Juhannustanssit II.Matkailu avartaa.Suomikirja

Kyläraitilla
Juhart 2020

Jussi katseli takapenkiltä,kun bussin kello etuikkunan keskipienan yläpuolella näytti tasan yhtätoista.
Kuljettajan istuuduttua penkilleen kiiltävällä teryleeniperällään ,plyysiistuin pussahti sivuiltaan äänekkäästi kuin kuukelinmunan päälle astumisessa.
Vetysuperperoksidipäinen rahastajatyttö istahti  kuskin viereen sivupenkille ristimällä naisellisen houkuttelevasti saumalliset amarsukkakoipensa istuimen putkijalkojen alle.
Laineen Vanaja alkoi lipua hiljalleen Annankadun kulmaan,mistä kuski kepitteli sen Saloran radiotehtaan kulmaan. Bussi joutui odottelemaan tovin ylösalaisen kolmiokilven takana.Keltainen ja punareunainen kolmio merkitsi etuajo-oikeutettua tietä eli Turuntietä,kauppalan toista pääkatua.
Liikennevaloja nuoressa kaupungissa ei vielä ollut  ja vasta v.1963 kaupungin päättäjät uskaltaisivat pistää niitä kaksi kappaletta valtakaduille "toispualjokke".Toinen tulisi sijaitsemaan Helsingintien ja Kirkkokadun kulmassa.
Bussin odotellessa kääntymistä kulmassa Jussi katseli bussin ikkunasta radiotehtaan yhteen avoimeen ikkunaan,missä ruskeatyötakkinen työnjohtaja nojasi kyynärpäidensä varassa ikkunalautaan puhallellen norttisavuja ulos kadulle.
Tehdassalista hän näki,miten työpöydillä naiset kokosivat uusia Salora Bambi-transistoriradioita , melkein jokaisen heistä haaveillessa joko tanssilavoista tai mökkisaunan verannoista.

 Saloran kulma 2010
Juhart 2010

 Salora Bambi-transistoriradio 1959-60

Radionkuuntelu pappilassa ja mökillä kuului vanhempien etuoikeuksiin ja valinnaisina ohjelmina lapset saivat kuunnella joko uutisia plus säätiedotuksia sekä aamu-että iltahartauksia.Lisäetuna tiskihukien aikana keittiön seinälle asennetun ja Myllynkivitehtaan puusepän Markku Blomqvistin valmistaman koivupuisen kaiutinkotelon ämyristä sai kuunnella Markus-sedän lastentunteja sekä lasten toivottuja..kuten Kipparikvartetin Mikkihiiri merihädässä-kappaletta.
Isän työhuoneen Salora-ularadion kanavanvalitsimesta sensuroitiin kaikki lapsien korviin kuulumattomat lauantain toivotut,mikä äidistä kuullosti "mokomaltakin rumputukselta".
Kesämökin yläkerran isoa makuukamaria hallitsi 30-lukuinen korkea akkukaappiradio,joka toimi anodilla ja katodilla.
Senkin kuuntelua rajoitettiin pappilan sisäsääntöjärjestyksen mukaisesti..
Vasta vuonna 1962 mökille saatiin Conserton-matkaradio,minkä isä osti Tukholman Nordiska Kompanietin tavaratalosta..
Sitä pappilan kersat saivat kuunnella rannalla muurinpohjalätyn paistossa taikka aurinkoa ottaessaan,kun kumpikin vanhemmista sattui olemaan käynnillä mantereen puolella.
Mökkisaaressa ei ollut sähköjä.
Ruotsalaisvalmisteinen Conserton-transariradio palveli vielä Jussilla 1990-luvun puoliväliin saakka.

 Conserton Katavasaaren mökillä 60-luvulla muurinpohjalättyjen paistossa

1960s Swedish made Conserton transistor radio.Not the same model as we had,maybe a 1960 model.

Papinperheen "Reseradion" Conserton 1962

Laineen bussi ylitti sillalla ruskeavetisen Salonjoen,joka oli ollut varmaan kaakonvärinen syntymästään asti.Joen yläjuoksun savipellot ja kauppalan vanha savinen merenpohja-alue olivat aikaansaaneet sen mutaisen värin,vaikka kaupungin vaakunassa valkoinen joutsen polskuttelee siniaaltojen päällä.
Kesäaikana kaupungin santaisia sivukatuja asvaltoitiin urakalla.Rummunlyöjänkatu,jonka varrella pappila seisoi,oltiin asvaltoitu vuoden 1958 kesällä.
Jussi sai sapiskaa vuoden 1958 syksyllä suomenkielen lehtorilta siitä,että oli kirjoittanut ainevihkoonsa kesän rakkaimmista muistoista aineen nimeltä "Operaatio mustat kädet ja jalat".Siinä hän oli kirjailijan alkuna kertonut Rummunlyöjänkadun pikitöistä ja miten hän paljain jaloin oli juossut juuri asvaltoidun ja höyryävän lämpimän kadun yli pikimiesten varoittelusta huolimatta.
Opettajatar oli lukenut luokalle ääneen Jussin aineen ja varoittavana esimerkkinä,miten ainetta ei saisi koskaan kirjoittaa..
Jussia kyllä hävetti pitkään julkinen häväistys.

Kaupungin isät olivat ruvenneet asvaltoimaan keskustan sivukatuja,että tuore kaupunkititteli mallaisi päällystettyjen katujen kanssa ja päinvastoin..
Pääkadut oltiin asvaltoitu jo v.1939 kesällä.
Kuten tavallista puhelinlaitoksen ja kaupungin rakennusviraston viemäriosaton piirustuspöydillä touhuttiin viimeisten sepiakopioiden korjauksissa,jotta pääsisivät urakalla juhannuksen jälkeen täryporaamaan juuri paatuneita asvalttipintoja
Koko kaupungin keskusta oli täynnään pikisiä asvalttifirman kuorma-autoja sekä työmiehiä.
Osa pikihousuisista oli jo kerinnyt käymään Vilhonkadun Alkossa ja osa oli jo Horninkadun Ravintola Aikalan edessä avaamassa tilipussejaan,raflan pikimustatukkaisen ja keskijakauksellisen portsarin ivallisen katseen alla.
Iltaviideltä Inkerinkadun yleisestä saunasta kuuluisi vihtojen läiskettä sekä jaloviinapullon korkkien naksutusta,pikipoikien aloittaessa juhanin vieton pienessä punakassa.

Turuntien ensimmäinen asvaltointi 1939

Rummunlyöjänkatu 1958.
Asvaltointikepit pystytetty ja
katu jyrätty ennen pikipinnan laskua

Bussin kiivetessä Tupurinmäkeä ylös kaupungin länsirajalla tekoblondattu rahastajatyttö ryhtyi keräämään lippurahoja nojaillen hehkeällä ahterillaan käytävän istuinten kromattuihin selkänojaputkiin.
Rahastajan tullessa vihdoin Jussin kohdalle neitonen maiskutti punahuuliaan imiessään eucalyptuskarkkeja poskessaan.
Rahastajatar kysäisi maireasti Jussilta:
--No..mihkäs tollane komee miehenalku on menos näin juhanin aatton?
--Hei.. lähres ehttol mun fölis ton Perniö Kisakallio laval tanssama,kummul ei ol viäl partnerii tiaros?
Antaessaan tasarahan Salmensillalle Jussi vastasi naama punaisena:
--Voi..määkun en kerkkii lähtte mihkään tanssama,kummeil omal Huvikummul makkaa aurinkotuoleiss oma akkalauma..
--Ne kattova munt liia nuareks mihkään friiama,kummää täytä vast syyskuus kolmetoist vuat.
--Noo..mää vaan hiukka härnäsin sunt,mutt mitä mää usko sun puheist, ett sust isomppan tulee aikamoine koijari
Rahastatyttö vastasi kaivaessaan raharepusta vaaleanpunaisen lipun , rapsimalla siihen reikäsaksilla markkoja ja pennejä ,että avoin ja ruskettunut kaula-aukko pilkuttui matkalipun vaaleanpunaisista reikäpalloista.
Jussista rahastajatytön kaula-aukko muistutti valmiiksi nuoltavalta suklaakakulta,minkä päälle oltiin ripoteltu koristekarkkeja.
--Mikäs muute sun nimes on?
Tyttö kysäisi uteliaana.
--Ne koton haukkuu mua Jussiks,mut mun syntymätoristukses lukee Juha..
Jussi vastasi yritellessään katsoa poispäin pisamaisesta ja punapilkkuisesta rinta-aukosta.
--Ai..mut huamen sitt on oikken sun nimipäiväs?!
Tyttö kysäisi  kumartamalla Jussin yli yrittäessään avata ikkunan tuuletusluukkua,jolloin pojan naama jäi rinnustasta puristukseen..
Rahastajatar suoristellessaan käytävällä hamettaan ja kopistellessaan punalakkaisella kämmenellä lipun pilkkuja kaula-aukosta vastasi:
--Onneks olkko vaa sull oikke kauhhiast!
Jussi tunsi olevansa melkein pihkassa rahastajatyttöön,joka suutaan maiskutellen siirtyi piippuhyllyn puolelle.
Pojan silmissä hehkuivat kaula-aukon rintsikoiden alta paljastuneet valkoiset puolikuut kuin salamanvalon sokeuttamana.
Vaaleanpunaiset pilkut ja kesakot kylläkin varoittivat valkokärpässienen lakista,joita oltiin ripoteltu houkutukseksi.
Tulevaisuudessa nämä puolikuut tulisivat makeuttamaan teinipojan suuta,mutta lopussa myrkyttämään nuoren miehen mielen.
Myöhemmin teini-ikäisenä Jussi oli kirjoittanut sydäntä riipaisevista romansseistaan mietteitään ruutupaperivihkoonsa:

