PARTIO-OPISTON IKIPARTIOLAISET.Savonlinnan matka.Papinpoika ja pakana.

Papinpoika Olavinlinnassa 

Partio-opiston ikipartiolaiset
--------------------------------------

 Salon Leiriveikot.Itse pastori lippukunnanjohtajana
 keskellä vuonna 1949.






Kesäkuussa vuonna 1960 pastori otti mukaansa 
Jussi-poikansa matkalle Sulkavan partio-opistolle
,missä pidettäisiin heinäkuulla kansainvälinen
 partiolaisjamboree.

Partioaatteeseen papinpoika oltiin kasvatettu puolipakolla 6-vuotiaasta kolkkapojasta. Selviytymistaitojen,leirien,solmuoppien ja ensiapukurssien sekä muiden partiolaistaitojen avulla hän eläkeikäänsä asti oli selvinnyt Arabian arojen hiekkamyrskyistä , Filippiinien taifuuneista,tulivuorenpurkauksista ja Lontoon jatkuvista rankkasateista kunnialla..

Ainoastaan solmuopin III luokan taitomerkillä hän tänäkin päivänä solmii nauhakenkänsä nyörit lasten lenkeillä ja useasti umpisolmuun aukeamisen estämiseksi.

 

Vietettyään Saudi Arabiassa vajaat parikymmentä vuotta,hän oli oppinut jo 80-luvun alusta,että kuningaskunta oli suomalaisen AAA-kerhon (Auto-Alkoholi-Avioero) suosituin pakopaikka.

1959 Jussi siskoineen
ja täteineen Ämmänsaaren
lpssilla

Edelliskesänä vuonna 1959 Jussi oli samoin ollut reissulla Savoon,mutta silloin matkanjohtajana oli ollut isän vanhempi Aune-sisko,joka oli muuttanut lounaissuomalaiseen joenvarsikauppalaan veljensä perässä.
Täti palveli paikallisen osuuskaupan sivuliikken hoitajana ja eli hyvää sinkkuelämää pienessä yläkerran yksiössään, valmistellen ruokaherkkuja itselleen ja vieraileville pappilan lapsille.Tukevasta tädistä voi hyvinkin sanoa,että hänen hyvä olonsa oli kuin sanonnan mukaan osuuskaupan hoitajalla.
Sinä kesänä Jussin mukana oli vanhempi Anna-Kaisa-sisko ja matkakohteena oli tädin ja isäpastorin kotikaupunki Iisalmi,mistä täti oli lähtenyt maailmalle Putkolan osuuskaupan myyjättärenä.
Jussin äiti,samoin iisalmelainen, aina oli verrannut Putkolan osuuskauppaa elintason mittarina,ilkkuessaan lapsille alushousujen haarustan ruskeasta jäljestä,että niissä oli selvä Putkolan leima.
Putkolastahan saatiin parhaat jauhot sekä ruisleivät. Pula-aikana Iisalmen köyhemmän kansanosan lapset kulkivat kouluun Putkolan jauhosäkeistä ommelluissa alushousuissa.
Siitä Putkolan leima.
Kolmikon matka oli suuntautunut Suomussalmelle,missä isän vanhimman apteekkariveljen leski Bertta-täti asui ja Jussi aina yhdisti tämän tukevan paksukinttuisen leskirouvan isänsä leukailuun Berttas Reise'sta eli Berttan reisistä..Nyt jo harmaantunut Bertta oli paragonikopio olemukseltaan hollywoodilaisesta juorutoimittajasta Elsa Maxwellista, joka katseli arkuntekijän pojan perhettä nenäänsä vartta pitkin alaspäin,uskoessaan itse kuuluvansa niihin "parempiin immeisiin".
Matkasta Jussi ei paljon muuta muistanutkaan,paitsi sen,että hänestä oltiin otettu kuva Ämmänsaaren lossilla nojaamassa tummansinisen 1951-mallisen Chevrolet-pirssin etulikasiipeen..autohullu kuin oli.
Kuvassa taustalla edusti Lukkarisakkavaltaa Anni-täti,Anna-Kaisa-sisko sekä isän nuoremman rautatie- asemaekspeditöörin Arvi-veljen rouva ja kätilö Maila-täti.Kuvaajana oli Aune-täti,jonka Anerikan tantan mallisia suippokärkisiä silmälaseja eikä kellastuneita tekohampaita näy kuvassa.Anttipastori ja Aune-sisko kummatkin makean kipeydessään olivat saaneet uudet ruokailukalusteet suihinsa jo paria vuotta aiemmin.
Jussi kuvassa ei ollut moksiskaan tiedettyään,että sisko ja Maila-täti lossin kalupakin päällä istuessaan töhräsivät pyhäklenninkejänsä roiskuvalla järvivedellä sekä vaijerirasvalla.

1960 Jussi Savonlinnan linnassa

Nyt toisella matkallaan "Savonmuahan" isänsä kanssa Jussi nautti enemmän miesseurasta kuin akkojen käskyläisenä.
Hannes-setä asui Punkasalmella Puruveden rannalla sijaitsevassa veeärräläisten omakotitalossa,mistä oli kävelymatka Putikon pysäkille sekä Punkasalmen maa. ja rautatiesillalle.
Isän nauttiessa saunomisesta ja uimisesta Puruvedessä Hanneksen kanssa,Jussi livahti Hanneksen pojan kanssa Putikon asemalle seuraamaan paikallisjunien pysähtymisiä.Poikien touhuissa oli muitakin vain pojille tunnusomaisia piirteitä,missä piti kiivetä tervattujen ratapölkkytapulien päälle.,mistä sai nahkaansa kiinni sellaisen pinttyneen tervan hajun,mikä ei lähtenyt saunassakaan irti .Lisäksi poikien piti panna ratakiskoille rautamarkkakolikoita,jotka junan pyörät litistivät ylikulkiessaan sileiksi pyöreiksi mellalevyiksi eli umpiprikoiksi..Kaikkia taskurahojaan kaverit eivät silti tuhlanneet valtion rautateille,vaan kävivät aseman kipsasta ostamassa Sinebrykoffin  lanseeramaa Siff Colaa,mnkä piti vastata jenkkicokista.
Punkasalmi-Punkaharjun välinen terässilta kiehtoi Jussia ja pojat seurasivat sisävesilaivojen liikennettä  sekä junan kiitelyä sillan läpi Savonlinnaan päin,jolloin autoletkat ylsivät kummallakin puolella pitkälle puomien taakse.
30-luvulla sillan vieressä oli vielä toiminut lossi maantieliikennettä varten.

Putikon pysäkin ratatöitä 1929

 Punkasalmen silta ja lossi 30-luvulla
Pojat koluttuaan aseman jätettyään nurkat ja tervanhajuisen ympäristön suuntasivat Punkasalmen sillan Punkaharjun puoleiseen päähän,missä jo monet uskaliaat punkasalmelaiset kaverit hyppivät vanhan sillan salmesta ylöspistävien puupaalujen päästä kirkkaaseen Puruveteen,jonka voimakkat virrat olisivat vieneet mennessään ilmaiseksi Varkauteen asti..Jussi uskaltautui arempana mennä uimaan salmen penkalta nähtyään  jos sillalta vedenalaisia ja puolilahonneita siltapaalujen päitä.

Silti salmessa räpiköimisestä kummatkin Lukkarispojat suoriutuivat illansuussa kotiin pavunruskeina.
Jussia olivat siskot kesämökillä haukkuneet vesikauhuiseksi,joka harvemmin pulahti kylmään veteen,mutta serkkupojalle piti näyttää urheuttaan.
Isäpastori puolestaan potki selkäuintia Puruvedessä kuin Saimaan norppa ruiskuttamalla vettä suustaan ylös kuin sukelluksiin valmistautuva sukellusvene.Papinpoika ei koskaan tajunnut uimisen hyviä ja rentouttavia puolia,puhumattakaan avantouinnista,joka isäpastorin mielestä "tekkee niin eetvarttia kropalle".
Kappalainen myöhemmin 70-luvulla päätyikin monivuosikymmenisestä sauna-.ja veteenpulahtamisrääkistä ohitusleikkaukseen.
Leikkauksesta hän sai pumppuunsa sydänlihakseen tikatun aorttojen välisen digitaaliläpän tikittämään kuin uusi Casio-ledirannekello,joka kaupunginvaltuuston hiljentyneessä kokoushuoneessa sai muut kunnanvaltuutetut tarkastamaan aikaa rannekelloistaan piipityksestä..

Savonlinnalaisessa matkustajakodissa pastori oli herännyt jälleen sotapainajaisestaan kello neljältä aamulla.avaamalla huoneen ikkunan selälleen.Hän veti sisäänsä raikasta kesäyöilmaa,mikä sai paniikkihäiriön hiljalleen tasantumaan.

1960 Savonlinnan rakennuksia
 Haukiveden rannalla.
vasemmanpuolinen talo
muistuttaa sitä matkustajakotia

Ikkunasta näkyi Haukiveden vastarantaa sekä sahan lautatapuleita,jotka muistuttivat keltaisia lasten leikkirakennuspalikoita pienoisrautatien varrella..
Pastorin painajaisessa olivat tulleet uudelleen Lapinsodassa kaatuneiden nuorten suomalaissotilaiden vääntyneet kasvot Tornio-Rovaniemi-maantiellä.
Kenttäpastori oli silloin jo täysin turtunut viisivuotiseen sodankäyntiin,mutta nuorten miesten elämän menetystä entisten waffenbrüdereiden jahdissa hän katsoi suuremmaksi haaskaukseksi kuin ryssiä vastaan taistellessa.Nyt ei ollut kysymys maan itsenäisyydestä,vaan anglovenäläisen valvontakomission määräyksestä ajaa saksalaiset Norjaan,muuten venäläiset hoitaisivat asian omin joukoin..
Suurin osa kaatuneista oli Helsingin Kalliosta ja Herttoniemestä lähteneitä parikymppisiä stadin kundeja.

Vuonna 1949 perustamassaan Salo-Uskela seurakunnan partiolippukunnassa pastorilla oli samanikäisiä partionjohtajia.
Antti pani uudelleen makuulle hetekalleen ,jäämällä tuijottamaan päätyseinän Ryöstö Seraljista-gobeliinia..Sitten hän jäi katselemaan Jussi-poikansa rauhallista pikkupojan nukkumista.
Itse hän olisi halunnut olla uudelleen iisalmelainen paitaressupoika,jollei ollut mitään muuta huolta Iisalmen Sandelsinkadun kulmilla kuin vatsanpohjaa kurnuttava makean kaipuu,ja siihenkin auttoi käynti Kauppisen puodin takaovelle,jolloin kauppiaan tukeva nuorin Kaisa-tytär kävi tuvasta hakemassa äitinsä uunipelliltä ja pellavapyyhkeen alta juuri leivotun ja lämpimän korvapuustin.
Nyt vielä neljätoista vuotta sodan päättymisen jälkeen pastorin niskassa istui se vanha sotapirun painajainen,joka otti aina veronsa yöunista....

jatkuu... .

