lauantai 4. helmikuuta 2012

Lontoon postilla.Jussi bussinostalgiassa.

On the Buses-filmi.Myös kuuluisa TV-komediasarja
Laitan koneeseen taas kerran uutta ja vanhaa bussiasiaa,vaikka olen jo muutamassa kirjoituksessani sivunnut niitä.
Vertailun vuoksi olin pannut vuosien saatossa havaintojani paperille suomalaisten,lontoolaisten ja manilalaisten bussikäyttäytymisestä,kuljettajista ja rahastajista.  
Matkustajien käyttäytymisessä kussakin kolmessa asemamaassani löytyy ihmeen paljon samanlaisia piirteitä.
Jussi L.

Jussi oli herännyt kahdeksalta Manolon syntymäpäivää seuraavana sunnuntaiaamuna.
Tatay Pabs oli jo jalkeilla ja lähdössä aamumessuun.
Talo nukkui,samoin Gerry-vaimo, peiton alla,vain pienen punalakkakynsisen jalkaterän pilkoittaessa  untuvatäkin reunasta kirsikkarypäleenä.
Pabs sanoi palaavansa ennen kauppojen aukeamista, lupaamalla köksätä päivällisen.
Hän antoi Jussille ruokatilauslistan,minkä aineet voisi ostaa Stratfordin Sainsburystä.
Tämä oli Pabsin tyyliä,ollessaan aina kestien kestovieraana.Saitana hän ei pistänyt penniäkään ostobudjettiin,katsoessaan kokin viran kattavan oman osuutensa.
Jussi ei pistänyt vastaan tällä kertaa,koska muutenkin vaimonsa kanssa piti mennä kauppaan ostamaan ruokatäydennystä.
Pablo oli lyhyehkö,vaaleaihoinen filippiinoespanjalainen mestiiso,joka muistutti filippiiniläisen Kristuksen Kuningaskunta-lahkon perustajalta ja saarnaajalta Apollo Quibuloylta Mindanaon saaren Davao Citystä.
Pablo tuli Mindanaon saaren Zamboanga Citystä.
Pablokin oli saarnamies ja entinen pappisseminaarilainen.
Pablo ja Apollo puhuivat aksentillista englantia sekä omaa paikallista murrettaan,missä vilisi espanjankielisiä sanoja.
--Bueno signor!
Pablo oli sanonut Jussille ulko-ovella lähtiessään messuun.
Apollo oli saanut ilmestyksen Mount Apon juurella julistautumalla Mindanao-saaren uudeksi messiaaksi ja nimittämällä Davao Cityn uudeksi Jerusalemiksi.
Pablo taas oli syvä katolinen,jota Forest Gaten filippiinopiireissä kutsuttiin Pakko-Padreksi siitä syystä,että tämä kävi siunaamassa lasipullostaan pyhällä kraanavedellä huiskutellen filippiinotuttujensa vuokraamia huoneistoja sekä pitkällä laina-ajalla ostettuja viktoriaanisia taloja.
Jussin Gerry-vaimoa Pablo piikitteli sielunhoitajana vähäisestä messuissa käymisestä.
Todellisuudessa Gerry ei ollut kertaakaan käynyt Forest Gaten katolisen kirkon aamumessussa yhtenäkään sunnuntaina.

Pastori Apollo Qiubuloy.Yhdennäköisyys Pablo Garcian kanssa hämmentävä
Sunnuntaiaamu Manolon barriofiestan jälkeen
----------------------------------------------------------
Yhdeksältä aamulla Jussin vaimo oli repimässä papiljotteja hiuksistaan yhdellä kädellä tukankuivaajan puhaltaessa toisessa.
Kemiallisesta unestaan heränneiden ääniä kuului yläkerrasta ja keittiöstä.
Jussin käväistessä jääkaapilla Manolo pyysi kahta puntaa pikku-marlboroaskin ostoon ja udellessa nolontuntuisena oliko Momsy vihainen.
Jussi sanoi vaimonsa yleensä olevan aika leppymättömän ja kestäisi ainakin viikon,kun rouva alkaisi edes puhumaan.
Hän käski Manoloa pysymään visusti taka-alalla Gerryn sattumalta tullessa keittiöön.
Manolo halasi Jussia karhunotteella takaapäin anteeksipyytämällä käyttäytymistään,Jussin kehoittaessa tätä välttämään vastaavanlaisia konflikteja,koska Mommyn kissannahan alla piilee tiikeri.
Keittiön jääkaapin avoimen oven takaa kuului Stella-kaljapurkin napsahdus,Manolon kaataessa pitkällä kulauksella sisällön kurkkuunsa loivennukseksi.

Gerry huusi makuuhuoneesta Jussia ottamaan komerosta ulos kaksipyöräisen ostoskärryn.
Manolo kiitti Jussia kädestä pitäen neuvoista.
Lähtöä tehdessään Jussi sanoi batangaslaiselle,että jos konflikti olisi tapahtunut jossain manilalaisessa karaokebaarissa,hänet oltaisiin viety jäykkänä ambulanssissa sairaalan ruumishuoneelle.
Yhden naisen potkimisesta ja toisen naisen uhkailusta joku herkkäliipasisorminen poliisi tarttuisi hetkessä palvelurevolveriinsa.
Manilassa poliisit ampuvat ennen kuin kysyvät.

Philippine Police Forces


Memory Lane On Buses:
------------------------------------.
Punainen kaksikerroksinen numero 25:n bussi pysähtyi keralalaisen Off-Licencin pysäkille melkein tyhjänä,pariskunnan asetuttua alakerran yhdelle kaksoispenkille
50-luvulla Jussi oli kinunut isäänsä ostamaan Axelssonin talous-ja lelukaupasta metallisen Lontoon bussilelun.
Se oli hinnaltaan halvempi kuin sini-hopea-valkoinen japanilainen Greyhound-bussilelu,minkä pelti-ikkunoissa istui maalattuja matkustajia.
Pöksytehtaan perillispojilla oli  iso peltinen Greyhound-bussilelu,mikä oli saanut Jussin kademielelle.
Isä ei ostanut pojalleen bussilelua,valitellen kiireitään ja huushollin tiukkaa talousbudjettia.
Oikeasti pastori oli ollut säästämässä uuden mittapuvun ostoa varten..
Corgin GMC Scenicruiser Greyhound-bussi
Vasta niin myöhään kuin vuonna 2003 ja melkein 50 vuoden päästä  Jussi osti itselleen omilla rahoillaan Lontoon bussin muovimallin Whitechapelin bengalitorilta.
Bussin kylkimainoksessa seisoi "Buy British Toys".
Kärsikö papinpoika ankeasta lapsuudesta ja vähäisistä puuleluista?
No--ei aivan Jussin ostaessa Suvannon lelukaupasta joulunalusviikoilla Airfixin pussitettuja muovisia kokoonpanoautomalleja ansioistaan Vähäsillan kukkakaupan tsupparina.

Lapsuutensa ja nuoruutensa ajan hän oli matkustanut onnikoissa.
Sodan kestäneet luiskanokkaiset Volvot ja pitkänokkaiset Sisut ajoivat kauppalasta maaseutulinjoja 50-luvun alussa.
Uudet Volvo-, Scania- ja Vanaja-bulldogonnikat hiljalleen syrjäyttivät pitkänokat.50-luvun loppuun mennessä.

Someron Linjan Scania

Salosta liikennöiviä nokkaonnikoita,Edessä Chevrolet 1947-52,
sitten Sisu ja ilmeisesti 2 sodan palvellutta Volvoa.

Volvo-bulldog.Särkisalon linja
Silloisissa onnikoissa oli tunnelmaa,kuten eräässä sen ajan hitissä laulettiin.
Reino Helismaa osaltaan osasi kuvata ralleissaan muutakin sen ajan tunnelmaa,vaikka filmikriitikko Peter von Bagh tuomitsi senaikaiset Rovaniemen markkinat ja muut tukkijätkä- ja kullanhuuhtojafarssit alimmaksi rillumareikkulttuuriksi.
Ihmiset keskustelivat ja porisivat linjureissa päivän asioista,iloista sekä suruistaan vilkkaasti, kuljettajien ja rahastajien ollessa jopa ihmeen ystävällisiä ja kohteliaita.
2000-luvulla bussit oltiin valmistettu steriileiksi,joskin mukaviksi  massakulkuvälineiksi pisteestä A pisteeseen B.
Rahastajien ammattikunta oli kadonnut jo kauan sitten unholaan. Salon linja-autoasema oltiin purettu jo aikoja sitten Matkahuollon rahtilaiturineen,millä leveäperäiset ja haitarijatsariset onnikkakuskit heittivät herjaa blondattujen rahastajattarien kanssa.

Huulenheittoa Salon linja-autoaseman rahtilaiturilla 1957.
Edessä Eino Heinon Fordson Thames E87W-pakettivaunu.
Juhart 2004


                                          VeikkoSato.Linjuripolkka

Nykyään vain linja-autokuljettaja rahastaa tai matkustajat leimaavat taikka skannaavat korttinsa.
Matkustajat istuvat nykyään joko tuppisuina omissa ajatuksissaan tai sitten puhuvat liiankin äänekkäästi kännyköihinsä.
Nokia-kännykän standardiringtoneja kuulee jokaiselta penkkiriviltä.

1960-luvun AEC Routemaster
Lontoon busseissa matkaavat katselevat hermiittisinä peilikuviaan ikkunoista ikään kuin kysymällä "Mirror,Mirror on the Wall, who is the Fairest of them All?"
Lontoon bussinkuljettajat harvoin tervehtivät matkustajia eristetystä pleksilasihytistään.Yleensä he katsovat sivuikkunasta ulos taikka tujottavat suoraan eteen valkoinen muhamettilainen kalotti taikka oranssinen sikhiturbaani päässään sukiessaan valkoista rinnuksille ulottuvaa partaansa.
Bussinkuljettaja puhuu taikka ärähtää intercom-mikkiin silloin,kun matkustajat ovat tukkineet käytävän,vaikka yläkerta olisi tyhjillään.
--Move to the back..move to the back!
Ainoa bussissa jatkuvasti puhuva neitonen on nauhalta itälontoolaisittain lausuva neitonen,joka ilmoittaa seuraavan pysäkin.."Bow Church,Mile End Station,Royal London Hospital,Aldgate Station,Bank, Saint Paul's Church,Tottenham Court Road,Holborn ja Oxford Circus".

Harva yltyy puhumaan vierusmatkustajan kanssa,lukuunottamatta kikattavia ja äänekkäitä koulutyttöjä ja äänenmurroksissaan kiekaisevia koulupoikia,jotka melskaavat ala-ja yläkerran takapenkeillä huomiota saadaakseen. Huomiokseeb he he saavat tuimia katseita.
Kaksivitosen First-bussin muutamina matkustajina Stratfordiin istui kourallinen mustapukuisia ja -lierihattuisia karibialaismatruunoja.
Nämä olivat menossa Stratfordin baptistikirkkoon,koska muhamettilaiset vihapuhujien opetuslapset olivat polttaneet heidän korttelitemppelinsä maantasalle Manor Parkissa.
Matruunojen laihat,valkohapsiset miehet lippalakeissaan (flatcap) ja mustapukuisina istuivat käytävänpuolisilla istuimilla puolikankuillaan poissaolevan näköisinä tukevien rouviensa vieressä..

