42 Shrewsbury Road.Lontoon postilla.

Jussi ja Winston Lontoossa

2014 42 Shrewsbury Road E7 8AL
Myyntihinta 313.315 puntaa

42 SHREWSBURY ROAD

-----------------------------------

2005 Casa Filipinas
----------------------------------------

Oli kylmähkö maaliskuun aamu vuonna 2005.

Jussi heräsi,pieneen vilunpoikaseen kävelemällä paljain jaloin keittiön jääkaapille juomaan appelsiinituoremehua suoraan tölkistä.

Alakerran ikkunat olivat alaosasta vielä jäässä.

--Perhana tuota bengalivuokraisäntää Hassania, kun ei saa hankittua lämpölaseja huusholliin,vaikka kerää ylivuokraa tästä murenevatiilisestä viktooriaanisesta talosta!

Jussi kiroili:

--Jalatkin tarttuu lattiaan kiinni,kun permanto on pakkasen puolella.!
--..ja yläkerran kylpyhuoneen vedet tippuvat alakerran ruokailuhuoneen välikatosta ruokapöydälle!
Hassan oli kerran laatoittanut kylpyhuoneen lattian ja seinät sekä teettänyt putkiremontin bengalilaisella cowboy-urakoitsijalla ja jäljet näkyivät täysin ala-arvoisesta työstä.
Bengalit kusivat toistensa silmään aivan kuin filippiinot omassa maassaan,

 Edellisiltana Jussi oli saapunut Manilan lomaltaan Heathrowin kentälle Emiriittien koneella Dubaista.

Manilassa taasen oli ollut lähtöpäivänä 37 astetta plussaa ja  hiostavan läpikosteata,sellaista silityskuivaa ilmaa..

Itä-Lontoon  nolla-asteinen kylmyys ja kosteus kävi taas luihin ja ytimiin. Läheinen Thames-joki toi sen kosteuden Lontooseen,lisäämällä kylmyyyttä sellaiseksi,missä Suomessa hytisteltiin -25 asteen pakkasissa.

Jussi kävi katsomassa kaasulämmmitintä ruokailuhuoneen komerosta ja jonka termostaattia joku oli käynyt kopeloimassa  melkein nollaan.lämmön pois päältä,kun niiden paksut ihranahat suojelevat pakkaselta.!

Jussi manasi.

Hän käänsi termostaattinupista lämpöä 18 asteeseen uhallakin ,että olisi valmiina kohtaamaan ylisyöneen filippiinopariskunnan ruokapöydässä,jos jompikumpi valittaisi liikalämmöstä..

Shrewsbury Road,Forest Gate

Talossa asui Jussin sekä Gerry-vaimon lisäksi yläkerrassa yksi filippiinopari,batangaslainen Cha sekä Manolo,josta vaimo oli dialyysihoituri ja mies kävi yhdessä sairaalassa steriloimassa instrumentteja päivätyökseen.

Kahta muuta yläkerran huonetta asutti kaksi filipinapoikamiestyttöä,pampangalainen Rhoda sekä ilonggatytär Riza,molemmat myös hoitureita.

Jussi taas oli talon talkkari ja kävi temppinä eli väliaikaisena sairaalatyövoimaa värväävän Medical and Health-firman työntekijänä Etelä-Lontoossa Tootingissa King Georgen-sairaalan instrumentti-ja klinikkatarveosaston varastomiehenä.

Hän odotteli kevättä ja toukokuuta ,jolloin pääsisi jälleen seinämaalariksi Shrewsbury Roadin lähikortteleihin.Maaliskuussa joskus kadun vaahteroiden ja pyökkien lehdet olivat hiirenkorvilla,muttei tänä kevättalvena.Luntakin oli tullut olosuhteisiin poikkeavasti ennnätyksellisesti,että Lontoon kesärenkainen julkinen liikennekin oli liukastellut ja myöhästellyt vuoroissaan. 

Kesä oli maalarilla sesonkiaikaa ja tienestit kolme kertaa parempia kuin sairaalatempillä.

Parin päivän maalausurakkasummalla Jussi tekisi sairaalassa pari viikkoa töitä.

                          1951 Kevät toi muurarin..ja maalarin.Kipparikvartetti

Kello oli vasta viisi,Gerry-vaimon kiivetessä haukotellen yläkerran suihkuun,vetäessään rappusten kokolatiamattoisilla askelmilla perässään froteekylpypyyhettä..

Keittiöön tuli Manolo yläkerrasta,panemalla kaasuhellasta tulen päälle ison alumiinikattilan alle,alkamalla hämmentää rasvaista sianpääsoppaansa....
Batangasin provinssissa ei pelätty kaloreita eikä sydäninfarkteja! Rasvainen possu Manololle yhdessä Jack Daniels-viskin kanssa ei ennustellut pitkää ikää.Yleensäkin filippiinomiehet kuolla kupsahtavat melko nuorina hyvästä elämästä hymyhuulin.Nuoret filipinalesket ovat maassa yhä kasvavana kansanluokkana.Toisena tappajana ovat humalassa tehdyt väkivaltarikokset sekä "My Way-tapot".Sinatran My Way-biisi on lailla kielletty koko maassa kaikissa karaokebaareissa,koska joku nuotin vierestä laulava pikkusinatra saa aina luodin rintaansa ärsyyntyneeltä kuulijalta.

                                          My Way.Frank Sinatra

Riza-hoiturikin venytellen raahautui rappusia alas ryppyinen sininen leikkaussaliasu päällään pyjamanaan,odottelemaan ilmaista aamiaista,...taas kerran.

Cha oli asettelemassa lautasia ruokahuoneen pöydälle musta lyhyt tukka suihkusta märkänä.

Rhodakin oli jo pukeutunut hoiturin univormuun,helssaamalla jo ulko-ovella,ettå tällä oli tänään edessään pitkä tuuri..

Kaikki olivat jalkeilla alkavan päivän askariin.

Jussi palasi huoneeseensa panemaan televisiosta Channel -kakkosen aamu-uutiset päälle ja napsautti samalla kahvikoneen tiputtamaan Sainsburyn saksalaista Krönungia lasipannuun..

Erkkeri-ikkunasta pitsiverhojen läpi hän toisella silmällään katseli reppuselkäisten venäläisten rakennustyömiesten Nike-lippareissa ja -tossuissa kiiruhtamista bussille numero 25 tai 86,jotka veisivät nämä Stratfordin asemalle maanalaiseen.

Tyypillinen itälontoolainen aamu oli noussut konteilleen karistelemaan rähmää silmänurkistaan.

Yöllä oli satanut,katuvierustojen autojen kattojen ja konepeltien vahattujen maalipintojen helmeillessä  keltaisten katulamppujen alla.

Jon Snow

Jussi vilkaisi kelloaan,josko voisi käydä läheisestä Romford Roadin TESCO:sta hakemassa Daily Mailin .Vasemmistolaisesta ja BBC:n suosimasta shampanjasosialistien Guardianin lukemisesta hän ei niinkään välittänyt ja television uutistenkin katselemisen hän oli vaihtanut jatkuvasta BBC 1:n ja 2:n "Diversity Shiten" jauhamisesta Channel Fouriin,,missä Jussin ikäinen toinen ja kaksi päivää vanhempi papinpoika (s.28.9.1947) ja valkotukkainen uutisankkuri Jon Snow (nimi sopi hyvin tukanväriin) haastatteli hyökkäävästi kaikkia Labour- ja Tory-puolueen brittiläisiä poliitikkoja sekä demokraattien ja republikaanien jenkkipoliitikkoja,antamatta kellekään edes puheenvuoroa.
Itä-Lontoossa BBC:n ja Guardianin puolustama tulliporttien avaaminen kaikille maailman kansoille oli täyttä arkirealismia,mitä pääministeritTony Blair,Gordon Brown ja Labour Co. Ltd. eivät Whitehallin norsunluutornista koskaan olleet nähneet.

A Day in Riyadh Batha
Juhart charicature 1983

Jussi parin brittinaapurin kanssa olivat katsoneet Shrewsbury Roadia ympäröivää aluetta uuteena vähemmistönä,kun aamuherätyksenkin sai korttelimoskeijan imaamin nauhoitetusta rukouksiin kutsususta kovaäänisestä. Läheisen Manor Parkin karibialaisväen baptistikirkon olivat tuhopolttajat panneet maantasalle ja Forest Gaten poliisilaitos epäilee teon takana olleen Forest Gaten päämoskeijan nuoria käkkäräpartaisia ja valkomekkoisia jihadisteja. Tutkimukset jatkuvat.
Jussille Forest Gateen muutto vastasi Riyadhin Finncampiltä muuttamista Riyadhin Bathan basaarikortteleihin,missä sadat korttelimoskeijat samaan aikaan kutsuivat uskovaisia polvirukouksiin.
Forest Gatestä oli samoin tullut arabimaista tuttu pikkupuotien ja halal-teurastajien kauppakeskus,missä liikkeiden nimetkin oltiin maalattu arabialaisin kirjaimin..
Arabian lisäksi kadulta kuuli mm. hindiä,punjabia,tamilia,urdua ja bengalia, Jopa radiosta ja televisiosta sai valita itselleen minkälaisen mieleisensä aasialaisen aseman taikka kanavan.
Itä-Eurooppakin antoi mausteita kielten Babyloniaan venäjän,ukrainalaisen venäjän,bulgarian,romanian unkarin,tsekin,kroatian,puolan ,latvian ja liettuan kielillä.
Suomea kuului vain numero 43 Shrewsbury Roadin alakerran makuuhuoneesta papinpojan melskatessa televisioantennin kääntämisessä,kun digiboksista ei saanut kaikkia kanavia ulos.

Jussilla oli edessään vapaa viikonloppu,jolloin sairaalan varasto ei toimittanut klinikoille päivätarpeita.Materiaali oli jaettu kahden päivän varangiksi jo perjantaina.

