perjantai 27. kesäkuuta 2014

Terveisiä Mainilasta! Pirut Taivastiellä.Filippiiniläiskirjeet.

2014 Skyway Phase 3 new link


PIRUT TAIVASTIELLÄ
Lähettämätön kirje
22.09.99
Attn: Kai Lauri Bremer/Mobilistilehden toimitus
Terveisiä täältä Mainilasta!
On vuosi vierähtänyt viimeisestä postistani,kun lähettelin maalauksiani sinne lehteen.
Sain tietää,etta Mobilisti-lehden numerossa 7/98 oltiin julkaistu kuviani.
Itse en ole saanut käsiini numeroa.
Jos lehteä kiinnostaa,voisin lähettää jeepneyhistoriikin.
Pääkirjoituksena minulla on  kylläkin tänään Manilan liikenne.
Uskokaa taikka älkää...tämä on totta eikä tarua..eikä sitä pidä ottaa minään kivikasvoisena uskon asiana.
Manila on kaakkois-Aasian ehkä nuorimpia suurkaupunkeja.
Espanjalaisten vallatessa Filippiinien saaret 1500-luvulla Manila oli pikkuinen kaupunkipahanen.
Kaupungin pormestarina tai oikeastaan päällikkönä oli islaminuskoinen Datu.
Arabit olivat tuoneet saarille islamin uskon,kunnes espanjalaiset tappoivat datut ja pakkokäännyttivät puoli-islamilais -ja puolianimistisen kansan roomalaiskatolisiksi kristityiksi.
Kaikki fatalistiset uskonlajit näkyvät tänäpäivänä myös manilalaisten autoilijoiden liikennekulttuurissa..
Manila konkistadoorien löytämänä oli nimeltään Maynilad.
May-nilad silloisessa paikallisessa malaijipolyneesialaisessa murteessa (josta syntyi tagalogin kieli)
merkitsi..."Siellä on ihmisiä".
Nykyisin voitaisiin sanoa,että Manilassa näkyy myös ihmisiä kaiken autopaljouden keskellä.
Kaupunki sijaitsi leveän Pasig-joen suussa,jonne espanjalaiset ankkuroivat kaleerinsa ja kaljuunansa pystyttämällä Intramurosin linnakkeen,missa vain espanjalainen herrakansa sai asua.Mayniladin indiokaupunki taas levisi
kapealla Luzonin saaren kannaksella Laguna-lahdelle asti.Tällöin "mainilalaisilla" oli yhteys Kiinanmereen sekä Tyyneen mereen.
Manilaköysi eli abakakuidusta tehty hamppuköysi oli lähtöisin siltä alueelta.
Suomalainen kirjailija Paavo Rintala oli myös kirjoittanut Manilaköysi-kirjan.
Mayniladin  Intramuros-ydinkaupungin asutti siis espanjalainen ylimistö padreineen,donineen ja donjineen.Kiinalaiset,arabit ja muut espanjalaisille alarotuiset asustivat muurien ulkopuolella,kaupanteossa joen molemmin puolin.
Pasig-joen kaislarannoilta kaupunki alkoi leviämään ulospain.May-nilad nimen nilad-osaa joku kielentutkija oli tulkannut myos kaislaksi.
Miten päin tahansa...nämä kaislaihmiset antoivat sysäyksen nykyiselle Metro Manilan metropolille!
1899.Escolta,Manila
Manilan vanhat espanjalaiset kaupunginosat kuten Escolta,Tondo,Binondo,Ermita,Malate,Santa Ana sekä Santa Cruz ovat pysyneet kapeilla kujillaan seka calleilla (calle.esp = katu) vuosisatoja muuttumattomina.
Jokainen kaupunginosa oli rakennettu kirkon ympärille,kasvamalla myöhemmin jopa ciudadiksi ja sitten oikeaksi cityksi.
Kadut alunperin oltiin tehty vain hevosliikenteelle eli calesoille.Katuja ei pystytty enää leventämään liikenteen lisääntyessä.
Päinvastoin asutus tuppasi leviämään kaduille.
Tämän päivän ydin-Manila aamuruuhkan aikaan yleensä on täydessä seisokissa.
Liikennekulttuuri on latinalaista torvensoittoa,kiilailua sekä ylimääräisten kaistojen tekemistä punaisissa valoissa.
Poliisi on useimmin joku näkymätön sinivormuinen haamu kuin Lepakkomiehen vihamies Arvuuttaja,joka herää kahvi- sekä ruoka-aikoina rahastamaan rikesakkoja omaan taskuunsa ja myöhemmin yöhön keräämään suojelurahaa kulman kapakoista.
Liikennevalot eivät ole koskaan toimineet kunnolla rikkoutuneina tai sähkökatkosten takia.
Monesti kaupunkien pormestarit ovat unohtaneet maksaa paikallliselle Meralcon sähkölaitokselle sähkölaskut,jolloin sähköt katkaistaan.


2000-luvun EDSA..Epifanio Delos Santo Avenue
Liikenteen jumiuduttua silloisessa 12-miljoonan asukkaan Manilassa 90-luvulla,presidentti Ramos päätti purkaa sumaa uusilla lääkkeillä.
Hän aloitti uuden Metrorailin (MRT) paikallisjunalinjan rakentamisen kaupungin itä-länsi-akselille Pasay Citystä Quezon Cityyn EDSAn "kapina-avenidan" kylkeen.
Imelda Marcosin rakennuttama LRT eli Light Rail Transit-paikallisjunalinja,joka valmistui 80-luvun alussa,hoitaa liikenteen etelä-pohjoisakselilla kaupungin yläpuolella Baclaranin markkinoilta Taft Avenueta seuraamalla Quezon Cityn Monumentolle saakka.


Paikallisjunaliikenteen hoitaessa henkilökuljetuksen yläilmoissa,niin alailmoissa maanpäällinen autoliikenne on yhtä helvettiä.

2012 LRT
Kaupunkisuunnittelussa ollaan pahasti eksyksissä eikä poliittista tahtoa löydy muussa kuin puolueriidoissa.
Metro Manilan itä-länsi-pääväylän EDSAn (Epifinio delos Santos Avenue) liikenne satoine bussilinjoineen seka jeepneyneen on pahemmassa sumassa kuin LeMansin kilpurit lähtöruuduissaan.
MMDA eli Metro Manila Development Authority on yrittänyt käryttää ns.colorum-busseja (liikenneluvattomia) tuloksetta,koska jokainen Metro Manilan kaupunkin pormestari pitkän avenidan varrella colorumeja rahastamalla rikastuu muun varastamisen sivussa.
Metrocomin iikennepoliisit ollaan pantu muihin tehtäviin pääväyliltä ja tilalle koulutettiin MMDA:n omat liikennevalvojat (Traffic Wardens),jotka poliisien tapaan oppivat rahastamaan liikennerikkeistä omiin taskuihinsa..Ennen paikallispoliiseilla oli pikkuiset poliisiasemat katujen risteyksissä mainostamassa rehellisistä uusista poliisivoimista "New Cops in the Bloc"-iskulausein (uudet jeparit korttelissa).Kansa väänsi sloganin "New Goons in the Block'iksi" eli uusiksi korttelin konniksi.
Päiväoikeuden tuomareitakin haukuttiin New Goons in Robe'seiksi eli uusiksi kaapukonniksi,joille aina kelpasi raha tuomion muuttamiseksi syyllisestä syyttömäksi nuijan pamauksella.
Manilan uudet korttelin jeparit työssä
Bussit,taksit, jeepneyt ja jopa poliisiautot ovat lommoilla vasemmilta kyljiltään,jokaisen suharin lähtiessä kadunsyrjästä baanalle katsomatta sivupeileihin.Yleensä niita "spegeleitä" ei ole enää jäljellä edellisistä kylkikosketuksista.
Bussit ovat hautaustuomion saaneita maahan uitettuja japanilaisia Kenji-onnikoita Tokiosta seka Kiotosta...joskus myös Seoulista sekä Taipeista.
Usean bussin ratit ovat vielä oikealla puolella,numero 13 reittinumeron osoittaessa Kioton paikallislinjaa
Uusi laki kielsi oikeanpuolisen ohjauksen ja Subicin vapaasataman ulkopuolelle syntyi laaja verstasverkosto,missä asennettiin polkimia ja ratteja vasemmalle puolelle. 
Japanilaisten käytettyjen autojen maahantuonti lisääntyi huomattavasti.
Manilan liikennekultturi eurooppalaisille näyttää järjenvastaiselta.
Vilkkujen kaytto liikenteessä on väärää visualisointia.
--Miksi panet vilkun päälle risteyksessä,koska voit muuttaa mieltäsi,kääntymällä toiseen suuntaan?
Juan kysyy.
--Hullut ulkolaiset sekoittavat liikenteen suuntamerkeillään!

