perjantai 27. kesäkuuta 2014

Terveisiä Mainilasta! Pirut Taivastiellä.Filippiiniläiskirjeet.

2014 Skyway Phase 3 new link


PIRUT TAIVASTIELLÄ
Lähettämätön kirje
22.09.99
Attn: Kai Lauri Bremer/Mobilistilehden toimitus
Terveisiä täältä Mainilasta!
On vuosi vierähtänyt viimeisestä postistani,kun lähettelin maalauksiani sinne lehteen.
Sain tietää,etta Mobilisti-lehden numerossa 7/98 oltiin julkaistu kuviani.
Itse en ole saanut käsiini numeroa.
Jos lehteä kiinnostaa,voisin lähettää jeepneyhistoriikin.
Pääkirjoituksena minulla on  kylläkin tänään Manilan liikenne.
Uskokaa taikka älkää...tämä on totta eikä tarua..eikä sitä pidä ottaa minään kivikasvoisena uskon asiana.
Manila on kaakkois-Aasian ehkä nuorimpia suurkaupunkeja.
Espanjalaisten vallatessa Filippiinien saaret 1500-luvulla Manila oli pikkuinen kaupunkipahanen.
Kaupungin pormestarina tai oikeastaan päällikkönä oli islaminuskoinen Datu.
Arabit olivat tuoneet saarille islamin uskon,kunnes espanjalaiset tappoivat datut ja pakkokäännyttivät puoli-islamilais -ja puolianimistisen kansan roomalaiskatolisiksi kristityiksi.
Kaikki fatalistiset uskonlajit näkyvät tänäpäivänä myös manilalaisten autoilijoiden liikennekulttuurissa..
Manila konkistadoorien löytämänä oli nimeltään Maynilad.
May-nilad silloisessa paikallisessa malaijipolyneesialaisessa murteessa (josta syntyi tagalogin kieli)
merkitsi..."Siellä on ihmisiä".
Nykyisin voitaisiin sanoa,että Manilassa näkyy myös ihmisiä kaiken autopaljouden keskellä.
Kaupunki sijaitsi leveän Pasig-joen suussa,jonne espanjalaiset ankkuroivat kaleerinsa ja kaljuunansa pystyttämällä Intramurosin linnakkeen,missa vain espanjalainen herrakansa sai asua.Mayniladin indiokaupunki taas levisi
kapealla Luzonin saaren kannaksella Laguna-lahdelle asti.Tällöin "mainilalaisilla" oli yhteys Kiinanmereen sekä Tyyneen mereen.
Manilaköysi eli abakakuidusta tehty hamppuköysi oli lähtöisin siltä alueelta.
Suomalainen kirjailija Paavo Rintala oli myös kirjoittanut Manilaköysi-kirjan.
Mayniladin  Intramuros-ydinkaupungin asutti siis espanjalainen ylimistö padreineen,donineen ja donjineen.Kiinalaiset,arabit ja muut espanjalaisille alarotuiset asustivat muurien ulkopuolella,kaupanteossa joen molemmin puolin.
Pasig-joen kaislarannoilta kaupunki alkoi leviämään ulospain.May-nilad nimen nilad-osaa joku kielentutkija oli tulkannut myos kaislaksi.
Miten päin tahansa...nämä kaislaihmiset antoivat sysäyksen nykyiselle Metro Manilan metropolille!
1899.Escolta,Manila
Manilan vanhat espanjalaiset kaupunginosat kuten Escolta,Tondo,Binondo,Ermita,Malate,Santa Ana sekä Santa Cruz ovat pysyneet kapeilla kujillaan seka calleilla (calle.esp = katu) vuosisatoja muuttumattomina.
Jokainen kaupunginosa oli rakennettu kirkon ympärille,kasvamalla myöhemmin jopa ciudadiksi ja sitten oikeaksi cityksi.
Kadut alunperin oltiin tehty vain hevosliikenteelle eli calesoille.Katuja ei pystytty enää leventämään liikenteen lisääntyessä.
Päinvastoin asutus tuppasi leviämään kaduille.
Tämän päivän ydin-Manila aamuruuhkan aikaan yleensä on täydessä seisokissa.
Liikennekulttuuri on latinalaista torvensoittoa,kiilailua sekä ylimääräisten kaistojen tekemistä punaisissa valoissa.
Poliisi on useimmin joku näkymätön sinivormuinen haamu kuin Lepakkomiehen vihamies Arvuuttaja,joka herää kahvi- sekä ruoka-aikoina rahastamaan rikesakkoja omaan taskuunsa ja myöhemmin yöhön keräämään suojelurahaa kulman kapakoista.
Liikennevalot eivät ole koskaan toimineet kunnolla rikkoutuneina tai sähkökatkosten takia.
Monesti kaupunkien pormestarit ovat unohtaneet maksaa paikallliselle Meralcon sähkölaitokselle sähkölaskut,jolloin sähköt katkaistaan.


2000-luvun EDSA..Epifanio Delos Santo Avenue
Liikenteen jumiuduttua silloisessa 12-miljoonan asukkaan Manilassa 90-luvulla,presidentti Ramos päätti purkaa sumaa uusilla lääkkeillä.
Hän aloitti uuden Metrorailin (MRT) paikallisjunalinjan rakentamisen kaupungin itä-länsi-akselille Pasay Citystä Quezon Cityyn EDSAn "kapina-avenidan" kylkeen.
Imelda Marcosin rakennuttama LRT eli Light Rail Transit-paikallisjunalinja,joka valmistui 80-luvun alussa,hoitaa liikenteen etelä-pohjoisakselilla kaupungin yläpuolella Baclaranin markkinoilta Taft Avenueta seuraamalla Quezon Cityn Monumentolle saakka.


Paikallisjunaliikenteen hoitaessa henkilökuljetuksen yläilmoissa,niin alailmoissa maanpäällinen autoliikenne on yhtä helvettiä.

