perjantai 15. helmikuuta 2013

Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.Uusi jatkosota 2020 .



Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto
-----------------------------------------------------
Fiktio

"Täällä Suomen Yleisradio,hyvät kuuntelijat!
Hyvää iltaa!
Ja tässä viimeiset kotimaan uutiset!
--Idästä viime yönä saapuneet rajanloukkaajat ovat jälleen pommittaneet pääkaupunkia,aiheuttamalla keskustassa  rakennusten sortumisia sekä tulipaloja.Vielä tänä aamuna kaikkia tulipaloja ei olla voitu sammuttaa palomiesten ja ambulanssihenkilöstön kieltäydyttyä astumasta hengenvaarallisille sortuma- ja palopaikoille,jotka voisivat aiheuttaa vakavia ruumiinvammoja pelastustyöntekijöille.
Paraikaa palopaikoilla odotellaan rajalta komennettujen ja linnoitustöistä irrotettujen siviilipalvelusmiesten saapumista pelastus-, raivaus- sekä sammutustöihin.
Kuolonuhrien määrää ei olla voitu vielä tarkentaa,mutta uskotaan ainakin yhden Senaatintorille asettuneiden seksuaalivähemmistöedustajien sekä tasa-arvoista avioliittolakia ajavien militanttien telttaleirin tuhoutuneen tyystin. Helsingin arkkipiispa on luvannut tämän aamuisessa haastattelussa auttaa pommituksessa kaatuneiden militanttien siunauksessa Hietaniemen hautausmaan ulkoalueelle.
Eduskunnan hätäkokouksessa tänä aamuna ovat perussuomalaiset hyökänneet kokoomushallitusta vastaan rajuista pelastustoimipalvelujen,palontorjunnan ja poliisitoimien leikkauksista.
Satoja kaupunkilaisia oli pommituksen aikana yrittänyt etsiä turvapaikkaa metroasemilta sekä merkityistä pommisuojista kaupungin puistoalueilla,mutta pääkaupungin terveyslautakunnan päätöksestä niitä ei oltu voitu avata siitä syystä,etteivät hätätilaanteessa turvatarkastajat olleet kerinneet arvioimaan sisäänmenoreittejä liukkaudesta,koska kaupungin puhdistuslaitoksen hiekotustyöntekijät olivat menneet istumalakkoon virolaisten halpatyöntekijöiden värväämisestä.Turvatarkastajat olivat pelänneet etenkin odottavien äitien sekä pikkulasten liukastumista ja mahdollista ruumiinvammojen saamista.
Pääkaupungin ilmapuolustus yritti kalustopuutteesta huolimatta urheasti torjua lentävien rajanloukkaajien pommikonelaivueita kahdella Madsen-ilmatorjuntakonekiväärillä. Torjuntahävittäjiäkin oltiin saatu kerättyä hälytykseen kaksi kappaletta kalustopuutteesta huolimatta: yksi Gnat sekä yksi Mig-15 ,jotka saapuivat paikalle torjuntataisteluun valitettavan myöhään Jätkäsaaren uudesta lentotukikohdasta,minne säästötoimista oltiin keskitetty koko eteläisen Suomen ilmapuolustus. Mig-hävittäjä valitettavasti oli joutunut kääntymään takaisin joko odottamattomasta polttoaineviasta tai koneviasta. Helsingin edustalla sijaitsevan Isosaaren rannikkopatteriston suuntimosta oltiin kyllä nähty koneen lentäneen Viron suuntaan.
Ilmapuolustuksen keskittämistä Jätkäsaareen monet ammattikenraalit ja eläkkeellä olevat sohvakenraalit ovat kutsuneet suoranaiseksi itsemurhaksi,lentotukikohdan ollessa suoraan maahan tunkeutuvien pommikonelaivueiden lentoreitin alapuolella.....

Ja sitten muihin kotimaan uutisiin..
Turun STX:n telakalla ollaan laskettu vesille kaksi merivoimien jumboluokan panssarilaivaa, Tasa-arvo sekä  Monikulttuuri.Panssarilaivojen nimikilpailusta oltiin viime hetkellä karsittu mm. Suomen Soini , Perusjoutsen sekä Itämerirosvo. Monikulttuurinen alusten miehistö,etenkin useat varusmiesmatruusit olivat osoittaneet mieltään jälkimmäisestä nimiehdotuksesta,koska se loukkaa heidän ihmisoikeuksiaan entisinä pakolaiskalastajina Adenin lahdelta.
..ja lisää kotimaan uutisia:
Pääministeri oli kutsunut koolle virka-asuntoonsa kaikki pääesikunnan kenraalit Mikkelistä,ilmavoimien kenraalit Jätkäsaaresta ja merivoimien kenraalit pääkaupungin kolera-altaan laivastoasemalta selostamaan viimeisistä tapahtumista rintamilta. Puolustusministeri oli katsonut olevansa jäävi saapumaan paikalle katsottuaan olevansa neutraali ruotsinkielisenä. 
Merivoimien komentaja oli tiedoittanut sivumennen viimeisestä Suomenlahdella itäystävien yhden vanhentuneen Whiskey-luokan sukellusveneen upottamasta kahdesta jo vanhentuneesta tykkiveneestä Uusimaasta ja Karjalasta,jotka muutenkin olisivat päätyneet romutettavaksi.
Sotatila oli kenraalikunnan mielestä jämähtänyt rintamilla asemasodaksi,missä kummmallakin puolella ammusvarangin ja huollon puutteesta,asevelvollisten lyhyestä koulutuksesta ja huonosta sotilasmoraalista ollaan päädytty tyhjiötilaan.
Puolustusvoimien ammusvarangin lisäämisesitystä eduskunnassa ollaan siirretty seuraavaan kokoukseen,koska kiireisimpänä listalla on ollut samaa sukupuolta olevien avioliittolaki. 
Maamme puolustajat joutuvat nyt tyytymään paukku- ja puupatruunoihin,joukko-osastojen aliupseerien jopa kehoittaessa rivimiehiään kuuluviin laukaus- ja sarjahuutoihin itärajaa ylittävien Uraa-uraa:ta huutavien rajanloukkaajien peloittamiseksi.
Useista armeijakunnista ollaan jouduttu kotiuttamaan sadoittain sotilaita psyykkisten ongelmien ja koti-ikävän  pohjalta. Komppanioiden JsP:lle ei olla pitkään aikaan tuotu haavoittuneita eikä kaatuneita,jolloin lääkintäjoukkoja sekä sotilaspappeja ollaan jouduttu kotiuttamaan. Sotilaspastorien määrää ollaan jo supistettu Talvisodan jälkeen ateistien,pakanauskoisten.saatananpalvojien ja muiden uskontokuntien tasa-arvoisuusvaatimuksista useissa joukko-osastoissa.
Mm. kenttäimaamien ja kenttäshamaanien määrää ollaan nostettu suhteessa.
Kokouksessa oltiin julkituotu esitys,että tasavallan presidentti itänaapurin pääministerin entisenä potkupallo- ja jääkiekkokaverina voisi johtaa välirauhaneuvottelukuntaa maan good will-emissaarina.