Jeepney Driver.
King of the Road
Juhart 2005
Ainoa pinoyden auton ajovalojen käyttö tapahtuu vain päiväsaikaan,vilkuttamalla ja viestittämällä vastaantuleville...että VARO!!....täältä tullaan lujaa!
Tempun voi tehdä ajamalla yksisuuntaista katua vastavirtaan.
--Etkö hullu näe...että MINÄ olen tulossa,koska vilkutan sinulle ajovaloja?
Juan kiihtyneena kiroaa.
--Väistä!
Lähtiessään töistä hän havaitsee parkkitalon ruudussa,että häneltä olivat jääneett ajovalot päälle,akun tyhjennettyä.
Pinoy kuolisi paikalla,jollei hanen äänimerkkinsä toimisi.
Todellisuudessa autoilijoita kuolee suurissa nopeuksissa valtateillä tai kaduilla äkkinäisestä ratinkäännöksestä kulkukoiran tai hitaasti ajavan eli "perä edellä vastaan tulevan auton väistössä.
Ajaessaan pinoyautoilijalla on paljon muuta tekemistä kuin tuulilasista alinomaan ulos tuijottamista.
Hän näpläilee stereoita,pelaa kännykällä,syö ja juo välipalaansa,tööttäilee hyvännäkoisille pimuille tai sitten roplailee tyttöystävänsä rintsikoita auki vapaalla kädellään..
Yleensä kuolemantapaukset keskittyvät keskiyölle sekä aamuyöhön,machomiesten ajaessa kotiinsa maistissa yökerhosta tai strippiluolasta.
1963 Manilalainen poliisi- VW ja Vespa-
skootterilla ajava
perhe Dewey Boulevardilla.
Juhart 2012

Jollet ole nähnyt strutseja muualta kuin australialaisista matkabrosyyreista,niin Manilan liikenne on niitä pullollaan.
Tällainen strutsi voi kiilata yhtäkkiä eteesi piukkaan väliin.
Jos alat viittoilla ja tööttäillä tälle...tämä ei ole huomaavinaankaan.
Voit ajaa vaaleanpunaisella Klim Voroshilov-tankilla ja pistää tykinputken kuskinikkunasta sisään...ja strutsi ei räpsäytä silmäänsäkään!
Risteyksissä pinoyt kääntyessään katsovat suoraan eteenpäin auton konepeittoa pitkin,vilkaisematta kertaakaan sivuilleen mutisten:
--Jos en näe sinua....et ole siellä!
Liikennevaloissa jokainen soolailee kuin jalkapallon perässä kohti maalia etsimässä sopivaa rakoa...tehdessään kymmenen kaistaa kahden sijasta.
Ne,joilla on sirrat eli Wangwangit ja hälytysvalot katolla,käyttävät niitä etuoikeutensa symbooleina.
Jos luulet,että ohiajava sireeniä huudattava ja valoja vilkuttava ambulanssi on hälytysajossa...olet useimmiten väärässä.
Ambulanssissa voi istua kaupungin joku valtuuston jasen tai pikkukaupungin pormestari menossa tyttöystävänsä luo treffeille...tais sitten sillä on kova paskahätä.
Valtion,kongressin ja senaatin virkamiehillä on samoin sirrat ja valot virka-autojensa katoilla.
Jos satut nokitusten kapealla tiellä moista Pajeroa tai Landcruiseria vasten...aja vaikka riisivainion veteen!
Muuten autosta astuu ikkunankarmillesi kaksi magnumia heiluttelevaa henkivartijaa.
Näillä gorilloilla on aino etu-ja yliajo-oikeus!
Liikennesumia osaltaan aina aiheuttaa paikallinen TVH eli DPWH (Department of Public Works and Highways). paikkaamattomilla kaduilla seka valtateillä.
Tiestöä aletaan vauhdilla korjaamaan vasta  budjettivuoden lopussa,mikä oikeuttaa seuraavassa vuosibudjetissa suurempia määraärahoja piiri-inssien sekä tiemestarien takunpohjiin.
Seuraavan vuoden sadekausi tulee huuhtomaan heppoiset paikkaukset katuojiin,jotka muutenkin ovat autonikkunoista heitetyistä roskista tukossa.
1965 Toyopet Corolla-taksi tulvassa
Jos autosi streikkaa moottoritiellä,ns. valtuutettu hinausauto on heti takapuskurissasi kiinni hinaamassa autoasi paikalta pois ryöstöhinnoin.
Et saa korjata autoasi pientareella.
Omistajan pitää myös istua autossa apua tarvitessaan.
Jos jätät autosi vartioimatta,et palatessasi löyda sitä mistään etkä koskaa..Ns. chop-chop-miehet ovat korjanneet sen paloiteltavaksi.
Tien -ja kadunvarret ovat täynnä kyykkiviä automekaanikkoja vaanimassa streikanneita autoja.
Paikalle ensimmäisenä juossut puskamekaanikko tulee jelppaamaan sinua pääsemään eroon puolastasi ja bensafiltteristäsi,hankittuaan tienvarren varaosamieheltä sinulle kaytetyt vastaavat riistohintaan
Autosi puola ja bensiinisuodatin eivät yleensä tarvitse kuin puhdistuksen rasvasta tai tomusta.
Sitten se rasvaperse pyytää 500 pesoa varaosista sekä viiden minuutin korjauspalvelusta.....HIghway robbery!

Tässä olisi listattuna on vain murto-osa Manilan liikenteen iloista ja suruista.
Katsoessani vanhoja valokuvia Manilan liikenteestä vv. 1910-39,liikeenne kulki vasemmalla puolella kuin Lontoossa..
Olivatko kaikki valokuvanegatiivit järjestelmällisesti menneet nurinpäin?
Uskon kyllä,että viimeiseksi japanilaismiehityksen aikana vv.1941-45 liikenne kulki vasenkätisenä.
Kysymyksenä on,miten ne saivat liikenteen sujumaan takaisin oikealle kuin Ruotsissa v. 1967?
Ilmeisesti vaihdoksen johdosta pinoyt vielä tänäänkin tuppaavat vastaantulevien alle sekä päälle!?
Mobiiliterveisin,
Jussi L.
18 Molave Avenue
Molave Park Subdivision
Barangay Merville
Paranaque City
Metro Manila
Phils.