2012 LRT
Kaupunkisuunnittelussa ollaan pahasti eksyksissä eikä poliittista tahtoa löydy muussa kuin puolueriidoissa.
Metro Manilan itä-länsi-pääväylän EDSAn (Epifinio delos Santos Avenue) liikenne satoine bussilinjoineen seka jeepneyneen on pahemmassa sumassa kuin LeMansin kilpurit lähtöruuduissaan.
MMDA eli Metro Manila Development Authority on yrittänyt käryttää ns.colorum-busseja (liikenneluvattomia) tuloksetta,koska jokainen Metro Manilan kaupunkin pormestari pitkän avenidan varrella colorumeja rahastamalla rikastuu muun varastamisen sivussa.
Metrocomin iikennepoliisit ollaan pantu muihin tehtäviin pääväyliltä ja tilalle koulutettiin MMDA:n omat liikennevalvojat (Traffic Wardens),jotka poliisien tapaan oppivat rahastamaan liikennerikkeistä omiin taskuihinsa..Ennen paikallispoliiseilla oli pikkuiset poliisiasemat katujen risteyksissä mainostamassa rehellisistä uusista poliisivoimista "New Cops in the Bloc"-iskulausein (uudet jeparit korttelissa).Kansa väänsi sloganin "New Goons in the Block'iksi" eli uusiksi korttelin konniksi.
Päiväoikeuden tuomareitakin haukuttiin New Goons in Robe'seiksi eli uusiksi kaapukonniksi,joille aina kelpasi raha tuomion muuttamiseksi syyllisestä syyttömäksi nuijan pamauksella.
Manilan uudet korttelin jeparit työssä
Bussit,taksit, jeepneyt ja jopa poliisiautot ovat lommoilla vasemmilta kyljiltään,jokaisen suharin lähtiessä kadunsyrjästä baanalle katsomatta sivupeileihin.Yleensä niita "spegeleitä" ei ole enää jäljellä edellisistä kylkikosketuksista.
Bussit ovat hautaustuomion saaneita maahan uitettuja japanilaisia Kenji-onnikoita Tokiosta seka Kiotosta...joskus myös Seoulista sekä Taipeista.
Usean bussin ratit ovat vielä oikealla puolella,numero 13 reittinumeron osoittaessa Kioton paikallislinjaa
Uusi laki kielsi oikeanpuolisen ohjauksen ja Subicin vapaasataman ulkopuolelle syntyi laaja verstasverkosto,missä asennettiin polkimia ja ratteja vasemmalle puolelle. 
Japanilaisten käytettyjen autojen maahantuonti lisääntyi huomattavasti.
Manilan liikennekultturi eurooppalaisille näyttää järjenvastaiselta.
Vilkkujen kaytto liikenteessä on väärää visualisointia.
--Miksi panet vilkun päälle risteyksessä,koska voit muuttaa mieltäsi,kääntymällä toiseen suuntaan?
Juan kysyy.
--Hullut ulkolaiset sekoittavat liikenteen suuntamerkeillään!

Jeepney Driver.
King of the Road
Juhart 2005
Ainoa pinoyden auton ajovalojen käyttö tapahtuu vain päiväsaikaan,vilkuttamalla ja viestittämällä vastaantuleville...että VARO!!....täältä tullaan lujaa!
Tempun voi tehdä ajamalla yksisuuntaista katua vastavirtaan.
--Etkö hullu näe...että MINÄ olen tulossa,koska vilkutan sinulle ajovaloja?
Juan kiihtyneena kiroaa.
--Väistä!
Lähtiessään töistä hän havaitsee parkkitalon ruudussa,että häneltä olivat jääneett ajovalot päälle,akun tyhjennettyä.
Pinoy kuolisi paikalla,jollei hanen äänimerkkinsä toimisi.
Todellisuudessa autoilijoita kuolee suurissa nopeuksissa valtateillä tai kaduilla äkkinäisestä ratinkäännöksestä kulkukoiran tai hitaasti ajavan eli "perä edellä vastaan tulevan auton väistössä.
Ajaessaan pinoyautoilijalla on paljon muuta tekemistä kuin tuulilasista alinomaan ulos tuijottamista.
Hän näpläilee stereoita,pelaa kännykällä,syö ja juo välipalaansa,tööttäilee hyvännäkoisille pimuille tai sitten roplailee tyttöystävänsä rintsikoita auki vapaalla kädellään..
Yleensä kuolemantapaukset keskittyvät keskiyölle sekä aamuyöhön,machomiesten ajaessa kotiinsa maistissa yökerhosta tai strippiluolasta.
1963 Manilalainen poliisi- VW ja Vespa-
skootterilla ajava
perhe Dewey Boulevardilla.
Juhart 2012