Rakkauden lukio
........................................
"Pian tulin hoksaamaan hiuksenhienon eron kädestä pitämisen sekä sielun talutusremmin päässä vetämisen välillä.
Opin ,ettei rakkaus ollutkaan toiseen nojaamista eikä rakkaus merkannut mitään turvallisuutta.
Sitten olin alkanut oppimaan, etteivät suudelmatkaan olleet mitään sopimuksia eivätkä lahjat mitään lupauksia.
Opin hyväksymään tappioni nuppi pystyssä ja pupillit auki kasvavan kundin ilolla enkä pikkupenskan murheella.
Opin lisäksi istuttamaan sisääni oman pienen rekolini ja kukittamaan pikkusieluani,ettei tarvitsisi ventata jonkun toisen tuovan kukkapuskaa puolihövelinä huomionosoituksena. 
Opin vihdoin kestäväni hiukan vahvempana.
Olemalla jonkin arvoinen ilman liikevaihtoveroa.
J.L."

Pikku rahastaja. Marion Rungin euroviisukipale 1962

 Pekka Laineen kuskeja ja rahastajatyttöjä 50-luvulta

Jussin puoliavoimille huulille paatui kysymys,mikä rahastajattaren nimi sattuisi olemaan,tytön jo kysyessä piippuhyllyn ainoalta miesmatkustajalta lippurahaa.
Yleensä Jussi innostuksissaan ja puolipelossaan ryhtyi änkyttämään.
Änkytysvian hän olisi saanut kerran mökillä pelästyttyään,kun salama iski keittiön ikkunan edessä seisovaan vanhaan koivuun.
Puu oli haljennut iskusta kahdeksi parruksi.
Häkellyksissään Jussi päättikin katsella ikkunasta ohikiitäviä autoja,joidenka  merkkien nimet hän pystyi änkyttämättä lausumaan foneettisesti ilman yhdeksän pinnan virheitä.
Papinpoika oli aivan pienestä asti ollut spennaaja,joka vielä tänäkin päivän muodostelee mielessään lauseensa valmiiksi mennessään pankkiin taikka markettiin,ettei tekisi kielivirhettä eikä änkyttäen sylkäisisi kysymystään ulos tiskillä.
Piippuhyllyltä kuului sananvaihtoa rahastajan käskiessä nahkarotsisen ja suavepäisen kundin pistämään kossupullon salkkuunsa.
Kaveri rehvastellen vänkäsi vastaan,heiluttamalla farkkujen etutaskusta vetämäänsä ja littaantunutta Venus-kortonkipakkausta tytön sinisilmien edessä:
--Mitäss sullo pikkusii naukui vastta?
--Katos mitä mullo fölis ehttot varte?!
--Tahroksää pruuvata mun kans Kisakallijo ahttes..onks gummis neulanreikkii?
--Se olsis sellast suamalast rulettii,jonk tulokset tieretää vast seuraava rätinvaihro tuntumis!

Rahastajatar häkeltymättä tottuneena hankaliin matkustajiin vastasi:
--Emmää tollase rasvaleti fölis lähre eres miljoonast markast ku kundi haisse röökilt,viinalt ja haarapaskalt!
--Mullon kuules palparempii kavaljeerei framil tarjol,joill o niskas silitety täryleenit ja puhttaa banlonpaira..eik niire kuantalot pölyynny sokeriverest tahmiaks kussull!

--Kundi penäsi:
--Aikku me leikittäis neulasmatul ku kaks oravanpoikkaa!
--Älssää ny pillaannu mun tyäkuteist!
--Sauna jälkkee mää ole pulmuse puhras ja jos mun henkken haisse pikkase kossult..se on kuules superii mun tankisan..
--Mää kuules tekisi sull sellase laupeurentyän,ett varppakynne irtoava ilost!

Muurlan tienhaarassa kundi painoi summeria ja bussin pysähtyessä levennykselle nahkarotsi viipotteli salkkunsa kanssa taitto-ovesta alas asvaltille.
Bussin lähtiessä liikkeelle Jussi jäi katsomaan ikkunasta,miten nahkarotsi nuokkui polvillaan auenneen nahkasalkkunsa edessä itkemässä epäonneaan,kossupullon sirpaleiden kiillellessä keskipäivän auringossa pikitiellä.
Mies itki karvaasti kumpaakin menetystään.

Lahnajärvi  ja Matkamanna 60-luvun alussa.

jatkuu...

Juhannustanssit II.Bus omnibus.Suomikirja.

Vanha linja-autoasema torilla.Taustalla Keskuksen edessä Pekka Laineen
onnikka ja Lundelinin Shellin huoltohallin edessä toinen samanlainen.
Juhart 2010

Uudempi linja-autoasema ja ykköslaiturissa Pekka Laineen
  Salo-
Suomusjärvi-Karjalohja-bussi,mikä vie Jussin Salmensillalle.
Juhart 2009

Se Rautakirjan myyjämimmi pani Jussin miettimään kutoiko tämä poikakaverilleen taikka sulhaselleen jo juhannuksena pehmeätä joululahjaa.Siihen aikaan kaikki kotikutoinen oli suosittua.Siskoksetkin pappilassa puikkoja kilkuttaen kutoivat villalangasta muodissa olevia väljiä beatnikvillapuseroita.
Teinitytön asuyhdistelmään kuului vielä rasvalla jalkaan vedettävät jamespillidongarit ja matalakorkoiset balettitossut.
Joulun alla kuusen alle ilmestyi enimmäkseen pehmeitä paketteja.Äiti yleensä paperoi lahjaksi kersoilleen käytännöllisiä villasukkia ja lapasia,mistä piti hövelinä pokata ja niiata kiitokseksi naama irveessä ja niellä pettymystään siitä,ettei koskaan saanut toivomaansa kivaa lahjaa.
Jussi oli edellisjouluna toivonut lahjaksi japanilaista peltilelua,sinivalkoharmaata ja kauko-ohjattavaa Greyhound-bussia,samanlaista,minkä pöksytehtaan pojat olivat saaneet papaltaan.
Sellaista Jussi oli pällistellyt Horninkadulla Axelssonin talouskaupan ikkunasta.Toinen toivomansa vaihtoehtolahja oli Espanjassa valmistetun SEAT 1800-auton (FIAT) pienoismalli,missä oli ihan patterilla toimivat valotkin.
Yllätyksekseen hän oli saanut lahjakseen sen SEAT:in!

 Japanilaisvalmisteinen Greyhound Scenicruiser-kaukokapulabussi

1955 Fiat 1400 Roma taxi.
Seat (Fiat) 1800 oli isompi mutta
 muodoiltaan samanlainen
kuin 1400-malli.
Lelu muistuttaa erittäin
paljon Juusin
 joululahjaksi saamaansa
 harmaata Seatia.

Sitä hän jouluyönä tiiraili sängystään pöydänreunalla,kääntelemällä autoa pimeässä huoneessa,että punaiset perävalotkin näkyisivät.Hän oli nukahtanut sitä katsellessaan ja aamulla neljän aikaan äidin tullessa herättämään joulukirkkoon lähtöön,leluauton Hellesens-patterit olivat purkautuneet tyhjiksi.
Jussi ei ollut vielä oppinut äidiltään,pappilan sähkötarkastajalta sitä,että illalla kaikki valot sammutetaan nukkumaan mennessä.
Siitä hän nieleskeli itkua,koska jouluna kaikki kaupat olivat kiinni patterinostolle.
Joulu  oli mennyt Jussilla ilon ja itkun välimaastossa..
Isäkin soitteli poikaa härnäämällä flyygelillään salissa Tapaninpäivänä jotain virttä--"Valoa kansalle,jotka pimeydessä vaeltavat".
Siskoille joululahjat olivat suurempia pettymyksiä,koska äiti vastusti kaikkia moderneja mekaanisia leluja sekä akryylilettisiä ja muovipäisiä nukkeja.Hänen mielestään valmislelut eivät kehitä lapsen mielikuvitusta.
Ilmeisesti äiti oli saanut uuden lapsipsykologian opaskirjan Irja-ystävättäreltään.Tulitikkujalkaisilla kuusenkäpylehmillä leikkimisestä sitä mielikuvitus lensikin yli rajojen!

Jussi jäi seisoskelemaan linja-autoaseman Veljestupa-ruokalabaarin seinäkellon alle.Sen viisarit näyttivät armeijan lusikka-haarukkayhdistelmältä .
Äidin maitokauppakassin vetoketju oli revähtänyt rikki kantamisesta ja Jussin piti kyykyssä pakata siinä katukäytävällä koko laukku uusiksi.
Pakattuaan melkein veren häipyessä aivoista kumarasta asennostaan,Jussi ryhtyi tutkiskelemaan nupista vielä heipatessa aseman liikennettä.
Ykköslaituriin jytkytti Laineen sinikeltainen bulldog-Vanaja-onnikka rekisteri numero EA-777.Sitä ennen laiturista oli lähtenyt Pohjolan Liikenteen ruskeanpunainen ja Kutter-korinen Turku-Helsinki-laivapikavuoro kohti pääkaupunkia.