RUKAJÄRVEN ÄRRÄPÄITÄ JA KANSAINVÄLISTÄ ZORRON YÖSSÄ.Puusepänpoika- ja pappisarja,

RUKAJÄRVEN ÄRRÄPÄITÄ JA KANSAINVÄLISTÄ ZORRON YÖSSÄ
------------------------------------------------------------------------------------------

L'Internationale

 International D-30 kuormuri

" Kesäkuun 20. päivänä 1944 alkoi venäläisten suurhyökkäys myös Maaselän ryhmää vastaan Karhumäen.Äänislinnan ja Poventsan yli Ilomantsiin sekä Korpiselkään.
Kenraalimajuri Raappanan johtama taisteluosasto katkaisi kuitenkin heinä-elokuun vaihteessa kahden venäläisdivisioonan yhteydet apuvoimien saamiseksi Ilomantsin pohjoispuolella."


Elokuun 3. päivänä  sotilaspastori katseli kiven päällä istuen Rukajärven taisteluiden jälkiä.
Satoja polkupyöriä oltiin tuhottu omin käsin ,koskei ollut aikaa ja kalustoa niiden kuljettamiseen .ketjuttomia ja renkaattomia ja konepistooleilla seulaksi ammuttuja sotapyörän runkoja taistelutanner oli täynnään,muutaman pyörän vanteen nitkutellen pyöriessä itätuulessa, vannepinnojen kiiltäessä kesäauringossa.

Antti oli jäänyt jälkijoukkoihin etsimään lääkintämiesten kanssa haavoittuneita sekä kaatuneita.
Hänen muuttunut toimenkuvansa Lapinlahden vt. kappalaisesta  ruumiinkerääjäksi oli turruttanut mielen jopa sodan raadollisuudessakin .
Sanitäärien kanssa hän oli kannellut kaatuneita valkoiseksi maalatun ja punaristisen ambulanssibussin takaovesta sisään ja ottanut pienen tupakkatauon.Kivellä istuessaan hän katseli häkäpönttöisen myrkkybussin nytkyttelyä tyhjäkäynnilla havaitsemalla,että etuoven vierestä suojamaalin alta pilkoitti bussin numero 13.
--Nomen est omen!
Hän huokasi puoliääneen,jolloin vieressä Karjalan mäntyyn nojaileva onnikkakuski tokaisi papille:
..Mittäes se pastorj puhhuu omenista?
--En uo nähänä omenia sitten kun vuojen yheksäntoistakolomekymmenyheksän suvena Savonlinnan torilla...
Pastori ei jäänyt korjaamaan kommenttia liian väsyneenä.
Venäläiset oltiin tyrkätty takaisin hyökkäysasemiinsa Ontajärven tielle ja pastori kuuli kauempaa vielä konetuliaseiden rätinää.
--Kuuleppas kulujettaja!
Anttipastori kysäisi kuljettajalta:
--Eekös olisj jo aeka panna häkäpönttöön lissee huapakalikoeta,että piästäesiin noetten ryssijen jalakojen alta poesj?

Pilkettä pönttöön

Puolisen tunnin päästä punaristikylkinen onnikka yski tervaisin keuhkoin Ontosenjärven kirkonkylää kohden ja erään mäkinyppylän ahteessa kuljettaja pysäytti käskemällä kaikki elossa olevat matkustajat lykkäämään heikkotehoista linjuria mäen päälle.
Tämähän oli ruumisbussi ja ainoat puskijat olivat pari lievästi haavoittunutta ja kaksi sanitääriä plus kenttäpappi.
Vaikeasti haavoittuneet oltiin jo kuljetettu lähimpään JsP:hen newyorkilaisten juutalaisten lahjoittamalla Pontiac-ambulanssilla ,joka sodan jälkeen tulisi vielä palvelemaan Helsingissä Töölön sairaalan sairasautona 50-luvulle asti..

1938 Pontiac

 Sotilaspastori oli kyllä kehoittanut kuljettajaa peruuttamaan mäkeä ylös,miten hän oli nähnyt Karjalan postiautokuljettajien tehneen häkäpönttöbusseillaan,mutta linjurikuski väitti,ettei lähistöllä näkynyt edes tienhaaraa kääntämiseen...ja bussi nousi nytkyttäen työntäjien avulla mäen päälle.
Mäennyppylällä Antti komensi läähättävät työntäjät tupakanmittaiselle tauolle metsän reunaan,ambulanssikuljettajan noustua laiskanlaisesti kaatamaan haapapilkkeitä pönttöön.Haapa paloi parhaiten häkäpöntössä kuin mikään muu puulaji,mikä ei tervannut eikä tukkouttanut moottoria.
Nyt oltiin tyhjentämästä onnikan katolta viimeistä haapapilkepussia ja kuljettajan mukaan loput pilkepussit olivat vain karhulankarullia täynnä,kun kuljettaja havahtui kuulemaan omituista moottorinääntä jostain kauempaa.. .

Tuuppaajat ensiksi janoisina jonottivat bussin ovella vuoroaan vesikauhallisesta bussin etuosassa seisovasta tonkasta,kun kuljettaja hätääntyneenä osoitti sormellaan itätaivaalle,mistä matalalla lähestyi venäläinen kaksitasoinen Polikarpov Tshaika-hävittäjä,joka harakanlennon lailla pyräytteli nousten ja laskien ambulanssibussia kohti.
Kone näytti savuavan ilmeisesti suomalaisen IT-tykistön osumasta ja sillä paikalla sanitäärit ja haavoittuneet syöksyivät metsän suojaan,pastorin jäätyä vielä sulkemaan vesitonkkaa ja bussinovea.
Kenttäpastori kaikkein viimeisenä lopulta juoksi kyyryssä mäntymetsän katveeseen.ja heitti itsensä sammalikkoon.

 Polikarpov I-15bis Tsaika (Lokki)

Minuutin sisässä venäläishävittäjä iski myrkkybussin perään,jolloin häkäpönttö lensi ohjusmaisesti metsään sytyttämällä kanervikon tuleen palavista ja hyvistä haapapilkkeistä.Sekunneissa ambulanssin puukehikkoinen korikin syttyi roihuamaan ilmiliekkeihin.
Eräs haavoittunut petäjän takaa kommentoi silmät tapillaan näkymää,että ensimmäisen kerran oltiin nähty oikea ryssän itsemurhakone.

Mäen nyppylälle jäi roihuamaan vain bussin runko sekä Tshaikan punatähtinen peräsin lentokonebensiinin lisättyä palamisen nopeutta karhulankarullapilkesäkkien avustamana.
Antti-pastori seuratessaan kasvot palon kilon punottamina lausahti:
--Taejettinpa suaha lopulta oekee polottohaataas ryssän pilotille ja meijän kuatuneille!

Loppumatkan Repolaa kohti  epämääräinen joukko kenttäpapin johtamana marssi jalan ja päästyään aivan valtakunnanrajan pintaan,heidät noukki lavalleen vihreä International-kuorma-auto.
Lavalla sotilaspastori leukaili rättiväsyneille marssijoille:
Mittesj olis poejjaat,jos laalettaesiin se kansanvälinen,kun suavutaan ulukomaelta kotijmuahan?!
Pian Repolan kyläraitilla kaikui..."Työn orjat sorron yöstä nouskaa..!!"
Eräs väsähtänyt ja rakkoisia jalkojaan hierova sanitääri laukasi perään:
--Mikä perkeleen Zorron yö?

Repolassa kuultiin,että venäläiset olivat päässeet työntymään syvälle Suomen rajalle.
Ilomantsissa oltiin taisteltu ankarasti ja Rukajärven sekä Uhtuan välille iivana oli rakentanut jopa huoltotien edetessään Kostamukseen päin.
Ihantalan mottitaistelu oli Marskinkin mielestä parhaita suomalaisen sotilaan rojkeuden osoituksia,mutta varoitti upseerikuntaansa piehtaroimasta ylpeyden tunnossaan liikaa.
Stalinin ei kyllä tarvinnut enää siirrellä Kremlissä groupierin lanallaan kartalta Ilomantsiiin tuhottua divisioonaansa Berliiniä kohti.
Divisioona oltiin pyyhitty miesluvusta pois.

Syyskuun 4. päivästä tulikin historian pisin vuorokausi  pääministeri Antti Hakzellin unohtaessa illalla klo 11 mainita suhteiden katkaisemisesta Saksaan. radiopuheessaan.
Ulkoministeri Carl Enckel samoin sotaväsymyksessään jätti ärtyneelle Saksan suurlähettiläs Wipert von Blucherille nootin.jossa waffenbrüdereitä kehoitettiin poistumaan maasta kahden viikon sisällä.
Uupumuksesta puoliyön kieppeillä hän unohti mainita venäläisille asiasta.
Suomalaisten puolella vihollisuudet lopetettiin aamulla kello kahdeksan.
Kannaksella ja Ilomantsin pohjoispuolella Repolassa saatiin vielä niskaan venäläistä rautaromua oikein roppakaupalla,vihollisen lopetettua tulituksen vasta kuun viidennen päivän aamuna.

Repolan kirkonkylän idänpuolisessa havumetsässä kukkui käki viimeisen kerran suomalaisille Karjalan kunnailta ojanpientareille uupumuksesta nukahtanaiden rintamamiesten korvissa.
Se oli Karjalan kunnaiden viimeinen kehtolaulu.

Sotilaspastorin sota ei päättynytkään siihen.
Hän käväisi Lapin retkellä ajamassa entisiä saksalaisia ja Junoa tarjonneita aseveljiään pohjoiseen Norjan rajalle päin,päätymällä Rovaniemen pohjoispuolelle Sinettään Kittilän tielle,kun käsky tuli vanhemman ikäluokan kotiuttumamisesta.
Polkupyörämarssillaan hän lauleskeli viimeistä kertaa saksalaista asevelilaulua Alte Kameraden,jonka hän saksankielen mestarina käänsi "vanhoiksi kameramiehiksi"

Lapinsota päättyi kotiuttamiseen ja palaamisen Iisalmeen uuden ylipäällikön, Kaisa-lottavääpelin akkavaltaan.
Siitä alkoi sotilaspastorin 30-vuotinen sota.