Pekka Laineen TA-666 Volvon
 etupuskurilla
 kaksi raavasta kuljettajaa ja
kaksi sievää rahastatyttöä
50-luvun alussa.
Lontoossa ei olla ajettu pitkään aikaan totutuilla London Transportin busseilla.
London Transportia ei enää ole olemassa.
Sen sijasta liikennettä hoitavat mm.Arriva-,First- sekä East London Coach-bussifirmat.
Lontoon ulkopuolista "Home County"- maaseutuliikennettä harjoittivat vielä 50-60-luvuilla vihreät Greenlinen puoliohjaamoiset half-cab-kaksikerrosbussit ja yksikerroksiset coachit.
70-luku toi citybussit,jolloin London Transportin AEC Routemasterit myytiin Iso-Britannian muihin kaupunkeihin ja maaseutulinjoille.
Niihin aikoihin Ilford ja Romford kuuluivat vielä Essexin maakuntaan.



Greenlinen AEC Routemaster,RMC 1453-1520
joka otettiin käyttöön vuoden 1962 syksyllä













Jussin kotikaupungissa Salossa hallitsee bussiliikennetä vain yksi liikennöitsijämonopoli Vainion Liikenne,mikä aloitti vaatimattomasti Kuusjoen Raatalan tallilta 1920-luvulla Jooseppi Vainion Chevrolet-onnikalla.
Vainio oli syönyt suuhunsa salolaisen Laineen Liikenteen,Salon Lähiliikeneen (Rakisaari),särkisalolaisen Särkisalon Linjan ,kiskolaisen Haapasalon,Paraisten Linjan ja muutaman muun rannikkoliikennöitsijän.
Samalla rationalisoinnissa useimmat maaseutulinja-auto reitit hävisivät lopullisesti kuvasta.
Nyt Suur-Salossa parutaan paikallis-ja maaseutulinjojen uudelleen elvyttämisestä.

Jooseppi Vainion 1927-mallinen Chevrolet

Vainion 1938-mallinen Volvo
Filippiineillä Metro Manilan busseissa,jeepneyssä ja Toyota Tamaraw FX-vanitakseissa matkustajat eivät lausu montaakaan sanaa,vaan nojaavat ikkunaa tai selkänojaa vasten ihmiskosketusta välttääkseen.
Jeepneyssä ainoat lauseet kuuluva pysähtymispyynnössä "para sa kabila!" (Pysäytä tuohon kadun viereen!)
Jeepneybussikuljettaja tajuaa pysäytyspyynnön sanomattakin matkustajan koputtaessa kattoon rystysillään stoppaamiseksi.Jeepneytaksa maksetaan sosiaalisesti kädestä käteen kuljettajalle,joka ajaessaan pitää taksakouraansa taka-asennossa auki selkänojan yli.
Jeepneyssä saa muutenkin olla varovainen vieressä istuvan potentiaalisen tasku-tai laukkuvarkaan muodossa.
Useasti matkustaja laskeuduttuaan jeepneyn perästä kadulle havaitsee,että laukun pohja on viistelty linkkuveitsellä auki.Yleensä varkaan saaliksi on joutunut kännykkä sekä lompakko luotto-ja pankkikortteineen.

Bayad eli jeepneymaksu kädestä käteen kuljettajalle.
Juhart 2005
Manilan busseissa rahastajat vielä keräävät kolehdin tarjoamalla matkustajille jopa matkalipun.
Rahastajien toisena tehtävänä on pysäkeillä huutamalla haalia mahdollisen paljon matkustajia,kuljettajan ja rahastajan ollessa komissiopalkalla.Bussipysäkeillä kymmenien bussien rahastajat kutsuvat huutamalla matkustajia helppoheikkimäisen käheällä äänellä.."Fairview..Fairview tai Alabang...Alabang!!"
Fairview sijaitsee pohjoisessa Quezon Cityn laitamilla ja Alabang etelässä South Super Highwayn varrella.
Vuoden 2012 tammikuusta kuljettajat lakisäätöisesti LFTRB:n (Land Transportation Franchise and Regulation Bureau) aloitteesta oltiin pantu kuukausipalkalle lemansimaisen kilpa-ajon estämiseksi Metro Manilan valtakaduilla.
Busseilla ei ole mitään aikataulua puhumattakaan katettuja pysäkkejä.
Monella bussifirmalla on ollut omat terminaalinsa,kuten BLTBCo:lla (Batangas-Lucena-Tayabas Bus Company) EDSA:n (Epifanio delos Santos Avenue) Pasay Cityssä lähellä Pasay Rotondaa ,EDSA:n ja Taft Avenuen liikenneympyrää.MMDA (Metro Manila Development Authority) oli päättänyt keskittää  hajasijoituksesta kaikki liikennöitsijöiden bussit samoihin terminaaleihin reittikohtaisesti .
Nyt BLTBCO:n terminaalikin on purettu on purettu.
MMDA samoin oli aloittanut busseihin kohdistuvan rekisterinumerokoodauksen,missä vain sallittiin tiettyyn rekisterinumeroon päättyvän bussin ajavan EDSA:n valtaväylällä tiettynä viikonpäivänä.Esimerkkinä numero 1:een päättyvä bussi saisia ajaa vain maanantaina.
MMDA uskoo liikennesuman vähentyvän 20%:lla.
Samanlaisia ns. color-coding-yrityksiä ollaan koeteltu 80-luvulta asti,yhdenkään onnistuttua vähentämään liikennettä,bussien käytettyä valtaväylien sijasta sivukatuja ja oikoteitä,mitkä olivat vapaina bussiliikenteelle..
Metro Manilan bussisumaa olivat lisänneet ns. colorumbussit,joilla ei ole liikennelupia määrätyille reiteille.

Noontime EDSA traffic
Bussirahastaja kutsumassa matkustajia
 bussin ovella Manilassa
Manilan bussilinjojen kalusto on enimmäkseen japanilaista Hinoa,mutta joukosta löytyy intialaista Mercedes-lisenssituotetta TATA:akin alustoina.
Bussien luksusversiot eivät aina yllä suomalaisten paikallisbussien tasolle varusteiltaan,vaikkakin ovat ilmastoitua. Köyhempi kansanosa saa ajaa provinssin busseilla,missä luonnon ilmastointina palvelevat avattavat ikkunat.
Bussifirmojen nimiluettelossa löytyy uskonnollisisten pyhäinmiesten- ja naisten nimiä,kuten San Pablo ja Santa Rosa  Transport Co.
Pyhät kylkiin stenslatut logot voivat samalla viitata asianomaisten kaupunkien nimiinkin.
Lisänä kirjavuuteen antavat pienet bussifirmat.
JD Trans-Ford..samanlainen
kuin California Bus Linesilla
Vanhimpana esimerkkinä on California Bus Lines,joka ajaa sinikeltaisia vanhoja 60-luvun alun Amerikan Ford-busseja.
Kaikki kilpaa pysäkeille ryntäävät käytetyt japanilaiset kanjibussit,kuten Jam-,Jel-, ja Jill-Transportien maaseutubussit taistelevat keskenään matkustajien saamisesta,kuka ensimmäisenä saa maalipaikan..
Philippine Rabbit sekä Victory Liner kuljettavat Manilasta ylös Baguio Cityyn Cordillera-vuoriston huipulle.
Manilasta etelään Albay provinssin Legaspi Cityyn ja Camarines Surin maakunnan Sorsogoniin vievät Philtranco-bussit.
Philtranco tunnettiin vielä 80-luvulla Pantrancona.
Filippiinovierastyöläiset Saudista kutsuvat maan "flagcarrier'iä" Philippine Airlinesin lentoyhtiötä Philtrancoksi töykeästä kohtelusta "balikbayan'eja" eli kotimaahan ulkomailta palaavia kohtaan.
Lentoyhtiö oli yrittänyt korjata imagoaan muuttamalla Economy Classin Fiesta Classiksi,missä mikään muu ei muuttunut kuin nimi.
5 tunnin lentomatkalla ja 2000:n dollarin lipulla Sydneystä Manilaan matkustajat tunsivat itsensä lentoruoasta vielä nälkäisiksi.
Lennolla tarjottiin vain leipää ja juomia.
Jotenkin tulee budjettilentoyhtiö Ryan Air mieleen!

Philippine Airlinesin jumbo nousussa
Manilan kansainväliseltä kentältä.
Manilan bussikuskien palkkojen muuttuessa kuukausiansioksi,kuljettajat lopettivat kertaheitolla ylitöt.
Komissiopalkalla ne katsoivat ansaitsevan paremmin.
Jussin kerran teki maalausurakan Shrewsbury Roadin kotinsa läheisellä Halley Roadille pakistanisyntyiselle Basheerille,joka ajoi Stagecoachin pätkäbussin kuljettajana Ilfordista Dagenhamiin.
Basheer kehui ansaitsevan kuukaudessa 2500 puntaa,kehoittamalla Jussiakin hakemaan kuskin paikkaa.
Palkka kyllä kiehtoi,muttei itälontoolainen liikenne,missä monikulttuuriset autoilijat ajavat sadoilla erilaisilla kotimaassaan oppimillaan ajotyyleillä.
Yksikään bussikuski ei saa eikä ehkä osaa peruuttaa onnettomuustapauksissa julkisilla teillä ja kaduilla. vakuutussääntöjen kieltäessä sellaisen.
Talleilla ne ehkä saavat harjoitella pakitusta.

276 Go-Ahead Bus at Newham Hospital
Surgical Center terminus
Palatessaan Stratfordista ostoksilta Jussi istui ostoskärrynsä kanssa bussin alakerran taittopenkillä lastenvaunu- ja pyörätuolinurkassa lähellä keskiovea,vaimon lukiessa julkkisjuoruja vastapenkilä Hello-lehdestä.
Jussi otti kassistaan käteensä WH Smithin kirjakaupasta ostamansa Bus & Goach Preservation-lehden,minkä kannessa komeili keltavihreä ja entisöity 1948-mallinen Bedford OB-linjuri.
Kotikauppalassa oli vielä 60-luvun alkuun saakka yksi samantapainen "nokkapettertibussi",mikä ajoi linja-autoasemalta Märynummen mielisairaalan linjaa.
Bussi oli mielisairaalan oma bussi,joka kaksivärisenä,tummanpunaisella alaosallaan ja tummanruskealla katollaan poikkesi aseman muista maantienharmaista onnikoista.
Vainiolla ja Werner Koskella oli sellaisia rotanvärisiä onnikoita.

