Muodot kuriin v.1949 Fordissa.Autosuunnittelijoiden savimallisotaa.2.

Evolution of the Ford Car

MERCURY,FORDIN ISOMPI LÄHETTIVELI
------------------------------------------------------
Fordin teknillisellä osastolla oltiin aina suunniteltu ja muotoiltu pienempikokoisia savimalleja ehdotuksiksi tuleviin malleihin. Monista futuristisista ja jopa kornin näköisistä malliehdotuksista päädyttiin yleensä tuleviin ja pelkistetyimpiin tuotantomallien ehdotuksiin. Yliampuvien savimallien muototrendit kyllä näkyivät lopullisissa ehdotuksissa.Savi muotoiltiin puurunkoiselle kehikolle piirustuksiin nojaamalla.Osastolla oli töissä savenvalajien lisäksi myös puuseppiä jigien rakentamisessa.Kaikki detaljointi kromiosissa maalattiin hopeanvärisiksi,kunnes Bob Gregorie löysi tavallisen keittöalumiinifolion,joka voitiin pensselillä kiinnittää puskureihin,maskeihin ja kylkilistoihin.Hän oli tyhjentänyt yhden detroitilaisen talouskaupan foliovaraston siihen tarkoitukseen. Vasta v.1940 Lincoln Continentalin savimallin hän päätti tehdä luonnolliseen kokoon,yhden apulaisensa siirrettyä piirustuksista auton profiilin isolle mesaniittilevylle ja leikattua profiilisapluunan sähkökäyttöisellä pistosahalla levystä.Tätä jigiä käytettiin savimallissa auton profiilin tarkaksi muotoiluksi.

1946 GM:n Chevrolet-suunnitteluosaston pienoissavimalli
ja profiilisapluuna

V.1937 Edsel oli isältään Henry Fordilta salaa alkanut suunnitella Fordin ja Lincoln Zephyrin väliin autoa,joka olisi prameampi kuin Ford ja muistuttamalla kuitenkin Lincolnia. Edsel vetosi myös siihen,että GM:llä oli Chevroletin ja Cadillacin välillä Pontiac,Oldsmobile ja Buick eri hintaluokissa .Chryslerilläkin oli Plymouthin ja Dodgen parempana mallivaihtoehtona tarjolla Desoto.

Mercury-logo

Mercury-nimi tuli roomalaisen mytologian jumalten lähettipojasta Merkuriuksesta,joka koristeli kromisena auton logossa tai jopa konepeiton päällä siipikypärä korvillaan.
Mercuryn ristimänimen kanssa tuli Fordilla ongelmaa,koska jo tuotantovaiheessa auto oli kastettu Ford-Mercuryksi.Uuden mallin nimeksi oltiin tarjottu 100 eri vaihtoehtoa.
Pelkän Mercury-nimen takana olivat Fordin myyntiorganisaatio sekä Bob Gregorie.Nimenvaihdos iski Henry Fordin takalistoon kuumana polttoarautana ja eräässä kokouksessa isä-Ford oli karjahtanut:
--30 vuotta on heitetty merkin rakentamiseen ja nyt Ford-merkki ei kelpaa tälle autolle?!
--Mitä pirua te oikein meinaatte?
Gregorie myyntiosaton kanssa oli puntaroinut Mercury-nimeä jo senkin takia,että auto tuntui,näytti ja kuulosti vakio-Fordilta,vaikka se oli parisataa taalaa kalliimpi. Kun kurkisti auton alle,kaikki mahakalut muistuttivat Fordia.Kun avasi konepeiton koko konehuone akkuineen muistutti Fordia.Kun kuunteli sivuventtiili V8-moottoria,se kuulosti Fordilta.Mercury silti ei mallannut koriosiltaan Fordin eikä Lincoln Zephyrin kanssa. Se oli täysin eri auto.
V. 1939 New Yorkin maailmannäyttelyn Fordin näyttelypaviljongin ramppeja  ajeli ylös ja alas  uusi Mercury vakio-Fordien kanssa Ford-Mercury pölykapselein varustettuna.Henry Fordin palattua näyttelystä Detroitiin Bob Gregoriella oli jo varastossa sarja Mercury-logoisia pölykapseleita tuleviin tuotantoautoihin.Kesti oman aikansa Edselin ja Bobin yrityksissä saada Henry Ford hyväksymään pelkän Mercury-nimen autolle,joka kaikissa aspekteissa muistutti Fordia.