 Vanhat kamerat

IGORIN IKONI JA KAPPALAISKAN HARJALÄHETYS.Puusepänpoika-ja pappisarja.

IGORIN IKONI JA KAPPALAISKAN HARJALÄHETYS
----------------------------------------------------------------------

Jumalan äidin ikoni

Eräänä vuoden 1943 huhtikuisena sunnuntaina kenttäpastori oltiin kutsuttu pitämään Sorokan luterilaisessa kirkossa jumalanpalvelus.
Vallattuun Vienan Karjalaan oltiin säädetty uskonnonvapaus,jolloin kenttärovasti Malmivaaran miekkalähetys päättyi luterilaisen kirkon kohentamiseen.
Malmivaaran miekka oli samoin päätynyt tuppeen ja vaihtunut pieneen veriuraiseen kynäveitseen eli kehtolauluun,mikä kuului hänen vakiovarusteenaan pohjanmaalaisen ukkopuukon tupen kyljessä.
"Pohojaalaisittain" pientä puukkoa käytettiin vain lasten kuritukseen ja isompaa aikuisten välisiin erimielisyyksiin.

Sorokan hämärässä soutsinassa pitkäpartaiset ja kultasuikkaiset papit pitivät messujaan suitsukkeiden savuissa,kultaisten ikonien ikonien ja pyhien miesten kuvien sekä veistosten katsellessa kirkonmenoja ikuisessa pysähdyksessä..
Sorokan luterilaisessa puukirkossa valkomaalatut sisäseinät hohtivat täydellisinä vastakohtina uutta kevään valkeutta ja toivoa.
Luterilainen puhdas usko loisti myös kiilsi kirkon puunatusta puulattiasta sekä lakatuista kirkonpenkeiltä.
Kirkon alttaritaulun ristillä kärsivällä Mestarilla oli myös uudelleen maalatut itäslaavilaiset kasvot ja korkeat poskipäät sekä vinohkot siniset silmät . Keihäänterän päässä sientä tarjoavalla roomalaissotilaalla oli pitkä itäkarjalaisen rengin selkä sekä lyhyet sandaalijalat.
Pastori oli saarnansa aikana katsellut kirkon pyhäinkuvaa erittäin tarkasti erikoisuudestaan ja jumalanpalveluksen perästä hän oli mennyt lähemmin tarkastamaan alttaritaulua.
Taulun oikeassa alakulmassa lohkeilevassa öljymaalissa näkyi oikealle kallistuvin tikkukirjaimin taiteilijan nimikirjoitus..Igor Ananin.
Vanha alttaritaulu oli nokeentunut pahasti pommituksista ja tykkitulista ,jolloin paikalle oltiin Malmivaaran käskystä kutsuttu taitava ikonimaalari Igor Ananin.
Juuri julistetussa uskonnonvapaudessahan ei katsottu taiteilijan taustoja.
Tarpeen tullen olisi kelvannut jopa sosialismirealistinenkin taiteilija,jolloin taulun henkilöt olisivat muistuttaneet joko panssarivaunutehtaan työnsankareita taikka kolhoosityöläisiä.

Lenin na subbotnike:Vladimir Krihatski

50-luvun lopulla lounaissuomalaisen rannikkokauppalan pappilan paraatiovelle oli ilmestynytt pyöreä ja pieni vilttihattuinen karjalaismies myymään ikonejaan.
Pastorska oli pappilan paraatiovella ollut harjan kanssa käännyttämässä ikonikauppiasta kadulle ja toivottanut perään,ettei taloon osteta mitään kerettiläistä taidetta.
Antti-pastori oli kuullut työhuoneeseensa rouvansa kovaa metelöintiä eteisestä ja käynyt kurkkaamassa melun aihetta. Hän oli paikalla kiivastuksissaan käskenyt pastorskaa suoriutumaan omalle kustannuspaikalle kyökkiin ja kertonut hoitavansa kauppiaan.
Katseltuaan kaupattavia ikoneja lähemmin hän luki taiteilijan nimen kunkin ikonin oikeasta alakulmasta...Igor Ananin. ja jokaisessa ikonissa Neitsyt Maarialla oli kauniit kreikkalaisnaisen kasvot sekä Jeesuslapsella karjalaiset kasvot sekä vaalea liinatukka..
Myyjä samaten oli itse taiteilija Ananin,joka oli muuttanut evakkoon Vienan Karjalasta lounaissuomalaiseen joenvarsikaupunkiin.

Näin pastorin ja myöhemmin kappalaisen sekä rovastin työhuoneen seinälle ripustettiin Rukajärven Ärrä-plakaatin ja Marsalkan kuvan väliin uusi Karjalamemorabiiliakuva.
Pastorska kyllä osoitti mieltään taulusta eikä siivouspäivinään uhallakaan pölyrätillä puhdistanut
ikonia ja oli jopa kerran ilkkunut pastorille,että siirtäisi sen vesiklosetin seinälle.

Pappilan ainoalla pojalla Jussilla oli äidinmaidosta vereen imeytyneet äitinsä temput.
80-luvun puolessa välissä Saudi Arabian pääkaupungissa Riyadhissa hänen toimistoonsa oli tullut palestiinalainen alihankkijan toimitusjohtaja.
Liikeneuvottelujen aikana palestiinalaismies oli pyytänyt anteeksi ja kysäissyt,missä on firman comfort room eli vessa.
Sieltä palattuaan Jussille oltiin arabiankielellä julistettu tulinen Fatwah sekä Jihad,koska toimiston vessan seinälle papinpoika oli nastoilla ripustanut Palestiinan kartan.Jussin esimies ja firman omistaja Reino Nurkka oli taltuttanut palestiinalaista,käskemällä Jussia pistämään kartan toimiston aulaan,jolloin Fatwah ja Jihad tuli peruutettua.Jostain syystä palestiinalainen firma sai pienen alaurakan työvoimavärväyksessa elementtitehtaalle.
Kaikki värvätyt tehtaan työläiset olivat filippiiniläisiä roomalaiskatolisia,joita Jussi firman talouspäällikkönä syötti  ja maksoi jopa ennakkopalkat,jotka palestiinalainen firma oli jättänyt maksamatta puolen vuoden aikana,johtajan mentyä paastolomalle Kairoon,missä whisky sekä  possunkylki maistui.
Uskonasia kai sekin oli.

SOROKAN SIRKUSTA.Puusepänpoika-ja pappisarja.

SOROKAN SIRKUSTA
------------------------------

 Kersantti Henry Theel

 Henry Theel ja Toivo Kärki  Yleisradiossa

Fiktio..

Vuoden 1943 maaliskuulla venäläiset joukot olivat poistuneet Vienan Karjalasta polttamalla talot,ryöstämällä viljat aitoista ja evakuoimalla karjan ja kaiken käsiinsä tarttuvan irtonaisen.
Kaukana etelässä Viipurinkin liepeillä sotilashuumorilla leukailtiin,että olisivat voineet vielä viedä mukanaan vedetkin kaivoista.

Kantakarjalaisia alkoi myös hiljalleen palaamaan asuinalueillensa ja seutujen venäläisasukkaat puolestaan oltiin pistetty internointileireille suuressa etnisessä puhdistushuumassa.
Sotilaspastori Anttikin oli joutunut seuramaan venäläisväestön kokoamista leireille kuin jyvien erottelemista akanoista, havahduttuaan että malmivaaralainen uskonpuhdistus oli mennyt lappalaisten poroerottelun tasolle.

Sodan polkiessa Karjalassa paikallaan,venäläiset keskittivät kaiken voimansa suuressa isänmaallisessa sodassaan fasismia vastaan ja rauhan puolustajina Stalingradin,Moskovan ja Leningradin puolustustaisteluihin.
Rintamaelämä  suomalaisten puolella oli alkanut normalisoitumaan valloitetussa Vienan Karjalassa siviilimäiseksi pahkakuppipuhdetyötehtailuksi,puutarhojen tonkimiseksi ja yleiseksi vetelehtimiseksi..
Laiskuus oli iskenyt upseeristoonkin ja yksiköissä vaadittiin lisää viihdettä rintamamiehille.
Lomia annettiin yhä enemmän ja lomalta palaavien reput olivat pullollaan kippurahäntää,vaakunaa ja muuta vapaa-ajan virvokkeita juotavaksi ja kaupattavaksi.
Viihteeksi alettiin uudelle siirtomaa-alueelle tuomaan aivan Helsingistä asti ,mitä kuuluisat taiteilijat ja viihdemuusikot esittivät rintamamiesten koti-ikävän lisäämiseksi.

Pastori oli kuuntelemassa Vienameren helmen,Sorokan kaupungin torille pikaisesti talkoovoimin pystytetyn soittolavan äärellä laulajatarsopraano Hanna Granfeltin koloratuuriesitysta,missä taiteilija venytteli kaihoisasti lauluaan tupla-ajalle...."Jo kimmeltää kaukainen raaanta...ja koillisest aaaurinkooo nouseee....jaaa lihinnuhutnehelauuleeelee.."

 Hanna Granfelt 20-luvulla

Antti oli laulun aikana vaipunut melankoolisiin mietteisiin ja istunut ajatuksissaan  Iisalmen maalaiskunnassa sijaitsevan Mulanniemen tilan sisävesilaivalaiturilla katselemassa aamuauringon nousua idästä Poroveden takaa,mistä se oli aina noussut verkkaalleen,vaikkakin viimeisten vuosien aikana punaisen johtotähden seuraamana..
Keväällä pastori oli käynyt Iisalmessa ja Mulanniemessä,missä Kaisa-rouva oli kertonut,että toukokuulla sitten menisi synnytyslaitokselle,Antin ollessa hyvillään,että nyt saataisiin papinsukuun oikea potra poika.
Palattuaan lyhyen lomansa jälkeen rintamalle hän oli saanut Kaisalta soiton yksikköönsä,että toukokuun 15. päivänä 1943 oli pappilaan syntyä putkahtanut punapäinen tytön mötökkä,joka synnytyslaitoksen puntarissa painoi 4.4. kiloa.Kaisa oli lisännyt,että Iisalmen rovasti Brofelt oli ristinyt tytön Riitaksi.
Sorokan sotilaskodissa pastori oli tarjonnut upseeritovereilleen Gold Leaf-varvastupakat,koskei tarjolla ollut sikaareja muualla kuin Helsingin mustassa pörssissä.