Salon linja-autoasema 1956.Märynummen
"Nokkapetterionnikka" oikealla.
Juhart 2009.digiartkollaashi
Bedford OB-bussi.Southern Vectis
                                        Pikku-rahastaja.Marion Rung.Euroviisut 1962


















perjantai 3. helmikuuta 2012

Lontoon postilla.Manolon itälontoolainen barriofiesta..


Jeepneymatka barriofiestaan
Juhart 2006


Barrio---filippiiniläinen maaseutukyläyhteisö.
Manolo Serrano on batangasilainen "batangenyo",jonka sukujuuret ovat lähtöisin 1700-luvun lopulta Kalifornian San Bernardino-vuoriston serranointiaaniheimosta,josta pakkovärvättiin miehiä      Manilan kaljuunoiden viimeisille merimatkoille Acapulcosta Manilaan.
Serrano espanjaksi vastaa vuoristokansaa.
Serranomurteessa heitä kutsuttiin mm. Yuhaviatamieksi eli mäntyjen kansaksi.
Serranoheimon asuinalue ylettyi Mojave-erämaahan asti.
Serranojen kieli oli Soshonea-murretta ja he kuuluivat uto-azteekkien pääheimoon.
Manolo Serranon korkeaposkipäisistä kasvoista ja tummasta ihosta heijastuu serranointiaanien piirteitä.
Batangasilainen murre taas erottuu tagalogin pääkielestä hauskalla virkkeiden loppuun heitetyllä falsettisella kiekaisulla.."Alla eh! (Eikös olekin!).
Itälontoon cockneyssa vastaavasti virke lopetetaan retorisella"Innit-kysymyksellä".

Nat King Cole laulaa Manilassa flippiinokundimanin Dahil sa Iyo (Because of You).



Pork Adobo
No. 42 Shrewsbury Road,Forest Gate 01.02.2003.Manolon 29. syntymäpäivä.
----------------------------------------------------------------------

Manolo Serranon syntymäpäivää vietettiin lauantai-iltana.
Suomessa lauantai-iltaa juhlittaisiin saunalla,sitten viinalla ja yö poliisikamarin pahnoilla.
Filippiinokulttuurissa illanistujaisten päämääränä on myös humaltuminen,vaikka sen pohjaksi ylensyödään kymmeniä erilaisia perinteisiä filippiinoruokalajeja grillatun possuadobon ja etikkaisen sinigang-keiton väliltä.
Juhlinnassa flirttaillaan miesten falsetilla omissa piireissään kiekuessa valloituksistaan,tanssitaan ja lauletaan sinatroja karaokella ja loppuiltana kähnäillään vanhojen piilossa pidettyjen kaunojen esilletuomisessa.
Filippiinossa ja härmäläisessä yhtyy piirre,missä vasta humalan otettua yliotteen,kummatkin purkavat patoutuneet tunteensa ulos fyysistä raakaa voimaansa käyttämällä.(Brute Force)
Filippiino taas juhlii omilla sekä lainatuilla rahoilla,koska sillä pitää saada parasta pöytään parhaimmin ruokalajein ja juomin.
Kankiaisaamuna filippiino lainaa lisärahaa tyhjätaskuna tilipäivään asti selviytyäkseen työviikoista.
Joskus filippiino "unohtaa" lainansa takaisinmaksun ,jota yleisesti kutsutaan riimisillä sanoilla  "Utan kalimutan"..unohdettu laina )
Tavallisesti,jos lainaa ei olla maksettu vuoteen katsotaan,että se ollaan pyyhitty pois erääntyvistä laskuista.

Pitoihinsa Manolo oli pistänyt parisataa puntaa.
Hän oli käynyt Easthamin Upton Parkin katetulla liha- ja vihannestorilla ostamassa aineksia filippiinoruokaljeihin,kuten possua,kanaa,tilapiakalaa sekä sinisimpukoita (tagalog.Tahong-simpukka).
Batangaslaista kolesterooliruokareseptiä varten hän oli myös ostanut kahteen palaan halkaistun rasvaposkisen sianpään.
Juomapuoleksi hän oli ostanut Shrewsbury Roadin kulman intialaissikhin Manoj Singhin Off-Licensesta  50 tölkkiä belgialaista Stella Artois-olutta ja viisi pulloa Jack Daniels-viskyä,filippiinomiesten mielijuomia.
Kalaaseihinsa Manolo oli pistänyt päällensä Westhamin jalkapalloliigan paidan a la David Beckham ja hänen jaloissaan kiiltelivät hopeanvalkoiset AirNike-lenkkarit,filippiinomiesten statuskengät.
Hänen upouudet Leviksensä istuivat prässättyinä jaloissa.
Pappilan Jussinkin filippiinovaimo prässää miehensä aluskalsaritkin,väittämällä lian tarttuvan vähemmin sileisiin alushousuihin.
Ruokailuhuoneen pöytä oli katettu kukkuralleen filippiinoruokalajeja.

Jussi Manolon vaimon Charellen seurassa v.2010
Serranojen talon takaterassilla.
"Cha'n"syntymäpäivillä.Välissä nimeltä
tuntematon filippiinovieras.

 Manolon vaimo Cha oli jo ottanut karaokemikrofonin käteensä ja lauloi sydämensä juuresta nuotin vierestä filippiinokundimania (rakkauslaulua) Dahil sa Iyo (Because of You).
Cha oli jo toisen Jack Daniels-paukun puolella rentouduttuaan jo aamuvarhaisella alkaneesta 10  filippiinoruokalajin valmistamisesta.
Rautaperhosrouva Imelda Marcosin lempikappaleena oli sama Dahil sa Yo,mitä diktaattorin vaimo aina lauloi kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa perinteellinen perhoshihainen ternojuhlamekko päällä.

Imelda Marcos keltaisessa
ternossaan v. 1982
Cha puolestaan oli pukeutunut yksinkertaisesti farkkuihin ja teepaitaan.
Lauluun yhtyi poikamiestyttösairaanhoitaja,ilonggolainen Riza Sanogol,joka sekoitti laulannan vielä pahemmalla sävelkorvallaan.
Louie,120-kiloinen filippiinomieshoitaja kehoittikin ystävällisesti laulajattaria keskittymään virvokkeisiin,koska karaokejonossa oli laultaitoisiakin,kuten zamboagalainen Mindanaon saarelta tullut mieshoitaja Pablo Garcia alias Tatay Pabs (Isä Pabs),joka osasi kruunata Frank Sinatraa ja Matt Monroeta.
Louie pelkäsi naisten kovaäänisestä laulamisesta naapurin grenadalaisyntyistä Yuna-rouvaa,entistä kunnankätilöä,joka voisi soittaa Westhamin kunnanvirastoon kotirauhan rikkomisesta.
Cha ja Riza päättivätkin istuutua sohvalle juoruamaan yläkerran Rhodasta,joka oli kihlautunut Lontoossa syntyneen ja paljon nuoremman filippiinopankkiirin kanssa.
Rhoda oli jo 29-vuotias ja sulho 23-vuotias.
Lontoon filippiinopiireissä brittipassin omistavaa filippiinoa katsottiin ylös vauraana ja vielä poikamiehenä hyvänä avioliittokandidaattina.
Naisten puheesta paistoi läpi pieni kateuden poikanen.
Challa kyllä oli maisterin paperit sairaalahallinnosta,Manolon taas lopetettua vain High-Schoolin päätymällä kotikaupunkinsa sokeriruokotehtaan vartiomieheksi.
Myöhemmin 2000-luvun lopulla Serranojen jo vaurastuttua Lontoossa,Manolonkin piti näyttää pienesssä batangalaisessa kotikaupungissaan suurta "Swerte'ään" (tagalog.Onni),lahjoittamalla kaupungin poliisilaitokselle viisi 125-kuutioista Honda-moottoripyörää.
Hän oli saanut virikkeen Hollywood-näyttelijä George Clooneylta,joka piti residenssiään italialaisessa pikkukaupungissa, ja joka myös oli lahjoittanut kaupungin poliiseille kymmenisen skootteria.
Filippiinot tunnetaan kotisaarillaan kuuluisina copy-cat'teinä,etenkin viihdemusiikissa ja omissa Blockbuster-filmien teossa.
Chan englanti oli hyvää,mutta aksentillista englantia,Manolon kielitaidon jäädessä yksinkertaisiin ja korkeafalsettisiin fraaseihin,missä filippiinomaisesti toistetaan sanoja tuplalla.
Manolon ilmaisu mm. Up and Downista tuli kiekaisuna suusta Up-Up,Down-Down'ina yrittäessään ilmaista englanninkielistä verbiä nostamista ja laskemista.
Hän ei ollut yksin kielipuolisena filippiinona.
Vuoden 2011 Miss Universe'n ensimmäiseksi perintöprinsessaksi valittu filippiinotytär Venus Raj,jonka isä oli syntyjään intialainen,vastasi  haastattelussa suuresta voitostaan Major Breakthrough'in sijasta Major-Major Breakthrough'ina.
Siitä hän saikin Miss Major-Major- lisänimen.

Yleisesti koulutetuilla filippiinohoitajattarilla Lontoossa oli talouden pönkittäjänä kouluttamaton aviomies,joka vaimonsa sponsoroimana on päässyt töihin sairaalan Porteriksi eli potilaskuskiksi ns."Dependent-viisumilla".Poikkeuksiakin oli aviosiippojen koulutustaustassa,kuten erään Jussin vaimon sairaanhoitaja-tuttavan Editan miehen tapauksessa,joka oli arkkitehti.
90% filippinomiehistä työskenteli sairaaloiden kantajina eli portereina.
Manolo Serrano desinfioi leikkaussali-instrumentteja Harley Streetin yksityissairaalan CSSD-osastolla (Central Supply and Service Department)


Kruunattu I perintöprinsessa
Venus Raj
Tatay Pabs,Jussin vaimon sairaanhoitajakaveri Bethnal Greenin London Chest -sairaalassa kutsui Manoloa
"barriotic'si" eli barriomaiseksi maatiaiseksi syntymäsankarin moukkamaisen kömpelön käytöksen johdosta.
Manolo muunmuassa ärsyttävästi ruokapöydässä massutti ruokaansa suu auki,röyhtäillen ja piereskellen kiitokseksi tarjoilusta.
Jussilla oli Manilan Molave Parkin asuinalueella eräs batangaslainen naapuri Joey Villamonte,jonka ACE- vaihtoehtoenergiafirmassa papinpoika työskenteli myyntipäällikkönä.
Joeykin ruokapöydässä päräytteli perästään narrakovapuisella tuolilla äänekkäitä laukauksia,oman perheensä pitäessä tapaa aivan normaalina.
Jussia se kyllä ällötti.