Tuplasti vihitty ja vihkivä pastori.Puusepänpoika ja pappi.



Sotilaspastorin väritetty
vihkikuva
Puolifiktio

Kappalaisen työhuoneen vierassohvalla istui hermostunut kihlapari.
Sulhanen pyöritteli sormiensa välissä Askon koivurunkoisen sohvan harmaalta kankaalta lankanyppylöitä.
Morsian veteli valkoista vekkihamettaan polviensa suojaksi,yrittäessään peittää langanjuoksua nailonistaan.Toisaalta tätä hermostutti liljatapetilta katsova Marskin ja arkkipiispa Salomiehen kylmät sarvihankalasiset katseet lasiraamien sisältä.
--Jaa-a...Halluuteko te pitkän vai lyhyen kaavan?
Kappalainen kysäisi kihlaparilta.
--Jaa,että minkä kaavan?
Sulhanen kysäisi hätäisenä.
--Mää en kyllä kaavoist tiärä mittää,mut toi Mirkku...tarkotan mun morsmaikkuni kylläkin on Salon neulomos töissä ompelijan.
--Se kylläkin tiättä kaikist kaavoist!
--No minulla on aina tapana kysäistä aluksi parilta,etta millä vihkikaavalla vihkaisisin. 
Kappalainen selvitti kaavasta.
--Minulla on ylleensä kaksi kaavoo:,pitempi ja lyhykänen,mutta minnoon tavallisesti ehottanna sitä lyhyempää,joka on varttitunnin lyhkäsempi sitä pidempää..
--Kyl maar me otetaan se lyhkäsempi kaava...vai mitä Mirkku...vaikkem mää yleensäkään tuppaa pökertymään tiukois paikoiskaan.
Sulhanen selitti.
--Korkiam paikan kammoo mul kyl vähäse on ollu..ja viimeks Helsinkissä Linnanmäen vuoristoradall!
--No minulla ei ole tapana ylleensä vihkasta kirkontapulissa teijän onneksi..
--Olen kyllä virassain nähänä ruavaesten miesten puttoelevan polovilleen kirkon kivilattijalle kunniin kukkopillit ossuuskaapan hyllyltä...jopa lyhkäsemmän kaavan aekana.
--Minulle soppii aikataalun mukkaan vihkasu enslaavantaina kello yheltätoista...sen verran allaakani antoo perrään Tirkkosen Kalevi Kustaan hautuun ja Katri-Helena Könösen kasteen välillä.
--Se Tirkkonen muuten ajo iellismuanantaina Halikon tasokäytävällä junan kanssa yhteen...jaa..ee se tappaus kai kuulu vihkimisseen. 
--On muuten ouvontapaista,etta nykkyisin lapsija ristitään kaikkien iskelmälaalajien mukkaan.
--Olen iellisviikolla kastanna yhen Fredin ja Irwinin Salo-Uskelan seurakunnassa sekä yhen Lillbabsin Kemiön kirkossa ihan ruohtinkielellä.
--No.. tavataanpa sitten siella teijän osotteessa...se olj Torpankuja kolome bee..
Kihlaparin kolistellessa pappilan rapuissa alas kadulle,kappalainen istahti sohvalle ja kaivoi housuntaskustaan tervapastillin suuhun.
Tämä oli lopettanut tupakanpolton 50-vuotisjuhliensa kunniaksi vuonna 1964.
Tietamättään hän oli melkein myrkyttänyt Jussi-poikansa,joka oli juhlien perästä kerännyt kaikki vierastupakat taskuunsa,yskiessään itsensä melkein tajuttomaksi pappilan puuliiterissä.
Pastillia imeskellessään hänen ajatukset kieppasivat omiin vihkiäisiinsä välirauhan aikana kesäkuussa 1940 Iidensalmen maalaisseurakunnan kirkossa.

V.1941 Jatkosodan alussa hän oli seissut alttarilla pastori Ilkka Malmivaaran edessä kenttätykistön vänrikin laattat kauluksessa ja morsian Sanna Kauppinen lottavääpelin univormussa.
Malmivaara oli pitänyt kauniin vihkiäispuheen jumaluusopin kandidaatille ja vänrikille sekä lottavääpelille,
Sulhanen oli katselllut alttaritaulun pitkäsiipistä enkeliä,joka avoimilla käsillään tuntui antavan suojelusta liitolle.
Tietämättä mitään tulevaisuudestaan tämä liitto tulisi kestämään yli kolmekymmentä vuotta,jota tuleva rovasti tulisi kehumaan 30-vuotiseksi sodaksi.Sanna oli silloin mennyt kylläkin ennen aikojaan taivaallisiin lottajoukkoihin.
Talvisota oli ollut vänrikille suurta surun juhlaa,kun hänen vanhin veljensä oli kuollut keuhkotautiin tulipalopakkasten aikana,hypittyään ohkasessa konduktöörin vormussa vaunusta toiseen Lappeenrannan ja Viipurin välillä.
Veli oli perheen ensimmäinen petiin kaatunut sotasankari.
Heinäkuussa vänrikki oli inttänyt itsensä jumaluusopin kandidaatiksi paavin bullan vaikutuksesta Lutherin pannaan ja vihitty papiksi Turun Tuomiokirkossa oikein arkkipiispa Salomiehen kädestä  kymmenen muun onnellisen papinalun kanssa.
Tuore pastori päättikin,että jos sota vielä syttyisi uudelleen,niin hän vaihtaisi kenttätykistön punaiset laatat mustiin kenttäpapin laattoihin.
Oliko se kutsumusta vai mukavuudenhalua,pastori ei itselleen halunnut todistaa millään teeseillä.
Pappejakin tarvittiin sodassa antamaan rohkeutta sekä lohdutusta etulinjassa taisteleville sekä haavoittuneille että kaatuneitten omaisille.
Osana akateemisessa savokarjalaisessa laupeudentyössä oli sotilaspastori Malmivaaran mukaan luterilaisen evankeliumin levittäminen vienankarjalasille ortodokseille sekä kommunistisoluihin...jos viha jatkuisi.
Malmivaara suursuomalaisessa uskonkiihkossaan oli erittäin optimistinen jatkosta,vaikka ensimmäisessä ottelussa ateismia ja bysanttilaista kirkkoa vastaan tulikin takkiin.
Ryssät Malmivaaran mukaan ajettaisiin Hankoniemeltä pelkän suomalaisen sotilasmanttelin hajulla.
Iivanat vielä uskoivat,että suomalaiset keittäisivät nämä hernerokassaan,pelätessään suomalaisia raakalaisia kuin russakka saappaankantaa.
Kesällä 1940 Helsingissä suomalaiset kommunistit provosoivat Suomen ja Neuvostoliiton välistä kriisiä mielenosoituksilla.Niillä oli ollut kova kiire toivottaa tervetulleeksi vapauttajansa,jotka marssisivat maahan messinkipumpuillaan,hopeahampaisten tatjanoiden laulaessa kuorossa internationaalia .
Marraskuun 19. päivänä presidentti Kallio oli vaipunut ikuiseen uneen Marskin käsivarsille Helsingin rautatieasemalla.
Suomen pankin pääjohtajasta Risto Rytistä oltiin valittu Kallion seuraaja.
Vuodenvaihteessa Neuvostoliitto katkaisi Suomen kanssa kauppasopimuksensa,väittämällä suomalaisten fuskanneen velvollisuuksissaan,kääntymällä natsi-Saksan puoleen.
Venäläisiä joukkoja oli alkanut liikuskella itärajan tuntumassa vuoden 1941 kevättalvella ja Neuvosto-Venäjän länsirajan puoleiset rataosuudet olivat valmistumassa joukkojen mobilisoimiseksi.
Tulevalla kesäkuulla Suomen itärajan tuntumassa joi saikkaa 17 venäläistä jalkavakidivisioonaa sekä yksi panssaridivisioona Klim Voroshilov-tankkien suojassa.
Suomessa aloitettiin mobilisaatio,vaikka Isä Aurinkoinen Kremlissä oli kieltänyt minkäänlaisen hyökkäyksen olevan tulossa.
Jooseppi näytti puhuvan mursunviiksiensä sivusta!
Kesäkuun 17. päivä 1941 Iisalmen kaupungin seurakunnan virallinen apulainen oli hyvästellyt kesäpusakassaan ja mustissa laatoissa Sanna-lottaansa Kauppisten Mulanniemen tilan päärakennuksen portailla.
Pastorin sotaa ennen päällään pitämä AKS:läinen musta paita oli kutistunut pieniksi mustiksi kauluslaatoiksi kuten Suur-Suomi-aatekin pastorin päässä.
Reppuaan pakatessaan han täytti alpakkaisen, kaatuneelta venäläisluutnantilta evakuoimansa savukerasian Gold Leaf-savukkeilla.
Hänen ajatuksensa liisivät takaisin vuoden 1939 loppuviikoille ja Raatteen tielle,jolloin hänet oltiin komennettu eversti Siilasvuon alaisuuteen joulukuun 16. päivä,44. divisioonan linnoittautuessa Raatteen tien kahdeksan kilometrin pituiselle pätkälle.
30 .päivä venäläiset motitettiin ja tantereelle sekä tienvarsille jäi 5000 vihollisen kaatunutta sekä iso sotasaalis.
Erään jäätyneen iivanaluutnantin rintataskusta kenttäpastori oli evakuoinut alpakkaisen tupakkarasian,jonka kanteen oltiin kaiverrettu kultaisia aallonpohjia...ehkä Vuoksen aaltoja.
Rasian sisusta oli vuorattu kultadubleella.
Mulanniemen talon verannalla ei hyvästely tuntunut yhtä painavalta kuin talvisotaan lähtiessä.
Vaikka savolainen käyttäytymiskoodi oli yleensä lupsakkaa huulenheittoa,niin hyväilynosoitukset näillä pohjoissavolaisilla olivat jääneet puolirampojen yritysten asteelle.
Sotilaspastori hyvästeli vaimoaan kädestä vatkaamalla,yrittäessään kömpelösti possauuttaa suukon vaimonsa poskelle,jolloin papinrouvalle tuli jokin äkkinäinen puuska pyyhkäistä hiussuortuvaa otsaltaan korvansa taakse.
Suukko osui Sannan kämmenelle.
--Minnäen näätän pussaavan kunniin jonniinlaenen punakalottinen kardinaali Puavin sormukselle Pietarin kirkon portaella!
Pastori huudahti
--No...laheppäs nyt siitä sottaan...ja lähetellään niita kirjeitä sekä tikittäviä paketteja!
Papinrouva leukaili portailla kenttäpapille hyvästiksi.
  