1939 New Yorkin maailmannäyttelyn
Ford-paviljonki

1939 Ford Fordor Deluxe

1939 Mercury 8

John Tjaarda ja Bob Gregorien Lincoln Continental
--------------------------------------------------------

1938 Graham "Sharknose"

1940 Graham Hollywood

V.1937-38 Mercuryn syntymisvaiheessa John Tjaarda oltiin tiputettu Fordin listoilta pois.Hän muutti taloa eli suunnittelemaan muille autotehtaille uusia malleja.
Edselin uuden lempilapsen Lincoln Continentalin suunnitteluun vain Bob Gregorien Edsel B. Ford hyväksyi. Tjaarda tunnettiin myös "Arkkunokka"-Cord 810 pohjalle rakennetun Graham Hollywoodin ja melkein identtisen Hupmobile Skylarkin isänä.Cord-Auburnin-tehtaan mentyä konkurssiin,Graham-autotehdas oli ostanut sen koneet ja muotit.Skylark ja Hollywood elivät vain vuoden eli 1940.Hollywoodia myytiin vain 319 kpl ja Skylarkia 1859 kpl.John Tjaarda oli piirtänyt kummmankin mallin uudet pienoiszephyrimäiset etuosat.Aikaisempaan v.1938 Graham "Sharknose"-mallin suunnitteluun Tjaarda ei osallistunut,vaan mallin oli suunnitellut Murrayn koritehtaan Amos Northrop.

1948 Crosley

Lentävästä ja kiilamaisesta nokastaan v.1938 Grahamia olisi luullut Tjaardan ideaksi.
John Tjaarda ei pelkästään taiteillut isoja futuristisia maantiekiitäjiä, piirrettyään piskuisen Crosleyn.ensimmäisen amerikkalaisen kääpiöauton 1940-luvun lopulla.Crosleykään ei kestänyt kilpailussa,amerikkalaisen auto-ostajakunnan halutessa sodan jälkeen isompia,voimakkaimpia ja kromikylläisempiä maantielotjia.

1935-36 Zephyrin muovailutiimi

1940 Lincoln Continental Convertible

Vuoden 1940 uudeksi Lincoln-malliksi Edsel B. Ford halusi uuden mannermaisen coupemallin.Hän oli aina ihaillut europpalaisten koriräätälien komeita taideteoksia. Bob Gregorien suunnittelutiimille annettiin siten tehtäväksi Zephyrin pohjalta mallaus uudeksi Lincolnin superautoksi.
Bob Gregorie ei koskaan pitänyt Tjaardan muotoilemaa Zephyriä kokonaisuudessaan.Malli oli tullut markkinoille v.1936 partakoneenterävin konepeitoin, laihanlaisin likasiivin ja ohuin puskurein.Bob halusi antaa autolle lihaksikkaammat muodot. Edsel B. Fordkaan ei halunnut uudesta Lincolnista mitään GM:n Oldsien ja Buickien kaltaista ja jukeboksimaista kromihirviötä,vaan kaunista ja yksinkertaista loistoautoa Cadillacin kilpailijaksi.Bobin mielestä sen piti näyttää maantiellä tärkeän näköiseltä,jolloin hän mallasi siihen pulskemmat likasiivet sekä oikean takakontin,jonka perään hän istutti vielä peltisen vararengaskotelon,jota jälkipolvet tulivat kutsumaan Continental Kitiksi tai Connie Kitiksi.Continentalista tuli myös paljon matalampi kuin Zephyr,ikään kuin kustomoituna.
Vasta v.1942 Continental sai kasvojen noston ja jota ehostettiin vielä 1948-malliin.V.1949 Continental taas näytti rikkaammalta Cosmopolitanilta,jonka suunnitteluun Bob Gregorie ei enää osallistunut.lähdettyään talosta sen jälkeen,kun v.1949 Ford-mallin taloon ulkopuolelta palkatun konsultin,Walkerin tiimiin otettiin osa hänen insinöörejä ja piirtäjiä.

1939 Mercury 8 Coupe.Kustomoitu kylläkin
kromivanteilla

Mercury 8 taas poikkesi perus-Fordista 4 tuumaa pitemmällä akselivälillä sekä 10 hevosvoimaa voimakkaamalla V8-moottorilla.Tehoa sitten tuli kovat 95 hevosvoimaa. Tehonlisäyksestä Mercuryä pidettiin kovana menijänä.
Auton keulalle Bob piirsi fordmaisen etumaskin,joskin poikittain yläviistoon nousevin kromirivoin.Henry Ford jopa kehui suunnitteluryhmää siitä,että oltiin päädytty Fordin tyypilliseen keulaan.Bob Gregorie oli myös siloitellut korin fordmaisia pulleita kylkiä.Hänethän tunnettiin osastolla kaiken muotoilun yksinkertaisemisesta.Mercury näytti Fordilta,vaikkakin 6 tuumaa leveämpänä.Auton konepeittoakin madallettiin hiukan,Bobin vielä koristellessa sitä sivuilta virtaviivaisilla kromikeihäillä sekä sen venekokkaa kromirivalla. Bob Gregoire sekä Edsel Ford olivat innokkaita venemiehiä,josta syystä venemäiset keulat ilmestyivät kaikkiin malleihin.Lincoln Zephyrin terävä keula muistutti paljolti talviteloille käännetyn veneen kokkaa.
Suurena uutuutena Mercuryn  uuteen ohjauspylvääseen asennettiin lattialta siirretyn käsivaihteen lisäksi uusi kaksipuolainen ohjauspyörä entisen banjoratin tilalle Kolmipuolaisessa banjoratissahan puolat muistuttivat polkupyörän pinnoja.
Kaksipuolaisuus avasi kuljettajan näkökenttää huomattavasti.