Pablo Garcia eli Tatay Pabs kuului kaikkien filippinokutsujen kalustoon.
Jussin ja Gerryn lailla hän oli työskennellyt Saudissa.
Muut Number 42 Shrewsbury Roadin talon filippiinot olivat ensikertaa ulkomailla                                          hankkimassa ja haalimassa mammonaa barrioelämäänsä provinssissa.
Useassa tapauksessa tulisi käymään,ettei yksikään palaisi takaisin Filippiineille,perustaessaan perheen itälontoolaiseen esikaupunkiin otettuaan 25:n vuoden asuntolainan..
Ainoana poikkeuksena oli Tatay Pabs,joka sijoitti rahansa talon rakentamiseen Zamboanga Cityssä .
Louie ja Merlie sairaanhoitajapariskuntana samoin rakensivat talon Manilan South Super Highwayn varrelle FTI: pääkonttorin taakse (FTI--Food & Trade Industry).
Talo kyllä jäi käyttämättömäksi pariskunnan ostaessa toisen talon Itä-Lontoon Easthamissä.
Tatay Pabs ja Louie-Merlie-pariskunta saitureina söivät markettien alehyllyjen päivämääräruokia.eläkseen kuninkaallisesti lomillaan Filippineillä.
Tatay Pabs samoin ei pihinä koskaan ostanut MacDonaldsista Quarter Pounder-burgeria,vaan halvimman kakaroille tarkoitetun Kiddie Mealin.

Kutsujen edetessä ja karaoken mikrofoonin vaihtuessa uuden kyvyn esitykseen,Manolo ja Louie selailivat autobrosyyrejä uuden auton ostamiseksi Filippiineillä.
Tatay Pabs alkoi laulaa Sinatran My Waytä,mikä oltiin jo keritty panna pannaan kaikissa filippiiniläisissä karaokebaareissa kuuluisten karaoketappojen takia.
Tuhansissa karaokebaareissa uudet kyvyt halusivat laulaa My Waytä,joku keskinkertaisesti ja joku nuotin vierestä,mikä sai jonkun humaltuneen ja ärsyyntyneen poliisin taikka armeijan kersantin ampumaan esiintyjän virkapistoolillaan.

Kaikki talon filippiinot vähän väliä vaihtoivat kännykkänsäkin uusiin elintasokilvassa.
Jussista nämä elivät aivan uutta pintakulttuuria,joka tulisi laimenemaan perheenlisäyksissä ja lainan maksuissa seuraavan 25:n vuoden aikana.
Fiestan musiikin alettua kovenemaan,juomatkin kovenivat,Manolon ja Louien väitellessä pöydän ääressä Isuzu Crosswindin ja Toyota Toyota Landcruiserin paremmuuksista.He olivat saaneet väittelyynsä virikkeen keski-Lontoon rikkaiden nelivetokaupunkimaastureista eli ns.Chelsean traktoreista.
Tatay Pabsin sinatroille,mattmonroeille ja engelberthumperdinkeille vauhtiin päässyt yleisö taputteli melkein yhtä innokkaasti kuin Martin Niveralle,Filippiinien konserttikuninkaalle Quezon Cityn Araneta Colisseumin lavalla.
                                 Martin Nivera.You're My Everything.

Jussille Martin oli Manilan Matt Monroe.
Martin oli hyvä laulaja,mutta käytökseltään "mayabang" eli ylpeä FIlAM eli filippiinoamerikkalainen,joka oli viettänyt lapsuutensa Havaijilla,Honolulussa.
Jussin vaimo ihaili Martinia,muttei tämän silloista vaimoaan Pops Fernandezia,joka puolestaan oli Filippiinien konsettikuningatar.
Pops ja Martin olivat eronneet ,Popsin laulu-urasuosion laskeuduttua ja Jussin rouva oli kuullut entisen lavakuningattaren astuneen uuteen ammattiin High Class Prostynä eli yläluokan huorana manilan hienostohotellien lobbyissä.

                                         Martin Nivera.Ikaw (Sinä).


Jussin vaimo oli saapunut 10-tuntiselta pitkältä tuurilta sairaalasta,pyytämällä Jussia tulemaan huoneeseen hieromaan kipeitä jalkateriään.
Gerry kysäisi,miten kutsut etenivät ja onko päivänsankari jo haastamisvaiheessa.
Vaimo tiesi jo entuudestaan Manolon muuttumisen  kaverinsa Jack Danielsin kanssa  hauskasta miehestä riidanhaastajaksi
Jussi myönsi Manolon olevan siirtymävaiheessa siihen suuntaan ja että iloisesta juhlijasta pian astuisi ulos toinen Manolo,ärtynyt slummikorttelin Istambay (Standby) rähjääjä.
Gerry poltti vihreän Richmondin vuoteella ja vaihtoi työasunsa kotiasuun.
Hänellä oli kova nälkä ja halusi maistella vielä juhlaruokiakin,mitä vielä oli paljon jäljellä juhlijoiden sormiruoaksi eli Pulutaniksi.
Vaimon mentyä syömään filippiinoherkkuja, Jussi jäi katsomaan televisiosta brittiläistä Pop Idolsia.
Ruokailuhuoneen meteli oli kovenemassa Tatay Pabsin päästessä karaokella vauhtiin,Manolon kiekuessa kukonhuutoja väliin kimeällä äänellään.
Noin tunnin television kiivaan kanavien vaihtamisen päätteeksi Jussi päätti käydä alakerran vessassa tarpeillaan.
Hän joutui kävelemään ruokailuhuoneen läpi juhlijoiden välistä.
Cha ja Riza istuivat lasit kädessä kokolattiamatolla sopertelemassa jotain käsittämätöntä,Manolon ja Tatay Pabsin yrittäessä vetää jaloilleen väsähtäneitä hoitajattaria.. ja yläkertaan..
Jussin vaimo keskusteli Merlien kanssa sohvatuoleilla osastotyöstä Royal Londonin, London Chestin ja Bartsin (St. Bartholomew) sairaaloissa.

Royal London-sairaalan
'vanhan osan
 sisäänkäynti
Whitechapel Roadilla
Manolo repi vaimoaan kädestä potkaisemalla vielä AirNikellä tätä perälistoon,kiroillen vaimonsa juopumusta.
Louie etusormellaan osoittaen Manoloon päin huusi:
--Diciplina pare----paciencia pare!!(Pidäppäs itseäsi kurissa,kaveri---otappas iisisti ,kaveri??)
Jussin vaimo huusi perään Manololle:
--Woman abuser..stop it?
Manolo pudotti vaimonsa veltot kädet otteesta,syöksymällä Gerryn eteen huutamaan solvauksia:
--Mommy..pidä sinä turpasi kiinni!
--Minä teen mitä haluan vaimolleni..vai haluutkos kuonoosi tässä ja nyt!
Gerry heitti Manolon silmille vodkaspritelasillisen,mistä batangaslainen ärhääntyi lisää.
Louie ja Tatay Pabs kaksistaan yrittivät vetää Manoloa irti Gerrystä.
Haastajan silmät olivat pullistuneet kuin härällä punaisen vaatteen nähtyään.
Lopulta Manolo makasi kokolattiamatolla selällään 120-kiloisen Louien istuessa tämän rinnan päällä hajareisin,läpsimällä meuhtojaa märällä tiskirätillä poskille.
Manolo näytti  ison Louien alla täysin antautuneelta aivan kuin serranointiaani,joka jo 12.000 vuotta sitten  oli palvonut  ja kunniottanut isokokoista harmaakarhua (Grizzly Bear).
Serrano ei koskaan tappanut eikä syönyt harmaakarhun lihaa,puhumattakaan sen taljan nylkemisestä.
Manolon palvottu ja kunnioitettu harmaakarhu ja Big Brother oli Louie.

Gerry vapisi sohvatuolilla puoliksi pelosta ja puoliksi vihasta ja huusi Manololle:
--Yritäppäs vielä kerran,niin lähdet Batangasiin kotilomille lyijyarkussa!
Jussi tiesi erittäin hyvin seuraukset vaimonsa suuttumisesta,väistelytään moneen otteeseen lentäviä keramiikkavaaseja ja lasisia tuhkakuppeja,Molaven talon lentäviä UFOja.
Vaimolla oli erittäin suuri kokoelma kallita vaaseja ja kristalliesineitä.
Jussi myös tiesi hyvin,ette Manolo seuraavana aamuna muistaisi mitään tapauksesta.
Gerry tapansa mukaan ei puhuisi Manololle viikkoon.
Jussi oli oppinut vaimonsa mykkäkoulujen tuntuvan suuremmalta piinalta kuin päivittäinen nalkutus.

Shrewsbury Roadin taloja
Puolenyön aikoihin Jussin ja Gerryn huoneen mäntyovelta kuului äkäistä koputusta ja Manolon ääntä.
Manolo oltiin miehissä saatettu yläkertaan nukkumaan vihaansa pois jo kymmeneltä.
Samoin Cha ja Riza oltiin kannettu vuoteisiinsa.
--Mom...tuleppas tappelemaan kuin mies käytävälle!
Manolo haastoi.
Ruokailuhuoneessa istuneet Louie ja Tatay Pabs ryntäsivät paikalle,Louien ottaessa Manolon kädestä takaotteen,vääntämällä sitä koukkuun,mikä pani riidanhaastajan kivusta polvilleen.
Louie talutti syntymäpäiväsankarin rappusia ylös käsiloukussa yläkerran huoneeseen,uhkaamalla syvällä baritonilla jäävänsä alkoviin passiin.
--Okei Bosing..okei Bosing! (Bosing on tagalogversio Boss-sanasta)
Manolo lupaili,Louien hellittäessä otteensa kivuliaasta käsikoukusta.
Tatay Pabs kähätti vieressä:
--"Barriotic Baboy"----barriopossu----paneppas nyt unta kaaliin tai tehdään sinusta batangaslainen varraspossu pirskeiden lopuksi!!

Kello kaksi aamulla Jussin jo ollessa syvässä unessa,yläkerran lankkulattia narisi,Manolon pistäessä stereon soimaan täysillä Tom Jonesin Green,Green Grass-kappaletta.
Manololla oli kova koti-ikävä Batangasiin.
Naapurin Yna-rouva hakkasi tohvelilla makuhuoneensa tiiliseinään.
Cd-kiekko soitti loppuun,yläkerrasta alkaessa kuulua Manolon syvää kuorsausta,mikä täristi makuuhuoneen kuivakittisiä vetoikkunoiden laseja.
Tatay Pabs hiipi varpaisillaan Jussin ja Gerryn huoneeseen,minkä lattialle oltiin pedattu vierasvuode.
Pabs sanoi heränneelle Jussille menevänsä aamulla Forest Gaten katoliseen kirkkoon aamumessuun.
--Kumpaa sinä teet  messussa------saarnaatko vaiko heiluttelet suitsukepalloja alttaripoikana?
Jussi kysäisi,tiedettyään.että Pablo oli nuorempana ollut paapisseminaarilainen..
Jopa Number 42:n talon tupaantuliaisissa v.2001 Pablo oli käynyt ripoittelemassa papin asemassaan pyhää vettä jopa alakerran vesiklosettiin.
Pablo oli jo nukahtanut sepalusvetoketju auki patjan päälle kuorsaamalla yläkerran Manolon kanssa kilpaa pienin vihellyksin.
--San Pablo..Pyhä Paavali---Magandang Gabi Bayan! (Hyvää yötä kotimaa!)
Jussi mutisi filippiiniläisen ABS-CBN-televisiokanavan uutisankkuri Noli de Castron sanoin,yhtymällä kuorsauskakofoniaan.
Louie seinän takana yhtyi konserttiin jyrinällään Romford Roadilla kiitävän poliisiauton sireenin ujelluksen vaimetessa kauempana Manor Parkissa.
Jotain ilmeisesti oltiin puukotettu.
Nukuttiin hiljaista sunnuntaiaamua itä-Lontoossa.