Jollet ole nähnyt strutseja muualta kuin australialaisista matkabrosyyreista,niin Manilan liikenne on niitä pullollaan.
Tällainen strutsi voi kiilata yhtäkkiä eteesi piukkaan väliin.
Jos alat viittoilla ja tööttäillä tälle...tämä ei ole huomaavinaankaan.
Voit ajaa vaaleanpunaisella Klim Voroshilov-tankilla ja pistää tykinputken kuskinikkunasta sisään...ja strutsi ei räpsäytä silmäänsäkään!
Risteyksissä pinoyt kääntyessään katsovat suoraan eteenpäin auton konepeittoa pitkin,vilkaisematta kertaakaan sivuilleen mutisten:
--Jos en näe sinua....et ole siellä!
Liikennevaloissa jokainen soolailee kuin jalkapallon perässä kohti maalia etsimässä sopivaa rakoa...tehdessään kymmenen kaistaa kahden sijasta.
Ne,joilla on sirrat eli Wangwangit ja hälytysvalot katolla,käyttävät niitä etuoikeutensa symbooleina.
Jos luulet,että ohiajava sireeniä huudattava ja valoja vilkuttava ambulanssi on hälytysajossa...olet useimmiten väärässä.
Ambulanssissa voi istua kaupungin joku valtuuston jasen tai pikkukaupungin pormestari menossa tyttöystävänsä luo treffeille...tais sitten sillä on kova paskahätä.
Valtion,kongressin ja senaatin virkamiehillä on samoin sirrat ja valot virka-autojensa katoilla.
Jos satut nokitusten kapealla tiellä moista Pajeroa tai Landcruiseria vasten...aja vaikka riisivainion veteen!
Muuten autosta astuu ikkunankarmillesi kaksi magnumia heiluttelevaa henkivartijaa.
Näillä gorilloilla on aino etu-ja yliajo-oikeus!
Liikennesumia osaltaan aina aiheuttaa paikallinen TVH eli DPWH (Department of Public Works and Highways). paikkaamattomilla kaduilla seka valtateillä.
Tiestöä aletaan vauhdilla korjaamaan vasta  budjettivuoden lopussa,mikä oikeuttaa seuraavassa vuosibudjetissa suurempia määraärahoja piiri-inssien sekä tiemestarien takunpohjiin.
Seuraavan vuoden sadekausi tulee huuhtomaan heppoiset paikkaukset katuojiin,jotka muutenkin ovat autonikkunoista heitetyistä roskista tukossa.
1965 Toyopet Corolla-taksi tulvassa
Jos autosi streikkaa moottoritiellä,ns. valtuutettu hinausauto on heti takapuskurissasi kiinni hinaamassa autoasi paikalta pois ryöstöhinnoin.
Et saa korjata autoasi pientareella.
Omistajan pitää myös istua autossa apua tarvitessaan.
Jos jätät autosi vartioimatta,et palatessasi löyda sitä mistään etkä koskaa..Ns. chop-chop-miehet ovat korjanneet sen paloiteltavaksi.
Tien -ja kadunvarret ovat täynnä kyykkiviä automekaanikkoja vaanimassa streikanneita autoja.
Paikalle ensimmäisenä juossut puskamekaanikko tulee jelppaamaan sinua pääsemään eroon puolastasi ja bensafiltteristäsi,hankittuaan tienvarren varaosamieheltä sinulle kaytetyt vastaavat riistohintaan
Autosi puola ja bensiinisuodatin eivät yleensä tarvitse kuin puhdistuksen rasvasta tai tomusta.
Sitten se rasvaperse pyytää 500 pesoa varaosista sekä viiden minuutin korjauspalvelusta.....HIghway robbery!

Tässä olisi listattuna on vain murto-osa Manilan liikenteen iloista ja suruista.
Katsoessani vanhoja valokuvia Manilan liikenteestä vv. 1910-39,liikeenne kulki vasemmalla puolella kuin Lontoossa..
Olivatko kaikki valokuvanegatiivit järjestelmällisesti menneet nurinpäin?
Uskon kyllä,että viimeiseksi japanilaismiehityksen aikana vv.1941-45 liikenne kulki vasenkätisenä.
Kysymyksenä on,miten ne saivat liikenteen sujumaan takaisin oikealle kuin Ruotsissa v. 1967?
Ilmeisesti vaihdoksen johdosta pinoyt vielä tänäänkin tuppaavat vastaantulevien alle sekä päälle!?
Mobiiliterveisin,
Jussi L.
18 Molave Avenue
Molave Park Subdivision
Barangay Merville
Paranaque City
Metro Manila
Phils.

Tuntemattoman sotilaspapin sota.Puusepänpoika ja pappi.

JÄÄTYNEET PIHLAJANMARJAT JA LÄMPIMÄT LUUMUTORTUT
----------------------------------------------------------------------------------------
Fiktio

                            Pommitettua Helsinkiä 30.11.1939

Marraskuun 30. päivänä alkoi Helsinkiin tippumaan venäläisiä palopommeja.
Antti oli vielä palannut Iisalmesta pääkaupunkiin jumaluusopin välitentteihin ja sinä ensimmäisenä pommituspäivänä hän oli juuri lähtenyt Yliopiston kirjaston edestä ratikalla,kun palopommi sytytti rakennuksen palamaan.
Kaupungin keskustassa oli syntynyt paniikki sairasautojen ja paloautojen sireenien vinkuessa keskustaa ristiin rastiin pelastustöissä.Kuolleita siviilejä lojui pommikraatereissa ja kaduilla tuhoutuneita autoja oli paalautunut tuntemattomiksi peltikasoiksi kivitalojen seinien kaaduttua päälle..
Yliopiston kulmalle oli kerääntynyt joukko ihmisiä katukäytävällä makaavan miehen ympärille.Tämän toinen  jalka housunlahkeineen ja kenkineen polvesta alaspäin oli lentänyt kadun vastapuolelle.
Mies oli saksaksi,ilmeisesti sveitsiläisaksenttisesti huutanut Hilfejä ja samalla Scheissejä,ambulanssimiesten nostellessa miestä paareilla valkoisen Packard-ambulanssin takaosaan.
Tässä vaiheessa teologian ylioppilaalla oli kiire Lönnrootinkadun Körttikotiin täysin tietämättä lähitulevaisuudestaan,puhumattakaan kaukaisemmasta tulevasta,että hänen ja tämän haavoittuneen sveitsiläisen elämät tulisivat liittymään ylempien naisvoimien kautta yhteen..

                          Packard-ambulanssipostimerkki vuodelta 1944 2:-+ 50p

Nyt iivanan pommit eivät erotelleet neutraalien maiden kansalaisia suomalaisista. Useassa tapauksessa myöhemmissä pommituksissa pääkaupungin IT-pattereiden kovasta ja tarkasta tulituksesta venäläiset pommikoneet joutuivat pudottamaan pommilastinsa merijäälle tai kaupungin reuna-alueille,aiheuttamalla vain vähäisiä tuhoja.
Antin saapuessa Lönnrootinkadulle Körttikoti näytti vahingoittumattomalta,vaikka kadun muita taloja paloi ilmiliekeissä. Oliko se körttiläisen Herran johdatusta papinalku ei voinut kylläkään sanoa,Herran,joka rakkaudessaan ja armeliaisuudessaan antoi viattomien ja vanhurskaiden kuolla ateistien pommeista. Kysymyksiä pyöri nuoren teologin päässä useitakin,mutta nyt hänen sisällä velloi aanaus,että pian hänelläkin olisi lähtö rintamalle.
Avatessaan Körttikodin oven, köynnöspunoisella eteismatolla näkyi hämärässä valkoinen sähkösanoma- kirjekuori..Hän repäisi kiireessä kuoren auki ja luki sähkeestä komennuksen välittömästi Kajaanin kenttätykistöpatteriston esikuntaan.
Antilla oli edessä pikainen pakkaaminen.
                                     Pikajuna Kuopioon.Juhart 2011

