Luce-piilofarkusta Rotareihin.Mazda-stoori.Vanhan roddarin muistelmat.

1965 Mazda 800 Familia

Mazda Suomessa

------------------------

Suomeen tuotiin tiettävästi koko Euroopan ensimmäiset Mazdat, kaksi Mazda 800 Familia Sedania ja kaksi farmarimallista Mazda 800 Estatea, 2. syyskuuta 1965. Haka-Auto Oy aloitti merkin säännöllisen maahantuonnin vuonna 1967 malleilla 1500 ja Luce. Nykyisin Mazdan maahantuojana toimii Inchcape Motors Finland Oy.

Vuoden 1999 lopussa Mazda oli Suomen seitsemänneksi yleisin automerkki 113 066 autolla. Eniten tästä määrästä oli malleja 323 (54 375 kpl) ja 626 (44 911 kpl).

Näin kertoo wikipedia Suomeen tuoduista Mazdoista.

1970 Mazda 1500 Van-mainos.
Haka-Auto

Ensimmäiset okulaariset kokemukseni Mazdoista kotikaupungissani keskittyvät 60-luvun loppupuolelle,kun Torikadun naapurikerrostalon eteen ilmestyi kaverini Salmin Repen äidin ostama Mazda 1500 Luce-piilofarmari..muistaakseni viininpunainen. Samassa parkkipaikassa komeili kaverini Eskolinin Pertin vanhempien 1965 Opel Rekord Caravan ja kauppias Irja Wikströmin VW 411 piilofarmari. Kaupunkiin ilmestyi vielä muutama Mazda 1500 Lucen henkilömallikin kaunistamaan muuten silloisen harmaata autokantaa. 

Mazda 1500 Lucen oli suunnitellut italialainen Giorgetto Giugaro ja malliltaan se muistutti enemmin paljolti silloista BMW:tä kuin sen pienemmät siskomallinsa Familia sekä japanilain Kei-sarjan pikkuauto Carol.

1500 Luce myöhemmin alusti tietä uudelle 929-sarjalle.

1973 Mazda Capella 616

70-luvulla päästyäni koulutustani vastaavaan työhön Saloran TV-tehtaalle päädyin asumaan Saloran vuokra-asuntoon Rappulan Ristikedonkadulle.Itse jenkkiautofäninä olin ostanut alleni 61-mallisen kanadalaisen Pontiac Laurentianin,joka kulki Chevroletin suoralla kuutosella. Yhdellä naapurissa asuvalla TV-asentajalla oli kulkupelinä pissanvärinen ja helmoista ruosteinen Datsun Bluebird 1600 SSS,jonka kyydissä pääsin töihin yskiessäni pölyallergisena sen kojetaulun teddykarvaisesta päällisestä lentävistä pölyhiukkasista ja Colt-tupakantumpeista pursuavasta tuhkiksesta.

Yhdellä toisella naapurillani ja TV.asentajalla oli vastaavasti melko uusi ja aina vahattu luunvärinen Mazda Capella,jota omistaja piti kuin kukkaa kämmenellä. Wikipedia kertoo,että Eurooppaan myydyt Mazda Capellat olivat mallinimeltään 616:a,mutta oman muistini mukaan ne olivat Suomeen tuotuina Capelloita...

Jotenkin Capella sopi nimensä puolesta suomalaiseen maisemaan,kun Viking Linellä oli oma Mariellansa vuodesta 1984..

Capella sijoittui Familian ja Lucen väliin 1,5-1,6-litraisella yksinokka-akselisella neloskoneella (95-104hp),valmistuksen päätyttyä 1978.

Huomasin jo silloin kuinka paljon autonomistajat pitivät huolta omista ajoneuvoistaan ja päädyin myös okulaarisesti toteamaan,miten sottainen auton sisustus kuvaa samalla yksiyhteen omistajansa kotia sisältä.

1977 Mazda RX5 Cosmo 121 Coupe

1980 muutin maisemaa Saudin aroille,jolloin pääsin tutustumaan kuningaskunnan omaan japanilaiseen autokantaan itäprovinssissa. Monella urakkamiehellä oli tulinen tarve hankkia alleen jonkinlainen käytetty kiesi,jolla pääsisi teollisuuskaupungin Bechtelin Campiltä Jubailiin viikonloppuisin ostamaan muunmuassa Pioneerin,Sharpin,Panasonicin ja Sonyn kannettavia radiokasettisoittimia sekä c-kasetteja iltojen viihteeksi,Eräs suomalainen teknikko päätyi ostamaan Dammamin autosukilta aroauringossa haalistuneen 77-mallisen metallinsinisen ja wankelmoottorisen Mazda RX5 Cosmo 121-kupeen,jota hän käytti paljolti työmaa-ajoissakin,kunnes päätyi muiden kavereidensa kanssa tilaamaan Juffalilta Dammamista upouuden stuttgartilaisen MB W123-mallin kotimaahan vietäväksi.

1979 Mazda 929L Luce

80-luvun alussa Mazda 929 oli mitä yleisin japanilainen keskikoon automalli Toyota Cressidan rinnalla.1978-81 sen mallimerkkinä oli LA4.1979 oli viimeinen vuosi Lucelle pystylamppuisena ennen v.1980 kasvojen nostoa.Näitä pystylamppuisia näkyi itäprovinssin kaupungeissa Jubailissa,Dammamissa ja Al Khobarissa sadoittain.
Mazdat olivat Saudin hintakategoriassa Toyotoiden ja Nissanien alapuolella.Yleensä niitä haukuttiin myös suomalaispiireissäkin huonolaatuisiksi japanilaisiksi massa-autoiksi.

1982 Mazda 929L Luce Legato

1982 Muutin firmaa Arabian Lamahille Riyadhin pääkonttorille,jolloin sai käyttööni punaisen 1981-mallisen Mazda 929L Luce Legato-farmarin.L-mallina eli LA4-nimisenä (1977-81) se oli ns. perus-Mazda ilman minkäänlaisia turhia tilpehöövereitä.2-litraisen neloskoneen (90hp) lisäksi Ilmastointi ja radiokasettinauhuri tulivat vakioina. Farkku olikin firmassa ns. Hand-Down-auto,joka kierteli Riyadhin konttorilla kädestä toiseen,käyttäjien muutettua eri projekteihin kuningaskunnassa,jolloin he saivat kussakin projektissa alleen Toyota Cressidan taikka Hiluxin,asemasta riippuen.
Niin minäkin muutin länsirannikolle Yanbu Petrochemical Companyn alaurakan ostomieheksi saamalla alleeni upouuden Toyota Cressida-farkun.