Maanantaina vasta tulisi lomanjälkeinen ensimmäinen jalkoja puuduttava työpäivä.

Jetläggikin vaivaisi ainakin viikon.

Manolo,Marlboro- ja Jack Daniels-mies
------------------------------------------------------------------

Manolo Serrano koputti oveen kutsumalla Jussia:
--Daddy,saisinko ne filippiiniläiset Lucio Tanin Fortune Tobacco-tehtaan punaiset tuliaismarlborot nyt,kun pitäisi lähteä Harley Streetin sairaalaan aamutuuriin?”
Ulkomailla työskentelevien filippiinojen tapana oli aina pyytää kotiin lomille menevän tuomaan tuliaisiksi jotain,kuten halpaa tupakkaa taikka kotimaassa valmistettuja pikkuherkkuja.
Yleensä filoippiinot omassa maassaan haluavat Amerikassa valmistettua ja siniveromerkkistä Stateside Marlboroa,mutta ollessaan ulkomailla kaipaavat koti-ikävässään Filippiineillä valmistettua ja punaveroleimaista punaista Marlboroa.

Jussia ja Gerryä kutsuttiin Shrewsbury Roadin talossa Daddyksi ja Mommyksi,parinkymmenen vuoden ikäeron takia.
--Daddy,miltä maistui se San Miguel Pale Pilsen-kalja Manilassa?
--Tämä Stella Artoisin kalja saa mut turvoksiin ja vatsaa polttaa toi Jack Daniels- viski,kun juotiin Louien ja Tatay Pabsin kanssa kaksi pottua eilisiltana.

--Onks kuule sulla tylenolia vatsakipuun,kun paska läikkyy joka pierauksella?”
Manolon filippiinokaverit olivat kiusanneet tätä,että jos hänen perheeseensä syntyisi vielä tyttö- tai poikalapsi ,niin se varmasti kastettaisiin joko Danielaksi taikka Danieliksi.
Perheen vanhin tytär oltiin kastettu Pocahontakseksi kuuluisan Walt Disneyn animaatiofilmin ja nuorin poika Migueliksi San Miguel Pale Pilsen-oluen mukaan. 

Jussi vastasi Manololle:
--Kuule,ei tylenoolit auta vatsakipuun..,mulla on lomotiilia ja miksi sun pitää sotkea viskiä ja kaljaa.!?”

”Tuossa on sulle kartonki filippiinimarlboroita ja kaksi lomotiilia!
--Toivottavasti filsumarlboro ja lomotiili panee paskan kovaksi!”

--Kiitti paljon Daddy,kun mää tulen Harley Streetin sairaalasta takaisin,mää ostan sulle sixpackin Stellaa!
Manolo lopetteli,pistämällä klanipäänsä pois ovenraosta ja harppaamalla rappuset ylös kolmella pitkällä askeleella.

Yläkerrasta kuului Chan mäkätystä Manololle,kunnes Guns and Rosesin November Rain-biisin kähinä peitti puhuttelun.

                                          Guns and Roses.November Rain

Jussi ja Gerry 80-luvun hittinostalgiassa
----------------------------------------------------------
--Ne elävät 90-luvun nostalgiaa!”
Jussi sanoi vaimolleen,joka kuivatteli tukkaansa kuumalla sähköblowerilla,ikäänkuin olisi poistamassa maalia polttolampulla.

--Muistatkos silloin Saudissa,mikä se meidän lempikappale olilaan?
Gerry kysaisi.

--Ootas.....se oli toi Stevie Wonderin ”I just called to say I love you”!

--Niin oli,
Gerry sanoi,...ja sä olit niin romanttinen ,että puhelimessa lauloit sen mulle,kun mä olin Faisalissa osaston keittiössä kahvilla,ja kaikki hoiturit kuuli sun jodlauksen!
--Amerikkalaiset hoiturit kehuivat,että Charles Bronson laulaa Stevien kappaletta.

                           I just called to say I love you.Stevie Wonder

--Mä en muista mitään!
Jussi kiusasi.
--Siinä viimeisessä katkaisussa mulla kuoli kolme miljoonaa aivosolua,etenkin romanttisen memorypankin puolelta!!

--Sitten sä lauloit sita Stevien toista laulua kuin Sinatra,sitä Latelya.......lately I’ve been staring in the mirror,very slowly picking me apart......!”

Gerry kiusoitteli lisää.

                                             Lately.Stevie Wonder

--Joo,mutta se onkin kuin kankkuslaulu,kun nuppinikin on jo kahdelle jaollinen!
Jussi nauroi.

--Hei,Dad....lopetas nyt naurattaminen!
Gerry keskeytti:
--Mun täytyy kiirehtiä kaksvitosen bussille,etten myöhästy ja muuten en kerkii Stepney Grrenin aseman pysäkille sairaalan menevään 308-bussiin ja joudun kävelemään kolme korttelia London Chestiin!.”

--Mom,dear, voistiko antaa mulle viistoista puntaa,kun mä kävisin Ilfordin kirppareilla katsomassa jotain levyjä tohon uuteen,vanhaan Philipsin levariin,jonka me ostettiin Hackneyn romutorilta?,
Jussi pyysi:
--Mulla on lompsassa vain sadan peson seteleitä ja parikymmentä dollaria!
--Yhmmm! Gerry murahti,työntäessään Jimmy Choo-kassistaan pari ryppyistä seteliä Jussin käteen.
--Äläkä osta sitten sitä Stellaa enempää kuin kaksi tölkkiä`!
--Mä tiedän,että filippiinopojat naukkaa illalla taas sitä viskiä sun Bienvenida partyssäsi...että älä kajoa yhteenkään tarjottuun Jack Daniels-lasiin!
--Mä en kärsi katsoa sun kankkusnaamaas aamulla!
--Ei ,mun täytyy lähteä nyt!”

Gerry moiskautti Jussin poskille pari besobesoa eli filippiinokuivapusua,huulten melkein koskettamatta ihoa, ettei meikki ja huulipuna sottaantuisi.

Ulko-ovella Jussi heippasi Mommya,hyvästellen perään:
--Mennäänkö huomenna Romfordin torille,mä tarvitsisin nahkajakun kirpparilta,viisi puntaa on budjettina kätettyyn nahkarotsiin?

Liikennepoliisin parasoli Manilan
Rizal-
kadulla
 20-luvulla

2012
Uusi 25 Volvo-bussi

Gerry häipyi tihkuun avaamatta sateenvarjoa,Jussin nähdessä kaksivitosen bussin jo saapumassa Romford Roadin pysäkille Mumbai-pubin eteen..

--Omituista toi filsujen tapa käyttää sontikkaa!
--Sateella ne ei kehtaa avata varjoa,mutta helteellä mummot ja ukotkin kulkee aina parasoli päänsä päällä!
Jussi manaili.

”Nyt se kiroaa,kun joutuu venttaamaan kymmenen minuuttia toista punaista bussia.
Jussi sanoi mietteissaään,ettei vain rouva tulisi kastuttuaan pahalla tuulella takaisin illanistujaisiin.

1963 Birds

Home alone with Birds and Deserted Foxes
--------------------------------------------------------------   
Jussi jäi istumaan vuoteen reunalle katsomaan Irakin uutisia,ulko-oven läiskiessä nelisen kertaa kiinni,paksun hoituriparin lyllertäessä makuuhuoneen ikkunan ohi viimeisenä ja hiukset märkinä pysäkille.

--Home alone!
Jussi huudahti,
--Parasta ottaa jetläggiin pari tuntia unta  kaaliin,että tokenisi katsomaan sumeisin silmin tätä harmaata Lontoon aamua!

Harmaa ja sateinen päivä
Regent Streetillä

Herättyään,aurinko näytti pilkistävän vastapuolen talon tiilikaton harjan takaa.

Savupiipun  päällä rääkyi musta naakka kutsuhuutoaan muille mustille dyykkareille,osoittamalla nokallaan alhaalle kadulle,missä intialaisperheen vihreä muoviroskis seisoi kansi aukinaisena täynnä tandoori-kanan ja masala-riisin jäänteitä.

Sata vuotta sitten,Jussi muisti Delderfordin kirjasta,kaupunki oli ollut täynnä varpusia ja muita pikkulintuja.

Kaikki rikkaruoho-seka hyönteismyrkyt olivat tappaneet koko Lontoon varpus-sekä pikkulintukannan.

Manilan kodin puutarhassa näkyi päivittäin varpusia syömässä talon koirien riisidiettiruoan perskoja kupeista.

Lontoossa oltiin tehty yhtä tyhmästi kuin 1958 Kiinassa kulttuurivallankumouksen aikana,jolloin kansalaiset pantiin tappamaan puheenjohtaja Mao Tse Tungin komennosta koko varpuskanta laakista.

Ihmisiä roikkui kepit kädessä Kiinan pääkaupungin joka puussa,etteivät linnut pääsisi istahtamaan oksille,jolloin ne nääntyneinä kuolivat lennosta maahan.

Blue Ridge Pigeon

Sinä vuonna seurasikin Kiinassa suuri viljatuho,kun hyönteiset söivät oraat pelloilta.

Joskus se varpusvallankumouskin vie tuhoon..

Itä-Lontoo on ollut pienille luontokappaleille tuhoisa,paitsi city-puluille,joita kaupunkilaiset kutsuvat lentäviksi rotiksi.
Ruokaa olivat myös keskustaan tulleet hakemaan metsäkyyhkyset.Shrewsbury Roadin filippiinotalon takapihan aidalle lensi aamuisin metsäkyyhkysparvi,jonka johtajana oli yksi ylilihava,melkein joulukalkkunan kokoinen uros..

City Fox
Juhart 2009

Kerran viideltä aamulenkillään Jussi oli nähnyt Sherrard Roadilla laihan punaketun syövän roskiksesta ruoantähteitä.Läheiseen metsään oli matkaa ainakin toistakymmentä kilometriä.