Pekka Laineen EA-777 tilausajossa

Jussi oli seurannut Pohjolan Liikenteen bussin seisomista laiturissa,kuljettajan ja muodokkaan ruskeapermanenttisen rahastajattaren mentyä Veljestupaan kahville.Bussin takaosassa piippuhyllyllä eräs miesmatkustaja kallisti verhon takana pulloa pitämällä Nordiska Kompanietin paperikassia suojanaan.
Bussissa oli muitakin Tukholman Skeppsbrosta Turkuun saapuneita Bore II-höyrylaivan matkustajia.
Syksyllä Silja-yhtiön uusi Skandia-autolautta laskettaisiin vesille Turussa ja vuoden perästä sisarlaiva Nordia,jolla Jussikin tulisi vuoden 1965 kesällä menisi Ruotsiin töihin.Hänestä tulisi silloin possuassistentti maanviljelijä Karl Anderssonin sikafarmille Örsundsbron kylään Uppsalan ja Enköpingin kaupunkien välimaille.

 Nordia-autolautta 1962 Turun satamassa

Seistessään Jussi kuuli Vilhonkadun vastapuolelta pirssikopin puhelimen soivan.Pyylevä haitarijatsarinen pirssimies istui tummansiniseen panoraamalasisen Chevroletinsa etusohvalle, kliksauttamalla keltaisen varattu-valon päälle kojetaululta.
Letukan kuutoskoneen pakoputkesta lähtenyt suhina kaikkosi taksin suunnatessa Lydmanin konditorialeipomon kulmalle.
Salon Seudun Sanomien painotalon kyljessä tönöttävän pirssikopin kulmalla Jussi oli useasti norkoillut seuraamassa ulataksien sekä linjureiden saapumisia sekä lähtöjä.
Pienikokoisena hän olisi hyvinkin mallannut myöhemmin 70-luvulla televisiossa nähdyn TAXI-sarjan termospullon kokoisen Danny DeViton kanssa taksilähettäjänä.

Kyydin odottajat.
Linja-autoaseman
 pirssiasema.
Juhart 2003

Jussin bussin,sinikeltaisen Volvon takaluukulla kuljettaja touhuili pilsneri-ja vichypullokorien ahtaamisessa tavarakonttiin balluunikumisilta kärryiltä.
Maalaisukkoja-ja mummoja seisoskeli ryhmissä laitureilla pärevasujen ja reppujen ympäröiminä.
Maakunnan pätkämurre kaikui aseman seiniltä.
Bussiin oli juuri astumassa kukkamekollinen kaupunkilaisrouva kahta vastaan vänkäävää pikkulasta käsistä vetäen.
Jussia kiehtoi asemaseudun äänet,näkymät ja hajut,otsatukkaisen pään kääntyillessä ympäri kuin panssarilava Väinämöisen tutka..
Tavara-aseman rahtilaiturin betonikannelta kuului pahvilaatikoiden pohjien rahinaa,käsipumpputrukin pyörien kuminaa ja autonkuljettajien heittämiä herjoja toisilleen tupakkatauolla.
Pakettiautojen takaovia aukoiltiin ja paiskottiin kiinni,rahtilaiturin soran rapistessa pölykapseleille lähdöissä ja saapumisissa.
Asema-aukealla lapsia töniskeli Valion kipsan jäätelöjonossa,odotuskatoksen seinän Junghans-kellon sekunttiviisarin naksutellessa ympäri valkoista kellotaulua.
Laitureiden vieressä  kurnuttelivat liikennöitsijöiden diiselit ja merenlahdelta paikalle lentäneet lokit rääkyivät tuulen heittämän lihapiirakkaperin perässä syöksyessään uhkarohkeissa ingelmanneissa ja pirueteissa kuin Malmin lentokentän lentonäytöksessä puhelinlankoja niistäen..
Painotalon räystäällä ruostuneiden kanaverkkojen edessä pulut kuhersivat päivänokosillaan, roiskimalla kadulla kiirehtivien lakeille ja hartioille mustavalkoisia paskapommejaan.

Battler Britton
Flies Again

Asemaseudun lintujen kaartelut ja syöksyt toivat Jussin mieleen Battler Britton-sarjakuvalehden kuvailemista koiratappeluista Lontoon yllä suuressa Battle of Britainin Blitzissä,missä hakaristisiipiset Heinkel 111-pommikoneet munivat kuolemaa Thames-joen mutkan satamalaitureille.
Jussille asemaseudun lokit,varpuset sekä pääskyset kisaillessaan olivat niitä menneen sodan spitfireja ja messerschmittejä.Räystäspulut taas olivat Lancaster- taikka Hurricane-pommareita valmistautumassa pommituslennolle lähtöön Kanaalin yli Berliiniin sekä Ruhrin teollisuusalueelle.
Jussi jopa sulki silmänsä aistiessaan ympäristöään kuin sokea haitarinsoittaja.
Kauempana maantiesillan alla kallioleikkauksesa vihelsi Turun pikajuna,ratapihan tervattujen ratasidepölkkypinojen tuoksahdellessa merituulessa kirpeän makealta salmiakkikarkilta halkopolttoisen vaihtoveturin savun seasta.
Väliin kuului tavaravaunujen rautastoppareiden kolauksia ratapihalta, vaihtoveturin puskiessa vaunuletkaa sivuraiteelle.

Ukko-Pekka Salon asemalla 1957
Juhart 2009

  Jussi havahtui päiväuneilustaan takaa kuuluvasta köhäyksestä:
--Hei..papinpoik..oleksää lähröss sin Salmesillall päite?
--Hyppääs nyte kyytti...pussi lähtte minuuti peräst!
Ääni kuului tutulle onnikkakuskille,joka oli oikomassa sinisen pulloverinsä alle selästä kauluspaitansa lepattavaa helmaa.
--Joo--mää ole menos juhaniks mökil,kummää katkasi lapinleukul peukalon partijoleiril..ja isä pani mut huilamaa niinkus sairaslomal sinne.
Jussi vastasi.
Hänet oli isäkappalainen ajanut viikolla Kiikalan Riitusjärven leiriltä mopon takatarakalla maantienvarteen Vainion bussiin,joka oli vienyt pojan kaupunkiin.Nyt edessä oli mökkireissu uuden vääpelin, äitikappalaiskan komentoon ja Bernoullien lakeijaksi.
Peukalo oli käärittynä jo liasta tummuneeseen sideharsotuppoon,minkä alla haava tuntui tykyttävän kiihtyvän sydämen lyönnin tahtiin,kun vain ajatteli tulevaa mökkisavottaa..
Jussi astui kantamuksineen tuppopeukalo ulkona jenkkikassin kantokahvasta linjuriin ja sivukareella pujoitteli saappaankärkien sekä kauppakassien välistä tupakkaosaston eli piippuhyllyn väliseinän luokse.
Peukalon tykyttäessä tupon alla ja sormiaan oikoillen hän istuutui punaiselle plyysipenkille.Kassinsa hän oli pistänyt viereensä käytävänpuoleiselle penkille,otettuaan itselleen ikkunapaikan.

Bussi piippuhyllyltä nähtynä.
Jussin istuin oikealla väliseinän takana.

jatkuu...

Juhannustanssit II.Katukidutusta ja autobongaamista..Suomikirja.

Salon linja-autoasema n.1957.
Suunnitellut Paul Bernoulli

Salon linja-autoasema 2011.
Muistokuva
Juhart 2011

                  Linjuripolkka elokuvasta Rovaniemen markkinoilla 1951


Jussi oli päässyt pakaaseineen jo sillan yli keskuksen kulmaan ja ohitti jalkakaytävällä Salon Traktoauton myymälän.Ikkunasta kurkkimalla hän näki myyntihallissa uuden Triumph Herald-auton,minkä italialainen koriräätäli Michelotti oli piirtänyt. Edellisvuonna samasta ikkunasta näki Standard 8- ja 10-mallit,jotka näyttivät antiikkisen pulleilta uuden terävälinjaisen "Trumpan" vierellä.
Traktoauton myymälä oli vielä 40-luvulla palvellut Tähti-Kinona 30-luvulta asti.Sitä ennen kinoa kutsuttiin 1910-luvulta asti Keskukseksi,koska sen omistaja Erik Nordlin omisti myös naapurin Keskuksen talon.
Rakennusmestari Rannikon uusien piirustusten mukaan vanha uusklassinen kolmiofasaadipääty funkkistyyliseksi pakkilaatikoksi,rakennuksen muutoksesta liiketiloiksi.Rakennusmestari Rannikko oli suunnitellut useita nikkarityylisiä rakennuksia ympäri kauppalaa toisen kuuluisan rakennusmestari Tapion rinnalla.

Tähti-Kino 30-luvun alussa

Sumea suurennos thumbnailistä entisestä
 Tähti-Kinosta
ja 50-luvun Traktoautosta.
50-luvulla Traktoauto edusti Standard-Vanguardia
 ja Triumphia sekä Ferguson-traktoreita .
60-luvulla se vaihtoi Volkswagen.edustukseen.

