sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Olli Oravan evakkosodat.Legioonalainen Alois Schulz.

Pommern 1892
 1.Schulz: saks.
Statusnimi kylän päällikölle.
Yhdyssansa keskisaks. Shultheise.
Termin alkuperäinen merkitys: mies,joka kerää maksuja kartanon omistajalle.
2. juutal. askenaasialainen:
Alkuperäien käyttöönotto epävarma.
Nimi otettu ehkä käyttöön rabbille,juutalaisyhteiskunnan päämiehelle.
Variaatioita: Schultz,Schulz,Schulte(i)ss,Scholz,Scholtis.
(Dictionary of Surnames. Hanks and Hodges 1998)



Aloisin poikavuodet
-------------------------
Alois Schulz oli syntynyt vuonna 1930 pieneen Johensaattenin kylään aivan Saksan rajan tuntumassa Puolan puolella. Kylä oli saksankielinen nimeltään sekä puolelta asukkaistaan. Kylän kohdalla Puolan Pomerania eli Pommern oli tehnyt pullistuman Saksan mahan sisään ikään kuin haluamalla kurottua Berliiniä kohti.
Pikkupoikana Alois eli normaalia polvihousuisen saksalaispojan elämää käymällä saksalaista koulua, leikeissä kylän raiteilla ja uinneissa läheisessä järvessä.Puolankielisten poikien kanssa hänellä ei koskaan ollut pienintäkään kahinaa, Kylän puolalaiset pojathan osasivat saksaa yhtä hyvin kuin Pommerin puolaansa.
Aloisin isä oli kaivostyöläinen Krakovan lähellä sijaitsevassa hiilikaivoksessa,josta hän kävi kerran kuukaudessa kotona Pommernissa.
Krakovahan sijaitsee kaukana etelässä Vistula-joen haaran varrella.
Schulzit olivat syvästi roomalaiskatolisia,ainakin äiti,joka kävi joka lauantaivesperissä töiden jälkeen sekä sunnuntaiaamumessussa.
Kylän keskustaahan hallitsi tietysti kirkko.
Myöhemmin elämässään Aloisille oli jäänyt hyvin hämärä ja etäinen kuva isästään.
Äiti työskenteli karjakkona läheisellä maatilalla ja kotona heitä piti yksi lehmä maidossa sekä tusina kanoja munissa.

Syyskuun 1. ja 2. päivä 1939 muutti Schulzin perheen elämän täydellisesti.
Isä oltiin kutsuttu Pomorzin armeijan jalkaväkeen Saksan IV armeijakunnan hyökätessä Pommernin lohkolla kaakkois-Puolaan.
Saksalaiset Blitz Kriegissään marssivat panssareidensa johtamana myös Johensaattenin kylän läpi suuntanaan Vistula-joki sekä Varsova,jolloin kylä jäi pysyvästi saksalaisten haltuun.
Schulzien onneksi kylän saksalaiset jättivät Sturm-joukkojen vainoilta rauhaan,mutta kaikki kylän puolalaiset pantiin marssimaan lähimmälle rautatieasemalle ja sieltä härkävaunuissa tuntemattomaan itäiseen päämäärään.
Kylän saksalaisia perheitä samoin kehoitettiin muuttamaan Vaterlandin puolelle itä-Pommerniin.
Moni saksalaisperhe muutti,mutta Aloisin äiti halusi puolalaissaksalaisena pysyä kotikunnillaan.
Aivan sodan alussa syyskuun 2. päivänä 1939 Aloisin isä hävisi rintamalle, ilmeisesti jouduttuaan saksalaisten sotavangiksi.
Saksan lähdettyä hyökkäämään Venäjälle hänelle annettiin vaihtoehtona joko lähteä pakkotyöleirille tai tulla pakkovärvätyksi Saksan armeijan jalkaväkeen.
Isä päätti liittyä Saksan armeijaan.
             
Hitler jugend-juliste
Äiti jo pelkäsi isän kaatuneen jonnekin Ukraina steppeille tai Stalingradin taisteluissa,koskei kotiin  ollut tullut mitään viestiä rintamalta.Jo vuoden kuluttua isän lähdöstä äiti oli aloittanut hiljaisen surutyönsä.
Vuonna 1942 Alois määrättiin koulun saksalaisen rehtorin käskystä liittymään Hitler jugendiin,oppilaiden alettua lukemaan uutta pakollista oppimäärää arjalaisesta rotuopista.
Siilitukkainen ja rillipäinen rehtori Krause oli heti saksalaisten marssittua kylään pukeutunut Abwehrin luutnantin univormuun ja Aloisin sekä muiden luokkakaverien mielestä tämä muistutti paljolti Herr Himmleriltä.

