Kirkossa käyntiä Suomessa ja Manilassa

Viitasaaren kirkon
alttaritaulu

Pappilan Jussi oli aina uskonut syntyneensä Viitasaaren nuorisopastorin asunnossa Viitasaaren kirkon sakarstin kupeessa. Ohessa Jussin houreiuni korkean kuumeen takia veistettyään partioleirillä lapinleukulla peukalonsa:

Peloton Davy Crockett

Davy Crockett,se joka aina oli miesten mies... oli unessa koputtanut Viitasaaren kirkon apupapin ovea musketin piipulla sisään pääsemiseksi.
Apupapin asunto sijaitsi kirkkolaivan jatkeessa aivan sakarstin vieressä.
Jussi oli avannut raskaan tammioven Davyn vilahtaessa sisään mokkanahkaisessa metsästysasussa ja pesukarhulakissaan,kun kirkkomaalta julman näköiset, sulkapäiset ja sotamaalatut huronit ampuivat perään nuolisateella ja muskettien paukkeella.
--Nuo huronit ovat ajaneet minua takaa Erie-järveltä saakka!
Davy sanoi hengästyksissään litistymällä sakarstin seinää vasten vilkuillessaan koristemaalausikkunasta takaa-ajajiaan pihalla.
Davy kaatoi ruutia buffalon sarvesta ja kuulia vyöllä roikkuvasta oravannahkapussistaan suustaladattavan Bessien piippuun lisätessään:
--Kanoottini upposi tuohon rantaan..
Jussi uteliaana kysäisi:
--Onkos Se Erie-järvi jossain tuolla Keiteleen takana?
Davy ei vastannut kurkkiessaan koristemaalauksen Paavalin haarojen välistä pihalle.
Hän heitti hikisenä pesukarhulakkinsa sakarstin pöydälle hopeisen ehtoolliskalkkivadin päälle sakarstin puukaminan kuumuudesta.
Syyskuun 30. päivänä 1947 Keiteleen selältä puhalsi kylmänkostea itätuuli ja huronitkin melkein puolinakuina hyppivät ripaskaa hautapaasien takana lämmitäkseen.
Tuuli vinkui kirkon peltisissä räystäyskouruissa sekoittuen huronien falsettisiin sotahuutokiljahduksiin selkäpiitä jäätävällä kakofonialla.
Jostain kaukaa järvenselän yli kumisivat sotarummut.
--Niillä on ihkauudet sinitakeilta varastetut Winchester-kivääritkin ja minä tässä vain latailen kertapanoksia vanhan Bessien suuhun!
Davy huudahti ikkunan vierustalta.
--Niillä on ylivoima!
--Kirkko voi kyllä palaa poroksi niiden tulinuolista,mutten anna periksi!

Sakarstin seinän takaa kuului naisen parkaisu:
--Tuuppas sieltä suarnateosta pijan appuun ja pane pesuvesj vattiin jo valamiiksi...lapsj tulloo...ja soetappa sakarstista kunnankätilölle..
--Noe voej Herranen aeka...lapsjvesj on jo nilikoessa!
Sakarstin kello näytti varttia vaille neljää aamulla,kun viisarit tipahtivat alas päällekkäin kello kuuden kohdalle,lasinpalojen varistessa avonaiseen kolehtihaaviin vihreäsarkaisella pöydällä.
Kelloon oli osunut Winchesterin luoti napakymppiin Junghansin merkin keskelle.
--Tais mennä lasit Limpopon pakanalähetykseen Afrikassa!
Jussi vitsaili ,vaikka pelkäsi henkensä edestä pian tulevansa skalpatuksi.
Sakarstin lyijyraamista koristelasi-ikkunaa jo hakattiin skalppaustomahawkilla Paavalin paimensauvan keskeltä...
Seinän takaa kuuli huuto:
--Hei ...lopeta nyt ihimeessä sen suarnan vässääminen...lapsen piä on jo huarukoessa!
--Sinnuenj pittäesj antoo hetj hätäkaste lapselle,kun se kätilökkiin sua polokea pyörällä pitkä matkan kirkonkylästä tällaesessa kuatosatteessa!

