perjantai 12. heinäkuuta 2019

Jeddah.Saudi Arabia.Urakkamiehen muistelmia.

Levison Woodin Arabia-kirja


Olen seuraamassa Discovery Channel UK-ohjelmasarjaa Arabiasta.
Brittiläinen Levison Wood on kiertämässä  arabialaisia valtioita sarjassa.
Ykkösosassa hän ajoi Irakin läpi ja seuraavaksi päätyi Omaniin. Jemeniin hän ei päässyt sotatilan takia,joutumalla laivateitse Somalimaahan ja sieltä autolla Djiboutiin.
Djiboutista hän seilasi laivalla Saudi Arabian eteläosan satamakaupunkiin Jizaniin,josta hän kuningashuoneen määräämän saudioppaan kyydissä ajoi Jeddaan.
Jeddan hän koki erittäin vapaaksi ja edityneeksi satamakaupungiksi...
Jeddasta hän pääsi autolla katselemaan oppaan seurassa kymmenisen kilometrin päästä Mekan pyhän kaupungin päämoskeijan kellotornia,jonka kelloja kerskutaan maailman suurimmaksi. Mekkaan ei pääse periaatteessa maanteitse kukaan ei-muslimi,joskin sekin olisi mahdollista sekoittumalla Jeddassa pyhinvaeltajien laumaan valkoisessa puuvillakaavussa.Kukaan askaripoliisi ei tarkastaisi isosta miljoonapäisestä pyhiinvaeltajavirrasta yhtä vääräuskoista...
Levison Wood jatkoi vuoristitietä Tabukiin ja sieltä Medina ohi rantatielle Yanbun ohi kohti Jordanian rajakaupunkia Akabaa.
Reitti oli minulle erittäin tuttu ajaessani Jeddan,Medinan ja Yanbun väliä 80-luvun puolivälissä ammattini puolesta.
Panen oheen kirjoituksiani  ja muisteluitani Jeddasta:
Jeddahbugs.Ministry of Interior
 in Jeddah.Juhart 2005
"Jeddahbug"
Erään brittiläisen Binex-konsernin myyntimiehen väännös Jitterbugista

"Kielellinen huomautus Jeddah-nimen synnystä:
Alusta lähtien on ollut pientä epävarmuutta kaupungin nimen arabiankielisestä etymologiasta ja ortografiasta.
Juddah,klassisena muotona,mikä tarkoittaa merenrantaa (paikallisesti lausuttuna Jiddah) annettiin kaupungille meren rannalla sijaitsevana.
900-luvun maantieteilijä Al Makdishi on kirjoittanut,että Juddah on rannikkokaupunki ja se on saanut nimensä sijainnistaan meren rannalla.
Hiukan myöhemmin Al Bakri,toinen suuri arabialainen maantieteilijä (espanjalaissyntyinen Al Bakri kuoli 1904) meni vielä pitemmälle sanan alkuperän detaljeissa:
Juddah on annettu Mekan lähellä sijaitsevalle rannikkokaupungille  meren läheisyydestään.
Meren tai joen Juddah on se osa maata,mikä on lähinnä sitä.
Alunperin Juddah-sana tarkoitti jatkettua tietä.
Klassiset arabialaiset kirjailijat kirjoittavat nimen Juddahksi,mutta Jiddah-variantin puhuttavassa arabiankielessä oli jo 1500-luvulla löytänyt portugalilainen historioitsija Joao de Barros:
Juddaa myös jotkut arabit kutsuvat  Jiddaksi.
Jeddah epäkorrektina muotona näyttää saaneen pysyvän muotonsa heijastamalla alkuperäisen sanan suosittuna tulkkauksena nimen egyptiläisenä lausuntamuotona.
Jeddah egyptiläisesti lausuttuna on johdannainen Jaddah-sanasta,mikä tarkoittaa isoäitiä ja sen uskotaan johtuvan Eevan,universaalisen isoäidin hautakammiosta,joka sijaitsi kaupungin lähellä."
Professori Angelo Pesci


 Vanhaa Jeddaa. Pescin piirustus


Jussi oltiin ylennetty ALCOn ostopäälliköksi projektipäällikkö Janssonin suosituksista firman uudelle toimitusjohtaja John Foxille ,Yanbun jäädessä yhdeksi pieneksi projektipisteeksi ALCOn Saudi Arabian kartalla.
Jussi ei kuitenkaan viihtynyt kauan Riyadhissa Dammamin projektin siirtyessä hamaan tulevaisuuteen ja Foxin eli Kettusen halutessa istua ALCOn kuninkaana auto- asunto ja lastensa koulutusetuineen.
Jussin ja Kettusen napit hankasivat vastatusten ja välit viilenivät sinilogoisten memojen tasolle.
Jussi muutti Jeddaan,minkä suomalaisurakat syöttivät Riyadhin ja Kettusen perheen konttorin hyvinvointia..
Jeddan tuottavat alaurakat Saudin ilmavoimien urheilukeskuksesta ja stadionista sejä Skanskan lääkevarastoissa pitivät tuloillaan koko firmaa pystyssä.
Yanbun urakka oli myös lopuillaan.
John Fox oli diktatoorinen johtaja,jota Jussi kutsui lempeästi "Bleeding Irish Working Horseksi",Johnin vietettyä melkein kaiken aikansa konttorilla,mikä myös vaikutti perhe-elämään,Sam-vaimon turhauduttua kahden kasvavan irlantilaisen terroristialun paimentamiseen.
John istui pyramidifirmansa huipulla delegoimatta toimia alaisilleen ja luottamatta kehenkään,etenkin suomalaisiin.
Vähemmästäkin tulee vainoharhaiseksi.
Olla ulkolaisena toimitusjohtajana suomalaisfirmassa.
Foxien pojista heijastui samanlaista pohjoisirlantilaista itsepäisyyttä ja uhoa kuin isästään.
Vapaa-aikoina pikkukettuset heittelivät compoundin lepotuoleja huvikseen uima-altaaseen ja kerran jopa tukholmalaisen putkimiehen Göran Petterssonin työkalupakkikin Mazda-farmariauton takakontista pulahti  klooriveteen.

1984 Citroen BX.Samanvärinen kuin Jussin,joskei 16TRS
Jussi laskeutui uudella BX Citroenillaan Taifin kaupungista moottoritietä pitkin alas Hijazin laaksoa kohti.
Leveä asvalttitie johti suoraan Mekkaan,pyhään kaupunkiin.
Hän oli useaan otteeseen aikaisemmin ajanut samaa reittiä samaa reittiä ylös Tihama-vuoristotielle ja Medinaan päin Yanbu-Jeddah-tien ollessa korjauksen alla. Hän oli jopa kerran ajanut Riyadhista saman 1100-kilometriä pitkän taipaleen Lamahin Toytota Crownilla mennessään tarkastamaan firman ostotoimia Jeddaan.
Ja saman reissun takaisin Riyadhiin.
Jussin mielestä Jeddah oli kuningaskunnan paras kaupunki.
Se oli kansainvälinen ja vapaampi ja kosteampi kuin Riyadh.
Kosteudella papinpoika tarkoittaa ilmastollisten lisäksi lisäksi suukostuketta.
Kaupunki liikenteeltään oli ruuhkaisempi kuin Riyadh ja Hajjin pyhiinvaelluskuukauden aikana se täyttyi  Mekkaan menevistä pilgrimeistä,joita oli saapunut laivalasteittain Pilgrim-laivaterminaaliin sekä jumbolasteittain kansainvälisen lentokentän viereiseen Hajj-lentoterminaaliin.

Jussi joutui kääntymään Mekan leveältä tieltä oikealle kapealle vuoristotielle Suuren vihreän kyltin varoittaessa,että taivastie johtaa suoraan Mekkaan.."For Moslims only" ja pikkutie Jeddaan "For Non-Moslims only".

Riyadh-Mecca highway

 Taif-Mecca highway

 Taif Toyota Cressida statue
Jeddaan laskeutuva serpentiinitie muistutti Jussista paljolti Filippiinien Baguio Cityyn johtavaa Kennon Roadin ja Marcos Highwayn vuoristoteitä,missä rotkojen pohjilla makasi katoillaan busseja,kuorma-autoja ja henkilöautoja muistomerkkeinä huolimattomista ohituksista tai jarrujen kuumentumisesta.
Lopullisessa ja onnellisessa laskeutumisessa laaksoon Jussi huokaisi helpotuksesta hellittämällä otettaan ohjauspyörästä,minkä ympärille hikiset sormet olivat jäykistyneet koukkuun kuin nivelreumapotilaalla.
Sormiaan oikoillen ja hikeä pyyhkien hän suuntasi kohti oranssinpunaista auringonlaskua King Abdulaziz Roadin alkupäätä,minkä oranssiset katuvalot antoivat kaupungille erikoisen salaisen kajeen.
Liikenteen autonvalot häikäisivät väsyneen autoilijan silmiä Citroenin vihdoin ohittaessa vasemmalla seisovan ranskalaisen Printempsin tavaratalon.
Auto nousi Medina Roadin ylikulkusillalle laskeutumalla kohti Al Hambran asuinaluetta,missä Sofitel-hotellin sisäänkäynnin eteen oli pysähtynyt valkoinen Cadillac ja Rolssijono, upseerinkalunaisten valet-pysäköintipoikien availlessa takaovia huivejaan oikoville saudiherrasmiehille .
Jussi tunsi Jeddan paremmin kuin Helsingin,tuntemalla olonsa kotoiseksi joskin väsyneeksi pitkän erämaapikataipaleajon jälkeen.
Korttelin päässä hän kääntyi risteyksessä vasemmalle,missä aivan kulmassa kohosi ruskea Lamahin poikamiesvillan muuri.
Jussi oli kuulevinaan villalta Mikko Alatalon Eldankaa ja vilkasta puheensorinaa uima-altaalta kovin perkelein.
Hän parkkeerasi metallinvihreän sitikkansa tulipunaisen Alfa Romeo Duetto-avoauton perään.
Alfan takaluukussa kiilui sinivalkoinen vuoden 1985 Jyväskylän rallin "1000 Lakes Rallye"-tarra.
Suomalainen betonialan myynti-insinööri oli vierailemassa vientiautollaan villalla.
Jussi oli saapunut arabialaiseen Suomeen.