Jussikin oli autopiirtäjänä omasta mielestään kunnostautunut ja hänen Rapido-tussikynästään enimmäkseen syntyi kauppalan jenkkipirssejä kuin brittiautoja.Brittivaunuihin hänellä oli sydämessään jotain myötätuntoja,koska Harjavallan pikkupappilassa seurakunnan diakonissa säilytti uutta Austin A30-"pikku-Austinta",jota myös ilkuttiin puukengäksi pyöreän muotonsa takia. Harjavallan kirkonkylän paperikaupan näyteikkunan eteen hän koulusta palatessaan aina seisahtui ihailemaan vitriiniin näyteille pantuja autokiiltokuva-arkkeja,joista vaaleanvihreä Austin A40 Somerset,pikku-Austinin isosisko oli mieluisin kiiltokuvahankintaostos.Ikkuna oli kyllä pullollaan tytöille tarkoitettuja kiiltokuva-arkkeja pilven päällä nojaavista enkeleistä kukkakoreihin.
Autopiirtäjänä Jussi kerran osallistui pojille tarkoitettuun piirustuskilpaan,jota salolainen Mäki-Auto mainosti uuden kaksitahtisen Wartburgin myyntipromona.
V.1956 Jussi luuli olleensa kauppalan ainoa ja paras autonpiirtäjäkundi,mutta sai osallistuttuaan vain tokapalkinnon.Siitä hän suutahti niin paljon,että halveerasi näitä savuttavia "varpusia" julkisesti poikien kanssa, väitellessään fiudejen paremmuudesta.
Englanniksikin Wartburg merkitsi "Syylälinnaa".Auto tunnettiin lisäksi Itä-Saksan seisojana.

1956 Wartburg 311

Mäki-Auton "Warre-liike" sijaitsi Helsingintiellä Gulf-aseman vieressä.
Kauppalan toinen Gulf-asema taas oli Koskisen kulmassa Perttelin (St.Bertil) tullissa.Ennen sotia se oli myös palvellut Nobel-Standardin (Esso) asemana.
Salon Seudun Osuuskauppa piti 60-luvulla omaa Gulf-asemaa Annankadun ja Asemakadun kulmassa.Silloin kaveripiirissä vinoiltiin kysymyksellä,että mikä oli Annankadun vastakohta.Vastaus:"En anna enkä kadu!"

Koskisen kulman Gulf-asema.
Juhart 2010

Jussin piti pitää kiirettä ehtiäkseen ajoissa linja-autoasemalle ja melkein juoksujalkaa kääntyi Åbo Akademin Äldershemmetin nurkalta Vilhonkadulle.Taloa kutsuttiin "Hemmetiksi",missä pidettiin kaupungin ruotsinkielisen vähemmistön vanhusten kotia.Vielä 1900-luvun vaihteessa taisi suomenkielisyys ja suomenkielisyys jakautua kauppalassa melkein fifty-fifty.
Aivan Alkoholiliikettä vastapäätä katukiveyksellä Jussin eteen pistettiin kulunut spittarikengän kärki.
Yksi kaupungin pahamaineisista Salmisen pojista pyysi käheällä viinanpolttamalla äänellä papinpojalta tullimaksua:
--Ann satamarkka..ann satamarkka papinpoik...tai tulee taas uuremma kerra turppa!
(Sadanmarkan paperiseteli vasta v.1963 rahanuudistuksessa vastasi yhtä markkaa)
Jussi joutui laskemaan kassinsa pakon edestä katukäytävälle ja kaivamaan sadanmarkan setelin taskustaan,jolloin spittarinkärki hävisi tieltä.
--Kiiti vitust..papinpoik--ja alas talssii siit landel!!
Jussi sai peräänsä kiitokset Salmisen Veikon vaahtokuplaisesta suusta..
Jussi ei halunnut tulla toista kertaa tulla mukiloiduksi Salmisten poikien kesken.
Kerran Ylängön Ekin kanssa keskustasta poispäin itäkauppalaan kävellessään Salmisen pojat sakinhivuttivat "Kauppalan kapitalistien kakaroita".Itäkauppala oli Salmisten ja Voiton poikien reviiriä vasenkätisten työläisperheiden pioneeriperillisinä.Oikeastaan Salmiset ja Voitot kuuluivat kaikista alimpaan kansankerrokseen pimeän pullon myyjinä ja pikkurikollisina.
Muurlan tulli oli heidän privaattireviiriään.
Siinä mukiloinnissa Salmisen Veikko,Jussin entinen Alhaisten alakoulun pulpettikaveri läiski papinpojan poskille kämmensyrjällään kostoksi jostain.
Jussi kotikasvatuksesta ja biblian opetuksesta sekä Jeesuksen neuvosta käänsi toisenkin poskensa,saamalla läiskäykset sillekin.
Siitä lähtien hän ei paljoakaan noudatellut pyhiä sakramentteja katutappeluissa.
Jussi muisti alaluokilta,miten Veikko haisi oikealta peräpaskalta saapuessaan kouluun pesemättömänä iholtaan sekä vaatteiltaan.
Äiti oli naureskellut Jussin ikävää kohtaloa likaisen pulpettikaverin vieressä ja tokaissut,että "Hajussa kasvaa,kun vain saa oltua!"
Hyvin hiljaista vauhtia Jussi kasvoi lyhyentanakaksi teinipojaksi 60-luvuna alussa hajun kanssa sekä ilman.
Se poskille läpsiminen harmitti Jussia pitkään.
Hän piirsi ensimmäisen kömpelön runonsa tapauksesta ruutupaperivihkoonsa:
"Mitä enempi omistaa,
sitä enempi haluaa.
Koskaan en ole sellaista mustasilmäistä jätkää tavannut,
joka kahta mustaa silmää olisi halunnut."

Jussi pani vauhtia sandaaleihinsa ja sai lopulta laskettua kassinsa linja-autoasema Rautatiekirjakaupan kioskin  edessä katulaatoille.
Vitriinistä hän näki,että uusi kesäkuun Mechanix Illustrated-lehti oli saapunut.Lehden kannessa esiteltiin uutta amerikkalaista Ford Cardinal-pikkuautoa,josta parin vuoden sisällä tultaisiin paistamaan muuteltuna Englannissa Dagenhamin Fordin tehtailla uutta Ford Cortina-mallia.
Jussi puhui lasisesta myyntiluukusta jalkkaralla istuvalle tupeeratulle tukkapäälle,joka kuin hidastetuissa kuvissa pani virkkuukoukkunsa pöydälle ja laahusti nostamaan ikkunasta lehden tiskille.
Jussi maksoi ja pani lehden jenkkikassinsa sivulokeron vetoketjun alle matkalukemisiksi, myyjättären sanaakaan lausumatta koko myyntitoimen aikana, istuuduttuaan takaisin pallilleen puikkojen heilutukseensa .

1961 Ford Cardinal,Mother of Ford
Taunus P3 and Ford Cortina

Linja-autoasema 50/luvun lopulla.Vainion
Sisu-bussin vasemmalla puolella Rautakirjan kipsa.

 Myöhemmin Jussi tilasi lehden suoraan Kansasin Topekasta Yhdysvalloista,ettei tarvinnut ravata lijuriasemalle odottelemaan hidasta palvelua.
jatkuu.. 

Juhannustanssit II.Que sera.Suomikirja

Marttilan-setä ja  1947 Studebaker Champion
Juhart 2003

               Que sera..Kempä tietäis sen....Maynie Siren

Hermannin kaupunginosan vaatekeskusta: Salon "Garment District"
--------------------------------------------------------------------------------------------
Jussi oli päässyt kantamuksineen vasta Salon Säästöpankin kulmalle ylittääkseen Horninkadun.
Hänen naamansa olivat vielä punaantuneet maitokaupan edessä kuulemastaan osuusmeijerin maitokuskien härskeistä rehvasteluista.
Pappilaa vastapäätä Marttilan-setä,joka omisti vaimonsa kanssa liiviliikkeen Turuntien Kuparikulmassa,oli pyyhkimässä Jussin ikäisen 1947-mallisen Studebaker Championin nokkapelliltä virkatulla pölyrätillä tomuja pois ja helssannut Jussia. Marttilan sedän Champion ylpeili vielä konservatiivisellä kromihymyllä,kun v.1950 malli sai lentoon lähtevän kromisen propellinokan.

