapi holotnaa kyytiä Kuopijossa."
Äitikappalaiska  kertoi minulle nuoruudestaan 1920-30-luvulta. Se holotna-ilmaisu oli myös peräisin venäjänkielestä merkitsemällä kylmää.

Turun ULA-keskus 50-
luvulla
Kotikauppalassani Salossa 1950-luvulla oli virallisesti kaksi ulataksiasemaa.
Ensimmäiset ulataksit tulivat Turkuun vuonna 1953 ja uskoisin ,että Saloonkin ne ilmestyivät samana vuonna.
Rummunlyöjänkadulla Hermannin kaupunginosassa itäkauppalan puolella lähin taksiasema sijaitsi sillankulmassa.Sinne se oli muuttanut ennen talvisotaa,koska senaikaisessa ilmakuvassa mustat pirssit seisoivat jonossa nykyisen taksikopin paikalla. Toinen taksiasema ilmeisesti tuli v.1953 Vilhonkadulle Salon Seudun Sanomien painotalon kylkeen uuden linja-autoaseman vastapuolelle.Taksikopin vastapuolella nykyisen Katrineholminkadun kulmassa seisoi Pekka Laineen linja-autovarikko ja korjaamorakennus.


Kyydin odottajat linja-autoaseman taksikopilla
Juhart 2003

Pirssiasema 1930-luvulla "toispualjokke" Keskuksen edessä

1939.Salo-ilmakuva.Pirssiasema oli muutanut nykyiseen
paikkaan sillankulmaan
itäkauppalan puolelle.

1920-luku.Ensimmäinen pirssitolppa KOP:in pankkitalon edessä
(rakennettu 1923) Tolpassa näkyy jo puhelinkin eli
 se oli  ehkä ensimmäinen
"ulapirssiasema",vaikka puhelut tulivat sentraalin kautta..

1958 Salon linja-autoasema ja aseman pirssikoppi sanomalehtitalon kyljessä.
Takana Pekka Laineen varikko,korjaamo.ja toimirakennus. Saman kadun  päässä
Helsinfintien toisella puolella kolmionmuotoinen Gulf-asema,entinen Standard Nobel.



Gulf-asema
Juhart 2010

1930-luku Perniön ensimmäinen linjuritaksi
Juhart 2012

Pirssiasemien puhelinnumerot olivat 2121 ja 2122 ja pappia hakivat kyytiin pirssit kummaltakin pirssiasemalta. Ennen sotaa pirssikoppien puhelinnumerot olivat lyhyesti vain 21 ja 22.
Vanhojen valokuvien mukaan ensimmäinen puhelintaksitolppa seisoi 1920-luvun puolivälissä v. 1923 valmisuneen Kansallisosakepankin rakennuksen edessä Turuntie 3:ssä.
Tapani Muuronen VTM kertoo artikkelissaan "Taksikoppi,pirssimiehen elämän mullistaja",että Salo oli saanut maan ensimmäisen taksikopin v.1925 Paimion,Lapuan ja Kuhmon kanssa. En kyllä 20-luvun kuvien perusteella ole koppia havainnut mistään valokuvasta Kansallisosakepankin rakennuksen edestä,vaan pelkän yksinäisen puhelintolpan,jonka kylkeen oltiin ruuvattu puhelinboksi.. Keskuksen eteen 30-luvulla tolpan muuttaessa ei koppia ole näkyvillä uudessa paikassaan Länsirannassakaan,jota silloin kutsuttiin Puutarhakaduksi.Arvo Sauran kirjassa Salo ennen ja nyt v.1928 pirssitolppia kauppalassa oli mm.Salo Hotellin ja muiden ravitsemusliikkeiden edustalla.Pirssikalusto koostui melkein sataprosenttisesti amerikkalaisista autoista,kuten Buickeista,Oaklandeista,Studebakeista,Willys-Knighteista,Pontiaceista,Fordeista,Chevroleteista jne.
1939-40 Horninkadun sillankulman talvivaatteiset pirssit

1928 .1926 Buick Six-pirssi Turuntien puoleisessa sillankulmassa

1928 ca.Pirssitolppa KOP:n edustalla Turuntien alussa
Juhart 2nd edition 2010

1927 Willys Overland Knight- avopirssi Asemakadun
Hotelli Salon edustalla

1949 uudet Ford Custom-taksit Salon Automyynti Oy:n
korjaamorakennuksen edustalla
1939 Pirssi Horninkadun puoleisessa sillankulmassa

1938 ca..Pirssiasema Keskuksen puoleisessa sillankulmassa.
Stella kahvila sijaitsi aivan Länsirannan puoleisessa
päädyssä Tähti Kinon vieressä.
Vuosina (arviolta) 1939 otetussa ilmakuvassa taksiasema oli muuttanut joen itärannan sillankulmaan.
Siinä kuvassa epäselvästi näkyy jo nykyinen taksikoppi alkuperäisessä muodossaan.
1920-luvulla pirssiajurin työ ei ollut herkkua talvisin,kuljettajan joutuessa odottelemaan pakkasissa ja lumituiskuissa feetonmallisen (kuomullisen avoauton) ratin takana susi-tai lammasturkissa mahdollisia asiakkaita.Umpiautot olivat lisääntymässä kylläkin,mutta harvemmassa oli lämmityslaitetta .Auton tulipeltiin (torpedoon) asennettu iertovesilämmityslaite tuli markkinoille vasta 20-luvun lopussa.
Ajurin virka-asuina käytettiin nahkatakkeja,pomppia,pussihousuja ja haitarijatsareita eli sellaisia yhdistelmäasuja lippalakein,ajurilakein ja karvahatuin säistä riippuen.1950-luvulle mennessä näkyi taksimiesten virka-asun "järjestäytyneen" koppalakiksi,nelitaskulliseksi takiksi,pussihousuiksi ja nahkasaappaiksi.
Ilmeisesti Taksiliitolla oli jo silloin yhtenäinen pukumääräys kaikille maan pirssimiehille.Helsingissä näkyi jo 1910-luvulla pirssiajureilla olleen oikeat tummat kaksirivinapitetut virka-asut kuin isvossikka-ajureilla

1958. Taksiautoilija Ruohonen Särkisalosta virka-asussaan
 ja saman vuoden Ford Custom.
1976 Sillankulman taksikoppi ja dieselmersut,
joiden takana
seisoo Peugeot 504.