1984 Pappa itkonen ja Malaskan Eikka
Mazda 929L-saittiautossa Yanbussa.
Taistalla Lamahin valkoinen Toyota Cressida STW

Projektissa oli muutama 1984-mallinen Mazda 929L sedani saittiautoina,jollaista mm. salolainen putkimies Malaskan Eikka käytti työvälineenään.Malli oli tullut markkinoille HB-sarjan,jolloin sen tuotanto jatkui v.1988 saakka.
Samanlaisen 929L-mallin omisti tuleva pakistaaniesimieheni Ahmed Mirza Riyadhin King Faisal-sairaalan materiaaliosastolla,muutettuani 1989 suomalaisista firmoista oikeaan saudifirmaan.
Vaimoni oli töissä samassa sairaalassa sairaanhoitajana.
Ahmedin auto materiaaliosaston parkissa seisoi aina pesemättömänä aropölyistä,sisustan muistuttaessa kaatopaikkaa. Ahmed ja Mazda kummatkin tuoksahtivat valkosipuli-currykainalohieltä ja pesemättömältä nahalta.

1984 Mazda 929 2.0 GLX Hardtop Sedan

Viimeisenä asemapaikkanani Lamahilla oli 1984-87 Jeddah,jossa toimin ostopäällikkönä.Allani oli silloin oma 1984 Citroen BX 16TRS. Projektipäällikkö Leo Nyberg tarvitsi uutta firman autoa,koska kaikki Riyadhin keskuskonttorin Chevrolet Caprice Classicit ja Pontiac Bonnevillet sekä Toyota Crown Super Saloonit olivat menneet muille projektipomoille.
Päätin ostaa hänelle uuden neliovisen ja helmenvalkoisen Mazda 929-hardtop-mallin,josta hän useasti tuli morkkaamaan minua,että hänet oltiin alennettu autostatuksessa.vastasin.että keskuskonttorin pääkirjanpitäjä pakistanilainen Kaiser Anjum ei luovuttanut auton ostoon kuin Mazda 929-mallin hinnan.
Minusta uusi 929 2.0 GLX oli nätti auto,josta löytyi uusi kaksiovinen kupeehadtop-mallikin.

1984 Mazda 929 2.0 GLX Hardtop Coupe

1987 Mazda 626 2.0 GLX

Muutettuani 1989 viimeiseen työpaikkaani Riyadhissa King Faisal-sairaalan materiaaliosaston inventoijaksi,tutustuin sairaalakierroksillani afroamerikkalaiseen hammaslabran esimieheen Maurice Williamsiin,josta tuli paras kaverini.Maurice oli naimisissa myös yhden Lita-nimisen filipinan ..sairaalan apteekin farmaseutin kanssa....eli siinä yksi syy kaveruuteemme.
Mauricella oli silloin käytössään hopeanharmaa 1987 Mazda 626 2.0 GLX Sedan,kun itse ajelin valkoisella ja Kanadan Halifaxissa valmistetulla 1979 Volvo 244 DL:lä..

1973 Mazda 800 Familia

1970-luku.FMC Pinoy AUV

Asetuttuani Filippiineille 80-luvun alussa Manilan katukuvasta oli vaikeata bongata yhtään Mazdaa.Liikenteen japanilaisina herroina olivat Toyotat ja Nissanit.
60-luvun alussa manilalainen kuuluisa jeepney-valmistaja Fransisco Motors oli kuitenkin alkanut tuomaan maahan Mazda 800 Familia-malleja,kun yksi toinen kilpailijoista toi Isuzu Bellettiä.
Eurooppalaisiin autoihin verrattuna japanilaista autoista sai paremman hinnan vakiovarusteiltaan,kun eurooppalaisiin joutui tilaamaan lisävarusteita ekstrahinnalla.
70-luvulla autoteollisuuden kotimaisuutta korostavassa ja presidentti Marcosin aloittamassa PCMP-projektissa paikalliset valmistajat keskittyivät Asian Utility Vehicle (AUV)-tuotantoon..Ford Fieralla,Toyota Tamarawlla ja Fransisco Motors Mazdaan pohjautuvalla FMC Pinoylla.

1983 Ford Telstar TX5

1979 Ford Philippines löi Manilassa hynttyyt yhteen Mazdan kanssa,jolloin eurooppalaisten Fordien valmistus loppui.
1982 Lagunan tehtaalla galvanointikylvyssä uitetuista Ford Laserista ja Telstarista tuli Mazda 323:n ja 626:n klooneja ovaalein ja sinipohjaisin Ford-merkein.
Niiden valmistus päättyi Lagunassa 1986,mutta Ford jatkoi amerikkalaisen Escort-pohjaisen Lynxin valmistusta.
Myöhemmin Fordin Makati Cityn Mantrade-edustus tunnettiin vain Nissanin edustajana.
V.2000 alkaen Uudessa Santa Rosan tehtaassa valmistetut Ford Ranger-sarjan pickupitkin olivat oikeastaan Mazdan B-sarjan malleja.
90-luku toi Filippineille uudet Mazda 323- ja 626-mallit.

2000 Ford Ranger Philippines

1982 Ford Laser hatchback

Mazda 323 Familiaa valmistettiin v.1963-2003. Sitä valmistettiin ns. 8:ssa eri autosukupolvessa,viimeisen valmistuksen alkaessa 1998.Mallina se oli erittäin suosittu Filippiineillä erinomaisesta ajettavuudesta ja hyvistä sisätiloista.
V.1982-86 sitä valmistettiin Filippiineillä Ford Laserina. Mazda 626 taasen pohjautui Capellaan ja v.1982-86 Filippiineillä sitä valmistettiin Ford Telstarina.

1993 Mazda 323 Familia

1998 Mazda 626

------------------------

Zerosta Galantiin.Mitsubishi-stoori.Vanhan roddarin muistelmat.

