lauantai 26. marraskuuta 2011

Kunnon mies.Sampsan baari.



Sampsa
Juhart 2010










Volkkarin kääntyessä pikitien yli vasemmalle ,baarin pihalta puski haalistuneenvihreä Zetor-traktori valtatielle kovalla päkätyksellä.
Traktorin savinen eturengas oli iskeä kansurin etulokasuojaan uhkarohkeassa käännöksessä.
Kuljettajan pukilla istui lippalakki syvällä korvilla sänkileukainen isäntä ja takana puisessa istumalaatikossa könötti apupaskasäkin päällä kirkkohuivipäinen emäntä täyteen pakattu kauppakassi sylissään.
Paavo-isä huusi ikkunasta isännälle:
--Voissitä hiukka kattoo ensteks päätiäll tollai rattoril rynnies,ett meillon tääll etuajo-oikeus!
Isäntä traktorinpukilta laukaisi takaisin leuka virneessä:
--Niin mie sitä hiukan aattelinniin,mutta kahtoin,että herralla taitaa tuollasella kiireellä ollakin ite yliajo-oikeus!
Paavo-isä ei jaksanut jäädä kuuntelemaan eikä rähjäämään enempää liikennesäännöistä itsepäisen karjalaisukon kanssa,vaan karautti kuplansa yhdellä hyppäyksellä baarin Teboil-mittarikentän soralle parkkiin.
Porukan kuoriuduttua kuolavolkkarin sisästä ulos perheen lapset alkoivat jo kinumaan:
--Maa haluun Hartwallin punast Jahvaa...!
Kerttu kitisi.
--Jammää Hartwallin kellast Jahvaa..!
Pekka inisi.
--Ventakkas nyte eres pikkase ett päästtää paarii sisäl!
Äiti rauhoitteli lapsia,jotka olivat jo repimässä baarin ovea auki rappusilla.
Muori köpitteli perässä kepillään piharoskia törkkien ja muristen nuorison siivottomuudesta:
--Tairetaa elää maailmanlopun aikkoi,kun maalkkaan ei enää siivot taloje erustoi!
--Ei meirän nuartten aikkan tollast uskallettu tehrä,ett karamellipaperei noi viskat pakall!
Isä rauhoitteli muoria sanomalla:
--Älssää ny muari priisku tollai..kyl Sampsa pihas siivoo kun aikkaa riittää ja ei sun aikanas karamellei saanu eres papereihi rullattun ku sokurinki sai puarist toppan...
--Köpitellää nyte kiltist vaa sissään!
Muori vänkäsi vielä takaisin:
--Ei meirän aikkan....
Isä:
--Sossoo...mees nyjjo erell!
 
 Eläkemaiturit
Juhart
2004

 Zetor 25
Juhart 2004
Baarin kyljessä avoimista korjaamovajan ovista samalla astui päivänvaloon iskokoinen punakka ja verkkoaluspaitainen miehenköriläs,joka pyyhki mustia kouriaan trasselituppoon..
Korjaamon takapihalla oli maatumassa vanhoja kuorma-auton raatoja,ilmeisesti eläkeikään päässeitä maitoautoja.
Iso miehenkuva vyöryi sukattomissa puolikengän risoissa Paavoa kohti suu levällään.
Miehen pussihousun lahjesuiden kuminauhat roikkuivat kengän linttakoroilla kuin ehtoopuolella elähtäneen lännensankarin kannustimet.
--No mitässe Paavo-poek näill kulmill on erehtyny?
Mies kysyi isältä.
--Asjast toisseen,kussää siin automyynni traktorasentajan seisos meirän pihal...niin mää olin tilannu kaupunkist teilt tohon akronnoomin majuriin uure nokkaketjun...mut Laineen onnikan aamuvuaros ei tulnu mittää lähetyst...
--Ollaaks siel Foortin varaosapualel jo lomil vai ovakkos ne korkannee ensmäse vaakunapotun lomiens kunniaks!?
Paavo vastasi takaisin vähän hermostuneena,koska kahvinjano kutkutti jo kurkussa:
--Nosse kuules Sampsa on kyl ensmäne lomapäivä meilkkin,mutt kyl siel varaosapualel on Linkreeni Jore tuuramas koko kesäloman...
--Venttaas kummää pääse paariin,niimmää prinkautan sil paarin puhelimest..ja iha varman se nokkaketju tulee pualpäivä jälkkeses bussis...ol iha hualet..

Rock-Ola Prinsess


Perheen istuuduttua baarin nurkkapöytään värivalojaan vilkuttavan Rock-Ola-konegrammarin viereen,isä kävi ensitöikseen tiskiltä soittamassa Automyyntiin.
Sampsa,joka oli mennyt keittiöön sai isältä viestin kovalla karjaisulla:
--Kuules Setä-Samuli siäl köksän pualell....sun kettinkis tuleva seuraavas pussiss!
Sampsa huusi keittiöstä takaisin:
--Yessöör ja polta Boston.....ja kiitti vaa vitust...mää vähä viruttele kourian tääl raana all ja tulen pian praattama sun kans maailman asjoist niinkus paremmas erustuskunnos!
Las Vegas flipperi

Keittiöstä  ensimmäisenä keinui korkokengissä tummakutrinen ja muodokas rouva pöydän ääreen.
Paavo tunsi tämän Sampsan vaimoksi.
--Päivää----saaraksme teitilt kolme kuppii kaffet,viis possumunkkii ja kaks jaffaa...yks punane ja yks kellane------kiitti!!?
Isä tilasi silmiensä porautuessa rouvan avonaisen kaula-aukon tummiin munkkeihin,joita rouva ei edes peitellyt kultarannekkeisella kädellään.
--Kiitti siul komia priha tilauksest...ja miun nimen on sitte Jaana,ettei tarvii teititellä!
Rouva vastasi keinumalla tiskin taakse ylikorostetusti lantioitaan keinutamalla.
Baarin ikkunan vastaisella seinällä kilisteli Las Vegas-flipperikone dingdongeja.
Kaksi nuorta nahkarotsista dongarikundia vaihteli vuoroja kuulan hakkaamisessa pienellä väkivallalla,että kone heilui jaloillaan,kunnes se tilttasi muristen vilkuttelemalla kaikkia tauluvalojaan.
Sampsan rouvan huudettua kimeällä falsetolla koneen rikkomisesta ja korvauksista,pojat siirtyivät seinälle pelaamaan 20-pennin pajatsoa.

musta pajatso
Keittiön puolelta Sampsan Jaana-rouva potkaisi korkokengän kärjellä oven auki pitämällä runsasta ahteriaan stopparina tarjoiluprikan tuonnissa baarin puolelle.
Äiti oli vauva sylissä katselemassa minkälaisia kappaleita löytyisi konegrammarista,kolikon kilahtaessa sisään.
Toosasta alkoi kuulumaan melankoolista Olavi Virran Puukko-Mackietä,äidin tanssittaessa pikkuvauvaa sylissään muutamalla kierrähdyksellä pöytien välissä.
Mari-muorista kappale ei oikein sovinnut pikkuvauvan tuutulausuksi :
--Onssiin oikke äit,joka tanssaa lastas unee keklun heilutuksel....!
--Pohjanmaall muutes kehtolauluks häjyk kuttusiva puukkoo!
--Mää ole senverra taikuskone,ettei tollasest aanaa mittä hyvää..se on totta visst!
--Enkmää yhttä olsis hämmästynny,ett se Hultjokin pian ilmestys näil kulmil!



                                    Puukko-Mackie.Olavi Virta
Jaana-rouva pisti tilauksen pöydälle tarjottimelta jokaisen nenän alle.
--Tuliks teill kermaa kans?
Rouva kysäisi Paavo-isältä  isojen ryntäänpäiden hipoessa perheenpään ajamattomia poskia.,että hamekretonki tarttui sänkeen kiinni.
Paavo lehahti naamaltaan tulipunaiseksi.
 Jaana-rouva kierrähti muutaman tanssiaskeleen levyn soidessa ja lausui:
--Ai kun on uppee suvipäivä ja miun oikeen tullee miel tanssata tällasel ilmal pelkäst kauneuven ilost!
--Se niin pannee oikeen syvämen juurest kaikki kuumat tunteet rinnast ulos!

--Mitässää Paavo oles pläsiltäs noin punane?
--Äiti kysäsi nauraen grammarin viereltä.
--Ens kerra elämässän mää näjen sunt oikke punastuva,kun Kitulan Sofia Loreeni koski tisseilläs sua poskkee!
Jaanakin yhtyi heleällä kikatuksellaan nauruun pyytämällä Paavoa tanssimaan, vetämällä tätä kädestä korkkimatolle.
Paavo pisti hanttiin sivulleen häpeässään vilkuillen,vetäessään kätensä äkisti kuin sähköiskusta pois Jaanan lakkakynsistä.
Nytkään hän ei hermostuksissaan tiennyt,mitä käsillään piti tehdä ja nakkasi havaijinpatataskusta nortin suuhun.
Löydettyään teryleenihousujensa taskusta tikkuaskin ja vasta ensisavujen perästä ja tuolilla taakseen rehvakkaasti nojaten hän uskalsi itsetunnon palatessa nikotiinin vaikutuksesta vastata:
--Emmää nyt kehrannu lähtte parketil ihka vesiselvän!
--Parin jallupaukun peräst mää kyl tanssaan ku valenttiino tukka takan ja elämä eres!
Jaana naurunkikatustaansa hilliten vastasi:
--Miul tais se kiusamiel panna silittämmään noin komian miehen sänkiposkee...
--Jos siul oli ajurinvormu niskassas,komee koppalakki tummil laineillas ja lakerjatsarit jaloissas,mie veisin pakol siut liukuun poskitangoo parketil..
--Sie muistutat miust yht Linkreenin Kostii Viitasaarelt..
--Se ol kyl kaale,mut yht kommee kun siekin..

 Viitasaaren mustalaisia
Pekka-poika viimeisiä jaffatippoja pillillä imiessään laukaisi suupielestään:
--Ehttool järven rannal moni tanko tunkee yäs!
Paavo-isä tiuskasi pojalle äkkiä:
--Sult ei sit kukkan ol kysyny miälipirettäs...et pir leukas kiine..alaikkäne viäl ja soittaa poskeas ku kipsan jawakuntit!
Jaana-rouva oli keräämässä kahvikuppeja ja limsapulloja pöydältä Lindroosin perheen lopeteltua kahvittelujaan.Keittiöön mennessään kuppien kilinässä hän napsautti baarin hyllyltä ularadion päälle
Radiosta kuului kreivi Creutzin ääni:
--...Kuuskajaskari nolla....ja sitten poliisitiedoitus....
--Eilen illalla Turun keskusvankilasta on karannut vaarallinen kuritushuonevanki Raine Reinold Voitto,ikä 49-vuotta.
--Hän on pukeutunut vanginvaatteisiin,mutta oletetaan hänen vaihtaneen ne siviiliasuun.
--Erikoistuntomerkkinä Voitolla on harmaa siilitukka sekä sangattomat silmälasit..
--Yleisölle varoitukseksi...karkuri on erittäin vaarallinen...
--Hänen kanssaan on karannut kaksi muuta kuritushuonevankia veljekset Markku ja Mauri Grönqvist, iältään 26- ja 27-vuotiaita.
--Karkurikolmikko ilmeisesti ajaa anastetulla Packard-merkkisellä hautausautolla,rekisterinumero TA-313.....
--Karkureiden Turun rikospoliisin tiedotteen mukaan epäillään olevan suuntaamassa Turusta itäänpäin.....
--Ja sitten tiedotus merenkulkijoille......
--Ja lopuksi tiedotus kapteeni Luodolle!
--Ottakaa yhteyttä Loviisan satamakonttoriin!
--Teitä odottaa rahtilaiva S/S Perseus......
Radio hiljeni Jaana-rouvan sulkiessa takaisin keittiöön mennessään sen virtanupista,jolloin ularadion vihreä kykloopin pyöreä virtasilmä hiljaa sammui lasin takana.