                                    Syyspihlajan alla, Henry Theel ja Dallape-orkesteri 1942

Antti havahtui unelmistaan,kun mikrofoni lavalla naksutteli erikoisella kaiulla ,alikersanttikuuluttajan nostaessa sitä ylemmäksi ,ilmoittamalla seuraavan esiintyjän olevan Henry Theelin,suomalainen Tino Rossin,joka esittää bravuurikappaleensa Punertaa marjat pihlajan eli Syyspihlajan alla..
Lavalle astui kookas tummanpuhuva kersantti,jonka musta pomeranssitukka kiilsi kuin juuri tervatun savolaisveneen kylki.
Henry oli aito stadin kundi sekä Kinopalatsin entinen tambuurimajuri eli portieri.Hänen puolikimeä tenoriäänensä Antin mielestä ei sopinut moiseen isokokoisen karhun kroppaan,mutta schlagerin sanat veivät papin ajatukset uudelleen sinne Mulanniemen saunarannan ennustuspihlajaan.

Henry oli saapunut muiden viihdetaiteilijoiden kuten Juliska Kokan ja Pentti Viljasen kanssa viihdyttämään Sorokan sotamiehiä Äänislinnasta komealla vuoden 1937 Chrysler Royal-avoautolla,mikä heillä oli ollut lainassa Suomi-Filmin rekvisiittavarastosta.
Samalla autolla näyttelijät Tauno Palo ja Ansa Ikonen olivat keväällä jääneet Karhumäen lähellä kelirikkotiellä jumiin ja yltä päältä kuraantuneina auton työntämisestä pääsivät esiintymään rintamamiestilaisuuteen.

1937 Chrysler-mallisto

Pastori heräsi aatoksistaan Henryn esityksen aikana vasta silloin,kun hänen viereensä horjui lakiton ja humalainen sotilas,joka joikui henrytheelimäisllä kurkkufalsetolla..."punertaa housut Marjatan..kuin verta niillä ois...",värisyttämällä sormillaan aataminomenaansa.
Sotamies sai katsojilta hurjemmat suosionosoitukset kuin oikea Henry,kunnes sotapoliisit taluttivat humalanvieraan sivummalle,pamputtamalla kilpalaulajan tajuttomuuden tilaan,mikä muutenkin oli lähellä mahallisesta Vaakunaviinaa...
Viimeisinä tajullisina sanoina mies korahteli..."Onko tämä unta vai Vaakunaviinaa?"...sammumalla kuin petromaksin liekki.

Tuplasti vihittynä jatkosotaan..Puusepänpoika- ja pappisarja.

TUPLASTI VIHITTYNÄ JATKOSOTAAN
--------------------------------------------------

Puolifiktio...


Elokuu 1964


Kappalaisen työhuoneen sohvalla istui hermostuneen näköinen kihlapari.
Sulhanen pyöritteli  sormiensa välissä sohvapäällysteen lankanyppylöitä virkahuoneen seiniä ja kirjahyllyä vuorotellen vilkuillessaan.
Morsian puolestaan veteli alinomaan vekkihamettaan polviensa suojaksi yrittäessään peittää kynsilakalla korjattua nailonsukan juoksua.

--Jaa-ah....Halluuteko pitkän vai lyhyen kuavan?
Kappalainen kysäisi työpöytänsä äärestä parilta.

--Ja että minkälaise kuavan....mikä sellane oikke o?
Sulhanen kysäisi huolestuneesti..

--Ai..niin tarkoetin sitä vihkikaavaa...
Kappalainen korjasi savonkielestä suomenkielelle.

--Jaa...mää en kyl tiärä paljoo misttä kaavoist...toi Mirkku kylt tiättä niist ku o töis Salonne neulomos ja o piäne ikäs kaavoi lukenu.. ompelijan..
Sulhanen lisäsi.

--Noh...minulla on aina tapana kysästä ensin parilta millä protokollalla vihkasen..
Kappalainen selvitti.
--Sillä pitemmällä vihkikaavalla tuppaa suluhanen pyörtyillemmään,joten ehoettaesin ylleensä sitä lyhkäsempää kaavaa,joka kestee noen varttitunnin.

--Kylmaar me oteta se lyhkäsemp kaava sit..vai mitässää meinas Mirkku...eik mullo tapan pyörtyilemä  eres tiukois paikois..
Sulhanen selosti.
--Korkiam paika kammost mää ole kyl pikkase kärsiny...

--Noh..minnee en kyllä vihkase pareja kirkon tapulissa teijän onneksi.
--Uon kyllä virassaen nähnä ruavasten miesten kuatuva kupsahtavan kirkon kivilattialle kunniin kukkopillit ossuuskaapan hyllyltä inventaarin aekaan..jopa lyhyemmän kaavan aekana...
--Jo tuntuu huimoovan..niin tehhään vihikasut istuvaltaan...
Kappalainen vilkaisi sitten pöytäkalenteriaan,käännelleen sivuja etusomeaan suussaan kastellen ja vastasi:
--Minulle kyllä soppii aekataalussaen ensi laavantaena kello yheltätoesta se vihkaseminen..sen verran näättää allakassaen olevan vappaata Tirkkosen Anselmin hautuun ja Katri-Helena Könösen kasteen välillä..
--Tirkkonen olj ajanunna Halikon tasoristeeksessä junnoo vasten aatollaan iellislaavantaena...
Ja--a...se ee kae  taeja liittyvä tähän vihkimisseen?!
--No ..tavataan sitten teillä siellä kotonanne....ja osote olj...Torpankatu kolome Bee...

Kihlaparin kolistellessa eteisen portaita alas kadulle kappalainen istuutui sohvalle ja kaivoi housuntaskustan Tervaleijona-pastillirasian,nakkaamalla yhden musta pastillin suuhunsa.Mietteissään hän silitteli sohvan nyppyläkangasta saamalla sormiensa väliin auenneita päällyskangaslankoja.Tarkkana järjestyksen miehenä hän ei sietänyt mitään silmiä haittavaa epäjärjestystä ja haki pöytälaatikosta kynsisakset.
Pian sohvakangas oli manikyroitu yhtä siistiksi kuin kappalaisen omat kynnenpäät.

Hän oli lopettanut tupakanpolttonsa kesän alussa 50-vuotissyntymäpäivänään,jolloin papinpoika oli päässyt käsiin kaikkiin vierastupakka-askeihin kutsujen jälkeen ja yskinyt itsensä puolitajuttomaksi pappilan kellarin puuliiterissä.Kappalainen oli kyllä ihmetellyt savukerasioiden häviämistä uskomalla.että papinrouva oli polttanut ne keittiön puuhellan pesässä.. eikä ajatellut asiaa sen enempää..

Antti ja Kaisa kihlaparina

Imeskellessän jo toista pastillia suussaan Antin ajatukset kieppasivat omiin vihkiäisiin välirauhan kesällä 1940..
Heidät oltiin vihkaistu Kaisan kanssa Iisalmen maalaisseurakunnan kirkossa..Antti vielä armeijan kesäpuserossa ja Kaisa uudessa pitsikauluksiessa mekossaan.alttaritaulun ison enkelin levitellessä pitkiä siipiään ja käsiään liiton suojelemiseksi..
Kuopion vt. kappalainen ja vakaa IKL:läinen Ilkka Malmivaara jalkaväen kapteenin vormussa oli suorittanut vihkasun.

Samana kesänä tykistön vänrikki oli inttänyt itsensä jumaluusopin kandidaatiksi ja hänet oltiin vihkastu papiksi kymmenen muun onnellisen papinalun kanssa Turun tuomiokirkossa oikein Turun tuomiohiippakunnan piispan kädestä.
Näin hänet oltiin tuplasti vihitty,ensin pyhään avioliittoallianssiin ja ja sitten vielä sielunpaimeneksi.

Välirauhaakin tuntui koettelevan levottomuudet,koska samana kesänä Helsingissä suomalaiset kommunistit provosoivat Suomen ja Neuvostoliiton välistä kriisiä mielenosoituksillaan.Näillä oli kova kiire päästä toivottamaan tervetuloja venäläisille vapauttajilleen,jotka olivat jo itärajalle saapuneet ryhmittymään rajanylitykseen messinkitorvipumppuineen ja kultakruunuisine tatjanoineen.Kruunut kylläkin naissotilailla olivat suuvärkeissä.

Nuori pappi olikin jo sisimmässään päättänyt ,sodan mahdollisesti uudelleen syttyessä,palvelevansa sotakentällä sotilaspappina eikä enää kenttätykistön vänrikkinä.
Oliko päätös kutsumusta vaiko mukavuudenhalua..hän ei viitsinyt itselleen todistaa,koska pappejakin tarvittiin sodassa valamassa uskoa kranaattishokkien piinaamiin sotureihin sekä kaatuneiden omaisten lohdutuksessa siitä,ettei sitä suomalaista verta oltu vuodatettu isänmaan itsenäisyyden puolesta.
Kapteeni Ilkka Malmivaaran päämääränä taas oli valaa uskoa savokarjalaiseen lähetystyöhön luterilaisen evankeljumin levittämisessä ortodoksisille sekä ateismiin pakotetuille vienankarjalaisille..jos vihat vielä jatkuisivat.
Malmivaara suursuomalaisessa vakaumuksessaan ja kiihkossaan oli erittäin optimistinen,vaikka ensiottelussa ateismia sekä bysanttilaista kirkkoa vastaan saatiin jakkuun.
Ryssät Malmivaaran mukaan pian häädettäisiin Hankoniemeltäkin pelkällä suomalaisen sotilasmanttelin heilautuksella,koska iivanat uskoivat suomalaisten keittävän nämä elävältään hernerokassaan.
Iivanat kuulema pelkäsivät suomalaista sotilasta kuin russakka saappaankantaa...

Rauha täten tuntui tuoreesta papista melko horjuvalta.
Suomen armeijan kalusto- ja materiaaalipulan takia oltiin neuvottelemassa Saksan kanssa avunantosopimuksesta ja myös III valtakunnan lisäklausuulista vastineeksi Lapin lävitse suuntautuvasta saksalaisten joukkojen marssista Venäjän rajalle.Neuvottelut antoivat katajaiselle kansalle pientä luppoaikaa kalavelkojen maksamissen työntämiseksi venäläisille tuonnemmaksi aina vuoden 1941 kesään asti.
Hitler kyllä jo antoi takaovesta näytteeksi suomalaisille aseita sekä viljaa,välittämättä mitään pienen maan tulevaisuudesta ,pitäessään paraatiovensa rappuja puhtaana Berliinissä vieraileville punatähtikokardisille hanhenmarssijoille.
Sopimuksiahan aina allekirjoitetaan rikottavaksi.
Berliinissä Suomineidon kansallispukua paketoitiin kotkanleimoin lähetettäväksi Kremliin Äiti-Venäjän uusiksi kapioiksi.