torstai 26. kesäkuuta 2014

Saunalähetystä.Puusepänpoika ja pappi..

1930-luku.Iisalmelaiset Sinipaidat-partiolaislippukuntalaiset
telttasaunan pystyttämisessä

SAUNALÄHETYSTÄ
Suomessa ennen vanhaan synnyttiin saunassa.
Moni on myos kuollut saunaan hyvästä elämästa,lisäkiilattujen pussihousunperien jäädessä muistuttamaan  isännästa saunakamarin naulaan.

Kenttäpastori, siviilipastori,kappalainen ja rovasti vuosikymmeniä  koivuvihdalla piestyssä kehossaan naytti pitävän enemmän saunasta kuin naisista. Hänhän oli kestänyt 30-vuotisen sodankin akkavallassa.
Naisseurasta hän toki nautti ,pitämällä kuitenkin tiettyä välimatkaa kuten Marski seuraneitiensä kanssa.
Ruustinna oli ollut se pappilan ainoa 'piällysmies',joka hoiti pesuetta ja huushollia jalat keittiön permannolla linttaan astutuissa läskareissään
Hengenmies puolestaan piti kiharapäätään taivaissa pyhäsaarnojen ja siunauspuheiden teossa.
Sauna papille oli ainoa pakopaikka,missä sai kerätä ajatuksia ja nauttia siunatusta yksinolosta.
Eläkeiän lähestyttyä hän jopa oli mielissään alkaessaan erakoitumaan kesämökillään akattomassa huushollissaan.
Sanna oli kymmenisen vuotta aiemmin poistunut äkseeraamaan taivaalliseen keittiöönsä.
Papille sauna oli kylpemiskulttuuria,hengen- sekä ruumiin terapiaa että ihanaa nostalgiaa 30-luvun partiopoikaaikojen ja sota-ajan teltta-saunoista.
Saunan haapalauteilla sai levätä maallisesta menneisyydessä ja unelmoida taivaallisesta tulevaisuudesta.
Saunavieraita hän koetteli kyllä kuin Herra Saaraa,vaikkei monikaan "saunasaara" paljonkaan naureskellut yli sadan graadin infernossa.
Papinrouvalla taas rentoutuminen ja päivärutiineista selviäminen ei käynyt lauteilla,vaan vuoteessa väyrysmäisessä yönylinukkumisessa.
Hän asioiden selvittämiseksi aina tokaisikin:
--Katotaan sitten huomen uamulla!
Pappilan Jussikin oli perinyt äidiltään saman rentoutumistavan,jolloin aamuyöstä puolitajuun iskivät ratkaisut seuraavan päivän ongelmiin kristallin kirkkaina.
Papin raskain työpäivä oli pyhäpäivä,jolloin kalenteriin oli merkitty kymmeniä kasteita,vihkimisiä, hautajaisia sekä seurakunnan muita kissanristiäisiä.
60-luvulla han joutui viemään mustekynällään kastekirjaansa vauvojen etunimiä,kuten Katri-Helenaa,Pirkkoa,Britaa sekä Fredrikiä,Johnnyä etta Dannyä...ajan muotinimiä.
Muotinimet olivat tulleet jäädäkseen, mikä trendi häntä ei lainkaan miellyttänyt.
Pääsääntönä hänellä oli,että pappilan saunan piti olla lämpimänä saavuttuaan kotiin raskaan pyhätyöpäivan jälkeen.
Riisuessaan papinvaatteita makuuhuoneessa hän alituisesti huokaisi:
--Onniin kalamanhaju nokassa,että vaen saana pessee sen poesj nahastaen!
Useasti istuessaan saunassa miesporukan kanssa reservin kenttäpastori ei muistellut taisteluita,vaan kehaisi:
--Voe...että kun siellä Ihantalassa olj kylla paras telettasaana...ja laateetkiin olj oekeen tuohipiällistä koevua ja että rajakarjalaesista kivistä saej parraemmat löölyt!
Partioleireillä hän sai koko lippukunnan häädettyä kankaalle paikatusta sotilastelttasaunasta heitettyään jatkuvalla kippaamisella saunakauhalla vettä tulipunaisille kiville.
Kesämökillä lomiensa aikana hän saikin kylpeä yksin 120-asteen helvetin esikamarissa,papinperheen jonottaessa verannalla omaa vuoroaan lauantain toivottujen kuuntelussa..
Talvisin hän sahasi rantajäähän avannon ja saunasta höyryävänä kipaisi uimassa jäähilevedessä.
Avannosta noustessaan hän kävi vielä kieriskelemässä keltareikäisessä hangessa,mihin saunaan venttaajat olivat käyneet pissimässä.
Siitä huolimatta kuulema hangessa kieriminen teki eetvarttia.
Loppukaneettina urheilusuorituksestaan tämä tokaisi,että...."kylläpä piristi!"
Tästä rääkistä ja puolenvuosisadan tupakoimisesta rovastille tikattiin Turun Yliopstollisessa Sairaalassa pumppuun digitaalinen läppä,joka tikitti saunan lauteilla kuin radiovekkari,saunakavereiden vilkaistessa vesivarmoista Citizen-ledikelloista herätyssignaaleja.