Asuinalueen nimi Forest Gate eli metsäportti oli vain kulissia sata vuotta sitten avautuneeseen metsään Essexin maakuntaan päin.
City-ketut olivat pysyvästi muuttaneet kaupunkiin synnyttämään penikkansa takapihojen piilopaikoihin. Läheisestä Plashet Groven puistosta oltiin löydetty muutama parimetrinen trooppinen käärmekin.

Papinpoika katsoi vastapuolen talon ulko-oven avautuvan ja Aronin,mustan teollisuusvartijan istuutuvan aamutakissaan portaille kahvimuki kädessään.

Aron oli Lontoossa syntynyt tridinadilaisista vanhemmista,kuten moni muukin korttelin nuori.

Jussin talon oikealla puolella asui myos dominicalaisverinen Kevin Pivot,joka omisti Shrewsbury Roadin ja Romford Roadin risteyksessä In-Auto Audio-autoelektroniikkafirman.

Kevin olikin kulman menestynein "afroenglantilainen".

Kevin ajoi kullanväristä Range Rover HSE:ta ja hänen kakkosautonaan oli kullanvärinen BMW 325- cabrioletti.

Kullasta ja muusta Blingistä hän todellakin piti,kuten moni muukin kulman tumma,joidenka vaurauden mittapuu näkyi kaula-ja rannekullassa sekä kullatuissa autoissa. Tyttökavereitaan kullattujen lemmenlulliensa nahkaetupenkeillä he kutsuivat Brown Sugareiksi.

Jussista monet äkkirikastuneet afrot näyttivät mustilta harakoilta roikottaessaan menestyksensä malleja kaulassan seka käsissään.

Jotain filippiinomaista niiden olemuksesta heijastui,koska jokaisen ulkomailla työskentelevän filippiinon piti ensitöikseen ostaa ensitilistä joko kultasormuksen taikka ranneketjun.

Tyypillinen Forest Gaten  ns.
 Terraced House-asuintalo

Läheisellä Halley Roadilla Jussi teki melkein kaksikuukautisen sisä-ja ulkomaalausurakan erään Marlene-sihteerin asunnossa.

Tumma,pyöreä sekä iloinen afrosihteeri asui aikuispoikansa Sebastianin kanssa kaksikerroksista viktooriaanista taloa Halley Roadilla ja joka vaati älyttömän roskan -ja romunkannon ulos,ennenkuin lukaali oli läheskään maalauskunnossa.

Marlene oli eronnut ja uusissa naimisissa botsuanalaisen Johnnyn kanssa,joka Jussista pukeutumiseltaan länkkärihatussa,safaripuvussa ja käärmeennahkasaappaissa muistutti newyorkilaista Harlemin pimppiä eli huoratrokaria 70-luvulta.
Kotikielenään Johnny Be Good puhui portugalia.

Ammatiltaan hän oli mielisairaanhoitaja,joka aamuisin lähti  töihin eri autolla.

Jussin Eldorado Saudin Jubalissa
 nokkakolarissa
Juhart 1992

Talon edessä hänellä oli kaksi brittiläistä Slough-tehtaalla valmistettua Citroen 2CV Charlestonia,mutta välistä hänellä oli allaan neliveto-Toyota SUV ja BMW 316.Yksikään näistä autoista ei vastannut tosiaankaan Johnnyn ylikoreata olemusta ja Jussi odotteli maalausurakkansa aikana,että talon eteen ilmestyisi vaaleanpunainen Cadillac Eldorado-pimpmobiili teksasilaisn pitkäsarvihärän sarvin rollsimaisessa kromimaskissa.

Easthamin ulkopuolella eräässä traileripuistossa (Caravan Park) hän piti teliakselista ja isoa asuntovaunua,missä Johnny teki hämäriä duuneja naikkosten kanssa vaimonsa katseen alta poissa.Jussi itse oli omistanut kaksi käytettyä Eldoradoa Saudissa,automallin ollessa suosittu rikkaiden öljysheikkien autona. Eldoradon ratin taakse hän samoin keikarina istui aito teksasilainen Stetson päässään panemalla 8-raitaiseen nauhuriin Willie Nelsonin kasetin "On the Road again".

                                        On the Road Again.Willie Nelson.

1992 Volvo 244 DL

 Kulmakunnan muutamalla harvalla alkuasukkaalla eli easthamiläisellä brittiparilla oli käytössä vanha pappa-Volvo 245-farmariauto.Ne eivät olleet mitään kerska-autoja kuten kaikilla maahanmuuttajaperheiden ja siirtotyöläisten jälkeläisillä. Senioribriteille, kuten pohjoismaisillekin kolleegoille Volvo oli hyvä,kestävä ja lämmin malli.Jussillakin oli ollut sellainen 240 DL-malli Riyadhissa kaiken Eldorado-hurman jälkeen.
Shrewsbury Roadin yleisin automerkki oli Datsun-Nissan,joita pakistaanit enemmistönä omistivat,Nissan on "Paksitanin" suosituin automerkki. Niitä oli paikoitettuna pitkän Shrewsbury Roadin molemmin puolin melkoinen määrä Micran ja Sentran väliltä.

Jussin maalausurakka oli osaltaan vaikeahko yläkerran makuuhuoneiden pedeillä ja lattioilla lojuvan vaatevaraston takia.Tapetointia vaikeutti alta häviävä,,mureneva ja parisataa vuotta vanha tiiliseinä.

Hänen piti irroittaa parivuoteen yllä roikkuva kaapisto,joka lopulta tippui pehmeentyneeltä ja kalkkilaastiselta seinältä niskaan,hajoamalla pieniksi lastulevyn sekä laminaatin paloiksi.

1800-luvulla ei vielä käytetty sementtiä.,brittien ”bruukin” oltua kalkkiseosta eli Limeä.

Shrewsbury Road..New Bengalistan
-------------------------------------------------------------

1877 Naiset kaljalla Whitechapelin pubissa

Whitechapelin
bengalitori

Shrewsbury Roadin kulmakunta oli etnisesti sekavaa,aitojen alkuasukasbrittien määrän voitaessa laskea yhden käden sormissa.

Jussin talon puolella naapurusto oli länsi-intialaisia vanhuksia sekä heidän jälkeläisiä .

Hänen seinänaapurinaan asui bangladeshiläinen ja brittipassia kantava Vida-rouva,joka omisti neljä vuokrataloa ympäristökortteleissa.

Vida oli komea saripukuinen ja kullalla koristettu lakifirman sihteeri,joka oli perinyt talon isältään,kiinnittämällä kiinteistön pankissa ja ostamalla lainalla muita kiinteistöjä lähialueelta.
Bangladeshiläinen maahanmuutto alkoi Lontooseen ja Whitechapelin alueelle  heti sodan jälkeen .Whitechapel oli tuttu monelle 1890-luvun  Bricklane Ripperistä eli Tiilikujan puukkomurhaajasta sekä sadoista pienistä vaateneulomoista. Miestyövoimapulaan oltiin värvätty silloisesta Itä-Pakistanista 200 bengalimiestä Docklandsin satama-alueille ahtaajiksi ja kantajiksi. Alunperin juutalainen Whitechapelin seutu tunnetaan nykyään Bengalitoristaan ja asukkaistaan.
Forest Gate idempänä oli samoin muuttunut eastendiläisestä cockneyalueesta pakistaani-bengali-intialaiseksi asuinalueeksi.

Vida-rouvan jokainen Shrewsbury Roadin poikkikadulla sijaitseva kaksikerroksinen talo oli vuokralla,jokaisen tuodessa noin 2000 puntaa tuloja kuukaudessa eli yhteensä 8000 puntaa/kk.

Menevä bengalirouva hands-off mobiililaitteineen

Vida oli menevä muslimirouva,jolla oli kuukausittain uusi poikaystävä.

Hän oli joutunut bangladeshilaisperinteen mukaan fiksattuun avioon dhakkalaisen häävideokuvaajan kanssa,jolta hänellä oli teini-ikäinen sekä kolmevuotias tyttö.

Jussi teki rouvan molemmassa saman korttelin osakkeessa maalausrempan.

Toista taloa asusti Vidan äiti,joka aamuisin Jussin maalatessa olkkaria luki Koraania,toinen tissi sarin kaulaukosta ulkona kuin jonain houkuttimena taikka vahingossa ulos putkahtaneena.

Vidan nuorempi veli,noin parikymppinen kalju muslimiterroristin näköinen koraaninlukija oli  joko työtön tai työhaluton sekä värvätty Forest Gaten Esk-kadun moskeijan imaamin henkivartijaksi.Samainen imaami oli monet kerrat haastettuna Old Baileyn oikeuteen tulenaroista, brittivastaisista ja jihadistisista saarnoistaan.

Sitten Vidan poika rakastui silmittömästi kauniiseen intialaiseen hindutyttöön,äitinsä huudellessa kadulle Koraanin luvusta bengalinkielisiä kirosanoja perään,seka-avioliittojen ollessa haramia eli kiellettyä muslimiperinteessä.

Bengali Barbies

Jussin ajellessa Vidan kanssa maali-ja materiaaliostoilla Becktonin B&Q:n rautamarketista iltaisin rouvan Accordilla,Vida jätti papinpojan istumaan autoon jonkun ilfordilaisen asuinrakennuksen parkkiin odottamaan,kunnes saisi rakkaudenkaipuussaan täytettyä sen kuukautisen pakistaanipoikaystävänsä kanssa.

Jussi olikin sanonut Vidalle,että rouvan tulkkaus Koraanista on jotenkin nurinkätistä,kun vain muslimimiehet saavat naida useita naisia.

Vida heilautti ajaessaan kultarannekkeista kättään sanomalla nauraen:
--Kuule  Dear John,me eletään nytten 2000-lukua ja minä olen vapautunut musliminainen!