Sampsa astui kyökinovesta baarin puolelle svarfega-pesuvoiteisia sormiaan ristissä puhdistamalla,mikä Pekka-pojasta kuulosti kymmenen katin silakkaruokailusta litkunnallaan .
--Älkkääs peljästykö!
--Sanosse Kiesuski opetuslapsilles!
Sampsa rauhoitteli mökillemenijöille radiotiedoituksesta.
--Mullon tual tallis Perliinin Puikin takapenkil hirvikivääri iha sen varalt,josse Hultjo sattus pistämmä nokkas mun plaanil...
--Mää ampusisi sent iha epäröimät paikkasas et paska vaa roiskkuu!
--Sellast paskka ei pose korjat eik sellasse fiiraavaa nuppii saa eres varaossii!
--Lopettaa sellane piräs ku poikjalkase ravioriin!
--Mittä käyttö sellasel ei ol!

Isä maksoi Jaanalle laskun sanomalla:
--Eimaar....kyl meirän täyttyy lähtte matkkan et keritäs sin mökil,kussiäl olsis nii pal puuhha,kute rekolin perkkamist ja sauna lämmittämist!
--Tere vaa Sampsa ja Jaana-frouva siäl tiskin takan...ja pirässää Sampsa sitä vintoskaas framil ihan varmuure varall!



                                   Opel Kapitän.Berliinin Buick

jatkuu...

perjantai 25. marraskuuta 2011

Kunnon mies.Suaven tasavallan valtatiellä.Suomikirja

KDF-Wagen 1938
Rinkeli-ikkunainen ja kahvipavun ruskea kansanauto kääntyi  Kirkkokadun kulmalta pikkukaupungin itäiselle pääväylälle oranssisen semafoorivilkun osoittamaan suuntaan.
Kello oli puolen yhdeksän korvilla aamulla katuliikenteen ollessa vielä vähäistä,mitä nyt joku pyöräilijä sotki fillarillaan konttoriin taikka puodin tiskin taakse. Kastun leipomon sammaleenvihreä Thames-pakettivaunu  liikenteen toisena moottoriajoneuvona oli suuntaamassa pullajakeluun itäkaupungin osuuskaupan Muurlan tullin haaraliikkeeseen.
Kaupunki nukkui vielä lomakrapulaansa kesäkuun 1. päivänä,jolloin koko Suomen tasavalta oli sulkenut kaikki verstaansa,pajansa ja tehtaansa...
Suomi oli nyt virallisesti kiinni.
Pikkukirkon tapulissa soivat kuolinkellot verkkaaseen tahtiin,ikäänkuin suntiokin oli torkkumassa soittoköysien päässä.

Kirkkokadun kulma 10 vuotta aiemmin
 ruuhka-aikaan 1950.
Juhart 2011.
Perheen lapset seurasivat sivuikkunoista auton kattotelineen ja lomakuorman piirtämää ja liikkuvaa varjoa kadunvarren puutalojen seiniltä.
--Kattokaas....meirän piilin varjo tosa kalastajatorpan seinäl näyttä ihan Ranskan residentin Tekoolin rofiililt ja toi meirä volkkarin paavinnenä näyttää sen isolt klyyvarilt...!
Pekka huudahti innoissaan.
(Selvennyksenä ulkopaikkakuntalaisille: Tekooli on De Gaulle ja Kalastajatorppa oli Helsingintiellä Nummelan talo,missä sijaitsi kalakauppiaiden suosima Nummelan baari.Paavin nenä taas oli kansurin rekisterivalon suoja.)

Paavin nenä

Kalastajatorppa
Perheen äiti istui etupenkillä sylissään kymmenkuukautinen Petri-poikavauva,joka tuijotti imettäjänsä olan yli silmät pyöreinä ja suu virneessä takamatkustajia,äidin taputellessa ihmisalun selkää röyhtäykseen aamuisesta mannapuuroannoksesta.
Takapenkillä muori torkkui aamulääkkeistään kissankori neppikenkiensä juuressa nahistelevien lasten keskellä.
Vauvan suusta kuuluikin pian röyhtäys,mannapuuromössön ruiskahtaessa selkänojan yli Kertun vekkihameelle.
--Äitee...toi vauva ykäs mun syliin..jasse haisee ällölt...!
--Onks kellään vessapapruu,etmää voisis pyyhkii !?
Kerttu kiljui.
--Tosson sul kualalappu ja pyyhi sill..äläkä vingu!
Äiti huudahti taakseen katsomatta ,heittäessään kuolalapun olkansa yli.
Tyttö pyyhki lapulla osan mannarämmäleistä sylistään, alkamalla itse yökkäilemään ja kiljumaan:
--Emmää kest tällast oksennust ja mua huippaa ihan pääst täst yrjön hajust...!
--Eikse voitas pysähtty johkiin paariin,mink vessas mää voisin pestä hameen...eiks me voitas..!?

Paavo-isä ravisteli päätään ratin takaa hirnumalla,että aataminomena pullisti kaularuodossa kuin kyykäärmeellä,joka oli juuri nielaissut hiiren..
--Sää Kerttu kyl saas kesttää sen haju ja ventat pualise tunttii, kun käyrään Kitulan paaris aamukaffell...
Yhdellä kädellä ohjatessaan isä kaiveli vapaalla kädellä havaijipaidan rintataskusta tupakkaa norttiaskista.
Hän sytytti automiehen taidolla bensasytkärillä norttinsa keskelle suuta,että pitkät lieskat olivat polttaa kulmakarvat.
Muutama kulmakarvan pää oli ilotulituksesta sulanut mustiksi nuppineulan päiksi,joita isä yritti kosketella sormenpäillään palovahinkojen suuruudesta.
Isä kirosi perkeleitä viskaamalla palavan sytyttimen ikkunasta ulos maantielle.

--Aissää meinaas viäl lisäks sytyttää ojanpekkapalonki kun ensteks poltis pläsis?
--Tull ainaski kerral trimmattuu noi sun tuulenpesäs ottalt!
--Onssiin oikke meill vappapalokuntalaine..tai oikkeest palokuntalaine vappaall!
--Eksää vois eres hetkeekään olla röökäämät autos!?
Äiti nalkutti.
--Eksää ajatel eres,ett meillon vauva fölis ja me tukehruttaa toho savuun!
Isä ikkunasta savukekättään ulos roikottamalla vastasi:
--Mullon autos melkke koko seinä auki ja kaikk savut karkkava pellol!
--Munku piräs saara käsillen jottan tekemist ajaessan,kummää oles tottunu sompaamaan päivisin niinkus ammatiksen Automyynnin Freitteripakuu ympärs maakunttaa Foortin traktoriasentajan!

 Fordson Thames Freighter 1960
--Meirän Automyynni tirikka on niin pihi,ettei antanu luppaa asenttaa autoon eres autorarioo,ett olis jottan kuunneltavaa ja käsil jotta muutaki tekemist kun röökäämist...onkse sit mun vikan!?
--Olis olnu sen ulararion kans ainaski asemie räpläämist mun näpeil!

--Mikäs tää lunttilappu sitton,mikä putos sun rinttaskust lattiall?
Äiti kysäisi heiluttamalla ruutupaperin palasta isän nenän edessä.
--Siin lukkee 39.435!
--Onkse joku sun salanen puhelinummero?
--Eisse ainaskan voi olla sun hatunkoko kussun pääs on 62-nummeroinen..ja tässon jottain desimaaleikin!
Isä nappasi lapun äidin sormista ja tyrkkäsi sen takaisin rintataskuunsa.
--No ..täyttyks mun tehrä sull iha rautlankast malli?
--Se on toi auton matkamittarin lukema ja mää piirsin sen lapul,ett tiäretään paljonks tulee kilomeetterei matkalt..ja mää lasken paljonks meirä volkkari kuluttaa saral kilsal...
--Tohon mittarilukuun sais lisätä ykkösen etteen,kosk kello on on menny ympärs ainaskin yhren kerran..
--Joku autotrokari on sähköporal kiertänyt satatonnii veks..
Isä lisäsi.
-Äiti pani väliin:
--Miksää laskes pensankulutust sarall kilomeetteril,kummeil ei varman tul erestakasess ajos kun vajaat kuuskyt kilsaa?
--Onksul jottai muit ajoi tiarosas?
Isä puoliräkäisellä äänellä kähäisi:
--Ei naisill voi mittää yksinkertast asjaa selittää,kun niire ajatuksek kulkeva kun mannen laulu mutkil ja viäl väristyksen kera...

Kansurin kojelauta
--Must kyl tunttuu,ett sun näpeilläs on olnu jottain muut tekemist,kun sätkän kavelui rinttaskustas!
Äiti tiuskasi.
--Meirän naapurin Pirjo ol nähny sunt kaupunkil firman pakettiauton kans liukumas ja teirän konttoriflikan Marjatan viäres...ett melkke olkapäät yhress...
--Jassää uskos naapurin ämmii?!
Isä tuohtui.
--Mää kyl ainaski kerra viikos jourun johtajan käskyst ajamaa sen haarakonttorskan...meinaan Marjatan kans säästöpankkiin tilittämmää viikon kassaa..
--Emmää uskaltais siihe sormillan kajota..eik kukkan muukaan korjaamolt,kussen sulhanen..se Helsinkintien Esson rasvar..mikässe nimi nyt olikaan...Koskisen Pate... on nii perkalan pillukare!
Takapenkiltä Pekka-poika hoilasi käsi suun edessä muhvina...."Punerttaa housut Marjatan..kun verta niillä ois---Eikka Krööni..."
Isä läimäytti selkänojan yli luunapin pojan otsaan karjaisemalla:
--Ja nyssää kossi pistäs turpas rullall..asja on loppuunkäsitelty!
Volkkari teki isän teosta äkkikaarroksen keskiviivan yli ,Paavon oikaistessa molemmin käsin auton takaisin oikealle kaistalle.
Isä.äiti,Pekka ja Kerttu istuivat kasvot kalpeina melkein ojaan ajosta.
Vauva rypelteli äidin sylissä sylkikuplia leukalapulleen matkiessaan auton pärinää ...

Autoon laskeutui hiljaisuus ja ainoa ääni,mitä autosta kuului,oli kansurin pakoputken pirinä kallioleikkauksen seiniltä.
Ajettiin uutta valtatie ykköstä itäänpäin.
Pikatie halkoi pengermillään kermakahvin värisiä ja mutapohjaisia järvenkuvia ja koivurannoilta pilkotti kesämökkien verantoja.
Ylempänä rinteistä puiden lomasta pystyi erottamaan seesteisessä aamussa jopa tervapahvikattoisten ulkohuussien sydänkuvioiset ovetkin.
Kaikkialla vallitsi suviaamuinen rauha,aivan kuin enteillen eteerisyydessään tulevasta myrskystä.
Joku aamuvirkku uistelija kiskoi rantakaislikosta ruuhen pohjalla takakenossa seisten ahvenatomiviehettä ulpukanlehdistä.
Äiti,muori sekä vauva torkkuivat aamusiestaansaan.

Kerttu katseli ohiviliseviä tienvarsimainoksia puhelintolpista,maitolaitureista,latojen seinistä sekä maalaispuotien ovista.
Tämä tavasi AAA-kahveja,Hyvon yllä Hyvon olla-julisteita,Majesteetti- ja Kultanauha-margariineja,Atlanta-kermoja sekä erikoisia Amarantti-hius-ja käsivoiteita.