Jussi seurasi yhden huronin pääsulkien tunkeutumista Paavalin haarojen välistä,kun Davy löi olantakaa Bessien perätukilla tätä kalloon.
Punainen huronin hurme väritti punaisin veripisaroin vaatehengarissa kasukkakappin ovessa roikkuvan kirkkoherran valkoisen messukasukan.
Jussilta pääsi suusta isänsä ehtoollislausahdus alttarille polvistuville:
--Jeesus Kristuksen verellä minä ....

Samassa kirkon puolelta kuului siipien suhinaa,alttaritaulun arkkienkelin lentäessä ikkunan läpi edes sitä rikkomatta kirkkotarhaan,minkä yllä ihmislintu teki valkoisessa kaavussaan pari tarkastuskierrosta kuin merivartioston Lysander-pelastuskone.
Pakanalliset maaäitiään palvovat huronit heittivät ilmestyksestä maahan rukoilemaan polvilleen ylistämään uutta lintujumalaansa.
Sakarstin seinän takaa kuului naisen huudahdus:
--Se onniin poeka ja varmaan ylj viijen kilon mötikkä!
--Haeppas siitä liperit kaalassa ja vappaana seesoskelemasta se meijän keittijön kuapista kalapuntarj,niin mitataan poejan paeno!
--Tervetulloo mualimaan..Johannes...taekka Jussikshan myö voejaan alakoo sinnuu kuhtuva!

Salon kirkko

Pappilan pihalta kultaseppä Kukkosen tontin lankkuaidan päältä tai pikkusiskojeni huoneen ikkunasta näin Salon puukirkon sekä sen naapurissa Harhon talon.
Oikeasti olin aina uteliaana ja autohulluna pikkupoikana seurannut Torikadun ja Kirkkokadun kulmassa palvelevan Lundelinin Pikku-Shellin toimintaa..Herkkää nokkaani kutkutteli bensiinipumpun lasilieriöstä täyttöpistooliin pulputtavan vaaleanpunaisen bensiinin aromi ja kioskin takapihalla seisovien öljytynnyrien rasvan tuoksu. Ne tuoksut yhdistettynä juuri kahvipannussa pulputtavan Huomio-kahvin aromeiden kanssa saivat minut pikkuiseen nirvanaan.

Se Salon kirkko oli minulle papinpoikana eräänlainen pakollinen visiittikohde pyhäkoulun ja sunnuntaisaarnoin..
Puuduttavien pitkien saarnojen aikana..etenkin kirkkoherra Aulis Zidbäckin saarnojen..katselin puukirkon sisäkaton pastellinnsinistä tähtitaivasta..Taiteilija Jenny Soldan-Brofeltin alttarimaalaus taas muistutti minua parta-Jeesuksineen pikkusiskojen huoneen liljatapetilla roikkuvaa enkelimaalausta,missä parrallinen ja pitkätukkainen miesenkeli isoin joutseninsiivin opasti pikkutyttöä ja pikkupoikaa lahon sillan yli. Itse olin ihmetellyt koko enkelikuvaa.että miksei se "enkula" olisi voinut omilla siivillään lennättää muksut sillan yli..
Zidbäckistä sain myöhemmin "arkkivihulaisen",joka isäni kanssa aina taisteli seurakunnan asioista..Tästä pappien viha-rakkaussuhteesta uskonnon ja kirkkohistorian arvosanani oli pysyvästi kuutonen.