III valtakunnan tuho  ja aatetoverien harhat
--------------------------------------------------------------
               
Generaloberst Erhard Raus
Himmler oli aloittanut saksalaistamiskampanjansa juuri Puolan Pommernista,jonka sotilasjohto sijaitsi Danzigissa
Itse Herr Himmlerkään ei ollut "puhdas" sisäsaksalainen,vaan itäpreussilainen ja siitä syystä hänessä piili ikuinen Hitlerin pelko.
Hitlerkään itse ei ollut syntyjään saksalainen,vaan itävaltalainen.
Himmler tuli näkemään,miten oman 6. panssaridivisioonan komentajalle itävältalaiselle Generaloberst  Erhard Rausille kävisi sodan lopussa helmikuussa 1945,jolloin Hitler erotti Leningradin,Moskovan,Stalingradin,Krakovan, Kurskin ja Ranskan rintamilla komentaneen itävaltalaiskenraalin tehtävistään. Hitler oli siirtänyt Rausin sitä ennen XI SS Panzer-divisioonan komentajaksi Pommernin rintamalle,venäläisten ylitettyä Saksan rajan.
Syynä Rausin syrjäyttämiseen oli kuulema ollut Hitlerin harhaluulo siitä,että tämän aksentti kuulosti itäpreussilaiselta,jolloin kenraalin piti olla pesunkestävä "junkkeri".
Lisäksi Hitler epäili Himmlerin ulkomaalaisia kontakteja,koska tammikuun 18. päivä tämä oli ollut ruotsalaisen konsuli ja kreivi Bernadotten haastattelemana.
Himmler oli ollut peloissaan eniten siitä että Martin Bormann Hitlerin ainoana neuvonantajana ei pitänyt siitä,että hänkin oli lisäksi yrittänyt neuvoa valtakunnankansleria.
Bormann tiesi,mitä tehdä Himmlerille.
Näyttö Bormannin ilkeistä voimista oli tullut julki tapauksesta läheltä Himmlerin kotikuntaa.
Eräs Himmlerin vanhemmista SS-kavereista Arthur Greiser,joka oli palvellut natsijohtajana Danzigin vapaassa kaupungissa sekä uuden Warthegaun provinssin kuvernöörinä,piti päämajaansa uuden maakunnan pääkaupungissa Posenissa (Potsdam).
1939 Greiser Posenissa
Tammikuun 20. päivänä 1945 Greiser oli saanut siellä Bormannilta sähkeen,missä käskettiin häntä evakuoimaan kaikki kaikki alueen saksalaissiviilit Saksaan.
Lisäksi hänen piti ilmoittautua Berliinissä uusiin tehtäviin. Saavuttuaan Frankfurt am Oderiin Greiser tajusi Bormannin vetäneen häntä huulesta,koska Hitler oli aiemmin painottanut sitä,että Posenista täytyy pitää kiinni kaikin kustannuksin,kun nyt vanha verikoira Göbbels puoluepomojen kanssa olivat vaatimassa Greiserin verta pelkurina sekä karkurina.
Enin,mitä Himmler pystyi auttamaan Greiseria oli vetäytyminen Karlsbadiin.
Hitler oli keskeyttänyt Bormannin Greiserin vastaisen prosessin,mutta nyt maaliskuun alussa 1945 Greiser ilmestyikin Himmlerin päämajaan,
Hän vaati saada Bormannia haastetuksi väärennetystä sähkeestä.
Himmler oli nyt todella peloissaan siitä,että vaati välittömästi asian ottamista pöydälle.
Seurauksena Greiser vetäytyi Baijerin Alpeille,missä hän myöhemmin tuli antautumaan amerikkalaisille.
Greiser Danzigin senaatin presidenttinä tuomittiin kuolemaan sotarikollisena v.1947 yhdessä Posnanin sotatuomioistuimessa.
Ennen hirttämistään häntä kuljetettiin näytteillä paraatissa entisen palatsinsa edessä ja ympäri kaupunkia kuin häkkieläintä.
Pomeranian eli Pommernin ja Greiserin hallintosektorille kuului myös Bergen-Belsenin tuhoamisleiri,missä tuhottiin 50.000 Reichin vihollista sekä arjalaisille alarotuista.