--Äitee...äiteee..
Tyttö tivasi nukkuvalta äidiltä.
--Mikäs sellane Suave oikken on,kun niire mainoksii on melkken joka puarin ovess..kaupunkis melkken joka kemikalion ja kampaamo-parturiliikkeen akkunaskin..?
Äiti silmät ummessa tytön toistavista kyselyistä kyllästyneenä vastasi:
--Se on kuules Suaven tasavallan juliste...äläkäs enää häiritte mua!
--Mikäs sellane Suaven tasavalta sitten on?
Tyttö ihmetteli.
--No..melkken samallaine kun Suamen tasavalta,missme asutaan...
Äiti vastasi kiusaantuneena.
--Ollaaksme sit kaikki suavelaissii ja suamalaissii yhtaikkaan?
Tyttö inisi.
--Joo...josse sull soppi..niin voiraan olla..ja kuule ann mun nukkuu eres yhren piänen silmäntäyrellisen,kummää ole kello viirelt aamul noussu pakkaamaan meirän matkakamppeit..!
--Kukka ei ol mua jelppiny..ja toi isäski vaan ol kiärrelly koko aamun keittiön matul ympärste klupi suus hermon siint,kun Salpa hävis TeePeeÄssäll kolmenolla..
--Pensaa se kyll kävi ostamas tankillisen Turuntiän Teboilist...siin kaikki!

 Teboil Turuntiellä
Juhart 2010
--Toi äitee taittaa vaan kiusata sunt.
Pekka pani väliin.
--Ei semmost Suaven tasavaltta missän ol olemass...
Kerttu penäsi vastaan:
--Mutkun äitee sanos!
Pekka muutti puheenaihetta tietäessään Kertun itsepäisyyden ja osoitti etusormellaan ikkunasta pilvitaivaalle:
--He arvataas noit pilvenlonkeroit,milt ne näyttää!
--Niisson mitä eriskummallisimppii muatoi!
Kerttu huudahti yhtä cumuluspilveä sormellaan osoittamalla:
--Hei ..toi näyttää ihan nutipäält kantturalt!
Pekka kinasi:
--Eisse mikkään nutipää ole..sää tarttes kuule vaffat rillit nokalles...sää ole sokkia kun lepakko..mun rillie läpi se näyttää ayshirelehmält,jollon oikken pitkät ja käyrät sarvet!
Kerttu inttämisen sijasta nipisti kynsillään velipoikaansa niskanahasta,Pekan kolhaistessa polvillaan isän istuimen selkänojaan,jolloin kansuri alkoi viiraamaan taas keskiviivan yli vastaantulevaa liikennettä kohti.
Isä kirosi:
--Mitäs saatanaa te kakarat siäl takapenkil kuhises ja mun selkkään sattus perkalast!?
--Orottakaas kummää ota kiine tukast kumppaaki!
Isä kerkisi nipin napin väistämään keltaisen TVH:n Vanaja-kuorma-auton kivitalon korkuista nokkaa takaisin oikealle kaistalle, oikeanpuolisen ovenkahvan maitolaituria niistäen repäistessä mukaansa vanhan juhannustanssimainoksen.
Lopulta saatuaan oikaistua kansurin kaistalle isä antoi kummallekin sisarukselle selkänojan yli käsi taakse kurottautuneena lisää luunappeja otsille...katse kiinni tuulilasissa.
--Kyllon toivoton pesue!
Isä manasi heittämällä havaijinpaidan rintataskusta uuden nortin huuleen.
Käsillään rintataskujaan kopistellen ja hansikaslokeroita sokkona kaivellen hän ei löytänyt sytytintä eikä varatikkuaskiakaan...pistämällä lopulta savukkeen korvansa taakse.

Auto oli nousemassa mäkeä ylös Kitulan taajamaan.
--Käyrääs kuulkkaa ensteks kaffel toss Sampsan paaris!
Isä huusi tahallaan matkaseurueen herätykseksi.
Muorikin heräsi takapenkiltä kysymään?
--Ollaksme jo Kiikalas?
Äitikin heräsi unikakkaa pikkurillin punalakkakynnellä silmäkulmasta raapien :
--Joo..kylmul kuppi vaffaa kaffet kelppa hyvinkin..ja lapses saava jaffaa!

jatkuu.."Sampsan baari"





torstai 24. marraskuuta 2011

Kunnon mies.Suomikirja

Kunnon mies
Juhart 1996
"Kiitokset Ukko Nooalle ja Flannery O'Connorille1"

Kirjoituksen aiheena on tapaus Kiikalasta heinäkuun 1. päivänä 1960,jolloin Olli Oravakin oli valmistautumassa kesälomilleen savilaaksokaupungin omakotialueella.
Tapauksen kokivat Oravien tonttinaapurit,Lindroosit Kärkänkadulta.


MATKAAN
-----------------------

Isä Lindroos luki selkä kyyryssä keittiönpöydän ääressä Turun Sanomien urheilusivuja. Niskaansa hän oli vetäissyt lomapaidakseen lyhythihaisen havaijipaidan,minkä miehustassa nuokkuivat kookospalmut Tyynenmeren rannassa ja selässä värikkäät papukaijat tuijottelivat toisiaan keltaisin silmin tropiikin yössä.
Perheen poika 11-vuotias Pekka,rillipäinen jenkkitukka,makasi vatsallaan räsymatolla puuhellan kuumavesikraanan vieressä lukemassa uutta Aku Ankkaa.
Hänen vieressään myös mahallaan matolla pikkusisko,8-vuotias Kerttu luki nenä lehdessä kiinni Nakke Nakuttajaa.Tyttö muistutti kasvoiltaan viattomalta Shirley Templeä,mutta luonteesta löytyi sööttisyyden kuoren alta aimo annos tulenkatkuista uhmamieltä.
Pekka vilkuili sarjislehden katselusta välistä isäänsä tirskumalla pikkusiskolleen jotain isän uudesta havaijinpaidasta...
--Mitässää Pekka oikkeen siin matull hirnuskelelt?
--Onkse Aku jo vihroinkin nainus sen Iineksen?
Pekka pyyhiskeli paidanhihaansa leualleen tirskuilusta lentäneitä sylkikuplia ja vastasi:
--Ei se Aku mittää naimissi ol menny...se ikusest vaan friaa Iinest...
--Mää vaa kattelin sun pairan kookospalmui,jokka muistuttava kummast paviaanin pallei..

Martta-muori yskäisi kiikkustuolista poikansa ja pojanpoikansa keskustelusta:
--Kyl tes sitte ossaas olla kummii,kun yks lukke urheilusivui onks kaupunki potkupalloseura taas uuren kerra hävinny teepeässäl..ja toine tenttaa sarjakuvist kapitalistije ropakanttaa josttan vesilintumaalimast!


Akun futismatsi
--Hävyttömmii ja irstai ankoi poik vaa tiirailee...jasse ankkapariskunt om mun muistakssen ilman pöksyi friiaillee ja käynne reffeil melkke kolkyt vuat siäl Ankkalinnas!
Pekka pani väliin:
--Oleppas sää muari kovin valistunu sarjakuvist?
--Taittaa muari lukkee sarjiksii salaa piplian tai Tiaronantajan välis!?
---Vilkases vaa Sarjakuvalehtte,miss Teräsmies pittä iha ilma mittän häppijää punassii hyvoneit siniste rikoires pääll!
--Ei tääll kaupunkis kukkaa uskaltais semmotti kartsal kulkke ilman,ett piipaa-auto veis jalat oikkosenas  Märynumme kankkaall parantolaa..
--Teräsmiähe likkakaver Lois Lane senttää sääryllisest pittää pikkupöksyjäs vekkihamees all..


 Sarjakuvalehti No. 16 1951
Mummo muutti nopeasti puheenaihetta:
--Eiks kukkaa lue enää uutissii?
--Salonsanomie sisäsivull ol tänää uutine,ettse meirän kaupunkin suurin konna Hultjo...se Voiton Raine ol karannu Kakolast eile yäll ja kahren muun linnakuntin kanss...
-- On kumma kyll kun kaks Rainee täst pukkukaupunkist saavap palstatilaa tässä kunnanvaivase...?
--Se Voiton Raine ol jo pikkupojast asti tehny konnuuksias...
-- Se alotti polvipöksysen piänill ilkeyksill kute polkupyärän kummije tyhjentämisill ja tänäpänä se melkke viiskymppisen isttu linnas harmaalettisen parist tapost...tai oikkeest istus,kun nyte näkkyy olevas vapaal jalal..
--Se toine Raine taas o jatkuval vappaakävelyl..tai oikkees vappaapyäräilemäs....tualt Helisnummelt..ja polkke fillarillas kun hullu sellast vauhtti pakkoon,ettei poliisijen mustamaijaka saa kiine yht hulluu....
--Yleisöö se kerää  ympärilles kauppatoril enämpi kun brankkarin syksyse letkuharjotukset ja markkinoill viaraileva Sariolan Tivoli!
--Mut se Voiton koko poiksakki tualt Muurlan tullist on ainaski kerran istunu linnas,eik niire ruakakunnas  tartte kerrallas laskkee kun yhre poja farin ja kaffelit ruokpöyräll,kun muut laskkee tiilinpäit Kakolas..
--Niiren nuarin poik Rauliki isttuu Russarö linnakkee arestikopis paraikkaa tutkintovankeuress yhre luutnanti taponyrityksest..
--Niin jaa...melkkes unohrin,ett Raine ol varastanu Turun Linnankarult ruumisauton pakopiilikses..etteisse ol oikkeesta vappal jalal,vaan vappail firestoneill....
--Mullon sellane huano tunto syrämenaluksess,ettse Hultjo on menos sin Kiikalaan päite,misse kasvos isomamman ja isopapan luan,kun omil vanhuksillas ol yht vaikket vahttii viit konnanalkku nurkis kuin kapallist russakoit...
--Voiton toiseks vanhin poik Reino taas ol maaliman kömpelöin murtovaras...
--Se on jääny usiiast kiine osuuskaupan murroist,kusse ain leimaa rikospaikan omall verelläs..
--Sekku ol nii huano käsistäs lyäressäs kaupan takaove klasin pirstaks pajamoskall,ett rantteet aukes...ja vasara tippus liikkeen pualel..
--Poliisikamarilt Etsivä-Arska tiäs heti ajaa Muurlan tullii hakema Reinon putkaan suaran ruakpöyräst...
--Reiska käre oliva sellasis sireharsotupois,ett tuskin pystys luskall paneman papusoppaa suuhusas...

--Mut sill Rainel kuulema mukkaan on pisara mannenvert suanisas..
--Nuarempan sill ol jo ihan pikimust tukka,kun taas muil veljill ol sellaset valkoset hampputukat kun Jukola veljeksil..
--Rainen mustat silmäkki porasiva katteltavan lävitte sellasel omalaatusell palol,kummuut poja kattelivat sellasel harmaansinisen hailakkaammil silmil kun kualleil lahnoil torill Karjalan Kalan tiskin kalalaatikos ....
--Ja jokasel ol pikkuse karsatusvikkaaki...
--Naisek kyl tykkäsiväs mustist silmist enämpi!


                       Mustat silmät--Dark Eyes. Brita Koivunen 1960

Paavo-isä rauhoitteli Mari-muoria:
--Turha sun on muari peljätä...kylne poliisip pian tommose konnaköörin kiinne saa!
--Mää olen kyl valmiin lähtemmä sin Kiikalan mökil!
--Kaisse äitee on jo lastannu volkkarin?
Samassa äiti astuikin kyökinovesta sisään kämmenellään otsaltaan liimautuneita hiussuortuvia pyyhkien.
Hän pudisteli vielä tomuja laivastonsinisistä nilkkahousuistaan ja valkoisen ja pienikauluksisen paidan rinnuksilta,sivauttamalla irronneen hiuskiehkuran vihreän otsapannan alle.
Äidin otsapannan ylöstöröttövät solmunpäät Pekasta näyttivät pahonvoivan vemmelsäären korvilta ja poika muisti,että televisiossa I Love Lucy-sarjan Lucille Ballilla oli ihkasamanlainen otsapanta..
Paavo-isä äitiä sivusilmällään lehden takaa katsellessaan tykkäsi,että Hellu eli Helena löysissä housuissaan näytti Katherine Hepburnilta,vaikka navan alta solmittu valkoinen paita oli lainattu Doris Dayn kuvasta suoraan Elokuva-Aitasta.   