Antti kenttätykistön
vänrikkinä
Juhart 2011

Vuoden 1941 kesäkuun 17. päivänä Lapinlahden vt. kappalainen kesäpusakassaan ja mustissa kenttäpapin kauluslaatoissa hyvästeli Kaisaansa Mulanniemen tilan kivirappusilla.
Antin sotaaedeltävä mustapaitojen pusero oli kutistunut pyykkituvan muuripadassa pieniksi mustiksi kenttäpapin kultaristisiksi kauluslaatoiksi kuin tervattu pyy ennen maailmanloppua..näin oli Kaisa leukaillut miehelleen.
Kauluslaatoissa kiiltelivät nyt kultaiset ristit kultalehvien kanssa

Reppuansa pakatessaan kenttäpastori latasi venäläisen alpakkaisen savukerasiansa täyteen amerikkalaisia Gold Leaf-tupakoita.
--Jos minusta tulloo reissulla vaenoo,niin vanjat suavat oekeeta amerikkalaesta tupakkoo takkaesin ihan kapitalistin partavesjkolinan hajjuesina..
Pastori vitsaili itsekseen.

Nyt verannan portailla hyvästelyt eivät olleet yhtä painavia kuin Talvisotaan lähdössä Iisalmen asemalla.
Vaikka savolainen käyttäytymiskoodi hyvästelyissä oli lupsakkaa huulenheittoa,niin hyväilyt ja tunteiden osoitukset olivat heimokäyttäytymisessä jääneet puolirampojen yritysten asteelle

Antti hyvästeli vaimoansa sotilaallisen kohteliaasti kädestä .

Eversti ja majuri Signor Koronel.Puusepänpoika- ja pappisarja.

 Jatkosodan kenttäpappeja

MAJURI JA SIGNOR KORONEL
----------------------------------------------------

Kesäkuun 25. päivänä Marski muutti uuteen päämajaansa Mikkelissä.
Samana päivänä Antti tuoreena sotilaspastorina ilmoittautui Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulissa kenttärovasti Johannes Björklundin kansliassa.
Björklund oli jäyhähkö dogmaatikko,jonka leukalihakset värisivät puhuessaan mustien kauluslaattojen päällä.Istuvasta kenttärovastista sotilaspastori ei nähnyt,sotahengenmiehen pituutta.koska Björklund oli pitkä,melkein Marskin kokoinen mies.Parin kuukauden päästä Börklund nimitettäisiin kenttäpiispaksi Marskin käskystä,mikä aiheutti kirkon sisässä suurta bolemiikkia kirkon politisoitumisesta. Etenkin Lapuan piispa Olavi Kares oli koko nimittämistä vastaan.
Kenttärovasti viittasi sotilaspastoria istumaan ja luki suoraan edessä olevasta paperistaan sotilaallisen jäykkänä:
--Määrään teidät komennettavaksi 14. divisioonaa yhdeksi sotilaspastoriksi Kuhmoon.mistä ilmeisesti on lähtö piakkoin naapurin puolelle!
--Siellä vastassa kyhnii venäläisten viideskymmenes divisioona ja katson,että sen takia tarvitaan oikeata ja kunnollista sielunhoitoa uskon valamiseksi isänmaan puolesta
--Onkos pastorilla kysymyksiä?
Antti käänsi päätään  niskaansa nykäyttämällä hermostuksissaan sivulle eikä osannut lausua sanaakaan,vaan nyökkäsi vastaukseksi.
--No onnea vaan matkallenne...ja palatkaa takaisin ehjin nahoin..
--Olen kuullut,että pian tulee olemaan taivas täynnä rautaromua.
--Meillä ..jos Herra suo..tulee olemaan pulaa hyvistä papeista,jotta paikkoja kyllä avautuu siviilissä kenttäpapeillekin.
--Papereistanne näen,että olette palvelleet talvisodan lopun kenttätykistössä,että ne kranaattien ujellukset korvissanne on vain itikoiden vinkunaa.
--Noh...näkemiin eikä hyvästejä teille kenttäpastori ja Luojan suojelusta toimissanne!.

Kenttäpiispa Björklund vastaanottamassa
kultaista ristiä Marskilta
Mikkelin klubilla 1942

                                 
 Sota oli hämärtänyt pappienkin käsitystä oikeasta ja väärästä.
Myöhemmin syyskuussa muunmuassa kenttäpappi Arvi Pässinen kirjoitti Karjalan armeijan sotilaspastorille jääkärikapteeni Kalervo Kurkialalle seuraavaa:
--Ehdotan,että Ilomantsin alueen suojeluskuntapiirin paikallispäällikön käytettäväksi lähetetään kaksi ryhmää ryssiä,mieluummin ryhmä O:n alueella vangittuja.
--Suomalaiset miehet eivät joudu kuolemaan sankarivainajien keräämisessä.
Kirkkokin oli kutsunut sotaa ristiretkeksi idän pakanuutta vastaan,mutta Marski oli lausunut STOPin sodan luterilaistamiselle ja Kurkiala lomautettiin.
Myöhemmin Kurkiala lähti Saksaan liittymällä SS-joukkoihin ja nousi hierarkiassa jopa Himmlerin linkiksi Suomeen.

SS-Oberststrurmannführer
Kurkiala Kalervo katsastamassa
suomalaista SS-pataljoonaa

Hitlerin kirkko ei ollut kiinnostunut Suomesta pelkkien sinisten silmiemme takia.
Sen tehtävänä oli lujittaa Suomen sitoumusta Saksan rinnalla Hitlerin suureen sotaretkeen seuraavin sanoin:
--Das Auswärtiges Amt hat es als grossen Gewinn beachtet,als Heckel mehrfach zu Besuch gekommen est,um dort in Helsinki auch immer wieder zu werben,nicht nur für die deutsche Kirche,sondern auch für die Politik Deutschlands.

Kenttäpastori ilmoittautui Kuhmon Jämäksen kasarmeilla eversti Pöyhösen toimistossa.
Ontojärven selkä nosteli vaahtopäitä lännestä käsin Antin katsellessa olkansa ylitse seistessään asennossa everstin työpöydän edessä.
Eversti ryhtyi selvittämään papin tulevaa toimenkuvaa kurkkuansa rykäisemällä:
--Olette ensimmäinen kenttäpappi komennuksessani ja arvonne upseeristossamme vastannee reservin kapteenin nappeja.
--Papereistanne näkyy,että olette palvelleet Talvisodan Suomussalmella kenttätykistön vänrikkinä sekä tulenjohtajana.
--Määräisin,jos olisi valtuuksia teidän omaksi hyväksenne kantamaan sivuasetta,mutta luterilaisen kirkon edustajana puolustusvoimissa en voi siihen pakottaa.
--Tulette vastaamaan pataljoonassa jalkaväen,pioneerien ja sissien sielunhoidosta sekä sanitäärien kanssa haavoittuneiden kokoamisesta plus kaatuneiden tunnistamisesta plus kaatumisilmoitusten lähettämisestä omaisille.
--Onkos muuta kysyttävää?

Antti seisoi asennossa katsomassa tiukkailmeistä ja laihaa kaljupäistä everstiä suoraan silmiin ja vastasi:
--Ei ole kysyttävää,herra eversti!

--No pankaakas sitten pieksunne lepoasentoon..pastori..ei tämä nyt niin kuolemanvakava asia ole seistä jalkaväen everstin edessä paska jäykkänä!
--Kokeilin vaan hermojanne.
--Istuutukaappa persiillenne tuohon tuolille..niin poltellaan yhdessä hermosavut.
Eversti jatkoi kaivaessaan kenttäpuseronsa taskusta Antin nenän alle kultadubleisen savukerasian,napsauttamalla sen peukalollaan auki..Rasiassa näkyi lepäävän 10 saksalaista Juno-savuketta kuminauhan alla.
--Itse alppijääkärikenraali Jodl  lahjoitti minulle kokonaisen limpun Junoja...että ottakaa vain mukisematta ...pappi!

--Viimeisen kerran polttelin Junoja Berliinissä.
Antti vastasi puhallellessaan henkisavuja everstistä poispäin sivulleen.
--Ai..että olette käynyt ihan Berliinissä asti?
Eversti kysäisi mielenkiinnolla.

--No myö oltiin mustapaetojen kanssa kahtomassa mualimankisoja ja nähtiin se saanmetrin sprintinkin,missä amerikkalenen neekerj Jesse Owens voetti kilipaelun.
--Niinse musta mies mänj arjalaesten ielle, kunniin joku Väeski Vemmelsäärj,että..!
--Iisalamen mualaesseerakunnan kappalaesen Malamivuaran kanssa kateltiin....
--Oltiin reissulla Roomaan Mussolinin leirille.
Antti jatkoi,nikotiinin jo vereen imeytyessään rauhoittavasti suukalvolta.

--No nyt minulla on pataljoonassa oikein Reissu-Lasse!
Eversti lausui vieläkin kiinnostuneempana.
--No..näittekös Hitlerin,Göringin ja muita valtakunnan johtomiehiä?

--No kyllähän ne siellä kahtelivat nuamat peruslukemilla,kun arjalaeset hävisivät juoksukilipaeluessa aekalaella.
Sotilaspastori vastasi puolivirneessä.

--Niin muuten..se Malmivaara on teille epäsuorasti esimiehenne..
--Siitä leivotaan kenttärovastia ja on muuten aika tulisieluinen isänmaanpuolustaja ja saarnamies?
Eversti lisäsi tumpatessaan Junonsa koivupahkaiseen tuhkakuppiin
--Noh.. oli hauska rupatella...tuppaa olemaan kiireitä mobilisoinnissa,mutta jutellaan myöhemmin upseerikanttiinissa illalla.
--Ja....teillä taitaa olla varmaankin kiintoisia havaintoja kerrottavaksi Saksan ja Italian matkaltanne.

Majoituttuaan parakkitakennukseen Antti illan suussa käveli paraatikentän yli upseerikanttiiniin,jossa istuskeli muutama kenttätykistön upseeri. Entisenä kenttätykistön vänrikkinä hän tunsi kotiutuvansa punalaattaiseen porukkaan ja koko jatkosodan ajan hän tulisikin palvelemaan kenttätykistöprikaatin yhtenä sotilaspappina Kannaksella. Kenttäpappejahan oli melkein joka komppaniassa pitämässä sielunhoitoa paatuneille ja osaltaan pappeja kyräileville sotilaille ja iltahartaudet kuluivat viidessä minuutissa väsyneiden rintamamiesten kuunnellessa Herran sanaa puolinukuksissa,aivan kuin siviilissäkin pakollisissa jumalanpalveluksissa.Suurin urakkahan papeilla meni JsP:eillä sekä kaatumisilmoitusten laatimisessa.