 Alfa Romeo Duetto

Jussin saapumisessa Jeddaan oli samanlaisia piirteitä kuuluisan T.E. Lawrencen eli Arabian Lawrencen kuvauksesta Jeddan satamaan kiinnittyessään 70 vuotta aikaisemmin:
T.E. Lawrence kirjoitti:
"Olimme tottuneet purjehtimaan Jiddaan tyynessä ja ilahduttavassa Punaisen meren ilmanalassa..
Mutta kun lopulta ankkuroimme ulkosatamaan, kauempana valkoinen kaupunki roikkui polttavalta taivaalta heijastusmaisena harhakuvana,mikä pyyhkäisi ja avautui leveän laguunin ylle.
Sitten Arabian kuumuus iski päälle kuin tupesta vedetty miekka iskemällä meidät puheettomiksi.
Oli keskipäivä ja puolipäivän itäinen aurinko kuunvalon lailla oli pannut kaikki värit nukkumaan.
Näkyi vain valoja ja varjoja,valkoisia taloja ja mustia katuaukkoja:
edessämme paahteen vaalea kiilto roikkui sisäsataman päällä ja sen taustalla vain ulottumattomissa muodotonta hiekkaa,mikä juoksi matalien mäkien rinteille,mitä paljaalla silmällä tuskin erotti kuumuuden sumeessa...
Hän jatkaa....
Se oli itseasiassa huomattava kaupunki.
Kadut olivat kujia,basaarit olivat puukatteisia,mutta muualla avoinna taivaalle pieninä rakoina avarien valkorapattujen talojen seinien välissä.
Talot olivat rakennettu nelikerroksisiksi sidottuna korallisina rätteinä puupalkkien ympärille ,koristettuina leveillä kaari-ikkunoilla,jotka ympäröivät seiniä kerroksittain harmaina puupaneeleina.
Jiddasta ei löydy lasia,vaan laajaa valikoimaa hyvää ja taidokkaasti kaiverrettua puupitsistä suojapaneelia ikkunasuojiksi.
Talojen pariovet olivat koristekaiverrettuja tiikkisiä paneeleita,joista pääsi sisään pienistä sisäänkäyntiovista ja joidenka rikkaat saranat ja kolkuttimet oltiin taottu raudasta.
Taloissa oli runsaasti rapattuja kuvioita ja vanhempien rakennusten hienot kivipäädyt ja -ikkunakarmit katsoivat sisäpihoille.
Talojen edustat olivat pitsitetty,rei'itetty ja lovitettu kunnes näyttivät pahvileikkauksisilta kulisseilta jollain romanttisella teatterinäyttämölavalla.
Jokainen kerros ulkoni,jokainen ikkuna kallistui johonkin suuntaan ja usein seinät kallistuivat johonkin suuntaan.
Se näytti kuolleelta kaupungilta,niin puhtaalta jalkojen alta ja niin hiljaiselta.
Sen kiemurtelevat ja tasaiset kadut olivat päällystetty ajan kosteuttamalla ja tiivistämällä hiekalla ja askeleet vaimennettu arabialaiseksi pehmeäksi matoksi.
Puiset ikkunakehysrakennelmat ja seinäulokkeet lisäksi vaimensivat kaikki äänien kaiut.
Missään ei näkynyt vaunuja eikä vankkureita, leveitä kujia vankkureille ja kengitetyille vetoeläimille...ei edes liikenteen huminaa missään.
Ohittaessamme taloja ovia suljettiin pehmeästi.
Ei näkynyt haukkuvia koiria,ei itkeviä lapsia,paitsi tietysti basaarissa,missä tapasi muitakin matkaavia..
Kaikkialla vallitsi kuiskattu,pidättyvä jopa salakavala ilmapiiri,mikä tuntui ahdistavalta,jopa kuolettavalta.
Siinä ei näkynyt mitään elonmerkkejä.
Ilma ei ollut polttavan kuumaa,mutta kostea,pitkän elinkaaren ja sen uupumisen tunne näytti kuuluvan tänne eikä muualle.
Täällä ei ollut Smyrnan,Napolin eikä Marseillesin tuoksujen ja hajujen intohimoa,vaan vanhan ja käytetyn ajan tunnetta,useiden ihmisten tunkkaisia uloshengityksiä jatkuvan kylpyhuoneen kuumuuden ja hien jatkeena.
Voisi sanoa,ettei moneen vuoteen Jiddan läpi ei ole puhaltanut pieninkään raikas tuulahdus.
Sen kadut ovat olleet tuulettamattomina vuosikausia siitä lähtien, kun kaupunki oltiin rakennettu ja pysyisivät tunkkaisina aina siihen saakka kun romahtaisivat päälle vanhuuden heikkoina.
Eikä basaareista löytynyt mitään ostettavaa." 


Old Jeddah lattices.


 Red Sea Sunset.Juhart 2011


Joulu Öljymäen laaksossa ja Eevan haudalla
------------------------------------------------------------------------

Jeddah,Jouluaatto 1985,Hijri-kalenterissa 1364.

Jussi projektin ostopäällikkönä joutui tekemään myös paikallisostot Jeddan projekteihin.Firmalla ei ollut enää varaa pitää paikallisostajaa tiukassa taloudessa,koska Riyadhin pääkonttori imi projekteista rahat toimitusjohtaja John Foxin hovin ylläpitämiseksi.
Jussi oli ylennetty Yanbun projektipäällikön suosituksilla koko firman ostopäälliköksi,mikä virka tosin tuli lyhytaikaiseksi Riyadhiin muutettuaan.
Brittein saarilta oli tulossa etonkravattinen britti-insinöörijoukko uusin ostopäälliköin korvaamaan skandinaavit Dammamin uudessa brittispeksisessä sairaala-alaurakassa... tai ainakin toimitusjohtaja John Fox eli Jussi Kettunen näin luuli. John samoin luuli,että uusi Dammamin projektin ostopäällikkö Tony Clamp,jonka vasikannahkasalkku oli täynnä eri hankintainstituutien jäsendiploomeja tulisi korvaamaan Jussin.
Aika kuitenkin näytti exitvvisumeja koko brittilaumalle,kun Dammamin sairaalaprojekti pantiin hyllylle Saudin terveysministeriön aloitteesta,brittien jouduttua lähtemään ja litkimään pubiguinnessiään takaisin sumujen saarilleen.
John Fox oli katkera siitä ,ettei brittistäminen onnistunutkaan ja päätti ensitöikseen siirtää Jussin Jeddaan pois malkana silmistään.
Kaksi Jussia,John Fox ja hän.. eivät aivan sopineet samaan Riyadhin konttorivillaan erimielisyydessä siitä,miten firman ostotoimintaa hoidettaisiin. John kertoi ,ettei Jussista löydy sellaista papua kuin hänellä ostotoiminnan johtamiseksi,missä vaaditaan agressiivisuutta sopimusten teossa ja pitkäaikaisostoissa.
Jussi taas halusi diplomaattina pitää asiakasuhteet kunnossa ja neuvotella hankintasopimuksista paikallisen tavan mukaan toimittajien kanssa kymmenten  ylimakeiden arabialaiskahvikupillisten myötä. Johnin kaltainen agressiivisuus ja ylimielisyys eivät petraisi pitkälle arabikaupankäynnissä.
Arabialaiskäytännössä liikeneuvottelussa ei keskustella hinnoista eikä yleensäkään bisneksestä,vaan vasta asiakkaan uloslähtiessä kädenpuristuksella kaupat lyödään lukkoon niinkuin ohimennen.
Johnin ja Jussin tiet täten erosivat ostopäällikön muutettua Jeddaan pääkonttoria syöttävän projektin kylkeen.

Jouluaatto Jeddassa tiistaipäivänä oli projektissa sekä Jussin ostokonttorissa Al Hamran kaupunginosassa tavallinen työpäivä.Al Hamra sijaitsi aivan Jeddan keskustassa,missä ALCO oli vuokrannut villan projektin asunnoksi sekä hankintatoimistoksi.
Suomalaisten ja ruotsalaisten projektityöntekijöiden joulumieltä pilasi jo aamusta John Foxin Riyadhista lähettämä memo,ettei firmalla ole varaa kustantaa projektin joulunviettoon yhtään lisärialia. Memon sisältö oli ennalta arvattu eli ns. vanhaa kaljaa,mikä sai vain ruotsalaiset konttorissa sylkemään tupakkamällinsä ikkunasta pihalle djävlojen mukana,suomalaisten kiroillessa poskiinsa perkeleitä Schlitzin alkoholittoman oluen kulauksissa.
Skandinaavit pohjoismaisessa yhteissopimuksessa pistivät lompakoistaan yhteiseen joulupottiin muutama sata riaalia jouluruokiin sekä -juomiin,Jussin ostomiehenä joutuessa hankkimaan appeet marketeista.
Joulun väkijuomat oltiin jo tilattu yhdeltä brittiläiseltä Binexin edustajalta,joka toimittaisi laatikon "mojaa" (vesi) eli sadikkia (aropontikkaa) oikein ovelta-ovelle-kuljetuksella tämän uudella Rover SD-hatchbackillä..
Joulusahdiksi villan keittiössä oli pulputtanut iso muovisaavillinen saksalaista Rauch-omenamehua hiivassa ja sokerijauhossa jo kuukauden. Alkoholin kieltävässä maassa kotipoltto oli ulkolaisurakoitsijoiden campeillä ja villoissa yleistä.Jouluruoaksi Jussi oli saanut Riyadhista yhdeltä King Faisal-sairaalan amerikkalaiselta afroamerikkalaiselta hammasteknikkokaveriltaan kaksi peltipurkkia prosessoitua kinkkua possunlihan kieltävässä maassa. Alkoholi ja sianlihahan olivat kiellettyjä eli "haram" muslimikuningaskunnassa. Jussin isärovasti kaikentietävänä uskontohistorioitsijana oli kerran kesämökkisaunan lauteilla pitänyt hänelle luennon sianlihan syömiskiellosta muhamettilaisessa sekä juutalaisessa uskonnossa.
Muhammed omalta osaltaan oli kieltänyt sianlihan syömisen---ei siitä,että sika olisi likainen eläin,vaan että sian teurastamisen jälkeen varastoinnissa kuumassa ilmanalassa sianlihan pilaannuttua trikiinit voivat tappaa porsaankyljyksen syöjät.
Lontoossa asuessaan Jussia on kutkuttanut kysyä paikalliselta halal-lihakauppiaalta olisiko tällä myynnissä halal-porsaankyljyksiä,mutta peruuttanut aikeen,koska kostoksi teurastaja voisi julistaa infidelille lihakirveellä pyhän jihadin.
Jussin oma Jubailin projektin ostopoika djiboutilainen Abdi oli palvellut suomalaista urakoitsijaa jo useita vuosia ja osasi suhtkoht sujuvasti Suomea. Hänelle oltiin kerran pistetty matka Suomeen firman puolesta. Kerran hän oli syönyt ravintolassa firman tarjoaman makean liha-annoksen,josta joku pöytävieras oli kysäissyt,mitä hän oli juuri aterioinut....possua..
Abdi oli juossut suoraan siltä istumalta ravintolan vessaan oksentamaan  muslimeilta kielletyt kotletit.
Suomalaisten teko oli täysin tahditon osoittamalla kuinka pyhä asia sianlihan syöntikielto oli.
Alkoholi kiellettiin vasta 1970-luvulla Saudi Arabiassa yhden humalaisen pikkuprinssin tapettua kuningas Feisalin tikarilla kuninkaallisessa audiensissa Riyadhin Malazin palatsissa.
Isärovasti samoin oli kertonut saunapalaverissa,miten jotkut arabibeduiiniheimot jopa kieltäytyvät käyttämään vettä pesutarkoituksiinsa,koska vesi on kallimpaa ja vaikeimmin saatavilla kuin bensiini. Hän sanoi,että muslimien pyhässä kirjassa kyllä ollaan kehotettu peseytymään erämaan hiekalla juomaveden säästämiseksi.
Hän lisäsi vielä,että muhamettilaisten pyhä kirja käsittää oikeastaan hyvin paljon heidän profeettansa kirjoittamia käytännön asioita,joita seuraajat tulkitsevat sanatarkasti,kuten monet kristilliset lahkot Raamattua.
Esimerkkinä hän oli maininnut luettuaan ja opiskeltuaan Vanhaa Testamenttia alkuperäisessä aramenialaisessa ja hebrealaisessa muodossa,miten maailmanloppua tietyt uskonlahkot tulkitsevat sanamukaisesti koko maailman loppumisena yhtenä "Big Banginä".Jopa antiikin kreikankielisessä Septuagintassa alkukristillinen muoto maailmanlopulle oli kirjoitettu "tietyn aikakauden loppumisena".