1937 Packard 210 banjoratti

1939 Mercury 8 Coachcraft Speedster-ohjaamo

1939 Mercury 8 keula

Muotoilutiimi suunnitteli myös Mercurylle kaksiovisen hardtopin,ensimmäisen detroitilaisen coupen,jonka ikkunakarmit säihkyivät kromisina.Auto näytti melkein customkoriselta.
Hardtop-Mercury maksoi uutena 800 dollaria.
V.1940 Mercury ei ulkonäöltään eronnut 1939-mallista.
V.1941 se sai kasvojen noston ja leveämmän kromihymyn.
V.1942 mallit jäivät viimeisiksi sotaa edeltäviksi Mercuryiksi ja vasta 1946 esitellyt uudet mallit pohjautuivat vanhaan 1942-malliin,vaikkakin uusin hymyin.

1942 Mercury 2-door Sedan

1946 Mercury 4-door Sedan

V.1942 Fordin teknisellä osastolla henkilökunta väheni n.80:stä 25:een.Konttorissa tehtiin töitä valtion tiliin,kuten pommikoneiden tykkitornien suunnittelua.Willow Runissa Ypsilantissahan oli Fordin oma pommikonetehdas,jonnen Gregorien tiimistä lainattiin henkilökuntaa..

1946 Ford 2N

1946 Ferguson TE20

1940 Ford V8 "Hävittäjä"

Autosuunnittelun ohella Gregorien tiimi oli jopa muovaillut TE20 ja TO20 Ferguson-traktorin 30-luvun lopulla.(TE Tractor England ja TO tractor Overseas).Fordillahan oli yhteistyösopimus brittiläisen Harry Fergusonin kanssa,mutta Detroitin Ferguson-tehdas,mikä valmisti amerikkalaista TO20-mallia, myöhemmin oli sanoutunut irti Fordin diilistä,koska Ford oli omaksunut itselleen Fergusonin 8N-traktorin patentoiman kolmipisteisen takanostolaitteen.Sodanjälkeiset Ford-traktorit olivatkin melkein TO-20 harmaa-Fergusonin kopioita,joskin valkoiseksi maalattuja.Ferguson TE20-TE20- ja Ford 2N- traktoreiden jäähdytinmaskit noudattivat paljolti Fordin kuorma-autolinjan etupäämallia,joskin vaakasuorin mercurymaisin jäähdytinrivoin.1940 Ford-kuorma-auton jäähdytinsäleikkö samoin muistutti saman vuoden  henkilömallin vastaavaa maskia.
Suomessa v.1940 Fordin V8-kuorma-auto,joka palveli sodissa myös rintamalla,tunnettiin "Hävittäjänä".
Jotkut uskoivat nimen tulleen auton peräulinasta,joka muistutti saksalaisen Stuka-syöksypommmittajan sireenimäistä ujellusta.Toiset taas uskoivat nimen tulleen vanerisista etulikasiivistä,joita Oy Henry Ford Ab:n Helsingin tehtaalla asennettiin koreihin,likasiipilähetystä seilanneen rahtilaivan upottua saksalaisen sukellusveneen torpedosta Itämerellä.



UUSI 1949 MERCURY
----------------------------

1949 Ford Vedette

1949 Mercuryn savimalli ja Bob Gregorie

1957 Henry Ford II ja Ernest Breech 1958
 Lincolnin savimallin ääressä

Sota-aikana osastolla muovailtiin savimallejakin ja Ernest Breechin tultua taloon Henry Ford II avuksi sekä alaiseksi eräänlaiseksi remonttimiesjohtajaksi.Bob Gregorie oli suunnitellut kaksi savimalliaehdotusta v.1949 Fordiksi,yhden 90-tuuman ja toisen 114-tuuman akselivälillä eli Pikku Fordin ja Iso Fordin eli sen vakio-Fordin.
Ernest Breech ei paljonkaan aluksi puuttunut v.1943 poismenneen Edsel B.Fordin suunnitteluosaston toimintaan,palkkaamalla GM:ltä osaston pää-insinööriksi Harold Youngrenin.