                                 I Love Lucy shown alku

Itse Paavo-isä ei pitänyt Hellun huomautuksista olevansa Spencer Tracyn viskinpolttama suomalainen kopio aamuisessa parransängessään,vaikka ohimohiukset olivat alkaneet harmaantua ja pääkalotista oli paistamassa. sisäkumi. 
Syvät poskijuonteensa hän oli perinyt kannaksen taisteluhaudoista ja se hiusten lähtö johtui viiden vuoden kypäräpakosta. 
Täisaunaankin päästiin kerran kuukaudessa.

--Minkä takii meirän ain pitää vääntää sin kesämökil?
Pekka vänkäsi matolta.
--Eiksme voitas tehrä kun muukkiin ja ajaa vaikk Hankon Silversandil ja panna sin Soputeltta pystyyn..
--Siell olis jätskikipsat ja ravintolakki iha viäres,ettei äiteen tarttis köksätä eres nuatioll,joss me saatais syärä kärventynei hampparmakkaroi tikun nokast naama mustan...
--Isä vastasi tuohtuneena:
--No..kun meill ei ol varaa semmossee luksuksee..ja mitä me tehrään jollai ruattinkiälisil rannoil ,kummeist kukka ei eres ossa praatat hurrie kiält!
Äiti tuli nahistelevien miesten väliin sanomaan:
--Rauhoittukkas nyten ihmmees ja alkkakas jo siit  koko kööri ahtauttuman folkkariin!
--Auto on pakattu kattotelineell asti isän fillarii myäte!

Muorikin nousi kiikkustuolista keppiinsä nojaten suoristamaan tummansinisen pyhäkolttunsa helmoja,mistä vilkkui vaaleita pieniä pallokuvioita kuin öisestä räntäsateesta.
Muorin boksatut varsikengät kiilsivät peileinä ja harmaan siveyden sipulin päällä tönötti hiusneulalla kiinnitettynä keikarimaisesti kallellaan keltainen olkihattu.
Muori nosti kiikkustuolin vierestä rottinkikorin,mikä sähisi äkäisesti kuin kuuma saunankiuas.
Muorin mustavernissattun kepin kumipään hakatessa korin kylkeen,sähinä hiljeni.
Kerttu kysäisi muorilta viekkaana:
--Miksun muari pitää raijata tota kollikissaas mökil?
--Eiksun olis ollu pare jäärä kottiin kuuntelemaa rariost lauvantain toivotui..jassää saisis olla kerrankin kuninkattaren toin meirän yänkuninkattaren kans?!
--Yänkunikatart ei tarttis eres kastella kusse on kaktus!
--Toi sun kollis kussee ihan takuulla autos ja se haissee ammonjakilt... jassää kamffertipoilt...Jäääk!

--Piräppäs sää flikka lärviäs vähän piänemmäl, taissaat mun kepist!
Muori uhkaili paiskatessaan keittiönoven auki keppinsä käyrällä,jolloin keittiön komeron lasiset säilöntäpurkit kilisivät hyllyillä.
..Nonnooo..muari..otetaas iiisit ja suariudutta nyten matkal!
Isä tyynnytteli muoria hellästi olkaan taputtamalla. 


 Yönkuningatar

jatkuu...

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Olli Oravan evakkosodat 1939-60. Penan pirtuperintö.

Pirturatsia metsätiellä
Juhart 2003
Ollin aloitettua alakoulunsa kauppalan Tehdaskadun koulussa tammikuussa 1940,Pena oli pyyteettä tullut hänen puolustajakseen.Luokkakaverien vastaanotto ei tapahtunut sydämellisissä merkeissä outoa "miuku-mauku-kieltä" puhuvalle karjalaispojalle.Jotkut luokan pojat olivat vinoilleet Ollin murteen kuulostavan Mikki-hiiren avunpyynnöiltä merihädässä.
Penalla oli jo nuoresta iästään huolimatta paljon  katupoikakokemusta,mikä oli opettanut kasvavaa pioneeripoikaa itsepuolustukseen kauppalan jengisodissa.
Penakin oli orpopoika.
Pentti Uolevi Tenkanen oli asunut kasvuvuotensa isovanhempiensa hotteissa Salonjoen yläjuoksun kosken yhdellä korkealla rantatörmällä tönöttävässä mökissä.
Koulussa häntä haukuttiin kolmen akan Penaksi,joka oli kasvoiltaan punakka,varreltaan tanakka ja luonteeltaan hanakka.
Punakka hän oli aina ollut poskiltaan,mutta ilmeisesti hänen edesmenneiden vanhempiensa ja isovanhempiensa kuuluisalla punataustallakin oli ollut värivalintansa nimikkeessä.
Tanakka hän oli ollut lapsesta asti varreltaan ja tunnettiin ikuisesta ruokahalusta sekä isompana lisäksi sammumattomasta janostaan.
Hän jopa oli kehunutkin ryyppäämiskyvyistään,että ainoat geenit ,mitä hän oli isältään perinyt,olivat sammumaton jano sekä ikuinen vapaudenkaipuu...
Hanakka hän oli ollut nuoresta asti tappelemaan ja varttuneempana täysin esteettömän hanakka naisten perään.
Omista vanhemmistaan hän ei muista mitään, oltuaan niiden kuollessa neljän kuukauden ikäinen.
Isovanhemmiltaan hän oli saanut jotain tietoa niistä ja oikeastaan hän oli ylpeäkin vanhempiensa punataustasta sekä salakuljettajamaineesta.
Hänen Paavo-isänsä oli palvellut kieltolain aikoina autonkuljettajana paikallisen lyhyttavaraliikkeen johtajalle Jännärin Kalle Vihtorille.
Kalle Vihtori piti nopeista autoista ja pikaveneistä.

1926 Buick Phaeton

Tallissa hänellä oli iso 8-sylinterinen Buick-feetoni ja jokirannassa kaijaan sidottuna mahonkinen kabiinivene Moto III. Kumpaakin ajoneuvoa käytettiin johtajan salakuljetusfirabeliajoissa liikkeen- ja kirjanpidon ulkopuolella ,jolloin Paavo Tenkanen sai palvella Buickin ohjastajana sekä Moto III kipparina.
Lisätieneksiksi Paavo Tenkanen vielä iltaisin käytti Kalle Vihtorin vuonna 1926 perustaman elokuvateatteri-Salaman filmiprojektoria.
Kauppalan eräs veneveistämö oli valmistanut yhteensä kolme eri Moto-nimistä mahonkikabiinivenettä,Moto I ,Moto II ja Moto III.
Moto II omisti hammaslääkäri Eklund-Äyhö ja Moto I eräs toinen liikkeeharjoittaja.
Useat kauppalan liikkeenharjoittajat rikastuivat pirtukaupalla , pääsemällä laajentamaan yrityksiään lisätonttien ostoilla.
Paavon isäntä Kalle Vihtori oli ostanut kokonaisen korttelin.
.

Vallesmanni ja takavarikoitu pirtutorpedo sekä pikavene sillankorvassa
 Kauppalan vallesmanni samoin käänsi selkänsä pirtukaupalle ja harvoin ajoi Harley-Davidsonillaan sokeritehtaan laiturille käryttämään pirtutorpeedojen onkimisia pikaveneiden perästä.
Piikkimatoilla tämä kyllä pysäytteli maanteillä ulkopaikkakuntalaisia pirtutrokareita,jotka eivät olleet maksaneet suojelurahaa taikka tarjonneet osaa lastista poliisien virkistyskomitealle.
Poliisikamarin edessä pirturatsioiden jälkeen näkyi olevan iltaisin parkissa kauppalan porhojen autoja.Vallesmanni tarjoili silloin ilmaisia Varsovan laulu-ryyppyjä takavarikointivarastostaan.
Moto III olikin jokirannan nopein vene,koska kauppias oli asentanut siihen Joensuun kartanon kreivin romuttaman Hispano-Suiza-avoauton V-12-moottorin.

 Salon Eläintori 1949 halkovarastoin.
Vasemmassa reunassa  ravintola Rauhalan kulmakoivun takana vanha poliisikamari.

Se päihitti vallesmannin sisälaitamoottoriveneen ja rannikkovartioston paatit.
Pentin äiti eli Paavon vaimo Senni oli monasti mukana navigoijana sekä kiikaritähystäjänä pirtunhakumatkoilla Itämeren saaristosta.
Virolaista pirtua sai myös suoraan reilingiltä Kokkilan salmesta,minne virolaiset sekä puolalaiset puutavararahtilaivat tulivat lastaamaan Vartsalan sahalta lautatavaraa.

                                Vanha salakuljettaja Laitinen. Juha "Watt" Vainio

Yhdellä tällaisella pirtunhakukeikalla Paavo sekä Senni hukkuivat ajettuaan Kokkilan lossin vaijereihin keskiyöllä vuoden 1933 syksyllä. Kieltolaki oltiin jo kumottu,mutta pirtubisnes näytti kannattavan kalliiden valtion alkoholimonopolituotteiden takia.
ALKO:n kallein myyty tuote systembolagetin tiskeillä oli ironisesti Monopoli-konjakki,mitä kauppalan porhot ryypiskelivät hotellin kabinetissa.
Kallein saatavilla konjakki oli Salignac Gognac,mikä kankeissa kabinettisuissa vääntyi "saliknakoknak'iksi".
Niinhän se myös myöhäisissä iltapalavereissa Konginkangas väärinpäin lausuttuna oli SAGNAKNIGNOK.....
Pirtulekkeri

Naaraamisista huolimatta hukkuneiden ruumiita ei löydetty Kokkilan salmesta,vaan merivirtojen viemänä Mathildedalin salmesta.
Pentti oli syntynyt toukokuussa 1933.
Pena täten joutui isovanhempiensa hoitoon Kalle Vihtorin annettua näille pienen summan korvausrahaa kuolemantapauksesta "työaikana".
Isopappa Petteri Tenkanen oli hangannut vastaan kauppaporhon tarjouksesta punaylpeydessään,mutta suostui ottamaan lopulta rahan vastaan pojanpojan kasvatuksen takia.
Petterihän oli tapellut juuri samanlaisia valkolahtareita vastaan kansalaissodassa.
Hänet oltiin pidätetty v.1918 toukokuussa kauppalan rautatiesillan räjäytyksen yhtenä sabotaasiteon syyllisenä.
V. 1925 hänet oltiin vapautettu Lahden punaisten vankileiriltä melkein nälkäkuoleman partaalta.
Pojanpoikaa ryhdyttiinkin kasvattamaan punauskoon isovanhempien opissa.

Salon junasillan räjäytys huhtikuussa 1918
Olli ja Pena astelivat tehdassalin ovesta kohti ruokalarakennusta.
Ruokajonossa seistessään vaneritarjotin ja ruokailukalut kädessään Olli kuunteli Penan takana radioämyrista Olavi Virran Hopeinen kuu-kappaletta hyräillen taustakuoron italialaisia toisintoja...guarda la luna...guarda la mare....
Hän mietti seuraavaa päivää,heinäkuun ensimmäistä,jolloin kesäloma alkaisi.
Pena käänsi juuri singleerattuaan siilitukkapäätään ja sanoi olkansa yli Ollille:
--Oleksää muutes Ola kuulnu,ett sun kaimallas Viran Olal on allas Ford Fairlane,mink se osti New Yorkist vuaren 1957 kesän ja ihan suoraa Ford-liikkee akkunast?
--Nysse käyttää sitä keikkapiilinäs jassen hanskalokeros on ain valmiin kaks pottuu koskenkorvaa,ettei ajos nukahtais rattiin.
--Emmie oo mittään kuullut!
Olli vastasi takaisin.
--Siul taitaa olla jo lomaviinat salkussas,kun noin Laulavan Lihapullan kossut on mielessäs.
Pena vaneritarjotinta tiskille asettaessa vastasi:
--Joo..vissiin onki..ja huamen tämä poik suunnistaa lahnaskorallas Vuahensaart kohre..enk tule viikkoon näyttämään klyyvarian kauppalas...ett fyy fittan hela veckan!
--Mullo kiesi jo pakattun ja Alkon lastin lisäks takapakkaris on veskallinen Tähkän ruisleippää ja Helsinkin sinist kärvennettäväks prasul.
--Sellane olisse poikmiähen viikon rantamenyy!
Kuvvaa viäl sais naist!?
Olli kysäisi härnäten:
--Mie kun luulin sun kerran sanoneen,ettei poikamies vaimoo tarvihe?
Pena vastasi:
--Emmää olnu funtsinukkaa mittän jatkotilaust..
--Irtonumeroi ne Rautkirjan kipsalki myy Jalluin ja Kallein..