Jussi hyppäsi Citroeniinsa Al Hamran villan edessä polttamalla melkein sormensa virta-avaimessa auton sisälämpötilan ollessa plus 70 astetta celsiusta.Hän joutokäytti moottoria kymmenisen minuuttia saadakseen kuulerilla sisälämpötilan siedettäväksi. Startatessaan autoa hän kuuli kovan rääkäyksen moottoritilasta verikorvaisen kissan hypättyä auton alta katukiveykselle. Kissa oli nukkunut päivätirsoillaan jäähdyttäjän muovikotelossa.
Jopa kuumassa ilmanalassa arabikissat nukkuvat autojen lämpimillä konepelleillä ja moottoritiloissa!
Jussin tarkoituksena oli ajaa ostaman Falasteen-kadun (Palestine Road) ja Ring Roadin tien liittymän vihannes-ja hedelmäkojuista omenia kuusen koristeeksi.

Koilli-Jeddah

Katuvalot olivat syttyneet kello viideltä arabialaisen tummansinisen taivaan alla Falasteen Roadilla.Lännessä Falasteen Roadin päässä Al Cornichen takaa näkyi auringonlasku oranssisena Punaisen Meren horisontissa.
Jussista näky voisi hyvinkin olla vaikka Jerusalemista taikka Nasaretista Mekan takaisen ja violetin värisen Tihama-vuoriston siintäessä taustakulisseina.
Jussi ajoi Citroenillaan Medina Roadin ylikulkusillan läpi itää kohti ohittamalla ranskalaisen Printemps-tavaratalon,mikä monivärisine mainosvaloineen olisi voinut olla yhtä hyvin keskellä keväistä Pariisia. (Printemps--kevät ranskaksi)
Autostereosta kuului kasetilta Charles Aznavourin ranskalaisaksentillisella englannilla laulamaa kappaletta Yesterday when I was Young ja hän oli jopa näkevinään Jacques Tatin ylittävän Falasteen Roadin vaalea popliinitakki päällään ja sateenvarjo kädessään.
Näky sittenkin taisi olla valkokaapuinen  ja puolisokea arabiherra.,joka valkoista keppiään koetellen kadun keskikoroketta ylittämällä soolaili cadilacien ja chevroletien välistä Printempsin pääovea kohti.

Muutaman liikennevalon läpi Citroen kääntyi Falasteen
Roadilta oikealle sivukadulle,mikä johti vanhalle Jeddan kansainväliselle lentokentälle,mistä ei enää ollut jäljellä kuin tyhjä aukio ja sen ympärille oli tiheään rakennettu asuinalue kauppoineen,ja autokorjaamoineen.
Uusi kansainvälinen King Abdulaziz-lentokenttä sijaitsi kaupungin pohjoispuolella Medina Roadin varrella.
Jussi pysäytti auton yhden hedelmäkaupan eteen,minkä edustalla laatikoista myytiin Afrikasta ja muista arabimaista tuotuja hedelmiä paikallisten taatelien kanssa. Poimiessaan omenia paperipussiin kauppiaan vaaitettavaksi Jussi huomasi viereisestä autopeltikorjaamosta kovaa vasaranpauketta kahden filippiinon oikaistessa plootumaakarin vasaroilla valkoisen Rolls-Roycen etulokasuojaa.Yksi filippiino kaasuhitsauspillillä kuumensi peltiä, toisen naputtaessa peltivasaralla lommoja suoriksi.
Korjaamon nimikyltissä luki Hawwa Garage...Eevan autokorjaamo.
Hawwa arabiaksi merkitsee Eevaa.
Tällä asuinalueella vielä v.1928 sijaitsi Eevan mausoleumi tai oikeastaan Eevan hautamuistomerkki.
Nyt Eevan haudan muistoplakaatti oli ruuvattuna yhden puolirapatun talon seinään.
Kyseessä on se Aatamin Eeva luomiskertomuksesta.
Plakaatin vieressä vihreästä rautaportista kulki sisään pyhiinvaeltajia Iranista ja Malesiasta kunnioittamaan Maan isoäidin hautapaikkaa. Kristityksi kastettujen päiden on vaikeata kuvitella koko ihmiskunnan äidin hautapaikan sijaitsevan viidenkymmenen kilometrin päässä lännessä muhamettilaisten pyhästä kaupungista Mekasta ja Kaaban kivestä.
Aabrahamin kuolinpaikaksi ollaan mainittu kymmeniä paikannimiä historiasta,mutta arabien kansantaruissa ja arabihistorioitsijoiden kertomuksissa Eevan hautapaikka sijaitsi aina Jeddassa.
Jeddah-nimen yksi tulkintamuoto merkitsee isoäitiä (Jeddah,Juddah).
Jussin ensimmäinen työpaikka Al Jubail Al Bahr Persianlahden rannalla (arabit kutsuvat sitä Arabianlahdeksi),mistä  tuli kasvamaan v.2012  neljännesmiljoonan asukkaan käsittävä teollisuuskaupunki,oli v. 1981 vielä pieni kalastajakylä,minkä kylkeen erämaahan pystytettiin uutta infrastruktuuria kuningaskunnan teollisuudelle ja öljytuotannolle.Yksikään ulkomaalainen ja kirkonkirjoihin kristityksi kirjattu urakkatyömies ei voinut kuvitella,että samaisessa kyläpahasessa oli jo 300-luvulla paljon ennen muhamettilaisten profeetan syntyä kirkko pystyssä.

Jubailin petrokemiallinen laitos
600-luvulla islamin levitessä Arabian niemimaalle monet kristityt arabiheimot,kuten Qahtani-sukuiset lakhmidit,puolustivat roomalaista ja bysanttilaista kaakkoisrajaa  niemimaan pohjoiskolkassa,mihin myös Jubail kuului. Nämä heimolaiset puhuivat jemeniläistä arabiaa sekä kreikkaa.
Uudessa Testamentissakin mainitaan apostoli Paavalin matkasta Arabiaan ja krisittyjä laskettiin olevan niemimaalla jo 200-luvulta lähtien.
Hijazin länsiprovinssissa,missä Jeddah sijaitsee asui muutamia kristittyjä Mekassa,kuten Muhammedin vaimon Khadizajin serkku.
Arabiankielessä vieläkin tunnetaan kristinuskoon pohjautuneita sanoja.
Muutamana esimerkkinä voidaan mainita:
--Baba Noel--Santa Claus,Pere Noel eli Joulupukki
--Brutistanti--protestantti
--Idu-Milad--Jeesuksen syntymä eli Joulu
--Katidriyyah--katedraali
--Al Maih--Kristus eli Messias
--Masihi--kristitty


Eevan hauta 1928


Eevan haudan purkaminen tapahtui v.1928 Mekan ja Hejazin provinssin kuvernöörin emiiri Feisalin toimesta,joka isänsä Nejdin laakson (Riyadhin alueen) sulttaanin ja uuden Saudi Arabian kuninkaan Abdulazizin (Ibn Saud) käskystä wahhabilaisessa fundamentalisuudessa käski tuhoamaan muistomerkin.
Wahhabilaisuudessa ei hautoja merkitty paasilla eikä mausoleumeilla,vaan vainajat haudattiin viltteihin käärittynä maahan kasvot Mekkaan päin kyljelleen.
Eevan hautaa pidettiin arabialaisissa kansantaruissa jonkinlaisena myyttinä mausoleumin ollessa 100 metriä pitkä.
Afganistalainen muslimi Sirdar Ikbal Ali Shah pyhiinvaellusmatkallaan ennen v 1928 Eevan haudan purkamista oli kommentoinut:
--Eevan oli pitänyt olla erittäin kookas nainen,koska alkuperäinen hauta oli 8 jalkaa pitkä.
Oli onni,ettei hän ollut meitä vastassa elävänä,koska huhujen mukaan meillä muslimeilla on aina ollut silmää naisille,joilla on sankarilliset ja melkein titaaniset ulkomitat.
Olin kuullut.että hautaa oltiin mysteerisesti jatkettu nykyisiin jättimäisiin mittoihin
Olimme myös kuulleet,että maksua vastaan olisimme saaneet ääneen lausutun viestin haudatulta kärsivän ihmiskunnan esiäidiltä. Profeetallisen viestin tosin olisi lausunut kryptaan piiloutunut henkilö muutamalla shillingillä,mutta onneksi tämä tapa oltiin lopetettu jo wahhabismin alkuaikoina.