Lopun alkua tai uuden alun loppua?
-------------------------------------------------
1944 Puolalaisia vapaustaistelijoita
Elokuussa 1944 Puna-armeijan kärkijoukkojen astuttua Varsovan esikaupunkialueille aloitettiin kirjoittamaan uutta sivua Puolan historian tulevalle venäläishallinnolle.
Venäläiset väittivät kivenkovaan Varsovan vapaustaistelijoiden olleen vain rikollisia vallantavoittelijoita.
Kremilissä ollaan pitkään väitelty siitä olivatko nämä patriootteja,jotka olivat jääneet Natsi-Saksan ja kommunismin väliseen valtataisteluloukkuun.
Totuus oli,että nämä taistelivat pelkästään vapaan Puolan puolesta.
Taisteluiden vaimennettua "vapaat varsovalaiset" arvostelivat katkerina sekä vanhoja että uusia vapauttajiaan seuraavasti:

Karkea totuus on se,että meitä on kohdeltu pahemmin kuin jonain Hitlerin satelliittivaltiona.
Pahemmin kuin Italiaa,Romaniaa ja Suomea.
Saakoon oikeudenmukainen Jumala antaa tuomionsa sille kauhealle epäoikeudenmukaisuudelle,mistä Puolan kansa on kärsinyt!

Johensaattenin kylässä Schulzitkin seurasivat voimattomina,kun kylän roomalaiskatolisesta kirkosta tehtiin venäläisten joukkojen kasarmi.
Venäläisiä sotilaita kävin vähän väliä poikkeamassa Shulzien kotona pyytämässä ruokaa,maitoa ja munia,joita äiti joutui antamaan vaatimattomista tarpeista.
Moni  venäläissotilas myös nälkäisin silmin ja puutteisin alavartaloin oli valmiina pyytämään muitakin palveluksia kiväärinpiipun tähtäimellä.
Yhtenä pilvisenä yönä helmikuussa 1945 äiti ja Alois ylittivät Saksan rajan.


13-vuotias Hiler-poika
amerikkalaisten sotavankina
1945
Elettyään useilla pakolaisleireillä Schulzit asettuivat Kölniin Belgian rajan tuntumaan v.1947.
Pakolaisina heitä oltiin saksalaissotilasviranomaisten kuulusteluissa sukunimen puolesta pidetty arjalaisina.
Aloiskin oltiin kutsuttu silloin 1945 15.vuotiaana poikana Hitlerin viimeiseen Hitler jugend-hätäarmeijaan Rein-joen puolustukseen, tuhansien koulupoikien kaaduttua Vaterlandin puolesta.
Alois oli yksi onnekkaista sodasta selviytyneistä nuorista miehistä.
Hän oli silloin Kölniin muutettuaan v.1947 17-vuotias vaaleatukkainen saksalainen nuorimies,varreltaan lyhyehkö 165-senttinen,mutta lihaksikas,oltuaan Johensaattenin Hitler jugendin painimestari.
Teollisuuden alkaessa hiljalleen nousta amerikkalaisten ja brittien valvonnassa Alois pääsi oppipojaksi erääseen kölniläiseen tehtaaseen,stuttgartilaisen Mercedes-Benz AG:n alihankkijalle,mikä valmisti moottoritiivisteitä elpyvälle autoteollisuudelle.

1949 Mercedes-Benz 1970S Polizei Mannschaftswagen
V.1949 Alois alkoi stanssaamaan sylinterikannen tiivisteitä Mercedes-Benz 170-malleihin.
Kaksi vuotta stanssin ääressä Aloisia alkoivat vaivaamaan levottomat jalat.
Hän kertoi äidilleen lähtevänsä Stuttgartiin Mercedes-Benzin tehtaille paremmille ansioille.
Äiti oli mennyt uusiin naimisiin Kölnissä paikallisen teurastajan kanssa ja olivat aikeissa muuttaa uuden miehen sukulaisiin Chicagoon,missä tarvittiin ammattiteurastajia amerikkalaisessa nousukaudessa.
Äiti oli saanut viestin,että isä olikin elossa,mutta joutunut Stalingradin motissa kranaattishokista loppuiäkseen mielisairaalaan lusikalla syötettäväksi ja ennen aikojaan vanhentuneeksi vaariksi,joka ei edes kuvista tunnistanut omaisiaan.

 jatkuu...Aavikolta Hanoihin