Pakkanen oli kiristymässä yli neljänkymmenen miinusasteen.
Kuopion pikajunan III luokan vaunu oli tupaten täynnä siviilejä,jotka olivat matkustamassa pois pääkaupungista maalle matkalaukkuineen ja nyytteineen sekä harmaamanttelisia ,kohmeloisia että nukkuvia sotilaista,joidenka matkalitteroiden päämäärät olivat leimattu useisiin komentopaikkoihin.
Puheet tuntuivat olevan vähissä ja moni näistäkin sotilaista tulisi jäämään palaamatta, kuopattuina rajan taakse ristittömien ja lumenpeittämien kumpujen alle pakanamaan puolelle.

Iisalmen rautatieasemalla pakkanen paukkui nurkkalaudoissa,kun Antin nuorempi veli Arvi oli paksussa turkissaan vastaanottamassa jäistä ja lumenkuorruttamaa paikallisjunaa Kuopiosta.
Kaisakin oli häntä vastassa aseman takana autoa lämmittämässä pukeutuneena lottamantteliin sekä valkoiseen mannerheimkarvalakkiin,jaloissaan ruskeat lapikkaat. Hän oli jo viikon seissyt Iisalmen vesitornin katolla  kiikaroimassa niitä punatähtisiä Gutzeitin koneita pikaisen ilmavalvontalottakurssin jälkeen suojeluskuntatalolla.Hänen päähänsä oli jäänyt pänttäytyneinä kaikkien viholliskoneiden mustat silhuettikuvat kuin kananpojalla kanaemon opettamat haukanvarjot.

Arvi-veli oli tervehtinyt laiturille astunutta siviilipukuista pappiskokelasveljeään:
--Noh..sinulle sitten taesj tulla komennus Kajjaaniin ja sieltä sittenniinj kohti sitä tuntematonta?!
--Noh..niinj tulj,,ja tällaesella kelillä kyllä hyppyheekkiennii lukot ovat umpijiässä,vaekka kuinniin ovat vaseliinilla ympärjrasvattuja.
Antti vastasi henki pakkasilmassa höyryten hakatessaan ohuita siannahkasormikkaitaan kylmästä yhteen ja välistä peitellessään niillä mustia korvalappujaan.
--Istuppas sinä jonniin närreen takana luupit silimillä tulenjohtajana!
--Sinnee olet oekeen onnenpekka,että suat istuva valatijon raatateijen aseman pönttöuunin kylyjessä lämmittelemässä käsijäs pilliklubi huulessa torottäen.
Antti ähkäisi pakkasilmaan.
Arvi vastasi takaisin loukkaantumatta isoveljensä tokaisusta:
Niin..se Kaesahan on jo ollunna siellä vesjtornin katolla jo viikon tiiraelemassa ja sano uottavansa sinuva tuolla aseman takana aatossa,ettee uoppelj sammuesj.
--No uoppa site ihmisiksj siellä tuntemattomassa uuvessa ossootteessasj!
--Minnuenj pittöö tästä lutviutva junan lähtöön Lapinlahelle.

Mulanniemessä Antti oli vaihtanut kaupunkivaatteensa pussihousuihin,villapaitaan ja heittänyt niskaansa Kalle Kauppisen vanhan lammasnahkaturkin sekä suojeluskuntakarvalakin päähänsä.
Hän halusi itse lämmittää Mulan rantasaunan viimeisiksi kylvyiksi siviilissä eikä Kallesta ollut muutenkaan apua ,koska kauppias istuisi myöhään Riistakadun puotinsa konttorissa tilinpäätöspapereita tekemässä.
Sytytettyään kiukaan tervaskannon juuresta veistämillä sytykkeillä ja käydessään ulkona rannan puolella katsomassa,että savu nousisi piipusta,hän huomasi,että rantapihlajan marjat olivat jäätyneet ryppyisiksi jääpuikoiksi.
Kaisa ei  siis ollut uhallakaan kerännyt marjoja viimeisen mykkäkoulunsa jälkeen.
Itse Kaisa oli aina ilkkunut hänelle Lukkarisen suvun itsepäisyydestä,että "se joka uhan kanssa ellää, se pierun kanssa hauvataan" ja nyt tulisi oikea totuuden hetki Antillekin kiusata morsiantaan,kun ensin saisi kerättyä rohkeutta pieneen pilantekoon.

Saunan jlkeen illalla Antti lämmitteli jalkojaan Kauppisten tuvan kuuppahellan ääressä kiikkustuolissa Kaisan topakkana hääriessä pöydän ääressä Riitta-äitinsä kanssa leipomassa luumutorttuja.
Antti touhuja seuratessaan kysäisi:
--Etkös vuan tie jo joolutorttuja aekaesin marraskuulla?
Kaisa vastasi takaisin ripotellessaan vehnäjauhoja pirttipöydälle pussista:
--Sittee ee koskaan tiijä koska jaahot ja luumut loppuu kaapasta.
--Uon kuullunna,että pijan männööpi kaekki suuhunpantava kortille...ongenkookkuja ja huulipunnoo myöten!
--Oliskohan tulevalla sotaherralla muuta kysyttävvää?
Antti kokosi rohkeuttaan sisällään ja kysäisi pirullisesti:
--Noh..mihinkäs uot piilottanna ne Kallen pihilajamarjamehut,kun rantapihilajasta voes kurottamalla panna suuhusa jäesijä ja kääneitä pihilajamarjatikkunekkuja?