Hermannin kaupunginosa,missä pappilakin sijaitsi Rummunlyöjänkadulla, oli Jussista New Yorkin Manhattanin Garment District pienoiskoossa. Jo polvenkorkuisesta papinpoika oli ystävystynyt naapurin housutehtailijan perijäpoikiin Jukkaan ja Hessuun. Lammervon tehdas sijaitsi aivan lyseota vastapäätä Rumpalinkadun varrella.
Kadunpuolella seisoi yksikerroksinen puutalo,minkä kaupungin lainaston tonttia rajaavassa päässä pidettiin tehtaan housutukkua ja porttikongin puoleisessa rapussa asui tehtailijan äiti Mari-muori.
40-luvun lopulla valmistuneen kaksikerroksisen tehtaan yläkerrassa oli tehtailijan sekä tämän siskon Sylvi Lammervon lukaalit.Sylvi piti kangasliikettä Horninkadulla samassa talossa,missä pappilan hovishammaslääkärillä Inkeri Linnalla oli vastaanottonsa eli se pastorin lasten pelkäämä kidutuskammio.
Jussi Jukan ja Hessun kanssa päiväleikeissään juoksivat housutehtaan neulomosalin läpi,missä puolisensataa teollisuusompelukonetta surrasi. Salissa syntyi kuuluisaa Lammervon diagonaalipöksyä sekä uudenuutukaista teryleenihousumallistoa,jopa sellaisella väriseoksella kuin sottaposkalla,mikä auringonvalossa kiilteli ruskean ja tummanpunaisen väliltä.Kuopion Turo eli Turusten omistama housutehdas piti Lammervoa alihankkijanaan.
Pihaleikeissään pojat kävivät helssaamassa tehtaan vaatturia Venhon setääkin housuprässäämössä,joka sijaitsi pihan autotallin puoleisessa rapatussa rakennuksessa,minkä peltisestä seinähormista puhalteli prässihöyryjä kahdeksan tuntia päivässä kauppalan sinitaivaalle. Räätälimestari Venho vastasi tehtaan tuotannosta ja joskus kiireissään hänet kutsuttiin housuprässin äärestä johtajan puheille ottamaan aina kaulassaan roikkuvalla keltaisella mittanauhalla vyötärösenttejä ja säkäkorkeuksia johtaja Erkki Lammervon hyvävelituttujen mittahousujen teetämiseksi.

Lammervon pöksytehdas sekä biilit
Juhart 1995

Lammervoilla tykättiin autoista.
Johtaja kylläkään ei koskaan ostanut uutta autoa,mutta hyvin käytettyjä.Ensimmäinen Lammervon auto 1950-luvuna alussa oli 1939-mallinen sodan käynyt Chevrolet Master Deluxe,mikä vaihtui mustaan Volvo PV 444-malliin,samanlaiseen.mitä liikkuvalla poliisilla oli niihin aikoihin.Volvo vaihtui vuoden 1956-malliseen vaaleanvihreään Peugeot 403-malliin,joka taas vaihtui samanikäiseen tummansiniseen Mercedes 220S-malliin.
Mersulla Jussi pääsi useasti liukumaan Lammervojen Hirsjärven kesämökille.Sekin myöhemmin vaihtui 60-luvun puolessa välissä keskisiniseen Mercedes 300SEL-malliin,jolla Jussi sai liukua Jukan ohjustamassa kaupungin kartsalla näyttöajossa.Tehtaan pihan keskellä seisoi vieretystrn kaksi pientä rakennusta,Lammervon Marjan,poikien isosiskon leikkimökki sekä Sylvi Lammervon miehen Tiilikan autotalli.
Isä tietää kaiken-televisiosarjan (Father Knows Best) isän näköisen ja piippua polttavan Tiilikan sedän vaaleanpunainen kääpiöauto Lloyd Alexander TS piti kotia siinä autovajassa. Jussista auto tuoksui makealta Clan-piipputupakalta,Simonitz-autovahalta sekä kangaspakoilta.

1960 Lloyd Alexander TS

Korttelin toisella puolella Tehdaskadun alkupäässä samoin teollisuusimpelukoneet surrasivat Kivimäen Taunon perustaman Salon Neulomon (Salonne) ompelimossa.Myöhemmin neulomo sekä myymälä siirtyivät Turuntien ja Horninkadun kulmataloon,minkä yläkerrassa oli lyskalaisten (lyseolaisten) suosima Hornin baari.
Horninkadun melkein joka kolmas kauppa oli vaateliike,ja aivan Hornin baarin vieressä Helsingintiellä sijaitsi Norvan Klasun miestenpukimo.Sillan toisella puolella Keskuksen kulmasta länteen ensimmäisenä sijaitsi Salon Automyynnin naapurina Jännärin vaateliike,jota Jussin kaverit kutsuivat Jännärin rättimuseoksi.
Liike oli etenkin maalaisten suosima.Myöhemmin uutta Jännärin basaaria vastapäätä uudessa Osuuspankin talossa palveli Paakkosen miestenvaateliike.Paakkosen Seppo perusti liikkeensä 60-luvun vaihteessa Keskuksen taloon sillankulmassa,mutta kauppatalon purun ja Centrumin tavaratalon rakentamisen vuoksi muutti korttelia länteenpäin.

60-luvun vaihde.Keskimmäisessä
 liikkeessä,
minkä kilvessä lukee
Asusteita,sijaitsi Paakkosen
 vaateliike

Kauppalan toinen naisten pukimon omistaja Saara Aalto (Siiri Jännärihän oli ensimmäinen naisten vaatteiden kauppias) piti ompelimoa 50-luvulla Frans Bededrinin (Tattari-Paavo) talossa Lukkarinmäellä.
Paavo taas itse omisti nahkatavaraliikkeen Kirkkokadulla Osuusliike Tähkän leipomon viereisessä talossa.
Saara Aalto siirsi myöhemmin Kuparikulmaan Turuntielle liikkeensä, joka ristittiin Leninkikeskukseksi
1960-luvulla Saara osti kiinteistön Turuntie 20:ssä,johon rakennettiin komea tehdasrakennus ja alakertaan tehtaanmyymälä.Myöhemmin teollisuuslaitos muistetaan Finn-Flare Oy:nä.
Saaran poika ja myöhemmin Finn-Flaren johtaja Laaksonen piti erikoisista autoista.Jussi aina jäi koulumatkallaan pällistelemään Finn-Flaren eteen paikoitettua 1962-mallista kultaista Studebaker Hawk GT:tä .Silloin melkein kaikilla kaupungin dirikoilla oli allaan uusi jenkkiauto.Myöhemmin Finn-Flare osti konkkaan menneen Hyvonin tehtaan koulujen takaa.
Hyvonin mainoksen vastaisesti "Hyvon yllä hyvon olla" kalsaritehtaalla ei mennyt kovinkaan hyvin.
Turuntiellä myytiin Eino Heinon miestenpukimossa Lammervon tehtaan housuja ja muita suomalaisia miestenvaatemerkkejä.
Eino Heinon vaimohan oli Lammervon Erkin sisar.
Erkki taas oli saanut vaatturikoulutuksensa sota-aikana Valtion Vaatetehtaalla ja aloittanut 40-luvulla pienen kauppalaan perustamansa ompelimonsa diagonaalihousujen myynnin torilla.

Salon Eläintori v.1949.Kauppalan polttopuuvarasto.
Kolmas pitkä rakennus oli Lammervon tukkuna ja Mari-muorin asuintalona.
Takana pihalla kaksikerroksinen rapattu tehdas-ja asuinrakennus.
Kuvan vasemmanpuolinen talo palveli poliisikonttorina sekä lainastona.

50-luvun alussa Lammervon pakettiautona käytettiin Eino Heinon 1951-mallista vihreätä Fordson Thamesia,jonka valmistus oltiin aloitettu jo v.1938 Fordin Dagenhamin tehtailla. Kaappiautossa oli erilliset etulokasuojat sekä mulkosilmäiset etuvalot niiden päällä.
Vasta v. 1955 syksyllä Lammervot ostivat tehtaan kuljetusautoksi upouuden Fordin modernin Thames-kaappiauton. Samana vuonna Lammervojen ja Heinojen yhteinen liikeyritys kirjattiin pois liikerekisteristä,kummankin osapuolen rekisteröityä omat liikeyrityksensä.
Kumpienkin pakujen takaosastossa pöksylaatikoiden välissä Jussi,Jukka ja Hessu keinuivat Laakkion Joukon kuskaamana housulaatikoiden seassa linja-autoaseman tavaralaiturille taikka juna-aseman rahtitoimistolle.
Lisäksi kaupunkiin muutti Hangosta Hyvonin alusvaatetehdas uuden yhteiskoulun ja ammattikoulun takaiselle pellolle rakennettuun tehtaaseen 60-luvun alussa,joka oli todellista kulta-aikaa paikalliselle vaateteollisuudelle.
Hangosta oli Saloon Talvisodan jälkeen muuttanut Granitin kivenveistämö Lukkarinmäen juureen,venäläisten otettua pariksi vuodeksi Hankoniemen haltuunsa.Aivan rautatiesillan tuntumassa myöhemmän Salon Sementtivalimon tontin rannassa sijaitsi jopa Granitin oma laituri.
Jussi muistaa hyvin senkin,että Granitilla oli itäsaksalainen kaksitahtinen kuorma-auto merkiltään IFA Granit,
Mikä sattuma!