1982 kesä.Antti-rovasti kantamassa
saunakaljoja saunalle
Elämässään pappi oli kokeillut tuhansia lauteita,josta tälle oli muokkautunut läskitön takapuoli,mikä muutenkin on vanhentuneiden ukkojen ruuminpiirteenä,eturessun puolestaan pullistellessa balanssina.
Sanna-rouva olikin ilkkunut hengenmiehen pakaroita kahden pennin korpuksi.
Perintönä alituisesta kylpemisestä hän oli saanut lahjaksi myos keltaiset ja sieniset varpaankynnet muhivista lattiatralleista.
Se oli ilmeistä ammattikylpijän tautia.
Tuhansia saunavastojakin tämä oli katkonut lapinleukullaan eri maakuntien rautukoivuista
Riippakoivu hänestä oli liian pehmeä ruumiin kuritukseen ja rautukoivulla hän koko saunaelonsa aikana piiskasi itseään kuin muhamettilainen katuja ketjuilla. 
Lapinsodan aikana hän kieltäytyi katkomasta Tornio-Rovaniemi-Sinettä-maantien varren vaivaiskoivujen oksia,koska puut olivat kasvaneet sitkeäoksaisiksi ja koviksi karun luonnon takia. 
Ulkolaisiakin pappi oli kutsunut saunaansa nauttimaan vastojen läiskeestä.
Vihdoiksi hän ei vastoja koskaan kutsunut,koska sana kuulosti liiaksi rantasuomalaiselta.
Moni britti,australialainen ja baijerilainen oli kehunut selkä punaisena isännälle,etta sauna oli erkoinen kokemus,jolla ei ole vertauskuvaa tämänpuolisessa helvetissä.
Yhtään venäläistä ei sattunut istumaan hänen lauteilleen eikä niitä myöskään oltu kutsuttu,koska iivanat olivat kehuneet keksineensä saunan eli banjan ennen kuin suomalaiset...samoin kuin auton sekä lentokoneenkin.
Saarnanjuurtakin hän usein kehitteli lauteilla viskoessaan kuparikauhalla vettä sihisivän äkäisille kiuaskiville.
Hänen katseensa oli monesti jäänyt kesämökin rantasaunan pieneen ikkunaan,mistä näkyi merensalmessa uikkuja ja sorsaperheitä potkimassa räpylöillään vanoja kaislikkorinnan veteen.

1969 ca.Pappilan Kiilan
kesämökin rantasauna
Jos saunan lauteille sattui jäämään joku pappilan lapsi löylyuhriksi,pappi alkoi luennoimaan luonnonkappaleiden latinalaisten nimien synnystä,viittaamalla samaten antiikin kreikkaan,hebreaan sekä arameniaan.
Latinantentissä jo koulussa kiusattu keskikoululapsi joutui pakenemaan,jos sai luvan jäähtymään saunaverannalle ,missä päässä surrasi paarmaparvena taraxacum officionalet,lupukset,felixit sekä pimppinella saxifragat.
Saunalähetyksessään pappi kehui lauteilla ähkiville,miten suomalainen savusauna oli se aito sauna.
Monikaan ei ymmärtänyt moista nautintoa,missä saunasta paenneilla oli naamat ja kropat noesta mustina,lian irtoamatta kylmässä rantavedessä edes juuriharjalla ja mäntysuovan laudesaippualla.
Yleisiin saunoihin pappia ei koskaan saatu.
Hänen mielestä ne olivat irstauden ja ryyppäämisen pesiä,missä karjakonmalliset tantat tarjosivat selänpesua ja missä koskenkorvapullon korkki naksui kuusi kertaa .
Hengensotilaalla oli oma etiikkansa naisten kanssa saunomisesta.
Naisilla raamatullisina Eevoina piti olla lauteilla uimapuvut päällään,vaikka pappi istui täysin nakuna raamatullisessa Aatamin asussaan lauteen päässä heittämässä kippokaupalla vettä kiukaalle.
Oliko se jonkinlaista ekshibitionismia,vai katsoiko hän itsensä komeaksi Herransa kuvaksi alastomuudessaan?
Saunojien lähdettyä punakoina mökkiin katselemaan teeveestä lauantaitansseja kiukaalla grillatut lenkkimakkarat alumiinivuoassa mukanaan,kirkonmies jäi saunan verannalle katselemaan uutta auringonlaskua pariksi tunniksi.
Eläkkeellä hän ilmeisesti katsoi elämänsä luisuvan käsistä ehkä liiankin nopeaan tahtiin.
Luonnon ihaileminen ja ilmojen haisteleminen olivat hänen potentiaalisten viimehetkien nautintoa,auringonlaskun seesteen imeytyessä aivopankkiin...koska noutaja voisi olla koputtelemassa saunan oven takana koska tahansa uutena kylpyvieraana.
Tämä uusi saunavieras kestäisi luissaan monensadan asteen löylyt hikoilematta! 

Tuntemattoman sotilaspastorin Ajastajat.1944 toukokuu-kesäkuu.

Antti kenttätykistön
vänrikkinä 1941


Kuusamonjärvi
Toukokuu 1944
----------------------

Maananatai 1. Vapunpäivä.
Kylmä vappu.
Komentopaikalla kylässä.
Iltahartaus 5014:ssä klo 9.30.
Edell. yönä paloi Sotilaskoti.
Sisaret hädintuskin pelastuivat.
(Venäläiset olivat aloittaneet offensiivin.Sodan lopussa,kun saksalaiset vetäytyessään polttivat koko Kuusamon kirkonkylän,venäläiset tulivat luvatta asuttamaan kylää ,rakentamalla parakkikylän Kuusamon liepeille.)

Tiistai 2.
Rippikoulua stm. Kinnuselle ja Hyväriselle.
Iltahartaus 5010:ssä klo 21.00 ja 5015:ssä 21.30.

Keskiviikko 3.
Aamulla Törmäsenvaaran koululla.
Oikeata kahvia.
Kemut lottakanttiinissa klo 19.
Korvikkeella lottien luona ja präiskäleitä syömässä sot. kotisisarien luona.
(Pastori oli aina kohtelias esiintyjä naisten seurassa. ja naiset pitivät tämän seurasta.Antti-Pastori oli varreltaan lyhyt,mutta hänen aaltoileva takatukka ja suora nenä toi monen seuranaisen mieleen kuvan italialaisesta adoniksesta.)

Torstai 4.
Ankara tuuli ja lumipyry.
Stm. Jooseppi Kinnusen ja Heikki Hyvärisen rippikoulu päättyi.
Iltahartaus 5012:ssä klo 21.30.
Tasan vuosi sitten pappisvihkimys Turussa,jolloin oli jo ihana kesä.

Perjantai 5.
Tuiskua jatkui iltaan saakka.
Päivänsalon luona kylässä.
Viihdytysilta sot.kodissa,jonka takia 5018:n iltahartaus peruuntui.
Iltahartaus 5011.ssä klo 21.
Kirje Kaisalle.