Ja sitten muihin kotimaan uutisiin...
Sisäasiainministeriön pimeiden markkinoiden selvittämiskomitea eilisiltapäivällä yhdessä pääkaupungin poliisilaitoksen komentajan kanssa olivat keskustelleet kohoavasta rikosaallosta,kuten anastetun tavaran kaupasta ja mustasta pörssistä. Pommitettujen talojen asunnoista ollaan etenkin anastettu tuhansittain ipadejä ja älypuhelimia. Kotimainen Lumia kuitenkaan ei varkaille ole kelvannut. 
Enimmiten kaupungilla maahanmuuttajakerjäläiset ovat kaupanneet anastettua tavaraa,joista suurin osa on kuljetettu Haaparannan raja-aseman kautta ulkolaisrekisterisillä autoilla Ruotsiin. Pääkaupungin poliisilla passipoliisien supistuksista johtuen ei olla voitu ryhtyä rikollisten pidätyksiin,ollessaan täysin kiinni poliitikkojen ja lehdistön välisten kunnialoukkaussyytösten aiheuttamasta paperityöstä.
Maahanmuuttokerjäläisten eristämistä keskitysleireille Malmin vanhalle lentokentälle ollaan äärioikeiston taholta ehdotettu,mutta YK:n ihmisoikeusjulistuksen pohjalta koko ajatusta ollaan katsottu laittomaksi,jopa rikolliseksi.

Ja sitten muihin kotimaan uutisiin...
Maatalousministeriöstä ollaan varoitettu vehnän,ohran ja  rukiin viljelyn sekä viljavarannon laskeneen huomattavasti vaihtoehtoenergian lisäännyttyä tuulivoimaloista,jotka ovat vaatineet pakkolunastuksilla tuhansia hehtaareja viljelyskelpoista maata. Todellista leipäpulaa ei vielä olla todettu,mutta oppositiossa ollaan jo varoitettu leipäpulan iskevän köyhempiin ja alttiimpiin kansanluokkiin,jotka jo huonohampaisina ovat joutuneet siirtymään Ylhäisten näkkileivästä puolirapeaan ruotsalaiseen Ryvita-merkkiin. Kansalaisjärjestöt ovat jo ryhtyneet kampanjoimaan mielenosoituksilla pääkaupungin kaduilla "Ei pettua vanikkaan"-viirein sekä -plakaatein.
Hevoslihan pimeä ja laillinen kauppa samoin on lisääntynyt huomattavasti ja maukasta hevonlihaa ollaan saatu runsaasti itärintamalta naudanlihavarangin lisäämiseksi. Jopa prosessoidussa pakastekalassa ollaan havaittu prosentuaalista nousua merihevoslihassa.

Ja sitten ulkomaan uutisiin...
BBC:n viimeisimmissä uutisissa Iso-Britannian hallitus on tullut kasvotusten uuden ongelman edessä,koska korkein oikeus oli puolisen tuntia sitten julistanut asevelvollisuuspakon laittomaksi.
Nyt valtiovallassa pelätään satojentuhansien sotaveteraanien aloittavan korvausvaatimushakemuspaperiensa täyttämisen.
Hakemuksia hyväksytään takautuvasti jo vuodelta 1939.
Normandian maihinnousun muistopäivänä maan varapääministeri ehdotti sen pantavan pannaan elleivät Ranskaan muuttaneet brittiläiset veropakolaiset maksa "loistokiinteistöveroa" yli 1000 puntaa maksavista loma-asunnoista.
Pohjois-Koreassa jälleen on räjäytetty maanalainen atomipommi.
Yhdysvaltojen presidentti on tuominnut räjäytyksen koko ihmiskuntaa uhkaavana rikoksena Yokohaman ja Hiroshiman pommituksen muistopäivänä.
1V Valtakunnan eli Venäjän federaation tuhon Yhdysvaltojen presidentti sanoi olevan myös lähellä. 
Afrikan pohjoisrannikolle Yhdysvaltojen laivasto on lähettänyt valtameriristeilijäarmadan,johon ollaan lastaamassa satojatuhansia afrikkalaisten diktatuurimaiden pakolaisia laivattavaksi Itämeren risteilylle. Pakolaiset päästetään myöhäisemmässä vaiheessa pelastusveneillä ja kumijollilla rantautumaan Saksan rannikolle.

Ja ulkomaan uutisten lopuksi ....
Iso-Britannian pääministeri on radiopuheessaan julistanut Euroopan ikkunoiden valojen pimennyttyä,että "Me tulemme rakentamaan tuulivoimaloita merille ja valtamerille kaikella hinnalla hyvänsä. Me tulemme rakentamaan niitä rannoille ja maihinnousupaikoille.
Me tulemme rakentamaan niitä kaduille, pelloille sekä mäille.
Me emme koskaan tule antautumaan!"


Ja seuraavaksi säätiedoitus merenkulkijoille...Kuusjaskari nolla..."


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Älä sylje lattialle! Spotta ej på golfvet! Huonojen tapojen korjauskirja



Älä sylje lattialle! Spotta ej på golfvet!
Huonojen tapojen korjauskirja
---------------------------------------------------------
Näin  kiellettiin aikoinaan julkisissa paikoissa,kuten rautatieasemien odotussaleissa ja jopa junanvaunuissa kaksikielisesti. Tsaarinvallan aikana jopa kolmikielisesti,venäjänkielisen kiellon seistessä päällimmäisenä ruotsalaisen  keskellä ja suomalaisen pohjimpana. Yleisin sylkemisen syy oli miesväen mällitupakan jauhaminen,vaikka maalaisnaisväelläkin oli osansa siihen synnintekoon. Rautatiet hoitivat sylkemisen spittuuneilla eli metallisilla sylkykupeilla,mihin mällinjauhajan piti osata tähdätä venttasalin penkiltä.Niinä aikoina ei kyllä kielletty eikä sakotettu naisväkeä siitäkään,että nostivat hameenhelmoja ja näyttivät periään häväistykseksi riitapukareilleen.Nykyään semmoisesta istuisi häkissä kunnianloukkauksesta ja siveettömästä esiintymisestä julkisella paikalla.
Kirjoitukseni sai alkunsa tämän päivän Daily Mailin artikkelista,missä Lontoon Walthamstowin boroughin kunta päätti ryhtyä sakottamaan kadulle sylkemisestä.Enfieldin borough oli jo samoin aloittanut rikesakon antamisen kadulle räkimiselle.
Välittömänä seurauksena yleisönosastot täyttyivät kommenteista.että kaupunkien paskapoliisit nyt olivat menneet liian pitkälle alkaessaan sakottamaan kadulle räkimisestä ja jalkakäytäville kusemisesta,mikä rikkoo EU:n ihmisoikeuksia. Virkaintoiset sakottajat ovat jopa antaneet 80 punnan rikemaksun tulitikun ja tupakantumpin kadulle pudottamisesta.Manilassa kerran vaimoni vielä polttaessa tupakkaa,hän tumppasi Pasay Cityssä tupakkansa kadulla sesiovaan roskaläjään,missä haisi ihmisjäte avonaisista muovipusseista. Paikallinen roskapoliisi sattui paikalle antamaan hänelle 1000 peson sakkomääräyksen.Vaimolla oli taskussaan vain 30 pesoa käytyään ruokaostoksilla Pasayn Food Marketissa. Näytettyään varansa roskapoliisi suostui ottamaan 20 peson setelin ilman kuittia.Näin käy Manilassa,missä poliisikin sakottaa vain silloin autoilijoita,kun kahvipaussi eli merienda time on lähestymässä...siis ilman kuittia.