Jollain tavalla Jussi tajusi myös Vidan tilanteen.

Tämän mies oli syvästi Koraania tulkkaava ja noudattava muslimi,joka aamuisin reppuineen meni kiinalaiseen nuudelitehtaaseen töihin,asuessaan taitamattomana ja onnettomana
Vida-vaimonsa omistamassa talossa.
Hän haikaili elämäänsä dhakalaisessa korttelissa moskeijan kupeessa,missä miestä pidettiin herrana eikä rouvansa elätettävänä.

Viikonloppuisin hän harrasti Koraanin lukua sekä seisoskelua rukousten jälkeen muitten muslimikavereitten kanssa katukäytävällä käsien heiluessa vihassa kaikkea länsimaalaisuutta vastaan.

Vida oli todella hyvännäköinen bengalinainen ja Jussillakin olisi ollut mahdollisuus lähempään tuttavuuteen,mutta rouvan kainalot haisivat sipulihieltä.
Seudun intialaismiehet karttoivat bengalinaisia kaukaa nokkiaan nyrpistäen,koska jopa nätitkin bengalineidit kuulema haiskahtivat kalalle.

Monega Road property
300.000 pounds

Vida-rouvan Monega Roadin asunnon laajan takapihan Jussi kerran perkasi villeistä puskista seka ruusupuskanjuurista kesällä 2002.
Urakka oli kuin maanraivausta lapiolla,käsisahalla sekä kirveellä.Jussin tasoitettua plaanin hän kantoi viitisenkymmentä säkkiä soraa kadulta talon läpi,levittämällä soran plaanille ja haravoimalla alueen tasaiseksi pihaksi.

Vaikka ruusupensaanjuuret olivat nähtävästi kitketty,vuoden kuluttua Jussi näki pihan olevan umpeen kasvaneen,venäläisten timpurivuokralaisten vähääkään välittämättä kiinteistönhoidosta.

Jos pihalle oltaisiin levitetty paksu muovikelmu soran alle,ruusut olisivat silloinkin puskeneet läpi.Asvaltti-tai betonipiha olisi ollut parhaimpana vaihoehtona.

Vida olisi halunnut värvätä Jussin vakinaiseksi kiinteistönhoitajaksi sekä handymaniksi,maalarin kieltäydyttyä tarjouksesta,tietäessään palkkojen aina viivästyvän tavanomaisesti bengali-pakistaaniurakoissa.Yhden kerran hän oli tehnyt talonsa vastapuolella eräälle pakistaanirouvalle ulkomaalausurakan,jonka maksua hän joutui kerjäämään useita kertoja 20 punnan osamaksuina,koska rouva valitteli joko unohtamisesta taikka kaikista mahdollisista tekosyistä.

Shrewsbury Roadin ja Sherrard Roadin kulmassa sijaitsevan Off-licence-kaupan intialainen ja sikh-turbaaninen Manoj Singh oli paras isäntä tarjoamissaan urakoissaan. 

Intialaiset talonomistajat olivat parhaimpia maksajia ja nämä myös pitivat ammattimiestä arvossaan.

Jussin taloa vastapaata eräs intialaispari maalautti Jussilla remontoidun alakerran.
Ollessaan tyytyvaisiä tulokseen he samoin maksoivat ajoissa.

Lisätöitä Jussi aina sai tarpeen tullen heiltä.
Manojilta hän aina sai lisäurakoita muunmuassa Easthamin kauppahallin läheltä omistamastaan vuokratalosta.

1992 Ford Granada
Manojin takapihalla

Remonttiurakka maalauksin kyllä paisui laajamittaiseksi,koska edellisten pakistaanipoikavuokralaisten rasvastama keittiö piti pestä puolentuuman paksuisesta Ghee-rasvakerroksesta sokerisaippualiuoksella,mikä tehosi paremmin kuin markettien tehopesumyrkyt sekä painepesuri.Talon tapapihakin muistutti romutarhaa,missä vanhan Ford Granadan ja Cortinan lisäksi piti korjata siirtolavalle kymmenisen vanhaa jääkaappia,puolitusinaa digibokseja,vanhoja stereoita ja kahden kerroksen vettyneet ja paskaiset kokolattiamatot.Granada oli iskukunnossa Manojin tarjotessa sitä Jussille puntaan.
Aitanaapurin pihalta Jussi näki ainakin sata kappaletta varastettua polkupyöränraatoa.

Manojin takapihan romutarha 

Shrewsbury Roadin
poikkikatuja

Intialaisissa  urakantarjoajissa oli myös poikkeuksia.
Shrewsbury Roadin takapuolelta Jussi sai koko talon sisämaalauksen erään intialaisen turvaelektroniikkakauppiaan huushollista.

Tämä intialainen ja Lontoossa syntynyt Tilip,kaljupäinen lyhyt sekä neuroottinen nuorimies oli aina puhaltamassa (Intialainen Tilip-nimi vastaa englantilaista Philipiä.)
Jussin niskaan jokaisessa maalausdetaljissa,joita ei edes paljaalla silmällä näkisi,Tilipillä oli myös tapana muuttaa maalaussuunnitelmaa joka puolestunti.Kaikkia maalauksen pikkukorjauksia olisi pitänyt tehdä  melkein kaikista pienimmällä taiteilijanpensselillä,mikä löytyi maalarin  ja kuvataiteilijan kalliista öljyvärimaalaussutisarjasta.

Urakkasumma alkoi kusta kenkään muutostöissä Jussin huokaistessa helpotuksesta päästyään irti talosta kaksisataa puntaa rikkaampana taskussaan.

Tilip tarjosi myös firmastaan vakinaista remonttimiehen paikkaa,Jussin kieltäydyttyä kunniasta,peläten esimiehensä istuvan työmaalla olkapäällään pääpiruna. Jussilla oli jo pitkään istuneet omat pirunsa olkapäillä.

2006 BMW 325i Coupe

Tilip, menestyvä uudella kaksiovisella BMW 325i-kupeella ajava liikemies oli myös mennyt äskettäin avioon ja hakenut hindutavan mukaan järjestetyssä avioliitossa Intiasta nuorikkonsa. Tulipin ollessa töissä,nuori rouva purki sydäntään Jussille,ettei Tilipille kelpaa rouvan ruoanlaitto ja että siivouksessa mies kulkee harjan ja sihvelin kanssa perässä korjaamassa unohdettuja nurkkia.
Jussista käytös peilasi obsessiivisestä sekä pakkomielteisestä siivouspsykoosista.Tulipin Bemariinkaan kukaan ulkopuolinen ei saanut sormellakaan koskea.

Tulip lisäksi oli luvannut uusia urakoita,tultuaan vihdoin "tyydytetyksi" Jussin työn laadusta,mutta maalari ei enää halunnut ottaa yhteyttä kyllästyneenä alituisesta niskaan puhaltelusta .

Aaronin nuotteja ja Sibeliusta Lontoossa
-----------------------------------------------------------------------

Aronin näköinen Zambezi
Railoadin veturikuski
Juhart 2005

(Jussin siskot 50-luvulla opiskelivat pappilan flyygelillä Aaronin pianokoulun nuottivihoista)

Jussi helssasi kädellään Aronille makuhuoneensa ikkunasta kun tumma teollisuusvartija kutsui vinkkaamalla istumaan kiviportaille Nescafen juontiin ja rupatteluun.

Aronin blondikutrinen,valkoihoinen brittivaimo puikkelehti rapulla istuvien ohi töihin menossa,pyytamällä miestään köksäämään possusirloinkyljyksiä kello viideksi iltapäivällä töistä palattuaan.

Pyyhkiessään aamukankkusessa hikikarpaloita kämmensyrjällään mustasta otsastaan Aron sanoi irtisanoutuneen työmaalla ryyppäämisen takia pakistaaniesimiehen kärytettyä hänet töitten jälkeen avaamasta Stella-kalkapurkkia..
Aaron oli bodibildatullaan hauiskädellään vetänyt pakistaanipomoa turpaan.

Hän oli aamulla menossa Stratfordin Jobcentren työnvälitykseen katsomaan uutta vakanssia..

                                        Opus 26 sävellysrunosarjasta Finlandia

Katukäytävällä miesten eteen pysähtyi hyväpäiväntuttu ja pitkä, harmaaponitukkainen brittisenioorikansalainen juttelemaan Jussille:
--Minä kuule olen kuunnellut sitä sinun Sibeliustasi.......mahtavaa ponnetta siinä Finlandiassa!

Jussi vastasi istualtaan,vaikka etiketin mukaan olisi pitänyt seistä vanhemman henkilön edessä:
--Kuule,en ole henkilökohtaisesti tuntenut sitä minun Sibeliustani,mutta Finlandia minulle kuvaa jylhää talvista luontoa,ja jollain tavalla Talvisodan ankaria pakkasia sekä itäisen vihollisen uhkaa,pienen maan taistellessa punaista vaaraa vastaan.
--Sibelius kylläkin oli säveltänyt kappaleen jo 1900-luvun alussa,paljon ennen sotaa.

--Eikös ne venäläiset miehittäneet Suomen?
Senioriponinhäntä kysäisi.

--Tämä on se tyypillinen väärinkäsitys,mitä ulkolaiset kysyvät,ja olen aina korjannut,ettei Suomea ole koskaan miehitetty II:ssa Maailmansodassa.
--Yritetty kylläkin..meinaan valloittaa Itäisen Karhun tassulla.. ja olemmehan vuosisatoja olleet Ruotsinvallan ja Venäjän imperiumin alaisia,kunnes 1917 bolshevikkikapinan ja Leninin ansiosta saimme itsenäisyytemme..

Ilmavaara Lontoon Blitzissä
Juhart 2010

Jussi selvitti.