Salon kirkko oli alunperin rakennettu Salon Rukoushuoneyhdistyksen rukoushuoneeksi.
Sen pääsponsoroijana oli mm. kauppias Elias Selänne. Vasta v.1933 se sai kellotorninsa vihittynä kirkoksi.
Kirkonkelloja sain kuunnella sunnuntaiaamuisin..oliko sitten kyseessä hiljaa ja hitaasti kumisevat hautauskellot taikka kutsu jumalanpalvelukseen. Lauantaiehtoisin Uskelan kirkon suntio Mäkipää kävi fillarillaan kirkonmäeltä vetämään Salon kirkon kellojen nyörejä pyhän ja lepopäivän alkamiseksi.
Uskelan kirkonkelloja sai kuunnella kaukaa kirkonmäen päältä myös sunnuntaisin kaukaisina kuminoina.Niitäkin suntio Mäkipää soitteli.
Isäni kutsui Uskelan kirkkoa leikillisesti piruntorjuntabunkkeriksi ja lastenvaunuja avioliiton hyökkäysvaunuiksi..

Uskelan kirkko

Kappale blogkirjoituksestani Pappi,lukkari,Kleenperi,Soliferi ja Lusiferi

----------------------------------------------------------------------------------------

Koulukirkossa
Juhart 2013

Suntio Klenberg oli helpottunut siitä,ettei nyt ollut sitä pakollista jokasyksyistä  koulukirkkojumalanpalvelusta,missä koulupoikia oli yhtä vaikeata pitää kurissa kuin kapallista russakoita.
Nämä kolme poikaa olivat istuutuneet paria penkkiriviä edemmäksi vanhemmistaan ,jotka tapakirkonkävijöinä olivat tulleet näyttämään päällään pyhättöön uutta kevätmuotia.

Suntio havahtui virren veisuun alkamiseen ja saarnatuolin mikrofonin napsahdukseen,mikä merkitsi kirkkoherran laskeutumista alas maallisten joukkoon ja sakarstiin.
Hänellä oli edessä tehtävänään kolehdin keräys ja avattuaan kirkkoherra Grafbäckille sakarstin oven hän kävi ottamassa seinältä mustan pitkävartisen kolehtihaavin,jonka pussi oli neulottu mustasta sametista sekä brodeerattu kultalangalla ristiksi.

Tällä kertaa pienestä kirkossakkävijöiden määrästä ei tarvittu toista kolehdinkerääjää,joita aina löytyi vapaaehtoisina kirkkoväen joukosta. Eräs tällainen oli liesitehtaan sähkömies,joka useasti oli lahkolaisena jopa kiistellyt mm.Juhannussaarnasta papin epistolan tulkintaa seisaaltaan kirkonpenkistä.
Onneksi tällä kertaa miestä ei näkynyt tummassa joukossa.

Moni kirkossa kävijä ei arvaisi,miltä he näyttävät suntion silmissä kolehdin keruussa, tämän tarjotessa haaviaan käytävältä näiden nenien alle seurakunnan ihmisrakkauden arvioitsijana.
Klenberg pystyi löytämään seurakuntalaisen kasvoista eli sielujen peileistä epäitsekkään ja anteliaan uskovaisen,jonkalaisia kirkkoon yleensä saapui vain kourallinen.
Aika suuri osa kirkkoväestä oli tapakristittyjä,jotka saapuivat kirkkoon istumaan aina samaan penkiin ja samaan aikaan kuin leimaamaan korttiansa rastilla hiippakunnan taivastien patikkakilpailussa.
Vanhukset oliva kirkkoväen perusjäseniä jokaisessa jumalanpalveluksessa,koska elämän langan toinen pää oli lyhenemässä päivä päivältä,jolloin päivän saarnasta yritettiin löytää lohtua tähän loppuelämään sekä ohjenuoraa siihen alkavaan ja tuntemattomaan toispuoliseen.
Kuolema kaikille seurakuntalaisille oli suuri arvoitus,mutta papistolle sekä suntioille jokapäiväistä elämää.
Joku vanha ja raihnainen mökinmummo voi antaa kolehtiin viimeisen roponsa laihasta neppikukkarostaan uskossaan,että Luoja antaisi hänelle ikuisen elämän rajan toisella puolella ..ja toivottavasti paremman kuin maanpäällisessä..
Iloista antajaa Herrakin rakastaa....Sanassakin sanotaan.