Kaisan kaulinta pysähtyi toviksi ja hän vastasi lopulta:
Noh...Kalle se olj popsinna yhtenä saanailtana niitä poskiinsa,kun olj kuullunna,että hienot engelsmannittiin pannoo ginniinsä katajanmarjoja maasteeksi.
--Se olj pistännä niitä emaljmukkiinsa pohojalle koorallisen ja lorraattanna vuakunnaa piälle.
--Sinä ilitanna olj isännän perä käännä kun moottorjhaalikko ja minulle olj iessä kalasonkijen ja äejän perän pesu.
--Korkin olisin lykännä sen perrään!

Seuraavana aamuna kello viideltä kihlapari seisoi pimeähköllä rautatieaseman laiturilla,missä pari yksinäistä ja keltaista kuuppalamppua tolpan nokassa heilui vihurisessä itätuulessa.
Kajaanin junan veturi päästeli raiteille sylintereistään höyrypilviä,boilerin sytkäytellessä kuin painekattilan venttiili sykäyksittäin.
Junanvaunuihin oli lastautumassa melkein ainoastaan sotilaista,harmaiden manttelien täyttäessä kaikki III luokan puupenkit.
Morsiamia,äitejä,tyttöystäviä ja yhden illan tuttavuuksia sekä unilta herätettyjä pyöreäksi pakattuja pikkulapsia itkeskeli laiturilla hyvästelyissä.
Kaisa vetäisi lottamanttelinsa taskuläpän alta pienen ruskean paketin Antin hansikaskäteen.Vänrikki nyt upseerinmanttelissaan ja upouudessa karvalakissaan seisoi asennossa kuin valtakunnanrajan vartiosotilas.
Hän kopsautti saappaittensa kantoja oikealla frunzelaisella äksiisillä ja kiitti paketista.
--En pannunna mukkaan mittee isompoo,kun aeka tahto loppuva leepomisen ja taevaantähystelyn välissä.
Kaisa  tokaisi.
--Kuvoen sinulle oekeet villasomikkaat..sellaset pässinpökkimät kun Iisalamen torjmyyjillä on käsissään talavella..iliman näpinpäetä.
--Niillä pittäesj olla helepompaa pijellä kiikarija käessä ja avvaella karttalaakun läppijä.

Juna vihelsi pystysuoran ja valkoisen höyrypilven veturinpiipun vaaleanharmaan savupilven läpi taivaalle.Antti katsahti hansikkaansa alta Eterna-kelloaan ja sitten pillin höyrypilveä ikäänkuin uskomalla,että vihellyshöyry jäätyisi patsaaksi kuin  parooni Münchausenin torven töräys.
Vänrikki sitten puristi morsiantaan paksun mantteli vyötärön ympäri kaksin käsin saamatta sormikkaitaan yhteen.
--Pittee lähtöö..kirjoettelen sitten kun suan uuven kenttäpostiosotteeni.
Antti hyvästeli Kaisaa kädestä yrittäessään kömpelösti possauttaa pusun morsiamensa poskelle.
Kaisa samalla veti äkillisessä puuskassaan kätensä otsalleen yrittäessään hermostuneena pyyhkäistä hiussuortuvaa karvalakin läpän alle..
Suudelma osui Kaisan kihlasormukselle.
Antti hämillään lausui pakkaseen:
--Minnee näätän pussaavan käelle kunniin oekeen punakalottinen kardinaali Puavija Pietarin kirkon portaella..oekeen sormukselle!


Sotilaspastorin väritetty
vihkikuva

Vihitty pappi
---------------
Kappalaisen työhuoneen vierassohvalla istui hermostunut kihlapari.
Sulhanen pyöritteli sormiensa välissä Askon koivurunkoisen sohvan harmaalta kankaalta lankanyppylöitä.
Morsian veteli valkoista vekkihamettaan polviensa suojaksi,yrittäessään peittää langanjuoksua nailonistaan.Toisaalta tätä hermostutti liljatapetilta katsova Marskin ja arkkipiispa Salomiehen kylmät sarvihankalasiset katseet lasiraamien sisältä.
--Jaa-a...Halluuteko te pitkän vai lyhyen kaavan?
Kappalainen kysäisi kihlaparilta.
--Jaa,että minkä kaavan?
Sulhanen kysäisi hätäisenä.
--Mää en kyllä kaavoist tiärä mittää,mut toi Mirkku...tarkotan mun morsmaikkuni kylläkin on Salon neulomos töissä ompelijan.
--Se kylläkin tiättä kaikist kaavoist!
--No minulla on aina tapana kysäistä aluksi parilta,etta millä vihkikaavalla vihkaisisin. 
Kappalainen selvitti kaavasta.
--Minulla on ylleensä kaksi kaavoo: pitempi ja lyhykänen,mutta minnoon tavallisesti ehottanna sitä lyhyempää,joka on varttitunnin lyhkäsempi sitä pidempää..
--Kyl maar me otetaan se lyhkäsempi kaava...vai mitä Mirkku...vaikkem mää yleensäkään tuppaa pökertymään tiukois paikoiskaan.
Sulhanen selitti.
--Korkiam paikan kammoo mul kyl vähäse on ollu..ja viimeks Helsinkissä Linnanmäen vuoristoradall!
--No minulla ei ole tapana ylleensä vihkasta kirkontapulissa teijän onneksi..
--Olen kyllä virassain nähänä ruavaesten miesten puttoelevan polovilleen kirkon kivilattijalle kunniin kukkopillit ossuuskaapan hyllyltä...jopa lyhkäsemmän kaavan aekana.
--Minulle soppii aikataalun mukkaan vihkasu enslaavantaina kello yheltätoista...sen verran allaakani antoo perrään Tirkkosen Kalevi Kustaan hautuun ja Katri-Helena Könösen kasteen välillä.
--Se Tirkkonen muuten ajo iellismuanantaina Halikon tasokäytävällä junan kanssa yhteen...jaa..ee se tappaus kai kuulu vihkimisseen. 
--On muuten ouvontapaista,etta nykkyisin lapsija ristitään kaikkien iskelmälaalajien mukkaan.
--Olen iellisviikolla kastanna yhen Fredin ja Irwinin Salo-Uskelan seurakunnassa sekä yhen Lillbabsin Kemiön kirkossa ihan ruohtinkielellä.
--No.. tavataanpa sitten siellä teijän osotteessa...se olj Torpankuja kolome bee..
Kihlaparin kolistellessa pappilan rapuissa alas kadulle,kappalainen istahti sohvalle ja kaivoi housuntaskustaan tervapastillin suuhun.
Tämä oli lopettanut tupakanpolton 50-vuotisjuhliensa kunniaksi vuonna 1964.
Tietamättään hän oli melkein myrkyttänyt Jussi-poikansa,joka oli juhlien perästä kerännyt kaikki vierastupakat taskuunsa,yskiessään itsensä melkein tajuttomaksi pappilan puuliiterissä.
Pastillia imeskellessään hänen ajatukset kieppasivat omiin vihkiäisiinsä välirauhan aikana kesäkuussa 1940 Iidensalmen maalaisseurakunnan kirkossa.