CPA-koulutuksen saanut (Certified Public Accountant eli kirjanpitäjä)  ja kiivas vapaamuurari Ernest Breech oli palvellut useita vuosia GM:llä,Checker Cab Companyssä ja Bendixillä .Erään kerran  hän oli silti ehdottanut Bob Gregorielle yhdessä kokouksessa, näyttämällä ikkunasta paikoitusalueella seisovaa v.1947 silokylkistä Studebakeria ,jonka etupää sekä peräpää näyttivät melkein samanlaisilta,lausumalla:
--Tuollaisen me haluamme!
--Mutta se näyttää liian isolta Fordiksi!
Lopulta suunnitteluryhmän kokouksessa päädyttiin Bob Gregorien tiimin  tekemän 114"-akselivälisen mallin valmistamiseksi,mutta siitä tehtiinkin lopulta yhtiön johdon päätöksestä v.1949 Mercury.
90"-akselivälisen pikku-Ford-mallin 60HP-sivuventtiili-V8-moottorein Fordin johto päätti toimittaa Ranskan Fordille ja josta tuli v.1949 Ford Vedette.
V.1949 Fordin suunnittelijaryhmän päälliköksi oltiin valittu talon ulkopuolinen konsultti George Walker,joka oli oman konsulttifirmastaan myynyt v.1946 Fordeihin kromiosien ehdotuksia.
Walkerin astuessa Gregorien ryhmän ulkopuoliseksi konsultiksi,Bob päätti pakata laukkunsa Ernest Breechin aiheuttamasta arvovaltansa loukkaamisesta.
Savimallisodassa häviäjät aina vaihtavat puolta.

1949 Mercury-tuotantoma

jatkuu...1949 Ford  ja George Walker

Muodot kuriin v.1949 Fordissa.Autosuunnittelijoiden savimallisotaa.1..

1931 Lincoln K Convertible Coupe

LINCOLNISTA Y FORDIIN
-----------------------------------

Henry Ford oli ostanut Lincoln-merkin toiselta Henryltä ja entiseltä partneriltaan Henry Lelandilta v.1922.
Leland oli perustanut Lincoln Motorsin v.1917 irtauduttuaan Cadillacista,minkä piti valmistaa Liberty-moottoreita lentokoneteollisuudelle sota-aikana.Vanha Henry Leland oli riitautunut General Motorsin johtajan William H. Durantin kanssa,perustamalla Lincoln Motorsin 74-vuotiaana.Hän oli ristinyt tehtaan presidentti Lincolnin,mukaan ja jota hän oli äänestänyt v.1864 presidentinvaaleissa. 30-luvun alussa toinen Yhdysvaltojen presidentti oli samoin päässyt auton jäähdyttimen koristeeksi,vaikkakin Rockne-tehtaan köyhemmän mallin nimeksi,Rooseveltiksi,presidentti Theodore Rooseveltin mukaan. Sodan päättymisen johdosta Leland oli päättänyt tehtaan rakentamisesta ja 6000 työntekijän työllistämiseksi,jolloin tehtaan koneet uusittiin loistoautomerkin valmistukseen.
Siirtymävaihe tuli Lelandille taloudellisesti kalliiksi,jolloin Henry Ford tarjoutui ostamaan yhtiön.
Henry Fordille kauppa oli eräänlainen voitto,koska hänet oltiin ajettu ulos toisesta yrityksestään Lelandin johtamien muiden sijoittajien aloitteesta.Yhtiön nimeksi tuli Cadillac ja myöhemmin General Motorsin loistomerkki sekä Lincolnin kilpailija.
Henry Ford antoi pojalleen Edsel B. Fordille avaimet Lincoln-divisioonan johtamiseen.

Bog Gregorie aloitti työnsä 5 päivää 1931 Uuden Vuoden juhlintojen jälkeen Fordilla,ylimpänä esimiehenään Edsel B. Ford,jota teknillisessä suunnittelukonttorissa kutsuttiin nimellä "Poika".
Suunnittelupäälliköllä Creceliuksella oli konttorissa 3 koripiirtäjää ja useita detaljoijia.Toiminta oli pikkuskaalaista eikä konttoria silloin kutsuttu miksikään designosastoksi.
Lincoln silloin ryhtyi valmistamaan K-sarjaa edellisen L-sarjan tilalle Lincoln-sedaneina kahdella eri akselivälillä,136-ja 145-tuumaisilla .Lyhyempi akselivälinen oli vakio-Lincoln,jossa käytettiin tehdasvalmisteisia koreja. Pitempään malliin asennettiin tilaustyökoreja erikoiskoritehtailla,joita oli 10-12 kappaletta,kuten mm.Locke,Dietrich,Willoughby ja Brunn.
LeBaron ei tehnyt kuin yhden erikoiskorisen mallin Convertible Roadsterin pitempiakselivälisen Lincolnin alustalle.Lyhyempiakselivälisiä valmisti Brunn,Waterhouse ja Locke.
Tapana oli,että Edsel B.Ford valisti erikoiskorivalmistajien korisketseistä parhaimmat.Edsel oli hyvin kriittinen detaljeista,kehoittaessaan joskus tekemään muutoksia kylkipokkausten paksuudesta ja muista detaljeista.
Koritehtaille toimitetut alustat oltiin kasattu lokasuojineen sekä jäähdytinsäleikköineen tehtaalla.
Koritehtailta,kuten Judkinsilta Merrimacistä,Massachusetsista,Brunnilta Buffalosta,New Yorkista ja Willoughbyltä Uticasta autot saapuivat Detroitiin pohjamaalattuna valkeiksi.
Koreihin asennettiin sisusta ja kaikki kiiltävä ulkopuolinen koristelutavara kunkin asiakkaan tilauksen mukaisesti.