Kanttinin yhdessä nurkkapöydässä istui pari kenttätykistön luutnanttia syvässä väittelyssä ja viereisessä kelopöydässä kesäpusakkainen ,tummanpuhuva jalkaväen majuri. Pastori ei ensin havainnut sisään tullessaan hämärässä majurin vieressä istuvaa eversti Pöyhöstä,joka kallisteli leijonaviskilasiaan ahkerasti siemaillen.
Eversti viittoili pastoria pöytään.
--Tässä on se meidän Berliinin kolunnut pastorimme.
Eversti esitteli Antin majurulle.
--Saanen esitellä teille majuri Marttinan ...sissipäällikkömme.
Majuri tarttui istualtaan pastorin kouraan,puristamalla sitä kuin kädenvääntäjä,Antin hieroskellessa kämmentään vielä pitkään istuuduttuaan.
--Tämä pastori se on oikeen maailmanmatkaaja...käynyt Saksat ja Italiat ja tavannut jopa Hitlerin,Göringin ja Mussolininkin.
Eversti kehaisi.
---Jaa...että kätellyt fasitinapoja ulkomailla?!
Marttina vastasi nyrpeästi pistäessään fenniasätkän holkkiin ja sitten suupieleen pystyyn palamaan kuin pressifotojen eturintamasotilaalla.
Antti oli kuullut majurin olleen kovapintaisen miehen,joka valitsi sissiporukkaansa vain todellisia miehiä eikä mitään vätyksiä,puhemiehiä eikä homoja. Naisten seurassa hänet tunnettiin myös kuuluisana "pillumagneettina".
Kenttäpastori oli seurannut majurin automaattisia tupakanpolttajan eleitä,miten tämä oli pistänyt tupakan holkkiin,jäämällä tuijottamaan alpakkaisen holkin tuttuja aaltokuvioita.
Hän veti kesäpusakkansa rintataskusta hopeadupleeratun alpakkaisen savukekotelon pistämällä sen kelopöydälle tokaisemalla:
--Kahtokaapasj majurj kun näkkyy olevan samanlaesta kaeverrusta kunniin teijän hokissanne!
Marttina koppasi rasian suureen kouraansa pyörittämällä sitä ympäri sormiensa välissä ja puuskautti ihmeissään:
--Mistäs te pastori ootte löytäneet  mokoman askin..vai onkos joku sotilas myynyt teille sen sätkänälässään?
--Noh..Ruatteen tieltähän sen noukin errään kuatunneen iivanaluutnantin manttelintaskusta..
Pastori vastasi arkaillen kuin kenttätuomioistuimessa syytettynä.
--Noh..kappas kummaa....ilmeisesti satuin saman luutnantin taskuille ja löysin tämän holkin mahorkkapussista..
Marttiina naureskeli yhteensattumasta.
--Taispas se iivanaluutnantti tulla tuplasti puhdistettua..tai miten nyt sanottaisiin lutterilaisella julistuksella,kun toinen rikollisista oli pappi...että kahdesti kirkastettuna... kuin erämaapontikka..

Illan keskustelu alkoi sulaa tuttavalliseksi Marttinan tilaillessa itselleen ja everstille leijonaviskiä pöytään.Eversti oli jotenkin tullut vähäpuheisemmaksi ,päinvastoin kuin majuri,joka pisti pilkkaa koko esikuntaupseeriston kustannuksella.
Auringonlaskussa pastori seurasi eversti-majurikaksikon hoippumista kädet olalla paraatikentän yli toimistorakennuksen ovea kohti. Everstikin jo hoilaili ovella horjuen "Kotimaani olet sä...suuri ja mahtava Neuvostoliitto....siellä äiti hymyhuulin aron laitaa reunustaa...vai onko aallot sen huuhtoneet pois...tsatsatsaa...".
Marttina ovella vielä kysäisi:
--Onkos sulla Pöyhönen sitä Jodlauskonjakkia kaapissas?
Kumpikaan ei vielä aanaillut tulevista,että päätyisivät sodan jälkeen asekätkentäjutuissa syytettyjen penkille.
Marttina tosin pakeni linnatuomiota Venezuelaan päätymällä puutarhuriksi yhteen caracasilaiseen kauppapuutarhaan ja vapaalla  "major jardeneroksi" eli puutarhurimajuriksi latinonaismaailmaan.
Venezuelassa hänet myös tunnettiin arvonimellä Signor Koronel eli Herra eversti.

SISSIKERSANTTI PAAVO UITTO
-------------------------------------------------
Lokakuu 1969

Kappalainen käveli asioilla Salon kaupungin keskustassa.
Silakkamarkkinat oltiin jo pidetty ja kauppatorilla purettiin sirkustelttoja sekä myyntikojuja.
Papista torimyyjien telttojen puiset ristipäät näyttivät koleassa tihkusateessa ruosteisilta hautaristeiltä emäkirkon kalmistossa Moisionkosken yläjuoksun törmällä.
Kävellessään sillan yli Centrumin uuden tavaratalon ohi ,vastapuolella sijaitsevan KOPin pankkitalorakennustyömaan kopista astui ulos tukeva karhun näköinen mies ulos.
Mies nakkasi naulareppunsa ulkoseinän naulaan ja hyppäsi naistenpyörän satulaan heittämällä sodassa jäykistyneen koipensa  näkymättömän miespyörän putkitangon yli...miten hän oli tuhansia kertoja tehnyt sotapyöränsä päälle hypittyään.
Karhun näköinen mies polki liikenteestä välittämättä ja sivuilleen katsomatta Turuntien autovilinän läpi jarrujen kirskauksille ja torven tööttäyksille kättään viskoen, kaartamalla Vilhonkadulle ,missä alkoholiliike oli juuri kello yhdeksältä avannut ovensa.
Kappalainen seurasi miehen sooloilun perään ikään kuin olisi seurannut Moskovan sirkuksen siperialaisen ruskeakarhun pyöräilyä.
Karhun näköinen mies oudosti muistutti yhtä Kuhmossa tapaamaansa sissikersanttia Paavo Uittoa.
Jäätyään hetkeksi seuraamaan pankkityömaan kraanan sementtijassikan laskua lankkuaidan takaisten perusanturoiden väliin, hän näki karhumiehen polkevan ruosteisten pyöränketjuen kitistessä takaisin työmaalle,valkoisen Alkon muovikasin kilkutellessa naistenpyörän runkoa vasten.
--Ee..ee se voe olla se Uiton Puavo..se sissikersantti,jota rohkeuvvessaan kukkaan sissi ee ollunna voittanna?!
Kappalainen hoki itsekseen.
Paavo oli ennen sotaan astumistaan ollut muhokselainen maanviljelijä.iso karhumainen maan mönkijä ja ylennetty rohkeudestaan ylikersantiksi Muurmannin rajan räjäytytöistä..kunnes Marskin käskystä suurempi tihutyönteko piti jättää kesken.
Marskilla oli ollut silloin suuremmat maailmanpoliittiset asiat puntaroitavina jatkosodan alussa syksyllä 1941.Toveri Stalin oli piirtänyt ehdotuksenaan Suomelle paremman Suur-Suomen kartan,missä valloitettu Kannas ja Pohjois-Karjala sekä lisäksi iso pala Vienan Karjalaa Vienanmerta puolittaen tarjottaisiin porkkanana sotatoimen estämiseksi.Välirauhan aikana hän oli lähettänyt venäläisdelegaation Värtsilän raja-asemalle ehdotuksineen ja karttoineen,jotka suomalainen vääpeli Tahvanainen oli kuitannut vastaan.
Alkuperäinen kartta meni Mikkelin päämajaan tutkittavaksi,mutta virallisesti kukaan ei kuuteenkymmeneen vuoteen ollut tiennyt tai hiiskannutkaan asiasta. Stalinin ehdotus oli vara-ja vastatoimenpide saksalaisten suurempaan maihinnousuun Suomen kamaralle..
Silloin Suomen hyökkäysaaltoa Vienan Karjalaan hurrattiin suurena urotyönä,vaikka ylemmältä taholta Stavkasta oltiin jo Stalinin käskystä annettu venäläisjoukoille komento puolustaaa vain muodollisesti perääntymisessään salaisen kartan esittämälle uudelle valtakunnan rajalle.
Eräs näistä suomalaisista taistelijoista oli karhun näköinen ylikersantti Paavo Uitto.,jolle myöhempi siviiliin pääseminen oli päätynyt siviilieläämään sopeutumattomana avioeroon,pientilan myymiseen ja alkoholismiin.
Kappalainen näin uskoikin tapahtuneen.
Paavo oli lisäksi vaikeasti haavoittunut kranaatinsirpaleesta jalkaansa,joka oltiin jäykistetty polvesta.Siitä huolimatta hän oli karannut Joensuun Tilkasta ja palannut osastoonsa Kuhmossa,mistä hänet oltiin kotiutettu 80-prosenttisena sotainvaliidina.

--Kauankohan Puavon sisäkalut kestee keskikalajakuppiloejen sissäesissä taesteluissa?
Kappalainen kysäisi itseltään.
--Viimestä tetamenttijaankaan se ee kykenisj ies kirjoottaammaan sinipunnaesilla ja pöhhööttynneellä sormillaan..
Kappalainen mietiskeli jatkaessaan kävelyään Kuparikulmalle,minkä kirjakaupassa oli myynnissä nykykielelle käännetty Uusi Testamentti.














.

JÄÄTYNEET PIHLAJANMARJAT JA LÄMPIMÄT LUUMUTORTUT.Puusepänpoika-ja pappisarja.