V.1941 Jatkosodan alussa hän oli seissut alttarilla pastori Ilkka Malmivaaran edessä kenttätykistön vänrikin laatat kauluksessa ja morsian Sanna Kauppinen lottavääpelin univormussa.
Malmivaara oli pitänyt kauniin vihkiäispuheen jumaluusopin kandidaatille ja vänrikille sekä lottavääpelille,
Sulhanen oli katselllut Iisalmen maaslaisseurakunnan kirkon alttaritaulun pitkäsiipistä enkeliä,joka avoimilla käsillään tuntui antavan suojelusta liitolle.
Tietämättä mitään tulevaisuudestaan tämä liitto tulisi kestämään yli kolmekymmentä vuotta,jota tuleva rovasti tulisi kehumaan 30-vuotiseksi sodaksi. Sanna oli silloin mennyt kylläkin ennen aikojaan taivaallisiin ilmavalvontalottajoukkoihin.
Talvisota oli ollut vänrikille suurta surun juhlaa,kun hänen vanhin veljensä oli kuollut keuhkotautiin tulipalopakkasten aikana,hypittyään ohkasessa konduktöörin vormussa vaunusta toiseen Lappeenrannan ja Viipurin välillä.
Veli oli perheen ensimmäinen petiin kaatunut sotasankari.
Heinäkuussa vänrikki oli inttänyt itsensä jumaluusopin kandidaatiksi paavin bullan vaikutuksesta Lutherin pannaan ja vihitty papiksi Turun Tuomiokirkossa oikein arkkipiispa Salomiehen kädestä  kymmenen muun onnellisen papinalun kanssa.
Tuore pastori päättikin,että jos sota vielä syttyisi uudelleen,niin hän vaihtaisi kenttätykistön punaiset laatat mustiin kenttäpapin laattoihin.
Oliko se kutsumusta vai mukavuudenhalua,pastori ei itselleen halunnut todistaa millään teeseillä.
Pappejakin tarvittiin sodassa antamaan rohkeutta sekä lohdutusta etulinjassa taisteleville sekä haavoittuneille että kaatuneitten omaisille.
Osana akateemisessa savokarjalaisessa laupeudentyössä oli sotilaspastori Malmivaaran mukaan luterilaisen evankeliumin levittäminen vienankarjalasille ortodokseille sekä kommunistisoluihin...jos viha jatkuisi.
Malmivaara suursuomalaisessa uskonkiihkossaan oli erittäin optimistinen jatkosta,vaikka ensimmäisessä ottelussa ateismia ja bysanttilaista kirkkoa vastaan tulikin takkiin.
Ryssät Malmivaaran mukaan ajettaisiin Hankoniemeltä pelkän suomalaisen sotilasmanttelin hajulla.
Iivanat vielä uskoivat,että suomalaiset keittäisivät nämä hernerokassaan,pelätessään suomalaisia raakalaisia kuin russakka saappaankantaa.
Kesällä 1940 Helsingissä suomalaiset kommunistit provosoivat Suomen ja Neuvostoliiton välistä kriisiä mielenosoituksilla. Niillä oli ollut kova kiire toivottaa tervetulleeksi vapauttajansa,jotka marssisivat maahan messinkipumpuillaan,hopeahampaisten tatjanoiden laulaessa kuorossa internationaalia .
Marraskuun 19. päivänä presidentti Kallio oli vaipunut ikuiseen uneen Marskin käsivarsille Helsingin rautatieasemalla.
Suomen pankin pääjohtajasta Risto Rytistä oltiin valittu Kallion seuraaja.
Vuodenvaihteessa Neuvostoliitto katkaisi Suomen kanssa kauppasopimuksensa,väittämällä suomalaisten fuskanneen velvollisuuksissaan,kääntymällä natsi-Saksan puoleen.
Venäläisiä joukkoja oli alkanut liikuskella itärajan tuntumassa vuoden 1941 kevättalvella ja Neuvosto-Venäjän länsirajan puoleiset rataosuudet olivat valmistumassa joukkojen mobilisoimiseksi.
Tulevalla kesäkuulla Suomen itärajan tuntumassa joi saikkaa 17 venäläistä jalkavakidivisioonaa sekä yksi panssaridivisioona Klim Voroshilov-tankkien suojassa.
Suomessa aloitettiin mobilisaatio,vaikka Isä Aurinkoinen Kremlissä oli kieltänyt minkäänlaisen hyökkäyksen olevan tulossa.
Jooseppi näytti puhuvan mursunviiksiensä sivusta!
Kesäkuun 17. päivä 1941 Iisalmen kaupungin seurakunnan virallinen apulainen oli hyvästellyt kesäpusakassaan ja mustissa laatoissa Sanna-lottaansa Kauppisten Mulanniemen tilan päärakennuksen portailla.
Pastorin sotaa ennen päällään pitämä AKS:läinen musta paita oli kutistunut pieniksi mustiksi kauluslaatoiksi kuten Suur-Suomi-aatekin pastorin päässä.
Reppuaan pakatessaan han täytti alpakkaisen, kaatuneelta venäläisluutnantilta evakuoimansa savukerasian Gold Leaf-savukkeilla.
Hänen ajatuksensa liisivät takaisin vuoden 1939 loppuviikoille ja Raatteen tielle,jolloin hänet oltiin komennettu eversti Siilasvuon alaisuuteen joulukuun 16. päivä, 44. divisioonan linnoittautuessa Raatteen tien kahdeksan kilometrin pituiselle pätkälle.
30. päivä venäläiset motitettiin ja tantereelle sekä tienvarsille jäi 5000 vihollisen kaatunutta sekä iso sotasaalis.
Erään jäätyneen iivanaluutnantin rintataskusta kenttäpastori oli evakuoinut alpakkaisen tupakkarasian,jonka kanteen oltiin kaiverrettu kultaisia aallonpohjia...ehkä Vuoksen aaltoja.
Rasian sisusta oli vuorattu kultadubleella.
Mulanniemen talon verannalla ei hyvästely tuntunut yhtä painavalta kuin talvisotaan lähtiessä.
Vaikka savolainen käyttäytymiskoodi oli yleensä lupsakkaa huulenheittoa,niin hyväilynosoitukset näillä pohjoissavolaisilla olivat jääneet puolirampojen yritysten asteelle.
Sotilaspastori hyvästeli vaimoaan kädestä vatkaamalla,yrittäessään kömpelösti possauuttaa suukon vaimonsa poskelle,jolloin papinrouvalle tuli jokin äkkinäinen puuska pyyhkäistä hiussuortuvaa otsaltaan korvansa taakse.
Suukko osui Sannan kämmenelle.
--Minnäen näätän pussaavan kunniin jonniinlaenen punakalottinen kardinaali Puavin sormukselle Pietarin kirkon portaella!
Pastori huudahti
--No...läheppäs nyt siitä sottaan...ja lähetellään niitä kirjeitä sekä tikittäviä paketteja!
Papinrouva leukaili portailla kenttäpapille hyvästiksi.
  