--Muuten,Iso-Britannia julisti sodan Suomelle,meidän veljeiltyä natsi-Saksan kanssa kovassa tarvike- ja asepulassa.
Jussi lisäsi.
--Vaikka Winston Churchill oli marsalkka Mannerheimin  hyviä kavereita,ei briteiltä saatu edes lupauksia Jatkosodan alussa mihinkään asetilauksiin
--Olitte itsekin kovassa kusessa omassa Lontoon Blitzissänne,että teidän piti ihan Winstonin virallisella vierailulla Rooseveltin luona jenkeiltä pyytää ase- ja kalustoapua.

--Oh,en tiennytkään moisesta!
 Mies tokaisi rannekelloaan vilkaisten:
--Ei,..minun pitääkin nyt lähteä bussilla Ilfordiin!
--Cheers Johann!!”
--Auf Wiedersehen Pet.. I mean....Brian!
Jussi hyvästeli ivallisesti.

--Tiesitkö,että Brian Collins oli ennen professori Etonissa?
Aron kysäisi Jussilta,
--Mutta joutui varhaiseläkkeelle alkoholismin takia vaimonsa kuoltua Alzheimeriin.

--Ei,Aron,minunkin pitää myös selviytyä lähtöön!
Jussi sanoi pyyhkiessään housuntakamuksiaan kivirapun hiekasta asettamalla kahvimukin muovisen roskalaatikon vihreälle kannelle.

--Thanks for the brew and good luck in job-seeking,Aron!
Jussi kiitteli,hyvästellen,suunnaten kadun yli valkoisen ja dieseliään jytkyttävän Atkinson-roska-auton nokan ohi kadun toiselle puolelle.

Vanha sikh-katukauppias
Juhart 2012

Ollessaan avaamassa kotitalonsa ulko-ovea papinpoika muisti,että tupakat olivat loppu,kääntymällä takaisin katukäytävälle ja suuntaamalla korttelin itapäähän  Manoj Singhin intialaista Off-Licence-puotia kohden.

Off-Licencet olivat viinamyyntiluvallisia sekatavarakauppoja.

Ovitiu’un kilahdettua,siniturbaaninen,valkopartainen ja tukeva mies katsahti Jussia avoimen olutjääkapin oven takaa,lastatessaan Stellaa ja Guinnessia sisään hyllyille.

--Hi,young man, a pack of green twenties?
Manoj kysyi hiihtämällä sandaaleissaan tupakkahyllylle;
--Three-ninetyfive,please!”

Jussi maksoi kolikoilla pannen Richmond-mentholaskin taskuunsa, kehumalla vielä tavan mukaan ilmaa kauppiaalle joka huokasi:
Shit with this London weather,I wish I were in Mumbai!.

Sikhikauppias Manoj oli aiemmin toiminut sähköasentajana koko ikänsä,ajellen Forest Gaten

ja Easthamin väliä läpiruostuneella sinisellä Transitillaan keikkahommissa.

Kyllästyttyään ajeluun sekä pölyisiin tiilitalojen kellareihin,hän päätti jäädä aloilleen Shrewsbury Roadin sekä Sherrard Roadin kulmaan tiskin taakse..

Hänen koko perheensä, pyylevä vaimo,kaksi laihaa turbaanipaista poikaa sekä kaksi pyylevyyteen taipuvaa tytärtä pitivät puotia yllä.

Jussi kääntyi puodin kulmalta kotiin päin melkein kompastumalla katukiveyksellä istuvaan vanhempaan,harmaapäiseen nurkka-alkoholistiin,joka oli siemailemassa kankkuseensa siideriä tölkin suusta..

Mies asutti yhden naapuritalon yläkertaa,jonka vuokrat Easthamin sossu maksoi.

Mies oli pantu mielisairaalasta vapaalle,puhuen yksikseen ravatessaan Shrewsbury Roadia ylös ja alas.

Eläkkeenmaksupäivinä hän ajoi minicabillä Ilfordiin ja takaisin kiljuvien ja punaläikkäposkisten siipityttärien kanssa.Monet heiloista näyttivät kasvoiltaan nauttineen pariviikkoista putkea.

Muina päivinä mies keskusteli vain itsensä kanssa.

Aamuisin saman Off-Licencen oven takana ennen aukeamista seisoi eräs alkoholistimiespari,joidenka odottaminen oli levotonta sekä kulku pätkäkävelyä.

Hekin tasoittivat oloansa muovikassillisella Strongbow-siideriä sekä Stellaa.

Molemmilla oli aamuisin kova kasvohalvaus ja iltapäivällä Jussin kaydessa Easthamissä lihakaupassa sekä North  High Roadin W.H. Smithissä ostamassa autolehden,pari istui Plashet Groven puistossa punaiset naamat valmiina helssaamaan  levein keltahampaisin irvistyksin.

Seuraavana aamuna he eivät enää helssaisi,hiihtäessään tiilitalojen vierustoja uudelleen säikkyinä.

Toppari,Urhp ja Hurja-Helmi
Juhart 1987

Jussin kotikaupungin toripuistossa  myös aamuisin alkoholistipari Toppari sekä Siimeksen Urho istuivat puistonpenkillä jakamassa keskenään leveäharteista pilsneripulloa.
Toppari oli entinen jalkapalloilija ja paikallisen ison neulomon johtajan veli.

Urho taas oli juonikas yksikätinen invaliidi,joka aina pystyi pummaamaan paukut.

Kerran Toppari oli toripuiston penkillä vapisevin käsin kaatamassa pilsneria pahvimukiin,Urhon kysyessä
--Ravistaisiks sää mullekin hiukan!”

Joka maassa samalla tavalla  alkoholistikin käyttäytyvät rotuun taikka sukupuoleen katsomatta.

Toppari ja Urho ovat jo olleet vuosikymmeniä maan povessa ja tämä Westham Unitedin palloilijaveteraanipari jatkoi  palloilijoiden perinnettä Easthamin pikkupuistossa uudessa loivennuksessa..

Westhamin stadionille oli puistosta noin kilometrin matka.

Palattuaan alakerran asuntoonsa Jussi oli unohtanut kokonaan nokosten oton.

Hän laittoi huoneessa mustan nahkapuseron päälleen.Jalassaan hänellä oli mustat farkut sekä mustat kavelykengat.

--Pitäisi saada vain musta lierihattu,niin voisi mennä vaikka kastamaan yhden muslimilapsen luterilaiseksi.
Papinpoika mietti suu vinossa hymyssä.
--Mutta siitähän saa nykyään katkaisuhoitoa!

Jussi pani vaimonsa antamat viisitoista puntaa lompsaansa.

Pöytälaatikosta löytyi vielä kuusi puntaa kolikkoina,jotka hän sujautti nahkiksen sivutaskuun,puristamalla kolikkoja varmuuden vuoksi nyrkissään,etteivät helisisi,koska kadulla tulisi vastaan vaihtorahan ja tupakan pummaajia.

                                       Brother, Can You Spare Me A Dime.Bing Crosby

----------------------------------------

Kansanpappi ajaa kansanautolla taivastietä iltaruskoon.Puusepänpoika ja pappi.

 

Eläkeläisrovasti
Juhart 2009

Kansanpappi ajaa kansanautolla taivastietä iltaruskoon

------------------------------------------------------------------------
Tänä vuonna 2014 oli tullut 100 vuotta isärovastin syntymästä1

Puolifiktio

 Aja varovasti--ajava rovasti!

Rovasti kaarteli Vokswagen Polollaan Kemiön saaren mäkistä ja mutkaista santatietä tiibetiläinen moppakoira vierellään etuistuimella.Yhdessä ylämäkikaarteessa hän joutui väistämään ojapenkalle Pekka Laineen sinikeltaista Hetkubussia,jouduttuaan jälleen aatoksissaan tien vasemmalle kaistalle.

Onnikan kuljettaja oli tyytännyt torvella rovastin hereille ja vilkutellut pitkiä valojaan,jolloin hengenmies oli herännyt häikästyneenä kuin beetlehemiläinen paimen enkelin nähtyään ja koukannut penkan kautta,villimansikoiden liistäessä punaisia länttejä tuulilasiin..

Antti-rovasti oli ajanut kortin yli 60-vuotiaana ja vanhetessaan hänen refleksinsä olivat hidastuneet.

Kemiön tien hän tunsi yhtä hyvin kuin katkismuksen sivut ja monet tiellä kulkevat autoilijat tunsivat hänen autonsa ,antamalla enemmän rakoa vastaantulevalle laveasti tietä käyttävälle volkkarifarmarille.

Ennen Poloaan hänellä oli ollut kaksi aitoa kuplavolkkaria.Saksalaiseen kansanautoiluun hän oli saanut kipinän jo 50-luvulla kirkkoherra Savolaiselta,joka oli kehunut Wolfsburgin tuotetta saksaksi..Kraft durch Freude.

Autonhan oli suunnitellut itävaltalainen insinööri Ferdinand Porsche 3. valtakunnan päällikön Aadolf Hitlerin käskystä ja ristinyt sen KdF-Wageniksi v.1936 .Samana kesänä Anttikin oli pappiskokelaana mustapaitojen kanssa käynyt pistäytymässä Berliinin olympiakisoissa matkallaan Italiaan Campo Mussolinille treenaamaan uutta aateoppia.

Moni häneen kyytiinsä päässyt matkalainen oli parahtanut huutamaan pelkääjän 

paikalta,että "Aja varovasti...ajava rovasti!".Rovastin vauhdikkaalla ajotyylillä oli lienee ollut vertauskohteena eräs paikkakuntalainen onnikkakuski,joka oli ajotyylillään saanut matkustajat heräämään ja rukoilemaan bussissa paremmin kuin papin oma jäyhäkasvoinen esimies kirkkoherra ja Turun Tuomiokapitulin asessori Aulis Zidbäck saarnansa aikana.