1932 Fordin Englannin B mallin prototyyppi

1932 Fordin Dearbornissa suunnitellun 8hp-mallin prototyyppi

1932 Ford 8hp.

Y FORD
----------
V.1932 Fordin suunnittelijat otettiin uuden projektin kehittämiseen 1933-mallisen Dearbornin pikku-Fordin eli 8-verohevosvoimaisen ja 933cc-sivuventtiilinelosella kiitävän brittiläisen kansanauton kehittämiseen.1932-mallinen pikku-Ford oli kutistettu kopio Dearbornin ja Manchesterin tehtaiden B malli-Fordista.Fordin koko tuotanto Brittein saarilla oltiin muutettu sinä vuonna Manchesterin tehtailta kaakkoon Essexin maakunnan Dearborniin,mikä sijaitsi Thames-joen suulla. Bob Gregorie samoin otettiin Dearbornin suunnitteluryhmään pikkuisen britti-Fordin suunnittelussa ja mallin nimeksi annettiin Y-kirjain.
Y Fodista kehkeytyikin myöhemmin Fordin Popular-pikkuautosarja.
Grerorien mielestä vanha 8hp-malli näytti hintelältä ja jopa koomiselta kapein jäähdytinmaskein.Hän piirsi uuden virtaviivaisemman korin lievästi kaatuvin tuulilasein ja jäähdytinmaskein,jonka jopa Henry Ford I hyväksyi.Yleensä isä-Ford oli vastustanut kaikkia korimuutoksia,kuten oli käynyt poikansa Edselin johdolla suunnitellun A mallin kanssa. Hän olisi halunnut jatkaa T mallin tuotantoa sellaisenaan vuonna 1927 eikä koskaan toipunut henkisesti keksimänsä kansanfordinsa uudesta mutaatiosta.
Toisin kuin B Fordista kutistetun 8hp-mallin kanssa,Bob Gregorien Y Ford päätettiin puhaltaa isommaksi v.1933 Dearbornin Fordiksi.Tulevat 1933 ja 1934 isot Fordit erottuivat toisistaan vain jäähdyttimen muodoissa ja konepeiton sivujen hengitysaukoista,joista jälkimmäiset olivat 33-mallissa kaarevat ja 34-mallissa vinosuorat.
Bill Kramer piirtäjänä suurensi brittiläisen pikkufordin sinikopioille Dearbornin uudeksi malliksi.

1933 Ford Y

1933 Ford 40 cabriolet

1934 Ford 40 Fordor

JOE SHITAMETAL ja BOTTLEBOYS
---------------------------------------------

Fordin suunnittelutoimistossa pyöriskeli Henry Fordin jo 1908-10 värväämää henkilökuntaa kuten unkarilaissyntyinen Joe Calamb jokapaikanluutana.Yhdysvaltoihin mm. Italiasta,Unkarista ja Saksasta saapuneet siirtolaiskäsityöläiset tulivat selkärangaksi amerikkalaiseen elämään vaununtekijöinä,pyöräntekijöinä,seppinä,huonekalunikkareina jne., päätymällä1900-luvun alussa laajentuneen autoteollisuuden tarjoamiin ammatteihin.
Joe oli palvellut T mallin yhtenä suunnitteluinsinöörinä.Häntä kutsuttiin puutteellisen englanninkielen taidostaan nimellä "Joe Shitametal".
Joe oli kukkoileva ja ehkä aroganttikin pieni mies,mutta älykäs ns. kaiken kokoajana.Hän näytti enemmän ulkolaiselta diplomaatitlta muotipuvuissaan.Henry Ford tullessaan aamukierroksellaan toimistoon aina ensimmäiseksi kävi puhuttelemassa Joea,joka ensitöikseen pokkaili tervehdykseksi kuin tarjoilija lauseella:
--Hyvää huomenta herra Ford..hyvää huomenta herra Ford!!
Henry vastineeksi sanoi Joelle saman jo satoja kertoja lausutun kaneetin:
--Joe..olet ollut meillä jo ainakin 30 vuotta,etkä osaa puhua kunnolla englantia!
(Joe Calambista kerron myöhemmin John Tjaardan suunnitteleman takamoottorisen ja 1933-mallisen Briggsin koritehtaan unelma-auton koeajosta.Autohan esiteltiin v.1934 Chicagon Progress of Century- messuilla.)
Henry Ford terveiden elämäntapojen puolustajana,tupakoimattomana ja täysiraittiina ihme kyllä katsoi sormiensa läpi muutamien alaistensa käyttäytymistä. Näitä herroja kutsuttiin tehtaan "Pullopojiksi!
Eräs näistä oli Mr. Davis,jonka konttori sijaitsi Bob Gregorien konttorin vieressä,palveli Fordin patenttilakimiehenä.Toinen pullopoika ja Fordin museon antiikkiostaja,punakasvoinen Charlie Newton,oli toistamiseen jossain konttorinsa ulkopuolella,Henry Fordin tehdessä aamukierrostaan.
Kolmantena liukastelijanA oli William "Bill" Cameron,joka pystyisi jopa uimaan viinassa. Kerran Henry Ford kurkistaessaan Billin tyhjään konttoriin näytti seuralaisilleen eli Fordin tehtaan päämiehille pantomiimina pullon kallistusta suulleen lausumalla:
--Liian paljon viinaa!