Klenberg oli havainnut kirkonpenkissä istuvan kauppalassa hyvin tunnetun nuorehkon naikkosen,jonka valkoiseksi puuteroitu naama ja korkeaksi termiittipesäksi tupeerattu hennatukka eroittui tummasta kirkkokansasta keskilaivan penkistä kuin kypsynyt finni kauneushoitolan mutanaamiossa. Sonjaksi kutsuttua naikkosta kauppalalaiset kutsuivat myös iloiseksi antajaksi,joka nyt oli saapunut kirkkoon elämänsä toisen kerran sitten rippikoulun..nyt tosin kuulemaan avioliittokuulutuksensa vieressään istuvan suavetukkaisen ja nahkapuseroisen jawakundin kanssa. Naishenkilön  mahanseutu oli pullistunut vällykäärmeen puraisusta vaaleanpunaiseksi kretonkikummuksi. Klenberg tarkkasilmäisenä kolehdin aikana oli havainnut tämän verkkonailonien saumanjuoksujen olleen paikattu vaaleanpunaisella kynsilakalla.

Kolehdin keruussa mustahuiviset kirkon vakiokävijämummot napsauttelivat neppikukkaroitaan auki sinisuonisissa ja maksaläkkäisissä käsissään ,haavin osuessa kohdalle.Raihnaisuudestaan huolimatta näillä oli erikoinen jonglöörimäinen tapa kaivaa kukkaroistaan kolehtivirren aikana roponsa ja jopa nätisti viikatun viidensadanmarkan setelinsä ,katseen edes irrottautumatta virsikirjan sivulta ja tiputtaa almunsa samettihaavin pohjalle.
Suntiosta ainoastaan silakkamarkkinoiden pyssykyläläinen Helppo-Heikki pystyi samanlaiseen näppäryyteen ottaessaan vastaan rukkasrahoja ja viikkaamalla seteleitä sormiensa väliin huutaessaan:
--Ja sithen panhan vielhä pari rukhasia pinhoon tuhantheen markhaan!!

Vaivaisukko

Klenbergin kerätessä kolehtia moni lauantai-illan juhlimisesta harmaakasvoinen miesköriläs heitti kasvohalvauksessaan  viimeiset ravintolan portierille tarkoitetut viidenkymmenen pennin kolikot takintaskun nöyhtäpohjalta haaviin kuin arpakuutiot groupierin rulettipyörälle ,toivoessaan nopeata pikavoittoa parantumiseensa Herransa ihmeteolla vastineeksi laupeudentyöstään. Oikeasti he uskoivat tilansa paranevan joko vichyvedellä ja todella vaikeassa tapauksessa kylmällä olutpullollisella.Katuvaisina he lupasivat itselleen tämän olevan viimeisen kerran..taikka ehkä myöhemmin,Herran taasen kerran rankaistessa tuoreen synnin päälle.Joku katuvainen kyllä voisi vedota täyteen muistin menetykseen edellisillan riennoista,josta maanantaiaamulla työmaakopissa taikka tehtaan pukukopilla työkaverit voisivat selostaa pilkuntarkalla muistilla.

Varakkaampi kirkkoherrasväki tarjosi teatraalisen näyttävin elein suntion kolehtihaaviin sileitä kassakaapinkuivia seteleitä.Näin he ostivat osamaksulla taivaspaikkaa parilla vuotuisella kirkossa käynnillään,kun köyhempien piti joka sunnuntai käydä panemassa pikkurahoja taivaspankin tililleen.