 Mm.Singaporessa purukumin jauhaminen ja sen kadulle sylkeminen antaa synnintekijälle mahtavat sakot. Lontoossa olen saanut katsella,miten mm. uuden Whitechapelin Royal London-sairaalan etupihan kiveys on täynnään littautuneita purkkia eikä sairaalan johdolla ole aikomustakaan irroittaa niitä petkeleillä,koska siivoustoimi on ulkoistettu. Alaurakoitsijan ylityöpalkat verottaisivat liikaa jo kuihtuvaa budjettia,sairaaloiden maksaessa miljoonia puntia tohtoreiden ja sairaanhoitohenkilökunnan laiminlyönneistä aiheutuvien kuolemantapausten korvauksia.


Lontoossa 1800-luvulla kadulle sylkeminen aiheutti tuberkuloosin valtavaa leviämistä.Spittoonien eli sylkykuppien käyttö oli silloin yleistä.pubeissa,ja rautatieasemien odotussaleissa.
Nyt maahanmuuttajien myötä tuberkuloosi on jälleen leviämässä maahan,sanotaan.
Olen päivittäin seurannut kaupungilla käydessäni,miten bussipysäkeillä mm. romaninaiset päästelevät katukäytävälle pitkiä sylkimällejä. Samoin monet afrikkalaiset mammat lepsauttavat suustaan räkäklimppejä katulaatoille kuin aivan normaalina tekona. Samanlaisena tekona katson nenän kouraan niistämistä,kuten Suomessakin monella jätkällä on ollut tapana päästää nokkanäytteet rukkaseen ja rukkaselta kadulle.
Itse olen aina inhonnut naisten sylkemistä ja pitänyt sitä mitä vulgäärisempänä tapana.Siinä en katso kansallisuutta,vaan koko luomakunnan naisväkeä.
Kasvoille sylkemistä taas katson primitiivireaktioksi sukupuoleen katsomatta.

Itse kyllä katson sylkemissakotuksen panevan kadulla kävelevien jonkinaliseen kuriin käytöskoulussa Lontoon monikulttuurisen väestön keskuudessa,vaikka useiden mielestä ollaan menty asiassa liian pitkälle.
Jo äidinmaidossa geeneihini on isketty tapakoulutuksen juuri.äitikappalaisen käskiessä pitämään sylkiklöntin suussa niin kauan kuin pääsee lähimpään vesiklosettiin. Miesten räkimistä ollaan aina pidetty jonkinlaisena miesmäisenä tekona ja muistan kyllä itsekin,miten poikaporukassa pidettiin räkimis- ja kusemiskilpailuja vanhempien silmien alta piilossa.
Espanjassa Ciezan kaupungissa pidetään vuosittain sylkykilpailuja jonkinlaisena urheilumuotona.Guinnessin maaimanennätyskirjasta voi löytää kirskikan kiven sylkyennättyksiä,heinäsirkan ja eteläafrikkalaisten afrikaansien Kudu-antiloopin lantapallon sylkymestaruuksia.

Maalla ja kaupunkien rakennuksilla näin myös,miten raavaat miehet sylkivät kouriinsa malliksi lapion varteen ryhtymiseen taikka raskaan surritaakan nostamiseen. Tämä oli tapa,jonkalaisia myös monissa muissakin kulttureissa katsottiin aivan normaaleiksi käytösmuodoiksi.
Naisten sylkemistapaa monissa maissa katsotaan luonnollisena käyttäytymismuotona ja jonain perinteenäkin.Pohjois-Pakistanissa ja Pohjois-Intiassa äideillä on tapana sylkäistä kevyesti lapsiensa päälle (ei kylläkään suoraan kasvoihin) puolustakseen jälkeläisiä pahalta silmältä (nazar).Liiallisen lastensa ihailun sekä rakkauden katsotaan vetävän pahaa silmää puoleensa.Jopa morsiamiin ja muihin rakkaisiin perheenjäseniin kohdistetaan sylkemistapaa nazarin estämiseksi ja kauppiaatkin joskus sylkäisevät päivän ensimmäiseen kaupanteosta tulleeseen seteliin,millä estetään pahan silmän puuttumista päivän liiketoimintaan.
Suomessa äidit ennen vanhaan käyttivät sylkirauhasiaan pureksimalla sylilapsille ruoan valmiiksi.Silloin ei vielä tunnettu kaupan hyllyltä saatavia lapsiruokapurkkeja.Lapsien päälle sylkemistä ei tunnettu kuin alakoulun välitunneilla lasten välisissä riidoissa.

1920-luku.Chicagolaisen  oikeussalin spittuuni
Samoin tavoin muutamissa itäeurooppalaisissa maissa kuten Romaniassa ja Moldaviassa ollaan syljetty etenkin lastenlasten sekä siskojen että veljien lasten päälle deochin eli kirouksen välttämiseksi ja mikä seuraa kuulema yksilön tahattomasta ihailusta tai omituisesta tuijottamisesta.
Kirous voi aiheuttaa huonoa onnea ja joskus jopa sairauksia.
Kreikassa on tapana sylkäistä kolme kertaa ennen kuin kehaisee jotain estääkseen pahan silmän kostoa.
Näin yleensä äidit tekevät lapsilleen,mutta tapa on yleistä kaikissa ikäluokissa.
Sylkeminen tapahtuu etäisyydeltä eikä se ole kuvainnollisesti kasvoihin sylkemistä,mitä pidetään tabuna.
Lisäksi sylkäistään kasveille sekä eläimille äkillisen kuoleman tai sairauden sekä pahan silmän estämiseksi.
Eläimillä myös on oma tapansa sylkeä,kuten laamat ja kamelit,jotka sylkevät vihreätä vaahtokuolaa ihmisten päälle tultuaan uhatuiksi. Kissaeläimetkin "sylkevät" taikka sähähtävät territoreillensa eksyville eläimille.
Kissaeläimille lisäksi sylki on turkin pesuaine.