JÄÄTYNEET PIHLAJANMARJAT JA LÄMPIMÄT LUUMUTORTUT
--------------------------------------------------------------------------------

                            Pommitettua Helsinkiä 30.11.1939

Marraskuun 30. päivänä alkoi Helsinkiin tippumaan venäläisiä palopommeja.
Antti oli vielä palannut Iisalmesta pääkaupunkiin jumaluusopin välitentteihin ja sinä ensimmäisenä pommituspäivänä hän oli juuri lähtenyt Yliopiston kirjaston edestä ratikalla,kun palopommi sytytti rakennuksen palamaan.
Kaupungin keskustassa oli syntynyt paniikki sairasautojen ja paloautojen sireenien vinkuessa keskustaa ristiin rastiin pelastustöissä.Kuolleita siviilejä lojui pommikraatereissa ja kaduilla ja tuhoutuneita autoja oli paalautunut tuntemattomiksi peltikasoiksi kivitalojen seinien kaaduttua päälle..
Yliopiston kulmalle oli kerääntynyt joukko ihmisiä katukäytävällä makaavan miehen ympärille.Tämän toinen  jalka housunlahkeineen ja kenkineen polvesta alaspäin oli lentänyt kadun vastapuolelle.
Mies oli saksaksi,ilmeisesti sveitsiläisaksenttisesti huutanut Hilfejä ja samalla Scheissejä,ambulanssimiesten nostellessa miestä paareilla valkoisen Packard-ambulanssin takaosaan.
Tässä vaiheessa teologian ylioppilaalla oli kiire Körttikotiin täysin tietämättä lähitulevaisuudestaan,puhumattakaan kaukaisemmasta tulevasta,että hänen ja tämän haavoittuneen sveitsiläisen elämät tulisivat liittymään ylempien naisvoimien kautta yhteen..

                          Packard-ambulanssipostimerkki vuodelta 1944 2:-+ 50p

Nyt iivanan pommit eivät erotelleet neutraalien maiden kansalaisia suomalaisista. Useassa tapauksessa myöhemmissä pommituksissa pääkaupungin IT-pattereiden kovasta ja tarkasta tulituksesta venäläiset pommikoneet joutuivat pudottamaan pommilastinsa merijäälle tai kaupungin reuna-alueille,aiheuttamalla vain vähäisiä tuhoja.
Antin saapuessa Lönnrootinkadulle Körttikoti näytti vahingoittumattomalta,vaikka kadun muita taloja paloi ilmiliekeissä.Oliko se körttiläisen Herran johdatusta papinalku ei voinut kylläkään sanoa,Herran,joka rakkaudessaan ja armeliaisuudessaan antoi viattomien ja vanhurskaiden kuolla ateistien pommeista.Kysymyksiä pyöri nuoren teologin päässä useitakin,mutta nyt hänen sisällä velloi aanaus,että pian hänelläkin olisi lähtö rintamalle.
Avatessaan Körttikodin oven, köynnöspunoisella eteismatolla näkyi hämärässä valkoinen sähkösanoma- kirjekuori..Hän repäisi kiireessä kuoren auki ja luki sähkeestä komennuksen välittömästi Kajaanin kenttätykistöpatteriston esikuntaan.
Antilla oli edessä pikainen pakkaaminen.

                                     Pikajuna Kuopioon.Juhart 2011

Pakkanen oli kiristymässä yli neljänkymmenen miinusasteen.
Kuopion pikajunan III luokan vaunu oli tupaten täynnä siviilejä,jotka olivat matkustamassa pois pääkaupungista maalle matkalaukkuineen ja nyytteineen sekä harmaamanttelisia ,kohmeloisia että nukkuvia sotilaista,joidenka matkalitteroiden päämäärät olivat leimattu useisiin komentopaikkoihin.
Puheet tuntuivat olevan vähissä ja moni näistäkin sotilaista tulisi jäämään palaamatta, kuopattuina rajan taakse ristittömien ja lumenpeittämien kumpujen alle pakanamaan puolelle.

Iisalmen rautatieasemalla pakkanen paukkui nurkkalaudoissa,kun Antin nuorempi veli Arvi oli paksussa turkissaan vastaanottamassa jäistä ja lumenkuorruttamaa paikallisjunaa Kuopiosta.
Kaisakin oli häntä vastassa aseman takana autoa lämmittämässä pukeutuneena lottamantteliin sekä mannerheimkarvalakkiin,jaloissaan ruskeat lapikkaat.Hän oli jo viikon seissyt Iisalmen vesitornin katolla  kiikaroimassa niitä punatähtisiä Gutzeitin koneita pikaisen ilmavalvontakurssin jälkeen suojeluskuntatalolla.Hänen päähänsä oli jäänyt pänttäytyneinä kaikkien viholliskoneiden mustat silhuettikuvat kuin kananpojalla kanaemon opettamat haukanvarjot.

Arvi-veli oli tervehtinyt laiturille astunutta siviilipukuista pappiskokelasveljeään:
--Noh..sinulle sitten taesj tulla komennus Kajjaaniin ja sieltä sittenniinj kohti sitä tuntematonta?!
--Noh..niinj tulj,,ja tällaesella kelillä kyllä hyppyheekkiennii lukot ovat umpijiässä,vaekka kuinniin ovat vaseliinilla ympärjrasvattuja.
Antti vastasi henki pakkasilmassa höyryten hakatessaan ohuita siannahkasormikkaitaan kylmästä yhteen ja välistä peitellessään niillä mustia korvalappujaan.
--Istuppas sinä jonniin närreen takana luupit silimillä tulenjohtajana!
--Sinnee olet oekeen onnenpekka,että suat istuva valatijon pönttöuunin kylyjessä lämmittelemässä käsijäs pilliklubi huulessa torottäen.
Antti ähkäisi pakkasilmaan.
Arvi vastasi takaisin loukkaantumatta veljensä tokaisusta:
Niin..se Kaesahan on jo ollunna siellä vesjtornin katolla jo viikon tiiraelemassa ja sano uottavansa sinuva tuolla aseman takana aatossa,ettee uoppelj sammuesj.
--No uoppa site ihmisiksj siellä tuntemattomassa uuvessa ossootteessasj!
--Minnuenj pittöö tästä lutviutva junan lähtöön Lapinlahelle.

Mulanniemessä Antti oli vaihtanut kaupunkivaatteensa pussihousuihin,villapaitaan ja heittänyt niskaansa Kallen vanhan lammasnahkaturkin sekä suojeluskuntakarvalakin päähänsä.Hän halusi itse lämmittää Mulan rantasaunan viimeisiksi kylvyiksi siviilissä eikä Kallesta ollut muutenkaan apua ,koska kauppias istuisi myöhään Sandelsinkadun puotinsa konttorissa tilinpäätöspapereita tekemässä.
Sytytettyään kiukaan tervaskannon juuresta veistämillä sytykkeillä ja käydessään ulkona rannan puolella katsomassa,että savu nousisi piipusta,hän huomasi,että rantapihlajan marjat olivat jäätyneet ryppyisiksi jääpuikoiksi.
Kaisa ei  siis ollut uhallakaan kerännyt marjoja viimeisen mykkäkoulunsa jälkeen.
Itse Kaisa oli aina ilkkunut hänelle Lukkarisen suvun itsepäisyydestä,että "se joka uhan kanssa ellää. se pierun kanssa hauvataan" ja nyt tulisi oikea totuuden hetki Antillekin kiusata morsiantaan,kun ensin saisi kerättyä rohkeutta pieneen pilantekoon.

Saunan jlkeen illalla Antti lämmitteli jalkojaan Kauppisten tuvan kuuppahellan ääressä kiikkustuolissa Kaisan topakkana hääriessä pöydän ääressä Riitta-äitinsä kanssa leipomassa luumutorttuja.
Antti touhuja seuratessaan kysäisi:
--Etkös vuan tie jo joolutorttuja aekaesin marraskuulla?
Kaisa vastasi takaisin ripotellessaan vehnäjauhoja pirttipöydälle pussista:
..Sitte ee koskaan tiijä koska jaahot ja luumut loppuu kaapasta.
--Uon kuullunna,että pijan männööpi kaekki suuhunpantava kortille...ongenkookkuja ja huulipunnoo myöten!
--Oliskohan tulevalla sotaherralla muuta kysyttävvää?
Antti kokosi rohkeuttaan sisällään ja kysäisi pirullisesti:
--Noh..mihinkäs uot piilottanna ne Kallen pihilajamarjamehut,kun rantapihilajasta voes kurottamalla panna suuhusa jäesijä ja kääneitä pihilajamarjatikkunekkuja?

Kaisan kaulinta pysähtyi toviksi ja hän vastasi lopulta:
Noh...Kalle se olj popsinna yhtenä saanailtana niitä poskiinsa,kun olj kuullunna,että hienot engelsmannittiin pannoo ginniinsä katajanmarjoja maasteeksi.
--Se olj pistännä niitä emaljmukkiinsa pohojalle koorallisen ja lorraattanna vuakunnaa piälle.
--Sinä ilitanna olj isännän perä käännä kun moottorjhaalikko ja minulle olj iessä kalasonkijen ja äejän perän pesu.
--Korkin olisin lykännä sen perrään!

Seuraavana aamuna kello viideltä kihlapari seisoi pimeähköllä rautatieaseman laiturilla,missä pari yksinäistä ja keltaista kuuppalamppua tolpan nokassa heilui vihurisessä itätuulessa.
Kajaanin junan veturi päästeli raiteille sylintereistään höyrypilviä,boilerin sytkäytellessä kuin painekattilan venttiili sykäyksittäin.
Junanvaunuihin oli lastautumassa melkein ainoastaan sotilaista,harmaiden manttelien täyttäessä kaikki III luokan puupenkit.
Morsiamia,äitejä,tyttöystäviä ja yhden illan tuttavuuksia sekä unilta herätettyjä pyöreäksi pakattuja pikkulapsia itkeskeli laiturilla hyvästelyissä.
Kaisa vetäisi lottamanttelinsa taskuläpän alta pienen ruskean paketin Antin hansikaskäteen.Vänrikki nyt upseerinmanttelissaan ja upouudessa karvalakissaan seisoi asennossa kuin valtakunnanrajan vartiosotilas.
Hän kopsautti saappaittensa kantoja oikealla frunzelaisella äksiisillä ja kiitti paketista.
--En pannunna mukkaan mittee isompoo,kun aeka tahto loppuva leepomisen ja taevaantähystelyn välissä.
Kaisa  tokaisi.
--Kuvoen sinulle oekeet villasomikkaat..sellaset pässinpökkimät kun Iisalamen torjmyyjillä on käsissään talavella..iliman näpinpäetä.
--Niillä pittäesj olla helepompaa pijellä kiikarija käessä ja avvaella karttalaakun läppijä.

Juna vihelsi pystysuoran ja valkoisen höyrypilven veturinpiipun vaaleanharmaan savupilven läpi taivaalle.Antti katsahti hansikkaansa alta Eterna-kelloaan ja sitten pillin höyrypilveä ikäänkuin uskomalla,että vihellyshöyry jäätyisi patsaaksi kuin  parooni Münchausenin torven töräys.
Vänrikki sitten puristi morsiantaan paksun mantteli vyötärön ympäri kaksin käsin saamatta sormikkaitaan yhteen.
--Pittee lähtöö..kirjoettelen sitten kun suan uuven kenttäpostiosotteeni.
Antti hyvästeli Kaisaa kädestä yrittäessään kömpelösti possauttaa pusun morsiamensa poskelle.
Kaisa samalla veti äkillisessä puuskassaan kätensä otsalleen yrittäessään hermostuneena pyyhkäistä hiussuortuvaa karvalakin läpän alle..
Suudelma osui Kaisan kihlasormukselle.
Antti hämillään lausui pakkaseen:
--Minnee näätän pussaavan käelle kunniin oekeen punakalottinen kardinaali Puavija Pietarin kirkon portaella..oekeen sormukselle!