Olavi Virta lauluautoineen Salon torinvarressa
Kuvakollaasi
Juhart 2010
Pena tilasi ruokalan blondilta Hellevi-kassaneidiltä:
--Anssää Hellevi kuule mul nakit muusil ja...samal taval kussää tarjosis Rantala Reiskal Mosse takapenkil piirakkatas...oikke pihraten..
--Emmää tartte ku kaks nakkii....
--Reiska viäl tänäpänä kävelee kintu harallas ikkäskus ols pannu kailosuihket munilles...
Hellevi, sen ajan muodin mukainen blondattu jaynemansfieldkurvinen pimu, tekoripsiään väräyttämättä laukaisi takaisin:
--Sää Pentti Ualevi olessit kaupunkin rääväsuisin jätkä!
--Mitässiäl Tenkase eresmenneiren papan ja mamman mökis tänäehtton syärä?
--Ei varmankkas entise kapinakorpraali ja junasilla räjäyttäjä mökis saara eres nakei muusill...ehk hapankaalii Tiaronantajaa käärittyn punajuursallatin kans..!?
--Voi sua Ualevi...joka vaa voit kakun päält nualevi!
--Essää ol viäl kunnol naisilkka pääsny,vaik oles Suetsit ja kaik arapimaire haaremi läpi käyny..omie sanojes mukkaa..!
--Mää tarkotan..ett vaa läpijuassu!
--Mää nää jo sun varppaire asennost etsää oles viäl posliinipoik..!
--Otas toi prikkas ja painu pöyttäsäs siit vittuilemast!
--Mut tol kommial Oravan Olal mää syättäsisin muussin ja nakit oikke kaffelil suukkusas!

 Lindenin baari Horninkadulla 1959

jatkuu.."Kunnon mies"
 .
  

tiistai 22. marraskuuta 2011

Olli Oravan Evakkosodat 1939-60. 30.6.1960

Ollin Tatraplan
Juhart 2006
Olli kuuli Koulukaluston tehtaan pillin viheltävän lounastaukoa.
Hän vilkaisi rannekelloaan työtakin hihan alta sekunttiviisarin ylittäessä prikuulleen yhtätoista.
--Tarkasti se johtaja Monntag on kalibroinut tänäänkin tehtaan ajan...ihan sekunnilleen..
--Se kuulema tarkastaa kellonsa töihin tullessaan Greenwichin ajan mukaan BBC:stä konttorinsa lyhytaaltotransistoriradiostaan..
Olli mietti napsauttamalla betonipilariin asennetusta kytkimestä vannesahan virran pois päältä.
Samanaikaisesti hallin kaikkien muidenkin työstökoneiden moottorit hiljenivät,vain hihnaremmien siivapyörissä lopettaen hiljalleen lotkutustaan,huonekalunikkarien raahustellessa salin ovesta ulos aurinkoiselle tehtaan pihalle.
Ripustaessaan työtakkinsa virtakytkimen viereen iskettyyn betoninaulaan Ollille tuli rannekellonsa kalenterinäytöstä mieleen,että täsmälleen vuosi sitten kesäkuun 30. päivänä 1959 rouva Salli Paajanen oli päässyt tehtaalta eläkkeelle 65-vuotiaana.
Pulpettitehtaan toimitusjohtaja Sven Monntag oli antanut pitkäaikaiselle tehtaan siivoojalle ja leskirouvalle uskollisesta palveluksesta kultadubleisen naisten Eterna-rannekellon sekä yrityksen viirin pienellä valkoisella marmorijalustalla.
Anselmi Paajasen henki oli hiljalleen hiipunut yhä pahentuvissa yskänkohtauksissa jo Jatkosodan kesällä 1944 ja menehtynyt aivohalvaukseen kotona Majavakujan olohuoneen sohvalla Fennia-holkki suussa.
Anselmi oli lopettanut tupakoimisen vuotta aiemmin.
Holkkia "Anssu" oli silti pitänyt suupielessään imemisrefleksinsä vieroituskeinona.

Koulukalusto Oy 1946
Ensimmäisestä kasvatusisästään Ollilla oli vain miellyttäviä muistoja,mutta Salli Paajasta Olli oli yrittänyt karttaa vielä vuoden 1958 syksyyn asti ,palattuaan tehtaalle takaisin töihin YK-palveluksesta Suezilta.

Olli muisti hyvin kuin eilisen päivän erään vuoden 1941 kevättalvisen lauantai-illan saunomisen Anselmin kanssa,jolloin Olli tarjoutui setänsä kuihtuneen kropan selänpesijäksi.
Poikaa kyllä hirvitytti katsella saunan pukuhuoneen karhean pellavapyyhkeen päällä riisuutuvaa kuihtunutta miehenkuvaa,jonka kylkiluut pystyi sokeakin laskemaan sormenpäillään.
Anselmi sai riisuuntuessaankin pahoja yskänkohtauksia sylkemällä pukuhuoneen ovenraosta sulaneille ja mustuneille kinoksen rippeille vihreitä ja veripilkkuisia limaklönttejä,jotka loistivat kuunvalossa hangella fosforisina kuin inkaraunioiden epäjumalapatsaiden silmät.

Saunan lauteilla Anselmin piiskatessa koivuvastalla kumaraista ja kuhmuista selkäruotoaan ja vettä kipolla tulikuumille kiukaan kiville heitellessään,yskänkohtaukset tuntuivat laantuvan kosteudesta ja kuumuudesta..kuin helpotuksena viikkoisesta yskän piinasta sekä turhauttavasta tupauunona sohvalla päällä makaamisesta,mikä oli pesinyt märkiviä makuuahaavoja kuivuneisiin pakaroihin.
Kylpemisen jälkeen pari istuskeli puhtaissa alusvaatteissaan lämpimän pukuhuoneen penkeillä katselemassa ovenraosta tummansinistä yötaivasta,mistä Ollikin erotti saman kirkkaan Pohjantähden ,mitä hän oli ihastellut Kivennavan kotinsa savusaunan ulkoseinällä isänsä kanssa istuessaan yhtenä vuoden 1939 syyskuisena iltana.
Sinä iltana Ossian-isä oli tarjonnut Ollille huikan kylmää yhden tolpan pilsneriä,pojan oppiessa huokaamaan ihanuudesta isänsä lailla vaahtoisen ryypyn perään..
Anselmi oli kaivanut rouvansa pakkaamasta maitokaupankassista esille korkkaamattoman jaloviinapullon,naksauttamalla sen kyhmyisillä sormillaan auki.
Setä otti pitkän kulauksen lekkerin suusta ja huokasi syvään pihalle päin.
Ollista tuntui melkein kotoiselta.
Pojalle Anselmi tarjosi Salon Mallasjuomatehtaan ykköpilsneripullon,Ollin katsottua kasvaneensa yhdellä tolpalla karvan verran aikuiseksi.
Pilsneriä siemaillessaan Olli matki sedän huokauksia melkein yhtä äänekkäästi.
Anselmi tuntui tulevan yhä puheliaammaksi,vaikka ääneen oli tullut lisävivahteena pientä limaisuutta,tarinoidessaan elämästään:
--Kuules Olli....sun ikkäsenä mullei olnu aikkaa eikä varojakaan käyrä mittän koului..
--Meirä yhreksänpäises pesuees vuassara vaihttes tarvitti leippä pirtin pöyräll..
--Sää oles siin onnellises asemas kun ossaas jo kouluun mennesäs nuoren kollin lukke ja kirjottaa pukstaaveil..
--Mää pääsi vast kymmenluvul oppima aakkose kiartokoulus Isonkylä kanttorin opis melkke kolmekymppisen,jollo munt päästetti vast ripilt,kun pir mennä naimissi ton Sallin kans..piäne pako eres...
--Katkismukse ja kymmene käsky mää ossa ulkkoo viäl vaik takaperi ja ne kysymyksekki,ett.."Mitäs se on?
--Emmää mikkä kovi uskonnolline ol koskka olnu,ku köyhäs torpas oltti kasvatet enämpi sellasse tyäväje aattesse...
--Kaikki käskyi mää ole kyl nourattanu joteski,mut yht käskkyy mää ole kyl rikkonu...ettei piräs turhhaa laussu herras nimee...
--Mää alvariis kirosi pruukin johtajan sen Kalkki-Petterin nimee siit,et oli keksiny tyämiähel sellase maanpäällise valkose pulverihelveti..
--Viis vuat mää oli henkittäny sitä pulverii sissän ja sain siit kalkkikeuhko ikuseks riasaks...
--Ei sillo nuarempan tajunnu,ett joutus pakost henkittämmä sissääns myrkyllissi pölyi ja kaffetunnil jokasel jätkäl savus paperossi suupiäles tehttaa tiilikorsteeni juures..
--Me uskottiin,ett joka lauantaakiehttol saunan jälkke kun ottaa kunnollise matokuuri viinapullost,nii kaikk pöly sulaa keuhkopalkeis nesteeks ja tulee kusen ja räkän ulos huussin takasil nokkospenssaill ja ukkokoiranputkil..
--Nysse kuules Olli on liian myähäst eik se bruuki ol koskkan kellekkän maksanu korvaust tyämiäste kiruksien pilaamisest!
--Moni meist jo makkaa kalmistos nurmen all ja horsmanputki kasvva jokase persreijä lävitte...
--Ainoo hyvä pual siit kalkist on ettei ruumis pilaannu liijan noppiast eik pääs haisemaan.
--Mullon viäläkin yks kahrenkymmene kilo pussi sammutettuu kalkkii vajas ulkohuussin ja kompostikasan hajun peitämiseks...
--Loput kalkist Salli saa ripotella sen kultasel kummilusikall kukkamullan sijast mun haurallen!

--Hei Ola...lähres jo sapuskal ja mitässää oikkee funteeraass niin synkän näkösen!?
Kuului Ollin selän takaa samalla kuin koura puristi hänen olkapäätään.
--Ai Pena saateri,kun sie säikäytit miut!
Olli vastasi melkein pystyyn hypäten Tenkasen Penalle,lapsuuden kaverilleen ja Suezin toverilleen sekä tietysti työkaverilleenkin.
Kummatkin olivat palvelleet Koulukalustolla puuseppinä olympiavuodesta 1952 asti ja käyneet armeijankin yhdessä Turun Autokomppaniassa Sirkkalan kasarmilla.
Ammattikoulunkin he olivat istuneet huonekalupuuseppälinjalla yhdessä läpi.
Pena eli Pentti Tenkanen kasasi pulpetteja sekä höyläpenkkejä Ollin ollessa linjan nokkamiehenä.
Olli oli saanut ylennyksen linjapomoksi toimitusjohtaja Sonntagilta,reservin kapteenilta, YK-vääpelinä Suezilla saamansa muukalaislegioonan ansiomitalin Croix dela Guerren takia.
Kumpikaan, Olli eikä Penakaan eivät olleet muukalaislegioonalaisia,vaan Olli oli pelastanut yhden muukalaislegionalaisen hukkumasta Suezin kanavaan
.Koko juttu oli melkein nostanut poliittisen kriisin Port Saidin satamakonttorissa.
Mutta tapahtumasta tuonnempana....

Muukalaislegioonalainen
Juhart 2008

Pena oli maininnut Ollin ylennyksestä tehtaalla,että Kivennavan poika vihdoinkin oli naulaamassa itselleen punaista mattoa tehtaan toimistorakennuksen yläkertaan yhden ulkolaisen ansioristin takia.
Pena ei ollut lausunut sitä kateellisena,vaan parhaan kaverinsa puolesta.
Kasvuvuosina kauppalassa 40-luvulla Salon Moision pellolla kasvanut Pena oli ollut karjalaiselle Ollille melkein kuin privaattiturvamies.