                                      Tom Jones.Green,Green Grass of Home.







keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Sayeed Al Ghamdi---nykyarabiko? Saudikirja.

Vesipiipun polttaja
Fiktio..

"Saudi Arabian tiedotustoimisto työskentelee muunmuassa länsimaisten saaman väärän kuvan oikaisemiseksi maasta ja sen kansasta."

(Tarinani on fiktio,vaikka voi joissain piirteissään kuvata joitakin Jussin tapaamia nuoria saudimiehiä 80-90-luvuilla.)

Sayeed Al Ghamdi työskenteli kuningaskunnan suurimman sairaalan materiaalihallinnon kulutustavarainventaariovirkailijana.
Tämä kamelinsilmäinen ja välistä partaansa ajamaton nuorimies ajoi aamuisin töihin Buick Skylark- etuvetokompaktilla.

1986-1991 Buick Skylark
Sayeed ei kerskunut työkaveriensa lailla materiaaliosaston parkkipaikoilla uusilla jenkkilimoilla eikä japanilaisilla nelivetomaastureilla.
Öljyrikkaassa kuningaskunnassa oli harvinaista,että nuori ja ulkomailla koulutettu sekä kaupungissa kasvanut arabimies yleensä alentui ajamaan amerikkalaista pikkuautoa,kuten erämaan beduiinit japanilaisia pickupeja.
Syynä autonvalintaan oli ,että hänet oltiin koulutettu Yhdysvalloissa,missä stipendillä elävän ja opiskelevan pankkiirin pojan piti elää säästäväisesti.
Hänen isänsä oli kerran lausunut pojalleen,ettei saudiriali kasva jokaisen taatelipalmun oksalla.
Sayeed oli opiskellut Radcliffen Collegessa Massachusetsin osavaltiossa markkinataloutta läpäisemällä loppututkinnon vuonna 1987.
Radcliffe oli Harvardin hallinnon alainen ensisijaisesti naisille tarkoitettu college,mutta saudistipendinsä ja kuningaskunnan kasvatusministeriön jelppaamana Yhdysvaltojen DepEd eli Department of Education joutui puolipakosta ottamaan vuosittain arabipoikia ylempään opetukseen.
Hakukiintiöt olivat olleet täynnä Harvardissa,Cambridgessä,Amhurstissa sekä Yalessä ulkolaisopiskelijoille.Öljysuhteiden ylläpitämiseksi silloisen Yhdysvaltojen presidentin oikea käsi George Schultz oli puristanut isäntänsä Ronnie Reaganin vasenta kättä poikkeuksien hyväksymiseksi.Schultzhan oli aiemmin ollut amerikkalaisen Bechtel-rakennusfirman johtajana.Bechtelillä oli makoisa kontrahti Saudi Royal Commisionin konsulttifirmana etenkin kuningaskunnan petrokemiallisessa teollisuudessa.
George olikin heittänyt huulta Ronnielle,että hameväkeenhän ne arabimiehet myös lasketaan.

Amerikkalainen vapaa elämä ja silminnähtävä arabiopiskelijan länsimaistuminen oli Sayeedin isän mielestä pilannut pojan ,vaikka diplomi oli tullut valkoisen saudithobkaavun taskuun.
Sayeed palattuaan Amerikasta Riyadhiin oli alkanut tuntea itsensä jotenkin levottomaksi kulttuurinvaihdoksessa. ikäänkuin olisi astunut maahan,missä ei ollut mitään muuta kulttuuria kuin markkinakulttuuria ja saudimiesten yksinäistä ryhmähyppelyä sapelein vapaa-aikana,jota kutsutaan beduiinitanssiksi.Toinen saudimiesten vapaa-ajamuoto oli vesipiippubaareissa istuminen khatlehdistä silmät viirussa ja suu rosanpunaisena...sekä  autolla ajamista kaupunkien pääkaduilla vihreät kuningaskunnan liput liehuen,kun Jeddan Ittihad-potkupalloliiga oli voitanut egyptiläisten kansallisen jalkapallojoukkueen 1-0..
Ei ollut elävää teatteria,elokuvateattereita,länsimaista musiikkia,tanssipaikkoja,kasinoita,pubeja eikä yhteisiä uimarantoja.
Länsimaisia filmejä kyllä sai katsella sensuroituina,mistä sänkykohtaukset oltiin leikattu pois,puhumattakaan suutelukohtauksista,missä oudosti lemmenpari vain etääntyi erilleen kuin jostain sähköiskusta.
Pappien sensuroiduista filmeistä ei saanut mitään tolkkua.
Tanssia kyllä sai katsella Saudi television kanava 1:llä Mekan suurmoskeijan rukousfilmausten välillä,milloin saudiurhot hyppivät tasajalkaa ylös ja alas sapeleitaan heilutellen,mustan abayakaapuisen naisväen katsojina kielillään kirkuen kimeästi  kannustukseksi kuin tiibetiläiset gutturaaliset kurkkulaulajat..
Mies,joka piti aviovaimoaan kädestä kadulla kulkiessaan,yleensä joutui Chevrolet Suburbaneilla ajavien mutawwah-pappien pidättämiseksi,mutta kahden miehen käsi kädessä kulkemista papit katsoivat tositoveruudeksi.

                                We no speak Americano. Saudidance original.

Kulttuurishokki sai Sayeedin tutustumaan sairaalan amerikkalaisiin työntekijöihin ja istumaan näiden compoundien villojen verannoilla juomassa Schlitzin olutta,Sadikki-aropontikkaa ja Yhdysvaltojen armeijan PX:än (Postal Exchange) komissaarista hankittua J & B-bourbonia.
Häneen oli iskenyt erikoinen identiteettikriisi,missä yksi nahkasandaalijalka seisoi erämaan beduiiniteltan kameliaitauksessa ja toinen Riyadhin Olayan-kaupunginosan suuren ostoskeskuksen italialaisella marmorilattialla.
Luonteeltaan ja juuriltaan sekä tummalta beduiini-iholtaan hän assosioi olevansa Al Ghamdi-heimon,entisen vaeltavan beduiiniheimon jäsen,jolle erämaa oli antanut vapauden muuttaa asuinpaikkaa ilman Riyadhin Nejd-laakson fundamentalististen wahhabi-imaamien sekä viranomaisten kontrollia.
Hänen isoisänsä vuosisadan alussa kuningaskunnan Kuvaitissa paossa olleiden Abdulazizien vallattua takaisin Riyadhin,oli päättänyt asettua lopulta aloilleen silloisen piskuisen Ar Riyadhin savikylän Nejd-laakson yhden wadin vehreään taatelipalmulehtoon.Abdulazithan eivät halunneet Al Rasheedeja vallikaupunkinsa sisäpuolelle vanhoista vihoitteluista.
Isosisä Abdulrahman Al Rasheed Al Ghamdista tuli varakas taatelinviljelijä, kolmen vaimonsa Nahdan,Sarahin ja Fatman synnyttäessä tälle kuusi potraa poikaa ja kolme mantelisilmäistä tyttöä.
Al Rasheedin sukunimen isosisä oli perinyt Riyadhin entiseltä valtasuvulta,mihin eräs esi-isä oli kuulunut vanhassa Ar Riyadhin vallitetussa savikylässä.
Sayeedin isoäiti Fatma oli Abdulrahmanin  nuorin  vaimo,joka Nahdan ja Sarahin kanssa kasvattivat yhdessä yhdeksää lastaan,jotka melkein täyttivät yksin pienen keltaisen International-koulubussin.

Koulubusseja Al Khobarin moskeijan edessä 1961


Fatman,os. Fatma Al Bent Al Jabbarin palestiinalainen isä palveli hovilakeijana pari vuosikymmentä kuningas Abdulaziz Ibn Saudin Ar Riyadhin Al Malazin kaupunginosan savilinnassa  .
Bent-suku oli lähtöisin Beit-Alheimin palestiinalaisesta pikkukylästä,joka paremmin tunnetaan kristinuskon historiassa Beetleheminä.
Abdulrahman Al Rasheed Al Ghamdin nuorin poika Ibrahim (Sayeedin isä) pantiin Ar Riyadhissa Al Kharajin alakouluun,mikä sijaitsi ylätasangon reuna-alueella.Koulusta päästyään hän pääsi Ar Riyadhin Bathalla sijaitsevan Al Bank Al Riyadhin lähetti-ja teepojaksi.
Jo 30-luvulla Batha oli pääkaupungin vanhana basaarikaupunginosana laajentunut valtavaksi soukialueeksi,mistä Ibrahim sai polkupyörällä asioida pääkonttorissa aivan Al Matharin eli Riyadhin uuden lentokentän lähellä,mistä Saudi Arabian Airlinesin hopeakylkiset DC-3-lentokoneet nousivat Allahin sinitaivaalle,suuntanaan Jeddah,Dhahran ja jopa New York.

Kuninkaan DC-3 Riyadhin lentokentällä 1960
Riyadhin lentokenttä 1960.
Vasemmalla leveä Al Mathar-katu.
Kuvassa Yhdysvaltojen ilmavoimien aliupseerien sekä upseerien
villat.Kaupunki oli silloin puoliksi asuttamatonta aroa.

Riyadhin lentokentällä Yhdysvaltojen Ilmavoimien koneita
.Edessä ilmeisesti
Hercules-rahtikone  ja takana Super Constallation.
Ibrahimin sydämessä tykytti uudenlainen tunne,jonkinlainen kaukokaipuu seuratessaan lentokoneiden nousuja ja laskeutumisia.Jutellessaan isänsä kanssa jatkokoulutuksesta Yhdysvalloissa,Abdulrahman oli vaatinut häntä pysymään pankissa,joka voisi ajan mittaan tarjota ylennystä sitkeällä puurtamisella jopa aivan mudiriksi eli johtajaksi,jos vain istumalihakset kestää.
40-luvulla Ibrahim oli ylennyt jo luotto-osaston kirjanpitäjäksi ja isä oli suhteidensa kautta löytänyt pojalleen vaimokandidaatin Jamila Al Basheerin,jonka perhe oli muuttanut Al Khobariin Bahrainin Manamasta.
Al Basheerit oli kuuluisa miestenvaatteita valmistava perheyhtiö,joidenka kaftaaneja ja thobeja myytiin itäprovinssin soukeilla myös Dammamissa sekä pohjoisessa Jubail Al Bahrin (Jubail merenrannalla) pikkukaupungissa.
Myötäjäisiksi Abdulrahman oli antanut Jamilalle,kauniille kauriinsilmälle 10.000 rialia,mikä oli suuri raha vuonna 1953.
Vuonna 1954 perheeseen syntyi esikoispoika Sayeed,jolla jo pienestä asti oli suuri kiinnostus kaikkeen amerikkalaiseen,mikä lensi ilmassa tai liikkui maassa.Lentokonetta valkokolttuinen pikkupoika kutsui Tayarah Amriki'ksi ja autoa Sayarah Amriki'ksi (amerikkalainen lentokone ja amerikkalainen auto).
Vuonna 1957 Ibrahim istui pankkinsa Al Nassariyahin kaupunginosan haarakonttorin pankinjohtajana.