1939-45 Mitsubishi Zero-Yasukuni

Edesmennyt vaimoni laihdutuskuurillaan vaihtoi Diet Coken Zero Cokeen juomakseen.
Itse en ollut cokiksen ystävä ,vaan pidin enemmän Spritestä...
Zero Coken piti olla ns. täysin sokeriton juoma,mutta Zerosta minulle aina putkahti mieleen jo 60-luvulta lainastosta lukemasta II Maailmansota-kirjasta v. 1941 joulukuun 7. päivän Pearl Harborin japanilaishyökkäys,missä Mitsubishi Zero-hävittäjät syöksyivät taivaalta tuhoamaan Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivaston aluksia.
Seuraavana päivänä joulukuun 8. päivä japanilaiset Mitsubishi Zerot ja Mitsubishi Kate-pommikoneet saapuivat Formosan lentotukikohdasta tuhoamaan Filippiinien Caviten laivastotukikohtaa ja Manilan Nicholsin lentotukikohtaa,missä amerikkalaiset hävittäjät ja pommikoneet päätyivät ns. liikuntakyvyttöminä ankkoina tuhotuiksi...
Silloin 60-luvulla ei Suomessa tunnettu Mitsubishiä minkäänlaisena automerkkinä,vaan II Maailmansodan japanilaisena lentokonemerkkinä...ainakin omissa kirjoissani.

1976 Mitsubishi Galant Sigma

V.2016 Mitsubishi täytti automerkkinä Suomessa 40 vuotta eli ensimmäiset Mitsubishit maassa myytiin v.1976,jolloin Amerikka vietti 200-vuotisjuhlia.
Itse en niinkään paljon kollannut Suomessa silloin Mitsubishi Galanteja,Lancereita eikä Colteja jenkkiautohuumassani,mutta v.1980 muutettuani maailman suurimmalle hiekkalaatikolle Saudiin,jouduin pakostakin laskemaan firmamme autofliittiä,joka koostui useasta Mitsubishi L-200 pickupista ja Galant Sigma-sedanista,jotka olivat säälittömässä käytössä työmaa-autoina.
Vielä v.1986 Arabian Lamah Co- firmamme Riyadhin pääkonttorin edestä vietiin viimeinen Galant siirtolavalla romuttamoon.Erämaa-aurinko oli matannut sen kultavärin hilseelle,paistanut kojetaulun pipareiksi ja haalistanut sisustuksen vaaleanharmaaksi..mutta sen moottori lähti vielä käyntiin ensimmäisellä avaimenväännöllä..
Mitsut olivat kuuluisia moottoreistaan..

1955 Mitsubishi Jeep CJ-3B

1951 Mitsubishi Henry J

II Maailmansodan jälkeen East Japan Heavy Industries alkoi koota Kaiser Motorsin CKD-osista halpaa Henry J-mallia,jonka tuotanto kesti 3 vuotta.Samana vuonna Central Japan Heavy Industries ryhtyi kokoamaan Willys Jeep CJ-3B-mallia,samoin Kaiserin omistuksessa,
Kestävänä mallina Mitsubishi Jeeppiä valmistettiin v.1988 asti,kun amerikkalainen Jeep oli vaihtanut mallia jo 30 vuotta aiemmin.Vasta v.1970 tehtaiden fuusioituessa yhtiö ristittiin Mitsubishi Motors Corporationiksi,vaikka tehtaaalla oltiin valmistettu vuodesta 1962 asti pientä Kei-autoa Minicaa sekä Mitsubishi Coltia. Firman raskaan kaluston linjoilla valmistettiin Fuso-kuorma-autoja.

1970-lukuinen Fuso W-Series 6x6 trailerimalli
kuvattuna Leytessä

1968 Vallacar Liner
Fuso Bus

1991 Fuso W10  Japanista uitettu roska-auto Filippiineillä

Mitsubishi Minica-taksi ja
Gilbeys Gin-mainos

Itse tutustuin paljon enemmän Manilassa asuessani jo vuodesta 1983 lähtien Mitsubishin ja Fuson merkkikirjavuuteen liikenteessä. Oikeastaan ensitutustumiseni Mitsubishiin tapahtui v.1981,käydessäni helssaamassa tulevaa vaimoani Legazpi Cityssä Mayon-tulivuoren liepeillä,kun jouduimme ottamaan Legazpista pikkuruisen Mitsubishi Minica-taksin Guinobataniin.Tähän mikrotaksiin kuulema sai ympättyä viisi aikuista filippiinoa.
Fuso taasen raskaampana ajoneuvona Filippiineillä oli suosittu kuorma-auto- sekä bussialustana.Pienempiä Fuson Cantereita Manila oli tupaten täynnä.Monet vanhemmat Fusot olivat Japanista uitettuja malleja,joidenka ratit olivat oikealla puolella.Niitä käytettiin konttikuljetuksien nuppeina Manila South Harborista provinsseihin..

1976  Mitsubishi Cimarron
Chrysler Philippines

1979 Dodge Colt

70-luvulla Mitsubishia valmistettiin Chrysler Pilipinasin tehtaalla paikallisena Asian Utility-ajoneuvona (AUV) Cimarron-merkkisenä.Se kilpaili lajissaan Mantraden Ford Fieran ja Toyota Tamarawin kanssa halpana joukkomenijänä.
Mitsubishi ei tarjonnut omaa Coltia Filippiineillä,vaan Chrysler-logon alla Dodge Coltina,koska Chrysler hoiti kaiken Mitsubishin viennin.Dodge Colt oli ensimmäinen aerodynaamisesti kiilanmuotoinen auto Renault 16 rinnalla.Muodoiltaan se oli tasapainoinen ja hyvin suunniteltu teknisesti italialaisessa studiossa.
Sen mittaristo käsitti 3 upotettua "kelloa" kuperan pleksilasin alla heijastamisen estämiseksi..
Moottorina siinä oli moderni alumiinisella crossflow-kannella varustettu moottori,jonka nokka-akselikin oli kannessa....ensimmäinen Mitsubishin Saturn-moottorien perheessä.
Colt oli kevyt ja helppoajoinen,koska Mitsubishi panosti enemmän jousitukseen sekä iskunvaimennukseen,toisin kuin muut jäykkäjousiset japanilaisautot,jotka linkuttivat jokaisen kuopan yli ajaessa..