60-luvun alun kuva aluesairaalasta.Yksinäinen taksi seisomassa
Uskelan kunnantalon vasemmalla puolella 
70-luvulla linja-autoaseman taksikoppi oli muuttanut Salon Seudun Sanomien painotalon vierestä ja uuden liikerakennuksen alta aivan linja-autoaseman kylkeen bussien paikoitusalueelle.90-luvun alussa sekin lopulta purettiin uuden linja-autoaseman alta,jolloin sillankulman taksitolppa jäi ainoaksi ja Salon vanhimmaksi taksimiesten seisonta- ja taukopaikaksi.Salossa oli kolmaskin pirssitolppa vielä 50-60-luvuilla aluesairaalan kyljessä,vanhan Uskelan kunnantalon edustalla,Uskelan kirkon alapuolella.
1962 Sillankulman taksiasema.Kalustona mm.
Ford Consul ja Opel Kapitän
60-luvun alkupuolella salolainen taksikalusto muuttui kokonaan amerikkalaisista ja brittiläisistä malleista saksalaisiksi Mercedes-Benz dieselmalleiksi,joita paikalliset taksiyrittäjät porukassa kävivät hankkimassa Daimler Benzin Stuttgartin tehtailta. Näin tapahtui myös monilla muilla suomalaisilla paikkakunnilla,joissa taksikalusto muuttui saksalaisiksi dieselmalleiksi.
60-luvun taitteessa salolainen taksikalusto oli vielä "täysikokoist" ja  amerikkalaivoittoista,joskin uuden kompaktiautobuumin herättämänä moni taksiyrittäjä oli vaihtanut Chevrolet Stylelinensa ja Bel Airinsa sekä Ford Customlinensa Opel Kapitäneihin, Vauxhall Veloxeihin.Ford Consuleihin,Studebaker Larkeihin,Rambler Classiceihin ja Ford Fairlaneihin.
Itäautoja Salon pirssitolpilta ei tavannut ja minä itsekin nöösipoikana katsoin,että jos yksikin Volga taikka Pobeda ilmestyisi taksijonoon,niin sellaiset ruplahymyt pistettäisiin jenkkihenkisen taksiporukan paineesta häpeämään Inkerinkadulle.
Maaseudulla Salon ympäristön talousalueella kylläkin itäautoja suosittiin...





1965 Jäiden lähtö sillankulman pirssitolpalla,
Tolpalla 1965 MB 200d ja jäiden seassa Pobeda liukumassa
veikkaustynnyrin kanssa Halikon lahdelle

1955 ca. Sillankulman 1950 Chevrolet
Styleline-taksi Salon sillalla,
Se oli väriltään syväntummansininen
1958.Minä itse Annukka-siskoni kanssa Ämmänsaaren lossilla,
Nojaan komean ja syväntummansinisen,iisalmelaisen 1950
Chevrolet Styleline-pirssin lokasiipeen..


Yrjä Valli
Fillari-ja autokauppaa kauppalassa
-----------------------------------------------
Salon kauppalan pirssien merkkivalikoima oli jakautunut jo 1920-luvulta melkein pelkästään amerikkalaisten valtamerkkien välille. Paljolti kyllä riippui, mikä autoedustus sijaitsi kauppalassa ja uskon,että monet pirssit ostettiin Turunkin autoliikkeistä.Fordin edustus ,Frans Koskenmäen perustama Salon Automyynti Oy vaikutti jo kauppalassa 30-luvulla. Hänen ensimmäinen Ford-liikkeensä sijaitsi kauempana Turuntiellä uudessa Perttelin tullin risteyksen liiketalossa silloista kolmiomaista Nobel Standardin huoltoasemaa vastapäätä.Salon Automyyntiä ennen Ford-edustusta piti uskelalainen Yrjö Valli,joka myi liikkeen Frans Koskenmäelle perustamalla oman Valli-Auto- Ford-edustuksensa Turkuun.Vallia ennen Salon Ford-edustusta piti E.& J,Leinon Auto-osasto.
Koskenmäki vielä 1920-luvulla oli ollut partnerina Saloran radiotehtaan perustajan Fjalar Nordellin kanssa Turuntien ja Aleksanterinkadun (Asemakatu) kulmassa sijaitsevan
1939 Frans Koskenmäki ja uudet Fordit
Erik Nordlinin puotitalon piharakennuksen vuotavarastossa.He ostivat maaseudulta vuotia jälleenmyyntiin. Saman kulmatontin viereen nousi myöhemmin liike-ja asuinrakennus,mihin Automyyntikin muutti Perttelin tullista..Nordlinin puutalon paikalle v.1955 pystytettiin nykyinen Kuparikulma.
V.1902  valmistuneen talon siivessä turkulainen Rudolf Gardberg myi aluksi amerikkalaisia Warwick-polkupyöriä .V.1907  liike siirtyi Gardbergin sukulaiselle Erik Nordlinille,joka piti siinä siirtomaatavarakauppaa sekä polkupyörämyyntiä tarvikkeineen.Myöhemmin hän alkoi koota tuontiosista ja myydä Ilo-merkkisiä polkupyöriä Salmenrannan Keskuksen talon ja omistamansa Tähtikinon takaisessa verstasrakennuksessa.

Nordlinin puoti ja pyöräliike 1910-luvulla

1920-luku.Nordlinin Keskus,Tähtikino ja pyöräverstas
.
Vuosisadan alun "fillarikaudella" kauppalassa valmistettiin muitakin polkupyörämerkkejä.Liesitehtaastaan kuuluisa E. &.J. Leino valmisti Aamurusko-pyöriä,V.A.Mäkinen Onni-pyöriä ja Onni Hakala Stadio-merkkisiä.
1920-luvulla toki myytiin kauppalassa muunmerkkisiä ja jopa eurooppalaisia autoja,tai ainakin yritettiin myydä.
Kauppalan Vähäjoen varressa sijaitsevalla Eläintorilla,silloisella markkinatorilla ja sirkusalueella. v.1924  esiteltiin uusi Citroen-mallisto,joka myös ajettiin näytille Keskuksen Turuntien puoliselle edustalle lähelle Salmenrannan pirssitolppaa.1930-luvulla torilta lähtivät Suomen Autoklubin ajotkin ja Suojeluskunta piti sotilaspojille torilla harjoituksia.uudehkon Suojeluskuntatalon ja ravintola Rauhalan edustalla.
Tiedossa ei ole hankittinko yhtään Citroenia pirssiajoon.
Keskuksen taloon seuraavana vuonna 1925 Erik Nordlin perusti Citroen-edustuksen,Salon Autokeskuksen.
Nordlin piti omaa autokorjaamoa Keskuksen ja Tähtikinon takaisessa entisessä pyötäpajassa,
Keskuksen talon liikehuoneistojen omistajat vaihtuivat monesti seuraavien vuosikymmenien aikana aivan sen purkuun 1965 saakka.
Ainoastaan Apteekki pysyi siinä loppuun asti.