 Eino Heinon 1951 Fordson Thames linja-autoasemalla
Juhart 1998

 Eino Heinon miestenpukimo Turuntiellä.
Juhart 2010

Palo pappilassa.
Lammervon Thames-paku
Juhart 2009

Naismalleja ja nakuilua
-------------------------------------------------------------------

Kulkiessaan torinlaitaa siltaa kohti Jussin naamapuna alkoi kalpenemaan.
Hän oli lehahtanut pärstältään punaiseksi Torikadun maitokaupan vastapuoleisella katukäytävällä,kun osuusmeijerin lehmänselkä-Fargo-kuorma-auton lavalla kaksi flanellipaitaista miestä pyöritteli kirskuttaen maitotonkkia peltipohjaa pitkin lavanreunalle.
Miesten huulenreunoissa roikkui työmiestupakan puuholkit ja hiessä nämä ähkiessään puhkuivat holkkeihinsa kuin kipparikallet .
Osuusmeijerin autokuskin hauiksen sininen tatuointi hikikarpaloiden alla näytti uponneen aarrelaivan ankkurilta.
Kuski huusi Jussille kadun toiselle puolelle:
--No mitässe papinpoik?!.
--Olekssää menos Ruattiin siirtolaiseks kussull o matkapakaasi fölissäs?
--Me täss Veken kanss kiäritettää viimessii tonkkii aleskäsi ja sit me pojat ajeta Farkol ostama Vilhonkaru Alkost kolme tähre jalluu.
--Mink tähre me muute ryypätäkki koko juhanin..
--Aikku juhani tua miälen makkeit muistoi tanssilavoilt,ku ympäril keikkuu kaikenlaist irtoviiruu kellohameis!
Veke lavanreunalta irvisteli etuhampaattomalla suullaan,kuskin takana hankaamalla etuosormeaan toisen etusormen muodostamaan ympyrään kuin malliksi.
--Pirässe saara eukkoki täks ehttoks!
Veke hirnui.
--Maitokuskein me tiäretä,ettei yht maitolasillist varte tartte koko kantturaa ostta!

Jussi oli painellut säästöpankin viertä naama ja korvat punaisina,koskei pappilassa oltu kuultu moisia härskeyksiä,paitsi mitä oli salaa kuullut isompien korttelin kaverien kerskuvan jostain,että naiset olivat kahdelle jaollisia.Huonolla matikkapäällään hän sitäkään jakolaskua ei saanut selvitettyä,kun vasta armeijan jälkeen.

1953 Leyland Comet-maitoauto.Friberg Kuusjoki
Juhart 2009

Commer- ja Mercedes-maitoautot.
Takana meijeri.
Juhart 2001

 Pariin kertaan seisahduttuaan hieromaan käsiään raskaiden kassien painosta Jussi oli päässyt sillankulman  kioskille asti.
Kassien pohjanappulat kipinöivät sementtilaattoja vasten Jussin otteen monesti hellitettyä kantokahvoista.
Kaksi SALPA-punamustapuseroista Jussin ikäistä kaveria,ilmeisesti Salon Palloilijoiden junioriporkia seisoskeli täyttämässä tiskillä veikkauskuponkeja.Jussi oli niiden kanssa vain hyvänpäiväntuttu ja nähnyt niiden potkivan palloa urheilukentällä ja talvella pelaamassa jääkiekkoa kaukalossa. Jussi ei ollut koskaan kummassakan urheilulajissa kunnostautunut.Pienikokoisena ja lyhytjalkaisena potkijana sekä heikkonilkkaisena luistelijana hänet aina pantiin koulun urheilutunneilla maalivahdiksi Paukkulan kentällä.Maalissakin aina näytti olevan tyhjiä reikiä ilmassa nahkapallolle sekä lätkäkiekolle.
Pesäpallossa hän oli omasta mielestään suhtkoht hyvä koppari.,mutta kunnareita hän ei osannut juosta tarpeeksi kovaa lyhytkinttuisena.

Lätkämatsi
Juhart 2001

Salpan junioripotkijapari kuiski toisillensa:
--Kuule..panessää se Mantsester Junaitin ja Westhamin kohral yksnolla..!!
--Ei kummää panen tasapelin nollanolla!
Jussi kertoi pojille menevänsä kesämökille,pallopoikien vastatessa melkein kuorossa:
--Me kyll mennä Kokkilan uimalaitoksel laineen linjuril kattelemaa kännissii parei ja mite mimmit vaihtava retonkejas pikineihin pukukopeis!
Jussi jatkoi talssimistaan ohittamalla kipsan vieressä seisovan Suurarvan vaaleanvihreän Renault Dauphinen,jonka nokkapellin päälle levitetyllä armeijan viltillä tikitti peltivekkareita parin uuden transaripatteriradion välissä.
Pari pikkupoikaa auton vieressä käänteli voittamaansa kuulakynää alassuin.Kynän säiliössä bikinityttö riisuntui ihan itse vain kynää kääntämällä.
Autossa istuva mustabaskerinen hennapäämuori poltteli Broadway-sätkän jämää punalakattujen sormien välissä ja heitti tumpin ikkunasta kipsan viereiseen roskikseen,mikä oli täynnä arpalipun kantoja

Sillankulma 1960.Ford-kuorkin takana
 mainittu kipsa.
Vasemmalla Suurarvan
Peugeot 203-päävoittoauto

Jussi oli nähnyt lehdissä ja torin mainospöntöissä Broadway-tupakkamainoksia,missä vähäpukeinen ja isotuttinen inkkarityttö savuttelee rauhansätkää.
Hänen silmiinsä iski tuleva kauhukuva kesämökin pihasta,missä talon isoutareiset savolaisnaiset ja seurakunnan naisvieraat makoilisivat aurinkotuoleissa rintsikoitta kuin nudistileirin senioripuolella.Tällaista nudistikonventtia joka kesä pidettiin mökin piharatamoisella nurmella tikkataulun vieressä.
Pihan katajien ja kuusien oksissa roikkuisi C-kuppisia rintsikoita kuin köyhän Afrikan diktatuurimaan kansainvälisen lentokentän tuulipusseja,minkä paikkaukseen ei koskaa ole löytynyt varoja.
Muorien jokaiselle nännipihalle olisi voinut parkkeerata pikku-Fiatin.
Toini-diakonissankin pikkuiset vanhanpiian nännit katselivat taivaalle kuin osoittamassa jotain taivaallista suuhunsa ottajaa.
Seurakuntatalon talkkari Jorkku oli kerran maininnut,että diakonissa joka kesäilta jättää makuukamarinsa akkunan auki ja laulaa ennen maatamenoa vanhojen piikojen iltavirren "Oi Herra luoksein jää..".
Jussia oli aina ihmetyttänyt,miten niin siveellisistä kirkossa kävijöistä luonto muutti häveliättömiä nudistileiriläisiä.
Yksikään ei hävennyt alastomuuttaan kuin Eeva ja Aatami paratiisissa.

Pappilan nuorimmat puolinakuina verannan edessä,ehkä 1957 kesällä

jatkuu...

Juhannustanssit II.Bernoullien lait.Suomikirja.

Bernoullien vanna-Taunus vauhdissa Suomusjärven tiellä
Juhart 2009

Mietteitä kesäloman ihanuudesta sekä Bernoullien laeista
--------------------------------------------------------------------------------------------
Jussin patikoidessa pappilan kulmalta puhelinlaitoksen kaapelivaraston Torikadun aidanviertä,hänen mieleensä tulvi kesäisiä kauhukuvia edellisistä juhannuksista äidin voikkamaisteriystävättären Irja Vesterä-Bernoullin ja tämän sveitsiläisen lederhosearkkitehtimiehensä Paul Bernoulli-Vesterän vierailuista mökkisaaressa.
Bernoullit olivat ihan varmaan jo kerinneet ajamaan uudella punaisella vanna-Taunus-piilofarmarillaan alas punkkileppärantaan ja tööttäilleet torvella sieltä hakijoita mökkisaaresta.Piilofarmarin kyljet olivat vielä ikkunattomina ummessa,mutta takapenkki oltiin Salon Automyynnissä asennettu.
Suomen valtion veroherrojen päätöksestä pakettiautoon sai asentaa akkunat puolen vuoden päästä.
Näin verohallitus kiersi omaa verolakiaan.

Tietysti joku pappilanpesueesta pantiin äidin käskystä soutajaksi Taunuksen saavuttua leppärantaan.
Tuliaisia kukaan ei odotellut näiltä ...päinvastoin!
Irja-täti tulisi odottamaan täyttä palvelua sekä passausta,äidin kantaessa tälle mökin pihan aurinkotuoliin viimeiset päivän lehdet,mitkä hän oli käynyt aamulla hakemassa Arpalahdesta Laidikkeen postista kahdella eri paatilla.Hän oli soutanut keskisuomalaisella veneellä aluksi Vanhatalon leppärantaan ja kävellyt linttaanastutuissa läskäreissään Vanhatalon ja Uusitalon tiluksien läpi kannaksen yli vanhaan kapulalossirantaan.Siitä hän oli vielä vanhalla järviruuhella soutanut postirantaan ja tehnyt saman reissun takaisin.Jollei hän olisi kerinnyt kiireistään näin tekemään,joku pappilan lapsista pantiin aisalle.Äiti oli kerran lapsille kertonut,että kerran postinhakumatkalla lossisalmesta oltiin naarattu hukkunut rantalepän juureen torkkumaan,kunnes ruumisauto haki sen pois. Hukkunut oli joskus talvella kovassa lumipyryssä ajanut moottoripyörällä jäällä ja katkaissut kaulansa jään päällä roikkuvaan lossin vaijeriin sekä hävinnyt pyörineen suvantoon.
Jussille oli äidin stoori pannut mielikuvituksen lentämään.
Hän näki silmissään vuoden järvenpohjassa maanneen ja päättömän sekä kaasuista pullistuneen modarimiehen nuokkumassa lepänjuuressa.