1979 Dodge Colt-mittaristo

1976 Galant Sigma

Yhtenä hyvänä esimerkkinä autonomistajan omasta egosta filippiiniläisestä lähiperheestäni on vaimoni vanhimman siskon mies Billy Boy,joka kerskui itseään kahdella insinööritittelillä (sähkö-putki),muttei tuntenut edes vanhan 1976-mallisen Mitsubishi Galant Sigmansa Saturn-moottorin konehuoneesta kuin jäähdyttäjän.
Molave-taloni valmistuttua 1983 Billy Boy ajoi ydin-Manilan Penafrancia-kadulta Mitsubishillään meille,missä kiertovesipumpun voimalla sai ilmaiseksi puutarhaletkulla lotrata koko auton puhtaaksi pääkaupungin saasteista.
Penafrancia-kadulla ei voinut pestä autoa kuin toisesta kerroksesta kantamalla pesusangolla ja halutessaan voi maksaa fillarilla kulkevan 10 pesolla ja Fairy-tiskisaippualla pesevän "Istambain" (Standby) hoitamaan duunin.
Fairy-saippuan hapoista ja Zenithissä alinomaan paistavasta auringosta Mitsubishi oli menettänyt korinsa kiiltopinnan.Ainoa kiiltävä osa näkyi konepellin alta jäähdyttäjän yläsäiliöstä,josta Billy Boy oli kiillotusinnossaan poistanut kromipinnan ja jonka alta paistoi vain messinkiipinta.
Sen kiilloittamiseen hän pyysi minulta hopeankiilloituspastaa..

1982-85 Lancer Box Type EX

Molave Avenuen vastapuolen naapurinani asui toinen insinööri Roger Medillo,jolla myös oli Mitsubishi,se Filippiineillä kuuluisa 1980-lukuinen "Box Type" Lancer.
Auto kiilsi aina kirkkaanpunaisena ja pestynä autotallista. Roger ei sitä koskaan ajanut,vaan hänen kaunis libanonilaisfilipinamestiisavaimonsa Mila.
Filippiineillä ei yleensä insinööriluokassa ajeltu itse auton ratissa,vaan pestattiin taloon oma autokuski,puutarhuri,houseboy,kaksi sisäkköä ja lastenhoitaja.
Mila talon autokuskina aina maksoi toisen naapurinsa Houseboyn Vicin pesemään Lancerin jokaikinen aamu.
Vuosien kuluessa 90-luvulle Lancer oli menettänyt jo kiiltonsa,ruosteen kukkiessa helmoista,ovien alaosista ja lokasuojista alinomaisesta pesusta. Perheellä olisi ehkä ollut varaa ostaa uusi autokin,mutta Roger insinöörimiehenä päätti teettää Lancerin korin korjauksen talonsa viereisessä palmulehdossa Molaven koripallokentän kupeessa.
Yhtenä aamuna Lancer oli noussut pukeille palmulehdossa.
Filippinopeltisepän rälläkkä huusi,kaasuhitsauspilli välkkyi ja peltivasara paukkui Lancerin saadessa useita neliömetrejä uutta peltipintaa melkein koko alaosaansa.
Amerikkalaiseen tapaan filippiinopeltiseppä lopulta liistasi koko korin päälle hiontapakkelin kuin Flora-margariinin Tasty-vehnäleipäsiivulle.
Pian koko palmulehto peltiseppineen oli peittynyt valkoiseen pakkeliporoon ja Lancer pian pääsisi maalattavaksi..siinä samassa eteerisessä palmulehdossa,missä naapuruston pikkukakarat leikkivät keinuissa ja koripallokentän betonilla ruutuhypyssä..
Kookospalmujen lehdet olivat kuivumassa alaoksilta Ditzlerin maaliohentimista,peltisepän ruiskiessa kompressorin kiukkuisessa vingunnassa punaista akryylimaalia Lancerin pintaan.
Kävin itse kollaamassa maalauksen tasoa..ja voin vain ihmetellä,miten niin alkeellisissa olosuhteissa joku kulman peltitaiteilija sai autoon niin kiiltävän ja suoran maalipinnan.
--Wet Look!
Peltiseppä kehaisi menttoli-Hopen filtterin syrjästä.
--10.000 pesos!
Sillä hinnalla materiaaleineen ei edes päässyt maksamaan käteisrahaa uudesta KIA Pridesta!

------

Datsuneista Nissaneihin.Vanhan roddarin muistelmat.

1964 Teuvo Kavasto ostamassa Bluebird-fliittiä
D-Autosta

Kotikaupunkiini avattiin 60-luvun puolivälin tienoilla D-Auto,joka edusti Datsunia sekä Dodgea..siitä siis D.
Liike sijaitsi Kirkkokadun ja Helsingintien kulmaan rakennetussa liikehuoneistokompleksissa,jossa myöhemmin kävin melko usein Helsingintien puolisessa Penan Saluunassa,jonka avajaiset pidettiin v.1968.Minua ja Hallbergin Torstenia Pena piti ensimmäisinä kanta-asiakkaina.
D-Auton omistajan oli kitulalainen Murto,jonka pojan Oskun tunsin melko hyvin.
Datsuneista en silloin liioin välittänut jenkkiautokuumeessani ja niitä Bluebirdejä eli Luupäitä näytti menevän hyvin kaupaksi,kun Kavaston autovuokraamokin osti kokonaisen fliitin D-Autosta.
Dodgeja kylläkään eli niitä Darteja ei kuitenkaan ilmestynyt edes kaupungin taksikopeille,mutta maalaspirsseiksi niitä taisi mennä muutama..
Myöhemmin D-Auto muutti Vilhonkadulle uuteen Virtasen Moottorin toimitaloon ja vanhan D-auton paikalle Kirkkokadun kulmaan muutti Instrumentarium myymään rillejä...

1962 Datsun 312 Pickup

Ensimmäinen näkemäni japanilainen auto kotikaupungin kadulla oli 1962-mallinen Datsun Bluebird 312,minkä vanhentuneiden kuosien sisällä kävi Austin A40 Somersetin kansiventtiilinen A-sarjan 1.2L (1189cc)-moottori.
Somersetiahan 50-luvulla valmistettiin lisenssillä Japanissa ja valmistuksen vaihtuessa uuteen Cambridgeen v.1954 Japanin Austineihin asennettiin uudet B-sarjan 1.5L-moottorit.
Vielä 80-luvulla minun 1976 Datsun 100A:ssani hyrräsi samaan Austinin A-sarjaan pohjautuva pieni kansiventtiilikone.Ostin sen silloiselle vaimolleni osotoskassiautoksi saudiansioillani,mutta hän onnistui romuttamaan sen ohitustien risteyksessä korjauskelvottomaksi.
Liikenteessä näin vielä 70-luvulla,muistaakseni paikallisen Gulf-huoltamon jokapaikanautona "Luupään" eli Bluebird 312 pick-up-mallin.
Bluebirdistä alkoi japanilaisten autojen maihinnousu Suomeen.Uuteen Bluebirdiin pohjautuvia pickupeja ei taidettu tuoda maahan lainkaan.