1924 Citroen-esittely Eläintorilla.Halikkokuvagalleria
1924. Keskuksen edessä amerikkalaispirssijono
1920-1930-luvulla kauppalassa oli privaatikäytössä muitakin amerikkalaisia autoja,kuten kirjakaupan omistajilla Niilo ja Ida Arlineilla ,jotka poseeravat valokuvassa Asemakadulla 1930-mallisen Hudson Terraplanen vieressä piirilääkäri Eliel Warenin v.1911 rakentaman talon edessä.Talosta lähti maailmalle kuuluisa taidemaalari ja Kansallisteatterin lavastaja Matti Waren, V.1930  talo oli ollut jo tohtori Onni Vuorisen omistuksessa kolme vuotta piirilääkäri Warenin jäätyä eläkkeelle v.1927,tohtorin myytyä sen toiselle tohtorille.Vuorisen praktiikkaan taloon asennettiin kauppalan ensimmäinen röntgenlaite.
Warenien talon naapurissa vaikutti postimestari Rosa Forstenin v.1911 rakennuttama komea kulmatorninen ja myöhemmin Postinkulmana tunnettu rakennus.Talon toisessa kerroksessa asuivat Arlinit. Heidän Hudson Terraplanensa oli niin hieno ja harvinainen auto,ettei se kelvannut armeijan pakko-otossa edes rintamalle Talvisotaan.Uskokaa taikka älkää..Salossa koottiin pieni määrä Hudsoneja pienessä verstaassa Amerikasta tai Englannista puulaatikoissa toimitetuista osista!


Arlinien 1930-mallinen Hudson Terraplane Warenin talon edessä.
Juhart 2012
1963 Auto-Heinonen Postinkulman talossa
V.1911 rakennetun Postinkulman parhaassa liikehuoneistossa kulmatornin vieressä toimi aluksi "Ruuti- ja Dynamiittikauppa",joka myöhemmin muuttui Salon Lasi- ja Urheilutarpeiden kaupaksi.Kaupassa myytiin ensiksi aseita ja räjähdysaineita,minkä kaupantekoon oli jo v.1890 tsaarinvallan aikainen kuvernööri antanut kauppias Otto Segerbergille oikeuden myydä varastostaan aseita ja ruutia silloisessa Rummunlyöjänkadun makasiinistaan. Dynamiittiliikkeen viereisessä huoneistossa 1960-luvulla myi Auto-Heinonen venäläistä Jaltaa Moskvitshia ,Volgaa, Zimiä sekä DT-44-traktoreita,joita isännät kutsuivat DDT:eiksi.
Postinkulmaan v.1925 Turunmaan Osakepankki perusti konttorin ja sen jälkeen pankkitoimintaa jatkoi Oy Pohjoismaiden Yhdyspankki johtajanaan kummassakin konttorissa Josef Drugg.
1966 ca.Postinkulman PYP
Itse 50-luvulla kuolailin Yhdyspankin vitriinistä maapallosäästölippaita,mutta valitettavasti pappilan tilit olivat silloin johtaja Saarnivaaran Salon Säästöpankissa Horninkadun ja Torikadun kulmassa.
Sieltä sain sellaisen metallisen ja kartiomaisen säästölippaan,missä oli krominen kantokahvakin.

Sodan jälkeen Salossa oli  liikkeellä muitakin komeita sotaa edeltäviä amerikkalaisia autoja,kuten Salon Sokeritehtaan johtajan Studebaker (ehkä Commander),Sähkötehtaan johtajan Arvo Hamaran Plymouth ja kauppias Siiri Jännärin Lincoln Zephyr V-12. Jännärin Lincolnin kehuttiin käyvän niin tasaisesti,että savuke pysyi pystyssä konepeiton päällä.Oletettavasti Siiri Jännäri oli ostanut Lincolninsa Koskenmäen Automyynnistä.

1939 Studebaker Commander  torin linja-autoaseman
 Shellillä n.1951.
Juhart 2010

1956.Osuuskaupan purkukuorma-autoja.
Taustalla Postinkulma,jonka oikealla puolella
kuvasta piilossa sijaitsi entinen Warenin,
myöhemmin Tuomaalan talo.
Juhart 2010.

1939 Lincoln Zephyr.


1962 Kemiöläisen Börje Lindroosin
 Salon
Automyynnistä ostama Ford F-700
dieselkuorma-auto
Oma kokemukseni kauppalan autoliikkeistä perustuu 50-luvun loppupuolella isän sotapyörällä tehtyihin reissuihin automyymälöihin,mistä kinumalla sai komeita ja kiiltäviä autobrosyyrejä.
Keskustasta tietysti sai Salon Automyynnin Ford-esitteitä.
Vuoden 1958 Ford Trader-kuorma-autosarja esiteltiin myymälän edessä Helsingintiellä.Esillä oli myös Amerikan Ford-kuormureita,joita mainostettiin jo dieselmoottoreilla.
Fordin kilpailijan GM:n edustajan Helanderin Salon Auto ja Moottorin myymälään sain mankeloida fillarilla linja-autoaseman myymälään,mistä sain kantoja kopsauttamalla komean 1957-mallisen ja hopeakantisen Opel Kapitän L-brosyyrin.
Einar Helanderilla oli myös TB-huoltoasema Turuntiellä Talja-ravintolan kupeessa.Ennen Taljaa rakennuksessa sijaitsi kaupungin ensimmäinen Liukkosen itsepalvelumyymälä-Snabbköp
Einar oli myös Salo-Uskela-seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajana sosdemin edustajana.
1957.SSS:Auto-Osan Jeep Fe-150-mainos

1964-65-Einar Helander GM-autojen esittelyssä
Turuntien TB:llä
Lydmanin Leipomo-Konditorian talossa Helsingintien ja Katrineholminkadun kulmassa sain Salon Auto-Osasta sotafillarin ookaputkeen Castrol-tarroja ja upean Humber Hawkin,sen v.1956-mallisen panoraamalasisen brittijenkin brosyyrin.V. 1957 Salon Auto-Osa mainosti lehdessä uutta tylppänokkaista Jeep FE-150-mallia,joka sai lisänimekseen Marilyn pullottavista silmistään ja povimaisesta kuonostaan.
Helsingintietä poljettuani Muurlan tulliin päin oikealla puolella katua sijaitsi v.1957 Mäki-Auto,joka myi uutta Itä-Saksan seisojaa Wartburgia. Muistaakseni Onni Hakalalla oli ollut sitä ennen IFA-edustus Salossa. Keskustassa Annankadulla Työväentaloa vastapäätä Venho myi tsekkiläistä Skodaa ja Veholla oli silloin alkujaan Mercedes-edustus Vilhonkadulla.

Salon seudun taksit 1950-luvulla
--------------------------------------------
Halikkolaisen Pappa Hjortin 1948 Checker A2
Juhart thumbnail 2009




Salon sillankulman taksikoppi jäidenlähtöjen aikana n.1965.
Jäiden mukana lähdössä myös taksi-Pobeda
Juhart 2011.1960-luvun alussa taksitolpalta alkoivat vähenemään amerikkalaiset autot ja hiljalleen kalusto alkoi vaihtumaan Mercedes-Benz 190-200D-malleihin,joita kutsuttiin asiakkaiden keskuudessa nakumersuiksi ja nokivasaroiksi.Taksikuskiporukoissa jopa matkustettiin niitä Stuttgartiin hakemaan.
Viimeiset 1960-alun amerikkalaiset taksit olivat kutistuneet kompakteiksi ja keskisuuriksi jenkkiautoiksi ja jopa brittijenkeiksi.Taksi-sana alkoi hehkumaan keltaisessa valokilvessä nakumersujen katoilla.Joku irvileuka jopa oli kehaissut,että mersun dieselin nakutuksen kuultuaan hän automaattisesti veti lompakkoaan takataskussa,vaikka kyseessä oli siviiliauto.