Vuonna 1967 silloinen kappalainen oli ostanut omakotitalokesämökin Kemiön saaren Kiilan kylästä,missä papinperhe vietteli kesälomiaan kovassa talkoohengessä,koska laiskuus ei kuulema ruustinnan mielestä elätä edes vapaa-aikana.

Rovastilla aina talkooaikoina oli omaa tekemistä katiskoilla sekä verkoilla , kalanperkauksissa.

että savustamisissa.Saunan lämmitykseen hän ei lapsia päästänyt,koska siihen vaadittiin pyhää paneutumista tuohivirikkeiden valmistelusta peltien kiinnipanoon asti.

Rovasti nautti täysin palkein digitaalisen sydänläpän tikityksessä mökkielämästään,muutettuaan lopullisesti eläkkeelle v.1979 kirjansa Kemiön kuntaan,päästyään viimeinkin entisen hiippakuntansa ulkopuolelle.

Hän samoin nautiskeli eläkevuosista siemauksin antonofkapuutarhan tuotteista puristetulla siiderillä,istuessaan rantasaunan verannalla katselemassa  aamu-uinnin jälkeistä auringon nousua sekä ilta-auringon laskua,koska sairautensa takia hän oli laskenut,että reservin sotapastorin ja luutnantin aamukammassa saattoi olla jäljellä vain muutama piikki.

Verannalla hän aina aamuvarhaisella haisteli alkavan päivän ilmaa ja samoin illalla hän uskoi ,että auringon laskiessa iltaruskoon seuraavana päivänä olisi poutasää.

Waynje ja Mitchum
Eldoradossa
Juhart 2004

Rovasti istui katsomassa merenrantamökkinsä takkahuoneessa Salora Finlandia-väritelevisiotaan.

Hän oli juuri saunonut ja punakkana verryttelypuvussa nautiskeli votkaomenaviinigrogiaan katsellessaan John Waynen viimeistä filmiä syöpään kuolevasta pyssysankarista.
Hänellä itsellään oltiin todettu eturauhassyöpä viitisen vuotta aiemmin,jolloin omastakin aamukammasta piikit olivat harventumassa.

Yleensä jokaisen lännenkuvansa lopussa John Wayne,vankkurikolonnaopas,John Wayne sinitakkikersantti tai John Wayne kullankaivaja ratsasti iltaruskoon.

.

Rovasti muisti,että itse Wayne viimeisen filmikuvauksensa jälkeen pian oli kuollut keuhkosyöpään.
Rovasti oli itse lopettanut tupakanpolton v.1963 50-vuotissyntymäpäivänään,mutta vanhassa tupakanhimossaan hänet oltiin nähty kesämökin takana tupruttamassa Bostonia muiden katseilta piilossa..

Hän itse oli kiitollinen siitä,ettei ollut pahemmin sairastellut,mutta vuonna 1976  joutunut sydänohitusleikkaukseen,koska oli alkanut pyörtyilemään lentopalloharjoituksissa poliiseja vastaan eikä lyseon parin paraatirappusten kiipeäminenkään ollut enää onnistunut ilman huimausta ja hengenahdistusta.

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hänen sydänkammionsa väliin oltiin tikattu digitaalinen läppä.Sydänkirurgilleen hän oli laukaissut toipilaana,että rintakehän T-mallista leikkausarpea olisi voinut pidentää ylöspain ristiksi,mikä sopisi paremmin rovastintittelille.

Virkaveljilleen hän oli kehunut läppänsä olevan digitaalisen ja v.1955 ostetun rosterisen Eterna-rannekellon analogisen.

Sanna-ruustinna oli poistunut maanpäällisestä elämästä vuonna 1974 ovarisyövästä,jolloin Antti katsoi sen kolmekymmentävuotissodan päättyneen lopulliseen aselepoon terminaalisesti.

Aselepoja ja välirauhoja liitossa oltiin pidetty useitakin ja joskus päädyttiin talvipakkasiin sekä noottikriiseihinkin lastenkasvatuksen erimielisyyksistä ja rahankäytöstä...

Eihän se mitään oikeata sotaa ollut,vaikka joskus hänestä tuntui,että akkavalta  pappilan demokratiassa oli  ollut tasa-arvoisempi kuin miesväki.

Miehiä pilkattiin tarpeettomina siemenenkantajina,joilla ei ollut kuulema palleja kovissa tilanteissa.

Ruustinnan hautajaisissa pitäessään muistopuhetta jo lapsuudenajoista 20-luvulta asti Iisalmen Riistankadulta tuntemalleen elämänkumppanilleen, suruväki ei nähnyt rovastin silmäkulmien vetistymistä.
Hänen harmaansiniset silmäteränsä ehkä olivat muuttuneet enemmän virkaharmaiksi kuten lainekiharansa ohimoilla.
Hautaaminenhan on ollut hänen leipätyötään.

Rovasti kävi tv:n katselun ja muisteluittensa välissä vessassa,ihmetellen kun rakko tuntui täydeltä ja pytyn vesilukkoon lorahti vain pari tippaa.Loput tipoista olivat pirskuneet pytyn istuimelle kuin kastelukannun suusta lyhyinä spurtteina.

1933 Antin ylioppilasluokka
juhlakahvilla

Hän oli päässyt eläkkeelle vuonna 1979,päättämällä muuttaa kokonaan kaupungista kesämökille,missä saisi olla kaukana poissa kaupungin juoruista sekä monista vihkimis –ja kastepyynnöistä.

Häntä pidettiin vielä seurakunnan suosituimpana sielunhoitajana eläkkeelläänkiin.

Koulu-ja opiskeluajan tovereittensa hautauksia hän kyllä  kävi hoitamassa,saadessaan matkustaa "Savonmuahan" kotikonnuilleen.

Ympäriltä alkoi hiljalleen harventua oma vuonna 1933 Iisalmen lyseosta ylioppilaiksi valmistunut ikäluokka,kuten omat hiukset päälaelta.

Rovastin arvonimen hän oli saanut vuonna 1968 eikä loppu-uransa aikana edennyt virassaan kirkkoherraksi,seurakunnan vaalien tultua enemmän poliittisiksi.

Hän ei niinkään enempää titteleitä kaivannutkaan ,kun läksijäisjuhlissa uusi kirkkoherra oli

lukenut rovastin ansioluettelon seurakunnasta,partiosta,Punaisesta Rististä ja kaupunginvaltuustosta. 
Ylistystä ja ylipuhetta oli kestänyt melkein varttitunnin.

Nuoremman kirkkoherran saatua asessorin arvonimen myöhemmin,ei rovastia enää liikuttanut eikä kadehdittanut koko asia,koska omasta tittelilistasta oli mielestään annettu ehkä liikaakin kehuja.

1979  Rovastin tervehtijät
kesämökin kakkupöydän
ääressä
Suomen Punaisesta Rististä,Suomen partioliikkeestä, lyseosta,  kansalaiskoulusta,nuorisolautakunnasta,kaupunginvaltuustosta,holhouslautakunnasta,Punkalaitumen liittovaltuustosta sekä Turun yliopistollisesta keskussairaalasta kävi rovastin kesämökillä onnittelijoita kukittamassa ja lahjoittamassa kunniakirjoja,plakaateja sekä kristallivaaseja..

Rovasti oli tullut hiukan hämilleen moisesta hyvästelijoiden paljoudesta sekä vähän ymmällään,mihinkä pistäisi mökillä kaikki taulut,kunniakirjat, taidelasivaasit sekä plakaatit,koska oma memoriabiliakokoelma oli kattanut jo melkein kaikki kesämökin tapettiseinät.

Hän olisi halunnut elävän teatterin ihailijana laulaa New York,New York-kabareen loppulaulun silinterihatussa ja shaketissa lavalla jäähyväiset kaikille ja kaikelle….."Good-bye,farewell,auf wiedesehen…..au revoir,"hasta la vista baby",arrivederci…sayonara..shalom!"..ja poistua kumartaen takaperin esiripun taakse.

1953 Kalle Kaarna
Veräjä

Sota-ajan memorabiilikokoelma oli jo makuuhuoneessa täysi,joten pitäisi jatkaa expoa ilmeisesti takkahuoneen yhdelle puolivapaalle seinälle,missä  roikkui vain taiteilija Kalle Kaarnan Veräjä-maalaus sekä  taiteilijan toinen

öljyvärimaalaus pappilan keskisuomalaisesta veneestä Keiteleen rannalla...taikka taiteilijan vapaudella sen piti olla rantaan vedettynä Kemiön Kiilan Ornäsin lahdenpohjukassa pappilan kesänviettopaikassa isäntäparin Editin ja Konradin maatilalla. Kalle Kaarnalla oli ollut Mathildedalissa salmen vastapuolella oma kesänviettopaikka ja rovastin tuttuna jo ennen sotaa elokuvaohjaaja ja partiokaveri Eino Heino kautta hän oli tutustunut Kaarnaan,toiseen filmiohjaajaan. 

30-lukuinen kuva elokuvaohjaaja Eino
Heinosta partiojohtajana

1956 Pappilan keskisuomalainen vene
toisen kesämökin rannassa
Suomusjärven Enäjärvellä
Juhart 2010

Kalle Kaarna oli useasti käynyt Ornäsin lahdenpohjukassa pastorin luona ja rantakalliolla istuen maalannut papinperheen Viitasaaarelta mukanaan tuoman keskisuomalaisen suippoperäisen veneen merenrannassa samalla,kun kaverukset olivat nauttineet Monopoli-konjakkia muisteluidensa virkistämiseksi.
Eino Heino,kuten rovastikin olivat tuttuja jo partioliikkeestä 30-luvulta-

"Ehkä sittenkin  ripustan niitä plakaateja Nelimarkan talvisen taloryhmätaulun  makuuhuoneen takaiselle seinälle ovenpielen viereen?"

Hän katseli Waynen filmin loppuun,missä pistoolisankari kuoli ansaitsemassaan exitus mortessaan Coltin kuulasta saluunatappelussa..