Tarun mukaan Aatami ja Eeva Eedenistä karkotettu eri ilmansuuntiin Herran käskystä,Eeva Jeddaan ja Aatami yhdelle Ceylonin eli nykyisen Sri Lankan Sri Padan eli Aatamin vuorelle. (Sri Pada--pyhä jalanjälki). 200 vuotta karkotuksen jälkeen Aatami oli Jumalalta rukoiltuaan saanut luvan palata Arafatin vuorelle Mekan lähistölle,missä ihmiskunnan isä ja äiti olivat jälleen tavanneet.  
Aatami kuulema oli haudattuna Kaaban kiven alle.
Siitäkin on toinen taru,missä kerrotaan Aatamin ollessa vedenpaisumuksen aikana Nooan arkin matkustajana ja arkin jouduttua haaksirikkoon Arafatin vuorella,Aatamin kuollut ruumis oli kellunut seitsemän kertaa vuorenhuipun ympäri.Tästä syystä muslimit kiertävät Kaaban kiven 7 kertaa pyhiinvaelluksellaan.
Kolmas taru kertoo taasen Kaaban kiven synnystä,että Aabraham (Ibrahim) v.1892 e.K. oli matkallaan Arabiassa  egyptiläisen vaimonsa Hegarin ja poikansa Ismaelin kanssa pystyttäneet talon Kaaban kiven alkupeäiselle paikalle.
Taloa kutsuttiin Hegarin taloksi.
Aabrahamin mentyä matkoilleen Hegar ja Ismael olivat nälkäänsä syöneet vain taateleita ja lopulta nääntyneet nälkään.
Jumala oli käskenyt Aabrahamia rakentamaan Mekkaan (Mekkah,esi-islamilainen Bekkah tai Bakkah) kivisen muistomerkin näille. Mekka arabiankielellä on kapea laakso.
Kaaban rakennuskivien kerrotaan tulleen kolmelta pyhältä vuorelta,Öljymäeltä,Siinain vuorelta sekä Libanonin vuorelta. Joissain kirjoituksissa Kaaban kiven synty oli lähtöisin jopa meteoriitista.


Beduiini
Juhart 2012

Jussi kurkisti omenapussi sylissään Eevan haudan rautaportista sisään. Hautapaikka näytti hoitamattomalta muutaman iranilaisen harsovaatteisiin pukeutuneen pyhiinvaeltajan mumistessa rukousnauhoja sormillaan näpräilleessään kauempana kumpuisella tantereella.
Eevan haudasta oltiin tehty tavallinen karu muhamettilainen hautausmaa,joita näkyi Jeddan lisäksi Riyadhinkin ulkoalueilla Mecca Roadin pohjoispuolella.

Saavuttuaan Al Hamran villalle hän tapasi suomalaiset ja ruotsalaiset kovaäänisessä juhlinnassa uima-altaalla nauttimassa Rauchista tehtyä omenaviiniä.
Pohjoismainen urakkamiesten tyypillinen joulunvietto oli ilmeisesti alkanut.
Pioneer-mankasta lasisen puutarhapöydän päällä soi Mikko Alatalon hitti "Mää maalaispoika oon ja paan deodoranttia kainaloon"..
Pihalaatoituksella seisoi tulipunainen Alfa-Romeo Stiletto-urheiluauto,jonka omistaja ja suomalaisen betonifirman insinööri oli tuonut näytille omana joululahjana itselleen. Inssi jakoi jokaiselle paikalleolevalle lompakostaan käyntikorttiensa lisäksi tarroja vuoden 1985 10.000 Lakes-rallista.
Jussi helssasi kavereitaan tukholmalaisen putkisuperviisorin Petterssonin Göranin kutsuessa viittoillen häntä joukkoon:
--Kom hit och koppla av... du jävlade inköpsgosse Johan!
Göranin vieressä istuva gotlantilainen ja kiiltäväkaljuinen Liljegrenin Göten töni Görania viereisestä lepotuolista huusi kaverilleen:
--Vet du Göran..Johan ska värma sin veckosoppa i köket innan han kommer att fira jul med oss!
--Den är hans julmat!
Göte tiesi Jussin aina valmistavan viikolle kattilallisen kesäkeittoa,lempiruokaansa,mikä lämmitettäessä maistui yhä paremmalle.
Jussi painui omenapussi kainalossaan ostokonttoriinsa,minkä nurkkaan peltisen arkistokaapin viereen hän oli pystyttänyt erämaajoulukuusen.
Kuusi oli kuivunut Yanbu-Jedda-tien varresta löytynyt erämaassa auringossa palanut pensas,minkä hän oli maalannut sprayimaalipurkilla Honda Preluden metallihopeaksi.
Papinpoika alkoi koristelemaan joulukuustaan punaposkisilla libanonilaisilla omenoilla hyräillen potpurriväännöstä kansakoulun joulujuhlien lastenlauluista:
--Joulupukki..joulupukki..parta poikki ..silmä puhki......Hei tenttu-ukot hyppikää..nyt on apteekit auki..
Hän oli jatkamassa traditiota lapsuusaikansa joulujuhlista,jolloin hänen äitinsä oli koristellut kuusen vain tuoreilla omenilla,vahakynttilöillä sekä maapallon maiden lipuilla plus muutamalla äidin lapsuusajalta säilyneillä villalankatontuilla,joidenka ryppyiset vahakasvot olivat peloitelleet häntä,että pissa oli valunut villasukkiin.
Joulupukkiakin hän oli pelännyt niin kamalasti,ettei kukaan saanut häntä edes vängällä kuusen takaa piilosta.
Nykyiset koululapset eivät tiedä joulusta eikä sen synnystä paljoakaan useimmissa kodeissa.
Eräältä koulupojalta oltiin kysäisty joulun vieton syystä sekä joulupukista että Jeesus-lapsesta.
Poika oli pokkana vastannut,että sen Jeesus-lapsen isä oli ihka varmana joulupukki.

Entä mistä se aataminomena-sana sitten oli tullut?

Jussi pikkusiskonsa kanssa vuoden 1954 jouluaattona
Juhart 2012

Lawrence of Arabia.Juhart 1995


ARABIAN LAWRENCEN JÄLJILLÄ
--------------------------------------------------------
(Kirjoitettu 25.6.2005 Manilassa)

Elokuu 14. 1994
-------------------------------

Saudian jumbon jättäessä taakseen Riyadhia ympäröivän Nejd-laakson wadien kuivat pohjat luumaisina beduuininsormina,Jussi kuiskasi vieressään istuvalle 7-vuotiaalle Johanna-tyttärellleen,että äidistä taisi sitten tulla vähäksi aikaa se perheen Bread Winner..
Tyttö kysäisi ihmeissään,että lähettääkös se äiti sitä leipää Saudista samalla tavalla kuin muut filippiinot lähettävät tavaroitaan kotiin sellaisissa Balikbayan-bokseissa (Balikbayan.=takaisinmuuttaja)
Jussi ei vastannut muuta kuin Jooo..ja antoi lapsen mielikuvituksen pelata omalla tavallaan.
Economyluokan kaiuttimista kuului Saudian rukous matkalaisille arabiankielellä ja ilmeisesti I luokan arabimatkustajat yhtyivätkin rukoukseen hiljentymällä,mutta proletaaripuolella,mikä valtaosaltaan oli filippiinoja,kuului vilkas ja innokas puheensorina siitä,että huomenaamulla oltaisiin Manilassa.

Jussi katsahti vielä viimeisen kerran jumbon ikkunasta alhaalla leviävää ja ääretöntä Rub-Al-Khalin punahiekkaista erämääta,kunnes pilvipumpuli otti jumbon kylmään syleilyynsä.
Ulkoilma kahdessa kilometrissä oli  miinus 40-astetta ja tuolla alhaalla erämaassa plus 40..
Jumbon sisällä ilmastointi viilensi ihoa alle 20:een asteeseen.mikä oli luksusta filippiinoille.
Saudissa niillä oli tapana nukkua kuuleri täysillä vilttien alla,koska se oli elintasoa siitä huolimatta,että saivat kuuleriflunssan. Ketään ne eivät sallineet panemaan ilmastointia pienemmälle,koska voisivat kotona kehaista,että se saudikuuleri sen räkätaudin aiheutti.
Filippiinot osaavat tehdä ulkomailta tuoduista taudeistakin kerskan aiheen.

Melkein 15 vuotta työpalvelua oli jäänyt Jussille tuonne maailman suurimpaan santalaatikkoon.
Kuinka monta santapaperipostikorttia hän olikaan lähettänyt Suomikotoon tuona aikana kommentilla ..Maisemakortti Saudista.. terveisin..Jussi..?!

Saudi-joulukortti vuodelta 1960,missä palmukin muistuttavat joulukuusta
Jussi kysäisi tyttäreltään haluaisiko tämä katsella alkumatkan elokuvaa,mika ironisesti sattui olemaan vuonna 1962 valmistunut Lawrence of Arabia-filmi.
Tyttö nyökkäsi suu Haribon Gummibeareita täynnä, Jussin asetellessa kuulokkeita tyttären korville.
Jussikin ryhtyi seurasiaamaan kymmeniä kertoja nähneen elokuvan uudella mielenkiinnolla,koska itsekin oli kolunnut samoilla Hizajin rankakaistaleen kulmilla. Hänhän oli melkein joka toinen työpäivä ajanut kuuluisalla Cemetery Roadilla Yanbusta Jeddaan ja takaisin 700-kilometriä paikallisostoilla ja huolitsijoilla käydessään.
Cemetery Road eli hautausmaatie oli ansainnut nimensä sadoista onnettomuksista jääneistä autonraadoista tienvarsille.
Ainoana poikkeuksina metalliraadoista ennen Yanbu-Medina tienhaaraa oli kauempana tietä hiekkaan puoliksi uponneen vanhan Medinan rautatien viereen kyljelleen kaatunut veturi,jonka boileri oli pintaruostunut punaruskeaksi höyryraadoksi 70-vuotisen leponsa aikana.
Siinä kohtaa muunmuassa T.E. Lawrence eli Lawrence of Arabia oli hyökännyt ottomaanien junaan liityttyään itsenäisyystaisteluun emiiri Faisalin kanssa Hijazin maakunnan liittämisessä Abdulazizien perustamaan nuoreen kuningaskuntaan.