1962 Studebaker Lark
sillankulman
taksina
Juhart thumbnail 2010
Salon Veho OY:n Mercedesin piiriedustus oli silloin siirtynyt Tähti-Autolle.
Sillankulman tolpalla odottelivat kyytiläisiä mersuletkassa aikaisempia amerikkalaismalleja pienempikokoisina mm.1962 Rambler,1962 Studebaker Lark,1962 Ford Fairlane ja 1958 Vauxhall PA Velox (Cresta,se kolmitakaikkunainen britti-Oldsmobile), Täysikokoisena amerikkalaisena ajeli mittariautona vielä erään taksikuljettajan 1958 Chevrolet Bel Air.

1950-luvun pirssiautot,kuten 1950 Ford Customit,1950 Chevrolet Stylelinet 1952 Ford Customlinet olivat menneet jo vaihtoon vuosina 1955-56.Linja-autoaseman taksikopilla kyllä seisoi yksi 1955 Chevrolet Bel Air . Sjöbergin Repen 1949 Plymouthiakaan ei enää näkynyt Repen ajaessa iltakuudelta Kone-Glansin viereen Bio-Saloa vasta-päätä sijaitsevalle tyhjälle plaanille aaltopeltikylkisen Citroen H-mallisen hampurilais- ja hampparimakkaragrilliautonsa.
1962 Taksi-Rambler

1950-luvun lopulla seurakunnan kappalainen ei enää soitellut työhuoneensa bakeliittipuhelimestaan ulapirssiä,koska hän huristeli kastajaisiin,vihkiäisiin ja hautajaisiin sammaleenvihreällä Miele-mopolla,mikä oli rekisteröitynä kevytmoottoripyöräksi,minkä takaterakalle sai juuri ja juuri mahtumaan mustan siannahkasalkun ja pienen ehtoollislaukun.
Kappalainen oli saanut tarpeekseen taistelustaan kirkkoherran kanssa ulataksikuittien tilityksistä.
Seurakuntaan oli tullut toinen kirkkoherra,Savolainen nimeltään,joka ei ollut yhtä savolainen suustaan kuin irtohuulinen pohjoissavolainen kappalainen.

1953 Kappalainen Savolaisen rinkeli-ikkunakuplan pesu.
Juhart
Kirkkoherra Savolaisellakin oli ollut rinkeli-ikkunainen merimeskansuri vapaa-ja virka-autonaan,kunnes muutti takaisin Varkauteen järvenrannalle. 1960-luvulla pappilan piha oli täyttynyt muidenkin viranhaltijoiden autoista:
Talonmiehellä oli ovaali-ikkunainen kansuri ja Cezeta-skootteri.
Kanttorilan lauluautona oli Rin-Tin -Tin-Wartburg.
Diakonissalla oli kaapparovinen Fiat 600,minkä vaihdossa meni välirahaksi hameverkkoinen Simson-mopedi.
V.1967 kappalainen oli nostettu rovastiksi ja hänkin oli nostanut itsenä autokantaan ensimmäisellä virkavaunullaan Neckar Jagst 770:llä .Saksan Fiatia seurasi kaksi VW 1300-kuplaa,kun uusi Pusulasta
tullut kirkkoherra ajoi upouutta Vauxhall 101;tä,mikä voisi olla yhtä hyvin virrenkin numero,vaikka Vauxhall kehui brosyyrissään numeron merkitsevän 101:tä parannusta. Kanttorikin oli tehnyt parannuksen Wartburgista, vaihtamalla sen Vauxhall Vivaan.
Hän pitikin mielivirtenään "Mä on vain vaivainen.mato matkamies vaan..".
Pitää kyllä muistaa viranhaltijoiden autovalinnoissa,että kirkkovaltuuston puheenjohtaja omisti GM:n edustuksen,vaikka olikin sosdemi.
Muistan hyvin,miten 1950-luvulla kauhistelin Helanderin hautausauton mustaa 1952-mallista Vauxhall Veloxia. TB:n pihalla.
Se oli yhtä ruma kuin ilmestyskirjan peto,

1957 Vauxhall Velox TB:n pihalla
Juhart 2010

Salon takseja 1950-luvulla by Juhart thumbnails
---------------------------------------------------------------------



1949 Sjöbergin Repen Plymouth-pirssi

1950 Ford Vedette- ja 1949 Plymouth-
taksit

1958 Taksi-Vauxhall Velox PA
Teboilin pihalla
jatkuu: BP:n bonuslaseja ja tiikeriä tankkiin bensa-asemilla..



















tiistai 19. helmikuuta 2013

Customista Custom Houseen.Jussin autokuva-albumi



1951  Ford Custom Country Squire

Super Master Custom Special Deluxe
-------------------------------------------------------
Automaailmassa 1950-luvulla,kun joku uusi malli oltiin esitelty yleisölle,autonäyttelyosaston pyörivällä kiekolla yleensä komeili puuunattu ja klanssattu valmistajan luksusmalli--Deluxe--katsojien lumoamiseksi.
Tavallisesti miesostajakunnan houkuttimeksi oltiin pantu vähäpukuinen missi vielä poseeramaan konepellin päälle,vaikka nykyisissä luiskanokkaisissa mulkosilmämalleissa sellainenkin jonglöörimäinen temppu on jo tehty mahdottomaksi. Naisia ollaan aina käytetty houkuttimina autojen myynnille,vaikka itse naismaiset autot eivät koskaan ole menneet hyvin kaupaksi.
Dodgehan esitteli v.1955 Royal Lancer La Femme-mallin naismaisin tilpehöörein ja pastellivärein eikä automalli elänyt päiväperhosena kuin vuoden. Belle de Jour-malli (päiväperhonen) ehkä olisi myynyt paremmin.
Ranskalaiset olisivat hyljänneet mallin kättelyssä,amerikkalaisten esittelijöiden lausuessa La Femmen kuin se kirjoitetaan eikä "lafammena",
Lafemmenä lausuttuna lisänimi merkitsee porttoa.
1950-60-luvuilla amerikkalaisten autotehtaiden suunnittelustudioissa otetuissa kuvissa savesta veistetyt pienoismallit ja niistä tehdyt panoramaseinäkuvat kuvasivt luomusten kromihuulisia maskeja ja kromikeihäisiä kylkiä,jotka myöhemmin pääsivät tuotannossa malliston yläluokkaan. Halvemmista malleista oltiin hinta- ja käyttöluokan mukaan riisuttu kiiltävää roinaa vaatteista ja kopan pohjalta löytyi se kumitiivisteikkunainen puolialaston standardmalli eli Plain Jane,jota kaupiteltiin matkaedustajille,ammattimiehille,kauppiaille sekä farmareille jokanurkan koslaksi.--eli "all-around-hackiksi".
Studioartistien maalaamat automainokset vielä halvemmistakin malleista
oltiin taiteiltu matalammiksi,pidemmiksi  ja leveämmiksi versioiksi,minkä sisällä erikoisen pienet ihmiset istuivat.luomalla ostajakunnalle tuotteesta americandream-mäistä fantasiakuvaa,
Samanlaista fantasiakuvaa autojen mallimerkitkin tarjosivat potentiaalisille ostajille.