1910-luku.
Filipinaneiti tarpeilla Manilassa


Kaduilla sylkeminen  ja virtsan erittäminen on erittäin tavallista aasialaisissa maissa. Miljoonat kiinalaiset sylkevät päivittäin kaduilla ja jopa Lontoossa olen nähnyt jopa kiinalaisnaisten päästävän räkäklönttejä punahuulistaan kadulle.Kyseessä voi olla jopa kaunis kiinatar,mikä panee minuakin etoamaan ja loitontamaan salaista ihailuani kauniimpaa sukupuolta kohtaan. Kauniit romaninaiset,joista olen jo maininnut sylkemisen lisäksi roikottavat punahuulissaan jatkuvasti röökiä,mikä yhdistettynä tapana sopisi paremminkin hevosmarkkinoille haitarijatsariseuraan eikä sairaaloiden lasi-ikkunaisten aulojen edustalle.Vaikka itsekin olen tupakkamiehiä,en katso kuitenkaan hyvällä naisten julkisesti roikottavan röökiä suupielissään vauvanvaunuja työntäessään ja kännykkä puuteroidun posken ja olkapäätoppauksen välissä.Itse en yleensä polta julkisesti kadulla enkä autossa. Olen tavoiltani sisäpolttaja,vaikkakin olkkarin ovi auki,mikä vaatii itseltäni jatkuvan verhojen pesun sekä ikkunoiden puhdistamisen etikkapohjaisella lasipesuaineella.
Autonomistajana panin aina kovakarkkeja tuhkakuppeihin,etteivät edes kyytiläiset ryhtyisi kaivamaan taskuistaan tupakka-askia. Inhoan tupakansavun jättämää hajua autossa sekä tuulilasin opaalista nikotiinikalvoa että kattovuorauksen kellastumista. Savuttomia kanssamatkustajiakin teoillani yritän suojella passiivisen tupakanpolton vaaroilta omassa tekopyhyydessäni.
Ajaminen silmiä kirvelevässä röökin savussa on yhtä laitonta kuin kännykän käyttö liikkuvassa ajoneuvossa.

Nuoret röökimiehet
Juhart 2010
Kadulle virtsaaminen on valitettavasti tullut muoti-ilmiöksi jopa nuorten naisten keskuudessa. Globaalista rakkovikaa olen tavannut niin Suomen Salossa kuin Lontoossakin. Iltakävelyllä ja ikkunaostoksilla käyvät vanhemmat ihmiset säikähtävät nuorten  vähäpukeisten naisten pikkupöksyt nilkoissa katukaytäville lorotusta. Vessassa käyntiä vanhempi polvi on aina pitänyt privaattina asiana,mutta nykymallin mukaan,missä Lady Gagat ja Madonnat ovat tuoneet alusvaatemuodin päällysvaatemuodiksi naisnuoriso esteettömästi viikonloppuisin pyllistelee porttikongeissa ja liikkeiden portailla kuin suomalaislapset kyykkypaskalla metsän pimennossa tai ojanpientareilla.Erona vain on,että suomalaislapsia vartioivat ja peittivät vanhemmat ohikulkijoiden katseiden peittämiseksi.Nyt tyttölasten vartioina Lontoossa ovat paikalliset Hi-Viz-oranssiliiviset plastiikkipoliisit eli Police Support Workersit,joilla ei ole valtaa kirjoittaa sakkoa eikä pidättää,vaan kutsua kauluskännykästä Bobbyn paikalle.
Kadulla virtsaamista olen tavannut Manilassa,Filippiineillä, Kyseessä ei tässä tapauksessa ole naiset vaan miehet,joidenka rakot alkavat aina ronklaamaan liikenteessä ja liikennesumassa. Melkein kaikki kadunvarsien harkkotiilimuurit taikka tiiliseinät ovat täynnä maalattuja kieltotauluja "Bawal umihi dito!" eli "Virtsaaminen kielletty tässä!".Kielloista huolimatta juuri niiden varotuskylttien alla virtsataan,jolloin filippiinomiesten vessatapojen mukaan vyöt aukaistuina ja housut puolitangossa kastellaan jo kellastunutta muuria. Jos virtsamuuria ei ole näkyvissä,niin kustaan vaikka naapurin auton renkaille.
Renkaille kuseminen on myös globaalinen ilmiö.
Samaa olin nuoruudessani tavannut Suomessa kesäviikonloppuisin kaljatäytteisillä autoreissuilla tanssilavoille. Silti en voi ymmärtää sitä,minkälainen yhteys miehen elimellä on kumin kanssa,vaikkakin sitä käytetään eri tarkoituksiin kummassakin päässä.
Äitikappalainen aina oli varoitellut ulkona virtsaamisesta,ei pelkästään siisteydellisenä ja siveellisenä rikkeenä,vaan,että siitä saa kylmällä ilmalla "ikkuuset pokkaalit" eli virtsatiehyiden tulehduksen,mikä uusiutuu joka vuosi.
Sylkeminen taasen ei katso säätä eikä ilmanalaa.
Lontoossa saa nykyään kävellä katukäytävällä korttelin lehtipuotiin sunnuntaiaamuisin varovaisesti luovien väistelemällä viherkeltaisia kurkkujätöksiä koirien päästämien liukumiinojen ja nuorison laskemien virtsalätäköiden seassa.
Viikonloppuisin,jolloin heitä todella tarvittaisiin, heijasteliiviset sakkopoliisit valitettavasti ovat vapaalla...ehkä levittämässä ratsuhevoslannalla Allotment Plotinsa (kunnan vihannespalsta) brysselinkaalimaitaan.
Toivottavasti Brysselistä tulee vielä koko EU:ta käsittävä sylkemis- ja virtsaamisdirektiivi.


Pikkulapsille nuoruudessani opetettiin vanhaa puistolaulua:
 "Älä tallaa nurmikoita,
älä puita vahingoita,
älä parjaa,älä pauhaa,
älä riko luonnon rauhaa.
Korjaa tähteet,joita heität,
siivoo roskat ,joilla peität.
Luonnon pyhätöstä!
Säästä seinät piirroksilta,
puut,pensaat viilloksilta.
Varo,suojaa toisen omaa.
Älä tahraa mik' on somaa!"


Manilalaista pilahelpotusta ja virtsaamiskieltotaulu


 

tiistai 12. helmikuuta 2013

Pöksyjä Fordson-paketissa. Jussin pakettiautoalbumi 1.