Pirturatsia metsätiellä
Juhart 2003
Ollin aloitettua alakoulunsa kauppalan Tehdaskadun koulussa tammikuussa 1940,Pena oli pyyteettä tullut hänen puolustajakseen.Luokkakaverien vastaanotto ei tapahtunut sydämellisissä merkeissä outoa "miuku-mauku-kieltä" puhuvalle karjalaispojalle.Jotkut luokan pojat olivat vinoilleet Ollin murteen kuulostavan Mikki-hiiren avunpyynnöiltä merihädässä.
Penalla oli jo nuoresta iästään huolimatta paljon  katupoikakokemusta,mikä oli opettanut kasvavaa pioneeripoikaa itsepuolustukseen kauppalan jengisodissa.
Penakin oli orpopoika.
Pentti Uolevi Tenkanen oli asunut kasvuvuotensa isovanhempiensa hotteissa Salonjoen Moisionkosken yläjuoksun yhdellä korkealla rantatörmällä tönöttävässä mökissä.
Koulussa häntä haukuttiin kolmen akan Penaksi,joka oli kasvoiltaan punakka,varreltaan tanakka ja luonteeltaan hanakka.
Punakka hän oli aina ollut poskiltaan,mutta ilmeisesti hänen edesmenneiden vanhempiensa ja isovanhempiensa kuuluisalla punataustallakin oli ollut värivalintansa nimikkeessä.
Tanakka hän oli ollut lapsesta asti varreltaan ja tunnettiin ikuisesta ruokahalusta sekä isompana lisäksi sammumattomasta janostaan.
Hän jopa oli kehunutkin ryyppäämiskyvyistään,että ainoat geenit ,mitä hän oli isältään perinyt,olivat "sammumato jano sekä ikunen vapaurenkaipuu"...
Hanakka hän oli ollut nuoresta asti tappelemaan ja varttuneempana täysin esteettömän hanakka naisten perään.
Omista vanhemmistaan hän ei muista mitään, oltuaan niiden kuollessa neljän kuukauden ikäinen.
Isovanhemmiltaan hän oli saanut jotain tietoa niistä ja oikeastaan hän oli ylpeäkin vanhempiensa punataustasta sekä salakuljettajamaineesta.
Hänen Paavo-isänsä oli palvellut kieltolain aikoina autonkuljettajana paikallisen lyhyttavaraliikkeen johtajalle Spännärin Kalle Vihtorille.
Kalle Vihtori piti nopeista autoista ja pikaveneistä.

1926 Buick Phaeton
Tallissa hänellä oli iso 8-sylinterinen Buick-feetoni ja jokirannassa kaijaan sidottuna mahonkinen kabiinivene Moto III. Kumpaakin ajoneuvoa käytettiin johtajan salakuljetusfirabeliajoissa liikkeen- ja kirjanpidon ulkopuolella, jolloin Paavo Tenkanen sai palvella Buickin ohjastajana sekä Moto III kipparina.
Lisätieneksiksi Paavo Tenkanen vielä iltaisin käytti Kalle Vihtorin  perustaman elokuvateatterin filmiprojektoria.
Kauppalan eräs veneveistämö oli valmistanut yhteensä kolme eri Moto-nimistä mahonkikabiinivenettä,Moto I ,Moto II ja Moto III.
Moto II omisti hammaslääkäri Eklund-Äyhö ja Moto I kauppalan entinen satamakapteeni ja sahanomistaja Plankku-Laine.
Useat kauppalan liikkeenharjoittajat rikastuivat pirtukaupalla , pääsemällä laajentamaan yrityksiään lisätonttien ostoilla.
Paavon isäntä Kalle Vihtori oli ostanut kokonaisen korttelin.
.

Vallesmanni ja takavarikoitu
 pirtutorpedo
sekä pikavene sillankorvassa
 Kauppalan vallesmanni samoin käänsi selkänsä pirtukaupalle ja harvoin ajoi Harley-Davidsonillaan sokeritehtaan laiturille käryttämään pirtutorpeedojen onkimisia pikaveneiden perästä.
Piikkimatoilla tämä kyllä pysäytteli maanteillä ulkopaikkakuntalaisia pirtutrokareita,jotka eivät olleet maksaneet suojelurahaa taikka tarjonneet osaa lastista poliisien virkistyskomitealle.
Poliisikamarin edessä pirturatsioiden jälkeen näkyi olevan iltaisin parkissa kauppalan porhojen autoja.Vallesmanni tarjoili silloin ilmaisia Varsovan laulu-ryyppyjä takavarikointivarastostaan.
Moto III olikin jokirannan nopein vene,koska kauppias oli asentanut siihen Joensuun kartanon kreivin romuttaman Hispano-Suiza-avoauton V-12-moottorin.


Se päihitti vallesmannin sisälaitamoottoriveneen ja rannikkovartioston paatit.
Pentin äiti eli Paavon vaimo Senni oli monasti mukana navigoijana sekä kiikaritähystäjänä pirtunhakumatkoilla Itämeren saaristosta.
Virolaista pirtua sai myös suoraan reilingiltä Kokkilan salmesta,minne virolaiset sekä puolalaiset puutavararahtilaivat tulivat lastaamaan Vartsalan sahalta lautatavaraa.



 Yhdellä tällaisella pirtunhakukeikalla Paavo sekä Senni hukkuivat ajettuaan Kokkilan lossin vaijereihin keskiyöllä vuoden 1933 syksyllä. Kieltolaki oltiin jo kumottu,mutta pirtubisnes näytti kannattavan kalliiden valtion alkoholimonopolituotteiden takia.
ALKO:n kallein myyty tuote systembolagetin tiskeillä oli ironisesti Monopoli-konjakki,mitä kauppalan porhot ryypiskelivät hotellin kabinetissa.
Kallein saatavilla konjakki oli Salignac Gognac,mikä kankeissa kabinettisuissa vääntyi "saliknakoknak'iksi".
Niinhän se myös myöhäisissä iltapalavereissa Konginkangas väärinpäin lausuttuna oli SAGNAKNIGNOK.....
Pirtulekkeri

Naaraamisista huolimatta hukkuneiden ruumiita ei löydetty Kokkilan salmesta,vaan merivirtojen viemänä Mathildedalin salmesta.
Pentti oli syntynyt toukokuussa 1933.
Pena täten joutui isovanhempiensa hoitoon Kalle Vihtorin annettua näille pienen summan korvausrahaa kuolemantapauksesta "työaikana".
Isopappa Petteri Tenkanen oli hangannut vastaan kauppaporhon tarjouksesta punaylpeydessään,mutta suostui ottamaan lopulta rahan vastaan pojanpojan kasvatuksen takia.
Petterihän oli tapellut juuri samanlaisia valkolahtareita vastaan kansalaissodassa.
Hänet oltiin pidätetty v.1918 toukokuussa kauppalan rautatiesillan räjäytyksen yhtenä sabotaasiteon syyllisenä.
V. 1925 hänet oltiin vapautettu Lahden punaisten vankileiriltä melkein nälkäkuoleman partaalta.
Pojanpoikaa ryhdyttiinkin kasvattamaan punauskoon isovanhempien opissa.

Salon junasillan räjäytys
 huhtikuussa 1918
Olli ja Pena astelivat tehdassalin ovesta kohti ruokalarakennusta.
Ruokajonossa seistessään vaneritarjotin ja ruokailukalut kädessään Olli kuunteli Penan takana radioämyrista Olavi Virran Hopeinen kuu-kappaletta hyräillen taustakuoron italialaisia toisintoja...guarda la luna...guarda la mare....
Hän mietti seuraavaa päivää,heinäkuun ensimmäistä,jolloin kesäloma alkaisi.
Pena käänsi juuri singleerattuaan siilitukkapäätään ja sanoi olkansa yli Ollille:
--Oleksää muutes Ola kuulnu,ett sun kaimallas Viran Olal on allas Ford Fairlane,mink se osti New Yorkist vuaren 1957 kesän ja ihan suoraa Ford-liikkee akkunast?
--Nysse käyttää sitä keikkapiilinäs jassen hanskalokeros on ain valmiin kaks pottuu koskenkorvaa,ettei ajos nukahtais rattiin.
--Emmie oo mittään kuullut!
Olli vastasi takaisin.
--Siul taitaa olla jo lomaviinat salkussas,kun noin Laulavan Lihapullan kossut on mielessäs.
Pena vaneritarjotinta tiskille asettaessa vastasi:
--Joo..vissiin onki..ja huamen tämä poik suunnistaa lahnaskoral Vuahensaart kohre..enk tule viikkoon näyttämään klyyvarian kauppalas...ett fyy fittan hela veckan!
--Mullo kiesi jo pakattun ja Alkon lastin lisäks takapakkaris on veskallinen Tähkän ruisleippää ja Helsinkin sinist kärvennettäväks prasul.
--Sellane olisse poikmiähen viikon rantamenyy!
Kuvvaa viäl sais naist!?
Olli kysäisi härnäten:
--Mie kun luulin sun kerran sanoneen,ettei poikamies vaimoo tarvihe?
Pena vastasi:
--Emmää olnu funtsinukkaa mittän jatkotilaust..
--Irtonumeroi ne Rautkirjan kipsalki myy Jalluin ja Kallein..

Olavi Virta lauluautoineen
Salon torinvarressa
Kuvakollaasi
Juhart 2010
Pena tilasi ruokalan blondilta Hellevi-kassaneidiltä:
--Anssää Hellevi kuule mul nakit muusil ja...samal taval kussää tarjosis Rantala Reiskal Mosse takapenkil piirakkatas...oikke pihraten..
--Emmää tartte ku kaks nakkii....
--Reiska viäl tänäpänä kävelee kintu harallas ikkäskus ols pannu kailosuihket munilles...
Hellevi, sen ajan muodin mukainen blondattu jaynemansfieldkurvinen pimu, tekoripsiään väräyttämättä laukaisi takaisin:
--Sää Pentti Ualevi olessit kaupunkin rääväsuisin jätkä!
--Mitässiäl Tenkase eresmenneiren papan ja mamman mökis tänäehtton syärä?
--Ei varmankkas entise kapinakorpraali ja junasilla räjäyttäjä mökis saara eres nakei muusill...ehk hapankaalii Tiaronantajaa käärittyn punajuursallatin kans..!?
--Voi sua Ualevi...joka vaa voit kakun päält nualevi!
--Essää ol viäl kunnol naisilkka pääsny,vaik oles Suetsit ja kaik arapimaire haaremi läpi käyny..omie sanojes mukkaa..!
--Mää tarkotan..ett vaa läpijuassu!
--Mää nää jo sun varppaire asennost etsää oles viäl posliinipoik..!
--Otas toi prikkas ja painu pöyttäsäs siit vittuilemast!
--Mut tol kommial Oravan Olal mää syättäsisin muussin ja nakit oikke kaffelil suukkusas!


maanantai 21. marraskuuta 2011

Olli Oravan evakkosodat 1939-60.Olli,Salli ja Anselmi


Talvikuva Helsingintieltä 30-luvulta.
Takana Leinon liesitehtaan piippu.