Kas-kas-plankkipoika
Juhart 2012

Äiti oli aina torunut Jussin leikeistä,aitojen päälle ja puihin kiipeämisestä kuluneista solkikengistä,jotka muistuttavat hukkuneen kenkiä. Hän oli samaistanut omat boksattomat ja kärjistä pintanahattomat hukkuneen modaristin patinoiden kanssa ja ryhtynyt äidin hämmästykseksi uutterasti kiilloittamaan omia kenkäparejaan plankilla kuin Helsingin rautatieaseman Kas-Kas-plankkipojat.
Enää ei voitu irvailla hukkuneen kengistä,vaikka isän papinkaftaani sunnuntaisin aina siunausten jälkeen keittiön ruokapöydässä tuoksahti kalmalta...ja papin henki ammattipuhujan halitoosilta.

Kesämökillä iltapäiväsiestan jälkeen maha pullollaan äidin lihamurekkeesta Irja-täti makaisi mökin yläkerran makkarissa lukemassa jonkun ruotsalaisen hinttirunoilijan kymmensivuista suurteosta, laususkelemassa ikitotuuksia ja aforismeja opuksesta,kuten..."Onko se Aa vai Kuu?
Lederhosearkkitehti taas hyppeli rannassa kiviltä toiselle yhdellä kontillaan kuin raajarikko rantasipi etsimässä linnunmunan kuoria ja sveitsiläisiä edelweisseja kaislikkorinnasta.
Irjan homekruunuinen suu tuoksahti hammaskivelle.
Jussinkin piti sitä tervetuliaisiksi pussata poskelle.
Yleensä äiti käski Jussia hakea pihan riippakoivusta Irja-lehtoria varten koivunlehtiä,mistä kiehautettiin tämän uutta herbaalikeksintöä,koivunlehtiteetä.Joskus piti löytää keittiön kaapista jopa camomillateepeusseja..
Jussi piruuttaankin kävi hakemassa paskahuusin takaa sille koivukirvojen ja leppäkerttujen kaluamia rautukoivun lehtiä päivän uudeksi fleivöriksi.Yläkamarin serveerauksen perästä Jussi kävi kiehauttamassa itselleen saikat oikeista Mauri Bergrothin kaupasta ostamista Darjeeling-teelehdistä ja painui lukemaan verannan pöydän ääreen uutta Populär Mekanik-lehteä.
Joka Juhannuksena papinpoika luuli olevansa lehtori-arkkitehtiparin huonepalvelijana eivätkä siskoksetkaan välttyneet palvelukomennuksista.

Silti papinpesue sai Irjalta kiitosta huonosta ja moukkamaisesta käytöksestä ja kuulla ylistyksiä hänen omista kakaroistaan,jotka olivat sata kertaa fiksumpia kuin pappilan apinat.
Heidän lapsensa kun olivat niin fiinejä,hoksaavia ja kohteliaita,koska niiden veri oltiin jalostettu jostain berniläisestä matemaatikkosuvusta sekä viipurilaisesta lehtoriperheestä.
Rouva oli ylpeä viipurilaisista juuristaan.
Ilmeisesti Irja-lehtorin sukututkimuksissa iisalmelaisen arkuntekijä-kauppiassukujen perillisten sukupuun alaoksilta löytyy vain pettuleipää purreita ja suota kuokkineita savolaisjuntteja.
Lisäksi historiassa viipurilaisen hansakaupungin asukkaat ovat aina vihanneet savolaisia.

Irja ja äiti Tuulentyttöjen
partiokesäleirin
 kokkeina
Juhar 2010

Irja-tädistä ei olisi uskonut,että tämä olisi poseerannut vuoden 1939 Suomen Kuvalehden kannessa sorjana muiden urheilutrikoisten voimistelijattarien kanssa.Hän oli seissyt ruskeassa kansivalokuvassa niityllä selkä kaarella heiluttamassa padankansia kuin symbaaleja.
Kansikuvassa mainostettiin vuoden 1940 Helsingin olympialaisia,mitkä tunnetuista naapuruussyistä lykkääntyivät vuodelle 1952.
Nyt kun Irjaa tarkastelee siniharmaaraidallisessa marimekossa,ei tunnistaisi voikkamaikkaa entiseksi sorjavartiseksi Viipurin voimistelijattareksi.
Marikaapuunkin saisi mahtumaan kolme entistä Irja-tätiä.

1940 Helsinki Olympic games.
Columbia Records jacket

Tarina ei kerro,miten nuori voimistelunopettaja ja sveitsiläinen arkkitehti tapasivat.
Paul menetti toisen jalkansa Helsingin pommituksissa Talvisodan aikoihin ja sodan jälkeen ansioitui toimessaan erinomaisesn hyvällä suomalaismaisemaan sopivalla rakennustyylillään.
V.1945-46 Pohjois-Savon liiton suojeltavien rakennusten tilastoista löytyy Paul-Bernoulli-Vesterän  suunnittelemat Varkauden talotehtaan (Oy Ahlström Ab) ylempien toimihenkilöiden Kissankello- ja Sinikello-rivitalot
Samoin Salon kauppalan arkkitehtina hän oli suunnitellut v. 1953 rakennetun uuden linja-autoaseman sekä Moision pelloille rakennetut Terhitalot,mitkä myös olivat rivitaloja.
Silti Paul arkkitehdin sivupersoonassaan oli mitä eksentrisin yksilö.

 Salon linja-autoasema.Suunnitellut
 Paul Bernoulli-Vesterä 1953
Juhart 2010

Paul oli työskennellyt aiemmin 1940-luvulla Alvar Aallon toimistossa ja suunnitellut kuuluisia AA-taloja asevelikyliin.
Mm.Varkaudessa ja Tamperella rakennettiin Paulin suunnittelemia AA-asevelitalokyliä.
Varkauden museoviraston tutkija Mari Immonen on kysellyt 1940-luvulla Onnelassa asuvasta Paul Bernoullista,vaimosta Irma (sic) IRJA: sta,pojista Markuksesta ja Mikaelista.He olivat muuttaneet Varkauden Onnelaan Ämmäkosken Kalapirtiltä,missä asuivat tilapäisesti
Kirjoitus 6.7.2011

Paul oli tunnettu ryssänvihaaja ja eläkkeelle päästyään otti useasti kantaa poliittisiin kysymyksiin lehtikirjoituksissaan.
V.1977 hän oli toimittanut Salvador de Madariagan ja Ludek Pachmanin kanssa kirjasen "ETYK Turvallisuus Vapaus".(Alea-kirja).
Äärivasemmistolainen Punatähdet-Teräksen lukupiiri kritisoi Paul Bernoullin aatteita otsikolla Vaikeneminen on kultaa seuraavasti:

"Hän,joka on nähnyt poikkileikatun Berliinin,hän tietää: EUROOPASSA ON SOTATILA.Paul Bernoulli-Vesterä meuhkaa.Höpsis. Saksan Demokraattisen tasavallan Berliinin puoliskoja jakaa muuri siksi,että edistyksellisestä kansandemokratiasta kateellisten länsiberliiniläisten muuttoliike DDR:n asuinalueelle saataisiin pidettyä edes jonkinlaisessa kurissa.
Tuohan jo opetetaan jo pikkupioneereille

Neuvostovastaisessa marginaalikirjallisuudessa tunnettu ALEA-kirja iskee jälleen.Tällä kertaa sen tuotos on hämmentävä puheista ja tajunnanvirrasta kyhätty kooste,vuonna 1977 julkaistu Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta: ETYK Turvallisuus Vapaus.
Kirjassa on kolme osaa. Ensimmäinenon vuonna 1968 Oxfordissa Espanjan professorin Salvador de Madariaganin (s.1886) kirjoittama puheenvuoro Euroopan "turvallisuus"-kenen eduksi?. Kirjan toimittanut sveitsiläis-suomalainen arkkitehti Paul Bernoulli-Vesterä selittää kymmenen vuotta vanhan de Madriagan kirjoituksen olevan "tällä haavaa vieläkin ajankohtaisemman kuin ilmestyessään". Varsinainen syy julkaisuun on ilmeinen: provokaatio. Teksti on julkean neuvostovastaista: "Neuvostoliiton vihamielisyys Lännen suhteen on pysyvä ja absoluuttinen (...) Neuvostoliitto on aina valmis noudattamaan taipuisaa taktiikkaa; ei sen takia,että se luopuisi vihamielisestä taktiikasta,vaan koska se päinvastoin halusi toteuttaa sen,"