Leinon liesitehtaan 1960 Ford Courier


Pöksyjä Fordson-paketissa 1.
----------------------------------------
Salon kauppala ja myöhemmin vuodesta 1960 kaupunki mielestäni oli oma Ford Countrynsa.Keskikaupungilla Turuntiellä sijaitsi Salon Automyynti Oy:n myymälä kivitalon alakerrassa ja Hämeentien varrella liikkeen korjaamorakennus,missä sota-aikana valmistettiin jopa Salo-puukaasulaitteita.Aiemmin ennen sotia Ford-myymälä sijaitsi Halikon tullissa nykyisen Koskisen kulman talossa tai kuten kaupungissa sitä haukuttiin Koskisen kulmarautataloksi rautakauppana,
Siltä ajalta on jäänyt arkistooni mustavalkokuva v.1936 Fordson-traktorin ensiesittelystä,jota minä olen taiteillut oman mallin mukaan.Kuvani ei ole samalta vuodelta,koska lisäämäni vihreä Ford-kuormuri on v.1938-mallinen britti-Sussex.

Fordson -traktorin eisttely

Myymälän kilpailijana Halikon vanhan tien mutkassa (vanha Turuntie) sijaitsi taas GM:n myymälä huolto-korjaamoineen. Salon Auto-Osa Lydmanin kahvilatalossa edusti kolmatta Detroitin Bigiä eli Chrysleriä ja 50-60-luvun vaihteessa siellä myytin Jeepin bulldognokkaista Forward Control-mallia. Jopa kauppalan puhelinlaitoksella oli käytössä Suomessa koritettu "Marilyn"-bulldogjeeppi FE-150-miehistöautona.Suomen Chrysler-edustajana on pitkään ollut Berner Oy enkä ole ihan varma Auto-Osan osuudesta merkin Bernerin jälleenmyyjänä. Lisänä Jeepin edustukseen uskon,että Salon Auto-Osa myi ilmeisesti Israelin Haifassa tehtyjä Willys-jeeppejä,etenkin niitä Station Wagon- ja Panelvan-malleja.Salossa vielä pitkään 70-luvulla Fribergin Esson pihalla odotteli entisöijään valkoinen Willys Panelvan,mutta hävisi yhtäkkiä johonkin.ilmeisesti Eklundin romuttamoon.
Samalla Haifan tehtaalla valmistettiin myös Kaiser Specialeja sekä Henry J-malleja tuotiin etenkin Eurooppaan,mistä Suomeen luvattiin 1000 kappaletta ns. barter tradena eli vaihtokauppana elintarvikkeita vastaan. Autot tuotiin maahan Haifan tehtaan Rotterdamin edustajan kautta.

1957 Jeep FE-150--Salon Auto-Osa
Kivimäen-Salonnen 1961 Ford Courier

BP-Petkon Salon huoltamon
 1964 Ford FK1000




















Kaiser Israel valmisti myös CJ-jeeppejä sotilaskäyttöön etenkin Israelin armeijalle,
Muistan hyvin v.1957 Mechanix Illustratedin autotestaajan Tom McCahillin Jeep FE-150-pickupin koeajon,missä Uncle Tom kahlaili puroja jeepillä labradorin noutaja Roy kaverinaan kopissa.
Uncle Tom myöhemmin v.1962 testatessa Rotterdamista hankitun Volgan ajotestiin, mainitsi venäläisestä agraarikoneesta,että auto sopisi hyvin jopa puihin kiipeämiseen.

Sinä piilofarmariaikakautena Salon katukuvaa komisti kaksi Dearbornin Fordin tuotetta: Leinon liesitehtaan metallinsininen 1960-mallinen Ford Courier sekä Kivimäen ,Salonnen (Salon Neulomon) valkoinen 1961-mallinen Ford Courier.
Kummatkin kaksiovisina kuuluivat Fordin ruokaketjun alapäähän ns. halpamalleina,mutta näyttivät silti komeilta. Samaan aikaan "Salon Kylmäkuljetuksella" eli Saustilan hautausliikkeellä oli Chrysler Corp:in halpamalli,kaksiovinen 1961-mallinen Plymouth Suburban-ruumisautona. Komealta sekin näytti.vaikka moottorina suhisi se Slant-Six-kuutoskone.
V.1966 ruumisarkkuliikkeen fliittiin saapui musta Dodge Monaco-hauturi.ilmeisesti veekoneella.

Fordin ollessa melko vahvoilla Salossa.jopa poliisilaitoksella oli käytössä 1954-mallinen Ford F-150-Maija..Helsingin Sanomien pilapiirtäjän Karin sanojen mukaan sekin ahkerasti keräsi akanat.jättämällä jyvät rannoille.Amerikan Maijan mentyä eläkkeelle,tilalle tuli saksalainen Ford FK1000,kunnes sekin vaihdettiin hyvin palvelleena Ford Transitiin. Kauppalan sheriffi Somerikkokin ajeli vaaleanvihreällä 1951-mallisella Ford Customilla. Ford oli myös valtamerkkinä Customlineinä ulataksitolpilla. puh.no 2121:ssä ja 2122:ssa.
Siskonmiehen tullessa BP-petkon diileriksi v.1972 Kirkkokadun ja Helsingintien kulmaan sain useasti bensapoikana ajaa talon Ford FK1000-avolava-autoa.Silloin kukaan ei tuntenut pick-up nimeä..ehkä paremminkin saksalaisen Lieferwagenin. Autossa oli alituinen starttivika,jolloin käynnistys tehtiin pitkällä lattapäämeisselillä solenodin ja starttimoottorin napojen väliin törkkäämällä. Itselläni oli silloin romanssi päällä huoltamon tumman kassaneidin kanssa. Tapauksesta on artikkeli My Story v.2012 heinäkuun Classic Vans and Commercials-lehden numerossa  lontooksi..