John Wayne oli kuuluisa muissa lännenkuvien filmiexiteissäänkiin,ratsastamalla auringonlaskuun,tökkäisemällä etusormellaan kymmenen gallonan hattunsa etulieriin……sanomalla siirtolaiskolonnalle jäähyväisiksi;

--See you then further on down the trail!!

Näin hän oli hyvästellyt Kuhmossa kasarmin portilla sissimajuri "Signor Coronel"  Marttinaakin;

---Jos ei  ennee nähä sivviilissä,niin sitten siellä toesessa elämässä!

Hengissä tuli kuitenkin selvittyä siitä Kannaksen tulisavotasta,vaikka noutaja oli luurannut piippalakkisena monenkin Karjalan männyn takana.

Rovastin psykedeelinen
kirkkokansuri
Juhart 2010

Rovasti uhkasi punaisella kuplavolkkarillaan monet kerrat noutajaansa mökkitiellä ,ajaessaan Kokkilan lossilta mutkaista ja mäkistä santatietä enimmäkseen vasemmalla puolella Kemiön saaren puolella,luottamalla hyvään taivalliseen kartturiinsa... Herraansa. 
Hän ei aikoinut uhkarohkeudestaan huolimatta ja lujassa uskossaan jäädä Taljan tilastoihin liikenteen uhriksi maalliselle maantielle, suuntanaan vain se kullattu taivastie.

Uusi kirkkoherra oltiin valittu vasemmiston enemmistöllä jostain Kärkölästä,vaikka rovastista hänen oma vaalisaarnansa oli ollut ytimeltään parempi.

Politiikassa ei muutenkaan kaunopuheita kuunneltu,vaan katsottiin puoluejäsenkirjan kansien väriä.

Eduskunnassakin puheitten aikana nukuttiin tai oltiin yleensä poissa niinsanotuilla puhematkoilla.

1961 Pappilan piha,vasemmalla
pappila,
oikealla vanha kirkkokonttori ja
kanslistin asunto,Tiilisiipi
uudesta
seurakuntata-
losta oikealla

Seurakunnan toiminta oli muuttunut paljon sitten hänen ensimmäisestä virallisen apulaisen ja nuorisopastorin virasta vuonna 1949.

60-luvulta asti seurakunnan kiinteistöjen, työntekijöiden ja kaiken kertyneen maanpäällisen omaisuuden hoidossa tarvittiin kauppakorkeakoulusta diploominsa saanutta toimihenkilöä.

Sodan jalkeen oli riittänyt kanslisti Laakkion Sallin kirjanpito tilivienneissä Parkerin täytekynällä ja antiikkinen Adler-kirjoituskone kaste-,vihkimis ja kuolemantodistusten kirjoittamiseen sekä pieni peltinen käsikassalaatikko kassanpitoon..

Uteliaana tunnettu kanslisti oltiin päästetty eläkkeelle 70-luvulla ja kuolla kupsahtanut  perimässään pienessä punaisessa Rekijoen mökissään makuukamarin pitsiverhot raollaan.
Pikkupoikana pappilan Jussikin monasti oli nähnyt pappilan naapuritalon kirkkokonttorirakennuksessa sijaitsevan kanslistin kaksion makuuhuoneen verhojen takaa kiiluneen uteliaan Sallin silmäparin.

50-luvun alussa kirkkokonttoriin ostettiin oikein kassakaappi,mikä antoi kansliassa käyville kuvan,että seurakunnassa hoidettiin taloutta kuin naapurin pöksytehtaan tukun konttorissa oikeassa liiketaloudessa.

Salli jopa tiesi tai oli tietävinään,mitkä pöksytehtaan tukun komean Taina Elgin näköisen kanslistin ja johtajan välit olivat..muutakin kuin tilinpäätökset ja housulähetyslistojen kirjoituskoneella naputetut kalkkerikopiot.
Pienessä kauppalassa pienistä juoruistakin tehtiin iso valhe.

Pastorin ja kappalaisen
kakarat pappilan puuterhassa 1953

Papinperheen asetuttua rannikkokauppalan pappilaan vuonna 1949,elämä alkoi kulkea samaa uraa kuin Viitasaarellallakin.

Ainoina esteinä papinmuksuille oli kylläkin kielimuuri sekä kauppalalaisten kulmien alta kyrääminen.

Kauppala oli virallisesti kaksikielinen,mikä ei pastoria haitannut kielimiehenä.Hänhän osasi ruotsin,saksan italian,kreikan,antiikin kreikan,hebrean ja arameankin kielet..

Hänen mielestä kauppalan väki koostui pyörivistä silmistä,korviin kuiskaajista, kaikesta purnaajista sekä seläntakanapuhujista aivankuin joukosta kapinoivia merimiehiä,jotka halusivat heittää kapteeninsa laidan yli haitten syötäväksi.

Pappilan lapsiakin vierastettiin,näiden pappilan 

portilla kysäistyä ohikulkijoilta savoksi:

--Mistöö kaakoo työ uotta?
Parin vuoden perästä lapset olivat kieleltään jo paikallisia kysyessään ohikulkijoilta:
--Mihi tee oles oikke menos?

Toisaalta asukkaiden etäisyys ja vaitiolo häiritsivät savolaiseen avoimuuteen,suorasanaisuuteen ja vilkkauteen tottuneelle.

Vasta kun pääsi tutustumaan lähemmin pätkäkieliseen kauppalalaiseen,jonka murteesta puolet käsitti ruotsinkielisiä sanoja,pappi tajusi,että paikkakunnalla puhuttiin ja vaiettiin kaksikielisesti.

Papinperhe Viitasaarella 1948

Sodan jälkeen syksyllä 1944 sotilaspastori pääsi Lapinlahden seurakunnan viralliseksi apulaiseksi. Lapinlahti kuului silloin Iisalmen maaseurakuntaan.

Savonkielihän häneltä sujui äidinkielenä sujuvasti  ja seurakuntalaiset olivat yhtä lupsakoita kuin papitkin.

Uransa edistyessä Antti muutti Kaisansa ja pienen Iisalmessa syntyneen Riitan kanssa v.1945 Viitasaaren kirkonkylään nuorisopapiksi.

Keskisuomalaisessa murteessa ei ollut paljoakaan eroa savonkielen kanssa, seurakuntalaisten ollessa vilkkaita keskisuomalaisia.Papinpesue Viitasaarella kasvoi samaten Anna-siskolla 1945 ja Jussi-pojalla 1947.
Riitta oli syntynyt Iisalmessa sota-aikana v.1943 perheem ainoana sotalapsena.

Vanhemmat pappilassa kyllä "huastivat"  ja riitelivät savonkielellä koko elämänsä asuinpaikasta riippumatta.

Uutena pappina lounaissuomalaisen rantakauppalan seurakunnassa Antti sai uuden esivallan.

joka oli oppinut mies,oikein teologian tohtori,kirkkoherra Aulis Zidbäck.

Tämän jäykän ja etäisen somerolaissyntyisen kirkonmiehen kanssa hän oli aina kaftaaninnapit vastatusten,pastorin halutessa remontoida seurakunnan nuorison kasvatusta,mitä tosiasiassa ei tavallisesti löytynyt missään kirkkoneuvoston agendassa..

Nuorisopastori sai kylläkin muutaman vuoden hengähdystauon teologien taisteluun 50-luvun keskipuolella,Zidbäckin saatua komennuksen Turun tuomiokapituliin asessorina.

Aulis oli kunnianhimoinen sielunhoitaja,joka hoiti ensimmäisenä omaa sieluaan kauppalan sosieetin kakluunisaleissa ja virvoitusliikkeiden kabineteissä seka rotareitten että leijonien kokouksissa.

Kansaan ja nuorisoon hänellä ei ollut suoraa kosketusta.

1957 Antti partiopoikiensa
kanssa leirillä

Antti perusti 1949 seurakunnan Leiriveikot-poikapartiolippukunnan,unohtaessaan kyllä aluksi tyttöjen aktivoinnin,vaikka papinpesueessa tyttöjä oli neljä kappaletta plus viidentenä Kaisa-kappalaiska.papinperheen savolainen "piällysmies"..

Kasvava naarasnuoriso ei ollut vielä täysin emansipoitunut sitten vuosisadan alun eikä Suomenmaassa ollut Estelle Pankhurstin tapaisia naisagitaattoreita kokoamassa naisvoimaa kaatamaan valtamiesten kipsipystejä  kateederien koristepylväiltä.

Pastorskassa taasen löytyi tällaista voimaa ja sitkeyttä,jallittaessaan pastoria naiskysymyksillä,jolloin pastorin oli otettava seurakunnan partiotyttölippukunnan perustaminen esille kirkkovaltuustossa..

Irja ja Sanna (Kaisa) leirikokkeina
Juhart 2010

Vasta kauppalan tullessa kaupungiksi vuonna 1960 kappalaiska sai Antin puhuttua ympäri ja seurakuntaan perustettiin uusi naisasialiike.... Leirisiskot..

Tällöin reservin lottavääpelistä muovattiin partionjohtaja,muttei seurakunnan omaan lippukuntaan, vaan kilpaileviin Tuulentyttöihin,jonka johtohahmona oli hänen hyvä ystävättärensä ja voimistelunopettaja Irja Vesterä-Bernoulli.

Naispartiojohtajapari järjesti tytöille partioleirejä kesäisin leirikentän sivustalla,poissa partiopoikien katseilta..

Tytöt kyllä kaukopartoissa pääsivät leiriaidan yli (Tuulen)poikien telttoihin sekä päinvastoin johtajiensa valvovien silmien alta.

Sodankäyneiden vanhempien lapsilla oli veressään kykyä iskeä selustaan..

Aulis Zidbäckin istuessa Turussa asessorinvirassa,seurakuntaan valittiin savolainen vt-kappalainen Aulis Savolainen.