Hudson/pirssin perän heitellessä sivuliukua risteyksessä ja oikaistessa pois jäätyneiltä pyöränurilta,Olli asteli varovaisesti pahvimatka-aski terveessä lapaskädessään valkoisen kaksikerroksisen puutalon portista sisään.
Pihapolku oli juuri sudittu koivunvarvuluudalla Ollin peljätessä jättävänsä monon painaumat puhtaalle sannalle,jota oltiin heitetty santaa kuin kylväjän vakasta taidolla käytävälle.
Poika hiipi melkein varpaisillaan lasiverannan portaiden eteen,missä seisoi höyryävä sinkkisanko puoliksi täynnä kraanavettä.
Kiviportaat näyttivät olleen sulatettu jäästä, varvuluudan tönöttäessä kinoksessa puuvarsi lumen sisässä.
Olli laski matkalaukkunsa polulle monojensa viereen.
Essuhameinen naisihminen,jonka liinaturbaani oli sidottuna solmulle otsalle kuin homssuisella fakiirilla,pyyhki verannan oven lasi-ikkunaa paikallislehden pääsivulla.
Lasin pyyhinnästä pääsi ilkeätä kiljuntaa,mikä pani särkemään Ollin korvia.
Hän oli vaurioittanut molempien korviensa tärykalvot siinä kranaatinpaukkeessa Kivennavan tiellä ja korvissa vieläkin soi kuin Suomen Yleisradion signaalitesteissä Lahden radioasemalta.
Sotasairaalan lääkäri oli jollain hienolla nimellä kutsunut sitä korvien vinkunaa tinnitukseksi,minkä Olli-poika oli lisäksi vaikkukorvaisena kuullut Iitin Tiltuna,iivanoiden propagandarouvana..
--A--anteeks vaan paljon....o--oonkos mie o--oikeess o--osottees?
Olli änkytti kysymyksensä rouvalle,joka ei edes viitsinyt kääntää huvipäätään kysyjään päin,vaan nykivillä eleillä vingutti märällä lehtitupolla ikkunalasia.
--Mi--mie o--oon se O--oravan po--poika..O--olli...!
Huivipää päätään kääntämättä napautti takaisin:
--Mää en senttikä välitä,olettekste harmaaoravan tai punaoravan poik..?
--Mää en ost mittän kelttän kulkukauppiaalt ..en harjoi enk luuttii..saatika jehovie vartijotornii!
--Mun pualest tes saas tehrä täyskäännökse ja juast takas ton raitil tai sin valtakunnasalill päite!
Olli korjasi takaisin pienessä rohkeuden puuskassa:
--A--anteeks vaan,mut mie en oo mittää kauppaamas..mie oon teijän uus holhokkipoika Oravan Olli Kivennavalt!

Salli Paajanen
Siivoojan näköinen rouva käännähti linttaantuneilla koroillaan ympäri huudahtamaan:
--Aissää olesse marskin lastensuajeluliiton meill lähettämä huutolaispoik!?
--No--kussää siin seisos siin framil ku Akrikolan pysti Turun tuamiokirkon eres,nii koppaas toi paffiaskis kailosas ja kiärrä ton takaverannal venttama,kummun akkunaklanssaus on reeras!
--Tää pääverannan sissänkäynt on tarkotettu vain paremppi viarait varten!
--Ja sit sin sissän mennesäs..varo ettes kaara sitä likaämpärii!
--Sää voisis ventatesas käyrä tyhjentämäs sen saunan taa tunkijol!

Olli lähti siltä paikalta kiertämään avattua polkua pitkin taloa takaverannalle.
Kiivettyään viitisen jyrkkää kiviporrasta ylös hän aukaisi terveellä kädellään oven,minkä takaa nenään tulvahti talviomenien ja ruanjätteiden tuoksu.
Laskiämpäri seisoi aivan oven vieressä räsymatolla.
Laskiveden pinnalla kiilteli ohut ja ruskea jääkerros,koska veranta oli niinsanottu kylmäveranta,missä myös säilytettiin kaikkea pilaantuvaa ,kuten maitotuotteita,vihanneksia sekä lihaa.
Poika kävi pistämässä pahviaskinsa ikkunan viereisen puulaatikon kannelle,missä oli kasattuna nätteihin pinkkoihin ja puotinarulla yhteen pakattuna sanoma-ja kuvalehtipinoja.
Olli otti "vanttuunsa" eli lapasensa käsistään ottamalla näppeihinsä tammikuun alun Salon Kunnallislehti .
Innokkaana lukijana hän istuutui puulaatikolle tutustumaan paikkakunnan lehteen.
Lehden etusivulla kerrottiin suomalaisten joukkojen saavutuksista,mutta sotaan jo kyllästyneenä ja siitä jo kerran haavoittuneena hän ryhtyi selaamaan sisäsivuja.
Eräässä otsikossa kerrottiin "Tammikuun kihlauksesta",missä SAK ja STK olivat allekirjoittaneet sopimuksen,missä osapuolet lupasivat neuvotella "kaikista niiden toimialalla esiintyvistä kysymyksistä",mikäli oli mahdollista yhteisymmärrykseen.
--Tylsää!
Olli mumisi.
--Ja lehtikin on vain kolmisivuinen!
--Kivennaval Karjala-lehes oli ainakin kymmenen sivvuu...!
Takasivulta Olli luki mainoksia ja yllättyi niistä,koska melkein kaikki ilmoitukset olivat radiomainoksia.
Kotona Kivennavalla heillä oli ollut vanha 20-lukuinen radio,minkä isä oli ostanut Viipurista yhdestä vanhaintavarainliikkestä.
Siinä oli sellainen valtaisa torvikin kuin kampigramofoneissa.
Lehden radioilmoituksissa mainostettiin muunmuassa:
Ello Oy--Juuri nyt edullisin radiovastaanottimien ostoaika.
Nordell & Koskinen: Radion uusi yllätys PHILIPS
K.Paijola:Tämän viikon aikana korjaan vialliset radionne.
Salon Radio Oy:ASA-radioiden edustus Salossa.

Ollilla ei ollut hajuakaan siitä,että kauppalassa oli oma radiotehdas.Suomessa oli syntynyt 30-luvulla kymmeniä uusia radiotehtaita.
Kauppalan radiotehdas oltiin perustettu jo vuonna 1928 ja vuonna 1936 se oltiin ristitty Salora Oy:ksi.

ARSA:n mainos 1940 Salon Sanomissa.
Arsa sijaitsi silloin Keskuksen talossa
 vanhan Apteekin naapurissa

ARSA:n puhelinvaihde 40-luvulta
Olli havahtui luvuistaan kuullessaan rappusilta jalkojen pyyhintää kuusihaoilla ja pelästyneenä viskasi lehden puulatikon päälle.Samassa hän oli nokitusten laskiämpäri kädessään kynnyksellä Paajasen rouvan kanssa.
--Noo..eksää ol viäl kerinny eres tota laskämpärii tyhjenttämmä?
--Kylmää oli oikkes kummää sill Eskoliini leskifrouval hanasi vasttan,ettemmää mittä laiskoi karjalaiskakaroi miälelläs kottin ottas riasaks...mutku marskin lastensuajeluliitost luvattii korvaustki...ku Anselmikin on tyäkyvyttömän..ja räkkii alvariins keuhkojans pakall ..
--Siält Karjalan vilja-aitoist vaan tullaa tän leppämä uutterie tyäläste nurkkiin!
-No..alappas panna monoas toise ette..ja käyr kippamas paskak kompostill..kurrenpoik!

Olli taiteili liukkaita portaita alas kapealle saunapolulle kantaessaan raskasta ämpäriä terveellä kädellään melkein vartalo linkussa.Hän joutui seisahtamaan polulla pariin otteeseen hengähtämään ja suoristamaan koukkuun paatuneita näppejään.
Lepopausseilla hän tarkasteli itäkauppalan puutalojen huurteisia lautaseiniä sekä lumisia peltikattoja,jotka panivat puusepänkisällin hengen uudelleen heräämään pikkupojan rinnassa.
Kotona Kivennavalla ei nähty näin paljon yhdessä rykelmässä yhtä ryhdikkäästi nikkaritaidoilla pystytettyjä puutaloja..ehkä kylläkin kirkonkylässä.
Rakennustyylikin oli erilaista.
Kivennavalla, kuten Terijoella mentiin kansallisromanttisiin yliajoihin huviloiden pitsikomeuksissa ja tornirakennelmissa.
Lounaissuomalainen arkkitehtuuri oli pelkistettyä sekä tarkoituksenmukaista ilman kannaksen slaavilaisia yliampumisia.
Kannaksen huvilat olivatkin tsaarinajan rikkaiden venäläisten rakennuttamia.
Ainoana yhteisenä tekijänä kannaksen huviloilla oli huvila-sana,mikä lounaissuomalaisessa savikauppalassa merkitsi uutta omakotitaloa eikä kesähuvilaa..

 Kivennavan kirkko
 Yllätyksekseen Olli huomasi,että melkein jokaisen talon päädyn harjataitteesta pisti taivaalle radioantenni.
Hän vilkaisi taaksensa,ettei Paajasen rouva ollut seuraamassa ovelta paussinpitoa ja melkein juoksujalkaa kanniskeli ämpärin viimeiset metrit laudoitetulle kompostikasalle.
Sanko lensi sisältöineen kaaressa lumen peittämän tunkion päälle,sopanjätteiden sekä kakkakikkaroiden valuessa lautareunan yli pojan mononkärjille.
Mononkärjillään seisten hän joutui kurottamaan niljaantunutta ämpärin sankaa,jolloin talvipompan rinnusta likaantui jätteistä.
Munankuoria edustastaan lapasella ravistellen Olli marssi tyhjä ämpäri kädessä heiluen takaisin verannalle odottelemaan emännän kutsua sisään.
Sisältä keittiön radiosta hän kuuli Vili Vesterisen kurtun vetelyä,mikä kuulosti tutulta Säkkijärven polkalta.
Soiton seasta hän kuuli kovaa ja räkäistä yskimistä ja samoin hänen sieraimiaan kutkuttelivat tutut Fennia-tupakan savukiehkurat,mitkä kiemurtelivat siniharmaina lonkeroina keittiönoven ja kynnyksen välistä.
Ollin isä tuoksui aina töistä tullessaan erikoiselta,mikä kutkutteli lapsen herkkiä sieraimia havupuun tervalla,justerin porolla,koivulaudan höylälastuilla,sarkatakin hiellä ja pöllitupakan savulla.
Kylmissään verannalla varttitunnin seistyään Paajasen rouva pisti liinapäänsä keittiönoven raosta ulos.
--Eksää ossa eres yht paskämpärii pillamat kaatta tunkijol...poik!?
Rouva sähähti:
--Sää haises pers- ja kaulapaskalt ku kauppalan pääkatu lauvantaiehttooll !
--Tul nys sissää kyäkkii,nii pääses putsamaa ja viruttamaa tos kylmävesiraana all kätes ja rinnustas.
--Mäntysuappa on purkis ja pyyhe naulas...ettes märjin ja haisevin käsin tule pöyttää ehtoollisel!

Keittiön pöydän päässä istui laiha ja juovikasnaamainen mies kaulukseton flanellipaita päällään.
Yskänpuuskissaan tämä piti känsäistä nyrkkiään suunsa edessä,kuivuneen kehon ravistellessa tuolilla kuin jälkikäyntinen sisälaitamoottori
--No Anssu...täss seissoo se meitin uus orpopoik Olli!
Rouva esitteli tiskipöydän äärestä miehelleen,joka yskänkohtauksen laattua tarjosi veltolla ja luisella käsivarrellaan kuhmuraista kouraansa Ollin pestyyn ja kylmään pojankäteen.


Anselmi
Juhart 2004
  Anselmi uutta Fenniaa laatikosta vetäessään sanoi Ollille:
--Älässää Olli välitä ton Sallin priiskumisest liikoi..
--Kylme miähet tulla keskenäs toimeen..
--Mua se on pitäny samallaises komennos jo kapinast asti,mut nyt mul ruppee oleman puhti ja pualustuskyky loppumas ikusest äkseeramisest..
--Mun Förbyyn kalkkitehttal pilatu keuhkoparit päästävä sisäkummeistas ilmap pihal..
--Ei eres kauppalan lasareetin pääpuukkotohtoril Kärjen Ollil..sun kaimallas...ol sellassi vulkanontipaikkoi,mitä vois niällä jonkun miksuuran kanss kurkust aleskäsi..
--Mun keuhko ova niin täys reikkii,ettei niit millä kummipaikoil korjata...lääkär sanos,etne näyttävä röntkenkuvas melkkes jouluhimmeleilt..
--Se viä leukail mull,ett ens joulun mun kiruksillan tuskin puhallettas saunan myrskylyhtty sammuksiin.
Puheensa päätteeksi setä hörppäsi haaleata kahvia säröreunaisesta posliinikupista kutisevaan ja korisevaan kurkkuunsa kaulankostukkeeksi.

jatkuu.


sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Olli Oravan evakkosodat 1939-60.Evakkokauppala.