John Tjaarda van Sterkenberg

LINCOLN ZEPHYR
-----------------------

Tjaardan tatramainen sketsi

1933-34 Chicagon messuilla esitelty Tjaardan unelma-auto
Briggs-koritehtaalle.

Lincoln Zephyrin isänä voidaan pitää John Tjaardaa,jolle Edsel Ford salassa oli antanut valtuudet suunnitella uusi 1936 Lincoln. Edsel halusi työn pysyvän salassa isältään Henry Fordilta,joka oli yleensä poikansa kaikkia edistyksillisiä ehdotuksia vastaan.Lincolnin johtajuuden Henry oli antanut pojalleen vain siksi,että tällä olisi jotain tekemistä yhtiössä. Yleensä isä-Henry tyrmäsi melkein kaikki poikansa ehdotukset,mistä johtuen Edsel tuthaantuneena päätyi v.1943 ennenaikaiseen hautaan.
Henry Ford I kuoli jälkeenpäin vanhana soijapapudieetillä itseään ruokkivana kitupiikkinä v.1946. Jos Henry I olisi saanut kaiken pakkomielteensä läpi soijapapupsykoosissaan,kaikki Fordien korit oltaisiin valmistettu soijapapumuovista.Yhden soijamuovikorisen Ford-proton hän oli jo teettänyt v.1942.Jopa hänen pukunsa oltiin räätälöity soijakuiduista tehdystä kankaasta ja hänen Fairlane-tilansa salissa vieraille tarjoiltiin soijapapujäätelöä kristallipikareissa shampanjan sijasta.

1942  Henry Fordin Ford Soybean Tudor

John Tjaarda van Sterkenberg oli hollantilainen v.1926 Yhdysvaltoihin muuttanut emigrantti ja Englannissa koulutuksen saanut lentokonesuunnittelija,entinen I maailmasodan lentäjä-ässä ja KLM-
lentoyhtiön pilotti.Hän oli myös poikkeuksellinen kyvykäs autosuunnittelija,jonka ensimmäinen työpaikka oli ollut GM:n Art and Color-suunnitteluosastolla legendaarisen Harley Earlin alaisuudessa.Briggsillä hän suunnitteli koreja Fordille sekä Chryslerille.Ilmeisesti Chryslerin 1934 esittelemä aerodynaaminen,joskin huonosti myyvä Airflow-malli oli ponkaissut häntä suunnittelemaan uuden virtaviivaisemman Lincolnin omiin Sterkenberg-sarjan piirustuksiensa pohjalta.
Tjaarda oli saapunut Briggs Manufacturing Companyyn kainalossaan portofolio täynnä virtaviivaisia taka- ja keskimoottorisia autoja,joidenka piirustukset olivat allekirjoitettu Sterkenberg-nimellä.Aerodynaamiset vempeleensä hän oli suunnitellut GM:n työnsä sivussa.
Briggs oli Fordin itselleen ostama autokoritehdas LeBaronin lisäksi.
Bog Gregorie Fordin suunnittelukonttorissa ei pitänyt Tjaardan pöyhkeilevän playboymaisesta käyttäytymisestä,vaikka autotaiteilijan salkku oli täynnä jo 20-luvulla tehtyjä radikaalisen aerodynaamisia ja sukkulamaisia sketsejä maantiekiitäjistä,joidenka erikoisuutena oli mm. itsekantava kori.
Bobille se ehkä oli myös ammattikateutta,tuntiessaan Edselin värvänneen keikarimaisen Tjaardan taloon ulkopuoliseksi konsultikseen uuden Lincolnin suunnitteluun.
Fordin Tjaardan v.1933-34 Chicagon Progress of Century-messuille Briggsin koritehtaalta tilaaman unelma-auton toisen kopion koeajoon Bob Gregoire pääsi v.1935 Joe Calambin kanssa.Joe istui takamoottorisen sukkulan takapenkillä hienossa räätälintekemässä asussaan ja vilttifedorassaan kuin jokin ulkomaalainen suurlähettiläs. Unelma-auto sattui jostain koneviasta pysähtymään Detroitin huono-osaisten alueen sivukadulla Joen harmiksi,koska likaiset katupojat kurkkivat auton ikkunasta uteliaina sisään,jopa ilkkumalla häntä.
Hinausauton tullessa paikalle,Joe vietiin auton takapenkillä istuen takaisin Dearbornin tehtaille.