Vuonna 1953 seurakunnan toiminta alkoikin sujua oikeen savolaisella mallilla sutjakkaasti,kahden sudeettisavolaisen sielunpaimenen pitäessä puulissa varsinaissuomalaista seurakunnan lammaskatrasta karsinassa.

Antin pastoraalitutkinto 1956

Haavion kirkkoherrapariskunta

Sitten tuli Tuomiokapitulista käsky,että Antti komennettaisiin Satakuntaan Harjavallan seurakuntaan sielunpaimeneksi.Samalla hänen piti lukeapastoraalitutkintoonsa.Kirkkoherrana ja esimiehenään hänellä oli lupsakka rovasti Haavio,joidenka pappilaan nuorisopastorin perhe usein kutsuttiin kahvikalaaseihin.
Pappilan Jussi sai siellä lukea ensimmäisen kerran värikansista Seura-lehteä ja takasivulta Matti Mainio ja Jussi Juonio-sarjakuvia.Körttiläisessä pastorin pikkupappilassa papin lapset saivat lukea vain ruskeapainatuksista Suomen Kuvalehteä.

Armeijan komennuksiin tottuneena pastori pesueineen muutti mukisematta osuuskaupan kuorma-autolla lännen rikkinummille vuonna 1954.
Muuton takana oli kotiseurakunnassa vaadittu pastoraalitutkinto,jota papinperheen äiti oli useasti pappilan äkseerajana ja takapiruna kehoittanut isää suorittamaan.Kenttäpappinakin hän oli monesti palvellut usean papiksi vihityn kenttäpastorin apulaisena lukemattomissa kenttätykistön komppanioissa.
Jatkosodan alussahan hän palveli vänrikkinä kenttätykistössä.

Kotikauppalan pappila 1960
Juhart 1967

Harjavallan rikkinummilla komennuksensa aikana vuonna 1955 Antti läpäisi pastoraalitutkinnon ja vihittiin pastoriksi Turussa. Vuoden 1956 elokuussa pappila muutti kauppalasta tilatulla kuorma-autolla takaisin kotiseurakuntaan.

Palaaminen Egyptinkorven evakosta takaisin rantakauppalaan oli kuin saapumista kotiin poltetulta rintamalta trotyylin ja rikinhaju nenäkarvoissa.

Kotikauppalan sokeritehtaan eltaantunut juurikasleikkeen hajukin oli kolinan tuoksua sieraimissa.

Rovasti istui tyytyvaisenä rottinkikorituolissaan menneitä muistellen.

Elämä oli ollut hyvää.

Yksineläessään elämä tuntui täydelliseltä,saadessaan vapaudessaan saunoa mökilla tai tilata silloin tällöin matkan Kreikkaan sekä Italiaan.

Marokossa ja Espanjassa hän oli käynyt edelliskesänä.

1984 Rovasti
ilmanhaistajana

Elämä oli Herran armollisissa käsissä antanut  pientä itsenäisyyttä ja vaurauttakin,tarvitsematta katsella pankkikirjan saldoa yhtenään,kuten papinpesueen kasvaessa aikoinaan.

Lapsetkin elivät liitoissaan ja eroissaan omaa leipäänsä ansaiten.

Kaksi tytärtä asui kotikaupungissa, kolmannen istuessa apulaisjohtajana tukholmalaisessa Berkelin yrityksessä.

Nuorin tytär hortonomimiehineen kasvattivat lampaita pientilallaan Viitasaaren ja Jyväskylän välillä Saarijärvellä keski-Suomessa.

Jussi-poika oli nainut yhden persiattaren ja eronnut .

Poika kyllä oli seitsemattä palveluvuottaan  Saudi Arabiassa,nyt osto-ja talouspäällikkönä eräällä suomalaisella urakoitsijalla ja nainut filippiiniläisen sairaanhoitajan.

1982 Jussi talvilomalla Saudista
kesämökin keittiössä

--Mutta kyllä se poeka onnii pärjännä mualimalla,vaekka alussa uralla ja naesmualimassa kangistelj kovasti!

--Sillä on oekeen prokkuurioekeuvet ja kaekki!

Rovasti oli tokaissut kerran ylpeänä tytöilleen kesämökin saunaverannalla.

Jussin siskot olivat nauraneet Jussin töppäilyistä naismaailmassa,Ruotsin siskon irvatessa Karjala-pullo huulillaan,että velipoika oli oikea Erämaan käki---Göken i öken!

Rovasti oli pannut tyttöjen suut kiinni rykäisemällä:
--Poeka ellee ommaa elamäänsä…siihen ee uo akkaväjellä mitteen puuttumista!

--Kahtokaa ommiin pessiinne,onko kulutamunija hauvottu…uotte pahempija nuaraskäkijä muniskelemassa toesten pessiin!

--Munijen ja hoppeen perässä ollaan lennetty varkaen kunniin jottiin pyryharakat!
--Yksj on naenna yhen variksenniin ja eronna ja sitten yhen ruohtalaesen valakoturkkisen ja hienonokkaesen vappaaehtoesen,jonniinlaisia meilläkin rintamalla olj selekiemme takana piilossa kovan paekan tullessa...

Takka ja Kalle Kaarnan
Veräjä-tsulu

Rovasti sammutti television ,takkatulen hiipuessa mustiksi kekäleiksi. muutaman sinertävän liekinkiehkuran yritäessä kaapata happea.

--Taetaapa tässä jokkaasen elämänliekki hiipuvan!
Rovasti mutisi itsekseen,tökkiessään ranstakalla koivukalikan kekäleitä takan arinalla.

--Pittee käävä liekärissä tuon rakkovijan takkii ensiviikolla!
--Kummasti ompi sellane hutero olo!?

Vuoden 1986 kevättalvella  Jussi kävi vierailemassa isänsä luona mökillä lomallaan Saudi Arabiasta.

Miehet istuivat,aivankuin ennenkin,mökin rantasaunan lauteilla latinantentissa.

Antti oli edellistalvena liukastunut mökin jäisillä rapuilla ja lonkkaan oli hakattu hopeanauloja aluesairaalassa.

Lonkkamurtuma oli eräänä puheenaiheena eikä Jussi halunnnut kysyä enempiä eturauhassyövästä,joka oli pesinyt lonkkaan.

Papinpoika kuitenkin oli kiinnostunut isänsä sotaaedeltävistä mustapaitavuosista.

Hän kysyi isältään,katuiko hän koskaan ,että oli kuulunut fasistiseen IKL-järjestöön.

Antti v.1936 Campo
 Mussolinilla
Italiassa Mustapaitana

Isärovasti vastasi:

--Kuuleppas,sinä kysyt aevan samalla tavalla,mittee minä kysäsin tavattuani uuvelleen Saksan matkallani Anton Langelta vuonna 1967 Oberammergaun piinaviikon näätelmöö ennen.

--Minnee olin tavannut ensjkerran Antonin vuonna 1936,kun matkattiin mustapaetoena  Berliinistä Berniin ja sieltä ettenpäen Roomaan..

--Poekkesimme kahtomassa Oberammergaussa seuraavan vuojen piinaviikon näätelmän harjotuksia jäläjellä  ja elossaolevien IKL:äisten kanssa vuonna 1966,kolomekymmentä vuotta jäläkeenpäen.

--Anton olj jo ennen sottaa näätellyt Kristusta näätelmässä.

--Sovan aekana Anton kuulu SS-elliittijookkoihin ja olj kova fasisti.

--Kun kysäsin tältä vuonna 1967 ,mikkäe sae uuvelleen näättelemmään Kristuksen ossoo vuojelta 1945 ettenpäen,niin tämä vastasj,että olj pyytännä näätelmän tirikalta tällä kertoo naalitsemmaan hänet ristille oekeen aejoella raatanaaloella!

--Tämä kaet kelepoo sinulle vastaakseksi omasta piinastaen!?

Aku Räty
Juhart 2012

Antti oli muuttunut tietämättään paljon yli neljäkymmenen vuoden pappisuran aikana.Järkkymättömän körttiläisestä pastorista oli ikä tehnyt hönestö kirkon doktriineja epäilevän eläkeläisrovastin.

Välistä hän ajatteli oliko hänestä tullut joku väliinputoajapappi,jolle ei politikoinnissa annettu kirkkoherran virkaa,vaikkakin sai lohdutuspalkinnoksi rovastintittelin,josta vielä piti maksaa tuomiokapitulille.

Tuomiokapitulista hänelle tuli mieleen vatikaani,jonka papaalinen paimensauvan osoitus heitti häntä perheineen ympäri maata komennuksille kuin armeijan kantahenkilökuntaa.

Lutherkin oli arvostellut papaalista Jeesus-teatteria Vatikaanissa,jossa paavilla oli Herran asema ja valta maan päällä kuolevaisille määrätä kerettiläisyydestå syytetyt papit tuomiolle.

Katsottinko tuomiokapitulissa hänen körttiläisyyttään joksikin kerettiläisyydeksi,jotta seurakuntakomennukset tasaannuttaisivat hänet purnaamattomaksi saarnaspönttöpapiksi?

Körttiläisyydestä elämässä ei ollut jäljellä kuin muutamat herättäjajuhlavisiitit,joissa tapailtiin vielä elossa olevia saarnaajia.

Pieksujalkaiset ,sarkavaatteiset seka konttiselkäiset maallikkosaarnaajat Aku Rädyin olivat maanneet haudoissa jo vuosikymmeniä.

Herättäjäjuhlat muistuttivat hänestä Iisalmen lyseon lukion luokkajuhlia,jossa osaanottajien määrä harveni joka kymmenes vuosi ja joista poisjääneet päätyivät klaffipiironkien pitsiliinojen päällisiksi ryhmäkuviksi mustat ristit kasvoillaan vuonna 1933 otettujen mustavalkoisten ylioppilaspotrettien viereen.

1910-luku.
Iisalmelainen körttipappiperhe