 Emiiri Faisal 1922
Filmissä emiiri Faisalia näytteli egyptiläissyntynyt "masri" Omar Sharif,joka suurilla kauriinsilmillään ei aivan vastannut tulisilmäistä  beduiinivapaustaistelijaa.
Peter O'Toolekaan yli 180-senttisenä ei samoin ihan prikuulleen muistuttanut alkuperäistä 163-senttistä arkeologi ja luutnantti T.E.Lawrenceä.
Medinan rautatien lähtöterminaali sijaitsi silloisessa ottomaani-imperiumin Syyrian Damaskuksessa.
Peter O'Toole Thomas Edward Lawrencena 
Medina station and Loco shed in 2003
Hijaz railroad.Juhart 2011
Ottomaanihallinnon tarkoituksena oli rakentaa rautatie Mekkaan,toiseen pyhään kaupunkiin asti,etenkin Hajj-pyhiinvaeltajia silmällä pitäen.
Liikenne Damaskuksesta kulki sveitsiläisvalmisteisin veturein,jotka oltiin suunniteltu alunperi oikeille vuoristoradoille.
Medinahan sijaitsee korkealla Tihama-vuorijonon päällä.
Jussikin oli kerran eksynyt autollaan Medinan keskustaan eräässä hiekkamyrskyssä.
Mekka ja Medina olivat kiellettyjä kaupunkeja vääräuskoisille.
Jeddah-Yanbu Cemetery Road oli silloin asfaltoinnin alla,jolloin liikenne oltiin ohjattu Tihama-vuorijonon päällä kulkevan valtatien kautta.
Jussi ei ollut nähnyt huonon näkyvyyden takia Medinan tienhaaran varoituskylttiä "For Moslims only! havaitessaan jo ajavansa pyhän kaupungin läpi.
Päätään alhaalla pitäen hän pääsi onneksi nukkuvan kaupungin läpi huokaaamalla helpotuksella päässeensä Yanbuun johtavalle tielle.

Rautatien räjäyttäneet itsenäisyydestä taistelevat saudiheimot ja puisia kiskositeitä polttopuiksi varastavat beduiinit keskeyttivät pyhän rautatien rakentamisen lopullisesti.
Samantyylistä näpistelyä Jussi oli nähnyt Filippiineillä,minkä PNR:n eli Philippine National Railroadin rataverkosto oli pienentynyt vain Manila-Legaszpi City- ja Manila-Laguna-ratapätkille.
Öisin radanvarrella asuneet varastelivat kiskonpätkiä ja kiskopultteja myymällä ne paikalliselle romuttamolle "Por Kilo".
Arabian Lawrence-filmi muuten alkoi sankarin kuolemalla v. 1935. Hän ajoi Brough Superior-moottoripyörällään metsään väistäessään vastaantulevia polkupyöräilijöitä..
Lawrencen ajama Brough Superior SS100:a pidettiin brittimoottoripyörien Rolls-Roycena ja ostohinnan hän oli säästänyt ilmeisesti armeijan palkastaan.
Kirjoittamansa "Seven Pillars of Wisdom"-menestysteoksen tuloja hän ei ottanut koskaan vastaan.
Aika ikävä loppu "Al Aurens"-sankarille,joka oli kokenut hiekkamyrskyt,janon ja kuumuuden sekä päälle hyökkäävien beduiiniyheimojen sekä ottomaanien kuulat.

Lawrence ja Brough Superior SS100
 Lawrence kuvattuna arabithobissa Jeddan pohjoispuolella
W.E.Brough 1913

Aikasitikalla takaisin tulevaisuuteen:

Lopuksi lainaan fantasiakirjoitustani "aikasitikastani" eli omistamastani 1984-mallisesta Citroen BX:stä,jolla lensin Takaisin tulevaisuuteen-filmin innoittamana suomalaiseen kotikaupunkiin 2000-luvulle ja sieltä takaisin 1910-lukuiseen Jeddaan:
Kovan turbulenssin vavistuksessa aikasitikka laskeutui Jeddan International Marketin koordinaattien osoittamalle paikalle.
Sammutettuaan rakettimoottorit Jussi astui autosta ulos Hejazin länsiprovinssin häikäisevään kuumuuteen. Katsellessaan ympärilleen auringon häikäisyssä markettia ei näkynyt missään,vaan alueella näkyi vain muutama hajalleen heitetty savirakennus.
Yhtäkkiä hän oli kuulevinaan päpättävää moottorin ääntä ja pölypilvestä Rabighiin menevältä tieltä ilmestyi arabikaapuinen mies suojalasit silmillään aikasitikan viereen.
Jussi ihmetteli ikivanhaa moottoripyörää,minkä polttoainetankissa luki W.E.Brough.
Arabi sammutti moottorin nousemalla satulasta pyyhken punaista pölyä kaavustaan ajurinhanskoilla.
--Are you lost..old chap?
Arabi kysyi puhtaalla Etonin englannilla.
--Where's the International Market?
Jussi kysäisi ihmeissään osoittamalla Seiko-kronometrikädellään tyhjää aroa.
Arabimodaristi jatkoi:
--I do not grasp what you mean old chap?
--The only market..I mean the souq is located downtown  old Jeddah..
--I wouldn't advise you to go there in that weird looking motor-car..streets are too narrow!
--Is it a Panhard-Levassor or a DeDion Bouton?
--May I introduce myself...I'm T.E. Lawrence!
Jussi tajusi lopulta matkanneensa väärään aikaan,ilmeisesti vuoteen 1915,koska kuuluisa E.T. Lawrence oli liikuskellut sinä vuonna Jeddan ja Rabighin alueella.
Rabighissa v.1985 savutti suuri öljynjalopuhdistamo,jonka hän aina näki rannikolla surullisen kuuluisalta Yanbuun menevältä Cemetery Roadilta käydessään Jeddassa päivittäisostoksilla ja huolitsijalla.
Päiväreissu oli 360 km yhteen suuntaan plus kiertojaelu kaupungilla lisäsi parikymmentä lisäkilometriä mittariin. Hänen vuoden vanhassa Toyota Cressida-farmarissa oli jo 70.000 kilometriä matkamittarissa.
Jedda-Yanbu-maantie oli saanut lisänimensä sadoista tienvarren autoraadoista,kun arabimaisella takapuskurissa roikkuvalla ohitustaidolla uskovaiset ajavat suoraan paratiisiin.


Yanbu-Jedda-Cemetery Roadin autoraato
T.E. Lawrence löisi kyllä Jussin firma-auton Toyota Cressidan kamelimaileissa laudalta matkattuaan Kairosta asti Hejaziin,turkkilaiseen ottomaanisulttaanikunnan provinssiin Punaisen meren rannalla.
V.1916 Lawrence tai arabialaisittain Al Laurens Mekan kuvernöörin pojan emiiri Feisalin kanssa tulisi valtaamaan Medinan, Arabian niemimaan toisen pyhän kaupungin.
T.E. Lawrence ei Jussista muistuttanut läheskään Arabian Lawrencena näyttelevää pitkänhuiskeata,sinisilmäistä ja valkeatukkaista Peter O'Toolea..
Oikea Al Laurens oli pavunruskeaksi paahtunut ja lyhyenläntä brittiluutnantti.
Häntä oli seurannut kamelien selässä joukko hampaisiin asestautuneita beduiineja,jonka johtajan Lawrence esitteli Jussille emiiri Feisalina.
Feisal oli pujopartainen ja haukankatseinen arabi,joka puhui puhdasta brittienglantia.
Arabian Lawrence-filmin emiiri Feisalina näyttelevä egyptiläissyntyinen Omar Sharif oli tyypillinen Hollywoodin kaunis poika verrattuna erämaan auringon parkkiinnuttamaan arabikuninkaalliseen..
Lawrence keskusteli arabiaksi emiirin kanssa ja oppimallaan souq-arabiallaan Jussi ymmärsi näiden keskustelevan Medinaan johtavan Palestinian Railwaysin rautatien räjäyttämisestä.
Rata palveli turkkilaisjoukkojen siirtämisessä Jordaniasta Hejaziin beduiinibandiittien tuhoamiseksi.
Aivan Yanbu-Medina-tienhaarassa,mistä Jussi päivittäin ajoi alas Jeddan kalmistotielle projektiostomies näki autosta kappaleen erämaassa hiekkadyynien peittävää rataa,minkä vieressä makasi kyljellään vanha, ruostunut ja kannibalisoitu höyryveturin raato. Koko rata oli jo alunperin tuhoon tuomittu jo rakennusvaiheessa,beduiinien varastellessa sidospuita ja kiskonpätkiä omiin tarkoituksiinsa.

T.E. Lawrence 30-luvulla

Palestinian Railwaysin H1-veturi 1947
Lawrencen ja emiiri Feisalin keskustellessa Jussi vetäytyi aikasitikkaansa näppäilemään konsolista uutta aikamatkaa vuoteen 1985 pelättyään joutuvansa pakkovärvätyksi beduiiniarmeijaan.
Kameleilla istuskelevat  ja hampaisiin asti aseistautuneet arabisoturit eivät näyttäneet kovinkaan ystävällisiltä.
Pian hän matkasikin uudessa turbulenssissa aikasitikallaan tulevaisuuden Jeddaan,uuteen kotikaupunkiinsa.
Hän heräsi Citroenissaan International Marketin parkkiruudussa silmiään hieroen.
Silmäkalvoilla oli juuri ajanut kuuluisa T.E. Lawrence uudella Brough Superiorilla ojaan väistäessään vastaantulevaa autoa vuoden 1962 filmin alussa..
Siihen oli päättynyt kuuluisan Al Laurensin vaiherikas elämänkaari v.1936.
Jussi starttasi sitikkansa suuntaamalla autonsa lasikuituisen konepellin kohti Rabighia ja sieltä kuolemaa uhmaamalla Yanbun kalmistotielle.

Finis.



















torstai 11. heinäkuuta 2019

Sairaskertomus...Medical records.Klinikkatemppinä .5. Osa

St.George's Hospital.Tooting
2000-luvun alussa maalariammattini ohella pääsin töihin St. Georgen sairaalaan Tootingissa,etelä-Lontoossa.Toimenkuvaani kuului instrumenttien jakelu osastoille.Toimi oli kylläkin väliaikainen eli Temp ja työn pituus puolisen vuotta. Vakihenkilöstö instrumenttivarastossa oli kateellinen minulle siitä,että sain parempaa palkkaa työnvälitysagentin leivissä. Sairaala oli erittäin monisokkeloinen ja osastoja sijoitettu useisiin rakennuksiin,jolloin päivittäinen patikointi sairaala-alueella oli useita kilometrejä.Tooting tunnetaan siitä,että Charlie Chaplinin isä oli haudattu sinne köyhien kirkkomaahan.

Ohessa panen työkokemuksistani St. Georgen  ja Portlandin sairaaloissa sekä minibaarimiehenä Crowne Plaza-Hotellissa:

"Temp: väliaikainen työntekijä ja Fordson Thames-pakettiauton kojelaudan lämpömittari."