1973 Datsun Pickup

Vasta 70-luvulla Datsunin pickupit tulivat kaupungin kermankin suosioon,kuten
pomolleni Polanteelle,jonka kerrostalotyömaalla opiskelujen ohella Inkerinkadulla sekoittelin kuraa laattavaluihin..
Se n.1973 Datsun pickup oli jenkkimäisen pickupin näköinen kutistetussa koossa keskisinisenä ja Polanteen pitikin liukua sillä näyteajoissa useaankin kertaan kaupungin pääkaduilla...

V.1980 lokakuussa lensin Luftwaffella (Lufthansa) Frankfurtista Dhahraniin,Saudi Arabiaan aloittamaan uutta uraputkea erämaavedenpuhdistamourakassa.
Siellä Jubailin arolla opin tuntemaan enemmän japanilaisia automerkkejä kuin kotimaassa,koska usealla projektimiehellä oli mielessään hankkia itselleen vientiauto Suomeen.
Enimmäkseen urkumiesten ostolistalla oli Mercedes-Benz W123-mallit,mutta yksi innokas kävi ostamassa Dammamista itselleen upouuden Datsun 280Z-sportin.
Kotikaupungissani yhdellä kaverillani Jännärin Mikolla oli 70-lukuinen 240Z..ja ainoa sellainen niillä kulmilla.
Pääsin kerran saudiurakkakaverini kyytiin arosantatielle 280Z:n kyytiin,mutten pitänyt sen matalasta kulusta ja kaikesta pellin kolinasta..Jostain syystä se ei ollut mieleiseni ostovaihtoehto...
Jubailin rantakaupungissa nuorten saudimiesten mieluisimpana katukruisailuautona oli Nissan Laurel 2.4..yleensä valkoinen väriltään.Niitä tapasi aina ohittelemassa pikiteillä takapuskurissa kiinni.
Uudella compoundillame Arabian lahden rannalla Waikiki Beachin motellissa näin useasti aidan ulkpuolella taatelipalmulehdossa pari Laurelia,jonka ikkunoista nuoret huivipäämiehet ampuivat ilmakivääreillä pikkulintuja huvikseen .

1981 Nissan Laurel HC31 HT

Samat nuoret saudiherrat jälkeenpäin kahlasivat motellin kanaverkkoaidan toiselle puolelle matalaan veteen tiiraamaan motellin rannalla makaavia bikinipukuisia jenkkirouvia.
Luovimista erämaassa-kirjoituksessa kuvasin tapausta näin:
Motellin eksoottinen nimi oli vain vesivanariipaisu oikean Pearl Cityn Waikiki Beachin  rantavedessä.
Jubailin biitsiä ympäröi kanaverkkoinen rauta-aita.
Viikonloppuisin eurooppalaiset ja amerikkalaiset perheet loikoilivat rannalla taikka surffailivat lahdella.
Aivan rantavedessä aidan toisella puolella arabinuorukaiset tölläilivät kaulaan ulottuvassa vedessä       lepotuoleilla suulista ottavia bikinipukuisia jenkkirouvia,jolloin omituista vaahtoa ilmestyi polttomeduusojen kanssa vedenpintaan,arabinuorten vatkatessa ympärileikattuja libidovektorejaan uimahousujensa uumanauhojen alta.
Tällä tavoin paikallinen arabinuoriso pääsi omin käsin onnelaan.

1985 Nissan Cedric 430 HT

80-luvun puolivälissä nuorten saudiherrojen mieliautoksi tuli Nissan Cedric hardtop,jollaisilla he minun silloin ollessani Jeddassa ostopäällikkönä liukuivat King Abdulaziz Streetillä ja Al Cornichen rantabulevardilla ylävartalot ikkunoista ulos työnnettyinä Jeddahin Ittifadin jalkapalloliigan lippujen kanssa,kun Ittifad oli voittanut arabimaiden futismestaruuden..
Olimme silloin aliurakoimassa sähkö- ja ilmastointitöitä Jeddan Kansalliskaartin stadionilla,jonne myöhemmin Ittifadkin pääsi potkimaan palloa..

1966 Dewey Boulevard.Manila.Vasemmalla
Datsun Bluebird jenkkiautojen seurassa

1968 Nissan Cedric Special Six Japanissa.
Koriltaan sama kuin 200

1983 valittuani Manilan pysyväksi asuinpaikakseni aikeissani vihkaista Baguiossa syntyneen ja Riyadhissa työskentelevän sairaanhoitajan Geraldinen,pääsin myös tutustumaan Filippiinien Datsun-Nissan-autokantaa.
Universal Motors oli tuonut Datsuneita maahan jo 60-luvun puolivälistä,jolloin Datsun Bluebird oli yksi suosituista taksimalleista Toyopet Tiaran ja Coronan rinnalla. 1980-luvulla ne olivat jo ruostuneet pois suolaisessa Kiinanmeren ja Tyynenmeren ilmastossa.
Universal Motors alkoi myös tuomaan maahan v.1968 nelisylinteristä Nissan Cedric 200 mallia kilpaillakseen Filippiineillä kokoamiensa MB W123-mallien kanssa halvemmassa kategoriassa.,,ja joka vastasi Suomessakin tunnettua Datsun 2000-mallia.

1972 Datsun 180B Hardtop Coupe

Molaven asuinalueellani Paranaquessa yksi filippiinopariskunta ajeli vielä pitkään töihin  90-luvulle asti 1972-mallisella Datsun 180B Hardtop Coupella,Auto myöhemmin vaihtui uuteen Nissan Sentraan,joka mallina oli suosittu Manilan taksinakin Toyota Corollan rinnalla.
90-luvulla japanilaisten SUV-mallien tullessa suosituiksi Manilan varakkaampien keskuudessa ,Toyota Land Cruiser ja Nissan Patrol edustivat citymaasturien huippuluokkaa.
Vaimoni setä senaattori ja kenraali Rodolfo Biazon omisti ison neliovisen Nissan Patrol Safarin,johon hän sai mahtumaan 4 turvamiestä ajaessaan Manilassaa privaattireissuillaan.