Lauantai 6.
Paketti Kaisalta,jossa munkkeja.

Sunnuntai 7.
Erinomaisen kaunis sää.
Kenttäjumalanpalvelus 9.30.
Lapsen kaste.
Saunassa ja kylässä komentopaikalla.
Aamulla soitin Kaisalle.
Kylpy.

Maanantai 8.
Kaunis sää jatkuu.
Sot.koti avattiin.
Iltahartaus 5010:ssä klo 32.00.
Iltahartaus 5015:ssä klo 21.30.

Tiistai 9.
Kevään lämpimin päivä.
Auringonkylpyjä.
Iltahartaus 5010:ssä klo 21.00.
Iltahartaus 5015:ssä klo 20.30.
Päivystäjä piti.
Kylpy.

1941.06.24 Kenraali Erfurt menossa
 Helsingissä
sankarihaudoille
Keskiviikko 10.
Paraati vesisohjussa Kuusamojärven jäällä.
Kenraali Erfurt.
Seurat peruutettu.
(Jalkaväenkenraali Waldemar Erfurt 1879-1971 oli Saksan yhteysupseerina Suomessa Mikkelin päämajassa.Hän palveli päämajan saksalaisessa yhdysesikunta Nordissa 1944 syksyyn saakka ja siirrettiin kotimaahan Führer-reserviin.
Amerikkalaiset vangitsivat hänet ja vapautettiin 1947.
Hän oli kirjoittanut Suomen sotakokemuksistaan kirjoja,kuten Muurmannin radan ongelma 1952,Sotapäiväkirja 1954 ja Der Finnischen Krieg 1950.)

Torstai 11.
Kevät tulee,että roikaa.
Iltahartaus 5012:ssä klo 21.30.
Kylpy.


Perjantai 12.
Kaunis sää,lumet sulavat.
Iltahartaus 5011:ssä klo 21.00 ja 5015:ssä klo 21,30.

Lauantai 13.
Kylpyilta.
Lumet vähissä.
Kuumat löylyt.
Vesisade.

Sunnuntai 14.
Saarna Kuusamon kirkossa.
Äitienpäivä.
Aurinkoinen,lämmin keli.
Kenttöjlanpalv. peruutettu huonon kelin vuoksi.

Maanantai 15.
Vesisadetta koko päivän.
Iltahartaus 5014:ssä klo 21.30.
Paketti Kaisalta.

Tiistai 16.
Iltahartaus 5010:ssä klo 21 ja 5015:ssä klo 21.30.

Keskiviikko 17.
Alkoi kokoussarja sot.kod. klo 19.00.
"Elämän pelko"
Esitelmä ja hartauspuhe.
Kylvettiin.
Kylmää.

Helatorstai 18.
Jumalanpalvelus sot.kodissa klo 10.30.
Klo 19.00 "Kuoleman pelko" ja hartauspuhe.
Kylmää.

Perjantai 19.
"Maailman pelko" klo 19.00.
Hartauspuhe.
Kylmää.
Weberin luona suurenmoista oikeata kahvia.
(Weber oli ilmeisesti pataljoonan lääkäri)

Lauantai 20.
Klo 19.00 "Jumalan pelko" ja hartauspuhe.
Kylvettiin.

Sunnuntai 21.
2 rukousp. ja vainajainp.
Kenttäjumalanp. klo 21.00.
Korvikkeella sot.kodissa,teellä komentopaikalla ja korvikkeella Päivänsalossa.
Kylmää.

Maanantai 22.
Ennenkuulumattoman ankara lumipyry.
Talon ympärillä toistametrisiä nietoksia.Lämmin uuni paras kaveri.
Kirje kaisalle.
Iltahartaus 5011:ssä 21.30.

Antti sotilaspastorin
univormussa Helsingissä
1943 keväällä

Tiistai 23.
Tuulista ja kylmää.
Iltahartaudet 5010:ssä klo 21.oo ja 5015:ssä 21.30.

Keskiviikko 24.
Kylässä sot.kodissa.
Seurat sot.kodissaklo 19.00.
Kuumin ja makoisin sauna Haukiniemellä.

Torstai 25.
Lämpimämpää.
Lumet sulavat.
Kirje Kaisalle ja Annikille.
Iltahartaus 5012:ssä klo 21.30.
Teellä komentopaikalla.

Perjantai 26.
Lämmintä,aurinkoista,leppoisaa kevättä.
Näin ensimmäisen pääskysen kaivon vintin huipussa visertämässä-
Iltahartaudet 5011:ssä klp 21.00 ja 5013:ssä klo 21.30.

Lauantai 27.
Kylvin kaksi kertaa Haukiniemen saunassa.
Ne olivat lähtölöylyt.
Tavaran pakkausta.
Kaisalta Riitanpäiväkortti.



Sunnuntai 28.
Klo 11 lähtö marssille uusia kohtaloita kohti.
Kaunis aurinkoinen päivä.
23 km.
Alman päivillä ja yön Eerolan luona Kuusamon pappilassa.

Maanantai 29.Helluntaipäivä.
2. marssipäivä 40 km.
Jalat kipeät,joitakin rakkoja.
Muuten ei hullumpi marssikeli.

Tiistai 30.
3. marssipäivä 21 km.
Viileämpää ja sateisempaa.
Käynti Rukatunturilla.


JRII:n upseereita Kannaksella.Antti 3.
vasemmalta
Kivennapa,Karjalan Kannas kesäkuun 10. päivä 1944
---------------------------------------------------------------------------

Sotilaspastori Antti Lukkarinen levitti Yhdysvaltojen ylijäämävaraston  untuvamakuupussin kolhiintuneen hetekan päälle.
Sama makuupussi oli palvellut häntä monissa kahinoissa talvisodasta lähtien,jolloin Amerikka vielä oli tarjonnut materiaaliapua urhealle ja pienelle Suomen armeijalle kommunismin uhan torjumisessa.
Nyt Amerikka ja Englanti toimittivat Muurmannin sataman kautta rautateitse suurissa vanerilaatikoissa Aeracobra-hävittäjiä,International-kuormureita,Willys-jeeppejä ja aseita Neuvosto-armeijalle ns. lend-leasena.Brittilaivasto partioi Jäämeren laivareittejä Muurmanin satamaan ja brittisotilaat olivat Muurmannin tatjanoiden sekä irinoiden suosiossa aivan kuin amerikkalaiset dough boyt Lontoossa maryjen ja margaretien silmissä.
Iso-Britannia ja Amerikka...jopa Brasilia olivat julistaneet sodan Suomea vastaan,kun maan johto antoi luvan kenraalieversti Jodlin gebirgsjägereiden hanhenmarssiin valloitetusta Norjasta Suomen Lappiin.Saksan valtakunnankanslerilla Adolf Hitlerillä oli silmät kiinnittyneet karttapohjoiseen Petsamon nikkelikaivoksiin.