My Story


Salon Kissalan poikien 1954
 Ford F-150-Maija
1960-luvun alussa paikallinen Helanderin GM-edustuksen onnistui myymään kaksi v.1961-mallista Pontiac Tempest-farmariautoa,niitä puoliveekahdeksikkoja.Muistaakseni ne eivät olleet piilofarmareita,koska itsekin olin luokkakaverini Vanteen Jukan kyydissä sillä syvänsinisellä Tempestillä.Vanteilla oli oma konepajansa. Toisen siniharmaan omisti Turuntien varressa Taljan "liikenneravintolan" naapurissa Nygrenin kukkapuutarha. Nygrenillä oli myös siniharmaa Rover 100, se "Pappa-Rover",jota britit taas kutsuivat Auntie Roveriksi.
Samoin GM:n edustajana kruisaili kadulla neitokalastajana Wilenin Hannun 1961.mallinen Chevrolet Brookwood-farmari

Rauhatonta Ravintola Rauhalan edessä
Juhart 2019
Orpomerkkien pakettiautoja ei silloisessa kauppalassa ollut paljoakaan edustettuina. Salon Auto-Osan edessä kyllä seisoi harvinainen saksalainen ja miniskuulinen v.1954 Gutbrod-farmariauto.Liike lisäksi tunnettiin Gutbrod Motostandard jyrsimistä Yhtenä kummajaisena kauppalassa oli erään leipomon vaaleanvihreä viistokeulainen ja mulkosilmäinen Lloyd pakettiauto.
Merkin toisena edustajana housutehtaan johtajan Sylvi-siskon miehellä oli vaaleanpunainen 1960-mallinen Lloyd Alexander TS-henkilöauto,jota pienikokoisena pidettiin pöksytehtaan pihassa lasten leikkimökin viereisessä pienessä "leikkiautotallissa".
Myöhemmin toisella kaupungin pesulalla Pesu-Laurilla oli käytössä harmaa Trabant-pakettivaunu. Muitakin itäisiä pakettiautoja kaupungissa liikkui,kuten puolipegamoidikattoinen EMW,lankkukylkinen IFA F8,itä-Barkas eli entinen länsisaksalainen Framo,Granitin kivenjalostamon IFA Granit-kevytkuorma-auto ja muutama reppuselkä-Moskvitsh 407.Tsekkoslovakialaisia Skoda-farmareita ja pakettiautoja kauppalasta löytyi muutama piikkinokkaisena eli ketunnenäisenä sekä lahnana.kuten silloin biologisesti niitä kutsuttiin.Itse sain istua isän jursititutun varpusen harmaan piikkinokka-Skodan etupenkillä.samoin kuin kuusjokelaisen agronomin ja isän yksikätisen sotakaveriluutnantin vaaleanvihreässä Jowett Javelinissa.Jowettin tavara-autopuolelta tunnettua Bradfordia olin nähnyt vain muutaman kauppalassa.

1952 Bradford
Toriautoina kylläkin saapui maakunnasta pakettivaunuja,kuten Renault Prairie ja jopa Suurarvan lankkukylki-Moskvitsh.
50-luvulla torille ilmestyi maalta A-Fordeista muunneltuja lava-autoja myymään perunoita sekä vihanneksia.A-Fordit eivät olleet seudulla harvinaisia,koska Angelniemen kanttorikin tuli asioimaan vielä 60-luvulla kaupunkiin 29-mallisella ja Miranolin vihreällä A Ford 5-Window- kupeella.
Bio-Saloa vastapäätä Helsingintiellä iltaisin myi Kallion Repe,entinen taksiautoilija, nakkeja ja lihapiirakoita  aaltopeltikylkisestä Citroen H-sarjan pakettiautosta.Itse pikkupoikana olin taivaissa saatuani istua Repen 1949-mallisen metallinvihreän Plymouth-ulapirssin etupenkillä tarkkailemassa kromiripaista wurlitzermaista kojelautaa.Toinen kauppalan nakkikauppias Luikko taas kärräsi nakkikipsansa joka ehtoo poikansa kanssa sillankulmaan,josta kerran eräs autoilija niisti sen Salonjokeen. Punanaamaisen Luikon bravuurikysymyksenä aina oli "Tuleeks sinappii kans?"
Joku irvileuka oli kysynyt tältä oliko sinappi ilmaista,nakkimestarin vastattua myönteisesti.
Hamparimakkaran ostaja oli tilannut paikalla kaksi kiloa sinappia.


Laineen Liikenteen Bedford-bussi ja
Angelniemen kanttorin A-duuri
Juhart 2010
 Syysmarkkinoiden aikana kaupunki täyttyi maalaisista.torikauppiaista,Helppo-Heikeistä sekä autoista.Horninkatu ja kaikki sivukadut olkivat täynnä ulkopaikkakuntalaisten autoista
Samoin täyttyi poliisilaitoksen putkakin markkinairroittelijoista. Poliisen Ford- mustamaija ajoi työtä vuorotta juhlijoita lepäämään pahnoille.
Itse kävin kaverini Ylängön Ekin kanssa kollaamassa tivolialueen lauantaiehtoona ennen sunnuntain avajaisia.Yleensä huvialueelle torin keskelle tuli Sirkus Sariola ja joskus Suomen Tivoli
Sariolalla oli vaununvetäjinä amerikkalaisia Ford-nuppeja ja sirkustirehtöörillä muistaakseni 1957-mallinen Ford Country Sedan-farmari. Salolaisella pappilan naapurissa sijaitsevalla Leinon liesitehtaalla samoin suosittiin jenkki-Ford-kuorma-autoja.samoin kuin Salon Sementtivalimolla rautatiesillan takana BP:n veneaseman vieressä. Sementtivalimon siilon edessä jokirannassa maatui pitkään 60-luvulle ranskalainen Ford-kuorma-auto,se Hercules-moottorinen ja aaltopeltiovinen malli.Auton koppi palveli rantojen miesten tankkausasemana.

1957 Ford Country Sedan
1957-mallisen Ford Country Sedanin olin tavannut aiemmin yhdestä Lasten Kultaisesta Kirjasta,missä sellainen punaisena viivana amerikkalaisella kylätiellä suhautteli syyslehtiä perässään lehautellen. Kirjaa luin melkein hiirenkorville asti useammin kuin saman sarjan Disneyn Dumboa,missä ei ollut autokuvia,kylläkin sirkusta, Olin kyllä tuohtunut siitä,että v.1958 Ford sai peräänsä suorakaiteiset perävalot kuin perinteen rikkojana.,Onneksi v. 1959 esitelty uusi Ford Fairlane 500 kuvattuna jo Brysselin maailmannäyttelyn Atomium-tekeleen edessä v.1958 syksyllä oli saanut takaisin pyöreät punaiset perätuikkunsa,jopa tuplaten isoimpina kuin v.1957.
Kaupunkiin ajoi vielä 60-luvun alussa halikkolaisen  pirssimiehen Hjortin 1948-mallisesta Checkeristä muunneltu lava-auto.Pappa Hjortilla oli myös tontilla oikea katkomaton samanikäinen Checker A2,joka ilmeisesti päätyi tallennettavaksi 2000-luvulla. Hänen tiluksiltaan löysimme kaverini kanssa amerikkalaisautoprojekteja etsiessämme v.1975 Checkerien lisäksi maatuneen 1952-mallisen Ford Zephyrin sekä 1940-mallisen Hävittäjä-Fordin kopin etupelteineen. Ajettuamme takaisin Saloon metsätietä pitkin löysimme tienvarresta lumen alle puolihautautuneen 1955-mallisen Chevrolet 210-farmariauton. V8-magazinen alkuaikoina samalla vuosikymmenellä kävimme vihjeen pohjalta Hangon läheltä bongaamassa metsälöydön 1951-mallisen Ford Country Squire Woodyn.Mukana oli Hurven Antti,kuuluisa salolainen MoPar-mies.Antin mielestä Fordia ei kannattanut ostaa mittavien puutöiden takia.Auton puuosat olivat loppuun märäntyneet ulkosalla pidosta.Auto ei Antin mielestä kelvannut edes hellaklapeiksi.
Mutta hän olikin MoPar-mies.
1951 Ford Country Squire havaijilaisessa
matkajulisteessa