torstai 26. kesäkuuta 2014

Saunalähetystä.Puusepänpoika ja pappi..

1930-luku.Iisalmelaiset Sinipaidat-partiolaislippukuntalaiset
telttasaunan pystyttämisessä

SAUNALÄHETYSTÄ
Suomessa ennen vanhaan synnyttiin saunassa.
Moni on myos kuollut saunaan hyvästä elämästa,lisäkiilattujen pussihousunperien jäädessä muistuttamaan  isännästa saunakamarin naulaan.

Kenttäpastori, siviilipastori,kappalainen ja rovasti vuosikymmeniä  koivuvihdalla piestyssä kehossaan naytti pitävän enemmän saunasta kuin naisista. Hänhän oli kestänyt 30-vuotisen sodankin akkavallassa.
Naisseurasta hän toki nautti ,pitämällä kuitenkin tiettyä välimatkaa kuten Marski seuraneitiensä kanssa.
Ruustinna oli ollut se pappilan ainoa 'piällysmies',joka hoiti pesuetta ja huushollia jalat keittiön permannolla linttaan astutuissa läskareissään
Hengenmies puolestaan piti kiharapäätään taivaissa pyhäsaarnojen ja siunauspuheiden teossa.
Sauna papille oli ainoa pakopaikka,missä sai kerätä ajatuksia ja nauttia siunatusta yksinolosta.
Eläkeiän lähestyttyä hän jopa oli mielissään alkaessaan erakoitumaan kesämökillään akattomassa huushollissaan.
Sanna oli kymmenisen vuotta aiemmin poistunut äkseeraamaan taivaalliseen keittiöönsä.
Papille sauna oli kylpemiskulttuuria,hengen- sekä ruumiin terapiaa että ihanaa nostalgiaa 30-luvun partiopoikaaikojen ja sota-ajan teltta-saunoista.
Saunan haapalauteilla sai levätä maallisesta menneisyydessä ja unelmoida taivaallisesta tulevaisuudesta.
Saunavieraita hän koetteli kyllä kuin Herra Saaraa,vaikkei monikaan "saunasaara" paljonkaan naureskellut yli sadan graadin infernossa.
Papinrouvalla taas rentoutuminen ja päivärutiineista selviäminen ei käynyt lauteilla,vaan vuoteessa väyrysmäisessä yönylinukkumisessa.
Hän asioiden selvittämiseksi aina tokaisikin:
--Katotaan sitten huomen uamulla!
Pappilan Jussikin oli perinyt äidiltään saman rentoutumistavan,jolloin aamuyöstä puolitajuun iskivät ratkaisut seuraavan päivän ongelmiin kristallin kirkkaina.
Papin raskain työpäivä oli pyhäpäivä,jolloin kalenteriin oli merkitty kymmeniä kasteita,vihkimisiä, hautajaisia sekä seurakunnan muita kissanristiäisiä.
60-luvulla han joutui viemään mustekynällään kastekirjaansa vauvojen etunimiä,kuten Katri-Helenaa,Pirkkoa,Britaa sekä Fredrikiä,Johnnyä etta Dannyä...ajan muotinimiä.
Muotinimet olivat tulleet jäädäkseen, mikä trendi häntä ei lainkaan miellyttänyt.
Pääsääntönä hänellä oli,että pappilan saunan piti olla lämpimänä saavuttuaan kotiin raskaan pyhätyöpäivan jälkeen.
Riisuessaan papinvaatteita makuuhuoneessa hän alituisesti huokaisi:
--Onniin kalamanhaju nokassa,että vaen saana pessee sen poesj nahastaen!
Useasti istuessaan saunassa miesporukan kanssa reservin kenttäpastori ei muistellut taisteluita,vaan kehaisi:
--Voe...että kun siellä Ihantalassa olj kylla paras telettasaana...ja laateetkiin olj oekeen tuohipiällistä koevua ja että rajakarjalaesista kivistä saej parraemmat löölyt!
Partioleireillä hän sai koko lippukunnan häädettyä kankaalle paikatusta sotilastelttasaunasta heitettyään jatkuvalla kippaamisella saunakauhalla vettä tulipunaisille kiville.
Kesämökillä lomiensa aikana hän saikin kylpeä yksin 120-asteen helvetin esikamarissa,papinperheen jonottaessa verannalla omaa vuoroaan lauantain toivottujen kuuntelussa..
Talvisin hän sahasi rantajäähän avannon ja saunasta höyryävänä kipaisi uimassa jäähilevedessä.
Avannosta noustessaan hän kävi vielä kieriskelemässä keltareikäisessä hangessa,mihin saunaan venttaajat olivat käyneet pissimässä.
Siitä huolimatta kuulema hangessa kieriminen teki eetvarttia.
Loppukaneettina urheilusuorituksestaan tämä tokaisi,että...."kylläpä piristi!"
Tästä rääkistä ja puolenvuosisadan tupakoimisesta rovastille tikattiin Turun Yliopstollisessa Sairaalassa pumppuun digitaalinen läppä,joka tikitti saunan lauteilla kuin radiovekkari,saunakavereiden vilkaistessa vesivarmoista Citizen-ledikelloista herätyssignaaleja.