1990 Nissan Patrol Safari

Kerran 90-luvulla vieraillessamme Uncle Rudyn (Rodolfo) äidin Lola Biazonin syntymäpäivillä Pasay Cityn yhdellä kapealla kujalla,Uncle Rudy saapui isolla Nissan Patrol Safarilla talon eteen..turvamiesten hypättyä pistoolit käsissä turvaamaan ympäristöä mahdollisista salamurhaajista..
Uncle Rudy tervehti minua ja etupihalla istuvia sukulaisia istuutumalla nauttimaan pullon kylmää San Miguel Pale Pilseniä kylmälaukusta,Utelin häneltä,missä mahdollisesti silloinen kapinaeversti ja Uncle Rudyn sotilasakatemian aikainen oppilas Gringo Honasan mahtoi piileskellä.

1986 Ruusuvallankumous.Gringo kapinaupseeriensa keskellä

2000-luku.
Senaattori Gringo
Honasan

Gringohan oli yrittänyt vallankaappausta turhautuneiden RAM-upseerien kanssa silloin Cory Aquinon presidenttikaudella.
Uncle Rudy lausahti minulle:
--He is hiding in the Hills..
Minä:
--Which Hills,Sir?
Uncle Rudy:
--Greenhills!
Greenhills oli Manilan rikkaiden yksi asuinalue...

Toisen kerran Uncle Rudy saapui Nissan Patrol Safarilla taloomme Molave Parkissa vaimon isän Papa Anteron hautajaisiin.
Papa Anteron nuorempi veli Uncle Martin poikineen  olivat
myös saapuneet Baguio Citystä Papan hautajaisiin ja näyttivät olevan hyvässä vauhdissa tyhjentämässä autotallin lattialle kasatuista San Miguel-kaljakoreista mallasjuomaa kurkkuihinsa.
Geraldinen setä Uncle Rudyn eli kenraali ja senaattori Rodolfo Biazonin saavuttua isolla Nissan Patrol Safarillaan turvamiesten seuraamina surutaloon,toinen Uncle Martinin pojista humalassa kävi esittelemässä itsensä suvun korkealle senaattorisedälle provinssienglannillaan:
--I am the son of the brother of the DEAD!
(Uncle Rudy oli  silloin istuva senaattori ja entinen Filippiinien puolustusvoimien komentaja.Hänen äitinsä oli Geraldinen äidin Catalinan sisko)

Uncle Rudy,senaattori Rodolfo Biazon

.....

Hondan nuoteilla Saudissa.Vanhan roddarin muistelmat.

Honda Dream 305

Ensimmäiset kokemukseni Hondan kyydissä olivat vuonna 1963,jolloin Yhteiskoulun keskikoulun luokkakaverini Rami oli saanut alleen upouuden 305 cc Honda Dreamin eli ns. peltihondan,jolla pääsin yhdellä ruokatunnilla takamatkustajaksi Halikon suoralle ja takaisin koululle.
Pikareissu palveli minulle tukkahilseen poistajana ja Ramille kasvoakneen kuivattajana,koska Hondan vauhti vastasi rasvattua salamaa..
60-luvun alku oli murrosaikaa vakiintuneelle brittimoottoripyöräaikakaudelle,vaikka Rami itse oli ajellut ensiksi italialaista Gileraa ja Ducatia.

1963 Honda S500 Fairlady

Japanilaiset olivat silloin rynnimässä jo Suomen automarkkinoille Datsun Bluebirdein ja modarimarkkinoille Hondalla,jolla silloin vielä ei ollut tarjolla kuin yksi automalli ,Honda S500 Fairlady.sporttimalli,joita Suomeenkiin saapui muutama kappale.
Honda-konsernin perustaja Soichiro Honda oli ristinyt urheilumallinsa My Fair Lady-musikaalista,josta hän oli tykännyt kovasti..
Siitä Fairladystä kai oli alkanut Honda-autojen musikaalinen mallinimistökin..
Tulin katselleeni eilen Wheeler Dealersin episodin Kaliforniasta,missä Mike ja Edd rakensivat 1977.mallisesta ja sinapinkeltaisesta Honda CVCC-stä oikean vihreän  ja vähäkulutuksisen mallin,joka päätyi kalifornialaiseen Honda-museoon...ja joka ponkaisi minut muistelemaan omia kokemuksiani Saudissa 80-luvun alusta isomman Honda Accordin kanssa,jollainen meillä oli OMP:llä yhtenä firman autona.

1977 Honda CVCC

Kirjoituksessani Erämaa elää-Saudikirja olen kuvaillut kokemuksistani ajaa juuri maahan saapuneena firman Honda Accordin kyydissä Al Khobarista Jubailiin uudelle työmaalleni..josta alkoikin melkein 20-vuotinen uraputkeni kuningaskunnassa:




ERÄMAA ELÄÄ
-----------------------

"Erämaa elää"
Walt Disneyn elokuva 1954

 Jubail jobsite at dusk. Juhart 2011

Papinpoika oli nähnyt ensimmäisen kerran Walt Disneyn Erämaa elää-filmin vuonna 1954 Bio-Salossa.
Hän ikuisesti muistaa preeriakoirat seisomassa kotikumpujensa päällä takajaloillaan katselemassa erämaan kukkien kauneutta ja auringonlaskua.Preeriakoirat eivät olleet mitään koiria,vaan jonkinlaisia arojyrsijöitä.
Nykyajan preeriakoirat ovat vaihtuneet animaatiofilmien madagaskarilaisiin meerkatteihin,jotka samalla lailla seisovat takakonteillaan tassut toistensa olalla ihailemassa erämaan eloa.
Jussin mieleen oli painunut syvästi miten erämaassa kaktuskin voi kukkia kauniisti. 
Pappilassakin kukki kaktus kerran vuodessa salin ikkunalaudalla körttiläisen henkisessä erämaassa.
Saudi Arabiasta ei löydy preeriakoiria,vaan kaupunkikulkukoiria,joita viranomaisilla on lupa ampua,koska nälkäisillä koiralaumoilla on tapana hyökätä ihmisten kimppuun.
Koiraa lisäksi pidetään likaisena eläimenä muslimimaissa ja jos jotain ihmistä haukutaan likaiseksi koiraksi,niin kyseessä on yleensä vääräuskoinen.