Sayeed palattuaan Yhdysvalloista Riyadhiin aluksi päätyi irroittelemaan amerikkalaisilla villoilla identiteettikriisissään.
Ibrahim-isä katsoi poikansa länsimaista rappeutuneisuutta sivusta sanomalla tiukasti,ettei haluaisi tämän päätyvän täydeksi nollaksi amerikkalainen collegediplomi käsissään.
Bostonissa Sayeed oli tottunut rivakkaan liike-elämään paikallisen Home Depotin key-puncherina eli ATK-kirjoittajana tavaravastaanotossa.
Nollanumero,jos poiketaan stoorin kulusta,oli otettu arabialaisiin numeroihin jo Gordoban valtauksen ajoilta,jolloin muslimit hallitsivat Espanjaa.
Kuunsirppivaltausretkiltään palattuaan takaisin Arabian niemimaalle he hylkäsivät hindunumerot ja ottivat räkninkeihinsä yhdeksän numeroa sekä nollan.
Algebran isä oli arabialainen sheikki Al Jabr (Al Jabbar),joka myös sattui olemaan Fatman esi-isiä.
Sayeed Al Ghamdi joutui isänsä pakoittamana hakemaan työpaikkaa monella yrityksellä, saamalla lopulta suositukset King Faisal-sairaalan hallintojohtajalta,gynekologilta ja kaukaiselta sukulaiselta Muhammed Al Jabbarilta,materiaalihallinnon inventaariosastolta.
Sairaala muistutti mitä tahansa amerikkalaista Cedar Hillin tai Mount Sinain tapaista sairaalaa,mutta kymmenen kertaa suurempana.
Sairaalan hallinnossa istui vain saudeja.
Jos basaareissa laskettiin kauppoja abakus-helmitauluilla,niin sairaalassa oli oma SBM:n (Saudi Business Machines) urakoima ATK-keskuksensa kaikenlaiseen laskentaan.
SBM on IBM:n itsenäinen saudiosasto.

Riyadh 2010
Länsimaisella kulttuurilla oli arabimiesten thobkaavuissa likainen kääntöpuolensa.
Sayeed Al Ghamdi oli oli oppinut pahoille tavoille Yhdysvalloissa.Hän ei ollut yksin saudimiesten seurassa,joilla oli mieltymystä alkoholiin.
Alkoholi oltiin kielletty Saudi Arabiassa kuningas Faisalin vuoden 1975 maaliskuun 25. päivän murhan jälkeen.
Murhaaja  erään kertomuksen mukaan ilmeisesti humalainen pikkuprinssi ja kuningas Faisalin velipuolen poika Faisal ibn Musaid,joka kuninkaan audienssissa ampui hallitsijaa pistoolilla leukaan.Kuula oli tullut kuningas Faisalin korvasta ulos.
Prinssi Faisal oli juuri saapunut Yhdysvalloista.
Murha tapahtui "majlisissa" (arabiankieltä,mikä merkitsee istumapaikkaa),tapahtumassa,missä kuningas avaa residensissä ovet maan kansalaisille,jotka voivat pyytää apua hallitsijalta.
Odotussalissa prinssi Faisal oli keskustellut Kuvaitin delegaation kanssa,jotka myös odottivat kuninkaan tapaamista.
Prinssi Faisalin oli mennyt syleilemään kuningasta ennen ampumista.Kuningas oli kumartunut veljenpoikaansa puoleen.
Kuninkaan henkivartija oli iskenyt prinssiä tupellisella miekalla.
Öljyministeri sheikki Yamani oli toistamalla pyytänyt lopettaa kuninkaan murhaamisen.
Kuningas oltiin viety pikaisesti sairaalaan,missä lääkärit yrittivät sydänhierontaa ja verenvaihtoa,onnistumatta elvyttämään kuningasta.
Yhtenä syynä kuninkaan murhaan katsottiin olevan prinssi Khalid  ibn Mussaidin,prinssi Faisalin veljen murha.
Kuningas Faisal oli aloittanut laajan modernisointikampanjan,mitä vanhoillisissa wahhabilaisissa piireissä katsottiin lahkolaisiksi uudistuksiksi ja mitkä johtivat jopa televisoasemien rakentamiseen.
Uudistukset provosoivat vanhoillisia muslimeja väkivaltaisiin protestiaaltoihin,muunmuassa yhden televisioaseman rakentamisesta.
Protestia johti prinssi Khalid ibn Mussaid,joka televisioasemaa kohdistuvassa hyökkäyksessä kuoli poliisin luodista.
Murhaoikeudenkäynnissä lääketieteelliset ekspertit todistivat yhteen ääneen prinssi Faisal ibn Mussaidin mielenvikaisuudesta.
Kuningas Faisal oli vielä kuolinvuoteellaan anonut prinssi Faisalin hengen säästämistä.
Prinssi Faisal kuitenkin teloitettiin julkisesti Riyadhin keskustorilla pään katkaisulla.
Tuleva kuningas prinssi Khalid oli itkenyt kuningas Faisalin kuolinvuoteella.

Kuningas Faisal 1971.

Sayeed Al Ghamdista Ramadanin paastokuukausi tuntui piinalta,jolloin auringonnoususta auringonlaskuun uskovaisilla ei ollut lupaa syödä eikä juoda,saatika polttaa tupakkaa.Hän itse ei käynyt materiaalihallinnon moskeijassa rukousaikana ja käydessään rukouksia ennen materiaalikonttorin pesuhuoneessa virkistäytymässä,hän näki,miten moskeijaan menijät abluutiossa sekä kasvojen pesussa fuskasivat,jolloin vettä meni sattumalta myös suuhun.
Pääkaupungin tuhansien minareettitornien kaiuttimien kutsuessa uskovaisia iltpäiväsallaan eli iltapäivärukouksiin,Sayeed ajoi Buickillaan kotiinsa nukkumaan ja syömään.
Muslimeille paastokuukauden työaika oli vain 6 tuntia.
Sayeed oli myös seurannut useiden saudityökaveriensa heikkoa kiusausten vastustamista materiaalikonttorissa.
Hallinto oli rakennuttanut ulkolaistyöläisille sekä ei-muslimeille rakennukseen kahvi-ja tupakkahuoneen Ramadanin paastokuukauden ajaksi. Mahojen kurniessa ja suunpohjien haiskahtaessa tyhjien vatsojen pahanhajuisista kaasuista monet saudityöntekijät hiipivät sandaaleissaan kahvi- ja tupakkahuoneen nurkalle haistamaan makeita Maxwell Housen ja Marlboron aromeita.
Hallinnon kuullessa asiasta ulkolaisten virkistyshuone suljettiin kertaiskulla.
Sayeed puolestaan meni kotiinsa nauttimaan amerikkalaista beefsteakea ja huuhtomaan sen kurkusta alas PX:stä ostamallaan Budweiserilla.

Viikonloppuisin Sayeed halusi irroitella enemmän.
Hän oli kimppaantunut yhden libanonilaisen kiinteistöosaston tarkastajan Jamil Ayashin kanssa.
Jamil tunnettiin monen sauditoimihenkilön hovihankkijana,kun kyseessä oli viina sekä naiset.
Jamil kehui kontakteistaan jopa kuninkaallisesta hovista,minkä yhtä pikkuprinsessaakin hän oli päässyt kajoamaan.
Sayeedin kerran kysyessä eräänä aamuna Jamililta yhtä viskipulloa,kiinteistötarkastaja oli vastannut olkapäitään kohauttaen.."Mafi" (Ei ole).
Ramadan oli nautiskelijoillekin kuivaa aikaa.
Tällöin Sayeed kääntyi kiinteistöosaston yhden filippiinovirkailijan Antonio (Tony) Navarretten puoleen.
Tony oli tukeva ja kookas filippiino Cebun saaren Kar-Karin pikkukaupungista..
Tony myönsi tietävänsä paikan,mistä thaimaalaisilta voisi ostaa aropontikkaa.
Töitten jälkeen Sayeed ja Tony ajoivat Buickilla läntiseen Riyadhiin erääseen slummimaiseen savitaloesikaupunkiin,mikä oli tupaten täynnä sudaneita,somaleita,etiopialaisia,eritrealaisia,filippiinoja ja thaimaalaisia.
Koputellessaan erään savitalon rautaovea,yksi thaimaalainen naama pisti ovenraosta litran vesipullollisen pontikkaa sadan rialin setelin vastineeksi .

Riyadhin vanhaa
savitaloesikaupunkialuetta.


Buickin kiihdyttäessä kujalta risteykseen riyadhilainen valkovihreä Pontiac Bonneville-askapripoliisiauto tukki tien.
Etsinnöissä Sayeedin auton hanskalokerosta löytyi aropontikkapullo, parin saadessa käsiraudat ranteisiinsa.Poliisiauton häkitetyssä takaosassa heidät kuljetettiin Sulemaniyahin poliisilaitokselle ja sieltä pienen kidutuksen ja kuulustelun jälkeen Al Malazin keskuvankilaan tutkintovankeuteen.

Sayeedia kidutettiin ja kuulustettiin sähkövirralla ja pampulla jalkapohjiin rikoksen tunnustamiseksi.
Tony taas heitettiin vankilan kellariselliin kitumaan tutkimatta,koska infidelit muutenkin olivat syyllisiä.
Tony pelkäsi sellin arabimurhamiehiä ja -raiskaajia käpertymällä sellin homeiseen nurkkaan sikiöasentoon pitämään yhtä kättään sepaluksen ja toista peränsä päällä raiskauksien pelosta..

Sayeed vietiin kuulustelevan askariluutnantin eteen viikon perästä.
Luutnatti työnsi valmiiksi kirjoitetun tunnustuspaperin hänen nenänsä alle allekirjoitettavaksi.
Dokumentissa luki,että filippiiniläinen Tony Navarrette oli vienyt hänet sadikkitoimittajan ovelle (sadikki: aropontikka) Sayyeedin asioidessa alueella erään thobkaapuräätälin luona.
Tunnustuksen ja vapautuksen ehtona oli,että hän paljastaisi thaimaalaisen toimittajan ja filippiinoasiakkaiden osoitteet.

Sayeedin palattua vapaana miehenä materiaaliosastolle töihin,kolmasosa sairaalan vastaanottovaraston filippiinoista istui Al Malazin vankilassa.Yleisin tuomio oli kuusi kuukautta ja maastakarkoitus.
Tony Navarrette, ennen satakiloinen ja mustatukkainen cebuano pantiin Saudian Manilan koneeseen puolen vuoden vankilassa virumisen jälkeen 60-kiloisena ja harmaana vanhana miehenä.
Sen pituinen se.