Asemakatu 1930-luvulla
Lukemaan Olli oli oppinut 5-vuotiaana isänsä jelppaamana.
Kotipiirissä häntä pidettiin ihmelapsena,koska äitikään kiertokoulupohjalla tuskin osasi lukea päivän sanomia ja senkin ääneen tavaamalla .Lisäksi Ollilla oli ilmeinen valokuvamuisti ja lukemistaan kirjoista hän pystyi  selostamaan sivutolkulla tuvassa,äidin taloustöissä ollessa vain pelkkänä korvana.
Isä oli päivisin poissa kotoa joko Terijoella tai sitten Kivennavan pitäjän kylissä nikkaritöissä.
Kerran isä oli tuonut pyöräntarakalla jonkin palaneen kartanon kiviraunion sokkelikivistä pelastamansa 10-osaisen nokeutuneen tietosanakirjakokoelman.
Olli ryhtyi tavaamaan sitä innolla suupielet nokisina,kostuteltuaan riihikuivien sivujen kääntelyssä etusormensa ensin suuhunsa.
Äiti oli  kerinnytkin huokaisemaan siitä,että "muut pitäjän pojat tuhriintuvat pihaleikeissä ja meijän Olli se suttaa vain ittensä kirjan lukuloissa".
--Auta armias,mitä pojasta vielä tullee isona!?
--Kirjanoppinu nokikolariko?

Sotasairaalassa eräs vatsaanammuttu  ja hyvällä onnella sulfakuurilla pelastettu  kiväärimies oli piruillen tentannut tietävältä sotilaspojalta,että kumpi niistä Euroopan "tiktaattoreista" voittaisi maailmansodan.
Olli oli vastannut lonkalta sotaeksperttinä:
--Miust se keorkialainen pappiseminaarilainen Jooseppi Dhugasvili ei oo mikkään stratekinen nero eikä se viiniläinen korpraali ja vesivärmaalar Aatolfikkaa..
--Kumpikkaa ei oo sotakouluu käynyt..ei ees alaluokkii..
--Jooseppii ei oltais huolittu Frunzen sotilasakatemiaankaan suitsukkeenlemuises papinkaavus..
--Joosepist olis tullunna partanen orttodoksimunkki Valamon luostariin ja Aatolfist keskinkertanen nahkapöksynen kuvamaalar ja taulukauppias Wieniin....
--Paappas sie pappi taikka kinttuväjen korppi kentraaliks,nii nähhään mihin pyssyt osottaa!
--Joosepin pyssynsuut ovat osottanneet Äiti-Venäjän maatyölästen repaleisiin persuustoihin ja pakon ees kaikki arojen vilja män Moskovvaan..
--Aatun pyssyt osottivat Vaterlantin juutalasten kalottinuppeja kohen,että puotijen ristallit män yhen yön aikan säpäleiks paukkeess...
Kiväärimies ei tentannut Ollia sen enempää jatkamalla pasianssia verannan rottinkipöydällä....


Kolari kauppalan keskustassa v.1939
Juhart 2009
Aseman tuulikaapista puskeutui tukeva pirssikuski sisään haitarisaappaitaan lumenporosta kynnysmattoon kopistellen.
Asemasalin toinen pariovi jäi rämähtäen auki,kuljettajan syöksyessä pönttöuunin kylkeen lämmittelemään pakkasesta punastuneita kämmeniään.
Olli kävi sulkemassa oven,ettei kylmä tuulikaapista puhaltava pakkasilma viilentäisi odotussalin lämpöä.
Kotona hänelle oltiin jo opetettu,ettei lämmitettyä uunia saisi päästää harakoille tyhmyyden takia.
Hänestä tässä kauppalassa näytti asuvan niin varakasta väkeä,ettei välitetty edes oven perässä sulkemisista.
Ollin äiti oli useasti moittinut poikaa siitä,että ovi oli jäänyt auki :
--Siulla kai on kasvanna niin pitkä häntä,ettei uksikaa ennee perässäs sulkeuvu?!
Talvi oli ollut kylmin vuosikymmeniin.
Asemakirjuri oli tullut konttoristaan venttasalin pönttöuunille jututtamaan pirssikuskia:
--Ai sää Lunteliini tuliski noppija sillankulma tolpalt asemal?!
--Jäiks pokkapelis keske?
--Mää melkke just kerkisi panema puhelinluuri ales prinkautettuan pirssikopil..
--Tol pikkasel karjalaispojal o littera hendusas,ett sull olis keikka eres..
Pirssikuski vastasi käsiään uunin lämmöstä hieroen:
--Joo...sää Leenperi keskeyti mun hyvän tuurin,kummul ol kunkkusuara..ja ei meillo yleens tapan lähettää asemal kun yks piili,ettei tul hukkareissuu...
Asemakirjuri lisäsi mustaa visiiriään otsalle korjaten:
--Sul olis keikka eresäs Majavakuja nummeroo viis..
--Tää orpopoik o olnu pitkäl evakkoreissul Kivennavalt Lapperanna sotalasareeti kaut tän kauppala,mut sää jourus ajama suajeluskunnatalon kaut ensteks kuittamas litteras.
--Se Eskolinin leskfrouv suajeluskunna puhenjohtajan ja Mannerheimi Liito erustajan makssa sul mittari mukase taksa...
Pirssikuski tokaisi:
--Kylmmää sen Josefiinan tunne hyvinki..
--Mää heitin sen kerra vuare kolkytkuus syksyl Marski kanssa Hutsonillan Helsinkki..
--Kaissää muistas kus sillo ol ne suajeluskunna marssi ja marski ol tulnu kauppalaa kattelemuksel..?
--Josefiina ol marssinu ylppiän suajaeluskuntaosaston eres Marski viärel ku joku kentraalitarska..
--Marskin Reo Rojaaliin ol tulnu joku sähköreikka eik kauppalast sunnuntaakin löytyny yhttä selvä autosähköasenttajaa..
--Munt prinkautetti ajama ne Helssinkki!
--Mää heiti ne aamuyäst Helsinkin Atlonii ja Marski maksos pirun hyvä taksanki keikast...
--Takapenkil ne oliva keskustelle koko matka vanhoist hyvist ajoist marskin Hanko Stormällani huvilall,jollo viäl Josefiinan miäs Johan Fretriikkiki eli pulskan...

Asemakirjuri nappasi Ollin lapasesta matkalitteran ja lykkäsi sen pirssikuskin paksujen sormien väliin sanomalla:
--Joo..ja nyten sull olsis keikka eresäs heittä tää piän sotilaspoikinvaliitiorpo Majavakuja hotellii!
--Kattos sen arppe otas ja turvonnut rannet ..!
--Sen vanhemma ja sisko kualiva ryssä tyki ammuksest kuarma-auto laval kannaksel...mul kertos siit Turu juna konnari...

--Seuraas matkanjohtajaas,nii mennä oikke kiartoajelul tän suurkauppalaa!
Lundelin kehotti Ollia litistäessään karvahurrinsa mustankiiltävän takatukkansa päälle.
Taksikuskin elein hän oli koppaamassa Ollin pientä pahvista matkaveskaa käteensä,jolloin poika pänäsi vastaan pitämällä kaksin lapasinkäsin sitä sylissään.
Lundelin hellitti ottensa tokaisemalla:
--Ai..ett pojall on yks paffine matka-ask nii rakas...emmää väkiste....!
--Mul olis olnu Hutsonipirssin takapaksis tilaa vaikk oikke isol Atlanti merihöyryn matka-arkulki..sellase mill se sun pija tapaamas suajeluskunna lottavääpel on reissannu ympärs maapalloo...

1936 Hudson Terraplane eläkkeellä
Ollin kömmittyä takaovelle pirssimies kaarsi Hudsonin keulalle ja kääri konepeiton suojana toimineen harmaan sotilasvilttin rullalle.
Viltti kainalossa Lundelin avasi takakontin ja nakkasi sen sisään,läiskäisemällä takaluukun kiinni,että luminen takarekisterikilpi jäi pärräämään kuin Robin Hoodin nuoli vaahteran rungossa.
Hudson lähti aseman edestä takapyörät sutien kohti Asemakatua..jokaisessa pikkukauppalassahan on Asemakatu...,jota reunustavat kaljut ja tynkäoksaiset poppelit .Kauppalan katulaitoksen puutohtorit olivat amputoineet niitä syksyllä. Ollista ne muistuttivat sotasairaalan yksikätisiä toipilaita rivissä,kun Marski oli tullut tervehdyskäynnille.
Ylipäälliköllä oli ollut silloin vähän käteltäviä tervehtiessään urhoja vain marsalkkansauvaansa nostamalla..

 Marsalkka Mannereheim sai
 kuvassa sauvansa v.1933
Olli oli innokkaana kirjatoukkana lukenut Alexander Dumasin Muskettisotureita ja eräässä viimeisimmässä kertomuksessa D'Artagnan oli saanut kuningas Ludvig IV:sta marsalkan sauvan ja kuollut taistelutantereella se kädessään.
Poika uskoi silti,ettei Marski fiksuna marsalkkana menisi etulinjaan pelkkä tylppä sauva kädessään.
Siellä kyllä tarjottaisiin muuta kättä pitempää.
Pirssi ohitti kolmikerroksisen Salon uuden Hotellin,minkä vastapuolella seisoi valokuvaamo:
Lundelin matkaoppaana selosti Ollille näkymiä:
--Tos vasemmall sun lottavääpelis,jot sää tulet pijan helssamma,avas nolviis tos lukaalis kauppala ensmäse naisvalokuvaamo..
--Mää nöösipoikan olin paikal seuraamass sen ateljeen avaamist,miss herraskansa skoolas samppankalja.
--Paikal ol kartanon kreivi Von Knorrinki frouvines ja sähkö-ja konetehttaa tirikka Johan Freetrik..Josefiinan miäs..
--Tos vastapualel hotellin kapinetis se Johan Fretrik vuan kolkytkaks söi viimese ankkalounaas ja kraavi lohes ja viäl ampulanssi paareil vaateris suarist ittes oikkoseks asenttoon viimeks viimesel matkalles...et sellast...
--Herasmiäs se Johan Fretrik ol viimesse henkenvetosas saakk...

Hudson jatkoi ajoaan kadun syviä lumirailoja väistellen saapumalla Turuntien kulmaan,mikä oli kauppalan kuuluisa Postinkulma.
Rakennuksen alakerrassa oli dynamiittiliike,jonka lukaali Lundelin kertoman mukaan oli myös palvellut Turun Seudun Säästöpankkinakin.
Kadun vastapuolella kulmassa seisoi osuuskaupan puutalo,jonka pihalla koivitolaispäiset isännät pienissä ryhmissä hevosrekiensä vieressä puhaltelivat pakkastaivaalle kessusavujaan.
Postin pihalta Olli oli hoksannut sinapinkeltaisen SISU-postibussin nokan harmaan sotilasviltin alta.

 Olli katseli ihmeissään Hudsonin takapenkiltä lumikatteisten talojen peltikattojen ylle pakkastaivaalle,mihin kohosi satoja savukiehkuroita sadoista tiilipiipuista,ikään kuin taivaan jättiläinen olisi pitänyt kourassaan harmaiden sukkavillalankojen päässä koko kauppalaa vankinaan.
Toisin oli käynyt matkoillaan Gulliverille,joka lilliputtien maassa oltiin sidottu rantasannalle villalangoilla telttakeppeihin kiinni,lilliputtien hyppiessä jättiläisen nokan juuressa katkaisemassa vesureillaan sierainkarvoja jousipyssyjensä jousiksi.

jatkuu...