1936 KdF Wagen

1933 Tjaardan Sterkenberg-malli

Tjaardan itekantavasta korista ja V8-takamoottorista unelma-autoa Edsel Ford ei sellaisenaan hyväksynyt uuden Lincolnin malliksi.Auto suunniteltiin etupäähän sijoitetulla uudella sivuventtiili-V12-moottorilla,joka päätyi olemaan auton heikoin kohta puutteellisen jäähdytyksen sekä polttoaineen haihtumisen takia.V12-moottori pohjautui jo käytössä olevaan V8:aan,joka kärsi samoista ilmavaivoista.
Lincolnista ei tullut mikään vauhtihirmu,vaan pehmeästi kulkeva matkailuvaunu.
Auton kaareva KdF-Wagenimainen etupääkin etumoottorin takia sai Gregorien kädestä partakoneterämäisen kiilanenän.
Kerrotaan itävaltalaisen Tatran suunnitteluinsinöörin käyneen v.1933 Briggsillä tutustumassa Tjaardan Sterkenberg-skeitseihin,missä pisaranmuotoisen auton kattoa halkoi tatramainen selkäevä.Kuulema uusi takamoottorinen Tatra 77-malli oli saanut insipiraation Tjaardan Sterkenberg-sketsistä.Historiankirjoituksissa kyllä ollaan mainittu toisin,että Tatralta Ledwinkan suunnitteleman perämoottorisen auton perusidean yhtenäisin prässätyin pohjapannuin Porsche oli vienyt mukanaan v.1934 Zündappille,missä hän suunnitteli pienen takamoottorisen Typ 12-mallin.Saman idean hän oli myöhemmin esitellyt valtakunnankansleri Adolf Hitlerin tilaamana KdF-Wagenina.

Tatra 77

1939 Lincoln Zephyr

Kaikki mekaaninen Lincolnin alustassa lainattiin vakio-Fordeista mekaanisin jarruin sekä poikittaisin ja hevoskärrymäisin lehtijousin.Vasta v.1938-malliin Lincoln sai nenänsä alle kaksiosaisen vesiputousmaskin Studebakerilta palkattujen piirtäjien ansiosta.Suunnitellusta v.1939 Studebakerin Commander-mallin etumaskista tuli siten Lincoln Zephyrin esikuva ja jota lainattiin myös GM:llä Pontiaciin sekä Buickiin.Packarkin sai sattumoisin nenänsä alle samanlaisen maskin.

1939 Studebaker Commander

V.1936 ensisesitelty Lincoln Zephyr lainasi taasen etumaskinsa v.1937 perus-Fordeihin.
Bob Gregorie Lincoln-tiiminsä kanssa olivat tutkineet yhtä Zephyrin runkoa tehtaalla v.1938 mallia suunnitellessaan.Rungosta edessä näkyi seisovan pystyssä erikoisen kapea jäähdytinkenno,jonka Gregoire päätti muutettavaksi leveämpään paremman jäähdytyksen saamiseksi.
Auton etusäleikkö samoin näytti kapenevan ylhäältä alaspain 8-10 tuumaa,jolloin Bob Gregorien piirtäjäkaveri Dick Beneicke piirsi nokan alahuuliksi kaksiosaisen vesiputousmaskin jäähdytyksen parantamiseksi.Lincolnin tuuletin alunperin sijaitsi suoraan kennon alaosassa kampiakselikäyttöisenä,jolloin tiimi päätti nostaa sen paikkaa kennon keskiosan taakse ja hihnakäyttöiseksi. V .1937 Briggsin ja Fordin välinen korisuunnitteluohjelma lopetettiin,tehtaan oman konttorin ottaessa ohjakset käsiinsä.Ford oli ostanut Briggsin koritehtaan.