Saudimiehet tanssivat Ramadanin
 päättymisjuhlassa Eid Al-Fitrissä







tiistai 31. tammikuuta 2012

Traumaklinikan punainen kuunsirppi ja Irakin pakolaisia.1.Saudikirja.


Saudiambulanssi

Toisen ison inventtausurakan Jussi aloitti vuonna 1990,kun materiaaliosaston moskeijan minareetin torni  kutsui uskovaisia ensimmäisiin Ramadanin paastokuukauden keskipäivärukouksiin.
Urakka käsitti tietokonepohjaisen sairaalakaluston -ja laitteiden nimikkeiden standardoimisen.
Erilaisia nimikkeitä oli kymmeniätuhansia edellisten inventaarivirkailijoiden jäljiltä.
Hyvänä esimerkkinä oli ,että jollekin sairaalaosaston potilashuoneen nojatuolille monikultturiset inttausmiehet olivat keksineet kymmeniä eri nimikkeitä.
Ahmed Mirza ,osaston "supervisiiri" ei ollut tehnyt mitään aloitetta asian korjaamiseksi.
Jussi kävi koodeittain läpi koko inventaarinimikkeistön ajamalla sen korjattuna läpi tietokoneella ja antamalla viisikiloisen printtipainoksen Ahmedin tarkastettavaksi kuin alakouluoppilas aineenkirjoituksen opettajalle.
Jussi oli standardisoinut jokikisen nimikkeen,kustannuspaikan,varastointipaikan,tyyppi-ja sarjanumeron koodipohjaisesti,jolloin kunkin kalusteen taikka laitteen voisi paikallistaa ristietsinnällä joko koodeittain,kustannus- ja varastopaikoittain sekä tyyppi-ja sarjanumeroin.
Jos joku näistä "nomenklatuureista" puuttui,inventaaritarkastajalla oli mahdollista paikallistaa se muilla vaihtoehdoilla.
Jussi kutsui kutakin vaihtoehtoja kalusteen ja laitteen sormenjäljiksi.
Kunnian kukko ei kiekaissut Jussille,Ahmedin vietyä printtipaketin materiapäällikkö Shallomille,kertomalla keksineensä kaiken ihan itse ja omin päin.
Ahmed vielä kiitokseksi muistutti printeissä ilmenevistä typovirheistä.
Urakan kasvaessa ja työpaineen lisääntyessä virheittenkin lisääntyminenkin kasvaa.
Jussin silmänäkökin oli alkanut huononemaan silloisten tietokoneiden vihreiden monitoriscreenien takia,verenpaineen samoin kohotessa päivittäiseen huimaukseen asti.
Siitä alkoi versomaan suomalaispakistanilainen sisällissota.

Monet kerrat Ahmed kävi juoruamassa materiaaliosaston päällikkö Mansour Shallomille Jussin pikkuvirheistä,inttaajan ravatessa keskustelemassa niistä materiaalipäällikön huoneessa.
Shallom ymmärsi,mutta Ahmed pisti takaisin puukolla selkään jostain uudesta detaljivirheestä.
Jussi aavisti Ahmedin taktiikasta,että lahorelaisella oli kova pelko omasta pallistaan.
Jussille samoin mitta oli tulossa täyteen ja kolmasti vuoden aikana hän kirjoitti irtisanomismemon Shallomille,joka ei suostunut yhteenkään pyyntöön.
Syynä oli ensimmäiseksi arabialainen kasvojen menettäminen,koska sairaalahallintoon voi levitä tietoa,ettei materiaaliosastolla osata hoitaa henkilöstöpolitiikkaa.
Toisen syynä oli se,että Shallomilla oli kiikarissa Jussille uuden King Faisalin lastensairaalan kiinteistöosaston superviisorin paikka.
Jussi verenpaineessa alkoi törmäillä vastaanottovaraston metallihyllyihin tuntemalla kävelevänsä jossain pumpulissa, joutumalla käymään sairaalan Family Health-klinikalla tarkastuksessa.
Jussille määrättiin verenpainelääkekuuri.

Irakilainen scud-laukaisualusta
Vuonna 1991 Saddamin scudien harhaillessa ja tippuessa Riyadhiin, Jussin perheelle annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko jäädä sodan ajaksi Riyadhiin töihin nauttimaan palkan päälle ns.sotalisää tai lentää Manilaan evakkoon.
Hän hoiturivaimoineen päätti ottaa jälkimmäisen vaihtoehdon Johanna-tyttärensä takia.
Irakin sotavoimat olivat jo vallanneet Kuwait Cityn,Riyadhin itäisessä horisontissa näkyessä mustaa savutaivasta,Kuwaitin öljykenttien palaessa, Saudian jumbon noustessa King Abdulaziz-lentokentältä suuntanaan Manila .
Manilan evakkoa kesti puolisen vuotta kaikkien kansainvälisten lentojen ollessa peruutettuna Saudi Arabiaan.
Kymmeniätuhansia Saudin OFW (Overseas Foreigh Workers) filippiinoja Jussin perheen lailla oli päättänyt lentää Filippiineille evakkoon sodan jaloista.
Pitkähkön  puolen vuoden evakkoajan takia Saudin filippiinotyöntekijöillä ja Jussinkin perheellä alkoivat varat sekä säästöt hupenemaan.
Jussin vaimo eräänlaisena talousihmeenä joutui myymään 21:n karaatin saudikultaansa perheen elämiseen.
Gerryllä oli melko iso pussillinen Riyadhin kultasoukilta ostettua korvarengas-,kaulaketju- ja rannekevarankia.
Ilocos Norten Cordillera-
vuoriston Igorot-nainen
kultakoruineenja
sikaareineen
Juhart
Filippiinonaiselle ja etenkin Ilocos Nortessa syntyneelle naiselle kulta ja jalokivet vastaavat jonkinlaista kriisipankkia laihoille ajoille tai kuten he kutsuvat "For the Rainy Days".Ilocos Norte tunnetaankin karujen sääolosuhteiden ja niukkojen viljavuosien takia säästäväksi kansaksi.
Saudian ja muiden kansainvälisten lentoyhtiöiden avatessa reittilentonsa ja ovensa Jussin ja Gerryn onnistui vahvistaa paluulippunsa Riyadhiin pitkästä jonotuksesta huolimatta.
Johanna-tyttären he jättivät kotiin aloittamaan syyslukukauden Mervillen katolisten nunnien pitämässä Sacred Heartin lastentarhassa .

Riyadhiin palattuaan Jussia tervehti MCV:n asuntonsa edessä hänen Kuwaitin öljykenttäpalojen mustaksi nokeentunut Volvonsa,minkä hän ennen evakkoon lähtöä oli maalauttanut Toyotan valkoiseksi.


Tuhottua Kuwait Cityä
amerikkalaisesta
Hercules-rahtikoneesta
 katsottuna.
King Faisal-sairaalan audiovisuaalisen osaston amerikkalainen apulaispäällikkö ja vanha Lähi-idän konkari oli päässyt Kuwaitin takaisinvaltauksen jälkeen vierailemaan virallisessa delegaatiossa ja tarkastamaan Kuwait Cityn hävitystä.
Hän palatessaan antoi Jussille harvinaisen kirjan irakilaisten silmittömistä siviilien murhista sekä SS-mäisestä kidutuksesta.
Amerikkalaisten sekä brittijoukkojen strategiana Kuwait Cityn takaisinvaltauksessa oli antaa irakilaisille valtaajille kuva,että mahdollinen hyökkäys tapahtuisi mereltä käsin.
Todellisuudessa liittoutuneet,saudijoukkojen myötä suunnittelivat hyökkäystä erämaan läpi Saudi Arabian ja Kuwaitin. pohjoisrajan yli.
Liittoutuneiden ollessa Saudissa vierailevia joukkoja kohteliaasti tarjosivat saudijoukoille isäntinä kunnian astua rajan yli ensimmäisinä.
Eräs amerikkalainen eversti oli saada kohtauksen nähdessään saudijoukkojen tankkeineen palaavan Kuwaitin rajalta pikavauhtia takaisin.
Eversti oli kysäissyt joukkoja johtavalta saudieverstiluutnantilta,minkälainen perääntymisoperaatio oli kysessä.
Saudiupseeri oli vastannut,etteivät he olleet perääntymässä,vaan uudelleen ryhmittymässä.
Tapaus jälleen oli osoitus Saudin paraatiarmeijan urhoollisuudesta.


Saudisoturi ja G3

Scud-isku Riyadhissa Desert Stormin aikana 1991
Riyadhiin saapuneet kuwaitilaiset sotapakolaiset eivät muistuttaneet yhtään sodasta kärsineiltä evakoilta.
Nämä saapuivat kuningaskunnan pääkaupunkiin Cadillaceilla,Buickeilla,Pontiaceilla ja Mercedeksillä.
Näkymä oli täysin poikkeavaa siitä,miten vuonna 1902 prinssi Abdulaziz ibn Saud,joka perheineen oli paennut Riyadhista Al Rasheed- ja Al Turki-sukujen vallattua sen.Saud-suku palasi Riyadhiin Kuwaitin maanpaosta kamelikarvaanissa ,ajamalla väliaikaiset valtasuvut maanpakoon sapelein ja vanhoin karbiinein.
Kuningas Ibn Saud
Saud-perhe tunnettiin jo vuoden 1500 kieppeiltä Ar Diriyahista Nejdin laaksosta nykyisen Riyadhin läheiseltä alatasangolta.
Vuonna 1913 Abdulaziz ibn Saud ajoi ottomaanit pois Al Hofufista (Hufuf),joka sijaitsee nykyisen kuningaskunnan itäprovinssissa.
I maailmansodan aikana lännessä Al Hijazin maakunnassa Punaisen Meren rannalla ottomaanien hasemiitti- perhe piti valtaa brittien avustamana ja tukemana.
Sodan päätyttyä ibn Saud valtasi Jebel Shammarin v.1921,Mekan v.1924 ja Medinan v.1925.
Hasemiitit pakenivat Jordaniaan sekä Irakiin. Nykyinen Jordanian kuningassuku polveutuu Al Hijazin hasemiiteista.
Saudi Arabian kuningaskunta perustettiin v.1930.