1982 kesä.Antti-rovasti kantamassa
saunakaljoja saunalle
Elämässään pappi oli kokeillut tuhansia lauteita,josta tälle oli muokkautunut läskitön takapuoli,mikä muutenkin on vanhentuneiden ukkojen ruuminpiirteenä,eturessun puolestaan pullistellessa balanssina.
Sanna-rouva olikin ilkkunut hengenmiehen pakaroita kahden pennin korpuksi.
Perintönä alituisesta kylpemisestä hän oli saanut lahjaksi myos keltaiset ja sieniset varpaankynnet muhivista lattiatralleista.
Se oli ilmeistä ammattikylpijän tautia.
Tuhansia saunavastojakin tämä oli katkonut lapinleukullaan eri maakuntien rautukoivuista
Riippakoivu hänestä oli liian pehmeä ruumiin kuritukseen ja rautukoivulla hän koko saunaelonsa aikana piiskasi itseään kuin muhamettilainen katuja ketjuilla. 
Lapinsodan aikana hän kieltäytyi katkomasta Tornio-Rovaniemi-Sinettä-maantien varren vaivaiskoivujen oksia,koska puut olivat kasvaneet sitkeäoksaisiksi ja koviksi karun luonnon takia. 
Ulkolaisiakin pappi oli kutsunut saunaansa nauttimaan vastojen läiskeestä.
Vihdoiksi hän ei vastoja koskaan kutsunut,koska sana kuulosti liiaksi rantasuomalaiselta.
Moni britti,australialainen ja baijerilainen oli kehunut selkä punaisena isännälle,etta sauna oli erkoinen kokemus,jolla ei ole vertauskuvaa tämänpuolisessa helvetissä.
Yhtään venäläistä ei sattunut istumaan hänen lauteilleen eikä niitä myöskään oltu kutsuttu,koska iivanat olivat kehuneet keksineensä saunan eli banjan ennen kuin suomalaiset...samoin kuin auton sekä lentokoneenkin.
Saarnanjuurtakin hän usein kehitteli lauteilla viskoessaan kuparikauhalla vettä sihisivän äkäisille kiuaskiville.
Hänen katseensa oli monesti jäänyt kesämökin rantasaunan pieneen ikkunaan,mistä näkyi merensalmessa uikkuja ja sorsaperheitä potkimassa räpylöillään vanoja kaislikkorinnan veteen.

1969 ca.Pappilan Kiilan
kesämökin rantasauna
Jos saunan lauteille sattui jäämään joku pappilan lapsi löylyuhriksi,pappi alkoi luennoimaan luonnonkappaleiden latinalaisten nimien synnystä,viittaamalla samaten antiikin kreikkaan,hebreaan sekä arameniaan.
Latinantentissä jo koulussa kiusattu keskikoululapsi joutui pakenemaan,jos sai luvan jäähtymään saunaverannalle ,missä päässä surrasi paarmaparvena taraxacum officionalet,lupukset,felixit sekä pimppinella saxifragat.
Saunalähetyksessään pappi kehui lauteilla ähkiville,miten suomalainen savusauna oli se aito sauna.
Monikaan ei ymmärtänyt moista nautintoa,missä saunasta paenneilla oli naamat ja kropat noesta mustina,lian irtoamatta kylmässä rantavedessä edes juuriharjalla ja mäntysuovan laudesaippualla.
Yleisiin saunoihin pappia ei koskaan saatu.
Hänen mielestä ne olivat irstauden ja ryyppäämisen pesiä,missä karjakonmalliset tantat tarjosivat selänpesua ja missä koskenkorvapullon korkki naksui kuusi kertaa .
Hengensotilaalla oli oma etiikkansa naisten kanssa saunomisesta.
Naisilla raamatullisina Eevoina piti olla lauteilla uimapuvut päällään,vaikka pappi istui täysin nakuna raamatullisessa Aatamin asussaan lauteen päässä heittämässä kippokaupalla vettä kiukaalle.
Oliko se jonkinlaista ekshibitionismia,vai katsoiko hän itsensä komeaksi Herransa kuvaksi alastomuudessaan?
Saunojien lähdettyä punakoina mökkiin katselemaan teeveestä lauantaitansseja kiukaalla grillatut lenkkimakkarat alumiinivuoassa mukanaan,kirkonmies jäi saunan verannalle katselemaan uutta auringonlaskua pariksi tunniksi.
Eläkkeellä hän ilmeisesti katsoi elämänsä luisuvan käsistä ehkä liiankin nopeaan tahtiin.
Luonnon ihaileminen ja ilmojen haisteleminen olivat hänen potentiaalisten viimehetkien nautintoa,auringonlaskun seesteen imeytyessä aivopankkiin...koska noutaja voisi olla koputtelemassa saunan oven takana koska tahansa uutena kylpyvieraana.
Tämä uusi saunavieras kestäisi luissaan monensadan asteen löylyt hikoilematta!