1936 Lincoln Zephyr

1937 Lincoln Zephyr-edustuksen esittelytila

ALISTAIR COOKEN 1936 LINCOLN ZEPHYR
-----------------------------------------------------

1942 Alistair Cooke lähdössä Washingtonista reissuun 1936
Lincoln Zephyrillään

1942 Alistair Cooke Pasadenassa,Kaliforniassa tankkaamassa
säännöstelybensiiniä

Brittiläinen kirjeenvaihtaja Alistair Cooke oli saanut Yhdysvaltojen kansalaisuuden ennen II maailmansotaa.
Hänen toimipaikkanaan oli sotatoimien pääkallonpaikka joulukuun 7. päivänä tapahtueen Pearl Harborin japanilaishyökkäyksen aikana. Presidentti Rooseveltin julistettua sodan Japania vastaan,Cooke päätti v.1942 tehdä Amerikan mantereen ympärikiertomatkan käytettynä ostamallaan 1936-mallisella Lincoln Zephyrillä.Hän halusi tutustua ruohonjuuritasolta amerikkalaiseen "sodan hulluuttamaan" kansaan,saatuaan tarpeeksi Washingtonin poliittisesta elämästä.Sodan hulluuttamalla hän tarkoitti amerikkalaisen sotateollisuuden äkkinäistä nousua ja satojen tuhansien työntekijöiden värväämistä "sotatalkoisiin". sotatarviketeollisuuteen,mikä nosti suurissa teollisuuskaupungeissa elintasoa,joskin myös rotuvihaa värväysprioriteeteissa.Detroitissa palkattiin sotateollisuuteen paljon afroamerikkalaisia,valkoisen miesväestön päädyttyä maailman eri kolkkien sotateattereihin.
Washingtoniin akryditoituna virallisena kirjeenvaihtajana Cooke oli saanut sotaministeriön luvalla ostettua Lincolniinsa pinnoitetut renkaat.Autonrenkaat oltiin pantu polttoaineen kanssa säännöstelyyn ja vain sotateollisuutta ja elinkeinoelämää palvelevat ajoneuvot olivat säännöstelyn ulkopuolella.
Cooke ei ollut elämässään käynyt West Virginiaa lännempänä,joten mantereen läpi-matkasta vanhalla ja käytetyllä autolla ja pinnoitetuilla renkailla oli suuri haaste.
Cooke siitä huolimatta onnistui ajamaan suuremmitta ongelmitta Floridan,Teksasin ja Kalifornian kautta Chicagoon ja Detroitiin.
Vuoden 1942 kesällä kirjeenvaihtaja vieraili Lincolninsa valmistajalla eli Fordin tehtailla,joissa ei katsottu olevan suurempaa eroa rauhanajan ja sota-ajan tuotannon välillä.
Fordilla hänelle sanottiin,ettei reportteri kyselisi mitään auton muotoilusta sodan päätyttyä.Heillä ei ole mitään väliä siitä,tulisiko tehtaan ovista seuraavaa henkilöautoa.Heillä ollaan keskitetty vain raudan sulattamiseen  ja valamiseen sotateollisuuteen.
Bob Greogorie kyllä omassa haastattelussaan v.1985 kertoi,että Fordilla sotatarviketuotannon sivussa tuotettiin auton varaosia varastoon.
Detroitin autotehtailla paiskittiin ylitöitä jopa sunnuntaisinkin.Kaikkea sotahuumaa ennen v.1939 Bob Gregorie oli piirtänyt uuden Lincoln Continental-mallin,joka v.1942 mallissa oli saanut alahuuleensa leveän ja paksun kromihymyn,joka ilmestyi sodan jälkeen v.1946 hiukan muunneltuna markkinoille.

1946 Lincoln Continental Convertible

1942 Lincoln Continental Convertible

(Kirjoittaja muistaa,että Suomen tasavallan presidentillä Juho Kusti Paasikivellä v.1948 oli 1946-48-mallinen Lincoln-edustusauto samanlaisella maskilla.Stalin kyllä oli lahjoittanut presidentille toisen edustusauton Zis 110-mallin,neuvostoliittolaisen Packard-kopion.Paasikivellä oli ollut myös käytössään ennen sotaa 1937-mallinen Lincoln Zephyr,kuten eräällä tohtori William Kerppolalla.Lincoln Zephyr oli melko suosittu auto Suomessa parempien ihmisten parissa.Kotikaupungissa mm. sokeritehtaan johtajalla ja eräällä tekstiilikauppiaalla oli 1936-37 Lincon Zephyrit ennen sotia.)

1937 tohtori William Kerppolan Lincoln Zephyr

1948-50 Zis 110--preidentti Paasikiven lahja-auto Stalinilta

Palatakseni takaisin Alistair Cooken Detroitin vierailuun,Fordin Willow Runin pommikonetehdas ei ollut ainoa lajissaan kaupungin yhteisessä "War Effortissa"
B-24 pommikone ei ollut pelkästään yhden valmistajan tuotos.
Hudson Motor Co. valmisti rungon osia,jotka kuljetettiin Chryslerille,mikä viimeisteli rungot.Valmiit rungot kuljetettiin Glenn Martinille.missä koneet koottiin Fordin valmistamilla Pratt and Whitney.moottoreilla sekä Goodyearin tekemillä siivillä.
Vaikka Fordin Willow Runin tehdas oli malliesimerkki viimeisestä teknologiasta,millä kehuttiin sen valmistavan yhden pommikoneen per tunti,Henry Ford I entisenä pasifistina suunnitteli "Bomber Cityssään " 24.000 pommikoneen valmistusta,todellisen määrän jäädessä 6.000:een.Häntä kritisoitiin monelta taholta,etenkin viljelijöiden piiristä sotakiihkosta.Henry Fordhan tunnettiin pesunkestävänä maalaispoikana sydämeltään,joka maanteiden valtauksella T Ford-keksinnöllään nyt keräsi nyt lisämammonaa pommikoneilla.
Willow Runin B-24-pommikonetehdas sijaitsi Ypsilannissa,Michiganissa,kuuluisalla suomalaissiirtolaisalueella.

Willow Runin B-24-pommikonetehdas.

Fordin epäonnistuessa kuitenkin pommikoneiden valmistusmäärän tavoitteissa,tehtaalla onnistuttiin valmistamaan ennätysmäärä sotajeeppejä kaikkiin sotateattereihin.

jatkuu...Lincoln Continental ja 1949 Ford