Vanha katolilainen sanonta anekaupasta vieläkin istui kiinni luterilaisten seurakuntalaisten taka-ajatuksena.."Kun kolikko kirstuun kilistää,niin sielu taivaaseen vilistää".
Herrasväen lapset olivat jo kotonaan saaneet vanhemmiltaan kolehtirahat,joidenka tiputtaminen haaviin näytti suntiosta työläältä.Monelta herraslapsen haaviin uponneesta nyrkistä tipahti salavihkaan vain osa kolikoista pohjalle,koska torin rautatiekirjakauppaan oli tullut uusi Pecos Bill- taikka Tex Willer-sarjakuvalehti.
Herrastyttöjen loppurahat menivät kirjakaupan tiskille,josta sai ostaa kauniita kiiltokuvia taikka uuden paperinukkearkin..

 

Quiapo Church Portal by Juhart

Manilassa Jussi ja hänen filippiinovaimonsa Gerry eivät ole innokkaita kirkossa kävijöitä..eivätkä Jussin siskotkaan,koska papinpesue sai kirkonkäyntiä liiankin kanssa luterilaisena pakkopullana konttausajoista kaksikymppisiin asti.

Manilan Molaven asuinalueen Sacred Heart of Jesus- kappelissa Jussi vaimoineen kävi jouluisin joulumessussa aattoiltana kello kymmenen illalla.Kappeli oli täyteen pakattuna asuinalueen pyhäparhaisiin pukeutuneesta herrasväestä.
Jussi vaimoineen saivat kuunnella messua seisaaltaan kappelin ovella.
Gerry-vaimo kesti messua vain 15 minuuttia repimällä Jussia hihasta Molave Avenueen kotiin kattamaan joulupöytää kiinalaisella hunajakinkulla,pancit malabonilla,possu-adobolla,kare-karella, ilocanolaisella pinakbitillä ja sinigang baboyllä, traditionaalisilla filippiinoherkuilla..
Gerry-vaimolle joulu oli ruokajuhlaa!

Sacred Heart of Jesus Chapel in
Molave Park

Sacred Heart of Jesus Chapel interior
in Molave Park

San Agustin Church
Intramuros Manila

Erään kerran Jussi erehtyi käymään San Agustinin kirkossa,odotellessaan Manilan vanhan espanjalaisen linnakekaupungin Intramurosin lähellä sijaitsevan Bureau of Immigration and Deportationin eli ulkomaalaistoimiston virkailijoiden leimaavan hänen passiinsa viisumijatkeen.Express Lanella kirjaus ja leimaus kestää 8 tuntia ja Regular Lanella 7 päivää.
Odotellessaan puiston helteessä hän päätti käydä San Agustinin kirkon viileydessä.Hänen oli pakko paeta kirkkoon sisälle,koska Intramurosin calesakuskit (calesa on manilalainen hevoskärry) tulivat tarjoamaan kiertoajelua Intramurosin ympäri sadasta pesosta.
Hän astui kirkon suurista tammiovista sisään,minkä hämärässä ja viileydessä moni muukin viisumin odottelija torkkui kumarassa rukousasennossa,rukousnauhojen rapistessa puupenkkien selkänojia vastaan.Kirkon portailla sai ostaa maapähkinöitä ja cokista ruuminravintoon.
Parisenkymmentä minuuttia papinpoika kesti kirkonpenkillä istumista,tuntiessaan olonsa erittäin epämukavaksi puisten pyhäinmiesten lasisilmien tuijotellessa häntä tarkkaavaisena yhtenä synnintekijänä.
Jussi pakeni kirkosta ulos ja marssi Walton Plazan läpi kolme korttelia Shoemartin ostoskeskuksen viileyteen Manilan kaupungintalon kulmalle.
10 minuutin kävelystä hänen paitansa oli läpimärkä.,mutta ostoskeskuksen ilmastointi kuivasi paidan puolessa tunnissa.
Jussi päätyi ostoskeskuksen alakertaan Booksalen myymälään valkkaamaan vanhoja coffee table-valokuvakirjoja,saapumalla iltapäivällä kolmen kieppeillä Ulkomaalaistoimiston aulaan jonottamaan leimattua viisumiaan kaksi täyttä muovikassillista kirjoja näpeissään.