Kenttäpastori kierteli tarkastamassa punamullatun mökin tupaa.
Talo oli ilmeisesti ollut tyhjillään Talvisodasta asti,jota ennen asukkaat olivat matkanneet kanta-Suomen puolelle evakkoon.Kivennapalaisia evakuoitiin myös sotilaspastorin tulevan rauhanajan asuinpaikan Salon kauppalan lähikuntiin.Kenttäpastorilla ei vielä ollut aavistustakaan kauempana tulevaisuudessa tapaavansa alkuperäisiä kivennapalaisia kuuntelemassa entisen kenttäpapin saarnaa Salo-Uskelan seurakunnan kivikirkossa.
Salo-Uskelan kirkko
Itänaapurit olivat näyttäneet asuneen mökissä väliaikaisina vuokralaisina,Pravdan ja Izvestijan kellastuneiden sivujen lepatellessa tuvan hirsiseinillä lämpimässä kesävireessä.Monesta sivusta puuttuivat kulmat,joita iivanasotilaat olivat repäisseet joko kessupaperia mahorkkasätkiinsä tai peräpyyhkeeksi verannan lattiaan sahatulle kevyelle kenttämakille mennessään.Suomalaista riukumentaliteettia naapurit eivät harrastaneet..
Uuninpankon kyljestä pastori vetäisi kellastuneen kirjekuoren,mikä ol osoitettu puuseppä Ossi Oravalle kivennavalle ja lähettäjänä oli apteekkari Oskari Orava Imatralta.
Mihinkäs kummaan tämäkin pesuve on jootanna tästä pirtistä!?
Pastori mutisi.
Mahtaakohan se apteekkarj Orava Imatralta tuntea veljpoekaani,joka myös on ollut talvjsoassa apteekkarina Viipurin sotilasapteekissa?
Apteekkarjliitossa kun pietään niin yhtä.
Istuuduttuaan tuvan ainoan mööpelin,puisen pirttipöydän ääreen kraanaattilaatikolle,pastori vetäisi kesäpusakkansa taskusta vuoden 1944 Ajastaika-kalenterin.Samalla toisesta rintataskusta hän veti ulos alpakkaisen savukerasian ja koputteli etusormen ja peukalon välissä Gold Leaf-savuketta rasian kanteen.
Evakuoituja Venäjän tuliaisia!
Pastori hoeskeli,muistelemalla,että savukerasia oli löytynyt Raatteen tieltä kuolleen jalkaväen luutnantin Konstantin Davidoffin jäämistöstä..tai mitä siitä oli jäljellä kranaattikuopassa jäätyneellä rospuuttotiellä.
Kenttäpastori Kurki-Suoniokin oli ottanut omakseen samasta kuopasta metallituppisen vintovkapistimen,jolla kuulema oli oiva vuolla saunanpesävirikkeitä.
Evakuoinniksi sitä Kurkikin oli kutsunut eikä miksikään rrumiin ryöstämiseksi,kun omaisuus oli levällään jäätyneen ruumiin vieressä aiempien koluajien jäljiltä.
Silloin Suomussalmelta marssiessaan tykkipatterin nenässä vihkimättömällä pastorilla oli vielä ollut kenttätykistön vänrikin ruusunapit kaulassa .
Silloin paraativormussa olivat pihlajanpunaiset kenttätykistön punaiset laatat ja nyt mustat kuin korpilla. kultaisilla lehvillä seisovalla kultaristillä.

Antti-pastori sytytti pajuholkkiin istutettun savukkeensa tulta iisalmelaisen Putkolan osuuskaupan tikulla ja avasi täytekynänsä.Tikkuaskeja oli tullut ostettua ennen lähtöä Iisalmen Putkolan osuuskaupasta pari punttia.
Kalenteri avautui kesäkuun neljännen päivän kohdalta.
Lauantai,kesäkuun 10. päivän palsta oli vielä kirjoittamatta.
Pastori haisteli ilmaa ja aukaisi kesäpusakan ylänapin kesäauringosta kuumenneen tuvan lämmöstä
Mustekynä alkoi piirrellä päivänvientejä pienellä oikealle kaatuvalla kirjoitustyylillä.
Mustekynän terä piirsi:



1942 Kivennapa,Ruotula.
Venäläisiä sotavankeja
ja International-kuorma-
auto
Erinomaisen lämmintä.
Asuinpaikkojen järjestelyä.Kovin pommitus,missä olen ollut.
3 haavoittunutta,lieviä tapauksia.
Kirjoitettuaan pastori ryhtyi selailemann tupakansavussa edellisviikkojen vientejä allakastaan.
Eilen,siis perjantaina kesäkuun 9. päivänä Karjalassa oli ollut ihana ja kaunis kesä,koivunlehtien ollessa täysikokoisia.
Pitkästä aikaa makoisa sauna.
Pastorille saunominen pikkupojasta oli ollut mieluisinta rentoutumista.
Olihan hän syntynyt arkkutimpuri Lukkarisen saunassa Iisalmen Sandelsinkadulla vuonna 1914.Ilmeisesti sauna oli syntymästä saakka jäänyt veriin.

Tänä päivänä Karjalan ihanan kesänautinnon olivat keskeyttäneet SB-pommikoneet,jotka munivat palopommeja Kivennavan kirkonkylän keskustaan,joka paloi kymmeninä juhannuskokkoina.
Juhannukseen oli viekä pari viikkoa aikaa.
Kylläpä tämä sota heittelöö pataljoonaa paekasta toeseen!
Pastori huokaili.
(Mobilisoinnissa Kuusamosta pataljoona oli kolunnut Rukat, sivuamalla eteläistä Lappia,ikäänkuin totuttamassa ja tutustuttamassa joukkoja Lapin jänkiin sodan loppuvaiheessa.)
Käännellessään allakan hien ja sadeveden suttaamia sivuja kentäpappi luki menneiden viikkojen epistolaa:


Kesäkuu 1944
---------------------

Keskiviikko 1.
5.marssipäivänä tehtiin 18 km ja jalat meni taas pahoille rakoille.
Ilma tuulista ja kylmää.
Tahti oli kyllä hyvä.
Kirje Kaisalle.

Torstai 2.
Hyvä marssikeli,mutta märkärakkojen vuoksi oli autokuljetukseen turvauduttava.
20 km.

Perjantai 3.
Tehtiin 17 km ja saavuttiin Joutajärvelle.
Soitin Hannes-serkulle K-järvelle. (Kemijärvi)
Autokuljetukseen piti turvautua.
Kaunista.
(Pastori tarkoittaa Joutajärvellä Joutsijärveä,mikä on yksi Kemijärven kylistä.Joutajärvellä on rautatieasema.Hannes Lukkarinen,serkkupoika oli myös VR:n palveluksessa kuten pastorin Arvi-veli.Pastorin vanhin Arvo-veli oli kuollut keuhkokuumeeseen oltuaan konduktöörinä Talvisodassa ,hyppimällä vähavaatteisena kylmistä vaunuista toiseen.
Hannes-serkku 50-luvulla asui Punkasalmella Putikon pysäkin kirjurina.)

Antti Kaisa-lotan kanssa Iisalmen
 asemalla
valmiina astumaan junaan ja rintamalle
Lauantai 4.
Lastaus ja junakuljetuksen alkaminen.
K-järvelläHannes rouvineen tapaamassa.
Pohjolassa eivät koivut hiirenkorvallakaan.

Sunnuntai 5.
Ei merkintöjä.

Maanantai 6.
Junakuljetuksen 2. päivä.
Kajaani ½ 4:n aikaan.
Kaisa Iisalmen asemalla vastassa.
Korviketta ja tuoretta känttyä.Koivut suurella hiirenkorvalla.

Tiistai 7.
Ei merkintöjä
Ilmeisesti junan seisokkiajan viettoa..

Keskiviikko 8.
Junakuljetuksen 3. päivä
Kuopio,Mikkeli,Kouvola.
Etelässä jo kaunis kesä.

Torstai 9.
Simola,Viipuri,läpi hävitetyn,mutta niin paljon jälleenrakennetun Karjalan ihanien seutujen Raivolaan.
Marssi Kivennavalle 26 km.
Olin pakotettu turvautumaan autokuljetukseen.