Crowne Plaza Blackfriarissa,
keski-Lontoossa
Tämä kirjoitus kuuluu Jussin lyhytaikaisiin brittiläisiin työpaikkakokemuksiin ennen eläkkeelle pääsyään.Kokemuksistaan rikastuneina hän päätti lopulta antautua freelancetaiteilijaksi eli omaksi isännäkseen vannomalla koskaan antatuvansa vieraan palvelukseen.
Bud
V.2007-2009 Crowne Plaza hotellityökokemus oli oikeastaan lopullisena katalysaattorina Jussin irrouttautumiselle työmarkkinoilta.Minibaarimiehenä hän lopultakin joutui hotellin filippiinomafian uhriksi,missä hänen esimiehensä ravintolapäällikkö Rio Revilla vainosi  häntä virheistä,jotka osaltaan olivat toisen minibaarimiehen,filippiino-opiskelijapojan tekemiä, Jussi myönsi kylläkin,että eräs Budweiser-olutpulloerä oli vanhentunut huoneiden minibaareissa parilla päivällä viimeisestä myyntipäivästä,koska asiakkaat työnsivät vähemmän suosittua amerikkalaista olutmerkkiä  mannereurooppalaisten Beck-olutpullojen taakse jääkaapissa...
Ensimmäisen kerran hänen työsararallaan oma irtisanoutuminen johtui kahdesta kaverista..Riosta sekä Budista..Hänen oma silmänäkönsäkin oli heikentynyt niin paljon,että päivittäin joutui kontallaan pienten minibaarijääkaappien edessä tenttaamaan lukulaseilla pikkuprinttejä olutpullojen etikeistä viimeisestä sallitusta myyntipäivästä...
Kukaan hotellivieraista ei koskaan kylläkään ollut valittanut reseptioonitiskillä yhdestäkään olutmyrkytyksestä..

King Faisal-sairaala
Riyadhissa
Sairaala-alalta hän oli jo saanut Saudissa Riyadhin King Faisal-sairaalassa alkuherätystä orjatyöstä monikulttuurisessa työympäristössä,missä esimiehinä kukkoilivat arabit ja pakistaanit egyptiläisten lahjoittamassa hallintobyrokratiassa ja missä pikkuseikat merkitsivät enemmän kuin lopullisen tuloksen saaminen laajemmassa skaalassa.Arabimentaliteetissa säästettiin pikkurahoissa eli rialin hallalah'eissä,kun vastareaktiona menetettiin mijoonia rialeja väärissä laitehankonnoissa, jolloin mm. käyttämättömät tietokoneohjatut laboratoriolaitteet vuoden sisällä joutuivat  Riyadhissa "Paskasukin" huutokauppaan Al Kharjin tienvarteen vanhojen jemenipappakauppiaiden myytäväksi beduiinikansalle joinain erikoisina "kompuuttereina" .

Brittiläisessä NHS::n sairaalahallinnossa myös raha oli palanut pitkäaikaisessa Labour-hallituksen tuhlausvimmassa ja tuhansien siviilivälimanagerien palkkaamisessa kontrolloimaan sairaanhoitajien, lääkäreiden sekä muiden sairaanhoitoalan työntekijöiden tuloshakuista praktiikkaa,missä potilaat tulivat kärsimään henkilökunnan ylipaineessa vakavista laiminlyönneistä.Useissa tapauksissa potilaat olivat kuolleet sairaaloissa lääkityksen puutteesta,dehydraatiosta ja jopa nälästä.

Tootingin temppinä
---------------------------------------
Toot:
verbi: toitottaa,töräyttää,antaa äänimerkki
slangiverbi: pierrä,mennä ryyppäämään,nuuskata kokaiinia
slangisubstantiivina: kokaiini


Vanhan Royal London-
sairaalan fasaadi
 Whitechapelissä
Vuoden 2003 talvikuukaudet lähenivät papinpojan pensselihommien laskiessa nollaan kuin ulkolämpö seinämittarissa.
Ulkomaalarille kesäkuukaudet olivat vilkasta tienestiaikaa.
Jussi oli yrittänyt hakea Royal London-sairaalaan henkilostöosastolta  työpaikkaa sairaalan materiaalihallinnossa,mutta turhaan,koska ilmoitetut vakanssit oltiin pantu virallisesti hakuun ja täytetty ennalta osastojen sisäisin siirroin.Lakimukaisesti ennalta täytetyt vakanssitkin piti julkistaa.Royal London-sairaala piti kerran myös oikeat työpaikkamessutkin Whitechapel Roadin vanhan sairaalarakennuksen akatemiasiivessä,mutta sieltäkin tarjotut vapaat vakanssit eivät koskaan tärpänneet....eivätkä vaimon sairaaloissa palvelevien filippiinoystävien sisäinen mafiakaan,missä suhteilla kuiskittiin pomoille lähisukulaisten palkkaamisesta osastoille.
Filippiinomafia toimi hyvin myös pappilan Jussin filippiinovuokratalossa itälontoolaisen Forest Gaten Shrewsbury Road 42:ssa.
Royal London-sairaala oli itä-Lontoon NHS:an eli National Healthcare Systemin keskitetty The Royal London and St. Bartholomew Hospital Trustin värväyskeskus.
Shrewsbury Roadin filippiinotalon yläkerran batangesilaista Manolo Serranoa oltiin pyydetty Onet Castron,toisen yläkerrassa asuvan manilalaisen filippiinokaverin kautta  Harley Streetin sairaalan CSSD:lta (=Central Sterile Supplies Dept eli steriilien materiaalien keskusvarasto),olisiko Don Manolo kiinnostunut tekemään väliaikashommia  St.Georgen sairaalassa Tootingissa,etelä-Lontoossa.
Manolo oli kuitenkin saanut vakipaikan keski-Lontoon St.Bartholemewin eli Bartsin sairaalan CSSD:lla.
Jussi nappasi tästä tilaisuuden matkustamalla Ruislipiin,Middlesexiin junalla Medical/Hospital-työvoima-agentin toimistoon allekirjoittamaan työsopimusta.
Toimistossa luvattiin temppipaikan olevan ainakin puolen vuoden tingin,joka kattaisi maalarin luppokuukaudet.
Työ tulisi olemaan sairaalaan keskusvaraston steriilien materiaalien pakkausta sekä jakelua osastoille sekä klinikoille.
Numero 25 bussi Holborniin
lähellä Bankin metroasemaa
Lokakuun ensimmäisenä päivänä hän matkusti Stratfordin asemalta maanalaisella Bankin asemalle,vaihtaen alimmassa kerroksessa Northernin etelälinjalle Tooting Broadwaylle.Talvitakin taskussa vibrasi uusi Nokia-kännykkä,jonka hän oli saanut vaimoltaan lahjaksi edellispäivänä,suomalaisena Sorjan päivänä eli syntymäpäivänään.
56 vuotta oli painamassa talomaalarin hartioita.
Lokakuisessa aamusumussa Tootingin St. George-sairaala näytti melko uudelta rakennukselta verrattuna Royal London-sairaalaan mureneviin ja nokisiin tiilirakennuksiin,jotka oltiin rakennettu kuningatar Victorian hallintoaikana 1800-luvun puolivälin jälkeen..
Käveltyään aamutihkusta sairaalan rahtilaiturilta himmeästi valaistua käytävää pitkin CSSD-varaston ovelle hän yllättyi tulevan työpaikkansa olevan vain  niinsanottu ’hole in the wall’eli reikä seinässä.
Varasto käsitti muutaman kromivaijerihyllyn ja pari työntökärryä.
Varastopäällikkönä oli isoperäinen ja hampputukkainen etelälontoolainen cockneynainen Pat,jonka murre muistutti My Fair Ladyn gutturaaliselta slangilta.
Patin apurina oli brittiläisessa Guianassa syntynyt puolitoistametrinen ja harmaatukkainen intialaismies Willie,joka Jussista silmäkosketuksia välttäen tuntui ensitapaamisesta olevan tyypillinen esimiehensä tai tässä tapauksessa esinaisensa perännuolija..
Jussi oli pitkän työrupeamansa aikana Saudissa tavannut monta samankaltaista Yes Sir-miestä isolta aasialaiselta mantereelta..
Jussi tulisi korvaamaan lopulliselle sairaslomalle menneen Stevenin,bermudalaisen varastomiehen,joka käytti sairauspaivärähojaan töistä lintsaamiseen.
Intialaisguaianalainen noin kuusikymppinen vilkas kettu Willie,näytti Jussille sairaalan monet kerrokset sekä siivet osastoineen,minne instrumentteja ja päivästeriilejä piti toimittaa,samoinkuin poliklinikan leikkaus-ja paikkausteatterit,joista piti iltaisin kerätä ns. Dirties-kamat eli likaiset ja veriset sakset sekä tongit steriloitavaksi.Viekkaudellaan ja kieroudellaan Willie olisi päihittänyt jopa Willie Wonkan suklaatehtaalla,luikahdellessaan osastonhoitajien toimistoihin kaatamaan itselleen mukiteet ja pistämään taskunsa täyteen hoitureiden Oreo-keksejä.
Jussin päässä sairaalan sekava monisiipinen pohjakaava meni täydelliseksi Haminan kartaksi satelliittimuodossaan jo ensimmäisenä päivänä,kunnes satelliittisiivet, osastot ja kerrokset hisseineen hiljalleen loksahtivat maantieteellisesti paikoilleen.
St.George oli puolta pienempi Riyadhin King Faisal-sairaalasta,minkä pohjakaava oli suorakaiteenmuotoisena amerikkalaisen yksinkertainen.
Portacabin-toimisto
Britit taas urakoivat vanhojen sairaalarakennusten ympärille lisäsiipiä sekä erillisiä rakennuksia että "portakabiineja" väliaikaistoimistoiksi,saaden sairaala-alueen näyttämään pysyvältä työmaalta.
Nytkin sairaalaa laajennettiin itä-länsisuuntaan lisäsiipineen,jotta ilmakuvasta alue muistutti hämähäkin seitiltä erillisine satelliittipesineen.kuin jokin kaukoavaruudessa leijuva Skylab.