Dagenhamin Fordin Consul-studio n.1955
1946 Ford Sportsman isonnettuna

1920-30-luvuilla autovalikoima merkkikohtaisesti oli vaatimattomampaa.
Auton käyttö teki auton nimikkeen.
Fordilla esimerkiksi nimikkeet jakautuivat kuorma-autoihin ja henkilöautoihin.
Muunlaisia autoja ei valmistettu 1920-luvulla,joskin erikoiskorittajilla tekaistiin jokunen custom eli lankkukylkinen henkilöpakettiauto.Custom  tarkoitti erikoismallia. Britit taasen kutsuvat customin sijasta kaikkea erikoistilaustyötä räätälintyöstä tilattuihin erikoisautoihin nimellä BESPOKE eli erikoisvalmistettu.
Amerikassa kuorma-autoja tarjottiin flatbedinä,stakebedinä,panelvaninä,canopynä ja pickupina eri kantavuusluokassa.
V.1948-52 Fordin kevyemmän kantoluokan F-1sarja kasvoi v.1954 F-100-sarjaksi ja siitä eteenpäin 70-luvulla F-150-sarjaksi,
Fordin kuorma-autonimikkeissä pysyttiin karulla linjalla ilman kaunisteluja.Ne olivat puhtaita "no-nonsense-työkaluja".F-sarjaa sai puolitonnisista "Light-Duty".pickupeista isoihin F-8-"Extra-Heavy-Duty"-malleihin.
F-1-mallia tarjottiin kaksin hytein: 5-Star-Cabinä ja Deluxe-5-Star-Cabinä kuin nykyisessä hotelliluokituksessa Michelinin oppaan mukaan.Pienempitähtisiä Fordin hyttejä ei valmistettu,
Deluxe-5-Star-Cabin sai sellaisin matkustajamukavuuksin,kuten topatuimmin polsterein ja äänieristyksin,ikkunoiden kromikehyksin,hopeavärisin maskein.ovilukoin,kaksivärisin istuinmateriaalein,kattosisävaloin ja tuplatorvin. Nämä lisävarusteet poisluettuna perus-5-Star-Cabin mukavuudet olivat minimaalisia.

1955 E.& J. Leinon  Ford  F-600 Big Job hellatehtaan edessä
Juhart 2003

Fordin henkilöautot olivat lisäksi enimmäkseen v.1932 lähtien V8-koneisia ja tehtaan umpiautomallisto jakautui ovien mukaan Tudoreiksi sekä Fordoreiksi Standardina ja Deluxena.
Tudoria ei pidä sekoittaa vanhaan brittihallitsijasukuun,vaikka Chrysler käytti Windsor-nimeä malleissaan 50-luvulla.Koko Windsor-sukunimi oltiin keksitty I maailmansodan aikana Britannian hallitsijasuvulle saksalaisvihan aikana,koska alkujaan he polveutuivat saksalaisesta Saxe-Goburg-Saafeld-pikkukuningaskuntasuvusta.Kuningatar Victoria oli prinsessa Saxe-Goburg-Saalfekd ja puoliso Albert prinssi Saxe-Goburg-Saalfeld und  Gotha.
V.1901 kuollut kuningatar Victoria ja Saksan keisari Wilhelm olivat keskenään sattumoisin serkkuja.

1923 T Ford Open Tourer Teespagaatissa
Juhart 2001

Lisänä Ford-mallistossa olivat Coupet,joita luokiteltiin ikkunoiden mukaan,kuten 5-window coupe,3-window Coupe jne.,Avomalleissa taas oli Roadstereita,Cabriolet Roadstereita,Open Tourereita sekä Phaetoneita Standardina ja Deluxena.
Roadsterit olivat kaksiovisia ja  Open Tourerit sekä Phaetonit neliovisia avoautoja.Ainoana erikoisuutena Ford-sarjassa oli kaksiovinen kuomuvaunu,Victoria,joka muistutti Roadsteria,,minkä kuomu ei laskeutunut alas.1960-luvulla autokustomoijat,kuten George Barris rakensivat lead-sledejä avomallisin ja topatuin kuomuin,kutsumalla niitä Carson Topeiksi.En kyllä usko,että sarjakuvasankari Kit Carson olisi ollut ideapoikasen takana,
Victoria-nimi tulee viktoriaaniselta hevosvaunuajalta kuomullisena vaununa,
Station Wagon-nimike,jota Suomessa kutsutaan farmariautoksi ja Ruotsissa herrgårdsvagniksi,on saanut nimensä Depot Hack-hevoskärrystä,millä toimitettiin tavaraa ja ihmisiä rautatieasemalle.
Ford tarjosi vuodesta 1949 luksusluokan Station Wagonia brittiläiseltä kalskahtavana Country Squirena eli "pehtoorivaununa". Britit taas kutsuvat farmariautojaan Estate-nimellä eli maatila-autoina.
Paremman luokan briteille koritehtaat rakensivat puukylkisiä Shooting Break-farmarimalleja etenkin lintu-ja ketunmetsästystarpeisiin. Break-nimikettä samoin ranskalaiset käyttivät tietyissä pakettiautomalleissaan ja saksalaiset puolestaan Kombia.
Break-sana lähtee hevosmaailmasta,missä hevonen taltutettiin (to  break) aisoihin kärrynvetäjäksi.
Hack-nimike taas on saanut juurensa itä-.Lontoon Hackneystä,missä 1800-luvun lopulla hevosvuokra-ajurit (suomalaisesti vossikat tai issikat) pitivät tallejaan taksikärryilleen eli Hansom Cabeille..
Hack-sana kiteytyi Amerikassa taksimiesten yleisnimeksi.