Fordson N ja Checker A2-pick-up
Juhart 2010

Suurarvan lankkulkimosse
Juhart 2004
BP:n veneaseman tankkaajat Ranskan Fordissa
Juhart 1995

Sjöbergin Repen Plymouth-pirssi
Juhart 2009

Skoda kipsalla
Juhart 2009

pappa Hjortin Checker A2 Chicago Cab
Juhart 2009


Pöksyjä Fordson-paketissa.Jussin pakettiautoalbumi



Palo pappilassa
Juhart 3010


Pöksyjä Fordson-paketissa
-------------------------------------


Salon Lihan Fordson E83W-pakettiauto
Juhart 2009
 En varmaankaan ole ollut ainoa polvenkorkuinen molskihousu,joka aikoinaan kävi linjuriaseman tavaralaiturin vieressä pällistelemässä kauppalan pakettiautoja.Nyt kalkkeutumiskypsänä ihmettelen oikean pakettiautokerhon perustamisen puutetta Suomessa. Hyötyajoneuvoillehan kävi yleensä huonosti kovan käytön seurauksena,päätyessään joko romutukseen taikka viimeiseen lepoon sammaltumaan  metsiin. Itse muistan 70-luvun alusta ollessani käyntityöntekijänä Salon sokeritehtaalla,miten asentajien käytössä ollut vanha Ford Transit sai raskasta jalkaa ja kovaa kättä nurkka-ajossa. Paku oli niitä ensimmäisiä uusia britti-Transiteja vm. 1965,mikä oltiin ajan saatossa lahjoitettu palvelleena sileäkylkisenä jakeluautona asentajille,päätymällä kuhmuiseksi nurkkakoslaksi.Siitä ei koskaan tullut mikään harvinainen entisöintiprojekti,vaan päätyi Granitin tehtaan vieressä sijaitsevaan Eklundin romuttamoon prässättäväksi sulatettavaksi piikkilankatehtaalle. Silloin ei vanhoille tavara-autoille ollut muuta kohtaloa,jolleivat sitten päätyneet torikauppiaiden autoiksi .Itsekin 60-luvulla katselin karsaasti,miten karuilta uudet ja varpusen harmaat Opel Rekordin delivery vanit näyttivät kumisin ikkunantiivistein ja joidenka peltikylkiin puhkottiin ikkunoita piilofarmareiksi.
Rumempia autoja en ollut koskaan nähnyt mielestäni!
Nyt viitisenkymmentä vuotta myöhemmin haluaisin omistaa mielestäni nyt ajan sumentamin silmin kauniin ja erikoisen panoraamalasisen Opel Delivery Vanin taikka Ford Taunus 17M-pakettiauton..
Pappilan tuttavaperheeseen ostettiin samoin v.1961-mallinen upouusi ja muotoilultaan radikaalisen näköinen Ford Taunus 17M-pakettiauto,jonka sivupaneeleihin samoin puhkottiin oikeat fönsterit kromikehyksin ja siitä syntyi uusi suomalaisveroviranomaisten keksimä piilofarmarimutaatio. Minusta se kylläkin vielä muistutti pakettiautoa sivulle kääntyvin takaovin ja pienin kumitiivisteisin takaikkunoin , Oikeassa farmarissa olikin alastaitettava takaovi,jonka takalasikin amerikkalaisittain kampeutui oven sisään.

1958 Opel Rekord Delivery

1961 Ford Taunus 17M-piilofarmari ja 1961
 poliisi-Taunus FK1000
Juhart 2010
Pakettiautokerhoideani ei olisi mikään itähesalaisen amerikkalaisavolava- ja pakettiautokerhon tapainen yksiaatteinen Rod and Custom Club (vaikka olenkin puoliksi jenkkiautohullu),mikä jo on olemassa eikä jokin vänikerho,mikä käsittäisi vain 1990-luvulta ylöspäin valmistetut mallit..Moni nuorempi jeppe kyllä haluaisi pakettiautokerhon Hiaceille,VW Transportereille,Citroen Traficeille ja vastaaville muille lapsuudestaan tutuille malleille,muuttaakseen niistä topattuja buduaarimalleja.Samanlaisia on jo tehty Suomessa 70-luvulta asti mauttomuuksiin saakka vanhoista jenkkipakuista ja NATO-surplusvaneista..
Ajatuksenani olisi oikea ja puhdas "pakukerho" oikeille menneiden aikojen jakeluautoille ja jonkalaisia mm. Iso-Britanniassa on perustettu eri brittimerkeille.Pakujen näytteillepanijoita löytyy Van Meeteissä kaikista merkeistä Vanguardeista Sherpoihin sekä Bradfordeista Bedfordeihin.
Brittein saarilla jopa on oma pakettiautolehtensä Classic Vans and Commercials sekä saman päätoimittajan kynäilemä Classic Commercials-kuorma-autolehti.
Suomessa vain Mobilisti- ja Mobilisti Senior-lehdet esittelevät kuvagallerioissaan pakettiautoja,joskin joskus melko tietämättöminä tavara-autojen malleista nimetessään niitä vain Austineiksi,Opeleiksi ja Fordeiksi. Britit yleensä aina nimeävät pakettiautomallinsa jollain lisänimellä,kuten Austin J4,Bedford HA,Citroen H,Ford 300E ja Fordson E83W. Brittiläisyydessään Ford aina halusi erottua mannermaisista serkuistaan E-lisukkeella,mikä seisoi England-sanan takana ja Dagenhamin tuotteena. Itseironisina britit samoin kutsuivat Boy Racereinä kuuluisiksi tulleita Ford Capri-mallejaan Essex Ferrareiksi.        
Classic Commercials 2008
Juhart
Itse olen avistanut kumpaakin brittiautolehteä kuvituksillani.
Brittein saarilla pidetään useita "pakumiittejä" vuosittain.alituisista kesäsateista huolimatta.
Siitä huolimatta.että olen syntymästäni kastettu papinpoikana Ford-penskaksi,autohulluuteni (AAS) eli Akuutti Autosyndroomani on kypsynyt kaikkiin merkkeihin ,jopa merkillisiin merkkeihin.
Ainoana lääkkeenä syndroomaan ovat autolehdet sekä kirpparikorien autokirjat,jotka vuosien aikana ovat lisänneet hyllymetrejä asuntooni vaimon kiusaksi.