Pastori sulki Ajastaikansa ruuvaamalla mustekynän kiinni.
Hän nousi pirttipöydän äärestä,astumalla lasittoman pirtinikkunan ääreen,mistä näkyi palavan Kivennavan kirkonkylän tummanharmaa silhuettia.
Voi hyvä Luoja...koska vihdoin saadaan vanhurskas rauha!?
Kuului kuiskaus pastorin huulilta.
Tämä kääntyi saappaankannoillaan ja suuntasi pirtinovesta pihalle,missä JsP:n telttaan kannettiin ambulanssilinjurista paareilla haavoittuneita ja kaatuneita.
Kesäkuun 9. päivä toisi uusia sodanuhreja Ajastaikaan vietäväksi

Englantilainen sotahistorioitsija Anthony F. Upton kirjoitti samoita kesäkuun Karjalankannaksen tapahtumista seuraavaa:

Salamasotaa Karjalan kannaksella
--------------------------------------------------

Molotovin koktaili.
Sotapropagandalevy 1940-42
Kun venäläisten offensiivi alkoi kesäkuun 9. päivänä,suomalaiset joukot oltiin jaettu kahteen armeijakuntaan.
Oikealla lohkolla kenraali Laatikainen johti IV Armeijakuntaa kahdella divisioonalla linjassa,yhden divisioonan ja ratsuprikaatin ollessa reservissä.
Vasemmalla lohkolla kenraali Siilasvuo komensi III Armeijakuntaa yhdellä divisioonalla ja yhdellä prikaatilla linjassa sekä yhdellä divisioonalla reservissä.
Kauempana selustassa oli yksi panssaroitu divisioona VKT-linjalla.
Venäläiset olivat hyökänneet neljännen armeijakunnan etulinjaan koko lohkolla 500:lla lentokoneella ja pommittaneet 5500:lla tykillä sekä 880:llä Stalinin uruilla.(Stalinin urut olivat kuorma-auton lavalle asennettu rakettirakennelma,joka syöksi rakettimaisia kranaatteja sarjatulella)
500 venäläistä tykkiä oli sijoitettuna keskimäärin joka puolentoista kilometrin välillä.
Rumputulta seurasivat valtavat hyökkäysyritykset,jotka vetivät suomalaisia reservejä etulinjaan,joka kylläkin pysyi ehjänä.
Aamulla 05.00 kesäkuun 10. päivänä tykkituli ja pommituis toistui ja samalla venäläinen 40. kaartiarmeijakunta hyökkäsi suomalaista 10. armeijakuntaa vastaan Valkeasaaressa ja murtautumalla läpi.
Pommituksen ylivoima,jonkalaista suomalaiset eivät olleet aiemmin kokeneet ja toteaminen siitä,etteivät suomalaisten tehottomat panssariaseet mahtaneet mitään T.34-tankkeja vastaan,koski pahasti puolustajien moraaliin.
Eräs suomalainen rykmentti hajosi pieniksi selustaan pakeneviksi ryhmiksi.
10. armeijakunta menetti tykkinsä,koska tykkiveturit oltiin komennettu linnoitustöihin selustaan.
Viereisellä II divisioonalla oli edessään samanlainen kohtalo kesäkuun 10. päivänä,muutamien sotilaiden jätäessä paniikissa aseensa ilman komennusta taaksensa.
10.divisioonan lakattua olemasta väliaikaisesti tehokas yksikkö II divisioona pystyi vielä taistelemaan vetäytymisessäänkin.
Marsalkka Mannerheimin ensimmäisenä reaktiona oli lähettää panssaridivisioona välittömään vastahyökkäykseen kesäkuun 10. päivän iltapäivällä.
Tämän yrityksen hän havaitsi tuhoisaksi ja komensi vetäytymisen VT-linjalle,minkä hän odotti pitävän muutamia päiviä.
Marsalkka komensi yhden divisioonan ja prikaatin itä-Karjalasta siirtymään Kannakselle,aikomuksenaan käyttää niitä päättävään vastaiskuun.
Suomalaiset joukot valtasivat VT-linjan kesäkuun 13. päivään mennessä arvioinnilla,että vihollisen pääiskusuunta kohdistuisi Kivennavan kirkonkylään.

Kesäkuun 25. päivä Juhannusssunnuntai
-----------------------------------------------------------

Kenttäpastori sunnuntai-iltana oli tunnustanut kaatuneet tutkittuaan tunnuslevyjen numerot.
Tunnuslevyjen mukaisesti hän kirjoitti suruviestejä kaatuneiden omaisille.
Hän oli tehnyt makuupaikan kaatuneiden telttaan,koska viereisessä teltassa upseerit pelasivat marskinviinahumalassa pokeria.Äänen mukaan siellä läiskittiin lehmännahan kokoisilla pelikorteilla ja kova humalainen örinä kaikui juhannusillassa lähikuusikosta.
JsP:n telttaan sanitäärit olivat kantamassa lisää haavoittuneita valkomaalatusta Volvo-Bussiambulanssista,minkä lohjenneen maalin alta paistoi postilaitoksen kellertävä väri.
Tällä kertaa entisestö postilinjurista kannettiin Jobin postia.
Pastori puheli itsekseen:
Aenakin vaesuja kavereita nämä poejjaat ovat teletassa,vaekka kalamanhaju tuppoo nennään.
Saespas ihan oekeet juhannuslöölyt!
Siinä se kalamanhaju kattoesj vanahasta lutteensyömästä nahasta.
Lopetettuaan kansliatyönsähän otti esille rintatskustaan Ajastaikansa.

Hän ryhtyi kirjaamaan juhannuspäivän tapahtumia:
Oltiin viikko oltu Antrean Kuparsaaressa
Sotaa.
Harvaa tykistötulta aamulla.
Oikealla ryssä tuntuu hyökkäävän.
Ylipäällikön käskystä VKT-linja pitää.
Milloin annat,hyvä Jumala vanhurskaan rauhan ja lopetat verenvuodatuksen?



Pastori käänteli allakkansa sivuja,muistelemalla edellisviikkojen tapahtumia:

Sunnuntai 11, kesäkuuta.
Päivänsalo meni Aunuksen Hamokselle.
Siviiliväki evakuoi.
Kivennavan k-kylä.
Kävin kirkossa tapaamassa rovasti Appelgreeniä
Yö pääpuolustuslinjan läheisyydessä.

Maanantai 12.
Evakuoin kirkosta ehtoollisviinit.
Illalla kovat taistelut k-kylässä ja se oli luovutettava.
8 krh:n kaatunutta (Kranaatinheitin).
Tykistötuli ja lentotoiminta kovaa.


Sotilaspastori
Joukkosidontapaikalla
(JsP)
kirjallisissa tehtävissä
Juhart 2005
Tiistai 13.
Taistelut pääpuolustuslinjalla mittavat.
Eteneminen pysäytetty.
5 kaatunutta.
Ilmatoiminta ankaran kovaa,
Lisää kaatuneita yht. 20.


Keskiviikko 14.
Jsp siirtyi uuteen paikkaan.
1 kaatunut.
Ilmatoimintaa ja tykistötulta.
Uusi patterin kom.Malmivaara.
(pastori oli kiinnitettynä ilmeisesti jälleen kenttätykkipatteriin)

Torstai 15.
Ilmatoimintaa.
Illalla sateinen sää keskeytti sen.
Ryssä päässyt oikealla murtautumaan Kanneljärveä kohti.
Div. pastorin kanssa komentopaikalla.

,,,jatkuu seuraavassa numerossa....