Mustapaitaressut reissulla.Kaikki tiet johtavat "Ruumaan".Puusepänpoika ja pappi-sarja.

   KAIKKI TIET JOHTAVAT "RUUMAAN",
-----------------------------------------------

Mustapaitojen matka jatkui Berniin Sveitsin pääkaupunkiin ensiksi junalla  III valtakunnan rajalle ja sitten kapearaiteisella junakuljetuksella taas alppimaan läpi Italian rajalle.Saksasta ei voinut junateitse matkustaa suoraan Sveitsin pääkaupunkiin raidevälien takia eikä Saksassa ollut eikä vielä tänäpäivänäkään ole vakiintunutta bussiliikennettä isompien kaupunkien välillä hyvien junalinkkien takia.Nykyään kyllä Sveitsinkin päärautatiet ovat eurooppalaista raideleveyttä,mutta kantonien väliset privaattiyhtiöiden junat kulkevat vielä kapearaiteisina.
Bern tulisi teologian ylioppilasta koettelemaan 30:n vuoden jälkeen kappalaisen perhe-elämää berniläisen arkkitehdin ja hänen viipurilaissyntyisen voimistelumaisterivaimonsa ansiosta ja tämän kirjailusarjan papinpojallakin oli siitä vielä kirjallinen muistokappale vielä 60-luvulla kirjahyllyssään..Kirja oli arkkitehdin oma luomus nimeltään "Skitzenbuch Bernoulli",mikä kuvasi silloisen arkkitehtiylioppilaan kuonnoksia kotikaupungistaan Bernistä.
Italian puolella  mustapaidat vaihtoivat taasen junaa,nyt sähköjunaan,joka lähti aseman kellon lyödessä  täsmälleen aikataulussa.Mussolini oli aloittanut 30-luvun alussa kampanjan,jossa junat kulkisivat ajassa,mikä oli suuri yllätys samassa vaunussa matkustavalle amerikkalaispariskunnalle,jotka äänekkäästi ylistivät "Aiteilian Reilweisiä".Junaan astui myös 20-päinen brittipoikaryhmä,joka suomalaisten tapaan oli pukeutunut mustiin paitoihin.Nämä kuuluivat brittiläiseen Oswald Mosleyn fasistiliiton poikajärjestöön,joka  vuoden 1936 kesällä oli jo treenannut mustapaitakolkkapoikia Felixstowin Campo Duxin poikaleirillä aatteellisen sekä sotilaallisen valmiuden tielle...
Fasismi oli saanut 30-luvulla paljon äänenkannattajia Isossa Britanniassa aivan Pohjois-Irlantia myöten. Liiton sponsoreiksi kuuluivat muunmuassa Britannian Italian suurlähetystön sotilasasiamies eversti Locke sekä Lontoon Sohossa (South Holborn) vaikuttava italialainen fasistijärjestö Fascio Londra,joka oli kaapannut siipiensä alle Lontoon kaikki italialaiskahvilat.Brittien MI5 eli sotilaallinen tiedusteluosasto oli erittäin kiinnostunut Mosleyn ja Lontoon italialaisten liikkeistä.
Elokuun 27. päivän illalla suomalainen mustapaitadelegaatio saapui Rooman keskusrautatieasemalle italiaksi Stazione di Roma Terminiin,jsota Antti ensimmäiseksi kerkisi jo valistamaan  latinankielen mestarina,että terminisana on lähtöisin thermose-sanasta,mikä merkitsee kylpyä.Hänhän lisäksi itse oli jo kaikkien makoisten kylpyjen mestari.
Rautatieaseman paikalla oli entisaikoina sijainnut roomalaisten diokletialainen kylpylä ja v-1880 rakennettun aseman purkausta oltiin suunnitelemassa vuoden 1942 maailmannäyttelyn ja uuden fasistimodernisen aseman tieltä. Sota kuitenkin siirsi suunnitelmat hamaan tulevaisuuteen.Projekti otettiin pölyttymymästä vasta maailmansodan jälkeen.
Rautatieasemaa ollaan käytetty myös myöhemmin v. 1952 hollywoodilaisen tuottajan Selzniskyn ja Vittorio de Sican ohjaamasssa filmissä,italiaksi Stazione Termini ja englannninkielisessä versiossa Indiscretion of an American Wife.Pääosia näyttelivät Selznickin vaimo Jennifer Jones ja Montgomery Clift.
Käsikirjoituksen filmiin oli laatinut kuuluisa Truman Capote.

Stazionin pääsisänkäytävän edessä nytkytteli 3 Fiat-linja-autoa,joihin suomalaiset sekä englantilaiset fasistinuoret pakkaantuivat.Erikoista busseissa oli oikeanpuolinen ohjaus,kuten Sveeariikissä,mikä ihmetytti ,koska liikenne kulki oikealla.Bussien lähdessä kolonnassa Rooman lounaista ulosmenotietä Via Nomentanaa kohti suomalaiset olivat ihmeissään kaupungin sekasortoisesta liikenteestä,missä uskaliaimmilla ja eniten äänimerkkiä tööttäävällä oli aina etuoikeus.

                                    Fiat Topolino

Autoistumisessa Italia oli Suomea valovuoden edessä jopa tienvarsimainoksin,missä myytiin Fiatin kansanhrnkilöautoa Balillaa sekä uutta pientä Topolinoa,jonka Antti taas kielineroa käänsi Mikki-Hiireksi.Omituisesti amerikkalaisen Walt Disneyn sarjakuvahenkilö oli iskenyt autostradoilla huristelevan fasistiautoilijan makuun.Saksassa samanaikaisesti kehiteltiin Hitlerin omaa kansanautoa KdF-Wagenia itävaltalaisen tohtori Ferninad Porschen johdolla. Auton piti maksaa alle 1000 Reichsmarkia,jotta koko Saksa pääsisi pian pyörille uusille betonikatteisille autobahnoille.Valitettavasti sota siirsi auton valmistusta ja vasta 1946 brittiläisten valloittajien hankkeesta Wolfsburgin tehdas ryhtyi valmistamaan mallia.Brittiläiselle loordi Rootesillekin (Hillman,Sunbeam) oltiin tarjottu autoprojektia,mutta loordi katsoi kovakuoriaisen näköisen auton olevan liian ruman kenellekään myytäväksi.

KdF Wagen 1938

                                         

Via Nomentana

                                             
Campo eli Campeggio Mussolini sijaitsi Monte Sacron (Pyhä Vuori) vuoren rinteen juurelta leviävällä tasangolla kymmenisen kilometriä Roomasta lounaaseen  ja bussin ikkunasta mustapaitoja tervehti korkea betoninen ja bunkkerimainen porttirakennelma,mihin oltiin valettu italialaisia panssarivaunuja.Monte Sacren rinteessä palveli päärakennuksena Villa Madaman fasistiarkkitehtooninen ja kulmikas rakennus,mitä pidettiin myös konferenssitilana.Fasistinuoret ohjattiin laajalle teltta-alueelle ja majoitettiin yhteen italialaismalliseen sotilastelttaan,jonka Malmivaara risti ja siunasi Campeggio Fascismo Finlandeseksi.

     Campeggio Mussolini italiani d'estero.Virallinen pressifoto 24.8.1936

 Campeggio Mussolinin kenttäkeittiö ja muonituskeskus eli italialainen Töpinä

                                 Antonio di Luca... carabinieri finlandese

                         Suomalaiset mustapaidat oikean carabinierin seurassa

Kokonainen viikko syyskuun 5:een päivään saakka oli mustapaidoille yhtä paraatia,esitelmiä ja valistustilaisuuksia sekä tutustumista italialaisiin fasistinuoriin. ll Duce valtakunnan ensimmäinen marsalkkana samoin kävi fasistinuorten ja sotilaiden paraatikatselmuksessa,missä esiteltiin italialaista sotakalustoa ja jopa moottoripyöräpataljoona,minkälaista suomalaiset eivät eläissään olleet nähneet.Suomalaisethan marssivat polkupyörillä.
Vasta 60-luvulla Antin mieli lensi takaisin Monte Sacren tasangoille nähtyään uudesta mustavalkoisesta Salora-televisiostaan italialaisen Federico Felliinin neorealistisen vuonna 1954 valmistuneen elokuvan La Stradan,missä Anthony Quinn näytteli kolmipyöräisellä Moto-Guzzi-moottoripyörällä maata kiertävää Zampano-kahlekuningasta.Avustajanaan hänellä oli matkassa Giulietta Masina (Federico Fellinin vaimo),vähä-älyinen maalaistyttö Gelomina,joka sirkusesityksissä oli pukeutunut chaplinimaiseen  pelleasuun ja knalliin.
Toisena filmin tuottajana oli Dino Di Laurentiuksen rinnalla Carlo Ponti,joka tunnettiin Sofia Lorenin Alfred Hitchcockin näköisenä miehenä.

                                                              La Strada-juliste

Leirin vihdoin päätyttyä mustapaitamatkailijoilla oli vielä pari päivää aikaa vierailla Napolissa ja Vesuviuksella.
Antti osasi historiasta kertoa porukalle Vesuviuksen tuhoamasta Pompeijista, mustapaitojen syödessä matkaeväitään kraaterin reunalla seuratessaan toisella silmällä paikalle saapuneita merimiespukuihin sonnustautuneita tyttömarineroja,joita Malmivaara irvaili fasistilaivatytöiksi,joilla on permanenttilaineet päässä ja Välimeren vettä polvessa.

                                         Vesuvius-Vesovio

                                           Laivatytöt

Siviilipukuiset mustapaidat Vesuviuksen kuumilla lähteillä

--Veni,vini ,vici!
Antti huokaisi seilorityttäret nähtyään näpsättyään näistä kuvan Kodak Brownie-laatikkokamerallaan.
--Alettaanpas poejjaat pakkaatuva linjuriin.että ehitään junalle Ruumassa!
--Pelekään.että tyttäret sullaa teijän kuumissa silimissänne moesesta tuijottamisesta!

Jatkuu punaisten pihlajoiden 2. osassa ja komennuksella Kajaaniin.