Ensimmäiset oireet sairauteen pulpahtivat silmätikin myötä päästyäni naapurin pöksytehtaan omistajan poikien kanssa heidän housutukun vihreän Fordson Thames E83W-pakun kyytiin joskus 1955 kesällä,tukun autokuskin viedessä diagonaalihousulaatikoita linja-autoasemalle toimitettavaksi Kuopion Turolle. Oikeastaan pakun omisti pukimon johtaja Eino Heino,jonka rouva oli housutehtaan johtajan sisko. Tehtaalle ostettiin seuraavana vuonna oma pakettiauto harmaa Ford Thames 300E 5CWT,mikä ei enää ollut Fordson. Se 5CWT-merkki kyllä silloin pani ymmälle,ja vasta aikuisiässä se selvisi minulle tarkoittavan brittiläistä imperiaalista  centalweightiä.
( 1 centalweight eli brittiläinen short hundredweight.-50.8kg) kantoluokkaa.Yhdessä tonnissa on 20 centalweightiä eli yhteensä 2000 naulaa. Kaikessa sekoavaisuudessa amerikkalaisilla oli oma  long hundredweightinsä,jolla mitattiin viljaa.
Silloin Suomessa jokaisen paketti- ja kuorma-auton etuovissa tai etupellin kyljissä piti olla sapluunalla stenslattuna brutto-netto-taara-logot suomalaisissa tonneissa.

Omat kokemukseni Fordsonin ja Fordin kyydissä olosta tulivat niiden kuormaosastolta,missä jouduin pöksytehtaan nuoremman pojan Hessun kanssa istumaan lokasuojien päällä housulaatikoiden välissä.
Hessu jatkaa vielä nykyäänkin miestenvaatealalla liikkeenharjoittajana.Vanhempi Jukka-veli sai aina istua tukun kuskin Laakkion Joukon kanssa etupenkillä.
Uuden Ford E300-Thamesin etukernipenkillä oli runsaammin tilaa,mutta vanhassa Fordson Thamesin 10 CWT:ssä sai istua pelkääjän paikalla jalat linkussa,koska auto oli suunniteltu alunperin yksi-istuimiseksi vuonna 1938.
Jos minulla nostalgikkona olisi mahdollisuus koeajaa kumpaakin mallia ,lapsuuden kokemukset pulpahtaisivat mieleen juuri takaosastolta eikä etuistuimelta. 60-luvulla sain kyllä ensimmäisen kerran koeajaa housutehtaan uutta ja kirkuvanpunaista Ford Thames-pakua,sitä Anglia-mallia Lammervon kesämökkitiellä Kiskon Hirsjärvellä,mutta se ei vastannut odotuksilta istumisesta vanhan "Temssin" sisälokasuojalla kuuntelemassa pakoputken pärinää ja haistelemassa falskaavista takaovista sisääntunkevia ja huumaavia peräkäryjä.

1956 Ford 5CWT Van
1952 Fordson E83W
Juhart 2010
Uusi Angliaan pohjautuva  ja v.1961 ensiesitelty 407E
-pakettiauto näytti kummajaiselta ylöspäin kaartuvin ovien alaosin.Housutehtaan paku oli 5CWT-kantoluokkainen malli halvemman näköisellä ja suppusuisella maskilla. Siitä oli kyllä Brittein saarilla valmistettu 7CWT-malli oikein levein grillein ja kromisin kulmakarvoin kuin Deluxe-Angliassakin,mutten koskaan tavannut samanlaista Salossa.

Ford Thames 5CWT














Halvemman Thamesin pakettiautoversion lailla uutta Ford Consul Cortinaakin sai Standard-mallina 1.2-litraisella Kent-nelosella.Yhteiskoulun englanninkielen maisterini Juhani Sala oli ostanut sellaisen valkoisen kummajaisen,jonka maskikin oli väsätty korin väriin maalatulla luiskasäleiköllä.Auton ikkunatkin olivat kumitiivisteisiä ja sen sisustasta puuttui kaikki deluxe-mallin heepelit.Ford oli suunnitellut mallin etenkin firmojen fliittiautoksi,vaikkakin  kummallista kyllä sen ajan brittiläisessä slapstic-komediafilmissä Carry On Cab Pinewoodin elokuvastudio oli ostanut kuvattavaksi Taxi Fleetiksi kymmenisen upouutta tähtiperä-Cortina Deluxe-mallia.
60-luvulla tuotiin Suomeen paljon muutakin ulkolaista riisuttua perusautomallia,kuten Plymouth Valiantin V-100-Plain Jane-versioita.Yhteiskoulun parkissa seisoi voimisteluopettajani Pentti Perksalon valkoinen 1964-mallinen Valiant,jonka sisusta jenkkimäisesti kirkui monokromivärikylläisyydessään kuin paikallisrunoilija Linnakosken runo Tulipunaisesta kukasta, Kaupungista löytyi paljon muitakin "perusvaliaanoja".
7CWT
Opelit olivat myös suosittuja jakeluautoja 60-luvun vaihteessa. Oikeita puhkomattomia Opel Delivery-pakuja liikkui pikkukaupungin kaduilla useita joko harmaina tai sinsiharmaina kuin suomalainen loskakeli. V.1964 uuden Rekord Caravan-piilofarmarin tullessa markkinoille monet liikkeenharjoittajat ostivat niitä jakeluautoiksi..siis ilman takapenkkejä.
Auton muotoilu seurasi läheltä amerikkalaista compact-automuotia.Sitä seurannutta Knudsenin cokispullomalliakin näkyi liikenteessä (Knudsen silloin vastasi GM:n muotoilusta ja muutettuaan 70-luvun vaihteessa Fordille vuodeksi jopa saksalainen Ford Taunus sai kuuluisan pontiacmaisen Knudsen-nenänsä) pakettiautoina sekä farmarina,vaikkakin 70-luvulla suositummksi malliksi tuli Opel Kadettin jakeluautoversio. Ollessani töissä silloin Saloran väriteeveetehtaalla.firman fliitissä oli useita keskisinistä Opel Kadett-farmaria.Tehtaalla oli käytössä VIP-asiakkaiden kuljetukseen yksi sinivalkoinen ja moni-ikkunainen Deluxe VW Kleinbuskin,vaikka isännät ajoivat mustilla Chrysler New Yorkereilla ja johtaja Laaksolla oli oma musta Imperialinsa.
Se oli silloista nousu(kkaiden)aikaa.

1964-65 Opel Caravan

jatkuu..