Saudi Arabian kartta

Ar Diriyah
Ibn Saud .Time 1957

V.1991 kuwaitilaiset evakot käyttäytyivät kuin lomalaiset sukuloimassa arabinaapurimaassa.
Kuwaitin todelliset kärsijät olivat palestiinalaiset,intialaiset,pakistanit,srilankalaiset ja muut aasialaiset vierastyöläiset,joita irakilaiset sotilaat kiduttivat ja tappoivat armottomasti.
Kuwaitilaiset heimot ja suvut aikoinaan polveutuivat samoista vanhoista suvuista,jolloin Arabian niemimaa oli yhtä erämaata ilman mitään rajoja.
Saudit ottivat kuwaitilaiset evakot ilomielin vastaan ja näiden Cadillac-evakkojen kodittomuus sekä kärsimys näytti kyseenalaiselta.
Kaupungin marketeissa sekä ostoskeskuksissa kuwaitilaisevakot käyttäytyivät yli-ihmisinä ja oikeutettuina ohittamaan kassajonot rohmukuormin täytetyin ostoskärryin.
Kuningaskunta oli näille köyhille antanut suuria rahasummia käyttöön ns. sotaevakkostipendeinä.
Kuningaskuntaan saapuneilla irakilaispakolaisilla oli taas paljon huonommat olosuhteet täyteenpakatuilla pakolaisleireillä.
Irakipakolaiset pohjois-Saudi Arabian Rafhan pakolaisleirillä olivat suurelta osaltaan sotilaskarkureita sekä sotavankeja.
Heitä oli lähes 35.000.
Vasta vuonna 2003 YK palautti irakipakolaisia takaisin Irakin Basran satamakaupunkiin USA:n hyökkäyksen jälkeen.

1991 King Faisal Hospital
Riyadh
Palattuaan Manilasta Riyadhiin Jussin työ jatkui uudessa paineessa kiinteistöosaston tarkastajana inventoidessaan sairaalaosastoja,mukaanliettuna sairaalakompleksin teknisen käyttöosaston voimalan ja vedenpudistamon pumppuasemineen sekä konttigeneraattorivoimaloineen.
Jussillahan oli jotain kokemusta Jubailin "paskimoista" eli vedenpudistuslaitosprojekteista.
Sairaalan voimalan edessä oli seissyt kymmenisen vuotta GE:n (General Electric) kaasuturbiinivaravoimala 40:n jalan merikontissa trailerin päällä.
Edellinen kiinteistöosaston filippinopakistaani-inttausryhmä oli jättänyt sen inventoimatta kiinteänä sairaalan pääomana.
Voimalaa oli käytetty väliaikaisen kenttäsairaalan voimanlähteenä vain yhden kerran erämaassa Saudin terveysministeriön yhdessä katselmuksessa.

GTC-737 kaasuturbiinivoimala
Yhdestäkään kiinteistöosaston inventaariraportissa ei löytynyt koko kaasuturbiinivoimalaa,Jussin saatua lisättyä sen sairaalan pääomaksi 20:lla miljoonalla dollarilla painostamalla sairaalan voimalaitoksen brittipäällikköä kaivamaan mapeistaan esiin konttivoimalan alkuperäisen ostosopimuksen.
Sairaalan alla risteileviiin tunneleihin asennetut pumppuasemat lisäsivät pääomaa,pakistaaniinventoijien hienohelmoina viitsimättä aikoinaan liata valkoisia pitkähihapaitojaan pohjakerrosten pölyisillä käytävillä.
Koko sairaalan kiinteistöinventaariossa,audiovisuaalisen osaston varastoimat vanhentuneet kamerat ja studiolaitteet,biomedikaalisen osaston alavarastoihin sekä tunnelikäytäviin varastoimat sekä listaamattomat sairaalainstrumentit mukaanluettuna, koko inventaariosaldo nousi melkein 200:een miljoonaan saudirialiin.
Siitäkään Jussi ei koskaan saanut kiitosta eikä seläntaputusta.
Päinvastoin Jussin kaivamista inventoimattomista ja melko arvottomista pääomalaitteista Ahmed Mirza sai kokkareita materiaalipäällikkö Mansour Shallomilta.
Saudeillahan on aina ollut tapana puuttua pikkuasioihin ja pieniin säästöihin,kun vastaavasti toisella kädellä hävitään miljoonia turhilla pääomaostoilla.
Ahmed lisäsi painostustaan Jussiin kostoksi.
Jussi oli tehnyt pitkän ja uuvuttavan työn sairaalan kiinteistöjen ja laitteiden luettoloinnissa käymällä jokaisen osastopäällikön materiaalihankintamapeilla etsimässä vanhempien pääomaostojen tilaus- ja laskukopioita sekä urakkasopimuksia,saadakseen materiaalihankinnat pääomaostoina ajettua tietokoneella oikein hinnoin kustannuspaikkakohtaisesti.

Gerry (takavas.) ja Jussi King Faisalin
kardiologiaosaston
filippiinohoitajien
kanssa 1992
Viimeisen veritipan Jussi läikytti betonilattialle sairaalan Punaisen Kuunsirpin EMS-poliklinikan (Emergency Medical Services) ambulanssiaseman tallissa.
Hän oli silloin ollut etsimässä ambulansseista poisheitettyjä sydämenelvyttäjiä eli defibrillaattoreita.
Samaan aikaan Ahmed oli salaa kiertänyt ambulanssikuskien ja parameedikoiden lepohuoneen kulmalta katsastamaan Jussin inttaussaldoa.
Ahmed alkoi tivata häneltä listasta poisjääneitä laitteita heiluttelemalla Jussin nenän alla kädessään edellisvuoden ambulanssiaseman inventaarilistoja vertailuksi.
Jussi huomautti jo hieman ääntään korottamalla,ettei niitä ns.unohtuneita laitteita löydy mistään tallin nurkista saatika aseman laitelistoilta. Ilmeisesti parameedikot ovat toimittaneet ne biomediin korjattavaksi tai riisuttavaksi varaosiksi.
--Jos herra superviisori tietää biomedin systeemin,romutettuja ja "kannibalisoituja" eli purettuja laitteita ei listata kooditäkyjen mukaisesti varastoon eikä poistoon.

Defibrillator with ECG-display
--Niiden osat katoavat käyttöön korjattujen muiden laitteiden sisään.
Jussi huomautti jo nousseen verenpaineen kiristäessä omituisena pantana pääkalloa.
--Etsi itse koodisi ja hävinneet laitteesi kaikilta sadoilta sairaalosastoilta!
Jussi pikaistuksissaan heitti tietokoneprinttinsä Ahmedin silmille ja poistui ambulanssitalleilta sekä omalta kustannuspaikaltaan lopullisesti.
--Saatanan Ahmed Ahne ja pilkunnussija!
Jussi kirosi,istuutuessaan Saudi-Volvonsa ratin taakse materiaalosastorakennuksen parkkipaikalla.
--Minun ei tarvitse enempää kolhia terveyttäni traumaklinikalla!

Kuningas Fahad
Ajaessaan tankkifarmin portista ulos hän näki kuningas Fahadin valkoisen Mercedes-autokolonnan ja Kansalliskaartin erämaasannanruskeiden Hummereiden ajavan sairaalan pääportista sisään .
Fahad oli jälleen kerran tullut hoidettavaksi pumppuviastaan kuninkaalliseen kardiologiseen sviittiinsä,mikä käsitti kolmikerroksisen ja kullatuilla rokokoo-huonekaluilla kalustetun siiven kardiotorasisen sydänleikkausosaston (Cardiothorasic Post-Cardiac Surgery Ward) kyljessä.
Jussi oli kerran inventoinut koko siiven.
Kuninkaan palvelijat ja kansalliskaartin vartijat asuttivat siiven alakerroksen.
Jussi helssasi kolonnaa auton sisäpeilistä katsoessaan sanomalla:
--Toivottavasti Teidän Ylhäisyytenne pumppu tulee pian kuntoon?
--Pienenä sivuhuomautuksena Teidän Ylhäisyytenne:
--yksi sairaalan vedenpudistamon laguunin taaimmaisin pumppu on jäänyt kiinteistöosaston superviisorilta Ahmed Mirzalta inttaamatta!
--Massalama! (Hyvästi!)

Sairaalan hallinnolla oli melko ikävä tehtävä karistaa pois sandaaleistaan kiveä,suomalaista, alhaista inttausvirkailijaa,lakiosaston muotoillessa lopullisia Jussin eroittamispapereita.
Egyptiläisessä byrokratiassa eropapereiden väsäämisessä meni kuukausia.
Sairaala ei sallinut kasvojensa menetyksen uhasta työntekijän omaa irtisanomista muotoilemalla eropapereita siten,että lähtijä saa palkan lisäksi bonuksensa eli ns."Severence Payn",ettei lähtijälle jäisi pahaa makua suuhun.
Erottamisesta siten tehtiin lähtijälle mahdollisen pehmeä.
Jussi kuitenkin siirrettiin kiinteistöosastolta materiaalihallinnon rankaisuna loppuajaksi päivittäistavaravarastoon pakkamaan kahvia,sokeria ja maitopulveria lähetetäväksi sairaalan eri osastoille.
1974 Salon Messut: Jorma Norkela takana
kenraalin vieressä
vasemmalla
Samoin hänelle oli käynyt Salorassakin henkilöstöpäällikkö Jorma Norkelan välisessä skismassaan. päätymällä osastonesimiehestä lattiatason laaduntarkkailijaksi.
Silloin oli ollut kyse Jussin munuaistulehduksesta,kun firman lääkäri Harkkila oli kirjoittanut vahingossa sairastodistukseen potilaan titteliksi osastopäällikön..
Siitä Jussin oma esimies ja alinomaa vanhalle viinalle haiskahtava Saloran varastopäällikkö Unto Nyman meni sairaslomatodistusta sormissaan heilutellen henkilöstöpäällikölle kantelemaan,että alaiset ne rehentelee päällikön titteleillä..
Salolaiskateudessa sellaiset teot pannaan alaisilta aisoihin,vaikka itse alainen olisi syytön kirjoitusvirheestä.
Jos yleensä ollaan puhuttu jostain Nokia-syndroomasta,niin sen alkujuuret ovat lähtöisin Salorasta ja salolaisesta kateudesta.

Filippiinokiinalainen
fiestanaamari
Näin kai tuli todistettu. ettei suomalaisessa eikä arabialaisessa johdossa ollut suurtakaan eroa Ukko-Jumalan ja "Allanin" taivaiden alla..
Kummassakin kategoriassa pelättiin kuin kiinalaisessa hierarkiassa kasvojen menetystä.
Jussia alkoi mietityttämään sopisiko hän enää minkäänlaiseen työdispliiniin,alkaessaan hiljalleen eristäytyä ja erakoitua kavereistaan ja ystäväpiiristään aivankuin isärovasti,jolla tuskin oli montakaan läheistä ystävää.
Isärovasti piti parempana mökillään olosta hermiittinä kuin seurustelusta taistelevien ja juoruavien kaupunkilaisten keskuudessa.

--Seuraavaksi kai perustan naamarikaupan Manilassa kasvonsa menettäneille kiinalaisille!
Jussi laukaisi ajaessaan saudi-Volvollaan sairaalan MCV:n (Medical Compound Village) perhecompoundin portista sisään nukkuvan sudanivartiomiehen ohi.
--Minä saavun kuin varas yöllä!
Jussi huusi auton ikkunasta pöllähtäneelle vartijalle.
--Näin yksi nasaretilainenkin oli sanonut opetuslapsilleen.

Saudi Security Guards



..........Finis Finlandae