Paul Bernoulli-Vesterä kirjoittaa otsikolla Sorrosta vapauteen Euroopassa.
Bernoulli-Vesterä (s. 1908 Berliinissä) on käynyt koulunsa Baselissa,arkkitehtikoulun Zürichissä ja toiminut mm. yksityisarkkitehtina Suomessa ja Salon kaupunginarkkitehtina.  Hän on 30-luvun fascistilehden kalskahtavan VAPAUS+JÄRJESTYS-aviisin vastaava toimitsija.
Bernoulli-Vesterä muistelee Helsingin "arvoitusta",34 maan ulkoministerikokousta Helsingissä 3.-5. VII.1973. Albania näet ei ollut ainoa maa,jonka virallinen edustaja ei ollut paikalla. "Puuttui maanosamme suurin maa,asukasmäärältään 5. suurin maa,Ukraina". Myös kolme kansainliiton jäsenmaata uupui: Viro,Latvia ja Liettua. ETYK:in loppuasiakirjaa valmisteltiin 18.IX.1973-21.VII.1975, joka kirjoittajan mielestä on mahdottoman pitkään.
Mutta se kannatti.
Esimerkiksi DDR:n kommunistisen puolueen pääsihteeri Erich Honecker lupasi,että Itä-Saksa "haluaa noudattaa tinkimättä loppudokumenttia."
Demokratioiksi itseään kutsuvat "länsimaat" paljastuvat kirjan lähitarkastelussa --Ilmeisesti kirjailijan itse sitä ymmärtämättä--aivan joksikin muuksi: niiden lait ovat räikeässä ristiriidassa ETYK:in asiakirjan kanssa. Saksassa kansalaisten ääni ei paina liittovaaleissa yhtään mitään,jollei ääniä ei kerry viittä prosenttia. Myös Ruotsissa on neljän prosentin äänikynnys. Saksa ja Ruotsi siis rikkovat loppuraporttia eivätkä ole tehneet asialle mitään!
Neuvostoliitto sen sijaan,kuten Vladimir Teplov kirjoittaa (Moscow News,25-76): "Ulkomaalaisten sanomalehtien myyntiä on lisätty kysynnän mukaisesti." lehtikioskeista ja varsinkin hotelleista saa nykyään sellaisia länsilehtiä,kuten Daily Worker,l'Humanite,Neues Deutschland ja Tiedonantaja.
Teplov myös muistuttaa,että länsimaisten liikemiesten viisuminsaantia Neuvostoliittoon on helpotettu ja että matkustusalueita on laajennettu.
Itä avautuu,mutta avautuuko Länsi?
Esimerkiksi vain noin 13000 amerikkalaista opiskelee venäjää,samaan aikaan kun 12 miljoonaa neuvostonuorta lukee englantia.

Suomalaista virkavaltaa käsitellessään Bernoulli-Vesterä uppoaa syvälle humpuukin suohon. Hän väittää,että Suomen poliisi olisi "Gromykon käskystä" pidättänyt kolme Amerikan-balttia Seutulan lentokentällä vuoden 1975 ETYK:in aikaan. Kirjoittajan mukaan samat kolme pidätettiin jo vuonna 1973 ETYK:in suunnittelukokouksessa Helsingissä "Gromykon käskystä" kalterien taakse.
Vangituksi joutuneet- tai väitetysti joutuneet- olivat latvialainen Uldis Grava (balttien maailmanjärjrstön presidentti 1975),liettualainen tohtori Joseph Valjunas (vuonna 1977 istuva presidentti) sekä ilmeisesti virolainen Aino Teivens,joka pidätettiin myöhemmin Seutulan lentokentän hallissa. Myöhemmin kirjailija paljastaa,että nämä neuvostovastaiset provokaattorit vain piipahtivat poliisiasemalla ja että USA:n suurlähetystö riensi apuun.
Suomen ulkoministeriö luonnollisesti kiisti virheelliseksi nämä tiedot pidätyksistä. Kirja väittää edelleen,että Helsingissä pidätettiin ETYK:in aikana12 ihmistä poliittisin perustein. Lisäksi kaksi humalaista merivartiosotilasta ampui opuksen mukaan valopistoolilla "sääntöjen vastaisesti" suoraan kohti kahta muuta miestä,jotka kuolivat.
Sotilaat saivat rangaistuksensa,heitä käskyttäneet esimiehet eivät.
Kirjassa Bernoulli-Vesterä esittää myös revisionistisiä näkemyksiä neuvosto-Tallinnasta.
"Se oli meille (suomalaisille) rakkaampi,joille Viru-hotelli oli tuhonnut kaupungin ainutkertaisen kauniin silhuetin". Bernoulli-Vesterä irvii  edistyksellistä Mustamäen neuvostolähiötä: Talojen teräsbetonielementtien saumat kuuleman mukaan vaihtelevat nollasta 120 millimetriin. Lännessä,johon Bernoulli-Vesterä ilmeisesti lukee Suomen, ei yksikään urakoitsija saumaisi elementtejä niin huolimattomasti. Mitenkähän lie,onkohan Bernoulli-Vesterä koskaan piipahtanut länsimaisissa lähiöissä?
Suosittelen,suosittelen.

ETYK-opus päättyy Länsi-Berliiniin vuonna 1972 loikanneen shakkimestarin tshekkoslovalkialaisen Ludek Pachmanin (s. 1924) luritukseen "Onko liennytys mahdollista ilman vapautta".
Dubcekista kaiholla kirjoittava Pachman syyttää Neuvostoliittoa naapuriensa vapauden ryöstöstä,jonka uhreiksi hän arvioi 100 miljoonaa itäeurooppalaista. Että paksua on Pachmanin keitos. 

Kirjan takakansi rehvastelee: "Teos on ilman muuta nyky-Suomessa sensaatio!
Yhtä ilmeistä on,että se yritetään haudata hilaisuuteen. Luottakaamme silti vapaiden kansalaisten kiinnostukseen ja tukeen,ALEA.kirja".
Vaan kyllä tämäkin ETYK:in hengen vastaisen kirjan kohdalla vaikeneminen olisi ollut kultaa. Jostain käsittämättömästä syystä opus julkaistiin samanaikaisesti Suomessa ja Sveitsissä saksaksi.
Eipä tainnut Freiheit in Europa? olla kummoinenkaan hitti."

Selma Rytkönen
Kansakoukun opettaja

Arkkitehti Hans Benno Bernoulli 1876-1959
Ilmeisesti Paul Bernoullin isä
Näköisyyttä on Paul Bernoullin kanssa

Paul Bernoulli pappilan mökillä juhannuksena 1957

Paul Bernoullilta pappilan Jussi oli saanut kerran joululahjaksi Skitzenbuch Bernoullin,mikä sisälsi arkkitehdin isän lyijykynäketsejä Baselista ja Bernistä. Paul halusi Jussin lukevan arkkitehdiksi ja näin Jussikin halusi.
Bernoullien alppitalossa Lukkarinmäen kyljessä vieraillessaan kutsusta isän ja äidin kanssa nauttimassa koivunlehtiteetä ja sveitsiläistä varpaanvälijuustoa Jussi luki innolla suuresta kirjastosta Paul-sedän mahtavia kuvateoksia San Fransicon taloarkkitehtuurista.
Kuvat antoivat hänelle ponnetta American Dreamiin ja vasta 1981 hän pääsi Saudeista käymään oikein paikan päällä Friscossa. 
Jussin Amerikan unelma hyytyi marraskuisessa viimassa Fisherman's Wharfilla.
Myöhemmin Jussin haaveet lukiossa arkkitehdin urasta huonolla matikkapäällä tai kiinnostuksen puutteesta algebraan sekä geometriaan karisivat, muiden haaveiden tullessa tilalle.
Jussi vaihtoi lukion kielilinjalle ja kävi keväällä 1967 Ateneumin karsintakursseilla mainosgraafiselle osastolle.
Karsinnoissa hän pääsi varalle.
Varusmiespalvelu 1967-68 yo-kirjoitusten jälkeen tuli viemään papinpojan opiskelemaan alempia kauppatieteitä..

Paul Bernoullin eksentrisyys oli nuoressa kaupungissa ja entisessä kauppalassa monelle tuttua.
Käydessään ruokatuntisin kauppalantalolta Lukkarinmäen alppitalossaan proteesijalallaan linkaten,hän päästeli maailmalle tekojalan venttiilistä lahjetta koskemalla tynkäonteloon syntynyttä painetta.
Lukkarinmäen mummonmökkien pitsiverhot heiluivat ja torilla seuraavana päivänä kuultiin.että arkkitehti oli taas kerran piereskellyt mäessä.
Ennen autonostoaan hän ajeli Vespa-skootterilla.
Kerran hän oli maaseudulla ajessaan ja ihaillessaan ojanpenkkojen floraa törmännyt heinäkuorman perään.
Vespa ja arkkitehti makasivat ojassa ja arkkitehdin tekojalka sänkipellolla.
Isäntä oli traktorinpukilta saada järtslaagin nähtyään irtonaisen kintun pellossa.
Paul oli käynyt yhdellä jalalla hyppien hakemassa jalkansa kainaloonsa.
Taunuksensa ostettuaan hän jotain teknisestä häikästä oli pysäyttänyt autonsa kadunvarteen.
Ohikulkijat katukäytävällä olivat ihmeissään töllänneet,että auton etunokan alta pistivät miehen jalat,joista toinen kengänkärki osoitti ylös ja toinen alas.
Remonttimies Paulin proteesijalka oli vain niljahtanut alassuin.

Pariskunnan matka pappilan mökille juhannuksen viettoon oli takapenkkimatkustajille piinaa arkkitehdin kiroillessa voikkalehtorin ajosta ja päinvastoin.
Yleensä Irja ajoi.
Kerran suuresta ajotaitoväittelystä Paul hyppäsi vauhdissa pelkääjän ovesta tienpenkalle ja Luojan suuresta laupeudesta häneen ei sattunut naarmuakaan..taas kerran.

1961 Ford Taunus P3 17M-mallisto

jatkuu