Öljylähdepalo Kuvaitintien varrella

Kuvaitiin johtavan kuusikaistaisen moottoritien kummallakin puolella avautui se lentokoneesta nähty santapaperiautiomaa ,mikä kukki erivärisin autonikkunoista ulosheitetyin muovipussein,joitaa arotuuli oli kiinnittänyt tienreunustojen kameliverkkoaitoihin ja kuiviin puskanoksiin..
Näkymä muistutti kaukaa värikkyydeltään YK:n jäsenlippurivistöä ETYK:in aikana Helsingissä.
Jussi oli kuullut jo firman Al Khobarin konttorivillalla,että niitä muovipusseja kutsutaan Saudi Arabian kansallislinnuiksi.
Hän oli viettänyt yön pääkonttorivillalla Carrierin seinäkuulerin jyrinässä,mikä läheisesti muistutti yöpymistä taxfree-kemiallisessa unessa Viking Linen Turku-Tukholma-autolautan pohjakerroksen hytissä meridiiselien jyskytyksessä.
Villan suomalaiset kutsuivatkin seinäkuulereita "window shakereiksi" eli ikkunatärisijöiksi.

Aamulla jetlagkohmelossa Jussi paranteli itseään sysimustalla Maxwell House-kupillisella ja kuumalla suihkulla.
Maxwell Housesta tuli myöhemmin hänen jokapäiväinen konttorijuomansa.
Kotona pappilassa sitä tarjottiin 50-luvun alussa suvun Amerikan tantan lähettämänä kovaan kahvipulaan.
Suihkuhuoneen vesi valui niskaan graviteettilailla villan katolle asennetusta tankista,jonka aamuaurinko oli keittänyt melkein kiehumapisteeseen.
Hän oli nyt valmistunut uusiin kokemuksiin eksymisensä perästä ja villan edessä odotteli hopeanharmaan Honda Accordin vieressä yönmusta somalilainen Abdullah-autokuski,jonka piti olla vastaanottamassa häntä Dhahranin lentokentällä.

1977-82 Honda Accord

Jussi oli kysäissyt tältä,miksi häntä ei oltu haettu ja kuljettaja vain hymyili nosrsunluunvalkeilla keittiökaluillaan vastaamalla,että oli jäänyt suustaan kiinni päivärukousten jälkeen lentokentän moskeijan eteen muiden somalikuskien kanssa..
Jussilla oli vielä paljon oppimista rukousaikojen vaikutuksesta paikalliseen työrytmiin.

Matkaa Al Khobarista Jubailiin oli sata kilometriä.
Kymmenisen vuotta myöhemmin samalla valtatiellä jyrisisivät tankit kohti Kuvaitin rajaa.,vierailevien amerikkalaisten joukkojen kohteliaasti antaessa tietä saudijoukoille rajan ylittämiseen..
Kuvaitin valtauksen alkutunnit valitettavasti päättyivät surkuhupaisesti saudijoukkojen palattua takaisin pieneltä ekskursioltaan.
Eräs amerikkalainen eversti oli kysäissyt saudi-iskujoukkojen kenraalilta,miksi nämä olivat vetäytyneet.
Saudikenraali oli vastannut,etteivät he mitään olleet vetäytyneet,vaan olivat uudelleen ryhmittäytymässä.
Tapaus ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta,jolloin uljas saudien paraatiarmeija tulisi näyttämään rohkeutensa.
Jussista saudien vetäytymisessä oli piirteitä italialaisten tankkien urheudesta vetäytymistaktiikassaan II maailmansodan aikana. 
Huulena heiteltiin,että saapasmaan panssareissa oli vakiovarusteena yksi vaihde eteenpäin.neljä vaihdetta pakkia sekä piipittävät peruutusvalot.

1977 Chevrolet Impala

Paikallisesta liikennekulttuurista Jussi oli saanut jo esimakua taksimatkaltaan kentältä Al Khobariin.
Nyt leveällä ja puolityhjällä moottoritiellä hän ihmetteli autoilijoiden suurta hätää ja kiirettä jostakin ja jonnekin.
Jokaisella autoilijalla oli tapana roikkua toisen takapuskurissa kiinni Chevrolet Impalalla tai Caprice Classicillaan (Chevrolet on Saudin kansallisauto) ja ohittaa tyhjällä tiellä vasta silloin,kun vastassa on tornitalon kokoinen Mercedes-kuorma-auto.

Chevrolet Suburban.
Saudien suurperheauto

Kaupungissa tai huoltoasemien mittareilla saudikuskeilla on tapana lorvia tuntikaupalla rupattelemassa Mirinda-tölkki kädessä ja toinen käsi Saddikkinsa (poikakaveri) kädessä uneliaan miesmaailman polttavista kysymyksistä,kuten että oliko Sayyed taikka Ahmed ottanut uuden nuoren vaimon ja tuliko perheenlisäyksen takia ostettua ultrapitkä Chevrolet Suburban-vani kuudentoista lapsen ja neljän vaimon kuljetukseen paikalliseen Safewayn markettiin..
Muussa tapauksessa he voivat istua kuminateellä saddikkinsa hole-in-the-wall-toimistossa turhanpuhumisessa koko päivän,liikkeen komean mainoskyltn mainostaessa peltirullaoven yläkarmissa,että "Abdullah al Shakeer for Trading,Bidding & Contracting" ,tekemättä yhtään bisnesdiiliä moneen kuukauteen.
Kun viimein diili nappaa kiinni he kiittävät tekijäänsä nurkkamoskeijassa "Allah Karim"-huokauksin (Herra aina auttaa) ja poistuvat taas unelmoimaan saddikkinsa kanssa konttoriin uudesta onnestaan.
Jussi muisti kotimaastaan erään romanin kehuneen käyntikortillaan,jossa luki "Aatos Lindgren..kauppias...Myy,vaihtaa ja varastaa sekä tarvittaessa puukottaa"

Saudikolari Yanbu-Jedda-tiellä 1984

 Jussi erämaahuoltoasemalla.
Juhart 2009.