Alms for the Poor
Juhart 2004

Quiapon kirkko 1957

2015.01.06
(Tänään  taas on se kuuluisa vuotuinen Mustan Nasaretilaisen muistomarssi Manilan Quiapon kirkkoon,josta olen kirjoittanut v.2005)


2005.01.06
Palaan Suomikirjasta Filippiiniläiskirjeisiin,koska viime viikolla Manilan Quiapon kirkossa vietettiin Mustan Nasaretilaisen vuotuista muistojuhlaa,mihin osallistui lähes 4 miljoonaa manilalaista.Mustan Nasaretilaisen  puukuvaa kannettiin kulkueessa Mendiolan sillalta Quiapon katedraaliin sankassa väentungoksessa ja koko prosessi kesti lähes 12 tuntia.
Juhlinta päätyi messuun.
Tarinani kertoo filippiiniläisen perus-Juanin suhdetta uskoonsa ja filippiiniläiseen katoliseen kirkkoon,mikä elää traditioissaan vielä konkistadoorien aikaa .



Blessings from Black Nazarene
Juhart 2004

Juan on syvästi uskovainen ja uskollinen kirkolleen.
Hänen uskonsa seisoo Mama Maryn patsaissa sekä Mustan Nasaretilaisen puuveistoksissa,joille aika on kaivertanut ebonipuuhun kiinalaiset vinot silmät.
Pappilan Jussin körttiusko taas seisoo pappilan salin korkkimatolla lapikkaissa,kotikutoisessa sarkapuvussa sekä tuohikontissa.
Pappilan Jussin avioliitto filippiiniläisrouvansa kanssa toi kotiin katolilaisuuden ja luterilaisuuden pyhän allianssin,kummankaan aviopuolison puuttumatta toisensa vakaumukseen...jos sellaista sitten oli olemassa.
20 vuoden työrupeaman jälkeen Saudi Arabiassa pariskunnan Manilan Molave Avenuen kodissa tuoksahti arabialainen suitsuke muistona asumisesta korttelimoskeijan kyljessä Riyadhissa.
Monen Molave Avenuen talossa vierailevan manilenjon kysyessä papinpojan uskoa arabialaisten tuoksupuikkojen aromeja nuuhkien,Jussi vastasi lonkalta,että pariskunta oli jälleensyntyneitä muslimeja...Born Again Moslims..
Vastaus sai kysyjiltä leukaluut tipahtamaan rinnuksille.

Juanin uskoon liittyy jo pakana-ajoista kulkeutunut animismi.
Filippiinit sattuvat myös olemaan kaakkois-Aasian ainoa katolinen maa.
Juanin kirkko ei ole muuttunut sitten konkistadorien ajoista opeissaan eikä rituaaleissaan.
Avioerot sekä abortit ovat kiellettyjä,vaikka kaiken kieltävässä uskossa kaikki on mahdollista.

Quiapon kirkko Manilan sydämessä on esimerkkinä kirkon vaikutuksesta ynpäristöön ja päinvastoin.
Quiapon katukäytävät ovat kodittomien kiertävien Taon Grasojen eli ns. pesytymättömien hullujen sekä pikkukonnien kotina.
Tätä kansanluokkaa senaattorit ja kongressimiehet kutsuvat suureksi peseytymättömäksi kansanluokaksi..."The Great Unwashed".
Kirkon edessä seisoo kilometrin pituinen katu suoraan synninpäästöön.