CSSD:n steriilimateriaali tuli aamuisin Eastbournin keskusvarastolta häkkikärryissa varastokomeron eteen.Iltaisin kerätyt steriloitavat instrumentit menivät takaisin Eastbournin autoklaaveihin sekä uudelleen pakattaviksi.
Samoin Patin tilaamat päiväkamat tulivat laatikoissa pantaviksi koodatuille hyllypaikoille.
Aamutöikseen Jussi,Pat sekä Willie pakkasivat klinikkakuormat valmiiksi,jonka jälkeen Jussi jakeli synnytysosastot ja seimet alkuharjoitteluksi erikokoisine pillutonkeineen ja leikkaussalipakkauksineen.
Hänellä ei ollut tiedossa,että vaginatonkejakin löytyi niin monta eri kokoa,vaikka urallaan oli luuranut monestakin reiästä sisälle.Hänen Riyadhin King Faisal-sairaalan hyvä kaveri ja hammaslabran esimies,tenneseeläinen tumma Maurice Williams oli kylläkin tutustunut paljon enemmän naissukupuolen haarojen väliin,äkättyään keksiä niille oikean pissakatedrinkin.Mauricelle keksintönsä patentista alkoi taalarojalteja kasautumaan oikein urakalla pankkitilille,että palasi pitkän Saudi-työrupeamansa perästä Amerikkaan nauttimaan leveästä elämästä Lita-filippiinovaimonsa kanssa. Jussi ja Maurice sairaalan henkilöstökaartissa näyttivät erikoiselta lyhytvartiselta kaveriparilta,joista yksi oli vaalealettinen Leif Erikssonin näköinen pätkäviikinki ja toinen tumma,lyhyenläntä ja harmaakikkaratukkainen Uncle Tom..
1998 Jussi materiaali-inttaajana
vaimoineen
vasemmalla
King Faisal-sairaalan sydänteho
-osaston
 kahvihuoneessa
filippiinohoitureiden kanssa
St.Georgen sairaalan alakerran röntgenosastot sekä poli tarvitsivat täydennyskamansa päivittäin ,samoin kuin koronarileikkausosasto eli CCU,hedelmällisyysklinikka sekä kymmenisen muuta pikkuklinikkaa eri sairaalasiivissä.
Matkailua rohmureunakärryillä tavarahissejä ylös ja alas,käytäviä itään ja länteen,pohjoiseen ja etelään kesti melkein kuusi tuntia päivässä.
Loppuaika työpäivästä meni tilausten teossa osastoilla normaalissa materiaali-inttauksessa,jota hän oli ammatikseen tehnyt jo King Faisal-sairaalan materiaaliosastolla .
Jussi sai näpeilleen jo työuransa alussa Patin kautta,Willien kanneltua uuden kärrypojan ylitilanneen osastoille materiaaleja,vaikka hän oli seurannut osastojen tilauslistoja, hyllyjen varankimäärien alitettua minimitasot,mitkä automaattisesti tarvitsivat täydennyksen.Lisäsyynä olivat osastonhoitajat,jotka eivät halunneet kuukausittaisia lisäkulunkeja kustannuspaikalleen,keikkumalla siten varangeissa melkein riskirajoissa säästöissään..
Willie oli alkanut kilpailla lisäksi Jussin kanssa nopeudessa,vaikka vanhana konnana kerkisi vielä juoruilla osastonhoitajien kanssa sairaalan asioista inttauskierroksiensa sivussa.
Willie oli kimpassa monen vanhan osastonhoitajan kanssa,pyytämällä näitä soittamaan Patille varastoon,etteivät hyväksyisi tilausten vastaista varastolaskutusta steriileistä materiaaleista,vaikka osaston varastosaldot keikkuivat kriittisesti yksiköittäin hyllymarginaaliminimirajan alapuolella.
Jussi oli jo aivan työrupeamansa alussa huomannut kaksihenkisen steriilivaraston kuppikuntaisuuden ja sen päälle myöskin keskeisen kateuden,Patin ja Willien erikseen tehdessä osastokierroksia sairaalassa.
Kumpikin panetteli toistaan Jussille,mutta yhdessä ylistivät toisiaan taivaisiin varastossa,jakamalla jopa vapaa-aikansa Patin Tootingin läheisellä ’allotmentilla’ eli siirtolaispuutarhamökkipalstalla sekä Willien St. George-sairaalassa työskentelevän hoiturivaimon kanssa ostareissa..
Jussin mielestä maailma oli tosiaankin kutistunut pieneksi työntekijöiden pikkusieluisuudessa ja kuppikuntaisuudessa,jollaista hän oli tavannut jo 70-luvulla Suomessa,80-90-luvuilla Saudi Arabiassa sekä Filippiineillä...ja nyt 2000-luvulla Britanniassa,josta oli muotoutunut vapaassa maahanmuutossa pienoismaapallo.
Ihmiset ihonväristä,kielistään ja uskonnoistaan huolimatta olivat samanlaisia hyveineen ja paheineen.
Hän yritti olla välittämättä ilkeistä puheista,keskittymällä parhaiden kykyjensä mukaisesti osastojakeluihin,kun vain saisi olla tarpeeksi kauan pois sisäänlämpiävästä steriilivarastosta.
Periaatteessa häm melkein yksin hoitikin koko sairaalajakelun, Willien lintsatessa Eastbourne Medicalin Ford Escort-pakettiautolla kulkien päiväjakelukierroksilla Tootingin ympäristön pikkuklinikoilla.
Welcome to Tooting Life




Tooting-nimi oletettavasti tulee junapillin vihellyksestä.
Suomalaisen Rosvo-Roope-laulun ....ja Roope tuutingin---
slangiverbi
’to toot’ merkitsee ryypätä.
Silti kävellessaan iltapäivisin Tooting Broadwayllä metroasemalle,hän näki Broadwayllä vain pari pubia.
St.Georgen sairaala oli osastoittain täynnä filippiinohoitureita,monien oltua jo pitkään 
brittikansalaisia..
Ei ollut maailmassa kolkkaa,mihin filippiinopinoy ei olisi mennyt työn perässä.


Eräs pinoymerimies kertoi tavanneensa jopa Grönlannissa filippiinobaarimikon yhdestä sata-
makapakasta .
Tootingista löytyy myös Charlie Chaplin Seniorin eli kuuluisan mykkäkuvakoomikko-Charlien isän hauta.
Isä Charlie oli ollut vaudevillekoomikko,joka alkoholisoituneena oli paljon erossa perheestään.
Hän ilmeisesti Lambethin Vauxhallista,Charlie Chaplin Juniorin syntymäkaupunginosasta muutettuaan
päätyi Tootingiin ottamaan viimeisen tuutinkinsa.

Pappilan Jussi oli ihan toisessa yhteydessä Filippiinikirjeissään kirjoittanut työmatkastaan Tootingiin
 bussilla ja junalla seuraavaa:

--Jussin käydessä töissä Etelä-Lontoossa Tootingissa joutui aamuisin ajamaan No.25-bussilla 
Stratfordin asemalle,josta Central Linen maanalainen vei Bankin asemalle.
Bank on kolmiosainen tuubiasema,jossa poika joutui juoksemaan alakertaan 
rullaportailla Northernin asemalle.
Northernin linja meni aina pohjoiseen Ruislipin ohi Edgewareen asti Middlesexiin,missä 
Jussin työnvälittäjä piti toimistoaan.
Northernin eteläreitti vei Elephant & Castle-aseman kautta Kenningtoniin,Charlie Chaplinin kotinurkille.
Vielä aktiivinen filmitähti Michael Caine on syntynyt Elephant & Castlessa.Caine ei koskaan 
ollut päässyt filmeissään eroon omasta cockneyaksentistaan.Jussi ikuisesti muistaa Cainen Alfie-filmin,
missä sankari mursi cockneytä puolitoistatuntisen pätkän ajan.
Elephant & Castlestä juna ajoi Claphamin asemien läpi Tooting Broadwaylle,
josta hän käveli puolisen kilometriä  St.Georgen sairaalaan.
Aiemmin St Georgen sairaala oli sijainnut  aivan Lontoon keskustassa,mutta 
pystymättä laajentumaan,rakennettiin uusiksi Tootingiin.
Kokonaan uusittu sairaala kuului Eastbournen materiaalihallinnon alaisuuteen,joka
 kattoi kymmenisen pienempää sairaalaa ja klinikkaa,aiheuttaen keskushallinnollaan 
viiveitä ja puutteita osastojen toiminnassa.
Tootingissa oli jossain Charles Chaplin Seniorin eli Charlien isän hauta.
Tämä oli kuollut vuonna 1904 maksakirroosiin viihdyttäjänä seka lavakoomikkona.

Ei kovinkaan kaukana Tootingista Welthamissa sijaitsi myös Bob Hopen synnyinkoti,
1939 Bob Hope

jonka pohjalta voidaan todeta,että ainakin muutama brittisyntyinen kuuluisuus on lähtenyt
Hollywoodiin Etelä-Lontoon pikkuborougheista.
Northernin eteläisin päätepysakki oli Tootingin jälkeen Mordenissa,
minkä nimi kalskahti murhalta ruotsinkielellä.
Hän itse oli asunut Manilassa Paranaquen kaupungin Mervillen asuinalueella,jota
 vielä 1960-luvulla oltiin kutsuttu Killing Fieldsiksi eli tapponiityiksi 
ennen asuinalueeksi kaavoittamista...
Mervillen portti.Juhart 1995
Merville taas on ranskaa,tarkoittamalla merenrantakylää,mutta oikeasti asuinalue oli tarkoitettu 
MERALCO:n eli Manila Electric Companyn toimihenkilöille.Siitä sitten muokkautui nimi MER-VILLE 
eli Meralcon kylä.
Manilan gangsterijengit lopettelivat ja heittivät uhrejaan korkeaksi kasvaneeseen heinäniittyyn,
josta myöhemmin tuli Mervillen asuinalue.
Viela 80-luvulla Mervillen ja Molaven keskeiselle niitylle pakkolaski muutama DC-3 rahtikone.
Kerran 90-luvulla yksi pikku-Cessnakin tipahti yhden talon katolle,polttamalla koko rakennuksen.
Pilotin pää ja ruumis erillään kelluivat uima-altaassa.
Talon pikkulapset kuolivat häkämyrkytykseen,koska filippiinot turvamielisinä taloon 
tunkijoita vastaan yleensä kalteroivat jo rakennusvaiheessa joka ikkunan.
Grill-sana Manilassa ei merkitse grilliä,vaa takorautaista ikkunakalteria,,

Merville- nimen tapaa myös Normandiassa,jonka laäpi liittoutuneet ajoivat D-Dayn jälkeen
Alankomaihin häätämään niksmanneja kotiin.
Morden tai Merville....,molemmat  nimet saavat Jussin ihon kananlihalle ....

Jussinkin "tuutinkionni" tuli lyhkäseksi, Eastbournen hallinnon päättäessä peruuttaa kalliin temp-
piviran ,työvoima-agentin laskuttaessa sairaalaa Jussista 100 puntaa päivässä,maksamalla hänelle palkkaa
noin 60 puntaa,kun vakinaiset työntekijät Pat sekä Willie ansaitsivat 50 punnan päiväpalkkaa...
Pat-manageri sekä kettu-Willie olivat tosiaankin kateellisia temppimiehen palkasta.
Jussi sai myös tehdä ylitöitä,Patin ja Willien kieltäydyttyä kunniasta työn ulkopuolisten yhteisten 
harrastusten takia..
Kuusi kuukautta Jussi kulutti kengänpohjiaan sairaalan käytävilla,hyvästellessään jotenkin
helpottuneena minivaraston henkilökunta,tokaisten Patille:
--See you in the next life!..Nähdään seuraavassa elämässä!”