1906."Is this the way to Brooklands?
Etualhaalla Hansom Cab-hevospirssi
Juhart 2005


Äitikappalaiska eli oma äitini nuorena autonaisena 1930-luvulla ajoi isänsä Kalle Kauppisen Mulanniemen tilalta Iisalmeen ja takaisin T-Ford-feetonilla sufletit paukkuen.
Hän kertoi minulle autoista uteliaalle molskihousulle,että Iisalmessa jollain tohtorilla oli Lokomobiilifeetoni ja apteekkarilla Duranttikupee.
Mulanniemen viiksifoordin avokattoa kutsuttiin sufletiksi,jonka ikkunoiksi syksyllä ja talvella kiinnitettiin neppareilla guttaperkkaikkunat.Guttaperkka oli senaikaista elastomeeristä isotooppia,jota tehtiin kumipuukasvista.Siitä valmistettiin myös koruja ja nappeja.
Guttaperkka oli altis auringon ultraviolettisäteille,jolloin mm. Teefoordin sufletti-ikkunatkin kellastuivat ja hapertuivat ajan käytössä. Itse en tiennyt käydessäni hammaslääkärillä vuosiremontissa hampaat Fazerin Musta-Pekka-lakritsipatukan mustaamina,että pappilan hovihammaslääkäri Inkeri Linna pisti kidutuksessa suuhuni amalgaamipaikkojen lisäksi guttaperkkapohjaista juurihoitotäytettä.Amalgaamipaikat ovat vielä tallella,mutta guttaperkkajuuret jäivät piiloon yläleuan tekarien alle. Juuriani siten on vaikeata enää löytää.

Fordin kilpailija General Motors komisti automekkejään mahtavammilla nimillä kuin Henry Ford,joka kutsuikin itseään vaatimattomasti maalaispojaksi...Genuine Farm Boyksi.
Chevroletilla oli mestarisarjan Master ja Master Deluxe valikoimassaan 1930-luvulla.
Studebakerilla oli samoin v- 1939 ranskalaisen Raymond Loewyn muotoilema Champion.
Buickilla taas oli oma tiemestarinsa eli Roadmaster.
40-luvun lopulla Buick Eightiä sai kahtena variaationa Superina ja Specialina.
Kaikissa merkkinimissä käytettiin superlatiivejä roppakaupalla.

1935 Chevrolet Master-mallisto

1940-luvulla Chevrolet siirtyi Masterista Fleetmaster-mallistoon, mikä v.1949 täysin uusittuna syntyi Stylelinena,jota myytiin myös luiskaperäisenä Fleetlinena. Chevroletin kuorma-autot pysyivät 40-luvulla Loadmastereina,samoin kuin brittiläinen Austin,jolla oli Loadstarinsa.Loadstaria löytyi muissakin kansainvälisissä kuorma-automerkeissä,kuten Internationalissa.
Ford v.1949 uusi mallistonsa ja siloitteli kyljet Customiksi ja jälleen v.1952 Customlineksi,josta riisuttiin halvempi Mainline.
Customlinesta poiki Crestliner-hardtop ja Sunliner-avoauto.V.1955 syntyi Crown Victoria-hardtop,minkä kattoa koristi kruunumainen kromipanta, V.1956 esiteltiin malliston huipulle Fairlane,Henry I kotitalon mukaan.Custom tipahti silloin välimalliksi ja Mainline pohjalle. Samana vuonna Mr. Lee Iacocca,myöhemmin 70-luvulla Chrysler Corporationin pelastajana tunnetuksi tulleena toimitusjohtajana, nimitettiin Fordin truck-puolelta henkilöautolinjan johtajaksi, Hän aloitti silloin mallien turvalaitevarustelukampanjan,missä ohjauspyörän keskiötä syvennettiin,kojetaulua pehmustettiin,etuovia paksunnettiin sekä etuistuimille sai vakiovarusteina turvavyöt. Hänen turvastudiossaan pudotettiin jopa kokeeksi kraanan nokasta Ford-henkilöauto muutaman metrin korkeudesta betonilattialle törmäysvahinkojen toteamiseksi.
Kaikesta tuevalaitekehittelystä huolimatta "turvaton" Chevrolet myi sinä vuonna paremmin ilman mitään turvaheepeleitä. Iacocca tuohtuneena olikin lausunut,ettei turvallisus myy "Safety does not Sell",
Amerikka ei ollut vielä valmis turvalaitteisiin,

Potkuri- ja rakettiautot
-------------------------------


1959 Ford Fairlane 500 galaxie v.1958 Brysselin maailmannäyttelyn Atomium-
tekeleen edessä

Fairlane sai myös tähtitaivaallisen Galaxie-lisänimen 500-sarjan Retractable Top-malliinsa,siihen kovakattoiseen hardtop-versioon,missä katto taittui takakontiin kymmenien sähkömoottorien avulla...jos toimivat.Mallia valmistettiin vain vuosina 1957-59 reistailevien sähkömoottorien takia.Samaan aikaan samassa kokoluokassa taisteli Edsel-sarja ja kumpaistenkin mallien tuotanto jäi lyhyeksi.
Edsel vielä jatkoi vuoden 1960-mallisena,kustomoituna Ford Fairlanena
Avaruusajan ja taivaankannen muina malleina Mercuryllä myytiin v.1960 Comet- ja Meteor-.kompakteina.
Hudsonilla oli jo vuonna 1953 lyhyen lennon tehnyt Jet-mallinsa.
Oldsmobile jo 1940-luvun lopulla lanseerasi Rocket-moottoriset Dynamic-autonsa.
Cadillac oli saanut v.1948 siipensä pyrstöön P-38 Mustangista,mikä oli palvellut II maailmansodan Tyynenmeren sodassa Zero-hävittäjien tuhoajana kuuluisana hävittäjäpotkurikoneena.
Olds esitteli 60-luvun alussa tulisen Starfiren ja Jetfiren. Mercury pippuroi Comet-sarjaansa kuumalla Calientella ,puhaltamalla poskistaan Cyclonen eli pyörremyrskun. Oldsin v.1966 esittelemä etuvetoinen Toronado oli joko lipsahdus meksikolaisen toron eli härän ja tornadon (myöskin pyörremyrsky) väliltä eikä kuulema merkinnyt mitään,mutta kalskahti komealta.
Simca do Brasililla oli omasta takaa Simca Chambordin mutaationa Tufao eli taifuuni.
GMC myöhemmin nimitti nelivetomallin nimeltään Blazer eli puhuri.
Studebaker Champion ja Commander samoin Raymond Loewyn kädestä saivat potkurinokat.
Lyhyeksi elänyt Tucker v.1948 sai nenälleen potkurin sijasta keskivalonheittimen ja takamoottorikseen ilmajäähdytteisen bokserikuutoskoneen,jota oltiin käytetty helikoptereissa
Raymond Loewyn opissa (Studebaker) ollut Mr.Alex Tremulis oli piirtänyt Tuckerin,jonka keskivalo jopa kääntyi rattia vääntäessä kuin myöhemmin Citroenin DS-malleissa.Preston Tuckerin  avantdardistinen autotehtailu päättyi lyhyeen Detroitin Ison Kolmen painostuksesta.
Britanniassa taas 50-luvun vaihteessa Roverin suunnittelustudiossa riisuttiin propellinikkainen Studebaker Champion nakuksi ja uudeksi automalliksi muovailtiin kuuluisa Kyklooppi-Rover 75,jonka maskin keskellä paistoi kirkas valosilmä. Valoa yössä Britannian teillä nähtiin useinkin,autoilijoiden väistäessä penkareelle poliisi-Wolseleyden ajaessa rosmoja takaa,
Wolseleyllä oli tunnetusti valaistu nokkamerkki.