Abdullahin sommatessa Honda Accordia kohti Jubailia tienvarret olivat systemaattisesti koristettu kameliaitoihin syöksyneiden autojen punaisilla perävaloilla.
Kova vauhti ja nukuttavan yksitoikkoinen sekä viivasuora pikitie saa Abdullahit torkahtamaan rattiin.Tavallisesti tapaa autonromujen viereltä sandaaliparin,joka on jäänyt muistomerkiksi Abdullahin muutosta taivaallisen moskeijakuntaan tapaamaan tekijäänsä,jonka edessä alamaisesti täytyy seistä paljain jaloin.
Kaukana erämaan dyyneillä aivan Arabianlahden kyljessä Jussi näki Rastanuran öljyjalostamon krakkaustornit.

Jussi vaipui ajatuksissaan lähtöpäiväänsä,jolloin vaimon rakennuspiirtäjäluokan paimiolainen luokkakaveri ja reggaefani oli jäänyt lukemaan läksyjä hänen vuokrakaksioonsa.Tämä skinheadin näköinen ja kultarengaskorvainen nahkarotsikaveri oli kova jamaikalaisen musiikin rastafäni.
Jussi oli silloin viimeisellä lähtötunnillaan halunnut kysäistä pojalta..että "Hai miltä puolelta Malmii sie oot,kun on vain yksi korvarengas?!

Kamelitokka

Samassa paikassa Rastanuran vihreän tienviitan lähellä hän vuotta myöhemmin oli kuljettamassa vedenpuhdistamourakan "pyssykyläläistä" (Sodankylä) tiekarhukuskia Jubailin saitille, haettuaan miehen Dhahranin kentältä.
Karhukuski nähtyään kaukana horisontissa kamelilauman tokaisi innoissaan:
--Katho ..kamelitokha!

Rastanurasta oli lyhyt matka Al Jubailiin ja Honda oli jo saapumassa rantatietä pikkukaupunkiin,jonka sisääntuloreittiä reunustivat urakoitsijoiden varastoalueet ja asuntocompoundit.
Jubailin ulkopuolelle erämaahan rakennettavaan ja Royal Commissionin öljytuloilla rahoittamaan teollisuuskaupunkiin johtava moottoritie oli vielä rakennuksen alla,jolloin Abdon piti koukata kaupungin kautta.

Al Hadeed

Teollisuubuumista kasvava pieni kalastajakylä Al Jubail Al Bahr (Jubail merenrannalla) nukkui vielä päiväsiestaansa keskipäivärukousten jälkeen ja Abdo pääsi kaupungin läpi viidessä minuutissa Industrial Cityyn johtavalle kaksikaistaiselle pikitielle.
Kuningaskunnan johto oli päättänyt rakennuttaa oman teollisuutensa infrastruktuurin ajoissa,ennen kuin öljyhanat sulkeutuisivat ja maan pitäisi selviytyä ilman ulkoa tuotua materiaalia sekä työvoimaa..Ulkolaistyövoiman tarpeellisuudesta ollaan käyty paljon bolemiikkia,koskei saudikansasta löydy omaa ammattilaisuutta eikä halua manuaaliseen työhön.
Arabit haluavat mielellään olla "mudireita" eli herraskansaa eikä alentua muukalaisten alhaiselle suorittavan työnteon tasolle.
Saudistaminen lähti liikkeelle vasta 1990-luvun alussa etenkin kuningaskunnan virastoissa ja sairaaloissa,mutta työteho kansalaisilla oli minimaalisen heikkoa,konttoriväen enimmäkseen hiihdellessä käytävillä sandaaleissaan sahimuki (teekuppi) kourassa tai sitten työpaikkamoskeijan edustalla pidennetyllä rukousajalla.

1980 Jubailin keskustaa

Teollisuuskaupunki näytti olevan valmiina vain tie-ja katuverkostollaan.
Muutamat tehtaan piiput savuttivat öljyvoimalla kirkkaalle Arabian taivaalle mustia pystyjuovia.Suurin teollisuuslaitos oli Saudi Steelin eli Al Hadeedin terästehdas,muuten kaupunki muistutti arolta,mistä nousi ylös keltainen Potain-torninosturimetsä.
Abdo ajoi kaupungin läpi suuntaamalla taas erämaahan,minkä tyhjyydestä ei näkynyt mitään muuta kuin hiekkaa horisonttiin saakka.
Auto kääntyi ei-kenenkään maalle johtavalle sivutielle Al Mathr-kyltin kohdalta (Al Mathr--lentokenttä).
Lentokenttä oli vielä suunnitteluasteilla sinisissä sepiakopiopiirustuksissa.

Portacabin

Kauempaa hiekkadyneistä kuulsi alumiinirakenteinen varastorakennus ja kolme portakabiinitoimistoa keskellä tyhjyyttä , keltaisten Caterpillar-gradereiden eli tiekarhujen ja-vesitankkereiden ajellessa edestakaisin tulevalla laguunialueella kuin jättikusiaiset keon teossa.
Tämän piti siis olla se paskimoprojekti eli vedenpuhdistuslaitosurakka,jonne pohjoissuomalaiset insinöörit lahjoittaisivat kykyjään ja kokemustaan komeata urakkasummaa vastaan
Vedestä Saudissa oli ollut ainainen pula ja länsirannikolla Jeddassa oli jo käytössä suolavedenpuhdituslaitos .
Oliko paskimolaitos siis mitään uutta?
Tulevassa teollisuuskaupungissa saataisiin älytön määrä jätevettä vessoista ja viemäreistä.
Siitä huolimatta autoileva kansa ja pitkät ajomatkat saavat arabikuljettajan suorittamaan tarpeensa tienvarsille hame korvissa ja etsimään oikealla kädellään sileitä kiviä peränsä pyykimiseen.
Useassa tapauksessä tielle pyllistelevä arabiautoilija on saanut ulkomaalaiset ajamaan arolle kultturishokista ja takapenkillä istuvat naiset kirkumaan."Oh..My Godeja" kauhusta.

Motorgrader eli tiekarhu

Saudin kansalliskuormuri

Työmaalle näytti ajavan loputon jono oliivinvihreitä Mercedes-vesitankkiautoja.
Kuorma-autonkuljettajien likaisista ja rasvaisita thobkaavuista päätellen yksikään ei ole nähnyt vettä kuukausiin.

 Rastanura oil-line goat herders.
Juhart 2003.