Ja sitten Jussi otti viimeisen tuutingin Tooting Broadwayn pienessä pubissa,suuntaamalla sitten
kengänkärkensä metroasemaa kohti!



Portlandin porteri

Portland-sairaala

V. 2003 Joulun jälkeen Jussi oli päässyt työhaastatteluun keskilontoolaisen
Great Portland-kadun yksityissairaalaan
leikkausaliylihoitajan,karibialaisverisen Jennyn toimistossa.
Haastattelun jälkeen kotiin palattuaan Oxford Streetin bussissa,vaimo kertoi   
saaneensa soiton sairaalasta,että Jussista oli tullut porteri eli sairaalan potilaskuski.
Tehtäväkuvana olisi kuljettaa potilaita paarivuoteilla ja pyörätuoleilla osastoille seka leikkaus-
saleihin.
Jussi ei ollut aluksi kovin innokas ottamaan työtä vastaan,Jennyn luvatessa maat sekä
taivaat tulevaisuudenkuvasta,osaston potilaskuljetuksen superviisorina.
Aloittaessaan ensituuriaan scrubeissa eli leikkaussalivihreissä, Jenny käski tuuriyli-
hoitajaa filippiiniläistä Margaretia kertomaan uudelle porterille,että tämän pitaisi mennä Mary-
lebone-kadun toiseen päähän kävellen sairaalaan klinikalle verikokeisiin sekä sopimuksen loppu-
silaukseen.Marylobone Street on myös kuuluisa madame Tussaudin vahakabinetista,
jossa hän oli tavannut jämähtäneitä historian kuuluisuuksia.
Aatu ja Jussi Tussaudissa

Jussi hiessä vaihtoi vaatehuoneessa takaisin siviileihin,kysymällä sairaalan pääsisäänkäynnin
vastaanottoneidiltä neuvoa osoitteeseen.
Neiti antoi ylimalkaisen sketsin klinikan sijainnista.
Jussi harhaili Oxford Streetin seka Marylebone Streetin välisiä pikkukatuja kaatosateessa
 ilman sontikkaa,kysymässä
 ohikulkijoilta  klinikan osoitetta.
Kukaan ei tiennyt eikä kiireessä yksikään kerinnyt kertomaan.
Jussi oli läpimärkänä ja sonnikattomana vihdoin löytänyt kadun ja osoitteen ,joka oli
aivan muualla,mitä Portlandin sairaalan reseptionisti oli neuvonut.

Palattuaan piikityksestä ,Jussi tunsi nuppiansa huimaavan sekä kuumeen nousevan
kasvoja kuumottamamalla.

Hän kävi pikaisesti vaihtamassa scrubit päällensä,melkein pysymättä tolpillaan.
Hiukset vielä märkinä hän meni filippiinoylihoitajan Margaretin luo kertomaan
olevansa kipeä.
Jussi pyysi päästä kotiin vaihtamaan kuivia vaatteita päälle ja lepäämään kuumeessa.
Margaret alkoi haukkua Jussia ensimmisenä työpäivänä sairastumisen takia,joka
sekoittaisi koko portteriskeduulin.
Jussi sanoi,ettei kipeäksi tuleminen ollut hänen vikansa.Miksi pitää lähettää uusi
työntekijä yksinään harhailemaan keski-Lontooseen vain epäselvä paperilappu kädessään johonkin osoitteeseen suuressa miljoonakaupungissa.
Jussi sanoi palaavansa töihin, kunnes kuume laskisi.
Poika makasi kuumehoureessa melkein viikon,yrittäessään kuntouttaa itseään työkuntoiseksi jopa
lenkkeilyllä.
Hän soitti Margaretille toipuneena,että voisi palata töihin.
Ylihoitaja pyysi Jussia palaamaan osastolle seuraavana aamuna.
Astuttuaan alakertaan kierrerapuissa leikkaussalien hoituriasemalle,punapartainen
tuuriylihoitaja Ken käski häntä menemään suoraan Jennyn toimistoon.
Jussin koputtaessa Jennyn ovea kikkaratukkainen karibialaisylihoitaja pyysi
poikaa istumaan.
”Miksi olet täällä osastolla?
Margaret oli käskenyt sinua menemään sairaalaan sisäisen
 hallinnon luennolle!” 
”Puhelimessa Margaret käski minua saapumaan osastolle,mainitsematta mitään
luennoista.” Jussi vastasi.
Jussi alkoi haistaa jotain mätää.Jutut eivat mallanneet ylihoitajien versioissa.
”Niin,ja Tootingin sairaalasta seka Medical/Hospitalista ei ole tullut postissa
suosituskirjeita,mitä vaaditaan sopimuksen loppuunvientiin.”
Jenny jatkoi verukkeita keksiessään.
Jussista alkoi tuntua,että puolen päivän työstä Lontoon kalleimmassa privaattisairaalasta alettiin väsäämään
erokirjettä.
”Me olemme,kuten sanoin haastattelussa,pieni maailman mikrokosmi täällä
leikkaussalissa."
"Olemme monikultturinen pikku maailma täällä kellarikerroksessa."
"Olen huomannut puheistasi nimiteltyäsi filippiinoja rotunimillä,mitkä eroittavat ilkeästi
hemmistökansalaisuuksia muista."
"Puheistasi pilkistelee melko rasistinen asenteesi,millaista minun
hallinnossani ei lainkaan sallita.”
Jussi tiesi koko puheen olevan veruketta nopeaan haihtumiseen kysyessään Jennyltä:
”Milla muulla nimellä minä viittaisin filippiinoihinkuin filippiinonimellä....pinoyllako..
joka on heidän kollektiivinen lempinimensä?"
"Vaimoni ja lapseni ovat filippiinoja ja olen asunut saarilla yli kaksikymmentä
 vuotta,eikä kukaan pinoy ole loukkaantunut puheistani kutsuessani filippiinoja filippiinoiksi rasistisena.”
”Mistä johtuu tällainen sipulinahkaisuus,jollaista olen tavannut vain silloin .kun 
amerikkalaiset kutsuivat heitä pieniksi ruskeiksi serkuikseen..ja sellaisetkin ovat tapahtuneet 1930-luvulla?
"Minusta tuntuu,että sairaalanne pohjakerroksen minimaailma
kärsii jostain tekemällä tehdystä värikompleksista,mikä heijastuu eräänlaisesta manageritasoisesta
 epävarmuudesta sekä alemmuskompleksista.."
"Olen koko urani aikana työskennellyt monikansallisissa
työympäristöissä ja nyt ensimmäistä kertaa minua syytetään rasismista!”
”Mina tiedän tämän kaiken tekosyyksi ja toden puhuakseni,en viihtyisi sekunttiakaan teidän
 pikkumaailmassanne."
"Tuntuu,että teidän Margaret-filippiinokolleeganne on näyttänyt
tyypillisen kolonialistisen rapuluonteensa,mitä olen kohdannut melko usein Manilassa.”
"Nykyään kuulen joka suunnalta Firlippiineiltä..radiosta,televisioista ja lehdistä lauseen..että
"Olen ylpeä ollessani Filippiino!".."I am Proud to be a Filipino!"

Jussi nousi tuolilta kädet vavisten,miten yleensä käy hermostuessaan ja
suuttuessaan.
Jenny kysyi,miksi hänen kätensä noin vispaavat,Jussin vastatessa takaisin.
”Minä olen jo lapsesta asti  hermostunut epoikeudenmukaisuudesta sekä päin kasvojani valehtelusta.
"Unohtakaa se raamatullinen värisokeus!"
"Minä olen tehnyt kuulkaa työtä kenenkään väriin katsomatta,pitämällä kanssaihmistä ihmisenä.
"Eräs parhaita ystäviäni on afroamerikkalainen Maurice Williams,josta pidän hänen 
 luonteensa enkä ihonvärinsä mukaan mitä parhaimpana kaverina ja ihmisenä.”
”Hyvästi Jenny!”
”I’m so sorry1”
Ylihoitaja sanoi vääntämällä kultaisia vihkisormuksisia käsiään:
"Jos myöhemmin haluaisit työskennellä Portlandin sairaalassa,suosittelen sinua muille
osastoille.”
”Ei kiitos!”
 Jussi vastasi liikuttuneena,jolloin Jenny kiersi pöydän takaa halaamaan
papinpoikaa.
Great Portlandin kadulla Jussi käveli puolisokeana vihasta sekä liikutuksesta näkemättä muuta kuin harmaita
ihmishahmoja,saapumalla Oxford Streetille bussi numero 25:den pysäkille.
Jussi Haymarketissa
Filippiinien suurlähetystön edessä

Istuuduttuaaan double-deckerin yläkerran istuimelle,Jussin kädet vispasivat taukoamatta
yhden päivän bussipassilippua.
Hän ei nahnyt mitään maisemia Oxford Streetin ja Forest Gaten välillä,ajatusten
kelatessa aamupäivän tapahtumia monina uusintoina.
Kotona hän herätti vaimonsa,joka oli saapunut yötuurista.
Hän kertoi koko tapahtuman,Gerryn ihmetellessä koko tapausta ennenkuulemattomana.
”Ehkei se porterin työ ollut sitten leipääsi!”
Gerry sanoi väsyneenä.
”Katsotaan huomenna jotain parempaa sinulle!”
Portland-sementtisäkki


”Se oli viimeinen kerta,kun hain yhdestäkään sairaalasta töitä ja sinun mielihalujesi
mukaan!
Jussi tokaisi kiihtyneenä.,ottaessaan Stella-olutpurkin jääkaapin
ovesta.
”Minun kropalleni ei lasarettityo sovi!”
”Minä sanon nyt ja tässä kuin Saudi Arabian Jubailin paskimon suomalainen betonipumppuautokuski illanistujaisissa,
 kaveriensa vain puhuttua taukoamatta töistä,peittämällä aropontikkalasinsa kourallaan:
--Nyt ollaan valettu niin paljon betonilaattoja ylitöinä meidän juhlissa,että Portlandin 
sementtipölykin tuppaa ihan viinamukiin sisään!”

V.2004 maaliskuussa Jussi seisoi jälleen alumiinitikkailla Daly Roadin varrella pensselöimässä Sherrard Roadin  erään
tumman grenadalaisityttären talon julkisivua,laulellen Stevie Wonderin ja Paul McCartneyn biisiä 
----Ebony and ivory..go together in perfect harmony.....maalarin heilutellessa valkoista ulkolateksipensseliä
sekä musta-aurinkolasista päätään vasemmalle ja oikealle....