1948 Tucker-mainos


1949 Ford Custom


1950 Studebaker Champion
1950 Cyclope Eye Rover 73



Ford Custom seurasi potkurinokalla perässä ,lisäämällä v.1951 niitä kromimaskiinsa tuplaten.
V.1952 Customlinessa päädyttiin jälleen yhteen keskipotkuriin ja kahteen vilkkupotkuriin.
Avaruushenki eli hyvin etenkin GM:n malleissa 1950-loppuun saakka lisääntyvin kromikylkiraketein ja rakettimoottorien jälkipolttomaisin perävaloin.
V.1961 Cadillac lensi jo typistetyin pyrstöin.
Chryslerin,Desoton,Dodgen ja Plymouthin siivet katkesivat vasta 1962. Plymouthin siivet v.1960 muistuttivat jo hain selkäeviä.
Desoton lento katkesi v.1961 lopullisesti,vaikka siipivälissä löytyi runsaasti jalkamittaa.
Ihmettelen vieläkin miksei silloisissa siipiautoissa kersakiltu siipiväleillä akselivälien sijasta.
Omaksi erikoisuudekseen voidaan laskea 1950-luvun alkupuolen Hudsoneja,joidenka Hornet- ja Wasp-pörriäismallit eivät koskaan saaneet siipiä selkäänsä. Studebaker osti kituvan Hudsonin sekä Packardin,jotka yhdessä kuolinkamppailussaan veivät Studebakerin ennenaikaiseen hautaan v.1966. Hudsonin Nash-malleja ilkuttiin Hasheiksi.
Hash englanninkielessä on eräänlainen vihanneslihamureke.
Jopa Austinin neloskoneista Nash Metropolitan-mallia sai Hudson-merkkisenä.

1960.Nash Metropolitan brittiläisessä katukuvassa
Juhart 2010


Dodge kyllä oli kyhännyt vielä v.1962 Dart-malleihinsa anteeksipyytävästi omituiset suppuunvedetyt siiventyngät,kun Cape Canaveralissa tähtäiltiin kantoraketin nokkaa kuuta kohti.
Seitsemän veljeksen Eskon uhoileva jo 1800-luvulla lausuma..."Jos pyllyyni saisin pitkän pyrstön!" oli toteutunut sata vuotta myöhemmin automuodissa ja rakettiteknologiassa.
Moon-merkkistä autoa myytiin 20-luvulla ja vasta 1960-lopulla NASA keksi ensimmäisen oman kuuautonsa..
Taivashenkistä Star-autoa myös valmistettiin 20-luvulla Durantin tehtailla. Sitä myytiin myös Iso-Britanniaan Rugby-merkkisenä,koska briteillä oli oma Star-autonsa.

1962 Dodge Dartin perävalot


Turistimallit
--------------
Touring-nimike on ollut kauan käytössä ja 60-luvulla komisteltiin autojen peräpeilejä T- ja TS-logoilla (Touring ja Touring Sport).Jopa kotikaupunkini kaduilla näkyi vanna-Taunuksen TS-versioita. Opel silloin oli vielä käyttänyt vaatimattomasti kullattua L-logoa (Luxus) vuodesta 1957 asti paremmissa Kapitän- ja Rekord-malleissaan.
Jopa piskuisella Lloyd Alexanderilla oli TS-mallinsa.Saman valmistajan Borgward,etenkin Isabella kantoi vielä maskissaan salmiakkimerkkiä,mitä saksalaiset kutsuvat Rhombus-nimellä.
Merkki muistuttaa vinokaidetta,timanttia ja pelikortin ruurtua.
Borgward ainoana automerkkinä Mercedesin kanssa käytti naisnimeä mallistossaan.
Ainoastaan veneitä ja laivoja ollaan kastettu naisten nimillä. Miehet kyllä ovat antaneet naismaisia lempinimiä autoilleen,joku jopa Eleanorin..ei kylläkään Franklin Delano Roosevelt Fordeilleen.
Rooseveltilla oli laivaston varaministerinä I maailmansodan aikana suhde sihteerinsä Miss Mercerin kanssa.
Mercer-merkki taas tunnettiin 1910-luvulla urheilullisena Roundabout-poikamiesavoautona.
1957 Opel Kapitän L

Amerikkalaiset oliva prameilevampia 50-luvun kulta-ajalla nimetessään automalleihinsa eksoottisia turistikohteita. Niillä,joilla ei ollut varaa ensimmäisen luokan hyttilippuun United States-loistoristeilijään merimatkalle Euroopan pääkaupunkeihin tai visiittiä Kaliforniaan TWA:n nelimoottorisella Super Consellation potkurikoneella,voivat käydä ostamassa lähimmältä autodiileriltä vaikka Chevroletin uuden Bel Airin.
Chevrolet toi mallistoonsa v.1953 Bel Airin,oman HT-mallinsa,mikä kerskui kromeillaan vaatimattomimpien 150- ja 210-sarjojen yläpuolella.
Bel Airin ja sen Biscayne-halpamallin (Biskaja) lisäksi muutkin autonvalmistajat keksivät eksoottisia paikannimiä kovassa kilpavarustelussa. Mercuryllä oli Monterey,Montclair sekä Parklane, Buickilla Riviera,Hudsonilla Hollywood ja Packardilla Caribbean.
Chrysler taas piti itärannikon maisemista New Yorkerilla ja Newportilla ja kuten aiemmin mainitsin Nashillä oli Metropolitan ja Kaiserilla Manhattan. Pontiac taas kilpaili Bonnevillen suola-aavikolla ja Kanadassa Laurentian.joenpenkereillä (Lawrence englanniksi),
Itselläni oli 70-luvulla 1961-mallinen tolppa-Laurentian,joka tekniikaltaan oli täysin Chevrolet kuutoskoneineen.Lisäksi Pontiacilla oli halpamallina Catalina ja kanadalainen luksusmalli Parisienne.
Laurentian vastasi amerikkalaista Star Chief-mallia ainoastaan koriltaan ja varusteiltaan.