Quiapo Lanzones Vendor

Kaupungilla on hyvätkin ihmisensä,mutta liukkaat ja rasvaiset ovat antaneet alueelle oman maineensa.
Usko ja taikausko seisovat käsikädessä kirkon portailla.
Rikos jakaa kirkon ympäristön pieteettisyyden kanssa.
Köyhyys roikkuu risaisina rätteinä katukauppiaan kerskan yllä.
Vanha seisoo nuoren vieressä tungoksessa.
Prinssi sekä kerjäläinen parkkeeraa ajoneuvonsa MacDonaldsin eteen...yksi Mercedesin ja toinen Carotellan eli roskakärryn.
Quiapo on levoton,ajaton sekä kiivas.
Sen raaka voima sekä puhtaus,viha sekä rakkaus,hyväntekeväisyys sekä rosvous,painajaiset sekä muistot ovat Juanin ikuisia ystäviä.
Quiapo alkaa ja loppuu aamutuimaan.
Muitten vielä nukkuessa Quiapo on jo tekemässä unelmistaan totta.
Elämän bisness nousee huippuunsa torilla jo ennen auringon nousua,huuman ollessa täydessä vauhdissa.
Jos synti on aikaisin jalkeilla,niin on myös rukouskin.
Neljältä aamulla kirkon ovet avataan,ensimmäisten rukoilevaisten astuessa pääkäytävälle.
Moni pesemätön on jo noussut pahvivuoteeltaan katukäytävältä,rahvaiden pitsihuivisten matruunojen nypistellellessä rosarioitaan eli rukousnauhojaan merkkihajuveden tuoksuisina parasolien suojassa.
Äkkiä kirkkosali on täynnä Herran palvelijoita..mennen,tullen,polvistuen ja polvillaan.
Jokaisella on mielessään ajatus toivosta,halusta ja kaihosta,mikä oli tuonut rukoilijan Mustan Nasaretilaisen luokse.
Kirkosta ulos astuttuaan rukoilevaiset ohittavat jalkakäytävällä talismaanien myyjiä.
Katu on katolisen uskon vastakohta,ennustajamummojen ja käärmeenöljykauppiaiden tarjotessa tulevaisuutta sekä tautien parannusta,monen sivuartistin leikkiessä koobrilla sekä kyykäärmeillä.
Usea tukeutuu ennustajamummoon,joka voi loihtia takaisin harhautuneen poikaystävän tai erehtyneen aviomiehen.
Kirkon muurin viereltä voi ostaa kipsisiä,liikennesaasteen mustaamia pyhimysten kuvia,arpalippuja,pähkinöitä,rukousnauhoja sekä medaljonkeja...ja tietysti kirkossa poltettavia kynttilöitä.
Pienestä maksusta joku mummo voi rukoilla asiakkaan ja oman itsensä puolesta.
Kotirouva voi ostaa muutamalla centavolla kynttilän rukoillakseen vaikka miljoonapottia lotossa taikka raha-arpajaisissa.
Omituista,ettei Kristus ole heittänyt rahanvaihtajia ulos temppelistään?

Quiapo Church in 1960s

Jos Herra ei sattumoisin ole kuullut rukoilevan pyyntöjä,tämä voi kääntyä kirkon edessä uskossaan katukauppiaan puoleen,turvautumalla johonkin talismaaniin tai tikkupuskaan.
Unelmat ja parannukset ovat kaupan Quiapossa.
Yrttikauppiaat tarjoavat laventelia kylpyyn,sitruunaruohoa ryppyihin seka rosmariinia sydämentykytyksiin.
Juan voi myös ostaa tuoksukynttiläpystejä,joita polttaessa kaikki kivut kaikkoavat,tai voitelevia öljyjä,mitkä poistavat pahimmat säryt...jopa parantamalla särkyneen sydämen.
Toiset kauppaavat siemeniä sekä helmiä itsepäisiä vaivoja vastaan:
hainhammasta korallihaavoihin,gitaa kuukautiskipuihin sekä sambongia ympärileikkaushaavojen parantamiseksi. Sibuhaota eli sipuliruohoa taas otetaan anemiaan,makabhayta ihotauteihin ja akneeseen tai väärinkäytettyyn vaginaan.
Näin katolinen kirkko sekä taikausko hoitavat käsikädessä sielun ja ruumiin vaivat!

1930-luku.Nostra senor Jesus de Nazarean-
patsasta kannetaan Quiapon kirkkoon

Quiapon kirkko myyntikojuineen