1961 Pontiac Laurentian

Rootesin Hillman Minx sai Californian.-hardtopin ja Austin Atlantin toiselle puolelle myyntiin tarkoitetun Atlantic-avoauton,joista kumpikin nimistään huolimatta myivät huonosti Amerikan mantereella.
Suomessa myytiin samoihin aikoihin Atlanta-kahvikermaa.
1970-luvulla Vauxhall Viva valmisti Firenzeä ja 10 vuotta aiemmin Renault Floridea
1960-luvulla Dodge sai maisemamallinsa Senecan,Phoenixin ja Monacon. Ford taas 70-luvulla esitteli Torinon,jonkalaista Clint Eastwood suojeli kiväärein pihallaan Grand Torino-filmissään. Oranssista ja valkovauhtiraitaistaTorinoa kiidättivät etsiväpari Starsky ja Hutchkie TV-sarjoissa.
David Soul sarjan kuuluisampana etsivänä asuu nykyisin Lontoossa ja puuhailee Havannassa "Papa" Ernest Hemingwayn v.1955-mallisen avomallisen Chrysler New Yorkerin entisöimistä.
Hemingwayllä oli yhteensä 6 autoa asustaessaan Havannaan rakennetulla Finca Viga-tilallaan vuosina 1939-1960,kun vain kerkisi dequira-paukuiltaan El Floridita-lähikapakasta rattiin. Kerrotaan,että Papa pystyi juomaan pöydän alle parhaimmankin juopon. Hemingway oli joutunut elonsa aikana moniin auto-onnettomuuksiin,vaikka ajokokemusta hänellä oli jo Ranskasta I maailmansodan ajoilta ambulanssikuskina.
Havannassa hän enimmäkseen kalastelikin El Pilar-kalastusveneellään miekkakaloja ja.kerrotaan,että El Pilarin Santiago-kippari oli ollut esikuvana hänen Vanhus ja meri-kirjalleen kalastajasta,joka sai koukkuunsa jättimiekkaklan,jonka kuitenkin hait söivät.
En kuitenkaan usko,että v.1965 AMC:n uusi Rambler Marlin oli saanut nimensä Papan jättimiekkakalasta. Chevrolet Corvette lisäksi valmisti Mako Shark-mallia muutaman vuoden Marlinin (miekkakala) tappajana.
Corvette kyllä käytti lisäksi Sting Ray-nimeä (myrkkyrausku) ja Opel Mantaa rauskusarjoissa-
Plymouth taasen tuli kuuluisaksi akavaariotakalasisella Barracudalla..
Jos vielä mainitaan merielävistä,niin 1940-luvun Packardia kutsuttiin Pregnant Whaleksi eli raskaana olevaksi valaaksi

Hemingwayn 1953 Plymouth Cranbrook-avoauto

Hemingwayn 1955 Chrysler New Yorker Convertible nykytilassaan.
Loppukaneettina turistiautolistaan voin lisätä Saudi Arabiassa omistamani v.1974 ja 1977 Cadillac Eldoradot. Kolmantena jenkkiautonani Riyadhissa oli lisäksi 1978-mallinen ja Targa-kattoinen Dodge Magnum XE.Magnum voi viitata isoon shampanjapulloon ,isoon paukkurautaan taikka Tom Selleckin Havaijilla filmattuun Magnum-televisiosarjaan. Targa taasen vinkkaa Grand Prix-kilparadoille.
Eldorado taas on Teksasin ja koko Yhdysvaltojen sekä Meksikon rajajoki.
GM:llä oli lisäksi Buick Park Avenue,Chevroletillä Chevelle Malibu.
Dodgen muita maisemamalleja olivat Aspen ja Saratoga.
Silti yksikään amerikkalainen autonvalmistaja ei ole äkännyt keksiä kaikessa eksoottisuudessaan Las Vegas-mallia.Kuuluisan Frank Sinatran Ratpackin kullakin jäsenellä.Dean Martinilla.Sammy Davis Juniorilla,Peter Lawfordilla ja Joey Bishopilla oli erikoisvarustetut Lincoln Continentalit.

Kilparatamallit
---------------------


1932 Bentley pit-stop
Juhart 2002

Pontiac Bonnevillen lisäksi Chryslerillä oli Sebring-malli ja Studebakerilla Lark Daytona-hardtop.
Kilparadat ovat aina vauhdittaneet urheilullista autonostajakuntaa.Olihan Ranskan Simcalla Monthlery-mallinsa ja itäsaksalaisilla 50-luvun alussa Sachsenring-edustusauto,joka kylläkin kärsi laatuheikkoudesta.
1960-luku toikin mukanaan GT-autot (Granturismo).
Dagenhamin Ford esitteli 1965 Cortina GT:n ja vuotta aiemmin Pontiacilta syntyi GTO sekä myöhemmin Grand Prix.
GTO:ta ennen v.1962 Pontiac valmisti Tempestistä Le Mans-avoauton. GTO oli sanahirviö omasta takaa ja sen piti merkitä sanayhdistelmää Gran Turismo Omologato (engl.Homologated Gran Turismo)
Sanahirviö merkitsee sertifioitua tuotantoautoa kilpailukäyttöön.
Jo paljon aikaisemmin 1920-30-luvulla Bentleyn ahdinauto oli saanut nimensä Brookland-ajoradasta.
Nyky-Bentleyllä on samanniminen Brookland- loistomallinsa.
Saksan Opel tarjosi Monzaa,Maseratillä oli Indy (Indianapolis 500).
Dodge Chargerilla myös oli Daytona-mallinsa ja Ford Torinolla Talledega-kruiseri.
Monte Carlo löytyy sekä Chevroletin että Saabin talleista,Porschella oli Panamerica ja Alfa Romeolla aikoinaan Tipo33 Targa Florio.(Lincolnillakin oli Panamerica-kilpailun voittomalli)
Muistaakseni 1940-50-luvulla kuuluisa kilpa-ajaja Giuseppe Farina pääsi pokaaleille ei ehkä Targa Floriossa,vaan muilla eurooppalaisilla Gran Prix-radoilla,kuten Belgiassa Tazio Nuvolarin kakkosajajana.
Giuseppe oli sattumoisin Pinin Farinan veljenpoika.

Giuseppe Farina
Juhart 2003

Farinasta muistetaan nykyään vain BMC:n Farina-mallit eli ne brittiläistetyt Peugeotit.
Britti-Healey risti urheiluvaununsa kotimaisen Silverstonen kilpa-radan mukaan. Brooklandsin rata oli jo nurmettunut II maailmansotaan mennessä.
Suomalaisessa kotikutoisessa kilparatahengessä ei koskaan ristitty kotona kustomoituja kilpa-autoja muiksi kuin Specialeiksi. Miltä olisivat kalskahtaneet sellaiset mallinimet kuin  Geitel Djurgården ,Ebb GP,Chrysler SPJ,Lincoln Cooper,C-O Bremer Monaco,Kaykay F1 (Keke Rosbergin mukaan) tai Simca 1000 Lakes?
Cooperit olivat kovia sanoja 50-60-lukujen vaihteen kilpa-radoilla.
Vuoden 1957 heinäkuussa kesämökillä lukiessani mahallani räsymaton päällä Uudesta Suomesta uuden isotakaikkunaisen Volkswagenin esittelystä,suihkuttelin verannalla nilkkoja pureville hyttysille Cooperin kärpäspommia.Valitettavasti itikat olivat myrkylle immuuneja.
Cooper oli silloin muotisanana Eläintarhassa ja jopa meidän maitotalomme navetassa,
Nykyään itä-Lontoon Custom Housen asunnossani suihkuttelen Raidia. itikoiden päälle.
Ford Customilla on ollut 62 vuoden automatka Custom Houseen.


Monaco 1960.
Curt Lincoln ja Carl-Otto Bremer
Juhart 2011

Keke Rosberg
Juhart 2012